It’s the End of the World, Now What?
5.12.2018 by Pete Garcia, suom.SK
Hal Lindsey on sanonut nyt jo yli 50 vuotta, että Kristuksen paluu on välitön, mutta minä pelkään, että monille on tulossa apokalypsi-uupumus. Left Behind -kirjat (Viimeisten päivien vaellus, Aika Oy, 2001) synnyttivät valtavan uudistuneen mielenkiinnon tempauksen ideaan ja sen jälkeisiin tapahtumiin, mutta tuokin innostus näyttää talttuneen. Kaikkien päivittäin tapahtuvien geopoliittisten, taloudellisten ja teknologisten muutosten myötä nykyajan ihminen on kehittänyt yhä lyhenevän yhteen asiaan keskittymisen kyvyn.
Yhä useammin ilmaisemme huolemme antikristillisestä tunnelmasta, joka on kasvussa täällä lännessä ja ilmaisemme järkytyksemme saman antikristillisen tunnelman julmuudesta idässä. Puolet kristikunnasta haluaa vaatia maailman takaisin Kristukselle ja rakentaa Hänen valtakuntansa ja loput ovat eri mieltä lopunajan tapahtumista. Itseasiassa suurin osa siitä, jota tänä päivänä kutsumme kristikunnaksi, ei kannata ainoaa loogista, raamatullista, teologisesti terveoppista kantaa tempauksesta ennen ahdistusta, joka muuten tunnetaan ”autuaana toivonamme”.
Kaiken tämän lisäksi totuus on, että uskovat tuhansien vuosien ajan ovat pohtineet, ihmetelleet ja ikävöineet nähdä, millaisia ne päivät, joita me elämme, olisivat. Vaikka päivämme voivat olla yhä uuvuttavampia ja vaarallisempia, on myös jännittävää nähdä profeetallisten kirjoitusten sivujen heräävän elämään silmiemme edessä. Siksi on sekä katkeraa että suloista, että elämme ja näemme näiden päivien toteutuvan aivan kuten Kristus, profeetat ja apostolit sanoivat niiden toteutuvan.
”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. … Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.” (1. Tess.5:4-6, 9-10)
Niinpä meidät viimeisenä sukupolvena on kutsuttu seisomaan lujina yhä tihenevässä pimeydessä, joka verhoaa tätä langennutta planeettaa. Mutta asemassamme meidän tulee tehdä neljää asiaa, jotka eivät ainoastaan tuo kunniaa Jumalalle ja ole todistukseksi kadotetuille, vaan myös rohkaisevat veljiämme ja sisariamme tänä koettelevana aikana. Meidän tulee: palvoa, odottaa, tehdä työtä ja valvoa (worship, wait, work, and watch.)
Palvo
”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:1-2)
Uudestisyntyneinä kristittyinä palvontamme ei rajoitu pelkästään siihen, mitä me teemme kirkkorakennuksessa sunnuntaiaamuisin, vaan kuinka me elämme elämäämme. Elämämme KOKONAISUUDESSAAN pitäisi olla palvonnan teko. Apostoli Paavali neuvoo meitä Pyhän Hengen kautta antamaan ruumiimme, sydämemme ja mielemme Jumalalle elävänä uhrina. Kun sinusta tulee Jeesukseen Kristukseen uskova, et enää omista itseäsi, koska sinut ostettiin kalliisti (1. Kor. 6:19-20). Meidän on tultava eläviksi uhreiksi, jotka ristiinnaulitsevat lihansa päivittäin, niin että voimme elää Hengessä. Se ei ole helppoa, koska liha tulee voimakkaaksi esteeksi vaelluksellemme Jumalan kanssa.
Ensisijaiset tavoitteemme uskovina ovat palvoa Jumalaa, kypsyä uskossa ja olla todistajia niille, jotka eivät tunne Herraa. Osoitamme palvontamme sillä, kuinka elämme elämäämme; olemalla elävä uhri. Kypsymme uskossa, kun opimme elämään palvontamme kautta, joka kirkastamalla Jumalaa asettaa luottamuksemme Häneen eikä itseemme ja palvonnastamme tulee elävä todistus niille, jotka eivät tunne Kristusta ja Kristus sanoi, että jos me kirkastamme Häntä, niin HÄN vetää kaikki tykönsä (Joh. 12:31-33).
Odota
”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa ja sieltä me myös innokkaasti odotamme (NASB: eagerly await) Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi” (Fil. 3:20-21)
Jokainen, joka on joskus joutunut odottamaan jotakin, ymmärtää, että odottaminen ei ole kivaa. Odottaminen kuitenkin lisää uskoosi, mitä välitön tyydytys ei voi. Se kehittää ja kypsyttää sinua vaelluksessasi (pyhitys) Herran kanssa. Aabraham, joka osoitti hämmästyttävää uskon määrää, odotti monta kymmentä vuotta poikaa, jonka Herra oli luvannut sekä hänelle että Saaralle. Kun tuo perillinen (Iisak) syntyi ja kasvoi, niin Jumala käski Aabrahamia viemään hänet Moorian vuorelle (nykyinen Temppelivuori) ja panemaan Iisak kantamaan omat puunsa, joita Aabraham käyttäisi uhratessaan häntä. Tämä tuntui olevan vastoin kaikkea, mitä Jumala oli luvannut hänelle, mutta Aabraham oli valmistautunut tekemään sen aina siihen saakka, kunnes Herran enkeli pysäytti hänen kätensä. Aabraham todisti uskonsa, että vaikka Jumala olisi saanut hänet tappamaan oman poikansa, niin Jumala herättäisi hänet jälleen, tai muuten Jumala rikkoisi oman lupauksensa. (1. Moos. 15:1-5; 22:3-5)
Vaikka odottaminen oli vaikeaa Aarahamille ja Saaralle, se kehitti ja kypsytti heitä. Ja meidänkään odottamisemme ei ole turhaa, koska: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen” (2.Piet. 3:9).
Aina kun unohdat tämän, niin muista vain sitä päivää, kun tulit Kristuksen tykö ja ajattele sitä, että jospa Jumala olisi valinnut edellisen päivänä tempauksen päiväksi. Odottaessasi anna Jumalan kehittää sinut mieheksi tai naiseksi, joksi Hän tahtoo sinun tulevan. Odottaessamme säilyttäkäämme päämäärä kilvoitella palkinnosta (1. Kor. 9:25; Fil. 3:14). Vaikka päämäärämme on, että ”taivaallinen kutsumus” voisi olla lopputila, niin tavoitteemme täällä maan päällä pitäisi olla: ”kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus” (Ef. 4:13-15).
Tee työtä
”Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet, että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan, ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa” (1. Tess. 4:10-12).
Vastoin menestyspropagandaa, jota monet menestyksekkäät TV-evankelistat rakastavat edistää, Jumala ei kutsunut meitä ylelliseen ja aineellisesti rikkaaseen elämään. En sano, että kristitty ei voi olla varakas, tai että Jumala ei voi edes siunata meitä noilla alueilla, koska Hän siunaa ja voi siunata. Se, mitä sanon, on, että sen ei pitäisi olla meidän menettelytapamme. Vaikka paperirahasysteemimme voi olla välttämättömyys selviytyäksemme näinä viimeisinä päivinä, niin sen ei pitäisi olla motivaattorimme. Sen ei pitäisi olla se, mihin pyrimme ja mitä kaipaamme. Missä sitten oletkin ja mitä teetkin, niin tee se Herralle. Älä tee sitä niin, että toiset huomaavat sinut, tai että teet sen ihmisten kunnianosoitusten ja kiitosten vuoksi, vaan palvele Jumalaa alttiilla sydämellä.
”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6:19-21)
Valvo
”Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Luuk. 12:35-40)
Se, mikä yhä enemmän hämmentää minua, ottaen huomioon kaiken, mitä tulee esiin eri puolilla maailmaa, on suora hylkääminen ja kieltäminen niiden taholta, jotka väittävät olevansa kristittyjä. Odotankin sitä kyllä valtavirran medialta, hallitukselta ja pop-kulttuurilta, mutta kuinka jokin kirkkokunta (valitse mikä tahansa) hylkää 30 % Raamatustaan vain keskittyäkseen kaikkeen PAITSI Kristuksen pikaiseen paluuseen, menee minulla yli hilseen. Ajattele seuraavia tapahtumisia, jotka etenevät nopeasti ajassamme:
- globaalin hallinnon yhteen tuleminen
- nopeat teknologiset edistysaskeleet, jotka mahdollistavat ja sulauttavat yhteen jäljitys-, tarkkailu- ja digitaalisen rahasysteemin, josta lopulta tulee pedonmerkki
- ”kristinuskon” kasvava penseys ja luopio luonne
- kansakuntien geopoliittiset linjaukset, kaikki nähtävästi Israelille vihamielisiä
- yhä tuhoisampia luonnonkatastrofeja ja kulkutauteja
- vääriä messiaita
- sotia ja huhuja sodista
- okkultismin ja pakanuuden nousu
- kaikenlaisen väkivallan nousu ympäri maapallon
- globaali talous romahduksen partaalla
Voisin kirjaimellisesti jatkaa vaikka kuinka paljon siitä, mitä maailmassa on menossa pieleen, mutta luulen, että ymmärrät, mistä on kysymys. Monet kristikunnassa sanoisivat mahtipontisesti: ”Tuohan on jatkunut alusta saakka. Kaikki vain toistuu loputtomassa kiertokulussa. Asiat huononevat, sitten paranevat ja sitten taas huononevat jne. jne.”
Olen puhunut henkilökohtaisesti monille maallikoille ja papeille, jotka ovat tätä mieltä. Heille ja heidän järjestöillensä Kristuksen paluu on suurin piirtein yhtä tärkeä fokus kuin jääpuikkojen väri Saturnuksen renkaissa. Heillä on aivan liian kiire rakentaa Hänen valtakuntaansa täällä, että murehtisivat palaako Kristus ja milloin. Näille ihmisille Kristus itse sanoi näin: ”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” (Ilm. 3:3)
Skeptikko kuitenkin voi sanoa: Hei, tuo ei koske minua. Jeesus (jos edes kirjoitti tuota) puhui jollekin seurakunnalle muinaisessa Vähässä Aasiassa. Sillä ei ole mitään merkitystä minulle tänä päivänä.
Huomaa, mitä Kristus sanoo Sardeen seurakunnalle lopuksi: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo” (Ilm. 3:6).
Johtopäätös
Meitä kutsutaan näinä viimeisinä päivinä seisomaan lujina ja olemaan suojavalleina voimistuvassa myrskyssä, joka lisääntyvästi ja väkivaltaisesti siirtelee ja liikuttelee kaikkea. Ainoa keinomme pysyä vahvoina on, että seisomme Kristuksessa, koska itsessämme meillä ei ole kykyä, eikä edes halua, vastustaa pimeyden tulvaa. Se ei ole mukavaa, varsinkin ottaen huomioon, mitä on tulossa maan päälle ja varsinkin, mitä meillä on odotettavissa niin kauan, kuin Herra viipyy. Siitä huolimatta me seisomme ja julistamme Kristuksen veren pelastavaa voimaa palvomalla, odottamalla, tekemällä työtä ja valvomalla.
Jotkut palvovat ja tekevät työtä eivätkä valvo ja odota Herran paluuta – ja palavat nopeasti loppuun. Jotkut valvovat ja odottavat, mutta eivät tee työtä eivätkä palvo ja ajautuvat syrjään. Tarvitsemme kaikki neljä uskomme tasapainottamiseksi, koska työ on väsyttävää ja ilman ”autuasta toivoa” menetämme rohkeutemme.
Pelkkä valvominen ilman palvomista saa meidät valvomaan mitä tahansa ja kohta lyhytjänteiset sydämemme ajautuvat alueille, jotka näyttävät jännittävämmiltä ja salaperäisemmiltä (more conspiratorial). Tarvitsemme kaikki neljä, koska Jumala rakensi meidät tekemään niitä kaikkia ja kun joku neljästä puuttuu, niin ajaudumme pois siitä, missä Jumala tarkoitti meidän olevan. Jumala rakensi meidät iankaikkisuus sydämissämme ja vain ikuinen voi täysin tyydyttää sen, minkä tiedämme puuttuvan tässä ja nyt.
”Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2. Kor. 4:16-18)