Ilmestyskirjan kaksi todistajaa

The Two Witnesses of Revelation
By Jeff Van Hatten, 27.10.2019, suom. SK

Raamattu kertoo meille, että on olemassa kaksi todistajaa, jotka todistavat ja profetoivat kolmen ja puolen vuoden ajan (1260 päivää) ahdistuksen ajan ensimmäisellä puoliskolla. Heidän ensisijainen tarkoituksensa on todistaa Jeshuasta ja tuomita Antikristus eli Peto. Molemmat todistajat pystyvät myös lopettamaan sateen ja puolustautumaan tulella.

Oletko koskaan miettinyt keitä Ilmestyskirjan 11. luvun kaksi todistajaa voisivat olla? Jos olet, niin olet hyvässä seurassa. Viime aikoina on ollut monia, jotka ovat tarttuneet tähän aiheeseen ja päätelleet, että kaksi todistajaa ovat kaksi ihmistä. Suosituimmat ovat Mooses ja Elia, seuraavina Eenok ja Elia. Mutta entäpä jos kaksi todistajaa eivät olekaan ihmisiä? Tarkastelkaamme eri vaihtoehtoja:

Ilm. 11:3-4: ”Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan. Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.”

Ihmisen kuolema

Hepr. 9:27: ”…ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio.”

Raamattu kertoo meille, että kuolemaa on vain kahta tyyppiä. Ensimmäinen on ruumiin kuolema, kun sielu joko määrätään Sheol’iin (helvetti) tai nousee olemaan Jeshuan kanssa (Fil. 1:23). Useimpien ihmisten ruumis kuolee fyysisen kuoleman vain kerran, mutta jotkut ovat kuolleet fyysisesti useammin kuin kerran. Lasarus on yksi esimerkki, jonka Raamattu meille antaa (Joh. 11:43) ja monilla on ollut ns. ”kuolemanrajakokemus”. Tämä kuoleman ensimmäinen tyyppi on vain väliaikainen, koska kaikki tullaan herättämään.

Jokainen ihminen, kun hänet on herätetty, määrätään sitten elämään iankaikkisesti Jahven ja Jeshuan kanssa Uudessa Maassa tai Uudessa Jerusalemissa, tai lähetetään iankaikkiseen kuolemaan Tulisessa Järvessä. Tämä kuoleman toinen tyyppi on pysyvä.

Ihmistodistajia

Tarkastelkaamme vaihtoehtoja, keitä nämä kaksi todistajaa voisivat olla, jos he todella ovat ihmisiä:

Mal. 4:5: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.”

• Eliaa pidetään pääehdokkaana toiseksi kahdesta todistajasta, hän kun selvästi edustaa profeettoja ja/tai juutalaisia niille, jotka väittävät, että kaksi todistajaa kuvaavat joko lakia ja profeettoja tai sitten pakanoita ja juutalaisia. Sikäli kuin me tiedämme, hän ei ole koskaan fyysisesti kuollut, koska hänet vietiin elävänä taivaaseen. Jeshua toteaa, että Elian on tultava ennen Herran peljättävää ja suurta päivää, kuten Mal. 4:5 ennustaa. Hän seisoi Jahven edessä ja lakkautti sateen (1. Kun. 17:1) ja pystyi myös kutsumaan tulen taivaasta. ( Kun. 1:10).

5. Moos. 34:4-7: ”Ja Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan. Ja hän hautasi hänet laaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria.”

• Mooses on kuollut fyysisesti vain kerran, sikäli kuin tiedämme. Raamattu kertoo meille selvästi, että hän kuoli ja että Jahve hautasi hänet. (5. Moos. 34:4-7). Hänen ehdokkuutensa toiseksi todistajaksi perustuu oletukseen, että kaksi todistajaa kuvaavat Lakia ja Profeettoja. Mooses siis edustaisi Lakia. Hänellä oli myös kyky muuttaa vesi vereksi ja valta vaivata maata vitsauksilla (2. Moos. 7:14-21), minkä myös kaksi todistajaa kykenevät tekemään. Matt. 17: 3, Mark. 9:4 ja Luuk. 9:30 kertovat, että sekä Mooses että Elia ilmestyivät Jeshuan eteen juuri ennen hänen ristiinnaulitsemistaan ja ylösnousemustaan.

Kun nämä kolme kohtaa lisätään moniin em. raamatunkohtiin, niin se saa monet väittämään, että Mooses ja Elia ovat kaksi Ilmestyskirjan todistajaa.

1. Moos. 5:24: ”Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.”

Hepr. 11:5: ”Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa.”

• Eenokin ensisijainen kelpoisuus toiseksi kahdesta todistajasta perustuu siihen, että hänet vietiin elävänä taivaaseen (1. Moos. 5:24 ja Hepr. 11:5). Hän kuvaa Armoa niille, jotka väittävät, että kaksi todistajaa kuvaavat Lakia ja Armoa. Ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuosisadan kirkkoisät uskoivat, että Eenok on toinen todistaja Elian kumppanina.

Monet muut väittävät, että kaksi todennäköisintä ehdokasta ovat Eenok ja Elia. Molemmat olivat vanhurskaita miehiä, jotka temmattiin taivaaseen elävinä tarvitsematta koskaan kokea ensimmäistä kuolemaa. Molemmat olivat profeettoja, Eenok pakana ja Elia juutalainen.

Kuitenkin!

Aam. 3:7: ”Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.”

Raamattu ei anna mitään vihjettä, että joko Eenokin tai Mooseksen ennustettaisiin palaavan ennen Herran päivää. Jos molemmat tai toinen olisivat yksi todistaja, niin Raamattu varmasti sanoisi meille sen selvästi.

Raamattu osoittaa kuitenkin, että Elian tulee palata ennen Herran päivää. Hänen tehtävänsä: Hän kääntää isien sydämet lastensa puoleen ja lasten sydämet isiensä puoleen. (Mal. 3:23-24). Mutta odotahan: Jeshua sanoo selvästi, että Elia on jo tullut! Hän sanoo kohdissa Matt. 11:14 ja 17:12: ”jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva” ja sitten osoittaa, että hän todella tulee jälleen, seuraavalla kerralla asettamaan kaikki kohdalleen! (Matt. 17:11).

Edelleen kuoltuaan Mooses haudattiin laaksoon vastapäätä Beet-Peoria Mooabin maassa (5. Moos. 34: 6) – hän ei mennyt suoraan taivaaseen seisomaan Jahven läsnäolossa! Jeshua vahvisti tämän sanomalla Nikodeemukselle: ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa” (Joh. 3:13). Se tarkoittaa, että hän ei seisonut Jahven läsnäolossa, kun Sakarjan profetia annettiin!

Ihmiset, jotka kuolivat ennen Jeshuan syntymää, haudattiin ja olivat Sheol’in osastossa, jota kutsuttiin ”paratiisiksi” tai ”Aabrahamin Helmaksi”. He eivät nousseet taivaaseen seisomaan Jahven edessä!

Todistajia, jotka eivät ole ihmisiä

Tarkastelkaamme vaihtoehtoja, keitä nämä kaksi todistajaa voisivat olla, jos he todella ovat muita kuin ihmisiä:

Ilm. 11:4: ”Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.”

• Kaksi todistajaa seisovat Jahven edessä.
• He ovat pukeutuneet säkkipukuun, nöyryyden symboliin, joka hyvin voisi vastata tämän päivän farkkukangasta (denim) – kova, kestävä, joka voi kestää kolmenkin vuoden käytön.
• Kahdella todistajalla on valta tuhota vihollisensa suustansa tulevalla tulella, hallita säätä, muuttaa vesi vereksi ja aiheuttaa vitsauksia.
• Heidät tapetaan Jerusalemissa ja heidän ruumiinsa viruvat kadulla kolmen ja puolen päivän ajan.
• Heidät herätetään ja he nousevat taivaaseen koko maailman katsellessa.

Sak. 4:14 antaa meille lisää ymmärrystä, keitä kaksi lampunjalkaa voisivat olla. He ovat ”ne öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä.” Jes. 6:1-7 antaa toisen kuvan keitä nämä Jahven vieressä seisovat ovat: ”Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät.” 1. Kun. 6:23 kertoo, että: ”Ja hän (Salomo) teki kaikkeinpyhimpään kaksi kerubia öljypuusta, kymmenen kyynärän korkuista” ja 1. Kun. 6:32 kertoo, että ”molempiin öljypuusta tehtyihin oviin hän leikkautti kerubeja, palmuja ja kukkakiehkuroita”.

Sekä Ilmestyskirjan että Sakarjan kertomuksissa näemme saman asian. Kaksi öljypuuta olivat ”kaksi todistajaa” eli “kaksi voideltua”, jotka seisovat Herran edessä ja Jesaja sekä Ensimmäinen Kuningastenkirja kertovat meille, keitä he ovat, niin myös Liiton Arkki. Ne kaksi, jotka istuivat arkin kummassakin päässä, olivat kerubeja, toiselta nimeltään serafeja! Nämä saattoivat hyvinkin olla samat kaksi ”enkeliä,” jotka seurasivat Jahvea, kun hän tuli alas tutkimaan Sodomaa ja Gomorraa (1. Moos. 18-19).

Kahta todistajaa ei missään kutsuta Aadamin pojiksi, eikä myöskään ihmisiksi; Raamattu kutsuu heitä vain lampunjaloiksi ja öljypuiksi!

Sanoimme myös, että heillä on valta tappaa suustaan tulevalla tulella ja nousta taivaaseen koko maailman katsellessa. Ei kovin tyypillistä käytöstä ihmisiltä, vai mitä?

Kaksi lampunjalkaa ovat kaksi Serafia eli Kerubia, jotka on veistetty oliivipuuhun temppelin ovissa ja sisemmässä pyhäkössä – Kaikkeinpyhimmässä!

He kutsuivat tulen taivaasta

Monet ovat kutsuneet tulta taivaasta, mutta Raamatussa ei sanota missään, että he olisivat hengittäneet tulta suustaan. On ihmisiä, jotka ovat kutsuneet alas tulen ja kaksi, jotka halusivat kutsua tulen alas, mutta Jeshua ei sallinut heidän tehdä sitä. Jopa maasta nouseva peto kutsuu tulen. He ovat:

• 2. Moos. 9:23 – Mooses: Herra antoi jylistä ja lähetti rakeita, ja tulta iski maahan.
• 2. Kun. 1:10, 12, 14 – Elia: rukoili ja tuli taivaasta tuli ja kulutti hänet ja hänen viisikymmentä miestänsä.
• 1. Aik. 21:26: – Daavid: huusi Jahvea ja tuli taivaasta tuli alttarille ja poltti uhrin.
• 2. Aik. 7:1: – Salomo: lakkasi rukoilemasta ja tuli lankesi taivaasta ja kulutti polttouhrin.
• Ilm.13:13: – Toinen peto: saa tulen taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.
• Luuk. 9:54: – Jaakob ja Johannes: halusivat langettaa tulen, koska kylän väki ei halunnut Jeshuaa, mutta eivät tehneet sitä!

Todellisia tulta hengittäviä olentoja

Ilm. 11:5: ”Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän vihollisensa.”

Job 41:18-21: ”Leviatanin suusta lähtee palavia soihtuja; tuliset kipinät sinkoilevat. Sen sieraimista tulee savua kuin kiehuvasta padasta ja palavista kaisloista. Sen hengitys sytyttää hiilet ja liekki tulee sen suusta.”

Jes. 27:1: ”Sinä päivänä Herra kostaa, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä.”

Raamattu antaa kyvyn hengittää tulta suustaan vain Leviatanille. Ja Leviatan on synonyymi käärmeille, merihirviöille ja lohikäärmeelle. Kaikki osuvia kuvauksia Lusiferista eli Saatanasta. Ja arvaapa mihin sukuun, heimoon ja luokkaan Saatana kuuluu: hän kuuluu Serafien eli Kerubien luokkaan!

Antaako Ilmestyskirja vielä yhden vihjeen, että nämä kaksi todistajaa eivät ole ihmisiä, vaan myös serafien eli kerubien sukua, heimoa ja luokkaa? Minä väitän, että antaa. Mitä sinä sanot?

Heprean sanat

Lohikäärme hepreaksi on tannı̂yn [תַּנִּין H8577]. Se tarkoittaa: lohikäärme (engl. dragon), käärme, merihirviö, jokihirviö tai myrkyllinen käärme.

Heprean sana, joka englanniksi on käännetty serpent, on nâchâsh [נָחָשׁ H5175]. Se tarkoittaa: käärme.

Leviataniksi käännetty heprean sana on livyâthân [לִוְיָתָן H3882]. Se tarkoittaa: merihirviö tai lohikäärme.

Kyky tappaa kaksi todistajaa

Ilm. 11:7: ”Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät.”

Raamattu osoittaa, että ihminen ei voi tappaa kumpaakaan näistä todistajista. Vain peto voi tehdä sen. Heidän murhansa ajankohta on ahdistuksen puolivälissä; suunnilleen samaan aikaan kun saatanan, serafien entisen johtajan, annetaan asettua asumaan Antikristukseen. Ja Antikristus, jota kutsutaan myös pedoksi, pystyy tappamaan kaksi todistajaa.

On olemassa vanha sanonta: ”Tarvitaan varas ottamaan varas kiinni.” Ehkä serafin tappamiseen tarvitaan serafi, vai mitä? Antaako Ilmestyskirja vielä yhden vihjeen, että nämä kaksi todistajaa eivät ole ihmisiä, vaan Serafien eli Kerubien sukua, heimoa ja luokkaa? Minä väitän, että antaa. Mitä sinä sanot?

Todistajien kuolema

Hepr. 13:2: ”Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.”

Raamattu osoittaa, että ihminen ei voi tappaa kumpaakaan näistä todistajista. Vain peto voi tehdä sen suunnilleen puolivälissä ahdistuksen aikaa; suunnilleen samaan aikaan, kun Saatanan, entisen Serafien johtajan, sallitaan asettua asumaan Antikristukseen. Voivatko enkelit ja Serafit eli Kerubit tulla ihmiseksi ja kokea kuoleman ja ylösnousemuksen? Jeshua, joka on Jumala, tuli ihmisen muodossa, kuoli fyysisen kuoleman ja herätettiin! Olemmeko unohtaneet sen? Raamatussa on monta esimerkkiä enkeleistä, jotka ottavat ihmisen muodon ja ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Voisivatko kaksi todistajaa olla Serafeja / Kerubeja, jotka ottavat ihmisen muodon, tapetaan ja sitten herätetään kuolleista? Kenties!

Matt. 12:25, Luuk. 11:17: ”Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.”

Myös Saatana oli kerubi / serafi. Olemmeko unohtaneet sen? Kuinka sopivaa olisikaan, että Jahve käyttäisi kahta jäsentä, joiden yli saatanalla oli kerran auktoriteetti, riitauttamaan hänen huoneensa ja tuhoamaan sen!  Ovatko nämä todistajat todellisuudessa lohikäärmeitä, jotka eivät edes ihmisen muodossa menetä kykyään hengittää tulta suustaan? Kenties!

Nousu taivaaseen

Ilm. 11:12: ”Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: ’Nouskaa tänne!’ Niin he nousivat taivaaseen pilvessä ja heidän vihollisensa näkivät heidät.”

Jälleen kerran näemme ”tempauksen” eli nousun taivaaseen monien todistamana, aivan kuten Eenokin, Elian ja Jeshuan todistettiin nousevan.

Ilmestyskirja ei mainitse, että kaksi todistajaa kuljetetaan taivaaseen, kuten Elia – he vain nousivat. Jos he ovat serafeja, niin he voivat helposti lentää taivaaseen käyttäen omia siipiään!

Antaako Ilmestyskirja vielä yhden vihjeen, että nämä kaksi todistajaa eivät ole ihmisiä, vaan myös serafien eli kerubien sukua, heimoa ja luokkaa? Minä väitän, että antaa. Mitä sinä sanot?

Voivatko taivaalliset olennot kuolla?

Jes. 28:10: ”Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!”

Matt. 10:28: ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”

Ps. 82:1: ”Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä.”

Ps. 82:6-7: ”Jahve sanoo jumalille: ’Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia; kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat ja kaadutte, niinkuin kuka ruhtinas tahansa.’”

Pastorit, etenkin terävät pastorit, jotka tuntevat kreikan ja heprean ja jotka tuntevat Raamatun kannesta kanteen, vai pitäisikö sanoa alefista taviin, ovat siunaus kaikille. Juuri tällainen pastori on esittänyt tärkeän vastaväitteen kysyen: ”Voidaanko enkeli, serafi tai kerubi todella tappaa.” Voivatko taivaalliset olennot siis kuolla? He todella voivat. Ajatteluni tässä versoo useista raamatunkohdista, mutta ensisijaisesti Jes. 28, Ps. 82 ja Matt. 10.

On yhdistettävä useita käsitteitä koko Raamatusta, jotta voidaan esittää edellä mainittu kommentti, että taivaallinen olento voidaan tappaa ollessaan maan päällä joko ihmisen muodossa, tai ei.

• Matt. 10 kertoo meille, että Jahve voi tuhota, ei ainoastaan ruumiita, vaan myös sieluja. Todellinen kysymys on: Koskeeko tämä taivaallisia olentoja, jotka voivat, tai eivät voi ottaa ihmisen muotoa? Sanon, että kenties!
• Ps. 82 tekee hyvin selväksi, että taivaalliset olennot, joita tässä kutsutaan jumaliksi ja Korkeimman pojiksi, voivat todella kuolla ihmisten tavoin, jos Jahve niin päättää.

Johtopäätös

Eräänä päivänä Kaksi Todistajaa paljastetaan. Kaksi Todistajaa voivat olla (tai eivät ole) ihmisen muodossa kolmivuotisen virkansa aikana täällä maan päällä. En ole varma, että sillä on mitään merkitystä, enkä väitä dogmaattisesti, että kaksi todistajaa olisivat serafeja, mutta Ilmestyskirja antaa meille joitakin hyvin vahvoja vihjeitä, että he voivat todellakin olla kaksi serafia, jotka seisovat Jahven edessä.

Jos näin on, niin he ovat serafien eli kerubien sukua, heimoa ja luokkaa – samaa sukua kuin Saatana. Jos näin on, niin he voivat ottaa ihmisen muodon tullessaan todistamaan Jeshuasta ja tuomitsemaan Antikristuksen eli Pedon. Kohtaavatko he maallisessa muodossaan kuoleman ja ylösnousemuksen aivan kuin Jeshua? Kenties! Jahvelle on kaikki mahdollista.

Väitän kuitenkin, että kun kaksi todistajaa tapetaan, niin vain heidän ruumiinsa kuolevat aivan kuten ihmiselläkin vain hänen ruumiinsa kuolee ja henkensä elää. Kolme päivää kahden todistajan ruumiin tappamisen jälkeen heidän henkensä palaavat heidän ruumiisiinsa, ruumiit heräävät ja he nousevat taivaaseen käyttäen omia siipiään.

Ilmestyskirja vihjaa, että kaksi todistajaa eivät ole ihmisiä, vaan ovat serafien eli kerubien sukua, heimoa ja luokkaa. Mitä sinä sanot?

Web: https://raptureparty.net/

Email: jeff@raptureparty.net

Read Full Post »

Likakaivosta taivas

Heaven From the Cesspool
Vol: 137 Issue: 28 Thursday, February 28, 2013, suom. SK

On todettu, että kaikki haluavat päästä taivaaseen, mutta kukaan ei halua kuolla. Se saa pohtimaan – miksi näin? Koska pahinta, mitä joku voi tehdä toiselle ihmiselle, on tappaa hänet ja halutuin loppu jokaiselle kristitylle on mennä kotiin kirkkauteen – niin eikö se ole vähän outoa?

Raamattu kuvailee taivasta paikkana, jossa kadut on tehty kullasta ja jossa puhdas elämän veden virta lähtee Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta ja jossa ei ole yötä, koska Jumala itse valaisee sen jne.

Millaisen mielikuvan tämä antaa sinulle? Minusta se kuulostaa aika kivalta, mutta – jotenkin ei.

Älä ihan vielä juokse pois huutaen ”rienausta” – en ole vielä lopettanut. Anna minulle vielä muutama rivi.

Muistelen kun istuin kahden hiekkadyynin välissä Pohjois-Carolinan ulkopenkereiden (North Carolina’s Outer Banks) tuulenpyyhkimää rantaa katsellen, kun tyrskyt iskivät läheisen laiturin pylväisiin. Aurinko paistoi, tuulenhenkäys oli lämmin; se oli kerta kaikkiaan idyllinen maisema.

Kauneus oli henkeäsalpaava. Yksin Herran kanssa mietiskelin, millainen taivaan täytyy TODELLA olla, jos tämä ei ole sitä. Todellakin, kuten edellä huomautin, Johanneksen kuvaus taivaasta oli, hm, kiva, mutta se, missä minä istuin, oli myös aika kiva. Elävän veden virtoja siellä ei ollut, mutta tiedän, että olen pelastettu ja minulla on jo iankaikkinen elämä.

Hiekka ei ole tehty kullasta, mutta mitä arvoa kullalla on ikuisuudessa? Sehän peittää katuja yhtä yleisenä kuin hiekka. Minä tykkään hiekasta.

Ja minä TYKKÄÄN yöstä; olen istunut täsmälleen samassa paikassa yöllä ja kun tuuli on lämmin ja tähdet näkyvissä kuun heijastuessa merestä, se ei ole yhtään vähemmän idyllinen kuin päiväsaikaan.

Kyselin Herralta ja aloin saada hieman isoa kuvaa nähtynä ajan ja avaruuden ulkopuolelta. (Ei, en polttanut mitään enkä alkanut kuulla ääniä).

Sen sijaan ajattelin, mitä Raamattu sanoi taivaasta ja enemmän, mitä Raamattu sanoo omasta maapallostamme (Big Blue Marble).

Raamattu kuvailee Lusiferin lankeemusta, hänen syntiään ja hänen taivaasta poistumistaan yhdessä enkeleiden kolmannen osan kanssa, jotka kapinoivat hänen kanssaan. Minne he menivät, kun heidät heitettiin ulos taivaasta?

Jobin kirja sanoo:

“Niin Herra kysyi saatanalta: Mistä sinä tulet? Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ‘Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta’.” (Job 1:7, 2:2)

Minun kokemukseni on ollut tutkiessani Jumalan sanaa, että kun Hän toistaa jotakin, kuten tässä tapauksessa, niin sitä kannattaa miettiä vähän tarkemmin.

Kun Saatana ja hänen joukkonsa heitettiin taivaasta, heidät heitettiin maan päälle, mistä teologit käyttävät ilmaisua ”cosmos diabolicus”, eli kirjaimellisesti pahan maailma. Enkeleille se oli pahin paikka, mitä osasivat kuvitella – pakollisen ja hirvittävän karkotuksen paikka.

Maaplaneetta on ainut paikka maailmankaikkeudessa, jossa synti voi olla olemassa syöksemättä koko maailmankaikkeutta tasapainosta, kiitos sen tosiasian, että sillä on ympäristö, joka eristää (contain) sen.

Ympäristömme, joka ylläpitää meitä, myös eristää meidät ja estää meitä tekemästä maailmankaikkeudelle, mitä olemme jo tehneet planeetallemme.

Itse asiassa onnistuimme pääsemään planeettamme äärilaidalle ja mitä teimmekään? Täytimme sen kiertävällä avaruusromuilla, joista jotkut uhkaavat TOISTA kiertävää avaruusromua, kuten kansainvälistä avaruusasemaa.

Samaan aikaan, takaisin maan päällä: kun langenneet enkelit heitettiin maan päälle, se oli hämmästyttävä pudotus. ”Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!” (Jes. 14:12)

Enkeleille kaunis merimaisema, jota edellä kuvailin, on synnin likakaivo, rangaistuspaikka kapinoineille enkeleille, paikka niin kauhea, että nähtynä taivaallisesta näkökulmasta pelkästään tänne joutuminen riitti muuttamaan arkkienkeli Lusiferin tuhooja Saatanaksi.

Kuvittele planeettaamme Jumalan näkökulmasta. Kaikki on synnin tahraamaa. Myös kaunis rantamaisemako? Synnin tahraama. Maa, jonka päällä kävelemme? Synnin tahraama.

Yritin kuvitella tuota tahraa sellaisena, kuin se on, enkä tietenkään voi. Voin vain viitata Raamatun kuvaukseen synnistä. Se on niin saastainen, niin vastenmielinen, niin inhottava, että Jumala ei voi kestää sen katsomista.

Kun Jumala loi Aadamin, Hän loi hänelle erikoisen paikan, Eedenin paratiisin. Kun Aadam ja Eeva lankesivat, heidät ensimmäiseksi heitettiin ULOS paratiisista ja likakaivoon, jossa synnin sallittiin toimia vapaasti.

Jerusalem on likakaivon keskellä. Jerusalemin keskustassa oli Temppeli, paikka, jonka leeviläinen papisto piti jynssättynä synnin saastutuksesta ja Kaikkein pyhin, vieläkin huolellisemmin jynssätty paikka.

Ainoa paikka, jossa Jumala kommunikoisi syntisen ihmisen kanssa tällä synnin tahraamalla planeetalla, oli tuo pikkuinen paikka, jossa synnin sonta jynssättiin pois niin tarkkaan kuin mahdollista.

Kunnes tuokin paikka hautautui niin synnin sontaan ja liejuun, että neljänsadan vuoden hiljaisuuden jälkeen hän päätti itse jynssätä sen – ja meidät – puhdistaa sen kerralla ja lopullisesti.

Raamattu sanoo, että enkelit olivat hämmästyneitä siitä, että kirkkauden Herra otti ihmisen muodon, astui ulos synnittömästä ja täydellisestä iankaikkisuudesta ja rypi synnin liejussa syntisen ihmiskunnan kanssa. Jokaisen askeleen on täytynyt olla hänelle yhtä piinallista, kuin kahlaaminen polviin ulottuvassa jätevedessä.

”Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa” (Hepr. 2:9).

Se on mitta siitä, kuinka vastenmielinen synti on Jumalalle. Se tosiasia, että se oli paikka, jonne Jumala heitti kapinalliset enkelit, on paljastava. Enkeleille kaunis maaplaneettamme on pitaalisten siirtokunta. Me kuolevaiset olemme vähän enemmän kuin basilleja, jotka halukkaasti rypevät synnin ällöttävyydessä – RELLESTÄEN siinä.

Kuitenkin Raamattu sanoo, että me kiehdoimme enkeleitä ja haluttomuutemme tulla ulos sonnasta hämmästyttää heitä. Heitä hämmästyttää, että ihmiset rakastavat maailmaa, koska he näkevät sen sellaisena, kuin se todella on ja heillä on vähän pohjaa vertailulle sen ja hengen asioiden välillä.

”Sentähden, kun meillä on NÄIN SUURI PILVI TODISTAJIA YMPÄRILLÄMME, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa ja synti, joka niin helposti meidät kietoo ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa” (Hepr. 12:1).

”Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä ENKELIEN että ihmisten” (1. Kor. 4:9).

Raamattu kertoo meille, että:

”… minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:8-9)

Emme voi kuvitella taivasta, voimme vain verrata sitä maahan ja kaikkeen sen kauneuteen ja ihmeteltävyyteen ja ymmärtää, että maa on maailmankaikkeuden kaatopaikka. Taivas on sellainen, kuin Raamattu sitä kuvailee, mutta se on paljon enemmän.

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9).

Mitä ON kuolema, että niin pelkäämme sitä. Yhdellä sanalla: ero. Kuolema erottaa meidät läheisistämme. Kuolema ottaa läheisemme meiltä erottaen meidät heistä ikuisuuteen saakka.

Synti on kuoleman muoto. Se erotti langenneet enkelit Jumalan yhteydestä. Se erottaa pelastumattomat Jumalasta. Ilm. 20:14 puhuu suuren valkean valtaistuimen tuomiosta, jolla epäuskoiset heitetään tuliseen järveen ”toisena kuolemana” – toisena – ja pysyvänä erona.

Synti erottaa meidät Jumalasta, synnin luontomme sokeuttaa meidät sille tosiasialle ja niin me rakastamme maailmaa ja siten hämmästytämme enkeleitä. Kuvittele inhottavinta, limaisinta, haisevinta ainetta, mitä voit ajatella ja kuvittele olevasi siinä kaulaasi myöten. Se on enkelien näkökulma siihen, missä sinä olet ja suurin osa meistä rakastaa sitä, kunnes pelastumme.

Jeesus sanoi: ”Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen” (Luuk. 15:10). Enkelit tietävät, mistä tuo syntinen on juuri paennut.

Jakeessa Luukas 20:36 Jeesus kuvailee myös, mitä meistä tulee iankaikkisuudessa: ”Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.”

Paavali kertoo, että me saamme uudet kuolemattomat ruumiit: ”Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” (1. Kor. 15:49-50)

Millainen on taivas? En tiedä.

Mutta tiedän, millainen on kaunis, aurinkoinen päivä, lämmin merituulen henkäys ja aaltojen näkymät ja äänet, kun ne lempeästi rikkoutuvat rannalle.

Ja verrattuna taivaaseen se on likakaivo.

Enkeleille se on karkotuspaikka, pitalisiirtokunta, paikka, jonne langenneet enkelit lähetettiin odottamaan kohtaloaan suuren valkean valtaistuimen tuomiolla. ”Kaunis” planeettamme on enkelien ”helvetti”, jonne ne heitettiin odottamaan tuomitsemista tuliseen järveen.

Mutta me tulemme olemaan ”enkeleiden vertaisia”, sanoo Herra, kuolemattomissa, synnittömissä ruumiissamme ja enkeleiden vertaisia ymmärryksessä KUINKA paha ja vastenmielinen tämä paikka todella on hengen näkökulmasta.

Miksi sitten on niin, että kaikki haluavat taivaaseen, mutta kukaan ei halua kuolla?

Koska jos tietäisimme, mikä meitä siellä odottaa, niin huomenna me kaikki hyppäisimme kalliolta.

 

Read Full Post »

Asiat, jotka jätämme taaksemme

The Things We Leave Behind
By Pete Garcia 9.2.2019, suom. SK

Yksi suurimmista esteistä, joita ihmisillä on tulla kristityksi, on, että he luulevat kaiken hauskan loppuvan siihen, kuten liityttäessä papistoon, jossa heillä ei ole muuta odotettavaa, kuin selibaatti ja loputtomat saarnat. He näkevät vain kieltoja ”älä” eikä mitään siitä vapaudesta, joka löytyy Kristuksessa.

Uskontomme

Kirkot kaikkialla hedelmällisellä tasangolla ovat täynnä ”hurskaita” ihmisiä, joiden kasvojen halkeaisivat kahtia, jos he joskus yrittäisivät hymyillä. Tämä johtuu suurelta osin saarnaajista ja pastoreista, jotka kuumeisesti rakentavat aidan oppiensa ympärille pitämään laumansa sisällä vakuuttamalla seurakunnilleen, että heidän moraaliset perinteensä ovat ainoa tie Jeesuksen tykö, mutta se myös pitää tehokkaasti monet ulkona. Meidät pitäisi tuntea rakkaudesta (1. Joh. 3:11), ei kyvystämme olla uskonnollisia. Uskonto itsessään ja itsestään ei milloinkaan ole pelastanut KETÄÄN.

Rakastettavuutemme ei kuitenkaan vapauta meitä velvollisuudestamme olla erottamiskykyisiä. Jeesus kehotti opetuslapsiaan olemaan älykkäitä kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset, kun menevät ulos susien keskelle (Matt. 10:16). Meillä voi olla erottamiskykyä vasta, kun olemme täytetyt Hengellä ja vietämme aikaa Hänen sanassaan. Nämä kaksi johtuvat henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen Kristukseen. Suhde ei ole sama asia kuin uskonto. Uskonnot ovat ideologioita täynnä rituaaleja ja tekoja, jotka tuovat ihmisen (omasta mielestään) lähemmäksi jumalaansa yrityksessä tehdä itsensä arvokkaaksi kyseiselle jumalalle. Henkilökohtainen suhde maailmankaikkeuden Luojan kanssa korostaa kyvyttömyyttämme pelastaa itsemme, koska jos ymmärrämme, kuka Jumala on, niin tiedämme, ettemme milloinkaan yllä Hänen vanhurskauden malliinsa. Vain Jeesus voi tehdä meidät otollisiksi Jumalalle, kun hyväksymme Hänen ilmaisen pelastuksen tarjouksensa (Joh. 3:16).

Kokemuksemme

”Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli” (Sananl. 18:24, Biblia 1776).

Menneet kokemukset auttavat muotoilemaan maailmankuvaamme ja toimivat kuin peräsimenä ratkaisuille, joita teemme tulevaisuudessa. Oikein käytettyinä ne voivat olla hyödyllisiä, mutta kukaan ei ole päässyt kovin pitkälle elämässä, jos on juuttunut elämään menneisyydessä. Jollakin on ehkä ollut huono kokemus seurakunnassa, tai ”kristittyjen” kanssa ja sanoutunut irti heistä ja heidän Jeesuksestaan lopullisesti.

Se voi olla äärimmäisen vaikea este voittaa, koska kukaan ei voi suostutella sinua toisiin ajatuksiin kokemustesi suhteen. Ehkä pappi käytti sinua hyväkseen, tai joku seurakunnasta petkutti sinulta kovalla työllä ansaittua rahaa. Voin lohduttaa sinua vain, että kaikki ihmiset ovat viallisia ja valitettavasti kristitytkin ovat ihmisiä.

Ajattele kuitenkin sitä, että Jeesus oli enemmän kuin vain ihminen – Hän oli myös täydellisesti Jumala. Hänen ei ollut pakko tulla maan päälle kuolemaan syntiemme tähden, mutta päätti tehdä sen johtuen äärettömästä rakkaudestaan meihin. Älä pahenna kärsimääsi vahinkoa hylkäämällä se ainoa täydellinen, pyhä, nuhteeton ihminen – johtuen jostakin vahingosta, jonka sinulle on aiheuttanut joku, joka väittää olevansa Hänen edustajansa. Usko ja luota Jumalaan ja anna Hänen lajitella pois paha siemen aidoista uskovista.

Älä tuomitse kristinuskoa ja Kristusta sen perusteella, että joku teki sinulle vääryyttä aikoinaan. Kristus voi olla ystävä veljeäkin uskollisempi. Hän ei milloinkaan petä sinua, eikä hylkää sinua. Jopa kun olet elämäsi syvimmässä laaksossa Hän rakastaa sinua, kun kukaan muu ei sitä tekisi.

Järkemme

”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti” (1. Kor. 2:14).

Nykyisessä modernissa maailmassa kristityksi tulemista on myös verrattu eräänlaiseen mielisairauteen. Kuin menisi entisajan hullujenhuoneeseen, jossa kyltti oven päällä toteaa pahaenteisesti: ”Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää!” Uudestisyntyneeksi uskovaksi tuleminen on sopeutumista kaiken järjen hylkäämiseen, koska me uskomme Jumalaan, jota kukaan ei voi nähdä, mikä paljolti on totta, vaikka todistusaineisto Raamatun Jumalasta on musertava.

Uskottomalle Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hullutus, koska se kieltää ihmiskunnan kyvyn vaatia mitään ansiota oman pelastuksemme hyväksi. Tämä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen. KAIKKI muut uskonnot julistavat, että sinun täytyy TEHDÄ jotakin hyvittääksesi joku jumala tai kanssaihminen saavuttaaksesi Paratiisin, Taivaan, Nirvanan, Kolobin jne. Kristinuskon pelastus perustuu pelkästään yhteen asiaan, joka erottaa meidät jokaisesta muusta tämän planeetan elämänmuodosta ja se on meidän kykymme ajatella ja perustella. Meidän on vapaaehtoisesti tehtävä tuo päätös tulla Kristuksen tykö. Kun hylkäämme omat yrityksemme pelastaa itsemme ja sen sijaan riipumme kiinni Jeesuksessa Kristuksessa, niin silloin ja vasta silloin meillä voi olla rauha Jumalan kanssa Hänen Poikansa kautta.

Aineellisuuden halu

”Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ’Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua’.” (Markus 10:21)

Huomaa tässä yhteydessä, että Jeesus ei ollut vielä mennyt ristille. Tuohon aikaan risti ei ollut vain julma kidutusväline, vaan juutalaisille se oli Jumalan kirouksen symboli (5. Moos. 21:23). Jeesus katsoi tähän nuoreen mieheen ja saattoi nähdä, että hänen varallisuutensa oli hänen turvapeittonsa. Hän oli ollut uskollinen käskyille (uskonto), mutta luotti enemmän maalliseen omaisuuteensa kuin Jumalaan. Siksi, kun Jeesus kehotti häntä myymään omaisuutensa, se tarkoitti, että hänen tuli kieltää tämä maailma. Ottamalla ristinsä hänen on kiellettävä itsensä, jopa terveytensä. Tämä ajattelutapa törmää liian moniin terveys-, rikkaus-, ja menestysevankeliumin liikkeessä, josta on tullut niin suosittu Amerikan seurakuntamaailmassa näinä päivinä.

Tämä maailma

”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi” (Fil. 3:20-21)

Kristityille, joilla on toinen jalka maailmassa. sanoisin: Muistakaa Lootin vaimoa! (1. Moos. 19:26). Me emme saa liikaa kiinnittyä tähän maailmaan, emmekä sen asioihin. Se, että niin moni kristitty on kiinnittynyt tähän maailmaan, on jälleen osittain tunnustuskunnallisten uskontojen vika. Kun seurakunta kieltäytyy opettamasta kaikkea Jumalan sanaa, sen on täytettävä tämä suuri profeetallinen tyhjiö jollakin ja tuo jokin tavallisesti keskittyy vain siihen, mikä on tässä ja nyt, eikä tuleviin asioihin.

Kun annat elämäsi Jeesukselle Kristukselle, sinusta tehdään uusi luomus (2. Kor. 5:17). Et ole enää vain tämän maailman asukas, vaan sinulla on uusi kansalaisuus taivaassa Jumalan kanssa. Sillä hetkellä, kun tulet kristityksi, alat elää iankaikkisuudessa. Ihminen voi toivoa elävänsä tässä elämässä korkeintaan noin 100 vuotta ja viimeiset vuosikymmenet voivat olla ruumiin kannalta vaikeita ja tavallisesti käy niin, että sinulla on oltava joku hoitamassa sinua.  Se on niin lyhyt aika, kun otat huomioon, että sillä hetkellä, kun kuolet, sinä tuijotat iankaikkisuuden kasvoja.

Johtopäätös

Jeesuksessa Kristuksessa on vapaus, jota maailma ei voi käsittää. Mikä on tuo vapaus? Se on siinä, ettei ole enää synnin kirouksen kuoleman ja tuomion alainen (Joh. 3:18). Se on vapauttavaa, koska kuolemantuomio ei enää riipu päämme yläpuolella.

Kun näemme, että vielä asumme tässä syntiin taipuvaisessa ruumiissa (lihan teltassa, 2. Kor. 5:1-5) ja edelleen elämme langenneessa maailmassa, joka on väliaikaisesti Saatanan valvonnassa, niin vielä lihassamme ollessamme meidän on ”ahkeroitava” (ajatustreeniä, think exercise) pelastuksemme pelolla ja vavistuksella.

Kristittyinä meidän on vielä seisottava Jeesuksen Kristuksen edessä tuomiolla, mutta se ei koske pelastumistamme. Seisomme Jeesuksen Kristuksen edessä Bema-tuomiolla (1. Kor. 3:9-15) koskien tässä elämässä Kristukselle tehtyjä asioita, joko hyviä tai pahoja. Onko se, mitä teimme Jeesukselle, tehty omien päämääriemme hyväksi, vai teimmekö sen Jumalan kunniaksi? Lepäämme varmoina siitä, että ikuinen kohtalomme on turvattu siinä voitossa, jonka Kristus hankki hyväksemme ristillä 2000 vuotta sitten, jolloin kaikki syntimme – menneet, nykyiset ja tulevat, pyyhittiin pois.

Kristuksessa me pääsemme sapatinlepoon (Hepr. 4:8-16) kykenemättöminä omilla yrityksillämme säilyttämään pelastustamme, mutta löydämme rauhan Hänen täydellisen sovittavan kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemisensa kautta, rauhan niin tyydyttävän, että sitä ei voisi ostaa maailman kaikilla rahoilla. Kun päätät sallia Jumalan käyttää sinua, Hän tekee ihmeen kauttasi vaikuttaen kaikkiin ympärilläsi oleviin ja antaa sinulle elämän, joka on täynnä tarkoitusta ja mielekkyyttä, joka on kutsumuksesi arvoinen ja täynnä toivoa tulevasta elämästä. Paras elämämme ei ole tällä langenneella planeetalla; se on kirkastetuissa iankaikkisissa ruumiissamme, sitten kun hallitsemme Kristuksen kanssa. Joten heittäkäämme pois kaikki nämä merkityksettömät häiriötekijät, jotka joko estävät meitä tulemasta Kristuksen tykö, tai elämästä elämää, jota Hän on kutsunut meitä elämään.

Onko tämä maailma ollut sinua kohtaan niin hyvä, että sinun pitäisi lähteä harmitellen? Edessä on parempia asioita kuin mikään, mitä jätämme taaksemme. (C.S. Lewis)

 

Read Full Post »

Kun uskova kuolee

When Believers Die
By Bill Perkins, Compass; suom. SK

”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä”  (Sananl. 7:1).

Kuolema on kaikille ihmisille yhteinen asia. Noin 150 000 ihmistä kuolee päivittäin, joka minuutti 107 henkilöä. Useimmilta meistä on kuollut läheisiä perheestä tai ystävistä. Kohdatkaamme se; loppujen lopuksihan me kaikki teemme kuolemaa – joillakin se tapahtuu nopeammin kuin toisilla.

Täällä Compass’issa saamme usein yhteydenottoja ihmisiltä, joilla on kuolemaan johtava sairaus ja jotka etsivät raamatullista tietoa siitä, mitä tapahtuu uskovan kuollessa. Tämä artikkeli on siis tarkoitettu tiivistetyksi esitykseksi niistä tärkeistä Raamatun jakeista, jotka käsittelevät uskovan siirtymistä maan päältä taivaaseen.

Kuolema on varma

Vain Eenok on päässyt kuolemaa pakoon (1. Moos. 5:24). Elia otettiin ylös tulisissa vaunuissa (2. Kun 2:11), mutta palaa ja kuolee toisena Ahdistuksen kahdesta todistajasta (Mal. 4:5). Minä uskon ja opetan, että Johanneksen on vielä kuoltava* (Joh. 21:20-23), kun hän vihdoin kuolee Ahdistuksessa toisena todistajana (Ilm. 11:3,7).

Joten eräänä päivänä sinä kuolet, ellei Jeesus tule ja tempaus tapahdu sitä ennen. Mitä sitten tapahtuu kuollessasi? Raamattu antaa joitakin kiehtovia oivalluksia siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Luukkaan evankeliumi kertoo todellisen tapauksen, ei vertauksen, kahdesta ihmisestä, jotka kuolevat ennen ristiä. Toinen mies menee Paratiisiin, paikkaan, johon kuolleet uskovat menivät odottamaan Messiasta maksamaan heidän syntinsä, jotta voisivat mennä taivaaseen.

Toinen mies meni Tuonelaan. Siellä hänellä oli ruumis, hän oli täysin tajuissaan, saattoi ajatella, järkeillä, puhua ja tuntea tuskaa. Hänen sanansa ovat hyytävät.

Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ‘Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ (Luuk. 16:23-24)

Onneksi niille meistä, jotka ovat uudestisyntyneet, jotka uskovat evankeliumiin, hyvään uutiseen Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, syntejämme ei lueta meille ja eräänä päivänä menemme suoraan taivaaseen.

”… antaen meille anteeksi kaikki rikokset ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin” (Kol. 2:13) (kaikki menneessä aikamuodossa…)

”… mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta” (2. Tim. 1:10)

Taivas on oleva perinpohjainen yllätys!

Raamattu sanoo, että taivas on parempi, kuin voit kuvitellakaan:

”vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’.” (1. Kor. 2:9)

Minulla on aika vilkas mielikuvitus. Silti vaikka osaisin kuvitella jonkin olevan ihmeellisen uskomatonta taivaassa, se on vielä parempaa!

Mutta ennen kuin kuolemme, me elämme elämämme muukalaisina Saatanan kaappaamalla planeetalla. Hän on ”tämän maailman jumala” (2. Kor. 4.4) ja vihamielinen uskovia kohtaan.

Joten uskovat elävät tätä elämää odottaen tulevaa.

”Sillä meidän kansalaisuutemme on taivaassa, josta myös innokkaasti odotamme Vapahtajaa, Herraa Jeesusta Kristusta” (Fil. 3:20 NASB:n mukaan).

”For our citizenship is in heaven, from which also we eagerly wait for a Savior, the Lord Jesus Christ” (Phil. 3:20 NASB, New American Standard Bible).

Syntymämme ja kuolemamme välisen hyvin lyhyen ajan pituudesta puhutaan vain ”usvana”.

”Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu” (Jaak. 4:14 KR38).

”Se on löyhkä, joka vähäksi (hetkeksi) näkyy, mutta sitte katoo” (Jaak. 4:14 KR1776).

”You are just a vapor (usva, sumu) that appears for a little while and then vanishes away”  (Jk. 4:14b, NASB).

Ollessamme maan päällä Jumala antaa meille monia siunauksia, mutta ketään ei siunata kaikella hyvällä, eikä ketään kirota kaikella pahalla. Joskus koemme täydellisen ilon aikoja ja toisinaan on vaikeaa ja tuskallista, mutta pitämällä katseemme kohotettuna ikuiseen päämääräämme, olemme kiitollisia hyvistä ajoista, samalla kun kärsimme huonoja.

”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä (Kol. 3:2).

Olemme kiitollisia kaikista hyvistä ajoista maallisessa elämässämme, koska Herra sallii ne. Jos se riippuisi Saatanasta, niin koko maallinen elämämme ei olisi muuta kuin kauhua ja epätoivoa.

Kuolema poistaa pahan

Johtuen kaikesta Saatanan pahasta vaikutuksesta maailmassa olemme taipuvaisia määrittelemään elinikämme siinä tapahtuvan pahan perusteella… so. säätuhojen, tulvien, maanjäristysten, sotien, sairauksien, avioerojen jne.

Tosiasiassa on kuitenkin niin, että Jumalan kiitosten pitäisi määritellä elinikämme, asioiden, joita emme ansaitse, mutta jotka Jumala on armollisesti antanut meille. Ja kaikesta, mitä Jumala on meille antanut, kirsikka kakun päällä on kuolema.

Useimmat ihmiset eivät ajattele kuolemaa hyvänä asiana. Kuitenkin uskoville kuolema on Jumalan keino poistaa kaikki paha ja sairaus elämästämme.

Kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä, Jumala esti heitä syömästä elämän puusta, sillä jos he olisivat syöneet siitä, niin koko ihmisrodun olisi elettävä ikuisesti tuossa hirvittävässä syntisessä tilassa.

”Ja Herra Jumala sanoi: ’Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!’” (1. Moos. 3:22)

”Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä” (1. Moos. 3:24).

Jumala salli kuoleman, jotta meidät voitaisiin lunastaa. Jumala jopa puhuu uskovan siirtymisestä tulevaan elämään nuhtelemalla kuolemaa: ”kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (1. Kor. 15:55)

Jumala sanoo kuoleman olevan myönteinen asia

On merkillepantavaa, että Jumala puhuu kuolemasta hehkutellen: ”Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema” (Ps. 116:15).

Toisessa kirjeessään korintolaisille Paavali kertoo, että hänet vietiin taivaaseen hetkeksi näkemään tulevaa elämää ja se muutti hänet. Hän halusi kiihkeästi palata taivaaseen, mutta antoi meille esimerkin tyytymällä elämään Jumalan suunnitelmassa (2. Kor. 12:2-10).

Seuraavassa kirjeessään Paavali kirjoittaa Rooman kristityille ja sanoo: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:24)

Myöhemmin Paavali kirjoittaa Filippin kristityille olevansa ahtaalla kahden välissä, kuollako vai jäädä maan päälle.

”Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni ja silloin en tiedä, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.” (Fil. 1:22-24)

Korinton kristityille hän sanoi mieluummin kuolevansa, koska olisi silloin välittömästi Herran luona.

”Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.” (2. Kor. 5:6, 8)

Kuolema on voitto

Paavali jopa puhuu kuolemasta ”voittona”.

”Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: Kuolema on nielty ja voitto saatu.” (1. Kor. 15:53-54)

Pelkäätkö kuolemaa? Jeesus sanoo, että Hänen kuolemansa teki paholaisen voimattomaksi, joten voit elää luottavaisena tässä elämässä ilman pelkoa.

”…että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia” (Hepr. 2:14-15).

Uskoville kuolema on siis päivitys parempaan. Se on jotakin sellaista, jota tulee odottaa suurella arvostuksella, koska tuolla hetkellä me voitamme! Yhdessä hetkessä me menemme tästä maasta taivaan kirkkauteen.

”… ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti” (Ps. 23:6).

Joten jos olemme realistisia, niin Jumala sanoo, että kuolema uskoville ei ole jotakin pelottavaa, vaan sellaista, josta tulee olla kiitollinen; kiitollinen, kun saa vapautua tästä syntisestä ruumiista, eikä enää tarvitse käsitellä silmien pyyntöjä, lihan himoa, elämän korskaa.

Uusi astiamme

Kun kuolemme, panemme pois väliaikaisen maallisen astian ja saamme uuden ikuisen astian asunnoksi hengellemme, joka on ainoa säilyttämisen arvoinen asia. Paavali sanoo sen näin:

”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme.” (2. Kor. 5:1-2)

Ja tämä Jumalan henkemme asunnoksi rakentama ikuinen astia näyttää samanlaiselta, kuin Jeesuksen ruumis ylösnousemuksen jälkeen.

”…ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi…” (Fil. 3:20,21).

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus käveli, söi ja joi. Meidän uusi ruumiimme on oleva samanlainen kuin Hänen ylösnoussut ruumiinsa – lihaa ja luuta.

”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.” (Luuk. 24:39)

Meille siis annetaan uusi ruumis, jossa on kädet, jalat, silmät jne. ja me tunnemme toisemme, mutta ilman niitä heikentäviä vaikutuksia, joita synti tuo.

Vielä ihmeellisempää on, että voimme liikkua ajatuksen nopeudella, kuten Jeesus ilmestyi ja katosi halutessaan. Hän meni myös läpi seinien. Me tulemme tekemään samoin. Uudessa ruumiissamme voimme syödä ja juoda, niin kuin Jeesuskin ylösnousemuksensa jälkeen.

”Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa” (Mark. 14:25).

Uskovat, jotka olivat vammaisia tässä elämässä, eivät enää kärsi rajoituksistaan. Niillä, jotka olivat vuoteenomia tässä elämässä, on täydellinen liikkumisen vapaus – ja ilman kipua.

Niille, jotka ovat sokeita tämän maan päällä, annetaan täydelliset ja ikuiset silmät, joilla nähdä, eikä mikään sairaus ikinä enää koske meihin. Minkäänlainen sydänsuru ei tunkeudu tietoisuuteemme.

”ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt” (Ilm. 21:4).**

Sairaudesta kärsivät parannetaan välittömästi – kuolema on lopullinen parantumisen muoto! Emmekä enää tee työtä, raada elatukseksemme.

Uskovat eivät kuole

Uskovat eivät todellisuudessa kuole siinä mielessä, että olisivat kuolleita tai lakkaisivat olemasta. Kun jätämme tämän maan, olemme elävämpiä kuin koskaan. Kun vedämme viime henkäyksemme, menemme välittömästi Herran luokse. Ei odottamista. Ei kokeita. Ei arviointia. Ei tuomiota. Jeesus maksoi sen kaiken, joten kun kuolemme, menemme Hänen luoksensa.

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room. 8:1).

Johanneksen evankeliumi sanoo, että tämä uskomaton asema ilman tuomiota saadaan heti, kun uskomme evankeliumin.

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään” (Joh. 5:24).

Jumala päättää milloin kuolemme

On myös huomionarvoista, että Jumala on päättänyt aikamme tällä planeetalla ENNEN syntymäämme:

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16)

”Kaikella on määräaika ja aikansa on joka asialla taivaan alla.  Aika on syntyä ja aika kuolla.” (Saarn. 3:1-2)

Jumala myös sanoo meille, että kuoleman murehtiminen on hyödytöntä: ”Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?” (Luuk. 12:25)

Joten Jumala päättää, kuinka kauan elämme. Se ei tarkoita, että heittäisimme varovaisuuden yli laidan ja leikkisimme liikenteessä. Me emme laita Herraa typeryyskokeeseen, mutta me elämme Hänelle ja tiedämme, että kun kuolemme, niin se on vieläkin parempaa.

”Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21).

Jos kuolema on voitto, niin eikö uskovien pitäisi odottaa tätä siirtymistä? Jumala käskee odottamaan innokkaasti ruumiimme lunastusta!

”…odottaen innokkaasti lapseksiottamistamme, ruumiimme lunastusta” (Room. 8:23, (NASB:in mukaan suomennettu).

”…waiting eagerly for our adoption as sons, the redemption of our body” (Rom. 8:23, NASB)

Uskovien pitäisi ajatella kuolemaa korkeimpana ja turvallisimpana asiana. Paratiisi odottaa meitä!

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten…” (1. Piet. 1:3-4).

Paikkamme on siis ”säilytettynä” ja odotamme Jumalan ajoitusta siirtymisellemme.

”Jeesus sanoi hänelle: ‘Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?’” (Joh. 11:25-26)

Voimme siis rohkeasti elää tätä elämää tietäen, että Jumala valvoo kuolemaamme ja kohtaloamme. Vaikka näemmekin kuoleman lähestyvän, olemme lohdutettuja siitä, mitä Jumala lupaa olevan tulossa.

”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat” (Ps. 23:4).

Tempauksen mahdollisuus

On mahdollisuus, ehkä hyväkin, että elät tempaukseksi kutsutun suuren uskovien eksoduksen päivinä. Kaksi tärkeintä tempausta käsittelevää jaetta ovat:

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.” (1. Kor.15:51-53)

”Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Tess. 4:15-17)

Tempaus on välttämättömyys, koska uskovia ei ole määrätty Jumalan vihaan.

”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1. Tess. 5:9).

”… Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess. 1:10).

”Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta” (Room. 5:9).

Siksi kristityt, jotka ovat elossa seurakunta-ajan lopussa, muutetaan ja temmataan yläilmoihin kohtaamaan Jeesusta. Tämä uskovien poistaminen maan päältä valmistaa tien 7-vuotiselle ahdistukselle, jolloin Jumalan viha vuodatetaan niiden päälle, jotka jätetään maan päälle.

Tulevassa ahdistuksessa Jumalan viha päästetään valloilleen laimentamattomana.

”…Jumalan viha …” (Ilm. 15:1).

”…seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa…” (Ilm. 15:7).

”…seitsemän Jumalan vihan maljaa…” (Ilm. 16:1).

”…vihansa kiivauden viinimaljan” (Ilm. 16:19).

Jos olet uskova, elossa sillä hetkellä, kun Jumala lopettaa seurakunta-ajan, sinä pääset tempaukseen, joka on aika hätkähdyttävä tapaus! Sinä et kuole luonnollista kuolemaa, mutta tulos on sama – sinä katoat välittömästi maan päältä ja olet Herran Jeesuksen luona ikuisesti.

Kuinka meidän sitten pitäisi elää tietäessämme, mitä uskovilla on edessään tulevaisuudessa tempauksen tai kuoleman kautta? Me elämme katsellen ylöspäin, ei alas. Raamattu tiivistää sen näin:

”Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.” (Room. 14:7-8)

Käytä meitä, Herra!

BP

* Jos haluat lisätietoa Johanneksesta, joka ei ole vielä kuollut, niin lataa ILMAINEN DVD ”Steeling Studies, Vol 1” CLICK HERE

** Ilm. 21:4 tapahtuu 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen, kun uudet taivaat ja uusi maa tulevat.

Read Full Post »