Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Patmos-saari’

Smyrna and the Case for Premillennialism
By Jonathan Brentner 22.7.2018, suom. SK

Uskon, että Smyrnan seurakunnan historia vahvistaa Ilmestyskirjan futuristisen tulkinnan. Tarkoitan sillä, että luvut 4–22 ovat edelleen tulevaisuutta, eivätkä merkitykseltään historiallisia eivätkä vertauskuvallisia.

Salli minun selventää: se, mitä uskon tempauksesta, ahdistuksesta ja Hänen hallinnastaan maan päällä tuhatvuotisen valtakunnan aikana, perustuu Raamattuun

Kuitenkin, koska näitä käsityksiä vastaan niin usein hyökätään kirkkohistoriaan perustuen, niin haluan viedä sinut uudelle kirkkohistorialliselle matkalle tässä ja seuraavissa posteissa. Aloitan Smyrnan seurakunnasta.

Voin jo nähdä monien teistä katselevan kattoon pelkästä historian mainitsemisesta, vaikka toiset ovatkin innokkaita pääsemään alkuun. Yritän tehdä tämän niin kiinnostavaksi ja kivuttomaksi kuin mahdollista.

Ilmestyskirja lähetettiin Smyrnaan

Johanneksen kautta Herra osoitti Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan ”enkeleille” eli sanansaattajille (ks. luvut 2 ja 3). Smyrna oli järjestyksessä toinen seurakunta, jolle Herra nimenomaisesti puhui.

Kuten useimmat tiedätte, apostoli Johannes kirjoitti Raamatun viimeisen kirjan ollessaan karkotettuna Patmos-saarella. Kuvittele vanhaa miestä, jolla on pitkä harmaa tukka ja suttuinen parta kirjoittamassa kirjakäärölle näkemäänsä ja kuulemaansa.

Saatuaan Ilmestyskirjan valmiiksi Johannes odotti laivaa, että se tulisi ja veisi käärön takaisin Efeson satamaan. Useiden vuosien aikana kirja matkasi Efeson seurakunnasta kaikkiin Ilmestyskirjan luvuissa 2 ja 3 mainittuihin paikkoihin. Toinen pysähdys mitä todennäköisimmin oli seurakunta Smyrnan kaupungissa Efesosta pohjoiseen.

Tässä vaiheessa ehkä kysyt: ”Mitä se todistaa?” Itsessään se ei todista mitään. Tiedämme kuitenkin kaksi miestä, jotka aika todennäköisesti ovat lukeneet kirjaa siellä oleville uskoville – ja me tiedämme, mitä he uskoivat tuhatvuotisesta valtakunnasta.

Smyrnan seurakunnan johtajat

Polykarpus oli piispa, eli johtava pastori Smyrnassa silloin, kun Ilmestyskirja saapui kaupunkiin. Polykarpus, suuri uskon mies, joitakin vuosia myöhemmin poltettaisiin roviolla, koska julisti rohkeasti rakkauttaan Jeesukseen.

Polykarpus oli Johanneksen opetuslapsi. Apostoli nimitti hänet myöhemmin johtavaan asemaansa Smyrnassa. Tiedämme UT:n perusteella paljon Paavalin ja Timoteuksen välisestä kasvattajan ja opetuslapsen suhteesta. Johanneksella ja Polykarpuksella oli samanlainen suhde.

Toinen avainhenkilö seurakunnassa kirjeen saapuessa oli Papias. Tämä nuori mies kuunteli apostoli Johanneksen opetusta ainakin yhden kerran, mutta Polykarpus oli se, joka koulutti Papiasta uskossa. Koska Papias oli Polykarpuksen opetuslapsi Ilmestyskirjan saapuessa Smyrnaan, niin ei ole kaukaa haettua olettaa, että Papias osallistui sen lukemiseen.

Meille ei ole jäänyt yhtään kirjoitusta suoraan Papiakselta, mutta varhainen kirkkohistorioitsija Eusebius (263–339 jKr.) lainasi Papiakselta tämän: ”On oleva tuhatvuotinen valtakunta kuolleiden ylösnousemuksen jälkeen, kun Kristuksen henkilökohtainen hallitus perustetaan maan päälle.”[i]

Papias uskoi tulevaan Herran paluuseen perustamaan maan päälle kirjaimellisen tuhatvuotisen Jeesuksen hallituksen, joka alkaisi kuolleiden ylösnousemuksen jälkeen. Papiaksen tuhatvuotista valtakuntaa koskeva todistus vastaa kirjaimellista ja futuristista kohdan Ilm. 20:1-6 tulkintaa.

Eusebius, joka itse ei uskonut samoin kuin Papias, valitti usein Papiaksen palavaa uskoa Kristuksen tulevaan maanpäälliseen hallitukseen.

Polykarpus ei kirjoituksissaan mennyt yksityiskohtiin koskien käsityksiään tuhatvuotisesta valtakunnasta. Hän kuitenkin esitti muutamia kysymyksiä kirjoittamassaan kirjassa nimeltä Polykarpuksen kirje filippiläisille, joka osoittaa uskoa kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan. Hän kirjoittaa näin: ”Mutta ketkä meistä ovat tietämättömiä Herran tuomiosta? Emmekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman, kuten Paavali opettaa.”[ii] Tässä Polykarpus lainaa jakeesta 1. Kor. 6:2, jossa Paavali viittaa tulevaan aikaan, jolloin me uskovina hallitsemme Jeesuksen kanssa.

Myös perustuen hänen kahden tunnetuimman oppilaansa käsityksiin, on turvallista olettaa, että Polykarpus omaksui premillenniaalisen kannan.

Eusebius kuvaili Papiasta tulevan tuhatvuotisen valtakunnan palavana kannattajana. Ireneuksen, Polykarpuksen parhaan oppilaan kirjoituksista, näkyy myös luja usko kirjaimelliseen koko Ilmestyskirjan tulkintaan.

Jos Johannes tarkoitti, että hänen kirjansa on joko historiallinen tai vertauskuvallinen koskien taistelua seurakunnan ja maailmassa olevan pahuuden välillä, niin hän epäonnistui. Ne, jotka parhaiten tunsivat apostolin ja hänen opetuksensa, pitivät hänen kirjaansa ennustuksena tulevaisuudesta ja he olivat Ilmestyskirjan lukujen 2–3 eniten vainotusta seurakunnasta.

Ireneuksen todistus

Ireneus kasvoi Smyrnan seurakunnassa ja myöhemmin hänestä tuli Lyonin piispa Ranskassa. Vuonna 180 hän kirjoitti myös kirjan nimeltä Harhaoppeja vastaan, jossa torjui gnostilaisuuden harhoja. Tästä kirjasta löydämme myös hänen käsityksiään koskien ahdistusta ja Jeesuksen paluuta.

Kirjassaan Harhaoppeja vastaan Ireneus kuvailee antikristuksen tulevaa kauhun hallintoa, Jeesuksen paluuta pilvissä ja Hänen valtakuntansa perustamista, näitä kaikkia tulevina tapahtumina. Vaikka Jerusalemin temppeli hävitettiin 110 vuotta ennemmin kuin Ireneus kirjoitti kirjansa, hän siitä huolimatta kuvailee antikristusta, joka saastuttaa temppelin ahdistuksen puolivälissä, aivan kuten profeetta Daniel ja Jeesus ennustivat (ks. Dan. 9:27 ja Matt. 24:15).[iii]

Osan 5 luvussa 30 kirjassa Harhaoppeja vastaan Ireneus kirjoittaa ahdistuksesta, antikristuksen hallinnosta ja siihen sisältyvästä luvun 666 käyttämisestä sekä siitä, että Herra tuhoaa antikristuksen tulemuksessaan. Hän puhuu myös Jeesuksesta, joka ”tuo vanhurskaille valtakunnan ajan”. Hän viittaa kaikkiin näihin tapahtumiin tulevaisuudessa tapahtuvina. Hän näki Johanneksen kuvauksen ahdistuksesta profetiana.

Ireneuksen futuristinen Ilmestyskirjan tulkinta puhuu selvää kieltä. Hän pystyi tietämään, kuinka alkuseurakunta arvioi Ilmestyskirjaa johtuen yhteydestään Smyrnan seurakuntaan, läheisyydestään rakastettuun apostoli Johannekseen Polykarpuksen ja Papiaksen kautta ja koska oli aikansa huomattava teologi.

Jos Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan allegoriana seurakunnan ensimmäisen vuosisadan taistelusta pahaa ja monia sortajiaan vastaan, kuten monet amillennialistit väittävät, niin on hyvin epätodennäköistä, ellei mahdotonta, että tämä näkemys olisi muuttunut futuristiseksi niin lyhyessä ajassa. Kuinka vain muutamassa vuosikymmenessä Ilmestyskirjan lukujen 4–19 vertauskuvallisesta taistelusta tulee kirjaimellinen ja tuleva ahdistus, jossa on todellinen antikristus?

Ireneus kasvoi seurakunnassa, joka sai toisena lukea Ilmestyskirjan ja sai ohjausta uskossa apostoli Johanneksen arvostetuimmalta oppilaalta. Silti kirjoittaessaan vuonna 180 hän piti sekä Ilm. 4–19 lukujen kuvailemaa ahdistusta että Jeesuksen tulemusta tulevina tapahtumina.

Tuleeko meidän uskoa, että Ireneus piti Ilmestyskirjan tapahtumia tulevaisuutena, jos ne olivat jo tapahtuneet, kuten jotkut tänä päivänä väittävät? Kuinka se olisi voinut olla edes kaukaisesti mahdollista, kun ottaa huomioon hänen läheiset suhteensa Smyrnaan ja Polykarpukseen, joka oli Johanneksen oppilas?

Sitä paitsi, jos Smyrna, yksi aikansa eniten vainotuista seurakunnista, ei pitänyt Ilmestyskirjan lukuja 4–22 vertauskuvallisina taistelustaan pahaa vastaan, niin miksi meidän pitäisi tehdä niin?

Jos Johanneksen tarkoitus oli vertauskuvallinen, niin eikö hänen olisi pitänyt varmistaa, että nuo eniten kärsivät ymmärsivät sen siten, varsinkin seurakunnassa, jonka hän tunsi niin hyvin?

Smyrnan pyhien osalta kaikki todisteet ovat profeetallisen näkökannan puolella, mitä tulee Ilmestyskirjan lukuihin 4–22. Uskon, että siihen on poikkeuksellisen vahvat todisteet.

Jonathan C. Brentner

Jonathanbrentner@yahoo.com

https://jonathanbrentner.com/

[i] Eusebius, “Ecclesiastical History,” Ante-Nicene Library, (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1987) Vol 3, p.39

[ii] Polycarp, “The Epistle of Polycarp to the Philippians,” The Ante-Nicene Fathers, 10 vols. (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1979) Vol. 1, p. 35

[iii] Irenaeus, “Against Heresies,” The Ante-Nicene Fathers, 10 vols. (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1979) Vol. 1, p. 560

 

Read Full Post »