Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘pelastus’

Fear of God: Missing Element in Today’s Christianity
By Dr. Donald Whitchard 16.12.2018, suom. SK

 ”Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.” (Luuk. 12:4-5)

Tuo on vakava ajatus. Tässä pehmeän ja pinnallisen hyvän olon uskon ja opetuksen ajassa kristillinen kirkko on suurelta osin hyljännyt kutsun pyhyyteen ja erottautumiseen maailmasta. Huomaan havainnoidessani uskoa, että me, jotka sanomme olevamme Jeesukseen uskovia, olemme säätäneet Hänet erääksi tieksi taivaaseen, ei ainoaksi tieksi (Joh. 14:6). Me olemme korostaneet rakkauden ja rauhan Jeesusta ja olemme ohittaneet sen tosiasian, että kun Hän tulee takaisin, Hän teurastaa kaikki, jotka ovat hyljänneet Hänet ja ottaneet Pedon merkin ja hallitsee rautaisella valtikalla.

Ennen tuota tapahtumaa meidät, jotka temmattiin (1. Tess. 4:16-17), vietiin taivaaseen Karitsan hääaterialle ja kohtaamaan tuomio Herralta Jeesukselta siitä palvelusta, jonka Hänelle teimme, tai jätimme tekemättä (2. Kor. 5:10). Siellä meidän on kohdattava hänet ja tehtävä tili kristillisestä vaelluksestamme, ja silloin monien teot haihtuvat savuna, koska rakensivat puusta ja oljista (1. Kor. 3:11-15) sen sijaan, että olisivat rakentaneet Sanan ja palvelemisen kalliista kivistä.

Siellä on paljon uskovia, jotka eivät koskaan kasvaneet alkuperäistä pelastustaan pidemmälle, eivätkä koskaan kehittäneet kypsyyttä ja jumalisen elämän tuntoa. Tämä tuomio ei koske pelastumistasi. Siitä on pitänyt huolen Kristuksen uhrikuolema ristillä. Sinä joko saat tai menetät palkan. On murhenäytelmä, että on paljon uskovia, joilla ei ole mitään näyttöä vaelluksestaan Herran kanssa.

En koskaan kuule saarnaajien saarnaavan tulevasta tuomiosta. Se voi johtua siitä, että he haluavat olla tärkeitä ja hyväksyttyjä yhteiskunnassa. Saarnaaminen helvetistä ja tilintekovelvollisuudesta ei ole muodissa (milloin olisi ollut?). Elämme todella ajassa, jossa ihmiset, myös seurakunnassa, haluavat kuulla miellyttäviä asioita, jotka saavat heidät tuntemaan hyvää oloa. Onkohan sinun ”itsetuntosi” tärkeämpi Jumalalle, kuin se, että elät pyhää elämää haluten miellyttää Häntä niillä teoilla, jotka ovat pelastuksen hedelmä?

PANISITKO POIS PUHELIMESI VAIN HETKEKSI JA LUKISITKO LOPPUUN TÄMÄN ARTIKKELIN? Kiitos. Tuo puhelu tai teksti voi odottaa. Palatkaamme käsiteltävään ongelmaan. Pelkääkö nykyajan seurakunta enää Jumalaa? Tuskinpa. Meillä on liian hyvä aika katsella uutisia viimeisestä julkkisten avioerosta, tai mitä Britannian kuninkaallinen perhe tekee tällä viikolla, tai lukea viimeisimmästä poliitikosta, joka rökittää ja kiroaa presidentti Trumpia, tai miten menee Facebook-”ystävilläsi”, tai kuka sanoo mitäkin Twitterissä – mitä tahansa, jota paholainen voi käyttää saamaan silmäsi pois Jeesuksesta.

Minä vapisen nykyajan seurakunnan vuoksi. Minäkin olen siihen syyllinen. Huomaan, että mieleni harhailee maailmallisissa asioissa ja sitten ajattelen vain, kuinka hyvä Herra on ollut minulle. Kuinka voin tietoisesti olla Hänelle tottelematon ja pitää silmäni asioissa, jotka lopulta ovat merkityksettömiä? Sydämeni särkyy Jumalan edessä ajatellessani, mitä olen sanonut ja tehnyt. En halua minkään olevan sen tiellä, että minulla on syvä, merkityksellinen suhde Hänen kanssaan.

Odotan, että maailma on jumalaton ja paha. Se on luonteenomaista syntisille ihmisille, jotka haluavat elää elämänsä erossa Jumalan armosta ja tehdä asioita, jotka ovat tuomittavia ja moraalittomia. Maailma luulee, että tämä elämä jatkuu ikuisesti ilman mitään seurauksia heidän käytöksestään.

Katso maailmaa ympärilläsi. Kristittyjä tapetaan joka puolella, eikä kukaan paheksu sitä. Maailmanjärjestelmä vihaa meitä, joten miksi me yritämme olla heidän kaltaisiaan pitäen tilaisuuksia, joissa on valo- ja laser-esityksiä, maailmallisia bändejä, saarnaajia, jotka pitävät vuoropuheluja sen sijaan, että saarnaisivat Raamatusta, pukeutuneena teini-ikäiseksi Jumalan miehen asemesta, jota he muka edustavat ja sellaisia asioita kuin kahvibaareja eteisaulassa? Anteeksi, mutta Jeesus ei kuollut hirvittävää ristinkuolemaa syntiemme tähden eikä noussut ylös, että sinä voisit lämpiössä siemailla mokkakahvia katsellessasi ylistysbändin esitystä.

Tulen taustasta, jossa minua opetettiin kunnioittamaan Raamattua, rakastamaan ja pelkäämään Jumalaa ja rakastamaan Jeesusta sen vuoksi, mitä Hän teki puolestani Golgatalla. Tykkään silloin tällöin kuulla saarnan ”helvetin tulesta ja kadotuksesta” muistuttamaan minua, että Jeesuksen tähden en joudu ikuiseen helvettiin erotetuksi Hänen rakkaudestaan ikuisesti. Jos saarnatuolista saarnattaisiin enemmän helvetistä, niin yhteiskunnassa olisi vähemmän helvettiä. Ongelma on, että ei seurakunta eikä maailma pelkää enää Jumalaa!

Tajuatko, ettet voi vetää seuraavaa henkäystäsi ilman Häntä? Onko sinulla mitään käsitystä siitä, kuinka paljon Hän on siunannut sinua, kun sinulla on katto pääsi päällä, ruokaa jääkaapissa, työpaikka, avustusohjelma, vaatetus, liikennevälineet, terveys ja lääkkeitä, puhdas vesi, viemäri, ystäviä ja yhteinen armo, kuten sateet ja raikas ilma? Varaammeko aikaa kiittääksemme Häntä pelastuksesta, joka meillä on Kristuksessa? Kiitämmekö Häntä siitä, että omistamme Raamatun kielellä, jota puhumme? Ymmärrämmekö tekemiämme päätöksiä, että miellyttävätkö ne Jumalaa vai eivät ja mitä siitä seuraa?

Näetkö nyt, mitä meillä on Kristuksessa? Ajattele hetkinen, kuinka kallisarvoinen pelastuksen lahja on. Oletko kiittänyt Häntä tänään?

Seurakunta tarvitsee ehdottomasti hengellisen uudistumisen ja paluun pyhyyteen. Meidän täytyy langeta kasvoillemme pyhän Jumalan edessä ja pyytää Häntä uudistamaan rakkautemme Häneen, katua maailmallisuutta ja saada seurakuntamme saarnaamaan elämän antavaa evankeliumia ihmisten vakuuttamiseksi synneistään ja heidän pelastumisekseen Jumalan ikuiselta vihalta helvetissä. Tämä on se sanoma, jota saarnaan ja johon uskon. Maailma ei ehkä tykkää siitä, mutta Raamatun mukaan minun tulee miellyttää Jumalaa, enkä tarvitse kahvibaaria paikallisessa palvontapaikassani sen tekemiseksi. Peljätkää Jumalaa!

drwhitchard@aol.com

 

Read Full Post »

All Is Bright
By Holly Spate, 9.12.2018, suom. SK

Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka (Sananl. 4:18).

Muista tämän menneen vuoden siunaukset, huolenpito ja varjelukset, Muista onnen hetket ja kasvu, joka tuli murheen hetkien kautta. Muista laaksojen taistelut ja vuorenhuippujen henkeäsalpaavat hetket. Muista uusien alkujen ja uuden armon ihmeet ja siunaukset. Muista muutokset, jotka tulivat opittujen läksyjen kautta, kauneus, joka versoi särkyneisyydestä ja kunnia, joka saatiin nöyryydestä.

Muista se päivä, kun asetit luottamuksesi Kristukseen – päivä, jolloin päätit hyväksyä pelastuksen lahjan, jota Hän tarjoaa vapaasti kaikille, jotka huutavat avuksi Hänen suurta nimeään. Päivä, jolloin käännyit pois itsestäsi ja käännyit Hänen puoleensa. Tuona päivänä Hän mursi sinun kahleesi, antoi anteeksi syntisi ja otti sinua kädestä. Hänen uhrinsa pesi sinut uudelleen – valkeaksi kuin satava lumi, puhdistaen sinut ikuisesti. Hänen horjumaton uskollisuutensa kääri sinut Hänen kauniin, ehdottoman rakkautensa lämpöön ja jatkuvasti pitää kiinni sinusta tiukasti, joka askeleella, joka päivä, joka hetki – kaikki sinulle.

Tunnista asemasi Kristuksessa ja kaikki, mitä siitä seuraa, sekä tässä elämässä että koko iankaikkisuudessa. Muista, mitä elämä oli ilman Häntä ja iloitse, koska sinun ei milloinkaan enää tarvitse olla ilman Häntä.

Vapahtajan ansiosta sinua on siunattu määrättömästi. Sinulla on ikuinen toivo. Pimeimmätkin päiväsi valkenevat Hänen läsnäolonsa valossa. Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, jotta sinulla voisi olla elämä, rauha, ilo, armo ja toivo. Hän astui ulos taivaasta suunnittelemaansa luomakuntaan tuomaan itsensä lahjaksi ja kaikki johtuen Hänen ehdottomasta ja täydellisestä rakkaudestaan sinuun.

Seimen lapsi tuli, että kaikki sinun päiväsi olisivat kirkkaita.

Joten kun jatkat taas uuteen juhla-aikaan täynnä touhua ja tohinaa, jota tämä aika vuodesta voi tuoda, niin pysähdy hetkeksi mietiskelemään ja hengittämään syvään. Etsi hiljainen mukava paikka vain pysähtyä, seisoa hiljaa ja keskittyä. Varaa aikaa pohtimiseen, kiittämiseen ja muistelemiseen. Vietä aikaa Hänen läsnäolossaan ja ylistä Häntä siitä suurimmasta lahjasta, joka tuli käärittynä rakkauteen yli 2000 vuotta sitten. Lahjasta, joka maksettiin kokonaan sinun puolestasi.

Ja kun muistelet ja juhlit juhlan todellista merkitystä, niin pidä kiinni siitä totuudesta, että Kristuksen kanssa kaikki on kirkasta.

Hänen kanssaan kaikki on aina oleva kirkasta.

Iloista KRISTUS-keskeistä Joulua (Merry CHRISTmas)!

hspate@verizon.net

Read Full Post »

Warning to Those Who Are Of This World
By Geri Ungurean, October 25, 2018, suom. SK

Jos olet lukemassa tätä artikkelia, niin ehkä ihmettelet, miksi minä varoitan niitä, jotka ovat tästä maailmasta. Minä näet en ole tästä maailmasta – minä kuulun Jeesukselle Kristukselle. Minä olen maailmassa, mutta en maailmasta.

Sivustolta gotquestions.org:

Kysymys: ”Kuinka uskovat voivat olla maailmassa, mutta ei maailmasta?”

Vastaus: Kun luemme ”maailmasta” Uudessa Testamentissa, niin luemme kreikan sanan kosmos. Useimmiten se viittaa asuttuun maahan ja ihmisiin, jotka elävät maan päällä ja jotka toimivat erillään Jumalasta. Saatana on tämän ”kosmoksen” hallitsija (Joh. 12:31; 16:11; 1. Joh. 5:19). Yksinkertaisella määritelmällä, että sana maailma viittaa Saatanan hallitsemaan maailman järjestelmään, voimme helpommin ymmärtää Kristuksen väitteitä, että uskovat eivät enää ole maailmasta – synti ei enää hallitse meitä, emmekä ole tämän maailman periaatteiden sitomia. Lisäksi meitä muutetaan Kristuksen kuvaksi, mikä saa mielenkiintomme maailman asioihin tulemaan yhä vähäisemmäksi, kun kypsymme Kristuksessa.

Jeesukseen Kristukseen uskovat ovat kyllä maailmassa – fyysisesti läsnä – mutta eivät siitä, eivät osa sen arvoja. (Joh. 17:14-15). Uskovina meidän pitäisi erottautua maailmasta. Tätä tarkoittaa se, että olemme pyhiä ja elämme pyhää ja hurskasta elämää – erottaudumme. Meidän ei tule sitoutua syntiseen toimintaan, jota maailma edistää, eikä meidän tule säilyttää sitä tyhjänpäiväistä turmeltunutta mieltä, jonka maailma synnyttää. Sen sijaan meidän tulee mukauttaa itsemme ja mielemme Jeesuksen Kristuksen mieleen (Room. 12:1-2). Se on päivittäinen tehtävä ja velvollisuus.

Meidän täytyy myös ymmärtää, että olla maailmassa, mutta ei siitä, on välttämätöntä, jos aiomme olla valona niille, jotka ovat hengellisessä pimeydessä. Meidän tulee elää niin, että epäuskoiset näkevät hyvät tekomme ja tapamme ja tietävät, että meissä on jotakin ”erilaista”. Kristityt, jotka pyrkivät kaikin tavoin elämään, ajattelemaan ja toimimaan kuin ne, jotka eivät tunne Kristusta, tekevät Hänelle karhunpalveluksen. Pakanatkin tietävät, että ”hedelmistään te tunnette heidät” ja kristittyinä meidän pitäisi osoittaa Hengen hedelmää itsessämme.

Maailmassa oleminen tarkoittaa myös, että voimme nauttia maailman asioista, kuten Jumalan antamasta kauniista luomakunnasta, mutta meidän ei tule uppoutua siihen, mitä maailma arvostaa, eikä meidän tule ajaa takaa maailmallisia huvituksia. Nautinto ei enää ole kutsumuksemme elämässä, kuten se kerran oli, vaan sen sijaan Jumalan palvominen. Lähde

Vuonna 1983 tajusin olevani kadotettu syntinen. Ymmärsin myös, että jos olisin kuollut hetkeä ennen, kuin tajusin olevani syntinen, olisin joutunut helvettiin. Halusin kuoltuani mennä taivaaseen. Muutamat tapaamani kristityt kertoivat minulle kaiken Jeesuksesta ja kuinka Hän kuoli puolestani. Tuo ilta oli koko elämäni ihmeellisin ilta. Jumala rakasti minua! Hän halusi antaa minulle anteeksi, jotta voisin olla Hänen perheessään. Kuinka ihanaa se onkaan!

Hän antoi minulle anteeksi kaikki syntini. Ymmärsin, että Jeesuksen kuolema ristillä oli maksu synnistäni – kaikesta synnistä – ja jokaisen puolesta, joka uskoo Häneen ja luottaa Häneen.

“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” (Joh. 3:16-17)

Takaisin varoitukseeni sinulle, jos olet maailmasta. Jos et ole koskaan kuullut Jeesuksen evankeliumia, niin et voi enää sanoa niin. Sinä luet sitä nyt. Jumala rakastaa sinua niin paljon. Hän tahtoo sinun olevan Hänen perheessään. Tähän asti sinä olet hyljännyt Hänet. Vain sinä tiedät, miksi et ole halunnut kuulua Jumalan perheeseen. Olet ehkä ajatellut, että menetät ystäväsi ja jopa perheesi.

Minä menetin perheen. Olin näet kasvatettu juutalaisessa kodissa. Useimmat perheestäni ovat hylänneet minut. Herra antoi minulle etuoikeuden johdattaa isäni Hänen tykönsä. Hän odottaa minua taivaassa, mutta muut perheestäni ovat hyljänneet minut. Jeesus sanoo siitä näin:

Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan.” (Luuk. 12:51-53)

Aika on lyhyt. Raamatussa on sadoittain profetioita – monet ovat jo toteutuneet. Kuitenkin profetiat Ilmestyskirjassa, Danielissa ja muissa paikoissa Sanassa ovat vielä toteutumatta.

On tulossa aika, jota kutsutaan Ahdistukseksi. Raamattu sanoo, että ne hirvittävät tapahtumat, jotka tapahtuvat maailmassa Ahdistuksen aikana, eivät ole tapahtuneet koskaan aikaisemmin eivätkä tule koskaan tapahtumaan uudelleen. Seurakunnan (johon minä kuulun) vie taivaaseen Jeesus itse ja sitten se ”Ahdistus” alkaa.

Mikä on ahdistus?

Sivustolta gotquestions.org:

Kysymys: ”Mikä on Ahdistus? Mistä tiedämme, että Ahdistus kestää seitsemän vuotta?”

Vastaus: Ahdistus on tuleva seitsemän vuoden ajanjakso, jolloin Jumala vie päätökseen kurituksensa Israelille ja viimeistelee tuomionsa epäuskoiselle maailmalle. Seurakunta, joka koostuu kaikista, jotka ovat luottaneet Herran Jeesuksen persoonaan ja työhön pelastamaan heidät synnin rangaistuksesta, ei ole läsnä ahdistuksen aikana. Seurakunta otetaan pois maan päältä tapahtumassa, joka tunnetaan tempauksena (1. Tess. 4:13-18; 1. Kor. 15:51-53). Seurakunta pelastetaan tulevasta vihasta (1. Tess. 5:9).

Kaikkialla Raamatussa ahdistukseen viitataan muilla nimillä, kuten Herran päivä (Jes. 2:12; 13:6-9; Joel 1:15; 2:1-31; 3:14; 1. Tess. 5:2); tuskan ja ahdistuksen päivä (5. Moos. 4:30; Sef. 1:15); suuri ahdistus, joka viittaa pahempaan seitsemän vuoden jakson toiseen puoliskoon (Matt. 24:21); ahdistuksen aika tai päivä (Dan. 12:1; Sef. 1:15); Jaakobin vaivan aika (Jer. 30:7).

Kohdan Dan. 9:24-27 ymmärtäminen on välttämätöntä ahdistuksen tarkoituksen ja ajan ymmärtämiseksi. Tämä kohta puhuu 70 viikosta, jotka on julistettu ”sinun kansaasi” vastaan. Danielin kansa ovat juutalaiset, Israelin kansa ja Daniel 9:24 puhuu ajanjaksosta, jonka Jumala on antanut ”lopettamaan luopumuksen, lukitsemaan synnin, sovittamaan pahat teot, tuomaan iankaikkisen vanhurskauden, sinetöimään näyn ja profetian ja voitelemaan kaikkeinpyhimmän.” Jumala julistaa, että ”70 seitsemää” toteuttaa kaikki nämä asiat. Tämä on 70 vuosiviikkoa, eli 490 vuotta (jotkut käännökset puhuvat 70 vuosiviikosta).

Tämän vahvistaa em. Danielin kohdan toinen osa. Jakeissa 25 ja 26 Danielille kerrotaan, että Messias tuhotaan ”seitsemän seitsemän ja kuudenkymmenenkahden seitsemän” (kaikkiaan 69 seitsemän) jälkeen, jotka alkavat määräyksellä jälleenrakentaa Jerusalem. Toisin sanoen 69 vuosiviikkoa (483 vuotta) määräyksestä jälleenrakentaa Jerusalem Messias tuhotaan. Raamatun historioitsijat vahvistavat, että 483 vuotta kului Jerusalemin jälleenrakentamismääräyksen ajasta aikaan, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin. Useimmilla kristillisillä tutkijoilla riippumatta eskatologisesta näkemyksestään on em. käsitys Danielin 70 vuosiviikosta. Kun 483 vuotta on kulunut määräyksestä jälleenrakentaa Jerusalem, niin jää vielä yksi seitsemän vuoden jakso toteutumaan jakeen Daniel 9:24 puitteissa: silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan ja pahat teot sovitetaan ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan ja kaikkeinpyhin voidellaan:” Tämä viimeinen seitsemän vuoden jakso tunnetaan ahdistuksen aikana – se on aika, jolloin Jumala vie loppuun Israelin tuomitsemisen sen synneistä.

Daniel 9:27 antaa muutaman kohokohdan seitsemän vuoden ahdistuksen jaksosta: ”Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden ’seitsemän’ ajaksi. ’Seitsemän’ keskellä hän lopettaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Ja temppelin siivelle hän pystyttää kauhistuksen, joka aiheuttaa hävityksen, kunnes loppu, joka on säädetty, vuodatetaan hänen päällensä” (Gerin käyttämä käännös suomennettuna).

”Hän tekee lujan liiton monien kanssa yhdeksi vuosiviikoksi, mutta viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin, ja hävittäjä tulee iljetysten siivin. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli.” (Raamattu Kansalle)

Henkilö, josta tämä jae puhuu, on henkilö, jota Jeesus kutsuu ”kauhistukseksi, joka aiheuttaa hävityksen” (Matt. 24:15) ja ”pedoksi” Ilm.13. luvussa.

Daniel 9:27 sanoo, että peto tekee liiton seitsemäksi vuodeksi, mutta keskellä viikkoa (kun ahdistusta on kulunut 3½ vuotta) hän rikkoo liiton lakkauttaen uhraamisen. Ilm. 13 selittää, että peto asettaa oman kuvansa temppeliin ja vaatii maailmaa palvomaan häntä. Ilm. 13:5 sanoo, että tämä jatkuu 42 kuukautta, mikä on 3½ vuotta.

Koska Daniel 9:27 sanoo, että tämä tapahtuu keskellä viikkoa ja Ilm. 13:5 sanoo, että peto tekee sitä 42 kuukauden ajan, niin on helppo nähdä, että ajan kokonaispituus on 84 kuukautta eli seitsemän vuotta. Katso myös kohtaa Daniel 7:25, jossa ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” myös viittaavat ”suureen ahdistukseen”, seitsenvuotisen ahdistuksen jakson jälkimmäiseen puoliskoon, jolloin peto on vallassa.

Lisää viittauksia ahdistukseen on kohdassa Ilm. 11:2-3, joka puhuu 1260 päivästä ja 42 kuukaudesta sekä kohdassa Daniel 12:11-12, joka puhuu 1290 päivästä ja 1335 päivästä. Näiden päivämäärien referenssipiste on ahdistuksen puoliväli. Lisäpäivät Daniel 12 luvussa voivat sisältää lopussa ajan kansojen tuomiolle (Matt. 25:31-46) ja ajan Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan perustamiselle (Ilm. 20:4-6).

Lyhyesti: Ahdistus on seitsemän vuoden ajanjakso lopunaikoina, jolloin ihmiskunnan rappio ja turmelus on tullut täydelliseksi ja Jumala tuomitsee sen mukaisesti. Lähde

Vedenpaisumus ja Jumalan lasten tempaus

Raamattu kertoo, että Jumala tuhosi maan, lukuun ottamatta Nooaa ja hänen perhettään, suurella vedenpaisumuksella. Kertomus tästä on Vanhassa Testamentissa. Jumala sanoi, että ihmisten ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat ja että Hän katui, että oli luonut heidät. Ihmisrotu oli hyljännyt tekijänsä – Herran.

Jumala ei ole vastuussa kaikista hirvittävistä asioista, joita tapahtuu tällä pallolla. Eedenin paratiisi oli täydellinen. Siellä ei ollut syntiä. Aadam ja Eeva vaelsivat Jumalan kanssa ja puhuivat Hänen kanssaan. Kaikki oli juuri, kuten Jumala halusi. Jumala loi Aadamin ja Eevan kuvakseen, mutta antoi heille myös mahdollisuuden valita vapaasti joko hyvä tai paha. Saatana petti Eevan ja Aadam teki syntiä tahallaan. Siitä lähtien tämä maa on ollut täysin kaaoksessa. Ahdistus on sitä, että Jumalan viha vuodatetaan kaiken lihan päälle heidän syntinsä ja tottelemattomuutensa tähden.

Jeesus on pelastuksen arkki kaikille, jotka luottavat Häneen

Raamattu sanoo:

Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. (Matt. 24:37-39)

Laittomuuden ihmisen tulemus

Mies, jota Raamattu kutsuu ”Antikristukseksi” narraa maailmaa ja monet palvovat häntä. He ottavat hänen ”merkkinsä”, mikä osoittaa, että he ovat alamaisia Pedolle (Antikristukselle). Pedon ”merkin” ottavat tuomitaan kuollessaan helvettiin. Seurakunta on siinä vaiheessa mennyt taivaaseen, kuten myös lapset, jotka eivät ole saavuttaneet vastuullista ikää. Jos olet jäänyt tempauksesta, joudut kärsimään suuresti. Raamattu sanoo, että ihmiset haluavat kuolla, mutta eivät voi.

Itse Saatana tulee asumaan Antikristuksessa

Kun ahdistus alkaa, jotkut tajuavat, etteivät nähneet totuutta – että Jeesus Kristus on todella Jumala ja että Hän on maailman Vapahtaja. Nämä ihmiset antavat sydämensä Kristukselle. Antikristus metsästää ja teurastaa heitä, koska he eivät kumarra häntä. Heidän kärsittyään marttyyrikuoleman Jeesus ottaa heidät valtakuntaansa. Tämä ajanjakso on pahin, mitä koskaan on nähty maan päällä.

Aika on lyhyt. Päivittäin lukemasi uutisotsikot koskien Lähi-itää ovat vain toteutuvaa Jumalan profeetallista Sanaa. Kukaan ei tiedä Jeesuksen Kristuksen tulemuksen hetkeä tempaamaan seurakuntansa! Kenellekään ei ole taattu uutta päivää eikä minuuttiakaan tässä elämässä. Oletko valmis menemään iankaikkisuuteen ilman Kristusta ja tulemaan tuomituksi helvettiin?

Pallo on sinulla

Haluatko olla täällä tuona aikana? Sinun ei tarvitse olla täällä. Voit pysähtyä nyt heti – missä ikinä oletkin ja tunnustaa ja myöntää Jumalalle olevasi syntinen ja tehdä parannuksen noista synneistä. Voit sanoa Jeesukselle tarvitsevasi Häntä Vapahtajaksesi ja että luotat Häneen, että Hän pelastaa sinut.

Tiedä kuitenkin tämä: Jumalaa ei pilkata. Hän tietää, onko tunnustuksesi uskosta Häneen vilpitön. Mikään ei ole salassa Herraltamme.

Kuinka voit pelastua?

ÄLÄ usko, että Jumalan luokse on monta tietä. Sinne on YKSI tie: Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.’ (Joh. 14:6). Ei ole mitään jälleensyntymistä. Se on paholaisen valhe. Ei ole sellaista asiaa kuin Krislam. Se on myös paholaisesta. Raamatun Jumala ja Allah eivät ole sama. Allah on väärä jumala.

Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio” (Hepr. 9:27).

Toivon ja rukoilen, että monet tästä maailmasta olevat ottavat sydämelleen asiat, joista olen puhunut tässä artikkelissa. Se, missä vietät iäisyytesi, riippuu siitä, hyväksytkö Jeesuksen sydämeesi, vai hylkäätkö Hänet.

Hänen rakkautensa sinua kohtaan on rajaton ja Hän odottaa sinua syli avoinna. Riippumatta mitä olet tehnyt tässä elämässä Hän odottaa antaakseen sinulle anteeksi, tehdäkseen sinusta uuden ihmisen ja ottaakseen sinut omaan perheeseensä.

Rukoilen, että avaisit sydämesi Hänelle.

How Can I Be Saved?

Siunausta Jeesuksessa,

MARANATHA (Come O Lord!)

Grandmageri422@gmail.com

Articles at grandmageri422.me

 

Read Full Post »

How Satan Uses Our Children to Emotionally Cripple Us
By Geri Ungurean, 4.4.2018, suom. SK

Saatanan työtä

Kun Jeesus varoitti seuraajiaan, että heidän vihollisensa olisivat heidän omista perheistään, epäilen, että Hänen sanojensa kuulijat eivät ymmärtäneet niiden tärkeyttä.

Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut ‘nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa’. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt. 10:34-39)

Miksi luulet Jeesuksen varoittavan seuraajiaan siitä myllerryksestä, joka varmasti ahdistaisi perheitä Hänen vuoksensa? Voisiko olla, että Hän ymmärsi sydänsurun henkilökohtaisesti? Raamattu sanoo, että Hän oli kaikessa kiusattu, kuitenkin ilman syntiä

Lapsemme

Minä voin puhua vain äidin sydämeItä. Riippumatta iästään lapsemme ovat aina meidän ”lapsiamme”. Ja kun tämä maailma jatkaa hallitsematonta syöksykierrettään ja collegeiden professorit ja kaverit kampuksella ovat myrkyttäneet monien lastemme mielet, niin se solvaus ja täydellinen kunnioituksen puute, jota monet meistä kokevat, on todella sydäntä särkevää.

Sain tämän yhdeltä lapsistani vastauksena erääseen artikkeliini:

”En aio vähään aikaan kommunikoida kanssasi. Tarvitsen jonkin verran aikaa jäähtyä ja yrittää unohtaa se halpamainen viha ja halveksunta niitä urheita lapsia kohtaan, joita näkyi sinun blogillasi viime päivinä ja muistuttaa itseäni, ettet välttämättä ole paha ihminen sydämeltäsi – vain uskomattoman petetty ja aivopesty.”

Tämä oli tietysti reaktio artikkeliini Hitleristä, joka käytti lapsia taustana puhuessaan tarpeesta takavarikoida aseet. Juutalaisilta vietiin ensin aseet. En väitä, että jos juutalaiset olisivat voineet pitää pyssynsä, he olisivat voineet voittaa natsihallinnon, mutta kenties jotkut heistä olisivat voineet päästä pois.

Tiesin, että jos vastaisin tähän Totuudella, niin hammastelu ei koskaan loppuisi ja kävisi yhä inhottavammaksi (tosin ei minun puoleltani); mutta liberaaleista tuntuu, että heillä on oikeus hyökätä. Jos olet viime aikoina väitellyt liberaalien kanssa, niin tiedät.

Minulla olisi ollut kaikki perusteet sanoa, että poikani oli uskomattoman ”petetty ja aivopesty”, mutta mitä se olisi hyödyttänyt? Ei yhtään mitään.

Jos luet tätä ja olet vanhempi vastaavassa tilanteessa, niin ymmärrät, kun sanon, että paholainen käyttää vainoa ja vihaa omien lastemme taholta yrittäessään sammuttaa meidät.

Olin jo lähellä päätöstä, etten kirjoittaisi enää, mutta sitten ymmärsin, että olen Jumalan kutsuma kirjoittamaan Totuudesta. En ole mikään suuri kirjoittaja, mutta tunnen todella Jumalan käden ylläni kirjoittaessani artikkeleitani.

Masennus

Me kaikki olemme kuulleet sanottavan, että Saatana ei tarvitse uusia konsteja, koska vanhatkin toimivat. Siinä on paljon totuutta. Äitinä rukoilen lasteni puolesta ja ajattelen heitä kaiken päivää. Rukoilen, että Herra toisi valitsemiaan ihmisiä heidän elämäänsä ja että he palaisivat ensimmäiseen rakkauteensa.

Olen kamppaillut masennuksen kanssa vuosia. Kun lapseni loukkaavat minua tunnetasolla (ja joskus he tekevät sen), minusta tuntuu, kuin jäisin junan alle. En pysty ajattelemaan oikein. Kuulen paholaisen kuiskivan: ”Sinä olet huono äiti. Jos olisit hyvä äiti, niin lapsesi eivät kohtelisi sinua näin!”

Lopulta tajuan olevani hengellisen hyökkäyksen kohde ja käsken demonia lähtemään pois kimpustani Jeesuksen nimessä. Joinakin päivinä minun on tehtävä se useita kertoja. Joskus öisin on melkein mahdoton nukahtaa. Kieriskelen ajatellen lapsiani – edelleen tuntien heidän sanojensa piston.

Veljet, meidän täytyy kantaa toisiamme rukouksessa päivittäin! Kuinka monet kristityt vanhemmat ovatkaan läpikäymässä tässä artikkelissa kuvailemaani? Tiedän, että kirjoittamalla laitan itseni ulos. Jotkut voivat sanoa: ”No niin, mitä sitten odotat?” Se ei vähennä kipua yhtään.

Pelkäämme heidän sielujensa puolesta

Kaikki kolme lastani tulivat eri aikaan luokseni ja ilmaisivat halunsa tietää, että Jeesus oli antanut heille anteeksi ja että he kuuluivat Hänelle. Varmistin, että he ymmärsivät evankeliumin. Johdatin heidät jokaisen rukouksessa katumaan ja luottamaan Herraan syntien anteeksisaamiseksi. Vanhin poikani kertoi minulle 17 vuoden iässä tuntevansa Jumalan kutsua saarnaamaan! College oli hengellinen taistelutanner ja professorit olivat heidän etulinjan vihollisiaan.

En vain oikein tiedä, mitä ajatella opista ”kerran pelastettu aina pelastettu”. Se on hyvin hämmentävää ja ihmiset, jotka kannattavat, tai vastustavat sitä, säännöllisesti antavat palautetta, että: ”No niin, ehkä he eivät olleet pelastettuja alun perinkään.”

Et voi muuttaa, mitä et voi muuttaa

Joten tässä me olemme ristin juurella anoen Herraltamme Jeesukselta lastemme sieluja. Vain Hän voi avata uppiniskaisen lapsen silmät. Vain Hän voi muuttaa näiden lasten sydämet. Me emme pysty siihen. Voimme vain rukoilla heidän puolestaan ja jättää heidät Jumalalle.

Katso tästä video, jolla Franklin Graham puhuu tuhlaajapojan vuosistaan.

Jos löytyy yksikin ihminen, jolle on hyötyä tästä artikkelista, niin olen kiitollinen Herralle.

Älä lannistu. Jatka totuuden puhumista. Älä saarnaa heille, mutta tilaisuuden tullen – puhu Totuutta Sanasta.

Shalom b’Yeshua

MARANATHA!

grandmageri422@gmail.com

Articles may be found at grandmageri422.me

 

Read Full Post »

By Pat Franklin, 26.3.2018, suom. SK

”Hakekaa Tom, hakekaa Tom”, kuoleva mies huusi, mutta se oli myöhäistä. Kuinka on sinun laitasi, rakas lukija?

Mies nimeltä Tom oli huolestunut naapuristaan. Tom oli kristitty ja tunsi Jeesuksen Kristuksen Vapahtajanaan. Hän tiesi kuoltuaan pääsevänsä taivaaseen. Hänen naapurinsa taas ei tuntenut Jeesusta.

Eräänä päivänä Tom yritti kertoa evankeliumin naapurilleen. Hän sai vihamielisen vastaanoton ja hänen käskettiin selvin sanoin mennä pois ja viedä Raamattunsa mukanaan.

Ketään ei voi pakottaa uskomaan ja luottamaan Jeesukseen. Tom tiesi, että hänen naapurinsa suurin tarve (ja itseasiassa jokaisen suurin tarve) oli, että maailman Vapahtaja antaa anteeksi hänen syntinsä, kaikki ne asiat, joita Jumala vihaa – varsinkin ylpeyden (luullessamme olevamme jo kyllin hyviä ja ettemme tarvitse Jeesusta).

Jonkin ajan kuluttua hän sai tietää, että hänen naapurinsa oli sairaalassa ja että hänen tilansa oli vakava. Hän otti jälleen Raamattunsa ja meni käymään. Vielä sairaalan sängyssäkin hänen naapurinsa oli vihamielinen ja huusi Tomille päästäkseen hänestä eroon.

On murheellista, että Tom meni kotiin.

Muutaman päivän kuluttua hän päätti yrittää vielä kerran ja meni sairaalaan. Vastaanottovirkailija kysyi: ”Kuulutteko perheeseen?”

”En, hän on vain naapuri”, hän sanoi. ”Mikä on nimenne”, nainen kysyi. ”Tom …”

”Tomko? Tekö olette Tom? Ohhoh! Koko yön hän huusi: ‘Tom! Tom! Hakekaa Tom! Hakekaa Tom!’ Pelkään, että hän kuoli.”

Tom oli järkyttynyt ja päätti yrittää loppuelämänsä kertoa jokaiselle kuuntelevalle Jeesuksesta ja että Hän kuoli, jotta heidän syntinsä voitaisiin pestä pois.

Kuulin tämän tositarinan Israelissa tällä viikolla ja sitten minulle lähetettiin linkki todistukseen reaalielämän Tomilta, joka osoittautui olevan Tom Cantor, menestynyt juutalainen tiede- ja liikemies Kaliforniassa. Tässä se linkki: http://www.israelrestoration.org/video.html  Kuten israelilainen vävymme, Tomkin oli vastaanottanut Jeesuksen Israelin Messiaana.

Entä sinä, rakas lukija? Tunnetko sinä Jeesuksen Vapahtajanasi? Vai oletko kuin tuo naapuri, joka ei koskaan myöntänyt olevansa syntinen ja sikäli kuin tiedämme, ei koskaan pyytänyt Jeesusta antamaan hänelle anteeksi ja pelastamaan hänet helvetistä?

Saamme niin monta tilaisuutta, mutta vain tässä elämässä ja sitten se kaikki on ohi. Helvetissä ei ole toista tilaisuutta. Kaikki tilaisuutemme ovat tässä elämässä.

Meidän hengityksemmekin on Jumalan kädessä ja silti me käytämme tuota hengitystä Hänen kiroamiseensa ja hylkäämme Hänen Poikansa! Miksi Hänen pitäisi antaa meille vielä yksi hengenveto? Eräänä päivänä me hengitämme viimeisen henkäyksemme ja sitten aika on lopussa.

Miksi Tom otti Raamatun mukaansa? Koska se on Jumalan kirja ja sisältää totuuden. Hän olisi voinut näyttää tälle naapurille kohtia, joissa sanotaan, että me kaikki olemme syntisiä, jotka ansaitsevat tuomion, mutta että on yksi tie, vain yksi, jonka kautta meille voidaan antaa anteeksi kaikki syntimme ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Tuo tie on uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitusuhriinsa Golgatan ristillä, kun Jumalan Karitsa teurastettiin maailman syntien tähden.

Jeesus itse on sanonut: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47)

Hän sanoi myös: ”… joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” (Joh. 3:3).

Myöhemmin apostoli Johannes kirjoitti, että jos me elämme uskon valossa, niin Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1.Joh. 1:7).

Tässä hyvä rukous:

”Rakas Jumala, minä tiedän, että sinä olet olemassa. Nuo typerät viisastelijat TV:ssä ja yliopistoissa ovat valehdelleet. Sinä olet siellä ja todisteet ovat kaikkialla ympärillämme! Raamattu sanoo, että sinä lähetit ainosyntyisen Poikasi, Jeesuksen, ottamaan syntien rangaistuksen kaikkien puolesta, jotka asettavat luottamuksensa Häneen.

Se sanoo, että Hän kuoli ja nousi ylös kolmantena päivänä ja sitten sadat todistajat näkivät Hänet ja että Hän on nyt Taivaassa istuen Sinun oikealla puolellasi odottamassa paluuta ja vaatiakseen maan, jonka Hän on tehnyt.

Minä hyväksyn kaiken tämän, rakas Jumala. Anna minulle usko uskoa kaikki, mitä olet laittanut kirjaasi! Pyydän anteeksi kaikkia syntejäni ja anon armoasi minulle syntiselle.

Pyydän sinua Herra Jeesus olemaan Vapahtajani ja tekemään minut yhdeksi Sinun kansastasi. Anna anteeksi syntini ja auta minua elämään Sinulle!”

Ja tiedättekö mitä, rakkaat ystävät? Jos rukoilette näin ja tarkoitatte sitä, niin tapahtuu yliluonnollinen asia. Sinä synnyt uudelleen! Pyhä Henki tulee asumaan sinussa ja sinetöi sinut ja sinä olet yksi Jumalan kansasta, uusi luomus!

Et ole täydellinen, mutta olet nyt sillä kaidalla tiellä, jonka Jeesus sanoi vievän ikuiseen elämään. Olet jättänyt lavean tien, joka vie helvettiin.

Kun ensin luin Uutta Testamenttia ja tajusin, että se oli kaikki totta ja että olin syntinen matkalla helvettiin, niin menin huoneeseeni, suljin oven, polvistuin ja rukoilin edellä esitetyn kaltaisen rukouksen.

Kerjäsin. Minulla ei ollut uskoa, että Jeesus hyväksyisi minut, tai antaisi minulle anteeksi. Ajattelin olevani liian paha ja etten koskaan voisi olla yksi Hänen kansastaan. Luulin, että Hän haluaa vain hyviä ihmisiä.

En ymmärtänyt silloin, että vaikka on eriasteisia syntejä, niin kukaan ei ole tarpeeksi hyvä. Me kaikki olemme saastuneita, kelvottomia Jumalan taivaaseen.

En myöskään todella ymmärtänyt, että Jeesus kuoli syntisten vuoksi! Minun kaltaisteni syntisten!

Tiesin, että jotakin tapahtui. Sisältä olin erilainen. Ja epätoivoisesti halusin tuntea Jeesusta paremmin – en vain Häntä koskevia asioita, vaan todella tuntea Häntä, olla lähempänä Häntä, olla niin lähellä Häntä, kuin voisin päästä, ymmärtää Häntä ja kaikkea Hänestä.

Olin rakastunut Häneen! En fyysisellä rakkaudella, vaan hellällä, palvovalla, kiitollisella rakkaudella.

Päätin seurata Häntä aina, vaikka Hän hylkäisi minut, koska ei ollut mitään, ketään, parempaa kuin Hän.

Sitten eräs nainen, joka tiesi paljon minua enemmän, tapasi minut yhtenä päivänä ja näytti minulle monta kohtaa Raamatussa, jotka vakuuttivat minulle, että Jeesus ei koskaan hylkää ketään luoksensa tullutta.

Itseasiassa Hän sanoi:Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

”Ettei yksikään”! Se tarkoittaa sinua ja se tarkoittaa minua.

Etkö tahtoisi tänä päivänä asettaa luottamustasi Jeesukseen ja pyytää Häntä antamaan anteeksi syntisi?

Vai haluatko jatkaa edelleen hyläten Jeesuksen? Haluatko kirkua viimeisessä yössäsi, kun ei ole ketään paikalla, joka tietää, mitä sanoa, tai tehdä hyväksesi?

Onkohan sinun elämässäsi Tom, jota halveksit?

Tämä, jopa tämä artikkeli, voi olla sinun viimeinen kutsusi, viimeinen kerta, kun Jeesus ojentaa rakastavan kätensä sinulle.

Etkö tahtoisi vastaanottaa Hänet nyt, rakas ystävä?

Voitte kopioida, tulostaa, tai lähettää tätä artikkelia ihmisille, kunhan se tulostetaan sellaisenaan, eikä rahaa veloiteta.

Read Full Post »

Elation and Empathy as the Rapture Nears
By Ronda Lane 8.11.2017, suom.SK

Tämä artikkeli tarkastelee ristiriitaa, kun vertaa tempauksen riemua myötätuntoon niitä kohtaan, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet Kristusta ja kun tietää, että he joutuvat pian hirvittävimpään aikaan ihmiskunnan historiassa.

Uskovina olemme todistamassa armonajan viimeisiä hetkiä ja sitä, kuinka kaikki tulevaisuutta koskeva Raamatun profetia on asettumassa kohdalleen. Ajallemme ominaiset viimeisistä päivistä ennustetut piirteet ovat vallitsevia. (2. Tim.3:1-5, Room. 1:18-32, Juuda 1:18, 2. Piet. 3:3-7, 2. Tim. 4:3-4 ym.)

Todistamme näitä asioita tietäen, että tempaus on läheinen (päivämäärää ei anneta, ei mitään edeltävää tapahtumaa). Silti tiedämme kaiken, mitä ennustettiin tapahtuvan tempauksen JÄLKEEN ja tunnistamme, että nämä asiat ovat asettumassa kohdalleen nopeasti.

Se aiheuttaa useimmille meistä ristiriitaisia tunteita.

Ensinnäkin olemme innoissamme, että pian kohtaamme Herran yläilmoissa (1. Tess. 4:16-18), että pian saamme luvatun turmeltumattoman ylösnousemusruumiin (1. Kor. 15:49-53) ja tuo kirkastettu ruumis on samanlainen kuin Jeesuksen oma ruumis (1. Joh. 3:2).

Jumala todella tietää, kuinka me kaipaamme sitä, huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” (Room. 8:23).

Tämä ikävöiminen ja odotus vahvistuu päivä päivältä. Jumalan sana kutsuu sitä ”hartaaksi ikävöitsemiseksi” (Room. 8:19) ja sanoo, että meidän tulee odottaa ”kärsivällisyydellä.” (Room. 8:25).

Meille kerrotaan (ja ymmärrämme), että me odotamme vanhurskautta. ”Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta (Gal. 5:5, KJV).

Tiedämme, vaikka olemme pelastettuja, että niin kauan kuin olemme vielä tässä lihan ruumiissa, myös synti asuu meissä (Room. 7:14-25). Se on jatkuvaa taistelua kuolla itselleen ja alistua Herran johtoon.

Tätä ”vanhurskauden toivoa” me halajamme vielä enemmän kuin luvattua iankaikkista ruumista, jopa enemmän kuin niiden kanssauskovien jälleennäkemistä, jotka ovat menneet ennen meitä ja jopa enemmän kuin päästä nauttimaan luvatusta palkinnosta. Meillä ei silloin ole enää kiusausta syntiin; synti ei enää asu meissä (eikä kenessäkään taivaassa).

Emme voi täysin käsittää, mitä se merkitsee, koska koko elämämme ajan meillä on ollut synti asumassa ja läsnä kanssamme ja kaikkien ympärillämme olevien kanssa. Me todistamme kaikkia maailman synnistä johtuvia suruja.

Kuvittele – ei enää syntiä! Vain vanhurskautta!

Ei ihme, että me uskovat olemme niin tulessa ja innostuneita tempauksesta. Loppujen lopuksi mitä siinä on, jota ei tulisi rakastaa koskien pikaista pelastamistamme tästä pahasta synnin täyttämästä likakaivosta? Sitä tämä artikkeli koskee. AINOA asia, jonka kanssa useimmat meistä painiskelevat, koskee niitä, jotka eivät ole vielä tulleet Kristuksen tykö.

Me naiset olemme tunteellisempia ja/tai hoivaavampia kuin miehet. Jumala itse teki meidät tällaisiksi ja syystä. Silti meitä KAIKKIA (sekä miehiä että naisia) kehotetaan ymmärtämään muiden kärsimyksiä.

Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa(Room. 12:15).

Raamatussa on enemmänkin siitä, kuinka meidän tulee käyttäytyä toisia kohtaan. Mutta vielä enemmän, meissä uskovissa asuu Pyhä Henki, joka johtaa ja ohjaa meitä kaikkeen totuuteen (Joh. 16:13).

Hän tuo sydämeemme ja mieleemme empatian ja huomaavaisuuden toisten kärsimyksille. Me tunnistamme heidän nykyisen ja/tai fyysisen kärsimyksensä, jota voimme todistaa silmillämme ja korvillamme, mutta tunnistamme myös sen, mikä on pian kohtaava epäuskoista maailmaa. Heille tuleva kärsimys on hirvittävä.

Kuinka sydämemme voisi olla särkymättä tästä, varsinkin, jos meillä on läheisiä ja sukulaisia, jotka eivät vielä ole tulleet Kristuksen tykö saamaan pelastuksen?

Voimme kertoa heille evankeliumin (jopa vaikka he eivät haluaisi lainkaan kuunnella). Voimme kerjätä ja vedota heihin, väitellä heidän kanssaan, rukoilla heidän puolestaan (kuten meidän pitäisi) ja vielä – jokaisen yksilön asia on tehdä tuo kaikista tärkein päätös: joko hyväksyä/uskoa Jeesukseen pelastukseksi, tai hylätä/kieltää Hänet (Joh. 3:18).

Emme voi tehdä ratkaisua heidän puolestaan. Jumala antoi meille jokaiselle vapaan tahdon juuri tästä syystä. Hän rakasti meitä KAIKKIA niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa syntiemme sovitukseksi. Jeesus, joka ei milloinkaan tehnyt syntiä, on ainoa hyväksyttävä hinta synneistämme (Room. 3:25, 1. Joh. 4:10, Joh. 3:16-18 ym.). Ei ole toista tietä (Joh. 14:6).

Me uskovat ymmärrämme, kuinka ihmeellisen lahjan Hän on meille antanut. Mikä mahdollisuus olla oksastettu pelkkänä metsäöljypuuna (Room. 11) ja kuitenkin olla kanssaperillinen itse Jeesuksen kanssa! (Room. 8:17, Tiitus 3:7 ym.).

Meistä on niin vaikea käsittää, kuinka kukaan EI haluaisi hyväksyä Kristusta ja uskoa Häneen pelastukseksi. Myönnän, että joskus haluaisin ravistella muutamia ja huutaa: ”HERÄTKÄÄ”. Ihmettelemme, kuinka joku voi olla ”välittämättä tuosta niin suuresta pelastuksesta” (Hepr. 2:3).

Yleisin syy niillä, jotka hylkäävät pelastuksen, on, että he uskovat olevansa ”hyviä” ihmisiä. On murheellista, että he vertaavat itseään toisiin ja se on malli, jolla he mittaavat syntejään ja hyviä tekojaan (2. Kor. 10:12), kun sen sijaan se on Jumalan itsensä vanhurskaus, johon meidän täytyy verrata niin syntejämme kuin hyviä tekojamme, koska meidän parhaatkin sellaiset ovat kuin saastainen vaate (Jes. 64:6).

sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle(Room. 10:3).

He kyllä tietävät sydämissään, että me KAIKKI olemme syntisiä (Room. 3:23). Siihen kuitenkin heidän halunsa ymmärtää loppuu, sillä jos he sallisivat itsensä todella ajatella, että riippumatta siitä, kuinka ”hyviä” luulevat olevansa, he eivät koskaan voi päästä lähellekään Jumalan vanhurskautta.

Ainoa keino käsitellä syntiä on saada se poistetuksi, pestyksi Karitsan veressä (Ilm. 1:5, 1.Joh. 1:7-9, 1. Kor. 6:11).

ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella(Fil. 3:9).

Ja tässä se suurin vaikeus tuleekin. Se yksi asia, joka seisoo syntisen ja pelastuksen välissä on YLPEYS. Eikä ihme. Ylpeys oli paholaisen kukistuminen (Jes. 13:12-15, Hes. 28:11-17 ym.). On murheellista, että hänelle oli annettu kauneus, kirkkaus, kaikki kalliit kivet peitteeksi ja voideltu asema; ja kuitenkin hän päätti tieten tahtoen tehdä syntiä. Niinpä kuten ylpeys oli hänen kukistumisensa, niin samoin hän käyttää sitä myös ihmiskunnan houkuttelemiseksi.

Monet voivat mennä niin pitkälle, että myöntävät olevansa syntisiä (jos sitten pääsevät niin pitkälle), mutta myöntävätkö he, etteivät voi itse täyttää Pyhän Jumalan vanhurskaita vaatimuksia? Juuri sitä he eivät suostu tunnustamaan.

Miksi? Tämän myöntäminen olisi sen myöntäminen, että he nauttivat synneistä, joissa rypevät ja heillä on syvä pelko, että heidät tuomitaan synneistä, joten he mieluummin jatkavat noissa synneissä, kuin että käsittelisivät ne ainoalla mahdollisella tavalla – yksin Kristuksen kautta.

“Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh. 3:19-20)

Eräs hyvin rakas sukulainen tuli vierailulle luokseni muutamia kuukausia sitten. Hän hoki jatkuvasti: ”Täällä on niin hiljaista! Ei televisiota, ei radiota – kuinka te kestätte tätä?” Se oli minulle silmät avaava tapahtuma. Miksi? Koska tuolla hetkellä tajusin (ikään kuin lamppu olisi sytytetty), että USEIMMAT ihmiset viettävät jokaisen hetken valveilla melun ja häiriöiden parissa – eikä sattumalta, vaan tarkoituksella.

Edes useimmilla lapsilla ja nuorilla aikuisilla ei enää ole luovaa, mielikuvituksen käyttöaikaa tai hiljaista aikaa lukea tai opiskella, vaan sen sijaan odottavat viihdettä.

Nykyaikainen ihminen ajattelee, että hänellä TÄYTYY olla jatkuva viihde hukuttamaan – minkä? Hukuttamaan hänen omantuntonsa. Hukuttamaan Pyhän Hengen, joka yrittää vakuuttaa hänet synnistä. Nujertamaan kaikki ajatukset, joita hänellä ehkä on iankaikkisuudesta. Hän ei suostu edes puhumaan siitä, ”mitä tapahtuu kuollessamme”, eikä mistään sellaisesta aiheesta, joka saa hänet tuntemaan olonsa hankalaksi.

Paholaisella on räätälöity häiriö (tai monia häiriöitä) jokaiselle ihmiselle. Jopa uskovat voidaan suistaa häiriöillä. On tärkeää, että henkilö käyttää jonkin verran ”hiljaista aikaa” miettimiseen ja että varsinkin uskova tutkii Jumalan sanaa. Ja silti näemme, että useimmat tunnustavat uskovat eivät nykyisin edes vaivaudu tutkimaan pyhiä kirjoituksia, vaan mieluummin kuuntelevat videoita, audio-podcasteja jne.

On murheellista, että monet tunnustavat kristityt elävät täsmälleen samalla tavalla kuin pelastumaton maailma: TV:n katselua, elokuvia, musiikkia, harrastuksia, urheilua, kaikenlaista viihdettä – ja silti he väittävät, että ”ei ole aikaa tutkia” Jumalan sanaa.

Itseasiassa iso osa väestöstämme haluaa tehdä lainvastaiseksi jo Raamatun mainitsemisen. Vaikka teknologia voi olla siunaus lääketieteen alalla ja yhteyden pitämisessä läheisiin, se voi olla kamala häiriö, joka estää meitä tekemästä, mitä pitäisi.

Jos kristityt ovat joutuneet 24/7 viihteen saaliiksi, niin onko mikään ihme, että myös pelastumattomat käyttävät tätä samaa asiaa tekosyynä hylätä Kristus? Jos he eivät anna itselleen yhtään hiljaista aikaa ajatella, häiriöttömiä hetkiä, niin kuinka he koskaan voivat tunnistaa tarvitsevansa Vapahtajaa?

Jos teemme rehellisen tarkastelun, kuinka väki eli vain 100 vuotta sitten, niin pian tunnistamme, miksi maailma on muuttunut niin paljon. Silloin (ja aiemmilla vuosisadoilla) tarvittiin ankaraa työtä vain selvitäkseen hengissä. Saamme siitä käsityksen, kun katselemme tämän päivän amisseja, jotka kaatavat/kuivattavat/pinoavat ja käyttävät puuta keittämiseen ja lämmittämiseen, jotka kasvattavat kaiken ruokansa itse (sekä kasvit että eläimet), jotka säilövät ruokansa, laittavat aterioita tyhjästä, pesevät vaatteensa käsin pyykkilaudalla ja kuivaavat ne pyykkinarulla. Joillakin ei ole juoksevaa vettä ja edelleen kantavat vettä ämpäreissä peseytymiseen, siivoamiseen, juomiseen jne.

Kun ajattelemme nykyajan mukavuuksia, niin se tuntuu todelliselta siunaukselta, ettei tarvitse raataa sillä tavalla selvitäkseen päivästä päivään. Mutta onko se siunaus, kun teknologia on vallannut, ei vain arjen askareiden avustamisen, vaan myös niistä vapautuvan ajan viihteelle? Ja silti ihmiset EDELLEEN väittävät, ettei heillä ole aikaa tutkia pyhiä kirjoituksia? Kuitenkin kun käytämme amisseja esimerkkinä, näemme, että vaikka pääosaltaan heidän päivänsä on täynnä kovaa työtä ja väsyttäviä tehtäviä, niin he silti antavat aikaa tutkimiselle ja yhteydelle.

En ehdota, että eläisimme kuten amissit. En myöskään ehdota, että luopuisimme nykyajan vempeleistä ja vesijohdoista, jotka todella ovat siunauksia, mutta kyllä ehdotan, että antaisimme aikaa päivittäin Jumalan sanan tutkimiselle, kuten berealaiset (Apt. 17:10-11) ja tutkisimme kuten työmiehet (2. Tim. 2:15), jotta emme joutuisi häpeään, kun Herra pian ilmestyy tempaamaan meidät ylös.

Vietä myös HILJAINEN hetki Herran kanssa rukouksessa.

En tiedä kuinka me uskovat voisimme ”taistella” yhteiskunnan halua vastaan 24/7 viihteeseen. Tiedän, mitä me (uskovat) voimme tehdä sen suhteen. Voimme käyttää enemmän aikaa Jumalan sanan ja uskovien parissa, mutta en tiedä, kuinka voimme väitellä pelastumattomien kanssa, jotka eivät salli itselleen edes viittä minuuttia ajattelemiseen, vielä vähemmän Jumalan sanan ja oman ikuisen kohtalonsa miettimiseen. Se on todella itse kunkin oma asia.

Valitettavasti osa paholaisen lopunajan taktiikkaa on häiritä yhteiskuntaa siinä määrin, että ihmiset eivät suostu viettämään edes muutamaa hetkeä yksin hiljaisuudessa, ettei evankeliumin valo vain paistaisi heidän sydämiinsä, ettei heidän tarvitsisi antaa itselleen minuuttiakaan sen miettimiseen, missä viettävät iäisyytensä ja kuinka todella syntinen itse kukin on. He eivät halua antaa itselleen hetkeäkään sen ajattelemiseen

Me (itse) emme voi herättää heitä siinä teknologisessa viihteen ”bunkkerissa”, johon he ovat tahallaan sulkeutuneet.

He ovat kääriytyneet tähän tautien täyttämään häirinnän ja viihteen vilttiin niin, ettei heillä ole aikaa AJATELLA ja pohtia ikuista ahdinkoaan. Se tarjoaa heille häiriötä ja he luulevat sitä mukavuudeksi.

Kuin huopaviltit, joita käytetään uhrien mukavuudeksi tautiepidemian aikana, nuo samat yhden uhrin mukavuudeksi tarkoitetut huovat kuljettavat kuiduissaan kuoleman basilleja seuraavalle uhrille. Sellainen on se kuoleman ansa, jonka saa aikaan tauoton melu, viihde ja uppoutuminen maailmallisiin tyhjänpäiväisiin asioihin, joiden tarkoitus on häiritä niin, ettei milloinkaan jää hetkeäkään aikaa ajatella vakavia.

Mikä on velvollisuutemme? Se on, että jatkamme evankeliumin kertomista kadotetuille, vaikka se ei näyttäisi läpäisevän sitä häirinnän bunkkeria, jonka maailma on rakentanut heidän ympärilleen; vaikka näyttäisi, kuin kukaan ei kuuntelisi; vaikka meitä kohdeltaisiin vihamielisesti, pilkattaisiin, naurettaisiin, herjattaisiin, syljettäisiin tai uhkailtaisiin. Meille on kerrottu edeltä näistä asioista.

Tiedämme hyvin, että rohkea Kristuksen puolella seisominen tuo meille vainoa eikä vain ihmisiltä, vaan myös henkimaailmasta (Ef. 6:12). Silti palvelemme alttiisti Herraa ennemmin kuin ihmisiä tai omia lihallisia halujamme (Gal. 1:10, Room. 6:19, Room. 8:1-14, 2. Kor.7:1 ja niin monta muuta kohtaa).

“…vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät(Room. 13:14).

Meidän tehtävämme EI ole tehdä ratkaisua pelastumattomien puolesta, emmekä voikaan. Ja vaikka on helppo masentua, kun nykyisin niin harvoja tulee Kristuksen tykö, niin meidän täytyy aina muistaa, että heidän on tehtävä oma ratkaisunsa.

Valitettavasti monet eivät halua tietää (2. Piet. 3:5). He vain eivät halua tunnustaa eivätkä ota hetkeäkään aikaa ajattelemiseen. He ovat kääriytyneet maailmallisuuden vilttiin, joka tuo väärän lohdutuksen.

Jumalan sana sanoo, että he eivät voi “millään itseänsä puolustaa” (Room. 1:18-32). Itse asiassa he KYLLÄ tunnistavat, että Jumala loi kaiken ja että ovat vastuussa teoistaan ja ajatuksistaan – he vain eivät halua myöntää sitä, koska rakastavat syntiä liian paljon.

Raamattu on ennustanut myös viimeisten päivien vaaralliset ominaispiirteet (2. Tim.3:1-7, 13). Tänä päivänä näemme nämä piirteet vallitsevina yhteiskunnassamme.

Ja lopuksi, yritettyämme kertoa evankeliumia pelastumattomille, mikä on parasta, mitä voimme tehdä niiden puolesta, jotka on kääritty maailmalliseen petokseen? RUKOILE heidän puolestaan. Jumalan sana ei tyhjänä palaja.

Ja mitä meille? Me löydämme lohdutuksen Jumalan sanasta.

Voimme myös ottaa aikaa Raamatun tutkimiseen päivittäin, sen sijaan että olisimme yhteiskuntaan ”kytkettynä” 24/7, sen sijaan että viettäisimme lukemattomia tunteja viihdyttäen itseämme häiriöillä. Kaikki, mikä on TÄRKEÄMPÄÄ, kuin aika Jumalan sanassa ja rukouksessa, on epäjumala.

Meille on annettu esimerkiksi Mooses, joka otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa(Hepr. 11:25).

Tiivistäen: Sydämemme särkyy nähdessämme pelastumattoman maailman hylkäävän pelastuksen Kristuksessa. Jotkut ovat ystäviämme, sukulaisiamme, vanhempiamme, tai aikuisia lapsiamme. Se on todella kovaa, koska tiedämme tulevan ahdistuksen kauhut, emmekä toivo niitä kenellekään, varsinkaan läheisillemme. Tiedämme myös, kuinka epävarmaa elämä on – emme koskaan tiedä, kuinka kauan ihminen vielä elää. Moni kuolee nuorena; eivät kaikki maan päällä elä vanhoiksi.

Älä luovu evankeliumin kertomisesta, vaikka näyttäisi, etteivät he kuuntele. Äläkä vaivu epätoivoon, kun he eivät suostu kuuntelemaan. Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Meidän tulee kuitenkin viedä KAIKKI huolet ja murheet Herralle. (Fil. 4:6-7, 1. Piet. 5:7 ym.).

Ja mitä meille? Meidän (uskovina) pitäisi jatkaa evankeliumin antamista pelastumattomalle maailmalle. Meidän pitäisi pysyä valppaina (1. Piet. 5:8) odottaen kärsivällisesti Herraa (1. Tess.1:10; Room. 8:19, 23, 25; 1. Kor. 1:7-8; Gal. 5:5; 2.Tess. 3:5 ym.).

Meidän pitäisi tutkia Hänen sanaansa (2. Tim. 2:15, Apt. 17:10-11).

Meidän pitäisi lohduttaa kanssauskovia (1. Tess. 4:16-18, Room. 1:12, 2. Kor. 1:3-4, 1. Tess. 5:11 ym.).

Rukoile (sille on omistettu paljon raamatunkohtia) ja myös pukeudu Jumalan sota-asuun ja pidä se päälläsi jatkuvasti (Ef. 6:10-18).

Se riittää pitämään meidät ahkerana Herran kanssa, kun innokkaasti odotamme tempausta ennemmin kuin maailmallisten ihmisten 24/7 viihdettä.

Maranata!

 

 

Read Full Post »

”Hänen vihansa suuri päivä”. Englantilainen taidemaalari John Martin (1789-1854).

Dr. David R. Reagan, suom. SK
Tämä artikkeli on julkaistu
Lamplighter-lehden tammi-helmikuun 2018 numerossa.

Taannoin 1990-luvun puolivälissä eräs suosittu puheohjelmien juontaja Oklahoma City’n sekulaarilta radioasemalta haastatteli minua live-ohjelmassa puhelimen kautta. Hän oli nähnyt kirjoittamani artikkelin koskien kristillisten järjestöjen taloudellista vastuuta ja oli tykännyt siitä.

Hän aloitti haastattelun antaen minulle armollisesti tilaisuuden puhua keskeytyksettä noin 10 minuuttia siitä, kuinka Jumala muutti elämäni ja kutsui minut palvelutyöhön. Siirryimme sitten puhumaan skandaaleista, jotka olivat hiljattain keikuttaneet kristillistä yhteisöä maanlaajuisesti.

Sopimaton sana

Kaikki meni hyvin, kunnes juontaja pyysi minua tiivistämään palvelutyöni perussanoman. Vastasin, että Jumala on kutsunut minut julistamaan ”pikaista Jeesuksen paluuta vihassa”.

Ennen kuin ehdin selittää, juontaja keskeytti minut. ”Mitä tarkoitatte, ’vihassako’?” hän kysyi.

”Tarkoitan, että Jeesus tulee hyvin pian vuodattamaan Jumalan vihan niiden päälle, jotka ovat hyljänneet Jumalan rakkauden ja armon.”

”Teidän Jumalanne on hirviö!” hän tiuskaisi ja sitten lisäsi: ”Satun olemaan kristitty ja voin kertoa teille, että minun Jumalani ei satuttaisi kirppuakaan!”

Se haastattelu loppui siihen. Hän lopetti puhelun. En saanut tilaisuutta vastata hänen väärään Luojaamme koskevaan esitykseensä.

Saatanan suuri petos

Radiohaastattelijan kiivas reaktio Jumalan vihaan ei yllättänyt minua. Se on luonteenomaista sekä kristityille että ei-kristityille ja olen törmännyt siihen usein.

Saatana on myynyt maailmalle väärän tavaraselosteen koskien Jumalan luonnetta. Useimmat ihmiset, niin kristityt kuin ei-kristityt, ovat taipuvaisia näkemään Jumalan jonkinlaisena kosmisena teddykarhuna.

He näkevät Hänet isona ja lämpöisenä ja pehmeänä, täynnä ääretöntä rakkautta ja anteeksiantamusta. Hän ei voisi satuttaa kärpästäkään, eikä ainakaan olla niin julma, että voisi tuomita tai vahingoittaa ainuttakaan kuvakseen luotua olentoa. Tuomiopäivänä Jumala antaa jokaiselle vain ison halin ja iskee silmää heidän synneilleen.

Ainoa vika tässä ihanan lohdullisessa kuvassa on, että se on valhe suoraan helvetin kuilusta.

Todellinen Jumala

Raamattu kyllä opettaa, että Jumala on rakastava, kärsivällinen, välittävä ja anteeksiantava (Ps. 86:15 ja Joh. 3.16). Kuten apostoli Johannes sen ilmaisee: ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8). Kaksi lempikohtaani Raamatussa korostavat Jumalan henkilökohtaista rakastavaa luonnetta. Toinen on apostoli Pietarilta. 1. Piet. 6:6-7 sanoo, että meidän tulee heittää kaikki murheemme Jumalan päälle sillä hän pitää teistä huolen. Se on hyvin lohduttava ajatus.

Toinen kohta, jota rakastan lukea uudelleen ja uudelleen, sisältää profeetta Jeremian puhumia sanoja Valitusvirsien luvussa 3:

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.” (Valit. 3:22-24)

Raamattu opettaa kuitenkin, että on olemassa toinenkin Jumalan luonteen puoli, joka on yhtä tärkeä. Se on se puoli, jonka Saatana haluaa meidän jättävän huomiotta ja hän on onnistunut erinomaisesti saamaan papit ohittamaan sen. Sehän ei tuota suosittuja saarnoja! Puhun tietysti Jumalan pyhyydestä (3. Moos. 11:44, Jes. 6:3 ja 1. Piet. 1:16).

Armo vai viha?

Raamattu opettaa, että Jumala on täydellisesti pyhä. Johtuen tästä ominaisuudestaan Hän ei voi suvaita syntiä (4. Moos. 14:18). Raamattu sanoo, että Jumalan täytyy käsitellä synti ja Hän tekee sen toisella kahdesta tavasta – joko armolla tai vihalla.

Kaikki meistä näyttävät tuntevan jakeen Joh. 3:16 – hyvin lohduttava jae Jumalan rakkaudesta meille. Mutta harvat meistä näyttävät olevan tietoisia sanoista, jotka on tallennettu muutamaa jaetta myöhemmin kohdassa Joh. 3:36 – sanoissa Johannes Kastajan saarnasta: Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

Apostoli Paavali korosti tätä seikkaa saarnaamisessaan ja opetuksessaan. Efesolaiskirjeen 5. luvussa hän varoittaa moraalittomuudesta, ahneudesta ja epäjumalanpalveluksesta ja sitten lisää tämän huomautuksen: Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia (Ef. 5:6).

Tulemme Jumalan armon alle asettamalla luottamuksemme Jeesukseen ja ottamalla itsellemme Hänen sovitusuhrinsa elämäämme (1. Joh. 1:7). Jeesuksen ulkopuolella ei ole mitään pelastusta (Apt. 4:10-12). Ne, jotka ovat hyljänneet Jumalan ilmaisen armon lahjan Jeesuksessa, ovat Jumalan vihan alla (Joh. 3.36), eivätkä voi syyttää muita kuin itseään.

Muuttumaton Jumala

Huolimatta Raamatun selvästä opetuksesta, että Luojamme on sekä rakkauden että vihan Jumala, en koskaan lakkaa hämmästelemästä pastoreiden määrää, joihin törmään ja jotka väittävät, että vihan Jumala on Vanhan Testamentin Jumala eikä Uuden. Samalla he ohittavat toisen selvän Raamatun opetuksen, Malakia 3:6, jossa Jumala puhuen itsestään sanoo: Sillä minä, Herra, en muutu...”

Uusi Testamentti vahvistaa tämän tärkeän seikan jakeessa Hepr. 13:8, jossa sanotaan:Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

Silti näyttää, että Jeesus esitetään saarnoissa aina nöyränä ja lempeänä Vapahtajana, joka on täynnä armoa ja anteeksiantamusta. Se on totta, mutta se ei ole koko kuva. Jeesus nuhteli fariseuksia ankarasti kutsuen heitä ”ulkokullatuiksi”, ”käärmeiksi” ja ”kyykäärmeitten sikiöiksi”.

Samoin kirjeissään Vähän Aasian seitsemälle seurakunnalle Jeesus tuomitsi Tyatiran seurakunnan siitä, että se suvaitsi väärää naisprofeettaa. Hän kutsui seurakuntaa parannukseen ja sitten varoitti, että jos he kieltäytyisivät tekemästä parannusta moraalittomuudestaan, Hän heittäisi rikkurit ”tautivuoteeseen” ja ”tappaisi heidät rutolla” (Ilm. 2:22-23, NASB: with pestilence).

Vihan lajit

Raamattu paljastaa useita eri puolia Jumalan vihasta:

  • Seuraamuksellinen viha – Tätä voisi sanoa ”vihan kylvämiseksi ja korjaamiseksi”. Se on viha, jonka tuomme päällemme, kun korjaamme sen, minkä kylvämme elämällä syntisesti.
  • Tuhoava viha – sellaisena, kuin se ilmenee katastrofeissa, joko luonnon tai ihmisen aiheuttamissa, kuten syyskuun 11. päivän iskut. Jumala sallii niitä keinona kutsua ihmisiä ja kansakuntia parannukseen.
  • Hylkäävä viha – Jumalan osoittama viha, kun Hän kääntää selkänsä ihmiselle tai yhteiskunnalle sallien itsetuhon.
  • Eskatologinen viha – Suuren Ahdistuksen aikana Jumalan viha vapautetaan koko maailman päälle.
  • Iankaikkinen viha – Lopullinen rangaistus, jonka Jumala antaa helvettiin lähetettäville.

Hylkäävä viha

Jumalan hylkäävä viha on se, jota kansakuntamme kokee nyt. Jälleen, tämän tyypin viha voi kohdata niin yksilöä kuin yhteiskuntaa.

Raamatullinen esimerkki siitä yksilön elämässä voidaan nähdä Simsonin tarinassa. Vaikka Jumala käytti häntä väkevästi suojelemaan Israelia filistealaisilta, hän jatkoi seksuaalisessa synnissä siihen pisteeseen, että Raamatun mukaan Herra oli poistunut hänestä” (Tuom. 16:20). Seuraus oli, että hän joutui filistealaisten vangiksi ja päätyi itsemurhaan.

Roomalaiskirjeen 1. luvussa apostoli Paavali varoittaa voimakkaasti Jumalan hylkäävästä vihasta koskien kansakuntia. Hän sanoo, että Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa…” (Room. 1:18). Sitten hän jatkaa kertoen, kuinka Jumala tekee tämän käsitellessään kansakuntaa, joka kapinoi Häntä vastaan.

Ensin Jumala ottaa askelen taaksepäin ja madaltaa kansakuntaa ympäröivää suojamuuria sallien pahuuden lisääntyä. Seuraus on seksuaalisen synnin purkaus (Room. 1:24-25), joka tapahtui maassamme 1960-luvulla.

Jos kansakunta kieltäytyy katumasta, Jumala ottaa toisen askelen taaksepäin ja madaltaa suojamuuria edelleen (Room. 1:26-27), mikä tuottaa homoseksuaalisuuden vitsauksen. Jälleen, tämä maa on kokenut tätä toista vaihetta aina 1990-luvulta, mutta se sai vauhtia vuonna 2003, kun korkein oikeutemme poisti kaikki sodomiaa koskevat lait.

Jos kansakunta jatkaa kapinoimistaan, Jumala ottaa kolmannen askelen taaksepäin ja hylkää sen kelvottoman mielensä valtaan” (Room. 1:28). Maamme saavutti tämän turmeluksen asteen, kun korkein oikeus hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliitot kesäkuussa 2015 ja presidenttimme juhli päätöstä valaisemalla Valkoisen Talon seksuaalisen perversioliikkeen sateenkaariväreillä.

Tuleva viha

Jumalan eskatologinen viha lankeaa koko maailman päälle, kun Jeesus palaa (Juuda 1:14-15). Jeesuksen paluuta kuvaava kohta Ilmestyskirjassa sanoo, että Hän palaa ”tuomitsemaan ja sotimaan vanhurskaudessa” (Ilm. 19:11).

Ensimmäisellä kerralla Jeesus tuli täynnä rakkautta ja sääliä silmät kyynelissä, mutta kun Hän palaa, Hän tulee kostamaan (Ilm. 6:12-17) ja Hänen silmänsä ovat kuin tulen liekit (Ilm. 19:12). Hän tulee tuhoamaan Jumalan viholliset (Ilm. 19:11).

Maailman presidentit ja kuninkaat ja pääministerit polvistuvat ja huutavat kallioita ja vuoria peittämään heidät; niin suuri on oleva Herran kauhu (Ilm. 6:15-17). Synnin tekijät kompastelevat kuin sokeat ja heidän verensä vuodatetaan kuin saasta (Sef. 1:17).

Vihan tarkoitus

Tekeekö tämä Jumalasta ”hirviön”? Ei! Päinvastoin, se osoittaa Hänen hyvyytensä, sillä kuinka voisi hyvä Jumala olla välittämättä pahuudesta ja synnistä ja jättää sen rankaisematta? Hänen vihansa pahuutta kohtaan todistaa Hänen vanhurskautensa.

Profeetta Naahum tiivistää sen parhaiten. Kirjoittaen Jumalan rakkaudesta hän sanoo: Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat(Naahum 1:7). Kuitenkin muutamaa jaetta aiemmin Naahum puhuu myös Jumalan pyhyydestä ja vihasta:

Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen. Herra kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehillensä. Herra on pitkämielinen ja suuri voimassansa, mutta Herra ei jätä rankaisematta…” (Naah. 1:2,3)

Jumalan vihan ensisijainen syy ei milloinkaan ole halu rangaista. Sen sijaan sen tarkoitus on tuoda ihmisiä parannukseen, jotta he pelastuisivat. Vihassaankin Jumala muistaa armon.

Jumala osoittaa armonsa vihassa siinä, ettei milloinkaan vuodata vihaansa varoittamatta. Hän yritti varoittaa Sodomaa ja Gomorraa Aabrahamin kautta. Hän varoitti Nooan ajan maailmaa sen kautta, että Nooa saarnasi 120 vuotta. Hän lähetti sekä Joonan että Naahumin varoittamaan Niiniven pakanallista kaupunkia.

Ajattele myös sitä, että Hän lähetti profeetan toisensa jälkeen kutsumaan Israelia ja Juudaa parannukseen:

Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa. Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut.(2. Aik. 36:15,16)

Jumalan armo vihassa ilmenee myös siinä, että Hän aina vie lopulliseen vihansa vuodattamiseen pahenevan tuomioiden sarjan kautta. Näitä parannukseen kehottavia tuomioita kuvaillaan yksityiskohtaisesti kohdassa 5. Moos. 28:15-57.

Tämä Jumalan vihan ominaispiirre tulee ilmi Ahdistusta koskevissa profetioissa. Sen sijaan, että kerralla vuodattaisi vihansa maailman kapinallisten kansakuntien päälle tuhoten heidät yhdessä hetkessä valtavassa katastrofissa, Hän alistaa maailman sarjalle tuomioita, jotka järjestään kasvavat laajuudessa ja voimakkuudessa (Ilm. 6,8-9,16).

Vaikka useimmat eivät tee parannusta reagoidessaan näihin tuomioihin (Ilm. 9:20-21), niin silti löytyy suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, joka tekee parannuksen ja uskoo Jeesukseen (Ilm. 7:9)

Näitä radikaalisti erilaisia reaktioita Jumalan vihaan havainnollistaa Billy Graham’in usein esittämä anekdootti: ”Sama aurinko, joka sulattaa voin, myös kovettaa saven.” Jumalan viha sulattaa jotkin sydämet katumukseen, mutta vaikuttaa paatumuksen monien muiden sydämissä.

Viha ja lunastetut

Monet kristityt reagoivat negatiivisesti Raamatun profetiaan. Ei ole ollenkaan harvinaista kuulla kristityn sanovan tähän tapaan: ”En halua kuulla mitään profetiasta, koska se on täynnä synkkyyttä ja tuomiota (gloom and doom).”

Niin, siinä on paljon synkkyyttä ja tuomiota niille, jotka kieltäytyvät vastaamasta Jumalan rakkauden lahjaan Jeesuksessa, mutta pelastetuille siinä on vain hyviä uutisia.

Vanha Testamentti päättyy kohtaan, joka esittää lopunajan profetian sekä synkkyyden että ilon. Malakia sanoo, että kun Herra palaa, niin se päivä on oleva kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia” (Mal. 4:1). Se on huono uutinen.

Ajattele kuitenkin hyvää uutista: Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat (Mal. 4:2).

Yhdelläkään Jumalan lapsella ei ole mitään syytä pelätä Jumalan vihaa. Paavali kirjoittaa, että koska olemme vanhurskautetut hänen veressään, me pelastumme hänen kauttansa vihasta”

(Room. 5:9). Ja mitä lohdullisimmassa jakeessa (1. Tess. 1:10) Paavali sanoo tessalonikalaisille, että Jeesus ”pelastaa” lunastetut ”tulevasta vihasta”.

Vetoomus

Oletko sinä armon vai vihan alla? Pallo on sinulla. Jeesus tulee pian. Kun hän ilmestyy, niin onko Hän sinun autuas toivosi, vai pyhä kauhusi? Huudatko vuoria kaatumaan päällesi? Vai käytkö hypellen kuin navetasta vapautettu vasikka?

Jumala rakastaa sinua ja haluaa, että vastaanotat Hänen Poikansa Vapahtajanasi, niin että tulet armon alle ja voit osallistua tapahtumaan, joka toteutuu, kun Jeesus palaa:

Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes. 35:10)

Read Full Post »

Older Posts »