Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘piispa’

”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (Jaak. 4:6).

Huomaa, että ylpeä-sanan substantiivimuoto ylpeys on englanniksi PRIDE.

Kesäkuussa 2019 Päivi Räsänen twiittasi: ”Kirkko, jonka jäsen olen, on ilmoittanut olevansa SETA:n Helsinki Pride 2019 virallinen kumppani. Miten kirkon oppiperusta, Raamattu, sopii yhteen aatteen kanssa, jossa häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?” Saatteeksi hän jakoi Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeet 24-27:

24. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät sydäntensä himoissa saastaisuuteen, häpäisemään keskenään oman ruumiinsa.
25. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, häntä, joka on iankaikkisesti ylistetty. Aamen.
26. Sen tähden Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naispuoliset heistä ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen,
27. ja samoin miespuoliset ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naiseen ja kiihkossaan syttyneet toisiinsa. Miehet ovat harjoittaneet riettautta miesten kanssa ja ovat villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä pitikin saada.

Poliisille tehdyn rikosilmoituksen perusteella poliisi aloitti tapauksesta rikostutkinnan, jonka aiheena on epäily kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Sittemmin poliisi lopetti tukinnan todeten, että rikoksen tunnusmerkit eivät täyttyneet.

Myöhemmin Räsäsestä tehtiin toinenkin rikosilmoitus hänen vuonna 2004 kirjoittamastaan pamfletista Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi – Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen. Kirjoituksessaan Päivi Räsänen pohdiskelee homoseksuaalisuutta kirkossamme Raamatun käsityksen pohjalta. Kirjoitus on luettavissa seuraavasta linkistä Suomen evankelisluterilaisen Lähetyshiippakunnan sivuilta.

Poliisi ei käynnistänyt esitutkintaa pamfletista, mutta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti ottaa asia käsiteltäväkseen. Lue seuraava kirjoitus Päätoimittajalta: valtakunnansyyttäjä Toiviaisen tulkinnat laillisuusperiaatteen vastaisia – ilmiselvänä tarkoituksena toisinajattelijoiden kampittaminen (Matias Turkkila, Suomen Uutiset 20.11.2019).

Ruotsissahan on tullut jo vuoden 2003 alusta voimaan laki, joka määrittää oikeutta opettaa Raamatun homoseksuaalisuutta käsitteleviä kohtia. ”Henkilö, joka levittää lausuntoja, joissa homoseksuaalisuutta väitetään synniksi, voidaan tuomita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan kahdeksi vuodeksi vankilaan. Jos rikkomus katsottaisiin vähäiseksi tai epäilty suostuisi perumaan puheitaan, hän voisi selviytyä pelkillä sakoilla tai ehdonalaisella.” (Lähde). Käytännössä Ruotsissa siis julistaja saa kertoa, mitä Raamatussa lukee, mutta ei saa sanoa, että sitä pitää noudattaa nykyäänkin. Samaan suuntaan ollaan menossa Suomessakin!

Radikaalivasemmistolaiset juristit ovat saaneet ujutettua Suomen lainsäädäntöön sellaisen epämääräisen rikosnimikkeen kuin ”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan”. Valtakunnansyyttäjä Toiviainen hakee nyt nähtävästi rajoja sille, mitä tuo lainkohta käytännössä tarkoittaa.

Viimeistään tässä vaiheessa jokaisen lukijan kannattaa lukea itse Päivi Räsäsen kirjoitus Lähetyshiippakunnan sivuilta ja ymmärtää tekstin sisältö ja tarkoitus – onko se kiihottamista jotakin ihmisryhmää vastaan. Ja jos on, niin sitten jokainen tässä maassa saa olla varuillaan kaikista sanomisistaan, myös vuosien ja vuosikymmenten takaa. Luepa artikkeli Taannehtiva vihapuhejahti kiihtyy – Oikeuskansleri kehottaa suomalaisia poistamaan vanhoja kirjoituksiaan (Suomen Uutiset 20.11.2019).

Seuraavana on muutama juuri tähän aiheeseen liittyvä hyvä kirjoitus:

Todettakoon lyhyesti, että liberaalitutkijatkin myöntävät, että missään kohtaa Raamatussa ei hyväksytä homoseksuaalista elämäntapaa. Jotkut väittävät, että muinaisina aikoina homosuhteet olivat erilaisia, toisen alistamiseen perustuvia, ja ne olivat siksi kiellettyjä, mutta nykyään homorakkaus on erilaista. Tämäkin väite on täysin väärä. Lue edeltä perustelut artikkeleista ”Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta” ja Homoseksuaalisuus ja Raamattu”.

Miten muut kristityt ovat suhtautuneet Päivi Räsäsen ympärillä käytyyn keskusteluun? 32 kirkolliskokousedustajaa on allekirjoittanut vetoomuksen Päivi Räsäsen sekä uskon- ja sananvapauden puolesta (Kotimaa24 8.11.2019). Myös vapaat suunnat ovat julkistaneet Päivi Räsästä tukevan kannanoton (Kotimaa24 15.11.2019). Patmos Lähetyssäätiö on käsitellyt asiaa runsaasti postituksissaan ja radio-ohjelmissaan ilmaisten tukensa Päivi Räsäselle haluten puolustaa uskon- ja sananvapautta.

Mitä sen sijaan  on tehnyt Suomen ev.lut. kirkko? Sen julkiset ulostulot piispojen taholta ovat olleet maallistuneen kirkkokansan korvasyyhyyn puhumista. Esimerkiksi Helsingin piispa Teemu Laajasalo ilmaisee kyllä huolensa uskonnonvapauden toteutumisesta, mutta sanoo asiasta muuten näin: ”Pidän Päivi Räsäsen kirjoituksia väärinä, vahingollisina ja kristillisen lähimmäisenrakkauden vastaisina.” (Twiitti 4.11.2019)

Blogisti Risto huvila ilmaisee erinomaisen hyvin ev.lut. kirkon nykytilan:

”Sen [ev.lut. kirkon] korkeimmat ja/tai kovaäänisimmät edustajat eivät ole vuosikymmeniin enää puolustaneet kristillistä uskoa, vaan ovat pääasiassa joko vaienneet poliittisten päättäjien edessä tai pahimmillaan aktiivisesti vesittäneet Raamatun arvovaltaa. … Niistä vaikutusvaltaisista pappislupauksen tehneistä miehistä ja naisista, joiden olisi pitänyt puolustaa Raamattua ja uskoa yhteiskunnassa, on tullut epäuskon levittäjiä ja kirjoitusten kyseenalaistajia. Selkeimmin tämä toiminta näkyy suhteessa perheeseen, avioliittoon, seksuaalietiikkaan, luomisoppiin sekä Israelin ja juutalaisen kansan asemaan. … olen tullut johtopäätökseen, että kirkko on ainut tiedossani oleva organisaatio, jonka ylin johto systemaattisesti rohkaisee ja palkitsee niitä, jotka eniten kyseenalaistavat sen kirjoitettuja ja voimassaolevia arvoja.” (Risto Huvila 20.11.2019 Arvoton kirkko epäuskon puolustajana). Kannattaa lukea Riston kirjoitus kokonaisuudessaan!

Olen jo pitkään ihmetellyt, miten kirkon ylin johto saa jatkaa tehtävissään, vaikka toimivat täysin kirkon ohjeistusta – Raamattua, kirkkojärjestystä ja tunnustuskirjoja – vastaan. Muissa organisaatioissa tällainen yhteisön edustamia arvoja polkeva johto olisi jo ajat sitten erotettu tehtävistään. Samaa ihmettelee Risto Huvila blogissaan.

Lue myös artikkeli Kirkkoa johtava eliitti ei enää välitä seurakunnastaan eikä Raamatun opista (Tytti Salenius 25.6.2019).

Lisäys 29.2.2020

Nyt valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on määrännyt, että poliisin on suoritettava esitutkinta myös Lähetyshiippakunnan (LHPK) osalta Päivi Räsäsen kirjoituksen johdosta, sillä kirjoitushan on LHPK:n sivuilla. Lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani Juhana Pohjola kirjoittaa:

”Asiallisessa ja perinpohjaisessa kuulustelussa sanoin, että minä olen päätoimittajana vastuussa vihkosen julkaisemisesta ja sen levittämisestä. Kielsin kuitenkin syyllistyneeni kiihottamisrikokseen. Näkemykseni on, ettei Räsäsen teksti ole homoseksuaaleja panettelevaa eikä solvaavaa. Toin vastauksissani ilmi, että vihkosessa opetetaan kristillisen ihmiskäsityksen mukaisesti, että jokainen ihminen on Jumalan kuvana arvokas seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö ihminen olisi vastuullinen elämäntavastaan ja moraalivalinnoistaan Jumalan edessä. Homoseksuaalinen elämäntapa on Jumalan luomisjärjestyksen vastainen ja rikkomus hänen tahtoaan vastaan. Jos tätä ei saa julkisesti opettaa, putoaa synnin ja armon sanomalta pohja, ja uskonnonvapaus kaventuu.”

Lue lisää LHPK:n sivuilta Hiippakuntadekaani Pohjola poliisin kuulusteltavana.

Suomen ev.lut. kirkon johto on koko asiasta edelleenkin aivan hiljaa. Se on erittäin hälyttävää, mutta ei kuitenkaan mikään yllätys. Mitäpä siitä seuraisi, jos kirkko asettuisi Päivi Räsäsen puolelle? Varmasti tulisi hirveä häly ja kansa eroaisi taas sankoin joukoin kirkon jäsenyydestä. Tällä menolla kuitenkin käy niin, että aktiivisin seurakuntaväki lähtee tuollaisesta antikrisitillisestä kirkosta, joka hiljaisesti hyväksyy todellisten uskon puolustajien vainon.

Myös Timo Soini ihmettelee blogissaan, miksi luterilainen kirkko on hiljaa. Hän kirjoittaa oman ulkoministerikautensa koettelemuksesta, kun oli puolustanut syntymättömien lasten ihmisoikeuksia ja joutui abortin puolustajien hampaisiin. Soini kirjoittaa:

”Mitä se kertoo maamme henkisestä saati hengellisestä tilasta, jos ja kun uskonnonvapautta julkisesti puolustamassa eivät ole kuin Päivi Räsänen ja minä? Minä sain katoliselta kirkolta tukea. Se tuki tuntui ja auttoi. Miksi luterilainen kirkko on hiljaa? MIKSI?”

– – –

Vaikeneminen pahuuden edessä on sekin pahuutta. Puhumattomuus on sekin puhumista; toimimatta jättäminen on sekin toimintaa. (Dietrich Bonhoeffer)

Lisäys 7.2.2020

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoilta ei edelleenkään tule tukea Päivi Räsäselle – päin vastoin! Helsingin piispa Teemu Laajasalo viestittää: ”Päivi hyvä, mielestäni olet homopuheissasi väärässä ja kovasydäminen. Sorrettuja kristityn pitää nostaa, ei nitistää, vapahtaa, ei häpäistä.” (Iltalehti 6.3.2020)

Tukea Räsänen ei saa myöskään arkkipiispa Tapio Luomalta. Luoma toteaa: ”Kristityn tehtävänä ei ole loukata tai leimata mitään ihmisryhmää. Tämä on minusta aivan selvä asia. Se, että yksittäinen ihminen tai jokin ihmisryhmä leimataan ja nimitetään syntiseksi, ei tuo ketään lähemmäksi kristinuskoa.” (Ilta-Sanomat 6.3.2020)

Dosentti Timo Eskola muistuttaa kirjoituksessaan 6.3.2020, että Päivi Räsänen ei edusta jotain omaa mielipidettään vaan sitä, mikä on luterilaisen kirkomme virallinen kanta edelleenkin: ”Huomattavin asia tässä koko kiistassa on näin ollen se, että Räsäsen näkemys on luterilaisen kirkon linjausten mukainen.”

Eskola jatkaa muistuttaen, että Raamatun tekstit eivät suhtaudu kielteisesti ihmiseen, jolla on homoseksuaalinen taipumus; sen sijaan Raamattu kieltää homoseksuaalisen toiminnan. ”Kirkossa tehdään siten selvä ero siinä, miten suhtaudutaan homoseksuaaliseen käyttäytymiseen ja homoseksuaaleihin ihmisiin. Vaikka jotkut keskustelun osapuolet eivät hyväksy tällaisen eron tekemistä, se on tässä aiheessa oleellinen. Juuri tätä eroa Päivi Räsänen on usein korostanut omissa puheissaan. Kirkossa hyväksytään homoseksuaaliset ihmiset tavallisina seurakuntalaisina aivan kuten kenet tahansa siitä huolimatta, että homoseksuaalinen toiminta tulkitaan synniksi. Pelkkä taipumus ei ole syntiä, vaan sen mukainen toiminta.” Lue Eskolan kirjoitus Onko tutkittavana Räsänen vai luterilainen kirkko?

Piispa Teemu Laajasalo valehtelee suurelle yleisölle antaen heidän ymmärtää, että Päivi Räsänen on väärässä, ja että nykyinen raamatuntutkimus on osoittanut Paavalin aikaisen homoseksuaalisuuden olleen toisenlaista kuin miten se nykyisin käsitetään.

Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja Pasi Turunen kirjoittaa tästä blogissan 6.3.2020 sanoen, että Laajasalo on täysin väärässä: ”Tutkimuksen valossa asia on juuri päinvastoin. Tutkimus on laajaan antiikin aikaa koskevan tosiasia-aineiston valossa kiistatta osoittanut, että Raamatun aikana tunnettiin rakkauteen perustuvat tasa-arvoiset homosuhteet siinä missä tänäkin päivänä.” Turunen sanoo, että jopa itsekin homoseksuaaliset tutkijat, kuten Bernadette Brootten ja Luis Crompton, myöntävät tämän.

Edellä mainittu Luis Crompton kirjoittaa: ”Erään tulkinnan mukaan, Paavalin sanoja ei ole suunnattu sitoutuneessa suhteessa eläville ’bona fide’ homoseksuaaleille. Mutta tällainen hyvää tarkoittava lukutapa vaikuttaa väkinäiseltä ja epähistorialliselta. Paavali, kuten kukaan muukaan tuon ajan juutalainen kirjoittaja, ei missään viittaa vähäisessäkään määrin hyväksyvänsä samaa sukupuolta olevien suhteita missään olosuhteissa. Ajatus, että homoseksuaalien keskinäinen kiintymys tekisi suhteesta hyväksyttävän, olisi ollut täysin vieras Paavalille ja kenelle tahansa juutalaiselle tai varhaiselle kristilliselle kirjoittajalle.”

Näin ollen piispojen puheet osoittavat täyttä asiantuntemattomuutta ja perehtymättömyyttä asioihin. Lue Turusen kirjoitus Piispa Teemu Laajasalo on väärässä ja johtaa kristikansaa harhaan.

Aiheesta muualla:

Lisäys 13.3.2020

Dosentti Juha Ahvio on kirjoittanut 11.3.2020 erittäin mielenkiintoisen ja tärkeän artikkelin Valtakunnansyyttäjän oikeusfilosofia ja Räsäs-tapaus. Ahvio kertoo valaisevasti, miten liberaali sateenkaarihenkinen ääriajattelu vaikuttaa ensinnäkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja sitä kautta myös Suomen oikeuslaitoksessa ja valtakunnansyyttäjän toiminnassa. Ahvio sanoo, että kiihotus- ja vihapykälä lainsäädännössä ei tee seksuaalivähemmistöjä asemaltaan yhdenvertaiseksi eikä samaa kunnioitusta nauttiviksi kuin muut yhteiskunnan jäsenet, vaan heille luodaan erityisasema, jossa he ovat suojassa kaikelta kritiikiltä. ”Räsäs-tapaus on jo nyt osoittanut, että ’seksuaalivähemmistöjä’ ja heidän edustamiaan eettisiä näkemyksiä ja elämäntavallisia käytäntöjä pidetään kaiken kritiikin yläpuolella olevina, kun taas muita näkemyksiä ja käytäntöjä saa kyllä arvostella erilaisilla perusteilla ilman vihasyytöksiä.”

Ja koska homoseksuaalisuutta pidetään ensisijaisesti synnynnäisenä ominaisuutena, sanotaan sen antavan kyseiselle henkilölle syvemmän identiteetin verrattuna kristityn vakaumukseen, kuten amerikkalainen iskulause sen kiteytyttää: ”Minä synnyin homoksi, mutta uskonto on vain jotakin sellaista, joka sinulle on opetettu.” Näin ollen ”uskonnonvapaus ja siihen liittyvä sananvapaus tulevat aina häviämään suojeltavina vapaus- ja perusoikeuksina erityissuojelluille seksuaaliperusoikeuksille ja niiden käyttämisen vapaudelle kaikissa tilanteissa, joissa nämä perusoikeudet joutuvat vastakkain”, Ahvio toteaa.

On todella erikoista, että keskustelu homoseksuaalisuudesta on nyt kriminalisoitu. Ajatellaanpa vain tilannetta, jossa eduskunta on säänyt jonkin lain, ja se myöhemmin huomataan ongelmalliseksi. Kyllä siitä käydään keskustelua monilla eri foorumeilla ja tarvittaessa muutetaan lakia. Tämä vain ei päde silloin, jos halutaan puhua homoseksuaalisuudesta ihan vaikka lääketieteen ja psykologian asiantuntemuksella. Ahvio toteaakin: ”Valtakunnansyyttäjän nyt ajama terminologinen ja konnotaatiollinen sananvapauskontrolli tekee tällaisestakin keskustelusta jo lähtökohtaisesti rikollista, jos ja kun tällaisessa keskustelussa nousee esiin selitysvaihtoehtoja, joista toiset ovat huonompia kuin toiset ja joita toiset kannattavat ja toiset vastustavat. Jos kaikki käsitteellinen erittely ja arvoarvostelmallisuus kielletään rikostuomioilla uhkaamalla ja katsomalla kaiken analyyttisen erittelyn ja erilaisten selitysten nimeämisen ja kannattamisen olevan joidenkuiden ’halventamista’ ja ’loukkaamista’, on kaiken aiheeseen liittyvän älyllisen keskustelun käyminen täysin mahdotonta.

Lisäys 24.3.2020

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen on ilmaissut tukensa Päivi Räsäselle. Lue tarkemmin Seurakuntalainen-fi-sivuston artikkelista Piispa Seppo Häkkinen Päivi Räsäsestä: ”Tunnen suurta myötätuntoa häntä kohtaan” – Teemu Laajasalo eri linjoilla.

Lue myös Uusi Tie -lehdessäkin julkaistu kirjoitus ”Määritteleekö oikeuslaitos jatkossa, mitä mieltä Raamatun teksteistä saa olla?”. Siinä varatuomari Marika Visakorpi pohtii Raamattuun liittyviä rikostutkintoja ja Päivi Räsäsen tapausta mainiten muun muassa: ”Räsäsen sanomisissa tai esiintymisissä ei ole havaittavissa loukkaus­tarkoitusta tai vihaa. Enemmänkin kyse on mielipiteestä. Jos mielen pahoittamisesta yritetään tehdä rikos, ollaan hyvin omituisessa ja sananvapautta raskaasti rajoittavassa tilanteessa.”

 

 

Read Full Post »

1970-luvulla Suomen ev.lut. kirkossa käytiin kiivasta keskustelua Raamatusta. Debatti taisi alkaa Heikki Räisäsen väitteistä, joilla hän murensi Raamatun arvovaltaa. Tämän tunnetun liberaaliteologin puheisiin ottivat kantaa vuonna 1972 myös silloiset piispat Martti Simojoki, Eero Lehtinen, Olavi Kares, Hannes Leinonen, Osmo Alaja, Aarre Lauha, Erkki Kansanaho ja John Vikström julkilausumallaan 12 teesiä Raamatusta. Julkaisen seuraavassa tuon tärkeän kannanoton tiivistetyssä muodossa.

Kunpa meillä vielä olisi piispoja, jotka yhtenä joukkona nousisivat sanomaan, että Raamattu on Jumalan muuttumatonta sanaa. Itse Jumala vaikuttakoon piispoihin niin, että palaisivat siihen tunnustukseen, jota heidän edeltäjänsä yli 40 vuotta sitten puolustivat.

Suomen ev.lut. kirkon piispojen julkilausuma vuodelta 1972, johdanto

Kun kirkossa keskustellaan Raamatun merkityksestä ja ohjeellisesta arvosta, on kannanotot perustettava kristilliseen uskoon. Kirkkolain 1 §:n mukaan ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuen Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden Testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, on lausuttu julki vanhimman kirkon kolmessa päätunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ynnä muissa luterilaisen kirkon niin sanottuun Sovintokirjaan otetuissa tunnuskirjoissa, ja pitää tunnustuksen korkeimpana lakina sitä näissä tunnustuskirjoissa selvästi lausuttua järkähtämätöntä totuutta, että Jumalan pyhä sana on ainoa ohje, jonka mukaan kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvosteltava”. Tämä kirkkolain kulmakiveä merkitsevä ensimmäinen pykälä liittyy sellaisenaan Sovinnonkaavan ensimmäiseen kohtaan, jossa lausutaan näin: ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että sinä ainoana ohjeena ja ojennusnuorana, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat tutkitaan ja arvostellaan, ovat yksinomaan Vanhan ja Uuden Testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjat.”

Vaikka luterilaisella kirkolla ei olekaan yksityiskohtaista dogmia Raamatusta, sen synnystä ja arvosta, se kuitenkin ratkaisee Raamatun sisällyksen perusteella oppeja koskevat kysymykset. Tämän periaatteen, joka on kaiken luterilaisen uskon ja ajattelun perusedellytys (uskonpuhdistuksen muodollinen periaate), esittää kirkkomme Kristinoppi sanoin: ”Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta” (kohta 5).

Siitä, mitä tämä periaatteellinen kannanotto merkitsee käytännössä ja minkälaisia johtopäätöksiä siitä on nykyisessä henkisessä tilanteessa tehtävä, allekirjoittaneet haluavat esittää seuraavan.

1 Ilmoituksesta

Raamattu on kokonaan Jumalan pyhää sanaa eli ilmoitusta, mutta kokonaan myös ihmisten kirjoittama. Raamatun jumalallista alkuperää ja inhimillistä muotoa ei voi eikä tarvitse erottaa toisistaan.

2 Innoituksesta eli inspiraatiosta

Raamattu itse viittaa Pyhän Hengen vaikutukseen selittäessään kirjojensa synnyn. ”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2. Piet. 1:21). ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi …” (2. Tim. 3:16). Uuden Testamentin mukaan ’Hengen ilmoitus’ (1. Kor. 12:7) edellyttää ihmisen koko persoonallisuuden, myös hänen ymmärryksensä osallistumista ilmoitustapahtumaan (1. Kor. 14:15, 20).

3 Raamatusta, kirkosta ja perinteestä

Raamattu on alusta alkaen ollut kirkon kirja. Vanhin kristillinen kirkko on ottanut sen käyttöönsä ja määrittänyt sen kokoonpanon eli kaanonin. Monet Uuden Testamentin kirjoista syntyivät seurakunnille tehtyinä saarnatekstien, jumalanpalveluskaavojen tai kristillisen uskon ja elämän ohjeiden kokoelmina. Toisaalta kirkko ei ole Raamatun yläpuolella tai sen totuuden ’vartija’. Kirkko ei omista sellaista perinnettä eli traditiota, jolla olisi Uuden Testamentin kirjoituksista riippumatonta arvoa. Kirkon on päinvastoin täysin riippuvainen Raamatusta.

4 Vanhan Testamentin arvosta

Vanhan Testamentin kirjat ovat erottamaton osa Raamattuamme. Ne olivat Jeesuksen ja alkukirkon ’Raamattu’ eli pyhät kirjoitukset. Vain niiden valossa voidaan ymmärtää ja lukea Uutta Testamenttia. Vanhan ja Uuden Testamentin kirjoittajat, samoin kuin heidän kirjoihinsa sisältyvien traditioiden esittäjät, kuuluvat samaan, Jumalan Hengen johtamien profeetallisten henkiöiden sarjaan.

5 Raamatun keskeisestä sisällyksestä

Luterilaisina me teemme eron Raamatun keskuksen ja sen kehällisen aineksen välillä ja myös tunnustamme, että ilmoituksen historiassa on eroa Vanhan ja Uuden Testamentin sisällyksen välillä. Raamatun keskus on Uuden Testamentin mukaan evankeliumi, ilosanoma Jumalan pelastavasta teosta Jeesuksessa Kristuksessa.

6 Raamatun ilmoittamasta pelastustiestä

Luterilaisen uskonpuhdistuksen aineellinen periaate, oppi uskonvanhurskaudesta, on koko Raamatun johtava ajatus. Se on jatkuvasti ajankohtainen, kun on kysymys rajankäynnistä kristinuskon ja kaiken yleisen uskonnollisuuden ja moralisimin välillä. Siinä kriisissä, joka koskee kirkon julistusta ja toimintaa nykyajassa, tuo ainoan ratkaisun Raamatun pelastussanoman täysimittainen ja puhdasääninen esittäminen.

7 Uuden Testamentin sisäisestä yhtenäisyydestä

Uuden Testamentin perussanoma, keerygma, on yhtenäinen: yksi ainoa evankeliumi, jota enkelikään ei voi toiseksi muuttaa (Gal. 1:8) Uusi Testamentti sisältää useampia Kristus-tunnustuksen muotoja ja eri-ikäisiä kristologisia kerrostumia, mutta kaikilla niillä on yhteinen, selvästi rajattava pohja. Kirkon uskontunnustuksen keskeinen Kristusta koskeva sisältö tuli varsin varhain, jo apostolisena aikana määritellyksi.

8 Jeesuksen syntymästä ja ylösnousemuksesta

Kristinusko perustuu historiallisen Jeesus Nasaretilaisen elämäntyöhön. Raamatulliseen Kristus-uskoon on samalla sisältynyt ehdoton varmuus siitä, että Jeesuksella on ihmisen eksistenssin ylittävä olemassaolo: hän on ollut ennalta ja hän on kuolemansa jälkeen. Vaikka Jeesuksen yliluonnollista syntymää ja ylösnousemusta kuolleista ei voikaan perustella kokemus- ja järkiperäisesti, ne kuuluvat erottamattomasti historialliseen kristinuskoon.

9 Raamatusta ja luonnontieteistä

Raamatun luomisuskon ja luonnontieteellisten, maailman syntyä, elämän muotoja ja maailmankaikkeuden rakennetta koskevien selitysten välillä ei ole ristiriitaa, jos lähdetään siitä, että Jumala on kaiken tekijä ja luonnontieteet ’lukevat Jumalan käsialaa’ luonnossa ja maailmankaikkeudessa. Raamattua ei ole pidettävä luonnontieteellisenä oppikirjana, mutta myöskään luonnontiede ei saa ylittää rajojaan Jumalan olemassaoloa ja vaikutusmahdollisuuksia koskevilla väitteillä.

10 Raamatusta ja historiankirjoituksesta

Kaikki Vanhan ja Uuden Testamentin kirjat ovat syntyneet tietyssä historiallisessa tilanteessa ja myös kuvastavat omaa aikaansa ja antavat arvokkaita historiallisia tietoja. Raamatun kirjat eivät kuitenkaan ole historiankirjoitusta, eikä menneen ajan kuvaus ole sen historiankirjojenkaan yksinomainen tai aina edes ensisijainen tarkoitus. Kysymys Raamatun erehtymättömyydestä tai siinä tavatuista erehdyksistä ja virheellisistä tiedoista on sen vuoksi väärin asetettu. Raamattu on tosi kaikissa kirjoissaan, koska se sellaisenaan, kaikessa inhimillisyydessään, ilmoittaa Jumalan pelastustahdon ja on Pyhän Hengen työväline.

11 Raamatun tieteellisestä tutkimuksesta

Raamatun ohjeellinen ilmoitusarvo ja tieteellinen tutkiminen eivät sulje pois toisiaan. Luterilainen raamattuperiaate päinvastoin velvoittaa tutkimukseen, joka tieteen parhain mahdollisin menetelmin selvittää Raamatun kirjojen ja kohtien alkuperäisen sisällyksen. Eksegeettinen tutkimus on sekä oikeutettu että välttämätön, jos tahdotaan tehdä oikeutta Raamatun kirjoittajille.

12 Raamatun kääntämisestä ja soveltamisesta

Kaikessa Raamatun käyttämisessä on viime kädessä kysymys sen luotettavasta kääntämisestä ja mielekkäästä soveltamisesta. Tämä ns. hermeneuttinen tehtävä on erinomaisen tärkeä, mutta myös vaikea. Jos ihmiset eivät yleensäkään ymmärrä samalla tavalla samoja sanoja ja virkkeitä, tavallista suurempi hajonta tapahtuu Raamatun sanojen ja näkökohtien käsittämisessä. Kirkon on raamatuntutkimuksessaan, raamatunkäännöksissään ja kaikessa julistuksessaan ja opetuksessaan pyrittävä siihen, että helluntain kieli-ihme jatkuvasti uusiutuisi, ts. että erilaiset nykyajan ihmiset kuulisivat kukin omalla kielellään puhuttavan Jumalan suuria tekoja (Apt. 2:11).


 

Jos haluat lukea teesien tarkemmat perustelut, lue alkuperäinen 12 teesiä Raamatusta.

Read Full Post »