Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘PLO’

Judgment Day Approaching
1.7.2018 Dave Hunt, suom. SK
Julkaistu ensimmäisen kerran kesäkuussa 2005

Israel on tärkeä aihe Raamatussa. Sana Israel esiintyy Raamatussa 2565 kertaa 2293 jakeessa. Enemmän kuin riittävästi profetioita on jo toteutunut Israelin ainutlaatuisessa historiassa todistaen, että ”Israelin Jumala” (jota ilmaisua Hänestä on käytetty 203 kertaa) on tosi Jumala. Sakarjan kirjassa Hän julistaa:

“Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.” (Sak. 12:2-3)

Tämä on hämmästyttävä profetia – ei vain, että Jerusalem, joka silloin oli raunioina, tulisi väkikiveksi koko maailmalle – vaan että kaikki Israelin naapurit yhdistyisivät sitä vastaan. Menneisyydessä ne ovat taistelleet toisiaan vastaan. Tänä päivänä kuitenkin ensimmäistä kertaa historiassa Islam on yhdistänyt ”kaikki kansat yltympäri” tuhoamaan Israelin. Yli 50 vuotta Israelin naapurit ovat käynnistäneet yllätyshyökkäyksiä sitä vastaan ja se on osoittautunut sotilaallisesti liian vahvaksi, vaikka heidän lukumääränsä on 40-kertainen. Jumala sanoi: Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri…” (Sak. 12:6). Perin pohjin lyötyinä Israelin musliminaapurit teeskentelevät halua rauhaan toivoen pettävänsä ja lopulta tuhoavansa sen – Muhammedin perustama strategia.

Todellinen taistelu ei ole arabien ja juutalaisten välinen vaan Allahin ja Jahven. Lopputuloksesta ei ole epäilystä, mutta se tulee kalliiksi kummallekin osapuolelle: Israelia rangaistaan ankarasti kapinoimisesta ja sen viholliset tuhotaan.

Juuri kuten on ennustettu, Jerusalem on väkikivi kaikille maailman kansoille. YK:ssa on annettu yli 60 000 yksittäistä ääntä Israelia vastaan. Tämä pikkuinen kansa, jonka väkiluku on tuhannesosa maailman väestöstä, on käyttänyt kolmanneksen YK:n ajasta – todellinen väkikivi!

Epäilijät syyttävät kristittyjä, että he yrittävät sovittaa nykytapahtumia Raamattuun väittäen, että kukaan ei tunnistanut sellaisia profetioita, ennen kuin Israel muodostettiin vuonna 1948. Asia on päinvastoin, sillä satoja vuosia evankeliset kristityt ovat saarnanneet Raamatusta juutalaisten paluuta omalle maalleen. Jopa John Owen, johtava kalvinisti, kirjoitti 1600-luvulla: ”Juutalaiset pitää koottaman … kotimaahansa.”1 Tämä oli myös runoilija John Milton’in, John Bunyan’in, Roger Williams’in, Oliver Cromwell’in ja monien muiden mielipide.

Martti Luther kirjoitti: ”Jos juutalaiset ovat Aabrahamin jälkeläisiä … heidän pitäisi olla takaisin omassa maassaan ja omassa valtiossaan. Mutta … he ovat hajotettuina ja halveksittuina.”2 Siksi hän jätti pois laskuista juutalaiset Jumalan valittuna kansana ja vainosi heitä. Tänä päivänä kuitenkin juutalaiset ovat taas omassa maassaan oltuaan 2500 vuotta hajotettuina maailmanlaajuisesti ja puhuvat hepreaa, aivan kuten kuningas Daavid puhui 3000 vuotta sitten. Yksikään toinen kansa ei ole palannut uudelleenperustamaan omaa valtiotaan ja kieltään oltuaan ulos heitettynä maastaan sellaisen ajanjakson.

Jotkut vain meidän aikaamme koskevat profetiat ovat pelottavia, ennustaen Jumalan tuomiota. Kieli on usein aika rajua.  Kuuntele tätä:

”…minä teroitan salamoivan miekkani ja käteni ryhtyy toteuttamaan tuomiota. Minä kostan vastustajilleni, maksan vihamiehilleni, minun miekkani syö lihaa…” (5. Moos.32:41-42, Raamattu Kansalle). ”Sillä katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli; ja hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan…”  (Jes. 66:15,16). ”Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi.” (Jer. 25:33).

Usein kysytään, onko Yhdysvallat (tai Kanada, Australia ym.) Raamatun profetiassa. Tietysti on. Raamattu julistaa, että kaikki kansakunnat maailmassa kokoontuvat yhteen hyökkäämään Israeliin viimeisinä päivinä ja tuhotaan Harmageddonin taistelussa:Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. … Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan. … ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan…” (Sak. 12:9, 14:2-4).

Mutta eikö Yhdysvaltoja säästetä, koska se on Israelin ystävä? Tosiasiassa Yhdysvaltojen ulkoministeriö on usein ollut Israelia vastaan. Näin oli Jom Kippur -sodassa. Yllätyshyökkäyksessä (lokakuussa 1973) 80 000 egyptiläistä musersivat 500 israelilaista puolustajaa Suezilla ja 1400 syyrialaista tankkia pyyhälsivät Golanille, jossa vain yksi israelilainen panssariprikaati oli palveluksessa vastustamassa niitä. Israel yllätettiin. Suurin osa sen asevoimista oli lomalla. Hyökkääjien alkumenestys innoitti arabimaailmaa niin, että yhdeksän muuta arabivaltiota ryntäsivät mukaan teurastukseen.

Historioitsija David A. Rausch kirjoittaa: ”Jordanian kuningas Hussein lähetti kaksi parasta panssariprikaatiaan Syyriaan. Saudi-Arabia ja Kuwait vastasivat valtavista kustannuksista samalla lähettäen tuhansia miehiä taistelemaan Israelia vastaan. Kuwait lainasi brittivalmisteisia Lightning-hävittäjiä Egyptille. Libyan Gaddafi luovutti 40 ranskalaista Mirage III -hävittäjää ja 100 panssaria. Irakin MiG-hävittäjät kuten myös panssarit ja jalkaväkidivisioonat taistelivat Golanilla, samalla kun Egypti käytti laivuetta Irakin Hunter-hävittäjiä. Arabit ennustivat juutalaisvaltion tuhoa ja Palestiinan ’vapautusta’…”

Neuvostoliitto esti kaikki YK:n tulitaukoaloitteet ja vahvisti arabijoukkoja ase- ja varustetoimituksilla meri- ja ilmateitse. Israelin häviö oli silloin lähempänä kuin koskaan. Mutta kun sota loppui, Israelin panssarikiilat olivat Damaskon ja Kairon liepeillä ja olisivat voineet vallata nuo kaupungit, ellei niitä olisi käännytetty takaisin. On traagista, että Israelilaisia kuoli noin 3000 – mikä suhteessa väkilukuun vastaa 150 000 kuollutta Yhdysvalloissa. Ilman Jumalan ihmeiden sarjaa Israel ei olisi selvinnyt.

Missä oli sen ystävä Yhdysvallat? NSA (National Security Administration) lähetti kymmeniä huomautuksia Nixon’in valkoiseen taloon, että arabien Pearl Harbor oli alkamassa Israelia vastaan. Nixon istui niiden päällä. Kissinger piiloutui hyökkäyspäivänä New York’in Waldorf Astoria -hotelliin ja odotti vielä kolme päivää, ennen kuin kutsui koolle YK:n turvallisuusneuvoston. Kieltäytyen kiidättämästä kipeästi tarvittuja sotatarvikkeita Israelille Valkoinen Talo sanoi, että sen oli oltava varovainen, ettei hermostuttaisi arabeja ja aiheuttaisi öljykriisiä.

Kuusi vuotta aiemmin kesäkuun 8. päivänä 1967, ”kuuden päivän sodan” neljäntenä aamuna USS Liberty, sähköinen salakuuntelualus, saapui Siinain rannikolle ja alkoi imeä jokaisen sotilaallisen yhteydenpidon välittäen sen kaiken brittien salaisen palvelun jättiläismäiselle tietokoneinstallaatiolle Kyproksella. Sieltä täydelliset kartat jokaisesta Israelin sotilaallisesta liikkeestä lähetettiin etukäteen arabien asevoimille. Tuolla avulla arabit olisivat pystyneet käyttämään musertavaa lukumääräistä ylivoimaansa kääntämään sodan kulun. Israelilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin upottaa Liberty. Media tietysti kirkui tästä ”kylmäverisestä hyökkäyksestä”. Kukaan ei uskonut Israelin julkista selitystä, että Liberty’ä oli luultu vihamieliseksi egyptiläiseksi laivaksi – eivätkä Yhdysvallat ja Israel ole julkisesti kertoneet totuutta.

Myös Yhdysvallat tulee hyökkäämään Israelia vastaan ja sitä rangaistaan Harmageddonilla. Jumala julistaa selvästi, että Hän tuo kaikki kansakunnat Israelia vastaan tuhotakseen ne.

”Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä.

Näin sanoo Herra, Herra: Etkö se ole sinä, josta minä muinaisina päivinä puhuin palvelijaini, Israelin profeettain, kautta, jotka niinä päivinä ennustivat, vuodesta vuoteen, että minä annan sinun karata heidän kimppuunsa? Mutta sinä päivänä, jona Goog karkaa Israelin maahan, sanoo Herra, Herra, nousee minun vihani hehku. Kiivaudessani, tuimuuteni tulessa minä sanon: Totisesti tulee sinä päivänä suuri maanjäristys Israelin maahan. Ja minun edessäni vapisevat meren kalat ja taivaan linnut ja metsän eläimet ja kaikki maassa liikkuvat matelijat ja kaikki ihmiset, jotka maan pinnalla ovat; ja vuoret luhistuvat, ja vuorenpengermät sortuvat, ja kaikki muurit sortuvat maahan. Ja minä kutsun häntä vastaan kaikille vuorilleni miekan, sanoo Herra, Herra: toisen miekka on oleva toista vastaan. Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat. Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.” (Hes. 38:16-23).

Tämä on pelottavaa kieltä! Mikä aiheuttaa tämän koko planeetan ja sen päällä elävän jokaisen luontokappaleen ”suuren järistyksen”? Jumala on itse tulossa maan päälle, kuten Hän tuli Siinain vuorelle antaessaan Lain – ja Hän tulee kostamaan Israelin vihollisille!

Jumalan tuomiolle on kaksi erityistä syytä: ”Minä myös kokoan kaikki kansakunnat … Joosafatin laaksoon [Jerusalemin ja Öljymäen välillä, jossa Jumala ihmeellisesti tuhosi hyökkäävät kansat ilman, että Israel nosti sormeaan (2. Aik. 20:10-25)] ja käy oikeutta niiden kanssa [rankaisee] ”kansani ja perintöosani Israelin tähden, jonka he ovat hajottaneet pakanakansain sekaan ja jakaneet minun maani” (Joel 3:2).                                                                                                                                                                                           

Tietysti kaikki kansakunnat ovat osallistuneet juutalaisten vainoamiseen ja hajottamiseen maasta maahan 2500 vuoden ajan. Toinen syy Jumalan tuomioon, joka lankeaa kaikille kansakunnille, on jotakin, jota on tapahtunut vasta meidän sukupolvessamme: ”he ovat jakaneet minun maani”.

Hyökkääjät ovat vallanneet Israelin monta kertaa – mutta milloinkaan ei valloittaja jakanut maata. Voittaja ei jaa saalistaan muiden kanssa. Kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaikki kansakunnat ovat liittyneet jakamaan Israelin maata.

Vuoden 1917 Balfour’in julistus, vuoden 1919 Pariisin rauhankonferenssi ja vuoden 1922 Kansainliiton periaatteiden julistus kaikki tunnustivat, että maa, joka oli tullut tunnetuksi nimellä ”Palestiina” (sen jälkeen, kun roomalaiset antoivat uuden nimen Israelille vuonna 135), kuului juutalaisille. Se varataan juutalaisten kansalliseksi kotimaaksi, jolla on ”kansainvälinen takuu … ja virallinen tunnustus muinaisen historiallisen yhteyden nojalla”. Historia tietysti sitoo koko Israelin maan koko ”Palestiinaan”.

Britannia valtuutettiin valvomaan, että juutalaiset asettuvat sinne turvallisesti. Valtavien öljyvarantojen löytyminen arabien maiden alla sai britit pitämään juutalaiset maahanmuuttajat ulkona ja päästämään maahan kymmeniätuhansia arabeja. Juuri kun miljoonat juutalaiset epätoivoisesti tarvitsivat turvapaikkaa, johon paeta Natsi-Saksasta, niin Britannian vuoden 1939 Valkoinen Paperi rajoitti juutalaisten maahanmuuton 10 000 henkeen vuodessa korkeintaan viiden vuoden ajaksi ynnä 25 000 ylimääräiseen ”pakolaiseen” tuona aikana – ja sitten ovi Palestiinaan sulkeutuisi kokonaan juutalaisilta. Koska natsit olivat merkinneet tuhottavaksi 11 miljoonaa juutalaista Euroopassa, niin 25 000 hengen kiintiö uhmasi Jumalaa ja omaatuntoa.

Vuotta aikaisemmin presidentti Roosevelt oli koonnut valtuutetut 32 maasta Ranskan Evian’iin keskustelemaan juutalaisten pahenevasta ahdingosta. Roosevelt teki selväksi, että Yhdysvallat ei tekisi mitään. Britannia sanoi, että Palestiinassa ei ole tilaa ja siitä ei keskustella. Tunnustaen suuren myötätuntonsa Euroopan juutalaisille, joista kaikki tiesivät, että heidät oli määrä tuhota, valtiot esittivät erilaisia tekosyitä, miksi eivät voineet mitenkään puuttua asiaan.

Hitler julisti ovelasti: ”Me … olemme valmiit asettamaan kaikki nämä rikolliset näiden maiden haltuun … jopa luksuslaivoilla.” Kun konferenssi päättyi juutalaisten täydelliseen hylkäämiseen, Hitler pilkkasi osallistujia: ”Hiljattain sitä pidettiin täysin käsittämättömänä, miksi Saksa ei halunnut säilyttää väestössään … juutalaisia … [kuitenkin nämä] maat eivät näytä mitenkään innokkailta [ottamaan heitä] nyt, kun on tilaisuus.” Koko maailma oli Hitlerin kumppani juutalaisten tuhoamisessa!

Vuonna 1944 Hitler tarjoutui myymään liittoutuneille 500 000 Unkarin juutalaista hintaa 2 dollaria kappale – eikä kukaan halunnut ottaa heitä! Englanti sanoi, että Palestiinassa ei ole heille ”tilaa”. Vuonna 1943 Britannia ja Amerikka olivat sopineet, etteivät puhu eivätkä tee mitään holokaustin suhteen peläten, että painostettaessa Hitler dumppaisi juutalaiset arvostelijoidensa päälle. Liittoutuneet torjuivat päättäväisesti juutalaisjärjestöjen kiireelliset vetoomukset pommittaa tuhoamisleireille johtavia raiteita. Jumala tulee tuomitsemaan kaikki kansakunnat!

Sodan jälkeen vähäinen jäännös Hitlerin kuolemanleirien riutuneita eloonjääneitä yritti päästä ”Palestiinaan” puoliksi uponneilla aluksilla. Jotkut, jotka pääsivät näköetäisyydelle maasta, jonka Jumala oli antanut heille ikuiseksi perinnöksi (1. Aik. 16:15-18), Britannian laivasto ajoi takaisin ja pani vankileireille Kyproksella. Monia, jotka onnistuivat löytämään suojaa alueelta, josta tulisi uusi Israelin juutalaisvaltio, britit keräsivät yhteen ja veivät pois noille leireille. Britannia loi Jordanian valtion suurimmasta osasta Luvattua Maata. Brittiläisen imperiumin, jonka yllä ”aurinko ei koskaan laske”, kuoleman voidaan katsoa alkavan ajasta, jolloin Britannia kavalsi juutalaiset – jälleen yksi profetian täyttymys. ”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat” (1. Moos. 12:3).

Kun YK lopulta äänesti Palestiinan jakamisesta marraskuun 29. päivänä 1947 (YK:n päätöslauselma 181) Jumalan ”valittu kansa” sai noin 13 % maasta, joka kerran oli kuulunut heille! Näin toteutui Joelin profetia, että kaikki kansakunnat liittyvät jakamaan Israelia. Ainoa osa profetiaa, joka vielä odottaa toteutumistaan, on tuomio kansakunnille siitä, että ovat ”jakaneet” Jumalan maan: Älköön maata ainaiseksi myytäkö [jaettako], sillä maa on minun” (3. Moos. 25:23).

Jumalan viha on nousemassa tämän maailman kansakuntia vastaan, koska ne ovat ryöstäneet Israelilta sen, minkä Jumala sille antoi. Silti uhmaten jatkuvasti Jumalaa jokainen Lännen Israelille asettama rauhanehdotus on sisältänyt Jumalan maan edelleen jakamista. Presidentti Bush, tunnustava kristitty, aloitti niin sanotun ”tiekartan rauhaan”, joka vaatii Israelin maan edelleen jakamista. Hänen pitäisi vavista ja katua, kuten myös presidentti Putin’in, EU:n ja YK:n, jotka ovat liittyneet Bush’iin muodostaen ”kvartetin”, joka sponsoroi tätä suunnitelmaa.

Israel puolestaan on ollut valmis antamaan pois yhä enemmän maata vastineeksi PLO:n ”rauhan” lupauksista siitä huolimatta, että sen peruskirja vaatii Israelin tuhoamista ja että sen kartat ja koko arabimaailman kartat eivät edes tunnusta Israelin olemassaoloa. Se, että Länsi on pakottanut Israelin tekemään niin, ei ole mikään puolustus. Siitä sitä rangaistaan ankarasti sellaisessa, jota kutsutaan ”Jaakobin ahdistuksen ajaksi” (Jer. 30:7). Jumala kyllä vapauttaa sen, mutta vasta kun kaksi kolmannesta kaikista maailman juutalaisista on tapettu (Sak. 13:8,9).

Ei ole sopivampaa paikkaa ja tapaa tuhota Israelia rääkänneet kansakunnat, kuin silloin, kun ne Saatanan hengessä tulevat toteuttamaan lopullisesti sen, mitä Hitler kutsui ”loppuratkaisuksi” juutalaisongelmaan. Uskovien tulee kokoontua yhteen rohkaisemaan ja kehottamaan toisiaan Sanasta: ”…sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän” (Hepr. 10:25). Täyttyneet profetiat ovat merkkinä tuosta päivästä, kuin ei koskaan ennen.

Read Full Post »

When Israel Is Living Securely
By Kit R. Olsen, January 9, 2017

Jotkut kommentaattorit ehdottavat, että Israelin kostovalloitus, joka tuo suuresti laajentuneen alueen, antaisi Israelille lisää rauhaa ja turvallisuutta (alistamalla islamin ja tuoden miljoonia Allahin palvojia mukautuvaan valvontaan).

Itseasiassa siinä kävisi juuri päinvastoin. Laajentunut alue lopulta vaarantaisi Israelin entistäkin enemmän, koska sen viholliset tietäisivät hyvin, että IDF:n kokoinen armeija ei voisi käsitellä sitä valtavaa määrää vihollisia, jota täytyisi valvoa suuresti laajentuneella alueella.

Israelilaiset olisivat vieläkin enemmän varuillaan ja turvattomampia kuin nyt. Googin hyökkäys on se, jossa islam saa vakavan iskun – itse Jumalalta. Se tapahtuu, kun Israelilla on turvallisuussopimus tai useampia, kuten sillä on nyt.

Raamattu sanoo, että tulevaisuudessa juuri ennen seitsenvuotisen Ahdistuksen ajan alkua Israel allekirjoittaa jonkin sellaisen, joka on enemmän rauhan (shalom) liitto Antikristuksen kanssa (Dan. 9:27). Antikristus tietysti rikkoo tuon liiton.

Tänä päivänä Israel elää turvallisesti (securely), mutta ei rauhallisesti (peacefully).

Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, – mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta, ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni.

…ja sanot: Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina – asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia.  Sentähden ennusta, ihmislapsi, ja sano Googille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena,  (Hes. 38: 8, 11, 14).

Mitä tarkoittaa ”asuu turvallisena” viittauksessa Israeliin ja Hesekiel 38 ja 39 lukujen taisteluun (Googin ja Maagogin sota)? Näemme edellisissä kohdissa, että Herra sanoo Israelin asuvan ”turvallisena”, kun sitä vastaan hyökätään. Jakeessa 14 Hän sanoo vielä tarkemmin: ”Minun kansani Israel asuu turvallisena.” Sana turvallinen on hepreaksi ”batach”.

Sanakirjassa Old Testament Hebrew Lexicon – New American Standard sana batach ei ole määritelty rauhaksi. Sana batach on määritelty näin: ”olla turvallinen”, ”olla huoleton”. Sana turvallinen yllä olevissa jakeissa ei ole heprean rauhaa tarkoittava sana shalom.

Tri. Arnold Fruchtenbaum (ja monet muut) on samaa mieltä, että Israel asuu turvallisena juuri nyt, kuten voit lukea seuraavasta:

Ilmaus “asuvat turvallisena” jakeista Hes. 38:11,14, on usein ymmärretty väärin tarkoittavan rauhan tilaa, mutta se ei ole heprean juuren batach merkitys. Tämän juuren substantiivimuoto tarkoittaa ”turvallisuus” (security). Se ei ole rauhan tilasta johtuva turvallisuus, vaan turvallisuutta johtuen luottamuksesta omaan voimaan. (Lihavointi suomentajan. Suomentajan mieleen tulee tässä Dan. 12:7: ”Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.” Risto Santalan mukaan tämä pitäisi kääntää: ”Kun pyhän kansan käden voima on murrettu, silloin nämä kaikki täyttyvät.”) Tämä on hyvä kuvaus Israelista myös tänä päivänä.

Israelin armeija on käynyt neljä tärkeää sotaa perustamisensa jälkeen ja voittanut ne joka kerta nopeasti. Tänä päivänä Israel on turvallinen, luottaen että sen armeija voi torjua jokaisen hyökkäyksen arabivaltioista. Näin ollen Israel asuu turvallisesti. Israel asuu turvallisesti muurittomissa kylissä (38:11). Tämä kuvailee hyvin tämän päivän kibbutseja Israelissa. (Arnold G. Fruchtenbaum, Footprints of the Messiah, pages 121-122). Huomaa, että tri. Fruchtenbaum ei sano, että Israelin valtio ei ole turvallisempi siksi, että se valloittaa ympäröivät valtiot. Hän esittää erinomaisen näkökannan, että Israel asuu jo turvallisena, johtuen luottamuksesta kykyynsä suojella itseään.

Heti kun Venäjä ja islamilaiset laumat marssivat Israelia vastaan toteuttamaan Hesekielin lukujen 38 ja 39 profetiat, ne, jotka odottavat Israelin olevan ”turvallisempi”, eli enemmän rauhassa, edellytyksenä Googin/Maagogin sodalle, tajuavat, etteivät ole ymmärtäneet heprean sanan batach merkitystä.

Israelilaiset eivät elä rauhassa, kun Hesekielin profetoima Venäjän johtama liitto hyökkää heitä vastaan. Mutta he elävät ”turvallisuuden” tunteessa eli ”turvallisina” yleensä turvallisin rajoin, kuten jo antaa ymmärtää se, että heillä on jo nyt useita turvallisuussopimuksia aina Camp David’in ajoista saakka.

Vuonna 1978 neuvoteltiin Camp David’in sopimus Israelin ja Egyptin välille (Camp David Accords),

joka asetti pohjan lopulliselle Israelin ja Egyptin väliselle sopimukselle. Syyskuun 17. päivänä 1978 Egyptin presidentti Anwar Sadat ja Israelin pääministeri Menachem Begin allekirjoittivat sopimuksen Valkoisessa Talossa Washington’issa ja jälleen maaliskuun 26. päivänä 1979 he allekirjoittivat lopullisen virallisen asiakirjan, joka peilasi Camp David’in sopimusta virallisesti lopettaen Israelin ja Egyptin välisen sotatilan.

Valitettavasti siihen kuului myös ehto Israelille vetäytyä Siinain niemimaalta, minkä se tekikin vaiheittain vastineena lupauksesta ”turvallisemmista” rajoista. Uutiskamerat lähettivät ja todistivat nämä historialliset tapahtumat koko maailmalle ja sen jälkeen on tehty muitakin sopimuksia.

Vaikka sopimuksiin Israelin kanssa usein sisältyy sana rauha, niin kaikki, mitä nämä ns. rauhantekijät todella näyttävät haluavan, on, että Israel luovuttaa lisää maata ontoista lupauksista lisärauhasta. Rauha ei todellisuudessa kuulu yhtälöön. Maan anastaminen kuitenkin kuuluu. Israel on pikkuinen valtio, suunnilleen New Jersey’n kokoinen, jota ympäröivät viholliset, joilla on suuret maa-alueet. Floridan osavaltioon mahtuisi kahdeksan Israelia.

Luemme Hes. 38:14: ”Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena.”  Pohjimmiltaan tämä profeetallinen jae on toteutunut. Turvallisuussopimuksia on allekirjoitettu ja me ”tiedämme sen. Camp David’in sopimus ei koskenut rauhaa (shalom) vaan turvallisuutta. Turvalliset rajat vahvistettiin. Jopa turva-aidat, joita on rakennettu läpi Israelin osien vuosien mittaan, merkitsevät turvallisuuden tunnetta huolimatta loputtomista ja usein toistuvista palestiinalaisten ohjusiskuista. Se, että Israelilla on nyt suoja-aitoja joillakin alueilla, ei luo eristyneisyyttä, kuten olisi asian laita, jos koko kansa asuisi ”salpojen ja ovien” takana.

Myös Israelin puolustusvoimat (IDF) antaa luottavaisen turvallisuuden tunnetta. Varmasti juutalaiset Israelissa tänä päivänä tuntevat olonsa turvallisemmaksi kuin menneisyydessä ottaen huomioon, että ennen jälleenkokoamistaan vuonna 1948, he olivat hajotettuina kaikkialla maailmassa etsien turvasatamaa. Missään eivät juutalaiset ole olleet enemmän vaarassa kuin Euroopassa, kun Hitler ja hänen verenhimoiset saatanalliset kätyrinsä metsästivät, kiduttivat ja murhasivat heitä.

Noista ajoista iranilainen hierarkia ja sen edustajat ovat olleet äänekkäimmät viholliset aikomuksessaan täysin tuhota Israel ja murhata juutalaiset. Heinäkuun 27. päivänä 2012 USA:n presidentti allekirjoitti poliittisesti vaikutetun lain vahvistamaan turvallisuusyhteistyötä Israelin kanssa: H.R. 4133, the United States Enhanced Security Cooperation Act of 2012 (Yhdysvaltain laajennettu turvallisuusyhteistyölaki vuodelta 2012). Jälleen kerran sana ”turvallisuus” on hallitseva.

Amir Tsarfati, jota olen usein lainannut vuodesta 2009 saakka, on Israelissa syntynyt juutalainen uskova, joka asuu Jerusalemissa. Hän on entinen Jerikon varakuvernööri ja kapteeni Israelin armeijassa. Amirin ollessa varakuvernööri Israelin hallitus uskoi hänelle asiakirjat, jotka nyt tunnemme kuuluisana Oslon sopimuksena (Oslo Accords). Amir on erittäin hyvin tietoinen, mitä on käynnissä Israelissa ja sitä ympäröivissä valtioissa ja on monta kertaa julistanut julkisesti puhetilaisuuksissaan eri seurakunnissa, että mitään ei tarvitse tapahtua, ennen kuin Googin/Maagogin hyökkäys tapahtuu.

Jopa silloin, kun Hamas ampuu ohjuksia Israeliin, se on turvallinen kyetessään kostamaan ja suojelemaan kansalaisiaan. Monilla kansalaisilla on aseita ja he voivat tarvittaessa suojella itseään. Muslimihyökkääjien aiheuttama sisäinen väkivalta, varsinkin Jerusalemissa, lisääntyy, mutta se ei tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että Israelilla on turvalliset rajat ja se asuu turvallisena. Lisää muureja Israelin sisällä voidaan rakentaa suojaamaan israelilaisia arabien hyökkäyksiltä, mutta se antaa heille lisää turvallisuutta. Puhumme ensisijaisesti rajoista Israelin ympärillä, jotka ovat turvalliset, mutta se ei tarkoita, etteikö väkivalta Israelin sisällä asuvien muslimiterroristien taholta kasvaisi. Sitä voimme kyllä odottaa.

Muurittomuuden määritelmä

Ennen kuin nykyinen Israel perustettiin uudelleen, lähes jokainen muinaisessa Israelissa asui muurittomassa kylässä. Jerusalem oli muurien ympäröimä aina vuoteen 1860, jolloin Sir Moses Montefiore rakensi ensimmäiset asunnot muurien ulkopuolelle. Tänä päivänä suurin osa väestöstä asuu muurittomissa pienissä ja isoissa kaupungeissa. Hesekielin aikana kyliä ympäröivät raskaista kivistä rakennetut muurit vihollisten torjumiseksi.

Myöhemmin, kun juutalaisia alkoi palata Israeliin, he perustivat uusia juutalaisia siirtokuntia. Suojautuakseen arabien hyökkäyksiltä, varsinkin öiseen aikaan, he rakensivat vartiotorneja ja paaluaitoja. Nämä siirtokunnat olivat pohjimmiltaan maatalouteen perustuvia pieniä kyliä, mutta perustettu ensisijaisesti puolustusta varten ja muurin tai aidan ympäröimiä. Ensimmäiset kibbutsit perustettiin noin 40 vuotta ennen nykyisen Israelin valtion perustamista (1948), Degania (heprean sanasta ”dagan”, vilja), joka sijaitsi etelään Kinneret-järvestä, perustettiin pioneerien ryhmän toimesta juutalaisen kansallisrahaston (Jewish National Fund) hankkimalle maalle.

Sitä vastoin nykyinen Israel on valtio, joka koostuu muurittomista siirtokunnista (kylistä) ja kaupungeista. Näin on huolimatta turvatarkastuspisteistä, jotka valvovat pääsyä joihinkin siirtokuntiin ja näin on myös riippumatta muureista, joita Israelilla on tiettyjen juutalaisten ja palestiinalaisten valvomien alueiden välillä. Muureja, salpoja ja ovia edelleen on, mutta ne eivät edusta samaa puolustuksen etulinjaa, jota ne edustivat muinoin ja Israelin lähihistoriassa, kun juutalaisia alkoi palata maallensa.

Lisäksi modernit aseet ovat suuressa määrin tehneet muurien, salpojen ja ovien antaman suojan merkitykseltään vähäiseksi. Ne eivät anna suojaa raketteja, kranaatinheittimiä ja ohjuksia vastaan. Joten kun Hesekiel kirjoitti, että Israel asuisi ”vailla muureja”, kun sitä vastaan hyökätään, niin on oikein sanoa, että he kerran asuivat muurien takana, mutta eivät asu enää.

Tänä päivänä israelilaiset asuvat ”vailla muureja” turvallisten rajojen sisällä, kuten Hesekiel kuvaili sanoessaan, että Googin/Maagogin hyökkäyksen aikaan Israelin kansa asuisi ”turvallisena” ja ”muuria vailla” ja ilman ”salpoja ja ovia”.

Asua rauhassa ei ole sama kuin asua turvallisena

Jotkut kommentaattorit sanovat, että Googin/Maagogin sota ei voi tapahtua, ennen kuin Israel asuu rauhassa, mutta he eivät lue Raamattua, niin kuin se on kirjoitettu. Hes. 38:11 sanoo:

Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina – asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia.

Raamattu puhuu ”rauhallisista ihmisistä”, ei, että Israel asuisi ”rauhassa”.

Jossakin vaiheessa lähitulevaisuudessa Jumalan viha vuodatetaan Googin/Maagogin liittouman päälle, mikä tulee merkittävästi ja murskaavasti muuttamaan tuntemamme maailman kiihdyttäen viimeisten päivien tapahtumia.

Ottaen huomioon Israel-vastaisen ja Iran-myönteisen ydinsopimuksen, jonka Obaman Valkoinen talo teki vuonna 2015, Googin/Maagogin sota ei ehkä ole kovin kaukana, varsinkin, kun iranilaisten demonien saastuttamien roistojen jatkuvasta uhkailusta tuhota Israel, on nyt tullut välittömämpi mahdollisuus. (Iran on osa Hesekielin profetoimaa venäläisten johtamaa liittoumaa.)

Artikkelissaan Gog’s Evil Thought (Googin ilkeä ajatus) Daymond Duck totesi jonkin aikaa sitten terävästi:

Jotkut sanovat, että ”turvallisena asuminen” tarkoittaa aikaa sen jälkeen, kun Antikristus vahvistaa seitsenvuotisen liiton monien kanssa Lähi-idän rauhan vuoksi (Daniel 9:27). Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, koska Israel asuu turvallisena jo nyt Jumalan suojeluksessa, joka ei salli, että se voitetaan (Aamos 9:15).

Milloin tämä hyökkäys tapahtuu?

Sentähden ennusta, ihmislapsi, ja sano Googille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena ja lähdet asuinpaikastasi pohjan periltä, sinä ja sinun kanssasi lukuisat kansat, jotka kaikki ratsastavat hevosilla: suuri joukko, lukuisa sotaväki. Sinä hyökkäät minun kansani Israelin kimppuun kuin pilvi, peittääksesi maan. Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä. (Hes. 38:14-16, korostus lisätty).

Tämä hyökkäys tapahtuu, kun Israel on jälleen maassansa, jälleen koottu kansakuntana, kuten se on nyt. Tämä sota on luonteeltaan yliluonnollinen ja tapahtuu, kun Jumala itse sanoo, että on aika – kun Jumala kaikkivaltiudessaan kaataa hyökkääjät. Meidän ei tarvitse odottaa mitään erityisolosuhteita, että Jumala päättää toimia. Israelin ei tarvitse olla rikkaampi eikä isompi. Sillä on nyt ihan tarpeeksi, että sen viholliset haluaisivat ryöstää sitä.

Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi  (Hes. 38:4).

Israel on nyt asemassa, että se ”asuu turvallisena” (Hes. 38:8-11,14). Heprean sana, jota tulee tutkia, ei ole SHALOM (”asuu rauhassa”). Tutkittava sana on heprean san BATACH, joka tarkoittaa asuu turvallisena, turvallisin rajoin, mikä pohjimmiltaan on Israelin tilanne tänä päivänä. Israelilaiset eivät koskaan luovu aseistaan luulemalla yhtäkkiä olevansa ”paremmin turvassa”, koska joillakin on käsitys, että kun on heillä enemmän maata, niin se tuudittaa heidän itsesuojeluvaistonsa uneen.

Meidän täytyy muistaa, että Raamattu sanoo: ”he asuvat turvallisina” (turvallisten rajojen sisällä).

Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, – mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni (Hes. 38:8).

Edesmennyt Grant Jeffrey sanoi kirjassaan Prince of Darkness – Antichrist and the New World Order (sivut 193-194):

Viimeinen kysymys koskee tämän tulevan Googin/Maagogin sodan ajoitusta. Jotkut kirjoittajat päättelevät, että taistelu tapahtuu Harmageddonin taisteluun johtavan seitsenvuotisen sopimusjakson aikana. Siellä ei kuitenkaan ole mitään mainintaa Antikristuksesta eikä hänen seitsenvuotisesta sopimuksestaan suojella Israelia. Jos tämä taistelu tapahtuu Harmageddoniin johtavan seitsenvuotisen sopimusjakson sisällä, niin odottaisi profeetan viittaavan joko (1) siihen, että Antikristus puolustaa Israelia tätä hyökkäystä vastaan, tai (2) että hän pettää Israelin kieltäytymällä suojelemasta sitä sopimuksessa sovitulla tavalla. Hesekielin profetia Maagogin sodasta vaikenee Antikristuksesta ja Messiaasta, vaikka he ovat keskeisiä hahmoja Harmageddonin taisteluun johtavan jakson aikana. Tämä hiljaisuus vakuuttaa minulle, että Googin ja Maagogin sota tapahtuu jossakin vaiheessa ennen Antikristuksen nousua tekemään kohtalokkaan seitsenvuotisen sopimuksensa juutalaisten kanssa.

Tarkoittavatko sanat ”asuu turvallisena”, että Israel on löytänyt aidon kestävän rauhan naapuriensa kanssa? Lähi-idän synkän historian valossa on epätodennäköistä, että Israel riisuisi aseensa missään määrin ennen Messiaan paluuta. Israel tulee pysymään sen tuhoamiseen sitoutuneiden vihollisten ympäröimänä aseistettuna leirinä, kunnes Jumala muuttaa ihmiskunnan sydämet. Sanat ”asuu turvallisena” voivat vain osoittaa, että Israel tulee elämään odotuksessa, että sitä vastaan ei hyökätä tuona aikana ehkä johtuen hiljattaisesta rauhansopimuksesta PLO:n (Palestine Liberation Organization) kanssa.

Monta vuotta on kulunut siitä, kun Grant Jeffrey kirjoitti nämä sanat ja silti ne pitävät edelleen paikkansa. Nyt uuden tulevan Trump’in hallinnon myötä on mahdollista, että Israel päästää suuren helpotuksen huokauksen tietäessään, että yksi Israelin suurimmista vihollisista – Barack Hussein Obama, ei ole enää Yhdysvaltain presidentti. Israelilaiset ovat ehkä taipuvaisia tuntemaan olonsa vieläkin turvallisemmaksi.

Presidentti Trump’illa ja pääministeri Netanyahu’lla on lämmin kunnioitus toisiaan kohtaan. En yllättyisi, vaikka presidentti ryhtyisi voimatoimiin niitä vastaan, jotka ovat demonisoineet Israelia. Kun katselemme siirtoja Jumalan shakkilaudalla, niin Jumalan täydellinen suunnitelma jatkaa paljastumistaan. Emme osaa veikata, kuinka erityiset Googin/Maagogin profetiaan liittyvät yksityiskohdat toteutuvat, mutta tiedämme, että Hänet tullaan näkemään taistelun Voittajana. Hän tekee selväksi, että monet kansat tulevat tietämään Hänen valvoneen sen lopputulosta.

Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra (Hes. 38:23).

 

Read Full Post »

God Versus Humanism
Luku 23 Michael D. Evans’in kirjasta Jerusalem, suom. SK

Israelilla on, kuten edellä on todettu, kaksi vihollista: islam ja humanismi. Islam on ilmeisempi, koska se tulee ulkopuolelta ja olemme tarkastelleet sen hyökkäyksiä Jerusalemia vastaan kautta aikain. Humanismi toisaalta on hienovaraisempi, koska se tulee järkevältä ja ”suvaitsevalta” kuulostamisen valeasussa. Tämän saatanallisen petoksen ammuksen Jerusalemia kohti ampui ensimmäisenä Aleksanteri Suuri hellenismin muodossa. On mielenkiintoista panna merkille, että niin Aleksanterilla kuin Muhammedilla oli demoninen kohtaaminen, joka muutti heidän elämänsä.

Aleksanteri oleskeli kaukaisessa Libyan erämaassa  ja vieraili Zeus-Ammonin temppelissä ja oraakkelin (ennustajan) luona. Oraakkeli, ei enempää kuin riivaajahenki, sai Aleksanterin vakuuttuneeksi, että hän oli kreikkalaisen Zeus-jumalan poika ja sellaisena valloittaisi maailman. Hellenismi, kreikkalaisen kulttuurin hyväksyminen, sisältäen humanistisia uskomuksia, tuli niin suosituksi Jerusalemissa, että se melkein tuhosi Jumalan kansan sisältä päin.

Hellenismi oli testi sekä niille juutalaisille, jotka oli hajotettu ulkomaille, että niille, jotka jäivät Palestiinaan. Kirjailija Norman Bentwich kirjoittaa:

Juutalaisuuden ja hellenistisen kulttuurin vuorovaikutus on … yksi perustavista kamppailuista sivistyksen saatossa.

Sen houkutuksen luonne, joka ympäröi juutalaisia hellenismin keskellä, voidaan panna merkille muinaisen historioitsija Posidoniuksen kirjoituksissa.

Heidän maaperänsä hedelmällisyys vapauttaa näiden kaupunkien ihmiset olemassaolon työläästä taistelusta. Elämä on sosiaalisten juhlailojen jatkuva sarja. Kuntosalejaan he käyttävät kylpylöinä, joissa voitelevat itseään kalliilla öljyillä ja mirhalla. Grammateia’ssa (julkisille syömishalleille annettu nimi) he käytännössä asuvat täyttäen itseään parhaan osan päivästä runsailla ruuilla ja viinillä; paljon siitä, mitä eivät voi syödä, he kantavat pois kotiin. He herkuttelevat kielisoitinmusiikin soidessa. Kaupungit ovat laidasta laitaan täynnä soivien harppujen ääntä.

Monet Juudaan jääneistä olivat huolissaan hellenismin vaikutuksesta juutalaisiin. Hellenistien vastainen liike tuli esiin ja ilmaisi huolensa materialismista kuten alastomuus kuntosaleilla ja juutalaisten juhlamenojen halveksiminen. Hurskaammat juutalaiset, hasidilaiset, olivat valmistautuneet puolustamaan uskomuksiaan. Antiokus Epifanesin hallitessa paljon juutalaisia kuoli uskonsa tähden, jota olivat valmiit puolustamaan.

Tänä päivänä tämä sama paha henki pitää ruuvipenkin kaltaisessa otteessaan hallitusten johtajia kaikkialla läntisessä maailmassa. Sitä ilmaistaan sellaisin käsittein kuin ”neuvotteluratkaisut” ja ”sovittelu oikeudenmukaiseksi ja kestäväksi rauhaksi juutalaisten ja arabien välille”. Todellinen tarkoitus on kuitenkin riistää Jerusalemin omistajuus juutalaisilta ja palauttaa se arabipakanoille. Jos näin kävisi, niin Jerusalem olisi jälleen pakanain tallattavana – vastoin Kirjoituksia. Jeesus ei ole palaamassa muslimien eikä kolmikantakomission valvomaan Jerusalemiin. Luuk. 21:24 sanoo:

…ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.

Jos Saatana voisi, hän estäisi Messiaan paluun käyttämällä tuhon miekkaansa kaikkiin Raamatun profetioihin. Saatana on ampunut islamin ja humanismin nuolet Jerusalemin sydäntä ja sielua kohti tuodakseen kaupungin takaisin arabipakanoiden hallintaan ja torjuakseen Jeesus Messiaan paluun.

Islam on demoninen uskonnollinen järjestys, joka toimii yhdessä humanismin kanssa pettäen ja painostaen kansainvälisiä johtajia hylkäämään Raamatun profetian merkityksettömänä ja taikauskona – ja mikä tärkeintä, kaikkien Lähi-idän ongelmien aiheuttajana. Jos Israel vain myöntäisi, että kaikki tämä profetia-hölynpöly on ”äärimmäistä uskonnollista suvaitsemattomuutta” ja luopuisi Jerusalemista, ”jakaisi” maansa muun maailman kanssa ja olisi assimiloituneena maailman väestöön, niin kuin ennenkin – tai muodostaisi juutalaisen valtion vaikkapa Yhdysvalloissa, niin kaikki maailman ongelmat katoaisivat. Tämä on humanistinen näkemys. Se kieltää täydellisesti, että Raamattu on Jumalan Sana ja että Israelia koskevat profetiat ovat absoluuttinen totuus ja että Raamatun Jumala tulee toteuttamaan ne.

Viimeisten kymmenen vuosikymmenen aikana Jerusalem on tuotu profeetallisten tapahtumien taustalta historian dramaattisimman konfliktin keskipisteeseen. Sen verinen ja julma kronikka ei päättynyt kansakunnan jälleensyntymiseen toukokuun 14. päivänä 1948; päinvastoin, hyökkäykset ovat käyneet entistäkin pirullisemmiksi ja hyökkäyksen merkitys on siirtynyt muinaisen maan pölyisiltä sivuteiltä maailman areenalle.

Yhdessä monista keskusteluistani pääministeri Begin’in kanssa pyysin häntä puhumaan kiistellystä aiheesta, jota maailma kutsuu ”miehitetyiksi alueiksi”. Hän alkoi kertoa ensimmäisestä tapaamisestaan presidentti Jimmy Carter’in kanssa:

Olimme hallituksen huoneessa ja herra Carter esitti minulle kysymyksen. Tuohon kysymykseen sisältyi kuitenkin hyvin negatiivinen lausunto. Hän sanoi, että asutukset olivat laittomia. Olin valmistautunut vastakysymyksen esittämiseen. Kuten Winston Churchill, olin valmis ”valmiilla improvisaatiolla”. Olin pyytänyt suurlähetystöämme Washingtonissa valmistamaan luettelon Amerikan kaupungeista, joilla on raamatullinen nimi, kuten Betlehem, Siilo, Hebron ja Beetel. Näytin pitkää listaani presidentti Carter’ille ja kysyin häneltä, josko hän voisi kuvitella, että Pennsylvanian kuvernööri julistaisi, että kuka tahansa voisi asua Betlehemin kaupungissa, paitsi juutalaiset. Presidentti Carter myönsi, että jos mies tekisi moisen teon, hän syyllistyisi rasismiin.

Huomautin olevani sen valtion kuvernööri, jossa alkuperäinen Betlehem ja alkuperäinen Jeriko ja alkuperäinen Siilo sijaitsivat. Odottiko hän minun sanovan, että kaikki paitsi juutalaiset voivat asua noissa kaupungeissa? Eipä tietenkään, sehän olisi absurdia. Tämä maa, jota me miehitämme, on Eretz Israel, Israelin maa, profeetta Samuelin päivistä saakka 3000 vuotta sitten. Meillä oli kukistuminen myöhemmin, mutta jopa roomalaiset sanoivat meitä Juudeaksi aina Bar-Kokhban kapinan jälkeiseen aikaan asti toisella vuosisadalla. Sitten, koska juutalainen vastarinta oli ollut niin raivokasta ja sankarillista ja koska keisari Hadrianus kärsi niin raskaita miestappioita, hän päätti yrittää tuhota kansan ja maan välisen yhteyden muistonkin. Roomalaisethan olivat onnistuneet siinä Karthagossa, miksi ei täälläkin? Hän antoi alueelle nimen Syyria ja Palestiina käyttäen muinaisten vihollistemme filistealaisten nimeä.

Niinpä sana ”Palestiina” levisi kaikkiin kieliin. Siten esipuhe brittiläiseen mandaattiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen käytti näitä sanoja: ”Tunnustus, joka on annettu historialliselle yhteydelle juutalaisen kansan ja Palestiinan välillä.” Hadrianuksesta huolimatta kukaan ei unohtanut, että  se oli meidän maamme. Jokainen älykäs ihminen ymmärtää, että Palestiina on väärä nimi Israelin maalle. Meillä on oikeus asua Juudeassa ja Samariassa, mutta se ei merkitse, että haluaisimme karkottaa ainuttakaan arabia kylästään tai kaupungistaan. Emme koskaan halunneet tehdä sitä.

Pääministeri totesi edelleen:

Palestiinan valtio on kuoleman vaara Israelille ja suuri vaara vapaalle maailmalle. Emme hyväksyneet Palestiinan valtiota Camp David’issa. Se mihin suostuimme, oli itsehallinto keinona ratkaista palestiinalaisten arabien ongelma. Camp David’in sopimus lupaa turvallisuuden Israelille ja itsehallinnon arabiasukkaille, oikeuden valita heidän oma ministerineuvostonsa käsittelemään arjen ongelmia.

Kuten tiedämme historiasta, niin Jimmy Carter ei koskaan omaksunut pääministeri Begin’in viisautta. Sitten vuonna 1982 presidentti Reagan’in tultua virkaan pääministeri Begin’in oli tarkoitus tavata hänet. Tri. Reuven Hecht, Begin’in neuvonantaja, soitti minulle ja kysyi voisinko tavata heidän kanssaan New York’issa. Pääministeri ja Reuven olivat huolissaan, kuinka tapaaminen presidentin kanssa menisi. Tri. Hecht kertoi minulle Reagan’in luulevan Begin’iä jääräpäiseksi juutalaiseksi, jonka aivot on paistettu holokaustissa. Hän oli kuullut oikeusministeriltä, että tapaaminen ei itseasiassa ehkä edes toteutuisi.

Lopulta Reuven kertoi minulle ehdotetusta tapaamisesta presidentin kanssa. Hän vastasi: ”Hallituksen jäsenet tapaavat pääministerin neuvonantajien kanssa.” Sitten kysyin, että tapaako edes presidentti yksityisesti pääministerin. Reuven vastasi, että siihen on varattu 15 minuuttia.

Kun ne kaksi miestä rukoilivat yhdessä soikeassa huoneessa, niin hyvät suhteet maidemme välille palautettiin.

Esirukousten voiman ja kaikkialla maailmassa Raamattuun uskovien ihmisten rohkeuden kautta Ronald Reagan’in sydän muutettiin. Jumalalla on profeetallinen suunnitelma kansalleen tässä ajassa ja hän käyttää sitä saamaan tämän maan johdon kunnioittamaan Jumalaa ja tottelemaan Hänen Sanaansa.

Humanismin vahva käsivarsi voidaan murtaa Jumalan kansan uskontäyteisillä rukouksilla ja teoilla. Kuvittele. Enää ei presidentti ja hänen hallituksensa yrittäisi pakottaa Israelia neuvottelupöytään niiden nöyryytettäväksi, jotka pyrkivät vain tuhoamaan sen. Enää ei soikean toimiston isäntä pyrkisi lepyttämään arabien vihaa tarjoamalla Israelia uhrilampaana. He uskoisivat, että Jumalan suunnitelma Hänen Sanansa hahmottelemana on, että Jerusalem on juutalaisten valvonnassa.

Yhdysvaltain johtajat puhuvat usein kahdella äänellä – intiaaniesi-isämme kutsuivat sitä ”puhumiseksi kaksihaaraisella kielellä”. Samalla he usein tavoittelevat erilaista politiikkaa, mitä tulee Jerusalemiin. Uudelleen ja uudelleen ehdotuksia on tehty – ehdotuksia, jotka Israel on toteuttanut ja jotka arabijohtajat ovat hyljänneet.

Joten mitä ratkaisuksi? Yhdysvaltain täytyy vain tunnustaa, että israelilaiset maat kuuluvat juutalaisille ja että Jerusalem on todellakin Israelin pääkaupunki – ja on ollut aina siitä saakka, kun Jumala julisti, että se on. Ainakin vuosisadan ajan Jerusalemissa on ollut juutalainen enemmistö ja kansakunta on maksanut raskaasti kuolonuhreilla puolustaessaan pyhää kaupunkia.

Oslon sopimus, jonka tuli olla runko rauhallisten suhteiden vahvistamiseksi Israelin ja PLO:n välillä, allekirjoitettiin syyskuun 13. päivänä 1993. Seremoniaan osallistuivat PLO:n puhemies Jasser Arafat, Israelin pääministeri Yitzhak Rabin ja presidentti Bill Clinton. Dokumentin allekirjoittamisen jälkeisinä vuosina PLO ja sen sisarryhmät ovat suorittaneet iskun toisensa jälkeen. Yli 1600 israelilaista on tapettu ja yli 11000 loukkaantunut.

Ikään kuin vihollisten piirittämien rajojensa puolustaminen ei olisi kylliksi, Israel on joutunut uhriksi helvetissä siitetylle opille, joka nykyisin on muodissa seurakunnassa. Tämä oppi tukee humanistista näkemystä, että Israelia koskevat Raamatun profetiat ovat merkityksettömiä meidän ajassamme.

Tämä erityinen kaanon opettaa, että seurakunta on korvannut Israelin Jumalan suunnitelmassa ja sydämessä. Siitä käytetään eri nimiä, kuten korvausteologia, progressiivinen dispensationalismi ja supersessionismi. Varhainen seurakunta ei opettanut sitä. Tämän opin juuret yltävät vuosiin 160 ja 180 jKr., kun Konstantinus toi pakanuuden kirkkoon. Hän pesi pois kaiken juutalaisuuden kirkossa ja korvasi sen pakanallisilla perinteillä. Esimerkiksi juutalainen pääsiäinen (Passover) ja ylösnousemuspäivän juhla korvattiin pakanallisella pääsiäisellä (Easter). Opetettiin, että kirkko on korvannut Israelin Jumalan suunnitelmassa ikiajoiksi. Konstantinuksen toimet alkoivat pestä pois seurakunnan juutalaisia juuria ja avasivat oven korvausteologialle, joka opettaa, että juutalaiset on hyljätty, että Israel petti Jumalan, ristiinnaulitsi Jeesuksen Kristuksen ja seuraus oli, että se korvattiin seurakunnalla. Se opettaa, että seurakunta on hengellinen Israel ja Jerusalem on jokainen kaupunki, jossa on kirkko. Nämä harhaopit ovat aiheuttaneet suurta vahinkoa juutalaiselle kansalle. Jos Jumala on kääntänyt heille selkänsä, se oikeuttaa Adolf Hitlerin ja fanaattisten muslimijihadistien teot, joilla he pyrkivät tuhoamaan juutalaiset.

Ensimmäisistä vuosisadoista alkaen roomalainen ja sitten eurooppalainen kirkko ei ymmärtänyt eikä kunnioittanut opinkappaletta, että meidän ikuinen pelastuksemme tulee juutalaisten välityksellä. Jaakobin jälkeläisten fyysiset sormet kirjoittivat vähäistä osaa lukuun ottamatta maailman suurimman bestsellerin: Raamatun. Melkein kaikki Raamatun profeetat olivat juutalaisia, kuten myös kaikki apostolit, Jeesuksen vanhemmat ja mikä tärkeintä, Messias. Kuinka saattoikaan seurakunta ohittaa sellaiset juutalaisia tukevat kriittiset seikat?

Korvausteologian kavala oppi propagoi ikivanhaa käytäntöä syyttää juutalaisia maailman epäkohdista punniten heidät vaa’assa ja havaiten köykäiseksi. Se vapauttaa seurakunnan kaikesta vastuusta kertoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hyvä uutinen niille, joita Hän tuli etsimään ja pelastamaan.

Puhuessaan samarialaiselle naiselle ikuisesta elämästä Jeesus huomautti, että ikuisen pelastuksen ilmainen lahja oli tuotu maailmaan juutalaisten kautta:

Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. (Joh. 4:22)

Jos kallisarvoisin lahja, mitä kristitty voi koskaan saada, tuli juutalaisten profeettojen, johtajien, opettajien ja varsinkin Jeesuksen Messiaan välityksellä, niin kuinka voi asenteemme olla muuta kuin syvä kiitollisuus Jaakobin jälkikasvua kohtaan? Meidän, jotka synnyimme pakanoina ja tulimme kristityiksi, pitäisi olla äärimmäisen kiitollisia, että Jumala häikäisevässä viisaudessaan ja suopeassa armossaan on päästänyt meidät ”metsäöljypuun oksina” oksastettaviksi Israelin rikkaaseen puuhun, kuten Room. 11:17 ilmoittaa.

Uuden Testamentin kirjeessään roomalaisille apostoli Paavali jatkaa huomauttaen, että ”oksastetut” pakanauskovat eivät nouse juutalaisten yläpuolelle, kuten monet ovat vuosisatoja olettaneet ja edelleen olettavat. Sen sijaan uudestisyntyneet juutalaiset (mukaan lukien Aabraham, uskonisämme) olivat se alkuperäinen liiton kansa, joka on edelleen se perustava ”juuri”, joka kannattaa jokaisen kristityn hengellistä elämää.

Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. (Room. 11:17-18)

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room. 1:16)

Monet ovat sanoneet: ”Syy, etten kannata Israelia, on koska juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen. He ovat tuomion alaisia, koska hylkäsivät Jumalan Sanan.” Joh. 10:17-18 sanoo, että Kristus antoi henkensä vapaaehtoisesti. Kukaan ei ottanut sitä Häneltä: ”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”

Kaikkivaltias Jumala tuomitsee tuomion opin omaksuvan ihmisen tai ryhmän, sellaisen, jolle Sana on annettu ja sitten hylkää sen tottelemattomuuden kautta. Kansakunnat, jotka hylkäävät Jumalan, tuomitaan. Luuk. 12:48 sanoo: ”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan.”

Amerikassa on enemmän kirkkoja kuin missään toisessa maailman maassa. Siellä on enemmän kristillisiä kirjakauppoja, radio- ja TV-asemia ja raamattukouluja. Maailma näkee  Amerikan siis kristittynä kansakuntana. Amerikalle on annettu paljon ja tuomio tulee sen mukaisesti. Totuus on, että Jumala on paljon ihmiskuntaa armollisempi. Valitusvirret 3:22 sanoo:

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

Jumala ei missään Sanassaan anna ikuisia lupauksia Yhdysvalloille. Silti Hän jatkaa armonsa osoittamista. Jopa pahan Sodoman oli määrä olla Jumalan armon edunsaaja. Miksi? Koska Aabraham pyysi Jumalaa säästämään kaupungin, jos sieltä löytyisi vain kymmenenkin hurskasta. Valitettavasti kymmenen hurskasta eivät vastanneet kutsuun seisoa muurinaukossa.

Seisotko sinä Israelin rinnalla tänä päivänä? Seisotko sinä Jumalan Sanan totuudessa uhmaten humanismia ja jokaista sitä tukevaa väärää oppia seurakunnassa? Jerusalemin historiassa ei voisi olla tärkeämpää ja sopivampaa aikaa kristityille liittyä yhteen rukouksessa ja anomisessa Daavidin kaupungin puolesta. Kehotan sinua rukoilemaan Jerusalemin puolesta. Rukoile sen lasten puolesta. Rukoile sen lastenlasten puolesta. Rukoile sen naapurien puolesta ja rukoile, että kiukku ja viha sidottaisiin. Tämä on asia, jossa meillä ei ole varaa olla välinpitämättömiä ja apaattisia. Miksi? Se on tärkeä Jumalalle.

Vaikka kuinka paljon Raamattuun uskovia kristittyjä on vakaasti pitänyt kiinni siitä, että Jumala todella tarkoitti, mitä sanoi, kun lupasi Israelin maan ikuisesti Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Ennen vuotta 1948 monia dispensationaalisia profetian opettajia naurettiin sellaisista lausunnoista. Koska Israelin valtiota ei ollut ollut melkein 2000 vuoteen, niin kuinka sillä voisi olla rooli viimeisinä päivinä?

Moni kriitikko meni hiljaiseksi toukokuun 14. päivänä 1948, kun nykyaikainen Israelin valtio syntyi. Se tapahtui juuri kuten profeetta Jesaja kuvailee:

Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa. (Jes. 66:8)

Maailmankaikkeuden suvereeni Herra määräsi Israelin valtion. Hän on se, joka vahvisti Israelin rajat. Raamattu sanoo, että Jumala ei valehtele eikä muuta mieltänsä, kuten ihminen. Hänen Sanansa on muuttumaton ja tinkimätön; Hänen lupauksensa ovat tosia. Hän on luvannut siunata ne, jotka siunaavat Israelia ja kirota ne, jotka kiroavat sitä. Maailman kuninkaiden ja vallankäyttäjien olisi järkevää lopettaa torneilla ja sotilailla keplottelu Jumalan Lähi-idän shakkilaudalla, tai he päätyvät pysyvään mattiin – häviävällä puolella.

Sama koskee Jumalan kaupunkia. Ne, jotka tavoittelevat rauhanprosessia, voivat käydä kaikki ”final status” -neuvottelut, mitä vain haluavat, mutta Jerusalem ei ole jaettavaksi tarkoitettu sotasaalis. Kaikkivaltias Jumala määräsi Jerusalemin korkeimman aseman tuhansia vuosia sitten: se ei ole neuvottelupöydällä ja Hänellä on viimeinen sana siinä asiassa. Jerusalem, kivien kaupunki, on Jumalan liikkumaton kivi ainiaaksi.

Profeetta Sakarja kuvaili Israelia ympäröivien kansakuntien Jerusalemin tulevaa (tai kenties tämän päivän) piiritystä. Jumala julisti:

Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan. (Sak. 12:2-3)

Jumala lupaa käyttää Juudan johtajia soihtuina sytyttämään muut kansakunnat kuin palavaksi puupinoksi:

Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri. Ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa – Jerusalemissa. … sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. (Sak. 12:6,9)

Se on jumalallinen tilipäivä. Kansakunnat tuomitaan sen perusteella, auttoivatko ne Jerusalemia vai yrittivätkö tuhota sen, ja palkitaan tai rangaistaan sen mukaan. Siinä vaiheessa maailman kansakunnat lopultakin luopuvat yrittämästä joko miehittää tai jakaa Jerusalemia. Jumalan ”liikkumaton kivi” aiheuttaa vain tuskaa pakanoille.

Read Full Post »