Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘pre-trib’

The Rapture Is Real
By Jonathan Brentner, 29.6.2021, suom. SK

En koskaan unohda sitä, kun istuin kirkossa ja kuuntelin, kun apupastori pilkkasi tempausta. Siihen asti olin olettanut, että kuuluin premillennialismiin uskovaan seurakuntaan, jossa väiteltiin vain tempauksen ajankohdasta. Mutta kuten opin tämän miehen kanssa seuranneesta sähköpostikeskustelustani, asia ei ollutkaan näin. Hän kertoi minulle, että pitäytyy amillenniaaliseen näkemykseen eikä usko tempaukseen.

(Amillenialismi on oppi, jonka mukaan 1000-vuotista valtakuntaa ei ole. Premillennialismin mukaan Jeesus hallitsee maan päällä tuhat vuotta, ja sitä ennen tapahtuu Jeesuksen toinen tulemus.)

Tuon kohtaamisen jälkeen olen tullut johtopäätökseen, ettei voi sanoa uskovansa Raamattuun ja samalla väittää, että tempaus ei ole raamatullinen. Salli minun selittää, miksi näin on.

Tempaus on todellinen raamatullinen tapahtuma

Tapahtuma, jota kutsumme ”tempaukseksi”, on todellinen raamatullinen tapahtuma, josta apostolit antavat paljon sitä tukevaa yksityiskohtaista tietoa.

Sitä tarkoittava englannin sana ”rapture” tulee meille latinankielisestä noin 400 jKr. raamatunkäännöksestä nimeltä Vulgata. Se käyttää latinan sanaa rapturo kreikan sanasta harpazo jakeessa 1. Tess. 4:17.

Joskus 1800-luvun lopulta lähtien Raamatun opettajat alkoivat käyttää sanaa ”tempaus” (engl. rapture) kuvaamaan tapahtumaa, josta Paavali kirjoitti kohdissa 1. Tess. 4:13-18, 1. Kor. 15: 50-56 ja Fil. 3:20-21. Nämä Raamatun tutkijat valitsivat sanan perustuen muinaiseen latinankieliseen käännökseen kuvaamaan tapahtumaa, josta apostoli Paavali kirjoitti näissä teksteissä ja johon on viitattu monissa muissakin kohdissa.

Tempaus on kohdan Tiit. 2:11-14 ”autuaallinen toivo”; se on keino vapautuksellemme Herran vihan päivästä, kuten Herra lupaa meille kohdissa 1. Tess. 1:9-10 ja 1. Tess. 5:1-10.

Jeesuksen ilmestyminen viemään meidät kotiin kunniaan on toivomme olennainen sisältö levottomassa maailmassa. On äärettömän tärkeää, että ymmärrämme sen emmekä hylkää sitä, ikään kuin se ei olisi välttämätön evankeliumin toivollemme ja heitämme sen sivuun jonakin vähemmän tärkeänä uskollemme. Tempaus on toivomme olennainen sisältö matkustaessamme läpi pimeän ja yhä vaarallisemman maailman.

Mitä tempauksessa tapahtuu?

Seuraavassa tärkeimmät tekijät tapahtumassa, johon viittaamme ”tempauksena”:

1. Tempauksen käynnistää Jeesus. Jae 1. Tess. 4:16 alkaa näillä sanoilla: Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta.” Siksi apostolit viittasivat siihen usein ”Jeesuksen ilmestymisenä”. Hän asettaa kaiken liikkeelle palatessaan niiden kanssa, jotka ovat ”poisnukkuneet” Kristuksessa (1. Tess. 4:14).

2. Kuulemme Jeesuksen äänen ja pasuunan äänen. Jae 1. Tess. 4:16 kertoo myös, että itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa.” Uskon, että me kaikki, jotka olemme Kristuksessa, kuulemme nämä äänet; niistä en tiedä, jotka eivät Häntä tunne.

3. Kristuksessa kuolleet nousevat ensin (1. Tess.4:16). Jeesus herättää kuolleista kaikki, jotka ovat kuolleet ”Kristuksessa” helluntaipäivästä tempauksen hetkeen. He ovat ensimmäiset, jotka kohtaavat Herran yläilmoissa, kun Jeesus yhdistää heidän ylösnousseet ruumiinsa heidän sieluihinsa.

Seurakunta-ajan pyhien ylösnousemus tapahtuu välittömästi tempauksen alkaessa.

4. Herra antaa kuolemattoman ja katoamattoman ruumiin uskoville, jotka ovat elossa tempauksen hetkellä (Fil. 3:20-21; 1. Kor. 15:51-53). Tämä on tavallaan ylösnousemuksemme, kun saamme kirkastetun ruumiin, joka ei koskaan sairastu, vanhene eikä kuole.

5. Tempaus tapahtuu nopeasti! Niille meistä, jotka olemme elossa tempauksen hetkellä, muutos ruumiissamme tapahtuu ”silmänräpäyksessä” (1. Kor. 15:52). Saamme välittömästi kirkastetun ruumiimme.

6. Samalla hetkellä, kun antaa meille kuolemattoman ruumiin, Jeesus tempaisee ylös ne meistä, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin”, (1. Tess. 4:17). Liitymme kuolleista herätettyjen pyhien joukkoon ja saamme aina olla Herran kanssa”.

7. Määränpäämme on taivas. Jeesus sanoi:Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen” (Joh. 14:3). Herra on valmistamassa meille paikkaa taivaassa ja vie meidät sinne, kun Hän ilmestyy. Myöhemmin jakeesta Joh. 17:24, näemme, että yksi Jeesuksen pyynnöistä rukouksessa, jota kutsumme Hänen ”ylimmäispapilliseksi rukouksekseen”, oli, että jonakin päivänä näkisimme kirkkauden, joka hänellä oli ”ennen maailman perustamista”.

Rakastan tapaa, jolla jae Kol. 3:4 sen ilmaisee: ”… kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kun tempaus tapahtuu, me ilmestymme kirkkaudessa, eli paratiisissa. Toisin sanoen, se merkitsee lähtöämme maasta taivaaseen.

Edellä olevat seitsemän kohtaa tarjoavat lyhyen yhteenvedon siitä, mitä koemme, kun Jeesus tulee viemään meidät kotiin. Kaikki nämä asiat muodostavat tapahtuman, jota me uskovina kutsumme ”tempaukseksi”. Se on täysin raamatullinen tapahtuma ja tulee tapahtumaan juuri niin kuin Raamattu sanoo.

Ainoa avoin keskustelun aihe on ajoitus

Suurin osa meistä, jotka olemme premillennialisteja, ajoitamme tempauksen ennen seitsenvuotisen ahdistuksen alkua. Premillennialistit ovat niitä, jotka pitäytyvät Raamatun profetian kirjaimelliseen tulkintaan, johon sisältyy seitsenvuotinen ahdistus ja Jeesuksen tuhatvuotinen hallinta.

Jotkut premillennialistit kuitenkin asettavat tempauksen keskelle ahdistusta tai lähelle sen loppua. Raamatullinen kuvaus Jeesuksen paluusta seurakunnalleen erottaa sen selvästi Toisesta tulemuksesta. Ne eivät voi olla sama tapahtuma.

Olen kirjoittanut paljon tukemaan ennen ahdistusta tapahtuvaa tempausta. Löydät kaksi viimeaikaista viestiä napsauttamalla tätä ja tätä .

Tempaus ei ole ”kolmannen luokan” oppi, joka meidän on hyllytettävä säilyttääksemme yhteyden muiden pyhien kanssa. Ei, juuri pilkkaajat sanovat niin (2. Piet. 3:1-4; Juuda 18-19); he ovat väärässä!

Paavali kehottaa meitä ”lohduttamaan toisiamme” toivolla, joka meillä on tempauksessa (1. Tess. 4:18, 5:11). Toisin sanoen, Herra tarkoittaa, että meidän tulee rakentaa toisiamme uskossa yhteisellä toivollamme Jeesuksen ilmestymisestä viemään meidät taivaaseen.

Kuinka tempaukseen perustuva keskinäinen kannustaminen on mahdollista, jos siirrämme sen hiljaisiin takahuoneen keskusteluihin, ettemme aiheuttaisi kiistoja Kristuksen ruumiissa?

Tempaus on toivomme olennainen sisältö

Kaivakaamme hieman syvemmälle tähän toivoon, jota Herra käskee meitä käyttämään ”toistemme” rohkaisuksi (1. Tess. 4:18, 5:11).

Tempaus on ”autuaallinen toivomme”; se on toivo, johon Jeesus pelastaa meidät. Sanon tämän kohdan Room. 8:23-25 perusteella:

”…eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.”

Yllä olevassa kohdassa Paavali yhdistää ”ruumiimme lunastuksen”, joka kuten näimme, tapahtuu tempauksen hetkellä, evankeliumin ”toivoon”. Kaikkien Uuden testamentin pyhien ylösnousemus tapahtuu Jeesuksen paluussa seurakunnalleen, tempauksessa. Se on hetkellä, jolloin Hän lunastaa ruumiimme antamalla meille kuolemattoman ruumiin, joka ei koskaan katoa eikä vanhene (1. Kor. 15:51-55).

Siksi haluan viitata Jeesuksen ilmestymiseen ”evankeliumitulevaisuutena”. Kohdassa 1. Tess. 1:9-10 näemme lisää todisteita evankeliumin läheisestä yhteydestä tempaukseen. Apostoli kertoo siinä, kuinka tessalonikalaiset ”kääntyivät epäjumalista Jumalan puoleen palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa”. Nämä uudet uskovat panivat heti toivonsa tempaukseen.

Kun Paavali oli Tessalonikassa, tempaus oli evankeliumin ytimessä. Hän ei erottanut toivoamme Jeesuksen ilmestymisestä julistamastaan hyvästä uutisesta, kuten melkein kaikki tekevät tänä päivänä. Se oli hänen saarnaamisensa keula ja keskus.

Uuden testamentin pyhät odottivat innokkaasti Jeesuksen ilmestymistä (Fil. 3:20-21; 1. Kor.1:7-8, 15:50-56; 1. Joh. 3:1-3). Se oli heidän toivonsa olennainen sisältö (substance); se merkitsi hetkeä, jolloin he kokisivat iankaikkisen elämän, joka tuli heidän omakseen uskon kautta.

En voi sanoa, milloin tempaus tapahtuu, koska en tiedä. Uskovina voimme kohdata kasvavaa vainoa uskomme vuoksi ja ehkä joutua kärsimään siitä fyysisesti. Tai Jeesus voi tulla hakemaan meitä tänä päivänä.

Tulevaisuuden odotuksista riippumatta luotamme Jumalan suvereniteettiin ja armoon. Koska Herra hallitsee edelleen kaikkea, voimme levätä Hänen lupauksessaan viedä meidät kotiin ennen ahdistuksen alkua. Hänen armostaan tiedämme, että tulemme ikuisesti kokemaan iloa Hänen läsnäolossaan seurauksena hänen suosiostaan, jota takuulla emme ansaitse (ks. Ps. 16:11; Ef. 2:1-7).

Sähköpostikeskusteluissani apulaispastorin kanssa seurakunnassa, jossa aiemmin kävin, hän kertoi minulle, että yhteen aikaan hän oli kanssani samaa mieltä tempauksesta sen jälkeen, kun toinen pastori vei hänet siihen liittyvien raamatunkohtien läpi. Luettuaan kuitenkin muutamia amillenniaalisten kirjoittajien kirjoja hän hylkäsi sekä premillenniaalisen että pretribulatiivisen näkemyksensä jonkin sellaisen hyväksi, mitä luki Jumalan Sanan ulkopuolelta. Hänen uusi käsityksensä tuli ennemmin inhimillisestä viisaudesta, kuin Raamatun sanoista.

(Pretribulatiivisen näkemyksen mukaan tempaus tapahtuu ennen seitsenvuotista vaivanaikaa.)

Kun katsomme Raamattuun, näemme kuitenkin, että tempaus on todellakin todellinen raamatullinen tapahtuma. Se ei ole asia, joka olisi yhtäpitävä ihmisen viisauden kanssa, mutta se on jotakin, jonka Herra ilmoitti apostoleilleen (1. Tess. 4:15; 1. Kor. 15:51), että meillä olisi toivo ja voisimme rohkaista toisiamme, kun matkaamme vihamielisen maailman läpi kotiimme ylhäällä.

Note: Please consider signing up for my newsletter on the home page of my website at https://www.jonathanbrentner.com/. It will greatly help me in reaching more people. Thanks!

Read Full Post »

Thief in the Night
By Terry James 24.8.2020, suom. SK

Kirjoittajan huomautus: Tämä artikkeli julkaistiin ensimmäisen kerran useita vuosia sitten. Raamatun totuus ei koskaan ole ollut merkityksellisempi kuin juuri tällä hetkellä. Siten se on ajankohtainen muistutus siitä, kuinka lähellä täytyy olla tempaukseksi kutsuttu suuri tapahtuma.

Mikään Jumalan sanan pyhien kirjoitusten teksti ei viittaa selvemmin ensimmäiseen kahdesta Jeesuksen Kristuksen toisen tulemuksen vaiheesta, kuin seuraava:

”Sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä(1. Tess. 5:2).

Meitä, jotka pitäydymme käsitykseen ennen vihaa tapahtuvasta tempauksesta, syytetään usein, että olemme petkuttajia. Parjaajamme tuomitsevat meidät siitä, että johdamme harhaan nyt eläviä kristittyjä – jos he elävät tempaukseen saakka – joita vaaditaan kestämään ahdistus ja siten pesemään vaatteensa puhtaiksi valmistautuessaan perimään Jumalan valtakunnan.

Meitä soimataan, että tyrkytämme viattomille sinisilmäisille uskoville ”salaista tempausta”, joka jotenkin johtaa nämä kristityt ottamaan pedonmerkin (Ilm. 13:16-18).

En ole aivan varma heidän ”perustelustaan”, mutta luulen, että he väittävät tätä, koska ovat vakuuttuneita, että ne, jotka lankeavat tempausnäkemyksen vuoksi, eivät pysty tunnistamaan Antikristusta, kun hän tulee valtaan. Me, jotka opetamme tempausta ennen vihaa – niin syytökset menevät – olisimme väärin johtaneet nämä ihmiset luulemaan, että seurakunta ei ole täällä, kun Antikristus on maailman näyttämöllä.

[Yritetään vielä suomentaa suomennosta. Kiteytetysti tuo vaikeaselkoinen ajatusrakennelma menee seuraavasti: Ne, jotka eivät hyväksy käsitystä ennen vihan aikaa tapahtuvasta tempauksesta, sanovat, että olemme harhauttaneet ihmiset luulemaan, että ensin on tempaus ja vasta sitten Antikristus tulee esiin. Ja kun heidän mielestään tempaus voi tapahtua vasta Antikristuksen ja vihan ajan jälkeen, niin kristityt eivät tunnista Antikristusta, kun hän ilmestyy, koska olemme opettaneet, että emme ole täällä näkemässä Antikristusta.]

Lähes kaikki, jotka ovat vihamielisiä opille tempauksesta ennen vihaa, opettavat, että ”valittujen” on kestettävä seitsemän vuoden ahdistus osittain tai kokonaan.

Ne, jotka pitäytyvät tempaukseen ahdistuksen jälkeen, tai käsitykseen, että tempausta ei olekaan, uskovat, että Kristus tulee takaisin ahdistuksen lopussa Harmageddonilla.

He pitäytyvät käsitykseen, että se on Hänen ainoa paluunsa toisessa tulemuksessa. Toisesta tulemuksesta on muitakin näkemyksiä, joiden mukaan Kristus palaa, kun maa on tehty täydelliseksi ja valmiiksi, mutta emme mene niihin tässä kirjoituksessa.

Tarkastelkaamme vain vihaa edeltävää ja vihan jälkeistä tempausta selvittääksemme, mitä tarkoittavat viittaukset ”varas yöllä” kohdissa 1. Tess. 5:2 ja 2. Piet. 3:10.

Nämä kaksi näkökulmaa – pre-trib (ennen vihaa) ja post-trib (vihan jälkeen) – tarjoavat parhaan kontrastin tutkimiseen pohdittaessa Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta yleisen uskomuksen puitteissa, että Raamatun profetian mukaan tempaus tapahtuu itseasiassa ennen, kuin Kristuksen jalka koskettaa maaplaneettaa.

Pre-trib-tempauskäsitys sanoo, että Kristuksen toinen tulemus tapahtuu kahdessa vaiheessa, jotka on erotettu toisistaan vähintään seitsemällä vuodella. Post-trib-käsitys sanoo, että tempaus ja Kristuksen tulemus takaisin Öljymäelle tapahtuvat melkein samanaikaisesti – varmasti vain muutaman päivän erottaessa näitä kahta tapahtumaa. Post-trib käsityksen mukaan ei ole olemassa ”salaista” tempausta. Kristuksen paluu taivaissa on täysin näkyvä kaikille, mukaan lukien kristityt, jotka odottavat Hänen murtautumistaan läpi tuon hetken pimeyden.

Olemme samaa mieltä, että seurakunnan tempaus (kaikkien uudestisyntyneiden Jeesukseen Kristukseen pelastuksekseen uskoneiden sen jälkeen, kun seurakunta-aika alkoi helluntaina) on kaikkea muuta kuin ”salainen”. Maailma joutuu heti mullistavaan kaaokseen sillä hetkellä, kun tämä tyrmistyttävä tapahtuma toteutuu. Mielikuvituksen on vaikea luodata seurauksia, mitä tapahtuu, kun miljoonat yhtäkkiä katoavat. Jokainen viattomuuden iässä oleva lapsi lähtee tuossa käsittämättömässä ajan rahtusessa. Olen vakuuttunut siitä, että kaikki vauvat (myös äitinsä kohdussa olevat) ovat välittömästi Kristuksen läsnäolossa kirkkauden pilvissä. Jokaisen kuolleen kristityn ruumis herätetään liittymään hänen sieluunsa kohtaamaan Kristus yläilmoissa tuossa jakamattomassa ajanrahtusessa.

Tempaus on hämmentävä ja joillekin selittämätön ilmiö, mutta se ei ole salaisuus. Se tapahtuu tyrmistyneen planeetan ja jäljelle jääneiden maan asukasten silmien edessä. Tämä julistus, että Jeesus kutsuu seurakuntansa luoksensa, tuntuu monista röyhkeältä (audacious). Ei kuitenkaan apostoli Paavalista. Hän oli melko luottavainen – jopa järkkymätön – profetiassaan koskien ”salaisuutta”, jonka Pyhä Henki oli hänelle antanut opettamaan kaikkia uskovia kautta armon aikakauden (seurakunta-aika).

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme” (1. Kor. 15:51-52).

Hän selittää, mitä tapahtuu seuraavaksi siinä tyrmistyttävässä sekunnin murto-osassa:

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Tess. 4:15-17)

Jeesus itse kertoi tästä ”salaisuudesta”, johon Paavali viittaa jakeessa 1. Kor. 5:51. Herra selittää, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun uskovat – sekä kuolleiden että elävien ruumiit – on temmattu yläilmoihin olemaan Hänen kanssaan:

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh. 14:1-3)

Joten tempaus tapahtuu. Uskovat ja seurakunta-ajassa kuolleiden ruumiit ”temmataan” yhdessä ajan hetkessä. ”KAIKKI”, ei ”jotkut”, menevät välittömästi olemaan Jeesuksen kanssa, joka sitten vie heidät taivaaseen, missä Hän on valmistellut heidän asuntojaan Öljymäeltä nousemisensa jälkeen.

Jälleen, pre-trib-käsitys, koskien tätä iloista tapahtumaa on, että se on välitön (voi tapahtua milloin tahansa) ja se tapahtuu, ennen kuin ahdistus / viha alkaa.

Post-trib -käsityksen mukaan se tapahtuu ihmiskunnan historian kauheimman ajan lopussa, kun Jeesus Kristus palaa taivaasta Harmageddonille.

Pre-trib -käsityksen mukaan se tapahtuu tuntemattomana ajankohtana. Se on järkyttävä, äkillinen ja maailmalle yleensä ennalta ilmoittamaton murtautuminen asioiden rullatessa tavalliseen tapaan Maaplaneetalla. Post-trib käsitys julistaa, että se tapahtuu kaikkien Ilmestyskirjassa hahmoteltujen tuomioiden kauhujen jälkeen.

Pre-trib -käsitys sanoo, että maailma yleensä (jäljelle jääneet maan asukkaat) ei näe sen tulevan. Tempaus saa kaikki maan päälle jääneet pohtimaan, mitä on tapahtunut. Post-trib käsitys sanoo, että kaikki silmät näkevät Kristuksen tulemuksen takaisin helvetilliselle planeetalle ja elävät ja kuolleet pyhät kootaan sitten Kristuksen luo.

Määrittävä asia, joka on otettava huomioon ajateltaessa kahta täysin erilaista käsitystä tempauksesta ja toisesta tulemuksesta, sisältyy sanontaan ”varas yöllä”. Apostoli Pietari käyttää jälleen tätä salaperäistä sanontaa, jota ensimmäisen kerran käytti Paavali jakeessa 1. Ts. 5:2:

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Pietari sanoo tässä, että Herran päivä – aika, jolloin Jumala ja Hänen Kristuksensa, Hänen Poikansa, valtaavat tämän langenneen planeetan – alkaa kuin varas yöllä.

Se on äkillinen, katastrofaalinen murtautuminen (break-in) maailmaan, joka pyörittää asioita tavalliseen tapaan. (Lue Luuk. 17:26-29 ymmärtääksesi, miten asiat menevät tavalliseen tapaan, kun Kristus palaa.)

Tämä kuvaus tuskin sopii post-trib-käsitykseen, tai muuhunkaan käsitykseen, joka sanoo, että Kristus tempaa seurakuntansa ennennäkemättömän vaivan aikana (Jer. 30:7; Matt. 24:21). Tämä osoittaa, että se on oleva täydellinen yllätys, koska varas yöllä ei ilmoita tulostaan suurella mullistavalla fanfaarilla.

Se murtautuminen on nopea, salakähmäinen – täysin odottamaton tapahtuma.

Pietari ennustaa näissä kohdissa, että ”Herran päivä” jatkuu sitten radallaan taivaitten ja maan uudistamiseen saakka. Tempaus aloittaa tämän ”Herran päivän”, jota sitten kestää ainakin 1007 vuotta.

Tämä on Kristuksen toisen tulemuksen ensimmäinen vaihe. Tempaus tulee kuin ”varas yöllä”. Se tulemus, kun Jeesuksen jalka koskettaa Öljymäkeä, on hänen toisen tulemuksensa toinen vaihe.

On niitä, jotka sanovat kiihkeästi, että on rienaavaa rinnastaa Kristuksen paluu yölliseen murtovarkaaseen. Kuinka kehtaammekin verrata heidän Herraansa ”varkaaseen”!

Todellako? Jeesus, kaiken Luoja, sanoi tästä asiasta näin:

Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:43-44)

Näyttää melko hyvältä vertaukselta Herran äkilliselle puuttumiselle tämän yhä jumalattomamman maailman pirullisiin asioihin, vai mitä? Tuo varas yöllä -hetki voi toteutua kirjaimellisesti milloin tahansa. On varmaa, että ahdistuksen signaalit ovat alkamassa tapahtua.

Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28).

 

Read Full Post »