Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘pyhäkoulu’

The Narrow Way – are you on it?
By Pat Franklin 19.06.2017, suom. SK

Hyvät ystävät, valmistelen ensi sunnuntain pyhäkouluopetusta ja se on Herran Jeesuksen sydämeltä. Se on otsikoitu: ”Kaita tie.” Se on vaikea tie; siihen sisältyy tuskaa ja hylkäämistä. Jos olet uskonut menestyssaarnaajia, et todennäköisesti ole tuolla kaidalla tiellä. Jatka lukemista.

Kaita tie löytyy jakeista Matteus 7:13,14. Ne ovat Herran Jeesuksen sanat ja osa ”Vuorisaarnaa”.

Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”

Herra sanoi opetuslapsilleen:Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” (Matt. 16:24).

Ristiin ei sisälly mitään hauskaa, ei mitään vitsailua. Se on kuoleman vakavaa.

Herran tuntemisessa ja seuraamisessa on kyllä suuri ilo ja siinä tapahtuu monia ihania asioita, mutta jos todella tunnet Hänet ja seuraat Häntä, niin sinä kohtaat kärsimyksen. Kirjoitan tätä, ettei sinusta tuntuisi oudolta, kun se tulee tiellesi.

Kun kärsimys tulee, on sinun tilaisuutesi loistaa ja voittaa se. Kuinka? Jatkamalla uskomista Herraan Jeesukseen! Sitä on voittaminen! Ei antaa periksi, ei kieltää Häntä.

Tämä ei ole mikään ”hyvän olon, pikasiunauksen” sanoma. Jos rakastat Jeesusta, kohtaat varmasti ongelmia ja äärimmäisiä sydänsuruja.

Jotkut hylkäävät sinut ja se tekee niin kipeää, että luulet, ettet voi kestää sitä, mutta sinä voit, koska Pyhä Henki auttaa sinua. Hän on jokaisen uskovan rinnalla.

Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa” (Joh. 15: 18,19).

Ja nyt kaikkein pahin – perheet ja läheiset. Voiko olla suurempaa kipua, kuin se, kun perheenjäsen, tai joku sinulle hyvin läheinen, joku, jota rakastat ja olet hoivannut, joku, jolle olet ollut kiltti, joku, jonka puolesta olet uhrautunut – kun joku sellainen kääntyy sinua vastaan.

Se tapahtui Jeesukselle! Hänen veljensä eivät uskoneet Häneen ennen kuin vasta ristiinnaulitsemisen jälkeen! Yksi kahdestatoista kavalsi Hänet. Hänen läheinen ystävänsä Pietari kielsi Hänet kolmesti!

Jeesus sanoi, että meidän pitäisi odottaa samaa kohtelua!

”Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan.” (Luuk. 12:51-53)

Kaitaan tiehen kuuluu risti. Herra Jeesus sanoi rikkaalle nuorukaiselle: ”Ota risti ja seuraa minua.” (Mark. 10:21) Joskus kaita tie on täynnä tuskaa.

Herra varoittaa vääristä profeetoista, jotka ohjaavat sinut lavealle tielle, joka päättyy tuhoon.

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt. 7:15,16)

Ryöstävätkö suosimasi opettajasi sinua ja rikastuvatko he evankeliumista? Hyvät ystävät, he ovat susia.

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:21)

”Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’”. (Matt. 7:22,23)

”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.” (Matt.7:24,25)

”Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi ja virrat tulvivat ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan ja se sortui ja sen sortuminen oli suuri.” (Matt. 7:26,27)

Joten hyvät ystävät, tarkistakaa itsenne, että todella olette kaidalla tiellä, joka johtaa kirkkauteen, ettekä tuolla viettelevällä lavealla tiellä, jota opettavat ”valtakunta nyt” -saarnaajat samalla tyhjentäen taskusi.

Ja niille teistä rakkaat uskovat, jotka nyt olette ahjossa, kuten monet ovat, jatkakaa kestävinä. Itken tätä kirjoittaessani; tiedän, kuinka kipeää tekee olla hyljätty ja väärinymmärretty.

Eräänä päivänä me, sinä ja minä, kohtaamme ja Jumala on etukäteen luvannut, että Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet.

”… ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä…” (Ilm. 21:3,4).

Kuinka opettaa tämä kaikki pyhäkoulussa

Jos saan mahdollisuuden antaa tämän ”kaidan tien” opetuksen pyhäkoulussa, niin teemme sen näin. Annan heidän tehdä siitä joko julisteen tai taideteoksen, jonka he voivat viedä kotiin, tai voimme tehdä molemmat.

Otan aina mukaani rullan tavallista tapettia, leikkaan siitä ison palan julisteen tekemistä varten ja annan heidän työskennellä sen kimpussa, samalla kun luen Raamattua ja puhun siitä.

Näytän heille kuvan tunnetusta julisteesta ”Lavea ja kaita tie” ja voimme tehdä oman versiomme. Minulla on monia tärkeitä sanankohtia printattuna ja voimme kiinnittää niitä julisteeseen.

Tai heillä jokaisella voi olla julisteen kokoinen paperiarkki ja voivat tehdä oman julisteen. Jos haluavat, he voivat tehdä pienoisjulisteen kertakäyttölautaselle, joita minulla on aina mukanani.

En osaa piirtää, mutta jokainen voi tehdä tikku-ukkoja ja mutkaisia viivoja, jotka muodostavat kaksi tietä tikku-ukoille kävellä.

Kaidan tien loppuun voitte kuvata taivaan kultaisen kaupungin. Jokainen osaa piirtää suorakaiteen, värittää sen keltaiseksi ja piirtää siitä lähteviä keltaisia valosäteitä. Me tykkäämme hieroa liimapuikolla siihen liimaa ja sirotella siihen kultakimalletta tai jalokiviä.

Lavean tien lopussa ei tarvita muuta kuin punaisen ja oranssin värisiä aaltoviivoja kuvaamaan helvetin liekkejä.

Koko ajan taidetta tehdessämme me opetamme, mitä Jeesus sanoi, mitä he voivat odottaa ja miten käsitellä sitä. Joten kuten näet, tämä kuoleman vakava aihe ei ole vaikea opettaa ja he ovat iloisia, kun oppivat siitä.

Tiedän tämän, koska jotkut hyvin rakkaat ja hurskaat lapset kokevat jo hylkäämisen aiheuttamaa kärsimystä.

Lopuksi:Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita” (1. Piet. 4:12,13).

Toivon, että tämä auttaa joitakin teistä ja, että jotkut teistä siellä voisitte tehdä tätä opetusta seurakunnissanne tai perheissänne.

Olisi ilo kuulla, jos joku siellä yrittää tätä. Voitte käyttää juliste-ideaa melkein jokaiseen Raamatun opetukseen ja lapset vain tykkäävät siitä ja tuottavat hienoja luovia asioita. Se vapauttaa heidät oppimaan niin onnellisella tavalla.

 

Read Full Post »

Suomen ev.lut. kirkossa on paljon mietitty jumalanpalvelusten uudistamista. 2000-luvun alussa yksi uudistamisvaihe toteutettiinkin.

Käytännössä luterilaiset jumalanpalvelukset – tai messut, kuten ehtoollisjumalanpalvelusta kutsutaan – sisältävät kaiken tarvittavan. Niistä löytyy synnintunnustus, synninpäästö, rukousta, ylistystä, kiitosta, Raamatun lukemista, sanan opetusta ja ehtoollinen. Kysymys on oikeastaan vain siitä, minkälainen pappi jumalanpalveluksen toimittaa; onko usko hänelle omakohtainen, ja välittyykö sitä kautta sanoma syvällisesti kuulijoihin.

On olemassa monenlaisia vaihtoehtomessuja, joilla yritetään tavoittaa niitäkin, jotka käyvät kirkossa harvemmin. On varmasti totta, että ”tavallisia” ihmisiä eivät virret ja urkumusiikki juuri kiinnosta. Mielestäni kirkkomusiikki onkin ”tavalliselle” ihmiselle juuri se seikka, joka saa joko jäämään kotiin tai lähtemään vaikkapa gospel-messuun.

Etenkin vanhat virret ovat sanomaltaan hyvin syvällisiä ja koskettavia. Valitettavasti ne eivät kuitenkaan kosketa monenkaan kuulijan sävelkorvaa. Suomessa on valtava määrä muitakin hyviä hengellisiä lauluja kuin virret. Miksi niitä ei otettaisi enemmän mukaan jumalanpalveluksiin?

Uudempi hengellinen musiikki tarvitsee käytännössä usein jonkin muun säestyssoittimen kuin urut. Tarvittaisiin ehkä piano, kitara ja basso ainakin. Ja tällaista bändiä ei kanttori yksinään pystykään hoitamaan. Pitäisi olla siis jokin vapaaehtoispohjalta toimiva säestysryhmä, ja siihen tämä jumalanpalvelusuudistus sitten usein kaatuukin.

Tilastot todistavat, kuinka monissa seurakunnissa kirkossakävijöiden määrä vuosi vuodelta vähenee. On paljon puhetta siitä, miten kävijöiden määrää voitaisiin kasvattaa. Tässä yhteydessä usein sorrutaan vippaskonstien tielle, kun pitäisi puuttua perussyihin. Julistetun sanoman miedontumisen lisäksi yksi syy on se, että nuoret jäävät rippikoulun jälkeen pois seurakuntayhteydestä. Kun he jäävät pois, on seuraavakin sukupolvi menetetty.

On todella surullista, että ev.lut kirkon jumalanpalveluksissa ei ole otettu lapsia ja nuoria huomioon. Jos lapsi joutuu olemaan penkissä hiljaa tunnin tai enemmänkin, tulee siitä sellaista pakkopullaa, että aikuisena tuskin kirkkoon tulo enää kiinnostaa.

Monissa muissa seurakunnissa jumalanpalvelus on toteutettu niin, että lapset ovat alussa mukana, mutta lähtevät sitten noin puoleksi tunniksi pyhäkouluun. Tällainen käytäntö on esimerkiksi Raamattuopiston jumalanpalveluksissa – kuuntelepa Radio Deiltä sunnuntaisin klo 11-12 ja totea itse. Sama käytäntö on myös Lähetyshiippakunnan messuissa – vapaiden suuntien jumalanpalveluksista puhumattakaan.

Siihen aikaan kun omat lapsemme olivat pieniä, oli surullista huomata, miten vähän löytyi sellaisia tilaisuuksia, joissa olisi mukana myös toisia lapsia. Lapsille ja erityisesti nuorille on erittäin tärkeää huomata, että on muitakin lapsia, jotka käyvät seurakunnan tilaisuuksissa. Paikkakunnallamme toimii Loisto-yhteys ry, joka järjestää yhteiskristillisiä Loisto-iltoja. Toiminnassa on mukana tavallisia ihmisiä – niin sinkkuja kuin perheitäkin, ja kaikki tapahtuu vapaaehtoisvoimin. Ja mikä tärkeintä: mukana on paljon lapsia, joille on järjestetty omaa ohjelmaa tai opetusta. Kun illoissa saa tutustua toisiin lapsiin, on mukavaa musiikkia ja mielekästä tekemistä, ei uskovien yhteydestä pitäisi jäädä muuta kuin hyviä asioita mieleen.

Palaan vielä ev.lut kirkon jumalanpalveluksiin. Ymmärtääkseni vain ani harvoissa seurakunnissa on järjestetty lapsille pyhäkoulu jumalanpalveluksen ajaksi; tällainen tulisi ottaa pikimmiten käytäntöön kaikissa seurakunnissa. Vapaaehtoistyöntekijöitä varmasti riittää niitä pitämään. Vai onko ongelmana vanhat kirkkorakennukset, joista ei löydy tilaa tällaiseen? Ainakin sakasti löytyy kaikista – mielikuvitus ja luovuus vain käyttöön!

Pyhäkoulu jumalanpalveluksen yhteydessä ei tosin ratkaise varhaisnuorten (n. 10-14 v.) ja nuorten (yli 14 v.) tilannetta. Miten heidät saadaan mukaan jumalanpalveluksiin ja pysymään seurakunnassa? Voisivatko tämän ikäiset olla mukana vaikkapa musiikin toteuttamisessa – laulamassa ja soittamassa? Valitettavan paljon seurakunnissa tehdään kaikki työntekijävoimin, ehkä se on niin helpompaa. Vapaaehtoisten – etenkin nuorten – ohjaaminen vaatii resursseja. Pallon voisi tässä asiassa kai heittää nuorisotyön puolelle. Vähenevän jäsenmäärän kanssa painivassa kirkossa tulisi nähdä tämä sijoituksena tulevaisuuteen.

Read Full Post »