Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Raamatun arvovalta’

The Infallibility and Accuracy of Scripture
By Alice Childs, 17.8.2018, suom. SK

Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa (2. Tim. 3:16).

Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta (2. Piet. 1:20-21).

Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus(Joh. 17:17).

Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti(Jes. 40:8).

Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut (Matt. 5:18).

Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte (1. Tess. 2:13).

Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa (Matt. 24:35).

”… että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta(Hepr. 6:18).

”’Pysykää laissa ja todistuksessa!’ Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole (Jes. 8:20).

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta. (Ps. 12:6-7)

Uskotko jokaisen sanan Raamatussa? Totuus on, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä, erehtymätön, virheetön, muuttumaton elävän Jumalan sanat. Joka ainut sana Genesiksen (1. Moos.) ensimmäisestä jakeesta Ilmestyskirjan viimeiseen on TOTUUS, koska se Yksi, joka ON Totuus, on niiden kirjoittaja.

Kun luemme Raamattua, meidän täytyy aina:

  1. ottaa se KIRJAIMELLISESTI – se on, että KAIKKI siinä sanottu on totuutta. Kohdissa, jotka ovat luonteeltaan SELVÄSTI metaforisia (kuten, että Jeesus on elämän leipä) konteksti ja metaforan käyttö tekee selväksi, että sitä käytetään korostamaan TOTUUTTA. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että vain Jumalan sanat ylläpitävät meitä hengellisesti. Niissäkin kohdissa, joissa metaforaa on käytetty, totuus on sisällytetty sellaisiin helposti tunnistettaviin kirjallisiin keinoihin.
  2. ottaa se KIELIOPILLISESTI. Se tarkoittaa, että sanoilla on konkreettiset ja kirjaimelliset merkityksensä, jotka jokainen ja kuka tahansa niitä lukeva ymmärtää – so. ”maailma” tarkoittaa maailma; ”iankaikkinen” tarkoittaa loppumaton jne.
  3. ottaa se DISPENSATIONAALISESTI. Se tarkoittaa Raamatun lukemista sen HISTORIALLISESSA kontekstissa tiedostaen, että ihmiset, joille puhuttiin, olivat TODELLISIA KIRJAIMELLISIA ihmisiä, eivätkä mitään arkkityyppejä ja että Raamatussa kerrotut tapahtumat olivat TODELLISIA historian tapahtumia EIVÄTKÄ kirjallisia vertauskuvia. Raamattua täytyy lukea ja tulkita erottaen toisistaan eri ihmisryhmät ja erilaiset ajat historian, nykyisten ja tulevien tapahtumien aikajanalla.
  4. lukea Raamattua KONTEKSTISSA. Se tarkoittaa, että jokainen jae ja jokainen kappale täytyy lukea ja ymmärtää koko kappaleen, kirjan ja testamentin kontekstissa; että luemme Sanaa yhtenäisenä kokonaisuutena – Jumalan koko neuvona.

Raamattu on kaikkina aikoina 100 % tarkka käsitellessään menneitä, nykyisiä ja tulevia profeetallisia tapahtumia.

Vaikka Raamattu ei varsinaisesti ole historiankirja, niin JOKA KERRAN käsitellessään historiallisia tapahtumia, ihmisiä, jotka elivät noina aikoina ja tallentaessaan historian tapahtumia, se on aina 100 % tarkka ja kirjaimellinen kertoessaan sellaisista tapahtumista. Lopulta aikanaan arkeologia tulee samaan tulokseen kuin Raamattu ja AINA vahvistaa Raamatun historiallisen tarkkuuden.

Ja lopuksi, vaikka Raamattu ei ole tiedekirja, niin JOKA KERRAN sivutessaan tiedettä sellaisena, kuin JUMALA sen määrittelee, kuten asioissa koskien kaiken luomakunnan muodostavan aineen luomista: kosmos, maan ympäristöt; luonnontiede, fysiikka ja biologia – kaiken olevaisen luominen; fysiikka, joka ylläpitää luotua kosmosta ja kosmoksen, ihmisen genetiikan – todella kaiken aineen – kaikkia mekanismeja ja ilmenemisiä, Raamattu on 100 % tarkka ovatpa ”ns. tiede” tai populaari kulttuuri, tai ihmisen luomat ”kasvatukselliset” järjestelmät, samaa mieltä tai ei.

Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!(1. Tim. 6:20-21).

Joten vaikka Raamattu ei suoraan käsittele näitä asioita, niin joka kerran sivutessaan jotakin näistä alueista: tiedettä, historiaa, profetiaa, tai mitä täytyy uskoa pelastuakseen jne., Raamattu on 100 % tarkka 100 % ajasta. Siksi pyhien kirjoitusten erehtymättömyys ja virheettömyys on pelastuksen kannalta välttämätön. Emme saa poimia ja valita, mitä haluamme Raamatusta, ikään kuin Jumalan Sana olisi seisova pöytä, josta syntinen voi valita, mitä meitä miellyttää ja rauhoittaa syntistä lihaamme samalla hyljäten sen, mistä emme tykkää, tai joka hankaa meitä väärällä tavalla. Raamattu ON Jumalan Sana.

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” ja yksin tuon Sanan kautta tulee ikuinen pelastuksemme.

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ‘Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.’ Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. (Joh. 1:14-17)

***

Tähän aiheeseen liittyen lue myös seuraavat artikkelini:

Read Full Post »

Inerrancy and the Biblical Covenants
By The Paleofundamentalist (Dr. Steven Hayes), suom. SK

Raamatun virheettömyyden kieltäminen on harha, joka on vaivannut seurakuntaa kasvavassa määrin usean menneen vuosisadan ajan ja nykyajan teologit väittelevät siitä jatkuvasti. Raamattuun uskovalle kristitylle perustelu Raamatun virheettömyydelle on mutkaton:

  1. Jumala on totinen ja Hän ei voi valehdella (Room. 3:4; Hepr. 6:18);
  2. Jumala ”henkeytti” Raamatun (2. Tim. 3:16) ja siksi
  3. Raamattu on totta.

Lisäksi Herra Jeesus julisti, että ”[Jumalan] Sana on totuus” (Joh. 17:17). Väitteeseen, että Jumalan Sana on totuus, sisältyy paljon enemmän, kuin vahvistaa sen olevan pelkästään totta. Se, että Jumalan Sana on totuus, edellyttää, että se ei ole ainoastaan totta, vaan että se on malli, jota vasten jokaisen väittämän totuudenmukaisuus on arvioitava (Jes. 8:20; Apt. 17:11). Kuinka Raamattu voi olla sellainen malli, jos siinä on virheitä?

Raamatun todistus omasta virheettömyydestään on selvä; itseasiassa niin selvä, että kirjassaan The Battle for the Bible (Taistelu Raamatusta) Harold Lindsell julistaa, että ketään, joka kieltää Raamatun virheettömyyden, ei voida kutsua evankeliseksi.

Vaikka tällaisilla Raamatun perusteluilla ei ole vaikutusta epäuskoisiin kriitikoihin, niin uusortodoksiset ja liberaalit teologit, jotka haluavat jatkaa evankelikalismin manttelin alla, ovat tunteneet tarvetta puolustaa virheettömän Raamatun kieltämistään. Uusortodoksinen puolustus on ollut väittää, että Raamatun 66 kirjan kokonaisuus ei ole Jumalan Sana, vaan pelkästään sisältää Jumalan Sanan. Siten jokainen väitetty virhe voidaan helposti siirtää siihen osaan Raamattua, joka ei ole (heidän mielestään) Jumalan Sana. Näin uusortodoksisella teologilla voi olla yhtä aikaa erehtymätön Jumalan Sana ja Raamattu, joka sisältää virheitä. Vaikeus syntyy kuitenkin välittömästi päättää objektiivisesti, mitkä osat Raamattua ovat Jumalan Sana.

Liberaalisella puolustuksella on paljon yhteistä uusortodoksisen kanssa, mutta siinä on eroja lähestymistavassa. Liberaali, joka haluaa, että häntä pidetään evankelikaalisena, yleensä vahvistaa, että Raamattu on vapaa virheistä puhuessaan evankeliumiin liittyvistä aiheista ja muista puhtaasti ”hengellisistä” asioista, mutta hän sallii virheitä Raamatun ilmoituksen alueilla, jotka eivät koske pelastusta. Yhteisyys uusortodoksisen käsityksen kanssa on ilmeinen siinä, että molemmat lähestymistavat tuottavat Raamatun, joka on erehtymätön joissakin kohdissa ja erehtyvä toisissa. Edelleen ongelma on siinä, että mitään objektiivista tapaa ”oikein jakaa totuuden Sana” sen erehtymättömiin ja erehtyviin osiin ei voida määritellä.

Kaikilla niillä, jotka kieltävät tiukan Raamatun erehtymättömyyden, on kuitenkin yleinen konsensus, että ne Raamatun osat, jotka dokumentoivat historiallista tietoa, sisältävät virheitä (ehkä jopa lukemattoman määrän!). Huolimatta sellaisten miesten, kuin Sir William Ramsley, tunnontarkasta historiallisesta ja arkeologisesta tutkimuksesta, joka on todistanut Raamattuun kirjattujen lukemattomien historiallisten tosiasioiden virheettömyyden ja hämmästyttävän tarkkuuden, liberaaliteologin naturalistinen taipumus saa hänet vakuuttuneeksi, että Raamatussa on historiallisia virheitä. Jumalahan käytti ihmisiä kirjaamaan näitä historian tapahtumia ja ihmiset ovat erehtyviä, joten ei pitäisi olla yllätys kenellekään, että nämä kuvaukset sisältävät virheitä – näin ajattelu menee. Jotenkin liberaalia ei vaivaa tämä Raamatun erehtymättömyyden erikoinen myöntäminen. Uskoen voivansa edelleen luottaa Jumalan ilmoitukseen koskien evankeliumia, hän helposti myöntää Raamatun historiallisten osien epätasapainon. Onko todellakaan mitään vahinkoa sellaisesta näköjään merkityksettömästä kompromissista? Onko raamatunhistoria todellakaan niin tärkeä, kunhan tieto pelastuksen tiestä säilytetään? Sellaisten kysymysten käsittelemiseksi täytyy ajatella Jumalan tarkoitusta Hänen ottaessaan historian osaksi Raamattua. Miksi Hän teki niin? Vastaus paljolti käsittää Raamatun liitot.

Dispensationalistisen teologian ytimessä on oikea käsitys Raamatun liitoista. Jumala on päättänyt pakottaa suhteensa ihmiskunnan kanssa merkittävässä määrin liittojen kautta, joihin Hän on mennyt vapaaehtoisesti, minkä Hän kirjannut kirjoitetussa muodossa ja säilönyt Raamattuun. Nämä liitot ovat aikajärjestyksessä: Nooan liitto, Aabrahamin liitto, Mooseksen liitto, Maan liitto, Daavidin liitto ja Uusi liitto. William F. Albright, Amerikan arkeologien dekaani 1900-luvulla, on tunnettu huomiostaan, että israelilaisten Jumala on ainutlaatuinen kaikkien muinaisten kulttuurien joukossa siinä, että Hän meni liittoihin kansansa kanssa. Raamatun liitoilla ja niiden etenevällä toimimisella ajan mittaan on syvällisiä seuraamuksia Raamatun historiallisten osien totuudenmukaisuudelle.

Raamatun liitot eivät ole sen enempää kuin mitä tänä päivänä kutsumme ”sopimuksiksi”. Sopimuksia käytetään sääntelemään osapuolten välisiä suhteita, sekä antamaan malli, jota vasten arvioida kunkin osapuolen suoritustaso suhteessa sitoutumiseen sopimusehtoihin. Raamatussa liitot sääntelevät Jumalan suhdetta ihmisiin. Jumala arvioi ihmisten tekoja suhteessa heidän velvollisuuksiinsa sovellettavien liittojen alaisina. Esimerkiksi Mooseksen liitto asetti Israelin kansalle velvoitteen pitää valtava määrä käskyjä (juutalaisten mukaan 613). Kun Israel ei noudattanut Mooseksen liiton ehtoja, niin Jumala herätti profeettoja syyttämään kansakuntaa sopimuksen/liiton rikkomisesta. (Jes. 1:2-4; Miika 6:1-2). Israelin Jumala otti tuon liiton ehdot vakavasti ja kirjaimellisesti. Toiset liitot, kuten Aabrahamin liitto ja sen alaliitot (so. maaliitto, Daavidin liitto ja uudet liitot) ovat ehdottomia liittoja ja vaikka Israel on osapuolena näissä liitoissa Jumalan kanssa, mitään velvoitteita ei ole asetettu kansakunnalle näiden liittojen ehtojen alaisena. Näin ollen Israelille eikä Juudalle löydy profeettoja, jotka syyttäisivät kansakuntaa, ettei se noudata ehdottomien liittojen ehtoja.

Toisaalta näissä samoissa liitoissa Jumala vapaaehtoisesti sitoutui pitämään suuren määrän lupauksia. Mooseksen liitossa Jumala lupasi siunausta ja menestystä Israelin kansalle, vaikka Hänen siunauksensa riippui heidän kuuliaisuudestaan tuon liiton ehdoille (2. Moos. 19:5-8; 3. Moos. 26:3-39; 5. Moos. 28:1-68). Kun Israel ei kunnioittanut sitoumuksiaan Mooseksen liitossa, mikä kulminoitui kauan odotetun Messiaan ja Kuninkaan hylkäämiseen (5. Moos. 17:14-15; 18:15-19), niin Jumala ei ollut enää sidottu kunnioittamaan ehdollisia lupauksiaan tässä liitossa. Ehdottomissa liitoissa kuitenkin Jumala pysyy velvoitettuna pitämään kaikki antamansa lupaukset Israelin käytökseen katsomatta, koska Jumala meni näihin liittoihin ilman mitään kansakunnalle asetettuja ehtoja.

Mitä tällä kaikella on tekemistä Raamatun sisältämän historian kanssa? Sekä ihmisten että Jumalan suoritustaso sovellettavien Raamatun liittojen velvoitteiden alaisina näkyvät historian saatossa. Kun Jumala profeettojensa palvelutyön kautta syyttää Israelin kansaa Mooseksen liiton ehtojen laiminlyömisestä, Hän tekee sen kiinnittämällä heidän huomionsa historian todistukseen (esim. Hoos. 4, 12-13). Israelin epäonnistumista liitossa verrataan Jumalan uskollisuuteen Hänen velvoitteilleen liitossa vetoamalla jälleen historian todistukseen (esim. 5. Moos. 8:1-4). Älä mieti kuitenkaan ehdollista Mooseksen liittoa, joka on mennyt (2. Kor. 3:7), vaan ehdottomia liittoja, jotka pysyvät hyvin paljon voimassa tähän päivään saakka. Vaikka ihmisillä (so. Israelin kansalla) ei ole mitään sitoumuksia noudattaa niitä, Jumala on ehdottomissa Raamatun liitoissa antanut monia lupauksia, jotka Hänen täytyy pitää.

Raamatun sisältämä historia on se, jossa erehtymättömyys ja raamatulliset liitot leikkaavat toisiaan. Aivan kuten Jumala mainitsee historian todistuksen arvioidessaan ihmisten suoritustasoa sovellettavissa liitoissa, niin myös ihmiset voivat arvioida Jumalan uskollisuutta suhteessa Hänen tekemiinsä sitoumuksiin näissä samoissa liitoissa. Siksi Raamatun täytyy olla erehtymätön, ei vain ilmoittamissaan ”hengellisissä” totuuksissa, vaan jopa säilyttämässään historiallisessa tiedossa, sillä on vastoin Raamatun historiaa, että Jumalan suoritustaso mitataan suhteessa Raamatun liittoihin. Ehdottomissa liitoissa Jumala lupaa tehdä tiettyjä asioita kautta koko maailmanhistorian ja Raamattu on se erehtymätön historian kirjaus, joka osoittaa Hänen uskollisuutensa (esim. Psalmit 89; 105).

Jos uusortodoksiset ja liberaalit teologit ovat oikeassa uskossaan, että Raamatun historialliset osat sisältävät virheitä, niin meillä ei ole mitään varmaa todistusta Jumalan uskollisuudesta. Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija (Room. 3: 4). Sen sijaan historian osoittama Jumalan vanhurskas luonne on osoitettu oikeaksi Hänen Sanassaan, joka sisältää erehtymättömän tiedon historiasta. Profetiana tunnettu osa tästä ”historiasta” on tietysti kirjattu etukäteen, mutta sen historiallisuus on ihan yhtä varma.

Veljet älkää tinkikö Raamatun erehtymättömyydestä, älkää edes Raamatun ns. historiallisissa osissa, sillä kysymys on Jumalan luonteesta!


Lue myös artikkeli Chigagon julkilausuma Raamatun virheettömyydestä.

Read Full Post »

Raamatun arvovalta on kaikkina aikoina kristillisen kirkon avainkysymys. Niitä, jotka tunnustavat uskoa Jeesukseen Kristukseen Herrana ja Vapahtajana kutsutaan ilmaisemaan opetuslapseutensa aitous nöyrällä ja uskollisella kuuliaisuudella Jumalan kirjoitetulle sanalle. Harhautuminen Raamatusta uskon tai käytännön alueella on epälojaalisuutta Mestariamme kohtaan. Sen tiedostaminen, että Pyhä Raamattu on kokonaan totta ja luotettava on välttämätöntä, jotta sen arvovalta tulisi täysin ymmärrettäväksi ja riittävästi tunnustetuksi. Oheinen julkilausuma tunnustaa uudelleen tämän Raamatun virheettömyyden ja tekee selväksi mitä sillä ymmärrämme sekä varoittaa sen hylkäämisestä. Olemme vakuuttuneita, että sen hylkääminen merkitsee Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen todistuksen sivuuttamista sekä kieltäytymistä kristilliselle uskolle tunnusomaisesta alistumisesta Jumalan omien sanojen väitteille. Pidämme ajankohtaisena velvollisuutenamme lausua julki tämän vakuutuksen juuri nyt, jolloin kanssakristittymme ovat luisumassa pois virheettömyyttä koskevasta totuudesta ja maailmalla laajemminkin tämä oppi ymmärretään väärin.
– Chicagon julkilausuman johdantotekstistä, suom. Pasi Turunen –

Chicagon julkilausuman on allekirjoittanut lähes 300 merkittävää evankelikaalista tutkijaa. Se on vuodelta 1978, mutta on sisällöltään tämänhetkisessä Suomen kirkon tilanteessa enemmän kuin ajankohtainen!

 

Julkilausuma lyhyesti (suom. Pasi Turunen)

  1. Jumala, joka itse on Totuus ja puhuu vain sitä mikä on totta, on inspiroinut Pyhän Raamatun siten ilmoittaakseen itsensä kadotetulle ihmiskunnalle Jeesuksen Kristuksen kautta Luojana ja Herrana, Lunastajana ja Tuomarina. Pyhä Raamattu on Jumalan oma todistus Hänestä itsestään.
  2. Pyhä Raamattu, joka on Jumalan oma sana, Pyhän Hengen ennalta tätä tarkoitusta varten varustamien ja Hänen ylivalvomiensa ihmisten kirjoittama, on erehtymätön jumalallinen auktoriteetti kaikissa asioissa mitä se käsittelee; se tulee uskoa Jumalan opetuksena kaikessa mitä se vakuuttaa; sitä tulee totella Jumalan käskynä kaikessa mitä se edellyttää; se tulee ottaa vastaan Jumalan sitoumuksena kaikessa minkä se lupaa.
  3. Pyhä Henki, Raamatun jumalallinen laatija, sekä oikeaksi vakuuttaa sen meille sisäisen todistuksensa kautta että avaa mielemme ymmärtämään sen merkityksen.
  4. Raamattu, joka on kokonansa ja sanallisesti Jumalan antama, on virheetön ja moitteeton kaikessa mitä se opettaa, ei vain siinä mitä se lausuu Jumalan pelastavasta armosta ihmisten elämässä, vaan myös puhuessaan Jumalan luomisteoista, maailmanhistorian tapahtumista, sekä omasta kirjallisesta alkuperästään Jumalan alaisuudessa.
  5. Raamatun arvovalta heikkenee väistämättä mikäli sen kokonaisvaltaista jumalallista virheettömyyttä millään tavalla kavennetaan tai jätetään huomiotta tai tehdään suhteelliseksi sellaisen totuuskäsityksen kanssa, joka on vastoin Raamatun omaa totuutta. Sellainen luisuminen aiheuttaa vakavia menetyksiä sekä yksilöille että kirkolle.

Edellä on vain tiivistelmä julkilausumasta. Sen lisäksi kannattaa ehdottomasti lukea julkilausuma kokonaisuudessaan, joka on vain noin 10 sivua pitkä. Siinä selitetään hyvin ymmärrettävästi, millä perusteilla voimme uskoa Raamattuun erehtymättömänä ja virheettömänä Jumalan sanana.

Löydät linkin julkilausumaan (PDF-tiedosto) Pasi Turusen blogista Chicagon julkilausuma Raamatun virheettömyydestä.

Aiheeseen sopivaa kirjallisuutta on Petri Mäkilän ja Pasi Turusen toimittama kirja Jumalan sana – Inspiroitu ja erehtymätön. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille! Kyseinen julkilausuma löytyy kirjan liiteosasta.

Read Full Post »

Loppuvuodesta 2014 ajatukseni kietoutuivat kerta toisensa jälkeen yhden kysymyksen ympärille: mikä on Raamatun arvovalta nykyaikana? Elämme nyt aikaa, jolloin on elämän ja kuoleman kysymys – hengellisen elämän kannalta – uskommeko Raamattuun Jumalan sanana ja ojentaudummeko sen mukaan.

Koimme vuoden 2014 aikana monenlaisia asioita. Nostan hengelliseltä kentältä pari surullista esimerkkiä tarkasteltavaksi.

Yhdessä äärilaidassa on niin sanottu uuskarismaattisuus, jossa Pyhä Henki on keskipisteenä samoin kuin sellaiset kokemukset ja ilmiöt, joita ei löydy Raamatusta. Viittaan tällä esimerkiksi David Herzogiin, joka vieraili kesällä Suomessa. Toisessa ääripäässä ovat suuret kirkkokunnat maailmanlaajuisesti Suomi mukaan lukien. Niissä Raamatun arvovaltaa poljetaan oikein urakalla. Siitä olemme saaneet esimerkkejä viime syksynäkin vaikkapa niin sanotun tasa-arvoisen avioliittolain muodossa, jota yritetään ajaa eteenpäin ihan arkkipiispan siunauksella.

Saatana kuiskuttelee sitä samaa tänäkin päivänä kuin jo ensimmäisille ihmisille: ”Onko Jumala todella sanonut?” Jeesus sanoi aikanaan fariseuksille – ja samalla meille muistutukseksi: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa” (Matt. 22:29).

En voi olla siteeraamatta Paavalia, joka kirjoittaa Roomalaiskirjeen alussa osuvasti tämän päivän ihmisille. Paavalin mukaan Jumalan viha on ilmestyvä taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Jumala vihastuu niihin, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa. He eivät voi olla tietämättömiä Jumalasta ja Hänen tahdostaan, sillä ”onhan Jumala ilmoittanut sen heille, sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi.” (Room. 1:19-22 RK)

On paljon pelkästä ihmisviisaudesta kumpuavaa julistusta ja Raamatun tulkintaa, jossa ei vaikuta Pyhä Henki ja johon Pyhä Henki ei voi yhtyä. On käynyt niin, että kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet. ”Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hullutusta. Onhan kirjoitettu: ’Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa’, ja vielä: ’Herra tuntee viisaiden ajatukset, hän tietää, että ne ovat turhanpäiväisiä.'” (1. Kor. 3:19,20 RK)

Etenkin meillä luterilaisuuden piirissä on jo todella isoja näkemyseroja Raamatusta ja sen keskeisistä kohdista. Leif Nummela viittaa tähän Uusi Tie -lehden 2.1.2015 pääkirjoituksessa sanoen: ”Voidaan todeta, että meillä on yksi kansankirkko, jonka sisällä on monta eri uskontoa. Kaikki tämä merkitsee suurempaa luopumusta kristillisestä uskosta ja kristillisistä arvoista… Ihminen ei voi asettua Raamatussa kuvattua Jumalan luomisjärjestystä vastaan, ilman että hän samalla asettuu Jumalaa vastaan ja vahingoittaa myös itseään.”

Kun Jumalan sanaa muutetaan tai sitä tulkitaan ihmislähtöisesti, siitä tulee uutta ja vääristeltyä evankeliumia – uusi uskonto. Se kyllä sopii tämän ajan ihmisten korville, mutta vetää Jumalan vihan päälleen.

Nykyisin yhä useammin jäävät yleisessä mielipiteessä vähemmistöön ne uskovat, jotka uskovat Raamattuun Jumalan inspiroimana sanana. Mutta mitä sanoikaan Jeesus: ”… joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias (Matt. 10:38).” Vaihtoehtoina meillä on joko hävetä Jeesusta ja Jumalan sanaa, tai seisoa Raamatun ilmoituksen takana. Nyt elämme aikaa, jolloin joudumme ottamaan tämän ristin ympärillämme vallitsevista mielipiteistä huolimatta.

Oletko miettinyt, mitä yhteistä on erilaisilla eksytyksillä tässä ajassa? Se on sitä, että Jeesus laitetaan sivurooliin tai vaietaan kuoliaaksi. Jeesuksesta on tehty vain jonkinlainen hyvien elämänohjeiden antaja. On unohdettu Jeesuksen keskeinen tehtävä ihmiskunnan syntien sovittajana. Jeesuksen veren voimasta kuulee puhuttavan yhä harvemmin, ja se on kuitenkin kristinuskon ydinasia. Kun nykyisin ei ole sopivaa puhua synnistä, parannuksenteosta, iankaikkisesta kadotuksesta ja sielujen pelastumisesta, niin eihän silloin Jeesustakaan enää tarvita.

Silti läpi koko Raamatun punaisena lankana kulkee Jumalan pelastustyö, ja Jeesus luvattuna Messiaana on siinä kaiken keskipiste. Aikojen saatossa ei ole mihinkään muuttunut se tosiasia, että ihminen ei voi itseään pelastaa, vaan se tapahtuu vain ja ainoastaan Jeesuksen sovitustyön kautta.

Avain herätykseen, jota niin paljon odotetaan, on synnintunnossa. Ja sen saa aikaan lain ja evankeliumin julistaminen, jotka yhdessä johtavat Pyhän Hengen vaikutuksesta parannuksentekoon – meidät jokaisen.

Raamattu on ihmeellinen kirja, jossa Jumala jo alkulehdiltä lähtien esittelee suunnitelmansa ihmisten pelastamiseksi. Jumala tiesi jo meidät luodessaan, että emme pysty elämään Hänen tahtonsa mukaisesti. Niinpä Hän suuressa rakkaudessaan meitä kohtaan valmisti itsensä uhriksi meidän syntiemme vuoksi. Tästä Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta koko Raamattu kertoo.

Vanha testamentti on täynnä Jumalan ilmoitusta siitä, miten Hän tulee itse pelastamaan ihmiskunnan sen synneistä – miten Hän itse pojassaan Jeesuksessa on se virheetön uhrikaritsa, joka meidän puolestamme annetaan. Siellä ilmoitetaan myös se, että tarjottu pelastus ei meille kelpaa, vaan lähetetty Messias on oleva muukalaisena omiensa joukossa, vihattu ilman syytä.

On monia kirjoja ja nettisivustoja, jotka esittelevät lukuisia Vanhan testamentin Messias-profetioita ja niiden täyttymyksen Uudessa testamentissa. Jo niiden perusteella luulisi ihmisten silmien avautuvan näkemään, että ei kukaan muu ole voinut olla Raamatun tekstien takana kuin Jumalan Pyhä Henki.

Meille, jotka uskomme Raamattuun Jumalan sanana, se on tänä levottomana aikana – lopun aikana – valtava lohdun tuoja. Saamme uskoa todeksi kaikki ne Raamatun lupaukset, jotka Jumala on sinne ihmisten välityksellä kirjoittanut. Kun kuulemme sanomia sodista, terroriteoista, luonnonmullistuksista, kulkutaudeista, eksytyksistä ja niin edelleen, niin tiedämme, että ne ovat osa Jumalan suunnitelmaa, ja vapautuksemme aika on lähellä. Kaiken kauhistuksenkin keskellä saamme luottaa Jumalan lupaukseen, että Hän on kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.

Joku saattaa kaiken tämän nykymenon keskellä ajatella, että Herra on meidät hylännyt. Herra kyllä voi hylätä jumalattoman maailman – ja myös luopuneet seurakunnatkin – syntisiin menoihinsa, jos ne eivät tee parannusta, mutta Hän ei hylkää niitä, jotka turvaavat Häneen.

1800-luvulla elänyt Charles H. Spurgeon kirjoitti eräässä hartaustekstissään näin: ”Ajatteletko, että sinut on hylätty? Miksi luulet sellaista Herrastasi, joka on kihlannut sinut itselleen? Vaienna tuollaiset ajatukset äläkä anna niille enää koskaan tilaa sielussasi! ”Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut” (Room. 11:2). ”Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra” (Malakia 2:16).

Alussa mainitsin Jeesuksen lauseen ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa”. Mutta mitä on tämä Jumalan voima?

Joku saattaa sanoa Jumalan voimaksi vaikkapa erilaisia tunnekokemuksia. On totta, että Pyhä Henki vaikuttaa myös tunteisiimme, mutta pohjimmiltaan tässä on kyse jostain muusta. Toinen voi pitää Jumalan voimana ihmeitä ja erilaisia voimatekoja, mutta olen varma, että Jumalan voimalla on vieläkin syvempi merkitys.

Moni meistä on ollut – tai on parhaillaan – jonkinlaisessa Jumalan koulussa. Uskon, että vasta sellaisen kautta pystymme näkemään jotain Jumalan voimasta. Jumala saattaa viedä meidät sellaiseen tilanteeseen, että meidän on pakko jättää pois kaikki omavoimaisuutemme – meillä ei yksinkertaisesti ole mitään keinoja selvitä eteenpäin. Kun sitten meidän on ”pakko” luottaa Jumalaan, Hän auttaa usein ihmeelliselläkin tavalla. Olen vakuuttunut siitä, että elämme juuri nyt sellaista aikaa, jossa Jumala haluaa opettaa erityistä luottamusta Häneen; Hänen haluunsa, voimaansa ja kykyynsä auttaa meitä.

Jumala ilmaisee itsensä Raamatun kautta, ja kun luemme Raamattua, sieltä käy kyllä ilmi, miten voimallinen Jumala meillä onkaan!

Jumalan viesti sinulle tässä ajassa on erityisesti, että ”Älä pelkää”. Vaikka olemme menossa inhimillisesti katsoen yhä huonompia aikoja kohti, sinun ei tarvitse pelätä tulevaa. Herra huolehtii sinusta kaikkina aikoina, kaikissa tilanteissasi ja kaikissa vaikeuksissasi. Muista, että Jumala ei sinua koskaan hylkää, kun käännyt Hänen puoleensa!

Lue vaikkapa psalmeja, joissa on paljon rohkaisua elämän eri tilanteisiin. Tässä muutamia jakeita alkuun – katso lisää artikkelista Herra pitää huolen niistä, jotka turvaavat häneen:

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. (Ps. 46:2-4)

Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. (Ps. 50:15) (vanhan käännöksen mukaan Ja sinun pitää kunnioittaman minua)

Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua. (Ps. 55:23)

Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän kuuli ja avasi tien. Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Mitä voisivat ihmiset silloin? (Ps.118:5,6)

Herra on luotettava kaikissa sanoissaan, uskollinen kaikissa teoissaan. Herra tukee horjuvia, maahan painetut hän nostaa jaloilleen. Kaikki katsovat odottaen sinuun, ja sinä annat heille ruoan ajallaan. Sinä avaat kätesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää. Herra on kaikessa oikeamielinen, hän on uskollinen kaikissa teoissaan. Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa. Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä. (Ps. 145:13-19)

Herra, anna Raamatun – ja sitä kautta Jeesuksen – tulla meille entistä rakkaammaksi. Herra, anna Pyhän Henkesi avata Raamatun sanaa meille yhä enemmän, ja anna sen avautua juuri siinä merkityksessä, kuin Sinä olet sen alun perin antanut. Auta meitä juurtumaan sinun Sanaasi ja sen muuttumattomaan totuuteen. Jää meitä siunaamaan. Jeesuksen nimessä, aamen.

Read Full Post »

Mikä on Raamatun keskeinen sanoma? Onko se lähimmäisenrakkaus? Niin ainakin jotkut papit opettavat. Lähimmäisenrakkaus on tärkeä osa Jeesuksen opetusta, mutta se ei kuitenkaan ole Raamatun keskeinen sanoma.

Raamatun ydinsanoma on siinä, että Jumala jo Raamatun alkulehdiltä lähtien valmistaa tietä omalle pelastustyölleen Jeesuksessa. Raamatun keskeinen opetus on, että ihminen ei voi saada syntejään anteeksi ja pelastua muutoin kuin turvaamalla Jeesukseen. Kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen muutoin kuin Jeesuksen kautta.

Olen tämän syksyn aikana lukenut aivan erinomaista Leif Nummelan kirjaa Raamatun punainen lanka. Sitä lukiessa silmät avautuvat näkemään Jumalan ihmeellisen rakkauden ja suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan. Vanhan testamentinkin aikaisilla käytännöillä ja tapahtumilla on oma tarkoituksensa tässä suunnitelmassa. Raamattu on todella Jumalan puhetta – ei mitään ihmisviisauden tuotetta!

Kaiken lähtökohtana on ihmisen syntisyys. Nummela kirjoittaa: ”Ihminen ei ainoastaan tee syntiä, vaan ihminen on syntinen. Ihminen ei tule syntiseksi siksi, että hän tekee syntiä. Ihminen tekee syntiä, koska hän on syntinen.” Tämä on syntiinlankeemuksen seurausta.

Syntinen ihminen tarvitsee pelastusta, eikä hän voi pelastaa itseään. Siksi tarvitaan sovittajaa. Jumala ilmoittaa läpi koko Raamatun, miten Hän tulee Jeesuksen kautta sovittamaan ihmiskunnan synnit. Tästä pelastustyöstä kerrotaan ensin kätketysti, sitten yhä selvemmin.

Ensimmäisen kerran Jumala julistaa evankeliumia ihmisille heti syntiinlankeemuksen jälkeen: ”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.'” (1. Moos. 3:14,15)

Edellisessä raamatunpaikassa viitataan Jeesukseen, joka on murskaava Saatanan vallan ristinkuolemallaan. Nykytutkimuksen mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui nimenomaan lyömällä naula kantapään läpi. Toinen profeetallinen viittaus tuossa on ennustus neitseestä syntymisestä. Kun tavallisesti sukuluetteloissa luetellaan vain miehiä, tässä poikkeuksellisesti viitataan ”vaimon siemeneen”.

Monet Vanhan testamentin henkilöt ovat esikuvia Jeesuksesta. Samoin monet Vanhan testamentin tapahtumista kertovat ennakoiden Jeesuksen elämästä. Lisäksi Vanhan testamentin profetioista osa sai esitäyttymyksen jo omana aikanaan, mutta olivat samalla myös ennustuksia Jeesuksesta ja toteutuivat täydellisesti vasta Jeesuksen myötä.

Nummela käy kirjassaan Raamattua läpi ja osoittaa, miten Messias löytyy niin Mooseksen ja Jobin kirjoista kuin profeettojenkin ennustuksista. Monet kohdat ovat niin selkeitä, että jokainen Raamattua lukeva ne huomaa, mutta Nummela avaa myös piilotetumpia kohtia. Jotkut yksityiskohdat ovat aivan henkeäsalpaavan huikeita, kuten seuraava.

1. Mooseksen kirjan 15. luvussa Jumala vahvistaa liittonsa Abrahamin kanssa. Siinä on jotain erityisen esikuvallista. Siihen aikaan, kun tehtiin ihmisten välisiä sopimuksia, oli tapana halkaista uhrieläimet. Sitten sopijaosapuolet kulkivat uhrieläinten välistä ja näin ikäänkuin vannoivat, että ”jos en pidä sopimusta, käyköön minulle samoin kuin näille eläimille”. Nyt Abraham valmisti uhrieläimet, mutta vaipui itse horrokseen. Vain Jumalan tuli kulki uhrilihojen välistä. Jumala teki yksipuolisen liiton Abrahamin kanssa aivan kuin sanoen: ”Käyköön minulle samoin kuin näille uhrieläimille, ellen pidä sinun kanssasi solmimaani liittoa.”

Nummela kirjoittaa: ”Kun Jeesus kuolee ristillä, Jumala pitää liittonsa loppuun asti. Siihen voi luottaa täydellisen varmasti. Pelastus on loppuun asti Jumalan työtä. Hän yksin jätti taivaan kirkkauden tullakseen ihmiseksi ja voidakseen pelastaa meidät. … Jumala jätti mieluummin taivaan ihanuuden ja kuoli tuskaisen ristinkuoleman kuin petti lupauksensa Abrahamille. … Kyse ei ole meidän pystymisestämme tai jaksamisestamme, vaan hänestä, joka kulkee yksin uhrikappaleiden välissä.”

Yksi Jumalan lupauksista Abrahamille oli, että Abrahamin siemenessä (Jeesuksessa) tulevat siunatuiksi kaikki kansat maan päällä (1. Moos. 22:16-18).

Monet ajattelevat, että Vanhan testamentin aikana pelastuttiin lain kautta ja Uuden testamentin aikana pelkästä armosta. Leif Nummela korjaa tämän väärinkäsityksen. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa tärkeitä olivat niin laki kuin evankeliumikin: ”Lailla on kolme tehtävää. Se antaa yhteiskunnalle mittapuun oikean ja väärän erottamista varten. Toiseksi se näyttää ihmiselle hänen syntisyytensä. Kolmanneksi se osoittaa kristitylle, missä kulkee Jumalan tahdon tie. Lain kautta ei kukaan ole koskaan tullut Jumalan yhteyteen. Laki pikemminkin osoittaa, ettei ihminen ole sovelias Jumalan yhteyteen. Evankeliumi pelastaa meidät. Myös Vanhan testamentin puolella ihmiset pelasti evankeliumi.”

Kirja Raamatun punainen lanka sytyttää rakkauden Raamattuun Jumalan sanana. Kun tänä päivänä Raamattua Jumalan ilmoituksena turhennetaan kaikin tavoin, Nummelan kirja onkin tervetullut uudistamaan uskoamme elävään Jumalaan.

Leif Nummela sanoo, että ainoastaan puhdas sananjulistus kykenee herättämään tämän ajan hengellisesti kuolleet eloon. ”Jos sanaa julistetaan rohkeasti periaatteella ’kuulkaa tai olkaa kuulematta’, sana itsessään synnyttää hengellistä elämää ja sanaa halutaan kuulla lisää.” Aito Jumalan sanan julistaminen herättää hengellisestä kuolemasta vain siksi, että julistuksen sisältö on sanoma Kristuksesta.

Tämän päivän kaiken antikristillisyyden keskellä moni kaipaa herätystä. Nummelan mukaan sen voi saada aikaan vain Jumalan Pyhässä Hengessä annettu raamatunopetus. Siihen kuuluu Raamattu kokonaisuudessaan: ”Jeesuksen persoonaa ja työtä ei voi ymmärtää syvemmin, jollei ymmärrä Vanhaa ja Uutta testamenttia. Ne kuuluvat yhteen, ja yhdessä ne antavat täyden kuvan Jumalan lupaamasta ja lähettämästä Messiaasta, maailman Vapahtajasta, Jeesuksesta. Aidon herätyksen keskuksessa on Jeesus Kristus. Siksi aidon herätyksen keskuksessa on aina myös Raamattu.”

Jeesus on avain Raamatun ymmärtämiseen. Evankeliumi Jeesuksesta on kirjoitettu Vanhaan testamenttiin kätkettynä, mutta löytyy Uudesta testamentista avattuna. Näin koko Raamattu muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. ”Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat koko Raamatun koossapitävä, yhtenäistävä ja keskeinen sanoma”, kirjoittaa Nummela.

Leif Nummela painottaa sitä tärkeää seikkaa, että Jumala itse ilmoittaa Raamatussa oman pelastustyönsä Kristuksessa – siitä, miten Hän itse oli Kristuksessa ja sovitti maailman synnit itsensä kanssa. Jumala antaa itse oman selväsanaisen tulkintansa Jeesuksen ristin sovitustyölle niin, että sitä ei voi, ei tarvitse eikä pidä tulkita kunkin yksilön inhimillisen ajattelun mukaisesti. Vanha testamentti luo taustan Golgatan tapahtumien ymmärtämiseksi, evankeliumit valottavat niitä ja Uuden testamentin kirjeet avaavat tapahtumien merkityksen. ”Kirjeissä ilmoitetaan Jumalan oma tulkinta Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta”, Nummela summaa.

Jumalan pelastustyöhön kuuluu luovuttamattomasti Jeesuksen ylösnousemus. Jeesuksen neitseestäsyntymisen lisäksi tämä on liberaaliteologeille vaikea pala nieltäväksi. Ylösnousemuskin on Vanhassa testamentissa tuotu selvästi esille, kätketysti tosin.

  • ”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.” (Hoos. 6:1,2)
  • Abraham saapui kolmantena päivänä Moorian vuorelle uhraamaan Iisakin (1. Moos. 22:4). Vertauskuvallisesti hän sai poikansa takaisin kuolemalta. Paavali kirjoittaakin tästä: ”Hän [Abraham] päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä” (Hepr. 11:19).
  • Jeesus viittaa Joonaan puhuessaan omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (Matt. 12:40). Joona oli suuren kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä (Joona 1:17), kunnes se päästi Joonan kuoleman otteesta (Joona 2:10).
  • Myös monissa muissa Vanhan testamentin kohdissa kolmannella päivällä on erityinen merkitys, esimerkiksi 2. Moos. 19:10,11 ja 3. Moos. 7:17,18.

Aiemmin edellä kerrottiin Jumalan tekemästä liitosta Abrahamin kanssa, jossa Jumala yksipuolisesti vakuuttaa pitävänsä sopimuksen. Israelin kansan vaiheet osoittavat, miten se kerta toisensa jälkeen omilla toimillaan pilasi mahdollisuutensa Jumalan edessä. Silti Jumala pitää kiinni lupauksistaan. Nummela kirjoittaa, että Raamattu ikään kuin alleviivaa sitä, että ellei Jumala olisi niin käsittämättömän uskollinen, mistään ei olisi tullut mitään: ”Jumala itse kutsuu kansansa, pelastaa sen, hoitaa sitä, armahtaa sitä, auttaa sitä ja kuljettaa pelastushistoriaa eteenpäin sen keskuudessa. … Lopulta hän itse astuu alas taivaasta lunastaakseen meidät synnin vallasta.”

Jumala on kaiken suunnitellut jo ennen aikojen alkua. Hän on tiennyt, ettemme pysty itseämme pelastamaan. Niinpä Hän on samalla valmistanut meille myös lunastuksen pojassaan Jeesuksessa. Ja millainen Jeesus meillä on – Hänen luonteensa esitellään meille läpi Raamatun: Hän on rakastava, lempeä, huolehtiva, armollinen, oikeudenmukainen, vanhurskas ja uskollinen. Hänessä asuu viisaus ja ymmärrys. Ja kaiken lisäksi Hän on nöyrä täyttäen Isän tahdon – sen hirvittävän ristinkuoleman – mielellään (Ps. 40:8).

Lopuksi tässä vielä Vanhan ja Uuden testamentin uhrijärjestelmän vertailua kirjan Raamatun punainen lanka s. 207 mukaan. Kirjasta löytyvät tarkemmat viitteet raamatunkohtiin.

Vanha uhrijärjestelmä Uusi uhrijärjestelmä
Oli väliaikainen On pysyvä
Aaron ensimmäisenä ylipappina Jeesus ainoana ylipappina
Papit Leevin heimosta Pappi Juudan heimosta
Papit palvelivat maan päällä Kristus palvelee taivaassa
Käytti eläinten verta Käyttää Kristuksen verta
Vaati paljon uhreja Vaati yhden uhrin
Vaati virheettömiä eläimiä Vaati virheettömän elämän (Jeesuksen)
Armoistuimen luo sai mennä vain varoen Armoistuimen luo saa mennä luottavaisena
Ennakoi uutta järjestelmää Syrjäyttää vanhan järjestelmän

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:19-21 RK)

Read Full Post »

Piispoista Irja Askola ja Björn Vikström ovat arkkipiispa Mäkisen lisäksi selkeästi asettuneet samaa sukupuolta olevien liittojen taakse. Mikä mahtaa olla heidän perustelunsa asialle?

Liberaalitkin raamatuntutkijat sanovat, että Raamatun kanta homoseksuaaliseen käyttäytymiseen on selvä: se on selkeästi kielteinen. Viittaan tässä emeritusprofessori Heikki Räisäsen ja dosentti Kari Kuulan lausuntoihin.

Jotkut viittaavat Daavidin ja Joonatanin suhteeseen homoeroottisena, mutta esimerkiksi Kuula sanoo, että tämä on väärä tulkinta. Kyse on lujasta ystävyyssuhteesta.

Kun tutkijat sanovat, että Raamattu ei missään kohdassa hyväksy homoseksuaalisuutta, niin eikö asia ole sitten päivän selvä? Kun se ei ole selvä ainakaan edellä mainituille piispoille, niin mistä oikein onkaan kysymys?

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, onko Raamattu oikeasti Jumalan sanaa – onko Jumala sanonut:

Herra sanoi Moosekselle: ”Sano israelilaisille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne. … Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” (3. Moos. 18:1,2,22)

Ja jos onkin sanonut, niin ei kai Jumala enää nykyisin ole samaa mieltä kuin on joskus ollut?

Tuossa 3. Mooseksen kirjan 18. luvussa Jumala ilmoittaa Mooseksen kautta israelilaisille koko joukon erinäisiä asioita, jotka ovat iljetystä Herra silmissä. Nykyajan Raamatun tulkitsijat sen sijaan sanovat, että homoseksuaalisuuteen suhtautumista ei ratkaista Raamatun ilmaiseman asenteen pohjalta, vaan Raamatun kielteinen kanta ohitetaan tässä asiassa inhimillisyyden takia. ”Tässä asiassa yksinkertaisesti nykyajan tietämys ja valistunut etiikka on ajanut Raamatun käsitysten ohi”, sanoo Heikki Räisänen.

Kristitty voi kysyä mielessään, kumpi on viisaampi: ”valistuneet” ihmisajatukset vai Jumalan sana? Jumalaan uskova tietää oikean vastauksen, mutta Jumalan arvovaltaan uskomaton ei tietenkään näe perimmäistä totuutta asiassa. Omissa silmissään ”viisas” ihminen ei ensinnäkään tunnusta, että on Jumala, joka on jotain sanonut. Niin ollen on helppo muuttaa tällaisen ”Jumalan” sanoja mennen tullen – aivan kuin Jumala olisi ristiriidassa itsensä kanssa. Tosiasia kuitenkin on, että Pyhä Jumala on ikuinen ja muuttumaton, samoin Hänen sanansa.

Joku voi vedota siihen, että eiväthän Vanhan testamentin käskyt päde enää uuden liiton aikana. Totuus on kuitenkin se, että osa pätee edelleenkin, osa oli tarkoitettu siihen aikakauteen. Edellä luettu Jumalan käsky on niin sanottu moraalikäsky, joka on voimassa aina. Lue tarkempi selostus artikkelista Miten kristittyjen tulisi suhtautua Vanhan testamentin lakeihin? Ja kuten hiukan myöhemmin käy ilmi, niin liberaalitutkijakin myöntää sen totuuden, että Uusi testamentti yksiselitteisesti torjuu homoseksuaalisen käyttäytymisen.

Homoseksuaalisuuden puolustajat vetoavat lisäksi sellaisiin seikkoihin, että samalla jos homoseksuaalisuuden harjoittaminen kielletään, pitäisi Raamatun mukaan myös orjuus sallia ja hiusten leikkaaminen kieltää. Tuossa mainitussa artikkelissa vastataan myös näihin ja muihin vastaaviin väitteisiin.

Arkkipiispa Kari Mäkinen on sanonut, että kirkon avioliittokäsitystä on arvioitava uudelleen. Olen varma, että siinä keskustelussa otetaan esille ne argumentit, jotka löytyvät Kari Kuulan laajasta selvityksestä Raamattu ja homoseksuaalisuus (105 s.). Se kannattaa jokaisen lukea. Keskustelu kirkon avioliittokäsityksestä tulee pohjimmiltaan palautumaan siihen, onko Raamattu todella Jumalan ilmoitusta.

Kuula kiteyttää em. selvityksessään Uuden testamentin kannan homoseksuaaliseen käyttäytymiseen (s. 81-82). Tässä johtopäätökset, joista tutkijat ovat jotakuinkin yksimielisiä, tiivistetysti:

  • Varhainen kristillisyys suhtautui torjuvasti kaikkeen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen.
  • Kielteinen kanta periytyi juutalaisesta traditiosta ja se on yhteneväinen Vanhan testamentin kanssa.
  • Evankeliumeissa ei puhuta homoseksuaalisesta käyttäytymisestä. Luontevin tulkinta on, että Jeesuksella ei ollut perinteisestä juutalaisesta näkemyksestä poikkeavaa kantaa asiasta; Hän piti homoseksuaalista käyttäytymistä Jumalan tahdon vastaisena.

Sitten ovat erikseen ne argumentit, joilla perustellaan samaa sukupuolta olevien rakkaus ja parisuhde. Niistäkin voi lukea Kuulan selvityksestä. Valitettavasti hänen loppupäätelmänsä ovat ihmisviisauden kyllästämiä yrittäen peittää alleen Jumalan selkeän ilmoituksen.

Yhteys-liikkeen tuki ry:n puheenjohtaja Ulf Särs sanoo: ”Olen vakuuttunut siitä, että asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan muuttuvat koko ajan hyväksyvämmiksi ja tämä on Pyhän Hengen työtä ajassamme. Pyhä Henki on totuuden henki ja vaikuttaa vääjäämättä siihen suuntaan, että seksuaalivähemmistöjen oikeudet toteutuvat yhä paremmin kirkossa ja yhteiskunnassa.”

Pyhä Henki sanoo puolestaan minulle, että tuossa edellä ei puhu Pyhä Henki vaan tämän ajan antikristillinen henki. Pyhä Henki sanoo, että Raamattu on muuttumatonta Jumalan sanaa, ja Hän on ilmoittanut siinä itsensä ja tahtonsa meille. Hänen sanansa on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jumalan tahdon mukaista ja siunamaa ei ole sellainen, mikä turhentaa Hänen sanansa.

Lue roomalaiskirjeen 1. luvusta ainakin jakeet 18-28 ajatuksen kanssa. Ne ovat juuri nyt hyvin ajankohtaiset.

18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.

Tämä Paavalin kirjoittama teksti kohdistuu niin homoseksuaalisuuden harjoittajiin kuin tämän ajan viisaisiin. Se luokittelee tyhmyydeksi niiden viisauden, jotka tulkitsevat Raamattua ohi Jumalan Pyhän Hengen ilmoituksen.

Jeesus itse sanoi, että ”te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa” (Matt 22:29).

Sen ajan avioliittokeskusteluun Jeesus otti kantaa sanoen fariseuksille: ”’Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?’ Ja hän jatkoi: ’Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.'” (Matt. 19:4-6)

Häntä olisi syytä kuunnella tänäkin päivänä, sillä ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti” (Hepr. 13:8).

Read Full Post »