Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Raamatun punainen lanka’

The Infallibility and Accuracy of Scripture
By Alice Childs, 17.8.2018, suom. SK

Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa (2. Tim. 3:16).

Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta (2. Piet. 1:20-21).

Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus(Joh. 17:17).

Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti(Jes. 40:8).

Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut (Matt. 5:18).

Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte (1. Tess. 2:13).

Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa (Matt. 24:35).

”… että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta(Hepr. 6:18).

”’Pysykää laissa ja todistuksessa!’ Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole (Jes. 8:20).

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta. (Ps. 12:6-7)

Uskotko jokaisen sanan Raamatussa? Totuus on, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä, erehtymätön, virheetön, muuttumaton elävän Jumalan sanat. Joka ainut sana Genesiksen (1. Moos.) ensimmäisestä jakeesta Ilmestyskirjan viimeiseen on TOTUUS, koska se Yksi, joka ON Totuus, on niiden kirjoittaja.

Kun luemme Raamattua, meidän täytyy aina:

  1. ottaa se KIRJAIMELLISESTI – se on, että KAIKKI siinä sanottu on totuutta. Kohdissa, jotka ovat luonteeltaan SELVÄSTI metaforisia (kuten, että Jeesus on elämän leipä) konteksti ja metaforan käyttö tekee selväksi, että sitä käytetään korostamaan TOTUUTTA. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että vain Jumalan sanat ylläpitävät meitä hengellisesti. Niissäkin kohdissa, joissa metaforaa on käytetty, totuus on sisällytetty sellaisiin helposti tunnistettaviin kirjallisiin keinoihin.
  2. ottaa se KIELIOPILLISESTI. Se tarkoittaa, että sanoilla on konkreettiset ja kirjaimelliset merkityksensä, jotka jokainen ja kuka tahansa niitä lukeva ymmärtää – so. ”maailma” tarkoittaa maailma; ”iankaikkinen” tarkoittaa loppumaton jne.
  3. ottaa se DISPENSATIONAALISESTI. Se tarkoittaa Raamatun lukemista sen HISTORIALLISESSA kontekstissa tiedostaen, että ihmiset, joille puhuttiin, olivat TODELLISIA KIRJAIMELLISIA ihmisiä, eivätkä mitään arkkityyppejä ja että Raamatussa kerrotut tapahtumat olivat TODELLISIA historian tapahtumia EIVÄTKÄ kirjallisia vertauskuvia. Raamattua täytyy lukea ja tulkita erottaen toisistaan eri ihmisryhmät ja erilaiset ajat historian, nykyisten ja tulevien tapahtumien aikajanalla.
  4. lukea Raamattua KONTEKSTISSA. Se tarkoittaa, että jokainen jae ja jokainen kappale täytyy lukea ja ymmärtää koko kappaleen, kirjan ja testamentin kontekstissa; että luemme Sanaa yhtenäisenä kokonaisuutena – Jumalan koko neuvona.

Raamattu on kaikkina aikoina 100 % tarkka käsitellessään menneitä, nykyisiä ja tulevia profeetallisia tapahtumia.

Vaikka Raamattu ei varsinaisesti ole historiankirja, niin JOKA KERRAN käsitellessään historiallisia tapahtumia, ihmisiä, jotka elivät noina aikoina ja tallentaessaan historian tapahtumia, se on aina 100 % tarkka ja kirjaimellinen kertoessaan sellaisista tapahtumista. Lopulta aikanaan arkeologia tulee samaan tulokseen kuin Raamattu ja AINA vahvistaa Raamatun historiallisen tarkkuuden.

Ja lopuksi, vaikka Raamattu ei ole tiedekirja, niin JOKA KERRAN sivutessaan tiedettä sellaisena, kuin JUMALA sen määrittelee, kuten asioissa koskien kaiken luomakunnan muodostavan aineen luomista: kosmos, maan ympäristöt; luonnontiede, fysiikka ja biologia – kaiken olevaisen luominen; fysiikka, joka ylläpitää luotua kosmosta ja kosmoksen, ihmisen genetiikan – todella kaiken aineen – kaikkia mekanismeja ja ilmenemisiä, Raamattu on 100 % tarkka ovatpa ”ns. tiede” tai populaari kulttuuri, tai ihmisen luomat ”kasvatukselliset” järjestelmät, samaa mieltä tai ei.

Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!(1. Tim. 6:20-21).

Joten vaikka Raamattu ei suoraan käsittele näitä asioita, niin joka kerran sivutessaan jotakin näistä alueista: tiedettä, historiaa, profetiaa, tai mitä täytyy uskoa pelastuakseen jne., Raamattu on 100 % tarkka 100 % ajasta. Siksi pyhien kirjoitusten erehtymättömyys ja virheettömyys on pelastuksen kannalta välttämätön. Emme saa poimia ja valita, mitä haluamme Raamatusta, ikään kuin Jumalan Sana olisi seisova pöytä, josta syntinen voi valita, mitä meitä miellyttää ja rauhoittaa syntistä lihaamme samalla hyljäten sen, mistä emme tykkää, tai joka hankaa meitä väärällä tavalla. Raamattu ON Jumalan Sana.

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” ja yksin tuon Sanan kautta tulee ikuinen pelastuksemme.

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ‘Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.’ Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. (Joh. 1:14-17)

***

Tähän aiheeseen liittyen lue myös seuraavat artikkelini:

Read Full Post »

Jeesus näytti meille, mitä ”suuremmat teot” ovat: Hänen evankeliuminsa valon tuominen maailmalle, tuon pelastavan, vapauttavan, elämää muuttavan evankeliumin. – Gary Wilkerson –

Tämä aihe on ollut jo pitkään työn alla, mutta lopullisen kipinän sain yhdestä Radio Dein Raamattubuffet-ohjelmasta. Sen teemana on ”Jeesuksen nimessä”, opettajana pastori Mika Tuovinen. Keskustelijoina aiheesta ovat Leif Nummela ja Henri Haataja Veijo Ollin johdolla. Voit kuunnella ohjelman tästä. Seuraavassa on kirjattuna joitakin ajatuksia mainitun ohjelman pohjalta.

***

Mitä ovat ne ”suuremmat teot”, joista Jeesus puhuu?

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne, sillä minä menen Isän luo” (Joh. 14:12 Raamattu kansalle).

Kreikankielen sana ”ergon” tarkoittaa tässä tekoja, ei ihmeitä tai tunnustekoja. Näistä teoista puhutaan Johanneksen evankeliumissa muuallakin.

Viidennessä luvussa Jeesus sanoi juutalaisille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään omasta aloitteestaan vaan ainoastaan sen, mitä näkee Isän tekevän. Mitä tahansa Isä tekee, sitä tekee samoin myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Isä näyttää hänelle vielä suurempiakin tekoja, niin että te ihmettelette. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa elämän, niin myös Poika antaa elämän niille, joille hän tahtoo.” (Joh. 5:19-21). Edellä olevissa jakeissa Isän ja Jeesuksen teot liittyvät elämän antamiseen.

Kuudennessa luvussa ruokkimisihmeen jälkeen väkijoukko kysyy Jeesukselta: ”Mitä meidän on tehtävä, jotta tekisimme Jumalan tekoja?” (jae 28). Jeesus vastasi heille: ”Jumalan teko on se, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Jae 29).

Suuremmat teot viittaavat siis siihen, että evankeliumia julistetaan ja ihmiset tulevat sen seurauksena uskoon. Tämän myötä usko Jeesukseen leviää ympäri maailman. Jeesuksen seuraajien tekemät suuremmat teot viittaavat myös enempään määrään tekoja, siis nyt saavutetaan evankeliumilla suurempia määriä ihmisiä kuin Jeesuksen aikana.

Äärikarismaattisuudessa, menestysteologiassa yms. on vallalla sellainen ajattelumalli, että Jeesus maan päällä ollessaan oli hylännyt jumalallisuutensa ja oli vain tavallinen ihminen kuten mekin, mutta pystyi silti tekemään ihmeitä. Näin  ollen myös meidän olisi mahdollista tehdä sellaisia ihmetekoja kuin Jeesus, jopa suurempiakin. Tällaisissa Jeesuksen arvovaltaa murentavissa ja ihmisen roolia korottavissa harhaopeissa ei ole mitään uutta, niitä on ollut aina alkuseurakunnan ajoista lähtien.

On kuitenkin muistettava se kautta Raamatun näkyvä päivänselvä tosiasia, että Jeesus oli ihmisenä ollessaankin täysi Jumala. Seuraajilleen Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30) ja ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9). Maan päällä ollessaankin Jeesus oli siis Jumalan Poika, yhtä Jumalan kanssa. Johannes todistaa: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14). Lisäksi, jos Jeesus ei ollut Jumala, niin miten selitämme läpi Raamatun kulkevan punaisen langan, jossa Jumala sovittaa meidän syntimme antamalla itsensä uhriksi poikansa Jeesuksen kautta? Syntejämme ei sovittanut ristinpuulla pelkkä ihminen, vaan Jumala itse.

Jokaiselle kristitylle pitäisi olla selvää, että me emme mitenkään pysty tekemään sellaisia ihmetekoja kuin Jumala tekee, suuremmista puhumattakaan. Jo ajatus siitä, että tekisimme suurempia ihmetekoja kuin Jumala, on täysin järjetön.

Meidät on kutsuttu julistamaan evankeliumia ihmisille, auttamaan heitä ja rukoilemaan heidän puolestaan. Jumala voi kauttamme tehdä ihmeitä, mutta meidän tulee kaikessa alistaa pyyntömme Hänen tahtoonsa. Opettaahan Jeesus meille oikean rukouksen mallin: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi.” Ihmisen omat teot, ponnistelut ja pyrkimykset eivät saa olla keskiössä, vaan yksin Jumala ja Hänen kaikkivaltias tahtonsa.

Read Full Post »

Näin joulun aikaan on hyvä muistaa Jumalan pelastushistoriaa. Se tarkoittaa Raamatun läpi punaisena lankana kulkevaa Jumalan suunnitelmaa ihmisten pelastamiseksi.

Jumala tiesi jo meidät luodessaan, että emme pysty elämään Hänen tahtonsa mukaisesti. Niinpä Hän suuressa rakkaudessaan meitä kohtaan valmisti itsensä uhriksi meidän syntiemme vuoksi. Tästä Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta Raamattu kertoo.

Jumala ilmoitti profeettojen suulla, että Hän lähettäisi välimiehen, joka toimii sovittajana Hänen ja ihmisten välillä. Tämä välimies, Jeesus, tarjoaa vapautusta synnin sitomille.

Vanha testamentti on täynnä Jumalan ilmoitusta siitä, miten Hän tulee itse pelastamaan ihmiskunnan sen synneistä – miten Hän itse pojassaan Jeesuksessa on se virheetön uhrikaritsa, joka meidän puolestamme on annettu. Siellä ilmoitetaan myös se, että tarjottu pelastus ei meille kelpaa, vaan lähetetty Messias on oleva muukalaisena omiensa joukossa, vihattu ilman syytä.

Hän, Jeesus, on silti maallisia kuninkaita suurempi, ja Hänen valtakuntansa on oleva ikuinen. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Hän on jumalallista alkuperää: syntynyt neitsyestä, mutta siinnyt Pyhästä Hengestä. Hän on ollut todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hän on Immanuel – Jumala kanssamme.

Hän ei ollut perisynnin alainen, mutta silti Hänet on tehty synniksi meidät tähtemme. ”Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2. Kor. 5:21 RK). Tämän Jumala itse ilmoitti Jesajalle jo 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää (Jes. 53:6-9).

Julkaisen alla Vanhan testamentin Messias-ennustuksia According to the Scriptures -sivuston ylläpitäjän luvalla. Kun en ole teologi enkä tunne alkukieliä, niin jätin luettelosta pois joitakin Vanhan testamentin kohtia, joiden viittausta Messiaaseen en heti oivaltanut. Seuraavassa luettelo Messias-ennustuksista eri formaateissa.

Lue myös seuraavat artikkelit:

Read Full Post »

Mikä on Raamatun keskeinen sanoma? Onko se lähimmäisenrakkaus? Niin ainakin jotkut papit opettavat. Lähimmäisenrakkaus on tärkeä osa Jeesuksen opetusta, mutta se ei kuitenkaan ole Raamatun keskeinen sanoma.

Raamatun ydinsanoma on siinä, että Jumala jo Raamatun alkulehdiltä lähtien valmistaa tietä omalle pelastustyölleen Jeesuksessa. Raamatun keskeinen opetus on, että ihminen ei voi saada syntejään anteeksi ja pelastua muutoin kuin turvaamalla Jeesukseen. Kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen muutoin kuin Jeesuksen kautta.

Olen tämän syksyn aikana lukenut aivan erinomaista Leif Nummelan kirjaa Raamatun punainen lanka. Sitä lukiessa silmät avautuvat näkemään Jumalan ihmeellisen rakkauden ja suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan. Vanhan testamentinkin aikaisilla käytännöillä ja tapahtumilla on oma tarkoituksensa tässä suunnitelmassa. Raamattu on todella Jumalan puhetta – ei mitään ihmisviisauden tuotetta!

Kaiken lähtökohtana on ihmisen syntisyys. Nummela kirjoittaa: ”Ihminen ei ainoastaan tee syntiä, vaan ihminen on syntinen. Ihminen ei tule syntiseksi siksi, että hän tekee syntiä. Ihminen tekee syntiä, koska hän on syntinen.” Tämä on syntiinlankeemuksen seurausta.

Syntinen ihminen tarvitsee pelastusta, eikä hän voi pelastaa itseään. Siksi tarvitaan sovittajaa. Jumala ilmoittaa läpi koko Raamatun, miten Hän tulee Jeesuksen kautta sovittamaan ihmiskunnan synnit. Tästä pelastustyöstä kerrotaan ensin kätketysti, sitten yhä selvemmin.

Ensimmäisen kerran Jumala julistaa evankeliumia ihmisille heti syntiinlankeemuksen jälkeen: ”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.'” (1. Moos. 3:14,15)

Edellisessä raamatunpaikassa viitataan Jeesukseen, joka on murskaava Saatanan vallan ristinkuolemallaan. Nykytutkimuksen mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui nimenomaan lyömällä naula kantapään läpi. Toinen profeetallinen viittaus tuossa on ennustus neitseestä syntymisestä. Kun tavallisesti sukuluetteloissa luetellaan vain miehiä, tässä poikkeuksellisesti viitataan ”vaimon siemeneen”.

Monet Vanhan testamentin henkilöt ovat esikuvia Jeesuksesta. Samoin monet Vanhan testamentin tapahtumista kertovat ennakoiden Jeesuksen elämästä. Lisäksi Vanhan testamentin profetioista osa sai esitäyttymyksen jo omana aikanaan, mutta olivat samalla myös ennustuksia Jeesuksesta ja toteutuivat täydellisesti vasta Jeesuksen myötä.

Nummela käy kirjassaan Raamattua läpi ja osoittaa, miten Messias löytyy niin Mooseksen ja Jobin kirjoista kuin profeettojenkin ennustuksista. Monet kohdat ovat niin selkeitä, että jokainen Raamattua lukeva ne huomaa, mutta Nummela avaa myös piilotetumpia kohtia. Jotkut yksityiskohdat ovat aivan henkeäsalpaavan huikeita, kuten seuraava.

1. Mooseksen kirjan 15. luvussa Jumala vahvistaa liittonsa Abrahamin kanssa. Siinä on jotain erityisen esikuvallista. Siihen aikaan, kun tehtiin ihmisten välisiä sopimuksia, oli tapana halkaista uhrieläimet. Sitten sopijaosapuolet kulkivat uhrieläinten välistä ja näin ikäänkuin vannoivat, että ”jos en pidä sopimusta, käyköön minulle samoin kuin näille eläimille”. Nyt Abraham valmisti uhrieläimet, mutta vaipui itse horrokseen. Vain Jumalan tuli kulki uhrilihojen välistä. Jumala teki yksipuolisen liiton Abrahamin kanssa aivan kuin sanoen: ”Käyköön minulle samoin kuin näille uhrieläimille, ellen pidä sinun kanssasi solmimaani liittoa.”

Nummela kirjoittaa: ”Kun Jeesus kuolee ristillä, Jumala pitää liittonsa loppuun asti. Siihen voi luottaa täydellisen varmasti. Pelastus on loppuun asti Jumalan työtä. Hän yksin jätti taivaan kirkkauden tullakseen ihmiseksi ja voidakseen pelastaa meidät. … Jumala jätti mieluummin taivaan ihanuuden ja kuoli tuskaisen ristinkuoleman kuin petti lupauksensa Abrahamille. … Kyse ei ole meidän pystymisestämme tai jaksamisestamme, vaan hänestä, joka kulkee yksin uhrikappaleiden välissä.”

Yksi Jumalan lupauksista Abrahamille oli, että Abrahamin siemenessä (Jeesuksessa) tulevat siunatuiksi kaikki kansat maan päällä (1. Moos. 22:16-18).

Monet ajattelevat, että Vanhan testamentin aikana pelastuttiin lain kautta ja Uuden testamentin aikana pelkästä armosta. Leif Nummela korjaa tämän väärinkäsityksen. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa tärkeitä olivat niin laki kuin evankeliumikin: ”Lailla on kolme tehtävää. Se antaa yhteiskunnalle mittapuun oikean ja väärän erottamista varten. Toiseksi se näyttää ihmiselle hänen syntisyytensä. Kolmanneksi se osoittaa kristitylle, missä kulkee Jumalan tahdon tie. Lain kautta ei kukaan ole koskaan tullut Jumalan yhteyteen. Laki pikemminkin osoittaa, ettei ihminen ole sovelias Jumalan yhteyteen. Evankeliumi pelastaa meidät. Myös Vanhan testamentin puolella ihmiset pelasti evankeliumi.”

Kirja Raamatun punainen lanka sytyttää rakkauden Raamattuun Jumalan sanana. Kun tänä päivänä Raamattua Jumalan ilmoituksena turhennetaan kaikin tavoin, Nummelan kirja onkin tervetullut uudistamaan uskoamme elävään Jumalaan.

Leif Nummela sanoo, että ainoastaan puhdas sananjulistus kykenee herättämään tämän ajan hengellisesti kuolleet eloon. ”Jos sanaa julistetaan rohkeasti periaatteella ’kuulkaa tai olkaa kuulematta’, sana itsessään synnyttää hengellistä elämää ja sanaa halutaan kuulla lisää.” Aito Jumalan sanan julistaminen herättää hengellisestä kuolemasta vain siksi, että julistuksen sisältö on sanoma Kristuksesta.

Tämän päivän kaiken antikristillisyyden keskellä moni kaipaa herätystä. Nummelan mukaan sen voi saada aikaan vain Jumalan Pyhässä Hengessä annettu raamatunopetus. Siihen kuuluu Raamattu kokonaisuudessaan: ”Jeesuksen persoonaa ja työtä ei voi ymmärtää syvemmin, jollei ymmärrä Vanhaa ja Uutta testamenttia. Ne kuuluvat yhteen, ja yhdessä ne antavat täyden kuvan Jumalan lupaamasta ja lähettämästä Messiaasta, maailman Vapahtajasta, Jeesuksesta. Aidon herätyksen keskuksessa on Jeesus Kristus. Siksi aidon herätyksen keskuksessa on aina myös Raamattu.”

Jeesus on avain Raamatun ymmärtämiseen. Evankeliumi Jeesuksesta on kirjoitettu Vanhaan testamenttiin kätkettynä, mutta löytyy Uudesta testamentista avattuna. Näin koko Raamattu muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. ”Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat koko Raamatun koossapitävä, yhtenäistävä ja keskeinen sanoma”, kirjoittaa Nummela.

Leif Nummela painottaa sitä tärkeää seikkaa, että Jumala itse ilmoittaa Raamatussa oman pelastustyönsä Kristuksessa – siitä, miten Hän itse oli Kristuksessa ja sovitti maailman synnit itsensä kanssa. Jumala antaa itse oman selväsanaisen tulkintansa Jeesuksen ristin sovitustyölle niin, että sitä ei voi, ei tarvitse eikä pidä tulkita kunkin yksilön inhimillisen ajattelun mukaisesti. Vanha testamentti luo taustan Golgatan tapahtumien ymmärtämiseksi, evankeliumit valottavat niitä ja Uuden testamentin kirjeet avaavat tapahtumien merkityksen. ”Kirjeissä ilmoitetaan Jumalan oma tulkinta Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta”, Nummela summaa.

Jumalan pelastustyöhön kuuluu luovuttamattomasti Jeesuksen ylösnousemus. Jeesuksen neitseestäsyntymisen lisäksi tämä on liberaaliteologeille vaikea pala nieltäväksi. Ylösnousemuskin on Vanhassa testamentissa tuotu selvästi esille, kätketysti tosin.

  • ”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.” (Hoos. 6:1,2)
  • Abraham saapui kolmantena päivänä Moorian vuorelle uhraamaan Iisakin (1. Moos. 22:4). Vertauskuvallisesti hän sai poikansa takaisin kuolemalta. Paavali kirjoittaakin tästä: ”Hän [Abraham] päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä” (Hepr. 11:19).
  • Jeesus viittaa Joonaan puhuessaan omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (Matt. 12:40). Joona oli suuren kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä (Joona 1:17), kunnes se päästi Joonan kuoleman otteesta (Joona 2:10).
  • Myös monissa muissa Vanhan testamentin kohdissa kolmannella päivällä on erityinen merkitys, esimerkiksi 2. Moos. 19:10,11 ja 3. Moos. 7:17,18.

Aiemmin edellä kerrottiin Jumalan tekemästä liitosta Abrahamin kanssa, jossa Jumala yksipuolisesti vakuuttaa pitävänsä sopimuksen. Israelin kansan vaiheet osoittavat, miten se kerta toisensa jälkeen omilla toimillaan pilasi mahdollisuutensa Jumalan edessä. Silti Jumala pitää kiinni lupauksistaan. Nummela kirjoittaa, että Raamattu ikään kuin alleviivaa sitä, että ellei Jumala olisi niin käsittämättömän uskollinen, mistään ei olisi tullut mitään: ”Jumala itse kutsuu kansansa, pelastaa sen, hoitaa sitä, armahtaa sitä, auttaa sitä ja kuljettaa pelastushistoriaa eteenpäin sen keskuudessa. … Lopulta hän itse astuu alas taivaasta lunastaakseen meidät synnin vallasta.”

Jumala on kaiken suunnitellut jo ennen aikojen alkua. Hän on tiennyt, ettemme pysty itseämme pelastamaan. Niinpä Hän on samalla valmistanut meille myös lunastuksen pojassaan Jeesuksessa. Ja millainen Jeesus meillä on – Hänen luonteensa esitellään meille läpi Raamatun: Hän on rakastava, lempeä, huolehtiva, armollinen, oikeudenmukainen, vanhurskas ja uskollinen. Hänessä asuu viisaus ja ymmärrys. Ja kaiken lisäksi Hän on nöyrä täyttäen Isän tahdon – sen hirvittävän ristinkuoleman – mielellään (Ps. 40:8).

Lopuksi tässä vielä Vanhan ja Uuden testamentin uhrijärjestelmän vertailua kirjan Raamatun punainen lanka s. 207 mukaan. Kirjasta löytyvät tarkemmat viitteet raamatunkohtiin.

Vanha uhrijärjestelmä Uusi uhrijärjestelmä
Oli väliaikainen On pysyvä
Aaron ensimmäisenä ylipappina Jeesus ainoana ylipappina
Papit Leevin heimosta Pappi Juudan heimosta
Papit palvelivat maan päällä Kristus palvelee taivaassa
Käytti eläinten verta Käyttää Kristuksen verta
Vaati paljon uhreja Vaati yhden uhrin
Vaati virheettömiä eläimiä Vaati virheettömän elämän (Jeesuksen)
Armoistuimen luo sai mennä vain varoen Armoistuimen luo saa mennä luottavaisena
Ennakoi uutta järjestelmää Syrjäyttää vanhan järjestelmän

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:19-21 RK)

Read Full Post »