Raamatun erehtymättömyys ja tarkkuus

The Infallibility and Accuracy of Scripture
By Alice Childs, 17.8.2018, suom. SK

”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa” (2. Tim. 3:16).

”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2. Piet. 1:20-21).

”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:17).

”Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti” (Jes. 40:8).

”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut” (Matt. 5:18).

”Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte” (1. Tess. 2:13).

”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” (Matt. 24:35).

”… että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta” (Hepr. 6:18).

”’Pysykää laissa ja todistuksessa!’ Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole” (Jes. 8:20).

”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.” (Ps. 12:6-7)

Uskotko jokaisen sanan Raamatussa? Totuus on, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä, erehtymätön, virheetön, muuttumaton elävän Jumalan sanat. Joka ainut sana Genesiksen (1. Moos.) ensimmäisestä jakeesta Ilmestyskirjan viimeiseen on TOTUUS, koska se Yksi, joka ON Totuus, on niiden kirjoittaja.

Kun luemme Raamattua, meidän täytyy aina:

1. ottaa se KIRJAIMELLISESTI – se on, että KAIKKI siinä sanottu on totuutta. Kohdissa, jotka ovat luonteeltaan SELVÄSTI metaforisia (kuten, että Jeesus on elämän leipä) konteksti ja metaforan käyttö tekee selväksi, että sitä käytetään korostamaan TOTUUTTA. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että vain Jumalan sanat ylläpitävät meitä hengellisesti. Niissäkin kohdissa, joissa metaforaa on käytetty, totuus on sisällytetty sellaisiin helposti tunnistettaviin kirjallisiin keinoihin.
2. ottaa se KIELIOPILLISESTI. Se tarkoittaa, että sanoilla on konkreettiset ja kirjaimelliset merkityksensä, jotka jokainen ja kuka tahansa niitä lukeva ymmärtää – so. ”maailma” tarkoittaa maailma; ”iankaikkinen” tarkoittaa loppumaton jne.
3. ottaa se DISPENSATIONAALISESTI. Se tarkoittaa Raamatun lukemista sen HISTORIALLISESSA kontekstissa tiedostaen, että ihmiset, joille puhuttiin, olivat TODELLISIA KIRJAIMELLISIA ihmisiä, eivätkä mitään arkkityyppejä ja että Raamatussa kerrotut tapahtumat olivat TODELLISIA historian tapahtumia EIVÄTKÄ kirjallisia vertauskuvia. Raamattua täytyy lukea ja tulkita erottaen toisistaan eri ihmisryhmät ja erilaiset ajat historian, nykyisten ja tulevien tapahtumien aikajanalla.
4. lukea Raamattua KONTEKSTISSA. Se tarkoittaa, että jokainen jae ja jokainen kappale täytyy lukea ja ymmärtää koko kappaleen, kirjan ja testamentin kontekstissa; että luemme Sanaa yhtenäisenä kokonaisuutena – Jumalan koko neuvona.

Raamattu on kaikkina aikoina 100 % tarkka käsitellessään menneitä, nykyisiä ja tulevia profeetallisia tapahtumia.

Vaikka Raamattu ei varsinaisesti ole historiankirja, niin JOKA KERRAN käsitellessään historiallisia tapahtumia, ihmisiä, jotka elivät noina aikoina ja tallentaessaan historian tapahtumia, se on aina 100 % tarkka ja kirjaimellinen kertoessaan sellaisista tapahtumista. Lopulta aikanaan arkeologia tulee samaan tulokseen kuin Raamattu ja AINA vahvistaa Raamatun historiallisen tarkkuuden.

Ja lopuksi, vaikka Raamattu ei ole tiedekirja, niin JOKA KERRAN sivutessaan tiedettä sellaisena, kuin JUMALA sen määrittelee, kuten asioissa koskien kaiken luomakunnan muodostavan aineen luomista: kosmos, maan ympäristöt; luonnontiede, fysiikka ja biologia – kaiken olevaisen luominen; fysiikka, joka ylläpitää luotua kosmosta ja kosmoksen, ihmisen genetiikan – todella kaiken aineen – kaikkia mekanismeja ja ilmenemisiä, Raamattu on 100 % tarkka ovatpa ”ns. tiede” tai populaari kulttuuri, tai ihmisen luomat ”kasvatukselliset” järjestelmät, samaa mieltä tai ei.

”Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!” (1. Tim. 6:20-21).

Joten vaikka Raamattu ei suoraan käsittele näitä asioita, niin joka kerran sivutessaan jotakin näistä alueista: tiedettä, historiaa, profetiaa, tai mitä täytyy uskoa pelastuakseen jne., Raamattu on 100 % tarkka 100 % ajasta. Siksi pyhien kirjoitusten erehtymättömyys ja virheettömyys on pelastuksen kannalta välttämätön. Emme saa poimia ja valita, mitä haluamme Raamatusta, ikään kuin Jumalan Sana olisi seisova pöytä, josta syntinen voi valita, mitä meitä miellyttää ja rauhoittaa syntistä lihaamme samalla hyljäten sen, mistä emme tykkää, tai joka hankaa meitä väärällä tavalla. Raamattu ON Jumalan Sana.

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” ja yksin tuon Sanan kautta tulee ikuinen pelastuksemme.

”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ‘Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.’ Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Joh. 1:14-17)

***

Tähän aiheeseen liittyen lue myös seuraavat artikkelini:

• Jumala puhuu Raamatussa
• Kristus – Raamatun punainen lanka
• 12 teesiä Raamatusta
• Chicagon julkilausuma Raamatun virheettömyydestä

Read Full Post »

Raamatunkäännöksistä

Tämän artikkelin johdantona muistutettakoon, että Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko (STLK) on julkaissut loppuvuodesta 2017 uuden raamatunkäännöksen. ”Käännös lähtee siitä, että Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima Jumalan sana. Tämä periaate on ohjannut käännösprosessin jokaista vaihetta.” Käännös tuo entistä selvemmin esille läpi koko Vanhan testamentin esiintyviä Messias-ennustuksia.

Lue lisää:

• Uusi raamatunkäännös johdattaa Kristus-profetioihin (Tapio Puolimatka)
• STLK:n julkaiseman raamatunkäännöksen käännösperiaatteet

---

KJV:n puolustajien reaktio
The Response of King James Defenders
By David Reagan, suom. SK

(Tämä on viimeinen kappale artikkelista The Bibles of the Reformation, Uskonpuhdistuksen Raamatut, julkaistu Lamplighter-lehden marras- joulukuun 2017 numerossa)

Kuten näet, vuodesta 1950 on ollut uusien käännöksien tulva ja edellä esitelty luettelo ei vielä sisällä mukaelmia, jotka vaihtelevat konservatiivisista (The Living Bible) liberaaleihin (The Message). En myöskään ole maininnut hyvin liberaaleja käännöksiä. Kun ajattelet kaikkien näiden käännösten äkillistä ilmestymistä, niin ei voi olla epäilystä siitä, että ihmiset etsivät Raamattuja, joita he voivat helposti ymmärtää.

Kaikki nämä uudet Raamatut ovat saaneet KJV:n (King James Version) käyttäjät kaivautumaan puolustusasemiin. He tervehtivät jokaista uutta käännöstä ivalla ja rankalla kritiikillä. Usein heidän hyökkäyksissään mopo karkaa käsistä, kun he nimeävät uudet käännökset ”Saatanan inspiroimiksi”. Jotkut jopa väittävät jopa, että KJV on pyhä, virheetön käännös ja siksi ainoa ”täydellinen” käännös, joka vielä on olemassa.³¹ Jokainen englantilaisen Raamatun historian tutkimus, kuten edellä esittämäni, tekee väitteen KJV:n täydellisyydestä naurunaiheeksi.

Vastuullisemmat kriitikot yleensä viittaavat sellaiseen, jota kutsuvat modernien käännösten aiheuttamaksi Uuden Testamentin ”eroosioksi”. He perustelevat, että Erasmuksen (1466–1536) kokoama kreikankielinen teksti vuonna 1516 julkaistuun Uuteen Testamenttiin, on ainoa oikea pohja UT:n kääntämiselle ja he osoittavat, että se oli se, jota käytettiin KJV-käännöksessä. Tämä teksti tuli tunnetuksi nimellä Textus Receptus.

Sitten he hyökkäävät moderneja käännöksiä vastaan, että ne hylkäävät Textus Receptus’in ja luottavat kreikkalaiseen tekstiin, jonka B. F. Westcott ja F. J. A. Hort kokosivat ja julkaisivat vuonna 1881. He perustelevat, että vaikka Westcott & Hort -versio perustuu paljon aikaisempiin käsikirjoituksiin kuin Erasmuksen käyttämät, niin nuo käsikirjoitukset ovat epäluotettavia, koska ovat ”katolisia käsikirjoituksia”. Tämä syytös perustuu siihen tosiasiaan, että yksi näistä käsikirjoituksista löytyi katolisesta luostarista Siinain erämaassa ja toinen Vatikaanista Roomassa.

Nämä hyökkäykset Westcott & Hort -tekstiä vastaan ovat todella perättömiä, sillä vaikka Westcott & Hort -teksti oli ”vakio” vertailuteksti muutaman sukupolven ajan, sitä ei enää pidetä sellaisena, eikä se ole palvellut UT:n tekstinä millekään modernille käännökselle. Tämän päivän vakioteksti on Nestle & Aland -teksti (1. laitos 1898; 27. laitos 1993).

Totuus on, ettei mikään kreikkalaisista teksteistä ole täydellinen. Ne edustavat osien yhteen liimaamista vanhimmista käsikirjoituksista. Erasmus teki parhaansa, mutta sen jälkeen, kun hän laati kokoelmansa, on löydetty tuhansia käsikirjoituksia ja monet niistä ovat paljon vanhempia, kuin mikään niistä, joilla hänen oli pärjättävä. Sitä paitsi yhdelläkään kokoonpanoissa olevista eroista ei ole mitään vaikutusta UT:n perusoppeihin ja totuuksiin.

KJV:n puolustajien tulisi muistaa, että uusien konservatiivisten käännösten päämäärä on kaksipuolinen: suurempi tarkkuus ja helpommin ymmärrettävä kieli. Mitä väärää näissä tavoitteissa on? Eräs henkilö tiivistää sen näin:³²

Meidän täytyy muistaa, että protestanttisen uskonpuhdistuksen päätarkoitus oli saada Raamattu vapaaksi kahleista, joilla se oli sidottu muinaiseen kieleen, jota harvat ymmärsivät ja siirtää se tämän päivän modernille, puhutulle keskustelukielelle. William Tyndale taisteli ja kuoli oikeuden puolesta painaa Raamattu oman aikansa tavalliselle, puhutulle, modernille englanninkielelle …

Otammeko me nyt takapakkia ja pyrimme sitomaan Jumalan Sanan taas kerran yksinomaan muinaisiin käännöksiin?

Kiitokset KJV:lle

Olemme kaikki kiitollisuudenvelassa uskonpuhdistuksen johtajille, jotka olivat päättäneet saada Raamatun kansan käsiin ja sellaisena käännöksenä, että sitä voi helposti lukea ja ymmärtää.

Olemme myös suuressa velassa Kuningas Jaakon (King James) käännökselle ja vaikutukselle, joka sillä on ollut sekä seurakuntaan, että länsimaiseen sivistykseen. Omana aikanaan se oli suurenmoinen Raamattu. Se on palvellut englantia puhuvia kansoja hyvin useita vuosisatoja ollessaan vallitseva käännös (vv. 1700–1950).

On tullut aika saattaa se lepoon kunnialla ja arvokkaasti ja sydämellisin kiitoksin. Se on antanut kielellemme lähtemättömän leiman. Se on innoittanut montaa sukupolvea. Mikä tärkeintä, se on avannut oven Jumalan tykö miljoonille vapauttaen heidät hengellisestä pimeydestä Jeesuksen Kristuksen kirkkauden valoon.

Note: The references for this article can be found with the copy that is posted on our website at lamblion.com. Just go to the site and type into the site’s search engine: King James Version.

---

Suomentajan kommentti: Englanninkielisessä maailmassa KJV-käännöksen palvominen on mennyt lähes harhaopiksi. David Reagan tuo esiin tervettä ajattelua. Aasin mielestä KJV ei voi olla enää paras käännös jo siksi, että se perustuu hyvään, mutta vanhentuneeseen, Textus Receptus -alkutekstiin. Useimmat asiantuntijat pitävät parhaana NASB-käännöstä (New American Standard Bible). Nykyisin jokseenkin kaikki uudemmat käännökset perustuvat Nestle & Aland -alkutekstiin. Aasi uskoo, että se on vielä parempi kuin Textus Receptus. Jos näin ei olisi, niin Jumala ei olisi kaikkivaltias ja menettäisi kunniansa, kun ei ole valvonut sanaansa, vaikka on luvannut (Jer. 1:12). Voimme turvallisin mielin luottaa, että meillä on virheetön alkukielinen Raamattu, josta on tehty enemmän tai vähemmän vajavaisia käännöksiä – ja valitettavasti myös väännöksiä.

Venäläinen matemaattinen nero Ivan Panin teki elämäntyönään kreikankielisen ”numeerisen UT:n” ja havaitsi, että silloinen Westcott & Hort -versio (joka on N&A:n pohjana) parhaiten toteutti Raamatun seitsenlukujärjestelmiä. Paninin UT on netistä ladattavissa myös englanniksi käännettynä (Numeric English New Testament). Lue artikkeli Raamatun numerologian tarkastelua.

Read Full Post »

Erehtymättömyys ja Raamatun liitot

Inerrancy and the Biblical Covenants
By The Paleofundamentalist (Dr. Steven Hayes), suom. SK

Raamatun virheettömyyden kieltäminen on harha, joka on vaivannut seurakuntaa kasvavassa määrin usean menneen vuosisadan ajan ja nykyajan teologit väittelevät siitä jatkuvasti. Raamattuun uskovalle kristitylle perustelu Raamatun virheettömyydelle on mutkaton:

1. Jumala on totinen ja Hän ei voi valehdella (Room. 3:4; Hepr. 6:18);
2. Jumala ”henkeytti” Raamatun (2. Tim. 3:16) ja siksi
3. Raamattu on totta.

Lisäksi Herra Jeesus julisti, että ”[Jumalan] Sana on totuus” (Joh. 17:17). Väitteeseen, että Jumalan Sana on totuus, sisältyy paljon enemmän, kuin vahvistaa sen olevan pelkästään totta. Se, että Jumalan Sana on totuus, edellyttää, että se ei ole ainoastaan totta, vaan että se on malli, jota vasten jokaisen väittämän totuudenmukaisuus on arvioitava (Jes. 8:20; Apt. 17:11). Kuinka Raamattu voi olla sellainen malli, jos siinä on virheitä?

Raamatun todistus omasta virheettömyydestään on selvä; itseasiassa niin selvä, että kirjassaan The Battle for the Bible (Taistelu Raamatusta) Harold Lindsell julistaa, että ketään, joka kieltää Raamatun virheettömyyden, ei voida kutsua evankeliseksi.

Vaikka tällaisilla Raamatun perusteluilla ei ole vaikutusta epäuskoisiin kriitikoihin, niin uusortodoksiset ja liberaalit teologit, jotka haluavat jatkaa evankelikalismin manttelin alla, ovat tunteneet tarvetta puolustaa virheettömän Raamatun kieltämistään. Uusortodoksinen puolustus on ollut väittää, että Raamatun 66 kirjan kokonaisuus ei ole Jumalan Sana, vaan pelkästään sisältää Jumalan Sanan. Siten jokainen väitetty virhe voidaan helposti siirtää siihen osaan Raamattua, joka ei ole (heidän mielestään) Jumalan Sana. Näin uusortodoksisella teologilla voi olla yhtä aikaa erehtymätön Jumalan Sana ja Raamattu, joka sisältää virheitä. Vaikeus syntyy kuitenkin välittömästi päättää objektiivisesti, mitkä osat Raamattua ovat Jumalan Sana.

Liberaalisella puolustuksella on paljon yhteistä uusortodoksisen kanssa, mutta siinä on eroja lähestymistavassa. Liberaali, joka haluaa, että häntä pidetään evankelikaalisena, yleensä vahvistaa, että Raamattu on vapaa virheistä puhuessaan evankeliumiin liittyvistä aiheista ja muista puhtaasti ”hengellisistä” asioista, mutta hän sallii virheitä Raamatun ilmoituksen alueilla, jotka eivät koske pelastusta. Yhteisyys uusortodoksisen käsityksen kanssa on ilmeinen siinä, että molemmat lähestymistavat tuottavat Raamatun, joka on erehtymätön joissakin kohdissa ja erehtyvä toisissa. Edelleen ongelma on siinä, että mitään objektiivista tapaa ”oikein jakaa totuuden Sana” sen erehtymättömiin ja erehtyviin osiin ei voida määritellä.

Kaikilla niillä, jotka kieltävät tiukan Raamatun erehtymättömyyden, on kuitenkin yleinen konsensus, että ne Raamatun osat, jotka dokumentoivat historiallista tietoa, sisältävät virheitä (ehkä jopa lukemattoman määrän!). Huolimatta sellaisten miesten, kuin Sir William Ramsley, tunnontarkasta historiallisesta ja arkeologisesta tutkimuksesta, joka on todistanut Raamattuun kirjattujen lukemattomien historiallisten tosiasioiden virheettömyyden ja hämmästyttävän tarkkuuden, liberaaliteologin naturalistinen taipumus saa hänet vakuuttuneeksi, että Raamatussa on historiallisia virheitä. Jumalahan käytti ihmisiä kirjaamaan näitä historian tapahtumia ja ihmiset ovat erehtyviä, joten ei pitäisi olla yllätys kenellekään, että nämä kuvaukset sisältävät virheitä – näin ajattelu menee. Jotenkin liberaalia ei vaivaa tämä Raamatun erehtymättömyyden erikoinen myöntäminen. Uskoen voivansa edelleen luottaa Jumalan ilmoitukseen koskien evankeliumia, hän helposti myöntää Raamatun historiallisten osien epätasapainon. Onko todellakaan mitään vahinkoa sellaisesta näköjään merkityksettömästä kompromissista? Onko raamatunhistoria todellakaan niin tärkeä, kunhan tieto pelastuksen tiestä säilytetään? Sellaisten kysymysten käsittelemiseksi täytyy ajatella Jumalan tarkoitusta Hänen ottaessaan historian osaksi Raamattua. Miksi Hän teki niin? Vastaus paljolti käsittää Raamatun liitot.

Dispensationalistisen teologian ytimessä on oikea käsitys Raamatun liitoista. Jumala on päättänyt pakottaa suhteensa ihmiskunnan kanssa merkittävässä määrin liittojen kautta, joihin Hän on mennyt vapaaehtoisesti, minkä Hän kirjannut kirjoitetussa muodossa ja säilönyt Raamattuun. Nämä liitot ovat aikajärjestyksessä: Nooan liitto, Aabrahamin liitto, Mooseksen liitto, Maan liitto, Daavidin liitto ja Uusi liitto. William F. Albright, Amerikan arkeologien dekaani 1900-luvulla, on tunnettu huomiostaan, että israelilaisten Jumala on ainutlaatuinen kaikkien muinaisten kulttuurien joukossa siinä, että Hän meni liittoihin kansansa kanssa. Raamatun liitoilla ja niiden etenevällä toimimisella ajan mittaan on syvällisiä seuraamuksia Raamatun historiallisten osien totuudenmukaisuudelle.

Raamatun liitot eivät ole sen enempää kuin mitä tänä päivänä kutsumme ”sopimuksiksi”. Sopimuksia käytetään sääntelemään osapuolten välisiä suhteita, sekä antamaan malli, jota vasten arvioida kunkin osapuolen suoritustaso suhteessa sitoutumiseen sopimusehtoihin. Raamatussa liitot sääntelevät Jumalan suhdetta ihmisiin. Jumala arvioi ihmisten tekoja suhteessa heidän velvollisuuksiinsa sovellettavien liittojen alaisina. Esimerkiksi Mooseksen liitto asetti Israelin kansalle velvoitteen pitää valtava määrä käskyjä (juutalaisten mukaan 613). Kun Israel ei noudattanut Mooseksen liiton ehtoja, niin Jumala herätti profeettoja syyttämään kansakuntaa sopimuksen/liiton rikkomisesta. (Jes. 1:2-4; Miika 6:1-2). Israelin Jumala otti tuon liiton ehdot vakavasti ja kirjaimellisesti. Toiset liitot, kuten Aabrahamin liitto ja sen alaliitot (so. maaliitto, Daavidin liitto ja uudet liitot) ovat ehdottomia liittoja ja vaikka Israel on osapuolena näissä liitoissa Jumalan kanssa, mitään velvoitteita ei ole asetettu kansakunnalle näiden liittojen ehtojen alaisena. Näin ollen Israelille eikä Juudalle löydy profeettoja, jotka syyttäisivät kansakuntaa, ettei se noudata ehdottomien liittojen ehtoja.

Toisaalta näissä samoissa liitoissa Jumala vapaaehtoisesti sitoutui pitämään suuren määrän lupauksia. Mooseksen liitossa Jumala lupasi siunausta ja menestystä Israelin kansalle, vaikka Hänen siunauksensa riippui heidän kuuliaisuudestaan tuon liiton ehdoille (2. Moos. 19:5-8; 3. Moos. 26:3-39; 5. Moos. 28:1-68). Kun Israel ei kunnioittanut sitoumuksiaan Mooseksen liitossa, mikä kulminoitui kauan odotetun Messiaan ja Kuninkaan hylkäämiseen (5. Moos. 17:14-15; 18:15-19), niin Jumala ei ollut enää sidottu kunnioittamaan ehdollisia lupauksiaan tässä liitossa. Ehdottomissa liitoissa kuitenkin Jumala pysyy velvoitettuna pitämään kaikki antamansa lupaukset Israelin käytökseen katsomatta, koska Jumala meni näihin liittoihin ilman mitään kansakunnalle asetettuja ehtoja.

Mitä tällä kaikella on tekemistä Raamatun sisältämän historian kanssa? Sekä ihmisten että Jumalan suoritustaso sovellettavien Raamatun liittojen velvoitteiden alaisina näkyvät historian saatossa. Kun Jumala profeettojensa palvelutyön kautta syyttää Israelin kansaa Mooseksen liiton ehtojen laiminlyömisestä, Hän tekee sen kiinnittämällä heidän huomionsa historian todistukseen (esim. Hoos. 4, 12-13). Israelin epäonnistumista liitossa verrataan Jumalan uskollisuuteen Hänen velvoitteilleen liitossa vetoamalla jälleen historian todistukseen (esim. 5. Moos. 8:1-4). Älä mieti kuitenkaan ehdollista Mooseksen liittoa, joka on mennyt (2. Kor. 3:7), vaan ehdottomia liittoja, jotka pysyvät hyvin paljon voimassa tähän päivään saakka. Vaikka ihmisillä (so. Israelin kansalla) ei ole mitään sitoumuksia noudattaa niitä, Jumala on ehdottomissa Raamatun liitoissa antanut monia lupauksia, jotka Hänen täytyy pitää.

Raamatun sisältämä historia on se, jossa erehtymättömyys ja raamatulliset liitot leikkaavat toisiaan. Aivan kuten Jumala mainitsee historian todistuksen arvioidessaan ihmisten suoritustasoa sovellettavissa liitoissa, niin myös ihmiset voivat arvioida Jumalan uskollisuutta suhteessa Hänen tekemiinsä sitoumuksiin näissä samoissa liitoissa. Siksi Raamatun täytyy olla erehtymätön, ei vain ilmoittamissaan ”hengellisissä” totuuksissa, vaan jopa säilyttämässään historiallisessa tiedossa, sillä on vastoin Raamatun historiaa, että Jumalan suoritustaso mitataan suhteessa Raamatun liittoihin. Ehdottomissa liitoissa Jumala lupaa tehdä tiettyjä asioita kautta koko maailmanhistorian ja Raamattu on se erehtymätön historian kirjaus, joka osoittaa Hänen uskollisuutensa (esim. Psalmit 89; 105).

Jos uusortodoksiset ja liberaalit teologit ovat oikeassa uskossaan, että Raamatun historialliset osat sisältävät virheitä, niin meillä ei ole mitään varmaa todistusta Jumalan uskollisuudesta. ”Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija” (Room. 3: 4). Sen sijaan historian osoittama Jumalan vanhurskas luonne on osoitettu oikeaksi Hänen Sanassaan, joka sisältää erehtymättömän tiedon historiasta. Profetiana tunnettu osa tästä ”historiasta” on tietysti kirjattu etukäteen, mutta sen historiallisuus on ihan yhtä varma.

Veljet älkää tinkikö Raamatun erehtymättömyydestä, älkää edes Raamatun ns. historiallisissa osissa, sillä kysymys on Jumalan luonteesta!

---

Lue myös artikkeli Chigagon julkilausuma Raamatun virheettömyydestä.

Read Full Post »

Chicagon julkilausuma Raamatun virheettömyydestä

Raamatun arvovalta on kaikkina aikoina kristillisen kirkon avainkysymys. Niitä, jotka tunnustavat uskoa Jeesukseen Kristukseen Herrana ja Vapahtajana kutsutaan ilmaisemaan opetuslapseutensa aitous nöyrällä ja uskollisella kuuliaisuudella Jumalan kirjoitetulle sanalle. Harhautuminen Raamatusta uskon tai käytännön alueella on epälojaalisuutta Mestariamme kohtaan. Sen tiedostaminen, että Pyhä Raamattu on kokonaan totta ja luotettava on välttämätöntä, jotta sen arvovalta tulisi täysin ymmärrettäväksi ja riittävästi tunnustetuksi. Oheinen julkilausuma tunnustaa uudelleen tämän Raamatun virheettömyyden ja tekee selväksi mitä sillä ymmärrämme sekä varoittaa sen hylkäämisestä. Olemme vakuuttuneita, että sen hylkääminen merkitsee Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen todistuksen sivuuttamista sekä kieltäytymistä kristilliselle uskolle tunnusomaisesta alistumisesta Jumalan omien sanojen väitteille. Pidämme ajankohtaisena velvollisuutenamme lausua julki tämän vakuutuksen juuri nyt, jolloin kanssakristittymme ovat luisumassa pois virheettömyyttä koskevasta totuudesta ja maailmalla laajemminkin tämä oppi ymmärretään väärin.
– Chicagon julkilausuman johdantotekstistä, suom. Pasi Turunen –

Chicagon julkilausuman on allekirjoittanut lähes 300 merkittävää evankelikaalista tutkijaa. Se on vuodelta 1978, mutta on sisällöltään tämänhetkisessä Suomen kirkon tilanteessa enemmän kuin ajankohtainen!

 

Julkilausuma lyhyesti (suom. Pasi Turunen)

1. Jumala, joka itse on Totuus ja puhuu vain sitä mikä on totta, on inspiroinut Pyhän Raamatun siten ilmoittaakseen itsensä kadotetulle ihmiskunnalle Jeesuksen Kristuksen kautta Luojana ja Herrana, Lunastajana ja Tuomarina. Pyhä Raamattu on Jumalan oma todistus Hänestä itsestään.
2. Pyhä Raamattu, joka on Jumalan oma sana, Pyhän Hengen ennalta tätä tarkoitusta varten varustamien ja Hänen ylivalvomiensa ihmisten kirjoittama, on erehtymätön jumalallinen auktoriteetti kaikissa asioissa mitä se käsittelee; se tulee uskoa Jumalan opetuksena kaikessa mitä se vakuuttaa; sitä tulee totella Jumalan käskynä kaikessa mitä se edellyttää; se tulee ottaa vastaan Jumalan sitoumuksena kaikessa minkä se lupaa.
3. Pyhä Henki, Raamatun jumalallinen laatija, sekä oikeaksi vakuuttaa sen meille sisäisen todistuksensa kautta että avaa mielemme ymmärtämään sen merkityksen.
4. Raamattu, joka on kokonansa ja sanallisesti Jumalan antama, on virheetön ja moitteeton kaikessa mitä se opettaa, ei vain siinä mitä se lausuu Jumalan pelastavasta armosta ihmisten elämässä, vaan myös puhuessaan Jumalan luomisteoista, maailmanhistorian tapahtumista, sekä omasta kirjallisesta alkuperästään Jumalan alaisuudessa.
5. Raamatun arvovalta heikkenee väistämättä mikäli sen kokonaisvaltaista jumalallista virheettömyyttä millään tavalla kavennetaan tai jätetään huomiotta tai tehdään suhteelliseksi sellaisen totuuskäsityksen kanssa, joka on vastoin Raamatun omaa totuutta. Sellainen luisuminen aiheuttaa vakavia menetyksiä sekä yksilöille että kirkolle.

Edellä on vain tiivistelmä julkilausumasta. Sen lisäksi kannattaa ehdottomasti lukea julkilausuma kokonaisuudessaan, joka on vain noin 10 sivua pitkä. Siinä selitetään hyvin ymmärrettävästi, millä perusteilla voimme uskoa Raamattuun erehtymättömänä ja virheettömänä Jumalan sanana.

Löydät linkin julkilausumaan (PDF-tiedosto) Pasi Turusen blogista Chicagon julkilausuma Raamatun virheettömyydestä.

Aiheeseen sopivaa kirjallisuutta on Petri Mäkilän ja Pasi Turusen toimittama kirja Jumalan sana – Inspiroitu ja erehtymätön. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille! Kyseinen julkilausuma löytyy kirjan liiteosasta.

Read Full Post »