Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘raittius’

Soberness
17.3.2017 by Simon Desjardins, suom. SK

Uudelleen ja uudelleen Raamattu kutsuu meitä raittiuteen ja pitää sitä yhtenä perustavimmista ominaisuuksista, mitä ihminen voi omistaa. Apostoli Paavali viittaa siihen mielen tilana, jota ilman edistys ei ole vain pelkästään vaikeaa, vaan mahdotonta.

Tessalonikalaisille hän kirjoittaa: Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit” (1. Tess. 5:6). Kaksi jaetta myöhemmin hän jatkaa kehotustaan sanoen: Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit” (1. Tess. 5:8).

Timoteukselle hän julistaa: Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan (1. Tim. 3:2). Ja yhdeksän jaetta myöhemmin luemme: Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa (1. Tim: 3:11).

Tiitukselle hän painottaa: …vanhat miehet olkoot raittiit…” (Tiit. 2:2).

Mitä tulee Pietariin, niin hän vetoaa lukijoihinsa näillä sanoilla: Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä” (1. Piet. 1:13). Ja luvussa 4 jakeessa 7 hän jatkaa:Mutta nyt kaikkein loppu lähestyy. Niin olkaat siis raittiit ja valppaat rukoilemaan.” (Biblia 1776). Ja vielä ennenkuin lopettaa hän vetoaa:

”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8)

Kaikki nämä vetoomukset antavat selkeän sanoman ja niiden pitäisi kannustaa meitä etsimään tätä perustavaa ominaisuutta jonakin välttämättömänä.

Mitä on raittius?

Yleensä päättelemme ihmisen olevan raitis, jos hän ei ole alkoholin, tai huumeiden, vaikutuksen alainen. Tämä määritelmä jää kuitenkin kauas täydellisestä. Itseasiassa se voi johtaa meidät vääriin tai epätarkkoihin päätelmiin, koska alkoholi ja huumeet eivät varmasti olet ainoat asiat, jotka pystyvät vaikuttamaan mieleemme negatiivisesti; on monia muita asioita, jotka voivat alentaa henkisiä kykyjämme ja tehdä ne toimimattomiksi. Jatkossa tulen listaamaan niistä joitakin tarkoituksella terävöittää ymmärrystäsi ja laajentaa näkökulmaasi, mutta nyt, salli minun selittää, mitä on raittius.

Henkilöä sanotaan raittiiksi, kun hän silloin, kun nämä kyvyt toimivat hyvin, toisin sanoen, kun ympäröivät olosuhteet ja vaikutukset eivät heikennä niitä, voi keskittää kaikki henkiset kykynsä siihen, mitä tekee. Näin ollen kaikki, mikä pystyy heikentämään henkistä kykyämme, pitäisi katsoa mahdolliseksi uhkaksi, joka pystyy johtamaan meidät harhaan, sikäli kuin kyse on raittiudesta.

Häiriö

Ensimmäinen vihollinen, joka mielemme on kohdattava, on ”häiriö”, sillä kun mieltä häiritään, se voi toimia vain osittain. Itseasiassa useimmat onnettomuudet tapahtuvat, kun henkilö ei ole riittävän tarkkaavainen, tai ei lainkaan tarkkaavainen, toisin sanoen, kun hänen ruumiinsa on yhdessä paikassa ja mielensä toisessa. Samoin useimmat huonot päätökset tehdään, kun mieli on hajanainen ja levällään. Odottaa hyviä tuloksia, kun mielemme on hajallaan tai jakautunut, on leikittelyä typeryydellä. Jaakob ei olisi voinut sanoa sitä selvemmin kirjoittaessaan:

“Kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään” (Jaak. 1:8).

Jos meillä välillä on vaikeuksia toimia oikein, kun mielemme on keskittynyt, niin mitä me teemme silloin, kun se on kahtiajakautunut, tai kokonaan poissa.

Turhautuminen

Turhautuminen tulee tavallisesti, kun emme pysty saavuttamaan tai muuttamaan jotakin, tai kun äkilliset vastoinkäymiset estävät edistymisemme. Se voi johtaa meidät sairaan huumorin tai jopa raivon tilaan.

Se voi tapahtua, kun olet tulossa myöhästyneenä seurakunnan kokoukseen, etkä löydä pysäköintipaikkaa. Etsit, ajat kadulta kadulle ja lopulta näet miehen menossa autoonsa. Kysyt häneltä, onko hän lähdössä ja onneksi vastaus on myöntävä. Mutta kuluu 20 sekuntia, 30 ja 50 eikä mitään tapahdu. Nyt jo useat autot piippaavat odottaen sinun siirtyvän eteenpäin. Kärsivällisyytesi alkaa loppua ja yhtäkkiä kuin ehkä odottamatta huomaat karjuvasi miehelle autossa: ”Mitä siellä tapahtuu?” ”Ei mitään”, mies vastaa, ”asetan vain navigaattoria”. Tällaisia asioita voi tapahtua, kun ihminen lähtee raittiudesta.

Kiire

Siirtyä nopeammin kuin voimme ajatella, voi myös saada meidät poikkeamaan raittiuden tilasta. Kun ryntäilemme voittaaksemme kellon, unohdamme helposti tärkeitä asioita. Se voi olla passi, lompakko, sateenvarjo tai äärimmäisessä tapauksessa vaimomme. Voimme jättää auton avaimen pakastimeen, rikkoa maljakon matkalla ulos, jättää ulko-oven lukitsematta rynnätessämme autollemme vain todetaksemme, että olemme hukanneet avaimen, emmekä pääse minnekään. Sellainen on puutteellisen mielen perintö, mutta ihminen, joka pitää itsensä raittiina, välttää sellaista henkistä myllerrystä eikä joudu pulaan.

Paniikki

Kun huolestuttavat olosuhteet terrorisoivat ihmistä, niin kaikenlaisia epämiellyttäviä asioita voi tapahtua. Hän voi heittäytyä auton eteen, ajaa päin liikennevalopylvästä, tai jopa hypätä ulos viidennen kerroksen huoneiston ikkunasta. Sellainen voi olla heikentyneen mielen seuraus

Samaa voitaisiin sanoa vihasta, jonka vallassa ihminen voi sanoa, mitä ei halunnut, tai tehdä, mitä ei olisi koskaan tehnyt raittiuden tilassa. Ja entä sellaiset häiriöt, kuin mustasukkaisuus, ylpeys tai kateus.

Joo! Monilla asioilla on mahdollisuus vetää mielemme pois raittiudesta ja niin, että epänormaaliudesta tulee osamme ja typeryydestä perintömme. Auttakoon totuuden Henki meitä ennakoimaan raittiuden viholliset, ennen kuin ne alistavat meidät kohtaloonsa.

Read Full Post »

Tämä artikkeli on tavallaan kaksiosainen. Aluksi kirjoittaja kertoo Esiintuleva kirkko -liikkeen (Emerging Church) erikoisesta suhteesta alkoholijuomiin. Erään määritelmän mukaan kyseisen liikkeen nimi on ”liukas nimitys liukkaalle liikkeelle, joka on niin sirpaleinen ja vaihteleva, että sen määritteleminen on kuin yrittäisi naulata hyytelöä seinälle”. Artikkelin suomentajan mukaan ”kyseessä ei ole mikään virallinen kirkkokunta tai uskonsuunta, vaan postmoderni virtaus, joka pyrkii vaikuttamaan kaikissa suunnissa”. Esimerkiksi hiljattain helluntaiseurakuntien syyspäivillä oli pääpuhujana John Burke, joka on Yhdysvaltain tunnetuimpia Esiintulevan liikehdinnän edustajia.

Artikkelin loppuosassa kirjoittaja osoittaa hyvin ja raamatullisesti, miksi alkoholi ei kuulu kristitylle.


 

The Emerging Church Loves to Drink
November 12, 2013, David Cloud, Way of Life Literature, P.O. Box 610368,
Port Huron, MI 48061 866-295-4143, fbns@wayoflife.org, suom. SK

Seuraava on laajennettu kirjastamme WHAT IS THE EMERGING CHURCH (Mikä on esiintuleva kirkko?)

Luettuani noin 80 kirjaa esiintulevan kirkon kirjoittajilta muutaman viime kuukauden aikana, olen ollut otettu siitä tosiasiasta, että he rakastavat juomista.

Esimerkiksi kirja Listening to the beliefs of Emerging Churches: Five Perspectives (Kuunnellen Esiintulevien kirkkojen uskomuksia: Viisi näkökulmaa) sisältää kymmeniä viittauksia juomisen iloihin. Kirjoittajat ovat Karen Ward, Mark Driscoll, John Burke, Dan Kimball ja Doug Pagitt. He tapaavat baareissa ja kapakoissa teologisten keskustelujen merkeissä. He vaihtavat keskenään oluen valmistusmenetelmiä.

Jotkut Spirit Garage’n (suomeksi Hengen talli) jäsenet tapaavat irlantilaisessa baarissa Minneapolis’in keskustassa keskiviikkoisin viikoittaisen teologisen pubin merkeissä, joka on sekoitus raamatullista keskustelua ja olutta (”Hip New Churches Pray to a Different Drummer, Trendikkäät uudet kirkot rukoilevat erilaista rumpalia”, New York Times, Feb. 18, 2004). Mars Hill -seurakunta perustaa ”samppanjabaarin” uudenvuoden juhlissaan ja osallistujia muistutetaan tuomaan henkilöllisyyskorttinsa, jotta voivat nauttia sitä kuplivaa. Mars Hill’illä on myös ”oluenpanon oppitunteja” miehille.

Riverview Community -seurakunnalla Michigan’in Holt’issa on RiverBrew -ilta (brew = sahti, olut), jossa on kotitekoista olutta ja uskonnollista keskustelua. Työn johtaja, Brett Maxwell sanoo: ”Joitakin pelottaa kävellä kirkkoon, kun eivät ole koskaan olleet siellä, mutta jos ystävä kutsuu heitä hengailemaan, ottamaan pari olutta ja hengailemaan muutamien kaverien kanssa seurakunnasta, niin se on paljon vähemmän pelottavaa” (”Holt Ministry Celebrates Its Love of God and Beer, HM juhlii rakkauttaan Jumalaan ja olueen”, Lansing State Journal, Feb. 29, 2008). Kun häneltä kysyy, mitä Jeesus joisi, Maxwell vastaa: ”Uskon, että hän istuisi ihmisten kanssa baarissa ja joisi, mitä he juovat ja olisi iloinen tehdessään niin.”

Seurakunta nimeltä Journey (Matka) Missouri’n St. Louis’issa isännöi piiriä nimeltä ”Theology at the Bottleworks” (Teologiaa pullojen parissa), jossa osallistujat ottavat olutta ja keskustelevat poliittisista ja hengellisistä aiheista, kuten naisten roolista yhteiskunnassa, lakijärjestelmästä tai eläinten oikeuksista (”Brewing Battle Missouri Baptists frown on beer as evangelistic hook, Oluttaiston Missourilaiset baptistit paheksuvat olutta evankeliumin koukkuna”, Christianity Today, June 29, 2007).

Jim West on kirjoittanut kirjan ”Drinking with Calvin and Luther (Juoden Calvin’in ja Luther’in kanssa) edistämään ideaa, että alkoholijuomat ovat Jumalan lahja, ei vain jotakin sallittavaa, vaan juhlittavaa. Hän sanoo: ”He rellestivät (reveled) siitä Jumalan lahjana.”

Phyllis Tickle johtaa Beer and Bible (Olut ja Raamattu) -kokoontumisia Kudzu’lla (baari/grilli) Tennessee’n Memphis’issä. Tickle sanoo tällaisen toiminnan olevan ”täsmälleen sitä, missä uskonto menee tällä hetkellä” (”Seeking Spirituality Outside of Churches, Etsien hengellisyyttä kirkkojen ulkopuolelta”, Memphis Online, Sept. 8, 2008).

Osallistuja Doug Hardin sanoi, että hän kasvoi baptistina, mutta jätti sen 30 vuotta sitten, ”eikä nyt viihtyisi seurakunnan raamattupiirissä”. Toinen osallistuja sanoi, että hän tykkää pubityylistä, koska ”meidän ei tarvitse harrastaa uskontoa, kuten aina olemme tehneet sitä”.

Worship at the Water, (Perdido Bay’n metodistikirkon työmuoto, Jumalanpalvelus veden äärellä) kokoontuu sunnuntaisin Flora-Bama -hallissa, joka on pakkaus- ja osteribaari (Package and Oyster Bar) Floridan Perdido Key’ssä, kuuluisa bikinikilpailuistaan ja baaritappeluistaan. Ihmiset tulevat sisään uimapuvuissaan ja nauttivat raamattupiiristä Bloody Mary – tai viskidrinkkien kera. Jack de Jarnette, Perdido Bay’n yhdistetyn metodistikirkon pastori sanoo, että jos Jeesus palaisi maan päälle, hän todennäköisesti tulisi Flora Bama’lle (”Florida Church Mixes Bibles and Booze, Floridalainen kirkko sekoittaa Raamatut ja viinan”, The Blaze, Aug. 15, 2012).

Christ Church Connecticut’in Oxford’issa, isännöi viikottaista ”Beer, Bible and Brotherhood” (Olut, Raamattu ja veljeys) -kokoontumista paikallisessa baarissa. Pastori John Donnelly, siemailee Samuel Adams Boston -olutta, samalla kun vetää piiriä (”Pastor Drinks Beer in the Name of Jesus, Pastori siemailee olutta Jeesuksen nimessä”, Charisma News, Oct. 11, 2013).

Kesällä 2013 Moody Bible Institute lakkautti 127-vuotisen kieltonsa koskien opettajien ja henkilökunnan alkoholin ja tupakan käyttöä. Uusi korostus pyrkii luomaan ”hyvän luottamusympäristön, joka korostaa arvoja, ei sääntöjä”. (”Moody Bible Institute Drops”, Christianity Today, Sept. 20, 2013).

Mitä Raamattu sanoo?

On totta, että jotkut protestanttiset uskonpuhdistajat joivat alkoholijuomia, mutta he eivät ole meidän auktoriteettimme. He myös ”kastoivat” vauvoja ja hukuttivat baptisteja!

On totta, että Vanhassa Testamentissa on tapauksia, joissa Jumala salli kansansa Israelin juoda alkoholipitoista viiniä, mutta Vanhassa testamentissa on monia asioita, joita emme tänä päivänä harjoita.

Uskon, että kristittyjen tänä päivänä ei pitäisi juoda alkoholijuomia mm. kolmesta seuraavasta syystä ja olen vakuuttunut, että ne ovat yleisesti sovellettavia:

  1. RAAMATTU VAROITTAA, ETTÄ VIINI JA VAHVAT JUOMAT ON PILKKAAJA JA PETTÄÄ IHMISET.

Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee” (Snl. 20:1).

Sanoa, että alkoholijuomia voidaan käyttää kohtuullisesti, kuulostaa järkevältä, mutta hyvin harva juoppo, on koskaan aloittanut tarkoituksella tulla juopoksi. On eittämätön tosiasia, että ihminen, joka ei juo lainkaan, ei milloinkaan tule juovuksiin, eikä hänestä milloinkaan tule juomaria.

Kaikki esiintulevan kirkon siemailijat myöntävät, että Raamattu kieltää juopuneisuuden, mutta kaikki heidän puheensa juomisen ja oluen tekemisen iloista, ”Guinnesseista” ja ”keisarillisten tuoppien kierroksista”, saa minut miettimään, ovatko he joskus hiukan hiprakassa juomispuheissaan, ellei nyt ihan juovuksissa! Kuinka päihtynyt on oltava ollakseen juovuksissa? Tarvitseeko esiintulevien kirkkojen koskaan nimetä ”autokuskeja”?

En usko, että Nooalla oli tarkoitus juopua ja aiheuttaa niin paljon harmia pojanpojalleen, harmia, jolla on pysyviä seurauksia tähän päivään – mutta viini on pilkkaaja. Äidinpuoleinen isoisäni joi ennen pelastumistaan ja kun hurskas isoäitini meni naimisiin hänen kanssaan, hän vaati, ettei hän koskaan ottaisi tippaakaan viinaa ja se oli lupaus, jonka hän antoi. Mutta eräänä päivänä hän ja eräs toinen kirvesmies olivat tekemässä taloa ja se toinen kirvesmies puhui isosisän ottamaan vain siemauksen ”jäähdyttämään kieltä”. He molemmat olivat ympäri päissään ja päätyivät putkaan – ja isosisä oli sentään baptistikirkon diakoni! Hän katui katkerasti ja palautui ja sikäli kuin tiedetään, ei koskaan juonut tippaakaan, mutta se oli väkevä muistutus hänelle, että viini on pilkkaaja.

Alkoholi pystyy pettämään ja turmelemaan. Ihminen ei koskaan tiedä hallitseeko hän sitä, vai se häntä. Neuvo Snl. 20:1 sanoo minulle, että viisas ihminen pysyy siitä kokonaan erossa.

Seuraava on viisas lausunto vuodelta 1891 John G. Paton’ilta, joka oli lähetyssaarnaaja Uusilla Hebrideillä:

”Havainnoistani jo varhaisella iällä vakuutuin, että pelkät raittiusyhdistykset epäonnistuivat ja että täysraittius, Jumalan armon avulla, oli ainoa varma ehkäisy, kuten myös parannuskeino. Se, mikä oli kohtuutta yhdellä, oli juopumusta toisella ja kaikki juopot tulivat, ei niistä, jotka harjoittivat täysraittiutta, vaan niistä, jotka harjoittivat, tai yrittivät harjoittaa kohtuutta. Olin nähnyt kohtuuden miesten juovan viiniä liikaa juovien läsnä ollessa, enkä koskaan voinut nähdä, että he olisivat kokeneet itsensä syyttömiksi ja olin tuntenut pappeja ynnä muita, kerran vahvoja kohtuuden kannattajia, jotka putosivat tämän ns. kohtuuden läpi ja tulivat juomareiksi. Siksi minusta on koko elämäni ajan näyttänyt, että puheen ollen kaikenlaisista päihteistä, täysraittius niistä juomina on ainoa järkevä kohtuus ja niiden käyttö sallittakoon yksinomaan lääkkeinä ja silloinkin vain äärimmäisellä varovaisuudella, koska ne ovat petollisia ja vahingollisia myrkkyjä, alentavinta ja turmelevinta lajia.”

Ajattele myös seuraavaa todistusta, jonka eräs lukija lähetti minulle tästä aiheesta:

”Veljet ja sisaret Kristuksessa! Minulla on ensikäden tieto siitä, mitä vain yhden ryypyn ottaminen voi tehdä perheelle. Isäni, ollessaan 15-vuotias, laitettiin hevosen selkään naapurin miehen taakse ja hän ratsasti läheiseen kaupunkiin ja otti ensimmäisen ryyppynsä. Siitä päivästä lähtien hän oli koukussa ja hänestä tuli lähes elinikäinen alkoholisti. Se kärsimys, jonka perheemme kävi läpi ja käy edelleen, on sanoin kuvaamaton. Isä vastaanotti Kristuksen 62-vuotiaana ja tuli täysraittiiksi. Hän ei voinut sietää alkoholistiystäviään, kun he pysähtyivät ja tarjosivat hänelle ryyppyä, kuten aina ennenkin. Johtuen hänen alkoholismistaan ja loukkaavista puheistaan, pikku siskoni ei toivu koskaan. Se on vaikuttanut perheeseemme hirveän haitallisella tavalla kaikki nämä vuodet. Vilpitön suositukseni on: ÄLÄ MILLOINKAAN KOSKE SIIHEN, sillä et tiedä, mitä ensimmäinen ryyppy tekee. Se on tavallaan kuin ensimmäinen kiusaus ottaa ensimmäinen puraisu omenasta paratiisissa. Alkoholin seurauksena miljoonat kodit ovat särkyneet ja tuhottu, sieluja helvetissä ja piinassa täällä maan päällä.”

Voivatko esiintulevat taata, että he ja heidän siemailukaverinsa eivät koskaan tule yhtään juovuksiin? Voivatko he taata, etteivät saata jotakuta kiusaukseen tulla alkoholistiksi? He eivät sitä voi, koska ”viini on pilkkaaja”.

  1. RAAMATTU KEHOTTAA USKOVIA OLEMAAN OLEMATTA LOUKKAUKSEKSI MISSÄÄN.

Älkää olko loukkaukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle. Minäkin yritän kaikessa kelvata kaikille. En etsi omaa hyötyäni vaan monien, että he pelastuisivat. (1. Kor. 10:32-33. Raamattu Kansalle).

Itse jätin tupakoimisen muutaman kuukauden kuluttua pelastumisestani ja se ei tapahtunut siksi, että olisin ajatellut sen olevan väärin, tai että olisin ollut huolestunut terveydestäni; se johtui siitä, että tiesin sen voivan loukata toisia. Halusin todistukseni olevan puhdas loukkauksesta, jotta Jumala käyttäisi minua ja minulla olisi ikuista hedelmää palveluksestani Herralle. En halunnut, että todistaessani jollekin hän ehkä ei huomioisi minua, tai häiriintyisi, kun näkisi savukepakkauksen taskussani.

Jos tämä on totta tupakoinnin suhteen, niin se on vielä enemmän totta alkoholijuomien juomisen suhteen. On tosiasia, että monet uskomattomat ajattelevat, että uskovan ei pitäisi juoda. Heillä on korkeammat normit kristityille, kuin joillakin kristityillä itselleen.

Jo mahdollisuus, että joku voi loukkaantua minun juomisestani, pitäisi riittää uskovalle, että poistaa sen elämästään ja se mahdollisuus on hyvin suuri modernissa yhteiskunnassa. Paavali oli valmis lopettamaan lihan syömisen kokonaan tässä nykyisessä maailmassa, jos arveli jonkun siitä loukkaantuvan ja todistuksensa vahingoittuvan (1. Kor. 8:13) ja lihan syöminen on sentään täysin laillista. Kuinka paljon enemmän uskovan pitäisi olla valmis luopumaan alkoholijuomista, jotka ovat parhaimmillaan hyvin kyseenalaisia ja joilla on kyky itsessään aiheuttaa vahinkoa (mitä liha ei tee)!

  1. RAAMATTU KÄSKEE USKOVAA KARTTAMAAN KAIKENKALTAISTA PAHAA (1. Tess. 5:22).

Se on kauaskantoinen kehotus. Alkoholijuomat ovat suuri paha ja kirous modernissa yhteiskunnassa. Ajattele autokolareita, tauteja, aviorikoksia, irstautta, avioeroja, laiminlyötyjä lapsia, pahoinpideltyjä vaimoja, rahan tuhlausta, pelaamista, jumalanpilkkaa, puhdasta typeryyttä. Katso olut- ja väkijuomamainoksia, kuinka ne aina pöyhistelevät aistillisuudella ja vastuuttomuudella. Tammikuussa 2005 kuninkaallinen lääkärikoulu (Royal College of Physicians) Englannissa varoitti, että Britannia kärsii alkoholiin liittyvien ongelmien epidemiasta, joka ruokkii väkivaltaa ja sairauksia kaikkialla maassa (The Telegraph, Jan. 3, 2005). Sama epidemia riehuu kaikkialla maailmassa.

Jos jokin yleensä näyttää pahalta tänä päivänä, niin se on alkoholijuomat ja Raamattu ei pelkästään ehdota, että kartamme kaikkea pahalta näyttävää; se käskee meitä tekemään niin!

On myös tärkeää ymmärtää, että on dramaattinen ero alkoholipitoisuudessa tämän päivän viinin ja Raamatun ajan viinin välillä. Seuraavat Norman Geisler’in ja Robert Stein’in lainaukset ovat artikkelista Focus in Missions, syyskuu 1986:

”Monet viiniä juovat kristityt tänä päivänä olettavat virheellisesti, että se, mitä Uusi Testamentti tarkoitti viinillä, on sama kuin tänä päivänä käytetty viini. Se kuitenkin on valhetta. Itseasiassa tämän päivän viini on raamatullisen määritelmän mukaan alkoholijuoma ja näin ollen kielletty Raamatussa. … Edes muinaiset pakanat eivät juoneet, mitä jotkut kristityt tänä päivänä juovat.” (Geisler).

”Kuluttaakseen saman määrän alkoholia, joka on tämän päivän kahdessa martinissa, henkilön olisi juotava yli 22 lasillista Raamatun ajan viiniä, joka sisälsi kolme osaa vettä ja yhden osan viiniä” (Stein).

Mitä tulee ideaan, että Jeesus teki ja joi alkoholipitoista viiniä, osoittaisin lukijalle seuraavaa edesmenneen Bruce Lackey’n artikkelia – Did Jesus Make Alcoholic Wine? (Tekikö Jeesus alkoholipitoista viiniä?)

copyright 2013, Way of Life Literature

 

Read Full Post »

Living Like the ”Sons of Light”
Posted by MORIELDANNY (D. E. Isom) 31.10.2010

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” (1. Tess. 5:1-5)

Tämä ei ole retorinen kysymys enkä myöskään ole pilkallinen tai ivallinen, mutta voisiko joku selittää minulle, miksi lopunaikojen ajoitus ja rakenne ei ollut mikään mysteeri alkuseurakunnalle ja silti me pidämme aiheesta loputtomasti konferensseja ja julkaisemme lukemattomia kirjoja ja verkkosivuja? Ehkä minun kohtuuden nimissä täytyy muotoilla kysymys uudelleen. Näyttää itse asiassa että, ongelma ei niinkään paljon koske tiedonjanoa Jumalan suunnitelmien toteutumisesta Herran päivän lähestyessä, vaan sitä, kuinka elää tuon tiedon varjossa. Se voisi olla ikivanha kysymys kärryjen sijoittamisesta hevoseen nähden. Näyttää, että on joitakin, jotka uskovat, että jos he vain voisivat saada kylliksi tietoa, niin se innoittaisi heitä elämään viimeisten päivien varjossa niin kuin pitääkin. Paavali opettaa, että meillä on jo kylliksi tietoa, niin että meidän ei pitäisi tehdä MUUTA, kuin elää, niin kuin viimeisten päivien varjossa pitääkin.

En osaa edes arvioida kuinka monesti minulle on esitetty jonkinlainen kaavio, joka ”selittää” viimeisten päivien aikataulua. Minä kiitän vaivannäöstä, mutta huomaan olevani toivottomasti urautunut käsitykseen, että kuten useimmat asiat uskovan elämässä, se ei ole niinkään paljon tiedon, kuin uskon koe. Paavali antaa ymmärtää, että tämä on niin perustavaa jokaisen uskovan ymmärrykselle, että sitä tuskin edes kannattaa lainkaan mainita! ”Sillä itse te varsin hyvin tiedätte” (1. Tess. 5:1). Näiden asioiden rakenne on yhtä alkeellinen, kuin millä tahansa muulla evankeliumin opilla. Jokainen uskova tietää ilman muuta, kuinka se toimii:

  1. ”…että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä” (1. Tess. 5:2).
  2. ”…silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon” (1. Tess. 5:3).
  3. ”…eivätkä he pääse pakoon” (1. Tess. 5:3).

Siinä se on. Voit tietää, jos olet raskaana kuudetta viikkoa, että synnytys lopulta tulossa, mutta yhdeksännen kuukauden lopussa, siitä riippumatta kuinka hyvin luulette valmistautuneenne, jokainen on tyrmistynyt ja paniikissa, kun ensimmäiset, suhteellisen harvat, synnytyskivut iskevät – eivätkä koskaan ole täysin valmistautuneita, kun ne nopeasti tihenevät ja voimistuvat huipentuen ”äkilliseen” synnytykseen, jonka jokainen tiesi koko ajan olevan joka tapauksessa tulossa. Mitä jokaisen kristityn tulee tietää lopunajoista? Ne tulevat odottamatta; ne tulevat esiin hyvin nopeasti ja valmistautumattomilla ei ole pakomahdollisuutta.

Anteeksi sanaleikki, mutta on hyvä syy, miksi väännän rautalangasta asiaa, mitä jokaisen kristityn oletetaan tietävän lopunajoista; se johtuu Paavalin sanoman loppuosasta ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen luvussa 5. Hän lähtee olettamuksesta, että koska me jo tiedämme kaiken, niin tarvitsemme tietää, että on olemassa ominaispiirteiden perusyhdistelmä liittyen niihin, jotka elävät Kristuksen paluun varjossa. Ja kuinka meidän sitten pitäisi elää näissä viimeisissä päivissä? Mitä Paavali opettaa, jonka pitäisi olla lopunaikojen uskovien kaiken ylittävä huolenaihe ja toimintatapa?

”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia” (1. Tess. 5:4-5).

Valon ja pimeyden vertauskuvat ovat kiehtovaa tutkittavaa läpi koko Raamatun eikä sitä voi täysin eritellä tässä, mutta tässä nimenomaisessa kontekstissa korostus on elämäntavassa. Mitä tulee pimeydessä eläviin, niin Hänen tulemuksensa on oleva äkillinen ja odottamaton. Kuinka sitten tämä vertauskuva konkretisoituu todellisessa elämässä? Mikä on ominaista ihmiselle, joka elää hengellisessä pimeydessä?

”Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.” (Ef. 4:17-19)

Se on sellaisen katumatonta elämää, joka elää itselleen ja harjoittaa tuota elämää toimien ”mielensä turhuudessa, pimentyneenä ymmärrykseltään”. Tämä on ”petoksen” raamatullinen määritelmä. Kun joku tavoittelee jatkuvasti väärää asiaa vastustaen kaikkia yrityksiä saavuttamisekseen tai palauttamisekseen, niin Jumala lopulta luovuttaa heidät sille asialle, jota he niin sitkeästi etsivät. Vertaa tätä siihen, mitä Paavali opettaa niistä, jotka tulevat pimeydestä valoon:

”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle.” (Ef. 5:8-10)

Ne, jotka ovat pimeydessä, elävät itselleen; ne, jotka ovat valossa, elävät Kristukselle. Itse asiassa tämä juuri on se, mitä Pietari painottaa silmiinpistävänä syynä, miksi meidät on kutsuttu elämään ainoastaan Kristukselle, ettemme enää eläisi, kuten entinen minämme.

”Mutta te olette ‘valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;” (1. Piet. 2:9).

”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan sellaisena, joka elää valossa – sellaisena, joka on itse valo ja suola muulle maailmalle.

Kuinka sitten tämä ”valossa eläminen” tapahtuu? Kuinka sellaiset uskovat tunnistetaan? Kuinka heidät voidaan erottaa niistä, jotka ovat pimeydessä? Toinen on valveilla ja raitis, toinen nukkuu ja on juovuksissa.

Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.” (1. Tess. 5:6-8)

Hengellinen juopuneisuus rinnastetaan Raamatussa hengelliseen petokseen. Se tuottaa saman tilan, kuin mikä tulee kohtuuttomasta alkoholin kuluttamisesta, jossa joku tulee tietämättömäksi ei vain siitä mitä tapahtuu hänen sisällään, vaan kaikesta muustakin ympärillään. He eivät tiedosta maailman läheistä tuhoa, koska eivät osaa tiedostaa henkilökohtaista tuhoa, jota ovat kutsumassa itselleen. Paavali erottelee vielä pitemmälle sanoen, että nämä kaksi ihmislajia erotetaan tekojensa kautta, varsinkin käytöksessään toisia kohtaan ja heidän kohtelussaan.

”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa.” (Room. 13:12-13)

On merkittävintä, että sellaisina aikoina Paavali puoltaa uskovan tarvetta Jumalan sota-asun antamaan suojaan. Se on laajempi kuva sellaisesta, joka on valmistautunut viimeisiin päiviin, joka pukee yllensä ”uskon ja rakkauden kilven ja kypäräksi pelastuksen toivon”. Usko on sielumme suoja, joka koskee suhdettamme Kristukseen, rakkaus on sydämemme suoja, joka koskee suhdettamme muihin ja toivon kypärä päässämme on suoja mielellemme, jonka tulisi olla siihen, mikä ylhäällä on. (Kol. 3:1-3)

”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan raittiina ja valvovana, joka on näkyvästi erilainen suhteessaan Kristukseen, suhteessaan muihin ja ajattelutavassaan.

”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.” (1. Tess. 5:9-11)

Mihin lopulta johtaa eläminen valon asemesta pimeydessä, raittiuden asemesta juovuksissa, valvomisen asemesta nukkuvana? Niille, jotka elävät itselleen (pimeydessä, juovuksissa ja nukkuen), se merkitsee Jumalan vihan kokemista; niille, jotka elävät ainoastaan Kristukselle (valossa, raittiina ja valvovina) se merkitsee, että ”elämme yhdessä Hänen kanssaan”. Pelastus ei ole rajoitettu tiukasti hetkeen, jolloin ratkaisu Kristuksen puolelle tehtiin, vaan muuttunut, eteenpäin menevä elämä todistaa siitä jatkuvasti, mikä panee Hänen Sanansa ja tiensä käytäntöön.

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt. 7:21-23)

He tunsivat Hänen nimensä! He ajoivat ulos riivaajia ja tekivät ihmeitä! Kuitenkaan he eivät eläneet Hänen Sanansa mukaan, vaan olivat ”laittomuuden tekijöitä”.

Ehdottaisin syyksi siihen, että Paavali täydentää tämän sanoilla: ”…sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin”, on, että hän haluaa edistää ympäristöä, joka pitää kallisarvoisena lainkuuliaisuutta (lawfulness) – kuuliaisuutta Jumalan Sanalle – siinä määrin, että näin ei käy viimeisten päivien uskoville. Itse asiassa ottaen huomioon Paavalin opetuksen kontekstin näyttäisi, että on kolme silmiinpistävää asiaa, joita pitäisi käyttää rohkaisemaan ja rakentamaan uskovia viimeisillä hetkillä:

  1. Oppi ylösnousemuksesta, ”että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan” (1. Tess. 5:10).
  2. Rohkaisu elää raittiina, valveilla ja valon lapsina. Toisin sanoen, asettaen Jumalan Sanan ja tiet käytäntöön elääksemme näkyvästi muuttunutta elämää.
  3. Ottaa käyttöön Jumalan koko sota-asu, joka tässä samaistetaan uskoon, rakkauteen ja toivoon (1. Tess. 5:8), jotka varjelevat sydämemme, sielumme ja mielemme.

”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan ei vain omaa uskollisuuttaan tavoittelevana, vaan sellaisena, joka rohkaisee toisia samaan.

”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.” (1. Tess. 5:12-13)

Meillä on toinen kokonainen saarna siitä tosiasiasta, että raamatulliset johtajat ”tekevät työtä teidän keskuudessanne” – he osallistuvat aktiivisesti palvelutyöhön ja ”neuvovat teitä” so. he opettavat kuinka Jumalan Sana pannaan käytäntöön. On kuitenkin tärkeää huomioida, että Paavali huomauttaa väliin, että on tärkeää ”antaa tunnustusta” ja ”pitää erinomaisen rakkaina” hengellisiä johtajiamme. Sillä on todennäköisesti paljonkin tekemistä sen tosiasian kanssa, että raamatullinen johtajuus on olennaisen tärkeä historian kaikkina aikoina, mutta se on erikoisen tärkeä aikoina, jolloin pimeys, juopuneisuus ja nukahtaminen ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Luulen, ettei kehotus ”eläkää rauhassa keskenänne”, tarkoita yksinomaan johtaja-seuraaja-suhdetta, vaan myös lauman jäsenten välisiä suhteita. Johtajan resurssit ovat tehokkaammassa käytössä, kun ne keskitetään palvelutyöhön eikä konfliktien ratkaiseminen häiritse.

”Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.” (1. Tess. 5:14-15)

Hetkinen! Emmekö ole kirjoittaneet näistä velvollisuuksista paikallisten johtajiemme tehtäväkuvauksissa? Miksi meitä kutsutaan ottamaan nämä velvollisuudet? Raamatullisen johtajuuden malli ei ole diktatuuri; se on kumppanuus. Paavali tuo asiat intiimimmälle tasolle. Se, mitä tässä luetelluilla asioilla on yhteistä, on, että ne kaikki liittyvät henkilösuhteisiin. Seurakunnan kokonaisuutena oletetaan olevan mukana siinä, kuinka annetut neuvot pannaan käytäntöön.

Tunnistetaan kolmenlaisia ihmisiä: ”kurittomia”, ”alakuloisia” ja ”heikkoja”. Ehkä paremmin ymmärtäisimme heidän luonnettaan, jos kääntäisimme: ”undisciplined” (kuriton), ”challenged” (vammainen) ja ”spititually immature” (hengellisesti kypsymätön).

Kurittomat ovat pohjimmiltaan kokemassa kuuliaisuuden kriisiä, haluttomia panemaan Jumalan Sanaa käytäntöön. Siksi heitä täytyy nuhdella, käsitellä vähän suorasukaisemmin ja lujemmin, samalla tavalla kuin rakastavat vanhemmat kohtelevat omapäistä lasta. He tarvitsevat kuria.

Alakuloiset ovat pohjimmiltaan kokemassa uskon kriisiä uskoaan haastavien olosuhteiden alas painamina. Rohkaisu tuolla hetkellä on mitä arvokkainta. He eivät tarvitse lujaa kättä, vaan lämmintä syleilyä.

Heikot kokevat eri aikoina joko kuuliaisuuden kriisiä, tai uskon kriisiä, tai sitten molempia. Mitä tahansa lähestymistapaa heihin sovelletaankaan, niin se täytyy tapahtua auttamisen hengessä, aivan kuten rakastavat vanhemmat tahtovat auttaa lastaan kasvamaan ja kypsymään ja lopulta oppimaan tekemään oikeita ratkaisuja omin päin.

”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan sellaisena, joka ei ainoastaan tavoittele raamatullisia suhteita muihin, vaan myös johtajiinsa.

”Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” (1. Tess. 5:16-18)

Paavali tuo sen kaiken vieläkin henkilökohtaisemmalle tasolle. Sanoisin, etteivät ainoastaan nämä kolme iloitsemisen, rukoilemisen ja kiittämisen ominaispiirrettä ole erityisen tärkeitä, vaan myös niihin liittyvät adverbit, jotka ilmaisevat, että ne ovat jotakin enemmän, kuin vain pintapuolisia velvollisuuksia.

  • Meidän tulee olla aina iloiset”. Tämä kuvaa jatkuvaa tilaa ennemmin kuin tilapäistä tunnetta. Se on tunnuspiirre sellaisessa, joka alinomaa kommunikoi Kristuksen kanssa.
  • Meidän tulee rukoilla lakkaamatta”. Kun sydämemme halajaa, mitä Jumala halajaa, niin me rukoilemme päivät pääksytysten, koska Henki rukoilee meidän puolestamme ja meissä. (Room. 8:26-27)
  • Meidän tulee kiittää joka tilassa”. Tämä on sen jatkuva tunnustaminen, että Jumala valvoo aina, täyttää jokaisen tarpeen ja valmistaa meitä kaikkeen mahdolliseen.

Paavali ei luonnehdi tätä yliolkaisena neuvona, vaan yksiselitteisesti sanoo: ”Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” Kuinka monesti olemmekaan sanoneet, että jos tietäisimme Jumalan tahdon, niin tekisimme sen? Usein kyllä esitämme tuon väitteen, kun puhumme elämän ”isoista” asioista, mutta Raamattu opettaa meille, että ”isot” asiat tulevat sen seurauksena, kun kiinnitämme huomiota sellaiseen, jota maailma pitää ”pieninä” asioina. Henkilökohtainen uskollisuus suuremmissa asioissa tulee johdonmukaisesta jokapäiväisestä uskollisuudesta yksityiskohdissa.

”Viimeisten päivien kristitty” vahvistaa Jumalan tahdon omalla asenteellaan.

”Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa” (1. Tess. 5:19-22).

Siispä kun meitä on varoitettu elämään valossa, olemaan raittiita ja valvomaan, ei tavoittelemaan ainoastaan omaa uskollisuutta, vaan kehottamaan siihen toisia, tavoittelemaan raamatullisia suhteita kaikkiin ja vahvistamaan Jumalan tahto omalla iloitsemisen, rukoilemisen ja kiittämisen asenteellamme, niin mitä seuraavaksi? Harjoittamaan erottamista: ”koetelkaa kaikki (NASB: examine everything carefully, tutkikaa kaikki tarkoin).”

(Haluan vain huomauttaa välissä, että kuten Jacob Prasch on usein sanonut, että ennen kuin voit harjoittaa fysiikkaa, sinun on opittava trigonometriaa; ennen kuin voit harjoittaa trigonometriaa, sinun on opittava geometriaa ja algebraa; ennen kuin edes aloitat algebran, sinun on opittava laskentoa. Erottaminen tulee vasta, kun uskova saavuttaa kaikki perusedellytykset, eikä sekuntiakaan ennen. Missä ei ole hengellistä kypsyyttä, siellä ei ole erottamista.)

Kuinka tutkimme ja erotamme oikean ”profetoimisen” väärästä? Jumalan Sanalla. Kuinka tiedämme, miten pitää se, mikä hyvää on ja miten karttaa kaikenkaltaista pahaa? Jumalan Sanasta.

Emme tarvitse erikoista erottamisen lahjaa, mutta jokainen uskova on varustettu tietämään, mikä tulee Jumalasta, mikä tulee Saatanasta ja mikä tulee lihasta, koska Raamattu on malli.

Mitä tapahtuu, kun joku ei harjoita raamatullista erottamista jollakin näistä alueista? Se saa aikaan Hengen sammuttamisen, koska kummassakin tapauksessa se on Jumalan Sanan väärin käsittelemistä. Aivan kuten ”profetoimiset” tulee vahvistaa/paljastaa Raamatun perusteella, niin myös ero ”hyvän” ja ”pahan” välillä johdetaan samalla tavalla. Hengellä täytetty ympäristö on sellainen, joka on täysin kuuliainen Jumalan Sanalle kaikilla tasoilla ja nopein tapa sammuttaa Pyhän Hengen liekki on poiketa Jumalan Sanan mallista.

”Viimeisten päivien kristitty” mittaa kaikki asiat Jumalan Sanan mallilla.

”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.” (1. Tess. 5:23-24)

Nykyajan saarnoissa me haluamme antaa muodollisen johdannon ja sitten edetä kohta kohdalta todistamaan koko opetuksen ja sitomaan yhteen koko asian nätiksi tiivistelmäksi. Uudessa Testamentissa ei ole epätavallista kirjoittajalle pysyä aiheen ytimessä aivan loppuun saakka. Mistä Paavali todellisuudessa on puhunut koko ajan? Pyhityksestä. Tiedäthän – prosessista, jonka kautta meitä erotetaan yksinomaan Kristukselle tulemaan enemmän ja enemmän Hänen kaltaisekseen ja vähemmän ja vähemmän sen elämän kaltaiseksi, jonka jätimme ristille naulituksi.

”Viimeisten päivien kristitty” on pyhityksen työn kuluttama.

Pysähtykäämme tässä. Kootkaamme yhteen kaikki Paavalin opetukset yhteen paikkaan nähdäksemme, miten uskovan oletetaan elävän viimeisten päivien varjossa.

  • ”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan sellaisena, joka elää valossa – sellaisena, joka on itse valo ja suola muulle maailmalle.
  • ”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan raittiina ja valvovana, joka on näkyvästi erilainen suhteessaan Kristukseen, suhteessaan muihin ja ajattelutavassaan.
  • ”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan ei vain omaa uskollisuuttaan tavoittelevana, vaan sellaisena, joka rohkaisee toisia samaan.
  • ”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan sellaisena, joka ei ainoastaan tavoittele raamatullisia suhteita muihin, vaan myös johtajiinsa.
  • ”Viimeisten päivien kristitty” vahvistaa Jumalan tahdon omalla asenteellaan.
  • ”Viimeisten päivien kristitty” mittaa kaikki asiat Jumalan Sanan mallilla.
  • ”Viimeisten päivien kristitty” on pyhityksen työn kuluttama

Mitä näillä kaikilla asioilla on yhteistä? Ne ovat täsmälleen samoja asioita, joita jokaisen uskovan seurakunnan kaikkina aikoina on oletettu tekevän. Miksi apostoli Paavali ei anna mitään ”erikoisia” tai ”ylimääräisiä” ohjeita, kun on kysymys siitä, kuinka ”viimeisten päivien kristityn” pitäisi elää? Miksi hän näyttää vaativan pelkästään samaa kristillisen elämän mallia niiltä, jotka elävät viimeisissä päivissä, kuin niiltä, jotka ovat elossa missä tahansa seurakunnan aikakaudessa?

Jacob Prasch opettaa selitysmenetelmää, joka on johdettu juutalaisen Midrash’in hermeneutiikasta, jota kutsutaan nimellä kal v’homer, jonka hän selittää merkitsevän ”kevyt raskaaseen”. Se tarkoittaa, että jokin, joka pätee yleiseen tilanteeseen, on erikoisen tärkeää erikoisessa tilanteessa, tai että jokin, joka on totta helpossa tilanteessa, on korostetun tärkeää vaikeassa tilanteessa.

En ole tällä osoittamassa, että tämä olisi ainoa esimerkki, jossa Paavali käyttää midrash’in periaatetta ”kevyt raskaaseen”, mutta luulen, että käsite selittää, miksi Paavali halusi neuvoa ”viimeisten päivien kristittyjä” tekemään täsmälleen samoja asioita, joita ”kaikkien aikojen” kristittyjen on edellytetty tekevän alusta saakka. Se, mikä on ollut totta jokaisessa aikaisemmassa seurakunnan aikakaudessa, on erikoisesti totta viimeisessä aikakaudessa; se, mikä koski kristittyjä aikaisemmissa sukupolvissa, on korostetun tärkeää viimeiselle sukupolvelle: pyhityksen jatkuva työ, olla erotettu yksin Kristukselle.

Hänen paluuseensa johtavina viimeisinä hetkinä on erikoisen tärkeää, että kristityt elävät valossa omakohtaisesti uskollisina kaikissa suhteissaan mitaten kaikkia asioita Jumalan Sanalla ja ollen Hänen rakkautensa ja armonsa näkyviä esimerkkejä. Se on aina ollut tärkeää, mutta nyt se on vieläkin tärkeämpää!

Osoitus jonkun raamatullisesta vakaumuksesta, että nyt eletään viimeisiä päiviä, on elämä, joka on sitoutunut enemmän kuin koskaan uskollisen kristityn perusominaisuuksiin. Tämä on erikoisen tärkeää nyt enemmän kuin koskaan. Muista, mitä on puhuttu profeetta Danielin kautta, että viimeisinä päivinä ei vain tieto vahvistu, vaan myös vanhurskaus – Paavalin meille Tessalonikalaiskirjeessään esittämien päämäärien yhdistetty seuraus

”Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti” (Dan. 12:3).

Näyttää, että meille ei ainoastaan ole annettu kaikkea tarvitsemaamme tietääksemme tulevan Herran päivän perusrakenteesta, vaan meille on jo annettu täsmälleen se, mitä meidän oletetaan tekevän sen suhteen.

Hänen rakkaudessaan,
Servant@WalkWithTheWord.org
D. E. Isom

Read Full Post »