Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘ravinto’

The first principle of spiritual growth
Posted by Simon Desjardins 15.10.2017, suom. SK

Hengellisestä kasvusta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta tässä haluaisin keskittyä sen tärkeimpään periaatteeseen, joka usein unohdetaan ja välillä vaihdetaan humanistisempaan lähestymistapaan; lähestymistapaan, joka on naamioitu evankelisella sanastolla ja peitetty hengellisillä konnotaatioilla (sivumerkityksillä).

Kasvu joka on Jumalalta

Paavali kirjoittaa hengellisestä kasvusta: Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua” (Kol. 2:18,19).

Tässä Paavali puhuu kasvusta, joka tulee Jumalan antamasta kasvusta. Minkään muunlainen kasvu – josta välillä puhutaan hengellisenä – ei johda vanhurskauden hedelmiin. Ja on sanottava surulla, että monia evankelisia eksytetään uskomaan virtaukseen, joka tekee heistä hedelmättömämpiä kuin kivi kuun pinnalla.

Paavali ei olisi voinut sanoa sitä selvemmin. Aito hengellinen kasvu riippuu yksinomaan terveestä kommunikoinnista ihmisen ja hänen Päänsä, se on, itse Kristuksen kanssa (1. Kor. 11:3). Jos hengelliset nivelemme ja nivelsiteemme ovat vahingoittuneet johtuen flirttailusta maailman kanssa tai joistakin syntisistä käytännöistä, niin hengellistä ravintoa ei meille tarjoilla eikä kasvua tapahdu.

Analogia

Paavali tekee rinnastuksen luonnollisen ja hengellisen ruumiimme välillä. Esimerkiksi jaloillamme ei ole omaa suutansa; niiden kasvu riippuu täydellisesti niiden kiinnittymisestä päähän. Jos kumpikin jalka on hyvin yhdistetty samaan päähän, ne kasvavat samaa vauhtia ja saavat saman koon. Jotkut tietysti syövät roskaruokaa ja noudattavat hyvin huonoa ruokavaliota, mikä johtaa vajavuuksiin heidän jäsenissään. Näin ei kuitenkaan ole meidän laitamme, koska Jeesus, meidän Päämme, ruokkii meitä vain parhaalla.

Ravintoa Jumalan maasta

Jesajan kirjasta löytyy jae, joka viittaa Jeesukseen:

Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän” (Jes. 7:15).

Joku voi kysyä: ”Miten voin ja hunajan syöminen liittyy erottamiseen?” Voi ja hunaja tarkoittaa Jumalan maan tuotteitta, jotka ovat edustettuina Luvatussa Maassa (ks. 2. Moos. 3:8) ja Jeesus söi yksinomaan tällaisia tuotteita.

Kun ihminen syö aina parasta, hänessä kehittyy hieno maku ja näin ollen hän osaa erottaa nopeasti, milloin ravinto on turmeltunutta. Vuosikymmeniä sitten tapasin miehen, joka osasi täydellisesti erottaa, milloin kitara ei ollut vireessä, jos yksikin kieli oli hiukankin epävireessä. Hänen tarkkuutensa oli henkeäsalpaava. Kun kysyin, mikä oli salaisuus, hän kertoi minulle: ”Sinäkin voit kehittää saman kyvyn. Osta kitararanviritin ja pidä varasi, että soitat aina täydellisesti viritetyllä kitaralla ja jatka sitä kolme vuotta. Tuon ajan jälkeen tiedät, onko kitara täydellisesti vireessä heti, kun kuuntelet sitä.”

Tällainen muuttumattomuus auttaa meitä kehittämään erottamista. Ihminen, joka jatkuvasti häilyy pyhän ja epäpyhän välillä, on vaikeuksissa, kun tulee aika havaita korruptio.

Job ymmärsi tämän periaatteen. Kuuntele, mitä hän sanoo: Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?” (Job 6:30). Haluan painottaa, että Jeesus, meidän Päämme, ruokkii meitä aina parhaalla ja siksi osaa erottaa, mikä on terveellistä ja mikä haitallista, joten jos jäseninä olemme kunnolla kiinnitettyjä Häneen, niin meille tarjoillaan parasta ravintoa ja kasvu seuraa.

Miltä me syömme?

Avain hengelliseen kasvuun ei löydy pelkistä akateemisista saavutuksista eikä uskonnollisista toiminnoista. Se on terveessä yhteydenpidossa. Jeesus ei olisi voinut ilmaista sitä yhtään selvemmin sanoessaan:

Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani” (Joh. 6:57).

Kun on ravintoa, on elämää ja missä on elämää, siellä on kasvua. Yksi asia on varma: Jeesus tulee takaisin hakemaan morsianta, joka syö Maan parasta.Sinun huulesi tiukkuvat hunajaa, morsiameni; mesi ja maito on sinun kielesi alla ja sinun vaatteittesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu”  (Laul. l. 4:11).

Tärkeä kysymys kuuluu: Millä me ravitsemme itseämme? Nykyään on kaikenlaisia ruokia, jotkut niistä evankelikaalisesti muunneltuja. Niissä ei ole taivaallista sisältöä. Sitten on, mitä maailma tarjoaa. Se vaihtelee hyödyttämästä täyteen roskaan. Se ihminen on kuitenkin autuas, joka pysyy tiukasti kiinni päässä ja jonka kasvu on turvattu ja jonka suuntavaisto ei horju.

Toinen analogia

Hengellisen kasvun tärkein periaate on esimerkkinä myös Johanneksen evankeliumissa, jossa Jeesus vertaa meitä viinipuun oksiin.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. (Joh. 15:5).

Kuten kaikki ymmärrämme, oksa voi kasvaa vain, jos se on kunnolla kiinni viinipuussa. Irtoaminen siitä toisi kuoleman. Se on syy, miksi meidän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, millainen suhde meillä on Jeesukseen. Se on todella hengellisen kasvun perustus. Ilman sitä ei synny mitään kestävää. Meille jää sellaisia korvikkeita kuin akateeminen eli sosiaalinen kasvu, kasvu suosiossa tai taloudessa tai kenties lisäys itsenäisyydessä ja itseriittävyydessä. Kaikki nämä lisäykset tulevat kuitenkin osoittautumaan hyödyttömiksi, kun viimeinen verho nostetaan ja todellisuus paljastuu.

Read Full Post »