Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Rick Warren’

”The Kingdom of God on Earth” Without a King
15.10.2019 Lighthouse Trails Editors, by Roger Oakland, suom. SK

Käynnissä on ovelasti laadittu suunnitelma, joka julistaa, että uskonpuhdistus on ohi. ”Pyhä Henki” on muka yhdistämässä seurakunnan valtavaa herätystä varten, ennen kuin Jeesus palaa. Ekumeeninen hulluus leviää kuin virus. Harvoilla pastoreilla on aikaa kuunnella tarkkaan, mitä nykyinen paavi itse sanoo. Hän kannattaa yhteyttä kaikkien ja jokaisen kanssa, jotka liittyvät Roomaan. Juuri tätä on Jesuiitta-agenda, yhdistää kaikki ihmiset ja uskonnot Rooman auktoriteetin alaisiksi. Ja ensimmäistä kertaa historiassa roomalaiskatolisella kirkolla on jesuiitta-paavi! Kun ajattelet, että paavi antoi ensimmäisille jesuiitoille viisisataa vuotta sitten tehtäväksi mitä ikinä tarvitaan uskonpuhdistuksen lopettamiseksi ja sitten ajattele paavinvallan ja joidenkin protestanttien (kuten edesmennyt Tony Palmer) nykyisiä ponnistuksia uskonpuhdistuksen lopettamiseksi, niin se on vertahyytävä skenaario.

Ekumeenisessa kärrynpyörässä on monta puolaa, mutta kaikilla puolilla on yhteinen keskiö. Keskiö on Roomassa sijaitseva Vatikaani, jossa paavi istuu ”Pietarin” valtaistuimella. Sieltä käsin ”Jumalan valtakunta” perustetaan. Artikkelista otsikolla: ”Pope’s Mass: We’re not Christian Without the Church”, (Paavin messu: Emme ole kristillisiä ilman kirkkoa)”, joka raportoi paavi Fransiskuksesta puhumassa suurelle messuun kokoontuneelle ryhmälle, luemme:

Ilman kirkkoa ei ole sellaista asiaa kuin kristitty, eli yksin vaeltavaa kristittyä, koska Jeesus asetti itsensä kansansa matkalle: Tämä oli paavi Fransiskuksen pohdintaa messussa tänä aamuna Casa Santa Marta’ssa. Päivän ensimmäisestä lukemisesta alkaen paavi Franciscus sanoi, että julistaessaan Jeesusta apostolit eivät aloittaneet Hänestä, vaan ihmisten historiasta. Itse asiassa ”Jeesuksessa ei ole mitään järkeä ilman tätä historiaa”, koska Hän ”on tämän tarinan [loppu], jota kohti tämä tarina menee, jota kohti se vaeltaa.”1 (hakasulut alkuperäisessä).

On selvää, että kun paavi Fransiskus puhuu eteensä kokoontuneelle ryhmälle johtaessaan messua, niin kun hän sanoo ”kirkko”, hän tarkoittaa katolista kirkkoa. Seuraava lainaus vahvistaa jokaiselle epäilevälle, että hän puhui roomalaiskatolisille ”uskovaisille”:

Katsoessaan eteenpäin kristitty on toivon mies, toivon nainen. Ja tässä kristitty seuraa Jumalan tietä ja uusii liiton Jumalan kanssa. Hän sanoo jatkuvasti Herralle: ”Kyllä, minä haluan käskyt, haluan sinun tahtoasi, seuraan sinua.” Hän on liiton ihminen ja me juhlimme liittoa joka päivä messussa: siten kristitty on ”eukaristian nainen, eukaristian mies”.2

Tai ajattele seuraavaa infoa, joka on saatavana katolisella sivustolla Catholicism.org:

”Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta” (extra ecclesiam nulla salus) on katolinen uskonoppi, jota Jeesus Kristus ja Hänen apostolinsa opettivat, Isät saarnasivat, paavit ja kirkolliskokoukset määrittelivät ja kirkon kaikkien aikakausien uskovaiset hartaasti uskoivat. Paavit määrittelivät sen näin:

    • ”On vain yksi uskovaisten yleinen kirkko, jonka ulkopuolella kukaan ei pelastu.” (Paavi Innocentius III, Fourth Lateran Council, 1215.)
    • ”Me julistamme, sanomme, määrittelemme ja lausumme, että pelastuksen kannalta on ehdottoman välttämätöntä jokaiselle ihmiselle olla Rooman paavin alamainen.” (Paavi Bonifacius VIII, Bula Unam Sanctam, 1302.)
    • ”Kaikkein pyhin Rooman Kirkko lujasti uskoo, tunnustaa ja saarnaa, ettei kukaan niistä, jotka ovat katolisen kirkon ulkopuolella, ei vain pakanat, vaan myös juutalaiset ja harhaoppiset ja skismaatikot, voi saada osaa ikuisessa elämässä, vaan että he menevät iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu paholaiselle ja hänen enkeleilleen, elleivät ennen kuolemaansa ole liittyneet Kirkkoon; ja että niin tärkeä on tämän seurakuntaruumiin yhteys, että vain ne, jotka pysyvät tämän yhteyden sisällä, voivat hyötyä Kirkon sakramenteista pelastukseksi ja vain he voivat saada ikuisen hyvityksen paastoistaan, almuistaan, muista kristillisen hurskauden töistään ja kristityn sotilaan velvollisuuksistaan. Ei yksikään, olkoot hänen almunsa vaikka kuinka suuret, ei yksikään, vaikka vuodattaisi verensä Kristuksen nimen tähden, voi pelastua, ellei pysy katolisen kirkon helmassa ja yhteydessä.” (Paavi Eugenius IV, Bulla Cantate Domino, 1441.)3

Kenellä on valtakunnan avaimet

Jos olet joskus kiertänyt pyhän Pietarin aukion Roomassa, niin tiedät, ennen kuin menet sisälle kirkkoon, että siellä on Pietarin patsas, kuvaamassa yhtä roomalaiskatolisen kirkon tärkeää pylvästä. Patsas esittää Pietaria, opetuslasta, jonka katolilaiset väittävät Jeesuksen valinneen ensimmäiseksi paaviksi. Väite on, että roomalaiskatolisuus on kristinuskon ainoa todellinen edustaja, koska sen uskonkäsitykset voidaan jäljittää Pietarin nimittämiseen Jeesuksen seuraajaksi. He sanovat, että Jeesus antoi hänelle ”valtakunnan avaimet”.

Jäljittääksemme tämän väitteen alkuperää meidän on mentävä Raamattuun ja tarkistettava pitääkö väite paikkansa. Se perustuu Raamatun jakeisiin, jotka löytyvät Matteuksen luvusta 16, kun Jeesus kysyi opetuslapsilta, kenenkä he sanoivat Hänen olevan?

Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” Niin he sanoivat: ”Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista”. Hän sanoi heille: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” Silloin hän varoitti vakavasti opetuslapsiaan kenellekään sanomasta, että hän on Kristus. Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös. (Matt. 16:13-21)

Vaikka roomalaiskatoliset uskovat innokkaasti, että Jeesus valitsi erään miehen seuraajakseen ja johtamaan kirkkoa, niin se ei ole, mitä Jeesus sanoi. Jeesus vastasi esittämäänsä kysymykseen, johon Pietari oli vastannut. Pietari sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Kallio, eli perustava usko, jolle kristinusko perustettaisiin, ei olisi ihmisen seuraamista. Perustus tarkoitti sen tietämistä, kuka Jeesus on ja mikä rooli Hänellä on historiassa. Tämä avain oli se avain taivaan valtakuntaan, ei avain valtakuntaan, jonka ihminen on perustanut maan päälle, vaikka se voisi olla Jeesuksen nimissä.

Roomalaiskatolisen dogman mukaan paavit kautta aikain ovat väittäneet, että vain Rooma voi jakaa pelastusta. Alusta lähtien, Filippuksen Kesareassa, Jeesus teki opetuslapsille ja Pietarille selväksi, ettei ketään ihmistä missään tapauksessa pidä seurata eikä antaa hänelle titteliä, joka osoittaisi hänen olevan Jeesuksen Kristuksen muoto lihassa.

Kun Jeesus kertoi opetuslapsille, mitä hänelle tapahtuisi ja että Hän kärsisi, kuolisi ja nousisi ylös, niin Pietari kieltäytyi uskomasta tätä tärkeää sanomaa, joka toteuttaa evankeliumin Raamatun mukaan: Raamattu sanoo: Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ’Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko’.” (Matt. 16:22)

Jeesus vastasi välittömästi Pietarin harhaoppiseen vaatimukseen sanomalla:Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten” (Matt. 16:23).

Siinä on virhe, jota on siirretty kautta sukupolvien ja joka on vaikuttanut, ei vain roomalaiskatoliseen kirkkoon, vaan myös moniin protestanttisiin pastoreihin ja johtajiin, jotka tunnustavat uskovansa Jeesuksen evankeliumiin. Ihminen pääsee Jumalan ja ihmisen väliin. Ihmiset eivät ainoastaan käsitä väärin sitä, mitä Jeesus sanoi kalliosta, eli perustuksesta, jolle kristinusko pitäisi rakentaa, vaan he asettuvat Hyvän Paimenen asemaan ja väittävät, että heille ja ainoastaan heille, on annettu valtakunnan avainten haltijuus.

Valtakunta Nyt -evankelikaalit

Vaikka Rooma näyttää tietä rohkealla väitteellä, että Jumala valitsi Pietarin ja seuraavat paavit ottamaan tittelin ”Kristuksen sijainen” ja päättämään, mitä lampaiden pitäisi uskoa, tai olla uskomatta, niin muut ryhmät uskovat, että heidät on kutsuttu tuomaan, tai jopa valmistelemaan ja perustamaan Jumalan valtakunta tänne maan päälle ilman Kuninkaan läsnäoloa. Ottaen usein kannan, että Jeesus ei itse asiassa palaa fyysisesti hallitsemaan tuhannen vuoden ajan, nämä ryhmät näkevät itsensä Jumalan valitsemiksi olemaan inhimillisiä astioita tähän tarkoitukseen.

Tämän opetuksen yleisiä nimityksiä ovat: Valtakunta Nyt (Kingdom Now), Hallintateologia (Dominion Theology) ja Rekonstruktionismi (Reconstructionism). Ajatuksena on, että ennen kuin Kristus voi palata, maailma on tuotava yhteen yhteydessä ja täydellistämisessä ja tämän työn tekee kristillinen kirkko. Rick Warren’in päämäärätietoinen P.E.A.C.E.-suunnitelma, Jim Wallis’in sosiaalisen evankeliumin agenda ja Tony Campolo’n tai Brian McLaren’in esiintuleva kirkko (Emerging Church) ovat joitakin väylistä, joiden kautta tätä propagoidaan. Pohjimmiltaan tavoitteena on poistaa kaikki maailman ongelmat (esim. sairaudet, köyhyys, terrorismi ja saastuminen) ja siten luomme utopian ”taivaasta maan päällä”.

Vaikka tällaisen maailman luominen kuulostaa erittäin hyvältä, niin Raamatun mukaan se ei tule onnistumaan. Monet Raamatun kohdat sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa, kuvaavat hyvin erilaista skenaariota, kuten esim. seuraava:

Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. (Matt. 24:9-14)

Seuraava luettelo eräistä Valtakunta Nyt -teologian virheellisistä opetuksista valaisee sitä, kuinka vaarallinen tämä uskomusjärjestelmä on, mutta silti se on tänä päivänä valtavasti levinnyt seurakuntaan:

  • Profeetalliset Raamatun kohdat kielletään, tai niiden sanotaan toteutuneen vuonna 70 jKr. (kuten myös preterismi uskoo).
  • Seurakunta on uusi Israel (korvausteologia).
  • Harmageddon on jatkuva taistelu valon ja pimeyden voimien välillä.
  • Antikristus on henki, ei todellinen henkilö.
  • Me olemme jo Ahdistuksen ajassa, mutta samalla olemme tuhatvuotisessa valtakunnassa. Ei se sen kummempaa! Toinen tai toinen.
  • Sen sijaan, että seuraisivat perinteisiä Raamatun profetioita, he seuraavat ”uusia ilmoituksia”.
  • Nykyajan profeettoja on toteltava, eikä heitä saa tuomita epätarkkuudesta.
  • He haluavat palauttaa maan eedeniläisen luonteen, vaikka synti alkoi Eedenistä.4

Tämä liike on temmannut mukaansa planeetan ja niitä, jotka eivät suostu liittymään siihen, pidetään ”kolonialisteina”, ”sotaisina fundamentalisteina” ja ”ahdasmielisinä jauholakkeina”, jotka eivät halua tarttua ”uuteen aaltoon” ja lähteä mukaan mahtavaan herätykseen, joka on siirtämässä maailman kohti yhteyttä ja rauhaa. Monilla tämän liikkeen johtajista ei ole mitään ongelmaa liittyä Rooman paaviin ja maanpäällisiin valtakuntasuunnitelmiin, joita hänellä on liittyä yhteen muiden uskontojen, mukaan lukien islamin, kanssa.

Vaikka jotkut arvostelukykyiset kristityt näkevät, kuinka tällä suuntauksella on rooli Raamatun profetian valossa, niin valtavan suuri osa kristittyjä ei sitä näe. Nämä ovat niitä, jotka lukevat kirjoja kirjoittajilta, jotka edistävät esiintulevan kirkon (eli ”progressiivisen kristinuskon”) ajatuksia postmodernille sukupolvelle, joka hylkää Raamatun opetukset ja hyväksyy Jumalan valtakunnan perustamisen maan päälle nyt heti. He ovat valmiita liittymään yhteen muiden uskontojen kanssa uudelleen määrittelemällä kristinuskon ”lavean tien” (broad-way) hengellisyydeksi, jossa kaikki pelastuvat ja ovat osa Jumalan valtakuntaa. He eivät enää usko iankaikkisuuteen johtavaan ”kaitaan tiehen”. Jumalan valtakunta on kaikille uskonnoille, he sanovat (jopa niille, jotka eivät usko mihinkään). Yhteys, rauha, kytkeytyneisyys (connectedness) ja ykseys on kaikki, millä on merkitystä, samalla kun raamatullinen oppi pannaan syrjään merkityksettömänä käsillä olevalle ”uudelle uskonpuhdistukselle”. On selvää, että tällainen näkemys jättää hyvin vähän tilaa Ristille ja Raamatun evankeliumille ja sellaisia kirjoituksia kuin tämä, ei oteta huomioon:

Ja hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi häneltä: ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra, avaa meille’, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette’. (Luuk. 13:22-25)

Valitettavasti, vaikka voi olla monia pastoreita, kuten Rick Warren, jotka vielä pitävät kiinni henkilökohtaisesta uskosta Jeesukseen Kristukseen pelastajanaan, tulee aika, jolloin heidän nyt valitsemansa tie voi tulla heille kalliiksi. Toivon, että nämä johtajat heräävät näkemään, mitä tekevät, ennen kuin se on liian myöhäistä. Äläkä unohda niitä lukemattomia ihmisiä, jotka seuraavat näitä paimenia ja jotka eivät koskaan voi omaksua pelastavaa tietoa Jeesuksesta Kristuksesta, koska totuudet pidätetään heiltä ”rauhan” ja ”yhteyden” vuoksi.

On myös surullista tietää, että suuri joukko ”kristillisiä” johtajia ei enää usko (tai ei ole koskaan uskonut) ristiin synnin sovituksena, vaan säilyttävät uskonsa, että sellainen käsite on sekä muinaisaikainen että barbaarinen. He pitävät kiinni näkemyksestä, että kristinusko täytyy uudelleen määritellä ajallemme. Brian McLaren, joka vuonna 2015 edusti ”kristinuskoa” Utahissa pidetyssä maailman uskontojen parlamentissa, pitää kiinni juuri tällaisesta näkemyksestä. Yhdessä haastattelussa hän sanoi, että ajatus siitä, että Jumala lähettää poikansa väkivaltaiseen kuolemaan, on ”väärää mainostamista Jumalalle” ja samoin perustein hylkäsi myös opin helvetistä.5

Lisäksi McLaren’illa on ollut merkittävä rooli Valtakunta Nyt -teologian edistämisessä, kuten voidaan nähdä hänen kirjassaan The Secret Message of Jesus: Uncovering the Truth That Could Change Everything (Jeesuksen salainen sanoma: Kaiken muuttavan totuuden paljastaminen). McLaren, jonka Time-lehti listasi kerran yhdeksi 25 vaikutusvaltaisimmasta henkilöstä evankelikaalisessa kristikunnassa, on pyrkinyt päivittämään kristillisen uskon tehdäkseen sen relevantiksi ajallemme. Hän esittää kirjansa alussa useita kysymyksiä, jotka antavat ymmärtää, että seurakunta on esittänyt väärin Jeesuksen ydinsanoman ja edistää ajatusta siitä, että kristittyjen on oltava rehellisiä itselleen, vaikka se merkitsisi heidän uskonsa muuttamista. Tässä kirjassa hän esittää seuraavan lausunnon:

Valitettavasti kristinusko on vuosisatoja kerrallaan liian monessa paikassa laskettavaksi, vähätellyt, tulkinnut väärin tai kokonaan unohtanut Jeesuksen salaisen sanoman. Sen sijaan, että koskisi maan päälle tulevaa Jumalan valtakuntaa, kristinusko on liian usein syventynyt hylkäämään ja pakenemaan maata ja menemään taivaaseen. … Olemme pettäneet sanoman, että Jumalan valtakunta on saatavana kaikille, alkaen vähimmistä ja viimeisistä ja kadotetuista – ja olemme sen sijaan uskoneet ja opettaneet, että Jumalan valtakunta on saatavana eliitille, alkaen moitteettomista ja puhtaista ja voimakkaista.6

McLaren’in kirjassa vuodelta 2016, otsikolla The Great Spiritual Migration: How the World’s Largest Religion is Seeking a Better Way to be Christian (Suuri hengellinen muuttoliike: Kuinka maailman suurin uskonto etsii parempaa tapaa olla kristitty), hän kuvaa tätä kaikki käsittävää ”Jumalan valtakuntaa”, joka sisältää ”moniuskoiset (so. kaikkien uskontojen) yhteistoiminnot”. Hän toteaa:

Tällainen yhteistyö johtaa uuteen ymmärrykseen siitä, mitä evankeliointi tarkoittaa. Minulle opetettiin, että se tarkoitti ihmisten käännyttämistä yhteen tosi uskontoon, nimittäin omaani [kristinusko]. Nyt uskon, että evankeliointi tarkoittaa ihmisten kutsumista sydämestä sydämeen yhteyteen ja yhteistyöhön Jumalan ja lähimmäisten kanssa suuressa maan parantamisen, rakastetun yhteisön rakentamisen, Jumalan valtakunnan ensin etsimisen ja Jumalan oikeudenmukaisuuden etsimisen kanssa kaikille. Kunkin perinteen jäsenet tuovat pöytään ainutlaatuiset lahjansa, valmiina jakamaan ja vastaanottamaan, oppimaan ja opettamaan, antamaan ja ottamaan anteliaisuuden ja haavoittuvuuden hengessä. Ei naapuriani eikä myöskään minua velvoiteta eikä odoteta käännyttämään. … Kun toimimme yhdessä yhteisen hyvän puolesta, muutumme kaikki. Ne, jotka eivät ole kokeneet tällaista muuttavaa yhteistyötä, eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä heiltä puuttuu. … Moniuskoisten toimintojen kautta olen tullut näkemään, kuinka kieli, jota Paavali käytti yhdestä ruumiista, jossa on monia jäsentä (1. Kor. 12, Room. 12: 4–5), soveltuu, ei vain erilaisiin lahjoihin yksittäisten kristittyjen keskuudessa, vaan myös erilaisiin lahjoihin uskontojen keskuudessa.7 (korostus lisätty).

Vaikka monet evankelikaalit ovat nyt työntäneet Brian McLareni’n evankelisen kristinuskon sivustakatsojaksi, toiset ovat jatkaneet hänen sanomansa välittämistä, joskus hienovaraisemmilla tavoilla. Mutta kuten Raamattu sanoo: ei mitään uutta auringon alla. Saatanan juonet ovat koko ajan käynnissä. Hänen päämääränsä on tuhota Ristin sanoma ja vaikka hän ei voi koskaan todella tuhota sitä, hän voi saada lukemattoman määrän sieluja hylkäämään sen tarjoamalla heille korvikkeita. Mutta me tiedämme, ettei ole olemassa mitään korviketta sille täytetylle työlle, jonka Jeesus Kristus, ihmiskunnan ainoa Vapahtaja, suoritti ristillä.

Mitä tämä meille kertoo?

On yleinen klisee: jos se kaakattaa kuin ankka, kävelee kuin ankka ja sillä on höyhenet kuin ankalla – niin se on ankka! Tässä artikkelissa olemme kosketelleet kolmea eri aluetta koskien Jumalan valtakunnan perustamista maan päälle ilman kuningasta nyt. Onko tämä sitä, mitä Jeesus tarkoitti, vai johtavatko meitä harhaan ihmiset, jotka noudattavat omia kuvitelmiaan, tai mikä vielä pahempaa: Saatanan innoitusta?

Vaikka ajatus siitä, että ihmisjohtajat perustavat Jumalan valtakunnan tänne maan päälle, on ollut olemassa jo vuosisatoja, meidän tulisi kiinnittää erityistä huomiota, kun nykytapahtumat paljastavat, että vaikka maailma tulee yhä pahemmaksi, niin meille sanotaan, että se tulee yhä paremmaksi. Kun väärät uskonnot tulevat osaksi valtakuntaa, niin selvästikään se ei ole Jumalan valtakunta, vaan ennemmin valtakunta, joka kuuluu tämän maailman jumalalle. Jeesus teki sen hyvin selväksi, että valtakuntia on kaksi – yksi Jumalan ja toinen tämän maailman – kun hän vähän ennen ristiinnaulitsemistaan sanoi Pontius Pilatukselle:Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta” (Joh. 18:36). Myös samassa keskustelussa Jeesus sanoi Pilatukselle: Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.” Kysy itseltäsi, kuuletko Hyvän Paimenen äänen, vai onko se tämän maailman jumalan ääni, joka johtaa valtakuntaa, joka ei ole Jumalasta?

Viitteet:

  1. Pope Francis, “Pope’s Mass: We’re not Christian without the Church” (Rome Reports TV News Agency, May 5, 2015).
  2. Ibid.
  3. Outside the Church There is No Salvation” (Catholicism.org, “an online journal edited by the Slaves of the Immaculate Heart of Mary,” St. Benedict Center, NH, ).
  4. Taken from“Kingdom-Now Theology” (Lighthouse Trails blog, March 6, 2007, ).
  5. Interview by Leif Hansen (The Bleeding Purple Podcast) with Brian McLaren, January 8th, 2006); Part 1Part II ).
  6. Brian McLaren, The Secret Message of Jesus(Nashville, TN: Thomas Nelson, 2006), pp. 78-79.
  7. Brian McLaren, The Great Spiritual Migration(New York, NY: Convergent Books, an imprint of the Crown Publishing Group, a division of Penguin Random House LLC, 2016), Kindle location 2768.

Roger Oakland is the author of several Lighthouse Trails books, booklets, and lecture DVDs. He is the founder and director of Understand the Times, International and the Bryce Homes for Widows and Children.

 

Read Full Post »

“GOD’S DREAM” — Satan’s Ultimate Scheme
Lighthouse Trails’in minikirja 16.7.2018
By Warren B. Smith, suom. SK

”…ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat” (2. Kor. 2:11).

”Jumalan Unelma” ja New Age / Uusi Hengellisyys

Googlaa sanoilla ”God’s Dream” (Jumalan Unelma) ja välittömästi löydät lukemattomia viittauksia kristillisillä sivustoilla tähän suosittuun hengelliseen ilmaukseen.

Yhä useammat kristilliset kirjoittajat, pastorit, nuorisojohtajat, evankelistat, bloggaajat, muusikot ja arjen uskovat käyttävät ilmaisua ”Jumalan unelma” ikään kuin sillä olisi jokin selkeä raamatullinen pohja. Sitä sillä ei ole. Katsele edelleen ja huomaat, että käsitettä ”Jumalan Unelma” esittelevät myös monenlaiset New Age -johtajat, kirjoittajat, gurut, bloggaajat ja väärät Kristukset. Useimmat käsitettä ”Jumalan Unelma” käyttävät kristityt eivät tiedä, että se on päällekkäinen New Age -ilmaisu, joka voidaan jäljittää ainakin 1900-luvun alkuun, jolloin siihen viitattiin kahdessa New Age -lehdessä, joita julkaistiin niitä varten, joita kiinnostivat teosofian okkulttiset opetukset ja väärän Kristuksen, nimeltä Maitreya, tulemus. ”Jumalan Unelma” oli otsikkona runolla, joka oli johdantona artikkelissa koskien käytännön teosofiaa lehden nimeltä New Century Pathmagazine vuoden 1904 numerossa.1 ”Jumalan unelma” esiintyi myös artikkelissa koskien jälleensyntymistä lehden The Theosophical Path magazine vuoden 1916 numerossa. Jälkimmäisessä sanotaan:

Ajattelemme siis, että tämä Maa ja kaikki sen kirkkaat kumppanit valtavassa avaruudessa ovat vain jähmettyneen ilon pisaroita ja Jumalan unelman voimallinen ihme ja kauneus.2

”Jumalan Unelma” ja Maitreya

Vuonna 1982 em. väärä Kristus Maitreya ilmoitti julkisesti New Age -kanavansa ja hengellisen tiedottajansa Benjamin Creme’n sekä maailmanlaajuisten koko sivun sanomalehtimainosten kautta. että hän on ”Kristus” ja on jo täällä maan päällä odottaen, että ihmiskunta kutsuu hänet esiin.3 Väittäen, että hän – eikä Jeesus – on Kristus, Maitreya toisti, mitä vuoden 1916 Theosophical Path -lehden artikkeli sanoi koskien ihmiskuntaa, joka on ”Jumalan Unelman” hengellinen ilmentymä. Hän sanoi:

Minä olen kanssanne Jumalan edustajana, Jumalallisen Olennon, jonka unelmia me olemme, tiedottajana.4

Vaikka Creme meni pois vuonna 2016, Maitreya’n Share International -lehti ja järjestö ovat hyvin aktiivisia ja julistavat, että Maitreya on edelleen odottamassa valmiina ilmestymään millä hetkellä tahansa. Kuitenkaan useimmilla – mukaan lukien suurin osan kristityistä – ei ole mitään käsitystä, kuka Maitreya on ja kuinka läheisesti hän liittyy New Age -liikkeeseen ja käsitteeseen ”Jumalan Unelma”. Maitreya sanoo, että hänellä on ”Suuri Suunnitelma”5 muuttaa maailma ja että hänen tulemuksensa ”tuo rauhan”.6 Hänen ”Suuri Suunnitelmansa” on rauhansuunnitelma, joka muka yhdistää ihmiskunnan ja luo Uuden Maailmanuskonnon, joka perustuu New Age’in ”ykseyden” käsitteeseen. Maitreya sanoo, että hänen nimensä on ”Ykseys”7 ja että koko ihmiskunta on ”Yksi” hänessä. New Age -oppi ”Ykseydestä” sanoo, että me kaikki olemme hengellisesti ”Yksi”, koska Jumala on jokaisessa ja kaikessa.8 Raamattu kuitenkin on hyvin selvä sen suhteen, että Jumala ei ole jokaisessa ja kaikessa.9 Jumala on Jumala ja on varmaa, että me emme ole.

Ykseys vastaan Erillisyys (Oneness vs. Separation)

Maitreya’n järjestöllä Share International on toimistot Lontoossa, Amsterdamissa ja Los Angeles’issa ja nimenä sana, joka Maitreyan New Age -työllä on jatkuvana mantrana ja hengellisenä teemana – sana ”share” (jakaa, kertoa). The Share International -verkkosivusto selittää, että Maitreya tuo Uuden Aikakauden sanoman maailmanrauhasta. Se on sanoma, joka voidaan yksinkertaisesti tiivistää näin: Pelasta maailma jakamalla resurssisi ja itsesi. Se mitä välitetään, on kuitenkin pohjimmiltaan tämä: Pelasta itsesi ja pelasta maailma tunnistamalla, että olet osa Jumalaa ja osa ”Jumalan Unelmaa” ja sitten jakamalla tämä ymmärrys mahdollisimman monen kanssa. Kuitenkin niiden, jotka eivät sitoudu ”Jumalan Unelman” käsitteeseen ja ”jaa” tätä ”sisäistä” Jumala kaikessa ”Ykseyttä”, sanotaan olevan hengellisessä ”kieltämisessä” ja heistä puhutaan halveksivasti sellaisina, jotka haluavat ”Eroon”. Se, mikä käy ilmeiseksi, kun tämä petollinen käsite ”Jumalan Unelmasta” avautuu, on, että ne, jotka uskovat ”Ykseyteen” asetetaan taitavasti niitä vastaan, jotka haluavat ”Eroon”. Antaen sanalle ”share” New Age -näkökulman Maitreyan Share International -verkkosivusto käyttää sanaa edistämään epäraamatullista käsitystä, että Jumala on kaikessa:

Ensimmäinen vaihe on ymmärtää jakamisen merkitys ja välttämättömyys. Jakaminen on ratkaisun avain kaikissa ihmisten ongelmissa ja sen takana on Jumalan tahdon voima, sillä jakaminen on tulos Jumalan rakkauden ja tahdon ilmenemisestä. Maitreya on sanonut: ”Jakaessasi sinä tunnistat Jumalan veljessäsi.” Niin se totisesti on. Ilman jakamista on vain sisäisesti kaikissa Olennoissa olevan Jumalan kieltäminen. Ilman jakamista on vain loputon ero Jumalasta ja veljestäsi. Vain jakaminen antaa ihmisille tosi ihmisten arvokkuuden.10

Näin ollen useimpien kristittyjen tietämättä käsite ”Jumalan unelma” on ladattu okkulttisella/New Age -merkityksellä. Todellisuudessa ”Jumalan unelma” on perkeleellinen juoni, hengellisen vastustajamme taitavasti suunnittelema, sulauttamaan yhteen kaksi muutoin yhteensopimatonta maailmankuvaa – New Age -universalismi ja raamatullinen kristinusko. Julistamaton päämäärä käsitteen ”Jumalan Unelma” kansantajuistamisessa on antaa kaikille uskonnoille ja kansoille yhteinen iskulause ”Ykseyden” ja hengellisen eheytyksen asiassa, joka on poimittu ja lainattu Martin Luther King’in iskulauseesta, ”minulla on unelma”, rotuerottelun lopettamiseksi.

New Age -kansalaisoikeusliike

New York Times’in bestseller-kirjailija ja New Age -kanavoitsija, Neale Donald Walsch, kirjoittaa, että ”Jumala” kertoi hänelle henkilökohtaisesti, että New Age/Uusi Hengellisyys on jumalallisesti innoitettu ”sielun kansalaisoikeusliike”. ”Jumala” kertoo Walsch’ille:

Olen sanonut toistuvasti, että Uusi Hengellisyys on sielun kansalaisoikeusliike.11

Mutta kuten Maitreya’n ”Suuri Suunnitelma”, tämä ”sielun kansalaisoikeusliike” on todellisuudessa petollinen New Age -rauhansuunnitelma, joka pyrkii heikentämään ja lopulta tuhoamaan raamatullisen kristinuskon. Walsch sanoo, että tämä ”Jumalan Unelma” on oleva toteutunut tosiasia, kun ihmiskunta tiedostaa, että me kaikki olemme ”Yksi”, koska Jumala on jokaisessa ja kaikessa. Walsch kirjoittaa:

Jumalan ”unelma” on, että meidät kaikki eräänä päivänä täydellisesti tiedostetaan ”Jumalina”.12

Edistääkseen tätä ”Jumalan Unelmaa” / ”sielun ihmisoikeusliikettä” New Age -johtajat ovat omimassa Martin Luther King nuoremman innoittavaa teemaa ”minulla on unelma” omiin New Age -päämääriinsä: ”Meillä on unelma” – ”Jumalan Unelma”. Vääristäen King’in kiihkeitä sanoja ja lauseita ajamaan omaa hengellistä ohjelmaansa Marianne Williamson’in kaltaiset New Age -johtajat lainaavat King’in lauseita, kuten ”rakastettu yhteisö”,13 ”uusi rakkauden ulottuvuus”,14 hengellisesti ”yksi”,15 ja ”uuden aikakauden syntymä”,16 pyrkimyksessään käyttää King’in ”unelmaa” rasismin poistamisesta kelluttamaan omaa unelmaansa – ”Jumalan Unelmaa”. King’in kirjoituksissa, puheissa, ei myöskään internetissä ole mitään osoittamaan, että tämä baptistisaarnaaja olisi koskaan käyttänyt käsitettä ”Jumalan Unelma”, tai kannattanut New Age’iä, Uutta Hengellisyyttä tai Uutta Maailmauskontoa.

Halutessaan ottaa kontekstistaan erotettuja lauseita King’in puheista ja kirjoituksista – jopa nuoruudenaikaisista idealistisista korkeakoulukirjoituksista – näyttää, että New Age -johtajat haluavat kaikkien uskovan, että Martin Luther King oli todella salainen uusiaikalainen – New Age -profeetta paljon edellä aikaansa. Ja jos King vielä eläisi, hän olisi ensimmäisenä puolustamassa heidän ”sielun kansalaisoikeusliikettään”. Se vain ei ole totta. King uskoi ihmisen syntisyyteen, ei jumaluuteen. Vuoden 2002 Unitarian Universalist World -lehden artikkelissa unitaarisaarnaaja Rosemary Bray McNatt puhui aiheesta, miksi Martin Luther King ei ollut unitaari universalisti.17 Hän lainasi King’in kuuluisaa esseetä Pilgrimage to Non-Violence, jossa King selvensi, että hänen liberaali teologiansa meni vain siihen saakka. Hän sanoi:

Se oli … liberaali oppi ihmisestä, jota aloin kyseenalaistaa. Mitä enemmän seurasin historian murhenäytelmiä ja ihmisen häpeällistä taipumusta valita alhainen tie, sitä enemmän tulin näkemään synnin syvyyksiä ja voimia. … Minusta alkoi tuntua, että liberalismi oli ollut aivan liian tunteellinen koskien ihmisluontoa ja että se nojasi väärään idealismiin. Tulin myös näkemään, että liberalismin pinnallinen ihmisluontoa koskeva optimismi sai sen jättämään huomiotta sen tosiasian, että järki on synnin pimentämä.18

King’in palava vetoomus ”rakastetusta yhteisöstä” ja ”uuden aikakauden syntymästä” koski aina kansalaisoikeuksia ja rodullista tasa-arvoa – sen tarkoitus ei koskaan ollut edistää New Age’iä/Uutta Hengellisyyttä, joka opettaa, että Jumala on jokaisessa ja kaikessa. Hänen toiveensa ”uudesta järjestyksestä” / ”uudesta maailmanjärjestyksestä”19 ja ihmisten tulemisesta hengellisesti ”yhdeksi”20 oli tarkoitettu poistamaan rasismi – ei perustamaan New Age/Uusi Maailmanuskonto.

Lyhyesti: ”Jumalan Unelma” on taitavasti kehitetty hengellinen ansa, joka käyttää Martin Luther King’in persoonaa ja sanomaa tuomaan okkulttisia opetuksia maailmaan ja seurakuntaan. Ottaen huomioon, että New Age ajaa ”Jumalan Unelmaa” ja ”Jumalan Unelman” rauhansuunnitelmaa, niin on esitettävä tärkeä kysymys: Miksi niin monet kristilliset johtajat käyttävät tätä samaa New Age -käsitettä ”Jumalan Unelmasta” samalla tavalla rinnastaen sen Martin Luther King’iin ja hänen puheeseensa ”Minulla on unelma”? Esimerkiksi kiistelty esiintuleva kirjoittaja ja entinen pastori Brian McLaren kirjoittaa:

Kaikista näistä syistä ”Jumalan unelma” kolahtaa minuun kauniina tapana kääntää sanoma Jumalan valtakunnasta tämän päivän kuulijoille. Se on tietysti Martin Luther King nuoremman esiin loihtimaa kieltä hänen seisoessaan Lincoln-muistomerkin portailla elokuun 28. päivänä 1963. Hänen unelmansa oli Jumalan unelma ja se selitti sen hämmästyttävän voiman.21

Lou Engle, The Call -palvelutyön perustaja, piti hyvin kiihkeän ja tunteisiin vetoavan ”Jumalan Unelma”-puheen vuonna 2008 Washington Mall‘illa. Hän julisti:

Siitä tulee nyt 40 vuotta, kun Martin Luther King soitti kansakunnalle profeetallista pasuunaa. … Tullen yhteen Washington DC:n Mall’illa syntyi ääni ”minulla on unelma” ja tuo sama ääni kaikuu vielä nytkin. Nyt sitä ääntä kuljetetaan Amerikan kirkkojen saarnatuolien kautta aina Washington DC:n senaattorien huoneista Hollywood’in elokuvateollisuuteen. Se on toisen horisontissa näkyvän suuren liikkeen ääni, rukous- ja oikeudenmukaisuusliikkeen, joka huutaa Jumalan unelmien toteutumista sukupolvessa.22

Saarnamiehen kommentaarissa, jonka on kirjoittanut David McKenna ja muokannut edesmennyt entinen pastori ja senaatin kappalainen Lloyd Ogilvie, löydämme tämän saman pyrkimyksen yhdistää käsite ”Jumalan Unelma” Martin Luther King’iin:

Martin Luther King tunnetaan parhaiten puheestaan ”Minulla on unelma”. Hän unelmoi rotujen tasa-arvosta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta kaikille ihmisille. Jesajan kirjaa voitaisiin lukea, kuin Jumala sanoisi: ”Minulla on unelma.” Jos näin olisi, niin näkisimme, että Jumala unelmoi tulevaisuudesta, jossa vanhurskaus vallitsisi ihmisten kesken ja rauha kansojen kesken.23

Käsitteen ”Jumalan Unelma” käyttäminen seurakunnan sisällä – erityisesti liittyen Martin Luther King’iin – näyttää hengellisesti oikeuttavan sellaisen, joka itseasiassa on antikristillinen New Age -käsite. Se, mikä jää huomaamatta useimmilta kristityiltä – varsinkin kristillisiltä johtajilta – on, että New Age -piireissä ”Jumalan Unelmasta” on jo tullut hengellinen juoni, joka valmistaa tietä väärälle Kristukselle ja Uudelle Maailmanuskonnolle. Ja onpa Maitreya sitten Antikristus tai ei, niin yksi on varmaa – hän ja hänen New Age -opetuksensa ovat toimiva malli ja käytännön prototyyppi tälle ennustetulle pettäjälle. Ja on huomattava, että useimmat New Age -opettajat ja opetukset ovat olennaisilta osiltaan sopusoinnussa Maitreya’n opetusten kanssa – ”Jumalan Unelma” mukaan lukien. Tärkein esimerkki tästä on Ihmeiden Kurssin (A Course in Miracles) New Age -opetukset.

”Jumalan Unelma” ja Ihmeiden Kurssi

Samoin kuin väärä Kristus Maitreya kanavoi käsitteen ”Jumalan unelmasta” Benjamin Creme’n kautta, niin väitetty ”Jeesus” kanavoi ”Jumalan Unelman” ja Ihmeiden Kurssin erään New Yorkilaisen psykologin, nimeltä Helen Schucman, kautta. Itseasiassa ”Jumalan Unelma” on perustava käsite näissä kurssikanavoinneissa, jotka julkaistiin vuonna 1975 nimellä A Course in Miracles. Tämän New Age -kurssin teki vuonna 1979 suosituksi psykiatri Gerald Jampolsky’n kirja Rakkaus on pelosta vapautumista (Love is Letting Go of Fear) ja vuonna 1992 Marianne Williamson’in kirja Palatkaamme rakkauteen: Mietteitä A course in miracles -kirjan periaatteista (A Return to Love: Reflections on the Principles of A Course in Miracles). Oprah Winfrey suositteli julkisesti Williamson’in kirjaa ja hänen innokas hyväksyntänsä melkein yksinään teki siitä numero ykkösen New York Times’in bestseller-listalla. Mainostaessaan Williamson’in kirjaa Oprah sanoi, että Ihmeiden Kurssin opetukset ”voisivat muuttaa maailman”24 – New Age -opetukset, jotka kaikki perustuvat käsitteelle ”Jumalan Unelma”.

Koko Ihmeiden Kurssin filosofia tiivistyy tähän samaan New Age’in perusopetukseen ”Ykseys” vastaan ”Ero”. Kurssin New Age -”Jeesus” opettaa, että ”Luojan ja luomakunnan ykseys on sinun eheytesi, mielenterveytesi ja rajaton voimasi”.25 Koska kaiken väitetään olevan rakkautta ja koska Jumala on rakkaus, niin kaikki on Jumala ja kaikki on ”Yksi”. Näin ollen, koska kaikki on Jumala ja kaikki on ”Yksi”, niin ei ole mitään eroa Jumalan ja Hänen luomakuntansa välillä.26 Sen uskomista, että olemme erillisiä Jumalasta – että kaikki ei ole Jumala, eikä kaikki ”Yksi” – Kurssin ”Jeesus” kuvailee ”sairautena”,27 ”illuusiona”,28 ja ”paholaisena”.29

Kurssi opettaa, että: ”Eron tunne Jumalasta on ainoa puute, joka sinun todella täytyy korjata.”30 Kuinka tämä ”eron” tunne sitten korjataan? Se korjataan ”Jumalan Unelmalla”. Ihmeiden Kurssin ”Jeesus” opettaa, että koska kaikki pelko on harhaa ja osa onnetonta ”unelmaa”, niin me unelmoijina tarvitsemme tulla lempeästi herätetyiksi omista onnettomista unelmistamme Jumalan ”onnellisilla unelmilla”.31

Hyväksy Hänen antamansa unelma omasi sijaan. Ei ole vaikeaa vaihtaa unelmaa, kun unelmoija on tunnistettu. Lepää Pyhässä Hengessä ja anna Hänen lempeiden unelmiensa ottaa niiden unelmien paikka, joita unelmoit kauhussa ja kuoleman pelossa.32

Gerald Jampolsky (93 v.), on viimeisten viiden vuosikymmenen ajan ollut Ihmeiden Kurssin tärkein tiedottaja – aivan kuten Oprah Winfrey ja kirjailija Marianne Williamson ovat julkisesti edistäneet Kurssia yli 30 vuotta. Ilmeistä on, että Kurssin ”Jumalan Unelma”-opetukset ”Ykseydestä” vastaan ”Ero” antavat hengellisen pohjan New Age-/Uudelle hengellisyydelle, joka on erityisesti suunniteltu eliminoimaan ja korvaamaan raamatullisen kristinuskon perustavat opetukset. Kuitenkin on selvää, että koska käsitteellä ”Jumalan Unelma” ei ole mitään raamatullista pohjaa ja se on New Age -juoni, meidän täytyy esittää kysymys: ”Kuinka New Age -käsite ’Jumalan Unelma’ koskaan pääsi seurakuntaan?”

Seurakuntajohtajat ja ”Jumalan Unelma”

Robert Schuller

En ole saanut täysin anteeksi, ennen kuin annan Jumalan kirjoittaa hänen uusi unelmansa elämääni varten mieleni taululle ja uskallan uskoa … että Jumalalla on suuri suunnitelma lunastaa yhteiskunta. Hän tarvitsee minua ja tahtoo käyttää minua.33

Yli 40 vuotta sitten Kristallikatedraalin pastori Robert Schuller alkoi popularisoida New Age -käsitettä ”Jumalan Unelma” seurakunnassa. Lukuisia viittauksia ”Jumalan unelmaan” löytyy hänen televisioiduista saarnoistaan ja bestseller -kirjoistaan – alkaen hänen vuoden 1974 kirjasta Your Church Has Real Possibilities vuoden 1982 kirjaan Self-Esteem: The New Reformation ja aina viimeiseen kirjaan vuonna 2005 – Don’t Throw Away Tomorrow: Living God’s Dream for Your Life. Robert Schuller oli henkeen ja vereen ”Jumalan Unelman” kannalla ja välitti tuota käsitettä lukemattomille kristillisille johtajille ja aloitteleville nuorille pastoreille. On uskomatonta, että Ihmeiden Kurssin New Age -opintoryhmät – Kristallikatedraalin henkilökunnan jäsenen johdolla – kokoontuivat ja opiskelivat Kristallikatedraalin luokissa, samalla kun kristilliset johtajat ja pastorit osallistuivat Schuller’in Menestyvän Seurakuntajohdon Instituuttiin (Institute for Successful Church Leadership).34

Vuoden 1982 kirjassaan Self-Esteem: The New Reformation Schuller poikkesi reitiltään ylistämään Ihmeiden Kurssin kannattaja Gerald Jampolsky’a hänen ”syvällisestä teologiastaan”.35 Jampolsky oli 1980-luvun alussa jopa vieraana Schuller’in TV-ohjelmassa Hour of Power ja sitten jälleen vuonna 2004 – Schuller’in suositellessa kaikkia Jampolsky’n ”satumaisen ihania”36 New Age -kirjoja. Schuller’in viimeisin kirja Don’t Throw Away Tomorrow: Living God’s Dream for Your Life oli kokonaan omistettu käsitteelle ”Jumalan Unelma” ja takakannessa oli uusiaikalaisen Jampolsky’n suositus.

Kun Robert Schuller’in mentori, Norman Vincent Peale, painotti ”isojen unelmien” tärkeyttä, niin Schuller vei unelmoimisen seuraavalle tasolle, ei vain popularisoimalla Peale’n käsitteen ”isojen unelmien” unelmoimisesta, vaan esittelemällä vieläkin isomman ”Jumalan Unelman” käsitteen. Kahden viimeisen vuosikymmenen ajan ”Jumalan Unelmaa” on eksponentiaalisesti popularisoinut Robert Schuller’in tärkein suojatti, Saddleback-seurakunnan pastori Rick Warren. Kiitos Schuller’ille ja Warren’ille, ”Jumalan Unelma” on nyt nähtävästi hyväksyttävä kristillinen käsite. Rick Warren kiistää, ei kuitenkaan vakuuttavasti, Schuller’in vaikutuksen omaan palvelutyöhönsä ja siihen, että käyttää käsitettä ”Jumalan Unelma”. Silti mainostaessaan vuoden 2004 Robert H. Schuller Menestyvän Seurakuntajohdon Instituuttia, Schuller totesi, että Rick Warren oli ”valmistunut”37 Schuller-instituutista ja televisioidussa Hour of Power -seurakuntatilaisuudessa julisti, että Warren oli tullut hänen Instituuttiinsa ”kerta toisensa jälkeen”.38 Christianity Today -lehden haastattelussa Kay Warren korosti Schuller’in voimakasta vaikutusta mieheensä paljastamalla, että: ”Hänellä oli syvällinen vaikutus Rick’iin.”39

Bestseller-kirjassaan vuodelta 2005 A Life With Purpose: Reverend Rick Warren: The Most Inspiring Pastor of Our Time kirjailija George Mair aivan oikein osoitti Norman Vincent Peale’n New Age -vaikutuksen koko seurakuntakasvuliikkeeseen. Hän jäljittää sen New Age’istä Peale’iin, Peale’stä Schuller’iin ja Schuller’ista Warren’iin.40 Ja näyttää erityisen sopivalta, että nyt (vuonna 2018) New Age -johtaja Marianne Williamson opettaa kahdesti kuussa Ihmeiden Kurssin ”Jumalan Unelma”-pohjaisia periaatteita edesmenneen Peale’n Marble Collegiate -kirkossa New York’issa. George Mair ei ollut mitenkään eri mieltä Norman Vincent Peale’n, Robert Schuller’in ja Rick Warren’in kanssa. Hän vain esitti totuuden selvästi ja yksinkertaisesti. Peale’n New Age -vaikutus Schuller’iin ja Schuller’in Peale’iin oli valtava.

Rick Warren

Lokakuun 27. päivänä 2003 seurakunnalleen lähettämässään sähköpostissa Rick Warren kuvaili itse laatimaansa omaperäistä ”Globaalia Rauhansuunnitelmaa” ”JUMALAN UNELMANA SINULLE – JA MAAILMALLE”. Hän kirjoitti:

Tänä viikonloppuna aloitan viiden saarnan sarjan Jumalan unelmasta käyttää sinua globaalisesti – kirjaimellisesti käyttää SINUA auttamaan maailman muuttamisessa!

Tuolla samalla viikolla Warren’illa oli vieraana kirjailija, puhuja ja ystävä Bruce Wilkinson pitämässä puhesarjaa ”Jumalan Unelman” tärkeydestä. Wilkinson saarnasi upouudesta kirjastaan The Dream Giver, jossa on yli 50 suoraa viittausta käsitteeseen ”Jumalan Unelma”. Samana päivänä 26.10.2003, jolloin Wilkinson puhui Rick Warren’in seurakunnassa, hän oli myös Robert Schuller’in vieraana tämän Hour of Power TV-ohjelmassa. Ylistäen Schuller’ia ”unelmien patriarkkana” Wilkinson’in koko puhe koski hänen uutta kirjaansa ja ”Jumalan Unelmaa” maailmalle ja seurakunnalle.

Seuraavina vuosina Rick Warren on pitänyt käsitettä ”Jumalan Unelma” esillä jatkuvasti puheidensa, kirjoitustensa, hartauksiensa, radio-ohjelmiensa ja YouTube-klippiensä kautta. Warren kirjoitti Daily Hope -hartauden otsikolla ”God’s Dream for Your Life”, joka oli sanasta sanaan Robert Schuller’in vuoden 2005 kirjan Don’t Throw Away Tomorrow: Living God’s Dream For Your Life tekstistä. Charisma-lehti julkaisi Rick Warren’in artikkelin “How You Can Realize God’s Dream for Your Life”.41 Toisessa hartauskirjoituksessa otsikolla “Dream Big” (Unelmoi suuria) Warren totesi, että jos haluat ”Jumalan siunauksen”, sinun ”täytyy uskaltaa pyytää” ”Jumalan Unelmaa” ja sitten ”alkaa unelmoida”. Toistaen Schuller’ia Warren kirjoittaa:

Usko on sitä, että valitsee elämäänsä Jumalan unelman ja uskoo siihen. Mitään ei tapahdu elämässäsi, ennen kuin alat unelmoida.42

Jos haluat tänä vuonna Jumalan siunauksen elämällesi, sinun täytyy uskaltaa pyytää sitä. Sinun täytyy sanoa: ”Jumala, mikä on sinun unelmasi minun elämääni varten?”43

Robert Schuller’in vaikutus – erityisesti Rick Warren’in kautta koskien ”Jumalan Unelmaa” – voidaan nähdä niin monen tämän päivän seurakuntajohtajan palvelutyössä.

Joel Osteen

Jumalan unelma sinun elämääsi varten on paljon suurempi kuin omasi.44

Kenneth Copeland

Jumalan unelma on suurempi kuin sinun unelmasi.45

Sarah Young’in ”Jeesus”

Ehkä pumppaan sinuun unelmaa, joka näyttää sinusta aivan saavuttamattomalta.46

Unelmoi suurin ja uskomattomin unelmasi – ja sitten tiedä, että Minä voin tehdä paljon enemmän, paljon enemmän, kuin koskaan voit pyytää tai kuvitella. Anna Minun täyttää mielesi Minun unelmillani sinua varten.47

James Robison

Olen työskennellyt rukoillen ja ahkerasti rohkaistakseni ja innoittaakseni Jumalan unelman täyttymistä. Kaipaan saada nähdä, että Jeesuksen rukous ja unelma täyttyy.48

Leonard Sweet

Jumalan Unelman pelastamisen aika on nyt. Te olette ne ihmiset, joiden tulee pelastaa Jumalan Unelma.49

Ravi Zacharias

Sinä olet Jumalan unelma. Hän muotoilee sinua unelmaansa.50

Mark Batterson

Jumalan unelma elämällesi on niin paljon suurempi, niin paljon parempi kuin pärjätä omillaan.51

Shane Claiborne

Sodan päättyminen alkaa ihmisistä, jotka uskovat, että uusi maailma on mahdollinen ja että uusi valtakunta on jo murtanut ajan ja avaruuden ja on valtaamassa tämän maailman Jumalan unelmilla.52

New Age ja ”Jumalan Unelma”

Oprah Winfrey

Eräässä Live Your Best Life -seminaarissaan Oprah sanoi:

Minä elän Jumalan Unelmassa minulle. … Jumala voi unelmoida suuremman unelman sinulle, kuin sinä itsellesi.53

Heinäkuussa 2016 samassa kuussa, kuin Rick Warren postitti ”Dream Big” -hartauskirjoituksensa koskien ”Jumalan Unelmaa”, Oprah Winfrey esitti saman “Unelmoi suuria” / ”Jumalan Unelma” -käsitteen valtavalle yleisölle, joka oli kokoontunut vuotuiseen Essence-festivaaliin Louisiana’n New Orleans’issa. Artikkelissaan “Dream Big” Rick Warren kehotti lukijoitaan kysymään: ”Jumala, mikä on sinun unelmasi elämälleni?” Oprah kehotti New Orleans’in yleisöään esittämään saman kysymyksen:

Mikä on Jumalan unelma sinulle? Mitä luojan unelmaan kuuluu sinulle?54

Theosophical Path -lehti

Ajattelemme silloin, että tämä Maa ja kaikki sen kirkkaat kumppanit valtavassa avaruudessa ovat vain kiinteitä ilon pisaroita ja voimakas Jumalan unelman ihme ja kauneus.55

Maitreya

Minä olen kanssanne Jumalan edustajana, Tiedottajana tuolle Jumalalliselle Olennolle, jonka unelmia me olemme.56

Neale Donald Walsch

Jumalan ”unelma”, jos kiinnostaa, on se, että eräänä päivänä meidät kaikki täysin tiedostetaan ”Jumaliksi”.57

Wayne Dyer

Kuka on lopullinen unelmoija? Sano sitä miksi haluat: Jumala, korkeampi tietoisuus, Krishna, henki, miksi vain haluat.58

Paramahansa Yogananda

Se on se filosofia, jota Intian suuret mestarit opettavat – että tämä maailma, tämä luomakunta, on Jumalan unelma.59

Sri Chinmoy

Meditoidessasi Jumala esittelee sinulle Hänen rajattoman Ilonsa, Rauhansa ja Autuutensa. Keskittyessäsi Jumala muuttaa tietämättömyyden meresi ikuisen Valon mereksi. Ja silloin on päivänselvää, että se, mitä sinulla on, on tietoinen Ykseys Jumalan kanssa. Silloin se, mitä sinusta tulee, on Jumalan Unelma täyttyneenä ja Todellisuus manifestoituneena.60

Katoliset ja “Jumalan Unelma”

Paavi Fransiskus

Me olemme Jumalan unelma, joka todella rakkaudessa haluaa muuttaa elämämme rakkauden kautta… Jumala ajattelee meitä jokaista, rakastaa meitä, unelmoi meistä, unelmoi ilosta, että saa iloita meidän kanssamme. Oletko koskaan ajatellut, että ”Herra unelmoi minusta”.61

Jean Vanier

Jumalan Unelma ihmiskunnalle on asteittainen tiedostaminen, että voimme tulla Yhdeksi.62

Moonilaiset ja ”Jumalan Unelma”

Sun Myong Moon

Jumalan unelma on edelleen toteutumatta. … Emme halua rajoittaa tuota toteutumista kirkkoomme, vaan laajentaa sen kaikkialle maailmaan. Eikö se olisikin Jumalan valtakunta maan päällä?63

Jim Jones, Disciples of Christ -kirkko ja ”Jumalan Unelma”

Thomas Curtis Clark (1877–1953), Disciples of Christ -kirkon pappi oli laulava evankelista, kirjoittaja, runoilija ja virsirunoilija. Hän kirjoitti runon – ja kirjan – nimeltä Jumalan Unelmia. Kirjan otsikkorunossa hän ihmettelee, kuinka kukaan voi sanoa ”ei” ajatukselle ”Jumalan Unelmista” ja anelee lukijaa antamaan ”Jumalan Unelmien” ”vaatia meitä”. Hän kirjoittaa:

Unelmia ne ovat – mutta Jumalan unelmia! Halvennammeko me ja ylenkatsomme niitä? Että ihmiset rakastavat toisiaan, että valkoinen kutsuu mustaa miestä veljeksi. …

Unelmia ne ovat kaikki, mutta halveksimmeko me niitä – Jumalan unelmia! Unelmia ne ovat – tullakseen ihmisen unelmiksi! Voimmeko sanoa ei, kun ne vaativat meitä? Että ihmiset lakkaavat vihaamasta. Että sota pian laantuu. …

Että vallan ja voiman ylpeys loppuu, että ihmiskunnan rakkaus vallitsee. Unelmia ne ovat kaikki, mutta halveksimmeko me niitä – Jumalan unelmia!64

Eipä tiennyt Thomas Curtis Clark, että hänen oman Disciples of Christ -kirkkokuntansa saarnaajalla – ”Reverend” Jim Jones’illa – olisi myös unelma. Jones perustaisi Disciples of Christ -kirkon nimeltä The People’s Temple, joka aloitti Keskilännessä, toimi yli vuosikymmenen ajan Kalifornian Redwood Valley’ssä – Rick Warren’in kotikaupunki siihen aikaan65 – sitten siirtyi San Francisco’on. Lopulta kävi niin, että Jones’in utopistinen ”unelma” tuhoutui Etelä-Amerikan viidakossa vuonna 1978 yli 900 ihmisen joukkoitsemurhassa ja murhassa. Ainutlaatuisessa käsityksessään ”Jumalan Unelmasta” Jones näki itsensä ”Jumalana” tavoitellessaan omaa sosialistista ”unelmaansa” – rodulliselle tasa-arvolle ja kansalaisoikeuksille omistautunutta hengellistä yhteisöä. Humanitaarisen julkisivun takana Jones kuitenkin manipuloi, väärinkäytti ja hengellisesti kontrolloi niitä ihmisiä, joita muka auttoi. Synkän ironista ja suorastaan karmivaa on, että vain vuotta ennen Jones’in Guyana’ssa määräämää joukkoitsemurhaa ja murhaa, San Francisco’n kansalais- ja uskonnolliset johtajat olivat julkisesti kiittäneet häntä ja antaneet hänelle arvostetun Martin Luther King Jr. -humanitaarisen palkinnon hänen kansalaisoikeustoiminnastaan ja työstään köyhien parissa.66

Vastatessamme ”KYLLÄ” Thomas Curtis Clark’in idealistiseen, mutta uhmakkaaseen haasteeseen jokaiselle, joka voisi kyseenalaistaa käsitteen ”Jumalan Unelmasta”, meidän pitäisi kyseenalaistaa käsite ja sanoa ei ”Jumalan Unelmalle”, koska jalot ihanteet, joita se esittää, ovat vain savuverho syvemmälle ja synkemmälle agendalle. ”Jumalan Unelmaa” ei koskaan saisi esittää koskemattomana ja pyhänä eikä sellaisena, joka tarjoaa automaattisen suojan sitä käyttäville. Kuinka Clark haasteensa antaessaan olisi voinut tietää, että hänen oman kirkkokuntansa saarnaaja tekisi sellaisen äärimmäisen hulluuden ”Jumalan” nimissä ja tavoitellessaan ”unelmaa”.

Varokaa ”Jumalan Unelmaa!”

Idea ”Jumalan Unelmasta” ei ole tehnyt muuta, kuin kasvattanut suosiotaan viimeisen vuosikymmenen tai kahden aikana. Otantaan tunnetuista kristillisistä johtajista, jotka käyttävät käsitettä ”Jumalan Unelma” kirjojensa tai traktaattiensa nimissä, kuuluvat Robert Schuller, Rick Warren, Bill Johnson, Max Lucado, Joyce Meyer, Sheila Walsh, Tommy Tenney ja Desmond Tutu. Lisäksi muutamia seurakuntahahmoja ja järjestöjä, jotka myös ovat käyttäneet käsitettä ”Jumalan unelma” palvelutyössään ovat Chip Ingraham, Greg Boyd, Cindy Jacobs, Erwin McManus, Reinhard Bonnke, Michael Curry, Marcus Borg, James Robison, Kenny Luck, Sally Lloyd-Jones, Desiring God Ministries, Fuller Seminary, Christian Broadcasting Network, Trinity Broadcasting Network ja Charisma-lehti. Luettelo jatkuu ja jatkuu.

Todellinen Jeesus Kristus varoitti, että hengellinen petos – ei ”Jumalan Unelman” rauhansuunnitelma – edeltää Hänen paluutaan (Matt. 24:3-8). Profeetta Daniel sanoi, että Antikristuksen rauhansuunnitelma näyttää ihmeelliseltä, koska ”ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä” (Dan. 8:24) – ja “keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille” (Dan. 8:25). Apostoli Paavali varoitti “rauhasta ja turvallisuudesta”, joka edeltää äkillistä tuhoa” (1. Tess. 5:3, KJV). Elämme petollisia aikoja. Raamattu varoittaa meitä toistuvasti petetyksi joutumisesta.

Raamatussa ei ole pienintäkään vihjausta, vielä vähemmän perustelua ”Jumalan Unelman” käsitteelle. Jumala ei harrasta unelmoimista missään muodossa. Vanhukset, joiden Joel ennusti viimeisinä päivinä ”unia uneksuvan”, eivät ole tämän päivän ”Jumalan Unelmaa” uneksivia New Age- ja kristillisiä johtajia. Ennemminkin ”Jumalan Unelma” on hengellinen juoni, joka on siirtämässä kaiken kohti New Age’iä / Uutta Hengellisyyttä / Uutta Maailmanuskontoa.

Käsite ”Jumalan Unelma” on taitavasti suunniteltu tuomaan jokainen maailmassa ja kirkossa hengelliseen viritykseen – ”hengelliseen muodostamiseen” (spiritual formation) – ”Ykseyteen” tulevan väärän Kristuksen kanssa. ”Jumalan Unelma” edustaa väistämätöntä ”Ykseys” vastaan ”Ero” kahtiajakoa, joka asettaa Raamatun totuuden paholaisen valheita vastaan. Siksi välitön haaste tämän päivän seurakunnalle on paljastaa ”Jumalan Unelma” siksi vaaralliseksi juoneksi, joka se on – eikä esittää se hyväksyttävänä kristillisenä käsitteenä.

Profeetta Jeremia varoitti niistä, jotka profetoivat ”Jumalan Unelman” kaltaisia valheunia:

”Minä olen niitä vastaan, jotka profetoivat valheunien perusteella, kertovat niistä ja eksyttävät minun kansaani valheillaan ja kerskumisellaan. Minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt, eikä heistä ole mitään apua tälle kansalle, sanoo Herra.” (Jer. 23:32, Raamattu Kansalle)

Raamattu kehottaa meitä: Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä (1. Piet. 5:8). Se varoittaa vääristä profeetoista, joiden unet eivät ole Jumalasta (Jer. 23:25-27), ”lihan saastuttavista uneksijoista” (Juuda 1:8) ja ”unien uneksijoista” (5. Moos. 13:1, KJV), jotka ovat uniensa pettämiä ja ”lähtevät seuraamaan muita jumalia” – kuten New Age’in ”Ykseyden jumalaa”, jonka sanotaan olevan jokaisessa ja kaikessa.

”Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: ’Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä’, niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.” (5. Moos. 13:1-4)

To order copies of ”GOD’S DREAM” – Satan’s Ultimate Scheme, click here.

Viitteet

  1. New Century Path, Volume Vll No. XlV, 1904, p. 16. Katherine Tingley, Editor, New Century Corporation, Point Loma, CA. (https://books.google.com/books?id=IDxDAQAAIAAJ&pg=RA2-PA).
  2. L., “Reincarnation” (The Theosophical Path, Volume X, No. 2, February 1916), p. 159, New Century Corporation, Point Loma, CA., Katherine Tingley, Editor. (https://www.theosociety.org/pasadena/ttp_v10n02.pdf).
  3. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Benjamin_Creme.
  4. Messages from Maitreya the Christ: One Hundred Forty Messages (Los Angeles, CA: Share International Foundation, 1980, 1992 Second Edition, Second Printing, February 2001), p. 42.
  5. Ibid., p. 44.
  6. Ibid., p. 150.
  7. Ibid., p. 203.
  8. Warren B. Smith, Oneness vs. Separation Heresy Now in The Church (Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2018, https://www.lighthousetrailsresearch.com/blog/?p=28156).
  9. Multiple Bible references in Warren B. Smith’s booklet, Be Still and Know That You Are Not God: God is Not “in” Everyone and Everything (Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2013, can be read at: https://www.lighthousetrails.com/home/655-booklet-be-still-and-know).
  10. Share Magazine, ”The Coming of Maitreya, the World Teacher” (Maitreya’s Priorities, http://www.share-international.org/magazine/old_issues/2007/s2606_30%20years_small.pdf).
  11. Neale Donald Walsch, Tomorrow’s God: Our Greatest Spiritual Challenge (New York, NY: Atria Books, 2004), p. 262.
  12. Neale Donald Walsch, “Should We Let Go of Our Dreams—A Message From God Channeled by Neale Donald Walsch” (Spirit Library, May 1, 2008, https://spiritlibrary.com/neale-donald-walsch/should-we-let-go-of-our-dreams).
  13. Marianne Williamson, Healing the Soul of America: Reclaiming Our Voices as Spiritual Citizens (New York, NY: Touchstone, Simon & Schuster, 1997, 2000), p. 13; Editors of Martin Luther King, Jr. Papers Project, The Papers of Martin Luther King, Jr., Volume III Birth of a New Age, (Berkeley, CA: University of California Press, 1997), p. 344.
  14. Marianne Williamson, Healing the Soul of America, op. cit., p. 41; Editors of Martin Luther King, Jr. Papers Project, The Papers of Martin Luther King, Jr., Volume III, op. cit., p. 458.
  15. Marianne Williamson, Healing the Soul of America, op. cit., p. 33; Editors of Martin Luther King, Jr. Papers Project, The Papers of Martin Luther King, Jr., Volume III Birth of a New Age, op. cit., p. 342.
  16. Marianne Williamson, Healing the Soul of America, op. cit., p. 41; Editors of Martin Luther King, Jr. Papers Project, The Papers of Martin Luther King, Jr., Volume III, op. cit., p. 456.
  17. Rosemary Bray McNatt,“To Pray Without Apology: Why Martin Luther King Jr. Wasn’t a Unitarian Universalist” (UU World, November/December 2002, http://archive.uuworld.org/2002/06/feature2.html).
  18. Ibid.
  19. Editors of Martin Luther King, Jr. Papers Project, The Papers of Martin Luther King, Jr., Volume III, op. cit., pp. 340, 342, 456.
  20. Ibid., p. 342.
  21. Brian McLaren, The Secret Message of Jesus: Uncovering the Truth that Could Change Everything(Nashville, TN: W Publishing Group, 2006), p. 142.
  22. This speech can be read at: http://www1.cbn.com/content/lou-engle-answering-call-dc.
  23. David L. McKenna, Lloyd J. Ogilvie, General Editor, The Preacher’s Commentary: Volume 17, Isaiah 1-39 (Nashville, TN: Thomas Nelson, 1993), p. 20.
  24. The Oprah Winfrey Show, February 4, 1992.
  25. Helen Schucman, A Course in Miracles: Combined Volume (Glen Ellen, CA: Foundation for Inner Peace, 1975, 1992), (Text) p. 125.
  26. Ibid., (Text) p. 147.
  27. Ibid., (Teachers Manual), p. 56.
  28. Ibid., (Text) p. 344.
  29. Ibid., (Text), p. 50.
  30. Ibid., (Text), p. 14.
  31. Ibid., (Text), pp. 377, 585.
  32. Ibid., (Text), p. 584.
  33. Robert H. Schuller, Self-Esteem: The New Reformation (Waco, TX: Word Books, 1982), p. 104.
  34. Personal notes from author Johanna Michaelsen’s October 3, 1985 telephone call to the Crystal Cathedral. Used with permission. More detail in Warren B. Smith’s book Deceived on Purpose: The New Age Implications of the Purpose-Driven Church (Magalia, CA: Mountain Stream Press, 2004), pp. 92-93.
  35. Robert H. Schuller, Self-Esteem: The New Reformation, op. cit., p. 123.
  36. Robert H. Schuller, Hour of Power, October 17, 2004.
  37. Originally found in Powerlines: Monthly News for Hour of Power Spiritual Shareholders and Friends (http://web.archive.org/web/20031017043658/http://www.hourofpower.org:80/powerlines/09.03/2004_robert_schuller_institute.cfm).
  38. Robert H. Schuller, “What Will Be the Future of This Ministry?” (Hour of Power, #129, May 16, 2004, http://www.hourofpower.org.hk/data/readdata100/readeng-129-text.html).
  39. Tim Stafford, “A Regular Purpose-Driven Guy” (Christianity Today, November 18, 2002, Vol. 46, No. 12, http://www.christianitytoday.com/ct/2002/012/1.42.html), p. 4.
  40. George Mair, A Life With Purpose: Reverend Rick Warren: The Most Inspiring Pastor of Our Time (New York, NY: Berkley Books, 2005), pp. 93, 98-99, 110.
  41. Rick Warren, “How You Can Realize God’s Dream for Your Life” (Charisma magazine, August 1, 2016, https://www.charismamag.com/spirit/spiritual-growth/27170–how-you-can-realize-god-s-dream-for-life).
  42. Rick Warren, “Dream Big” (Daily Hope With Rick Warren, July 30, 2016, https://www.christianity.com/devotionals/daily-hope-with-rick-warren/daily-hope-with-rick-warren-july-30-2016.html).
  43. Ibid.
  44. Joel Osteen, “God’s Dream for Your Life,” (Joel Osteen Ministries daily devotional, September 9, 2015; https://www.facebook.com/JoelOsteen/posts/10156261814605227).
  45. “Dream Big Dreams” (Ministry Minute, May 3, 2017, http://blog.kcm.org/ministry-minute-dream-big-dreams).
  46. Sarah Young, Jesus Calling: Enjoying Peace in His Presence (Nashville, TN: Thomas Nelson, 2004), p. 6.
  47. Sarah Young (adapted by Tama Fortner), Jesus Calling: 365 Devotions for Kids (Nashville, TN, Tommy Nelson, 2010), p. 7.
  48. James Robison, “The Greatest Dream” (The Stream, April 4, 2018, https://stream.org/the-greatest-dream).
  49. Leonard Sweet, SoulTsunami: Sink or Swim in the New Millennium Culture (Grand Rapids, MI: Zondervan Publishing House, 1999), p. 34.
  50. National Day of Prayer Address on May 1, 2008 (Keynote address at The Cannon House in Washington, DC, https://rzim.org/just-thinking/national-day-of-prayer-address).
  51. Mark Batterson, Chase the Lion: If Your Dream Doesn’t Scare You, It’s Too Small (The Crown Publishing Group, Kindle Edition), p. 4.
  52. Shane Claiborne, Jesus for President (Grand Rapids, MI: Zondervan, 2008), p. 307.
  53. Ann Oldenburg, “The Divine Miss Winfrey” (USA Today, May 11, 2006, can be read at: religionnewsblog.com/14801/the-divine-miss-winfrey).
  54. Chelsea Brasted, “7 Most Empowering Things Oprah Winfrey Said at Essence Fest” (Nola Media Group, July 2, 2016, https://www.nola.com/essencefest/index.ssf/2016/07/oprah_winfrey_essence_fest_emp.html).
  55. L., “Reincarnation,” The Theosophical Path, Volume X, No. 2, February 1916, op. cit., p. 159.
  56. Messages from Maitreya the Christ: One Hundred Forty Messages, op. cit., p. 42.
  57. Neale Donald Walsch, “Should We Let Go of Our Dreams,” op. cit.
  58. Wayne Dyer, You’ll See It When You Believe It: The Way to Your Personal Transformation (New York, N.Y: HarperCollins, 2001), p. 96.
  59. Paramahansa Yogananda, “The Dream Nature of the World” (https://www.yogananda.com.au/py_talks/dream_nature_of_the_world.html).
  60. Late resident guru of United Nations (http://www.yogaofsrichinmoy.com/god_the_author_of_all_good/mangod).
  61. Lent with Pope Francis: “God’s Dream for Us” (Franciscan Media, 3/18/18, https://www.google.com/amp/blog.franciscanmedia.org/franciscan-spirit/lent-with-pope-francis-gods-dream-for-us%3fhs_amp=true).
  62. https://m.youtube.com/watch?v=dEgQLo2HBV4.
  63. “Reverend Sun Myung Moon Speaks on New Morning of Glory” (January 22, 1978 at Belvedere, New York, http://www.unification.net/1978/780122.html).
  64. Thomas Curtis Clark, “God’s Dreams” (https://www.poetrynook.com/poem/gods-dreams).
  65. The September 3, 2006 Orange County Register noted: “Jim Jones, the suicidal Pied Piper of Jonestown, housed his People’s Temple less than two miles from Warren’s house, and taught at Warren’s high school. In 1978, dozens of Redwood Valley’s residents—including some of Warren’s classmates—were among the 914 cult members who followed Jones to Guyana and to a metal bucket full of purple, cyanide-spiked Flavor Aid. (https://www.ocregister.com/2006/09/03/a-call-to-faith/).
  66. https://commons.m.wikimedia.org/wiki/File:Jim_Jones_receives_the_Martin_Luther_King,_ Jr._ Humanitarian_Award_-_January_1977.jpg.

 

Read Full Post »

Raamattuun perustuva kommentti ajankohtaisista kysymyksistä, jotka koskevat sinua.

Roger Oaklandin on kirjoittanut erinomaisen kirjan Faith Undone, jonka Bileamin Aasi on suomentanut nimellä Uskon nollaus: http://www.lampaille.com/pdf—kirjoja/uskon-nollaus/

Myös Bob DeWaay on tehnyt kirjan samasta aiheesta nimellä The Emergent Church Undefining Christianity (Esiintuleva kirkko epämääräistää kristinuskon). Hänen kirjassaan on hyvin tärkeä näkökulma, joka puuttuu Oaklandin kirjasta, nimittäin esiintulevan liikkeen eskatologia, joka on ainut asia, josta he edes keskenään ovat yhtä mieltä:

Esiintulevan Kirkon liike on yksilöiden yhdistys, jota yhdistää yksi hyvin tärkeä avainidea: että Jumala on tuomassa historian kohti loistavaa Jumalan maanpäällistä valtakuntaa ilman tulevaa tuomiota. He inhoavat dispensationalismia enemmän kuin mitään muuta teologiaa, koska se sanoo juuri päinvastoin: että maailma on tulossa yhä syntisemmäksi ja luisumassa kohti mullistavaa tuomiota.

Miksi tämä aihe on tärkeä? Siksi, että tätä petollista eskatologiaa kannatetaan ja opetetaan monissa itseään kristillisinä pitävissä piireissä myös Suomessa. Suomalaisille ehkä tunnetuin Esiintulevan liikkeeseen liittyvistä nimistä on Rick Warren.

Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ‘Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3)

Alla olevaan artikkeliin sisältyy ensimmäinen luku edellä mainitusta DeWaayn kirjasta.

Tässä vielä Bob DeWaay’n kirjan esittely verkkokauppa Amazonissa:

Esiintuleva Kirkko. Sen nimi sisältää itsessään oikeaoppisen kristinuskon innovatiivisia käsityksiä. Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Mitä se opettaa? Kirjassaan The Emergent Church Undefining Christianity Bob DeWaay paljastaa ydinkäsityksen, joka yhtenäistää Esiintulevan Kirkon eskatologian. Hän osoittaa, että heidän systeemissään jokainen toinen kristillinen käsitys on avoin keskustelulle ja väittelylle, mutta heidän eskatologian määritelmänsä pysyy vakiona ja kiinteänä; se on heidän yhteinen perustuksensa. Ilman heidän eskatologiaansa ei ole mitään Esiintulevaa Kirkkoa. Monet ovat yrittäneet ymmärtää liikettä, mutta ovat kohdanneet turhautumisen törmätessään epämääräiseen kieleen ja ristiriitaisiin käsityksiin, jotka ovat ristiriidassa tekstin sisällä ja kirjoittajien välillä. Esiintuleva Kirkko johtajineen todellakin tarkoituksellisesti välttää määritelmiä ja tarkkoja opin julistuksia, joita voidaan ymmärtää ja arvostella ja sen sijaan toivottaa tervetulleeksi määritelmät, jotka perustuvat tunteisiin ja kokemuksiin. Ei ihme, että seuraus on turhautuminen. Kun nämä tosiasiat ymmärretään, käy selväksi, että Esiintuleva Kirkko ei ole ollenkaan uusi; se on ikivanhaa heresiaa, paketoitu uudelleen postmoderniin subjektiivisuuteen, jonka tarkoitus on edelleen vietellä sinisilmäisiä ja niitä, jotka eivät suostu rakastamaan ja tottelemaan totuutta.


 

Emergent Eschatology
The Road to Paradise Imagined
By Bob DeWaay, 6.4.2018, suom. Bileamin Aasi 2.5.2018

“Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista” (Apt. 17:31).

Julkaistuani kirjani1 Esiintulevasta Kirkosta (The Emergent Church), osallistuin Esiintulevaan konferenssiin Chicago’ssa, jossa tri. Moltmann puhui hartaalle kannattajakunnalleen – 250 Esiintulevaa johtajaa. Eräs sellainen kannattaja, Danielle Shroyer, oli julkaissut kirjan teologiastaan ja kuvaili sitä ”uus-hegeliläisenä, panenteistisenä universalismina”.2 Kirjan kannessa on tri. Moltmann’in suosittelu. Ajatusten vaihtaminen eri Esiintulevien johtajien kanssa vahvisti, kuinka perustava Moltmann’in teologia ja sen ainutlaatuinen eskatologia on heidän liikkeelleen.

Osallistumalla tuohon konferenssiin ja kuuntelemalla Moltmann’ia itse, vahvistin todeksi tämän luvun sisällön. Hän todella opetti universalismia. Hän todella opettaa kaiken kosmista sovittamista Jumalalle ilma tulevaa mullistavaa tuomiota. Kuten osoitan seuraavassa tutkimuksessa, niin G. W. F. Hegel’in filosofia sisältää käsityksen, että kaikkien ristiriitojen täytyy syntetisoitua asteittain paremmaksi maailmaksi. Tämän idealistisen filosofian kannattajat väittävät, ettei ole välttämätöntä tehdä valintaa teismin ja ateismin välillä, koska synteettinen sovinto tapahtuu joka tapauksessa. He uskovat sen olevan sisäänrakennettu maailmankaikkeuden olemukseen. Voimme joko edistää tai estää sitä, mutta se toteutuu.

Sen jälkeen, kun kirjoitin tämän kirjan, liike on jatkunut ja on nyt monella tapaa uusi versio teologisesta liberalismista. LeRon Shults on muuttanut Eurooppaan ja on nyt ateisti. Teologisella ja poliittisella liberalismilla on tuskin paljon eroa. Kun kuulemme sanan ”progressiivinen”, meidän pitäisi ymmärtää, että ”edistyksen (progress)” määritelmä tulee Hegel’iltä ja hänen erilaisilta kannattajiltaan (teistit ja ateistit). Syy kiihkoon, jonka näemme poliittisessa väittelyssä, on, että niiden, jotka eivät liity progressiiviseen agendaan, katsotaan estävän sosiaalisen ja hengellisen kehityksen prosessia, joka muka tekee uuden kosmoksen paratiisiksi kaikille.

Ne, jotka uskovat Raamatussa määriteltyyn kristilliseen teismiin, nähdään pahimpina mahdollisina vihollisina niiden kuvitteelliselle eskatologialle, jotka tämän teologian/filosofian mukaan ovat ”progressiivisia”. Usko pysyvään eroon hyvän ja pahan, Jumalan ja luomakunnan, taivaan ja helvetin jne. välillä, on täysin yhteensopimaton heidän mielenmaailmassaan rakentamalleen esiintulevalle paratiisille. Raamattuun uskovat kristityt jatkuvasti hidastavat prosessia, koska me ajattelemme eri kategorioissa, jotka eivät koskaan syntetisoidu johonkin parempaan kosmokseen ilman tulevaa tuomiota. Näin he sen näkevät.

On loogista nähdä Hegel ja hänen saksalaisen filosofiansa kannattajat Esiintulevan Kirkon perustajina. Jälleen näemme saksalaisen romantiikan ja idealismin pettävän monet. Kun tämä tapahtui viimeksi, niin tuloksia olivat kansallissosialismi Natsisaksassa ja kommunismi Neuvostoliitossa.  Moltmann taisteli Natsisaksan puolesta. Mutta oltuaan sodan jälkeen vankina Englannissa, hänestä tuli teisti ja hän loi ”Toivon Teologian”. Toimiikohan tämä teistinen versio yhtään paremmin? Siitä ei ole mitään todisteita. Raamattu ei opeta sosiaalista ja hengellistä evoluutiota tulevaan paratiisiin ilman tuomiota. Meitä varoitetaan, että pakenisimme Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa välttääksemme tulevan tuomion, joka on varma. Me tarvitsemme syntien anteeksiantamuksen, jonka vain Hänen vuodatettu verensä tarjoaa.

Seuraava on luku 1 kirjasta The Emergent Church—Undefining Christianity (Esiintuleva Kirkko – Kristinuskon hämmentäminen)

Kuvittele maailmaa, jossa ajankulku on käännetty niin, että historia liikkuu taaksepäin kohti paratiisia, ennemmin kuin eteenpäin kohti tuomiota. Ajattele maailmaa, jossa Jumala niin luonnostaan sisältyy luomakuntaan, että Hän tekee tyhjäksi entropian3 ja uudelleen luo maailman jo nyt käynnissä olevien prosessien kautta. Ajattele maailmaa, jossa tulevaisuus johtaa Jumalan itsensä tykö pelastavalla tavalla kaikille ihmisille ja koko luomakunnalle. Tämä kuvitteellinen maailma on meidän maailmamme nähtynä Esiintulevan eskatologian linssin läpi.

Useat Jumalan kaitselmuksen teot toivat minut tuntemaan Esiintulevan teologian luonteen ja sen ainutlaatuisen eskatologian. Ensimmäinen tapahtui vuonna 1999 viimeisen seminaarivuoteni aikana, kun seminaari palkkasi uuden professorin nimeltä LeRon Shults. Shults’ista, joka oli saksalaisen teologin Wolfhart Pannenberg’in opetuslapsi, tuli logiikan kurssini professori. Shults kuvaili usein uskomuksiaan tällä yksinkertaisella lausunnolla: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.”

Joitakin vuosia myöhemmin useat ihmiset ehdottivat, että kirjoittaisin artikkelin palvelutyömme uutiskirjeeseen, Critical Issues Commentary, joka tarkastelisi uutta ”Esiintulevaksi Kirkoksi” kutsuttua liikettä. Tutkimustani varten luin huolellisesti Brian McLaren’in kirjan A Generous Orthodoxy (Suurpiirteinen oikeaoppisuus).4 Se, mikä hämmensi minua hänen teologiassaan, oli, että hänen näkemyksensä olivat lähes samanlaiset, kuin ne, joita Francis Schaeffer oli torjunut 40 vuotta aikaisemmin ja kutsunut niitä ”uudeksi teologiaksi”. Mutta kuten Schaeffer selvästi osoitti, tämän teologian seuraus on epätoivo, koska sen alla ei ole mitään toivoa tietää totuus. Esiintulevat kirjoittajat kuitenkin kuvailevat teologiaansa toivon teologiana. Ellei ole mitään toivoa tietää totuus (kuten he väittävät) Jumalasta, ihmisestä ja maailmankaikkeudesta, jossa elämme, niin kuinka seuraus voi olla toivo? Näyttää, että 1960-luvun teologia, joka ensin esitettiin Saksassa, kun Schaeffer kirjoitti kirjojaan, on vastaus. Palaamme tähän myöhemmin.

Tämä johtaa toiseen kaitselmukselliseen tapahtumaan. Eräs seurakuntamme jäsen ojensi minulle kirjan nimeltä: A is for Abductive – The Language of the Emerging Church (A tarkoittaa abduktiivinen – Esiintulevan Kirkon kieli)5, jonka arveli kiinnostavan minua tutkimuksessani. Hakusanan ”Eschaton” alla on otsikko ”The end of entropy” (Entropian loppu)6. Sitten sanotaan: ”Postmodernissa matriisissa meillä on hyvä mahdollisuus, että maailma kääntää kronologisen polariteettinsa. Sen sijaan, että olisimme sidottuja menneisyyteen syyn ja seurauksen kahleilla, tunnemme, että Jumalan tahdon, Jumalan unelman, Jumalan halun magneetti vetää meitä tulevaisuuteen.”7 Tämän lukeminen vei minut takaisin vuoteen 1999 ja Shults’in tulkintaan Pannenberg’ista: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.” Voisiko tämä olla Esiintulevan ”toivon” pohja?

Kolmas kaitselmuksellinen tapahtuma oli väittely Doug Pagitt’in kanssa, vuoden 2006 tapahtumassa aiheesta ESIINTULEVA KIRKKO JA POSTMODERNI HENGELLISYYS. Tuo tapahtuma antoi minulle tilaisuuden kysyä Pagitt’ilta, joka on kansallisesti tunnustettu johtaja Esiintulevassa liikkeessä, että uskoiko hän vai ei kirjaimelliseen tulevaan tuomioon. Hän ei halunnut vastata kummallakaan tavalla, mutta sanoi kyllä, että tuomio toteutuu nyt seurausten kautta historiassa. Hänen kieltäytymisensä vastata tuohon kysymykseen vakuutti minut, että Pannenberg/Shults’in eskatologia oli liikkeen takana!

Neljäs kaitselmuksellinen tapahtuma oli tapaaminen Emergent Village’n Tony Jones’in kanssa tarkoituksella järjestää uusi väittely. Osoittautui, etteivät he halunneet uutta väittelyä, mutta Jones lupasi vastata kaikkiin Esiintulevaa koskeviin kysymyksiini. Vastasin sähköpostilla kysyen Stanley Grenz’ista, Wolfhart Pannenberg’ista, LeRon Shults’ista ja Jürgen Moltmann’ista ja heidän vaikutuksestaan Esiintulevaan teologiaan.

Jones vastasi, että Grenz (joka, kuten myöhemmin osoitan, ylistää sekä Pannenberg’in että Moltmann’in teologiaa) oli vaikutusvaltainen ja että hän itse opiskeli professorin nimeltä Miroslav Volf alaisuudessa, joka oli opiskellut Moltmann’in alaisuudessa. Hän myös auttoi minua kommentillaan, että heidän toivontäyteinen käsityksensä yleensä johtaa heitä hylkäämään eskatologiat, jotka ”saarnaavat katastrofaalista loppua kosmokselle”. (Arvostin Jones’in auliutta osoittaa minulle, että katselin tutkimuksissani oikeaan suuntaan.)

Viides kaitselmuksellinen tapahtuma oli, kun puita leikatessani putosin ja nilkkani murtui. Murtunut nilkka vaati minua istumaan jalka koholla kokonaisen viikon, jotta turvotus laskisi. Olin löytänyt Jürgen Moltmann’in kirjan Theology of Hope ja tiesin, että minun on luettava se, jos aion kirjoittaa tämän kirjan ja todistaa väitteeni. Moltmann’in lukeminen oli niin työlästä, ettei ollut todennäköistä, että kirja olisi nopeasti luettu, mutta liikuntakyvyttömyydestäni johtuen selvitin Moltmann’in ja tein muistiinpanoja jokaisen sivun sisällöstä. Samalla viikolla, jolloin luin Moltmann’ia, sain juuri julkaistun kirjan An Emergent Manifesto of Hope (Esiintuleva toivon julistus), jonka toimittajia Pagitt ja Jones olivat. Luin myös sen ja huomasin, että kaksi esiintulevaa kirjoittajaa lainasivat Moltmann’ia myönteisesti.8 Tuossa samassa kirjassa Jones kuvailee, miksi tämä teologia on heille niin täynnä toivoa: ”Jumalan lupaama tulevaisuus on hyvä ja se odottaa meitä viittoen meitä eteenpäin. Meidät on pyydystetty lunastuksen ja uudelleenluomisen puoleensavetävään valonsäteeseen (tractor beam) eikä ole mitään järkeä panna hanttiin, joten voimme myös tehdä yhteistyötä.”9 Tai kuten professori Shults aina sanoi: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.”

Kaikki tämä johtaa väitteeseeni: Että maailmankuva, jota edustaa Grenz’in, Pannenberg’in, Moltmann’in ja Shults’in teologia, on Esiintulevan Kirkkoliikkeen peruskallio. Heidän kielensä ja ideansa esittäytyvät monien Esiintulevien kirjojen sivuilla. Esimerkiksi McLaren kirjoittaa: ”Näin nähtynä Jumala seisoo edessämme ajassa matkan lopussa lähettäen meille ikään kuin aalloissa nykyisyyden lahjan, tulevaisuuden sisään syöksymisen, joka työntää menneisyyden taaksemme ja huuhtoo ylitsemme uusien mahdollisuuksien, uusien vaihtoehtojen, uusien tilaisuuksien taukoamattomalla virralla ajatellaksemme uudelleen ja saadaksemme uuttaa ohjausta, uutta voimaantumista.”10 Tässä Pagitt’in versio siitä:

Jumala luo alinomaa uudelleen. Ja Jumala myös kutsuu meitä olemaan uudelleenluotuja ja liittymään Jumalan työhön kumppaneina uudelleenluomisessa …  Kuvittele Jumalan Valtakunta Jumalan luovana prosessina, joka sitoutuu uudelleen kaikkeen, mitä tunnemme ja koemme. … Kun käytämme luovuutta parantamaan tätä maailmaa, me osallistumme Jumalan kanssa maailman uudelleenluomiseen.11

Nämä kirjoittajat viittaavat usein ”Jumalan unelmaan”. Ilmeisesti he tarkoittavat, että Jumala kuvittelee maailmalle ihanteellisen tulevaisuuden, johon me voimme liittyä ja auttaa sitä toteutumaan. Kun tämä unelma tulee todellisuudeksi tulevaisuudessa, se on sitten Jumalan Valtakunta.

Tämä kaitselmuksellisten tapahtumien sarja elämässäni toimi yhdessä auttaen minua tarkasti ymmärtämään liikettä, joka tekee lujasti töitä pysyäkseen epämääräisenä (undefined). Määritelmät vetävät rajoja. Määritelmät ovat pysyviä, mutta ne ovat välttämättömiä ymmärtääksemme yhtään mitään. Ilman määriteltyjä kategorioita olisimme toivottomia ihmisiä, koska tarvitsemme esimerkiksi rationaalisen mielemme ja pätevän luokittelun erottaaksemme ruuan myrkystä. Määritelmät ovat välttämättömiä, eikä mikään määrä filosofisia silmänkääntötemppuja voi muuttaa sitä todellisuutta. Määritelmät vietyinä heidän ajattelutapaansa estävät lunastuksen ”puoleensavetävän säteen” prosessin, jota he kokevat. He pitävät määritelmiä liian ”perustuksellisina” (foundationalist), jota käsittelemme myöhemmässä luvussa. Uskon, että nyt voin määritellä Esiintulevan Kirkon liikkeen tarkemmin, koska ymmärrän, mitä he uskovat.

Esiintulevan Kirkon liike on yksilöiden yhdistys, jota yhdistää yksi hyvin tärkeä avainidea: että Jumala on tuomassa historian kohti loistavaa Jumalan maanpäällistä valtakuntaa ilman tulevaa tuomiota. He inhoavat dispensationalismia enemmän kuin mitään muuta teologiaa, koska se sanoo juuri päinvastoin: että maailma on tulossa yhä syntisemmäksi ja luisumassa kohti mullistavaa tuomiota.12

Nämä molemmat käsitykset eivät voi olla totta. Joko on kirjaimellinen tuleva tuomio tai sitten ei. Tätä kysymystä ei voi jättää makuasiaksi.

Jürgen Moltmann

Paras keino ymmärtää Esiintulevaa toivon teologiaa on tutkia sen ensisijaista lähdettä: Jürgen Moltmann’in vuonna 1964 julkaistua kirjaa Theology of Hope (Toivon teologia). Minun kappaleeni siitä on vuoden 1991 uusi painos, joka sisältää uuden johdannon.13 Siinä Moltmann antaa syyn ajatteluun, joka sai hänet kirjoittamaan kirjansa: ”Löysin tärkeitä kategorioita tämän ryijyn koristeluun uusmarxilaisen Ernst Bloch’in messiaanisesta filosofiasta.”14 Bloch oli ateisti. Vuonna 1960 Moltmann luki Bloch’in kirjan Principal of Hope (Toivon pääoma) ja eteni kehittämään ideaansa, että kristillinen toivon teologia olisi suurenmoinen oivallus. Se ei myöskään välttämättä kilpailisi Bloch’in ateistisen version kanssa: ”Ateismi, joka tahtoo vapauttaa ihmiset taikauskosta ja idolatriasta ja kristinusko, joka tahtoo johtaa heidät ulos sisäisestä ja ulkoisesta orjuudesta tulevan Jumalan valtakunnan vapauteen – näiden kahden ei tarvitse olla vastakkain. Ne voivat myös toimia yhdessä. Kumpi niistä pitkällä tähtäyksellä osoittautuu vahvemmaksi, on jotakin, jonka voimme luottavaisesti jättää tulevaisuuteen.”15

Useimmille meistä ajatus, että ateistinen filosofia ja kristillinen teologia voisivat molemmat olla päteviä, on ristiriitainen. Sitä se on ainakin minulle. Mutta se, mikä yhdistää Moltmann’in ja Bloch’in, on Georg Wilhelm Friedrich Hegel’in filosofia. Ajatus, että ristiriitaisuudet historian prosessien kautta syntetisoituvat paremmaksi maailmaksi, voidaan löytää Moltmann’in teologiasta. Tämä on hänelle totta, koska toivon Jumala on sekä tuleva että läsnä oleva ja koska maailman tulevaisuus on myös Jumalan tulevaisuus. Siksi sen täytyy olla myös loistava tulevaisuus, jossa kaikki on uutta ja parempaa. Marxilaiselle ateistille historian prosessit syntetisoituvat paremmaksi tulevaisuudeksi, koska se kuuluu niiden luonteeseen. Moltmann’in mielestä kristitty ja ateisti voivat toimia yhdessä tuon paremman tulevaisuuden puolesta ja jos Moltmann oikeassa, niin ateisti osallistuu tuohon Jumalan tuomaan loistavaan tulevaisuuteen. Jos ateisti on oikeassa, niin myös Moltmann osallistuu (ainakin tässä elämässä).

On sanottu, että Hegel on filosofeista yksi vaikeimpia ymmärtää. Voidaan sanoa, että hegeliläisen ajattelun innoittamat teologit ovat myös vaikeita. Se pitää paikkansa Moltmann’iin. Moltmann’in kirjan sanahakemiston tarkastelu osoittaa, että seuraavat henkilöt on mainittu useimmin: Karl Barth 26 sivulla; Rudolph Bultmann 32 sivulla; ja Hegel 34 sivulla. Hän käyttää näitä kolmea mielenkiintoisella tavalla. Hän luonnehtii Barth’in teologiaa ”Jumalan yliaistillisena subjektiivisuutena” (the transcendental subjectivity of God)16 ja Bultmann’in teologiaa ”ihmisen yliaistillisena subjektiivisuutena” (transcendental subjectivity of man).17 Tämä tulee pitkässä jaksossa, jossa hän pyrkii osoittamaan, mitä ajatus Jumalan itseilmoituksesta voisi mahdollisesti tarkoittaa. Hänen ehdottamansa vastaus on ristiriitojen dialektinen18 synteesi:

Jakautuneisuutta konkretisoimiseen ja subjektiivisuuteen ei tule paeta – eikä teologiakaan voi paeta sitä tuodessaan evankeliumin nykyajan maailmaan – julistamalla yhden puolen tällaista ajattelua turhaksi, puutteelliseksi, korruptoituneeksi ja rappeutuneeksi.  Pikemminkin, teologian on otettava kovettuneet antiteesit ja tehtävä ne uudelleen nestemäisiksi välittääkseen niiden välisessä ristiriidassa ja saadakseen ne sovintoon. Tämä on kuitenkin mahdollista vasta, kun se historian kategoria, joka putoaa pois tässä dualismissa, löydetään uudelleen sellaisella tavalla, ettei se kiistä kyseessä olevaa antiteesiä, vaan kattaa sen ja ymmärtää sen edistyvän prosessin osana.19

Tämä paksu (dense) teologia perustuu Hegeliläiseen synteesiin, kuten sitä populaaristi kutsutaan tarjoten ateisti Bloch’ille ja kristitylle Moltmann’ille toivon, että tuleva historia on matkalla kunniakkaaseen olemassaoloon.

En liioittele, kun sanon, että Moltmann’ille ajatus dialektiikasta selittää melkein kaiken teologiassa ja historiassa. Esimerkiksi Kristuksen kuolema ja ylösnousemus tulkitaan ristiriitana ja synteesinä. (Koeta kestää minua tässä kohdassa, koska tämä materiaali on paksua ja pitkää, mutta välttämätön käsitellä, jos aiomme ymmärtää Esiintulevaa Kirkkoa.) Moltmann muuten käyttää usein kirjassaan sanaa ”esiintuleva” (emerging) luonnehtimaan sellaista, joka syntetisoituu ristiriidoista:

Todelliset ongelmat nousevat vasta, kun näemme eskatologiset käyttövoimat ristin ja itse ylösnousemuksen ristiriitaisessa tapahtumassa. Ilmoitus – so. ylösnousseen Herran ilmestymiset – ei saa progressiivisuuden luonnettaan sille vieraasta todellisuudesta, Pääsiäisen jälkeen salaperäisesti jatkuvasta historiasta, vaan itse luo edistyksen ristiriidan prosessissaan synnin ja kuoleman jumalattomalle todellisuudelle. Se ei tule progressiiviseksi ”menemällä sisälle” ihmisen historiaan, vaan lupauksen, toivon ja kritiikin kolhaisulla se tekee ihmisen todellisuuden historialliseksi ja progressiiviseksi. Se on se ilmoitus Jumalan mahdollisuudesta ja voimasta sen yhden herättämisessä, joka oli ristiinnaulittu ja siinä tunnistettava Jumalan pyrkimys ja tarkoitus, josta muodostuu se horisontti, jota sanotaan historiaksi ja jota tulee odottaa historiana. Jumalan ilmoitus ristissä ja ylösnousemuksessa pystyttää siten näyttämön historialle, jolla tulee esiin (emerges) mahdollisuus kaiken mitätöimisestä ja uudesta luomisesta. Tehtävä, jolle toivon mies lähetetään tälle universaalisten mahdollisuuksien ennakkoalueelle, tavoittelee Jumalan oman toiminnan pyrkimyksen suuntaa kaikkivoipaisesti tavoitellessaan hänen uskollisuuttaan ja lupaustaan.20

Niinpä risti ja ylösnousemus dialektiikkana nähtyinä, syntetisoituvat historiassa esiintulevaksi uudeksi todellisuudeksi ja me voimme osallistua siihen. Toivon meidän kaikkien huomaavan, että tällä ei ole mitään tekemistä raamatullisten kategorioiden kanssa, nimittäin verisovituksen, uskosta vanhurskauttamisen ja Kristuksen paluun palkitsemaan hurskaat ja tuomitsemaan pahat. Ne on ilmoitettu Raamatussa, mutta Moltmann ei katso Raamatun yksin olevan Jumalan itseilmoitus. Pikemminkin pyhät kirjoitukset, mennyt pelastushistoria ja Jumalan tulevaisuus ovat osa suurta dialektiikkaa, joka on menossa johonkin hyvään ja toiveikkaaseen.

Moltmann’in näkemys Kristuksen ylösnousemuksen historiallisesta luonteesta itse perustuu dialektiseen ymmärrykseen, joka syntetisoi ristiriitaiset ideat. Hän esimerkiksi näkee modernistisen, mekanistisen käsityksen historiasta ”itsenäisenä syyn ja seurauksen järjestelmänä”,21 joka sulkisi pois ylösnousemuksen. Hän asettaa sen vastakkain ylösnousemuksen eksistentiaalisen ymmärtämisen kanssa, mikä perustuu opetuslasten ”eksistentiaaliseen päätökseen”.22 Sen sijaan hän irrottaa ylösnousemuksen jokaisesta nykyisestä historiakäsityksestä (eli käsityksistämme siitä, mitä ”todella tapahtui” todistettavasti) ja käyttää ennakko-olettamusta Kristuksen ylösnousemuksesta pohjana uudelle historiakäsitykselle:

Silloin ylösnousemuksen teologiaa ei enää sovitettaisi olemassa olevaan historiakäsitykseen, vaan olisi tehtävä yritys, verrattaessa ja havaittaessa ristiriita olemassa oleviin historiakäsityksiin, päästä uuteen ymmärrykseen historiasta lopullisin mahdollisuuksin ja toivein, jotka kiinnittyvät siihen ennakko-olettamuksessa Kristuksen kuolleista herättämisestä.23

Mutta jos emme voi jollakin tavanomaisella historiallisia tapahtumia koskevan totuuden tietämisen tavalla tietää, että Kristus herätettiin, niin kuinka voimme tietää, että ennakko-olettamus sellaisesta ylösnousemuksesta on yhtään parempi, kuin sanokaamme ennakko-olettamus, että Joseph Smith’illä todella oli lopullinen Jumalan ilmoitus?

Moltmann’ille tämä ennakko-olettamus on pohja uskolle, että Jumala edelleen on luovasti mukana historian prosesseissa johtaen niitä loistavaan tulevaisuuteen:

Kristuksen herättämistä tulee silloin sanoa ”historialliseksi”, ei siksi, että se tapahtui historiassa, johon jotkut muut kategoriat antavat avaimen, vaan sitä tulee sanoa historialliseksi, koska osoittamalla tietä tuleville tapahtumille se tekee historiaa, jossa voimme ja jossa meidän täytyy elää. Se on historiallinen, koska se paljastaa eskatologisen tulevaisuuden. Tämän väitteen täytyy silloin todistaa itsensä ristiriidassa muiden historiakäsitysten kanssa, jotka kaikki lopulta perustuvat ”historiaa tekeviin” tapahtumiin, järkytyksiin, tai vallankumouksiin historiassa.24

Moltmann’in lukeminen saa minut kuitenkin melkein kirkumaan: ”Herätettiinkö Jeesus kuolleista todella ruumiillisesti ja ilmestyikö Hän ruumiillisesti luotettaville todistajille ja täytyykö minun uskoa Hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa pelastavaan arvoon pelastuakseni Jumalan vihasta?” Vastaus on, ettemme voi odottaa tietävämme näitä asioita, koska todisteet maailman, tai historian mallista, ovat tulevaisuudessa, jonne Jumala on viemässä historiaa. Niinpä, kuten hän sanoi edellä, se voisi olla tulevaisuus, kuten ateistiset marxilaiset sen ymmärsivät. Jos näin on, niin saamme sen tietää. Tämän näkemyksen mukaan toivomme ei ole Jeesuksen ylösnousemuksessa, joka antoi todisteet kaikille ihmisille ja siten teki heidät vastuullisiksi (kuten Paavali sanoo Apt. 17:31), vaan Jeesuksen ylösnousemuksessa historiakäsityksenä, johon sisältyy toiveikas tulevaisuus.

Kuten tulemme näkemään niin Esiintulevan Kirkon teologiassa, joka tulee Moltmann’ilta ja kumppaneilta, on vakava ongelma. Ongelma on, että tämä toivo perustuu ajatukseen, että historia ei ole johtamassa kohti mullistavaa tuomiota, jossa ne, jotka eivät usko kristilliseen evankeliumiin, tuomitaan ja ovat ikuisesti kadotettuja, vaan on menossa kohti Jumalan maanpäällistä valtakuntaa, johon kaikki osallistuvat. Mutta entäpä, jos Paavali olikin oikeassa ja Kristuksen ylösnousemus merkitsee tuomiota kaikille, jotka torjuivat sen tarjoamat ”todisteet”? Moltmann’in ja Esiintulevan Kirkon ajattelussa emme voi tietää, mikä on ”totta” koskien kilpailevia uskonnollisia käsityksiä, ennen kuin tulevaisuudessa, jolloin Jumala vie asiat siihen, mihin Hän on niitä viemässä. Useimmille se on myöhäistä! Emme voi odottaa seisovamme Jumalan tuomioistuimen edessä ja sanovamme: ”Hyvä, nyt minä näen, mikä historiakäsitys oli oikea; päästä minut valtakuntaan.”

Moltmann’in ymmärrys Kristuksen ylösnousemuksesta on niin hämärä, että tarvitaan sivukaupalla paksua tekstiä selvittämään, mitä tarkoittaa puhua tapahtumasta ”historiallisena”. Hegeliläinen synteesi muka auttaa meitä löytämään tämän merkityksen tulevaisuudessa – tulevaisuudessa, jonka ennustetaan olevan hyvä. Tämä kuitenkin merkitsee, että apokalyptiset näyt Jumalan vihan aiheuttamasta tulevasta mullistuksesta, eivät voi olla Raamatun sanoma. Siksi hän hylkää ”apokalyptisen” ajatuksen, että Jumala tuomitsee pahan ja perustaa uskovien asuttaman vanhurskauden maailman. Moltmann kirjoittaa:

Apokalyptinen odotus ei enää suuntaudu kohti luomakunnan täyttymystä sen kautta, että hyvä voittaa pahan, vaan kohti hyvän ja pahan erottamista ja siten ”pahan vallassa olevan maailman” korvaamista ”tulevalla vanhurskauden maailmalla”. Tämä osoittaa fatalistista dualismia, jota ei vielä löydy profeetoista.25

Se, mitä hän tarkoittaa sillä, että hyvä voittaa pahan, on, että tämä tapahtuu historian tuolla puolen (jota hän kutsuu ”Kristuksen tulevaisuudeksi”) eikä minkään mullistavan tuomion kautta pahoille, jotka lopulta päätyvät tuliseen järveen. Se olisi ”fatalistista dualismia” hänen ajattelutavalleen. Taivas ja helvetti, jos ovat kirjaimellisesti olemassa, eivät ole dialektisen prosessin aihe, joka päätyy parempaan tulevaisuuteen universaalisesti kaikille. Jotkut tulevat ikuiseen tuomioon.

Moltmann’in teologia, joka omaksuu hegeliläisen dialektiikan ja käyttää sitä tulkitsemaan kristillistä toivoa, tulee filosofiasta, ei huolellisesta Raamatun tulkinnasta. Hän ei tunne mitään tarvetta käsitellä Raamatun kohtia, jotka ovat ristiriidassa hänen ajatustensa kanssa, mutta se ei ole yllättävää 1900-luvun saksalaiselta teologilta. Saksalaisissa teologisissa kouluissa teologia ja filosofia olivat usein niin toisiinsa kietoutuneita, että olivat erottamattomia. Näin kävi, kun Raamattua lakattiin pitämästä Jumalan erehtymättömänä sanallisena ilmoituksena itsestään. Jos Raamattua pidettäisiin sellaisena, niin sen lausunnot taivaasta ja helvetistä, tulevasta tuomiosta, vanhurskautuksen ehdoista ja kaikesta muusta määrittelisivät totuuden, mutta Moltmann ja hänen 2000-luvun esiintulevat kannattajansa eivät näe Raamattua sellaisena.

Moltmann’in nykyiset opetuslapset

Tyypillisesti esiintulevat kirjoittajat joko näyttävät ajattelevan Moltmann’in lailla tai esittelevät Moltmann’in ajattelua. Osoituksena tästä lainaan joitakin esimerkkejä edellä mainitusta kirjasta An Emergent Manifesto of Hope. Barry Taylor, joka opettaa Fuller’in teologisessa seminaarissa, aloittaa esseensä tällä paradoksilla: ”God is nowhere. God is now here” (Jumala ei ole missään. Jumala on nyt täällä).”26 Mitä tämä paradoksi tarkoittaa? Se tarkoittaa, että meidän tulee heittää pois historialliset käsitykset Jumalasta: ”Usko 2000-luvulla ei keskity yksinomaan käsityksiin Jumalasta.”27 Hän toistaa ”God is nowhere, God is now here” puolentusinaa kertaa. Taylor analysoi ajatusta Jumalan kuolemasta samalla tavalla kuin Hegel Moltmann’in lainaamana. Taylor kirjoittaa: ”Me elämme jälki-Nietzsche’läisessä uskon ja hengellisyyden maailmassa. Nietzsche’n julistus, että Jumala on kuollut, on yhä totta, koska kiinnostus kaikkeen hengelliseen ei välttämättä käänny uskoksi metafyysiseen Jumalaan eikä tietyn uskonnon opinkappaleiksi.”28 Vertaa, mitä Moltmann kirjoitti: ”Vuonna 1802 Hegel kuvaili ”Jumalan kuolemaa” nykyajan uskonnon perustuntemuksena …”29 Se oli ennen Nietzsche’n syntymää. Sitten Moltmann lainaa Hegel’iä ja osoittaa, kuinka Hegel’in ideoita voitaisiin käyttää tulkitsemaan pitkää perjantaita ja ylösnousemusta dialektisen prosessin kautta, mikä vapauttaisi meidät sekä ”romanttisesta nihilismistä” että ”tieteen menetelmällisestä (metholodical) ateismista” synteettiseen toiveikkaaseen tulevaisuuteen.30 Voimme nähdä saman ajattelun Taylor’illa: ”God is nowhere. God is now here. Jumala on läsnä. Jumala on poissa. Uskon tulevaisuus lepää näiden sanojen välisessä jännitteessä ja tästä hankalasta ja monimutkaisesta asemasta uusi elämä tulee esiin.”31 Myös tämä käy yksiin Hegelin ajatusten kanssa.

Toinen esiintuleva kirjailija, Dwight J. Friesen, kannattaa Moltmann’in hegeliläistä ajattelua niin paljon, että on otsikoinut esseensä ”Orthoparadoxy – Emerging Hope for Embracing Difference” (Ortoparadoksisuus – Esiintuleva toivo hyväksyä erilaisuus).32 Friesen ylistää Moltmann’in kirjaa Theology of Hope ”uraauurtavana” ja lainaa sitä hyväksyvästi koskien ristiriitoja, joihin sisältyy tulevaisuuden toivon mahdollisuuksia.33 Friesen kirjoittaa: ”Samoin kuin hän [Moltmann] korostaa ristiriitojen välttämättömyyttä elämälle, niin minäkin julistan, että ristiriitojen monimutkaisuuksien, vastakkaisuuksien ja ihmiselämän paradoksien hyväksyminen on vaeltamista Jeesuksen tiellä.”34 Noudattaen Moltmann’in teologiaa ja Esiintulevaa ajattelua yleensä Friesen näkee prosessin hyväksyä ristiriita johtavan siihen, että Jumalan valtakunta ”manifestoituu” maailmassa: ”Ortoparadoksaalinen etiikka aivan oikein pitää yllä eroja, jännitteitä ja paradokseja viedessään yhtä liikettä kohti ykseyttä toisen kanssa. Kun ortoparadoksisuudesta tulee tapamme olla maailmassa, niin Jumalan valtakunta on manifestoitunut.”35

Kateissa tässä näkökulmassa on kaikki toivo todella tietää jonkin olevan totuus, joka jatkaa totuutena olemista ikuisesti ja sitoo niitä, jotka eräänä päivänä ilmestyvät Jumalan eteen tuomiolle. Friesen sanoo: ”Ortoparadoksaalinen teologia on vähemmän kiinnostunut luomaan ‘kertakaikkisia’ opinjulistuksia, tai dogmaattisia väitteitä ja on enemmän kiinnostunut pitäytymään kilpaileviin totuusväitteisiin oikealla jännitteellä.”36 Kuten Moltmann, Friesen’kään ei koskaan käsittele selviä Raamatun lausuntoja, jotka kumoavat hänen väitteensä. Juuda kehottaa meitä ”kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kertakaikkiaan on pyhille annettu”. Raamatun kirjoittajat eivät nähneet tätä kertakaikkiaan pyhille annettua uskoa suurena ristiriitojen ja paradoksien sekamelskana.

Paradoksi muuten on merkityksetön, kuten nelikulmainen ympyrä. Voit sanoa sanat ”nelikulmainen ympyrä”, mutta et voi miettiä lausunnon merkitystä. Jeesus ei ajatellut sanojaan ristiriitaisina eikä paradoksaalisina:Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 12:48). Tämä yksi lausunto Jeesukselta haastaa Esiintulevan teologian ydintään myöten. Jeesus puhui sanoja ja nämä sanat välittivät sitovan totuuden kerta kaikkiaan ja ovat niin arvovaltaisia, että niille, jotka hylkäävät ne, ne toimivat raskauttavana todisteena heitä vastaan Jumalan tulevalla tuomiolla. Tämä ei ole mikään dialektinen prosessi, vaan kaikille ihmisille puhuttu totuus, joka käskee heitä joko uskomaan ja pelastumaan, tai hylkäämään ja hukkumaan.

Toinen vaikutusvaltainen teologi Esiintulevassa liikkeessä ja postmodernissa teologiassa yleensä on edesmennyt Stanley Grenz. Grenz’in kirja Beyond Foundationalism – Shaping Theology in a Postmodern Context  (Perustuksellisuuden tuolla puolen – Teologian muotoilua postmodernissa kontekstissa) (kirjoitettu yhdessä John R. Franke’n kanssa) osoittaa, kuinka Pannenberg’in ja Moltmann’in ajatuksia ollaan täydentämässä Amerikassa 2000-luvun alussa.37 Grenz lainaa Moltmann’ia laajasti ja myönteisesti aika tarkasti selittäen hänen teologiaansa jopa niin pitkälle, että tunnustaa sen marxilaiset juuret.38 Grenz antaa varoituksen, että on huolestunut siitä, että Moltmann’in tulkinta Bloch’ista on vaarassa ”luiskahtaa ihmiskeskeiseen perustuksellisuuteen (foundationalism), joka korvaa raamatullisen toivon spesifisyyden toivolla ihmisen olemassaolon rakenteena”.39 Sikäli kuin Moltmann sanoi, että marxilainen versio ei kilpaile hänen versionsa kanssa, Grenz on oikeassa ollessaan huolestunut siitä. Mutta se, mikä hämmästyttää, on, että hän väittää meidän haluavan omaksua ”raamatullisen toivon spesifisyyden”, kun en näe Grenz’in tekevän niin itse! Sanon, että koska kirjaimellinen tuleva tuomio, jossa jotkut herätetään ikuiseen elämään ja toiset herätetään ja määrätään tuliseen järveen, on yhtä poissa Grenzin teologiasta kuin Moltmann’inkin.

Yksi syy Jumalan tulevien lupausten poissaololle Grenz’in eskatologian mukaan on hänen käytäntönsä (mainittu edellä) tuntea olevansa vapaa sivuuttamaan kaiken raamatullisen materiaalin, joka ei sovi hänen tarkoituksiinsa. Tässä esimerkiksi on kohta, jonka Paavali kirjoitti vainotuille kristityille ja joka kuvailee nimenomaan kristillistä toivoa:

“…ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.” (2. Tess. 1:5-10)

Kun laitat sivuun kaiken viisastelun, jota Grenz on käyttänyt tuhotakseen mahdollisuuden, että todella voimme tietää kirkkaasti, mitä Raamattu tarkoittaa, niin tämä kohta ei ole niin vaikea ymmärtää. On tuleva tuomio eikä tulevaisuus ole universaalisesti ihanteellinen kaikille nykyisistä uskomuksista ja teoista riippumatta. Paavali opetti sitä, eikä kukaan voi kiistää sitä. Moltmann’ille, Grenz’ille ja heidän Esiintuleville seuraajilleen ei jää muuta mahdollisuutta, kuin kieltää, että voisimme tietää, mitä Raamattu tarkoittaa. Käsittelen heidän menetelmäänsä toisessa luvussa, mutta tiedä, että kun he puhuvat ”kristillisestä toivosta”, he eivät käytä samoja ajattelun kategorioita, kuin Raamatun kirjoittajat.

Tämä lainaus luvusta otsikolla ”Eschatology: Theology’s Orienting Motif” (Eskatologia: Suunnan antaja teologialle) osoittaa, kuinka poikkeava Grenz’in ja hänen kumppanikirjoittajansa eskatologia on nimenomaisista Raamatun lopunaikoja koskevista lupauksista. Ajattele tätä:

Olemme valmiit tunnustamaan, että ”siellä ulkona” on todellinen universumi. Mutta tämä todellisuus – tämä ”siellä ulkona” – on ”edellä” enemmin kuin ”alla” tai ”ympärillämme”. Universumissamme on käynnissä luomisen prosessi, kuten monet tiedemiehet tunnustavat [kirja teologiasta evoluution maailmassa mainitaan]. Siksi sen sijaan, että löydettäisiin pelkästään kokeilun kautta uusi luomakunta, jota kohti maailmamme kehittyy, koetaan ennakkoaavistuksen (anticipation) kautta. … Jumalan kuvan kantajina meillä on jumalallinen mandaatti osallistua Jumalan työhön rakentaa tässä ja nyt maailma, joka heijastaa Jumalan omaa eskatologista tahtoa luomakunnalle.40

Hän jatkaa perustaen sosiaalisesti rakennetun todellisuuden ideaan ja kielitieteeseen selittäen, kuinka me osallistumme Jumalan kanssa Hänen tarkoittamansa maailman rakentamiseen. Esimerkiksi: ”Me osallistumme Jumalan kanssa, sillä kielen rakentavan voiman kautta me asutamme nykyistä kielellistä maailmaa, joka näkee kaiken todellisuuden tulevaisuuden näkökulmasta, todellisen maailman, jota Jumala on toteuttamassa.”41 Mutta Grenz’in ymmärryksen mukaan tätä tulevaisuuden maailmaa ei nyt voida tuntea, koska se on objektiivinen vasta tulevaisuudessa. Tämä postmoderni ajattelu kieltää historiallisen tiedon objektiivisuuden, kieltää nykyisen tiedon objektiivisuuden, mutta puolustaa tulevan tiedon objektiivisuutta. Grenz kirjoittaa: ”Siksi sen maailman objektiivisuus, josta voimme todella puhua, on tulevan eskatologisen maailman objektiivisuutta.”42

Joten tässä näkemyksessä me elämme nyt sosiaalisesti rakennetussa kielellisessä todellisuudessa, jota ei tunneta objektiivisesti. ”Todellinen” maailma on tulevaisuuden maailma; Raamatun sanat eivät ole arvovaltaisia, eivätkä objektiivisia kertomaan tulevan maailman yksityiskohtia ja Jumala on kaikkialla olevana (immanently) mukana nykyisessä maailmassa luoden ja saaden sen siirtymään kohti tulevaisuuden maailmaa. Tässä näkemyksessä meidän tulee osallistua Jumalan työhön luoda tulevaisuuden maailma, mutta meillä ei ole objektiivista tietoa siitä, mitä tämä tulevaisuuden maailma on – vielä. Moltmann, Grenz ja Esiintuleva Kirkko kertovat meille, että tämä on se ”toivo”.

Minun on sanottava, etten voi nähdä, miksi objektiivisen tiedon puuttuminen nykyisin tuntemattomasta tulevaisuudesta pitäisi tulkita ”toivoksi”. Tämä konsepti pitää paikkansa vain, jos he ovat oikeassa, että maailma kasvaa kohti valtakuntaa ja ettei tulevaa tuomiota ole. Jos tämä tulevaisuuden maailma on erilainen, kuin he (välittämättä raamatullisesta tulevaa tuomiota koskevasta tiedosta) katsovat sen olevan, niin he voivat olla vain romantikkoja, jotka katsovat elämää ruusunpunaisten lasien läpi. Grenz sanoo, ”Käyttämällä kielellisiä malleja Pyhän Hengen ohjauksessa kristillinen yhteisö rakentaa tietynlaisen maailman ihmisen asuttavaksi. … Lyhyesti sanoen teologit siis auttavat seurakuntaa maailman rakentavassa toiminnassa, johon osallistumme.”43 Minun mielestäni tämä toivo, vaikka sen sanotaan olevan toivo Jumalaan, on todellisuudessa toivo ihmiseen.

Raamattu sanoo, että Jumala puhui ja maailma, jossa elämme, tuli olevaiseksi. Se sanoo, että se turmeltui syntiinlankeemuksen kautta ja sillä on edessään tuomio. Teologia, joka synnytti Esiintulevan Kirkon, sanoo, että me rakennamme maailman parempaan tulevaisuuteen Jumalan avulla uudelleenluojina Jumalan kumppaneina (käyttäen Pagitt’in terminologiaa: as co-(re)creators of the world with God). He näkevät tämän toteutuvan eri tavoilla. Moltmann asetti suuren painon hegeliläiselle dialektiikalle. Grenz painottaa sosiaalisesti rakennettua todellisuutta ja kielitiedettä tulevaisuuden maailman luomiseksi. Nykyajan Esiintulevat kirjoittajat painottavat erilaisia muunnelmia hyvistä töistä, sosiaalisesta evankeliumista ja yhteistyöstä muiden uskontojen kanssa tulevan Jumalan valtakunnan toteuttamiseksi. Kaikki ovat kuitenkin yksimielisiä, että tulevaisuus on loistava, toiveikas, universaalisesti hyvä uutinen kaikille ihmisille ja itse luomakunnalle ja kieltävät, että mullistava kosminen tuomio tapahtuu, joka pysyvästi erottaa hyvän pahasta. Esiintulevat johtajat näkevät loistavan matkan kohti paratiisia, eivät jumalallisen tuomion uhkaa. Mutta jospa he ovatkin väärässä?

Tiivistäen, Esiintulevan/postmodernin teologian ”toivo” perustuu hegeliläiseen ideaan, että ristiriidat syntetisoituvat paremmiksi tulevaisuuden todellisuuksiksi. Hegel’in ideat ovat filosofisia eikä niitä ole todistettu reaalimaailmassa. Moltmann otti Hegel’in ideat ja loi ”toivon teologiaksi” kutsutun kristillisen vaihtoehdon marxilaisuudelle (joka myös perustuu Hegel’in filosofiaan). Esiintulevan Kirkon johtajat julkaisivat kirjan nimeltä, An Emergent Manifesto of Hope (Esiintuleva toivon julistus), joka lainaa ja toistaa Moltmann’in ajatuksia. Grenz’in kirjoittama postmodernin teologian keskeinen kirja tekee samaa. Näiden opettajien kannattama ”toivo” ei perustu Raamatusta löytyviin kirjaimellisiin lupauksiin, vaan ennemmin filosofiseen spekulaation. Tämän kirjan viimeisessä luvussa palaan tähän ideaan ja käsittelen nykyajan filosofin Ken Wiberin ajatuksia, jotka myös perustuvat Hegel’iin ja ovat suuresti vaikuttaneet Esiintuleviin opettajiin.

Seuraavassa luvussa tarkastelemme, mitä Esiintuleva Kirkko tarkoittaa, kun sanoo olevansa ”missionaalinen”. Tulemme näkemään, että he epäilevät, että totuus koskien jäykkiä teologisia kategorioita, voitaisiin tietää, mutta ovat silti varmoja, että voivat tietää kristillisen mission luonteen.

Issue 136; Spring 2018

Viitteet

  1. THE EMERGENT CHURCH—UNDEFINING CHRISTIANITY; BOB DEWAAY, 2009. AVAILABLE HERE or as an EBOOK HERE.
  2. DANIELLE SHROYER, THE BOUNDARY-BREAKING GOD, JOSSEY-BASS, 2009
  3. ENTROPY IS THE PRINCIPLE BY WHICH PHYSICISTS DESCRIBE HEAT LOSS IN A CLOSED SYSTEM. THE EXISTENCE OF ENTROPY IS A PROOF THAT THE UNIVERSE IS NOT ETERNAL BECAUSE IF IT WERE INFINITELY OLD IT WOULD HAVE ALREADY DIED OF HEAT DEATH.
  4. CIC ISSUE 87, March/April 2005.
  5. LEONARD SWEET, BRIAN MCLAREN, AND JERRY HASELMAYER, A IS FOR ABDUCTIVE – THE LANGUAGE OF THE EMERGING CHURCH (GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2003).
  6. IBID. 113.
  7. IBID.
  8. IN AN EMERGENT MANIFESTO OF HOPEDOUG PAGITT AND TONY JONES EDITORS (GRAND RAPIDS: BAKER, 2007); MOLTMANN IS CITED FAVORABLY BY DWIGHT FRIESEN ON PAGE 203 AND TROY BRONSINK PAGE 73 N. 24.
  9. IBID. TONY JONES, 130.
  10. BRIAN D. MCLAREN, A GENEROUS ORTHODOXY;(GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2004) 283.
  11. DOUG PAGITT, CHURCH RE-IMAGINED; (GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2003/2005) 185.
  12. PLEASE NOTE THAT CLASSICAL AMILLENNIALISM ALSO BELIEVES THAT THE WORLD IS FACING FUTURE JUDGMENT. EMERGENT IS NOT MERELY OPPOSED TO DISPENSATIONALISM, BUT ANY VERSION OF ESCHATOLOGY THAT ASSERTS THAT GOD WILL BRING CATACLYSMIC JUDGMENT AT THE END OF THE AGE.
  13. JURGEN MOLTMANN, THEOLOGY OF HOPE, (HARPERCOLLINS: NEW YORK, 1991)
  14. IBID. 9.
  15. IBID.
  16. IBID. 50 FF.
  17. IBID. 58 FF.
  18. DIALECTIC,” AS I USE IT AND AS MOLTMANN USES IT, DESCRIBES A PROCESS WHEREBY APPARENTLY CONTRADICTORY IDEAS ARE RESOLVED INTO A SUPERIOR BUT OFTEN PRESENTLY UNSEEN THIRD OPTION. IN POPULAR LANGUAGE THIS IS DESCRIBED AS “THESIS, ANTITHESIS, AND SYNTHESIS.”
  19. MOLTMANN THEOLOGY OF HOPE
  20. IBID. 226, 227
  21. IBID. 177.
  22. IBID. 178.
  23. IBID. 180.
  24. IBID. 181 EMPHASIS IN ORIGINAL.
  25. IBID. 134.
  26. BARRY TAYLOR, “CONVERTING CHRISTIANITY THE END AND BEGINNING OF FAITH” IN EMERGENT MANIFESTO
  27. IBID. 165
  28. IBID.
  29. MOLTMANN, THEOLOGY OF HOPE
  30. TAYLOR, 169.
  31. IBID. 170.
  32. DWIGHT J. FRIESEN IN EMERGENT MANIFESTO OF HOPE, 201 – 212.
  33. IBID. 203.
  34. IBID.
  35. IBID. 206.
  36. IBID. 209.
  37. STANLEY GRENZ AND JOHN R. FRANKE, BEYOND FOUNDATIONALISM – SHAPING THEOLOGY IN A POSTMODERN CONTEXT(LOUISVILLE: WESTMINSTER JOHN KNOX PRESS, 2001).
  38. IBID. 247.
  39. IBID.
  40. IBID. 272.
  41. IBID.
  42. IBID. EMPHASIS IN ORIGINAL.
  43. IBID. 273.

 

Read Full Post »

Lighthouse Trailsin minikirja 1.5.2016
The Story Behind Lighthouse Trails
Deborah Dombrowski ja Lighthouse Trails’in toimittajat, suom. SK

Osa 1: Oli pimeä ja myrskyinen yö”

Jokainen hyvä mysteeri lähtee siitä, että ”oli pimeä ja myrskyinen yö”. Tämä on kuitenkin erilainen mysteeri. Se koskee seurakuntaa, Morsianta, jonka salaperäisesti sieppasi tumma, petollinen muukalainen, joka tuli valon enkelinä ja lupasi sille monia suuria asioita, jos se vain seuraisi häntä. Ja se koskee pientä ja mitätöntä kustannusyhtiötä, joka ryhtyi yhteistyöhön niiden Morsiameen kuuluvien kanssa, jotka eivät antautuneet valon enkelille ja pyrki selvittämään, mitä sille tapahtui ja kuinka tuoda se takaisin turvaan.

Kesällä 2000 ei ollut mitään Lighthouse Trails -kustannusta. Kenenkään mielessä ei ollut aavistustakaan siitä. Dave’n kanssa lähestyimme kuuden lapsemme kasvattamisen viimeistä kierrosta oregonilaisessa pikkukaupungissa kätkössä Cascade-vuorten juurella. Vuonna 1997 meidät oli hälytetty asiaan nimeltä Y2K ja autoimme kokoamaan työryhmän pienessä kaupungissamme, ei siksi, että olisimme luulleet maailmanlopun tulevan 31.12.1999. Emme luulleet. Meidät kuitenkin herätettiin arjestamme, johon kuului jalkapallopelejä, lastenkasvatusta, kirkossa käymistä, kampanjoimista pitää homoagenda poissa kouluista, tarvitsevien ystävien auttamista, Focus on the Family’n kaltaisten järjestöjen tukemista – tiedäthän, ihan tavanomaista kamaa, jota hyvä kristitty perhe harrastaa. Tultuamme uskoon 70-luvulla (minä navetassa Raamatun ja muutaman lehmän kanssa ja Dave armeijan kasarmeilla Saksassa) ja kuuluttuamme seurakuntaan 25 vuotta oli paljon asioita, joista emme koskaan olleet kuulleet saarnatuoleista. Aluksi 70-luvulla kuulimme Jeesuksen tulemuksesta, eikä ollut harvinaista kuulla evankeliumia saarnattavan sunnuntaisin ja ihmisiä tuli esille ja pelastui. Se oli jännittävää ja ilmassa oli odotus, että tempaus voi tapahtua milloin tahansa. Ajan mittaan sellaiset puheet kuitenkin loppuivat, alttarikutsut laantuivat ja tilalle tuli paljon muita asioita: merkkejä ja ihmeitä, joiden sanottiin olevan Jumalasta, boikotteja ja lainsäädännöllisiä pyrkimyksiä kääntää maamme ”kristilliseen” kulttuuriin, lauluja, jotka alkoivat jättää Jeesuksen ja Ristin pois ja monta kertaa rummut niin lujalla, ettei sanoja voinut kuulla ollenkaan, tai lauluja kaikista niistä suurista asioista, joita voisimme tehdä, jos vain liittyisimme yhteen.

Kun Y2K tuli, se tärisytti meitä ja muistutti, että aikamme tämän maan päällä on tilapäinen ja että Raamattu puhuu ajasta, jossa ihmiset tulevat hyvin petetyiksi tajuamatta aikaa, jossa elämme. Vaikka emme uskoneet, että maailmanloppu tulisi keskiyöllä uudenvuodenaattona 1999, me uskoimme, että Jumala halusi saada huomiomme. Tuolloin emme vain tienneet mitä varten. Vuosi 2000 vieri melko rauhallisesti ja elämä jatkui. Kuitenkin jo vuonna 1998 eräs ystävä oli kertonut meille tuntemastaan kirjailijasta Salem’issa, joka kirjoitti siitä, kuinka New Age oli tulossa evankelikaaliseen seurakuntaan. Vaikka tiesimme jotakin New Agesta, niin se oli sana, jota ei koskaan mainittu minkään seurakunnan saarnatuolissa, joissa olimme koskaan käyneet, joten tuo huomautus luiskahti hiljaisesti pois kahdeksi vuodeksi.

Syksyllä 2000 tyttäremme, silloin 16 vuotias, oli Young Life -harjoittelija. Young Life on kansallinen järjestö, joka tavoittaa nuoria julkisissa kouluissa kristillisellä sanomalla. Eräänä päivänä lokakuussa hän toi kotiin luettelon sille vuodelle vaadittavista luettavista kirjoista. Se käsitti kirjoja 12 kirjailijalta, joista useimmista emme me, eikä tyttäremme, olleet koskaan kuulleet. Neljä heistä tulisi pian muuttamaan elämämme ikuisesti: Thomas Merton, Richard Foster, Henri Nouwen ja Brennan Manning.

Noin viikkoa myöhemmin paikallinen pastori soitti, koska yritti saada vähän tietoa eräästä collegesta, jonne hänen lapsensa halusivat mennä. ”Deborah, muistatko, kun kerroit minulle pari vuotta sitten kirjailijasta täällä päin, joka kirjoitti, että New Age on tulossa seurakuntaan? Voisitko selvittää sitä.” Sen puhelun jälkeen otin yhteyttä vanhaan ystävääni, joka oli kertonut minulle tästä kirjailijasta ja hän sanoi heti: ”Deborah, sinun on aika tavata Ray Yungen.”

Viikkoa myöhemmin istuin Oregonin Keizer’issä eräässä kahvilassa muutamaa minuuttia ennen sovittua tapaamistani herra Yungen’in kanssa. Oikeaan aikaan sisälle pomppi lähes kaksimetrinen mukavan näköinen kaveri kantaen kummallakin kädellään nipuittain lehtiä, lehtileikkeitä ja kirjoja. Jysäytettyään pöydälle ilmeisen luetut aineistokasansa hän osti minulle 50 sentin kupin talon kahvia ja sitten jatkoi puhuen minulle toista tuntia. Jo puheensa alkuvaiheessa, kun hän mainitsi Thomas Merton’in ja Richard Foster’in, jokin sanoi minulle tämän olevan kaitselmuksen järjestämä tapaaminen. Ja kun hän vähän myöhemmin mainitsi Brennan Manning’in ja Henri Nouwen’in, niin aloin saada kuvan. Tämä mies oli lähetetty pelastamaan tyttäreni lukemasta kirjoja miehiltä, jotka kutsuivat itseään kristityiksi, mutta jotka todellisuudessa olivat tuomassa mystistä hengellisyyttä kristinuskoksi naamioituneena. Ennen kuin lähdin tapaamisesta Ray’n kanssa, hän ojensi minulle ruskean kirjekuoren. ”Olen kirjoittanut kirjan tästä, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. Sen nimi on Time of Departing (Lähdön/erottautumisen aika). Olen kanniskellut sitä kaksi vuotta. Mahtaisitteko sinä ja miehesi tykätä lukea se.” Otin paketin ja lähdin. (Kirja luettavissa suomeksi täällä)

Olisi vähättelemistä sanoa, että tuon käsikirjoituksen lukeminen avasi silmämme ja muutti elämämme ikuisesti. Ja jos joku olisi sanonut meille silloin, että kahden vuoden sisällä tuosta päivästä kahvilassa me aloittaisimme kustannusyhtiön ja lopulta kohtaisimme Pohjois-Amerikan kristilliset johtajat, niin todennäköisesti olisimme menetelleet toisin. Suoraan sanoen, me ajattelimme tuolloin, että Ray Yungen’in kirja tuli juuri ajoissa varoittamaan seurakuntaa, jotta kontemplatiivinen hengellisyys ei tulisi siihen. Me ajattelimme, ettei voisi olla mitään mahdollisuutta, että liian monet kristityt edes harkitsisivat lähtemistä kontemplatiiviselle tielle. Meistä se oli niin selvää, kuinka vaarallinen ja raamatunvastainen se oli. Ajattelimme, että jos voisimme varoittaa joitakin vaikutusvaltaisempia johtajia (kuten Rick Warren), niin he olisivat varoittamisesta niin iloisia, että todennäköisesti menisivät ja kirjoittaisivat omia kirjojaan varoittaen kontemplatiivisesta rukouksesta ja me voisimme palata ”normaaliin” elämään ja jättää tällaisen asian heille.

Noina aikoina meillä oli paljon vääränlaisia ajatuksia eikä meillä ollut mitään käsitystä siitä, mitä oli tapahtumassa.

Osa 2: Kuuma aihe, joka ei noin vain poistuisi”

Luettuamme syksyllä 2000 vastalöydetyn uskonveljemme Ray Yungen’in julkaisemattoman käsikirjoituksen A Time of Departing, ensimmäinen asia, joka tuntui järkevältä tehdä, oli tavata Young Life’n Oregon’in koulutusjohtaja. Olin huolestunut oman tyttäreni mukanaolosta Young Life’ssa, mutta ajattelin myös kaikkia niitä tuhansia Young Life’n johtajia ja harjoittelijoita, jotka voitaisiin tutustuttaa kontemplatiiviseen hengellisyyteen Young Life’n luettavaksi suosittelemien kirjojen kautta.

Soitin Young Life’n toimistoon Portland’issa ja sovin tapaamisesta. Noin viikon aikana ennen tapaamista aloin tutkia kontemplatiivista hengellisyyttä internetissä. Ainoa ongelma vain oli, että sitä vastustavaa tai kritisoivaa aineistoa ei käytännössä löytynyt. Kuitenkin sitä tukevaa oli runsaasti. Lopulta löysin erään John Caddick’in (Oregon’ista) artikkelin. Se oli kirjoitettu vuonna 1997 ja otsikoitu: ”What is Contemplative Spirituality, and Why is it So Dangerous?” (Mitä on kontemplatiivinen hengellisyys ja miksi se on niin vaarallista?). Se oli itseasiassa Brennan Manning’in kirjan, The Signature of Jesus (Jeesuksen allekirjoitus), arvostelu. Se oli yksi kirjoista, joista Ray puhui käsikirjoituksessaan. John Caddock’in artikkeli ja eräs toinen olivat ainoat internetissä torjumassa tätä mystistä rukousta, jota sanottiin kristilliseksi. Kysymystä kontemplatiivisuudesta ei pohjimmiltaan kyseenalaistettu. Emme juuri tienneet tuolloin, että se oli muhinut evankelikaalisen seurakunnan taustalla siihen mennessä ainakin kaksi vuosikymmentä ja oli räjähtämässä apposelleen.

Young Life’n johtajan tapaamistamme edeltävänä päivänä törmäsin internetissä Peter Marshall nuoremman nimeen ja näin, missä hän mainosti Henri Nouwen’ia. En tiennyt paljonkaan Marshall nuoremmasta, mutta olin tykännyt hänen isänsä Peter Marshall’in elokuvasta A Man Called Peter (Mies nimeltä Peter). Hän oli skotlantilainen saarnamies, josta lopulta tuli USA:n senaatin kappalainen 50-luvulla. Kun huomasin Peter Marshall nuoremman suosittelevan Nouwen’ia, lähetin sähköpostin hänen toimistoonsa ilmaisten huoleni ja sain aika murhaavan vastauksen. Tuolloisessa lapsellisuudessani en voinut uskoa, että vastaus oli todella häneltä. Niinpä aamuna, jolloin olin lähdössä tapaamiseen Ray’n ja Young Life’n johtajan kanssa, soitin Peter Marshall’in toimistoon. Ja yllätys, yllätys, puhelimeen vastasi Peter Marshall nuorempi. Hän tunnusti, että se oli todella hän, joka oli vastannut sähköpostiin ja kertoi minulle, että jokainen, joka sanoi jotakin pahaa Henri Nouwen’ista tai Brennan Manning’ista syyllistyi ”saatanalliseen panetteluun”. Marshall ilmaisi voimakasta vihaa siitä, että olin kyseenalaistanut nämä kaksi kontemplatiivista miestä. Olin hyvin hämmentynyt vihaisesta reaktiosta sellaiseen, jonka olin luullut minun osaltani olevan ystävällinen ja leppeä haaste. Kun Marshall oli lakannut nuhtelemasta minua, sanoimme ”good bye” ja lopetimme puhelun. Minulle ei koskaan tullut toista tilaisuutta puhua Peter Marshall nuoremmalle ja hän kuoli vuonna 2010 70 vuoden iässä.

Kun tuona aamuna tulin kahvilaan Portland’issa, Ray seisoi eteisaulassa odottamassa. Lähestyessäni häntä sanoin: ”Et usko, kenelle juuri puhuin.” En tule koskaan unohtamaan Ray’n reaktiota, kun kerroin hänelle tapahtuneesta. Silmät kyynelissä hän sanoi: ”Peter Marshall on konservatiivinen kristitty. Olen järkyttynyt, että hänellä on tuollainen näkemys.” Tiesin silloin, että Ray Yungen oli veli, joka ei vihannut näitä ihmisiä, vaan hänellä oli aito halu auttaa ihmisiä. Ja mitä tulee Marshall’in vihaiseen reaktioon, tulin myöhemmin huomaamaan, että vihainen reaktio oli yhteinen nimittäjä niille, jotka edistävät kontemplatiivista hengellisyyttä, kun joku kyseenalaistaa sen. Niiden lista, joille jonakin päivän puhuisin joko puhelimessa, sähköpostilla, tai kirjeellä alkoi Marshall’ista, mutta siihen tulisi myöhemmin kuulumaan: Philip Yancey, Dan Kimball, Shane Claiborne, Rick Warren, Ken Blanchard, David Jeremiah, Gary Thomas, Keri Wyatt Kent, Richard Foster (välillisesti), Focus on the Family’n henkilökuntaa, Beth Moore’n korkein avustaja sekä Charles Stanley’n läheinen avustaja ja monia muita.

Syksystä 2000, jolloin tapasimme Ray’n, aina vuoden 2001 loppuun yritimme löytää kustantajan, joka julkaisisi kirjan A Time of Departing. Laadimme ehdotuksen ja lähetimme sen useille kristillisille kustantajille.

Kun hylkäävä kirje toisensa jälkeen tuli, niin tulimme yhä skeptisemmiksi sen suhteen, että löytäisimme kustantajan kirjalle A Time of Departing. Sillä aikaa Ray luki artikkelin jostakin, että 40 johtavaa kristillistä kustantajaa julkaisivat kirjoja sellaisilta kirjailijoilta, joilla oli ”merkittävät kansalliset foorumit”. Tiesimme, että tämä lausunto jätti Ray’n ulos. Hän oli tuntematon.

Mitä tulee Ray’n taustaan kirjoittajana, niin hän oli kirjoittanut 90-luvun alussa kirjan For Many Shall Come in My Name (Sillä monia tulee minun nimessäni), jonka julkaisi pieni kustannusyhtiö, joka lopulta meni konkurssiin. Kirja oli New Age -liikkeen paljastus yhteiskunnassamme. Kirjaa myytiin useita tuhansia kappaleita ja Ray teki maanlaajuisen kiertueen, johon kuului haastatteluja sellaisissa paikoissa kuin Southwest Radio Church, mutta kun Ray’n kustantaja lopetti, niin hän jäi ilman mitään edustusta.

Sitten vuonna 1994 muutamia vuosia siitä, kun Ray kirjoitti kirjan Many Shall Come in My Name Salem Missionary Alliance’n nuorisopastori pyysi häntä tutkimaan miestä nimeltä Richard Foster, joka oli pian tulossa pastorin seurakuntaan. Ray ei ollut kuullut Foster’ista aikaisemmin, joten ennen kuin seminaari alkoi. hän luki kirjan Celebration of Discipline. Ray oli jonkin aikaa tutkinut katolista munkkia ja panenteistia nimeltä Thomas Merton ja lukiessaan Foster’ia hänestä tuntui, että tämän ja Merton’in välillä oli yhteys. Ray osallistui seminaariin ja jälkeenpäin meni eteen, jossa Foster seisoi ja puhui ihmisille. Ray kuvailee lyhyttä keskusteluaan Foster’in kanssa tuona iltana:

Kun seminaari oli lopussa … lähestyin Foster’ia ja kysyin kohteliaasti: ”Mitä ajattelet nykyisestä katolisesta kontemplatiivisesta rukousliikkeestä?” Hän näytti selvästi vaivautuneelta kysymyksestä ja aluksi näytti välttelevältä ja poissaolevalta.

Sitten hän vastasi: ”No niin, enpä oikein osaa sanoa, jotain hyvää, jotain pahaa (mainiten Matthew Fox’in esimerkkinä pahasta).” Puolustaen hän sanoi: ”Arvostelijani eivät ymmärrä, että kristikunnassa on tämä perinne vuosisatojen takaa.” Sitten hän sanoi sellaista, joka on kaikunut mielessäni siitä saakka. Hän totesi painokkaasti: ”No niin, Thomas Merton yritti herättää Jumalan kansan!” Silloin tajusin, että Foster oli kahlannut syvälle Merton’in uskomussysteemiin.1

Sen jälkeen Ray alkoi tutkia Foster’ia perusteellisesti ja alkuvuodesta 1999 hän sai valmiiksi kirjan A Time of Departing käsikirjoituksen, jossa Richard Foster ja Thomas Merton olivat hänen kritiikkinsä tärkeitä kohteita. Lähes kaksi vuotta myöhemmin me tapasimme Ray’n.

Sillä aikaa kun etsimme kustantajaa kirjalle A Time of Departing ja hylkäävien kirjeiden pino kasvoi, niin Ron, Salem’in nuorisopastori, joka oli kutsunut Ray’n Richard Foster’in seminaariin, oli eräässä seurakuntakonferenssissa ja löysi itsensä päivällispöydästä John Armstrong’in kanssa, joka oli pastori, kirjailija ja Wheaton College’n ylempiin tutkintoihin johtavan osaston dosentti. Ron’illa sattui olemaan Ray’n käsikirjoituksen kopio mukanaan ja päästyään keskustelemaan hän kysyi Armstrong’ilta, ottaisiko tämä käsikirjoituksen mukaansa ja lukisi sen. Armstrong suostui.

Kahden viikon sisällä Armstrong otti yhteyttä Ron’iin ja sanoi, että kirja A Time of Departing oli fantastinen. Hän sanoi, että jos Ray ottaisi pois luvun kuusi (”Voiko tämä olla lopun aika?”), hän todennäköisesti voisi saada Harvest House’n julkaisemaan kirjan. Aluksi innostuimme, mutta rukoiltuamme ja harkittuamme Ray, David ja minä päätimme, että tuon luvun poistaminen heikentäisi kirjan sanomaa vakavasti. Tässä luvussa Ray puhuu okkultisti Alice Bailey’stä (joka keksi käsitteen New Age) ja hänen ennustuksestaan, että Vesimiehen Aika (oletettu valaistuksen aika ihmiselle, jolloin hän tiedostaa jumaluutensa) tulisi kristillisen kirkon kautta mystisillä harjoituksilla ja merkeillä ja ihmeillä. Luku kuusi puhuu myös sellaisesta, johon Raamattu viittaa Salaisuus Babylonina (Ilm. 17:5), jossa viettelevät henget pettävät koko maailman hyväksymään uuden hengellisyyden systeemin (maailmanuskonnon). Lainauksessa tuosta luvusta Ray toteaa:

Sen sijaan, että vastustaisi kristinuskoa, okkultismi kaappaisi sen ja sulautuisi siihen ja sitten käyttäisi kristikuntaa ensisijaisena välineenä New Age -tietoisuuden levittämiselle ja juurruttamiselle!2

Ei, me tiesimme, että tuon luvun oli jäätävä. On murheellista ja ironista, että John Armstrong viime vuosina on tullut ulos esiintulevan kirkon [Emerging church] puolestapuhujana.

Eräänä päivänä sen jälkeen, kun olimme torjuneet John Armstrong’in tarjouksen julkaista kirja A Time of Departing ja kun jo aloimme ajatella, ettemme koskaan löytäisi kustantajaa tälle elintärkeälle kirjalle, niin hieman valoa tuli ja minä sanoin Dave’lle: ”Miksi emme käynnistäisi omaa kustannusyhtiötä ja julkaisisi kirjaa itse?” Rukoilimme, että Jumala avaisi oven, jos tämä olisi se, mitä Hän tahtoi meidän tekevän, ja puhuttuamme Ray’n kanssa sovimme yhdessä, että näin me saisimme kirjan julkaistua.

Emme tienneet kustantamisesta mitään. Minä olin pieniaikainen free-lance-kirjoittaja ja olin kirjoittanut oman elämäkertani, ja Dave’lla oli englanninkielen tutkinto Portland’in valtionyliopistossa.  Tämä tuskin kuitenkaan valmisti meitä käynnistämään kustannusyhtiötä. Ostin Amazon’ilta pinon kirjoja, joista yksi oli nimeltään How to Publish a Book and Sell a Million Copies (Kuinka kustantaa kirja ja myydä miljoona kappaletta). Kuitenkin, kun luin kirjaa, niin yksi neuvo oli: Älä koskaan kirjoita mitään ”kiistanalaista”, jos olet kiinnostunut ”isosta myynnistä”. Silloin tajusin, että Lighthouse Trails ei koskaan tulisi olemaan iso kustannusyhtiö, joka myisi miljoonia kirjoja. Me läksimme liikkeelle kiistanalaisena ja yli vuosikymmentä myöhemmin meitä edelleen pidetään kiistanalaisena. On murheellista, että sana ”kiistanalainen” on yhä lisääntyvästi tulossa tarkoittamaan ”sellaista, joka on sitoutunut raamatulliseen evankeliumiin”.

Maaliskuussa 2002 avasimme liiketoimintapankkitilin sadalla dollarilla ja virallisesti käynnistimme Lighthouse Trails -kustannuksen (josta myöhemmin tuli LLC). Mottomme tulisi olemaan ”tuoda valoa pimeille alueille”. Kuusi kuukautta myöhemmin julkaisimme ensimmäisen painoksen kirjasta A Time of Departing. (Kirjan voi lukea suomeksi tästä.)

Aivan samoihin aikoihin kuin kirjaa A Time of Departing oltiin julkaisemassa, toista kirjaa suuremman kristillisen kustannustalon toimesta oltiin myös julkaisemassa. Ollessamme noutamassa uuden julkaisumme ensimmäistä painoerää pieneltä kirjanpainajalta Washingtonin valtiossa, niin tietämättämme oltiin julkaisemassa myös Rick Warren’in kirjaa The Purpose Driven Life (Suomeksi: Tarkoituksena elämä, Päivä Oy, 2005) ja siitä tuli pian New York Timesin bestselleri, joka lopulta saavutti yli 30 miljoonan kappaleen myynnin. Se muuttuisi kanin ja kilpikonnan väliseksi kisaksi, mutta koska uskoimme, että kontemplatiivinen hengellisyys vetäisi ihmisiä pois Evankeliumista eikä siihen, niin meistä tuntui, että ponnistuksemme olivat tarpeellisia ja että Jumala kyllä saisi varoituksemme ulos sopivaksi katsomallaan tavalla.

Keväällä 2003 lähetimme kirjan A Time of Departing Rick Warren’ille ajatellen, että meidän pitäisi varoittaa tätä nyt niin suosittua pastoria kontemplatiivisesta rukousliikkeestä. Hän lähetti meille henkilökohtaisen huomautuksen kortilla sanoen:

Vain huomautus sanoakseni kiitoksia Ray Yungen’in kirjasta A Time of Departing. Se varmasti on hyödyllinen lisä henkilökohtaiseen kirjastooni ja resurssi tutkimuksissani. Myönnän, että tämä on kuuma aihe.

Vilpittömästi, Rick Warren

Saatuamme Rick Warren’in vastauksen tunsimme helpotusta, että hän näytti arvostaneen varoitustamme, mutta se oli ennen kuin tapahtui paljon asioita:

Se oli ennen kuin luimme Warren B. Smith’in kirjan Deceived on Purpose: The New Age Implications of the Purpose Driven Life (Petetty tarkoituksella: Päämäärätietoisen elämän New Age -implikaatiot).

Se oli ennen kuin saimme tietää, että Rick Warren oli mainostanut Richard Foster’ia, Dallas Willard’ia ja hengellisen muodostamisen liikettä (so. kontemplatiivista hengellisyyttä) jo 1990-luvun alussa ensimmäisessä kirjassaan The Purpose Driven Church (Suomeksi: Päämäärätietoinen seurakunta, Aika Oy 1999).3

Se oli ennen kuin luimme George Mair’in kirjan A Life With Purpose: Reverend Rick Warren—the most inspiring pastor of our time (Elämä tarkoituksella: Rick Warren – aikamme innoittavin pastori), joka tunnisti Rick Warren’in suunnitelmia käyttää New Age -myötäilijä Ken Blanchard’ia Warren’in globaalissa P.E.A.C.E. -suunnitelmassa kouluttamaan johtajia ympäri maailmaa.4

Se oli ennen kuin tuttava neuvoi George Mair’ia oikeuskanslerin toimistossa Kaliforniassa nostamaan viharikossyytteen Rick Warren’ia vastaan hänen hyökättyään Mair’ia vastaan tämän kirjan vuoksi (Mair soitti minulle ja neuvoin häntä jättämään syyte nostamatta).5 On ironista, että kun Mair kirjoitti kirjansa, niin se oli tarkoitettu kiitoksen osoitukseksi Rick Warren’ille ”Amerikan pastorina” ymmärtämättä, että samalla oli paljastettu New Age -yhteyksiä.

Se oli ennen kuin Rick Warren keväällä 2005 kirjoitti vahinkoa hallitsevan ”keskiyön sähköpostinsa”, sähköpostin, joka oli täynnä epätarkkuuksia totuuden salaamiseksi, mutta silti hän pani silloisen pääuskonpuolustajansa laittamaan sen kaikkialle nettiin muutamassa tunnissa siitä, kun lähetti sen minulle.6

Se oli ennen kuin Saddleback lähetti sähköposteja tuntemattomalle määrälle ihmisiä sanoen, että Lighthouse Trails ja Ray Yungen ”istuivat rahakasan päällä” (ja me vain halusimme tietää missä se kasa oli, koska olisimme todella voineet käyttää sen rahakasan laskujen maksamiseen siinä kuussa).

Se oli ennen kuin Saddleback syytti Lighthouse Trails’iä ”julkaisuvalheista” ja päätteli, että me olimme murtautuneet heidän verkkosivupalvelimelleen ja ”liittovaltion agentit” olivat asialla.7

Se oli silloin, kun vielä luulimme, ettei ollut mitään mahdollisuutta, että kristillisten johtajien enemmistö voisi olla auttamisen ytimessä tuomassa sisälle mystistä hengellisyyttä, joka veisi miljoonia suoranaisen luopumuksen syliin.

Ei tarvinne mainita, että kun keväällä 2006 menimme painoon kirjan A Time of Departing toisella painoksella, niin kirja nyt sisälsi kokonaisen luvun, joka oli omistettu Rick Warren’ille ja hänen taipumuksilleen kontemplatiiviseen rukoukseen. Ja siinä oli luku omistettu sellaiselle, jota kaikki kutsuvat ”esiintulevaksi kirkoksi”. Häijyjä ja häikäilemättömiä ponnistuksia oli jo käynnissä Lighthouse Trails’in pysäyttämiseksi. Jos olisi ollut vain meidän voimamme ja viisautemme varassa pitää itsemme käynnissä, emme olisi voineet jatkaa, mutta huolimatta omista inhimillisistä heikkouksistamme ja huolimatta yrityksistä pysäyttää meidät, Jumala osoitti armoa ja oikeudenmukaisuutta ja piti Lighthouse Trails’in pinnalla. Ja vaikka ei ole epäilystä, että kontemplatiivinen hengellisyys on lisääntynyt eksponentiaalisesti kaikkialla maailmassa, kiitos siitä liikkeen isonimisille puolestapuhujille, niin kymmenet tuhannet ovat nyt lukeneet kirjan A Time of Departing, kuten myös vuoden 2007 kirjamme esiintulevasta kirkosta, Roger Oakland’in Faith Undone (Uskon nollaus, lue suomeksi tästä); ja me uskomme, että nämä kirjat ovat tuoneet muutoksen auttamisessa puolustamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sanomaa ja sen mystisen hengellisyyden tunnistamisessa, joka pyrkii sokaisemaan miljoonien silmät.

Tarinaamme liittyy paljon enemmän ja useimmista episodeista voit lukea sivustoltamme. Kun aloitimme, pohdimme, oliko olemassa muita kristittyjä, jotka näkivät, mitä Ray, Dave ja minä näimme. Varmastikaan me emme voi olla ainoat, ajattelimme. Olemme niin onnellisia voidessamme ilmoittaa, että emme läheskään. Tuhansien sähköpostien, kirjeiden ja puheluiden kautta lukijoiltamme, asiakkailtamme ja uutiskirjeemme tilaajilta olemme oppineet, että Jumala on uskollisesti näyttänyt monille uskoville, mitä on tapahtumassa tämän päivän seurakunnassa ja maailmassa. Olemme etuoikeutettuja ja nöyryytettyjä, kun meillä on pieni osa tässä työssä. Kuten olemme monesti sanoneet ennenkin, Lighthouse Trails on olemassa palveluna Kristuksen ruumiille evankeliumin tähden ja me rukoilemme ja toivomme, että Jumalan kunniaksi.

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: Nyt on rauha, ei hätää mitään, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. (1. Tess. 5:1-6)

Viitteet:

  1. Ray Yungen, A Time of Departing (Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2nd ed., 2006), pp. 76-77.
  2. , p. 123.
  3. Rick Warren, The Purpose Driven Church (Grand Rapids, MI: Zondervan, 1995), pp. 126-127.
  4. http://www.lighthousetrailsresearch.com/PressReleasekenblanchard.htm.
  5. Read our article Rick Warren Biographer, George Mair, Passes Away at 83 – The Rest of the Story” for this full story:
  6. http://www.lighthousetrailsresearch.com/furtherinformation.htm.
  7. Joulukuussa 2005 eräs nainen lähetti meille sähköpostin, jonka oli saanut Rick Warren’in henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteesta. Siinä sanottiin:

Verkkosivusto, johon alla viittaatte {Lighthouse Trails} tunnetaan hyvin siitä, että se julkaisee valheita, jotka on helppo todistaa vääriksi. … Raamattu sanoo, että ”Saatana on valheiden isä”, joten ne, jotka tarkoituksella levittävät niitä, tekevät Saatanan työtä hänelle. Se on pahaa. Ehdotamme, että vältätte kuuntelemasta pahoja ihmisiä, joilla on tapa valehdella evankeliumin palvelijoista. Tutkikaa Kirjoituksia joka päivä ja paetkaa niitä, jotka hankkivat maineensa valehtelemalla.

Otimme sähköpostin vuoksi yhteyttä Saddleback’iin ja saimme seuraavan vastauksen, jossa ehdotettiin, että sähköpostin oli kirjoittanut tietokonehakkeri: ”Pahoittelemme, että tämä julkinen postilaatikko on suljettu johtuen ilkivallasta ja identiteettivarkaudesta. Liittovaltion viranomaiset ovat jäljittämässä lähteen joko Afrikkaan tai Tyynenmeren luoteisrannikolle.” Aluksi luulimme tätä vitsiksi, koska me (jotka asumme Tyynenmeren luoteisrannikolla) olimme hiljattain antaneet lehdistötiedotteen eräästä evankelistasta Afrikassa, joka oli vastustanut päämäärätietoista liikettä. Sen kuuleminen, että liittovaltion viranomaiset olivat keskittäneet tutkimuksen joko meidän sijaintiimme tai evankelistan sijaintiin, tuntui naurettavalta. Otimme yhteyttä Saddleback’iin puhelimella ja kysyimme näiden liittovaltion agenttien nimiä, johtuen ”nimettömän” sähköpostin uhkaavasta luonteesta. Muutaman päivän kuluttua eräs Saddleback’in henkilökunnan jäsen soitti ja kertoi meille, että liittovaltion agentit olivat tutkimassa heidän verkkopalvelintaan, johon oli murtauduttu ja että Saddleback (ja ne agentit) epäilivät Lighthouse Trails’ia. Kysyimme uudelleen liittovaltion agenttien nimiä sekä tapausta käsittelevän Saddleback’in viestintäjohtajan nimeä. Meille kuitenkin sanottiin, että he eivät anna meille mitään nimiä. Sen jälkeen emme ole kuulleet Saddleback’istä mitään.

To order copies of The Story Behind Lighthouse Trails, click here.

 

Read Full Post »

New Age Mysticism Déjà vu — Part Two
T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille New Age -mystiikka – ei mitään uutta, osa 1.

chakratNew Age -liike näyttää hiipuneen, koska se tuli maisemaan melko voimakkaasti jo 1970-luvulla. Itseasiassa se ei ole hiipunut, vaan se ”faded into woodwork”, eli siitä on tullut huomaamaton osa yhteiskunnan rakennetta. Monista sen opetuksista on tullut niin hyväksyttyjä länsimaisessa yhteiskunnassa, että ne ovat arkipäivää ja näennäisesti kaukana itämaisista mystisistä juuristaan.

Sellaisista sanoista, kuin jooga, meditoiminen, guru, mantra jne. on tullut osa arkikieltä ilman mitään merkkiä niiden uskonnollisesta alkuperästä ja yhteydestä. Lisäksi on noussut joukko ohjelmia, jotka petollisesti mainostavat itämaista mietiskelyä ei-uskonnollisena tieteenä kutsuen sitä valppaudeksi (engl. mindfulness).

Silti on muutamia, jotka hälyttävät, että mietiskelyn hengellisissä perustuksissa piilee vaara. He tunnistavat, että näihin harjoituksiin osallistuvien kristittyjen uskoa ollaan heikentämässä. Gaylene Goodroad, Herescope-sivuston tutkija ja kirjoittaja lainaa entistä mystikkoa, Christine Pack’ia, joka kertoo ensimmäisestä mietiskelykokemuksestaan:

20 minuutissa (aika, joka tarvitaan mietiskelyn suorittamiseen) maailmankuvani vaihtui dramaattisesti… Raamatun kristinusko ei ollut enää voimassa oleva hengellinen polku minulle. Miksi? Koska kristinusko on ainoa uskonto, joka esittää sellaisia jyrkkiä ja poissulkevia totuusväittämiä. (Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” Joh. 14:6.)… Ja mietiskely torjuu tämän väitteen tuottamalla kokemuksen, jossa ihminen tuntee syvällisen verkottumisen ja ykseyden tunteen kaiken kanssa, mikä tuntuu täydellisesti torjuvan kristinuskon poissulkevat totuusväittämät. Se tuntuu, kuin sinulla juuri olisi ollut kohtaaminen Jumalan kanssa, että olet ollut Jumalan läsnäolossa – sinä vain et ole. Tarkastelkaamme loogisia johtopäätöksiä, joihin harjoittavien mystikoiden täytyy tulla pysyäkseen uskollisina uskomussysteemilleen: Jos voin kokea Jumalan mietiskelyn kautta, jos voin ”ylittää kuilun” omien ponnistusteni kautta, niin Golgatan ristillä ei ole mitään merkitystä ja Jeesus oli valehtelija sanoessaan olevansa ainoa tie Jumalan tykö. Ja Raamattu oli väärässä siinä, kun sanoo, että ilman Kristusta me olemme kuolleita synneissämme ja rikkomuksissamme (eli ei ole mitään ”jumalallista sisäistä kipinää”, joka jo eläisi jokaisessa ihmisessä).1

ykseys”Ykseyden kokeminen kaiken kanssa” ei välttämättä tapahdu kaikilla mietiskelijöillä, mutta mahdollisuus siihen on kaikilla sitä harjoittavilla riippumatta harjoittajan tarkoituksesta – etsiikö hän hengellistä valaistumista, tai vain helpotusta stressiin. Jälkimmäinen, johon kuuluu olla tuotteliaampi omassa työ-, koulu-, tai perhemiljöössä, on se, jota mainostajat ja kustantajat toitottavat. Tunnettu Hollywood-ohjaaja David Lynch, transsendenttisen mietiskelyn (TM) perustajan Maharishi Mahesh Yogi’n opetuslapsi, käynnisti säätiön tietoisuuteen perustuvalle kasvatukselle ja maailmanrauhalle (Foundation for Consciousness-Based Education and World Peace). Vaikka kieltää sen uskonnolliset juuret ja pohjan, hän julistaa: ”Ellet jo mietiskele, niin kuuntele neuvoani: Aloita. Se tulee olemaan paras päätös, mitä koskaan teet.”2 Toinen mietiskelysäätiö, jonka kasvattajat innokkaasti ottavat vastaan, on MindUP. Sillä on buddhalaiset juuret, kun taas TM:n juuret ovat hindulaisuudessa – vaikka heidän mainostajansa useinkin salaavat sen tiedon.

MindUP’in mindfulness-mietiskely väittää kouluttavansa sekä aikuisten että lasten aivoja kehittämään ”sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja” vähentämään stressiä ja ahdistusta terveellisemmän ja onnellisen elämän hyväksi” ilman mitään sidoksia uskontoon. Se on aika houkuttelevaa amerikkalaisille, yhteiskunnalle, joka on taipuvainen auttamaan itseänsä ja tekemään mitä tahansa, joka vain näyttää ratkaisevan heidän ongelmansa. Kuitenkin kiire ratkaisuihin USA:ssa melkein aina perustuu intoon ilman tietoa. Se selittää toisen ”mieltä selvittävän” bisneksen, psykoterapian, valtavan kasvun, valetieteen, joka on synnyttänyt paljon enemmän ongelmia kuin ratkaissut, ja samalla siitä on tullut miljardien dollarien teollisuus.

Pitäisikö amerikkalaisten kuluttajien olla huolissaan yhä kasvavasta määrästä mietiskelytarjouksia? Onko mitään varoituslappuja tai omalla vastuulla -varoituskylttejä liitetty TM:ään ja MindUP’iin niiden mainostajien toimesta? Ei edes pienellä painettuna. Johtuuko se siitä, että kuten urheilumaailmassa sanotaan, ”Ei vahinkoa, ei pahaa”? Tuskinpa, koska viime aikoina on raportoitu kasvavasta määrästä huolenaiheita, kuten tämä Washington Post’in artikkeli otsikolla ”Mietiskely ja mindfulness eivät ole sinulle niin hyviä kuin luulet: On negatiivisia sivuvaikutuksia, joista kukaan ei koskaan puhu.” Tässä muutama katkelma:

Mindfulness on buddhalaisuudesta otettu menetelmä, jossa yritetään arvostelematta huomioida nykyisiä ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia. … Se, mikä kerran oli työkalu hengelliseen etsintään, on muutettu ihmelääkkeeksi nykyajalle – patenttilääkkeeksi yleisiin inhimillisiin ongelmiin, stressistä huoleen ja masennukseen. Ottamalla päivittäin tämä ”luonnollinen pilleri” me avaamme itsemme mahdollisuudelle saavuttaa lukemattomia etuja ilman haittavaikutuksia, toisin kuin masennuslääkkeiden kaltaisilla synteettisillä pillereillä mahdollisine negatiivisinen sivuvaikutuksineen. … Mindfulness’ia on myyty meille ja olemme ostamassa sitä. … Tutkittuamme kirjallisuutta mietiskelyn tieteestä viimeisten 45 vuoden ajalta tajusimme hämmästyksellä, ettemme ole yhtään lähempänä sen löytämistä, kuinka mietiskely toimii, tai kuka siitä hyötyy eniten tai vähiten.3

Tämän verran mietiskelyn (meditation) ”tieteestä”!

On mielenkiintoista, että tämä sekulaari sanomalehtiraportti toteaa yksinkertaisesti ja selkeästi, mitä TM- ja mindfulness-mietiskelyohjelmat ovat valehdelleet niiden käyttöönotosta saakka: “Mindfulness on erotettu juuristaan, riisuttu eettisistä ja hengellisistä konnotaatioista ja myyty meille terapeuttisena työkaluna. Vaikka tämä ei ehkä kiellä sen voimaa menetelmänä muuttaa tajunnan tilaamme, jolla on vaikutuksia mielenterveydelle, niin se perustellusti rajoittaa sen luonnollisuutta, kuten myös mahdollisuuksia – ainakin, kuten alun perin oli tarkoitus.” Tuo sekulaari artikkeli loppuu näin: ”Joten jos menet siihen [mindfulness-mietiskelyn harjoittamiseen] – niin kuten otettaessa mikä tahansa pilleri – pidä silmäsi auki. Älä käytä mindfulnessia sokeasti.”4

Julkistamattomia ”negatiivisia sivuvaikutuksia” on jatkuvasta masennuksesta aina demonisaatioon ja itsemurhaan. The Atlantic -lehti julkaisi artikkelin otsikolla “The Dark Knight of the Soul: For some, meditation has become more curse than cure” (Sielun pimeä ritari: Joillekin mietiskelystä on tullut enemmän kirous kuin parantuminen). Tri. Willoughby Britton valvoo retriittikeskusta, joka palvelee mietiskelijöitä, jotka eivät ole siellä kuntouttamassa itseään mietiskelyllä – vaan toipumassa siitä: ”Minulla alkoi olla sellaisia ajatuksia kuin, Anna minun vallata sinut, yhdistyneenä sekavuuteen ja hirveään kauhuun,” sanoo David, kohtelias ja artikuloidusti puhuva 27-vuotias, joka tuli Britton’in Cheetah House’iin vuonna 2013. ”Minulle tuli näky huppupäisestä kuoleman viikatemiehestä ja ajatus, Tapa itsesi, uudelleen ja uudelleen.” Toinen hoidettava mies on Michael (25), sertifioitu joogan opettaja, joka päätyi Cheetah House’iin. Hän selittää, että mietiskelyharjoitustensa aikana hänen ruumiinsa lakkasi sulattamasta ruokaa. ”Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä oli tapahtumassa.” Kolmen vuoden ajan hän uskoi olevansa mietiskelyn pysyvästi raunioittama.5

Tri. Britton on psykiatrian ja ihmisen käytöksen apulaisprofessori Brown-yliopiston lääketieteen koulussa. Atlantic’in artikkeli jatkaa: “Hän saa säännöllisesti puheluita, sähköposteja ja kirjeitä ihmisiltä ympäri maailman koskien erilaisia häiriötiloja. Useimmat heistä murehtivat, että kukaan ei usko – ymmärtämisestä puhumattakaan – heidän kertomuksiaan mietiskelyn aiheuttamasta ahdistuksesta. Hänen tutkimuksensa tästä ilmiöstä otsikolla ‘The Dark Night Project’ (Pimeän yön projekti), on pyrkimys dokumentoida, analysoida ja julkistaa selostuksia kontemplatiivisten harjoitusten haittavaikutuksista.”6

Kirjassamme America: The Sorcerer’s New Apprentice (Amerikka: Noidan oppipoika), yritimme Dave Hunt’in kanssa valistaa Kristuksen ruumista huolistamme koskien itämaisten mystisten menetelmien ja harjoitusten hengellisiä ja fyysisiä vaaroja, joihin monet kristityt on houkuteltu ja vietelty uskossa, että osallistuvat vain fyysisiin ja henkisiin harjoituksiin, jotka parantavat heidän mieltään ja ruumistaan. Harvat näyttivät kuuntelevan, kun selitimme, että itämainen mietiskely johtaa samanlaiseen tietoisuuden muutostilaan kuin psykedeeliset huumeet, vaikka mietiskelyä ja muita siihen liittyviä mieltä muuttavia menetelmiä (toistettavat mantrat, visualisoiminen, aistien tukahduttaminen, jooga-asanat jne.) mainostettiin ”luonnollisina” keinoina ilman huumeiden sivuvaikutuksia. Tuossa kirjassamme vuodelta 1988 me mainitsimme joitakin New Age -järjestöjä, jotka ovat tarttuneet rohkeasti väitettyihin ”olemattomiin” silti todellisiin kauhistuttaviin sivuvaikutuksiin, kuten Spiritual Emergency Network (Hengellinen hätäverkosto), joka ylläpiti kuumaa linjaa ja asiankäsittelypalvelua niille, joiden elämä on hengellisesti ja fyysisesti haaksirikkoutunut. Spiritual Emergency Network jatkaa tänä päivänä, vaikkakin justeeratulla uudella nimellä: “The Spiritual Emergence Network” (Hengellisen esiintulemisen verkosto).

Jopa niiden keskuudessa, jotka tunnustavat mystisten harjoitusten läsnäolevan ja mahdollisen vahingon, näyttää olevan eräänlainen orjuus. Johtuen kaikista suurista huolistaan tri. Britton myönsi rehellisesti: ”Osa minua haluaa vain mietiskelyn olevan kokonaan hyvää. Joskus huomaan olevani kieltämisen tilassa, jossa vain haluan unohtaa kaiken oppimani ja palata tyytyväisyyteen koskien mindfulnessia ja sen mainostamista, mutta sitten … kohtaan jonkun, joka on hädässä ja näen tuhon hänen silmissään, enkä voi kiistää, että tätä tapahtuu.”

On traagista, että kirkoissa on monia, joko nimikristittyjä tai tosiuskovia, jotka ovat tietämättömiä, tai kiistävät New Age’in / itämaisten mystisten käsitysten vaarat. Kirjassaan Yoga and the Body of Christ vuodelta 2006 Dave Hunt kirjoitti, että ”on hämmästyttävää, että Google-haku ‘Yoga for Christians’ antaa 586 000 osumaa.” Tänä päivänä tuo sama haku antaa yli miljoona osumaa. Eikö ketään huoleta?

Tarkastelkaamme joitakin kiistämättömiä tosiasioita. New Age -mystiikka on viimeisinä aikoina uudelleen perustettu ja muotoiltu itämainen mystiikka Länttä varten. Kaiken ytimessä on käsitys Jumalasta persoonattomana hengellisenä Energiana eli Voimana, jota voidaan manipuloida ihmisen mielen avulla, käsitys, joka hylkää persoonallisen Luojajumalan, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa Pyhän Henkensä kautta. Keino pitää yhteyttä itämaisen mystiikan ”Jumalaan” on kokea tietoisuuden muutostiloja sellaisten mieltä muuttavien menetelmien kautta kuin huumeet, mietiskely, visualisoiminen, jooga-asennot, toistuvat säkeet, aistien tukahduttaminen (Sufi-kieppuminen, intialaiset hikimajakokemukset, eristäytymissolut jne.). Kaikki nämä ovat Raamatusta löytyvän noituuden ja siinä tuomitun harjoituksen (kreikaksi, pharmakeia, joka on käännetty sanoilla taikuus, noituus, lumous, engl. magic, sorcery, enchantment) muotoja. Suurten sekulaarien sanomalehtien ja aikakauslehtien kirjoittajat ovat tunnistaneet sen tosiasian, että mietiskelyä mainostavat järjestöt, jotka julistavat sen tieteelliseksi ilman mitään uskonnollista kytkentää, sekä hyödylliseksi ilman sivuvaikutuksia, ovat harhaan johdettuja, tai jopa petollisia.

Jos sekulaari lehdistö osaa erottaa vahingolliset harhat vastoin mietiskelybisnesten väitteitä, niin missä on erottaminen kristittyjen keskuudessa? Kritiikki, että he näyttävät olevan nousemassa Titanic’ille, vaikka se on uppoamaisillaan, on murheellisen totta. Ajattele Rick Warren’ia, joka perustellusti on tämän päivän arvostetuin ja vaikutusvaltaisin evakelikaalinen pastori. Toivoen auttavansa niitä seurakuntansa jäseniä, jotka ponnistelivat laihtuakseen, hän esitteli Daniel-suunnitelman. Osana tätä suunnitelmaa hän luovutti itsensä ja laumansa kolmen lääkärin ohjaukseen, jotka kaikki mainostavat mystistä mietiskelyä: Dr. Mehmet Oz, Dr. Daniel Amen ja Dr. Mark Hyman. Dr. Oz on sufilainen mystikko, kansallinen TM-tiedottaja ja uusiaikalaisen Oprah Winfrey’n ihailija. Dr. Amen on psykiatri, joka opettaa japanilaista henkienergiaharjoitusta nimeltä Reiki. Dr. Hyman opettaa buddhalaista mietiskelyä. Lisäksi Warren RWToolbox Twitter -sivullaan ohjaa seuraajia ”keskittävän rukouksen” kontemplatiivisessa mietiskelyharjoituksessa: ”Valitse yksinkertainen sana, lause, tai jae Raamatusta. … Varaa aikaa hiljentymiseen. … Anna niiden [ajatustesi] mennä. … Ole Jeesuksen kanssa. Kuuntele. Ole hiljaa.” Warren on tuskin yksin kristikunnan luisussa itämaiseen mystiikkaan.

Evankelikaaliset konferenssit nuorille ovat aloittaneet päivänsä joogalla. Eräs Christianity Today -lehden kirjoittaja sanoo ”Kyllä joogalle”.  Hän väittää: ”Ne kolme tuntia, jotka vietän joogaamalla, eivät tee minua ainoastaan notkeammaksi, trimmaa lihaksiani ja rentouta. Ne vetävät minua myös lähemmäs Kristusta. Ne ovat rukoukseni ruumiini liikkeillä.”7 Onko joogalla jotakin arvoa ruumiin kannalta? Kyllä, mutta millä hinnalla? Myös tupakoinnilla on jotakin arvoa, koska se rauhoittaa ja rentouttaa harjoittajaansa. Toisin kuin mietiskelyssä, tupakka-askissa on kuitenkin varoitus koskien sen mahdollisesti tappavia seurauksia.

On hämmästyttävää, että on olemassa kristittyjen verkosto, jotka harjoittavat erilaisia joogan muotoja, kuten Jeesus-jooga, Jahve-jooga, Pyhä Jooga ja Lasten Pyhä Jooga, PraiseMoves, Yogafaith ja Christoga. Heillä on verkkosivusto, joka puhuu kaikkien puolesta, mitä tulee sen päämäärään: ”Meidät vedetään yhteen yksilöllisen ja kollektiivisen kokemuksemme kautta, että jooga ja mietiskely syventävät kristillistä uskoamme. … Meistä vain tuntuu, että meidät on kutsuttu jakamaan kokemuksiamme toivossa, että ne vetävät toisiakin syventämään uskoaan ruumiillistettujen kontemplatiivisten harjoitusten kautta” (ks. www.christianspracticingyoga.com/).

Verkkosivusto Christian Yoga Magazine julistaa olevansa resurssi ”ihmisille kaikista uskonnollisista perinteistä tutkimiseen, kuinka voivat integroida itämaisia fyysisiä ja hengellisiä harjoituksia – kuten jooga, mietiskely ja Tai Chi – jokapäiväiseen elämäänsä ja samalla pysyä uskollisina syvimmille hengellisille käsityksilleen” ( www.christianyogamagazine.com/about/).

Epäilemättä monet kristillisen joogan puolestapuhujat ovat vilpittömiä ihmisiä, jotka haluavat vain tehdä kristinuskon ja joogan yhteensopiviksi. Vaikuttaa ilmeiseltä, että tätä ei voi puolustella, mutta ottaen huomioon kristikunnan nykyisen tilan – joka näyttää lausuvan tervetulleeksi syli avoinna (räikeistä ristiriidoista huolimatta) kaikki lisäykset tai muutokset – me huomaamme sen tapahtuvan yhä useammin. Tämä on kokemuksellista ekumeniaa, osa Antikristuksen uskonnon kehittämistyössä toimivaa prosessia. Lisäksi se on profetian toteutuminen yhdessä rohkaisun kanssa kestää:

Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: ’Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan.’ … he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.” (Juud. 1:17-23)

Ainoa usko, jota voidaan syventää totuudessa, on raamatullinen usko, joka on täysin vastakkainen itämaisen mystiikan ja sen länsimaalaistetun lapsipuolen harjoituksille.

TBC

Read Full Post »

Is the Rapture Really Taking As Many As You Think?

MORIEL MINISTRIES by Danny Isom 9.3.2011, suom. SK

”Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.” (Matt. 24:40-41)

On olemassa YouTube-video, joka kuvaa sitä, mikä on luultavasti yleisin käsitys siitä, kuinka tempauksen kuvitellaan tapahtuvan. Se näyttää aamujumalanpalveluksen, jossa pastori saarnaa tempauksesta noin parinsadan hengen seurakunnalle, kun dramaattinen ukkosen ääni vie ”silmänräpäyksessä” kourallista lukuun ottamatta kaikki (1. Kor. 15:52). Ne muutamat onnettomat, jotka jäävät jäljelle, ovat huumaantuneita ja järkyttyneitä nyt lähes tyhjässä kirkossa, kun tempauksessa yli 95 % seurakunnasta muutettiin hetkessä. Ottaen riskin, että sähköpostini täyttyy yli teoreettisen kapasiteettinsa aion pyytää sinua harkitsemaan, tuleeko se todella tapahtumaan noin. Luuletko, että jokainen nykyisin kirkossa käyvä tullaan tempaamaan ylös, kuten videolla kuvataan? Luulen, että totuus on päinvastainen. Jos video olisi minun tekemäni, niin 190 ihmistä istuisi siellä ihmetellen, mitä tapahtui noin kymmenelle, joiden katoaminen oli niin huomaamaton tuossa sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa, että he alkavat etsiä heitä vessoista tai pysäköintialueilta.

En aio käsitellä kysymystä, ”milloin” tempaus tapahtuu. Olen jonkin aikaa kärttänyt Jacob Prasch’ia kirjoittamaan lopullisen esityksen Moriel’in ”intra-tribulationalistisesta” kannasta ja toivon, että se antaa lopullisen raamatullisen vastauksen tuohon kysymykseen. Ei, minä oletan, että kuten Raamattuun uskovien kristittyjen suuri enemmistö, olet vähintäänkin yksimielinen siitä, että ON olemassa tempaus eli ”harpazo”, jota pidän parempana sanana ja joka on todellinen kreikankielinen Raamatun käyttämä sana. Minusta näyttää johtuen osittain yhtäältä eskatologian teologisista opetuksista ja toisaalta villin suosituista kristillisistä lopunajallisista fiktiomarkkinoista, että yleinen harpazoa koskeva käsitys on, että periaatteessa jokaiselle kirkossa on taattu piletti täältä ulos. Olen tullut siihen käsitykseen, että näinä viimeisinä päivinä, joina olemme näkemässä Raamatun toteutuvan niin tarkasti luonnehtiessaan näitä aikoja hengellisen petoksen kyllästäminä, tämä suosittu käsitys harpazosta ei itsessään ole mikään pieni petos.

Ensin ja ennen kaikkea haluan sinun harkitsevan, kuka on ”kelvollinen” osallistumaan harpazoon. On oltava jonkinlainen ”minimivaatimus”, koska jokaista ei oteta. Raamattu antaa paljon johtolankoja, mitä tulee sen ratkaisemiseen, kuka tullaan ottamaan ja kuka jättämään. Ajattele niitä ihmisiä, joista tiedämme, että heidät temmattiin pois ja pelastettiin samalla tavalla, kuin lopullisessa tulevassa harpazossa. Nopea luettelo on: Eenok, Nooa, Loot ja Elia. Huomaatko jotakin, mitä näillä kaikilla miehillä oli yhteistä? He kaikki olivat erikoisen uskollisia ja hengellisesti kuuliaisia. He eivät olleet ihmisiä, jotka vain uskoivat, että Jumala on olemassa, tai sellaisia, jotka tunnustivat Jumalan – he olivat ihmisiä, jotka elivät yksinomaan ja kokonaan omistettua elämää yksin Hänelle. Luuletko, että harpazoon osallistujat ovat yhtään vähemmän kelvollisia? En väitä, että vain ”täydelliset” lähtevät, vihjaan, että vain Raamatun määrittelemät ”uskolliset” ovat kelvollisia kandidaatteja.

Elämme ajassa, jolloin on tilastollisesti mahdotonta erottaa sellaista, joka käy seurakunnassa sellaisesta, joka ei käy. (Huomaa, että en ole kaventamassa kenttää ”Raamattuun uskoviin kristittyihin”, koska video, kuten yleinen käsitys harpazosta, on sitä mieltä, että periaatteessa jokainen seurakunnassa tullaan tempaamaan pois.) Valitsepa mikä hyvänsä moraalinen kysymys, jonka oletetaan erottavan pelastetut pelastumattomista, niin ainakaan Amerikassa ei ole mitään tilastollisia eroja. Molemmilla on samat avioeroprosentit, samat asenteet seksiin ja sukupuolisuhteisiin, samat mielipiteet homoseksuaalisuudesta ja huolimatta päinvastaisesta julkisesta kannastaan, samat aborttiprosentit. Uskotko todella näiden tosiasioiden edessä, että tänä päivänä jokainen seurakunnassa kuuluu ”uskolliseen jäännökseen”? Uskotko, että edes puolet keskivertoseurakunnasta kelpaa? Vai onko jokainen seurakunta petetty luulemaan olevansa se yksi poikkeus kaikista muista, jotta tilastoissa olisi järkeä?

Jo kauan monet meistä ovat seuranneet George Barna‘n, kristityn tutkijan, työtä, joka tunsi, että jotakin oli pielessä, kun useimmat amerikkalaiset samaistivat itsensä ”kristityiksi”. Terve järki sanoo, että jotakin on pielessä tuollaisessa vastauksessa, koska jos enemmistö olisi todella ”kristittyjä”, niin kuinka me tänä päivänä voisimme olla kokemassa niin monia moraalisia ja hengellisiä ongelmia? Miksi ei jokainen Amerikassa säädetty laki mukautuisi kristillisiin normeihin? Kuinka Amerikka selvästikään voisi olla mitään muuta kuin ”kristitty”, jos niin suuri enemmistö sitä väittää? Miksi me kieltäisimme rukouksen koulussa, kymmenen käskyä oikeussaleissa, tai edistäisimme islamilaisia menoja kouluissamme? Barna tajusi, että totuuden paljastamiseksi hänen oli tiukennettava vaatimuksia.

Hän päätti määritellä, kuka tarkasti ottaen oli ennemmin ”evankelikaali” kuin vain ”kristitty”, koska evankelikaalien oletettiin olevan lähempänä määritelmää sellaisesta, joka harjoitti mitä saarnasi, sen sijaan, että olisi kulttuurillinen kristitty vain nimellisesti, eli sellainen, joka vain ”käy kirkossa”. Barna kehitti kriteerit, joita kutsuu nimellä ”the 9-point evangelical” (9 pisteen evankelikaali). Sellaiset ihmiset määritellään seuraavien sääntöjen perusteella:

  1. He sanovat tehneensä omakohtaisen sitoutumisen Jeesukseen Kristukseen, joka edelleen tänä päivänä on tärkeä heidän elämässään.
  2. He uskovat kuollessaan menevänsä taivaaseen, koska ovat tunnustaneet syntinsä ja vastaanottaneet Kristuksen Pelastajana.
  3. He sanovat uskonsa olevan heille hyvin tärkeä tänä päivänä.
  4. He uskovat, että heillä on henkilökohtainen vastuu kertoa uskonkäsityksiään ei-kristityille.
  5. He uskovat, että Saatana on olemassa.
  6. He uskovat, että ikuinen pelastus on mahdollinen vain armon kautta, ei tekojen.
  7. He uskovat, että Jeesus Kristus eli synnittömän elämän maan päällä.
  8. He väittävät, että Raamattu on kaikissa opetuksissaan tarkka.
  9. He kuvailevat Jumalaa kaikkitietävänä, kaikkivoipana, täydellisenä jumaluutena, joka loi maailmankaikkeuden ja edelleen tänä päivänä hallitsee.

Toisin sanoen, jos kysyt jokaiselta tietyssä salissa katsooko hän olevansa ”kristitty”, niin käytännöllisesti katsoen kaikki kädet kohoavat vaistomaisesti. Jos sitten kysyt: ”Kuinka moni teistä on evankelikaalinen kristitty? Niin enemmistö laskee kätensä ja vain 38 % käsistä on enää koholla, mutta jos pyydät jokaista kätensä kohottanutta vahvistamaan, että uskoo jokaiseen em. yhdeksään kohtaan, kun ne luetaan yksitellen, niin lopputulos on, että vain 8 %:lla salissa on enää käsi koholla vahvistamassa kaikki yhdeksän peruskriteeriä. Minkä normin perusteella sinä päätät, onko joku tai jokin ”kristillinen”? Ellei Barna ole antanut minimivaatimuksia uskollisen jäännöksen jäsenille, niin mitä sinä lisäisit tai muuttaisit? Luulen, että nämä ovat vähimmäisedellytykset.

Sanon sen maalaisjärkisen raamatullisen arvion perusteella, että me elämme ajassa, jolloin todella uskollisten määrä numeroiden valossa ennemmin vähenee kuin kasvaa. Luuletko tosiaan, että on olemassa jonkinlainen ”poikkeus”, joka tekee harpazon niin radikaalin isoksi, kuin valtavirta näyttää uskovan? Onko todennäköistä, että harpazo on paljon isompi kuin luulemme ja käsittää niin monia ”kulttuurisia” kristittyjä, vai onko se realistisemmin oleva pienempi perustuen kaikkien mahdollisten kandidaattien hengelliseen tilaan?

On kuitenkin olemassa eräs toinen trendi, jota pyydän sinua harkitsemaan. Kuten Jacob Prasch on opettanut hyvin monissa saarnoissaan koskien viimeisiä päiviä, niin jos haluat saada parhaan ymmärryksen siitä, millaista on oleva Kristuksen toiseen tulemukseen johtava kehitys, niin opi kaikki, mitä voit koskien Hänen ensimmäistä tulemustaan [Jeesus tuli syntymänsä kautta tähän maailmaan]. Lähes kaikki Hänen ensimmäisessä tulemuksessaan ennakoi suurempaa, lopullista täyttymystä Hänen toisessa tulemuksessaan.

Hänen ensimmäisessä tulemuksessaan oli maailmanhallitus, jolla oli itsensä jumalaksi julistanut hallitsija Roomasta, mikä enteilee Antikristuksen toiminnan lopullista täyttymystä Hänen toisessa tulemuksessaan. Hänen ensimmäisessä tulemuksessaan jokainen merkittiin taloudellisen valvonnan vuoksi aivan kuten Hänen toisessa tulemuksessaan kukaan ei voi ostaa eikä myydä ilman pedonmerkkiä. Hänen ensimmäisessä tulemuksessaan Herodes enteilee Ilmestyskirjan lohikäärmettä Jumalan kansan vainossa. Se jatkuu ja jatkuu läpi evankeliumien. Hänen ensimmäisen tulemuksensa tapahtumien ja mallien kautta Pyhä Henki yrittää opettaa meille jotakin niiden lopullisesta täyttymyksestä Hänen toisessa tulemuksessaan.

Mitä tällä on tekemistä sen kanssa, kuinka moni todellisuudessa tulee osallistumaan harpazoon? Katso, kuinka harvat tunnistivat ja seurasivat Kristusta Hänen ensimmäisessä tulemuksessaan!

Vielä tärkeämpää on tehdä hyvin tarkka tutkimus niistä tilastollisesti harvoista, jotka tunnistivat ja uskoivat siinä määrin, että olivat todellisia seuraajia raamatullisten normien perusteella.

On paljon mahdollista, jos olet 30–35-vuotias tai nuorempi, ettet tiedä, että ”kristityn” määritelmä on muuttunut dramaattisesti vain yhden sukupolven aikana. Sama koskee käsitettä ”evankelikaalinen”. Asiat, jotka elämäni alkupuoliskolla luokiteltiin ”harhaopiksi”, ”vääräksi opetukseksi” ja täydellisiksi ”valheiksi” – mikä järkytys – hyväksytään tänä päivänä elämäni loppupuolella ”kristillisinä” ja/tai ”evankelikaalisina”. Sitä, että maailma määrittelee uudelleen sanat omien käsitystensä mukaan, tulee odottaakin, mutta kuinka tämä voi tapahtua seurakunnan sisällä? Se on tapahtunut samalla tavalla, kuin aina ennenkin Raamatussa kerrotuista varhaisimmista ajoista saakka: laiminlyömällä Sanan. Ja tämä juuri on useimmin käsitelty asia evankeliumeissa, kuinka niin harvat riippuivat kiinni Sanassa ja niin monet väärinsovelsivat, väärinkäyttivät ja suoralta kädeltä hylkäsivät sen.

Näetkö kuinka läheisesti nykyinen tilanne peilaa tilannetta Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa? Jeesus kohtasi papit ja leeviläiset, jotka hoitivat virkaansa – ei yhtään enempänä, kuin ammattina. Hän kohtasi saddukeukset, jotka olivat liberaaleja oppineita, jotka eivät uskoneet minkäänlaiseen kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, vaan käsittelivät sitä allegoriana ja mytologiana. Hän kohtasi fariseukset ja kirjanoppineet, jotka nostivat omat tulkintansa ja työnsä alkuperäisten Kirjoitusten arvovallan yläpuolelle. Toisin sanoen, joka käänteessä Hän kohtasi ihmisiä, jotka lähes jokaisella ajateltavissa olevalla tasolla kääntyivät pois Jumalan Sanan selvästä ja yksinkertaisesta tulkinnasta jonkin muun tulkinnan eduksi. Nykyisin meillä on sitä monin verroin sekä määrän että vaikutuksen suhteen.

Tämä kamppailu Jumalan sanasta alkoi, kun Saatana itse yritti vääntää Kirjoituksia kiusauksen aikana erämaassa. Se oli ilmeinen Jeesuksen julkisen palvelutyön alussa vuorisaarnassa, jossa Jeesus toistuvasti sanoo: ”Olette kuulleet sanottavan … mutta minä sanon teille” oikaistakseen heidän Kirjoitusten käsittelyään. Se nähdään uudelleen ja uudelleen väittelyissä eri auktoriteettinen kanssa koskien sapattia ja käsien pesemistä ja jotakin sellaista, jota Jeesus kutsuu heidän ”perinteikseen”. Se luonnehtii Kristuksen viimeisiä päiviä maan päällä Temppelissä, kun eri ryhmittymät yrittivät kuulustella Häntä, mitä Jumalan Sana sanoo mistäkin. He jopa pilkkaavat Hänen sanojaan, kun Hän on ristillä! Yksi runsaimmin esiintyvä ihmisten luonteenpiirre Kristuksen ensimmäisen tulemuksen aikaan oli, että enemmistö oli löytänyt eri tapoja sivuuttaa, silpoa ja tulkita väärin Jumalan Sanaa siinä määrin, että he hukkasivat Jeesuksen. Niille, joiden oletettiin tuntevan Sanan, Kristus sanoi ensimmäisessä tulemuksessaan:

”Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut” (Joh. 5:46).

Koska he tahtoivat Raamatun toteutuvan omien odotustensa, omien halujensa ja itse valitsemiensa elämäntapojen mukaan, he jääväsivät itsensä Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa. Minä näen saman tapahtuvan jälleen, vain vieläkin laajemmassa mittakaavassa.

Kun näen (Rick Warrenin) päämäärätietoisen (Purpose Driven) ohjelman vaikutuksen, en näe petettävän pelkästään ihmisiä, näen harpazo-kandidaattien vähenemisen. Kun näen New Age -harjoitusten täysimittaisen omaksumisen kirkon seinien sisäpuolella, näen harpazo-kandidaattien vähenemisen. Kun näen joukkojen parveilevan Benny Hinn’in ja Todd Bentley’n kaltaisten luokse, tai johonkin muista ns. ”ihmeiden ja merkkien” oudoista näytöksistä, näen harpazo-kandidaattien vähenemisen. Kun näen väheksymisen, ellei suorastaan hiljaisuuden, kun on kysymyksessä opetus rististä ja sitoutumisesta elää ainoastaan yksin Jumalan Sanan mukaan, näen harpazo-kandidaattien vähenemisen.

Eenok, Nooa, Loot ja Elia, kaikki elivät luopumuksen ajassa, jossa todella raamatullisesti uskolliset olivat vain pikkuisin vähemmistö. Mutta kun on kysymys viimeisestä ja viimeisen ajan luopumuksesta, jota he enteilevät, niin Jeesus sanoi, että se johtaa ”suureen ahdistukseen, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Matt. 24:21). Toisin sanoen, se on paljon suurempaa ja kokonaisvaltaisempaa, kuin minään muuna historian aikana!

Oletko aidosti täysin antautunut olemaan yksi niistä, jotka ovat kelvollisia harpazoon? Tutki silloin tarkasti niitä, jotka kelpuutettiin Hänen ensimmäisessä tulemuksessaan.

Kun Jeesuksella oli oma kysymyksensä aikansa uskonnollisille, niin miksi Hän kysyi heiltä: ”Mistä Johanneksen kaste oli?” (Matt. 21:25) Se käy käsi kädessä Jeesuksen aiemman huomion kanssa: ”Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta” (Luuk. 7:30). Ainoat ”kelvolliset” ymmärtämään ja vastaanottamaan Kristuksen Sanan hänen ensimmäisessä tulemuksessaan olivat ne, jotka ensiksi ja ennen kaikkea aidosti katuivat syntiä. Ne, jotka eivät todella sitoudu ristin työhön, eivät voi oikein panna Hänen Sanaansa käytäntöön, niin että saavuttaisivat raamatullisen määritelmän sellaisesta, joka on ”uskollinen”, sellaisesta, jota minä pidän oikeana ja asianmukaisena harpazo-kandidaattina. Uskon, että tämä on yksi syy, että kun on kysymys lopunajoista, niin tärkein työ, johon Kristus kehottaa meitä sitoutumaan, on evankeliumin saarnaaminen.

Tiedän, että on vielä monia, jotka eivät koskaan ole kuulleet evankeliumia ja epätoivoisesti tarvitsevat tilaisuuden. Mutta kuten oli Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa, minä uskon myös, että on olemassa hyvin iso ”lähetyskenttä” aivan ”kirkoksi” kutsumamme instituution sisällä. On aivan tarpeen tuoda ristin työ ja Sana niille tänä päivänä, jotka seuraavat vain nimellisesti Kristuksen toisen tulemuksen varjossa, kuten se oli Hänen ensimmäisen tulemuksensa aikana. Se on ainoa mahdollinen tapa lisätä niiden lukumäärää, jotka tulevat todella osallistumaan tulevaan harpazoon.

Ensimmäisessä tulemuksessaan Kristus kutsui ja lähetti uusia sanansaattajia saarnaamaan yksinkertaista Sanan totuutta, niitä, jotka johtaisivat ristin saarnaamisessa ja kuuliaisuudessa Hänen Sanalleen. Hänen toisen tulemuksensa varjossa tarve on vieläkin suurempi.

”Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta” (Matt. 9:36).

Tätä juuri näen kaikkialle levinneiden hengellisten liikkeiden kuuluisien väärien opettajien tekevän tänä päivänä laitoskirkolle, paikalle, jota asuttavat ”lampaat ilman paimenta”, tai käsittelemässämme kontekstissa: ”Matkustajat, joilla ei ole lippua”. Kuten Hänen ensimmäisessä tulemuksessaan laitos on jälleen surkeasti epäonnistumassa. Kuten viranomaiset, joiden luokse tietäjät ensin menivät, sellaiset voivat lainata Kirjoituksia, mutta he eivät olleet niitä, jotka olisivat reagoineet Jumalan Sanaan; paimenet olivat niitä, jotka olivat tosiasiassa ulkona lauman kanssa. Samaa työtä ja kutsumusta tarvitaan jälleen.

Hänessä,
Servant@WalkWithTheWord.org

Read Full Post »

Bowing the Knee to Rome

McMahon, T.A., suom. Samuel Korhonen

1.2.2015

mariaElämme outoja aikoja. Kun minusta tuli uudestisyntynyt uskova lähes neljä vuosikymmentä sitten oltuani 30 vuotta roomalaiskatolinen, ei yksikään ei-katolinen kristitty moittinut minua siitä, että jätin Rooman kirkon. Noina aikoina oli melko selvää evankelikaaleille, että roomalaiskatolisuuden opetukset ja käytännöt olivat ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa. Oli kyllä joitakin asioita, ainakin pinnallisesti, joita katoliset ja Raamattuun uskovat kristityt pitivät yhteisinä. Kristuksen neitseellinen syntymä, johon sisältyi Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä, on yksi esimerkki. Silti koskien Kristuksen ihmeellistä syntymää katolinen kirkko lisäsi neitsyt Mariaan opit hänen tahrattomasta sikiämisestään so. että hänet on siitetty ilman syntiä ja hänen ikuisesta neitsyydestään. Vaikka nuo Raamatun ulkopuoliset opetukset ovat vakavia harhoja, ne eivät suoraan ole ristiriidassa sen evankeliumin kanssa, joka on välttämätön pelastumiselle.

Toivoisin, että jokainen tätä artikkelia lukeva (varsinkin, jos tunnustaa olevansa Raamattuun uskova kristitty) on ymmärtänyt ja vastaanottanut aidon evankeliumin, joka edellyttää uskoa (ja yksin uskoa), että Jeesus uhrikuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta maksoi synnin rangaistuksen täydellisesti jokaisen miehen, naisen ja lapsen puolesta. Se on se evankeliumi, jota Raamattu opettaa eksplisiittisesti yli sadassa jakeessa ja epäsuorasti sadoissa muissa. Se ei kuitenkaan ole evankeliumi katolisen kirkon mukaan. Todellisuudessa katolisen kirkon Raamatun evankeliumin vastustus sen opetuksissa ja käytännöissä on tehty selväksi sen kirkolliskokousten ja murhanhimoisten inkvisitioiden kautta historian.

Uskonpuhdistuksen aikana monet yksilöt (etupäässä entisiä katolisia) työskentelivät palauttaakseen Raamatun evankeliumin. Todellisuudessa jäännös katolisen kirkon ulkopuolella ei koskaan ollut lakannut uskomasta siihen. Silti uskonpuhdistus auttoi saamaan Raamatun takaisin uskovien suurten joukkojen käsiin. Vastauksena Rooman kirkko teki virallisen kantansa evankeliumiin kristallinkirkkaaksi vastauskonpuhdistuksen Trent’in kirkolliskokouksessa (1545–1563). Seuraavassa vain kolme niistä ns. erehtymättömän kirkolliskokouksen yli sadasta tuomiosta niille, jotka uskovat, mitä Raamattu opettaa koskien evankeliumia:

”Jos joku sanoo, että syntinen on vanhurskautettu yksin uskosta tarkoittaen, että mitään muuta ei vaadita vanhurskauttamisen armon saamiseksi … hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 9). Koska katolinen kirkko vaatii pelastukseen paljon enemmän kuin usko, niin sen täytyy kirota (tuomita) ne, jotka hylkäävät sen sakramentaaliset teot.

”Jos joku sanoo, että vanhurskauttava usko ei ole muuta, kuin luottamista jumalalliseen armoon, joka antaa synnit anteeksi Kristuksen tähden, tai että se on yksin tämä luottamus, jonka kautta olemme vanhurskautetut: hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 12). Jälleen näemme, että Rooman mukaan usko yksin Kristuksen täydelliseen uhriin ristillä on tuomittu.

”Jos joku sanoo, että vanhurskauttamisen armon vastaanottamisen jälkeen syyllisyys on niin sovitettu ja ikuisen rangaistuksen velka niin poispyyhitty jokaiselta katuvalta syntiseltä, ettei mitään ajallisen rangaistuksen velkaa jää maksettavaksi joko tässä maailmassa tai kiirastulessa, ennen kuin taivaan portit voidaan avata, hän olkoon kirottu” (6. istunto, kaanon 30).

Vaikka monet katoliset uskovat virheellisesti, että heidän kirkkonsa on ylittänyt Trent’in kaltaisten kirkolliskokoustensa julistukset, he siitä huolimatta pitävät uskollisesti kiinni kiirastulen välttämättömyydestä toivossa, että se polttaa pois heidän syntiensä jäänteet siten tehden heidät kelvollisiksi pääsemään taivaaseen. Se on Kristuksen täytetyn työn hylkääminen ja siksi se on ”evankeliumi”, joka ei pelasta ketään.

On tärkeää kaikille, jotka sanovat olevansa kristittyjä ja rakastavansa roomalaiskatolisia – ja jotka uskovat, että useimmat katoliset ovat pelastettuja, koska he ”rakastavat Jeesusta” – ymmärtää virallinen katolinen ”evankeliumi” (jonka jokainen katolinen on velvoitettu uskomaan) ja ymmärtää, kuinka täysin vastoin se on Raamatun evankeliumia. Rakastaa todella Jeesusta tarkoittaa Hänen rakastamistaan, kuten Raamattu sanoo: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20).

Sanotaan, että katolinen ”Jeesus”, joka ei maksanut täyttä rangaistusta synneistä ja joka pysyy krusifikseissa katolisten kirkkojen alttareiden yläpuolella, ”uhrataan” messun aikana. Uhraaminen (engl. immolation) tarkoittaa tappamista – eikä pelkästään symbolisena eleenä, sillä katolisen kirkon katekismuksen mukaan: ”Alttarin uhri ei siis ole pelkkä tyhjä Golgatan muistojuhla, vaan tosi ja oikea uhriteko, jonka kautta Kristus ylipappi verettömän uhrin kautta antaa itsensä hyväksyttävimpänä uhrina iankaikkiselle Isälle, kuten hän teki ristillä. ’Se on yksi ja sama uhri; sama henkilö, joka sitten uhrasi itsensä ristillä, tarjoaa sen nyt [katolisten] pappiensa työn kautta. Vain uhraamisen tapa on erilainen’.” (sivut 445–446). Tämä suora Kristuksen täydellisen uhrin kieltäminen tapahtuu päivittäin miljoonilla katolisilla alttareilla selvässä ristiriidassa Hepr. 10:10 kanssa: ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”

Totuus on, että jos vilpittömästi rakastamme katolisia ja haluamme heidän vastaanottavan syntiensä anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän lahjan, jonka Jeesus maksoi ja jonka Hän tarjoaa yksinkertaisen uskomisen teon kautta heidän puoleltaan, niin jokainen tapa edistää Rooman väärää evankeliumia (riippumatta kuinka hyvää tarkoittava) niiden taholta, jotka tunnustavat tuntevansa Kristuksen, on totuuden kavaltaminen ja varmistaa katolisille ikuisen eron Jumalasta. On traagista, että tämä kompromissin hapatus on soluttautunut seurakuntaan viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan.

TBC on uutiskirjeidensä artikkelien ja resurssiaineistonsa kautta vuosien ajan käsitellyt sellaista roomalaiskatolisten oppien tappavaa myönnyttelemistä hyvin näkyvien johtajien taholta heidän evankelioimisponnistuksissaan – sellaisten miesten, kuin Billy Graham, joka käytti katolisia pappeja ja nunnia neuvonantajina ristiretkillään; Bill Bright, joka asetti aktiivisia katolisia Campus Crusade’n johtoasemiin Irlannissa; ja Luis Palau, joka teki yhteistyötä katolisten kanssa Etelä-Amerikassa. Muun muassa Charles Colson’in ja katolisen papin, Richard John Neuhaus’in johdolla vaikutusvaltaiset evankelikaaliset ja katoliset johtajat allekirjoittivat asiakirjan nimeltä Evangelicals and Catholics Together (Evankeliset ja katoliset yhdessä) siten sitoutuen yhteistyöhön käännyttämään maailma Kristukselle. Roomalaiskatolisen Bill McCartney’n johtama Promise Keepers pyrki murtamaan historiallisen erottavan muurin katolisten ja ei-katolisten kristittyjen välillä. Hank Hanegraaff’in Christian Research Journal julkaisi sarjan roomalaiskatolisuudesta julistaen, että kirkolla oli raamatullinen näkemys vanhurskauttamisesta uskon kautta. Sen kirjoitti osittain uskonpuolustaja Norm Geisler ja Hanegraaff puolusti sitä radio-ohjelmassaan. Trent-katolinen elokuvakirjoittaja ja ohjaaja Mel Gibson voitti evankelikaalien suurten joukkojen sydämet elokuvallaan The Passion of the Christ, joka perustui pyhään Ristin Asemien katoliseen rituaaliin, riittiin, joka on omistettu Marialle lunastajattarena Jeesuksen kanssa.

Kirjoittaessaan reaktiosta paavi Johannes Paavali II:n kuolemaan, Dave Hunt huomautti:

Evankelikaalisten johtajien paaville hänen kuoltuaan suitsuttama ylistys on käsittämätöntä! On uskomatonta, että Billy Graham ylisti Johannes Paavali II:ta ”hänen vahvasta katolisesta uskostaan”. Kasvavat määrät evankelikaaleja liittyvät herroihin Colson, [J. I.] Packer, Billy Graham ym. hyväksyen kanssakristittyinä roomalaiskatoliset, jotka omaksuvat tämän väärän evankeliumin. … Pat Robertson sanoi, että ”aikamme rakastetuin uskonnollinen johtaja on siirtynyt tästä maailmasta hyvin ansaittuun ikuiseen palkintoonsa”. … Mark Oestreicher, Youth Specialties’in presidentti, sanoi paavin kuolemaa ”historian tärkeäksi pisteeksi, jossa meillä on tilaisuus hyväksyä katolisetkin Jumalan lapsina”. Se on kuin ei laittaisi varoitusvaloja ja kylttejä autoilijoille valtatiellä, jossa silta on romahtanut ja sen sijaan vain viittoisi heitä jatkamaan kuolemaansa!

Billy Graham’in tavoin etelän baptistien etiikan ja uskonnonvapauden komission presidentti Richard Land, painotti, että ”kaikki erimielisyydet, joita protestanteilla ehkä on ollut Johannes Paavali II:n kanssa, ovat merkityksettömiä uskon perustuksille”. Land ylisti paavin ”uskollista perinteisen kristinuskon puolustamista…” Silti Johannes Paavali II useammin kuin kerran kokosi yhteen rukoilemaan noitatohtoreita, spiritistejä, animisteja, hinduja, buddhisteja, muslimeja ym. maailmanuskontojen johtajia, julisti heidän kaikkien ”rukoilevan samaa Jumalaa” ja katsoi heidän rukoustensa synnyttävän ”syvällisiä hengellisiä voimia”, jotka loisivat ”uuden ilmaston rauhalle”.

4000-jäsenisen evankelikaalisen teologisen seuran (Evangelical Theological Society) presidentti Francis Beckwith erosi palatakseen katolisille juurilleen (ETS:n johdon siunauksella). Rick Warren (evankelikaalina) toi päämäärätietoisen seurakuntakasvuohjelmansa katoliseen kirkkoon osoittamatta mitään näkyvää huolestumista tuon kirkon väärästä evankeliumista.

Se oli silloin, mutta mikä on tilanne nyt? Jokaisen, joka murehtii sitä, mitä on tapahtunut lähimenneisyydessä, nimittäin Raamatun evankeliumin räikeää halveksimista ihmiskunnan ainoana pelastuksen toivona, pitäisi olla syvästi huolestunut siitä, mitä tänä päivänä tapahtuu. Vatikaani näyttää nostavan lämpöä ponnistuksissaan kosiskella ”protestantteja”, mikä on harhaanjohtava nimitys ei-katolisista kristityistä. Vatikaani II:n julistus, joka viittaa kastettuihin ei-katolisiin kristittyihin ”eronneina veljinä”, muutos siitä, että heistä on historiallisesti puhuttu Trent’in kirkolliskokouksen määritteleminä ”hereetikkoina”, on ollut yllättävän menestyksellinen rakastuttaessaan monet evankelikaaliset johtajat Roomaan. On sanonta liittyen tähän lähestymistapaan, joka on vahvistettu Rooman menettylyssä: ”Vähemmistössä Rooma on lempeä kuin karitsa, tasa-arvoisena se on viekas kuin kettu ja enemmistössä se on hurja kuin tiikeri.” Me olemme täällä USA:ssa ”viekas kuin kettu” -vaiheessa, jos sillä, mitä tapahtuu, on jotakin merkitystä.

”Eläköitynyt” Benediktus XVI, entinen uskonopin kongregaation (jonka juuret ovat inkvisitiossa) prefekti, yllätti monet ainutlaatuisilla ekumeenisilla ponnistuksillaan paavina. Opista tuli vähäpätöinen kysymys ainakin pinnalta. Hänen seuraajansa paavi Fransiskus ei ole ainoastaan jatkanut paavien Johannes Paavali II ja Benedictus linjaa, vaan on suuresti vauhdittanut ekumeniaa. Tämän vuoden alussa Fransiskus lähetti kännykkävideotervehdyksen yleisölle Kenneth Copeland’in konferenssissa anglikaani-episkopaalipiispan Tony Palmer’in kautta (hän on nyt kuollut), joka oli myös Kenneth Copeland Ministries’in johtaja Etelä-Afrikassa. Sanoisin niille, jotka eivät tiedä, että Copeland ja hänen vaimonsa Gloria ovat johtaneet miljoonia epäraamatullisiin menestys/terveys-oppeihinsa, joihin sisältyy väärä evankeliumi ja ”toinen” Jeesus, joka maksoi synnit olemalla Saatanan kidutettavana helvetissä. Tervehdys johti siihen, että paavi kutsui Copeland’in ja muutamia hänen vääräoppisia maanmiehiään (James Robison, Geoff Tunnicliff, John ja Carol Arnott) tapaamaan häntä Vatikaanissa. Vaikutusvaltainen karismaattinen mystikko ja väärä profeetta Kim Clement julisti Jumalan sanoneen hänelle, että Hän on valinnut paavi Fransiskuksen tuomaan Hengellä täytetyt protestantit ja katoliset yhteen.

Rick Warren on tuskin jälkijunassa matkalla Roomaan. Viime vuonna katoliselle verkostolle EWTN:lle (jonka hän muuten tunnusti olevan yksi suosikki TV-kanavistaan) antamassaan haastattelusarjassa Warren puolusti katolisuutta ja yritti selittää evankelikaalien väärinkäsityksiä. Noudattaen epäraamatullista globaalia P.E.A.C.E.-suunnitelmaansa, joka painottaa maailmanuskontojen yhteistyötä, hän puhui Vatikaanin kansainvälisessä uskontojen keskustelussa miehen ja naisen toisiaan täydentävyydestä. Myöhemmin hän ”kutsui eri kristillisten uskonsuuntien kannattajia liittymään roomalaiskatolisiin ja paavi Fransiskukseen toimimaan yhdessä kolmessa yhteisessä päämäärässä, jotka keskittyvät elämän pyhyyteen, seksin pyhyyteen ja avioliiton pyhyyteen” (www.aleteia.org/en/religion/article/megachurch-pastor-rick-warren-joins-…).

Toivottavasti jokainen tätä lukeva uskova kysyy: ”Entä Raamatun evankeliumin pyhyys?” Ilman sitä kaikki pyrkimykset ”pyhyyteen” ovat ajallinen harhakuvitelma ja ikuinen tragedia! Silti yhä harvemmat niistä, jotka tunnustavat olevansa Raamattuun uskovia kristittyjä, näyttävät olevan tästä huolissaan ja ovat tyytyväisiä johonkin sellaiseen, josta on tullut Warren’in ekumeeninen mantra: ”Jos rakastat Jeesusta, olemme samassa joukkueessa.”

Jos olet ymmälläsi tai peräti pökertynyt siitä, mitä tapahtuu kristikunnassa, niin Raamattu antaa vastaukset: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). Siellä, missä terve oppi on antanut tietä kokemuksellisuudelle, subjektiivisuudelle ja emotionalismille, kuten on laita miljoonien väärien ihmeiden ja merkkien opetusten seuraajien keskuudessa, raamatullinen erottaminen on hyljätty ja berealaisuus on mahdotonta.

Äärikarismaattiset ja helluntailaiset eivät kuitenkaan ole ainoat, jotka ovat kypsiä Rooman viettelykselle. Ajattele uudelleen konservatiivista teologia, Francis Beckwith’iä, entistä evankelisen teologisen yhteisön johtajaa, joka palasi aikaisempaan katoliseen uskoonsa. Kuinka hän olisi voinut tehdä niin, jos olisi todella ymmärtänyt ja vastaanottanut yksinkertaisen ja pohjia myöten terveen pelastuksen opin? Kuinka joku voisi järjissään luopua siitä käsittämättömästä vapaasta lahjasta, jonka Kristus hankki ja kääntyä sen sijaan pelastukseen teoista – muuten, kuin ettei koskaan ole saanutkaan tuota lahjaa? Voisit myös kysyä, kuinka Beckwith saattoi olla sellaisen arvokkaan ”protestanttisen” järjestön valittu presidentti.

Beckwith antaa kuitenkin joitakin näkemyksiä, jotka heijastavat useimpien tämän päivän kristittyjen asennetta ja uskomuksia. Kysyttäessä luuliko hän historiallisten vihamielisyyksien katolisten ja evankelikaalien välillä olevan poistumassa, hän vastasi: ”Kyllä ja luulen, että se on paljolti tulos yhteistyöstä kulttuurillisissa kysymyksissä [Rick Warren’in lähestymistapa], joka on johtanut toistensa uskonkäsitysten huolellisempaan ja hyväntahtoisempaan arviointiin. Niinpä esimerkiksi on harvinaista tänä päivänä löytää vakava evankelikaali, joka syyttäisi katolista kirkkoa uskomisesta ’tekojen vanhurskauteen’. Mahtipontisemmat äänet toki sanovat sellaisia asioita, mutta kokeneimmat evankelikaalit eivät ota heitä vakavasti.” On traagista, että sellainen ajattelutapa on kasvava trendi tunnustavien evankelikaalien keskuudessa.

Kiitän Jeesusta joka päivä siitä, että ne evankelikaalit, jotka todistivat minulle yli kolme vuosikymmentä sitten, rakastivat minua tarpeeksi hyljätäkseen sielun kadottavan ”hienostuneisuuden” ja palvelivat minua totuudessa. Tästä olen ikuisesti kiitollinen ja rukoilen, että kanssauskovani tekisivät samoin katolisille tuttavilleen, ystävilleen ja läheisilleen. TBC

Updated 24 February 2015

Read Full Post »

Older Posts »