Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Sakarias’

Shadows and substance (Part 2)
15.10.2018, Posted by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Varjot ja todellisuus (osa 1).

Edellisessä postissani näimme, että varjoilla ja kuvauksilla ei voi olla todellista vaikutusta meihin, sillä niissä ei ole mitään todellista. Siksi voimme lukea kävelemisestä kylmässä sateessa tarvitsematta sateenvarjoa. Tässä postissa haluan kuitenkin tarkastella lyhyesti sitä muutosta, jonka todellisuus voi tuoda ihmisen elämään.

Job

Job tarjoaa meille hyvän esimerkin. Kuuntele, mitä hän sanoo:

Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.”  (Job 42:5,6)

Tässä Job oli siirtynyt tehottomasta kuvauksesta edellä kuvailtuun aiheeseen. Hän oli kuullut ihmisten puhuvan Jumalasta, mutta koki nyt itse jumalallisen läsnäolon. Muoto oli nähty ja ääni kuultu (Joh. 5:37). Seuraus oli, että hän saattoi nähdä ensimmäisen kerran todellisen tilansa ja kammoksui näkemäänsä. Katumus näytti olevan ainoa vaihtoehto. Niinpä hän nöyrtyi Jumalan edessä anoen armoa.

Todellakin! Jobin sydän oli kääntynyt siitä, kuinka asiat olivat olleet, uuteen elävään toivoon ja kaikki johtui siitä, että hän murtautui läpi kuvauksellisuuden verhon ja saavutti todellisuuden.

Jesaja

Jesaja on toinen todistaja sellaisesta muutoksesta. Juutalaisena hän oli usein kuullut pyhyydestä, armosta ja Jumalan suuruudesta, mutta jossakin historian vaiheessa jotakin tapahtui. Kuten Job, Jesajakin siirtyi passiivisesta raportista aktiiviseen kokemukseen. Tässä hänen sanansa:

Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa ja kahdella he lensivät. Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ‘Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa’. Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä ja huone täyttyi savulla. Niin minä sanoin: ‘Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.’” (Jesaja 6:1–5)

Jesaja siis näki Herran istuvan valtaistuimella, korkealla ja ylhäisellä. Hän näki myös serafeja ja serafien kasvoja peitti kaksi niiden kuudesta siivestä, ikään kuin kirkkaus olisi liian suuri niiden nähdä. Hän myös kuuli yhden serafin äänen ja se oli niin väkevä, että ovenpielet vapisivat. Lisäksi huone täyttyi savusta. Jesaja ei ollut koskaan nähnyt sellaista loistoa. Hän oli kuullut kuvauksia Jumalasta, mutta se ei muuttanut häntä mitenkään. Nyt kuitenkin hän kohtaa Jumalan ja kuten Job, tajuaa todellisen tilansa:

Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet.

Yhtäkkiä Jesaja näki itsensä saastan peittämänä ja alkoi kaivata puhdistusta. Todellakin! Hän oli läpikäynyt transmutaation (muuntumisen). Hän ei nähnyt eri lailla vain itseään, vaan myös yhteiskunta kokonaisuutena paljastui saastuneeksi ja kaikki tämä johtui siitä, että hän oli nähnyt Kuninkaan, Herran Sebaotin.

Siirtyminen olemattomasta (unsubstantial) olennaiseen (substantial) provosoi hänessä moraalisen vallankumouksen. Mitä varjot ja kuvaukset eivät voineet saada aikaan, sen todellisuus (substance) saavutti.

Kysymys

Sallinet minun kysyä jotakin. Kuinka selität Jobin ja Jesajan esimerkit nähtyämme, että jotkut evankeliset, jotka käyvät kokouksissa säännöllisesti, säilyttävät syntejä sydämessään kuukausia, jopa vuosia? He laulavat lauluja, kuten kaikki toiset, rukoilevat ja välillä saarnaavat, nauravat ja siunaavat muita ja silti heidän sydämensä ei ole oikeassa suhteessa Jumalaan. Jos Job ja Jesaja eivät voineet viipyä saastassaan ja löyhkässään sekuntiakaan, niin kuinka voi olla, että nämä seurakunnassa kävijät tuntevat olonsa kotoiseksi vanhan elämänsä ulosteissa?

Pyhien kirjoitusten valossa vihjaan, että ongelma on siinä, että he eivät ole pitkään aikaan kokeneet jumalallista. Joistakin syistä he juuttuivat halpoihin varjoihin ja mielenkiintoisiin kuvauksiin ja päätyivät uskonnollisuuteen, jolla ei ole voimaa paljastaa heidän aneemista hengellistä tilaansa.

Rituaalien petollisuus

Todellisuuden saavuttamisen tarvetta ei voida ylikorostaa. Pysyä evankelikaalisten rituaalien rajoissa ei auta meitä, kuinka pyhiltä ne sitten näyttävätkin.

Esimerkiksi Raamatun lukeminen – kuten olen kirjoittanut muualla – voi olla pelkän kuvauksen tutkimista. Samoin seurakunnan kokous voidaan kokea sosiaalisena tapahtumana, joka perustuu moraalisiin arvoihin, ei sen enempään. Sosiaalinen kohtaaminen voi olla hyvin mielenkiintoista, mutta se ei kanna hengellistä todellisuutta. Sama koskee rukousta; se voi jäädä yhtä tehottomaksi kuin kiroaminen (ks. Sananl. 28:9). Entä laulaminen? Voimme laulaa kuorossa enkelten lauluja, mutta jos se tehdään maallisesti (within the confinement of the earthly), niin mitä taivaaseen tulee, emme pääsen puusta pitkään. Meidän on ylitettävä kynnys ja päästävä todellisuuteen.

Sakarias

Johannes Kastajan isä oli pappien joukossa palvelemassa taivaallisten kopiota ja varjoa. Vuosien ajan hän oli uudelleen ja uudelleen mennyt temppeliin täyttämään velvollisuuttaan ja vuosikymmeniä hän oli kävellyt sieltä ulos samalla tavalla, kuin oli mennytkin, mutta eräänä päivä tapahtui jotakin, joka muutti hänen elämänsä. Varjo antoi tietä todellisuudelle. Enkeli ilmestyi hänelle tuoden sanoman ylhäältä. Kokemuksen vaikutus oli niin valtava, että kun Sakarias tuli ulos temppelistä, kaikki tiesivät, että oli tapahtunut jotakin poikkeuksellista.

Sakariaan lailla voimme mennä seurakuntaan, täyttää velvollisuutemme ja käydä läpi muodollisuudet, mutta jos emme kosketa taivasta, kävelemme sieltä ulos täsmälleen samalla tavalla kuin tulimmekin. Tarvitsemme todellisuuden.

Jatkuu artikkelissa Varjot ja todellisuus (osa 3)

 

Read Full Post »

By David Hocking, suom. SK

seimi

[Suomentajan kommentti: Tämä ei ole mikään tavanomainen spekulaatio. Erityisesti 6. pointti on hyvin mielenkiintoinen.]

Näyttää, että tämä kysymys esitetään meille joka vuosi tähän aikaan (hanukan ja joulun juhlat). Ottaen huomioon kaiken aikamme sekularismin ja kaupallisuuden ja jatkuvan raamatullisen syntymäkertomuksen huomiotta jättämisen, uskovat yrittävät selviytyä kaikista näistä hyökkäyksistä Herramme Jeshuan syntymää vastaan ja ovat usein hämmentyneitä. Samalla kun tämä artikkeli voi olla hiukan poikkeava siitä, mitä olet kuullut aiemmin, toivomme ja rukoilemme, että se saisi huomiota Raamatun tutkijoilta kaikkialla.

Yliopistoaikoinani antiikin historia kiinnosti minua suuresti ja siitä tuli yksi tärkeimmistä opintoaloistani. Erityisesti minua kiinnosti Rooma, koska niin paljon Raamatussamme liittyy tuohon ajanjaksoon. Seuraavassa muutamia seikkoja, jotka voivat auttaa sinua vastaamaan kysymykseen: ”Milloin Jeshua (Jeesus) syntyi?” Aloitamme kohdasta Luukas 2:1-14, jossa jakeesta 1 saamme tietää, että ”keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.”

  1. KEISARI AUGUSTUS hallitsi vuodesta 43 vuoteen 14 jKr. Hänen oikea nimensä oli Oktavianus ja hän oli Julius Caesar’in veljen (tai sisaren) lapsen lapsi (grand nephew). Hänen hallintonsa alaisuudessa julistettiin Pax Romana (roomalainen rauha) kaikkialla valtakunnassa vuonna 30 eKr.
  1. KYRENIUSTA (Quirinius) kutsutaan”Syyrian maaherraksi” jakeessa Luukas 2:2 ja meille kerrotaan, että ”tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana”. Kreikkalainen teksti itseasiassa sanoo, että Quirinius ”hallitsi Syyriassa”. Flavius Josefus viittaa väestönlaskentaan vuonna 6 , kun Quirinius oli todellinen maaherra, mutta tässä vaiheessa (Luuk. 2:2) Quirinius hoiteli pelkästään hallinnollisia velvollisuuksia Varus’in, todellisen maaherran, puolesta. Egyptiläiset tiedot toteavat, että Rooma suoritti väestönlaskennan joka 14. vuosi ja se kesti useita vuosia.
  1. HERODES SUURI oli Matteus 2:1 mukaan elossa Messiaan syntymän aikaan. Eräs ongelma, joka tutkijoilla on ollut käsitellessään Herran syntymän aikaa, on Josefuksen viittaus, jossa hän kertoo pimennyksestä maaliskuun 13. päivänä vuonna 4 ja sanoo, että se tapahtui ”vähän ennen Herodeksen kuolemaa”. Aika Messiaan syntymän ja Herodeksen kuoleman välillä on välttämätön, koska Joosef ja Maria pakenivat lapsen kanssa Egyptiin eivätkä Matt. 2:18-21 mukaan palanneet ennen kuin Herodeksen kuoleman jälkeen. Herodeksen kuoleman (roomalainen historia) todellinen päivämäärä oli tammikuun 14. vuonna 1 eKr.
  1. TERTULLIANUS, seurakunnan johtaja ja historioitsija sanoi, että Jeesuksen syntymä tapahtui 41 vuotta sen jälkeen, kun Augustus aloitti hallintonsa ja että Augustus kuoli 15 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen. Keisari Augustuksen kuoleman todellinen päivämäärä oli elokuun 19. vuonna 14 jKr. On mielenkiintoista panna merkille, että myös Tertullianus sanoi, että Jeesus syntyi 28 vuotta Kleopatran kuoleman jälkeen, joka tapahtui vuonna 30 eKr.
  1. IRENEUS, Polykarpuksen oppilas, joka oli apostoli Johanneksen oppilas, sanoo, että Jeesus syntyi keisari Augustuksen 41. hallitusvuotena. Eusebius, suuri kirkkohistorioitsija, puhuu myös samasta asiasta. Augustuksen 42. vuosi kesti syksystä 2 syksyyn 1 eKr.
  1. SAKARIAS, Johannes Kastajan isä, oli jakeen Luuk. 1:5 mukaan pappi ”Abian osastoa”. 1. Aik. 24 mukaan on 24 pappien osastoa. Abian osasto oli 8. osasto 24 osaston joukossa. Kun juutalainen temppeli hävitettiin roomalaisen maaherra Tiituksen toimesta elokuun 5. päivänä vuonna 70 , niin ensimmäinen pappien osasto oli juuri astunut virkaan. Jäljittämällä taaksepäin huolellisesti 8. osasto olisi lopettanut velvollisuutensa heinäkuun 13. päivänä vuonna 3 eKr. Johannes Kastajan syntymä olisi tapahtunut 280 päivää myöhemmin – noin huhtikuun 19.-20. päivä vuonna 2 eKr. (mikä, mielenkiintoisesti, oli tuona vuonna pääsiäinen!). Jeshuan (Jeesuksen) syntymä olisi tapahtunut kuusi kuukautta myöhemmin (Luuk. 1:36), mikä asettaisi sen vuoden 2 eKr. syksyyn. Hyvin mielenkiintoinen tosiasia tässä kaikessa on, että juutalaisen kalenterin todellinen päivämäärä vuoden 2 eKr. syksyllä olisi ollut Tishri-kuun 1. päivä – joka on Rosh Hashanah – pasuunan soiton juhla!

Johtopäätöksemme (jos olemme käsittäneet tosiasiat oikein!) on, että Messias, siunattu Herramme Jeshua, syntyi ”todennäköisesti” syyskuun 29. päivänä vuonna 2 eKr.

Henkilökohtaisesti olen onnellinen juhliessani Messiaan syntymää minä tahansa päivänä sinä toivot sen tapahtuneen! Hyvä uutinen on, että Betlehemissä, kuningas Daavidin kaupungissa, ISRAELISSA, Vapahtaja syntyi ja Hän on ”Kristus Herra” – Messias – kuningasten KUNINGAS ja herrojen HERRA!

tietajat

Read Full Post »