Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘sekularismi’

Once Upon a Time in the West…
By Pete Garcia 29.3.2019, suom. SK

Olipa kerran unelma, että ihminen voisi olla ja hänen pitäisi olla vapaa tekemään omia valintojaan ja että hän olisi oman kohtalonsa paras herra. Vaikka unelma henkilökohtaisesta vapaudesta on melkein unohdettu päätelmä Amerikassa näinä päivinä, se oli ollut ideoista radikaalein suurimman osan ihmisen historiaa. Se oli idea, joka lupasi lopulta vapauttaa ihmiskunnan tietämättömyyden ja tyrannian raskaista kahleista. Yli neljätuhatta vuotta inhimillinen sivistys eli ja kuoli yhden tyrannisen järjestelmän toisensa jälkeen alistamana. Vasta uuden vuosituhannen vaihteessa (noin 900-luvulla) vapauden nälästä tulisi sellainen liikkeellepaneva voima, että se sytyttäisi tulen sellaisille liikkeille, kuin renessanssi, uskonpuhdistus, valistus ja järjen aika. 2000-luvun länsimainen sivilisaatio elää tuon unelman loppuvaiheita. Olemme tulleet jälkikristillisiksi, postmoderneiksi ja post-amerikkalaisiksi. 800 vuoden etsimisen, tutkimisen, löytämisen, keskustelun ja keksimisen jälkeen ihmiskunta on alkanut taantua pelottavaa vauhtia.

On olemassa kaikkien inhimillisten puolien moraali,
se on se sama menneisyyden harjoitus,
ensin vapaus ja sitten kunnia – kun se pettää,
rikkaus, pahe, korruptio – barbarismi lopulta.
(Lord Byron, Childe Harolds Pilgrimage, 1812–1818)

II. Ihmisen vapauden historiallinen nousu

Muinoin useimmat pakanalliset kulttuurit yhdistivät alkuperänsä moniin mielikuvituksellisiin taruihin. He uskoivat yleensä, että heidän todellisuuttaan ohjasi kohtalon ja jumalien tahdon epämääräinen yhdistelmä. Niinpä riippumatta siitä, mikä oli heidän osansa elämässä, se oli kohtalon määräämä. Mitä tahansa despoottinen johtaja/kuningas/kuningatar/hallitsija saneli, se oli jumalien tahto. Mikä tahansa onnettomuus heitä kohtasi, he ymmärsivät näiden asioiden olevan heidän hallintansa ulkopuolella. Ajan myötä ihmisen kekseliäisyys asioiden luomisessa (sota-aseet, kaupankäyntijärjestelmät, valuutta, politiikka, filosofiat jne.) synnytti ihmisessä pelottomuuden, joka sai hänet heittämään pois vanhat keinonsa ja tulemaan oman kohtalonsa herraksi. (ks. 1. Moos. 11:1-9).

Edistyksellisten aikakausien kautta ihminen alkoi ottaa valtavia harppauksia taloustieteen, tähtitieteen, mekaanisen teknologian, lääketieteen, tieteiden ja yleisen tietämyksen aloilla. Kaiken aikaa ihmisen ja Jumalan välinen aukko kuitenkin kasvoi. Inhimillinen päättely alkoi korvata jumalallisen. Naturalismi alkoi korvata yliluonnollisen. Järjen aikakausi aiheutti humanismin nousun, joka lupasi ihmiskunnalle vastaukset kaikkiin kysymyksiimme ottaen huomioon kaksi muuttujaa – ajan ja tieteen. Humanismi lupasi ihmiskunnalle, että mitä vain voisimme unelmoida, sen me voisimme saavuttaa oman kekseliäisyytemme ja teknologiamme kautta. Ja jonkin aikaa se tuntuikin olevan mahdollista. Kuitenkin johtuen kaikista ihmisen alkuperää ja suuruutta käsittelevistä suurenmoisista tutkielmista ja teorioista koskien ihmisen alkuperää, humanismi kieltäytyi käsittelemästä kahta kriittistä virhettä logiikassaan – ihmiskunnan turmeltunutta luontoa ja tätä langennutta maailmaa.

Kun ihmiskunta saavutti 1900-luvun alkupuolen, yleisesti hyväksytty akateeminen käsitys synnystämme lajina oli supistettu pelkästään satunnaisiin evoluutioprosesseihin, joita ohjasi välinpitämätön ja persoonaton energiavoima. Näin ollen, jos ihmisen olemassaolo täällä on puhdasta sattumaa, niin elämä itsessään ei palvele muuta tarkoitusta kuin eloonjäämistä. Johtuen ihmiskunnan haluttomuudesta katua ja kääntyä yhden, todellisen Luojan, puoleen, hänestä tuli yhä itsekeskeisempi ja sokeampi totuudelle (Room. 1:16-31). Esimerkki siitä, kuinka paha informaatio nopeasti karkaa käsistä, on se, kuinka darwinistinen evoluutio vaikutti sosiaaliseen darwinismiin, joka synnytti rodunjalostusopin, joka tuki rasismia luomalla rodullisia hierarkioita ja auttoi ”tieteellisesti” validoimaan sellaisia toimijoita kuin Ku Klux Klan, Planned Parenthood ja Third Reich (Natsi-Saksa).

1900-luvun alkuun mennessä ideologinen / teologinen tyhjiö oli alkanut tuottaa pahinta, mitä ihmiskunnalla oli tarjota. 1800-luvun saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche totesi kerran, että jos tuijotat kuiluun, niin myös kuilu tuijottaa sinuun. David McCandlessin tekemän selvityksen mukaan 1900-luvun kuolemantapauksista 450 miljoonaa kuolemaa voidaan yhdistää pelkästään ihmiskunnan lisääntyneeseen väkivaltaan. Tämä ei edes ota huomioon satoja miljoonia kuolemantapauksia, jotka johtuvat esimerkiksi abortista, ihmisen aiheuttamista nälänhädistä ja taudeista, ja kaikkia, jotka puuttuvat kuolemantapaus- ja murhatilastoista. Tämä tarkoittaa sitä, että 1900 luvusta tuli kaikkein väkivaltaisin vuosisata koko ihmiskunnan historiassa. Niinpä jos Nietzsche’n puheissa oli mitään perää, niin 1900-luku käsitteli kuilua, kuin heijastavaa lampea.

III. Yhdysvaltain nousu ja lasku

Magna Carta (Runnymeade, Englanti, vuonna 1215) oli ensimmäinen nykyaikainen pyrkimys vapauttaa ihmiskunta mielivaltaisesta monarkistisen hallinnon tyranniasta. Vaikka sen alkuperäiset tavoitteet rajoittuivat keskiaikaisen Englannin maanomistajiin, siitä tuli ensimmäinen ”perustuslaki”, mitä Euroopassa on koskaan ollut. Koska Eurooppa oli tuolloin edelleen maailman vallan keskipiste (ja oli ollut sitä Aleksanteri Suuren päivistä), ajatus henkilökohtaisista oikeuksista alkoi kulkeutua kaikkialle maailmaan eurooppalaisen kolonialismin kautta. Erityisesti tämä ajatus juurtui Britannian Uuden Maailman siirtokuntiin, joista kuten tiedämme, tuli myöhemmin Amerikan Yhdysvallat.

Vuoteen 1776 mennessä 13 siirtokunnan siirtolaiset olivat saaneet tarpeekseen väärinkäytöksiä ja verotusta ilman edustusta Englannin kuningas George III:lta. Niinpä tämän vallankumouksen johtajat (meidän perustajaisämme) nojautuivat voimakkaasti menneisyyteen luodakseen sellaisen, josta tulisi uudenajan historian tärkein asiakirja. He lainasivat kreikkalaisten filosofioista, roomalaisten hallinnon ihanteista, Raamatun moraalista ja etiikasta sekä Magna Carta’sta malliksi vapauden peruskirjojen (Charters of Liberty) luomiselle. Tämä peruskirja sisälsi itsenäisyysjulistuksen, perustuslain ja oikeuksien lakiehdotuksen (Bill of Rights). Nämä kolme asiakirjaa olivat perustus suurenmoisimman perustuslaillisen tasavallan luomiselle, mitä maailma oli koskaan nähnyt.

Perustuslakimme on tehty vain moraalisille ja uskonnollisille ihmisille. Se on täysin riittämätön keidenkään muiden hallitukselle. (Presidentti John Adams)

Kaikenkattava teema näissä asiakirjoissa, jotka oli suunniteltu rajoittamaan hallituksen valtaa tunnustamalla, että ihmisen oikeudet ja vapaudet olivat sekä luontaisia että Jumalan antamia. Pohjimmiltaan näistä kirjoituksista tuli täydellisyyden ruumiillistuma, mitä tulee inhimilliseen filosofiaan. Nämä asiakirjat saivat valmiiksi sen, mikä oli alkanut vuosisatoja aiemmin vuonna 1215. Seuraavien kahden ja puolen vuosisadan ajan Yhdysvallat oli se loistava kaupunki vuorella.  Meistä tuli majakka, jonne sorretut ihmiset eri puolilta maailmaa voivat paeta, paeta sortoa, tai vain etsiä parempaa elämää, mistä tahansa maailman pimennetyltä kolkalta he sitten tulivatkaan.

Amerikan vuosisata

Voimme jäljittää nykyisen maailmanjärjestyksemme (USA ruorissa) alkuperän Euroopan savuaviin tuhkaläjiin toisen maailmansodan lopussa. Kun liittoutuneiden joukot aloittivat lopullisen työntymisensä natsi-Saksaan (noin 1944–45), maailman pankkiirit ja liittoutuneiden poliitikot olivat jo vehkeilemässä keinoilla voidakseen parhaiten muotoilla tätä ihmiskunnan uutta aamunkoittoa. Sodan aikana Eurooppa oli velkaantunut amerikkalaisille rahoittaessaan lukuisia sotarintamia Euroopan teatterissa. 1950–2000 luvuilta lähtien tuo sama raha ja vauraus alkoivat hitaasti (sitten nopeasti) siirtyä takaisin Atlantin yli, mistä oli tullutkin. Historiasta huolimatta Yhdysvallat toteutti useita aloitteita, joilla se säilytti vaurautensa ja voimansa keskittyneenä Uuteen Maailmaan. Nämä kuusi USA-keskeistä aloitetta / tapahtumaa ovat suuresti muuttaneet koko maailmanjärjestystämme viimeiset 74 vuotta.

  1. Bretton Woodsin sopimus: kehittyi toisen maailmansodan loppupuolella (1944). Bretton Woods -sopimus loi uuden kansainvälisen rahajärjestelmän, joka kesti 1940-luvun puolivälistä 1970-luvun alkuun. Sopimuksessa sidottiin muiden maiden valuuttojen arvo Yhdysvaltain dollariin, joka puolestaan sidottiin kullan hintaan, 35 dollaria unssilta. Bretton Woodsin romahdettua maat saivat valita muita keinoja määrittää valuuttansa arvo mukaan lukien markkinavoimien salliminen päättää. (Source)
  2. Yhdistyneet Kansakunnat (YK): Yritettyään perustaa Kansainliiton jo ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja surkeasti epäonnistuttuaan (ks. Kolmas valtakunta)1900-luvun globalistit yrittivät tehdä uuden yrityksen ja hyödynsivät toisen maailmansodan synnyttämää kriisiä globaalin hallinnon luomiseksi. Yhdysvaltain (maa, rahat, resurssit, hallinto) täydellä tuella he onnistuivat. Yksi heidän ensimmäisiä suursaavutuksiaan oli äänestys, joka salli Israelin valtion syntyä uudelleen. Vaikka tällä hetkellä melko hampaaton, niin YK on ironisesti kasvanut enimmäkseen Amerikan ja Israelin vastaiseksi järjestöksi.
  3. Marshall-suunnitelma: Se on nimetty priimusmoottorinsa uskoministeri George Marshall’in mukaan. Marshall-suunnitelma on tarkoitettu auttamaan valtioiden taloudellista elpymistä toisen maailmansodan jälkeen ja vähentämään kommunistipuolueiden vaikutusta niissä (Source). Opittuaan tämän läksyn kantapään kautta ensimmäisen maailmansodan jälkeen (Versailles’in rauhansopimus), Yhdysvallat päätti olla toistamatta tätä virhettä sallimalla edellytysten toteutua ja mahdollisesti luoda uuden Hitlerin.
  4. Kylmä sota / NATO: Kun sekä Länsi (USA, Länsi-Eurooppa, Australia, Kanada jne.) että Itä (Venäjä, Kiina) olivat taistelleet ja voittaneet sodan Kolmatta Valtakuntaa ja Japanin Imperialisteja vastaan, niin sodan loppuminen toi saaliin jakamisen. Kun sekä Lännen (kapitalistiset demokratiat) että Idän (kommunistit) hallinnossa ja taloudessa oli selkeitä ja korjaamattomia jakautumisia, niin niiden sodanaikainen liittoutuminen oli päättynyt. Tämä loi Länsi-Euroopassa tarpeen muodostaa Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön liitto (NATO) suojelemaan heitä enemmältä itäiseltä tunkeutumiselta. Tämä geopoliittinen jännitys loi idän ja lännen välisen ”kylmän sodan”, jota kesti vuosien1948-49 Berliinin saarrosta Neuvostoliiton romahtamiseen vuonna 1991. Naton perustaminen vuonna 1949 oli tarkoitettu toimimaan ennaltaehkäisevänä ensi-iskuna kaikkia Venäjän aikeita ja aggressioita vastaan. Kun Venäjä valtasi ja liitti itseensä osia Georgiasta (2008) ja myöhemmin Krimistä (2014) ilman mitään lännen sotilaallista reaktiota, niin monet ovat miettineet, että mitä hyötyä NATO:sta oikein on. NATO:n rooli näyttää edelleen heikentyvän, kun vuonna 2016 presidentiksi valittiin Trump, jonka julkinen vaatimus, että EU ottaisi aktiivisemman roolin (taloudellisesti ja fyysisesti) oman itsepuolustuksensa järjestämisessä, näyttää suuresti loukkaavan eurooppalaisia.
  5. Ydinase- / avaruuskilpa: Alkaen hyvin salaisesta Manhattan-projektista maailman kilpa kohti joukkotuhoasetta päättyi lopulta amerikkalaisten kahden atomipommin käyttämiseen Nagasakissa ja Hiroshimassa kesällä 1945. Neljä lyhyttä vuotta USA nautti ylivoimasta atomiaseen alalla, mutta pian se katkesi Neuvostoliiton ensimmäiseen onnistuneeseen ydinkokeeseen omalla pommilla vuonna 1949. Etteivät tulisi päihitetyksi, sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto aloittivat useita vuosikymmeniä kestäneen aloitteen luoda entistä tuhoisampia aseita. Tähän liittyi kilpa avaruuteen, jossa venäläiset aluksi onnistuivat. USA oli kuitenkin ensimmäinen (ja ainoa kansakunta), joka on lähettänyt ihmisen kuuhun.
  6. Israelin jälleensyntyminen: Vuodesta 70 vuoteen 1948 Israelin valtio oli olemassa vain historiankirjoissa. Mutta johtuen Turkin ottomaanien tappiosta (1918) ja natsien holokaustista (1933-1945) juutalaisilla oli sekä tilaisuus (maa) että tuki (myötätunto / päätös) palata muinaiseen kotimaahansa. Huolimatta Yhdysvaltain presidentin Harry Trumanin voimakkaasta sisäisestä vastustuksesta tuelle hänen oman hallintonsa sisältä, USA:sta tuli ensimmäinen kansakunta, joka tunnusti vasta muodostetun uuden valtion 14. toukokuuta 1948. Siitä lähtien Lähi-itä on ollut sekä antisemitismin, väkivallan että sodan hautomo muslimien toistuvissa yrityksissä (1948, 1956, 1967, 1973 jne.) tuhota maailman ainoa juutalainen valtio.

Postmoderni harha

Vuodesta 1776 on kulunut 243 vuotta ja olemme jääneet hyvin kauas siitä, mitä esi-isämme olisivat koskaan voineet kuvitella. Emme ole tulleet vain moraalittomiksi, vaan myös tavattoman tietämättömiksi ja laiskoiksi. Kun kulttuurinen marxilaisuus on tyhmistänyt massoja vuosisadan ajan, niin tänä päivänä keskiverto kadun mies todennäköisesti ei tiedä, mikä oikeuksien lakiehdotus (Bill of Rights) on, eikä missä Washington on kartalla. Useimmat nykyään elävät ihmiset näyttävät luulevan, että asiat ovat nykyään samalla tavalla, kuin ne ovat aina olleet. Vielä huolestuttavampaa on se, että useimmat ihmiset luulevat, että asiat tulevat olemaan aina tällä tavalla. Tämä päättelylinja on eräänlainen normaalipoikkeama, jolla ihmiset arvioivat huomista nykyisyyden jatkuvalla läsnäololla. Useimmat ihmiset tänä päivänä eivät tiedosta, että tämä ihmisen vapauskokeilu (eli Yhdysvallat) oli koskaan vain poikkeus säännöstä, ei normi. Nyt on useita sukupolvia, jotka eivät tiedä tai välitä poikkeuksellisuudestamme ja näin ollen ovat alkaneet luovuttaa vapauksiaan ilmaisten avustusten ja turvallisuuden lupauksesta.

Vapaus ei ole koskaan kauempana kuin yhden sukupolven päässä sukupuutosta. Emme välittäneet sitä lapsillemme verenkierrossa. Siitä on taisteltava, sitä on suojeltava ja se on luovutettava heille tekemään samoin, tai jonakin päivänä vietämme auringonlaskun vuosia kertoen lapsillemme ja lastemme lapsille, millaista se oli kerran Yhdysvalloissa, jossa ihmiset olivat vapaita. (Presidentti Ronald Reagan)

Kun yhä useammat demokraatit ja millenniaalit näinä aikoina sotaisesti vaativat meitä kääntymään sosialismiin nykyisten ongelmiemme ratkaisemiseksi, niin olemme tämän kansakunnan selviytymisen käännepisteessä. Puhun käännepisteestä, koska yhteiskunnan äärilaidat muodostuivat näistä pyrkyrikommunisteista. Nyt heihin kuuluvat useimmat yliopistot (tiedekunnat ja opiskelijat), yhä useammat valitut virkamiehet ja jopa teknologia-alan jättiläiset. Nämä ryhmät vaativat nyt sosialismia toteutettavaksi kaikkialla riippumatta sen taloudellisista ja poliittisista seurauksista.

Tämä on yli sata vuotta kestäneen sosialistisen propagandan hedelmää, joka pakotetaan meihin akatemian, median, politiikan ja popkulttuurin kautta. Koska nämä sosialistit eivät voineet purkaa perustuslakia ja oikeuksien lakiehdotusta omalla vauhdillaan ja niin kuin halusivat, he ovat kääntyneet korruptoimaan instituutioita. Esimerkiksi Hillary Clinton’in hävittyä viimeiset vaalit on ollut kasvava vaatimus poistaa valitsijamiehet ja siirtyä puhtaaseen suosioäänestykseen seuraavan presidentinvaalin voittajan määrittämiseksi. Lisäksi, kumpi tahansa puolue sen toteuttaisi, niin se käytännössä takaisi sen ylivallan pysyväksi. Se tietäisi amerikkalaisen kokeilun loppua.

Kolikon toisella puolella on sekä republikaanien että demokraattien havaittu tarve laajentaa tiedustelupalvelujen ja lainvalvontaviranomaisten toimivaltuuksia. Tämä johtuu uhkien esiin tulevasta monimuotoisuudesta (cyber, joukkoampumiset, joukkotuhoaseet jne.), joka kansakunnalla on edessään. Lisäksi valtava kehitys, jonka teknologiayhtiöt ovat tehneet genetiikan, mikroteknologian, tekoälyn, miehittämättömien itsenäisten järjestelmien ja valvonnan aloilla, on käynyt kerta kaikkiaan orwellilaiseksi. Vaikka tänä päivänä suurin osa tästä tuntuu vaarattomalta normaaleille, lakia kunnioittaville kansalaisille, niin kuvittele kaikkea tätä valtaa näiden radikaalien sosialistien käsissä, jos he joskus saavat valvonnan takaisin toimeenpanoviranomaisilta.

Nykyisessä kahden puolueen järjestelmässämme toinen poliittinen puolue on näköjään ajettu niin lujaa vasemmalle, että siitä on tullut suurin yksittäinen uhka omalle kansalliselle olemassaolollemme. Vaikka republikaanit (valtavirran GOP-tyypit) ajattelevat, että valtaa voidaan jakaa ja että meidän kaikkien pitäisi olla mukavia, niin demokraatit janoavat verta. Heillä ei ole enää periaatetta ”elä ja anna toisten elää”, vaan se on voitto hinnalla millä hyvänsä ja häviäjien armoton rankaiseminen. Älä erehdy, vuoden 2019 demokraattinen puolue ei ole 1990-luvun tai 1980-luvun, eikä mikään aikaisempi demokraattinen puolue. Demokraattinen foorumi vuonna 2020 keskittyy kolmeen asiaan: Abortti pyydettäessä ja missä tahansa raskauden vaiheessa (jopa synnytyksen jälkeen), kaikki mikä on Israelia ja kristinuskoa vastaan ja sosialismi (eli sosialistiset ihanteet).

Hyvin harvoilla johtajilla on kaukokatseisuutta ja moraalista selkärankaa vastustaa kasvavaa moraalittomuuden tulvaa, On helppo varoittaa sellaisista asioista kuin hillitön tuhlaus tai paisuva kansallinen velkamme. Mutta jos vastustat moraalittomuutta, teet sen henkilökohtaiseksi jumalattomille ja saat osaksesi pyörremyrskyn. Vasta, kun on kyse jumalattomuudesta, nämä jumalattomat marxilaiset aina tarrautuvat oikeuksien lakiehdotukseen (Bill of Rights). Heidän käsityksensä vapaudesta on kuitenkin kieroutunut. He uskovat esimerkiksi toisen korjauksen hylkäämiseen, mutta pitäessään ensimmäisen korjauksen he eivät ymmärrä, että heillä ei ole ensimmäistä ilman toista.

MENE, MENE, TEKEL, UFARSIN

1960-luvun jälkeen kansakuntamme on aloittanut laskun jumalattomaan moraalittomuuteen pelottavalla nopeudella. Tämä on käytännössä varmistanut kansakuntamme kuoleman. Tämä ei ole minun omaa subjektiivista perusteluani, vaan historiallinen tosiasia, joka on toteutunut toistuvasti. Sellaiset asiat, kuin lapsenmurhan tai poikkeavien elämäntapojen hyväksyminen, eivät ole koskaan tienneet hyvää kansalle. Jumalattomat ovat nyt kansakuntana alkaneet avoimesti tähdätä lapsiin abortin, sukupuolten sekoittamisen, transsukupuolisten tarinahetkien, unisex-vessojen ja homoseksuaalien adoptioiden nimissä. Kuten oli laita Belsassarin pidoissa, niin silloin, kun kirjoitus on seinällä, on jo liian myöhäistä.

  1. Amerikan ensimmäinen ”kirjoitus seinällä”-hetki oli 19. huhtikuuta 1995. Se oli liittovaltion Alfred P. Murrah -rakennuksen pommi-isku Oklahoma City’ssä. Siitä tulivat perustukset laille nimeltä Patriot Act.
  2. Amerikan toinen ”kirjoitus”-hetki tuli 11. syyskuuta 2001. Se näytti maailmalle Amerikan pehmeän paikan iskemällä meitä sinne, missä olimme haavoittuvia. Sen seurauksena matkustaminen kävi käytännössä sietämättömäksi, kun turvatoimet lisääntyivät dramaattisesti.
  3. Amerikan kolmas varoitus tuli vuonna 2007 subprime-asuntoluottokriisin myötä. Vuodesta 1992 hallitus on tukenut ”kohtuuhintaista” asumista ja vaihtuvakorkoisia asuntolainoja (ARM) ihmisille, joilla ei ollut siihen varaa. Niin varhain kuin vuonna 2003 tämä alkoi karata käsistä luomalla petollisen asumiskuplan. Kärsimme edelleen tämän tapahtuman jälkivaikutuksia.
  4. Amerikan neljäs varoitus tuli vuosina 2008–2016 Barack Hussein Obaman valinnan myötä. Kahdeksan vuoden aikana presidenttinä hän oli tehnyt enemmän kansakuntamme epävakauttamiseksi (moraalisesti, taloudellisesti ja geopoliittisesti), kuin kaikki aikaisemmat presidentit yhteensä. On edelleen hyvin todennäköistä, että hän ja / tai hänen hallintonsa jäsenet joutuvat syytteeseen suurista ja törkeistä rikoksista Donald Trumpin kampanjaa ja vuoden 2016 vaaleja vastaan.

En tiedä, onko kansakunnallemme tulossa vielä viides varoitus. Donald J. Trumpin valinnan myötä olemme ansaitsematta ansainneet eräänlaisen helpotuksen (jos sitä sellaiseksi voi kutsua). Uskon kuitenkin, että Trump’in valinnalla on enemmän tekemistä Israelin valmistamisen kanssa Amerikan jälkeiseen maailmaan, kuin minkään muun, koska Trump on valmis tekemään, mitä kukaan toinen presidentti ei tekisi koskien Israelia. Hän on kuitenkin vain yksi mies. Hän ei voi pelastaa Amerikkaa kaikesta, mikä sitä vaivaa. Kansakuntamme on niin syvälle jakautunut ja korruptoitunut, että jumalattomuuden tuominen lakiin näyttää aina purjehtivan kongressisalien läpi pikavauhtia. Kuitenkin, jos yrität torjua mainitun pahan, siitä näyttää aina tulevan suurimman luokan mahdottomuus. Kuinka voisi yksi mies siinä onnistua?

Kaksi ja puoli vuotta demokraatit, media, syvä tila ja akatemian nihilistiset vasemmistolaiset, popkulttuuri, piilaakso jne. ovat käyneet leppymätöntä juonittelevaa / estävää ajojahtia presidentti Trump’ia, hänen perhettään ja jokaista häneen koskaan liittynyttä vastaan. Vaikka useat Trump’in kampanjan entiset jäsenet kärsivät oikeudellisia seurauksia omien asioidensa vuoksi, ne eivät mitenkään liittyneet kampanjaan, venäläisiin eikä mihinkään muuhun Trump’iin liittyneeseen. Itse ajojahti on muuttunut jättiläismäiseksi olemattomaksi hampurilaiseksi (nothing burger), mutta Trumpin puheenjohtajuutta vastaan käyty sota on synnyttänyt huomattavan epäluottamuksen presidentinvaaliprosessiin. Se on myös tehnyt korjaamatonta vahinkoa oikeusministeriölle ja FBI:lle / CIA:lle. Myönteistä on, että se lopultakin paljasti, keitä uutismedian todelliset herrat lopulta ovat.

IV. Uuden järjestyksen nousu

Sen sijaan heidän pitäisi huomata, että suurten sotien jälkeisessä maailmassa maailma harvoin palautetaan aivan samanlaiseksi. Kun Rooma aloitti puunilaissodat, se oli agraarinen tasavalta; se lopetti keisarillisena Välimeren valtana. Waterloo uudelleenjärjesti Euroopan vuosisadan ajaksi ja Saksan ja Japanin tappio toi kylmän sodan 50-vuotiset protokollat, joissa vihollisista tuli ystäviä ja ystävistä sitten vihollisia. Kuka osasi selvittää muuttuvat Sparta-Ateena-Thebes suhteet peloponnesoslaisen sodan jälkeen? Ei ole vain niin, että voittajat sanelevat ja häviäjät mukautuvat, vaan että jopa liittolaisten keskuudessa sota ja sen jälkimainingit usein repivät pois ohuet yhteyden ruvet ja paljastavat pitkään märkineet todellisten kulttuuristen, poliittisten, historiallisten ja maantieteellisten erojen haavat. Niinpä se on tämä nykyinen sota terroristeja ja heidän sponsoreitaan vastaan, joka, kun se on lopulta päättynyt, jättää maailmamme hyvin erilaiseksi paikaksi. (Victor Davis Hanson)

Jos palaisimme lukemaan silminnäkijöiden todistuksia niistä, jotka elivät ja näkivät maailmansa tuhoutuvan, niin he ovat sanoneet, että juuri ennen kuin se tapahtui, oli kauhun tunne, jota ei voinut paeta. Itse asiassa monet ovat sanoneet, että he olivat ahdistuneita asioista, joita olivat todistamassa (kulttuurin rappeutuminen, valtava velkaantuminen, epävarmat rajat, lisääntynyt laittomuus jne.) kuolemaansa johtaneina päivinä, viikkoina ja kuukausina. Tämän sanottuamme ja ymmärtäessämme menneiden 200 vuoden onnettomuudet ja haasteet, ei ole suunsoittoa eikä liioittelua sanoa, että elämme nyt Yhdysvaltain viimeisiä vaiheita.

Amerikkalaisen unelman päätyttyä nousee väistämättä jokin globaalin hallituksen uusi muoto täyttämään tyhjiön. Se on yhtä varmaa kuin auringon nousu idästä. Se, mikä on estänyt tämän uuden globaalin järjestyksen nousun tähän asti, on ollut maailman ainoa suurvalta – perustuslaillinen tasavalta, tasavalta, jonka olemassaolo estää sitä alistumasta millekään muulle poliittiselle entiteetille. Jotkut voivat vastustaa sanomalla, että Yhdysvalloilla on enemmän lakeja, kuin millään muulla planeetan valtiolla, johon lisään, että meitä ei koskaan tarkoitettu sellaiseen. Voisimme vastata presidentti John Adams’in edellä mainitulla lausunnolla, johon liittäisin lainauksen roomalaiselta historioitsija Tacitukselta, kun hän sanoi, että sitä korruptoituneempi valtio, mitä enemmän lakeja. Yhdysvaltojen vapauden peruskirjat on rakennettu yksinomaan tarkoituksena rajoittaa hallituksen liikaa valtaa ja antaa sitä ihmisille; jotakin, jota yhä tietämättömämpi ja rappeutuneempi kulttuuri, on ollut halukas hyödyntämään ja antamaan pois vähän kerrallaan palasesta turvallisuutta.

Jesaja 46: 9-10 sanoo, että Jumala julistaa lopun alusta lähtien – eikä ole niin, että Jumala panee meidät romahtamaan, vaan että Hän näkee tulevaisuuden ja tiesi jo maailman perustamisesta lähtien, kuka, mitä, milloin, missä ja miksi tämä viimeinen valtakunta (Peto) syntyisi. Useita vuosisatoja Jesajan jälkeen heprealainen profeetta Daniel oli ensimmäinen, jolle annettiin yksityiskohtainen kuvaus tulevista pakanavalloista. Hän vastaanotti tämän profetian mitä epätavallisimmalla tavalla joutuessaan tulkitsemaan sen pakanakuninkaan unesta (Nebukadnessar).

Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. (Daniel 2:31-33)

Daniel jatkaa unen tulkintaa:

Tämä oli se uni, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen. Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi: sinä olet se kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun; ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee kaikkea maata. Ja neljäs valtakunta on tuleva, luja kuin rauta; niinkuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niinkuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki. Ja että sinä näit jalkain ja varvasten olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, se merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta; kuitenkin on siinä oleva raudan lujuutta, niinkuin sinä näit rautaa olevan saven seassa. Ja että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, se merkitsee, että osa sitä valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras. Että sinä näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen. (Dan. 2:36-43)

Aleksanteri Suuren päivistä (noin 300 eKr.) vuoteen 2019 maailman valta (taloudellinen, sotilaallinen ja poliittinen) on pysynyt pääasiassa keskittyneenä länteen. Historiasta tiedämme, että Meedo-Persia valloitti Babylonian (jota hallitsi Nebukadnessarin pojanpoika). Kreikka valloitti Persian, Rooma valloitti Kreikan. Rooman valtakunta jakautui kahtia 400-vuotisen keisarien hallinnan jälkeen. Roomasta (länsimaissa) geopoliittinen valta siirtyi pohjoiseen seuraavien eurooppalaisten barbaarilaumojen kautta. Barbaarit kykenivät kuitenkin voittamaan vain roomalaiset, koska he olivat jo laajalti rappeutuneet (moraalisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti) ja olivat tulleet haavoittuviksi liian monella rintamalla. Kuulostaako tutulta?

Roomalaisen rauhan (Pax Romana) puuttuessa eurooppalaiset barbaarit (gootit, itä-gootit, visigootit, vandaalit, anglit, tanskalaiset, saksilaiset, frankit, britit jne.) alkoivat asettua ja rakentaa uusia sivilisaatioita aikaisemmin roomalaisena pidetylle alueelle. Muutaman sadan vuoden sisällä Rooman romahduksesta (noin 430 vuotta) Euroopasta tuli palkinto joko valloittajille (hunnit, mongolit, muslimit jne.), tai kaupankävijöille (Silkkitie, Välimeri, Lähi-itä). Kuitenkin vuosina 800–1945 maailman valta suurelta osin keskittyi Eurooppaan eurooppalaisten valtioiden nousun ja kaatumisen kautta.

1900-luvun lopun postmoderni / kristillinen aikakausi antoi mahdollisuuden pakanauskontojen ja Idän mystiikan uudelleen esittelemiselle. Tästä 2000-luvusta on nyt tullut hybridiversio, joka käsittää sekä pahimmat antiikin tavat, että pahimman ihmisen sekularismin aikakaudesta. Tätä hybridisaatiota edesauttaa edelleen vaarallinen ja ennennäkemätön teknologiakilpa, joka on luvannut kaiken geenitekniikalta, rajoittamattomalta tietämykseltä, tekoälyltä ja jopa kuolemattomuudelta. Monet toivovat uusien jumalien nousua, jossa tekniikka ja yliluonnollinen yhdistyvät ihmiskunnan tuomiseksi tähän yhteen, lopulliseen evolutiiviseen työntöön kohti kuolemattomuutta. Nämä tekniset edistysaskeleet yhdessä ihmiskunnan erkanemisen kanssa moraalisesta ja eettisestä päättelystä uhkaavat kääntää ylösalaisin nykyisen maailmanjärjestyksen.

Nykyisessä tilassamme kaksi suurta voimaa, nationalismi ja globalismi, repivät nykyistä maailmanjärjestystä irti. Edellä mainitun käsitykseni lisäksi, että jumalallinen oikeudenmukaisuus on palaamassa Yhdysvaltojen rannoille, Danielin tulkinta monimetallisesta patsaasta ei näytä tukevan itsenäistä olemassaoloamme nykyisessä muodossaan. Raudan ja saven kymmenen varvasta näyttävät olevan suurten pakanavaltojen seuraava vaihe. Tiedämme, että nämä ovat kymmenen kuningasta / valtakuntaa, koska se on myöhemmin vahvistettu Johannekselle annetulla näyllä Patmoksen saarella noin 600 vuotta Danielin jälkeen. Varpaiden sijasta nämä kymmenen kuningasta / valtakuntaa näkyvät kruunuina Pedon sarvissa (Ilm. 13:1-4, 17:9-14). Ne hallitsevat vähän aikaa Pedon (Antikristuksen) kanssa viimeisen vuosiviikon ajan. Vaikka on epäselvää, miten kaikki tämä täsmälleen tapahtuu seurakunnan tempauksen, aika-aukon, tuomiosinettien avaamisen ja liiton vahvistuksen välillä (Dan. 9:27), niin voimme tietää muutamia asioita suhteellisen varmasti.

  • Yhdysvallat (tai mitään, joka muistuttaa Yhdysvaltoja) ei ole lainkaan kuvassa
  • Viimeinen pakanavalta maaplaneetalla on Peto (Ilm. 13:1-2)
  • Peto näyttäisi aluksi olevan alueellinen valta (tai valtioliitto) ja sitten siitä tulee globaali valta teknologian ja yliluonnollisten demonisten voimien avulla (Ilm. 17:12-13)
  • Koko maailma annetaan Pedolle (Ilm. 13:7)
  • Idän kuninkaat haastavat Pedon vallan seitsemän vuoden lopulla (Ilm. 16:12)
  • Peto tekee viimeisen yrityksen yrittäessään murskata Israelin kansan (Ilm. 12:13-17)

Lopuksi

Rakastan maatani, enkä tykkää olla tuomion ja synkkyyden levittäjä. Amerikka on ollut majakka yli kolme vuosisataa tarjoten pyhäkön kaikille niille, jotka pyrkivät pakenemaan sortoa. Kerran tämä maa oli tilaisuus, mutta nyt siitä on tullut entisen kunniansa varjo.

En ole profeetta, enkä myöskään väitä tietäväni miten ja milloin tämä kaikki tulee tapahtumaan – tiedän vain, että se tulee. USS Amerikka on törmännyt Jumalan oikeudenmukaisuuden jäävuoreen ja olemme pahasti kallistumassa toiselle puolelle. Olemme tällä hetkellä yli 22 tuhatta miljardia dollaria velkaa. Puolet kansakunnasta on tekemässä itsemurhan sosialismilla. Rikollisuus on yleistynyt ja väkivaltaistunut. Ihmiset ovat tulleet yhä kyynisemmiksi ja nihilistisemmiksi. Korruptiota esiintyy jokaisessa instituutiossa, CIA:sta partiopoikiin. Moraalittomasta enemmistöstä on tullut tsunamin kaltainen voima, joka uhkaa (kirjaimellisesti) tuhota kaikki, jotka seisovat heidän tiellänsä. Geopoliittiset uhat ympäri maailman ovat kasvamassa suuruuden, lukumäärän ja vakavuuden suhteen. Se syvä tila (deep state), jota vastaan Trump parhaillaan taistelee, on valmis menemään avoimeen sotaan istuvaa presidenttiä vastaan, voidakseen pitää valtansa pimeässä. Asioiden tila ei tiedä meille hyvää kansakuntana. Kerran lännessä oli kaunis unelma, amerikkalainen unelma, jossa ihminen saattoi lopultakin vapaasti valita oman kohtalonsa. Unelma, jossa ihminen voisi mennä ryysyistä rikkauteen ilman mitään muuta kuin idea ja tahto nähdä se toteutuneena.

”Amerikka avarine taivaineen ja kultaisina aaltoilevine vainioineen. Purppuraisten vuorten majesteettisuuden kohotessa hedelmällisten tasankojen ylle.” (laulusta America the Beautiful). Jumalan varjeleva käsi oli pitkään ollut tämän kerran niin nöyrän kansakunnan yllä, mutta kun se menestyi, se unohti, mistä siunaukset tulivat. Sukupolvi sukupolven jälkeen nousi uhmakkaasti heristämään nyrkkejään elämän antajalle. He hylkäsivät Jeesuksen, Jumalan Pojan ja muuttivat hänet pelkästään kirosanaksi, jota kutsuilla viskeltiin ympäriinsä, ikään kuin Hän ei olisi yhtään todellisempi kuin joulupukki. Kerran planeetan siunatuin kansakunta on lopulta vääntymässä omasta pakotuksestaan. Se käänsi selkänsä Hänelle ja nyt nuo runsaat varjelukset ja siunaukset ovat kadonneet. Oli kerran unelma, mutta heti, kun se sen saavutti, se oli poissa ja jotakin muuta, liian pelottavaa ja kauheaa katsella, on nopeasti tulossa ottamaan sen paikan.

Jos menetämme vapauden täällä, niin ei ole paikkaa, johon paeta. Tämä on viimeinen jalusta maan päällä. (Presidentti Ronald Reagan, Lokakuu 27, 1964)

Read Full Post »

Leviathan
By Pete Garcia, 26.3.2018, suom. SK

”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.” (Ilm. 13:1-3)

Jokaiselle maan päällä tänä päivänä elävälle tämä on kaikki, mitä olemme koskaan tienneet: Sodat, huhut sodista, rikollisuus, väkivalta, vitsaukset, taudit, luonnonkatastrofit ja kasvava laittomuus (anarkia) ja taloudellinen eriarvoisuus ovat tavanomaista arkea täällä maaplaneetalla. Itseasiassa suurimman osan ihmisen historiaa (Thomas Hobbes’inkin mukaan) elämä on ollut inhottava, raaka ja lyhyt.

Viimeisten noin 70 vuoden ajan moderni teknologia ja lääketieteen edistyminen ovat paljon lievittäneet arkielämän raakuutta. Se on mahdollistanut maailman väestön kasvamisen yli nelinkertaiseksi vain yhdessä vuosisadassa. Kuitenkin, vaikka teknologia onkin edistynyt, niin 1900-luvulla poliittiset juonittelut ovat osoittautuneet merkittävimmäksi uhkaksi ihmiskunnalle. Kun marxilaisuus, sosialismi ja kommunismi pääsivät valtaan eri paikoissa, niin kuolleiden kokonaismäärä niiden vanavedessä on ollut yli 100 miljoonaa. Itseasiassa enemmän ihmisiä kuoli 1900-luvulla näiden ideologioiden vuoksi kuin kaikissa sodissa yhteensä menneiden 20 vuosisadan aikana.

Arviointi

Kaiken kaikkiaan elämme täällä Lännessä sukupolvessa, joka luulee, että asiat tulevat olemaan aina samalla tavalla kuin nyt. Tämä näkemys tunnetaan uniformitarianismina. Jokainen aikakausi on ajatellut samoin, kunnes tuli jotakin, joka mullisti heidän elintapansa, tai täydellisesti sekoitti maailman, jossa he elivät; sotia, nälänhätiä, vitsauksia, autot, lentokoneet, atomipommi, tietokoneet, internet jne.

Kuitenkin, koska elämme ajassa, jossa teknologia kehittyy niin nopeasti (lentävät autot, trans-humanismi, keinoäly, 5G- ja 6G-verkot, kryptovaluutta, kvanttitietokoneet, matkustaminen yli viisinkertaisella äänennopeudella (hypersonic travel), geenimuokkaus ja kaikki muut), niin odotus ”asiantuntijoiden” keskuudessa on, että jatkamme kehittymistä rotuna, kunnes ihmiset ja koneet ovat itseasiassa erottamattomia. Jatkuvan modernisoimisen ajassa olemme taipuvaisia ajattelemaan, että ihmiskunta jatkaa ylöspäin radalla, joka saavuttaa humanistisen utopian Star Trek -mallin.

Puheen ollen Thomas Hobbes’ista, niin hänet tunnetaan parhaiten yhteiskuntasopimuksen nimeltä Leviatan tutkielmastaan. Seuraavassa lyhyt tiivistelmä tuosta tekstistä:

Vuonna 1649 puhkesi sisällissota siitä, kuka hallitsisi Englantia – parlamentti vai kuningas Kaarle I. Sota päättyi kuninkaan mestaukseen. Kohta, kun Kaarle oli teloitettu, englantilainen filosofi Thomas Hobbes (1588–1679), kirjoitti Leviatanin, ehdottoman kuninkaiden vallan puolustuksen. Kirjan nimi viittaa leviataniin, mytologiseen valaan kaltaiseen merihirviöön, joka nieli laivoja.  Hobbes vertasi leviatania hallintoon, järjestyksen pakottamiseksi luotuun voimakkaaseen valtioon.

Hobbes uskoi, että kuninkaan johtama hallinto oli paras muoto, jonka hallitsija voi ottaa. Kaiken vallan asettaminen kuninkaan käsiin merkitsisi päättäväisempää ja johdonmukaisempaa poliittisen vallan harjoittamista, Hobbes perusteli. Hän väitti myös, että yhteiskuntasopimus oli sopimus vain ihmisten kesken eikä heidän ja kuninkaan välinen. Kun ihmiset olivat antaneet ehdottoman vallan kuninkaalle, heillä ei ollut oikeutta kapinoida häntä vastaan.

Hobbes varoitti kirkkoa sekaantumasta kuninkaan hallintoon. Hän pelkäsi, että uskonnosta voisi tulla sisällissodan lähde. Niinpä hän neuvoi, että kirkosta tehtäisiin kuninkaan hallinnon osasto, joka tarkoin valvoisi kaikkia uskonnollisia asioita. Jokaisessa jumalallisen ja kuninkaallisen lain ristiriidassa yksilön olisi Hobbes’in mukaan toteltava kuningasta, tai valittava kuolema. (Source) Korostus minun

Kautta aikain Hobbes’in poliittisfilosofiset teoriat ovat suuresti vaikuttaneet moniin (mukaan lukien Amerikan perustajaisät). Koettuaan äskettäin kuninkaan tyranniaa perustajaisät aivan oikein hylkäsivät hänen ajatuksensa kaiken vallan antamisesta yksilölle tai ryhmälle, josta johtuu, että me päädyimme hallintoon, joka toimii vallan eriyttämisen periaatteella.

Jälkikäteen Leviatania tuskin on voitu nähdä tarkoituksellisesti profeetallisena, mutta siihen on upotettu ikiaikainen halu lopulta vahvistaa valta yhden henkilön käsiin. (Tämä halu vaihtaa anarkia ”rauhaan ja turvallisuuteen” voidaan jäljittää Nimrodiin ja Baabelin Torniin.)

”Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ’Katso, he ovat yksi kansa ja heillä kaikilla on yksi kieli ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.’ Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:5-9)

Toisin sanoen, sitä, minkä Jumala on repinyt hajalleen, älköön ihminen yhdistäkö jälleen. Kuitenkin siitä saakka ihminen on johdonmukaisesti (ja turhaan) pyrkinyt tuomaan kaikki takaisin yhteen. Useimmat ovat yrittäneet yhdistää maailman uhkaamalla voimalla: Egyptiläiset, assyrialaiset, babylonialaiset, persialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, mongolit, muslimit, Napoleon, Hitler ja eri kommunistidiktaattorit, jotka kaikki ovat yrittäneet ja epäonnistuneet. Koskaan ei kuitenkaan ole ollut yhtä vakavaa liikettä uudeksi maailmanjärjestykseksi, kuin on ollut siitä lähtien, kun toinen maailmansota loppui.

On monia, varsinkin salaseurojen ja marxilaisten ryhmien sisällä, jotka uskovat, että vallan keskittäminen yhteen lähteeseen on ainoa keino ratkaista maailman ongelmat. Mutta Yhdysvaltojen noustessa ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen tämä idea yhdestä maailmanjärjestyksestä joutui odottamaan. Odottaessaan tämän uuden maailmanjärjestyksen kannattajat ovat kuitenkin hiljaisesti laskeneet perustuksen, joka muodostuu poliittisista ja taloudellisista hämähäkinverkoista, niin todellisista (intrinsic), että YKSIKÄÄN tuleva hallitus, tai poliittinen elin, ei milloinkaan voi paeta sitä. Heillä on kiire vahvistaa mahdollisimman paljon valtaa mahdollisimman harvoihin käsiin. Tämä ei ole heille jokin häijy juoni, vaan keino tuoda täydellinen rauha ja turvallisuus epäjärjestyksessä olevalle planeetalle.

Ilm. 13. luvun mukaan on tulossa maailmanhallitus, joka eräänä päivänä valvoo jokaista elämän aluetta maan päällä ehdottomalla vallalla. Tämä hallinto esitetään vertauskuvallisesti merestä nousevana petona. Peto esitetään monen erilaisen eläimen (valtakunnan) yhdistymisenä. Eläinsymboliikka tulee Danielinkirjan luvuista 7-8. Meren symboliikka edustaa ”ihmiskunnan merta”, kuten myöhemmin selitetään kohdassa Ilm. 17:15. Ne, jotka jäävät jäljelle seurakunnan tempauksessa, joutuvat Danielin 70 viikkoon (Dan. 9:24-27) ja vapaaehtoisesti luovuttavat valtansa tälle hirviöhallitukselle.

Tämä maailmanhallitus puolestaan tiivistää kaiken valtansa yhden miehen, Antikristuksen, käsiin. Hän ei tietenkään sano olevansa Antikristus, vaan sen sijaan esiintyy ”valkoisella hevosella ratsastavana” kantaen jousta ilman nuolia ja päässään voittajan kruunu (Ilm. 6:1-2). Daniel sanoo, että hän ryhtyy tuhoamaan peljättävästi petoksen ja valheiden avulla (Dan. 8:24-25). Sekä Daniel että myöhemmin apostoli Paavali toteavat, että hänen pilkkaamisensa Jumalaa ja Kristusta vastaan yltävät taivaisiin (Dan. 7:24-25, 2. Tess. 2:4).

Johtopäätös

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” (1. Tess. 5:1-3)

Joka ainoasta menneestä yrityksestä yhdistää maailma on aina puuttunut tärkein ainesosa, nimittäin täydellinen kriisi. Uskon, että täydellinen kriisi ilmenee seurakunnan tempauksena, joka tyhjentää maailman Hengellä täytetyistä uskovista. Tämä äkillinen poistaminen poistaa myös pidättävän vaikutuksen, jota Pyhä Henki on tehnyt maan päällä menneet 2000 vuotta (2. Tess. 2:7; 1. Joh. 2:18). Helluntain jälkeen Pyhä Henki (seurakunnan kautta) on pitänyt antikristuksen hengen aisoissa.

Mutta kun lähestymme loppua, näemme kirkkojen tulevan yhä luopuneemmiksi ja sen jälkeen menettävän kentän käytännössä jokaisella yhteiskunnan sektorilla ja puolella, joita ne kerran pitivät hallussaan. Yhteiskunnalliset normit ja arvot ovat turmeltuneet siihen pisteeseen, ettemme (yhteiskuntana) voi enää erottaa oikeaa väärästä. Tätä todistaa se antikristuksen hengen nousu, jonka näemme valtaavan maailman.

Täydellisen kriisin mukana tulee maailma, joka on jo pohjustettu ja valmis näiden monikansallisten järjestöjen ja talouksien, teknologian, sekulaarin humanismin, pakanuuden ja indoktrinaation kautta uskomaan sen valheen, joka tulee täyttämään maailman tempauksen jälkeen. Emme vielä nyt tiedä, mikä tuo valhe tulee olemaan, mutta jos maailma on valmis hyväksymään tieteellisinä ”totuuksina” alkuräjähdysteorian, darwinistisen evoluution, ihmisen aiheuttaman globaalin lämpenemisen ja vielä kieltää tieteellisen totuuden, että miehet ja naiset ovat biologisesti erilaisia, niin se on hyvin pitkälti valmis uskomaan mitä tahansa.

Miksi siis kriisi tempauksen avulla?

Luettuani vuosien mittaan lukuisia puolustusministeriön ja kansallisen turvallisuuden tiedotteita koskien jokaista mahdollista uhkaa tai skenaariota, jonka Yhdysvallat voisi kohdata, niin yhdessäkään niistä ei koskaan mainita tempaustyyppistä skenaariota. Maailmalle ”tempaus” on enemmän kuin naurettava. Useimmille päälinjan kristillisille kirkoille ”tempaus” on mahdoton. Ylivoimaiselle enemmistölle mediassa ja akateemisessa eliitissä tempaus on typeryyden ruumiillistuma. Itseasiassa se on tuotu julkiseen tietoisuuteen vain silloin, kun halutaan pilkata jotakuta, joka epäviisaasti (ja epäraamatullisesti) on kannattanut tiettyä päivämäärää, jona luulee sen tapahtuvan.

”…vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään” (1. Kor. 1:27).

Ellei kriisi olisi haluttu vaikutus (maan päällä oleville) tempauksen vanavedessä, niin eikö Jumala voisi vain tehdä kaikki todelliset uudestisyntyneet kristityt kuolemattomiksi ja immuuneiksi sekä synnille että vihalle 70. viikon aikana? Asia on kuitenkin päinvastoin. Meitä ei ole luvattu varjella tämän koetuksen ajan läpi vaan varjella koko koetuksen hetkestä.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat” (Ilm. 3:10, KR38).

”Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä” (Ilm. 3:10, Raamattu Kansalle).

Pohjimmiltaan tempaus tehtiin sellaiseksi kuin tehtiin, että se loisi tämän täydellisen välineen välittömän globaalin kriisin tuomiseksi. Tämä kriisi sallii tämän merihirviön (yhdessä Antikristuksen kanssa) tuoda täydellisen ehdottoman valvonnan. Tällä viimeisellä kauhistuttavalla hallinnolla on Saatanan, sen vanhan käärmeen, tuki. Se murskaa kaiken allensa ja tuo tuhon, niin ankaran, että ellei Jumala tulisi väliin, mikään liha ei pelastuisi (Matt. 24:20-22). Älä kuitenkaan pelkää, sillä:

“Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä” Jes. 27:1.

Even so, Maranatha!

 

Read Full Post »

Making America great again or just the last hurrah?
19.2.2018 by Don Koenig, suom. SK

Kuinka kansakunta voi olla suuri, kun puolet ihmisistä on hyljätty kelvottoman mielensä valtaan

(Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun ihmisinä) ja puolet muista menee perässä heidän hullutuksiinsa? Minusta näyttää, että kerskuminen paluusta Amerikan suuruuteen tulee kääntymään sen viimeiseksi hurraa-huudoksi. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Yli 50 vuotta sitten amerikkalaiset alkoivat korvata kristillistä opetusta satanististen humanistien evoluution opetuksella. Nämä Saatanan inspiroimat humanistit opettivat riivaajien oppeja. Riivaajat vain sattuvat olemaan ruumiittomia Nefilimien henkiä, jotka toivat tuomion päällensä Nooan päivinä. Nämä pahat henget ovat nyt pettämässä niitä, jotka on hyljätty kelvottoman mielensä valtaan. Saman pahuuden omaksuminen tuo tuomion aivan kuten silloinkin. Amerikka sinetöi kohtalonsa, ei vain uskoessaan riivaajien oppeihin, vaan myös viedessään niitä maasta.

Tänä päivänä vanhemmat eivät enää kasvata amerikkalaisia lapsia, niin kuin pitäisi. Nykyisin puolet Amerikan lapsista kasvaa ilman isähahmoa neuvomassa heitä ja olemassa esimerkkinä, josta ottaa mallia. Kun nämä harhaanjohdetut lapset eivät sitten sopeudu ”kouluiksi” kutsuttujen marxilaisten indoktrinaatiokeskusten asettamiin normeihin, heille määrätään mielen muuttavia lääkkeitä. Kaikki tämä jumalattomien marxististen yhteiskuntasuunnittelijoiden lasten hyväksikäyttö tuottaa roistojen yhteiskunnan. Sitten nämä hylkiöt hyökkäävät kaikkea Jumalan antamaa totuutta vastaan. Tämä on sitä, minkä näemme toteutuvan tämän päivän Amerikassa.

Kulttuuriset marxilaiset tuhoavat Amerikan jumalattomien yhteiskunnallisten suunnitteluohjelmiensa kautta.

  • Terve heteroseksuaalisuuteen perustuva avioliitto ollaan korvaamassa haureellisilla irtosuhteilla ja homoudella. Vasemmiston korvike perinteiselle avioliitolle on avoliitto.
  • Äidit on korvattu esikoululla.
  • Johnny ei osaa lukea, koska sosialistinen indoktrinaatio on merkittävä osa hänen koulutustaan.
  • Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus (social justice) tuli puppusanaksi oikeuttamaan ihmisen ahneus.
  • Jumalallinen luominen on nyt korvattu sadulla jumalattomasta evoluutiosta.
  • Ihmisen rationalismi kaataa nyt Jumalan antamat totuudet.
  • Sen tekeminen, mikä omasta mielestä on oikein, on korvannut sen, että yrittäisi noudattaa Jumalan kymmentä käskyä.
  • Vasemmistolaiset, jotka uskovat väestönkasvun hillitsemiseen, neuvoivat äitejä abortoimaan vauvansa. Nyt he sanovat, että laittomia maahanmuuttajia tarvitaan kasvattamaan työvoimaa.
  • Yksilöllisyys ja kriittinen ajattelu on korvattu kollektivismilla ja ryhmäajattelulla.
  • Seurakunnalliset kokoontumiset palvomaan, yhteyteen ja kuulemaan Jumalan sanaa on korvattu yhteisön viihdekeskuksilla.

Kun kansakunnan perustukset on tuhottu, niin kuinka se kansakunta voi tulla jälleen suureksi? Tuleeko Amerikka jälleen suureksi veroja alentamalla ja iskulauseella? Enpä usko. Olemme näkemässä vain viimeisen hurraa-huudon.

Vaikka Jumalan armosta Amerikka välttyisikin Jumalan tuomiolta, niin me itse tuomme tuomion päällemme. Vain yksi esimerkki on, että velkamme tulee tuhoamaan meidät. Hallituksen rahankäyttö republikaanisen hallinnonkin alaisena on täysin karannut käsistä. Budjettitoimisto ennustaa julkisen velan nousevan 30 biljoonaan dollariin 10 vuodessa. Meillä on aina kansallisia lamoja, joten julkinen velkamme vuonna 2028 on vähintään 40 biljoonaa dollaria. (biljoona on miljoona miljoonaa). Lue aivan tuore Ylen uutinen USA:n kongressin taloustoimiston ennustus: Trumpin hallinto romahduttaa valtiontalouden.

Obaman hallinnon aikana julkinen velkamme tuplaantui 10 biljoonasta 20 biljoonaan, joten usko siihen, että se tuplaantuu taas seuraavien 10 vuoden aikana, tulee toteutumaan. Presidentti Trump

alensi veroja ja suunnittelee lisätä menoja armeijaan ja infrastruktuuriin, joten vajeet tulevat vain kasvamaan isomenoisen Trumpin alaisuudessa.

Meidän täytyy lainata voidaksemme rahoittaa ja kierrättää velkaa. Amerikka voi lainata vain, jos joku on valmis rahoittamaan velkaamme. Tällä hetkellä se ei ole iso ongelma, mutta korot ovat nousussa. Keskikorko on historiallisesti ollut 5-6 prosenttia. Velkamme kasvaessa se todennäköisesti nousee korkeammaksi. Jo 6 % 40 biljoonasta tekee 2,4 biljoonaa korkoina joka vuosi. Se tarkoittaa, että vuonna 2028 puolet kerätyistä veroista menee pelkästään julkisen velkamme koron maksuun, enkä ole vielä edes maininnut lakisääteisiä palveluja kuten sosiaaliturva ja terveydenhoito. Tietenkään se ei mene ihan näin, koska ennen vuotta 2028 velka joko aiheuttaa inflaatiokierteen tai laman. Molemmat tuovat katastrofin tälle kansakunnalle.

Minusta näyttää, että viimeinen hurraa-huutomme ei kestä kauan. Inflaatio tai lama tulee lopettamaan kaiken järjenvastaisen elämänilon muutamassa vuodessa. Kun talous romahtaa, niin ketä luulet syytettävän? Kuka sitten valitaan presidentiksi vuonna 2021 tai 2025? Ottaen huomioon, että marxilaiset valvovat jo demokraattista puoluetta ja ottaen huomioon trendin kohti sosialismia kansakunnassamme, veikkaisin, että kovan ytimen marxilainen on silloin valittu presidentti.

Toisen marxilaisen valinta johtamaan Amerikkaa (Obama oli marxilainen) aiheuttaisi sisällissodan. Sitä sotaa ei voittaisi kukaan. Kaupunkimme olisivat raunioina ja yli puolet amerikkalaisista kuolisi.

Amerikka voisi katua ja tulla jälleen suureksi, mutta olkaamme realisteja. Puolet tästä kansakunnasta on jo hyljätty kelvottoman mielensä valtaan ja on todennäköistä, että heitä on kohta enemmistö. Amerikassa on demonisia ihmisiä korkeissa asemissa ja he edistävät vihaa ja jakaantumista. Vain vähän tehdään heidän pysäyttämisekseen. Nämä radikaalit opettavat värillisiä vihaamaan valkoisia. He aivopesevät köyhiä vihaamaan rikkaita. He johtavat naisia kapinoimaan miehiä vastaan. Nämä saatanalliset ihmiset vihaavat Raamattuun uskovia kristittyjä. Ne, jotka edistävät kaikkea tätä vihaa ja jakaantumista, ovat todella sodassa kristillisyyteen juurtunutta länsimaista kulttuuria vastaan.

Kovan ytimen vasemmistolaiset haluaisivat Kiinan mallin autoritarismin, jossa jumalaton hallitus kertoo kaikille, kuinka elää ja ajatella. Ainoa totuus, johon nämä postmodernit ihmiset uskovat, on heidän oma totuutensa. He ajavat yhteiskuntamme tuhoa ja Room. 1. luvun ihmisillä ei ole ymmärrystä pysäyttää heitä.

Jopa jotkut Amerikan kristilliset konservatiivit juovat nyt demonisen vasemmiston myrkytettyä Kool-Aid’ia. Esimerkiksi CPAC palvelee Log Cabin -republikaaneja, mutta karttaa perhettä puolustavia kristillisiä järjestöjä, koska ne vastustavat homoutta. Minulla on uutinen: et voi olla konservatiivi Amerikassa, ellet pitäydy kristinuskoon perustuviin periaatteisiin. Edes monet republikaanit eivät ole todellisia konservatiiveja. He ovat osa ongelmaa.

Monet Amerikan suurista kirkoista lisääntyvästi nöyristelevät vasemmistolaisia poikkeavia. Nämä kirkot vähättelevät syntejä, jotka ovat jokaisen yhteiskunnan tuho. Amerikkalaiset ovat sallineet vasemmistolaisten tuhota ne perustukset, jotka tekivät tämän maan suureksi.

Tuleeko Amerikka todella jälleen suureksi? Sanon, että nauttikaa viimeisestä hurraa-huudosta, koska pian se romahtaa.

 

Read Full Post »

Dr. David R. Reagan, suom. SK
Tämä artikkeli julkaistiin Lamplighter-lehden touko-kesäkuun 2017 numerossa.

 

Tuskin yksikään älykkö, paitsi C.S Lewis, on vaikuttanut syvällisemmin evankelikaalien ajatteluun; tuskin yksikään aikakauden johtaja, paitsi Billy Graham, on jättänyt syvemmän jäljen liikkeeseen kokonaisuutena.1

Vuonna 1984 elämänsä lopulla 72 vuoden ikäisenä Francis Schaeffer oli vakiinnuttanut itsensä johtavana kristillisenä tiedottajana teologista modernismia, filosofista humanismia ja poliittista pragmatismia vastaan. Myönteisessä mielessä hänestä oli tullut kristikunnan tärkein tiedottaja kristillisen maailmankuvan puolesta.

  • Yhdysvaltain korkein lääkintäviranomainen Dr. C. Everett Koop, sanoi, että hän on ”Jumalan mies aikakautta varten”.2
  • Billy Graham sanoi hänestä: ”Hän oli yksi sukupolvemme suurista evankelikaalisista valtiomiehistä. … Enemmän kuin käytännössä kenelläkään toisella ajattelijalla hänellä oli terävää oivallusta aikamme teologisiin ja filosofisiin taistoihin.”3
  • Presidentti Ronald Reagan kirjoitti hänen perheelleen: ”Hänet muistetaan kauan yhtenä vuosisatamme suurista kristillisistä ajattelijoista.”4
  • Time-lehti kuvaili häntä ”lähetyssaarnaajana älyköille”.5
  • Schaeffer sanoi itsestään: ”Olen todellisuudessa maalaissaarnaaja (country preacher). Minun oli kuitenkin kehitettävä filosofiani puhuakseni maailmalle, joka ei enää usko, että totuus on olemassa.”6

Francis Schaeffer käytti elämänsä kristillisen maailmankuvan puolustamiseen. Siinä hän puolusti raivokkaasti Raamatun erehtymättömyyttä ja Jumalan olemassaoloa. Hän julisti myös ihmiselämän pyhyyttä ja alituisesti varoitti läntistä maailmaa humanismin vaaroista.

Paljon siitä, mitä hänellä oli sanottavaa, oli luonteeltaan hyvin teologista ja filosofista ja vaikeaa käsittää, mutta viimeisinä vuosinaan hän teki sanomaansa maanläheiseksi kirjoilla ja dokumenttifilmeillä, jotka oli tarkoitettu maallikolle.

Varhainen elämä

Francis August Schaeffer IV syntyi vuonna 1912 Pennsylvania’n Germantown’issa. Kumpikaan hänen vanhemmistaan ei ollut kristitty, eikä kumpikaan ollut koulutettu. Hänen isänsä oli tavallinen duunari, jolla oli vain kolmannen luokan koulutus. Francis tuli uskoon 17-vuotiaana sen jälkeen, kun hänen mielenkiintonsa kreikkalaiseen filosofiaan lopulta johti hänet lukemaan Raamattua. Myöhemmin elämässä hän huomasi: ”Se mikä soitti kelloa minulle, oli vastaukset Genesiksessä ja että niiden myötä oli vastauksia – todellisia vastauksia – ja ilman niitä ei ollut vastauksia ei filosofiassa eikä uskonnossa, jota olin kuullut saarnattavan.”7

Kun hän kertoi vanhemmilleen suunnitelmastaan käydä HampdenSydney College Virginia’ssa opiskellakseen palvelutyötä, he vastustivat voimakkaasti ajatusta. Hän kuitenkin meni sinne tietämättä, kuinka hoitaa kustannukset.8 College oli vain miehille tarkoitettu presbyteerikirkon koulu.

Ensimmäisen opiskeluvuotensa 1932 lopussa Francis tapasi naisen, josta tulisi hänen vaimonsa. Hän oli Edith Seville, joka opiskeli naisille tarkoitetussa Beaver College’ssa Pennsylvania’ssa. Kumpikin oli palannut kotiin kesäksi ja he tapasivat presbyteerikirkossa, jossa kävivät.

Edith’illä oli aivan erilainen tausta. Hänen molemmat vanhempansa olivat college’n käyneitä ja lähetyssaarnaajia Kiinassa, jossa Edith oli syntynyt. Hän oli kaksi vuotta nuorempi kuin Francis.

Siitä huolimatta, että Francis’illa oli tulinen temperamentti ja Edith’illä voimakas tahto, he rakastuivat ja menivät naimisiin vuonna 1935.9 Yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka veti heitä yhteen, oli se, että molemmat olivat fundamentalisteja, jotka lujasti uskoivat Raamatun erehtymättömyyteen.

Francis jatkoi vasta perustettuun Faith Theological Seminary’iin Delaware’n Wilmington’issa, josta valmistui vuonna 1938.10 Hänestä tuli siten ensimmäinen valmistunut, joka vihittiin papiksi Bible-presbyteerikirkossa, joka irtautui ortodoksisesta presbyteerikirkosta johtuen kysymyksestä koskien Raamatun erehtymättömyyttä.11

Varhainen palvelutyö

Paimennettuaan yhdeksän vuotta Raamattu-persbyteerien seurakuntia Pennsylvania’ssa ja Missouri’ssa, kirkkokunnan ulkomaanlähetyksen johtokunta lähetti hänet kolmen kuukauden matkalle Eurooppaan rakentamaan verkostoa ”Raamattuun uskovien” seurakuntien ja pastorien keskuudessa.12 Hän huomasi pian, että eurooppalaiset seurakunnat oli jo saatu luopumukseen.13

Raportoituaan lähetyksen johtokunnalle siitä, mitä Euroopassa oli tapahtunut, johtokunta päätti lähettää hänet ja hänen vaimonsa Eurooppaan lähetyssaarnaajiksi. Niinpä vuonna 1948 he lähtivät Yhdysvalloista ja asettuivat Sveitsin Lausanneen.

Kohta heidän lähtönsä jälkeen yksi heidän tyttäristään sairastui vakavasti ja tarvitsi leikkauksen Philadelphia’n lastensairaalassa. Kirurgina oli tri. C. Everett Koop, joka oli tullut uskoon vain muutamaa viikkoa aiemmin. Silloin Schaeffer’it ystävystyivät tri. Koop’in kanssa ja ystävyys kesti heidän elinaikansa laskien pohjan hyvin tärkeälle yhteistyölle, joka tapahtuisi 29 vuotta myöhemmin vuonna 1977.14

Kolmen vuoden kuluttua muutostaan Sveitsiin Schaeffer koki uskonkriisin, jonka aikana hän ”ajatteli kaiken uudelleen”.15 Kokemus osoittautui tärkeäksi käännepisteeksi hänen elämässään. Hän selviytyi siitä usko täysin uudistuneena ja vahvistuneena. Hänen elämäkertansa kirjoittaja, Louis Gifford Parkhurst nuorempi, toteaa, että Francis tuli ulos taistelusta ”lujalla vakaumuksella, että Jumala on todella objektiivisesti siellä, missä me luulemme, että Hän ei ole, että Raamattu on totta kaikessa, mitä se sanoo, että Raamattu koskee koko elämää ja että Pyhän Hengen rakkauden ja pyhyyden hengellisen todellisuuden on oltava läsnä elämässämme, varsinkin taistellessamme totuuden puolesta”.16

L’Abri Fellowship

Vuonna 1955 Schaeffer’it muuttivat Sveitsin Huémoz’iin ja perustivat palvelutyön nimeltä L’Abri Fellowship. Sana L’Abri on ranskaa ja tarkoittaa ”Suoja”. Siitä tuli nopeasti hengellinen yhteisö, joka veti kaikkialta Euroopasta nuoria opiskelijoita, jotka olivat joutuneet eksistentiaaliseen filosofiaan ja epätoivoisesti etsivät jotakin tarkoitusta elämään.

Seuraavina vuosina työskennellessään näiden nuorten kanssa Francis kehitti ja hienosääti argumenttejaan humanismia vastaan. Hän teki saman argumenteilleen puolustaessaan kristillistä uskoa. Hänen luentojaan nauhoitettiin ja sitten nauhoituksista tehtiin kirjoja, joita alettiin julkaista vuonna 1968. Kirjoista seurasi kutsuja puhumaan yliopistoilla eri puolilla maailmaa.

Schaeffer’in työn yleiskatsaus

Vuonna 1974 Schaeffer alkoi työstää kirjaa ja 10-osaista elokuvaa, joka toi hänelle laajan huomion Amerikan evankelikaalien parissa. Projektin nimi oli How Should We Then Live (Kuinka meidän sitten pitäisi elää)?17 Se oli kristillisestä näkökulmasta esitetty syvällinen tutkimus länsimaisen ajattelun ja kulttuurin noususta ja laskusta.

Schaeffer selitti, kuinka alkaen Rooman valtakunnasta humanistinen usko ihmiseen johti yhteiskuntaan vailla mitään mallia väärästä ja oikeasta, mikä aiheutti moraalisen mädännäisyyden, joka lopulta tuhosi valtakunnan sisältä.

Keskiajalla (500–1500 jKr.) Tuomas Akvinolaisen teologia aiheutti Kristinuskon vääristymisen, koska hän väitti, että ihmisen lankeemus turmeli vain ihmiskunnan tahdon, mutta ei älyä. Siksi totuus voitiin ymmärtää järjen kautta ja kirkko alkoi sekoittaa Raamattua Aristoteleen kaltaisten ei-kristittyjen filosofien ajatuksiin. Ihmisestä tuli yhä enemmän uskonnon keskipiste ja paavin ja kirkolliskokousten päätökset alkoivat korvata Raamatun auktoriteettia.

Renessanssi (1300–1700 jKr.) ajoi humanismin, taiteet mukaan lukien, kaiken älyllisen toiminnan keskipisteeksi. Tämä liike alkoi Etelä-Euroopassa keskittyen Italiaan ja vähitellen levisi koko maanosaan. Se toimi siltana keskiajalta uudenajan historiaan. Ihminen asetettiin kaiken keskipisteeksi ja häntä palvottiin taiteissa – kuten Michelangelo’n patsaassa nimeltä David. Tästä mestariteoksesta Schaeffer huomautti:18

Michelangelo otti marmoripalasen, joka oli niin virheellinen, ettei kukaan uskonut sillä olevan mitään käyttöä ja siitä hän veisti tämän mahtavan patsaan. Huomaa kuitenkin, että Daavid ei ole Raamatun juutalainen Daavid. Daavid on vain nimi. Michelangelo tunsi juutalaisuuden ja patsaan hahmo ei ole ympärileikattu. Meidän ei tule pitää tätä Raamatun Daavidina, vaan humanistisena ihanteena. Ihminen on suuri!

Pohjois-Euroopassa oli kuitenkin pako humanismista, jota vuonna 1517 alkanut uskonpuhdistus motivoi. Jumala ja Hänen Sanansa ajettiin takaisin kirkon ja yhteiskunnan keskipisteeseen. Jälleen kerran ihmisen langenneisuus tunnustettiin, mutta samalla oli uudistunut Jumalan kuvaksi luodun ihmisen arvokkuuden korostus.

Schaeffer osoitti, että sekä renessanssi että uskonpuhdistus toivat ihmisille suuremman vapauden, mutta siinä missä uskonpuhdistus johti vastuulliseen vapauteen, renessanssi toi vastuuttoman kurittomuuden vapauden, koska perustuen humanismiin siinä ei ollut pohjaa moraalille.

Humanismin luontainen ongelma osoitettiin 1700-luvulla Ranskassa ”valistukseksi” kutsutun liikkeen nousun myötä. Ranskalainen filosofi Voltaire (1694–1778) vaati ennemmin järkeen kuin uskoon eli katolisiin oppeihin perustuvaa yhteiskuntaa. Schaeffer huomioi: ”Valistuksen ajattelijoille ihminen ja yhteiskunta olivat kehitettävissä täydellisiksi.”19 Ranskalaiset julistivat ”Järjen Jumalatarta” ja sitoutuivat täysin maalliseen yhteiskuntaan. Seuraus oli Ranskan vallankumouksen (1789–1799) verilöyly, joka johti Napoleon Bonaparte’n autoritaariseen hallintoon.

Samaan aikaan oli käynnissä tieteen vallankumous, joka alkoi puolalaisesta astronomista Copernicus (1473–1543), joka muotoili maailmankaikkeuden mallin, joka asetti maan asemesta auringon maailmankaikkeuden keskukseksi.

Sekä renessanssi että uskonpuhdistus ruokkivat kasvavaa tieteellisen menetelmän painotusta – renessanssi järjen korostamisensa kautta ja uskonpuhdistus väitteensä kautta, että me elämme Jumalan luomien luonnonlakien järjestäytyneessä maailmankaikkeudessa. Monet johtavista tiedemiehistä olivat kristittyjä kuten, Francis Bacon (1561–1626), Blaise Pascal (1623–1662), Isaac Newton (1643–1727) ja Michael Faraday (1791–1867).

Tämä kristillinen pohja ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun Charles Darwin (1809–1882) ja muut hänen kaltaisensa, joilla oli humanistinen maailmankuva, alkoivat työntää Jumalaa syrjään, korottaa ihmisen järkeä ja käännyttää ihmiskuntaa evoluutioelämän sattumaan keskellä tarkoituksetonta maailmankaikkeutta.

Tämä kaikki tuotti sellaisen, jota Schaeffer kutsui ”pirstaloitumisen ajaksi”, kun sekä filosofit että taiteilijat alkoivat nähdä elämän mielettömyytenä.20 Kaikki on sattumaa. Ei ole mitään tarkoitusta. Sekä maailma että ihminen ovat pirstaloituneet. Ei ole oikeaa eikä väärää. Jumala on kuollut.

Tämä radikaali muutos, jossa koko Jumalan luomakunta nähdään vain tilapäisenä koneena, ihmiset mukaan lukien, johti 1900-luvun kauhuihin: kommunistiseen vallankumoukseen, natsiholokaustiin, Kiinan kulttuurivallankumoukseen ja Kamputsean kansanmurhaan.

Nämä hirmuteot havainnollistavat Schaeffer’in väitettä hänen kirjoittaessaan: ”Jos pelastumaton ihminen olisi johdonmukainen, hän olisi uskonnoltaan ateisti, filosofialtaan irrationalisti – ja laajimmassa merkityksessä täysin moraaliton.”21 Ja niin siinä kävikin.

Sovellus Amerikkaan

Sekä kirjan että filmin lopussa Schaeffer soveltaa tätä kaikkea Yhdysvaltoihin sellaisessa, jota sanoo ”rauhan ja vaurauden ajaksi”. 1900-luvun puoliväliin tullessa kristillisen konsensuksen heikkeneminen Amerikassa oli tuottanut väestön, jossa enemmistö ihmisistä oli omaksunut ”kaksi köyhtynyttä arvoa” – henkilökohtaisen rauhan ja vaurauden. Hän selittää havaintoaan seuraavasti:22

Henkilökohtainen rauha tarkoittaa vain, että saa olla yksin, ettei minua vaivata toisten ihmisten ongelmilla … Henkilökohtainen rauha tarkoittaa, että haluan, ettei omaa elämän malliani häiritä elinaikanani riippumatta siitä, mitä seurauksia siitä on lasteni ja lastenlasteni elinaikana. Vauraus tarkoittaa valtavaa ja alati kasvavaa varallisuutta – elämää, jossa on esineitä, esineitä ja enemmän esineitä – menestystä, jota arvioidaan aina vain korkeamman aineellisen runsauden tason perusteella.

Schaeffer’in mukaan nämä kaksi vallitsevaa sodanjälkeistä sekulaaria arvoa tuottivat 1960-luvun kulttuurillisen kapinan, kun nuoret päättivät, että elämässä täytyy olla muutakin kuin itsekkyyttä ja ahneutta. Kuten Schaeffer sen ilmaisi: ”He olivat oikeassa ongelman arviossaan, mutta erehtyivät ratkaisuissaan.” – jotka olivat pääasiassa hedonismia, jota ilmaistiin huumeilla ja seksillä.23

Schaeffer lopettaa puhumalla profeetallisesti yhteiskunnastamme. Hän sanoo: ”Kun muisto kristillisestä konsensuksesta, joka antoi meille vapauden raamatullisen muodon sisällä, lisääntyvästi unohdetaan, niin manipuloiva autoritarismi pyrkii täyttämään tyhjiön.”24 Hän varoittaa erityisesti mielivaltaisen eliitin mielivaltaisista arvoista.

Hän varoittaa myös kolmesta tulevaisuuden vaarasta:25

  1. Ihmisten geneettinen manipuloiminen.
  2. Manipuloiminen median, varsinkin TV:n kautta.
  3. Luottaminen sosiologiseen lakiin – se on, lakiin, joka ei perustu Raamattuun, luonnonlakiin eikä perustuslakiin, vaan lakiin, joka perustuu julkisen mielipiteen muuttumiseen.

Lopputoteamus hänen kirjassaan on pahaenteinen: ”Tämä kirja kirjoitettiin toivossa, että tämä sukupolvi ehkä kääntyy tuosta suurimmasta pahuudesta, luodun asian asettamisesta Luojan paikalle ja että tämä sukupolvi ehkä saa jalkansa pois kuoleman teiltä ja voisi elää.”26

Kirja How Should We Then Live? julkaistiin vuonna 1976. Kirjaan perustuva filmi julkaistiin vuonna 1977. Seminaareja filmistä pidettiin kaikkialla Amerikassa vuosina 1977 ja 1978. Lokakuussa 1978 Schaeffer’issa todettiin imusolmukesyöpä ja hän aloitti hoidot Mayo-klinikalla Minnesota’n Rochester’issa.

Yhteistyö Koop’in kanssa

Samaan aikaan hän jatkoi työtä uuden kirjan ja filmin parissa vanhan ystävänsä tri. C. Everett Koop’in (1916– 2013) kanssa. Myöhemmin vuonna 1982 tri. Koop’ista tuli presidentti Reagan’in korkein lääkintäviranomainen. Tämä uusi kirja oli nimeltään Whatever Happened to the Human Race? (Mitä tapahtuikaan ihmisrodulle?)27 Sekä kirja että filmi julkaistiin vuonna 1979.

Kirja alkoi voimakkaalla omistuskirjoituksella, jossa sanottiin: ”Niille, joilta on ryöstetty elämä, syntymättömät, heikot, sairaat, vanhat, hulluuden, itsekkyyden, himon ja ahneuden pimeinä aikoina, joista 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet muistetaan.”28 Tämä kirja ja filmi keskittyivät abortin, lapsenmurhan ja eutanasian kauhistuksiin tuon ajan Amerikassa.

Ensimmäinen lause kirjassa tiivistää sen väitteen: ”Kulttuureja voidaan arvioida monin tavoin, mutta lopulta jokainen kansakunta jokaisena aikana täytyy arvioida tällä testillä: Kuinka se kohteli ihmisiä?29 Kirjoittajat jatkavat tällä havainnolla: ”Syy kirjoittaa tätä kirjaa on, että meillä on voimakas tunne, että tänä päivänä me seisomme suuren kuilun partaalla.”30 Sitten he kiinnittävät kaiken huomionsa tämän kriisiin syyhyn:31

Kristillisessä konsensuksessa enemmistö eikä myöskään eliitti olleet absoluutteja. Jumala antaa arvojen mallit ja Hänen absoluuttinsa sitovat sekä tavallista ihmistä että vallassa olevia … koska kristillinen konsensus on pantu syrjään, meillä on edessämme henkilökohtaisen julmuuden tulva. Kirja jatkaa esittäen ankaran, loogisen ja raamatullisen perustelun aborttia vastaan varoituksella, että se johtaa lapsenmurhan ja eutanasian hyväksymiseen. Siinä he antavat monia kauhistuttavia esimerkkejä lapsenmurhan ja eutanasian harjoittamisesta lääkärien keskuudessa, vaikka ne eivät olleet laillisia tuohon aikaan.

He osoittavat, kuinka meitä kansakuntana valmistetaan ajattelussamme hyväksymään lapsenmurha. Eihän siinä ole eroa, tapetaanko vauva muutamaa minuuttia ennen syntymää, vai muutama minuutti sen jälkeen. Molemmat ovat murhia. Ja jos vanhemmat voivat maksaa lastensa tappamisesta, niin mikä estää lapsia maksamasta vanhempiensa tappamisesta? ”Humanistisessa maailmankuvassa ei ole tilaa uskolle, että ihmisolennolla olisi mitään lopullista selvää arvoa yläpuolella eläimen tai elottoman aineen. Ihminen on vain erilainen molekyylien järjestelmä.”32

Julkaistessaan tämän kirjan Schaeffer siirtyi filosofian ja teologian maailmasta yhteiskunnallisen toiminnan maailmaan. Hän ja Koop päättävät kirjan yksityiskohtaisilla ohjeilla, mitä ihmiset voivat tehdä tukeakseen elämän pyhyyttä ja voimakkaasti vastustaakseen aborttia, lapsenmurhaa ja eutanasiaa.33

Schaeffer’in manifesti

Jatkuvista syöpähoidoistaan huolimatta Schaeffer jatkoi kirjoittamista. Vuonna 1981 hän julkaisi teoksen A Christian Manifesto (Kristillinen manifesti).34 Se oli erityisesti tähdätty amerikkalaiseen maisemaan ja poliittiseen kehitykseen, joka näytti johtavan kansakuntaa kohti tuhoa. Pohjimmiltaan se käsitteli kysymystä, mikä on kristityn vastuu hallitukseen, lakiin ja kansalaistottelemattomuuteen nähden?”35

Kirja kirjoitettiin suoraksi vastaukseksi vuoden 1848 kommunistiselle manifestille (Communist Manifesto), vuoden 1933 ensimmäiselle humanistiselle manifestille (Humanist Manifesto I) ja vuoden 1973 toiselle humanistiselle manifestille (Humanist Manifesto II) – jotka kaikki asettivat ihmisen kaiken keskukseksi ja tekivät hänestä kaiken mittapuun.36 Sitä vastoin Schaeffer vahvistaa raamatullisen näkemyksen ihmisestä, joka tehty Jumalan kuvaksi, jossa on todellinen ihmisyys.”37

Schaeffer osoitti, kuinka valtiomme alun perin perustui kristilliselle konsensukselle, joka tunnusti ihmisen arvokkuuden ja elämän pyhyyden samalla tiedostaen, että ihminen on langennut ja siksi häntä täytyy hillitä hallituksen toimilla ja vallan hajauttamisella (through a government of checks and balances and separation of powers).38

Sitten hän jatkoi osoittaen, että lain ja hallinnon systeemiemme perustukset ovat syöpyneet siinä määrin, että ”maallistunut yhteiskunnallinen laki” vallitsee nyt korkeimpana.39 Tätä koskien hän viittasi entisen korkeimman oikeuden johtavan tuomarin Frederick Vinson’in (1890–1953) lausuntoon, joka kirjoitti: ”Mikään ei ole varmempaa nykyajan yhteiskunnassa kuin periaate, ettei siinä ole mitään absoluutteja.”40

Schaeffer selitti, että ”yhteiskunnallinen laki” – eli sellainen, jota voitaisiin kutsua ”olosuhteelliseksi laiksi” – on toiminnassa, kun oikeudet tekevät päätöksiä, jotka on erotettu mallista, kuten raamatulliset tai perustuslailliset periaatteet. Sen sijaan oikeudet perustavat päätöksensä sellaiselle, jonka ajatellaan olevan parasta yhteiskunnalle.

Esimerkkinä Schaeffer viittasi korkeimman oikeuden päätökseen abortista vuonna 1973. Hän väitti, että se on klassinen esimerkki hyvin subjektiivisesta oikeudellisesta päätöksenteosta.41 Se oli täysin mielivaltainen päätös, jonka eliitti pakotti enemmistölle ilman mitään perustuslaillista pohjaa ja täysin ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa. (Samaa voitaisiin tietysti sanoa korkeimman oikeuden yhtä mielivaltaisesta päätöksestä koskien samaa sukupuolta olevien avioliittoa 43 vuotta myöhemmin vuonna 2016.)

Schaeffer käynnisti yksityiskohtaisen keskustelun kristittyjen suhteesta hallitukseensa. Hän vahvisti Raamatun opetuksen, että meidän tulee kunnioittaa ja totella hallitsijoitamme.42 Hän kuitenkin kiirehti korostamaan, että tottelemisella on Raamatun asettamat rajansa. Hän vakuutti, että ”lopputulos on, että tietyssä pisteessä ei ole vain oikeus, vaan velvollisuus olla tottelematta valtiota”.43 Ja milloin sitten? ”Jokainen hallitus, joka käskee sellaiseen, joka on ristiriidassa Jumalan lain kanssa, kumoaa auktoriteettinsa.”44

Schaeffer päättää manifestinsa osoittamalla, että humanismi on ”poissulkeva, suljettu systeemi, joka sulkee pois kaikki kilpailevat katsomukset – varsinkin, jos nuo katsomukset opettavat jotakin muuta kuin suhteellisia arvoja ja normeja … Tämän seurauksena humanistinen aineeseen, energiaan ja sattumaan perustuva maailmankuva on täysin suvaitsematon”.45 Siksi hän päättää:46

Ei ole liian voimakas ilmaus sanoa, että olemme sodassa ja siinä kamppailussa ei ole puolueettomia. On joko tunnustettava, että Jumala on lopullinen auktoriteetti, tai että Keisari on Herra.

Eräs hyvin mielenkiintoinen seikka Schaeffer’in manifestissa on se, mitä hän sanoo vuoden 1980 presidentinvaalista, jossa Ronald Reagan oli voittoisa. Kirjoittaen Reagan’in kauden ensimmäisenä vuotena hän viittaa siihen ”ainutlaatuisena avoimena ikkunana” kansakunnallemme torjua humanismin tulva,47 Hän varoittaa, että ”meidän täytyy varoa, ettemme anna typerän uskon siihen, että humanismi on korkein, saada meitä luulemaan, että kaikki on nyt voitettu ja varmaa”,48 koska humanistit ”ovat lujasti asemissa”.49

Puhuen profeetallisesti Schaeffer sitten päättelee, että ellemme pysty hillitsemään humanismin tulvaa Reagan’in kauden avoimen ikkunan aikana, niin se mitä todennäköisimmin jatkuu tulevaisuudessa oikeusistuinten kautta.50 ”’Kansalaisvapauksien’ varjolla … humanistiset voimat ovat käyttäneet mieluummin oikeusistuimia kuin lainsäädäntöelimiä, koska oikeusistuimet eivät ole ihmisten ajattelun ja ilmaisun alaisia valintaprosessin kautta – ja varsinkin, kun niitä (oikeusistuimia) ei valita uudelleen.”51 Ja niin se on mennyt.

Viimeinen kirja

Schaeffer päättää elämäntyönsä, kuten aloittikin, tuomitsemalla seurakunnan sen luopumuksen vuoksi. Hänen sanomansa sisältyy hänen vuonna 1984 kolme kuukautta ennen kuolemaansa julkaistuun kirjaan. Kirja on nimeltään The Great Evangelical Disaster (Suuri evankelikaalinen katastrofi).52 Vuonna 1948, kun hän vaimonsa kanssa valmistautui muuttamaan Eurooppaan, Schaeffer oli kirjoittanut esseen otsikolla Revolutionary Christianity (Vallankumouksellinen kristinusko), jossa hän perusteli, että todellinen kristinuskon vallankumouksellinen versio ei ollut tuon ajan ”yhteiskunnallistettu evankeliumi”, vaan ”historiallinen Raamattuun uskova kristinusko, joka uskoo, että seurakunnan tehtävä on saarnata Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna ja että ihminen on vanhurskautettu uskosta”.53

Hän uudisti tämän teeman viimeisessä kirjassaan. Hän väitti, että aivan kuten päälinjan kirkkokunnat 1920–1930-luvuilla olivat korruptoituneet johtuen Raamatun hylkäämisestään, niin samoin oli käynyt evankelikaaleille 1970- ja 1980-luvuilla.

Hän julisti, että ”suuri evankelikaalinen katastrofi” oli ”evankelikaalisen maailman laiminlyönti puolustaa totuutta totuutena”. Ja sitten hän toteaa suoraan: ”Tälle on vain yksi sana – nimittäin mukautuminen: evankelikaalinen kirkko on mukautunut aikakauden maailmanhenkeen.”54

Kuinka sitten? Kahdella tavalla. Ensiksi Schaeffer tunnistaa mukautumisen Raamatun suhteen, ”niin, että monilla, jotka kutsuvat itseään evankelikaaleiksi, on heikentynyt käsitys Raamatusta, eivätkä enää vahvista koko Raamatun opettamaa totuutta – ei vain uskonnollisissa kysymyksissä, vaan myös tieteen ja historian ja moraalisuuden alueilla”.55 Toinen alue on ollut moraalisissa kysymyksissä ”ottamatta selvää kantaa edes elämän ja kuoleman kysymyksissä”.56

Schaeffer moitti ankarasti evankelikaalisia johtajia huopaamisesta kysymyksessä koskien Raamatun erehtymättömyyttä ”niin, että Raamatun auktoriteetti on täydellisesti tehty tyhjäksi”.57 Hän tiivistää kysymyksen näin:58

Ellei Raamattu ole virheetön, ei vain silloin, kun se puhuu pelastuksen asioista, vaan myös silloin, kun se puhuu historiasta ja kosmoksesta, niin meillä ei ole perustusta vastata kysymyksiin koskien maailmankaikkeuden olemassaoloa ja sen muotoa ja ihmisen ainutlaatuisuutta. Meillä ei myöskään ole mitään moraalisia absoluutteja, eikä varmuutta pelastuksesta, eikä kristittyjen seuraavalla sukupolvella ole mitään, minkä päällä seisoa.

Kun kirja julkaistiin, monet reagoivat julistamalla, että Schaeffer ”liioittelee asiaansa”,59 mutta kun tänä päivänä 30 vuotta myöhemmin katsoo siihen, niin on ilmeistä, että hänen havaintonsa olivat nappiin. Sillä tänä päivänä meillä on evankelikaalisia johtajia, jotka kirjaimellisesti kieltävät monet uskon perusasioista.

Schaeffer oli niin kyllästynyt evankelikaaliseen liikkeeseen, että julisti, ettei enää viittaisi itseensä evankelikaalisena, vaan kutsuisi itseään ”Raamattuun uskovaksi kristityksi”.60

Päätössanat

Francis Schaeffer valmistui ikuiseen palkintoonsa toukokuun 15. päivänä 1984 kotonaan Minnesota’n Rochester’issa. Hän oli 72 vuoden ikäinen.

Kuolemaansa edeltävänä päivänä hän rukoili: ”Rakas Isä Jumala, minä olen päättänyt työni. Vie minut kotiin. Minua väsyttää.”61

Huomautus. Tämän artikkelin viitteet ovat verkkosivustolla http://www.lamblion.com julkaistussa artikkelissa

 

Read Full Post »

ANTI-CHRISTIANITY ASCENDING – PART 1
1.8.2017 McMahon, T.A., suom. SK

Kun vuosia sitten aloin puhua profetiakonferensseissa, minua kiehtoi se, että paneelien kysymys- ja vastaus-osioissa oli aina muutamia Antikristukseen liittyviä kysymyksiä. Se oli hieman huolestuttavaa – luultavasti siksi, koska tiesin vähän tuosta lopunajan raamatullisesta hahmosta ja välitin vielä vähemmän. Siksi vältin lisätä tietämättömiä huomautuksiani ja yleensä annoin mikrofonin puhujalle minusta oikealle tai vasemmalle. Sitten tuli aika, jolloin se ei ollut vaihtoehto ja minun oli sanottava jotakin. Kun muistelen sitä, niin kommenttini oli jotakin, jota pidin terävältä kuulostavana, mutta todellisuudessa oli tietämättömyyttä, joka lähestyi typeryyttä so. jonkin sortin lepertelyä aiheesta: ”Miksi meidän pitäisi huolehtia Antikristuksesta, kun meidät uskovat temmataan, ennen kuin hän tulee maailmanlaajuiselle näyttämölle?” Tunnen ihmisiä, jotka tänä päivänä ajattelevat samoin, mutta minä luovuin tuosta väärinkäsityksestä varhaisessa vaiheessa ja seuraavassa kerron, miksi.

Raamattu on hyvin selvä Antikristusta koskevissa lausunnoissaan ja siinä, mitä hän tekee, johon kuuluu koko maailman pettäminen alistumaan hänelle, maailmantalouden valvonnan ottaminen, ennennäkemättömän sotilaallisen mahdin ilmaiseminen, yliluonnollisten voimien esitteleminen ja uskonnollisen systeemin perustaminen, johon kuuluu, että maailma kumartaa häntä. Etuoikeutettuina vuosinani työskennellessäni Dave Hunt’in kanssa hän käsitteli, kuten vain harvat, lisääntyvää luopumusta, joka vietteli kristikuntaa. Sitten aloin tajuta, että asiat, joihin hän viittasi (kuten hänen klassiseen DVD:hensä Beyond Seduction sisältyvä tieto) olivat siirtymässä suuntaan, joka huipentuisi ihmisen historiassa ennennäkemättömään tilaan. Kuten vahvistin kesäkuun 2017 TBC:n uutiskirjeessä, niin valikoidut uskonnolliset käsitykset, dogmit ja käytännöt, vaikka näyttävät suuresti eroavan toisistaan, ovat aina olleet yhteen juurtuneita ja suuntautuneet samaan päämäärään. Asenteeni koskien Antikristuksen ja hänen uskontonsa merkitystä muuttui tajutessani jotakin, jonka olisi pitänyt olla minulle selvää: kaikki, mikä aiheuttaa sen, että Antikristus pettää maailman ja viettelee kristikunnan, ei odota seurakunnan tempaukseen saakka vaikutustensa toteutumista. Nämä petokset palautuvat selkeästi Saatanan Eevan pettämiseen Genesiksen luvussa 3 ja ovat jatkuneet ja tulevat jatkumaan entistä voimakkaampina, kunnes huipentuvat ”kadotuksen lapsen” hallinnan aikana.

Ilmeisesti tempauksen on vielä tapahduttava. Luopumus kuitenkin ja sen vaikutus kristikuntaan epäilemättä kasvaa eksponentiaalisesti ja Raamattu ei anna mitään viitteitä, että vihollisen Antikristus-ohjelman hirveät vaikutukset laantuisivat, so. että maailmanlaajuinen herätys tai jonkinlainen kollektiivinen katumus tai uudistus muuttaisi asiat. Kuitenkin Jeesus kehottaa morsiantaan, eli seurakuntaa, puhuessaan seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjan luvuissa 1-3 antaen niille ohjeita, jotka, jos niitä noudatetaan, ovat tehokkaita Hänen kunniakseen ja heidän hedelmällisyydekseen. Luopumus ei voi estää niitä Kristuksen työmiehiä, jotka ovat lujia uskossa ja Pyhän Hengen valtuuttamia. Se ei tarkoita, etteikö hengellinen taistelu seuraisi aiheuttaen koettelemuksia ja ahdistuksia taistellessamme uskon jaloa taistelua, mutta olemalla kuuliaisia ja kestäviä Hänen armonsa avulla voimme tehdä sen, mitä Jumala auttaa meitä tekemään. Uskon, että tuloksena on monien niistä pelastaminen, jotka on petetty, ovatpa he kadotettujen joukossa, tai veljien ja sisarten Kristuksessa joukossa. Olemme nyt pelastusoperaation tilanteessa yrittäen saavuttaa totuudella ”jokaisen ihmisen”, jolla on ”korvat kuulla”; ja mitä tulee Kristuksen ruumiiseen: Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo” (Mark. 4:23; Ilm. 2:17).

Vaikka olen toisinaan muutamien viime vuosien aikana käsitellyt tulevan maailmanuskonnon tiettyjä puolia, niin on suuri rohkaisu, että on niitä, joita kunnioitan Herrassa ja jotka vahvistavat kirjoitukseni aiheesta. Yksi noista ystävistä kehotti minua lukemaan kirjan, jonka uskoi antavan lisärohkaisua. Sain sen ja luin. Käyttääkseni erästä Dave Hunt’in suosimaa ilmausta: ”Vau!” Se olisi epäilemättä ollut hänen reaktionsa. Kirja on jotakin, jota sanoisin ”esivahvistukseksi” (pre-confirmation), mikä tarkoittaa, että se vahvistaa sitä, mitä me olemme kuvailleet koskien luopumusta; kuitenkin tällä hämmästyttävällä erolla: Se kirjoitettiin vuonna 1898!

Kirjan nimi on Christianity and AntiChristianity in Their Final Conflict (Kristinusko ja antikristillisyys viimeisessä konfliktissaan). Tässä ja ensi kuun artikkelissa toivon voivani esittää joitakin kirjoittajan havaintoja ja raamatullisia arviointeja, jotka ovat aika kattavia ja ensikädessä koskevat 1800-luvun loppuvuosia. Silti käsitellyt asiat kuulostavat, kuin ne tapahtuisivat tänä päivänä, koska ne kaikki ovat osa vihollisen juonta perustaa Antikristuksen uskonto ja valtakunta. Kirjoittaja Samuel Andrews sanoo, ettei hänellä ole mitään erityistä profeetallista oivallusta. Hän vain tekee, mitä kehottaa kaikkia uskovia tekemään ja se on: etsikää Raamatusta sen profeetallista tietoa ja erottakaa asiat, jotka tapahtuvat omassa ajassamme. Hän haluaa uskovien olevan isaskarilaisten kaltaisia (1. Aik. 12:32), jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä.

Tämän arvo pitäisi olla selvä jokaiselle uskovalle. Andrews kirjoittaa: ”Meidän on tarkasteltava uudelleen menneisyyden profeetallisia ongelmia nykypäivän valossa. Kun Jumalan tarkoitus lähestyy toteutumistaan, niin ohikiitävät tapahtumat pyrkivät näyttämään tunnusmerkillisissä piirteissään tuon toteutumisen luonteen. Siksi meidän on tänään tunnustettava nykyajan uskonnolliset taipumukset ja tarkasteltava huolellisesti niiden vaikutusta ihmisen jumalalliseen päämäärään sellaisena, kuin se on tehty meille tiettäväksi Raamatussa. Niille, jotka uskovat, että Jumala, joka tietää lopun alusta saakka, on profeettojensa ja Poikansa kautta julistanut tämän päämäärän hahmotelman lastensa neuvoksi, tutkimuksemme on mitä mielenkiintoisin. Me kysymme: ’Mihin vaiheeseen Hänen toimiaan olemme tulleet? Mitkä ovat nykyajan uskonnolliset piirteet?’”

Hän jatkaa: ”Jättää huomiotta Antikristus, josta on varoitettu, merkitsee seurakunnalle itsensä saattamista puolustuskyvyttömäksi hänen tempuilleen, petoksilleen ja hyökkäyksilleen…. Mutta kaikille, jotka hyväksyvät Raamatun jumalallisen päämäärän ymmärrettävänä ilmoituksena, ensimmäinen tehtävämme on kysyä, mitä se meille opettaa. Pannen pois kaikki ennakkoluulot ja perustelemattomat uskomukset meidän täytyy kysyä, mitä Pyhä Henki, joka puhuu muinaisten profeettojen ja Herran ja Hänen apostoliensa kautta, on kertonut meille sen suuren konfliktin viimeisistä vaiheista, jota niin kauan on käyty maailmassa hyvän ja pahan välillä ja sen päänäyttelijöistä lopunaikana. Vain Raamatun valossa voimme täysin tuntea Antikristuksen luonteen ja työn; ja on elintärkeää, että kiinnitämme huomiomme tähän valoon…. On sanottava, että tämä mies ja hänen valtakuntansa eivät ole hetken sattumia; siihen on pitkä valmistava prosessi, kuten Herramme kohdalla, niin myös hänen. Hänen ilmestymiselleen on ’ajan täyttymys’ ja se ei ole ennen kuin antikristillinen hapatus on kyllästänyt kristikunnan.” (korostus lisätty)

Vaikka Andrews tunnistaa paljon siitä, mitä tuo ”hapatus” tuo mukanaan, hän korostaa seurakunnan sairaalloista hengellistä tilaa, mikä on alun perin sallinut tuon hapatuksen tulla sisään ja kyllästää Kristuksen ruumiin: ”Jos nyt kysymme tämän muutoksen syytä, sen syvintä juurta, niin löydämme sen Herran taivaasta puhutuista sanoista Efeson seurakunnalle – apostolisen ajan seurakunnan edustajalle: Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi’ (Ilm. 2:4). Tämä oli ensimmäinen askel lankeemuksessa. Kaikissa muissa suhteissa Herra kiittää seurakuntaa. Tarkastelkaamme huolellisesti tämän ensimmäisen alaspäin vievän askelen, ensimmäisen rakkauden menettämisen, merkitystä…. Rakkaus on kaiken todellisen hengellisen yhteyden ja kanssakäymisen side ja löytää täysimmän alansa seurakunnan suhteessa Päähänsä. Jos se loppuu, tulee vieraantuminen, ero (korostus lisätty). Jos seurakunta lakkaa olemasta yksi Pään kanssa rakkauden menettämisen kautta, sillä ei enää ole täyttä kanssakäymistä Hänen kanssaan, eikä se voi kasvaa Häneen kaikissa asioissa, eikä päästä Kristuksen täyteyden täyden iän määrään.” Hän lisää: ”Pankaamme nyt merkille, mitä Herra sanoi seurakunnan hengellisestä tilasta juuri ennen Hänen paluutaan. Se olisi suuren maailmallisuuden tila. ’Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus’ (Matt. 24:12).”

Heprealaiskirjeen toisessa luvussa me löydämme tämän varoituksen: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse” (jae 1). Andrews’in korostus siihen, että uskovat antavat rakkautensa Jeesukseen ”lipsua” (KJV: slip) tärkeänä osana vähenevää arvostelukykyään ja tottelemattomuuttaan Hänen käskyilleen, asettaa hänen kirjansa erilleen useimmista muista raamatullista erottamista painottavista kirjoista. Liiankin usein ne keskittyvät oireisiin (väärän opetuksen erikoisuuksiin) ja unohtavat perimmäisen syyn. Andrews tunnistaa syyn, joka aloittaa Jumalan Sanan totuudesta pois ajautumisen prosessin ja sitten kuvailee monia tuhoisia seurauksia, kun tuo virtaus on vaikuttanut seurakuntaan kautta historian ja varsinkin 1800-luvun lopulla.

Mitä sitten ovat muutamat noista seurauksista, joita hän pani merkille 120 vuotta sitten? Katsopa, tunnistatko mitään sukulaisuutta meidän aikamme harhaisiin uskomuksiin, käytäntöihin ja uskonnollisiin ja poliittisiin ohjelmiin.

Seuraavassa joitakin räikeitä asioita, joita hän käsittelee:

  1. Lisääntyvä vihamielisyys raamatullista kristinuskoa kohtaan.
  2. Luopumus, kun se kasvaa eksponentiaalisesti kristikunnassa.
  3. [Kasvava] uskomus, että maailmanlaajuinen herätys on tulossa, maailma käännytetään ja kristikunta ottaa hallinnan Kristuksen paluun edellä.
  4. Idea, että ”uusi aikakausi” on koittamassa panteismi tärkeimpänä oppinaan.
  5. Opetus, että Jumala on kaikki ja kaikessa.
  6. Toivo, että tiede lopulta paljastaa kaiken tiedon.
  7. Uskomus, että maailma syntyi evoluution kautta.
  8. Käsitys, että ihmiskunta on kehittymässä jumaluuteen.
  9. Väite, että nämä väärät uskomukset yhdistävät ihmiskunnan.

Andrews kuvailee miten nämä käsitteet eivät olleet vain hänen aikansa uskonnollisten johtajien aluetta, vaan raivasivat tiensä alas massoihin filosofeilta ja tiedemiehiltä kirjailijoiden, runoilijoiden, taiteilijoiden, suosittujen novellistien, sanomalehtien ja trendikkäiden lehtien kautta.

Kirjoittajan lähestymistapa erottaa aikaansa oli melko yksinkertainen ja ainutlaatuinen, silti perustavanlaatuisesti raamatullinen. Hän osoittaa sitä, minkä Raamattu julistaa olevan historian huipentuma Jeesuksen Kristuksen paluun edellä. Tähän päämäärään kuuluu Antikristuksen valtakunnan perustaminen, jota seuraa sen täydellinen tuhoaminen. Andrews vetää Jumalan Sanasta laittomuuden ihmisen, jonka paljastetaan olevan demonien voimaannuttama petoksen ruumiillistuma, monet piirteet ja sitten yleistää nuo piirteet takaisin omaan aikaansa. Raamattu esimerkiksi kertoo, että Antikristus asettuu Jumalan temppeliin osoittaen olevansa Jumala ja että häntä tulee palvoa Jumalana (2. Tess. 2:4). Andrews osoittaa, että jotta maailma uskoisi ja hyväksyisi moisen idean, niin on oltava aikaisempi ja kenties pitkäaikainen valmistelu, joka edeltää tuota tapahtumaa. Sitten hän tarkastelee oman aikansa (118 vuotta sitten) väestöä nähdäkseen, josko ihmisen jumalallistaminen voisi olla järjen kannalta hyväksyttävää.

Hänen ei tarvitse katsoa kovin kauas. Idean perustaa edistettiin ilmeisesti kaikkialla. Unitaristit, transsendentalistit, Mary Baker Eddy’n kristillinen tiede (Christian Science) ja Helena Blavatsky’n teosofia levittivät sanaa. Innostus naturalismiin, sosialismiin, evoluutioon ja panteismiin torjuivat aggressiivisesti raamatullisen kristinuskon ja korottivat ihmiskuntaa eri medioiden kautta. Tuon ajan suositut kirjoittajat, kuten Thoreau, Emerson, ja Whitman, kaikki uskoivat ihmiskunnan jumaluuteen ja levittivät uskoaan. He omaksuivat paljon lukemistaan hindulaisuuden pyhistä teksteistä, joiden tänä päivänä tunnistamme olevan keskeisiä New Age -liikkeen uskomuksille ja käytännöille. Usko ihmiskunnan jumaluuteen oli Samuel Andrews’in ajan ”new age”-toivo. Hän toteaa: ”Filosofia ja tiede monissa huomattavissa edustajissaan ovat samaa mieltä, ettei ole mitään persoonallista Jumalaa, vaan vain universaali, persoonaton Henki eli Energia, josta kaikki olevainen on osa. Aineelliselta kannalta tämä on ateismia; hengelliseltä panteismia” (so. Jumala on kaikki ja kaikessa). Kun Andrews kuitenkin käyttää käsitettä ”new age” kaikkialla kirjassaan, hän tarkoittaa, että se on täydellinen muutos pois raamatullisesta kristinuskosta: ”Olemme tulleet uuteen aikakauteen (new age) ja uuden aikakauden täytyy tuoda mukanaan uusi uskonto, ei menneisyyden elvyttäminen; sellainen, joka perustuu uuteen käsitykseen Jumalasta, yksinkertainen, kokonaisvaltainen ja sopiva maailmanuskonnoksi.” Tuo ”uusi aikakausi” ja ”uusi uskonto” ruumiillistuu Antikristuksen uskonnossa.

Kirja Christianity and Antichristianity in Their Final Conflict oli aika kiistelty ja kirjoittaja puhui arvostelijoilleen kirjansa toisessa painoksessa. Jotkut vastustivat sellaista, jota pitivät Andrews’in teoksen yleisenä ”pessimistisenä sävynä” ja toiset olivat järkyttyneitä siitä, että hän maalasi kuvan ”maailmasta, joka tuli pahemmaksi eikä paremmaksi”. Hänen aikansa tunnustavat kristityt ja jotkut tosi uskovat olivat evoluutioajattelun lumoissa ja uskoivat ihmiskunnan kehittyvän ylöspäin. Näin ollen he eivät voineet ”löytää paikkaa millekään pahuuden ja Antikristuksen kehittymiselle”. Andrews’in vastaus: ”Kaikissa kysymyksissä koskien ihmiskunnan tulevaisuutta meidän täytyy joko kuvitella tämä tulevaisuus itsellemme, tai hyväksyä jumalallinen ilmoitus.” Ja se on ”jumalallinen ilmoitus”, Jumalan kirjoitettu Sana, joka määrää tämän kirjan kurssin.

Osassa 2 keräämme lisää oivalluksia tästä hämmästyttävästä kirjasta, joka kirjoitettiin yli 100 vuotta sitten ja silti kuulostaa, kuin olisi kirjoitettu tänään. Kaksi asiaa tulee mieleen, kun aloitan seuraavan artikkelin: 1) Jumalan profeetallinen Sana on ilmennyt ja ilmenee jokaiselle uskovien sukupolvelle hengelliseksi suojelukseksi ja niiden hedelmällisyydeksi, jotka lukevat sitä ja toimivat kuuliaisuudessa sen varoituksille. 2) On hyvin rohkaisevaa tietää, että aikaisemmat sukupolvet olivat tietoisia asioista, joiden näemme tapahtuvan tänä päivänä. Vain vastapuolen pelaajat ovat vaihtuneet, kuten myös luopumuksen lisääntyminen ja voima.

Toiveemme on voida ottaa uusi painos kirjasta Christianity and AntiChristianity in Their Final Conflict ja että se olisi saatavana syksyllä. Siihen yritykseen tarvitsemme sinun rukouksiasi.

TBC (The Berean Call)

Jatkuu artikkelissa Antikristillisyys nousee – osa 2.

Read Full Post »

Franklin Graham: A Modern Day Daniel In The Lion’s Den

By Dr. David R. Reagan, suom. Samuel Korhonen

(Tämä artikkeli on julkaistu David Reagan’in lehden ”Lamplighter” heinä-elokuun 2015 numerossa. Suom. huom.)

Vuonna 1991 julkaistiin huomattava akateeminen elämäkerta Billy Graham’ista. Se oli otsikoitu A Prophet With Honor.1 Kirjoittaja tri. William Martin, oli tuohon aikaan professori Rice -yliopistossa, jossa erikoistui uskontotieteeseen.

Tunsin tri. Martin’in henkilökohtaisesti, koska olimme opiskelleet yhdessä Harvard’issa 1960-luvun alussa. Heti, kun kirja julkaistiin, soitin hänelle ja kysyin: ”Miksi ihmeessä annoit kirjalle nimen A Prophet With Honor? Tiedät siinä kuin minäkin, että Billy Graham oli kaikkea muuta kuin profeetta!”

Tri. Martin nauroi ja vastasi: ”Kyllä Dave, ymmärrän sen, mutta samalla tavalla sinäkin tiedät yhtä hyvin kuin minä, että kustantajat vaativat ehdotonta kontrollia, mitä tulee kirjan kanteen ja sen nimeen.” Hän jatkoi selittäen, että oli käynyt painiottelun kustantajan kanssa kirjan nimestä, mutta hävinnyt.

Isän ja pojan ero tyylissä ja kutsumuksessa

GrahamitFranklin Graham ja hänen isänsä

Billy Graham oli hyvin lahjakas ja tehokas evankelista, mutta hän ei taatusti ollut profeetta. Hän etsi poliitikkojen suosiota, pelkäsi loukata ketään ja hänellä oli pakonomainen tarve olla hyväksytty.2 Hänen poikansa Franklin tiivistää sen näin: ”Isä vihaa sanoa ei. Minä osaan sanoa ei.”3

Jyrkkänä vastakohtana Franklin ei voisi vähemmän välittää poliitikkojen suosion kosiskelusta; mitä tulee kiistanalaisiin kysymyksiin, niin hän ei suostu hiipimään varpaisillaan tulppaanien seassa eikä etsi kenenkään hyväksymistä, paitsi Herran. ”En ole koskaan todella ollut sellainen, joka yrittää olla poliittisesti korrekti”, Franklin on sanonut. ”Minusta vain tuntuu, että totuus on totuus ja joskus luultavasti loukkaan joitakin.”4

No niin, kuten näemme, niin siinä ei tarvitse ”luulla” mitään. Franklin saa arvostelijansa raivoihinsa kieltäytyessään kompromissista asioissa ja sen seurauksena hän on armottomien hyökkäysten kohde. Ottakaamme esimerkiksi Huffington Post’in artikkelin otsikko maaliskuun 6. päivänä 2015: “Franklin Graham is Still the Worst Thing to Happen to God in a While” (Franklin Graham on edelleen pahin asia, mikä Jumalalle on sattunut aikoihin).5 Artikkelin kirjoittaja julisti: ”Jumalalla on kovat ajat kestää Franklin Graham’in ahdasta kiihkoilua.”6

Franklin ei ole tullut isäänsä. Hänen keskittymisensä ja tyylinsä ovat radikaalisti erilaiset, kuin hänen isällään. Hän on kommentoinut heidän erojaan useita kertoja julkisesti. Hän on sanonut saaneensa kritiikkiä sekä kristillisiltä johtajilta että henkilökunnaltaan, joka voitaisiin tiivistää sanoihin: ”Isäsi ei koskaan olisi sanonut tuota eikä ottanut tuota kantaa julkisesti.”7

Tavallisesti Franklin vastaa sellaisiin kommentteihin huomauttamalla, että hänen isänsä palveli kristillistä kansakuntaa, kun taas hän palvelee keskellä kansakuntaa, joka on hyljännyt kristillisen perintönsä.8

Kommentti on oikeutettu, mutta ei selitä suuria eroja heidän palvelutyössään. Nuo erot ovat juurtuneet Pyhän Hengen heille antamaan armoitukseen. Billy oli armoitettu evankelistana ja käytti tuota lahjaa väkevästi julistamaan evankeliumia useammille ihmisille, kuin kukaan toinen koskaan elänyt evankelista. Franklin, toisaalta, on ollut armoitettu profeetallisesti ja hänellä on siten suurempi huoli puhua yhteiskunnan pahuutta vastaan ja kutsua ihmisiä parannukseen.

Profetian hengellistä lahjaa voidaan ilmentää kolmella tavalla:

  1. Yliluonnollinen tieto tulevaisuudesta.
  2. Kyky ymmärtää ja opettaa Raamatun profetiaa.
  3. Kyky ja pakotus soveltaa Raamattua nykyajan kansallisiin ja kansainvälisiin kysymyksiin.

Franklin Graham loistaa kolmannessa kategoriassa ja kuten isänsä, joka saarnasi evankeliumia rohkeasti ja tinkimättä, Franklin puhuu pelottomasti kaikista aikamme sosiaalisista ja moraalisista kysymyksistä.

Amerikkalainen profeetta

Tässä prosessissa hän on tullut esiin yhtenä Amerikan merkittävimmistä profeetallisista äänistä kutsuen tätä kansakuntaa katumukseen ja varoittaen Jumalan tuomiosta, ellemme tee parannusta.

Saarnassa toisensa jälkeen Franklin on tehnyt selväksi uskovansa, että Amerikka on kansakunta kapinassa sitä Yhtä vastaan, joka on siunannut sitä niin runsaasti. Todisteena kapinasta hän on osoittanut 1960-luvun seksuaaliseen vallankumoukseen, jonka hän sanoo ”jättäneen jälkeensä rikkinäisen moraalisen maiseman, joka on heikentänyt kansamme kudosta ja perustusta”.9 Hän sanoo, että seksuaalisen vallankumouksen lupaamat ns. ”vapaudet” ovat sen sijaan tuoneet ”lisääntyvän synnin orjuuden ja vankeuden”.10

Kommentoidessaan LGBT-tukiryhmittymien [lesbo-, homo-, bi- ja transseksuaalit] vaatimuksia Franklin esitti kattavan yhteenvedon kulttuurisodasta, jota tänä päivänä käydään Amerikassa:11

Tämä on täysimittainen hyökkäys kristinuskoa ja Kristuksen seuraajia vastaan. Kun torilla rukoileminen kielletään; kun presidenttimme ei puolusta Raamatun määrittelemää avioliittoa ja avoimesti ja intohimoisesti puoltaa homojen oikeuksia; kun lainsäätäjät ryntäävät kumoamaan voimassaolevia lakeja edistääkseen homoavioliittoa; kun koulut ja tuomioistuimet johdonmukaisesti tukahduttavat uskonnonvapautta, niin tiedämme olevamme lukittuja sotaan kristillistä uskoa, ei kulttuuria, vastaan. Arkkitehti tämän hyökkäyksen takana ei ole kukaan muu kuin itse Saatana. Raamattu sanoo, että paholainen, perivihollisemme, pyrkii saamaan aikaan tuhoa niin paljon kuin mahdollista.

Vaikeroiden moraalittomuuden hyökyaaltoa, joka on pyyhkinyt kansakuntamme ylitse 1960-luvulta saakka, Franklin kirjoittaa: ”Käytännössä ei ole paikkaa, missä sen syövyttävää vaikutusta ei tunnettaisi … Tänä päivänä se, mitä yhteiskuntamme näyttää arvostavan eniten, on vapaus tehdä mitä tahansa, joka saa meidät tuntemaan hyvää oloa.”12 Sitten hän huomautti, että jokaista, joka yrittää pysäyttää amerikkalaisia tekemästä tuhoisia asioita itselleen ”pilkataan ja panetellaan”.13

Tiivistäen kansamme moraalisen rappion Franklin esittää seuraavan huomion: ”Se moraalinen kompassi, joka kerran ohjasi kansaamme, on tehty naurunalaiseksi ja hyljätty ja synnistä on tehty kansallinen urheilu ja ajanviete.”14

Ongelmiemme syyt

Franklin panee suuren osan syystä Amerikan kurjaan hengelliseen tilaan ”syntiselle viihteelle”, joka ”tallettaa roskaa mieleen antaen Saatanalle jalansijan elämässämme”.15 Viitaten Hollywood’iin ”Follywood’ina” hän valittaa sitä tosiasiaa, että ”olemme valmiita tuhlaamaan kovalla työllä ansaitut rahamme … filmeihin, jotka juurruttavat meihin päinvastaista, mitä Raamattu käskee”.16

Ja mitä tulee televisioon, niin Franklin kysyy: ”Miksi toivotamme tervetulleeksi koteihimme synnillä rehentelyn, joka ihannoi lihaa ja kiroaa Jeesuksen nimeä, vaikka sunnuntaisin ihannoimme Häntä kirkossa?”17 Franklin on sanonut, että hänen poikasena ollessaan uskalletuin asia, jonka hän muistaa nähneensä TV:ssä, oli neiti Kitty ohjelmassa Gunsmoke.18 ”Nyt jopa mainosten katsominen televisiossa, tai elokuvien trailereiden katsominen, saa sinut punastumaan.”19

Franklin varaa pistävimmät nuhteensa sellaiselle, jonka katsoo olevan perussyy kansamme hengelliselle rämettymiselle – nimittäin hiljaiset saarnatuolit. Toukokuussa 2014 hän antoi voimakkaan tuomion evankelikaalisista pastoreista ja haastoi heitä nousemaan ja alkamaan puhua vanhurskauden puolesta.20

FG

Tilaisuus oli Family Research Council’in sponsoroima juhlapäivällinen Washington D.C:ssä, jossa Franklinille annettiin “Watchman on the Wall” (muurinvartija) -palkinto. Hän aloitti huomautuksensa lukemalla Ilm. 21:8, jossa on luettelo kahdeksasta ryhmästä ihmisiä, jotka lähetetään helvettiin. Hän huomautti, että ensimmäinen mainittu ryhmä oli ”pelkurit” ja sitten hän aloitti saarnaajien mitään rajoja tuntemattoman tuomitsemisen heidän pelkuruudestaan, kun eivät puhu Amerikan synneistä.21 Hän nuhteli heitä ankarasti moraalikysymysten kiertämisestä pelätessään loukkaavansa jotakuta:22

Kristityt eivät voi ohittaa osia Jumalan Sanasta, koska ne ovat epäsuosittuja ja aiheuttavat erimielisyyttä. Tehtävämme on julistaa Kristusta ja kaikkea, mitä Hän edustaa. Tämä on se, mitä seurakunnan läsnäolo maailmassa tarkoittaa. Emme voi vilpittömästi julistaa totuutta Jumalan rakkaudesta samalla ohittaen sen, mitä Hän vihaa – ja Jumala vihaa syntiä.

Hän jatkoi huomauttaen, että aivan kuten kansakuntamme on ajautunut tiukasta perustuslain tulkinnasta, niin myös seurakunta on ajautunut ottamasta vakavasti Jumalan Hänen sanassaan.23 Hän lisäsi: ”On pelkuruutta puolustella syntiä sanomalla [kuten monet saarnaajat], ettei meillä ole oikeutta tuomita sitä, minkä Jumala on jo tuominnut.” Hän muistutti yleisöään Jesajan sanoista: ”Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa…. ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa.” (Jes. 51:7,13)

Hän lopetti huomautuksensa tällä haasteella:24 Voittakaamme pelkuruus rohkeudella. Olkaamme pelottomia Kristuksen lähettiläitä ja seisokaamme lujina Jumalan Vapahtajamme kunniaksi vetäen toisia iankaikkisen tuomion tulesta (Juuda 22-23).

FJGFranklin ja hänen vaimonsa Jane

Seisoen vanhurskauden puolella

Franklin ei vaadi tämän kansakunnan pastoreita ja evankelistoja tekemään sellaista, jota hän itse ei ole valmis tekemään. Hänestä on itse asiassa tullut profeetallisen äänen malli, joka puhuu rohkeasti kansamme syntejä vastaan. Siinä prosessissa hän on tarttunut härkää sarvista monissa tilanteissa. Ajattele hänen kommenttejaan seuraavissa sosiaalisissa ja moraalisissa kysymyksissä:

Abortti — “Ei ole mitään sijaa kompromissille sellaisissa suoraviivaisissa kysymyksissä kuin abortti … Jumala on antanut meille selkeän raamatullisen ohjeen, jota meidän täytyy noudattaa ja totella … Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijana minä uskon, että tästä kysymyksestä ei voi neuvotella. Abortti on väärin. Se on syntymättömän lapsen murha eikä mikään maan laki eikä puoluefoorumi voi koskaan laillistaa sitä.”25

Asevalvonta — “Asevalvontaehdotukset, jotka nyt kiertävät Washingtonissa ja monien osavaltioiden pääkaupungeissa, eivät käsittele tärkeämpää kysymystä – jatkuvaa viihdeteollisuuden [elokuvissa, musiikissa ja videopeleissä] esiintuomaa väkivallan painetta. Mutta ongelma – villakoiran todellinen ydin – ei ole käytetyissä väkivallan välineissä … Väkivallan juuri on ihmisen pahassa ja turmeltuneessa sydämessä.”26

Islam — “Islam on vihan uskonto. Se on sodan uskonto.”27 ”Muslimeille rauha tulee vain islamiin alistumisen kautta. Puhuessaan rauhasta he tarkoittavat alistumista heidän uskonnolleen… Maailmanlaajuisesti kymmeniä tuhansia miehiä, naisia ja lapsia on teurastettu Allahin nimessä Islamin verisen lipun alla.”28

ISIS — “ISIS:in pahuuden ei todellakaan pitäisi järkyttää meitä – se on täysin sopusoinnussa heidän lopullisen ohjelmansa kanssa nopeuttaa viimeistä apokalypsia … Yksi asia on varma – eräänä päivänä kaikkien polvet taipuvat ja jokainen kieli tunnustaa Isäjumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.”29

Hindulaisuus — “Ei yksikään elefantti, jolla on 100 kättä, voi tehdä minulle mitään. Ei yksikään heidän 9000 jumalastaan johda minua pelastukseen.”30

Samaa sukupuolta olevien liitot — “Jeesuksen Kristuksen todelliset seuraajat eivät voi hyväksyä samaa sukupuolta olevien avioliittoa riippumatta siitä, mitä presidenttimme, kongressi ja korkein oikeus, media, tai viimeinen gallup asiasta sanoo … Jumala itse on ratkaissut tämän moraalisen kysymyksen eikä se ole alistettavissa ihmisen tekemille korjauksille ja muutoksille. Lopussa haluaisin mieluummin olla yleisen mielipiteen väärällä puolella, kuin Kaikkivaltiaan Jumalan väärällä puolella, joka on vahvistanut elämisen mallin luomalleen maailmalle.”31

Homoseksuaalisuus — “Seurakunta on vaarallisella maalla, kun se poistuu Kristuksen opetuksesta ja yrittää määritellä uudelleen Hänen käskyjään ja tinkiä Hänen totuudestaan. Raamatussa on monia asioita, joista kristityt ovat eri mieltä, mutta mitä tulee elämän ja avioliiton pyhyyteen, Raamattu on kristallin kirkas. On myös selvää, että homoseksuaalisuus on sanottu synniksi – siinä ei ole mitään jossia eikä muttia.”32

vessatTranssukupuolisten vessat — “Ajatus ei ole ainoastaan naurettava, se on vaarallinen. Terve järki sanoo, että se avaa oven kirjaimellisesti kaikenlaisille vakaville huolenaiheille, joihin kuuluu seksuaalisten saalistajien pääsy lasten kimppuun. Se loukkaa joka suhteessa molempien sukupuolten, aikuisten ja lasten, yksityisyyttä ja säädyllisyyttä.”33

Sekularismi — “Kun Berliinin muuri kaatui, kaikki sanoivat, että me voitimme … [mutta sitten] tuli sekularismi. Ja sekularismi ja kommunismi ovat sama asia. Ne ovat jumalattomia. Ne ovat anti-Kristus.”34

Kristittyjen vaino — “Amerikassakin on viime aikoina kasvanut antikristillinen taipumus ja suvaitsemattomuus, joka on muuttamassa kansakuntamme läpikotaisin avaten ovet kaikenlaiselle syrjimiselle ja uskonnonvapauden menettämiselle, josta kuulemme päivittäin uutisista.”35

Hallinto — “Elämme nyt ajassa, jossa näemme Antikristuksen hengen hallitustasolla.”36 ”En luota lainkaan, että joku poliitikko tai puolue kääntäisi tämän maan toiseen suuntaan. Ainoa toivo tälle maalle on, että Jumalan miehet ja naiset ottavat kantaa.”37

Pelko — “Tuleeko meistä pelkureita, koska pelkäämme? Voitaisiinko kaulamme katkaista? Jonakin päivänä se ehkä voidaan. Entä sitten? Siitä vain!”38

Sukset ristissä presidentin kanssa

Useissa tilanteissa Franklin on rohkeasti noussut presidentti Obamaa vastaan julkisuudessa. Toukokuussa 2012, kun Obama hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliiton, Graham tuomitsi presidentin julistamalla, että hän oli ”puinut nyrkkiä samalle Jumalalle, joka määritteli avioliiton”.39

Presidentin rukousaamiaisella tämän vuoden helmikuussa presidentti Obama sattui puolustamaan islamilaisia barbaarisia tekoja esittäessään seuraavan huomautuksen: ”Ettemme ylpeilisi ja luulisi tämän olevan ominaista vain jollekin toiselle paikalle, niin muista, että ristiretkien ja inkvisition aikoina ihmiset tekivät kauhistuttavia tekoja Kristuksen nimissä.”40 Franklin’in vastaus oli nopea ja voimakas:41

Herra presidentti, monet ihmiset historiassa ovat käyttäneet Jeesuksen Kristuksen nimeä toteuttaakseen pahoja asioita omien halujensa vuoksi. Jeesus kuitenkin opetti rauhaa, rakkautta ja anteeksiantamista. Hän tuli antamaan elämänsä ihmiskunnan syntien tähden, ei ottamaan elämää. Muhammed sitä vastoin oli soturi ja tappoi viattomia. Kristuksen tosi seuraajat jäljittelevät Kristusta – Muhammedin tosi seuraajat jäljittelevät Muhammedia.

Kutsu kansakunnalle parannukseen

Franklin on juuri ilmoittanut, että hän suunnittelee viedä parannuksen sanomansa koko kansakunnalle vuoden 2016 aikana pitämällä rukouskokouksia jokaisessa osavaltiossa ennen marraskuun presidentin vaalia. Hän on antanut sille nimen The Decision America Tour.42 Hän sanoo haastavansa amerikkalaisia:43

  1. Rukoilemaan hartaasti kansakunnan puolesta.
  2. Elämään uskoaan rohkeasti.
  3. Ottamaan kantaa vanhurskauden puolesta.
  4. Asettumaan ehdolle julkisiin virkoihin.
  5. Äänestämään.
  6. Olemaan suola ja valo kansakunnalle.

Näin Franklin tiivistää rukouskokousten kokonaistarkoituksen:44

Tämän maan ainut toivo on kaikkivaltias Jumala ja Hänen Poikansa. Emme voi enää istua joutilaina. LGBT-aktivistit, abortin kannattajat, aggressiiviset ateistiset ryhmät ym., jotka eivät välitä Jumalan Sanasta, yrittävät työntää ohjelmansa alas kurkuistamme. Meidän täytyy käyttää jokainen tilaisuus puhua raamatullisten normien puolesta ja antaa valomme loistaa. Meidän täytyy toimia säilyttääksemme uskonnolliset vapautemme, jotta voimme jatkaa evankeliumin julistamista vapaasti. Jos kristittyinä seisomme yhdessä ja annamme äänemme kuulua, niin uskon, että Jumala voi käyttää meitä saamaan aikaan muutoksen. Toivon, että alat rukoilla kanssamme nyt.

Johtopäätös

Meidän täytyy kiittää Jumalaa tästä rohkeasta kristitystä johtajasta. Meidän täytyy rukoilla hänen turvallisuutensa puolesta ja meidän täytyy rukoilla menestystä hänen kansalliselle kiertueelleen ensi vuonna. Kehottaisin teitä kaikkia osallistumaan oman valtionne rukouskokouksiin. Voit kirjautua päivityksiin koskien rukouskokousta valtiossasi osoitteessa: http://billygraham.org/decision-america-tour.

Siihen asti jokaisen meistä tunnustavista kristityistä täytyy olla valmis puolustamaan näkyvästi Jeesusta ja Jumalan Sanaa.

FG2

Read Full Post »