Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘selibaatti’

The Grand Old Papal Duke and the March Up and Down the Hill
By Shaun Willcock, 7.3.2019, suom. SK

Voi, vanha kunnon Yorkin herttua,
Hänellä oli tuhat miestä;
Hän marssitti ne mäen päälle
Ja hän marssitti ne taas alas.

Tämä vanha lastenloru kuvaa hyvin hiljattain pidettyä Vatikaanin huippukokousta koskien lasten seksuaalista hyväksikäyttöä pappien ja piispojen toimesta. Laita sanojen ”vanha kunnon Yorkin herttua” tilalle sanat ”Fransiskus, Rooman paavi” niin se sanoo kaiken. Fransiskus marssitti kardinaalinsa, arkkipiispansa, piispansa ja pappinsa Rooman seitsemän kukkulan (Ilm. 17:3,9) päälle – ja mitä sitten?

Hän marssitti heitä taas – alas. Tultuaan kaikkialta maailmasta ja päästyään kokoukseen he kuuntelivat puheita, katselivat videoita, sulkivat silmänsä rukoukseen – ja sitten palasivat kotiin. Huippukokous ei saavuttanut mitään. Pappien hyväksikäyttö tulee jatkumaan, kuten on jatkunut satoja vuosia ja salaukset ja valheet tulevat jatkumaan, kuten aina ennenkin.

Homoseksuaalisen agendan vitsaus on vallitseva kirkon sisällä ja sitä ajavat järjestäytyneet ja suojatut verkostot rikoskumppanuuden ja mafialaisen vaikenemislupauksen ilmapiirissä. – Roomalaiskatoliset kardinaalit Walter Brandmüller ja Raymond Leo Burke –

Huippukokous: Näytelmä, että tehdään jotakin tekemättä mitään

Kokous nimeltä ”Alaikäisten suojeleminen kirkossa” kesti vuoden 2019 helmikuun 21. päivästä 24. päivään. Tänä aikana kaikkien maailman piispojen konferenssien päämiehet tapasivat Vatikaanin jesuiittapaavin sekä monia kardinaaleja ja muita Vatikaanin virkamiehiä keskustellakseen tästä roomalaiskatolisen instituution kriisistä. Kokouksessa keskityttiin kolmeen pääaiheeseen: ”Vastuu (Responsibility); Tilivelvollisuus (Accountability); Läpinäkyvyys (Transparency)”, kaikki hyvin suosittuja sanoja, mutta täysin vailla merkitystä Rooman piispojen, arkkipiispojen, kardinaalien ja itse Rooman paavin huulilla. Epäilemättä monet näistä papillisista pervertikoista ovat tulevaisuudessa varovaisempia. Epäilemättä monet jatkavat, tulevat pidätetyiksi ja joutuvat vankilaan. Epäilemättä sadat, ehkä tuhannet papilliset päät vielä kierähtävät, mutta kaikki se on silmänlumetta. Se on ääntä ja raivoa, joka ei merkitse mitään. On oleva hurskaita järkytyksen, kauhun ja raivon huutoja, mutta hyväksikäyttö ei tule loppumaan.

Maailmalle, samoin kuin miljoonille raivostuneille ja järkyttyneille roomalaiskatolisille, on jäänyt vaikutelma, että jotain on tehty ja että enemmän vielä tehdään, eikä Vatikaani muuta haluakaan. Maltan katolinen arkkipiispa Charles Sciculna sanoi: ”Tämä on uusi aika läpinäkyvyyden kannalta. Piispoja aletaan pitää vastuullisina. Toivon, että ihmiset pitävät tätä käännekohtana.”1 Kyllä, valitettavasti monet näkevät sen käännekohtana ja silti mitään kääntymistä – mitään todellista katumusta, mitään todellista kääntymystä – ei ole tapahtunut. Se ei ole läpinäkyvyyden uusi aika eikä piispojen suurta enemmistöä pidetä tilivelvollisina. Voi, varmasti joitakin pidetään ja annetaan vaikutelma, että ollaan ”läpinäkyvämpiä”. mutta katolinen systeemi vetää yhtä köyttä ja jatkaa etsien keinoja salata hyväksikäyttö ja selvitä siitä kuin koira veräjästä, sillä tämä globaali papillinen perversio ei ole pelkästään hapatus muutoin happamattomassa ”kirkossa”. Se ei ole vain muutama mätä omena muuten kauniissa korissa, eikä se ole uusi ilmiö. Se on luontainen osa paavillista systeemiä ja on aina ollut. Ovatpa uhrit olleet poikia, tyttöjä, nunnia, naineita naisia, naimattomia tyttöjä, tai jopa muita pappeja – seksuaalinen hyväksikäyttö on roomalaiskatolisessa systeemissä mittasuhteiltaan pandeeminen vuosisatainen iljetys.

Fransiskuksen valhe: Hän haluaa meidän uskovan, että monet piispat eivät tienneet, mitä tapahtui heidän nenänsä edessä

Huippukokouksen ensimmäisenä aamuna pitämässään puheessa Fransiskus sanoi: ”Ihmiset … katsovat meihin, eivätkä odota meiltä yksinkertaisia ja ennustettavia tuomitsemisia, vaan konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä, jotka toteutetaan. Meidän on oltava konkreettisia.”2 Hyviä sanoja. Mutta – yllätys, yllätys – mitä tämä huippukokous tuotti? Yksinkertaisia ja ennustettavia tuomitsemisia. Annettiin vaikutelma, että nyt tehdään jotakin, mutta loppujen lopuksi ”konkreettiset ja tehokkaat toimenpiteet” jäivät kokonaan puuttumaan.

Fransiskus rukoili: ”Valaiskoon Neitsyt Maria meitä, kun pyrimme parantamaan niitä vakavia haavoja, joita pedofilian skandaali on aiheuttanut sekä pienissä että uskovaisissa.” Rukous ”Marialle” on rukous demonille – sillä todellinen Maria, Herran inhimillisen luonnon äiti, ei ole jumalallinen eikä voi kuulla rukouksia eikä vastata niihin. Hän rukoili myös, että ”Pyhä Henki ylläpitäisi meitä näiden päivien ajan ja auttaisi meitä muuttamaan tämän pahuuden tilaisuudeksi tietoisuuteen ja puhdistukseen”. Pyhä Henki ei tietenkään ollut missään mielessä läsnä, sillä katolinen uskonto ei ole Jeesuksen Kristuksen kirkko.

Mitä tulee ”tämän pahuuden muuttamiseen tilaisuudeksi tietoisuuteen ja puhdistukseen”, niin olemme usein kuulleet, että maailman roomalaiskatoliset piispat ja papit tarvitsivat tätä huippukokousta, jotta he tulisivat tietoisiksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön pahuuden laajuudesta. Tämä on kuitenkin vain uusi savuverho! Onko koko maailmassa pappia tai piispaa, jonka pää on ollut pensaassa nämä viimeiset vuosikymmenet niin, että hän on ollut tietämätön siitä, että tämä skandaali keikuttaa paavillista systeemiä sen perustuksia myöten? Lähtikö yksikään tämän kokouksen valtuutetuista sieltä sanoen: ”Meillä ei ollut aavistustakaan, että se oli näin pahaa?” Se kaikki on vain sanojen ovelaa käyttämistä hämmentämään ja rauhoittamaan roomalaiskatolisten uskovaisten massat kuten myös muun maailman.

Ja kun puhutaan ”puhdistuksesta”, niin olkaamme selvillä tässä asiassa: roomalaiskatolisen järjestelmän hierarkiaa ei tulla puhdistamaan. Ei mitenkään. Ei nyt. Ei huomenna. Ei koskaan. Se pysyy täsmälleen samana, kuin oli ennen kokousta; he tulevat jatkamaan lasten ja myös naisten hyväksi käyttämistä; saalistajapappeja tullaan hiljaisesti siirtelemään muihin hiippakuntiin, joissa he tulevat jatkamaan perversioitaan; ja tämän uskonnollisen systeemin, tämän ”paholaisten asuinpaikan”, tämän ”saastaisten henkien tyyssijan” (Ilm. 18: 2) moraalinen saasta jatkuu entisellään.

Toinen Fransiskuksen valhe: Hän haluaa meidän uskovan, että monet hierarkiassa eivät tienneet, että heidän olisi pitänyt poistaa lasten hyväksikäyttö kirkossa

Huippukokous alkoi ja vain muutamaa päivää myöhemmin se oli ohi. Sitten Fransiskus puhui pyhiinvaeltajille Vatikaanin Pyhän Pietarin aukiolla.

Hän sanoi, että kokouksen seuraus oli nyt koko roomalaiskatolisen ”kirkon” vastuun suurempi ymmärtäminen hävittää hyväksikäyttäminen.3 Mietipä tätä hetkinen. Itsensä Rooman paavin mukaan suuri määrä kardinaaleja, arkkipiispoja ja piispoja katolisessa systeemissä (sillä tätä hän tarkoitti ”kirkolla” – hierarkiaa, pappeja) ei koskaan aikaisemmin kuvitellut, että heillä oli mitään vastuuta hävittää lasten seksuaalinen hyväksikäyttö pappien toimesta! Ja nämä miehet ovat roomalaiskatolisten uskovaisten ns. ”pastoreita”, ”paimenia”? Miehet ovat niin täysin tietämättömiä, ei vain omasta oletetusta työstään, vaan myös mistä tahansa moraalisesta vastuusta ihmisinä suojella nuoria ja haavoittuvia! Ja tällaisille miehille roomalaiskatoliset uskovat hengellisen hyvinvointinsa ja sielunsa? Se on hirveää. Nämä miehet eivät mitenkään täytä raamatullisia vaatimuksia ”piispoina” (ks. 1. Tim. 3). He ovat väärän ”kirkon” vääriä paimenia. He ovat katumattomia, pahoja miehiä, jotka pönkittävät väärää uskonnollista systeemiä, joka on portto eikä Kristuksen neitsytmorsian.

Fransiskus jatkoi huippukokouksen yhteenvetoa: ”Kuulimme uhrien äänen, rukoilimme ja pyysimme Jumalalta ja loukkaantuneilta anteeksi, tulimme tietoisiksi vastuustamme, velvollisuudestamme noudattaa oikeudenmukaisuutta, hylätä radikaalisti jokainen vallan ja omantunnon väärinkäytön muoto ja seksuaalisen hyväksikäytön muoto.” Valitettavasti katolisten rukoukset eivät ole todelliselle ja elävälle Jumalalle, vaan roomalaiskatolisuuden väärälle jumalalle.

Sellaisten katumattomien miesten rukoukset ovat myös tekopyhiä, tyhjiä, turhia ja hyödyttömiä. Ja jälleen kerran Fransiskus sanoi, että he ovat nyt tietoisia vastuustaan! – ikään kuin tähän huippukokoukseen saakka tämän systeemin piispat eivät olisi tienneet satoja vuosia, että heidän pitäisi suojella heikkoja ja haavoittuvia ja katsoa, että syylliset rangaistaan! Kuinka typeriä tämä Rooman paavi luulee ihmisten olevan? (Historia ja katolisuuden asema tänä päivänä todistavat, että paavi ei luule vaan tietää. Suomentajan kommentti.)

Fransiskus jatkoi: ”Haluamme, että kaikki kirkon toiminnot ja paikat ovat aina täysin turvallisia alaikäisillemme [se ei tule toteutumaan koskaan eikä milloinkaan]; että kaikki mahdolliset toimenpiteet toteutetaan niin, että tällaisia rikoksia ei enää tapahdu [kauhea tragedia on, että niitä tapahtuu – koko ajan kaikkialla maailmassa]; että kirkko palaa täysin uskottavaksi ja luotettavaksi tehtävässään palvella ja opettaa pienimpiä Jeesuksen opetuksen mukaan [ainoa ”tehtävä”, joka paavinvallalla on koskaan ollut, on tehtävä rikastua ja laajentaa valtaansa; se ei ole koskaan huolehtinut lapsista, eikä koskaan tule huolehtimaan; ja se tulee koskaan olemaan uskottava vain hengellisesti sokeiden seuraajiensa silmissä].”

Huippukokouksen Jesuiitta-moderaattori suoltaa samaa valhetta

Kun kokous oli ohi, sen moderaattori, yksi jesuiittapapeista, nimeltä Federico Lombardi, jatkoi antaen uskomattoman vaikutelman, että monet piispat olivat muka tietämättömiä rikosten laajuudesta. Hän sanoi: ”Paavi selitti aikomustaan … auttaa piispoja ymmärtämään täysin, mitä heidän täytyy tehdä … [Paavi] haluaa heidän olevan tietoisia uhrien draamasta ja kärsimyksestä. Kaikki tämä saa aikaan jokaisessa piispassa eräänlaisen vastuuntunnon voimallisen (forceful) esiintulemisen.”4

Tuleeko meidän todella uskoa, että nämä katoliset piispat eivät ymmärrä, mitä pitäisi tehdä ja ovat tietämättömiä keskuudessaan olevien lasten kärsimyksestä? Ja jos mies on noussut piispan asemaan tässä systeemissä ja silti hänen vastuuntuntoaan on ”pakotettava” (force) esiin, niin millainen moraalinen hirviö hän onkaan?

Mihin toimiin tarkasti ottaen Rooman ”kirkko” ryhtyisi huippukokouksen jälkimainingeissa? Lombardin mukaan kolme tulevaa toimintaa olisivat:5

Ensinnäkin uusi asiakirja Fransiskukselta koskien ”alaikäisten ja haavoittuvien henkilöiden suojelemista”, ehkäisemään hyväksikäyttöä ja edistämään taistelua sitä vastaan (Hohhoijaa. Uusi asiakirja. Se tulee olemaan todella tehokas).

Toiseksi, Vade mecum (no niin, ainakin oletamme hänen tietävän, mitä se on) inkvisitiosta auttamaan piispoja selvästi ymmärtämään velvollisuutensa ja tehtävänsä. (Olisi luullut, että tullessaan piispoiksi nämä miehet tiesivät velvollisuutensa ja tehtävänsä tämän kaltaisessa tärkeässä asiassa. Jatkuvaa latinan sanojen viskelemistä – se saa sen kuulostamaan ikään kuin he todella tekisivät jotain suurta.)

Kolmanneksi, luokaa työryhmiä (tuo varmasti kuulostaa tärkeältä) auttamaan hiippakuntia, joiden on vaikea kohdata ongelmia ja tuottaa aloitteita alaikäisten suojelemiseksi (kuinka vaikeaa se voi olla? Jos pappi on syyllinen, hän on syyllinen ja suojellaksenne lapsia pitäkää heidät erossa näistä miehistä, ei vain rippituolissa vaan kaikkialla).

Yhteenveto: Fransiskus marssitti heidät mäen päälle ja hän marssitti heidät taas alas.

Jotkut puhuvat: Homoseksuaalisuus pappien keskuudessa tärkein syy papilliseen lasten hyväksikäyttöön

Ainakin muutamat roomalaiskatolisen instituutin kardinaaleista tulivat avoimesti esiin ja osoittivat tärkeää syytä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön pappien toimesta – joka on massiivinen homoseksuaalisuus.

Tosiasiaksi jää, kuten olemme toisaalla usein kirjoittaneet, että sodomia on yleistä papistossa. Se on ollut sitä aina. Pappien avioliiton kieltäminen helpottaa homoseksuaalisten miesten pääsyä pappeuteen – varsinkin, kun se tarjoaa heille niin monia väyliä luonnottomiin himoihinsa. Se alkaa seminaareista, joissa pappiskoulutuksessa olevat nuoret miehet elävät läheisesti yhdessä; se on yleistä luostareissa, jotka ovat täynnä naimattomia miehiä; ja sitten heillä on loputtomia mahdollisuuksia väärinkäyttää valtaansa pappeina rippituolin kautta viettelemällä miehiä ja myös lapsia – mukaan lukien poikia. Varsinkin poikia.

Ja kuitenkin tämä Vatikaanin huippukokous kutsuttu muka käsittelemään hirvittävää syntiä ja rikollisuutta papistossa, joka hyväksikäyttää lapsia, jätti jokseenkin vaille huomiota papiston homoseksuaalisuuden! Tästä huomautti kardinaali nimeltä Gerhard Mueller, entinen johtaja Vatikaanin uskonopin kongrekaatiossa (Congregation for the Doctrine of the Faith), jota aiemmin kutsuttiin inkvisitioksi. Hän sanoi, että homoseksuaalinen tekijä jätettiin huomiotta keskusteluissa. ”Uskonopin kongrekaatiossa meillä oli tilastollisesti täydellinen yhteenveto, hän sanoi. Yli 80 % alle 18-vuotiaiden seksuaalisen hyväksikäytön uhreista oli murrosikäisiä tai vähän vanhempia poikia. Mutta tulevassa torstaina alkavassa hyväksikäytön huippukokouksessa näillä tiedoilla ei ole mitään roolia, mikä on kohtuutonta.6 (kursiivi lisätty).

Miksi tietoja ei huomioitu? Yksinkertaisesti, koska roomalaiskatolisen systeemin pappishierarkia on täynnä homoseksuaaleja. Ja mikä tahansa homoseksuaalisten pappien ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön välistä suhdetta koskeva sisäinen tutkinta avaisi väistämättä matoja kihisevän purkin. Mueller ei ollut ainoa kardinaali, joka puhui tästä suoraan. Kaksi muuta kardinaalia, Walter Brandmüller ja Raymond Leo Burke, jotka puhuivat Roomassa kokoontuneille piispojen kokousten puheenjohtajille, sanoivat: ”Homoseksuaalisen agendan vitsaus on vallitseva kirkon sisällä ja sitä ajavat järjestäytyneet ja suojatut verkostot rikoskumppanuuden ja mafialaisen vaikenemislupauksen (omertà) ilmapiirissä.”7

Se, että useat kardinaalit puhuvat avoimesti ja jopa julkisesti homoseksuaalisuuden yleisyydestä papistossa ja viittaavat siihen ”vitsauksena”, on uskomatonta. Tämä osoittaa, kuinka laajalle levinnyttä se todella on. He eivät koskaan sanoisi sellaista asiaa, jolla on kaikki mahdollisuudet vahingoittaa heidän ”kirkkoaan”, elleivät tietäisi sen olevan totta.

”Vastuu, tilinvelvollisuus, läpinäkyvyys”: Merkityksettömiä sanoja Rooman johtajien huulilla

Tämän artikkelin alussa sanoimme, että huippukokouksen kolme tärkeintä aihetta olivat ”Vastuu (Responsibility); Tilivelvollisuus (Accountability); Läpinäkyvyys (Transparency)” ja että kaikki kolme eivät merkitse mitään Rooman piispojen, arkkipiispojen ja kardinaalien huulilla eikä myöskään itse paavin huulilla. Kuinka nämä kolme pääaihetta voisivat saavuttaa todellisia ja konkreettisia tuloksia? Tässä ovat ainoat mahdollisuudet – mutta voit olla varma, että yksikään niistä ei toteudu:

Vastuu: kaikki piispat, arkkipiispat, kardinaalit ja paavi itse ottavat täyden vastuun; myöntävät, että he itse ovat rikollisen, pahan, maailmanlaajuisen skandaalin perussyy; myöntävät, että heidän oma oppinsa pappien selibaatista on kriisin ytimessä ja on aina ollut ja sallivat pappiensa mennä naimisiin; myöntävät, että sodomiitti-pappeja on kannustettu ja kautta vuosisatojen; estävät kaikkia sodomiitteja palvelemasta pappeina; myöntävät, että lapsia hyväksikäyttäviä pappeja on kannustettu ja suojeltu kautta vuosisatojen; ja välittömästi luovuttavat kaikki tällaiset papit syyttäjäviranomaisille heti, kun heidät on löydetty (olisimme sanoneet saman sodomiitti-papeille, mutta valitettavasti monet maat eivät enää käsittele sodomiaa rikoksena, josta heitä syytettäisiin, vaikka Rooma tekisikin sen). Todennäköisyys, että jotakin edellä mainitusta toteutuisi: nolla %.

Tilivelvollisuus: Tilivelvollisuuden hengessä tämä moraalisesti saastainen, täysin paha uskonnollinen systeemi pitäisi hajottaa ja tunnustaa, että se on suurin pahuus, joka koskaan on häväissyt maan kasvoja. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla %.

Läpinäkyvyys: sitä ei tarvittaisi, jos koko uskonnollinen systeemi hajotettaisiin. Rooman systeemin olemassaolon täytyisi loppua. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla % – ainakaan ennen kuin Herra itse tuhoaa sen maailman lopussa (2. Tess. 2: 8).

Niinpä tietäen, että he ohittavat vastuun ja tilivelvollisuuden näkökohdat, eivätkä varmasti pura koko hirvittävää systeemiä, ainoa tapa olla edes jonkin verran läpinäkyvä, olisi ripin lakkauttaminen, niin ettei yksikään lapsi, yksikään naimaton tai naimisissa oleva nainen ole koskaan kahden kesken poikamiespapin kanssa rippituolissa tai sen ulkopuolella tunnustamassa sisimpänsä salaisuuksia syntiselle ihmiselle ja joudu vähitellen hänen viettelemäkseen. Todennäköisyys, että tämä toteutuisi: nolla %.

Maaliskuussa 2019.

Shaun Willcock is a minister, author and researcher. He runs Bible Based Ministries. For other articles (which may be downloaded and printed), as well as details about his books, audio messages, pamphlets, etc., please visit the Bible Based Ministries website; or write to the address below. If you would like to be on Bible Based Ministries’ email list, to receive all future articles, please send your details.

Read Full Post »

The Things We Leave Behind
By Pete Garcia 9.2.2019, suom. SK

Yksi suurimmista esteistä, joita ihmisillä on tulla kristityksi, on, että he luulevat kaiken hauskan loppuvan siihen, kuten liityttäessä papistoon, jossa heillä ei ole muuta odotettavaa, kuin selibaatti ja loputtomat saarnat. He näkevät vain kieltoja ”älä” eikä mitään siitä vapaudesta, joka löytyy Kristuksessa.

Uskontomme

Kirkot kaikkialla hedelmällisellä tasangolla ovat täynnä ”hurskaita” ihmisiä, joiden kasvojen halkeaisivat kahtia, jos he joskus yrittäisivät hymyillä. Tämä johtuu suurelta osin saarnaajista ja pastoreista, jotka kuumeisesti rakentavat aidan oppiensa ympärille pitämään laumansa sisällä vakuuttamalla seurakunnilleen, että heidän moraaliset perinteensä ovat ainoa tie Jeesuksen tykö, mutta se myös pitää tehokkaasti monet ulkona. Meidät pitäisi tuntea rakkaudesta (1. Joh. 3:11), ei kyvystämme olla uskonnollisia. Uskonto itsessään ja itsestään ei milloinkaan ole pelastanut KETÄÄN.

Rakastettavuutemme ei kuitenkaan vapauta meitä velvollisuudestamme olla erottamiskykyisiä. Jeesus kehotti opetuslapsiaan olemaan älykkäitä kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset, kun menevät ulos susien keskelle (Matt. 10:16). Meillä voi olla erottamiskykyä vasta, kun olemme täytetyt Hengellä ja vietämme aikaa Hänen sanassaan. Nämä kaksi johtuvat henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen Kristukseen. Suhde ei ole sama asia kuin uskonto. Uskonnot ovat ideologioita täynnä rituaaleja ja tekoja, jotka tuovat ihmisen (omasta mielestään) lähemmäksi jumalaansa yrityksessä tehdä itsensä arvokkaaksi kyseiselle jumalalle. Henkilökohtainen suhde maailmankaikkeuden Luojan kanssa korostaa kyvyttömyyttämme pelastaa itsemme, koska jos ymmärrämme, kuka Jumala on, niin tiedämme, ettemme milloinkaan yllä Hänen vanhurskauden malliinsa. Vain Jeesus voi tehdä meidät otollisiksi Jumalalle, kun hyväksymme Hänen ilmaisen pelastuksen tarjouksensa (Joh. 3:16).

Kokemuksemme

”Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli” (Sananl. 18:24, Biblia 1776).

Menneet kokemukset auttavat muotoilemaan maailmankuvaamme ja toimivat kuin peräsimenä ratkaisuille, joita teemme tulevaisuudessa. Oikein käytettyinä ne voivat olla hyödyllisiä, mutta kukaan ei ole päässyt kovin pitkälle elämässä, jos on juuttunut elämään menneisyydessä. Jollakin on ehkä ollut huono kokemus seurakunnassa, tai ”kristittyjen” kanssa ja sanoutunut irti heistä ja heidän Jeesuksestaan lopullisesti.

Se voi olla äärimmäisen vaikea este voittaa, koska kukaan ei voi suostutella sinua toisiin ajatuksiin kokemustesi suhteen. Ehkä pappi käytti sinua hyväkseen, tai joku seurakunnasta petkutti sinulta kovalla työllä ansaittua rahaa. Voin lohduttaa sinua vain, että kaikki ihmiset ovat viallisia ja valitettavasti kristitytkin ovat ihmisiä.

Ajattele kuitenkin sitä, että Jeesus oli enemmän kuin vain ihminen – Hän oli myös täydellisesti Jumala. Hänen ei ollut pakko tulla maan päälle kuolemaan syntiemme tähden, mutta päätti tehdä sen johtuen äärettömästä rakkaudestaan meihin. Älä pahenna kärsimääsi vahinkoa hylkäämällä se ainoa täydellinen, pyhä, nuhteeton ihminen – johtuen jostakin vahingosta, jonka sinulle on aiheuttanut joku, joka väittää olevansa Hänen edustajansa. Usko ja luota Jumalaan ja anna Hänen lajitella pois paha siemen aidoista uskovista.

Älä tuomitse kristinuskoa ja Kristusta sen perusteella, että joku teki sinulle vääryyttä aikoinaan. Kristus voi olla ystävä veljeäkin uskollisempi. Hän ei milloinkaan petä sinua, eikä hylkää sinua. Jopa kun olet elämäsi syvimmässä laaksossa Hän rakastaa sinua, kun kukaan muu ei sitä tekisi.

Järkemme

”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti” (1. Kor. 2:14).

Nykyisessä modernissa maailmassa kristityksi tulemista on myös verrattu eräänlaiseen mielisairauteen. Kuin menisi entisajan hullujenhuoneeseen, jossa kyltti oven päällä toteaa pahaenteisesti: ”Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää!” Uudestisyntyneeksi uskovaksi tuleminen on sopeutumista kaiken järjen hylkäämiseen, koska me uskomme Jumalaan, jota kukaan ei voi nähdä, mikä paljolti on totta, vaikka todistusaineisto Raamatun Jumalasta on musertava.

Uskottomalle Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hullutus, koska se kieltää ihmiskunnan kyvyn vaatia mitään ansiota oman pelastuksemme hyväksi. Tämä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen. KAIKKI muut uskonnot julistavat, että sinun täytyy TEHDÄ jotakin hyvittääksesi joku jumala tai kanssaihminen saavuttaaksesi Paratiisin, Taivaan, Nirvanan, Kolobin jne. Kristinuskon pelastus perustuu pelkästään yhteen asiaan, joka erottaa meidät jokaisesta muusta tämän planeetan elämänmuodosta ja se on meidän kykymme ajatella ja perustella. Meidän on vapaaehtoisesti tehtävä tuo päätös tulla Kristuksen tykö. Kun hylkäämme omat yrityksemme pelastaa itsemme ja sen sijaan riipumme kiinni Jeesuksessa Kristuksessa, niin silloin ja vasta silloin meillä voi olla rauha Jumalan kanssa Hänen Poikansa kautta.

Aineellisuuden halu

”Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ’Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua’.” (Markus 10:21)

Huomaa tässä yhteydessä, että Jeesus ei ollut vielä mennyt ristille. Tuohon aikaan risti ei ollut vain julma kidutusväline, vaan juutalaisille se oli Jumalan kirouksen symboli (5. Moos. 21:23). Jeesus katsoi tähän nuoreen mieheen ja saattoi nähdä, että hänen varallisuutensa oli hänen turvapeittonsa. Hän oli ollut uskollinen käskyille (uskonto), mutta luotti enemmän maalliseen omaisuuteensa kuin Jumalaan. Siksi, kun Jeesus kehotti häntä myymään omaisuutensa, se tarkoitti, että hänen tuli kieltää tämä maailma. Ottamalla ristinsä hänen on kiellettävä itsensä, jopa terveytensä. Tämä ajattelutapa törmää liian moniin terveys-, rikkaus-, ja menestysevankeliumin liikkeessä, josta on tullut niin suosittu Amerikan seurakuntamaailmassa näinä päivinä.

Tämä maailma

”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi” (Fil. 3:20-21)

Kristityille, joilla on toinen jalka maailmassa. sanoisin: Muistakaa Lootin vaimoa! (1. Moos. 19:26). Me emme saa liikaa kiinnittyä tähän maailmaan, emmekä sen asioihin. Se, että niin moni kristitty on kiinnittynyt tähän maailmaan, on jälleen osittain tunnustuskunnallisten uskontojen vika. Kun seurakunta kieltäytyy opettamasta kaikkea Jumalan sanaa, sen on täytettävä tämä suuri profeetallinen tyhjiö jollakin ja tuo jokin tavallisesti keskittyy vain siihen, mikä on tässä ja nyt, eikä tuleviin asioihin.

Kun annat elämäsi Jeesukselle Kristukselle, sinusta tehdään uusi luomus (2. Kor. 5:17). Et ole enää vain tämän maailman asukas, vaan sinulla on uusi kansalaisuus taivaassa Jumalan kanssa. Sillä hetkellä, kun tulet kristityksi, alat elää iankaikkisuudessa. Ihminen voi toivoa elävänsä tässä elämässä korkeintaan noin 100 vuotta ja viimeiset vuosikymmenet voivat olla ruumiin kannalta vaikeita ja tavallisesti käy niin, että sinulla on oltava joku hoitamassa sinua.  Se on niin lyhyt aika, kun otat huomioon, että sillä hetkellä, kun kuolet, sinä tuijotat iankaikkisuuden kasvoja.

Johtopäätös

Jeesuksessa Kristuksessa on vapaus, jota maailma ei voi käsittää. Mikä on tuo vapaus? Se on siinä, ettei ole enää synnin kirouksen kuoleman ja tuomion alainen (Joh. 3:18). Se on vapauttavaa, koska kuolemantuomio ei enää riipu päämme yläpuolella.

Kun näemme, että vielä asumme tässä syntiin taipuvaisessa ruumiissa (lihan teltassa, 2. Kor. 5:1-5) ja edelleen elämme langenneessa maailmassa, joka on väliaikaisesti Saatanan valvonnassa, niin vielä lihassamme ollessamme meidän on ”ahkeroitava” (ajatustreeniä, think exercise) pelastuksemme pelolla ja vavistuksella.

Kristittyinä meidän on vielä seisottava Jeesuksen Kristuksen edessä tuomiolla, mutta se ei koske pelastumistamme. Seisomme Jeesuksen Kristuksen edessä Bema-tuomiolla (1. Kor. 3:9-15) koskien tässä elämässä Kristukselle tehtyjä asioita, joko hyviä tai pahoja. Onko se, mitä teimme Jeesukselle, tehty omien päämääriemme hyväksi, vai teimmekö sen Jumalan kunniaksi? Lepäämme varmoina siitä, että ikuinen kohtalomme on turvattu siinä voitossa, jonka Kristus hankki hyväksemme ristillä 2000 vuotta sitten, jolloin kaikki syntimme – menneet, nykyiset ja tulevat, pyyhittiin pois.

Kristuksessa me pääsemme sapatinlepoon (Hepr. 4:8-16) kykenemättöminä omilla yrityksillämme säilyttämään pelastustamme, mutta löydämme rauhan Hänen täydellisen sovittavan kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemisensa kautta, rauhan niin tyydyttävän, että sitä ei voisi ostaa maailman kaikilla rahoilla. Kun päätät sallia Jumalan käyttää sinua, Hän tekee ihmeen kauttasi vaikuttaen kaikkiin ympärilläsi oleviin ja antaa sinulle elämän, joka on täynnä tarkoitusta ja mielekkyyttä, joka on kutsumuksesi arvoinen ja täynnä toivoa tulevasta elämästä. Paras elämämme ei ole tällä langenneella planeetalla; se on kirkastetuissa iankaikkisissa ruumiissamme, sitten kun hallitsemme Kristuksen kanssa. Joten heittäkäämme pois kaikki nämä merkityksettömät häiriötekijät, jotka joko estävät meitä tulemasta Kristuksen tykö, tai elämästä elämää, jota Hän on kutsunut meitä elämään.

Onko tämä maailma ollut sinua kohtaan niin hyvä, että sinun pitäisi lähteä harmitellen? Edessä on parempia asioita kuin mikään, mitä jätämme taaksemme. (C.S. Lewis)

 

Read Full Post »