Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘seurakunta’

Apostasy
By Jim Towers 14.5.2019, suom. SK

Luopumusta tapahtuu nyt jokaisessa uskonsuunnassa. Mikään seurakunta ei ole vapautettu tästä lopunajan ilmiöstä. Se osoittaa selvästi, että tempauksen hetki on lähellä. Kuten Jeesus sanoi: ”Kun näette näiden tapahtuvan, niin tiedätte, että minun paluuni on ovella.”

Näennäisesti kristillinen katolinen kirkko on mullin mallin vääristä opeista ja on ollut sitä aina, mutta tänä päivänä paavi on viemässä sitä askelta pitemmälle haluten sisällyttää islamin ym. uskonnot maailmanlaajuiseen uskontoon – aivan kuten Raamattu ennustaa käyvän lopunaikoina.

Protestanttiset johtajat eivät myöskään käsittele kysymystä terveestä opista ja siksi monet kirkot menevät harhaan. Raamatun sanat vesitetään, ja monet eivät enää tunnusta Raamatun lopullista auktoriteettia. ”Hiekalle rakennettu talo ei kestä” ja se koskee myös kirkkoja.

Tämän päivän kristillinen seurakunta perustuu enimmäkseen johtajien persoonallisuuteen ja karismaan ja/tai ns. ylistysbändiin. Mutta se on kaikki vain savua ja peilejä (kirjaimellisesti) – diskovalojen säestyksellä.

Samaan aikaan korruptio pysyy kirkon sisällä kuin leviävä syöpä, kun ulkopuoliset ateistiset ja agnostiset pervertikot takovat sotarumpuja tuhotakseen kristillisen uskon.

Sekulaarissa maailmassa monet eristetyt rikolliset on ”laitostettu” – he tekevät kaiken ulkoa opitusti; kuin horroksessa he syövät, harjoittelevat ja nukkuvat päivän tarkasti valvottuina hetkinä. Ja samalla vanhalla tavalla monet kristityt käyvät läpi kurinalaista elämää. Aivan liian monet kristityt ovat ”laitostuneet”, mikä tarkoittaa, että he elävät ja nauttivat kirkkorakennuksen seinien sisäpuolella, mutta pelkäävät kiinnittymistä sekulaariin yhteiskuntaan tuodakseen toisia uskoon; ja kun he tekevät sen, syy on vain, että saisivat nimeä itselleen, että ihmiset näkisivät heidät.

Monilla johtajilla on tutkinto, vaikka Vapahtajamme Jeesus Kristus työskenteli puuseppänä eikä Hänellä koskaan ollut teologista tutkintoa, eikä myöskään hänen opetuslapsillaan – paitsi yhdellä, Paavalilla. Niitä, joilla on tutkinnot, suositaan suuresti, mutta ns. kristilliset yliopistot ovat kadottaneet ankkuriköytensä ja jotkut menevät niihin vain huoraamaan ja tulemaan aivopestyiksi väärällä opetuksella.

Se, mitä Jeesuksella ja hänen seuraajillaan oli, oli Pyhä Henki – joka johtaa kaikkeen totuuteen.

Mutta te – teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä” (1. Joh. 2:27).

Nelikymmenvuotisen kirkossa käymiseni aikana olen saanut läheltä todistaa monia kristillisessä seurakunnassa harjoitettuja hirmutekoja: jumalanpilkkaa, itsekorotusta, haureutta, aviorikoksia, karkeaa vitsailua ja valheita. Ensimmäinen oli seurakunnassa, jossa pastori ja musiikkijohtaja kertoivat häijyjä vitsejä juutalaisista. Nuorena uskovana ajattelin, että kaikki kristityt olisivat vilpittömiä ja uskossaan aitoja, varsinkin pastorit. Läksin sieltä, enkä koskaan palannut. Seuraavaksi kävin Calvary Chapel -seurakunnassa useita vuosia, ennen kuin huomattiin, että pastori huorasi useiden seurakunnan naisten kanssa.

Kun hänet oli erotettu, tämä entinen pastori jatkoi muihin asioihin sanoen, että hänestä tuntui, että hänellä oli ”toinen seurakunta” sisällään. Niinpä hän voi iskeä uudelleen. Myöhemmin menin katsomaan, miten muut pärjäsivät – ja he olivat osallistumassa ohjelmaan, kuinka sijoittaa rahasi Jumalan valtakuntaan! (Oletko koskaan huomannut, kuinka pastorit pitävät paitaansa housujensa ja ison mahansa päällä ja istuvat mieluummin baarituolilla saarnatessaan tai opettaessaan?) Siinä nyt ei ole mitään väärää, mutta he ovat tehneet siitä keksityn rutiinin toivossa samaistua tietämättömiin massoihin.

Puhun nyt itsestäni, sillä olen taas etsimässä hyvää Raamattuun uskovaa seurakunta, koska pastorini juuri erosi palveltuaan samaa seurakuntaa 27 vuotta. Tässä epäystävällisessä seurakunnassa hän oli ainoa, joka puhui minulle vilpittömästi ja halasi minua kaikkien toisten itsekeskeisten johtajien katsellessa poispäin. (Nämä samat ihmiset halusivat erottaa kaikista ihmisistä juuri Chuck Colsonin, kun hän oli vielä elossa. He eivät tykänneet siitä, että hän oli poistanut heidät parrasvaloista, vaikka eivät olleet tehneet mitään sen ansaitsemiseksi.)

Tekopyhyyden ja ilkeyden seurauksista Luukas 12:47 sanoo: “Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä…” Toivon, ettet olisi yksi noista palvelijoista.

Seurakuntani hajotessa löydän itseni etsimässä uutta seurakuntakotia tietäen, etten tule löytämään täydellistä sellaista.

Jos sinun minun laillani on etsittävä hyvää ”seurakuntakotia”, niin varmista, että saat nähdä heidän opinjulistuksensa ja tarkista seurakunta huolellisesti. Onko se sopusoinnussa sen kanssa, mitä on kirjoitettu Raamatussa? Onko Jeesus heidän oppinsa keskipiste? Opetetaanko pelastusta yksin uskosta? Opettavatko he Raamatusta? Onko heillä raamattuluokkia, jotka käyttävät Raamattua eikä ihmistekoisia ideoita ja filosofioita? Seurakunnan ei pitäisi kastaa vauvoja. [Todettakoon, että lapsikasteelle on hyvät perusteet, lue Kysymyksiä lapsikasteesta. Liberaaliteologeja lukuun ottamatta kukaan vakavasti otettava luterilainen ei väitä, että lapsikaste riittäisi pelastukseen.] Muista myös, että Allah, kuujumala, ei ole Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala (ainoa tosi Jumala). Ovatko seurakunnan johtajat ystävällisiä? Saarnataanko väärentämätöntä evankeliumia? Onko heillä alttarikutsu käytössä?

Jos vastasit ei johonkin näistä kysymyksistä, niin he eivät opeta totuutta, vaan riivaajien oppeja. ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim.4:1). Myös: ”Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä” (1. Kor. 10:21).

Mitä sitten teetkin, niin älä ainakaan usko Jehovan todistajien ihmistekoista opetusta, että sinun on ansaittava pelastuksesi. Samaa voidaan sanoa mormoneista tai katolisista tai jokaisesta muusta ihmistekoisesta kultista.

Ei, me emme löydä täydellistä seurakuntaa, tai ihmistä, mutta voimme kilvoitella ollaksemme kaikkea, mitä Jumala haluaa MEIDÄN olevan pitäytymällä Jumalan kirjoitettuun sanaan – Raamattuun.

Kun vastaanotat Jeesuksen sydämeesi ja elämääsi, niin pystyt – Pyhän Hengen kautta – ymmärtämään syntien anteeksiantamuksen – pelastuksen ja iankaikkisen elämän – mutta vain kun luet ja tutkit Raamattua.

YBIC

Jim Towers

write me at jt.filmmaker@yahoo.com www.thepropheciesmovieandbook.com and www.dropzonedelta.org

 

Read Full Post »

The Seven-Year Tribulation: Is it, or Isn’t It?
By Gary Stearman 25.2.2019, suom. SK

Profeetallisissa piireissä on nyt käynnissä tärkeä keskustelu. Siinä syvennytään Jeesuksen itsensä jakeessa Matt. 24:21 ”suureksi ahdistukseksi” nimeämän ajanjakson kestoon.

Kestääkö ahdistus seitsemän vuotta, vai ainoastaan kolme ja puoli vuotta? Usein väitetään, että lukuisat Danielin- ja Ilmestyskirjan viittaukset: ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa”, ”tuhatkaksisataakuusikymmentä päivää” ja ”neljäkymmentäkaksi kuukautta”, tukevat vain kolmen ja puolen vuoden ahdistusta. Heidän mukaansa nämä ovat todistus siitä, että tämä aika on vain puolet perinteisestä seitsemästä vuodesta.

Useista syistä pidämme edelleen kiinni perinteisestä opetuksesta, että todellinen ahdistus kestää täydet seitsemän vuotta.

Lisäksi luotettavat sananselittäjät ovat yksimielisiä, että sitä edeltää seurakunnan ylösoton jälkeinen siirtymäkausi. Tämä aika voisi olla jopa kolme vuotta tuoden maailmalle kymmenen vuoden hengellisen irstailun ja henkisen kuohunnan ajan, jota seuraa ennennäkemätön fyysinen katastrofi.

Asiaa koskevien Kirjoitusten tutkiminen osoittaa, että jotta ennustetut Ahdistuksen ajan tapahtumat voisivat täysin kehittyä, niin tietty aika täytyy kulua – varmasti enemmän kuin kolme tai neljä vuotta.

Tämä pätee Ahdistusta edeltävään ajanjaksoon, kuten myös Antikristuksen ilmestymiseen ja valtaannousuun. Kun seurakunta on poistettu ja Jumalan Pyhä Henki Hänen nykyisestä vaikutusvallan asemastaan, nämä avaintekijät voivat alkaa putoilla paikoilleen.

Sitten, ja vasta sitten, tietyt tekijät saavat aikaan ennustetun globaalin hallituksen ja sen keskeisten toimijoiden lopullisen sijoittelun – joista numero yksi on Antikristus itse.

Miksi on oltava Ahdistus?

Usein toistettu itsestäänselvyys on, että Ahdistus tulee erottaa ahdistuksesta yleensä.

Jobin kirjassa löydämme miehen, joka kärsii tällaisesta ahdistuksesta ystäviensä seuratessa tilannetta. Yhdessä he painiskelevat ratkaistakseen hänen ongelmansa. Elifas, yksi Jobin neuvonantajista, sanoo: ”…vaan ihminen syntyy vaivaan ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle” (Job 5:7). Tässä piinaavassa kuvassa hän maalaa ihmisen typeränä olentona, jonka luontoon kuuluu ajautua vaikeuksiin.

Todellisuudessa tämä onkin Raamatun kertomus, koska ihminen rikkomuksen kautta huomaa, että hänen elämäänsä leimaa jokin ahdistuksen muoto toisensa jälkeen.

Kuten Joh. 16:33 sanoo, Jeesus kertoi opetuslapsilleen käytännössä saman asian: Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”

Hänen sanansa ovat tarkoitetut lohduttamaan niitä, jotka Hän on valinnut, mutta ne myös ilmoittavat ihmisen maanpäällisen elämän hyvin todellisen seurauksen.

Tämän todettuamme on tärkeää vetää erillinen linja yleisen ahdistuksen ja erityisesti profetoidun ajanjakson välille, joka on tarkoitettu Daavidin huoneelle ja Israelin kahdelletoista sukukunnalle. Muista, että Israel on hengellinen nimi, jonka Jumala antoi kahdentoista heimon isälle.

Silloin hän sanoi: ‘Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.’” (1. Moos. 32:28)

Tämä lausunto annettiin tilanteessa, jossa Jaakobilla oli koko yön kestävä painiottelu Herran enkelin kanssa, joka antoi hänelle uuden kuninkaallisen nimen ja erityisen lupauksen. Tästä ajasta eteenpäin Israelilla ja hänen jälkeläisillään oli oleva erikoinen voima ja kutsumus.

Heillä oli myös Jumalan tuki, niin että riippumatta siitä, kuinka pahasti heitä vainottiin, heille taattiin aina lupaus ennallistamisesta. On vahvat perusteet, että tämä on syy tulevaan ahdistukseen. Jeremian luku 30 puhuu kauniisti Israelin ja Juudan lopullisesta palauttamisesta luvattuun maahan.

Sillä katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon, sanoo Herra ja palautan heidät maahan, jonka olen antanut heidän isillensä ja he saavat periä sen” (Jer. 30:3).

Sama luku jatkuu kertoen heidän paluunsa ehdot. Jeremia maalaa pelottavan kuvan, josta tulee lause, joka on tullut edustamaan Ahdistusta erityisellä tavalla:

”Kysykää ja katsokaa: synnyttääkö miehenpuoli? Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitansa synnyttäväisten tavalla, ja miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi? Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä. Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen ikeen sinun kaulastasi ja katkaisen sinun siteesi. Eivät tee enää muukalaiset heitä palvelijoikseen, vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa, jonka minä heille herätän.” (Jer. 30:6-9)

Täällä näemme kaikki klassiset kuvat ahdistuksesta. Jeremia puhuu synnytystuskista, jotka liittyvät Israelin uuteen syntymiseen Maassa. Näemme myös, että puhutaan ”siitä päivästä”. Se on ”Herran päivä”, joka vapauttaa Israelin pakanoiden kahleista, joiden alaisena se on raatanut vuosisatojen ajan. Lopuksi Jeremia ennustaa Daavidin valtaistuimen ennallistamisen, jolle Jeesus asetetaan.

Tämä on nimenomaan profetia viimeisistä päivistä, joiden aikana Herra lunastaa Jaakobin – Israelin – ja tekee sen kanssa uuden liiton, joka ei ole kirjoitettu kivitauluihin, vaan hänen kansansa sydämiin.

Siten ahdistuksen tärkein tulos on Israelin ennalleen asettaminen Maahan. Se on ”Jaakobin vaivan” aika, ei ”pakanoiden”. Danielin suuressa profetiassa 70 vuosiviikosta näemme toisen kuvan tästä samasta ilmoituksesta:

”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Sitten loppuu lain rikkominen, synnistä tehdään loppu ja pahat teot sovitetaan. Iankaikkinen vanhurskaus saatetaan voimaan, näky ja profetia vahvistetaan sinetillä ja kaikkeinpyhin voidellaan.” (Daniel 9:24)

Tässä lausunnossa on tärkeää nähdä, että se on tarkoitettu Israelille. Seitsemänkymmentä viikkoa (eli seitsemänkymmentä seitsemää) on suunnattu nimenomaan ”sinun kansallesi”, toisin sanoen Israelille ja ”sinun pyhälle kaupungillesi” eli Jerusalemille. Tämä on ajastettu profetia, jonka tärkein seuraus koskee vain Israelia, ei pakanoita.

Yllä oleva jae mainitsee kuusi erityistä tavoitetta, jotka ”70 viikon” jakso tuo Israelille. Ensiksi Israelin ”lainrikkominen” loppuu. Herra armollisesti vihdoinkin lopettaa sen vuosisataisen epäonnistumisen Jumalan liiton pitämisessä. Hänen saapumisensa viimeisen viikon lopulla tuo suuren sovituksen Hänen kansalleen Israelille.

Toiseksi ”synti” lakkaa. Israelin syntien vuosisadat pyyhitään vihdoin pois. Kolmanneksi sovitetaan ”vääryys”, jota Israel on osoittanut alusta saakka epäonnistuessaan Mooseksen lain pitämisessä.

Neljänneksi ”iankaikkinen vanhurskaus” tulee. Tämä on tietysti lupaus messiaanisesta valtakunnasta.

Viidenneksi Danielin ”näky ja profetia” lopulta toteutuu ja sinetöidään lopullisesti. Profeettojen lausunnoista tulee lopulta todellisuutta.

Kuudenneksi ”kaikkein pyhin” tuodaan väkevään todellisuuteen, kun Kristus ja Hänen temppelinsä muodostavat lähtökohdan tuhatvuotiselle valtakunnalle. Lopussa on oltava kirjaimellinen fyysinen temppeli.

Ensimmäiset 69 viikkoa ovat aika Baabelin vankeuden jälkeisestä Jerusalemin ennallistamismääräyksestä Kristuksen ristiinnaulitsemiseen. Kun ne ovat kuluneet loppuun Danielin kansan nähdään menevän määrittelemättömään vainon aikaan. Tänä päivänä käytämme siitä nimitystä ”Diaspora”.

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki (KJV: the people of the prince that shall come shall destroy the city and the sanctuary = tulevan ruhtinaan kansa hävittää kaupungin ja pyhäkön), mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.” (Dan. 9:25,26)

Jerusalemin temppelin tuho (Francesco Hayes 1867)

Jerusalemin ja temppelin tuhon jälkeen vuonna 70 Israel joutui katastrofiin toisensa jälkeen, kunnes heidät ajettiin lopulta ulkomaille etsimään selviytymistä monissa maissa. ”Tulevan ruhtinaan kansa” – roomalaiset – varmistivat, että Israel ja Juuda ajettiin maan ääriin. Mutta profetian loppu koskee tulevaa ruhtinasta, joka on roomalaisten geneettinen jälkeläinen, erityisesti temppelin tuhoajien, Tiituksen ja Vespasianuksen, kuningashuoneen. Hän on Antikristus. (Suomessa ei ilmeisesti vieläkään osata kääntää Raamattua, koska myös Raamattu Kansalle kääntää jakeen Dan. 9:26 samalla tavalla väärin kuin KR38. Jokseenkin kaikki englantilaiset käännökset kääntävät sen kuten KJV. Suom. huom.) Olemme toisaalla kuvailleet, kuinka seleukidien dynastia, johon kuului Antiokus IV Epifanes, avioitui näiden roomalaisten kuningashuoneiden kanssa. Antiokus, Antikristuksen esikuva, perusti sukulinjan, joka on tuova viimeisten päivien Antikristuksen. Nykyään tämä roomalainen sukuperä on levinnyt kattamaan koko maailman. Kukaan ei voi tietää hänen tarkkaa esiintymispaikkaansa, mutta pahan ruhtinaan sukulinja odottaa hetkeään historiassa.

Seitsemäskymmenes viikko

Tulee olemaan helppoa havaita Danielin 70. viikon alkaminen. Sen merkitsee se hetki, jolloin tuleva ruhtinas (Antikristus) tukee Jumalan muinaista liittoa Israelin kanssa. Se sisältää Aabrahamille annetun Maata koskevan liiton:

Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” (Dan. 9:27)

KJV-käännös, jota Stearman käyttää tässä artikkelissa: “And he shall confirm the covenant with many for one week: and in the midst of the week he shall cause the sacrifice and the oblation to cease, and for the overspreading of abominations he shall make it desolate, even until the consummation, and that determined shall be poured upon the desolate (Ja hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden viikon ajaksi: ja keskellä viikkoa hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin ja iljetysten leviämisen vuoksi hän tekee sen autioksi jopa täyttymykseen saakka ja se, mikä on päätetty vuodatetaan aution päälle” Dan. 9:27).

Geri Ungurean, messiaaninen juutalainen, jonka artikkeleita on paljon sivustolla Rapture Ready, esittää eräässä artikkelissaan tällaisen käännöksen:

”He will confirm a covenant with many for one ‘seven.’ In the middle of the ‘seven’ he will put an end to sacrifice and offering. And on a wing of the temple he will set up an abomination that causes desolation, until the end that is decreed is poured out on him.” (Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden ‘seitsemän’ ajaksi. ‘Seitsemän’ keskellä hän lopettaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Ja temppelin siivelle hän pystyttää kauhistuksen, joka aiheuttaa hävityksen, kunnes loppu, joka on säädetty, vuodatetaan hänen päällensä.)

Jälleen näemme, että tämä seitsemäskymmenes ”seitsemän” (”viikko”) on suunnattu nimenomaan kohti profetian täyttymistä Israelissa. Siihen liittyy temppeliuhraaminen, joka on saastutettu pahoilla ja okkulttisilla iljetyksillä, joita on selvitetty muissa Antikristusta koskevissa kohdissa.

Tärkeintä on kuitenkin, että näemme sen, että teko, joka aloittaa viikon, on Antikristuksen suorittama liiton vahvistaminen. Siihen saakka, kunnes hän tekee tämän teon, koko viikko lepää täyttymättömänä.

Perustellessaan lyhennettyä ahdistusta jotkut ovat ehdottaneet, että osa viikosta olisi kulunut jo Herran ensimmäisen tulemuksen aikana, mutta se ei yksinkertaisesti voi olla näin. Jos olisi, niin hänen ei voitaisi sanoa vahvistavan liiton yhden viikon ajaksi.

Herra haluaa, että kansallinen Israel luottaa täydellisesti Hänen johtoonsa. Deuteronomian neljännessä luvussa (5. Moos. 4) Mooses selittää kansalleen, miksi heidän täytyy pitää Hänen käskynsä. Hän profetoi, että tulevaisuudessa heidän laiminlyöntinsä johtaisi heidän hajottamiseensa maailman kansojen keskuuteen. Tämä profetia sisältää seuraavan lausunnon:

”Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on laupias Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut.” (5. Moos. 4:30,31)

Tässä ahdistuksen jakso tunnistetaan useiden vuosituhansien tottelemattomuuden huipentumaksi. Mooseksen tarkoitus on kuitenkin antaa kansansa tietää, että jopa koko tuon ajan jälkeen Jumala ei unohda heidän kanssansa tekemäänsä liittoa.

Kaikki, mitä Hän haluaa, on, että he vilpittömästi katuvat ja tunnustavat Hänen valtansa ja riittävyytensä. Jakeessa Daniel 12:7, joka viittaa ahdistuksen jakson toiseen puoliskoon, näemme saman ajatuksen ilmaistuna:

”Silloin kuulin, kuinka pellavapukuinen mies, joka oli virran vesien yläpuolella, vannoi hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti. Hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi: ’Vielä kuluu aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Kun pyhän kansan voiman murskaaminen on päättynyt, silloin tämä kaikki toteutuu.’” (Dan. 12:7, Raamattu Kansalle)

Tässä ”pyhän kansan” (Israel) voiman ”murskaaminen” kertoo meille, että tämä kärsimyksen pidennys Antikristuksen vallan alla on julma välttämättömyys. Vasta mitä ankarimpien koettelemusten jälkeen Israelin jäännös lopulta kumartaa Jumalaansa ja Kuningastaan.

Vuosisatojen ajan he ovat itsepäisesti tarrautuneet omaan ”voimaansa” luottaen Jumalan huolenpidon asemesta omiin kykyihinsä ja hyveisiinsä. Kuten näemme, niin Danielin profetia yhdistää yksiselitteisesti heidän itseluottamuksensa murtamisen seitsenvuotisen ahdistuksen täydelliseen kehittymiseen.

On oltava Ahdistuksen aika, koska se on mekanismi, jonka kautta Herra ennallistaa Israelin ja perustaa Valtakunnan.

Muita syitä ahdistukselle

Kautta Vanhan Testamentin on lukuisia profetioita, jotka yhdistävät Ahdistuksen jakson Israeliin. Mainitakseni muutamia, Joel, Jesaja, Hesekiel, Amos ja Sakarja viittaavat Herran päivään, tai jopa ”suureen ja peljättävään Herran päivään” (Joel 2:31) ennennäkemättömän mullistuksen aikana, joka aloittaa todellisuuden uuden järjestyksen maan päällä.

Kuten edellä totesimme viittauksessa Jaakobin vaivaan nämä profetiat keskittyvät aina Israeliin. Deuteronomiassa on viittauksia ahdistukseen eli vaivaan. Jesaja ja Jeremia viittaavat synnytystuskiin, jotka tuovat esiin uuden Israelin, joka vihdoin omistaa Abrahamille luvatun maan.

Jesaja kutsuu sitä myös ”Herran päiväksi” ja ”koston päiväksi”. Toisaalla siihen viitataan ”hädän, hävityksen, pimeyden ja vihan päivänä”. Epäilemättä sen tärkein seuraus koskee kansakuntaa, jonka kautta se ilmoitettiin maailmalle, nimittäin Israelia.

Kohdassa Luukas 21:22-25 Jeesus yhdistää ahdistuksen jakson pakanoiden vallan aikakauden loppuun ja Israelin nousuun uudelleen:

Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.”

Samaan aikaan ahdistus lopettaa pitkän oikeudellisen sokeuden ajan, joka on asetettu Israelille rangaistukseksi, koska se ei pitänyt Mooseksen lakia ja hylkäsi Jeesuksen, Messiaansa. Room. 11:25 tekee selväksi, että pakanain talouden loputtua Israelin sokeus lakkaa:

Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut.”

Ahdistus tuo myös ennennäkemättömän messiaanisen odotuksen ajan, mikä johtaa valtavaan herätykseen. Ilmestyskirjan seitsemäs luku kertoo hengellisen etujoukon sinetöimisestä, joka on peräisin Israelin kahdestatoista heimosta – 144 000. Heidät näytetään suuren, koko maailman kattavan, herätyksen yhteydessä. Kun Israel korotetaan valta-asemaan yli pakanamaailman, niin Ahdistus myös puhdistaa maan jumalattomista ja jumalattomuuden vaikutuksesta, kuten nähdään kohdassa Jesaja 13:6-11:

Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Sentähden herpoavat kaikki kädet ja kaikki ihmissydämet raukeavat. He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina. Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset. Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota. Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.”

Yksi supermies – seitsemän vuotta

Olemme jo tarkastelleet Danielin 70. viikon alkua aikana, jolloin Antikristus vahvistaa Israelin liiton. On syytä toistaa, että koska tämä teko aloittaa viikon, se käynnistää tapahtumaketjun, joka kestää seitsemän vuotta.

Tätä kirjoitettaessa viikko odottaa toteutumistaan. Jotkut ovat sanoneet, että koska tähän seitsenvuotiseen viikkoon viitataan vain kerran koko Raamatussa (Dan. 9:27), niin se ei anna riittävää näyttöä, että ahdistus todella olisi seitsenvuotinen. Kuten edellä todettiin, he perustelevat siksi kolmen ja puolen vuoden kestoa.

Danielin täydellinen selitys Antikristuksen hallinnosta annetaan kuitenkin vasta luvussa 11. Tämän luvun 45 jaetta on omistettu selostukselle hallitsevista voimista, jotka polveutuivat Aleksanteri Suuresta hänen vuonna 323 eKr. tapahtuneen kuolemansa jälkeen. Jakeen Dan. 11:3 ”sankarikuningas” Aleksanterista tuli maailman valtaavan armeijan johtaja.

Daniel kirjaa neljä kenraalia, Kassandros, Lysimakhos, Ptolemaios ja Seleukos, joiden kesken valtakunta sen jälkeen jaettiin. Mutta tultaessa puoliväliin lukua vain Ptolemaios ja Seleukos on mainittu. Lähestyttäessä luvun loppua fokus tarkentuu yksin Seleukokseen ja dynastiaan hänen jälkeensä. Tämän dynastian pahamaineisin jäsen on Antiokos IV Epifanes (jakeen 21 ”kelvoton”), jolle on omistettu laaja kuvaileva osuus.

Jakso Dan. 11:21-35 on omistettu Raamatun yhdelle tarkimmista Antikristuksen profiileista. Antiokos on tämän pahan miehen esikuva tulenpalavan Israelin vihansa täysin valtaamana. Hän yrittää jopa kaataa heidän ”pyhän liittonsa” Jumalan kanssa, mutta Antiokos on vasta esikuva siitä synkästä todellisuudesta, joka nousee Ahdistuksen päivinä.

Jakso Daniel 11:36-45 tuo meille sitten katsauksen tuohon todellisuuteen – ns. ”omapäisen kuninkaan” profetian. Lähes kaikki luotettavat selittäjät näkevät tämän kuninkaan Antikristuksena. Hän on äärimmäinen suuruudenhullu, joka korottaa itsensä jopa Jumalan yläpuolelle. Danielin profetia paljastaa hänet kummallisen vallan vieraaksi mieheksi, joka on antautunut pimeisiin menoihin ja himokkaisiin taipumuksiin:

Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu. Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia. Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla. Ja tätä hän tekee vahvoille linnoituksille – hän vieraine jumalineen. Niille, jotka hän omikseen tuntee, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.” (Dan. 11:36-39).

Tämä profetia näyttää Antikristuksen hänen hallintonsa kehittymisvaiheessa. Hänellä on vapaus toteuttaa tahtoaan ja ryhtyä mitä julkeimpaan itsensä korottamiseen. Lisäksi hänellä on ilmeisesti valta puhua ihmeellisen voimakkaita sanoja Jumalaa vastaan – hän haastaa Jumalan ja näyttää jonkin aikaa voittavan! Eikä se lopu tähän, hänen sanotaan ”menestyvän” koko Ahdistuksen ajan. Eli vaikka kaikenlaiset fyysiset ja hengelliset mullistukset raunioittavat maailmaa, hänen suunnitelmansa onnistuvat jopa Ahdistuksen loppuun saakka.

Hän seisoo ainutlaatuisena ja ilmiömäisenä ihmisenä, jonka valta ja päämäärä lopulta paljastuu kokonaan satanistiseksi. Riippumattomana perheestä tai perinteisestä uskosta Jumalaan hän seisoo lopullisena arkkivihollisena, jota ei mikään vastuu paina.

Epäilemättä hän herättää uudelleen muinaisten pakanallisten jumalien palvonnan. Ja vielä enemmän, maailma näkee hänet älykkäiden muukalaisvoimien valtuuttamana, jotka ehkä esittäytyvät ihmiskunnan muinaisina luojina, nyt palanneina tarkastamaan työtänsä ja saattamaan sen uudelle evoluution tasolle. Joka tapauksessa Antikristus varmasti vahvistaa ihmiskunnan nykyajan mytologioita, joihin kuuluu laajalle levinnyt usko, että okkulttiset muukalaisten tiedustelupalvelut ovat läsnä ja tarjoavat ihmiselle uuden elämän toivon. On selvää, että jakeet 36–39 puhuvat sellaisten tapahtumien etenemisestä, jotka tuovat Antikristuksen zeniittiinsä, jota Jeesus jakeessa Matt. 24:15 kutsui ”hävityksen kauhistukseksi”.

Mutta Jeesus asettaa tämän tapahtuman Ahdistuksen puoliväliin, ei loppuun. Hän varoittaa Juudeassa olevia (ei pakanamaailmaa) pakenemaan vuorille, kun näkevät tämän temppelin häpäisemisen. Hän varoittaa heitä pysähtymästä ottamaan tavaroitaan, ja pakenemaan henkensä edestä. Sitten Hän sanoo:

Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Matt. 24:21).

Toisin sanoen, pahin osa kärsimyksestä tulee hävityksen kauhistuksen jälkeen! Tavallisesti ajatellaan, että tämä otsikko edustaa ahdistuksen toisen puoliskon tuomioita. Antikristuksen valtaan asettaminen, poliittinen vakauttaminen sodassa hänen vastustajiaan vastaan, taloudellinen kehitys ja jumaluuden vaatiminen – sekä suuri Ahdistus – ahtaassa ja rajoittavassa kolmen ja puolen vuoden jaksossa eivät jätä kylliksi aikaa kaikille profetoiduille tapahtumille. Palatessamme Danielin antamaan kuvaan huomaamme, että sama tarve koskee seitsemän vuoden jaksoa. Dan. 11:40-45 kertoo ajasta suurin piirtein silloin, kun hän ensi kerran alkaa julistaa jumaluuden vaatimustaan:

Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa. Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi. Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.

Nämä jakeet tekevät selväksi, etteivät kaikki hyväksy hänen vaatimustaan maailman johtajuudesta. Eri vallat – etelän, idän ja pohjoisen kuninkaat – yrittävät torjua hänen suunnitelmansa. Hänet näytetään myös sodassa useiden Lähi-idän valtojen kanssa. Huomaa kuitenkin erityisesti jakeet 44 ja 45, joissa hänen joukkonsa lähetetään tuhoamaan nuo viholliset – ”vihkimään heidät tuhon omiksi”. Tässä alkuperäinen kieli osoittaa, että hän ”leikkaa heidät pois” tai ”pyyhkäisee heidät pois”. Sitten hän perustaa päämajansa ”merten välille”, eli Välimeren ja Kuolleenmeren välille. Hän asuu Jerusalemissa ”ihanalla pyhällä vuorella”. Toisin sanoen, hän hallitsee Siionin Vuorelta. Hän on voittoisa.

Kaikki tämä on tapahtunut ennen hänen lopullista jumalaksi julistautumistaan. Mistä tiedämme sen? Koska seuraava jae – Dan. 12:1 – on yhtä selvä viittaus Ahdistuksen toiseen puoliskoon, kuin mikä tahansa Raamatusta löytyvä:

Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.” (Dan. 12:1).

Mihin aikaan?

Tässä meidän on esitettävä kysymys edellä olevassa jakeen sanoista ”siihen aikaan”. Meidän on yksinkertaisesti tiedettävä, mitä aikaa tarkoitetaan. Ja aika osoitetaan selvästi kontekstilla, johon se viittaa, nimittäin aikaan, jolloin Antikristus nousee valtaan, hänen jumalaksi julistautumiseensa ja hänen menestyksekkääseen kampanjaansa vihollisiaan vastaan. Tämä on edellisissä jakeissa – Dan. 11:36-45 – esitetty ajanjakso.

Kaikki nämä yksityiskohdat on ratkaistava, ennen kuin hän voi nousta Ilm.13 luvun surullisenkuuluisaksi despootiksi. Tässä me näemme ”sen ajan” kaikkein väkivaltaisimman jakson – seitsemän vuoden toisen puoliskon – alkamisena. Ja ”siihen aikaan” Miikaelin, arkkienkelin, joka taistelee Israelin ja Jumalan puolella, sanotaan nousevan ja aloittavan puolustamisensa tosissaan.

Tämä vastaa täsmälleen kohtaa Ilm. 12:6-8 ja tapahtumia, jotka selvästi merkkaavat Danielin 70. viikon toisen puoliskon alkamisen:

Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää. Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.” (Ilm. 12:6-8)

Tässä 1260 päivää (kolme ja puoli vuotta) vastaavat tarkalleen Danielin mainitsemaa ajanjaksoa. Se on Jaakobin vaivan aika, jolloin Israel menee piiloon. Tämä ei olisi voinut tapahtua Antikristuksen ylivallan aikana, kun hän oli syventynyt asemansa turvaamiseen ja valvomaan pakanavaltoja, jotka pyrkivät voittamaan hänet.

Itseasiassa Daniel 12:5-7 viittaa tähän kolmen ja puolen vuoden ajanjaksoon ilmaisulla ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa”. Toisin sanoen, siitä hetkestä, kun Antikristus perustaa päämajansa Siionin vuorelle, ahdistuksen loppuun on kolme ja puoli vuotta:

Sitten minä, Daniel, näin kaksi muuta miestä. Toinen seisoi virran tällä, toinen tuolla rannalla. Toinen heistä sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vesien yläpuolella: ’Kuinka kauan on vielä näiden ihmeellisten asioiden toteutumiseen?’ Silloin kuulin, kuinka pellavapukuinen mies, joka oli virran vesien yläpuolella, vannoi hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti. Hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi: ’Vielä kuluu aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Kun pyhän kansan voiman murskaaminen (KR38: hajotus) on päättynyt, silloin tämä kaikki toteutuu.(Dan. 12:5-7, Raamattu Kansalle)

Kuten edellä mainittiin, tämä ”hajotus” eli ylpeän Israelin itsevarman ylimielisyyden murskaaminen tapahtuu ahdistuksen jakson lopussa, ei alussa. Tässä esitetty kysymys on: ”Kuinka kauan on vielä loppuun?” On täysin selvää, että kyseinen aika on laskettava siitä hetkestä, jolloin Antikristus perustaa palatsinsa merien välille, ahdistusjakson loppuun.

Vastaus on kolme ja puoli vuotta edellytyksellä, että lopussa on lisäaika. Korostaakseni tätä, Daniel 12:11 mainitsee jälleen hävityksen kauhistuksen:

Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää” (Dan. 12:11).

Öljymäen puheessa (Matt. 24) Jeesus kehottaa Juudeassa olevia pakenemaan nähdessään tämän kauhistuksen. Vertailukohdat Danielissa, Matteuksessa ja Ilmestyskirjassa vahvistavat, että Antikristus tarvitsee huomattavan paljon aikaa – vähintään kolme ja puoli vuotta – valtansa vahvistamiseen. Sen jälkeen Israelia vainotaan toiset kolme ja puoli vuotta. Se tekee seitsemän vuotta ynnä lisäaika:

Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää” (Dan. 12:12).

Danielille kerrotaan tässä, että ahdistuksen jälkimmäisellä kolmen ja puolen vuoden jaksolla olisi lisäys. Ensinnäkin, jakeessa 11 kerrotaan vielä 30 päivästä, jolloin kokonaissumma on 1290 päivää. Sitten jakeessa 12, meitä valistetaan, että sen jälkeen on siunaus niille, jotka odottavat, kunnes on kulunut 1335 päivää.

Tämä tekee ahdistuksen jälkipuoliskon kolmen ja puolen vuoden pituiseksi, johon lisätään vielä kaksi ja puoli kuukautta. Useimmat tutkijat ovat sillä kannalla, että tämä lyhyt jakso menee Kristuksen tulemukseen Ahdistuksen lopussa.

Mikä sitten on se siunaus? Mahdollisesti se on aika pedon ja väärän profeetan tuomitsemiselle ja syytteeseen asettamiselle, kuten Ilm. 19 kertoo. Mikä se sitten onkin, niin se ulottuu Danielin 70. viikon seitsemän vuoden tuolle puolelle.

Viikon ensimmäinen puolisko

Ottaen huomioon, että ahdistuksen jälkeen on profeetallisesti tärkeä jakso, niin voisiko sellainen olla myös ennen seitsemää vuotta? Kun kysymyksessä on nimenomaan Antikristus, niin kuinka paljon hänen kehityksestään tapahtuu ennen liiton vahvistamista Israelin kanssa (Dan. 9:27)? Kun Karitsa avaa ensimmäisen sinetin, Antikristus ratsastaa esiin valloittajana:

Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan” (Ilm. 6:2).

Tässä väärä messias ratsastaa esiin valloittajana. Tämä sinetti merkitsee hänen imperiumin rakentamistoimiensa aloittamista. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan voida varmasti sanoa, että hän on vahvistanut liiton Israelin johtajien kanssa. Antikristuksen valkoinen hevonen ja sitä seuraavat kolme muuta hevosta, näyttävät merkitsevän vasta pahan imperiumin pelkkiä alkeita. Hän tarvitsee paljon aikaa voidakseen taistella Jumalan kahden todistajan ja pakanamaailman armeijoiden kanssa ja sitten paljastua yliluonnollisesti Saatanan inkarnaatioksi.

Tri. Arnold Fruchtenbaum’in sanat kirjassa The Footsteps of the Messiah sopivat tähän mitä parhaiten:

”Joten kun Antikristus allekirjoittaa seitsemän vuoden sopimuksen Israelin kanssa, niin viimeinen viikko, eli Jumalan profeetallisen kellon viimeiset seitsemän vuotta Israelille, alkavat tikittää. Tämä ja vain tämä on lähtökohta ahdistuksen seitsemälle vuodelle. Tämän valossa pitäisi olla hyvin selvää, ettei se ole tempaus, joka aloittaa ahdistuksen. Kuten on jo osoitettu, niin tempaus tapahtuu jonkin verran ennen ahdistusta. Se voi tulla juuri ennen ahdistusta, tai se voi tulla useita vuosia ennen ahdistusta.”

Muutkin tunnetut selittäjät pitäytyvät tähän samaan näkemykseen. Jos tempaus tapahtuisi esimerkiksi kaksi tai kolme vuotta ennen ahdistusta, niin salaperäisen Babylonin maailmanlaajuinen hallitus voisi aloittaa fuusiojakson, joka loppuisi hyvissä ajoin, ennen kuin Antikristus vahvistaa liiton ja Danielin 70. viikko alkaa.

Niinpä kun Antikristus ratsastaa esiin sodan punaisella hevosella, taloudellisen romahduksen mustalla hevosella ja kuoleman hallavalla hevosella, niin se tapahtuu olemassa olevan geopoliittisen järjestelmän purkamiseksi. Myöhemmin hän korvaa tuhoamansa järjestelmän omallaan – tunnistamismerkkien ja despoottisen kontrollin saatanallisella järjestelmällä.

10 vuotta plus?

Tempauksen hetkestä Danielin 1335 päivän loppuun aikaa voisi hyvinkin olla yli kymmenen vuotta. Sitä voi olla paljon vähemmän, mutta tietyt esikuvalliset ennakkotapaukset viittaavat mieluummin pitempään kuin lyhempään aikaan. Yksi asia on varma, globaalia hallitusta ei voida perustaa ilman taistelua. Danielin profetia viittaa tähän hyvin selkeästi!

Sitä ei myöskään voida perustaa yhdessä yössä. Valtuuksien ja sopimusten lujittaminen voimakkaiden ryhmittymien kanssa vie aikaa. Vasta sitten Antikristus pystyy lupaamaan jotakin.

Tietysti hänen lupauksensa Israelille ja hänen liitonvahvistamisensa ovat 70. viikon käynnistävä tekijä. Lopuksi, Paavalin profetiassa Antikristuksesta, näemme juuri tämän kuvan. Hänen ”laittomuuden ihmistään” ei voida paljastaa, ennen kuin tietyt edellytykset ovat täyttyneet. Tältä osin hänen profetiansa on varsin yksiselitteinen:

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2.Tess. 2:3,4).

Paavali kertoo tessalonikalaisille, että ”se päivä” (Herran päivä) ei voi tulla välittömästi eikä ilman varoitusta. Hän sanoo, että kaksi asiaa täytyy tapahtua ensin.

Ensiksi, ”luopumuksen” täytyy tulla. Monta keskustelua on syntynyt siitä, mitä tämä tarkoittaa. Jotkut ovat sanoneet, että sana viittaa täysimittaiseen luopumiseen, eli luopumiseen uskosta Jumalaan. Toiset ovat sanoneet, että kreikan verbi tässä voi viitata ”lähtemiseen” eli pois menemiseen. Niin sanoessaan he julistavat käsitystä, että se on tempaus, johon tässä viitataan. Kuinka onkaan, niin sanotaan, että kuluu määrittelemätön aika tämän ”luopumuksen” ja Ahdistuksen välillä.

Toiseksi ”laittomuuden ihmisen” – Antikristuksen – täytyy ilmestyä. Ja on tunnustettava, että tämä on vasta hänen ilmestymisensä alku maailmalle. Tämän jälkeen, kuten olemme huomauttaneet, hän tarvitsee paljon aikaa voidakseen kaapata maailman valtajärjestelmät ja kääntää ne omaan käyttöönsä. Sitten hänen on vahvistettava liitto Israelin kanssa, ennen kuin Herran päivä (Ahdistus) voi alkaa.

On varmaa, että Danielin 70. viikko on kestoltaan täydet seitsemän vuotta, ynnä jonkin verran lisäaikaa alussa ja sen päättymisen jälkeen. Sitä edeltää määrittelemätön aika, mahdollisesti jopa kolme vuotta. Ja sen jälkeen kaksi ja puoli kuukautta kestävä puhdistusjakso seuraa seitsemän vuoden ahdistusta. Uskollisena uskovana seurakunnan ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen saat olla kiitollinen, ettet koskaan tule henkilökohtaisesti kärsimään Antikristuksen vallan alla. Jo kauan ennen, kuin maailma hänet tuntee – kauan ennen kuin hän vahvistaa liiton Israelin kanssa – sinä tulet olemaan kotona Herran luona.

Et myöskään tule kokemaan Ahdistuksen ajan mullistuksia. Sinä olet Hänen kanssansa katselemassa, kun Hän valmistelee maaplaneettaa valtakunnan aikaa varten.

Read Full Post »

Unity in Messiah, How?
Israel Today, February 2018, by Gershon Nerel, suom. SK

Monet kristityt ja messiaaniset juutalaiset puhuvat ”Yeshua-uskovien yhteydestä” ja ”Kristuksen yhdestä ruumiista”. Varsinkin toisen Vatikaanin kirkolliskokouksen (1962-1965) jälkeen ekumeeninen liike pyrkii saavuttamaan universaalisen yhteyden seurakuntien ja kirkkokuntien välillä. Ekumenia ajaa myös maailmanlaajuista uskontojenvälistä yhteyttä. Todellisuudessa kuitenkin useimmat kristityt / messiaaniset pysyvät jakautuneina, koska eivät pysty sopimaan Raamatun tulkintaa koskevista todellisista erimielisyyksistä. Olennaiset erimielisyydet koskien oppia ja tunnustusta ruokkivat jatkuvasti erillisinä pysymistä ja aiheuttavat vihanpitoa ja poissulkemisia.

Seurakunnallisen yhteyden kristillisen / messiaaniseen ihanteen ihailijat lainaavat usein sellaisia UT:n jakeita kuinyksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte” (Ef. 4:4) ja ”niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä” (Room. 12:5). Siksi yhteyden aihetta käytetään usein työkaluna järjestää rakenteelliset elimet johtosääntöjen ja hallinnollisten virkamiesten alaisiksi. Paavali kuitenkin kirjoitti, että: ”Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen” (1. Kor. 11:19). Tämä osoittaa, että suuret organisaatiot ovat riippuvaisia maallisesta koneistosta ja taipuvaisia tulemaan poliittisten vallankäyttäjien järjestelmiksi. Ennemmin tai myöhemmin hierarkkiset elimet alkavat keskittyä omiin institutionaalisiin etuihinsa. On yleistä, että ne taistelevat oman selviämisensä puolesta, varsinkin säilyttämällä oman johtonsa prioriteetit. Ne, joilla on asema organisaatiossa, haluavat joko säilyttää virkansa, vaikuttaa, tai saada palkkaa ja arvostusta. On tavanomaista, että organisaatiot käyttävät paljon aikaa ja vaivaa kerätessään varoja byrokratiansa hyväksi.

Valitettavasti liian monessa tapauksessa kutsu uskovien yhteyteen palvelee työkaluna saavuttaa valtaa puolueelle ja valvoa teologian aluetta. Sellaiset järjestäytymiset tahtovat synnyttää dogmeja, joita pakotetaan toisille. Säännöllisesti seurakunnallisista opeista tulee niin koskemattomia, että ne ylittävät raamatullisen opetuksen ja Pyhän Hengen ohjauksen auktoriteetin. Tätä ilmiötä voidaan jäljittää varhaisten vuosisatojen jälkeisten kirkolliskokousten tekemien päätösten kautta. Melkoinen määrä kristittyjä, varsinkin juutalaisia kohtaan vihamielisiä, ohjailevat instituutioitaan julkaisemaan poliittiseen agendan sotkemia teologisia papereita.

Herran Yeshuan opetuksissa on silmiinpistävää, että painotus on yksilöihmisessä, ei ryhmässä eikä organisaatiossa. Esimerkiksi vuorisaarnassa (Matteus 5-7) painopiste on yksilöihmisessä, jolla on henkilökohtainen vastuu seurata Jumalan Poikaa ja pitää hänen käskynsä. Jopa Ilmestyskirjassa, kun Herra puhuu seitsemälle seurakunnalle, hän itseasiassa puhuu suoraan jokaikisen yhteisön yksilöjohtajalle. Raamatussa ei ole mitään käskyä muodostaa alueellisia, kansallisia eikä globaaleja kirkkojen yms. organisaatioita.

Vertauksessa 10 neitsyestä (Matt. 25:1-13) joka ikinen neitsyt on itsenäisesti vastuussa elää puhdasta ja pyhää elämää. Jokaisen Herran Yeshuan opetuslapsen täytyy erikseen pysyä elämänsä aikana uskollisena ja hurskaana, viisaana ihmisenä, joka rakentaa huoneensa lujalle kalliolle eikä liikkuvalle hiekalle (Matt. 7:21-27).

Paikallisseurakunnasta tulee usein kuin perhe. Toiminnallisesti se palvelee hengellisenä ja seremoniallisena runkona Herran Yeshuan opetuslapsille. Siksi paikallisesta seurakunnasta puhutaan kautta uuden Testamentin yhteyden mallina (Matt. 18:17; 3. Joh. 1:10; Ilm. 1:4). Paikallinen paimen tietää tietää oman laumansa tarpeet. Hänen velvollisuutensa on tarkasti ruokkia laumaansa. ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion” (Jaak. 3:1). Tärkeintä on kuitenkin olla henkilökohtaisesti yhdistetty Isään ja Poikaan, kuten Herra Yeshua sanoi: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani ja minun Isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (Joh. 14:23).

Read Full Post »

Abraham’s Journey
By James Jacob Prasch, suom. SK
http://www.moriel.org

Avaa kanssani 1. Moos. 12. luku. Hepreaksi me kutsumme Genesistä nimellä ”B’reshit” – ”alussa”. Tämä tapahtui 2166 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.

Ja Herra sanoi Abramille:

(Silloin”Abram” – ei vielä ”Abraham”.)

”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”

Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssansa. Abram oli Harranista lähtiessänsä seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha. Ja Abram otti  vaimonsa Saarain…

…joka hepreaksi on ”ruhtinatar”…

… ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa, ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan. Ja he tulivat Kanaanin maahan.

Ja Abram kulki maan läpi aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan”. Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt. Sieltä hän siirtyi edemmäksi vuoristoon, itään päin Beetelistä, ja pystytti telttansa, niin että Beetel oli lännessä ja Ai idässä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä. Ja sieltä Abram lähti ja vaelsi yhä edemmäksi Etelämaahan päin.

Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova. Ja kun hän lähestyi Egyptiä, puhui hän vaimollensa Saaraille: ”Katso, minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen. Kun egyptiläiset saavat nähdä sinut, niin he sanovat: ‘Hän on hänen vaimonsa’, ja tappavat minut, mutta antavat sinun elää. Sano siis olevasi minun sisareni…

…ja itseasiassa hän olikin hänen sisarpuolensa…

…että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja minä sinun takiasi saisin jäädä henkiin.” Kun Abram tuli Egyptiin, näkivät egyptiläiset, että Saarai oli hyvin kaunis nainen. Ja kun faraon ruhtinaat olivat nähneet hänet, ylistelivät he häntä faraolle; ja vaimo vietiin faraon hoviin. Ja Abramia hän kohteli hyvin hänen tähtensä. Ja hän sai pikkukarjaa, raavaskarjaa ja aaseja, palvelijoita ja palvelijattaria, aasintammoja ja kameleja. Mutta Herra antoi kovien vitsausten kohdata faraota ja hänen hoviansa Saarain, Abramin vaimon, tähden. Silloin farao kutsui Abramin luoksensa ja sanoi: ”Mitä olet minulle tehnyt? Miksi et ilmoittanut minulle, että hän on sinun vaimosi? Miksi sanoit: ‘Hän on minun sisareni’, niin että minä otin hänet vaimokseni? Katso, tässä on vaimosi, ota hänet ja mene.” Ja farao antoi hänestä käskyn miehillensä, että he saattaisivat hänet pois, hänet ja hänen vaimonsa sekä kaiken, mitä hänellä oli.

Niin Abram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan, Etelämaahan. Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa. Ja hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut, Beetelin ja Ain välillä,  siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä. Ja myöskin Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja. Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua. Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.

Silloin Abram sanoi Lootille: ”Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.”  Ja Loot nosti silmänsä  ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan.

Se alkoi ennen Harrania

Aabrahamin_matka

Muinaiset juutalaiset tiesivät asioita, joita ei ollut kirjoitettu Raamatun Vanhaan Testamenttiin, mutta kirjattiin myöhemmin Uuteen. Stefanus puheessaan ennen marttyyrikuolemaansa luvussa Apt. 7 kertoo jotakin Aabrahamin vaelluksesta, jota Genesis ei kerro. Apt. 7:2-4 sanoo näin:

…Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennenkuin hän oli asettunut asumaan Harraniin, ja sanoi hänelle: ‘Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan’. Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, siirsi Jumala hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte.

Apostolien teot kertoo, että Jumala kutsui Aabrahamin Mesopotamiassa – Kaldean Uurissa. Genesis aloittaa kertomuksen Harranista paljon myöhemmin.

Aabraham on kaikkien uskovaisten isä – juutalaisten, arabien, jopa muslimit katsovat Aabrahamiin. Arabit kutsuvat häntä nimellä ”Ibrahim”,” juutalaiset käyttävät nimeä ”Abba Abraham” – ”isä Aabraham”. ”Uskovaisten isä” merkitsee teologisesti, että hän on prototyyppi. Hänen kokemuksensa enteilevät sitä, mitä tapahtuu hänen lapsilleen, hänen jälkeläisilleen.

Egyptin typologia

Ymmärtäkäämme ”ulos tuleminen Egyptistä”. Nälänhädän aikana Aabraham menee Egyptiin ja asuu siellä. Jumala tuomitsee faaraon ja Aabraham tulee ulos Egyptistä ja menee Israeliin.

Myöhemmin hänen jälkeläisensä, Jaakobin pojat, menevät nälänhädän aikana Egyptiin. Jumalan tuomio tulee faaraon päälle – pahan faaraon ja Aabrahamin jälkeläiset tekevät, mitä Aabraham teki: he tulevat ulos Egyptistä vieden mukanaan Egyptin aarteet Israeliin. Niinpä se, mitä tapahtuu Aabrahamille, tapahtuu hänen biologisille jälkeläisilleen, juutalaisille.

Sitten Paavali kuitenkin kertoo 1. Korinttolaiskirjeessä, että se tapahtuu meille. Egypti on kuva maailmasta. Luvattu Maa on kuva taivaasta ja kuten Mooses teki liiton verellä, joka pirskoteltiin ihmisten päälle ja toi heidät läpi Punaisen Meren Luvattuun Maahan, niin samoin Jeesus tuo meidät ulos maailmasta kasteen kautta taivaaseen (1. Kor. 10). Me tulimme ulos ”Egyptistä”. Faarao on tietysti kuva paholaisesta, maailman jumalasta, mutta hän on myös tärkeä esikuva tulevasta Antikristuksesta. Aabraham siis tulee ulos Egyptistä, hänen jälkeläisensä juutalaiset tulevat ulos Egyptistä ja pelastukseksemme, koska hän on kaikkien uskovaisten isä – me tulemme ulos Egyptistä.

Monilla on ongelma, varsinkin liberaaliteologeilla, koskien jaetta Matteus 2:15:

Egyptistä minä kutsuin poikani”.

…kun kuningas Herodes kuolee. Matteus lainaa jaetta Hoosea 11:1, jossa Hoosea puhuu juutalaisten eksoduksesta. Kuinka Matteus ottaa sellaista, joka kontekstissaan koskee juutalaisia eksoduksessa ja sanoo sen koskevan Jeesusta? Koska heprealainen profetiakäsitys on ”malli”.

Aabraham tulee ulos Egyptistä, juutalaiset tulevat ulos Egyptistä ja Jeesuksen, joka on Aabrahamin siementä, täytyy siksi myös tulla ulos Egyptistä. Hän sopii malliin. Jumala tuomitsee jälleen pahan kuninkaan – Herodeksen – ja Aabrahamin hahmossa Aabrahamin siemen, Jeesus, tulee ulos Egyptistä. Heprealainen profetia on malli.

Lopullisesti Egyptistä ulos tuleminen on Tempaus ja seurakunnan ylösnousemus. Nuo tuomiot Egyptille 2. Mooseksen kirjassa toistuvat Ilmestyskirjassa: pimeys, veri jne. Ja kuten faarao väärensi Mooseksen ja Aaronin ihmeitä, niin samoin Antikristus ja väärä profeetta väärentävät Jeesuksen ja hänen todistajiensa ihmeitä.

He toivat Joosefin luut mukanaan ulos Egyptistä Luvattuun maahan, koska kuolleet Kristuksessa nousevat ylös ensin, niin tulemme ulos yhdessä. Se on kuva ylösnousemuksesta. Se on lopullinen ulos tuleminen Egyptistä. Heprealainen profetia on aina malli, monia täyttymyksiä, mutta jokainen täyttymys on ”esikuva” eli varjo lopullisesta täyttymyksestä. Sitä on Aabraham. Hänen kokemuksiaan toistavat juutalaiset ja uskovat: me tulemme ulos Egyptistä.

Lupaukset Aabrahamille

Jumala antaa Aabrahamille viisi lupausta:

  1. Että Hän tekee hänen nimensä suureksi (ja se varmasti toteutui);
  2. Hän lupaa hänelle maan (se toteutuu);
  3. Hän lupaa tehdä hänestä kansan (se toteutuu);
  4. Jumala lupaa myös, että siunaisi niitä, jotka siunaavat Aabrahamia – tämä siirretään sitten Jaakobille ja Aabrahamin jälkeläisille patriarkkojen kautta – ja
  5. Hän kiroaisi ne, jotka kiroavat Aabrahamin ja hänen jälkeläisensä. (Ja se on aina toteutunut).

Jumalan tuomio olisi tullut USA:lle jo kauan sitten ilman kahta syytä: Kolme jokaisesta viidestä lähetystyöhön, evankelioimiseen ja hyväntekeväisyyteen käytetystä dollarista tulee Pohjois- Amerikasta; toinen syy on, että Amerikka on kohdellut juutalaisia paremmin kuin muut maat. Sama koskee Hollantia. Moraalittomuus Hollannissa on uskomatonta, mutta he suojelivat juutalaisia holokaustissa. Olen vakuuttunut, että se on ainoa asia, joka on pidättänyt Jumalan kättä. Jos et ole koskaan ollut Amsterdamissa, et voisi uskoa sitä.

Joka tapauksessa Hän siunaa niitä, jotka siunaavat juutalaisia ja Hän kiroaa ne, jotka kiroavat juutalaisia. Kun natsit valtasivat Saksan, niin kuten jos olet nähnyt filmin Schindler’s List, he rakensivat muureja juutalaisghettojen ympärille ja jokainen muurin yli kiipeävä juutalainen ammuttiin konekivääreillä. Mitä sitten tapahtui? Kun Kolmas Valtakunta sortui, niin Berliinin, valtakunnan suuren pääkaupungin, ympärille rakennettiin muuri ja jokainen tuon muurin yli kiipeävä saksalainen ammuttiin konekivääreillä, eikä tuo muuri kaatunut ennen kuin Hess kuoli Spandau’n vankilassa. Vasta sitten kun viimeinen natsi, joka oli vastuussa siitä, mitä tapahtui 30- 40-luvuilla, oli kuollut, tuo muuri kaatui.

Minun isovanhempani olivat Britanniasta. Britannia hallitsi maailman meriä. Jos olisit kertonut isovanhemmilleni, että tulisi aika, jolloin aurinko laskisi kerran vuorokaudessa brittiläisen imperiumin yllä, niin he olisivat nauraneet sinulle. Britannia peruutti Balfour’in julistuksen luvattuaan juutalaisille paluuoikeuden ja juutalaiset menivät keskitysleireille. Jopa sodan jälkeen, kun tiedettiin, että holokausti oli tapahtunut, britit panivat juutalaisia takaisin pidätysleireille Kyprokselle estääkseen heitä tulemasta Israeliin, ettei muslimeja loukattaisi. Nyt aurinko laskee brittiläisen imperiumin yllä kerran vuorokaudessa. Tiedän sen, koska asun siellä.

Espanjalainen inkvisitio. Oli espanjalainen Väli-Amerikka (Spanish Main). Espanja oli suuri maailmanvalta ja he olivat johtavassa asemassa Uudessa Maailmassa inkvisitioon saakka. Vuonna 1492 Kolumbus löysi Amerikan ja kohta sen jälkeen Ferdinand’in ja Isabella’n alaisuudessa roomalaiskatolisen kirkon käskystä alkoi inkvisitio. Ei mennyt kauan, kun Francis Drake upotti Armadan ja sen jälkeen Britannia hallitsi maailman meriä. ”Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat.”

Aabrahamin lapset

Tällä ei ole mitään tekemistä juutalaisten kanssa – se johtuu Jumalan lupauksesta Aabrahamille. Ja tulet myös huomaamaan, että tämä on totta koskien seurakuntaa, koska uskovat ovat myös Aabrahamin lapsia. Kansat, jotka ovat siunanneet seurakuntaa, ovat olleet siunattuja ja menestyneet ja kansat, jotka ovat vainonneet seurakuntaa, ovat tulleet Jumalan tuomion alle. Katso vain mitä tapahtui Itä-Euroopalle. Antisemitismin ja uskovan seurakunnan vainoamisen välillä on lähes hypostaattinen suhde, koska uudestisyntyneet uskovat ja juutalaiset ovat ainoat kaksi ihmislajia, joita Raamattu kutsuu ”Jumalan valituiksi” (Ps. 105:6; 2.Tess. 2:13). 1. Moos. 3:15 sanoo:

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille….

”Vaimo” on Israel, mutta laajemmin katsoen ja yhteistyön kautta seurakunta. Huomaat, että kaksi ihmislajia, joita Saatana on aina eniten vihannut, ovat juutalaiset ja uudestisyntyneet kristityt, koska he ovat kaksi ihmislajia, jotka ovat Aabrahamin jälkeläisiä ja joita kutsutaan ”Jumalan kansaksi”.

Ketä kommunistit vihaavat eniten Venäjällä ennen kuin rautaesirippu laskeutuu? Juutalaisia ja uudestisyntyneitä kristittyjä. Ketä roomalaiskatolinen kirkko vainoaa eniten? Juutalaisia ja uudestisyntyneitä kristittyjä. Ketä muslimit vihaavat eniten? Juutalaisia ja uudestisyntyneitä kristittyjä. Sama koskee kreikkalaiskatolista kirkkoa. Jumala siunaa niitä, jotka siunaavat Aabrahamin jälkeläisiä, joko biologisia jälkeläisiä, tai hänen jälkeläisiään uskon kautta ja hän kiroaa niitä, jotka kiroavat. Ne, jotka kiroavat juutalaisia, tai jotka kiroavat tosi seurakuntaa, koskevat Jumalan silmäterään (Sak. 2:8). Siihen kuitenkin sisältyy enemmän.

Kuten meidän matkamme

Se on Aabrahamin matka. Hänen matkansa on meidän matkamme kaltainen. Genesiksen teksti kertoo, että matka alkaa täällä Harranissa, kun hänen isänsä kuolee. Se on, kun hän vastaa Jumalan kutsuun, mutta Uusi Testamentti kertoo, että Jumalan kutsu ei tullut silloin. Jumalan kutsu alkoi täällä Kaldean Uurissa.

Kaldean Uur oli siellä, missä Baabelin torni rakennettiin ja se oli siellä, missä babylonialainen valtakunta myöhemmin nousisi. Aabrahamin isä oli epäjumalien kaupustelija. Meille kerrotaan juutalaisessa perinteessä, talmudilaisessa kirjallisuudessa, että hänen isänsä oli epäjumalien kaupustelija ja Talmudissa on kertomus – se on vain kertomus, että Aabraham otti vasaran (”pattiysh”) ja murskasi isänsä patsaat – eli epäjumalat yhtä lukuun ottamatta ja pani vasaran sen yhden säilyneen epäjumalan käteen. Sitten hänen isänsä Terah tuli sisälle ja kysyi: ”Kuka tappoi kaikki nämä jumalat?” Ja Aabraham sanoi: ”Tuo sen teki, jolla on vasara kädessä.” Ja hänen isänsä sanoi: ”Se on mahdotonta! Sehän on vain pala kiveä vailla elämää ja henkeä!” Ja Aabraham sanoi: ”Juuri niin, isä – juuri niin.” Se on vain kertomus Talmudista. Hänen isänsä oli epäjumalien kaupustelija.

Vasta kun hänen isänsä kuolee hänen elämänsä kriisivaiheessa, hän vastaa Jumalan kutsuun, jonka Jumala antoi hänelle hänen nuoruudessaan jo paljon aikaisemmin Kaldean Uurissa.

Niin usein ihmisille käy näin. Jumala vetää heitä, Jumala kutsuu heitä aina, mutta vasta elämänsä kriisivaiheessa he vastaavat Hänen armoonsa ja Hänen kutsuunsa. Joskus se on läheisen kuolema, toisella kertaa taloudellinen onnettomuus, terveyskriisi, eri asioiden yhdistelmä. Jumala kutsuu ja kutsuu ja kutsuu, mutta kun ihmiset eivät vastaa, Hän vain yrittää pelastaa heitä. Hän käyttää jopa onnettomuutta heidän pelastamisekseen; nimittäin ne, jotka on edeltä tuntenut (Room. 8:29).

Minä en ole kalvinisti, mutta Jumala todella tunsi meidät jo ennen maailman luomista ja Hän alkaa vetää meitä syntymästä, lapsuudesta saakka. Kun joku uudestisyntyy, kun joku tulee pelastavaan tietoon Herrasta Jeesuksesta, kun olet ensin pelastunut, niin ei vain sinun tulevaisuutesi saa merkitystä, ei vain sinun nykyisyytesi saa merkitystä, vaan myös sinun menneisyytesi. Kaikki loksahtaa paikalleen. Kun tulet tuntemaan Herran, sinä tiedostat, miksi elämäsi oli niin kuin oli. Asiat, joita et osaa todella arvioida, ehkä sellaisia ajatuksia, joita risteili yöllä päässäsi sängyssä ennen uneen vaipumista, ehkä kokemuksiasi, tai vain vaikutelmiasi, missään niistä ei ollut järkeä. Niissä oli ehkä jonkinlainen metafyysinen puoli, mutta et osannut määritellä sitä. Kun pelastuit, sinä kuitenkin huomaat: ”Sehän olikin Jumala, joka kaiken aikaa veti minua tähän vaiheeseen ja tähän hetkeen, jolloin tulin tuntemaan Hänet Hänen Poikansa kautta.” Kun joku uudestisyntyy, niin ei vain hänen tulevaisuutensa saa merkitystä, ei vain nykyisyys saa merkitystä, vaan myös menneisyys saa merkityksen. Jumala vetää meitä koko ajan.

Mutta kuten meidän isämme Aabrahamin kohdalla, niin tarvitaan usein kriisi, että vastaamme Hänen kutsuunsa, mutta silloin todellinen matka alkaakin.

Perheen jättäminen on vaikea asia, mutta niin usein evankeliumi vaatii sitä. Se on varmasti totta juutalaisten keskuudessa. Se on totta myös muslimien keskuudessa, mutta olen tuntenut roomalaiskatolisia, olen tuntenut ihmisiä kommunistisista perheistä, olen tuntenut ihmisiä kreikkalaisista ja venäläisistä ortodoksisista perheistä – sama periaate pätee siellä. Paavali sanoo 2. Tessalonikalaiskirjeessä, että jopa pakanatkin joutuvat perheidensä hylkäämiksi samalla tavalla kuin juutalaiset. Jeesus tuli tuomaan eripuraisuutta (Luuk. 12:51). On ihanaa, kun perheet pelastuvat, mutta tosiasia on, että kuolema erottaa ja ainoa mahdollisuus olla perheesi kanssa on, jos he myös pelastuvat.

Hän siis aloittaa matkansa ja ensimmäinen pysäkki hänen matkallaan Herran kohtaamisen jälkeen on Sikem – ”Shakem”. ”Shakem” on hepreankielessä sellainen sana, joka merkitsee ”olkapää”. Ei kirjaimellisesti olkapää, vaan se tarkoittaa kuorman kantamista. Nykyisin se on Nablus’in kaupungin lähellä ja Sikemissä Aabraham asuu tammen alla, jota kutsutaan ”Mooren tammeksi”. Se on nykyhepreaksi ”opettaja”, mutta muinaishepreassa se tarkoitti ”tietoa”, erityisesti tietoa Jumalasta.

Puiden typologia

Sinun täytyy ymmärtää jotakin juutalaisesta midrashista koskien puun alla asumista. Jos juutalainen kristitty ensimmäiseltä vuosisadalta lukisi Johanneksen evankeliumia – lukuja 1, 2 ja 3 – hän olisi sanonut, että Johanneksen evankeliumi on midrash Genesiksen (1. Mooseksen kirja) luomiskertomuksesta. Uusi luominen Johanneksen luvuissa 1, 2 ja 3 on midrash Genesiksen lukujen 1, 2 ja 3 luomisesta:

  • Hän olisi sanonut, että luomisessa Jumala käyskenteli maan päällä. (Muistatko, että Aadam kuuli Jumalan käyskentelevän paratiisissa? Se oli Jeesus.) Nyt uudessa luomisessa Jumala käyskentelee maan päällä; Sana tulee lihaksi. (Joh. 1:1).
  • Hän olisi sanonut, että Genesiksen luomisessa Jumala tulee erottamaan valon pimeydestä, mutta nyt Johanneksen evankeliumissa uudessa luomisessa Jumala tulee erottamaan valon pimeydestä.
  • Hän olisi sanonut, että Genesiksessä Henki liikkuu veden päällä ja tuo esiin luomisen. Vedestä ja Hengestä syntymisen kautta Jumala tuo uuden elämän vedestä uudessa luomisessa.
  • Hän olisi sanonut, että Genesiksen luomisessa on pieni valo ja suuri valo, mutta uudessa luomisessa on ”Johannan Hamadvil” – Johannes Kastaja, pieni valo ja ”Yeshua HaMashiach” – Jeesus, suuri valo, toinen todistaen toisesta ja heijastaen toisen valoa.
  • Hän olisi sanonut, että Genesiksen luomisen kolmantena päivänä Jumala tekee ihmeen vedellä. Huomaa ja näe, että jakeessa Joh. 2:1 koskien Kaanaan häitä sanotaan, että se oli kolmas päivä. Jumala tekee ihmeen vedellä.
  • Hän olisi sanonut, että Jumala aloitti suunnitelmansa ihmisen luomista varten häillä, Aadamin ja Eevan välisellä avioliitolla. Siten Jumala aloittaa uuden luomisen suunnitelmansa ihmiselle Kaanaan häillä. Jeesuksen ensimmäinen julkinen palvelutyö tapahtuu häissä.

Näin hän olisi nähnyt sen. Uusi luominen on midrash VT:n luomiskertomukselle.

Mutta sitten Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa Natanael kysyy Jeesukselta: ”Mistä minut tunnet?” ja Jeesus vastaa: ”Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut” (Joh. 1:48). Minkä tahansa kirjaimellisen viikunapuun alla Jeesus näkikään Natanaelin, tuo viikunapuu tunnetaan midrashissa käsitteenä ”peshit” – ”yksinkertainen merkitys”. (Tämä ei ole gnostilaisuutta. Gnostilaisuus käyttää symboliikkaa opin pohjana, midrash käyttää symboliikkaa valaisemaan oppia.) Peshit oli: ”Näin sinut viikunapuun alla”, mutta ”pesshur” – ”syvempi merkitys”, oli: ”Minä näin sinut paratiisista, maailman luomisesta.” Juutalaisuudessa Elämän Puuta, ”Ets Chayim”, edustaa viikunapuu. Jeesus siis sanoi hänelle: ”Luominen tai uusi luominen, minä tunsin sinut, koska tunsin sinut Paratiisista, maailman perustamisesta. Näin sinut Elämän Puun alla” – viikunapuun, Ets Chayim.

Aabraham on siis tässä tammen alla. ”Tammi” on hepreaksi ”elon”. Se on hyvin kova puulaji; se on vahvaa puuta; se on voiman puu. Milloin ikinä joku Raamatussa asuu puun alla, niin typologisesti se merkitsee jotakin juutalaisessa midrashissa. Kuningas Saul oli ennen kuolemaansa tamariskipuun alla (1. Sam. 22:6). Epätoivoisessa tilassaan Elia oli kinsteripensaan (KJV: juniper-tree, kataja) alla (1. Kun. 19:4). Aabraham on kuitenkin Mooren tammen alla – hän on voiman paikassa johtuen Jumalan tuntemisesta.

”Sikem” on paikka, jossa sinä lasket kuormasi ja tulet ensi kerran tuntemaan Jumalan. Ja siellä hän rakentaa alttarin ja uhraa. Jokaisessa jumalasuhteemme käännepisteessä Hän vaatii meitä rakentamaan alttarin. Hepreassa me käytämme alttarista sanaa ”mizbeach” ja sillä on vain yksi tarkoitus, uhrata jotakin. Ei uhria, ei edistystä.

Sikemistä Beeteliin

Tähän saakka hyvin – hän tulee Sikemiin, mutta silloin hän jatkaa seuraavaan pysähdyspaikkaansa. Hänen seuraava pysäkkinsä on nimeltään Beetel, hepreaksi ”Beyth El” – ”Jumalan talo”. Kun joku tulee tuntemaan Herran, niin ensimmäinen asia, joka hänen pitäisi normaalisti tehdä on tulla seurakuntaan (church). Beetel on lännessä, paikka nimeltä Ai on idässä. ”Ai” hepreankielessä merkitsi ”rauniokasa”. Aabraham rakentaa toisen alttarin Beeteliin ja kääntää selkänsä itään, josta oli tullut ja jossa Baabelin torni oli ja jossa Babylon oli. Hänen menneisyytensä, itä, josta hän tuli, tulee rauniokasaksi ja hänen kasvonsa ovat Jumalan taloa kohti. Se on sama malli, jolla ylimmäisen papin oli uhrattava. Hänen olisi käännettävä selkä kohti itää, kohti Babylonia ja kasvot länteen. Siellä hän rakentaa toisen alttarin. Jälleen kerran uhri.

Kun tulet seurakuntaan, se maksaa sinulle jotakin. En nyt tarkoita ainoastaan sitä, mitä panet kolehtihaaviin. Se tarkoittaa, että käännät selkäsi menneisyydellesi. Vanhoista ystävistäsi tulee tuttuja, joiden kanssa tekemisissä oleminen kiinnostaa vain, jos heille voi todistaa. Ehkä jotkut entiset harrastuksesi ovat sellaisia, joista sinun on luovuttava ainakin vähäksi aikaa.

Itse en voinut kuunnella muuta musiikkia, paitsi perinteisiä virsiä, koska yhdistin musiikin, varsinkin rock-musiikin ja klassisen musiikin huumeiden ottamiseen. Minulla oli tapana kuunnella niitä, kun olin huumeiden vaikutuksen alaisena. En voinut kuunnella niitä pariin vuoteen. Muutaman vuoden kuluttua, kun kasvoin uskossani, se ei enää kiusannut minua, se ei enää häirinnyt keskittymistäni, mutta sen oli mentävä alttarille vähäksi aikaa, koska se irrotti katseeni Jeesuksesta. Kun kasvoin uskossani, sillä ei nyt enää ole väliä. Nyt se on minulle vain musiikkia, mutta yhteen aikaan se olisi aiheuttanut minulle ongelman. Samojen asioiden ei kaikkien kohdalla tarvitse joutua alttarille, mutta jonkin on mentävä alttarille. Me käännämme selkämme menneisyydelle. On ilmeistä, että se tarkoittaa synnistä kääntymistä, mutta se maksaa meille jotakin.

Tähän saakka hyvin, mutta on ihmisiä, jotka eivät koskaan jatka Beetelin. Minä kutsun heitä ”Sikemin asukkaiksi”. He ymmärsivät evankeliumin ja ehkä tunnustivat uskonsa, mutta sen kauemmaksi he eivät menneet. He eivät mene pitemmälle.

Tunsin yhden ”Sikemin asukkaan” Lontoossa, Englannissa Puhujan Kulmalla, jossa edelleen joskus saarnaan evankeliumia sunnuntai-iltapäivisin ja joudun muslimien ynnä muiden röykytettäväksi. Tämän kaverin nimi oli Robert – mukava kaveri, hänellä on iso taulu etu- ja selkäpuolellaan, jota ne Englannissa kutsuvat ”voileipätauluksi” ja siinä lukee molemmin puolin: ”Kristus kuoli syntiemme tähden” ja hän kiertää Puhujan Kulmaa. Kaikki kristityt saarnaajat siellä tuntevat toisensa, joten sanoin hänelle: ”Minun on lähdettävä nyt Robert, kirkossani on nyt iltatilaisuuden aika.” Hän kysyi minulta, mihin kirkkoon menisin ja kerroin sen hänelle – se oli baptistikirkko Lontoossa siihen aikaan ja sanoin: ”Minun on mentävä. Mihin kirkkoon sinä menet?” Hän vastasi: ”Minä menen korkeaan anglo-katoliseen kirkkoon.” Minä sanoin ”Miksi et mene evankelikaaliseen kirkkoon?” Hän sanoi: ”Well, kerran menin evankelikaaliseen kirkkoon, mutta kaikki siellä olivat jo uudestisyntyneitä. Siellä ei ollut ketään kenelle saarnata.” Hän oli täysin vilpitön; hän tarkoitti, mitä sanoi. Hän tunsi evankeliumin, mutta siinä oli suunnilleen kaikki, mitä hän tunsi. Hän ei koskaan tullut Beeteliin.

Aabraham jatkaa Beeteliin ja rakentaa tuon alttarin ja kääntää selkänsä menneisyydelle, mutta sitten jokin menee pieleen.

Egyptiin

Matteuksen 13. luku kertoo siemenistä, jotka putoavat erilaisiin maaperiin. Ellei paholainen saa jotakuta luopumaan tai lankeamaan lihan tai nuoruuden himoilla, tai jollakin niiden kaltaisella; ellei hän saa sinua luopumaan noista syistä, niin hän yrittää jotakin muuta: kriisiä – suurta onnettomuutta. Hän panee sinut luulemaan, että sinun on otettava kohtalosi omiin käsiisi, tai että Jumala on jotenkin hyljännyt sinut, kun asiat käyvät hankaliksi ja sinun täytyy alkaa tehdä omia ratkaisuja. Ja nuori kristitty on helppo suostutella siihen.

Nimittäin kun ihmiset pelastuvat ensi kerran, heillä on ensirakkautensa ja he luulevat ekapäivänä olevansa Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ja voivat mennä ulos ja tehdä ihmeitä.

He luulevat voivansa tehdä kaikkea. Heillä on ensirakkautensa, heillä on paljon intoa, mutta heillä ei ole kokemusta. He luulevat, että heillä on paljon tietoa, mutta eivät tiedä mitään, vaikka luulevat tietävänsä kaiken. Mutta kun heillä muutaman kuukauden kuluttua on ollut ensimmäiset koettelemuksensa, he huomaavat tietävänsä hyvin vähän. Heillä on ensirakkautensa – meidän on annettava heille se, se on sellaista, joka meillä on taipumus menettää, mutta heillä ei ole viisautta eikä kokemusta eikä tietoa. Ja silloin he joutuvat vaikeuksiin.

Mitä siis Aabraham tekee? Hän menee Egyptiin. Mitä Egypti kuvaa? Maailmaa.

Katso Jesajan lukua 30, mitä Jesaja sanoo Egyptiin menemisestä. Kuningas Hiskia oli hyvä kuningas, mutta hän sai huonoja neuvoja. Hän oli strategisessa kriisissä. Hänellä olivat assyrialaiset vastassaan itäpuolellaan ja Egypti toisella puolella. Hän oli ansassa kahden supervallan välissä ja häntä neuvottiin menemään Egyptiin apua hakemaan ja profeetta Jesaja varoittaa niistä, jotka kehottavat häntä tekemään sen, toimimaan kriisissä omalla viisaudellaan menemällä Egyptiin. Lue Jesaja 30:1:

Voi uppiniskaisia lapsia, sanoo Herra, jotka pitävät neuvoa, mikä ei ole minusta, ja hierovat liittoa ilman minun henkeäni,

Kun taas näet ihmisten menevän sellaisiin asioihin kuin ekumenia, niin he tekevät liittoja, jotka eivät ole Jumalan Hengestä. He menevät Egyptiin, maailman uskontoihin.

kooten syntiä synnin päälle; jotka menevät Egyptiin, kysymättä minulta, turvautuakseen faraon turviin ja etsiäkseen suojaa Egyptin varjossa!

Huomaa, että kysymys ei ole siitä, että he menevät Egyptiin, vaan että he menevät kysymättä Herralta. Milloin tahansa olet tekemisissä maailman kanssa, sinulla täytyy olla Herran viisaus ja johdatus. Oletko tekemisissä maailman lakisysteemin kanssa? Sinulla täytyy olla Herran johdatus siinä. Oletpa tekemisissä maailman rahajärjestelmän, maailman terveysjärjestelmän, koulujärjestelmän kanssa – milloin tahansa olet tekemisissä maailman kanssa, niin sinun täytyy kysyä Herralta. Minä en neuvoisi edes nielaisemaan asperiinitablettia ensin rukoilematta. Milloin ikinä olet tekemisissä maailman kanssa, sinun täytyy kysyä Herralta. Aabraham ei kuitenkaan tehnyt sitä. Kriisin tullen lihaa vetää se, mitä se pitää vahvana: maailma.

Faraon turva koituu teille häpeäksi ja suojan etsiminen Egyptin varjosta häväistykseksi.

Milloin tahansa joku menee maailmaan, hän joutuu nöyryytetyksi. Luopioille käy aina niin. He joutuvat äärimmäiseen häpeän tilaan. Katso, kuinka kävi Aabrahamille. Hän meni niin alas, että itseasiassa oli valmis luovuttamaan vaimonsa toiselle miehelle ja on ilmeistä, että niin kävi.

Et voi koskaan olla entisesi

Et voi kohdata Jeesusta ja jäädä samanlaiseksi. Tultuasi tuntemaan Hänet sinä joko tulet paremmaksi tai tulet pahemmaksi, mutta et voi jäädä entisellesi. Jos menet takaisin maailmaan, sinä joko vajoat moraaliseen turmelukseen, joka on pahempi kuin koskaan ennen ensimmäistä pelastumistasi. Et voi kohdata Kristusta ja jäädä entisellesi; sinä joko tulet paremmaksi tai tulet pahemmaksi. Jos menet takaisin maailmaan, niin tulet turmeltuneemmaksi kuin koskaan, ennen kuin ensi kerran tulit tuntemaan Hänet. Sinä vajoat alemmalle tasolle.

Eikä tämä vielä riitä, vaan sinä päädyt nöyryytyksen tilaan. Lue Jesaja 31:1-3:

Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta. Mutta myös hän on viisas, ja hän tuottaa onnettomuuden; hän ei peruuta sanojansa, vaan nousee pahantekijäin sukua vastaan ja väärintekijäin apuuntuloa vastaan. Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.

Egyptistä ei ole apua! Hevosten voima oli liha eikä Henki. Vanha luonto katsoo aina lihan puoleen; se katsoo aina niihin asioihin, joita maailma pitää vahvoina: rahaan, poliittiseen valtaan, vaikutusvaltaan, korkeaan asemaan. Aina, kun olet tekemisissä maailman kanssa ja Jumala käyttää maailman asioita, niin se tapahtuu Hänen ehdoillaan, ei koskaan maailman ehdoilla. Aina, kun olet tekemisissä maailman kanssa, sinä tarvitset Herran mieltä, mutta liha tahtoo luottaa maailman asioihin; liha tahtoo luottaa siihen, mitä maailma pitää vahvana.

Aabraham huomaa kantapään kautta, ettei se toimi. Ja sinne hän menee. Hän vaeltaa koko matkan jossakin sellaisessa, joka muinoin tunnettiin Suurin erämaana. Suurin erämaa, suurin piirtein, oli Siinain erämaan itäinen alue ja Negevin läntinen alue. Se on pitkä, kuiva matka koko ajan alas ”Mitstrayim’iin” – Egyptiin. (Hepreaksi me käytämme Egyptistä nimeä ”Mistrayim”.) Ja sitten koko matka takaisin Beeteliin jakeessa 1. Moos. 13:1.

Jälleen alkuperäiselle matkalle

Siitä jatkat, missä lopetit. Hän olisi voinut olla jo kaukana matkallaan sinne, minne Jumala tahtoi hänen menevän, mutta sen sijaan hän tuhlasi aikansa. Luopiot tuhlaavat aikansa, he tuhlaavat elämänsä. Mitä on 10 tai 20 vuotta verrattuna iankaikkisuuteen? Ei mitään. Mutta verrattuna niihin 80-90 vuoteen, jotka sinulla todennäköisesti on korkeintaan tässä maailmassa, 10-20 vuotta on pitkä aika haaskattavaksi. Luopiot haaskaavat aikaansa ja he varmasti haaskaavat nuoruutensa ja se kaikki menee hukkaan. He päätyvät nöyryytyksen tilaan. He joko tulevat ulos Egyptistä, tai kuolevat siellä ja sinun on jatkettava siitä, missä lopetit. Takaisin Beeteliin.

Sitten hän aloittaa uudelleen matkan, jolle oli lähtenyt. Beetelistä hän etenee kauemmas etelään. Hän menee Juudean kukkuloiden kautta, Samarian vuorilta Juudean kukkuloille. Beetelistä Hebroniin on pitkä ja työläs matka, mutta ei läheskään niin vaikea kuin mennä koko matka Egyptiin ja sieltä taas takaisin. Hän tulee Hebroniin. ”Hebron” tulee heprean ”yhteyttä” tarkoittavasta sanasta

— ”heet ha brut”. Sana merkitsee ”yhdistetyt tiilet”. Pietari puhuu tästä jakeessa 1.Piet. 2:5: me olemme temppelin kivet ja temppeli on seurakunta. Me olemme ”eläviä kiviä.”

Kun Jeesus palmusunnuntaina tulee Temppelivuorelle Itäportista ja kansa laulaa Hänelle Hallel Rabbah’ia (Ps. 113-118) – ”Hoosianna Daavidin Pojalle”, niin Sanhedrin pyytää Jeesusta käskemään kansaa vaikenemaan. Ja Jeesus sanoo: ”Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat” (Luuk. 19:40). Hän tarkoitti juutalaisessa midrashissa, että jos juutalaiset eivät julista Minua Messiaana, niin kristityt tulevat tekemään sen. Johannes Kastaja sanoi, että Jumala voisi herättää Aabrahamin lapsia kivistä (Matt. 3:9) – kristittyjä Aabrahamin lapsina.

Hebron on yhteyden paikka – yhteen liitettyjen kivien

Olettakaamme, että tulisin kirkkorakennukseen ja sanoisin pastorille: ”Teillä on tässä miellyttävä kirkko – aikamoinen rakennus, mutta seinästä puuttuu paljon tiiliä. Missä ovat kaikki nuo puuttuvat tiilet?” Niin, siellä ne ovat – pinottuina keskellä lattiaa. Mitä hyötyä on tiilistä pinottuina keskellä lattiaa? Jotta tiilistä olisi jotakin hyötyä, ne on laitettava seinään ja kiinnitettävä toisiin tiiliin. On yksi asia tulla kirkkoon (church) ja toinen asia tulla seurakuntayhteyteen (fellowship).

Hebroniin oli pitkä työläs matka vuorten läpi ja sinne päästyään Aabrahamin oli rakennettava alttari. Jos tahdot tulla seurakuntaan, se maksaa sinulle jotakin. Kuka tahansa voi tulla seurakuntaan, veisata virren, maksaa kymmenykset, tuoda uhrinsa – ”Rauhaa veli, kuinka voit? Nähdään ensi viikolla.” Kuka tahansa voi tehdä sen.

Se ei ole väärin. Kun olet uusi kristitty, sinä tulet Beeteliin, mutta on väärin jäädä Beeteliin. Sinun on tultava Hebroniin; sinun on tultava yhteyteen (fellowship), koska yhteyden paikassa Aabraham asuu muutamien muiden tammien alla, Mamren tammien. (Tämä on Länsirannalla hyvin ongelmallisella alueella lähellä paikkaa, jota nykyisin kutsutaan nimellä Kiryath-Arba. Siellä on Makpelan luola, jonne patriarkat on haudattu.) ”Mamre” hepreassa tarkoittaa ”lujuus” tai ”voima”. Voiman tammet. Ja vasta kun pääsee Hebroniin ja asuu Mamren tammien alla, hän on strategisesti vahvassa asemassa pelastaakseen sukulaisensa Lootin. Jos olisi pysynyt ylhäällä Beetelissä, hän ei olisi voinut pelastaa sukulaistaan. Hänen oli oltava alhaalla Hebronissa lähellä Lootin olinpaikkaa.

Seurakunnasta seurakuntayhteyteen (From a Church to a Fellowship)

Haluamme nähdä perheemme pelastuvan, lähimmäistemme pelastuvan, ystäviemme pelastuvan, haluamme nähdä maanmiestemme pelastuvan pakanoista – kanaanilaisista maassa. New Agesta, Islamista, okkultismista, väärästä kristinuskosta, mutta et koskaan tule näkemään sitä menemällä seurakuntaan.

Olin vuosia lähetyssaarnaajana Lähi-idässä – kuuntele minua. Maailmassa ei ole seurakuntaa – enkä tarkoita kreikankielen merkityksessä ”eklesiaa”, vaan ”seurakunnan” (congregation) merkityksessä – maailmassa ei ole seurakuntaa, joka voi haastaa moskeijan ja voittaa. Kuulitko, mitä sanoin? Maailmassa ei ole seurakuntaa, joka voi haastaa moskeijan ja voittaa. Jos haluat haastaa moskeijan, sinun on paras olla seurakuntayhteydessä. Jos aiot haastaa islamin, sinun on parempi olla lujuuden, voiman, todellisen vahvuuden paikalla.

Maailmassa ei ole seurakuntaa, joka voi haastaa mormonit tai Jehovan todistajat – he ovat liian innokkaita. He ovat innokkaampia valheen puolesta kuin useimmat kristityt totuuden puolesta. Mikään seurakunta ei voi vallata Jehovan todistajien valtakunnansalia eikä mormonitemppeliä. Ei yksikään. Ei mikään seurakunta maailmassa voi vallata noita paikkoja; seurakuntayhteys (fellowship) voi – ei kirkkoseurakunta (church).

Beetel joutuu tuhon omaksi

Asutko sinä Beetelissä vai Hebronissa? Jos asut Beetelissä, tulet joutumaan vaikeuksiin. Lue kanssani Aamos 4:4-5:

”Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä, ja Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän syntiä; tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne.Uhratkaa hapanta… (syntiä, väärää oppia) … kuuluttakaa, julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sillä niinhän te haluatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.”

Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä? Oi, te tuotte kymmenyksenne ja uhrinne, mutta te tuotte syntiuhrin siitä, mikä on hapanta.

”Sillä niinhän te haluatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.”

Sillä niinhän te haluatte, te Plymouth-veljet! Sillä niinhän te haluatte, te helluntailaiset! Sillä niinhän te haluatte, te presbyteerit! Sillä niinhän te haluatte, te baptistit!

”Oi, minä tulen kirkkoon! Minä maksan kymmenykseni!” Se on hapanta. Hengellistä ylpeyttä, syntiä, väärää oppia. ”Oi, minä tulen kirkkoon! Minä teen osuuteni! Minä maksan kymmenykseni!” Liha rakastaa uskontoa. Vanha luonto yrittää aina vanhurskautua sääntöjä noudattamalla, menemällä takaisin lain alle. Lukekaamme Aamos 5:5:

”Älkää etsikö Beeteliä, älkää menkö Gilgaliin älkääkä vaeltako Beersebaan. (Kaikilla näillä nimillä on merkitys hepreassa). Sillä Gilgal viedään pakkosiirtolaisuuteen, ja Beetel joutuu tuhon omaksi.”

Näetkö nyt? ”Beetel joutuu vaikeuksiin.” Kirkko pettää sinut. Jos se ei ole tapahtunut, niin minä ehdottomasti takaan, että ennemmin tai myöhemmin kirkko pettää sinut, koska kirkko koostuu ihmisistä, jotka ovat täsmälleen samanlaisia kuin sinä ja minä. Kirkko pettää sinut. Kirkko ei voi pysyä pystyssä. ”Beetel joutuu tuhon omaksi.” Seurakuntayhteys on se, joka pysyy pystyssä.

Meillä on joitakin uskovia, jotka olivat kristittyjä kommunistien vallan alla Romaniassa. Kirkoilla ei ollut mitään merkitystä. Kommunistinen poliisi pääsi eroon kaikista kirkoista. Se oli seurakunta, joka pysyi pystyssä. Ihmiset joilla on sitoutumisen mieli, yhteisö, perhe, ihmiset, jotka ovat valmiita panemaan kaulansa alttiiksi toistensa puolesta, ne ovat niitä, jotka seisoivat vainon alla. Ja vaino tulee palaamaan ennen kuin Jeesus tulee ja jopa maihin, joita me pidämme demokratioina. ”Beetel joutuu tuhon omaksi.”

Kirkossa ei ole turvaa; Hebronissa on turva – siellä on voima. Siellä kasvavat Mamren tammet.

Beetelin asukkaat

Mikä on ”Beetelin asukas”? On paljon tapoja heidän erottamisekseen. Yksi tietysti on tehdä se sen perusteella, että ihmiset tulevat seurakuntaan sunnuntaiaamuna, mutta jäävät pois iltatilaisuudesta ilman pätevää syytä, kuten työ tai sairaat lapset yms. Vain, koska he tahtovat mieluummin katsella jalkapalloa sen sijaan, että nauhoittaisivat ohjelman ja katsoisivat kotiin päästyään. Sellainen on ”Beetelin asukas”. Tänä päivänä voit nauhoittaa pelin, jos pidät urheilusta, mutta noilla ihmisillä n ongelma. Tai ihmisillä, jotka tulevat sunnuntaina ja tekevät osuutensa, mutta he eivät tule kokouksiin viikolla, ihmisillä jotka johdonmukaisesti tekevät niin. Ei pätevistä syistä, kuten sairaat lapset tai työvelvollisuudet yms. Tarkoitan vain ihmisiä, jotka puolustelevat poissaoloaan. Noilla ihmisillä on ongelma. Heillä on väärät arvostukset.

On kuitenkin olemassa varma tapa sanoa, kuka on ”Beetelin asukas”. Sanon teille, kuinka voi erottaa ”Beetelin asukkaan”: He ovat olleet uskossa viisi vuotta, he ovat olleet uskossa 10 vuotta, he ovat olleet uskossa 15 vuotta, he ovat olleet uskossa 60 vuotta, eivätkä tiedä, ovatko he ”silmä”, ”jalka” vai ”käsi”. He eivät tiedä, mikä heidän lahjansa on, he eivät tiedä, mikä heidän palvelutehtävänsä on, he eivät tiedä onko heillä opettamisen lahja, he eivät tiedä onko heillä evankelioimisen lahja ja jos heillä on avustamisen lahja – he eivät tiedä, mikä heidän lahjansa on. He eivät tiedä, mihin kohtaan seinässä he sopivat ja niin he vain jäävät tiiliksi lattialle. He tulevat kirkkoon, maksavat kymmenykset, veisaavat virren ja sanovat: ”Nähdään ensi viikolla.” Tämä on ”Beetelin asukas”.

Useimmat kristityt länsimaissa ovat ”Beetelin asukkaita”. Useimmissa kirkoissa länsimaissa, joihin menen, 15 % ihmisistä suorittaa 85 % rukoilemisesta. Ilmoita vain rukouskokous ja katso kuinka monta tulee. 15 % ihmisistä suorittaa 85 % palvelutyöstä. 15 % ihmisistä suorittaa 85 % antamisesta. En tarkoita niinkään summien puitteissa, vaan tarkoitan kyvyn puitteissa – suhteessa. 15 % ihmisistä on seurakuntayhteydessä (fellowship); loput käyvät kirkossa (church).

”Beetel joutuu tuhon omaksi.” Minun ei pitäisi nauraa sille, mutta ”Beetel joutuu tuhon omaksi”. Sanon teille, että kirkko tulee hylkäämään teidät ja viimeisinä päivinä se hylkää meidät kaikki.

Et koskaan saa mitään vain tulemalla kirkkoon. Nuori kristittykö? Hienoa, tule kirkkoon, mutta sitten sinun on tultava yhteyteen (fellowship) ja rakennettava alttari. Se maksaa sinulle jotakin tulla yhteyteen. Se maksaa: aikaa, rahaa, hengellisen hyökkäyksen – sillä on hintansa. Ei alttaria, ei uhria; ei uhria, ei edistystä.

Aabrahamin_matka

Jokainen meistä on jossakin tällä kartalla

Katso karttaa Aabrahamin vaelluksesta. Jokainen on jossakin tällä kartalla. Jopa nuo pienet lapset siellä lastenhuoneessa tai pyhäkoulussa – he eivät tiedä sitä vielä, mutta he ovat Kaldean Uurissa. Uskovien vanhempien uskon kautta heitä jo aletaan vetää Herran tykö pelastuksen tielle. Jumala kutsuu heitä jo nyt. Emme kasta vauvoja, mutta Jumala kyllä näkee uskovien lapset erilaisina kuin maailman lapset.

Olet ehkä Harranissa, tuossa kriisivaiheessa. Jos luet tätä etkä ole uudestisyntynyt etkä vastaanottanut Jeesusta, niin sinulla on syitä lukea tämä. Ei omia syitäsi, vaan Jumalan. Elämässäsi ei ole mieltä, mutta jos käännyt Jeesuksen puoleen, niin siinä on, koska kristityksi tuleminen on hyvin helppoa. Kenties ne asiat, joista tänä päivänä olet lukenut, ovat monimutkaisia, mutta vastasyntynyt vauva ei tiedä kovin paljon – se oppii. Sama koskee uudestisyntymistä: opit lisää, kun jatkat eteenpäin, mutta syntyminen on helppoa ja niin on myös uudestisyntyminen.

En puhu siitä hehkutuksesta ja hölynpölystä, jota näet siinä huijauksessa, jollaista näet amerikkalaisissa saarnaajissa tai TV:ssä. Se ei edusta uudestisyntymistä; se on huijausta. Minä puhun nyt evankeliumista. Evankeliumi on yksinkertainen. Jos sinulla on vauva, niin sinulla on samanlainen rakkaus sitä kohtaan. Jumala loi sellaisen rakkauden opettaakseen meille, kuinka paljon Hän rakastaa sinua ja kuten sinä olisit valmis antamaan elämäsi pelastaaksesi vauvasi, niin juuri sen Jeesus teki mennessään ristille sinun syntisi tähden. Juuri sen Hän teki. Kuten tiedät, me kaikki olemme kapinoineet Jumalan rakkautta vastaan ja hyljänneet Hänen auktoriteettinsa.

Olemme menneet jonkin sellaisen vaikutusvaltaan, jota kutsutaan paholaiseksi, tämän maailman jumalaksi. Juuri siksi ihmisen poliittiset ja taloudelliset systeemit eivät toimi, juuri siksi me tuhoamme ympäristöä, juuri siksi avioliitot hajoavat, juuri siksi me haluamme olla hyviä ja tehdä hyvää, mutta kaikki teemme asioita, joiden tiedämme olevan vääriä, koska meillä on langennut luonto ja koko maailma makaa pahan vallassa.

Yksi ihminen ilman syntiä on Jumalalle arvokkaampi, kuin kaikki ne ihmiset, joilla on syntiä. Juuri siksi Jeesus saattoi kuolla jokaisen puolesta, koska yksi synnitön on arvokkaampi kuin kaikki syntiset. Jumala tulee ihmiseksi ja Hän ottaa syntimme. Kaikki ne väärät asiat, jotka minä tein, kaikki ne väärät asiat, jotka sinä teit, Jumala panee ne Jeesuksen päälle. Ja sitten Jumala ottaa Hänen vanhurskautensa ja antaa sen meille. Ja kuten Hän nousi kuolleista, Hän herättää meidätkin kuolleista iankaikkiseen elämään. Sitä on evankeliumi.

Sinun on käännyttävä pois synnistä. Pyydä Jumalalta voima kääntyä synnistä ja Hän antaa sinulle tuon voiman. Hän vapautti minut kokaiiniriippuvuudesta, kauheasta riippuvuudesta, kun olin yliopistossa. Paholainen piti kiinni elämästäni, mutta Jeesus oli voimakkaampi kuin paholainen. Hän oli voimakkaampi kuin kokaiini. Minkä Hän teki minulle, sen Hän voi tehdä jokaiselle. Hän tekee sen sinulle. Hän antaa sinulle voiman kääntyä synnistä, jos pyydät sitä Häneltä. Hän ottaa sinun syntisi ja antaa sinulle Hänen elämänsä.

Jos et tunne Häntä, olet Harranissa, olet kriisivaiheessa. Sinä voit tänä päivänä tulla kuolemasta elämään. Sinun ei tarvitse mennä helvettiin, sinun ei tarvitse tulla tuomiolle, sinusta voi tänä päivänä tulla Aabrahamin lapsi.

Olet ehkä Beetelissä, jossa tulet kirkkoon (church). Paholainen tulee kirkkoon jokaisena sunnuntaina. Hän on hyvin uskonnollinen. Paholainen saa uskonnolla enemmän ihmisiä helvettiin, kuin kaikella marijuanalla, kaikella aineiden käytöllä, kaikella himopelaamisella yhteensä. Uskonto on huume.

Kuten tiedät, niin kaksi historian vaikutusvaltaisinta ihmistä olivat kumpikin juutalaisia: Karl Marx ja Jeesus Kristus. Yhdessä asiassa he olivat yksimielisiä: Uskonto on suurin koskaan ihmiskuntaa vastaan tehty petos. Uskonto ei koskaan vie sinua minnekään; se on Jeesus Kristus, joka vie sinut jonnekin. Uskonto ei ole ratkaisu maailman ongelmaan. Katso Pohjois-Irlantia – se on uskontoa.

Uskonto ei ole ratkaisu maailman ongelmaan; uskonto on maailman ongelma, Jeesus on ratkaisu.

Kenties asiat kuitenkin menivät pieleen. Ehkä se oli maailman laki, vanhan luonnon asiat, kuten lihan himot, seksuaalinen moraalittomuus, jumalattomat suhteet, huumeet – mikä sitten olikaan – rakkaus rahaan, tai ehkä asiat vain menivät pieleen. Sinusta tuntui, että Jumala hylkäsi sinut. Hän ei sitä tehnyt, sinusta vain tuntui siltä ja aloit harhailla ja olettaa, ettet oman elämäsi hallinnassa ollut enää nuorempi kumppani vaan vanhempi ja menit Egyptiin. Olet taas maailmassa.

Siellä ei ole sinulle mitään toivoa; tulet joutumaan vain nöyryytyksen tilaan. Joko tulet sieltä ulos, tai sitten kuolet siellä. Ei ole olemassa mitään sellaista kuin ”menestyvä” luopio. Se on teologinen mahdottomuus. Sinä tuhlaat elämääsi, sinä tuhlaat nuoruuttasi – vain tuhlaat sitä. Sinun on palattava Beeteliin, palattava Herran ja Hänen huoneensa tykö ja jatkettava siitä, missä lopetit.

Siellä on suurin osa ihmisistä – Beetelissä, mutta Jumala ei tahdo, että olemme siellä. Hän tahtoo, että olemme Hebronissa. Hän ei tahdo, että olemme tiiliä lattialla; Hän tahtoo, että olemme seinään muurattuja tiiliä. Hän tahtoo, että tiedät paikkasi ruumiissa. Hän tahtoo, että olet lujuuden ja voiman tilassa, että voit pelastaa sukulaisiasi pimeyden kuninkailta. Siellä Hän tahtoo sinun olevan.

Missä sinä olet? Pienet lapset ovat Kaldean Uurissa – siitä voimme olla yhtä mieltä, mutta oletko sinä vielä Harranissa, jossa et koskaan ole vastaanottanut Jeesusta? Oletko tuossa kriisivaiheessa? Voit aloittaa matkasi tänään. Raamattu sanoo: ”Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä synnyttää” (Sananl. 27:1). Nyt on otollinen aika, tänään on pelastuksen päivä. Ellet tunne Herraa, ota meihin yhteyttä. Älä jatka ilman, että tulet tuntemaan Hänet.

Olet ehkä Egyptissä – Jumala ei rakasta sinua yhtään vähemmän. Tämä elämä on liian lyhyt, lopeta sen tuhlaaminen. Nuoruus pakenee, älä tuhlaa sitä. Saarnaajan kirja sanoo: ”Nuoruus pakenee” (Saarn. 12:1) Älä tuhlaa sitä.

Useimmat teistä ovat kuitenkin siellä, missä useimmat uskovat ovat – ainakin Länsimaissa – useimmat teistä ovat kirkossa (church). Useimmat uskovat ovat Beetelissä. Minulla on yksi toive ja yksi rukous sinun kirkkosi suhteen. Minun toiveeni ja rukoukseni sinun kirkkosi suhteen on, ettei se kohta olisikaan enää kirkko. Rukoukseni sinun puolestasi on, että sinun kirkostasi (church) tulisi seurakuntayhteys (fellowship = yhteys).

Read Full Post »

Julkaisemalla alla olevan Bill Perkinsin artikkelin en ota kantaa, mikä on oikea tempausajankohta. Perkins edustaa ennen ahdistusta -näkemystä (pre-trib), mutta muillekin näkemyksille on olemassa oikeat ja Raamatulliset perusteet. Muistakaamme, että vaikka joudummekin kärsimään kristittyinä vainoa ja ahdistuksia, Jumala on kanssamme joka hetki eikä meitä hylkää.

”Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö (Pre-Trib) vai yösydännä (Mid-Trib) vai kukonlaulun aikaan (Pre-Wrath) vai varhain aamulla (Post-Trib), ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa.” (Mark. 13:33,35-37)


 

The ”Pre-Wrath” Deception
By Bill Perkins, suom. SK

valheen_vangit  

”Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä” (Joh. 8:44).

Saan kirjeitä ja puheluita…

Yksi työni ikävistä puolista täällä Compass’illa on se, että melkein joka viikko joku uusi tulokas yrittää vakuuttaa minulle, että tempaus ei tapahdu seurakunta-ajan lopussa, vaan sen sijaan joskus seitsenvuotisen Ahdistuksen aikana.

kaavio

Saan puheluita, kirjeitä, kaavioita, nauhoja, kirjoja ja videoita, jotka kaikki perustelevat mid-trib (ahdistuksen puolivälissä), post-trib (jälkeen ahdistuksen), tai pre-wrath (ennen vihaa) -näkemyksiä. Nämä kiihkeät ihmiset ovat yleensä niin vakuuttuneita siitä, että heidän näkemyksensä on oikea ja minun väärä, että luulevat minulla olevan aikaa tuntikausia kuunnella heitä ja väitellä heidän kanssaan.

[Pre-wrath-näkemyksen mukaan tempaus tapahtuu juuri ennen Herran päivää, joka on se hetki, jolloin Jumala vuodattaa vihansa maan päälle. Kun 7-vuotinen vaivanaika jaetaan kahteen 3½ vuoden jaksoon, tämän näkemyksen mukaan tempaus ajoittuisi jälkimmäiselle 3½ vuoden ajanjaksolle.]

MR_kirjaMuistutettakoon, että kirja The Pre-wrath Rapture of the Church (Seurakunnan tempaus ennen vihaa) on aiheuttanut Kristuksen ruumiille paljon kipua ja sekaannusta. Luulen, että kirjoittajalla on hyvä tarkoitus, mutta minun mielestäni kirja ajaa harhaopin asiaa.

Minusta tuntuu pahalta niiden puolesta, jotka on petetty tällä opetuksella, koska minutkin kerran petettiin uskomaan ”ennen vihaa” -perusteluun. Ollessani uusi uskova 1970-luvulla, eräs hyvää tarkoittava pastori opetti minulle, että ”tempaus keskellä ahdistusta” (mid-trib) on fakta, eikä teoria. Hän antoi kaikki ne samat perustelut, joita kuulen tänä päivänä, tavallisesti keskitettynä johonkin muotoon, tai muotiin, näiden kahden väärän teorian ympärillä:

> ”Meidät pelastetaan vain Jumalan Vihalta”

  • Ennen vihaa -teorian kannattajat uskovat, että ”Jumalan Viha” tulee vain ahdistuksen viimeisen 3½ vuoden aikana – virheellisesti uskoen, että ensimmäinen 3½ vuotta ei itseasiassa ole ”Jumalan Vihaa”.

Se on tietysti naurettavaa! Koko seitsenvuotista ahdistusta kutsutaan ”Jaakobin vaivan ajaksi”. Hyvä tavaton! Ensimmäisen 3½ vuoden aikana on maailmanlaajuinen talousromahdus, nälänhätä ja neljännes väestöstä kuolee… minusta se kyllä kuulostaa ”Jumalan Vihalta”!

> ”Meidän täytyy valmistautua väistämättömään”

  • Ennen vihaa -teorian kannattajat uskovat, että heidän pitää suunnitella pahimman mahdollisen skenaarion varalle, koska, jos ovat väärässä, niin he päättelevät, ettei siitä ole haittaa, mutta jos ovat oikeassa, niin he ovat valmistautuneet.

Se on hirveä tapa elää. Sen sijaan, että eläisivät rohkeasti Herralle tietäen Hänen olevan tulossa viemään meidät kotiin, ennen vihaa -teorian kannattajat murehtivat Antikristuksen tulemusta!

Tosiasia kuitenkin on, että jos elät siihen asti, että näet Antikristuksen, niin olet jäänyt tempauksesta!

”Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton…” (2. Tess. 2:6-8)

Yksi raamatunprofetian opin kulmakivistä on, että meidän tulee pitää katseemme kiinnitettynä ylös taivaaseen, tulevaan kotiimme, ei alas tähän maahan. Meidän tulee odottaa Jeesusta, ei Antikristusta!

”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä” (Kol 3:2).

Lopulta läksin ensimmäisestä seurakunnastani, jolla oli taipumus myös legalismiin – mikä on yleistä ennen vihaa -teorian kannattajien keskuudessa. Ja kun jatkoin Raamattuni lukemista vuosien varrella, niin en voinut raamatullisesti puolustaa mid-trib-näkemystä enkä sen serkkua, ”ennen vihaa” (pre-wrath) -teoriaa.

Nooa tiesi

Olemme osoittaneet monesti menneissä artikkeleissa, että Raamattu sanoo tempausta edeltävän ajan olevan ”IHAN KUIN” aika ennen Nooan vedenpaisumusta. ”Ihan kuin”! Ja sitten Raamattu luettelee tuon ajan tunnuspiirteitä, jotka meidän päivinämme ovat ”ihan kuin”. Se ei voisi olla yhtään selvempää.

Sillä niinkuin (KJV: just like = ihan kuin) oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt. 24:37-39)

Nooan_paivat_kaavio

Ennen vedenpaisumusta oli ”tavallista menoa”, juhlimista, syömistä, rakentamista – kunnes Jumala sulki oven, mikä vertauskuvallisesti vastaa tempausta. Niiden, jotka kannattavat ”ennen vihaa” -näkemystä, on selvästikin täytynyt jättää huomioimatta tämä Raamatun totuus.

Jos hyväksyt ”ennen vihaa” -näkemyksen, sinun on hyväksyttävä, että Danielin 70. viikon ensimmäinen 3½ vuotta ei ole erilaista kuin nykyinen aika. Eikö todellakaan?

Ilm. 6. sanoo, että ahdistuksen ensimmäisen 3½ vuoden ajan maa on kaaoksessa, maailmantalous romahtaa ja inflaatio on niin hurja, että tarvitaan päivän palkka pelkästään ruuan ostamiseen. Puhumattakaan siitä, että tämä kaikki aiheuttaa sen, että neljännes väestöstä kuolee sodan ja villien petojen kautta! Kuulostaako se Jeesuksen kuvaukselta Nooan päivistä? Tuskinpa!

Erehtymätön Jumalan Sana

Suurin ongelma kaikissa muissa käsityksissä, paitsi tempauksessa ennen ahdistusta (pre-trib), on, että niissä on hyljättävä Raamatun dispensaatioiden (armotalousaikakausien) käyttäminen sen tulkitsemiseen. Se on puhtain kaikista opeista, koska se on juurrutettu kirjaimelliseen hermeneutiikkaan (sananselitykseen) Raamatun tulkitsemisessa.

Tuntuu, että päivittäin saamme sähköpostin tai puhelun joltakin, joka on hämmentynyt, kuinka jotakin sanankohtaa pitäisi soveltaa. Mutta kun selitämme dispensationaalisen teologian perusteet, niin he eivät enää ole hämmentyneitä. Dispensaatioiden ymmärtäminen ja soveltaminen selvittää niin paljon.

Raamattu on tarkoitettu luettavaksi kirjaimellisesti kontekstissa. Jeesus otti Vanhan Testamentin kirjaimellisesti puhuessaan Aadamista ja Eevasta, Nooan arkista ja Joonasta, jonka suuri kala nielaisi. Sitä paitsi kaikki menneet profetiat toteutuivat kirjaimellisesti, eivät kuvaannollisesti. Siksi myös meidän pitäisi ottaa Raamattu kirjaimellisesti kontekstissa. Dispensaatioiden soveltaminen antaa meille tuon kontekstin.

Raamattu esimerkiksi sanoo neljästi, että Kristuksen tuhatvuotinen hallinta maan päällä kestää 1000 vuotta (Ilm. 20:4-7). Se ei tarkoita, että 1000 vuotta (millennium) olisi vertauskuva ”pitkälle ajanjaksolle”. Se tarkoittaa, mitä sanoo – se kestää 1000 vuotta. Jos yrität tehdä siitä vertauskuvan pitkälle ajanjaksolle, niin ujutat tulkintaan ihmisen syntisen ymmärryksen.

susi_ja_lammasRaamattu sanoo myös, että tuhatvuotisessa valtakunnassa susi ja karitsa makaavat yhdessä ruohikossa. Asiat muuttuvat eikä eläimillä ole enää lihansyöjän vaistoja (Jes. 11:6). Tämä on yksi todistus, että me EMME elä millenniumissa nyt! Silti viralliset presbyteerien, luterilaisten, Church of Christ’in ja katolisten (sekä monien muiden) opit edistävät tätä harhaoppia.

Jumala ei muutu, mutta Hän kyllä muuttaa tapaa, kuinka käsittelee ihmisiä läpi erilaisten aikakausien eli historian aikajaksojen.

Et voi perustella, että Jumala ei muuttanut ajan kuluessa sitä, kuinka käsittelee ihmisiä maan päällä, koska Hän muutti

  1. ennen ja jälkeen ihmisen lankeemuksen;
  2. ennen ja jälkeen vedenpaisumuksen;
  3. ennen ja jälkeen Baabelin tornin;
  4. ennen ja jälkeen Ristin;
  5. ennen ja jälkeen Tempauksen;
  6. ennen ja jälkeen Toisen Tulemuksen;
  7. ennen ja jälkeen Suuren Valkean Valtaistuimen.

aikakaudet

Siksi on TOSIASIA, että Jumala TODELLA muuttaa tapaa, kuinka Hän käsittelee ihmisiä maan päällä eri aikoina kautta aikakausien. Raamatun jakaminen raamatullisiin dispensaatioihin yksinkertaisesti tunnistaa ja soveltaa tätä tosiasiaa historialliseen tulkintaan ja selvittää niin monia näennäisesti ristiriitaisia sanankohtia.

Paavali viittaa nykyiseen seurakuntadispensaatioon ”taloudenhoitona” joka oli kätketty juutalaisilta, mutta nyt ilmoitettu:

”ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa” (Ef. 3:9).

Kun oikein ymmärsin, kuinka Jumala näkee nämä erilaiset ajanjaksot, se kirjaimellisesti muutti elämäni. Dispensaatioiden ymmärtäminen antoi minun tietää, milloin ja missä soveltaa kutakin Raamatun jaetta. Jos et oikein sovella dispensaatioita ymmärtääksesi kontekstia sille, mitä Herra sanoo sanassa, niin olet laiva ilman peräsintä.

”…ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;” (Ef. 4:14).

Nauhoitin raamattutunnin, joka osoittaa sen mielettömyyden, jos ei oikein sovelleta dispensaatioita Raamatun tutkimiseen. Nimesin sen: Saatanan 10 suurinta valhetta – valhe n:o 5 ”Tee kaikki, mitä Jeesus käski tehdä”. Halusin erityisesti painottaa, että on MAHDOTONTA tehdä kaikki, mitä Jeesus evankeliumeissa käski tehdä.

Oikein ymmärrettyinä Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ovat itseasiassa Vanhan Testamentin loppu, eivät Uuden testamentin alku. Ne ovat selostus Jeesuksen vuorovaikutuksesta lainalaisten juutalaisten kanssa.

Evankeliumit eivät ole erikoisohjeita seurakunta-ajassa eläville. Ohjeet seurakunta-ajassa eläville on annettu Paavalin kirjeissä. Jos kiinnostaa, voit ladata DVD:n ilmaiseksi TÄSTÄ.

Haastan jokaisen ”ennen vihaa” -eskatologian kannattajan löytämään jotakin, joka on raamatullisesti väärin koskien DVD-raamattutunnin valhetta n:o 5. Ja jos et löydä, niin sinulla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin miettiä uudelleen ”ennen vihaa” -näkemystäsi.

Jo otsikko, joka antaa ymmärtää, että EI pitäisi tehdä kaikkea, mitä Jeesus käskee tehdä, herättää ihmetystä, koska useimmat eivät ymmärrä dispensaatioita. He OLETTAVAT, että meidän PITÄISI tehdä, mitä Jeesus evankeliumeissa käskee tehdä.

rannekeMiljoonat ovat pitäneet rannerenkaita, joissa on kirjaimet ”WWJD” tarkoittaen, että useimmat elämän ratkaisut voidaan tehdä soveltamalla sanoja ”What Would Jesus Do” (Mitä Jeesus tekisi) kaikkiin elämän kysymyksiin.

Mutta jos meillä on oikea kontekstuaalinen näkemys evankeliumeista, niin on helppo nähdä, että Jeesus ei puhunut seurakunta-ajassa eläville, vaan ennemminkin aikaisemman dispensaation lainalaisille juutalaisille. Hän puhui heille erilailla, koska heillä ei ollut Jumalan erottamiskykyistä Henkeä heissä asuvana.

Matteus Markus, Luukas ja Johannes puhuvat tapahtumista ennen ristiä

Matteus Markus, Luukas ja Johannes puhuvat tapahtumista ennen ristiä

”Seurakunta-aika”, se dispensaatio, jossa elämme, alkoi vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Se alkoi, kun Pyhä Henki tuli maan päälle ja päättyy, kun Hän lähtee Tempauksessa. Siksi Pyhän Hengen saapuminen ja lähteminen maan päällä ovat kuin seurakuntadispensaation kirjatuet (kirjahyllyssä).

Mielestäni on parempi ajatella evankeliumien olevan ennemmin Vanhan Testamentin loppu kuin Uuden Testamentin alku. Vasta sitten voit täysin arvostaa seurakunta-ajan uskomattomia ominaisuuksia. Se on erityinen aika Jumalan aikajanalla toisin kuin kaikki muut. Kuten Pietari sanoo:

”… ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen” (2. Piet. 3:15-16).

Yksi dispensationaalisen teologian avainpiirre on, että dispensationaaliset ajanjaksot eivät voi mennä päällekkäin. Dispensaation, määritelmänsä perusteella, täytyy päättyä ennen kuin seuraava dispensaatio voi alkaa Jumalan kalenterissa.

Ennen vihaa -näkemyksessä kuitenkin seurakunta-aika ja Ahdistus ovat päällekkäin uudessa dispensaatiossa. Se on absurdia! Ei voi olla kahta dispensaatiota yhtä aikaa!!

dispensaatiot

Pahin haittapuoli ”ennen vihaa” -teoriassa on kuitenkin, että se ryöstää uskovalta tulevan tempauksen odottamisen ilon. Seurakunta-ajan loppuminen on jotakin sellaista, jota tulee odottaa eikä pelätä. Meidän tulee odottaa Jeesusta Kristusta, ei Antikristusta!

”… ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen…” (Hepr. 12:1-2).

Ja viimeiseksi tässä vielä yksi pulma ennen vihaa -teoriassa ja se on naurettava. ”Ennen vihaa” -tempausnäkemys sanoo, että me, Kristuksen morsian, läpikäymme ahdistuksen ensimmäisen 3½ vuotta, mikä tarkoittaa, että meitä vainotaan ankarasti ennen hääpäiväämme Herran kanssa.

Todellako? Uskotko todella, että Herra purkaa seurakunnan, Kristuksen morsiamen, päälle tuhoa ja kuolemaa repien meidät kappaleiksi juuri ennen häitä? Voi hyvä tavaton! Eipä siinä ole paljon odottamista!

Ei, meidän ”Kristuksen Morsiamena” tulee odottaa liittymistämme rakkauden Jumalaan.

Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut” (Ilm. 19:7).

Tässä vain joitakin ”ennen vihaa” teoriaan liittyviä ongelmia. Niitä on monta muuta – liian monta tähän artikkeliin.

Meillä on kuitenkin suurenmoinen Andy Woods’in DVD otsikolla 7 Irrefutable Reasons You Can Trust the Pre-Trib Rapture Position! (7 kiistatonta syytä miksi voit luottaa tempaukseen ennen vihaa!). Voit ladata sen ilmaiseksi TÄSTÄ.

Andy puhuu myös tulevassa Steeling the Mind -raamattukoferenssissa Spokane’ssa 5. maaliskuuta. Liity meihin kauniissa Davenport-hotellissa.

Tai jos et pääse Spokane’iin, niin kirjaudu suoraan yhteislähetykseen ja katso konferenssi kännykästä, tabletista tai jopa digitaalisesta televisiostasi (sinulla täytyy olla internet). Ylläolevasta linkistä saat tietoa konferenssin yhteislähetyksestä.

Tämä on SUURENMOINEN raamattukonferenssi, jossa suurenmoiset puhujat kaikella tarmollaan selvittävät vaikeita Raamatun aiheita. Toivottavasti pääset mukaan!

BP

Read Full Post »

Kirjasta ANTIKRISTUKSEN PALUU

Tämä kirjoitus on jatkoa artikkelille Tuleva kristittyjen teurastus.

oil-lampsMonet kirjoittajat ja kommentaattorit ja raamatunopettajat sanovat, että kymmenen neitsyen vertauksella ei ole mitään tekemistä tempauksen ja Jumalan seurakunnan kanssa. Päätin kaivautua vähän syvemmälle tähän vertaukseen ja katsoa voiko Sana selvittää kaiken sen tulkintaan liittyvän hämmennyksen. Käykäämme siis kertomus läpi rivi riviltä erään raamatuntutkijan avulla, jonka kanssa olen neuvotellut ja Jumalan armon avulla voimme ehkä päästä parempaan käsitykseen sen todellisesta merkityksestä.

Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan (Matt. 25:1).

Tässä esitetty konteksti on siis kymmenen neitsyttä menossa kohtaamaan ylkänsä. Tämä vertaus on keskimmäinen kolmesta, jotka käsittelevät samaa aihetta so. ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee” (Matt. 24:42). Ensimmäinen vertaus tunnetaan vertauksena uskollisesta ja viisaasta palvelijasta. Sitten meillä on nämä kymmenen neitsyttä ja kolmantena vertaus talenteista. Kaikki kolme koskevat samaa aihetta; nimittäin Herran pois menemistä ja takaisin tulemista. Ja kaikki kolme kehottavat meitä: ”Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.”

Matteuksen lukujen 24 ja 25 kokonaisuus on tietysti vastaus muutamien Jeesuksen lähimpien uskottujen kysymykseen, mitkä olisivat Hänen toisen tulemuksensa (parousia) ja tämän aikakauden lopun merkit. Nämä kolme vertausta ovat siis eräänlainen yhteenveto siitä, mitä hän oli sanonut heille koskien tulevan apokalypsin merkkejä, mitä apokalypsin aikana tapahtuisi ja mitä tapahtuisi Ahdistuksen jälkeen. Kaikkia näitä käsitellään Matteuksen luvuissa 24 ja 25.

Kymmenen neitsyen vertauksen konteksti on siis Herran tulemus ja heidän menonsa häntä vastaan.

Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. (Matt.25:2-5)

Monet opettajat ovat ehdottaneet, että sana ’neitsyt’ pitäisi kääntää ’morsiusneito’. Siten he päättelevät, että häät on jo pidetty, morsian (seurakunta) on jo taivaassa ja siksi nämä viisi morsiusneitoa edustavat pyhiä, joiden tulee läpikäydä Ahdistus ja he kohtaavat Herransa, kun hän palaa apokalypsin lopussa. Testatakseni tätä väitettä kirjoitin eräälle ikääntyneelle tutkijalle, joka asuu Kreikassa Ateenan lähellä ja jonka kanssa olen ystävystynyt muutaman viime vuoden aikana. Manos Nomikos on kirjoittanut useita kirjoja ja kääntänyt toisia kreikasta englanniksi ja päinvastoin. Hän on myös vakaa kristitty. Kerroin hänelle, mitä ehdottavat useat kirjoittajat USA:ssa, jotka väittävät näiden viiden olevan morsiusneitoja ja kysyin häneltä kreikan sanasta parthenos, joka tekstissä on käännetty ’neitsyeksi’, Seuraavassa hänen vastauksensa sanasta sanaan:

”Mitä tulee kymmeneen neitseeseen voin vakuuttaa sinulle, että kreikankielessä, sekä vanhassa että uudessa, jokainen nainen, joka ei ole ollut sukupuoliyhteydessä mieheen, eikä ole menettänyt immenkalvoaan, on parthenos, so. neitsyt riippumatta, mitä USA:n tutkijat väittävät. On merkillepantavaa, että Eläinradan merkki Neitsyt on kreikaksi ”Parthenos”.

Tämän perusteella on täysin selvää, että ’neitsyt’ on oikea ja uskollinen kreikan tekstin käännös. Siksi ehdotus, että nämä neitsyet olisivat itse asiassa morsiusneitoja, on yritys panna Sana sanomaan jotain muuta, kuin alkutekstissä olevan todellisen merkityksensä.

Itse asiassa ’morsian’ kreikaksi on nymphe ja ’morsiusneito’ on paranymphos. Kumpaakaan näistä sanoista ei löydy evankeliumeista eikä kirjeistä viittaamassa seurakuntaan tai ylkään. On mentävä Ilm. 21 lukuun löytääkseen sanan ’morsian’ ja se on kuvaus taivaasta laskeutuvasta uudesta Jerusalemista. Joten ehdottaa, että nämä viisi eivät olisi neitsyitä ja väittää heitä morsiusneidoiksi muuttaa täysin vertauksen merkityksen ja kääntää sen sallimaan erilaisen tulkinnan koko kertomukselle.

Sillä jos nämä neitsyet muutetaan morsiusneidoiksi, se vihjaa, että morsian on eri asia ja on pieni askel olettaa, että hän on jo taivaassa ja hääjuhla yljän kanssa on ollut ja mennyt. Tämä on olettamus eikä pidä paikkaansa. Luemme edelleen:

Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat’. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’ (Matt. 25:6-9)

Useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä, että öljy tarkoittaa Pyhää Henkeä, joten viisaat neitsyet edustavat niitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen. Jälleen tämä pitää yhtä seurakuntakirjeiden kanssa, jotka kertovat meille, että uskoessamme Herraan saimme Jumalan siemenen, joka on Pyhän Hengen lahja. Sen seurauksena olemme ’Jumalan lapset … kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa me loistamme niinkuin tähdet maailmassa’. On myös mielenkiintoista panna merkille, että neitsyitä käskettiin ’menemään häntä vastaan’. Näin käy, kun tempaus tapahtuu. Me menemme Herraa vastaan yläilmoihin. Toisaalta, kun Jeesus palaa seurakuntansa kanssa Harmageddonilla, niin Ahdistuksen ajan pyhät eivät mene häntä vastaan. Sen sijaan hän palaa heille maan päälle.

Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä’. (Matt. 25:10-12)

Tässä on nyt kysymys parista tärkeästä seikasta. Ensiksi, kun ylkä tuli, niin viisi viisasta neitsyttä menivät häntä vastaan ja yhdessä he menivät häihin ja ovi suljettiin. Sikäli kuin minä tiedän, on vain yhdet häät Herran ja hänen seurakuntansa välillä. Ne pidetään taivaassa tempauksen jälkeen, kun apokalypsi on käynnissä maan päällä. Joten, jos morsian on jo taivaassa, kuten jotkut ehdottavat, niin mihin häihin tässä viitataan?

Kohdassa Matt. 22:1-14 on toinen vertaus, joka puhuu samoista häistä. Häät on laittanut kuningas pojalleen, mutta kaikki kutsutut kieltäytyvät tulemasta. Niinpä kuningas lähettää palvelijansa teille ja aitovierille ja kutsuu kaikki, jotka he voivat löytää, tulemaan häihin. Tunnet varmaan tarinan. Kutsuvieraat olivat juutalaiset, mutta he eivät halunneet tulla. Ihmiset, jotka tulivat, edustavat pakanoita, jotka ovat seurakunta. Tässä kuitenkin puhutaan samoista kuninkaan pojan ja hänen valittunsa välisistä häistä. Joten kun viisaat neitsyet kohtaavat ylkänsä ja menevät häihin ja ovi suljetaan, niin sen täytyy viitata häihin taivaassa, joihin me kaikki kohta jonakin päivänä osallistumme. Ei voi olla niin, että häät pidettiin seitsemän vuotta aikaisemmin ja morsian on jo taivaassa ja nyt siellä on toiset häät.

Toinen kysymys on tämä; kun viisi tyhmää neitsyttä palaavat, he kolkuttavat oveen ja pyytävät päästä sisälle. Se on tietysti myöhäistä. Kuitenkin on selvää, että palatessaan heillä oli öljyä lampuissaan. Tämä sopii teesin, joka ehdottaa, että nämä tyhmät neitseet edustavat niitä ihmismassoja, jotka kääntyvät Jumalan ja Jeesuksen puoleen tempauksen jälkeen ja ahdistuksen aikana. Varmasti he saavat Pyhän Hengen ja paljastuvat Jeesuksen todistajiksi, mutta on myöhäistä saada heitä häihin, koska tempaus on jo mennyt. Tyhmät neitseet eivät myöskään voi edustaa epäuskoisia ahdistuksen aikana, sillä he vihaavat Jeesusta eikä heitä kiinnosta yrittää päästä häihin, eivätkä he tao ovea huutaen, ‘Herra, Herra päästä meidät sisälle!’

Jotkut sanovat, että koko tämä jakso koskee juutalaisia, eikä sillä ole mitään tekemistä ruumiin eli seurakunnan kanssa. Olen samaa mieltä. Mutta profeetallisilla ilmoituksilla on usein kaksi tai useampia merkityksiä. Näin vaikka Jeesus puhuu tässä ’Israelin kadonneesta heimosta’, hän puhuu myös helluntain ja pyhien yhteen kokoamisen jälkeen tulevasta seurakunnasta. Toiset sanovat, että Jeesus ei koskaan puhunut tempauksesta, koska se ilmoitettiin vasta Paavalille myöhemmin. Hölynpölyä! Jeesus selvästi puhuu tempauksesta jakeissa Joh. 14:1-4 ja myös tässä:

Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. (Matt. 24:40-41)

Tiedän monien sanovan, että tämä ei viittaa tempaukseen. He sanovat esimerkiksi, ’toinen otetaan tuomiolle ja toinen jätetään läpikäymään ahdistus’, tai jonkin muun sellaisen perustelun, mutta hetkinen; emmekö juuri oppineet, ettet voi muuttaa sanoja saadaksesi ne tarkoittamaan, mitä ei ole kirjoitettu? Et voi muuttaa ”neitsyttä” ”morsiusneidoksi” tukemaan omaa teoriaasi siitä, mitä tämä vertaus tarkoittaa. Se on vilunkia Jumalan Sanalla!

Muistatko 1. Moos. 3. luvun opetuksen, kun paholainen petti Aadamin ja Eevan? Jumala oli antanut heille erityiset ohjeet koskien hyvän ja pahan tiedon puuta. Sitten kuvaan tuli pimeyden ruhtinas ja alkoi väitellä heidän kanssaan. Ensin hän kyseenalaisti, mitä Jumala oli sanonut; sitten jätti pois sanan; sitten hän lisäsi siihen, mitä oli sanottu; sitten hän muutti sanan ja lopulta hän täysin kielsi, mitä Sana sanoi. Tavallisesti malli on sama, kun on kyse Raamatun tulkitsemisesta. Se merkitsee, ettet voi lisäillä ja vähennellä, mitä selvä totuus sanoo, sovittaaksesi sen tiettyyn tulkintaan. Ja jos em. lainaus sanoo, että silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään, niin se tarkoittaa sitä. Jätä se siihen ja hyväksy. ”Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.” Se tarkoittaa, mitä se sanoo. Meidän ei tarvitse lisätä siihen muutamia sanoja. Saatana teki niin paratiisissa. En ollenkaan epäile, että tämä viittaa tempaukseen, koska Matteuksen 24. ja 25. lukujen konteksti on vastaus kysymykseen, ’mitä tapahtuu sinun palatessasi?’ Muista, että nämä sanat ovat Jeesuksen Kristuksen, joka ei ollut tavallinen kuolevainen profeetta. Kuten sanoin, evankeliumeissa eikä kirjeissä ole missään mainittu, että seurakunta on Kristuksen morsian. Uskoviin kuitenkin viitataan neitsyenä:

Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen (2. Kor. 11:2).

Joten siinä se on. Korinttolaiskirje on osoitettu yhdelle Kristuksen ruumiin seurakunnalle. Se vertaa uskovia puhtaaseen neitseeseen ja yhdistää heidät viiteen viisaaseen neitseeseen (ei morsiusneitoon), jotka menivät ylkää vastaan, joka vei heidät häihin ja sulki oven heidän jälkeensä. Vaikka seurakuntaa ei missään sanota Kristuksen morsiameksi, se itse asiassa voidaan päätellä kohdasta Ef. 5:22-33, jossa miehen ja vaimon suhdetta verrataan Kristuksen ja Hänen seurakuntansa suhteeseen. Paavali lopettaa sanoen, ”Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.”

Se kuitenkaan ei ole salaisuus, että viisi viisasta neitsyttä edustavat seurakuntaa ja kun menemme Häntä vastaan tempauksessa, niin ovi suljetaan ja ne sieluparat, jotka uskovat Kristukseen jälkeenpäin, jätetään kärsimään hirvittävät tapahtumat, jotka pian kohtaavat maata. Siihen saakka meille kuuluvat sanat ”valvokaa siis, sillä ette tiedä, millä hetkellä teidän herranne tulee”. Se viittaa tämän päivän seurakuntaan, sillä me emme tiedä, milloin Herra tulee kokoamaan meidät yhteen yläilmoissa. Se voi tapahtua ensi yönä, tai se voi tapahtua 50 vuoden päästä, mutta ahdistuksenajan pyhät tietävät, milloin Jeesus tulee takaisin. He tietävät, että hän tulee takaisin apokalypsin lopussa, kun armeijat ovat koolla Megiddon laaksossa ja Peto Syvyyden Kuilusta, Antikristus, menee temppeliin julistaen olevansa Jumala. Niinpä heillä on kohtuullisen hyvä käsitys, milloin tarkalleen Jeesus palaa maan päälle, kun taas meillä tänä päivänä ei ole aavistustakaan, milloin tempaus tapahtuu. Varmasti meillä on toivo, että se tapahtuu pian, koska voimme nähdä ajanmerkkien toteutuvan kaikkialla ympärillämme, mutta me emme vain tiedä. Siihen voi mennä vielä jonkin aikaa.

Tarkoitukseni ei ole aliarvioida niitä opettajia ja ihmisiä, jotka tulkitsevat eri tavalla vertausta kymmenestä neitsyestä. Olemme kaikki veljiä ja sisaria Kristuksessa ja kaikki haluamme tehdä oikean asian ja oikein jakaa totuuden Sanaa. Kuitenkin meitä myös kehotetaan olemaan berealaisten uskovien kaltaisia, jotka joka päivä tutkivat kirjoituksista olivatko nuo asiat totta. Monet suuret tutkijat, kuten E W Bullinger, Hal Lindsey ja Dave Hunt muiden muassa ovat yksimielisiä, että viisi viisasta neitsyttä edustavat seurakuntaa. Uskon, että tämä lyhyt essee todistaa sen ja tarjoan sen tutkittavaksesi.

Read Full Post »

The Biggest Reason Many Will Be Left Behind

MORIEL MINISTRIES – By Danny Isom – 4.4.2011; suom. Samuel Korhonen

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä, että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” (2. Tim. 4:1–5)

Ensimmäisessä artikkelissa tällä verkkosivulla otsikolla Viekö tempaus todella niin monet kuin yleensä luullaan? käytin tempauksen tapahtumaa (menemättä sen taustaeskatologiaan) keinona vihjata, että kun kaikki väärät liikkeet tekevät tuhoaan seurakunnassa, kun väärillä opettajilla ja profeetoilla on niin paljon kannattajia ja kun syntiä suvaitaan yleisesti kristiyhteisössä, niin ei jokainen, joka käyttää ”kristityn”, tai jopa ”evankelikaalin” nimilappua, täytä nykyisin raamatullisia minimivaatimuksia tuohon tapahtumaan osallistumiseksi.

Kirjoitin siihen jatkoartikkelin Ketkä jätetään jäljelle? joka selitti Raamatusta, että ne, jotka jätetään toisella kierroksella, tulevat olemaan ne samat, jotka ”jätettiin” Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa, ihmisiä, jotka sanovat olevansa Jumalan yhteydessä, mutta kieltäytyvät hyväksymästä Kristusta Hänen ehdoillaan, jotka lisäksi kieltäytyvät käsittelemästä tahallista syntiä ja väärää oppia elämässään ja lopulta osoittautuvat vääriksi hengellisen hedelmänsä puuttumisen kautta. Nyt kuitenkin voin täydellisesti paljastaa lopullisen päämääräni tämän aiheen käsittelyssä: kuka on vastuussa?

Valtava määrä sormella osoittelua kohdistuu lukemattomiin vääriin opettajiin ja voimakkaisiin vääriin liikkeisiin, joita he pyörittävät, mutta vaikka tämä on merkittävää, niin aion ehdottaa, etteivät nämä ole syyllisin osapuoli. Ne, joiden ehkä olisi kannettava suurin vastuun kuorma näiden viimeisten hetkien ”suuresta luopumuksesta”, ovat sinä ja minä.

Kun on kysymys viimeisten päivien eksytyksestä, niin useimmat kommentaattorit lainaavat em. jakeita 3 ja 4 puhuessaan luopumuksen ongelmasta, tai vääristä opettajista. Jättämällä pois jakeet 2 ja 5 on hyvin helppoa menettää näköala, että todellinen konteksti ei ole irrallinen havainto koskien toisia, vaan erityinen kutsu toimintaan, joka ohjaa sitä, mitä meidän pitäisi sen suhteen tehdä. Tämä ei ole pelkästään tietoa tilanteen ymmärtämiseksi, vaan ohjeita, jotka seikkaperäisesti selostavat, kuinka meidän odotetaan reagoivan.

Edellä lainatuissa Paavalin ohjeissa Timoteukselle korostin vastuutamme, kun vääriä opettajia nousee ja kuinka käsitellä heitä. Useimpia meistä ei pelota ”saarnata” ja koska ”kehottamisella” on myönteinen kaiku, niin emme tunne sitä suurestikaan epämukavaksi, mutta kun täytyy ”nuhdella” ja ”varoittaa”, niin polvet alkavat tutista ja pulssi kohoaa epämukavan korkealle. Luulen tämän osittain johtuvan siitä, että kun luemme monet Uuden Testamentin vaatimukset, että uskovien tulee pitää toisia uskovia vastuullisina, niin me luemme sen jotenkin irrallisella tavalla, että tämä on jotakin sellaista, jonka ”joku toinen” tekee, koska emme joko tunne olevamme päteviä, tai uskomme sen olevan jonkun toisen velvollisuus.

Nuo ehdot itsessään yhtäältä vaativat, että me tunnemme totuuden sitä ennen, mutta toisaalta vaativat, että katsomme omaa hengellistä tilaamme ensin, ennen kuin alamme tutkia jonkun toisen vaellusta. Monia uskollisia ja aitoja uskovia kauhistuttaa haaste, että heidän omassa seurakunnassaan täytyy mennä eteen ”saarnaamaan, ”varoittamaan”, ”nuhtelemaan”, ja ”kehottamaan”. Minä ymmärrän sen. Meidän tulee inhota ensimmäisen kiven heittämistä, koska olemme kipeän tietoisia omasta hauraasta hengellisestä tilastamme. Ongelma on, että me luemme sellaisia asioita eristettynä aidosta kontekstistaan ja minä väitän, että aito konteksti tässä tapauksessa on ”perhe”.

Ei tarvita nerokasta raamatuntutkijaa sen totuuden paljastamiseksi, että seurakunnan otaksutaan olevan perhe. Jumala on Isämme ja me olemme Hänen lapsiaan; olemme Pojan kanssaperillisiä ja Uusi Testamentti on täynnä perhesanastoa. Olen tullut uskomaan, että niin monet pelkäävät ”saarnata”, ”varoittaa”, ”nuhdella” ja ”kehottaa”, koska he ja heidän kirkossa käyvät toverinsa eivät ole perhe; heidät on pelkästään yhteissijoitettu yhteen (co-located together).

Aidossa oikein toimivassa perheessä nämä sanat eivät aiheuta samanlaista pelkoa. Ja miksi on niin? Koska oikein toimivan perheen vuorovaikutusta hallitsee rakkaus. Aito rakkaus voittaa pelon, ettei ole ”pätevä” ”varoittamaan” tai ”nuhtelemaan”. Perheet, joissa todella rakastetaan ja välitetään toisistaan, tekevät vaikeita asioita, koska heitä ei huolestuta ovatko he, tai eivät, päteviä tekemään vaikeita asioita, koska heidän vaikuttimensa on vilpittömin rakkauden ilmaiseminen.

Ellei meillä ole sellaista seurakuntayhteyttä, joka heijastaa perhesuhdetta, olen ehdottomasti samaa mieltä, että menestys on heikko, jos meidän pitää ”saarnata”, ”varoittaa”, nuhdella” tai ”kehottaa”. Jos meidän pitäisi kävellä jonkun luokse, jonka itse asiassa tunnemme vain satunnaisesti, kun tapaamme kerran viikossa sunnuntaiaamun tilaisuudessa ja sanomme: ”Olen nähnyt sinun luuhaavan kaupungilla tuon naimisissa olevan naisen kanssa”, niin totuuden jakaminen tuskin aiheuttaa minkäänlaista muutosta. Mutta jos meillä todella olisi suhde heidän kanssaan ja voisimme lähestyä heitä sanoen: ”Olen niin huolestunut siitä, mitä sinä teet vaimollesi ja lapsillesi, joita olen alkanut rakastaa yhtä paljon kuin omiani”, niin ei ehkä olisi 100 % varmaa, että tilanne korjautuisi, mutta mahdollisuudet siihen olisivat tähtitieteellisen paljon paremmat. Tämä kaikki puhuu lopunaikojen tärkeimmän merkin puolesta:

Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12).

Käsittelin tätä enemmän viime vuonna artikkelissa otsikolla The Real Problem Is That It Is Getting Colder (Todellinen ongelma on kylmeneminen), mutta rakastava, raamatullinen suhde on se, mitä vaaditaan ”laittomuuden” korjaamiseksi Sanan soveltamisen kautta saarnaamalla, varoittamalla, nuhtelemalla tai kehottamalla.

Minulla ei ole epäilystä, että sellaisella seurakunnassa, jolla ei ole henkilökohtaista suhdetta nimikristittyyn kävijään, on heikko menestys muutoksen aikaansaamisessa. Näin siksi, koska me emme ole työtovereita, emme vain saman ryhmän jäseniä, vaan meidän pitäisi olla perhe. Väärillä opettajilla ja väärillä liikkeillä on merkittävä osa siinä, mitä tänä päivänä tapahtuu, mutta se ei ole pieni osuus tapahtuvasta, joka voidaan yhdistää, ei mihinkään vähäisempään, kuin epäonnistuneisiin henkilösuhteisiin ”kirkoksi” kutsutun instituution seinien sisäpuolella. Ihmisillä, jotka todella rakastavat toisiaan sellaisessa perhevuorovaikutuksessa, on parhaat asemat ”pelastaa toisia temmaten heitä tulesta”. (Ilm. 22)

En väitä, että tämä olisi takuu. Meillä kaikilla on ollut kokemuksia, tai olemme tunteneet läheisiä, jotka huolimatta rakastavista yrityksistä muutoksen aikaansaamiseksi, edelleen kulkevat omaa tietään. Haluan vain sanoa, että ellemme tavoittele oikeaa ja rakastavaa suhdetta seurakuntayhteydessämme oleviin, niin on heikot mahdollisuudet, että pelkkä totuuden julistaminen heille saa mitään aikaan. En puhu nyt evankeliumin julistamisesta pelastumattomille, jotka eivät koskaan ole kuulleet evankeliumia, vaan puhun niiden pelastamisesta, jotka ovat vastanneet evankeliumiin ainakin osittain, mutta eivät ole vieneet loppuun tuota sitoutumista.

Neuvoessaan efesolaisia koskien hengellisiä lahjoja (Ef. 4) ja heidän päämääräänsä ”saavuttaa yhteys uskossa” niin, että voisimme torjua ”jokaisen opin tuulen, ihmisten arpapelit ja eksytyksen kavalat juonet” (Ef. 4:13-14), toinen esimerkki väärien opettajien käsittelemisestä, Paavali antaa kontekstin:

”vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on” (Ef. 4:15-16).

En pyri loukkaamaan tunteitasi enkä ole vapauttamassa yhtään väärää opettajaa tai väärää liikettä vastuustaan, vaan meidän on kohdattava tässä joitakin kovia tosiasioita. Jos meillä olisi raamatullinen, perhepohjainen suhde ihmisiin, joiden kanssa me olemme seurakuntayhteydessä, niin olisimme parhaassa asemassa puhua Kristuksen kohtaamisen tarpeesta Hänen omilla ehdoillaan. Olisimme parhaassa asemassa puhua tahallisen synnin läsnäolosta. Olisimme parhaassa asemassa puhua hengellisen hedelmän puuttumisen kysymyksestä ja olisimme parhaassa asemassa heidän tempaamisekseen tulesta.

Näyttää olevan merkittävä määrä kristittyjä, jotka eivät tunne tarvetta ”puuttua” toisen seurakunnan jäsenen elämään, koska ovat juuttuneet käsitykseen, että Jeesus huolehtii siitä. Loppujen lopuksi kun joku nostaa kätensä Jeesukselle, niin sillä ei ole väliä, kuinka hän toimii, vai onko? Hänen pääsylippunsa taivaaseen on taattu ja siksi on yhdentekevää, vaikka hän ei eläkään kristityn lailla, ei yhtään yritä muuttaa elämäänsä, eikä edes kantaa hengen hedelmää, josta Raamattu niin paljon puhuu. Minusta tämä ehdottoman ”kerran pelastettu aina pelastettu” -asenteen muunnelma on hämmentävä. Perustelematta tätä teologisesti minä uskon suuremman kysymyksen olevan, että se on savuverho, ihmisten käyttämä puolustus itsellensä, ettei tarvitse kehittää sellaisia henkilösuhteita, kuin Raamattu edellyttää uusitestamentilliselta perheeltä.

Niille meistä, jotka olemme syntyneet jonkin sellaisen aikana, joka varmastikin oli viimeinen, aito laaja-alainen herätys Amerikassa ja jota suunnilleen kesti vuosina 1967–1977, siinä on jotakin hyvin paljastavaa, mitä tapahtui. Tuona aikana oli hyvin epätavallista osallistua minkään muotoiseen tai kokoiseen Raamattuun uskovaan seurakuntaan tai kirkkokuntaan, joka olisi sallinut viikon kulua laulamatta toista kahdesta laulusta. Sillä ei ollut väliä, oliko se pieni hippiporukka kitaran kanssa tai perinteisempi seurakunta puvuissa ja solmioissa uruin ja kuoroin; luultavasti kaksi tuon ajan tunnusomaista laulua olivat: ”The Family of God” (Jumalan perhe) ja ”They Will Know We Are Christians By Our Love” (Rakkaudestamme he tietävät meidän olevan kristittyjä). Kuten monissa herätyksissä kautta historian, virret ja laulut syntyivät ilmaisemaan yhtä aidon uusitestamentillisen herätyksen tunnuspiirrettä – seurakuntaa, joka toimii ja rakastaa kuin perhe.

Eräs toinen seikka, johon olen alkanut uskoa, on, että aivan kuten maallinen musiikki heijastaa maailmallisen kulttuurin tilaa, jossa elämme, niin myös kristillinen musiikki heijastaa hengellisen kulttuurin tilaa seurakunnassa.

Enemmistö uusista lauluista, joihin törmään, on viritetty ilmaisemaan sitä, mitä Jumala saa minut tuntemaan, tai mitä minä tunnen Jumalan suhteen, ennemmin kuin ylistämään ja kiittämään Hänen jumaluutensa suurempia ominaisuuksia. Ja siitä varmasti on hyvin kauan, kun olen kuullut jonkun laulavan Kristuksen Ruumiin perherakkaudesta toinen toisiinsa. Minulle se on jälleen yksi merkki lopunajoista ja eräs vahvistus, että monien rakkaus on jo kylmennyt.

Paavali päättää neuvonsa Timoteukselle:

”Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti” (2. Tim. 4:5).

Työskentelyn kontekstissa paikallisissa seurakunnissamme rakkaus ei ole helposti saavutettavissa. (Se on ehkä tulevan artikkelin aihe.) Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että jokainen näistä asioista yksilöllisesti käsiteltynä on aika vaikea, jos ne on eristetty tarpeesta tavoitella raamatullisia, rakkaudellisia suhteita. Ja kun on kysymys seurakunnan organisaatiosta, niin ettemme unohtaisi, se, mikä tunnetaan ”rakkauden lukuna” (1. Kor. 13), annetaan keskellä ohjeita oikeasta hengellisten lahjojen soveltamisesta. Kun Paavali etenee lukuun 1. Kor. 14 lopettamaan opetuksensa lahjoista, hän tiivistää: ”kaikki tapahtukoon rakennukseksi” (1. Kor. 14:26). Riippumatta, mikä lahja henkilöllä on, tai mitä virkaa tai asemaa he väittävät miehittävänsä, niin tuon yksilöllisen lahjan arvovalta ja toiminta ei koskaan riitä voittamaan rakkauden tavoittelemisen yhtäläistä soveltamista, joka on henkilösuhteissamme kaikkein vahvistetuin. Lahjat on tarkoitettu rakentamaan perhettä, ei vahvistamaan yksilöllistä uraa.

Miksi jotkut tullaan jättämään? Jonkin verran syystä voidaan laskea petoksen ja väärän opin levittäjien jalkojen juureen, jonkin verran lukea tahallisen synnin säilyttämisen ansioksi ja jonkin verran jopa edelleen elämäntapaan, joka ulkoisesti näyttää kristilliseltä, mutta todellisuudessa ei ole enempää kuin hedelmätön hedelmäpuu, koska jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen” (Luuk. 3:9). Mutta entä hengellisesti tietoisten vastuu tehdä hyvä uskon yritys heidän saavuttamisekseen? Mikä on meidän velvollisuutemme antaa heille tilaisuus tehdä asiat oikein saarnaamalla, varoittamalla, nuhtelemalla ja/tai kehottamalla?

”Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.” (Hes. 33:8-9 NASB)

En pyydä sinua selittämään tempauksen eskatologiaa, enkä valistamaan heitä edelleen, kuinka ymmärtää profeetallisia kirjoituksia. Pyydän, että koska jo tiedät sellaiset asiat, niin miksi et tee kaikkeasi, että näkisit niin monien omassa vaikutuspiirissäsi ”kääntyvän tieltänsä” niin, että heidän kristillinen vaelluksensa olisi sopusoinnussa sinun eskatologiasi ja ymmärryksesi kanssa? Vaikka Raamattu ei takaa, että he kaikki reagoivat niin kuin pitäisi, mutta voitko nähdä, että meidän on yritettävä? Ja minä luulen, ettemme olisi joko niin pelokkaita tai vastahakoisia, jos pyrkisimme tähän, ei teologina järjestä, vaan perheenjäsenenä sydämestä. Ei kaikki, mitä tapahtuu tässä lisääntyvän luopumuksen ajassa, ole suoraan yhdistettävissä vääriin opettajiin ja vääriin oppeihin; on olemassa myös hyvin suuri ongelma väärän rakkauden kanssa.

Koska vielä on vakaita tosiuskovia, jotka ovat valmiita etenemään vaikeasta tehtävästä perustaa henkilökohtainen suhde sellaisten ihmisten kanssa, niin vielä on mahdollisuus pelastaa heidät. He eivät ehkä kuuntele profeettaa, tai pastoria, tai vartijaa, mutta he kyllä voivat kuunnella veljeä, tai sisarta, tai äitiä, tai isää. Haaste meille tässä lisääntyvän pimeyden ajassa, kun on vaikeinta rakastaa, on, että pyrimmekö olemaan enemmän Filadelfian seurakunnan kaltaisia, vai annammeko täydellisesti periksi niille, jotka ovat Laodikean kaltaisia.

Hänessä: Servant@WalkWithTheWord.org

 

Read Full Post »

Older Posts »