Lisäävätkö ihmeet uskoa?

Hengellisissä piireissä on nykyjään valtavan paljon odotusta, että näkyisi kaikenlaisia ihmeitä ja merkkejä. Uskotaan kyllä Jumalaan, mutta kaivataan ihmeitä, jotta uskosta osattomat vakuuttuisivat Jumalan olemassaolosta.

Moni ajattelee, että ihmeiden avulla voidaan saada muut uskomaan Jumalaan – ja samalla saadaan vahvistusta myös omalle uskolle. Mutta luovatko ihmeet kestävää ja lujaa uskoa? Epäilen tätä vahvasti.

Olen aiemmin kirjoittanut useaan otteeseen Israelin kansan eksoduksesta Egyptistä kohti Luvattua maata. Kuten Raamatusta voimme lukea, niin he saivat nähdä kerta toisensa jälkeen mitä suurimpia Jumalan ihmeitä. Silti he aina seuraavan koetuksen hetkellä unohtivat Jumalan ihmeteot ja alkoivat kapinoida Moosesta ja Jumalaa vastaan. Heillä ei ollut vaikeuksien tullessa pienintäkään uskoa ja luottamusta, että Jumala on heidän kanssaan ja huolehtii heidän tarpeistaan. Nykyaikana on aivan samoin kuin silloin: uskovalla pitäisi olla vain menestystä, eikä ymmärretä, että vaikeudet kuuluvat Jumalan johdatukseen ja uskon kasvuun.

David Wilkerson kirjoittaa osuvasti: ”Me olemme suuresti Israelin kaltaisia. Haluamme, että Jumala puhuu sanan, sallii meille ihmeellisen pelastuksen, täyttää nopeasti meidän tarpeemme, poistaa kaikki tuskamme ja kärsimyksemme. Saatat ehkä juuri nyt sanoa: ’Kunpa Jumala vain päästäisi minut tästä sotkusta – jos Hän antaisi minulle vain tämän yhden ainoan ihmeen – en enää ikinä epäilisi Häntä!’ Mutta entä ne kaikki ihmeet, jotka Hän on jo sinulle tuottanut? Ne eivät ole saaneet sinussa aikaan minkäänlaista uskoa, joka auttaisi sinua nykyisissä vaikeuksissa.”

Wilkerson jatkaa, että suurin ihme tai merkki maailmalle ei ole edes jonkun herääminen kuolleista, vaan: ”… jumalattomien mieleen ja henkeen tekee todella vaikutuksen kristitty, joka kestää kaikki koettelemukset, myrskyt, ahdistukset ja kärsimykset pysymällä luottavaisesti uskossa. Sellainen uskova kohoaa vaikeuksistaan luonteeltaan vahvempana, uskoltaan vahvempana, vahvempana Kristuksessa.”

***

Kerran nuoruudessani yritin saada yhtä kaveria kääntymään uskon tielle kertomalla hänelle Jumalan tekemistä ihmeistä. Muistan hyvin kun tämä kaveri vastasi, että vaikka näkisi ihmeen silmiensä edessä, hän ei uskoisi silti. Jos joku tekee uskonratkaisun näkemiensä ihmeiden ja merkkien perusteella, se ratkaisu ei välttämättä ole kestävällä pohjalla. Oikea uskoontulo lähtee synnintunnosta, hädästä oman sielun iankaikkisesta elämästä.

Ihmeistä suurin on se, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden ja antanut meille sovituksen kaikista rikkomuksistamme. Kun ihmiselle tulee synnintunto ja hän saa jättää asiansa Jeesukselle, sitä rauhaa suurempaa ihmettä ei maan päällä olekaan.

Jeesus sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki” (Matt 16:4). Fariseukset ja saddukeukset pyysivät merkkiä muka uskoakseen, mutta Jeesus vastasi heille vain viittaamalla omaan kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Älkäämme siis tavoitelko ihmeitä vaan sielujen pelastusta. Kun julistamme väkevää evankeliumia puolestamme kuolleesta ja ylösnousseesta Kristuksesta, voivat ihmeet ja merkitkin seurata tällaista julistusta.

Read Full Post »

Herätyksen avaimia

Olen viime aikoina lukenut Tapio Nousiaisen kirjaa Ellei nisunjyvä kuole. Kirjan keskeinen teema on yksittäisen uskovan ja sitä kautta seurakunnan elämä – millaista se useimmiten on ja millaista sen pitäisi olla Raamatun mukaan. Hän ottaa käsittelyyn muun muassa uskovien synnit ja edellytykset herätykselle. Kirja valottaa myös sitä, mitä on olla Jumalan koulussa. Seuraavassa tuon esille joitakin kirjan ajatuksia. Omat huomioni olen kirjoittanut violetilla tekstillä.

Lihalliset, sielulliset ja hengelliset kristityt

Nousiainen jakaa kristityt kolmeen ryhmään: lihallisiin, sielullisiin ja hengellisiin.

Ääripää lihallisesta kristitystä on muotojumalinen eli nimikristitty. Hänen hengellinen elämänsä on rituaalien ja muotomenojen harjoittamista.  Hän ei ole koskaan tullut pelastukseen.

Tämän tyyppistä kristillisyyttä on valitettavan paljon Suomen kirkossa, todettakoon se nyt Uskonpuhdistuksen muistopäivänä. Muotojumalisuuden vaikutuksesta tarjotaan ”kristillistä” joogaa ja erilaisia hiljentymis- ja mietiskelytekniikoita muka kristillisinä. Entistä enemmän tilaa saa synkretismi – kaikki uskonnot ovat yhtä.

Uskovakin voi olla lihallinen kristitty: vanha ihminen elää voimakkaana – liha ei ole kuollut ristillä, vaan syntielämä saa hänessä vallan. Minä eli vanha ihminen on keskipisteenä. Rukous on vastenmielistä pakkoa. Tällainen henkilö on saattanut olla uskossa vuosikymmeniä.

Sielullinen uskova ihminen rakentaa uskonelämänsä tunne-elämysten varaan. Hän ottaa vastaan uskonelämästä valoisat puolet, mutta nurisee koettelemuksista. Hänellä on taipumusta ylihengellisyyteen ja ailahtelevaisuuteen. Hän voi olla äänekäs rukoilija, mutta hänellä ei ole kestävyyttä rukoustaisteluun.

Hengellisen uskovan tuntomerkkeinä puolestaan ovat:

• Hän tutkistelee kaiken (1. Kor. 2:15) ja pystyy erottamaan hyvän pahasta (Hepr. 5:14).
• Hänellä on Hengen palavuus (Apt. 18:25).
• Hänellä on Hengen viisaus (Apt. 6:10, 1. Kor. 2:13).
• Hän on rukouksen ihminen (Joh. 4:23).
• Hän on Kristuksen rakkauden valtaama (Room. 5:5).
• Hän on nöyrä (Matt. 11:29). Hän antaa kunnian Jumalalle ja tuntee itsensä pieneksi Hänen edessään. Hänellä on oikeanlainen Herran pelko.
• Hän on toisten palvelija (Mark. 10:44, 45).
• Hän on kuuliainen (Fil. 2:8, Joh. 12:26). Se voi viedä jopa kuolemaan Jeesuksen tähden.

Jeesuksen tie oli kärsimysten tie. Se on myös hengellisten uskovien tie, ja sen päämääränä on pyhitys. ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä” (Room. 6:22). ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa” (2. Kor. 7:1). ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hepr. 12:14).

Pyhitys on kristityn kasvua, ja se tapahtuu usein kärsimyksen kautta Jumalan koulussa. Se ei ole menestysteologiaa vaan menetysteologiaa – usein saatamme menettää siinä koulussa kaiken inhimillisen, kuten kävi Jobille.

Tapio Nousiainen esittää meille kysymyksiä mietittäväksi: ”Haluammeko kasvaa? Haluammeko alistua Jumalan kouluun? Haluammeko tulla Jumalan koulussa hengellisiksi ihmisiksi?” Hän toteaa, että muuta mahdollisuutta ei ole, tämä on ainoa tie. Jumalan seurakunta tarvitsee hengellisiä uskovia.

Yhden leiviskän palvelijat

Jeesus kertoi vertauksen palvelijoista, joiden haltuun isäntä uskoi omaisuuttaan, leivisköitä, matkustaessaan ulkomaille. Palvelijat hoitivat leivisköitä eri tavoin: kaksi heistä hankki niiden avulla lisää leivisköitä, mutta yksi säilytti sitä piilossa eikä saanut kasvatettua leivisköjen määrää. Kun isäntä palasi, hän palkitsi omaisuutta hyvin hoitaneet, mutta oli ankara sille palvelijalle, joka toi takaisin vain sen yhden leiviskän: ”’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen… Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’” (Matt. 25:26-30)

Tässä vertauksessa isäntä kuvaa Jeesusta ja palvelijat Jumalan lapsia. Leiviskät ovat erilaisia lahjoja, joita meille on suotu. Vertaus on kuvausta siitä, miten meidän tulisi lahjojamme käyttää. Seurakunta koostuu valtaosin näistä yhden leiviskän palvelijoista. Tuo yksi leiviskä on Tapio Nousiaisen mukaan pelastus Jeesuksessa Kristuksessa, mutta liian usein me vain keskitymme oman pelastuksemme varjelemiseen ja siten kätkemme leiviskämme.

Meille on annettu käsky ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15). Tämä koskee myös meitä yhden leiviskän omistajia. Kaikki me voimme toimia ainakin seuraavilla tavoilla:

• Olla esirukoilijoina.
• Uhrata kukin kykyjemme mukaan.
• Olla mukana seurakunnan työssä vapaaehtoisena.
• Levittää hengellistä kirjallisuutta yms. materiaalia.
• Evankelioida ihmisiä siellä missä elämme ja toimimme.

Nousiainen lataa suorin sanoin: ”Moni Jumalan lapsi ei ole eläessään voittanut edes yhtä sielua Kristukselle. Yhden leiviskän palvelija istuu penkissä ja odottaa, että kirkkoherra, kappalainen, nuorisopastori, saarnaaja, evankelista tai muu puhuvainen hoitaa asian… Voi tätä Kristuksen seurakunnan joutilasta, korkoakasvamatonta ja syväjäädytettyä pääomaa!”

Eikö meillä todellakaan ole tuskaa hukkuvista sieluista? Jos ei ole, miten herätystäkään voi tulla, kun emme itsekään ole heränneet!

Herätys ja seurakunta

Todellisen herätyksen ainoa oikea tuntomerkki on se, että siinä syntyy terveitä lapsia Jumalan valtakuntaan – syntiset kokevat todellisen uudestisyntymisen.

Tapio Nousiainen luettelee muutamia asioita, jotka estävät herätyksen alkamisen.

Seurakunnan ilmapiiri voi olla epäterve. Siellä saattaa esiintyä eripuraisuutta, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta ja jopa vihaa uskovaisten välillä. Seurakunnassa voi esiintyä myös juoruilua, panettelua, säälimätöntä arvostelua, kovuutta ja ylpeyttä. Seurakunnan jäseninä on siis lihallisia kristittyjä.

Uskovilta ja seurakunnasta puuttuu tuska sieluista, eikä olla valmiita hellittämättömään rukoustaisteluun.

Nousiainen kritisoi myös sielullista toimintaa, jota saadaan aikaan jytämusiikilla ja lähes hysterianomaisella kiihkeällä ”sananjulistuksella”. Tuloksena tästä on enemmän keskosia kuin terveitä lapsia.

Tulisi olla samanlaista asennetta kuin alkuseurakunnassa: ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31). Siellä vallitsi rauha, Herran pelko ja Pyhän Hengen vaikutus.

Herätystä edistävä ilmapiiri on täynnä rakkautta, rauhaa ja yksimielisyyttä. Seurakunnassa on tehtävä sovinto, pyydettävä ja annettava anteeksi. Kun aidosti tästä sydämet särkyvät ja itketään, syntyy herätykselle otollinen ilmapiiri.

Oikea Herran pelko panee jättämään synnit pois. Seurakunnassa ei saa olla näkyviä eikä piilossa olevia syntejä. Ne ovat este herätykselle. On turha hokea: ”Herra, anna meille herätys ja aloita se minusta!” Jumala ei tee mitään väkisin: ei hän puhdista seurakuntaa väkisin eikä pane meitä parannuksen paikalle väkisin. Meidän tulee itse panna pois syntimme. Meidän on itse pantava välit kuntoon muiden kanssa.

Olemmeko valmiit maksamaan herätyksestä sen vaatiman hinnan, sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta (1. Piet. 4:17)?

Ellei nisunjyvä kuole

Tapio Nousiainen ottaa esille muutamia asioita, jotka helposti nousevat uskonelämän pääasioiksi:

• Oma pelastuminen.
• Toiminta seurakunnassa.
• Kristinuskon yksittäiset opinkohdat tulevat niin tärkeiksi, että ne jakavat Jumalan kansan eri leireihin.
• Kristinuskon tekeminen niin suosituksi, että kuka tahansa saataisiin sen pariin.
• Ihmeiden ja merkkien perässä juokseminen ja suuren läpimurron odottaminen tätä kautta.

Jeesus kysyy meiltä kahta pääasiaa sanoessaan ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi” (Joh. 15:16). Nämä pääasiat ovat siis meneminen ja pysyvän hedelmän kantaminen.

Uusi käännös puhuu liikkeelle lähtemisestä. Meidän on aika lähteä liikkeelle ja tuottaa hedelmää!

Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh. 12:24). Nousiainen käsittelee kirjassa laajasti, mitä kaikkea tämä tarkoittaa uskovan kohdalla. Se on Jumalan koulua, johon kuuluvat muun muassa vaikeudet, ahdistukset, hyljätyksi tulemiset, vainot. Jumala vie meidät joskus pimeyteen, jossa saatamme jopa tuntea Jumalan hyljänneen meidät. Kaiken tämän tehtävänä on murtaa nisunjyvän kuori, jotta sieltä paljastuisi todellinen, kärsivä, haavoitettu ja lämmin ihminen. Jumala tahtoo murtuneita sydämiä, murhetta hukkuvista sieluista. Särjetty sydän saa aikaan kyyneleitä; nisunjyvä pääsee itämään vain kosteudessa.

Herätys vaatii nisunjyvän kuolemaa – vanhan ihmisemme kuolemaa. Kun se kuolee, nisunjyvä tuottaa paljon hedelmää.

---

Edellä olevat poiminnat kirjasta Ellei nisunjyvä kuole ovat otoksia kokonaisuudesta eivätkä alkuunkaan tee oikeutusta kirjalle. Kannattaa siis lukea koko kirja! Sitä löytyy kirjastoista sekä käytettynä edullisesti netin divareista.

Lue myös artikkelini Herätys Suomeen.

Read Full Post »

Jumalan koulussa

Miksi joudumme erilaisiin koetuksiin, kiusauksiin ja kärsimyksiin? Miksi Jumala koettelee ihmistä? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Näitä aiheita on itse kunkin hyvä miettiä, jotta voisimme tunnistaa, miksi meidän tilanteemme ehkä juuri nyt on se mikä on.

Daavid kirjoittaa: ”Pelasta minut, Jumala! Vesi on noussut kaulaani saakka. Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin, pyörre tempaa minut mukaansa. Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä. Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala.” (Ps. 69:1-3)

Kuka antaa koetukset meille? Yksi vastaus löytyy Ps. 66:10-12: ”Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa kuin hopeaa. Sinä olet antanut meidän joutua verkkoon, olet pannut orjuuden taakan harteillemme. Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien.” Eli Jumala vie meidät koetuksiin.

Jumala sallii ihmiselle koetuksia eri syistä:

• Synnin seurauksena, tarkoituksena vetää parannukseen. Daavid kirjoittaa: ”Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin  nöyrtymään. Nyt olen kuuliainen, elän ohjeittesi mukaan. Hyvä oli, että jouduin nöyrtymään, näin minä opin sinun määräyksesi.” (Ps. 119:67, 71)
• Uskon vahvistumiseksi, kristityn kasvuksi – tämä teema toistuu läpi koko Raamatun. Jumala rakkaudessaan haluaa vetää ihmistä entistä lähemmäksi itseään.

Nyt on lopunaika – Jeesus tulee pian. Siksi Jumala kutsuu meitä työtovereikseen. Jumalan koulu voi tämän takia olla todellisuutta monelle. Kun joudut erilaisiin koetuksiin, kysy Jumalalta: ”Herra, mitä sinä tahdot opettaa minulle kaikella tällä?” Hyvin moni katkeroituu Jumalalle huomaamatta sen elämänvaiheen mahdollista syvällistä tarkoitusta. Toki on monia asioita, joiden salattu tarkoitus ei avaudu ehkä koko ihmiselämän aikana. Muista silti, että Jumala on saatanaa väkevämpi, eikä mikään tapahdu Hänen sallimattaan.

Tässä artikkelissa keskitytäänkin lähinnä yhteen asiaan: Jumala koettelee ihmistä, jota hän käyttää. Haemmeko silloin apua Jumalalta vai jostain muualta? Hän voi koetella, kiroammeko me Jumalan vai luotammeko Häneen loppuun saakka. Jostain syystä Jumalan vastaus tuntuu usein viipyvän, ja tulee vasta silloin, kun meillä ei ole enää ketään muuta kuin Hänet, mihin turvata. Jumala koettelee meitä nähdäkseen, odotammeko kärsivällisesti, että Hän pelastaa meidät.

Jumala haluaa nähdä, olemmeko todella kuuliaisia hänelle kun siitä (kuuliaisuudesta) on meille inhimillistä haittaa. Hänellä on tehtävä kaikille ihmisille ja haluaa, että olisimme hänen käytettävinään. Jumalan koulussa opimme, että omin voimin emme pysty mihinkään. Hän haluaa työhönsä nöyriä, osaamattomia, omassa voimassaan heikkoja hännänhuippuja, jotta Hänen voimansa voisi toimia heidän kauttaan. Palautetaan mieliin Gideonin taistelu vihollisia vastaan: ”Herra sanoi Gideonille: ”Sinulla on liian paljon väkeä mukanasi. En voi antaa miestesi voittaa midianilaisia. Silloinhan Israel saattaisi ottaa voitosta kaiken kunnian ja sanoa: ’Me saavutimme voiton omin voimin.’” (Tuom. 7:2)

Kuulin vuosia sitten Mikko Hurstin, edesmenneen Veikko Hurstin pojan, haastattelun. Hän kertoi saaneensa kaksi selvää Jumalan kutsua lähetystyöhön Espanjaan. Kun hän oli yli 10 vuotta lähetystyössä katolisten parissa ilman näkyviä tuloksia, siinä oli todellinen Jumalan koulu. Hän sanoi, että jos läpimurto olisi tullut esimerkiksi vuoden päästä, kunnia saavutuksesta olisi helposti tullut itselle. Nyt tuossa tilanteessa vaadittiin paljon rukousta – ja sitten ovet avautuivat ihmeellisesti kansan pariin. Kaikki kunnia kuuluu tästä yksin Jumalalle!

Raamatun henkilöitä Jumalan koulussa

Joosefin tehtävänä oli perheensä ja sukunsa pelastaminen nälänhädältä. Tosin hän ei sitä tiennyt etukäteen. Veljet heittävät hänet kaivoon, ja Joosef jouti orjaksi Egyptiin, jossa hän oli kaksi ensimmäistä vuotta vankeudessa. Potifarin taloudenhoitajana hän sai tärkeää oppia Jumalan valmistamaa tehtävää varten. Muistakaamme, miten Potifarin vaimo koetti vietellä Joosefin, mutta Joosef pysyi silti uskollisena Jumalalle. Faaraon käskynhallitsijana Joosef hallitsi sitten koko Egyptiä. Hän oli siis toiseksi korkeimmassa virassa faaraon jälkeen. ”…ja farao sanoi heille (hoviväelleen): ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!” (1. Moos. 41:38)

Mooseksen tehtävänä oli kansansa johdattaminen pois Egyptin orjuudesta. Jumala oli ihmeellisesti järjestänyt hänet faaraon tyttären kasvattipojaksi. Hän sai siten egyptiläisen hovin koulutuksen, joka oli tarpeellinen myöhemmin – hänellä oli hyvä hovin tuntemus! Sitten Mooses noin 40-vuotiaana joutui pakenemaan erämaahan surmattuaan egyptiläisen. Se oli hänen koulunsa – siellä hän oppi tuntemaan erämaan olot, joista oli suuri apu myöhemmin 40 vuotta kestäneellä erämaavaelluksella.

Entäpä Daavid: tehtävää kuninkaana edelsi pitkä pakeneminen vainoojaansa Saulia. Job puolestaan joutui kärsimyksen kouluun, joka kasvatti luottamusta Jumalaan. Paavali oli aluksi Jeesuksen vainoaja, ja joutui myöhemmin itsekin elämässään kokemaan paljon vastustusta ja vaikeuksia.

Ole kärsivällinen koetusten laaksossa

Tehtävänäkyä usein seuraa laakso, joka on välttämätön koulutusaika, kuten edellä kerrotussa Mikko Hurstin tapauksessa, samoin Joosefin. Mooses ei saanut ennalta ilmoitettua tehtävää Jumalalta, mutta hän kävi saman laakson kautta tehtäväänsä.

Jos Jumala on antanut sinulle tehtävänäyn, saatat joutua Jumalan kouluun eli asumaan laakson pohjalla ennen kuin astut tehtävääsi. Ja vaikka et olisikaan saanut erityistä tehtävänäkyä, Jumala voi silti kouluttaa kuten Moosesta – näet tehtäväsi vasta sitten kun sinun on määrä astua siihen. Muista, että sen tehtävän ei tarvitse olla suuri – lähde liikkeelle olemalla vähässä uskollinen.

Joskus (tai itse asiassa hyvin usein) meille käy kuin Israelin kansalle, joka vaelsi erämaassa 40 vuotta. Kierrämme omaa erämaatamme ympäri yhä uudestaan ja uudestaan israelilaisten tavoin. Emme ymmärrä syytä; usein vain syytämme kaikesta Jumalaa kuten israelilaisetkin tekivät. Meillä on pääsy sieltä pois, kun olemme valmiita kuuntelemaan Jumalaa. Etsi siis Herraa lukemalla Raamattua ja rukoilemalla – vietä aikaa Herran kanssa ja etsi Hänen tahtoaan elämässäsi.

Ihmetteletkö tällä hetkellä, miksi elämäntilanteesi on sellainen kuin on? Muistele vaikkapa Joosefia: kaikki ne koetukset hänen elämässään olivat tarpeellisia, jotta Jumalan suuri suunnitelma olisi voinut toteutua. Silloin kun olet laakson pohjalla, et näe kokonaisuutta, mutta se selviää joskus myöhemmin.

David Wilkerson kirjoittaa:

Jumala rakastaa sinua koetuksissa ollessasikin. Hänen oma Henkensä on johtanut sinut erämaahan. Mutta Hänen oma Poikansa on ollut jo siellä – ja Hän tietää tarkalleen, mitä sinä joudut läpikäymään. Anna Hänen viedä työnsä sinussa loppuun – kasvattaen sinussa täyttä riippuvaisuutta ja luottamusta Häneen. Sinä tulet sieltä ulos täynnä varmuutta – ja jumalallista sääliä ja voimaa auttamaan toisia.

Pidä kiinni uskosta! Älä pelkää, sillä olet Kristuksen koulussa. Kaikki on Hänen valvonnassaan. Äkkiä tulee aika, jolloin taistelusi päättyy, ja voitostasi tulee tosi. Astut esiin tulesta kunnian kantajana toteuttamaan Hänen tahtoaan.

Read Full Post »

Herää valvomaan, älä nuku!

Oletko koskaan ajanut autolla ja meinannut nukahtaa rattiin? Ensin sitä vastaan yrittää taistella, mutta sitten se nukahtaminen tulee niin väkisin ja salakavalasti, että ei sille voi mitään. Samanlainen on hengellinen nukahtaminen. Puhun tästä ihan oman kokemuksen perusteella. Vuosia olin tuossa nukahtaneessa tilassa – hengellisessä erämaassa. Siihen vaipuu pikkuhiljaa huomaamatta; Raamatun lukeminen ja rukouselämä hiipuvat, kunnes ne ovat pakollista suorittamista ja loppuvat lopulta kokonaan. Tämä onkin saatanan tahto – sen päämääränä on tuhota meidän uskomme ja saattaa meidät perikatoon tavalla tai toisella. En tahdo kerskua, että olisin yhtään parempi kuin muut. Jumalalle kunnia, että Hän ihmeellisesti herätti minut tuosta unesta. Nyt jokainen päivä on kilvoittelua, että se entinen ei palaisi. Meidän on nyt todella valvottava tilaamme, sillä Jeesus itse sanoi lopun­ajoista puhuessaan, että ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12).

Jos et tyydy tavanomaiseen kristityn elämään, vaan haluat antaa Kristukselle kaikkesi – voit olla varma, että pahuus hyökkää tai yrittää hyökätä kimppuusi. Kohtaat erilaisia kiusauksia ja syytökset valtaavat ajatuksesi. Koet monenlaisia hyökkäyksiä elämäsi eri alueilla. Ja taas asialla on tuo kavala vastustaja, joka yrittää saada sinut luovuttamaan; se sanoo, että jätä kaikki hengellinen työ, joka korottaa Kristusta. Mukaudu tämän ajan mielipiteisiin ja tulkitse Raamattua sen mukaan, mitä tämän ajan ihmiset haluavat kuulla. Se tahtoo tehdä sinusta vain uskonnollisen, joka ei elä todeksi Jumalan sanaa. Sillä on mielessään vain sinun uskosi lopullinen hävittäminen. Kun kohtaat vaikeuksia, se tahtoo saada sinut epäilemään, että ei Jumalaa ole, kun tämän kaiken sallii.

Itse olen kaikkien vaikeuksien keskellä oppinut turvaamaan Jumalaan; ajattelen, että se kaikki on Hänen suurta armoaan ja rakkauttaan minua kohtaan, kun hän tämän sallii minun kohdallani. Kun on kaikki hyvin, niin Jumalakin unohtuu. Vaikeuksissa on pakko – ja etuoikeus – turvautua Häneen. Vaikeudet pitävät meidät Herraa lähellä. On toki sellaisiakin uskovia, jotka ymmärtävät pysyä Herraa lähellä ilman että Hänen täytyy heitä rakkaudessaan herätellä. Minä taidan kuulua siihen kovapäisten sakkiin.

Paavalinkin pistin oli juuri sellainen asia, joka sai hänet pysymään nöyränä Jumalan edessä ja lähellä Häntä. Paavalihan toteaa: ”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi” (2. Kor. 12:7).

Kristityn kilvoittelussa yksi tärkeimpiä asioita on tämä: pidä sydämesi puhtaana. Monella sellaisella ihmisellä, jota me ehkä saatamme katsoa halveksien, voi olla puhtaampi sydän kuin meillä. Moni näkee esimerkiksi alkoholistissa vain ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämen. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (Sananl. 28:13). ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh. 1:9).

Nyt on aika valvoa omaa hengellistä tilaamme. Jeesus sanoo lopunaikojen tapahtumista kertoessaan: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk 21:36). Pietarikin käskee: ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8). Muistetaan pitää tilivälit lyhyinä; se tarkoittaa sitä, että tulemme rikkomuksinemme heti Herran eteen katuen ja parannusta tehden.

Nyt jos koskaan moni uskova kokee todellisia vaikeuksia elämässään. Olen itse kokenut sen niin, että Jumala haluaa pitää vaikeuksien kautta omansa nyt erityisen lähellä itseään, koska Jeesuksen takaisintulo on lähellä. Joskus 70-luvulla oli melkein joka tolpassa mainos ”Jeesus tulee pian, oletko valmis?” Ehkä silloin tuli jonkinlainen kyllästyminen asiaan, kun nykyisin ei enää asiasta puhuta. Raamatun keskeinen opetus kuitenkin on, että Jeesus tulee takaisin, ja meidän pitää olla silloin valmiina. Olen saanut sydämelleni muistuttaa tästä asiasta, ja en voi siitä siksi olla hiljaa. Jos Jeesuksen takaisintulo jostain syystä viivästyy, niin haittaako se, jos olemme koko ajan valmiina Hänen tuloonsa?  On parempi elää lähellä Häntä kuin olla koko ajan epävarma omasta pelastumisesta ja siirtää vain ratkaisun hetkeä tuonnemmaksi.

Samalla meillä pitäisi olla myös hätä toisista ihmisistä, kaikista meidän lähimmäisistämme. Onko oikein antaa pelastaa itsensä, mutta antaa toisten hukkua? Nyt on meille kaikille todellinen heräämisen aika; on aika viedä pelastussanomaa niille, jotka eivät vielä Jeesusta tunne. Rukoukseni on, että Pyhä Henki sytyttäisi meissä kaikissa aidon hädän hukkuvista sieluista. Ja kun se hätä meissä syttyy, niin Hän antaa kullekin sen oikean tavan, taidon ja mahdollisuuden toimia. Ennen kaikkea, viivy entistä enemmän Herran edessä; ala rukoilla – rukoile lakkaamatta (1. Tess. 5:17). Rukoile päivittäisten askareiden lomassa. Rukoile ennen kaikkea toisten ihmisten puolesta. Rukous on valtava ase, joka voi murtaa kalliotkin.

Kuuntelin kerran radiojumalanpalvelusta, jossa eräs Inkerin seurakunnan paimen opetti seurakuntaa rukoilemaan, mikä on tärkeysjärjestys asioissa. Hän sanoi jotenkin näin: ”Ensimmäiseksi, kiitä Herraa kaikesta. Jokaisella on varmasti jotain, mistä voi kiittää. Toiseksi, rukoile toisten ihmisten puolesta ja pyydä Jumalan johdatusta ja kosketusta heidän elämäänsä. Ja kolmanneksi, on sinulla lupa pyytää itsellesikin jotain.”

Read Full Post »

Kalevi Lehtinen on poissa

Evankelista Kalevi Lehtinen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen 17.7.2011. Hänen piti tulla tänne Savonlinnaan kuukauden päästä elokuun puolivälissä Uusi elämä voittaa -evankelioimistapahtuman puhujaksi. Sainkin tiedon Kalevin poismenosta tapahtumamme koordinaattorilta.

Olen aina suuresti arvostanut Kalevi Lehtisen konstailematonta evankeliumin julistamista. Jeesus oli hänen julistuksensa keskipisteenä.

Kalevi Lehtinen oli evankelista, joka rohkaisi tietoisen uskonratkaisun tekemiseen. Puheensa lopuksi hän osasi oikealla tavalla kutsua etsivät ihmiset eteen ja antamaan elämänsä Jeesukselle. Hän teki sen hellästi ja ilman painostusta.

Ev.lut. kirkonkin piirissä Kalevia arvostettiin, mutta kaikki eivät hyväksyneet hänen uskonratkaisuun kehottavaa julistustaan. Se on sääli, sillä juuri evankelistoja tarvittaisiin enemmän. Opettajia kyllä löytyy, mutta ei tarpeeksi niitä, jotka johtavat kaipaavia sieluja taivastielle.

Lämmöllä muistan Mara-setääni, joka rippileiriltä tultuani ensimmäisinä sanoinaan kysyi: ”No tulitkos siellä uskoon?” Olin siellä tehnyt uskonratkaisun, ja ei siinä auttanut muu kuin perheen kuullen tunnustaa, että ”Kyllä”. Muutama viikko sitten tämän sedälle kerroin ja totesin, että jos et olisi sitä kysymystä tehnyt, niin olisinkohan silloin lähtenyt uskontielle? Sanoohan Raamattu: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room. 10:9, 10). Kun ihminen tekee ensin tietoisen uskonratkaisun, hän tarvitsee sitten vielä tilaisuuden tunnustaa se muiden kuullen. Vapaissa suunnissa onkin erinomaisen hieno käytäntö, jossa seurakunnan kokouksissa on uskoon tulleiden todistuspuheenvuoroja.

Kalevi-veljemme sai kutsun taivaankotiin. Tässä ajassa tarvitaan edelleenkin hänen kaltaisiaan evankelistoja. Emme kenties tavoita niin suuria määriä ihmisiä kuin hän, mutta ottaisiko silti joku meistä kutsun vastaan? Kutsun lähteä viemään evankeliumia sitä kaipaaville. Kun vastaat myöntävästi, Jumala kyllä auttaa siinä tehtävässä eteenpäin!

Read Full Post »

Lähde liikkeelle!

Medialähetysjärjestö IRR-TV järjestää 15.9.-15.10.2011 mission pääkaupunkiseudulla. Olen vuosien varrella lukenut IRR-TV:n järjestämistä suurkaupunkimissioista mm. Venäjällä. Täytyy vain ihailla ja ihmetellä, miten he pystyvät tavoittamaan niin paljon ihmisiä. Muutaman vuoden aikana 80 miljoonaa ihmistä on tavoitettu, jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä on tullut uskoon ja mukaan seurakuntiin, lukuisat itsemurhaa hautoneet ovat pelastuneet, päihderiippuvaiset ovat vapautuneet riippuvuuksistaan ja perheet ovat eheytyneet.

Mikä tällaisen toiminnan takana on? Mikä mahdollistaa toiminnan? Usein toiminnan perustaja on saanut Jumalalta työnäyn. Näky kantaa läpi vaikeidenkin aikojen. Muut henkilöt siinä työyhteisössä eivät yleensä ole konkreettisesti saaneet samanlaista näkyä, mutta he tukevat sitä. He kokevat hengessään, että näky on Jumalasta, ja vetävät köyttä samaan suuntaan.

Kuinka ollakaan, IRR-TV on suunnitellut missiota myös Suomen pääkaupunkiseudulle. Hienoa! Tapahtumasta on jo esitekin olemassa. Mission suunnittelussa on mukana yli 60 seurakuntaa ja kristillistä järjestöä, joista 90 % on vapaista suunnista. Ilmeisesti pääkaupunkiseudun luterilaisista seurakunnista vain Espoonlahden seurakunta on varauksetta mukana missiossa (Seurakuntalainen 3.6.2011). Missiota varten koulutetaan 500 vapaaehtoista vastaamaan puheluihin hengellisiä etsijöitä kohtaamaan. Tämä onnistuu vapaissa suunnissa helposti, mutta onkin monessa luterilaisessa seurakunnassa kantona kaskessa – joka ilmenee myös Vantaankosken seurakuntaneuvoston pöytäkirjasta 24.5.2011:

Koska missiosta tulee hyvin näkyvä, se tulee tavoittamaan myös seurakuntamme jäsenet. Seurakunnalla on hyvä olla rakenne, jolla kyselijät tullaan kohtaamaan – olipa seurakunta missiossa mukana tai ei. Luonnollinen tapa olisi se, että seurakunta menee mukaan missioon ja järjestää sen alueellaan omalla tavallaan. Edellytyksenä seurakuntamme missioon osallistumiseen on se, että saamme missioon mukaan laajan joukon vapaaehtoisia eivätkä näin mission työt kasaudu liiaksi työtekijöille. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin kontaktin ottamiseen ja seurakunnan toimintaan ohjaamiseen (esim. pienpiiritoimintaan) vaadittavien vapaaehtoisten löytämistä.

Vantaankosken seurakuntaneuvosto päätti kokouksessaan olla osallistumatta pääkaupunkimissioon.

On valitettavaa, että suurista luterilaisista seurakunnista ei löydy näkyä tällaiselle tavoittavalle työlle. Suuren kiitoksen ansaitsee kuitenkin Espoonlahden seurakunnan kirkkoherra Jouni Turtiainen, joka sanoo: ”Olemme ihan ilomielellä mukana tällaisessa. On suuri ilo olla tavoittamassa oman alueen uskosta vieraantuneita, eihän seurakunnalla tärkeämpää tehtävää voi olla.” (Seurakuntalainen 23.5.2011).

Monilla luterilaisilla on melkoisia allergioita vapaita suuntia kohtaan, se on havaittu tämänkin mission kohdalla. Kun on suuri organisaatio itsellään, niin kai se käy vähän ylpeyden päälle, kun pitäisi mennä jonkin helluntailaistaustaisen organisaation missioon mukaan. Voi hyvät hyssykät! Tähän ei voi kuin todeta profeetta Jesajan sanoin, että ”Kun minä uhkaan jumalatonta kuolemalla, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen elämänmenostaan, hän kuolee syntiensä tähden – ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut” (Jes. 33:8).

Mitä sen sijaan tekee suuri ja mahtava kirkkolaitos – julkaisee oman ”missioesitteensä” Kirkon neljä vuodenaikaa. Esitteestä kirjoitti Heli Karhumäki tänään ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä muun muassa seuraavaa:

”Oli pakko todeta: ei sanaakaan Jeesuksesta. Ei sanaakaan armosta, evankeliumista, rististä, Jumalan rakkaudesta tai syntien sovituksesta. Ei ylösnousemuksesta, joka antaa taivastoivon. Ei pyhästä Hengestä, joka yhdistää kirkon. Ei ehtoollisesta, jossa Kristus on läsnä. Ei lähetystyöstä, joka tuo yhä uusia ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi. Mainittiin kyllä, että kirkolta edellytetään uskollisuutta perustehtävälleen. Esitteen mukaan kirkon perustehtävä on kriisiapu.” (Kotimaa 16.6.2011)

Kirkon perustehtävä ei ole kriisiapu. Kirkon ja kaikkien kristittyjen perustehtävä on kertoa evankeliumia Jeesuksesta lähetyskäskyn mukaisesti: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18-20)

Itse koin muutama vuosi sitten Jumalan antavan selvän kehotuksen: Lähde liikkeelle! Koen sen tarkoittavan sitä, että olen vähässä uskollinen Matteuksen evankeliumin 25. luvun vertauksen mukaisesti, jossa kerrotaan palvelijoille uskotuista rahoista ja niiden käyttämisestä. Koen sen tarkoittavan sitä, että lähden seurakunnan työhön vapaaehtoiseksi tekemään omalta osaltani sitä, mitä osaan.

Tärkeintä on sanoa Jeesukselle: Tässä olen, ota minut käyttöösi. Hän kyllä huolehtii lopusta ja antaa sinulle sellaisen palvelutehtävän, jota osaat ja jaksat tehdä. Jeesus sanoo: ”Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä” (Matt. 11:30). Hän ei anna kenellekään kuormaa yli voimien. Jos et muuta jaksa tehdä, niin älä unohda erästä todella tärkeää tehtävää – rukousta. Mikään asia ei onnistu ilman rukousta, ja esirukous toisten puolesta on mitä tärkein tehtävä!

Read Full Post »