Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Smyrna’

Smyrna and the Case for Premillennialism
By Jonathan Brentner 22.7.2018, suom. SK

Uskon, että Smyrnan seurakunnan historia vahvistaa Ilmestyskirjan futuristisen tulkinnan. Tarkoitan sillä, että luvut 4–22 ovat edelleen tulevaisuutta, eivätkä merkitykseltään historiallisia eivätkä vertauskuvallisia.

Salli minun selventää: se, mitä uskon tempauksesta, ahdistuksesta ja Hänen hallinnastaan maan päällä tuhatvuotisen valtakunnan aikana, perustuu Raamattuun

Kuitenkin, koska näitä käsityksiä vastaan niin usein hyökätään kirkkohistoriaan perustuen, niin haluan viedä sinut uudelle kirkkohistorialliselle matkalle tässä ja seuraavissa posteissa. Aloitan Smyrnan seurakunnasta.

Voin jo nähdä monien teistä katselevan kattoon pelkästä historian mainitsemisesta, vaikka toiset ovatkin innokkaita pääsemään alkuun. Yritän tehdä tämän niin kiinnostavaksi ja kivuttomaksi kuin mahdollista.

Ilmestyskirja lähetettiin Smyrnaan

Johanneksen kautta Herra osoitti Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan ”enkeleille” eli sanansaattajille (ks. luvut 2 ja 3). Smyrna oli järjestyksessä toinen seurakunta, jolle Herra nimenomaisesti puhui.

Kuten useimmat tiedätte, apostoli Johannes kirjoitti Raamatun viimeisen kirjan ollessaan karkotettuna Patmos-saarella. Kuvittele vanhaa miestä, jolla on pitkä harmaa tukka ja suttuinen parta kirjoittamassa kirjakäärölle näkemäänsä ja kuulemaansa.

Saatuaan Ilmestyskirjan valmiiksi Johannes odotti laivaa, että se tulisi ja veisi käärön takaisin Efeson satamaan. Useiden vuosien aikana kirja matkasi Efeson seurakunnasta kaikkiin Ilmestyskirjan luvuissa 2 ja 3 mainittuihin paikkoihin. Toinen pysähdys mitä todennäköisimmin oli seurakunta Smyrnan kaupungissa Efesosta pohjoiseen.

Tässä vaiheessa ehkä kysyt: ”Mitä se todistaa?” Itsessään se ei todista mitään. Tiedämme kuitenkin kaksi miestä, jotka aika todennäköisesti ovat lukeneet kirjaa siellä oleville uskoville – ja me tiedämme, mitä he uskoivat tuhatvuotisesta valtakunnasta.

Smyrnan seurakunnan johtajat

Polykarpus oli piispa, eli johtava pastori Smyrnassa silloin, kun Ilmestyskirja saapui kaupunkiin. Polykarpus, suuri uskon mies, joitakin vuosia myöhemmin poltettaisiin roviolla, koska julisti rohkeasti rakkauttaan Jeesukseen.

Polykarpus oli Johanneksen opetuslapsi. Apostoli nimitti hänet myöhemmin johtavaan asemaansa Smyrnassa. Tiedämme UT:n perusteella paljon Paavalin ja Timoteuksen välisestä kasvattajan ja opetuslapsen suhteesta. Johanneksella ja Polykarpuksella oli samanlainen suhde.

Toinen avainhenkilö seurakunnassa kirjeen saapuessa oli Papias. Tämä nuori mies kuunteli apostoli Johanneksen opetusta ainakin yhden kerran, mutta Polykarpus oli se, joka koulutti Papiasta uskossa. Koska Papias oli Polykarpuksen opetuslapsi Ilmestyskirjan saapuessa Smyrnaan, niin ei ole kaukaa haettua olettaa, että Papias osallistui sen lukemiseen.

Meille ei ole jäänyt yhtään kirjoitusta suoraan Papiakselta, mutta varhainen kirkkohistorioitsija Eusebius (263–339 jKr.) lainasi Papiakselta tämän: ”On oleva tuhatvuotinen valtakunta kuolleiden ylösnousemuksen jälkeen, kun Kristuksen henkilökohtainen hallitus perustetaan maan päälle.”[i]

Papias uskoi tulevaan Herran paluuseen perustamaan maan päälle kirjaimellisen tuhatvuotisen Jeesuksen hallituksen, joka alkaisi kuolleiden ylösnousemuksen jälkeen. Papiaksen tuhatvuotista valtakuntaa koskeva todistus vastaa kirjaimellista ja futuristista kohdan Ilm. 20:1-6 tulkintaa.

Eusebius, joka itse ei uskonut samoin kuin Papias, valitti usein Papiaksen palavaa uskoa Kristuksen tulevaan maanpäälliseen hallitukseen.

Polykarpus ei kirjoituksissaan mennyt yksityiskohtiin koskien käsityksiään tuhatvuotisesta valtakunnasta. Hän kuitenkin esitti muutamia kysymyksiä kirjoittamassaan kirjassa nimeltä Polykarpuksen kirje filippiläisille, joka osoittaa uskoa kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan. Hän kirjoittaa näin: ”Mutta ketkä meistä ovat tietämättömiä Herran tuomiosta? Emmekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman, kuten Paavali opettaa.”[ii] Tässä Polykarpus lainaa jakeesta 1. Kor. 6:2, jossa Paavali viittaa tulevaan aikaan, jolloin me uskovina hallitsemme Jeesuksen kanssa.

Myös perustuen hänen kahden tunnetuimman oppilaansa käsityksiin, on turvallista olettaa, että Polykarpus omaksui premillenniaalisen kannan.

Eusebius kuvaili Papiasta tulevan tuhatvuotisen valtakunnan palavana kannattajana. Ireneuksen, Polykarpuksen parhaan oppilaan kirjoituksista, näkyy myös luja usko kirjaimelliseen koko Ilmestyskirjan tulkintaan.

Jos Johannes tarkoitti, että hänen kirjansa on joko historiallinen tai vertauskuvallinen koskien taistelua seurakunnan ja maailmassa olevan pahuuden välillä, niin hän epäonnistui. Ne, jotka parhaiten tunsivat apostolin ja hänen opetuksensa, pitivät hänen kirjaansa ennustuksena tulevaisuudesta ja he olivat Ilmestyskirjan lukujen 2–3 eniten vainotusta seurakunnasta.

Ireneuksen todistus

Ireneus kasvoi Smyrnan seurakunnassa ja myöhemmin hänestä tuli Lyonin piispa Ranskassa. Vuonna 180 hän kirjoitti myös kirjan nimeltä Harhaoppeja vastaan, jossa torjui gnostilaisuuden harhoja. Tästä kirjasta löydämme myös hänen käsityksiään koskien ahdistusta ja Jeesuksen paluuta.

Kirjassaan Harhaoppeja vastaan Ireneus kuvailee antikristuksen tulevaa kauhun hallintoa, Jeesuksen paluuta pilvissä ja Hänen valtakuntansa perustamista, näitä kaikkia tulevina tapahtumina. Vaikka Jerusalemin temppeli hävitettiin 110 vuotta ennemmin kuin Ireneus kirjoitti kirjansa, hän siitä huolimatta kuvailee antikristusta, joka saastuttaa temppelin ahdistuksen puolivälissä, aivan kuten profeetta Daniel ja Jeesus ennustivat (ks. Dan. 9:27 ja Matt. 24:15).[iii]

Osan 5 luvussa 30 kirjassa Harhaoppeja vastaan Ireneus kirjoittaa ahdistuksesta, antikristuksen hallinnosta ja siihen sisältyvästä luvun 666 käyttämisestä sekä siitä, että Herra tuhoaa antikristuksen tulemuksessaan. Hän puhuu myös Jeesuksesta, joka ”tuo vanhurskaille valtakunnan ajan”. Hän viittaa kaikkiin näihin tapahtumiin tulevaisuudessa tapahtuvina. Hän näki Johanneksen kuvauksen ahdistuksesta profetiana.

Ireneuksen futuristinen Ilmestyskirjan tulkinta puhuu selvää kieltä. Hän pystyi tietämään, kuinka alkuseurakunta arvioi Ilmestyskirjaa johtuen yhteydestään Smyrnan seurakuntaan, läheisyydestään rakastettuun apostoli Johannekseen Polykarpuksen ja Papiaksen kautta ja koska oli aikansa huomattava teologi.

Jos Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan allegoriana seurakunnan ensimmäisen vuosisadan taistelusta pahaa ja monia sortajiaan vastaan, kuten monet amillennialistit väittävät, niin on hyvin epätodennäköistä, ellei mahdotonta, että tämä näkemys olisi muuttunut futuristiseksi niin lyhyessä ajassa. Kuinka vain muutamassa vuosikymmenessä Ilmestyskirjan lukujen 4–19 vertauskuvallisesta taistelusta tulee kirjaimellinen ja tuleva ahdistus, jossa on todellinen antikristus?

Ireneus kasvoi seurakunnassa, joka sai toisena lukea Ilmestyskirjan ja sai ohjausta uskossa apostoli Johanneksen arvostetuimmalta oppilaalta. Silti kirjoittaessaan vuonna 180 hän piti sekä Ilm. 4–19 lukujen kuvailemaa ahdistusta että Jeesuksen tulemusta tulevina tapahtumina.

Tuleeko meidän uskoa, että Ireneus piti Ilmestyskirjan tapahtumia tulevaisuutena, jos ne olivat jo tapahtuneet, kuten jotkut tänä päivänä väittävät? Kuinka se olisi voinut olla edes kaukaisesti mahdollista, kun ottaa huomioon hänen läheiset suhteensa Smyrnaan ja Polykarpukseen, joka oli Johanneksen oppilas?

Sitä paitsi, jos Smyrna, yksi aikansa eniten vainotuista seurakunnista, ei pitänyt Ilmestyskirjan lukuja 4–22 vertauskuvallisina taistelustaan pahaa vastaan, niin miksi meidän pitäisi tehdä niin?

Jos Johanneksen tarkoitus oli vertauskuvallinen, niin eikö hänen olisi pitänyt varmistaa, että nuo eniten kärsivät ymmärsivät sen siten, varsinkin seurakunnassa, jonka hän tunsi niin hyvin?

Smyrnan pyhien osalta kaikki todisteet ovat profeetallisen näkökannan puolella, mitä tulee Ilmestyskirjan lukuihin 4–22. Uskon, että siihen on poikkeuksellisen vahvat todisteet.

Jonathan C. Brentner

Jonathanbrentner@yahoo.com

https://jonathanbrentner.com/

[i] Eusebius, “Ecclesiastical History,” Ante-Nicene Library, (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1987) Vol 3, p.39

[ii] Polycarp, “The Epistle of Polycarp to the Philippians,” The Ante-Nicene Fathers, 10 vols. (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1979) Vol. 1, p. 35

[iii] Irenaeus, “Against Heresies,” The Ante-Nicene Fathers, 10 vols. (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1979) Vol. 1, p. 560

 

Read Full Post »

The Seven Churches
12.3.2018 by Pete Garcia, suom. SK

Puhumme usein Kristuksen läheisestä paluusta, ikään kuin se olisi voinut tapahtua missä vaiheessa tahansa viimeisten kahden vuosituhannen aikana ajattelematta, olisiko se todella voinut olla mahdollista. Olisiko Kristus voinut palata missä vaiheessa tahansa menneinä 2000 vuotena? Vai onko olemassa erityinen aika, jolloin Isä Jumala lähettää Poikansa Jeesuksen Kristuksen takaisin noutamaan seurakuntamorsiamen?

Miksi ei Kristuksen ensimmäinen tulemus tapahtunut vuonna 165 eKr. makkabealaiskapinan aikaan? Rooma ei vielä ollut noussut maailmanvallaksi ja Kristus olisi pienin ongelmin helposti voinut vaatia valtaistuimensa välittömästi…joten miksi odottaa? Ehkä juutalaiset olivat silloin yhtä erimielisiä Messiaan tulemuksen ajankohdasta, kuin me olemme tänä päivänä? Ehkä se on syy, että juutalaiset eivät odottaneet Yeshua Hamashiach’ia, kun Hän todella saapui noin vuonna 4 eKr. Tiedämme vain, että siihen aikaan, kun Kristus todella tuli, vain kourallinen ihmisiä edelleen odotti Häntä innokkaasti. (Joista yllättävimmät olivat pakanat idästä!)

Tunnen jatkuvaa vetoa seitsemään seurakuntakirjeeseen Ilmestyskirjan luvuissa 2–3. Jos nämä kirjeet todella puhuvat tuleville seurakuntien aikakausille, niin varmasti yksi niistä voidaan tunnistaa ajaksi, jolloin Kristus palaa toisen kerran vaatimaan seurakuntamorsiamensa. Ja jos näin on, niin kysymys ei ole niinkään Kristuksen läheisestä paluusta milloin tahansa viimeisten 2000 vuoden aikana, vaan läheisestä paluusta erityisen ajanjakson aikana viimeisten 2000 vuoden aikana.

Ymmärtäen, että nämä eivät olleet vain kirjaimellisia seurakuntia Johanneksen ajassa, vaan johtuen järjestyksestä, jossa ne esitetään ja siitä, kuinka tämä on toteutunut vuosisatojen saatossa, voimme olla melko varmoja, että nämä seitsemän (tuhansista silloisista seurakunnista jo Johanneksen aikana) valittiin tärkeämmästä syystä, kuin vain ongelmistaan, joita niillä oli silloin ensimmäisellä vuosisadalla. Tarkastelkaamme siis nimenomaan Kristuksen lupausta paluusta ja kuinka sitä sovellettiin kuhunkin näistä seitsemästä seurakunnasta.

Efeso: Ei mitään lupausta palata ja poistaa nämä uskovat maan päältä; vain lupaus poistaa heidän lampunjalkansa, mikä tarkoittaa, etteivät he enää ole seurakunta, koska olivat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa (Ilm. 2:5).

Smyrna: Kirje rakastetulle Smyrnan seurakunnalle ei anna mitään lupausta päästä pakoon; vain kestää ja kärsiä kärsivällisesti ja heidän palkkansa on oleva elämän kruunu (Ilm. 2:10).

Pergamo: Lupaus palata ei tässä ole hyvä lupaus, vaan uhkaus, että elleivät tee parannusta, niin Herra itse tulee ja sotii heitä vastaan. Se, mikä oli ollut Nikolaiittain tekoja Efesossa, siitä oli tullut Pergamolle heidän oppinsa (Ilm.2:16).

——————————————————————————————————

Tyatira: Tyatiran seurakunnalle Jeesus lähetti kirjeen, joka enimmäkseen arvosteli heitä monessa asiassa. Lupaus palata on rajoitettu vain niihin tässä seurakunnassa, jotka eivät pidä kiinni Iisebelin opista, eivätkä ole tutkineet Saatanan syvyyksiä (Ilm. 2:24-25).

Sardes: Lupaus palata Sardeen seurakunnalle oli varoitus. He eivät enää valvoneet (watched for) Hänen paluutaan. Se koskee yhtä paljon sen historiallista taustaa, kuin sen tämän päivän teologista todellisuutta. Useimmat tämän ajan oikeaoppiset seurakunnat eivät opeta premillenniaalista eskatologiaa. Ja JOS opettavat, niin sen on turmellut vuosisatainen väärä opetus, että joko kaikki profetiat ovat jo toteutuneet, tai että meidän on otettava maailman ’hallinta’ (dominion), ennen kuin Kristus ’voi’ palata (Ilm. 3:3).

Filadelfia: Kaikista kirjeistä vain tämä yksi sisältää lupauksen ottaa seurakunta kokonaan pois tästä maailmasta. Muut kirjeet, huomioiden kontekstin, eivät anna sellaista lupausta (Ilm. 3:11).

Laodikea: Kristus ei anna mitään lupausta tulla, vain ankaria nuhteita ja kuritusta. Kristus seisoo tämän seurakunnan ulkopuolella ja kolkuttaa ovea (Ilm. 3.20).

[Erotinviiva neljän viimeisen seurakunnan edellä tarkoittaa, että ne itseasiassa voivat olla ajassa päällekkäisiä.]

Luopumuksen mahdollisuus

Jos historia opettaa yhtään mitään, niin jokainen kirkkokunta lopulta päätyy teologiseen ojaan. Pääasiassa on aina kysymys kääntymisestä pois kirjaimellisesta Jumalan Sanan tulkinnasta kohti maailman syleilemistä. Seurakuntatilaisuudet menivät sydämellisestä palvonnasta äänekkäisiin, prameisiin, teatraalisiin ylistysesityksiin massojen miellyttämiseksi. Saarnaajat menivät Sanan saarnaamisesta saarnaamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kasvavasta määrästä seurakuntia on tullut etsijäystävällinen palvelu, joka tekee parhaansa miellyttääkseen kaikkia ja ettei vain loukkaisi ketään.

Päälinjan seurakunnat ovat taipumassa kaikilla kiistellyillä alueilla sen suhteen, missä Raamatun malli ja moderni yhteiskunta ovat törmäyskurssilla. Kulttuurisota on ollut kiihtymässä kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja kirkot kaikkialla hedelmällisellä tasangolla ovat kaatumassa vasemmalle ja oikealle välttyäkseen kovakätiseltä median kritiikiltä ja poliittiselta solvaukselta, joka tulee niiden osaksi, jotka ottavat kantaa Raamatun mallien puolesta.

Olisiko tämä ollut sovellettavissa aikaan vain 50 vuotta sitten? Silloiset amerikkalaiset olivat paljon kunnioittavampia Jumalan Sanaa kohtaan, kuin nykyiset. Vaikka silloinkin oli syntiä (kuten kaikkina aikoina), niin silloin ei ollut tätä kokonaisvaltaista kulttuurisen turmeluksen vessanpöntön hyväksymistä, jonka näemme tänä päivänä. Vasta viimeisten 40 vuoden ajan olemme todella nähneet armottoman, systemaattisen hyökkäyksen kaikkea kristillistä vastaan alkaen edesmenneen viha-ateistin Madelyn Murray O’Hare’n hyökkäyksestä Jumalaa vastaan julkisissa kouluissa. Sitten se jatkui ”seksuaaliseen vallankumoukseen”, jota seurasi pian sota syntymättömiä vastaan. Nyt määritellään poliittista korrektiutta sellaisilla sanoilla kuin: fundamentalisti, viha, fanaatikko (bigot) ja vaikka mitä.

Voi olla vain yksi

Yksin Filadelfian seurakunnan on kestettävä tämä sivilisaation nopeasti hajoava luonne. Vaikka uskon Kristuksen paluun läheisyyteen, niin loogisesti voin vain päätellä, että sen on tapahduttava tässä aikaikkunassa, joka muodostaa filadelfialaisen seurakunta-ajan. Jotkut uskovat sen alkaneen ensimmäisessä suuressa herätyksessä, kun taas toiset uskovat sen alkaneen toisessa. Silloin lähetyssaarnaajia lähetettiin kaikkialle maailmaan levittämään evankeliumia. Kuitenkin profetia ilmoittaa Kristuksen omin sanoin, että vähiten vastaanottavia Jeesuksen Kristuksen evankeliumille ovat aina olleet juutalaiset, mutta yhä enemmän juutalaisia on tulossa tunnustamaan, että Kristus oli Messias ja tämä ei ollut edes mahdollista ennen kuin vuonna 1948 (jolloin oltiin jo pitkällä Filadelfian ajassa), kun Israelista tuli jälleen valtio.

”…sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee (Matt. 10:23).

Milloinkaan länsimaiden historiassa hallitukset eivät ole työskennelleet kovemmin kuin tänä päivänä tehdäkseen Raamatun luomiskertomuksen ei-uskottavaksi; kiitos siitä yleisesti hyväksytylle evoluutioteorialle. Milloinkaan historiassa eivät useammat yhteiskunnat ole työskennelleet kovemmin poistaakseen kristinuskosta fundamentalismin lainsäädännöllä, joka katsoo sen vihapuheeksi. Milloinkaan historiassa ei suurempi osa joukkotiedotusvälineitä ole työskennellyt kovemmin kuin nyt tarkoituksella hiljentää ja vähätellä kristittyjä.

Milloinkaan ihmiskunnan historiassa ei painostus kristitylle ole ollut suurempi ja useammissa paikoissa tinkiä uskonkäsityksistään ei-kristillisten uskontojen lepyttelemiseksi. Milloinkaan historiassa ei kristikunta ole ollut yhtä jakautunut, kuin nyt. Milloinkaan historiassa ei painostus ole ollut suurempi koko kristikunnalle hyväksyä ekumeenisuus rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lipun alla.

Nämä ovat osa paholaisen taistelutaktiikkaa, jossa hän saa Kristuksen morsiamen jakautumaan koskien oppia ja periaatteita. Saatana on sekaannuksen aiheuttaja ja hän on tehnyt sitä ahkerasti viimeiset 2000 vuotta.

Niinpä käyttäen kulttuurisia kiistakysymyksiä, kuten homoliittoa ja aborttia, hän pystyy, ei vain yhdistämään kristinuskon ei-kristillisiin uskontoihin, vaan myös yhdistämään jakautuneet kirkkokunnat ekumenian lipun alle torjumaan yhteiskunnallisia ongelmia. Muista, että esimerkiksi homoliitto on vain oire taustalla olevasta kulttuurisesta lahosta, joka nyt alkaa pulpahdella pintaan.

Miksi Saatana haluaisi yhdistää seurakunnat? Yhdistyäkseen kristittyjen on pantava syrjään erimielisyytensä – (so. asiat, jotka tekevät heidät erilaisiksi). Joten kun laitat sivuun periaatteesi yhdistyäksesi yli jonkin kulttuurisen taistelun, sinä hämärrät rajat ja vesität sanomasi penseäksi merkityksettömyydeksi, jotta et loukkaisi yhteistyökumppaneitasi. Evankelioiminen ei ole enää päämääräsi, vaan mikä tahansa uuden kuukauden korruptoitu vääryys.

Jos panet merkille seurakuntien järjestyksen Ilmestyskirjan luvuissa 2–3, niin näet, että sen jälkeen, kun evankeliumi alkoi levitä (Efeso), Saatana alkoi välittömästi murskata sitä väkivaltaisesti sellaisten miesten kautta, kuin Caligula, Nero, Domitianus ja Hadrianus. Se toi Smyrnan vainon ajan – ja kuitenkin heitä kehotettiin kestämään. Saatanan ylenpalttinen väkivallan käyttö sai aikaan vain sen, että seurakunta levisi nopeammin. Sitten hän muutti taktiikkansa ja raa’an voimankäytön sijaan alkoi turmella seurakuntaa pakanallisella ritualismilla ja väärällä opilla.

Pergamolla, Tyatiralla ja Sardeella, kaikilla oli ongelmia oppinsa suhteen. Yksin Filadelfia pysyi uskollisena rakkaudessaan Kristusta ja Hänen profeetallista Sanaansa kohtaan. Jos Saatana ei voita erottamalla ja valloittamalla, niin se yhdistää ja korruptoi. Tämä on se, josta Filadelfia saa kiitoksia – ettei siirrä katsettaan pois Kristuksesta. Sille ja ainoastaan sille annetaan lupaus, että se varjellaan ihmiskunnan pimeimmästä hetkestä.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat” (Ilm. 3:10, KR38).

”Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä” (Ilm. 3:10, Raamattu Kansalle).

Originally written by Pete Garcia on August 7, 2012

Read Full Post »