Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘sovitus’

ylosnoussutViikko sitten vietimme pääsiäistä, joka on kristittyjen tärkein juhla. Vietämme pääsiäistä sen muistoksi, että silloin Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit. Nyt pääsiäisen jälkeisenä aikana puolestaan voimme muistella ylösnoussutta eli kuoleman vallan voittanutta Jeesusta.

Seuraavassa Apostolien tekojen kohdassa Pietari ja Johannes ovat juuri parantaneet ramman miehen.

Pietari alkoi puhua kansalle: ”Israelin miehet, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään? Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut palvelijansa Jeesuksen, jonka te kavalsitte ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja pyysitte, että teille annettaisiin murhamies. Elämän ruhtinaan te tapoitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista, ja me olemme sen todistajia. Uskomalla Jeesuksen nimeen on tämä mies, jonka te näette ja tunnette, vahvistunut hänen nimensä kautta. Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on antanut hänelle täyden terveyden kaikkien teidän nähtenne. Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette toimineet tietämättömyyttänne, samoin kuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin Jumala toteutti sen, minkä hän oli ennalta ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa piti kärsiä. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen.” (Apt 3:12-20)

ristiinnaulittuPalataanpa vielä Jeesuksen sovitustyöhön. Jeesus oli todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hänen ristinkuolemansa kautta Jumala itse otti päälleen rangaistuksen ihmisten synneistä. Tällä Jeesuksen teolla Jumala antoi sovittaa maailman itsensä kanssa. Jeesus otti kantaakseen sen tuomion, joka olisi muutoin meidän osamme.

Jumala itse korjaasi sen synnin rikkoman suhteen, jota ihminen ei voinut korjata. Ja niin Paavali voi kirjoittaa: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).

Jeesus ei tullut tänne maailmaan itsevaltiaana tai ylevänä kuninkaana maallisten hallitsijoiden tavoin. Sen sijaan Hän tuli palvelijan ja orjan muodossa, alennettuna tavallisen ihmisen tasalle, jopa alemmaksi. ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8). Jotta Jumala voisi Hänet myöhemmin korottaa, Hänen oli oltava ensin alhainen. Ja se korottaminen tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Jos ylösnousemus ei olisi mahdollista, ei meilläkään olisi toivoa, koska Jeesus olisi silloin kuollut turhaan, ja niin ollen hukkuisimme synteihimme. Jeesus todisti jo toimintansa aikana Jumalan eläväksi tekevästä voimasta herättämällä kuolleita. Paavali kirjoittaa: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista.” (1. Kor. 15:19,20).

ylosnoussut_2Erityisesti Jeesuksen ylösnousemus todistaa sen, että Hän on Jumalan Poika. Hänen ylösnousemuksensa nimittäin todistaa sovituksesta: Jumala julisti Jeesuksen sovitustyön päteväksi herättämällä Hänet kuolleista. Samalla Jeesus on ikuisiksi ajoiksi voittanut Saatanan ja kuoleman vallan.

Jeesuksen aikana monet odottivat hänen olevan maallinen kuningas, joka vapauttaa sorretun kansan miehittäjävallan eli Rooman ikeestä. Monet kääntyivät pois Jeesuksen seurasta, kun hän ei ollutkaan tällainen luvattu Messias. Tänäkin päivänä saatetaan Jeesukselta odottaa jotakin muuta kuin mitä Hän todellisuudessa on.

Paavali kuitenkin kirjoittaa korinttilaiskirjeessä: ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18). Todellisuudessa Jumalan voima siis tulee ilmi juuri Jeesuksen pelastustyössä! Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Ensisijaisesti Jumalan voima on siis evankeliumi – sanoma rististä ja Kristuksesta! Siinä ei ehkä jonkun mielestä ole mitään hohdokasta, mutta se on koko kristillisen elämämme ydin ja pelastuksemme avain. Jeesus on meidän – sinun ja minun ­– Vapahtajamme ja Lunastajamme!

Me kaikki olemme syntisiä, ja synnin palkka on kuolema. Jeesus kuitenkin kuoli puolestamme, ja tämä teon seurauksena Jumala lahjoittaa meille armosta iankaikkisen elämän. (Room. 6:23). Jumala ei halua, että joudumme kadotukseen – Hän haluaa pelastaa meidät kaikki. Pelastukseen kelpaa vain ja ainoastaan, että uskomme Jeesuksen ristin sovitustyön hinnan riittävän maksuksi synneistämme. Mikään muu ei auta meitä – ei edes hyvä elämämme tai hyvät tekomme. Meidän osamme on ottaa tarjottu pelastus uskossa vastaan omalle kohdallemme. Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).

Kun otat Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, sen jälkeen mikään ei voi ottaa sinua pois Häneltä – Saatanalla ei ole sinuun enää valtaa. Jeesus itse lupaa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:27-30).

Jeesus kutsuu sinua seuraamaan Häntä ja lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).

Hänen seuraamisensa ei poista elämästämme vaikeuksia, sairautta ja kärsimystä, mutta saamme jättää kaikki taakkamme Hänen kannettavakseen. Hän tietää kaikki ahdistuksemme ja murheemme, emmekä ole niiden kanssa yksin. Mooses sanoi seuraavat sanat Joosualle, ja näihin sanoihin saamme mekin turvata: ”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä säiky.” (5. Moos. 31:8)


Lue myös Raamatunkohtia rohkaisuksi.

Read Full Post »

The Five Wonders of the Gospel
Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (October 2015), suom. SK

ristiRaamatun kohta: Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.(Joh. 3:14-21)

Johannes 3:16 on yksi eniten lainatuista Raamatun jakeista. Tätä kuuluisaa jaetta sanotaan myös ”evankeliumiksi pähkinänkuoressa”, koska sitä pidetään UT:n pelastusopin tiivistelmänä:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Tässä jakeessa on mainittu viisi keskeistä pelastukseemme liittyvää totuutta, jotka kaikki ovat jumalallisia ihmeitä. Ne ovat jumalallisen rakkauden ihme, taivaallisen Vapahtajan ihme, Jumalaan uskomisen ihme, kadotuksesta pelastumisen ihme ja iankaikkisen elämän ihme. Raamattu tarjoaa näiden Jumalan yliluonnollisten tekojen täyden selityksen ja korostaa sitä tosiasiaa, että Jeesus Kristus on maailman ainoa Vapahtaja ja että ihminen ei voi pelastaa itseään hengellisen kuolleisuuden ja moraalisen turmeluksen tilastaan.

Jumalallisen rakkauden ihme

Jumala on rakkaus ja se on yksi Hänen tärkeimmistä ominaisuuksistaan (1. Joh. 4:16). Jumalan agape-rakkaus poikkeaa täysin langenneen ihmisen itsekeskeisestä ja himoitsevasta rakkaudesta. Jumalan rakkaus kurottuu hengellisessä pimeydessä oleviin ja on taipuvainen täyttämään heidän tarpeensa. Kaikki ihmiset maan päällä ovat synnin ja vääryyden orjia (Room. 3:10-12). Jumala ei silti halua, että kenenkään pitäisi hukkua, vaan että kaikki tulisivat parannukseen (2. Piet. 3:9). Huolehtivassa rakkaudessaan ja pelastavassa armossaan Hän tarjoaa pelastuksen suunnitelman, joka tekee mahdolliseksi jokaiselle ihmiselle maailmassa pelastua – jopa paatuneimmallekin syntiselle.

Taivaallisen Vapahtajan ihme

Turmeltunut ihmiskunta tarvitsee väkevän Vapahtajan taivaasta lunastamaan heidät kadotetusta tilastaan. Jumala itse on säätänyt kuolemantuomion jokaiselle syntiselle: Sillä synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23; Hes. 18:20). Siksi oli löydettävä täydellinen ja synnitön ihminen kuolemaan sijaiskuoleman kaikkien syntisten puolesta siten kärsien heidän kuolemantuomionsa. Syntisen ihmiskunnan keskuudessa ei ollut sellaista henkilöä, joka voisi lunastaa kanssasyntiset: Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.” (Ps. 49:7-9)

Jumalan täydellinen ja synnitön Poika saattoi kuitenkin maksaa tämän hinnan, mutta silloin Hänen oli jätettävä taaksensa taivaallinen kirkkaus, luovuttava kunniastaan ja otettava palvelijan muoto ja kuoltava nöyryyttävä syntisen kuolema ristillä (Fil. 2:5-8). Jumalan uhrautuva rakkaus pakotti Hänet maksamaan tämän rangaistuksen. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä” (Joh. 15:13). Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room. 5:8).

Kun myrkkykäärmeet purivat israelilaisia erämaassa, niin Mooses demonstroi heille vertauskuvallisesti Messiaan tulevaa lunastustyötä (4. Moos. 21:6-9). Hän teki vaskikäärmeen, jonka asetti korkeaan tolppaan ja ne, jotka katsoivat sitä uskossa, parantuivat. Ihmiset, jotka eivät noudattaneet tätä neuvoa, kuolivat käärmeen myrkkyyn. Hengellisessä mielessä kaikki ihmiset ovat käärmeen, Saatanan, myrkyn saastuttamia Aadamin periytyvän lankeemuksen kautta (Room. 5:12), mikä selittää syntisen luonnon, jonka kanssa jokainen ihminen on syntynyt. Tähän varman kuoleman aiheuttavaan hengelliseen sairauteen on vain yksi ratkaisu ja se on, että uskollisesti katsomme Häneen, joka on ottanut syntimme päällensä ja kuollut niiden vuoksi. Pietari sanoo: ”…koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne … joka ’ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut’ … joka ’itse kantoi meidän syntimme’ ruumiissansa ristinpuuhun … ja hänen ’haavainsa kautta te olette paratut’” (1. Piet. 2:21-24). Meidän turmiollinen hengellinen sairautemme on parannettu Hänen uhrinsa kautta.

Jumalaan uskomisen ihme

Usko Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta on Herran lahja, jonka vain Pyhä Henki voi antaa meille. Se tapahtuu, kun kuulemme pelastuksen evankeliumin: ”…usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta” (Room. 10:17). Raamattu kuvailee kaikkia, joilla ei ole Jumalan antamaa uskoa, epäuskoisina, vaikka he voivat uskoa yhteen tai toiseen epäjumalaan. Sellaiset ihmiset harjoittavat väärää uskoa (itseasiassa taikauskoa), joka ei voi pelastaa heidän sieluaan. Pelastumattomia kuvaillaan niinä uskottomina, ”joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista” (2. Kor. 4:4). Valitettavasti on paljon ihmisiä, jotka rakastavat pimeyttä enemmän kuin valoa ja näin ollen eivät tule Herran Jeesuksen tykö pelastumaan. Synnin väliaikainen nautinto pitää heidät poissa Herran pelastavasta armosta ja se selittää, miksi he johtuen omasta typeryydestään jäävät Jumalan tuomioiden alle.

Todellinen usko tulee Herralta. Jokaisesta, joka vastaanottaa Herran Jeesuksen Vapahtajana uskon kautta, tulee hengellisessä mielessä Jumalan lapsi (Joh. 1:12). Hän siirtyy kuolemasta elämään (Joh. 5:24) ja nauttii kaikkia siunauksia, jotka on luvattu Jeesuksen Kristuksen uskollisille seuraajille. Samalla hänen uskonsa vapauttaa hänet Jumalan tuomioista epäuskoisille: Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen” (Joh. 3:18).

Kadotuksesta pelastumisen ihme

Elämme katoavassa maailmassa, jossa kaikki elämän muodot vanhenevat ja lopulta katoavat. Ihmisolennot ovat kahdella eri tavalla alistettuja kuoleman valtaan: heillä ei ainoastaan ole kuolevaiset ruumiit, vaan he kuolivat myös hengellisesti syntiinlankeemuksen seurauksena (1. Moos. 2:17; 1. Kor. 15:22). Sen vuoksi heillä on edessään ensin ruumiin kuolema ja sitten myös ikuinen toinen kuolema helvetissä syntiensä tähden. Uskoon tulleet pelastuvat näistä kummastakin kuoleman muodosta Kristuksen sovittavan kuoleman perusteella. Kääntymyksessä meidät elvytetään hengellisesti ja siten pelastetaan uhkaavasta toisen kuoleman vaarasta helvetissä: Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne” (Ef. 2:1), vertaa Kol. 2:13.

Mitä ruumiiseen tulee, niin kuolematon sielumme edelleen asuu kuolevaisessa ruumiissa, joka on ensimmäisen kuoleman alainen. Meillä ei kuitenkaan ole kuoleman pelkoa, koska Herra on luvannut meille kuolemattoman ylösnousemusruumiin, jonka saamme vanhurskasten ylösnousemuksessa seurakuntadispensaation [seurakunta-aikakausi] lopussa (se on ensimmäinen ylösnousemus): Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta” (Ilm. 20:6). Pelastumattomat kuolleet eivät herää ennen kuin tuhat vuotta on kulunut (Ilm. 20:5), minkä jälkeen heidät heitetään ruumiissaan tuliseen järveen, jossa he ovat ikuisen kuoleman piinan alaisia – se on toinen kuolema (Ilm. 20:14). Oletko sinä kumartunut Herran eteen uskossa pelastuaksesi kuolemasta? Hän tarjoaa armoa kaikille, koska kaikkien kansojen jäsenet vaeltavat hengellisessä pimeydessä ja tarvitsevat pelastumista. Hän kutsuu ihmisiä kaikkialla pelastumaan: Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki!” (Jes. 45:22).

Iankaikkisen elämän ihme

Uskovat eivät ole pelastettuja ainoastaan kuoleman vallasta, vaan he saavat Kristukselta myös uuden elämän, joka on iankaikkinen ja täydellinen. Hän sanoi: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47). Jokainen ihminen valitsee kahden päämäärän välillä: hän joko hyväksyy anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän, jota Kristus tarjoaa, tai jää syntiinsä ja jatkaa iankaikkiseen kadotukseen: Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23). Kaikkien on lopulta polvistuttava Tuomarinsa Herran Jeesuksen eteen, joka tuomitsee pahat ja vahvistaa vanhurskasten iankaikkisen elämän ja siunaukset. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään” (Matt. 25:46).

Meillä voi tällä hetkellä olla täysi varmuus lopullisesta päämäärästämme, koska uudestisynnyttyämme olemme saaneet sydämeemme Pyhän Hengen todistuksen, että olemme pelastettuja: Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa” (1. Joh. 5:11), vrt. Room. 8:16). Pyhä Henki vakuuttaa pelastumattomat heidän synnistään ja kadotetusta tilastaan (Joh. 16:8), mutta he eivät tunnusta syntejään Kristukselle, eivätkä luota Häneen pelastuakseen. He elävät fatalistisesti pahalla omallatunnolla, joka syyttää heitä heidän synnistään, mutta se ei ole välttämätöntä, koska anteeksiantamuksen, pelastuksen ja uuden elämän lahjaa tarjotaan kaikille syntisille.

Pelastuksen kaikki vaikutukset

Viisi ihmettä, jotka muodostavat uudistumisemme perustuksen, muuttavat meidät uuteen elämään, jossa meitä käsketään pukeutumaan Jumalan pyhyyteen tulemalla Hänen Poikansa kuvan kaltaiseksi. Kaikkien viiden jumalallisen ihmeen, jotka on mainittu jakeessa Joh. 3:16, pitäisi lisääntyvästi ilmetä ominaispiirteinä uudelle elämällemme Kristuksessa. Hengellisen elämämme ei siis pitäisi ainoastaan perusteellisesti muuttua pelastuksessamme, vaan jatkaa kehittymistä laadullisesti tavoitellessamme antautumisen korkeampia tasoja. Pyhä Henki ohjaa meitä pyhityksen ja hengellisen kasvun tiellä varustaen meitä Herran palvelemiseen hedelmällisemmällä tavalla. Pelastuksen viittä ihmettä pitäisi siksi myös osoittaa käytännössä: [seuraavat kohdat kertovat tästä]

Jumalallista rakkautta elämän periaatteena

Sama agape-rakkaus, joka sai Jumalan lähettämään Poikansa maailmaan Vapahtajaksi, on annettu meille suodun uuden elämän perustukseksi. Uudestisyntymisen kautta me saamme uuden sydämen, joka toimii jumalallisen rakkauden periaatteiden mukaisesti. Paavali sanoo: Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu” (Room. 5:5). Samalla Pyhä Henki tulee asumaan sydämiimme ohjaamaan meitä kaikkeen totuuteen ja vakuuttamaan meitä synnistä, ellemme noudata tämän rakkauden periaatteita. Hän vakuuttaa meidät Kristuksen vanhurskaudesta, jotta voisimme tietää, kuinka määrätietoisesti vaeltaa agape-rakkauden valossa. Hän myös antaa meille voiman ja armon antaa käytännöllinen ilmaisu uudelle luonnollemme. Meitä haastetaan täyttymään Jumalan täyteydellä, koska vain silloin kykenemme täysin kunnioittamaan Hänen rakkauttaan ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme.

Missä määrin sinun elämäsi mukautuu jumalallisen rakkauden käskyihin? Elämäsi osoittaa selvästi, missä seisot, koska seuraavat teot ja taipumukset ovat tämän rakkauden ominaispiirteitä: Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; … Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus” (1. Kor. 13:4-8, 13).

Jumalallinen rakkaus ei ole mahtaileva eikä itsekeskeinen, vaan sen sijaan tavoittelee toisten etuja. Se ei ole katkera eikä anteeksiantamaton, vaan pyrkii korjaamaan rikkoutuneita ja kireitä välejä. Se ei suvaitse minkäänlaista kaksinaamaisuutta eikä valheita, vaan vaatii, että koko totuus Jumalasta ja synnistä paljastetaan. Se ei pohdi aikaisempia syntejä, jotka on saatu anteeksi, vaan kiinnittää huomion puhtaan elämän periaatteisiin sekä Kristuksen toisen tulemuksen autuaalliseen toivoon. Oletko juurrutettu ja maadoitettu tähän rakkauteen ja käsitätkö kaikkien pyhien kanssa, mikä jumalallisen rakkauden leveys ja pituus ja syvyys ja korkeus on? (Ef. 3:17-19). Jumalan agape-rakkaus on ihmeellinen luonnoltaan ja mittaamaton syvyydeltään. Eräs kristitty naiskirjailija sanoi, että jaloimmat ja merkityksellisimmät sanat, mitä hän koskaan on lukenut mistään kirjasta, ovat nämä neljä sanaa Raamatussa: Rakkaus ei koskaan häviä” (1. Kor. 13:8). Miten ylevä ajatus – kaikki ympärillämme katoaa, mutta Jumalan rakkaus pysyy iäti. Mikään ei voi hävittää tätä rakkautta sydämistämme – eivät edes kaikkein vihamielisimmät voimat tässä maailmassa eikä henkimaailmassa voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:31-39). Pysy Hänessä jokaisen päivän jokaisena hetkenä (Joh. 15:4-6).

Meillä on Uudessa Testamentissa vain yksi peruskäsky ja se on, että meidän tulee osoittaa jumalallista rakkautta olemassaolomme kaikilla tasoilla. Sen tulisi ilmetä rakkautena Jumalaa kohtaan ja rakkautena kanssaihmisiä kohtaan. Jos todella rakastat Jumalaa, et palvele muita jumalia, etkä toimi epäkunnioittavasti Häntä kohtaan millään muullakaan tavalla. Pidättäydyt myös vahingoittamasta lähimmäistäsi ja siksi et tarvitse mitään Vanhan Testamentin lakeja hallitsemaan suhteitasi toisiin ihmisiin. Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.” (Room. 13:8, 10). Jos noudatat jumalallista rakkautta, et horju.

Kysymys on siitä, kunnioitammeko täysin rakkauden käskyä. Sen pitäisi olla erityisen selvää kristittyjen keskinäisissä suhteissa. Herra Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:34-35). Uskovien pitäisi myös osoittaa jumalallista rakkautta kadotetulle maailmalle, koska tämä rakkaus on luonnostaan tarkoitettu olemaan perussyy evankeliumin julistamiselle kaikille ihmisille ja kansoille maan päällä. Yhdeltäkään ei saisi kieltää tilaisuutta vastaanottaa pelastuksen ihmeellistä lahjaa. Sitä varten rakkaus ylittää tyypilliset inhimilliset reaktiot ja saa meidät rakastamaan myös vihollisiamme – ei humanistisella rakkaudella, joka kannustaa vain humanitaariseen apuun ja uskontojenväliseen kompromissiin, vaan jumalallisella rakkaudella, joka johtaa parannuksen ja anteeksiantamuksen julistamiseen kaikille syntisille.

Täydellinen samaistuminen Kristukseen

Jeesus Kristus on väkevä Vapahtaja, joka laskeutui taivaasta langenneelle ihmiskunnalle. Meidän pitäisi, ei ainoastaan vastaanottaa Hänet Vapahtajaksi elämäämme, vaan myös kasvaa hengellisesti, kunnes Kristus saa muodon elämässämme. Meidän ei pitäisi juuttua eikä pysähtyä hengellisen matkamme alkuun, vaan kasvaa Kristuksessa kypsän miehen ja naisen mittaan. Voivatko toiset nähdä Kristuksen sinun elämässäsi? Meidät on kutsuttu todistajiksi Kristuksesta maailman Vapahtajasta. Henkilökohtainen suhde Hänen kanssaan, uskonnollisten lakien ja rituaalien sijasta, on avain pelastukseen (Apt. 4:12).

Paavalilla oli huoli galatalaisista, koska heitä kiinnosti enemmän suhde lakiin ja juutalaisten juhlien viettämiseen, kuin suhde Kristukseen. Hän halusi, että he tulisivat Kristuksen kaltaisiksi ja että Hänen jumalallinen rakkautensa loistaisi heidän kauttansa (Gal. 4:9,19). Elämä Kristuksessa on ainoa ratkaisu syntiseen lihan elämään ja se on syy, miksi Paavali sanoi Rooman seurakunnalle: ”…pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät” (Room. 13:14).

Vahva ja horjumaton usko

Uskon lahja vahvistetaan sydämessämme, jos otamme vakavasti suhteemme Jumalaan. Jeesus kuvaili usein opetuslapsiaan vähäuskoisina (Matt. 16:8). He tiedostivat tämän heikkouden ja pyysivät Häneltä: Lisää meille uskoa” (Luuk. 17:5). Meidän pitäisi pyrkiä rakentumaan pyhimmän uskomme perustukselle (Juuda 20) ja lakata olemasta hengellisessä elämässämme lapsia, joita viskellään edestakaisin ja kuljetetaan jokaisessa opin tuulessa (Ef. 4:14).

Uskon tie on jatkuvaa taistelua epäuskoista maailmaa vastaan. Uskovina meidän pitäisi elää kuin sellaiset, jotka havaitsevat näkymättömän maailman ja kokevat Herran Jeesuksen läsnäolon hengellisessä maailmassa. Meidän täytyy todistaa Hänen läsnäolostaan ja odottaa innolla sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta paljastetaan näkyvästi maan päällä: Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä” (1. Tim. 6:12). On taisteltava taistelu hengellisesti vihamielisessä maailmassa ja saavutettava voitto.

Jotkut kristityt eivät taistele hyvää uskon taistelua; he eivät myöskään ota vakavasti ohjausta Pyhältä Hengeltä, joka varoittaa meitä pahasta omantuntomme ja myös Sanan kautta. Jotkut heistä jopa hylkäävät uskonelämän. Paavali neuvoi Timoteusta säilyttämään ”uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet” (1. Tim. 1:19). Emme kuitenkaan saisi lipsua hengellisessä elämässämme, vaan meidän pitää taistella hyvä uskon taistelu sitkeästi. Paavali sanoi horjuville juutalaisille uskoville: ”…sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti” (Hepr. 3:14). Kolossalaisille hän sanoi, että heidän pitäisi sitoutua olemaan nuhteettomia ja moitteettomia Kristuksen silmissä: ”…jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet” (Kol. 1:22-23).

Uskomme ei saa heiketä hengellisesti, vaan sen täytyy rakentua ja vahvistua. Toivo ilmestyä eräänä päivänä Kristuksen eteen ja olla osa Hänen valtakuntaansa on puhdistava toivo, joka kannustaa meitä elämään pyhää ja nuhteetonta elämää. Johannes sanoo: Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas” (1. Joh. 3:3).

Lunastettujen todistus syntisessä maailmassa

Pelastavassa armossaan Herra kutsuu meitä synnin pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa. Hän pelastaa meidät turmeltuneesta maailmasta, joka on menossa kohti Jumalan tuomioita. Uskon kautta meillä on ehjä suhde Hänen kanssaan. Emme ole enää osa hukkuvaa maailmaa, koska meidät on pelastettu ja siirretty synnin ja vääryyden lavealta tieltä Jumalan vanhurskauden kaidalle tielle. Tämä muutos asettaa meille suuren hengellisen ja moraalisen vastuun, koska meillä on velvollisuus seurata Kristuksen askelia, vaeltaa valkeuden lapsina eikä meillä saa olla mitään yhteyttä pimeyden hedelmättömiin tekoihin – eikä myöskään vääriin uskontoihin (Ef. 5:1-11). Todistuksemme ja arvomme voivat aiheuttaa yhteenoton ympärillämme olevan pahan ja hukkuvan maailman kanssa ja se voi jopa saada aikaan vainon uskovien vähemmistölle.

Vaikka meidät sisäisessä ihmisessämme on jo vapautettu ikuisen kuoleman vallasta, niin silti elämme katoavaisessa ruumiissa, joka on osa luonnollista kasvun, ikääntymisen ja kuoleman kiertokulkua. Odotamme edelleen fyysisen ruumiimme pelastusta, mutta se tapahtuu vasta vanhurskasten ylösnousemuksessa, kun Kristus tulee tempaamaan meidät pois taivaaseen. Tuona päivänä meidät puetaan katoamattomaan, kirkastettuun ruumiiseen (1. Kor. 15:51-53). Juuri nyt tarvitsemme heikkoa maallista ruumistamme palvelemaan Herraa (Room. 6:11-13), mutta tämä ruumis myös altistaa meidät pahalle maailmalle, joka aistiemme kautta voi houkutella meidät syntiin. Johtuen langenneen ruumiimme heikkouksista voimme myös kärsiä kipua ja ahdistusta. Kun tämä ruumis vanhenee ja heikkenee, niin toivomme keskittyy voimakkaammin taivaalliseen ruumiiseen, jonka saamme, kun Kristus tulee takaisin: ”Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme.” (2. Kor. 4:16–5:2)

Iankaikkisen elämän julistajia

Iankaikkisen elämän ollessa jo vahvistettu hengessämme ja sielussamme meidän pitäisi päivittäin elää kuten ihmiset, joiden päämäärä on paljon korkeampi kuin kuolevaisen ruumiimme väliaikainen olemassaolo. Tämä näky ja tulevaisuuden odotus pakottaa meitä olemaan Kristuksessa olevan iankaikkisen elämän julistajia ja lähettiläitä. Meidän ei pitäisi valittaa eikä kysellä, miksi meidän pitää viipyä tässä katoavassa ja hengellisesti pimeässä maailmassa vielä jonkin aikaa. Meidäthän on määrätty olemaan maailman valo nimenomaisena tarkoituksena antaa kadotetuille uusi toivo. Juuri täällä pelastumattomien kansanjoukkojen keskellä Herra tarvitsee meitä, jotta monta heistä voisi tulla osalliseksi uudesta elämästä Kristuksessa. Olemme sen velkaa jokaiselle kuolevalle sielulle, että kerromme hänelle hyvän uutisen, että Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan sitä, vaan että maailma Hänen kauttansa voisi pelastua. Tuomiot on määrätty vain niille, jotka ovat halveksineet pelastuksen sanomaa, koska rakastavat pimeyttä enemmän kuin valoa.

Älä kuitenkaan kiirehdi tuomitsemaan pelastumattomia, koska moni heistä ei ymmärrä, mitä itseasiassa on vaakalaudalla heidän hengellisessä elämässään. Iankaikkisen elämän sanoma pitäisi julistaa hyvin selvästi ja vakuuttavasti, jotta he voivat ymmärtää, että syntiset pelastumattomassa tilassaan ovat ilman Jumalaa ja ilman toivoa maailmassa. Vain Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Se iankaikkinen elämä, jota Hän tarjoaa, voidaan saada vain rukouksessa ja uskossa Hänen armon valtaistuimensa edessä. Tilaisuuteen tehdä niin pitäisi tarttua nyt, koska parannukseen syntisestä elämästä ei ole toista tilaisuutta kuoleman jälkeen.

 

Read Full Post »

REJOICING THROUGH IT ALL – What Scripture Tells Us

By Warren B. Smith, suom. SK

iloitkaa_ainaNiin haastavalta kuin se voi ajoittain tuntua, Jumalan Sana käskee meitä iloitsemaan aina (Fil. 4:4, 1.Tess. 5:16). Eri heprean ja kreikan iloitsemista tarkoittavat sanat vaihtelevat tyynen onnellisesta ylen iloiseen ja ilosta hyppivään. Raamattu muistuttaa meitä, että Jumalan kansan pitäisi olla ”autuasta” kansaa, koska meidän Jumalamme on Herra (Ps. 144:15). Me tiedämme, että ”vaikka ulkoinen ihmisemme menehtyy”, niin ”sisäinen uudistuu päivä päivältä”. Siksi me iloitsemme ja kiitämme ”ylenpalttisesta armosta”, jonka Jumala meidän Vapahtajamme niin armollisesti meille soi.

Tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne. Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi. Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. (2. Kor. 4:14-16)

Miksi me iloitsemme?

Vanha rakastettu virsi, Count Your Blessings (Laske siunauksesi), muistuttaa meitä, että pimeimpinäkin hetkinä meidän tulee iloita ja laskea monet siunauksemme:

Elon myrskyaallot kun sua heittävät,
Mieles murtuvi, kun toiveet pettävät,
Siunaukset laske kaikki nimeltään,
Silloin Herraa kiität Hänen ihmeistään.

On niin monia siunauksia ja niin monia syitä, miksi meidän pitäisi iloita aina ja ikuisesti. Tässä vain joitakin:

Jeesus Kristus tuli maailmaan Vapahtajaksemme
Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa” (Luuk. 2:10-11)

Hänen nimensä on kaikkia muita nimiä korkeampi

”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra” (Fil. 2:9-11).

Kaikki on luotu Hänen kauttaan

”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh. 1:1-3)

”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen ja hän on ennen kaikkia ja hänessä pysyy kaikki voimassa” (Kol. 1:16-17).

Jeesus on syntiemme sovitus

”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien” (1. Joh. 2:2).

”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room. 5:8).

”…kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen.” (Kol. 1:12-14)

Hän voitti synnin, Saatanan ja kuoleman Golgatan ristillä

”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen” (Hepr. 2:14).

Hän on antanut meille voiton

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (1. Kor. 15:57).

”Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!” (2. Kor. 9:15).

Olemme pelastettuja Hänen ansiostaan

”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” (Room. 10:9).

Olemme pelastetut yksin Hänen armonsa kautta

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Ef. 2:8-9).

Olemme Jumalan lapsia uskon kautta Häneen

”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:26).

Meillä on rauha Jumalan kanssa Hänen kauttaan

”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (Room. 5:1).

Hän antoi henkensä edestämme

”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä” (1. Joh. 3:16).

Hän antoi meille Sanansa

”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut” (2. Tim. 3:16-17).

Hän antoi meille iankaikkisen elämän lahjan

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Kuinka iloitsemme?

Me iloitsemme tästä päivästä

”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä” (Ps. 118:24).

Me iloitsemme Jumalan pelastuksesta

”Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen” (Ps. 20:5). (KJV:n mukaan: (We will rejoice in thy salvation, and in the name of our God we will set up our banners:)

”Ja sinä päivänä sanotaan: Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta” (Jes. 25:9).

”…ettei minun viholliseni sanoisi: ’Minä voitin hänet’, etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun. Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi (KJV: in thy salvation). Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.” (Ps. 13:4-6)

”Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.” (Ps. 118:15)

Me iloitsemme siitä, että Jumala on pukenut yllemme pelastuksen vaatteet

”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet (KJV: garments of salvation) ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu” (Jes. 61:10).

Me iloitsemme Kristuksessa Jeesuksessa

”Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme (KJV: rejoice) Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan” (Fil. 3:3).

Me iloitsemme Hänen nimessään

”Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä” (Ps. 33:21).

”He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan” (Ps. 89:16).

Me iloitsemme ja veisaamme kiitosta Hänen nimelleen

”Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein” (Ps. 9:2).

”Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä.” (Ps. 68:4)

Me iloitsemme etsiessämme Herraa

”Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: ’Ylistetty olkoon Herra!’” (Ps. 40:16)

Me iloitsemme kärsiessämme Hänen nimensä tähden

”Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden” (Apt. 5:41).

Me iloitsemme Jumalan Sanasta

”Minä riemuitsen sinun puheestasi (KJV: at thy word), niinkuin suuren saaliin saanut” (Ps. 119:162).

Me iloitsemme Hänen todistuksistaan

”Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta” (Ps. 119:14).

Me iloitsemme Hänen asetuksistaan

”Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.” (Ps. 19:8)

Me iloitsemme totuudessa

”…ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa (KJV: in the truth)” (1. Kor. 13:6).

Me iloitsemme, kun toiset vaeltavat totuudessa

”Minua on suuresti ilahuttanut, että olen lastesi joukossa havainnut olevan niitä, jotka totuudessa vaeltavat sen käskyn mukaan, jonka me olemme saaneet Isältä” (2. Joh. 1:4).

Me iloitsemme jopa kärsiessämme murhetta

”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa” (1. Piet. 1-6).

Me iloitsemme jopa surussa

”…murheellisina (KJV: sorrowful), mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken” (2. Kor. 6:10).

Me iloitsemme ollessamme osallisia Kristuksen kärsimyksistä

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1. Piet. 4:12-14)

Me iloitsemme, vaikka emme näe Häntä

”…että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla.” (1. Piet. 1:7-8)

Me iloitsemme Jumalan armosta

”Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset” Ps. 31:7).

Me iloitsemme vavistuksella

”Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella” (Ps. 2:11).

Me iloitsemme, mutta kavahdamme pahoja työntekijöitä

”Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi. Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja.” (Fil. 3:1-2)

Me iloitsemme, koska Jumala on apumme

”Sillä sinä olet minun apuni ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen” (Ps. 63:7).

Me iloitsemme, koska luotamme Herraan ja Hän suojelee meitä

”Ja iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi.” (Ps. 5:11)

”Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee ja veisuullani minä häntä ylistän.” (Ps. 28:7)

Me iloitsemme Herrassa aina

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” (Fil. 4:4).

Me iloitsemme, mutta emme unhota pimeitä päiviä

”Niin, jos ihminen elää vuosia paljonkin, iloitkoon hän niistä kaikista, mutta muistakoon pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon. Kaikki, mikä tulee, on turhuutta.” (Saarn. 11:8)

Me iloitsemme, kun meitä vihataan ja herjataan

”Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan – Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.” (Luuk. 6:22-23)

Me iloitsemme, kun meitä vainotaan

”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” (Matt. 5:10-12)

Me iloitsemme, vaikka on vähän iloittavaa

”Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee minun jalkani nopsiksi niinkuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani.” (Hab. 3:17-19)

Me iloitsemme Jumalan edessä

”Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä (KJV: before God), he ihastuvat ilosta” (Ps. 68:3).

Me iloitsemme, kun hurskaat hallitsevat

”Hurskaitten enentyessä (KJV: when the righteous are in authority) kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa” (Snl. 29:2).

Me iloitsemme ja kohotamme riemuhuudon

”Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta” (Ps. 98:4).

Me iloitsemme toivossa

”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme ja meidän kerskauksemme on (KJV: we rejoice) Jumalan kirkkauden toivo” (Room. 5:1-2).

”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät” (Room. 12:12).

Me iloitsemme, kun meitä virvoitetaan

”Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?” (Ps. 85:6)

Me iloitsemme Herrassa ja huudamme ilosta

”Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat ja veisatkaa ilovirsiä (KJV: shout for joy), kaikki te oikeamieliset” (Ps. 32:11).

Me iloitsemme iloitsevien kanssa ja itkemme itkevien kanssa

”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (Room. 12:15).

Me iloitsemme, kun olemme kylväneet kyynelin

”He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat” (Ps. 126:6).

Me iloitsemme, koska Jeesus meni Isän tykö

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. Te kuulitte minun sanovan teille: ’Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne.’ Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.” (Joh. 14:27-28)

Me iloitsemme ja kärsimme Kristuksen ruumiin kanssa

”Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa” (1. Kor. 12:26).

Me iloitsemme, kun Kristusta julistetaan

”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen ja olen vastakin iloitseva.” (Fil. 1:18)

Me iloitsemme kaikesta hyvästä, mitä Herra meille antaa

”…ja iloitse kaikesta hyvästä, minkä Herra, sinun Jumalasi, on antanut sinulle ja sinun perheellesi, sinä ja leeviläinen ja muukalainen, joka asuu sinun keskuudessasi” (5. Moos. 26:11).

Me iloitsemme ja kiitämme Hänen pyhyydestään

”Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä (KJV: give thanks at the remembrance of his holiness)” (Ps. 97:12).

Me kerromme Hänen töitään riemuiten

”Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.” (Ps. 107:21-22)

Me iloitsemme siitä, että nimemme ovat kirjoitettuina taivaissa

”Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa” (Luuk. 10:20).

Me iloitsemme Kristuksen päivänä

”Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä (KJV: that I may rejoice in the day of Christ) siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt” (Fil. 2:14-16).

Me iloitsemme uusissa taivaissa, uudessa maassa ja uudessa Jerusalemissa

”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.” (Jes. 65:17-19)

Me iloitsemme loppuun asti

”…mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen (KJV: the confidence and the rejoicing of the hope)” (Hepr. 3:6).

Me iloitsemme aina

”Olkaa aina iloiset” (1. Tess. 5:16).

Varo väärää iloitsemista

Vaikka Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan Herrassa aina ja iankaikkisesti, meidän ei tule iloita asioista, jotka eivät ole Jumalasta. Tämän päivän seurakunnissa on runsaasti vääriä opettajia, vääriä opetuksia ja vääriä kristuksia. Jumalinen iloitseminen perustuu aitoon suhteeseen todelliseen Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Aito iloitseminen on sisällämme olevan Pyhän Hengen ulkoinen ilmaus. Me iloitsemme siitä, että Herran ilo on voimamme (Neh. 8:10). Jumalinen iloitseminen tapahtuu vaikka millaisissa olosuhteissa. Se sanoo kaikesta huolimatta, että Herra on kanssamme ja ”it is well with my soul” (tunnetun virren sanoja, ”sieluni asiat ovat kunnossa”, suom. huom.) Niiniven kaupunki on kuitenkin klassinen esimerkki jumalattomasta väärästä iloitsemisesta:

”Tämä oli se riemuisa kaupunki, joka asui turvallisena, joka sanoi sydämessään: ’Minä, eikä ketään muuta!’ Kuinka autioksi se on tullut, villieläinten makuusijaksi! Jokainen, joka käy siitä ohitse, viheltää ja huiskuttaa kättä.” (Sef. 2:15)

Raamattu varoittaa, että meillä voi olla intoa asioissa, jotka eivät ole Jumalasta (Gal. 4:17). Kuten Niinivessäkin Israelin jumalaton väärä iloitseminen johti vakaviin seurauksiin:

”Sentähden minun kansani siirretään maastansa äkkiarvaamatta, sen ylhäiset kärsivät nälkää ja sen remuava joukko nääntyy janoon. Sentähden tuonela levittää kitansa ammolleen, avaa suunsa suunnattomaksi; ja sinne menee sen loisto, sen remuava ja pauhaava joukko, kaikki sen ilonpitäjät.” (Jes. 5:13-14)

Jakeessa Ilm. 3:1 Jeesus painottaa, kuinka Sarden seurakunnalla oli hengellisesti ”elävän” maine, vaikka se todellisuudessa oli hengellisesti ”kuollut”.

”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.’” (Ilm. 3:1)

Älkäämme antako pettää itseämme. Jeesus varoitti, että maailmanlaajuinen petos – ei maailmanlaajuinen iloitseminen eikä maailmanlaajuinen herätys – olisi tärkein merkki lopunaikana (Matt. 24:3-5). Samalla kun New Age -opettajat julistavat suuren ”globaalin hengellisen heräämisen” ja ”planetaarisen helluntain” tulemista, niin petetyt kristilliset johtajat samalla tavalla julistavat suuren ”globaalin hengellisen heräämisen” ja ”toisen helluntain” tulemista. Raamattu kuitenkin varoittaa globaalista petoksesta, Antikristuksen tulemuksesta ja planetaarisesta holokaustista.

Ei ole mitään näyttöä maailmanlaajuisesta herätyksestä, joka olisi puhkeamaisillaan. Se, mitä Raamattu meille sanoo – jos haluamme uskoa siihen – on, että ”pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa”. Silti kaikesta huolimatta – ja sen kaiken läpi – meidän tulee iloita Herrassamme, joka on armollisesti varoittanut meitä, että nämä tapahtumat varmasti tulevat esiin. Hänen varoituksensa eivät ole tarkoitetut pelottelemaan eivätkä uhkailemaan meitä, vaan valmistamaan edessä olevaan. Meidän tulee jatkaa uskossamme ja niissä asioissa, joista olemme oppineet ja tulleet vakuuttuneiksi. Apostoli Paavali sanoo:

”Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni, vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt ja kaikista Herra on minut pelastanut! Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.” (2. Tim. 3:10-14)

Aito iloitseminen

Aidosti iloitsevat ihmiset paljastavat vääriä opettajia ennemmin, kuin liittyvät heihin. He moittivat hengellistä petosta ennemmin, kuin osallistuvat siihen. Aidosti iloitsevat ihmiset pelkäävät Jumalaa, pitävät Hänen Sanansa, eivät juokse merkkien ja ihmeiden perässä, eivät osallistu väärään iloitsemiseen eivätkä väärään herätykseen. He ”eivät iloitse vääryydestä, vaan iloitsevat totuudesta”. He juhlivat totuutta, koko totuutta ja ainoastaan totuutta. Aidosti iloitsevat ihmiset pyrkivät iloitsemaan aina ja iankaikkisesti.

”Iloitkoot taivaat ja riemuitkoon maa; ja sanottakoon pakanain seassa: ’Herra on kuningas!’ Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on; ihastukoot kedot ja kaikki, mitä niissä on, riemuitkoot silloin metsän puut Herran edessä, sillä hän tulee tuomitsemaan maata. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” (1. Aik. 16:31-34)


 

REJOICING THROUGH IT ALL – What Scripture Tells Us, kirj. Warren B. Smith, on uusi Lighthouse Trailsin traktaattikirja. Siinä on 14 sivua ja maksaa 1,95 $/kpl. Paljousalennus on jopa 50 %. Traktaattikirjamme ovat tarkoitetut annettaviksi toisille tai omaan käyttöösi. Jos haluat tilata kirjasia, niin klikkaa tätä.

Read Full Post »

The most important thing
14.8.2015 by Pat Franklin, suom. SK

Britannian media pitää isoa ääntä kahden kuuluisan ihmisen kuolemasta, erään miesnäyttelijän ja naislaulajan / TV-juontajan. Heitä kuvaillaan kaikin puolin niin suurina ihmisinä, mutta minä pohdin, että missä he ovat nyt. Media ei puhu siitä, mutta Jeesus puhui. Hän sanoi, että jos ihminen ei synny uudesti, hän ei pääse taivaan valtakuntaan. (Joh. 3:3)

Olivatko nämä TV-tähdet uudestisyntyneitä? En koskaan kuullut. Miten on sinun laitasi, rakas lukija? Se on elämän tärkein kysymys ja ratkaiseva tekijä kuolemassa. Maallinen maine on merkityksetön, koska elämämme täällä on lyhyt ja sitä seuraa iankaikkisuus.

Jeesus sanoi, että on olemassa lavea tie, joka johtaa tuhoon helvetissä ja kaita tie taivaaseen – uskon kautta Häneen Jumalan poikana, joka kuoli syntiemme tähden ja nousi kuolleista.

Taivaaseen ei ole muuta tietä, kuin tuo kaita tie uskossa Jeesukseen Kristukseen. Mitkään hyvät teot eivät vie sinua sinne. Se ei riipu siitä, kuinka paljon rahaa keräsit hyväntekeväisyyteen, tai siitä, kuinka moni ajatteli, että olet ihana. Sinä olet joko lavealla tai kaidalla tiellä ja päädyt joko taivaaseen tai helvettiin. Niin karusti ovat asiat.

Kuinka se voi olla näin? Se on Raamatussa ilmoitettu Jumalan suunnitelma. Jumala toimii suunnitelman ja aikataulun mukaan ja myös jokaisella meistä on aikataulu – tietty määrä päiviä, jotka Jumala on määrännyt itse kullekin. Voimme päättää hyväksyä Jeesuksen Vapahtajanamme ja saada syntimme anteeksi, tai voimme hyljätä Hänet ja kulkea omaa tietämme. Kuinka sinä äänestät? Jeesustako? Hän sanoi, että jos et ole Hänen kanssaan, niin olet Häntä vastaan (Matt. 12:30).

Minä äänestin Jeesusta vuonna 1981 luettuani läpi kaksi ensimmäistä evankeliumia ja osittain kolmannen. Tajusin sen kaiken olevan totta ja etten ollut lainkaan kaidalla polulla, vaan lavealla helvettiin johtavalla tiellä. Polvistuin yksin kotona ja kerroin Jeesukselle, että tiesin Hänen kirjansa, Raamatun, olevan totta ja että olen syntinen. Kerjäsin Häntä antamaan anteeksi syntini ja mainitsin jokaisen mieleeni tulevan. Sanoin Hänelle, että Hän saisi kaiken, mitä minulla on (Hänhän omistaa kaiken joka tapauksessa; Hän teki koko maailman!) ja pyysin Häntä tekemään minut yhdeksi omistaan.

Tuo rukous oli elämäni käännepiste, totaalinen muutos, täydellinen U-käännös. Jeesus sanoi, ettei koskaan käännyttäisi ketään pois, joten minä tiedän kuuluvani Hänelle ja myös sinä, rakas ystävä, voit kuulua Hänelle. Hän on luvannut antaa ikuisen elämän kaikille, jotka asettavat luottamuksensa Häneen.

Myös sinä voit syntyä uudesti. Sinä voit TIETÄÄ, että kuulut Jeesukselle ja olet oleva Hänen kanssansa ikuisesti. Hanki Raamattu; lue evankeliumit; tee parannus synneistäsi; pyydä, kerjää Jeesusta antamaan sinulle anteeksi ja tekemään sinut yhdeksi omistaan.

Tai sitten vain jatkat elämääsi väittäen olevasi hyvä ihminen, mutta et koskaan hyväksy Jeesusta Vapahtajaksesi. Jatka vain tuota laveaa tietä kaikkien toisten kanssa, jotka luulevat olevansa tarpeeksi hyviä ilman Jeesusta ja jotka ovat iloisella matkallaan helvettiin. Iloisena kuolinhetkeen saakka. Jeesus kertoi millainen helvetti on tarinassa rikkaasta miehestä, joka kuoli ja meni helvettiin ja oli siellä kerjäten vesipisaraa kielelleen (Luuk. 16). Helvetti on käsittämättömän tuskan ja kauhun paikka.

Hyvä uutinen on, että Jumala laati pelastussuunnitelman – uskon kautta Hänen Poikaansa Jeesukseen. Tarjous on pöydällä. On murhenäytelmä, että niin harvat hyväksyvät tuon suuren tarjouksen.

Kuinka sinä äänestät, rakas ystävä? Pidätkö Jeesuksesta, vai et? Hyväksytkö, vai hylkäätkö Jeesuksen?

Kuinka toivonkaan, että joku siellä ulkona saa nenänsä kiinni Raamattuun, tajuaa sen olevan kokonaan totta, polvistuu ja uskoo ja luottaa, että Jeesus antaa anteeksi kaikki synnit ja antaa ikuisen elämän.

Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa: ”Joka uskoo minuun, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47). Se on se kaikkein tärkein asia.

Read Full Post »

Vaelluksemme täällä maan päällä ei useinkaan ole ruusutarhoissa kulkemista. Se on todellisuudessa oman syntisyytemme kanssa taistelemista. Tätä kuvaa hyvin Niilo Tuomenoksan kaunis Vaellusvirsi:

Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan, perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan.
Ja kuitenkin, oi Herra, sun käsiis jäädä saan.

Tahtoisimme elää oikein, mutta oma syntinen luontomme houkuttelee meitä tekemään kaikkea sellaista, mitä sitten kadumme. Seuraavat Paavalin sanat voi jokainen uskova omalla kohdallaan todeta pitävän paikkansa:

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room. 7:18,19)

Monet kristityt ovat hyvin ahdistuneita siitä, että eivät ole pystyneet saamaan yliotetta synneistään, heikkouksistaan ja lankeemuksistaan. Tämä estää kristittynä kasvamista ja estää jopa hengellisen palvelutyön.

Ja sitten ovat vielä kaikenlaiset kiusaukset, joista Jaakob kirjoittaa:

”Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ’Jumala minua kiusaa’; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:13,14)

Kiusaukset tulevat Kiusaajalta, Saatanalta, joka saa synnin näyttämään houkuttelevalta. Omatuntomme kyllä sanoo, mikä on oikein ja mikä väärin, joten pyrimme vastustamaan kiusauksia ja kaikkea sitä, minkä tiedämme Jumalan tahdon vastaiseksi. Jumala ei johdata meitä kiusaukseen, mutta sallii joskus tiellemme lankeemuksia. Se pitää meidät Jumalan edessä pienellä paikalla, kun emme voi luottaa omavoimaisuuteemme. Se vie meitä ristin juurelle etsimään Jeesuksen armahdusta.

Jumala sanoo Jesajan suulla näin: ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä” (Jes 66:2). Tässä Jumala antaa ymmärtää, että meillä täytyy olla halu noudattaa Jumalan sanaa, ei pelkästään lukea ja kuulla sitä. Raamatun sana on Pyhän Jumalan puhetta meille, ja sen takia sen on vaikutettava meissä halua muutokseen.

On tärkeää, että emme hiljennä Pyhän Hengen ääntä omassatunnossamme, vaan olemme herkkiä kavahtamaan kiusaajan houkutuksia. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

Moni uskonratkaisun tehnyt ihminen kamppailee elämässään suurten kiusausten keskellä. Häntä saattaa sitoa myös jokin riippuvuus, josta ei vain pääse irti. Hän on kyllä jättänyt elämänsä Jeesukselle ja tunnustanut syntinsä, mutta lankeaa yhä uudelleen ja uudelleen. Jossain vaiheessa mieleen hiipii ajatus: ”Olen niin suuri syntinen, etten enää kelpaa Jeesukselle. Minä luovutan.” Vastaavasti joku vielä uskosta osaton vertaa itseään hurskaiksi tuntemiinsa ihmisiin ja toteaa: ”Ei tällainen ihminen kelpaa Jumalalle.”

Voin vakuuttaa: kukaan meistä ei kelpaa Jumalalle, sillä ”… kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Mutta jos vain tahdot ottaa pelastuksen lahjan uskossa vastaan, sinä kelpaat Jumalalle Jeesuksen sovitustyön tähden. Ei ole niin suurta syntistä, jonka syntejä Jeesus ei olisi jo kantanut ristinpuulla.

Aiemmin oli esillä Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun kohtia. Jakeessa 22 Paavali jatkaa, että hän kyllä sydämessään yhtyy iloiten Jumalan lakiin. Tällä Paavali tarkoittaa sitä, että hän iloiten ottaa vastaan Jumalan sanan antaman ohjeistuksen, joka ohjaa hänet oikealle tielle. Laki – Jumalan sana – on hyväksi meille, sillä se näyttää oikean suunnan. Se paljastaa syntisyytemme.

Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan
mä aina saisin olla – mua auta valvomaan!
Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan.
Herkistä tunnon korva, sua kaikes kuulemaan.
 – Vaellusvirsi –

Rakas ystävä: kun omassa elämässäsi tunnet olevasi synnin sitoma, mutta tunnet siitä syvää surua, ole siunattu! Se on Pyhä Henki, joka vetää sinua parannukseen. Paavalikin lohduttaa: ”Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi” (1. Kor. 11:31). Ja Sananlaskuissa sanotaan: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (San. 28:13).

C. O. Rosenius (1816–1868) kirjoittaa:

”Sitä ihmistä kohtaan, joka pysähtyy Herran äänen kuullessaan, tuntee ja tunnustaa syntinsä, tahtoo mielellään siitä päästä, mutta tuntee olevansa synnin sitoma ja voimaton sitä vastustamaan, vieläpä heikko ja kadotettu, mutta juuri sen tähden etsii laupeutta ja pelastusta vain Kristuksessa – sitä ihmistä kohtaan on Jumala aina kärsivällinen – ”niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä”. Sille ihmiselle Jumala ei lue mitään syntiä kadotukseksi, vaan katsoo häntä rakkaassa Pojassaan otollisena ja rakkaana lapsenaan.”

Kun peilaamme itseämme Jumalan sanan valossa, se paljastaa meidän syntisyytemme. Kun tutkimme lisää Raamattua, sieltä löytyy myös se ainoa toivo, johon voimme turvautua: Jeesuksen sovitustyö. Vaikka syntimme olisivat kuinka raskaat, saamme uskoa ne anteeksiannetuiksi sillä hinnalla, jonka Jeesus maksoi puolestamme Golgatan ristinpuulla. ”Jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” (Apt. 10:43).

Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat,
hiljennät levottoman, murheessa lohdutat.
Sä kurjan ilo, riemu ja taivas syntisen,
sua itkuissani kiitän, viritän virren sen.
– Vaellusvirsi –

Kun lankeat yhä uudelleen ja uudelleen, tule myös ristin luokse yhä uudelleen. Jaksa luottaa siihen, että Jeesus ei sinua hylkää, kun vain turvaudut Häneen. Jeesus itse lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37 RK).

**

David Wilkerson sanoo, että todellinen hengellisyyden mitta on siinä, kuinka murheellisiksi tulemme pienimmästäkin synnistämme. Jotkut murehtivat vain suurina pitämiään asioita, kuten aviorikos tai kiroilu, mutta eivät huomaa sellaisia asioita kuin vaikkapa pahan puhuminen. Vanhurskautemme mitataan sillä, että olemme haluttomia hyväksymään pienintäkään seikkaa, mikä murehduttaa Herraamme.

Tuossa on varmasti meillä useimmilla opittavaa. Tutkikaamme siis tarkoin ajatuksiamme ja asenteitamme. Puhukoon Pyhä Henki tästä meille ja antakoon Jumalan mielen mukaista murhetta, joka johtaa parannukseen. Kun niin paljon puhutaan herätyksestä, niin luulenpa, että se voi alkaa vasta sitten, kun ensin yksittäiset ihmiset seurakunnassa ja sitten koko seurakunta tulevat parannuksen paikalle.

**

Joku saattaa istua vuodesta toiseen seurakunnan kokouksessa onnellisena siitä, että on pystynyt elämään hyvän elämän tekemättä mitään pahempaa syntiä. Hyvä niin – meidän tulee kilvoitella vaelluksessamme. Mutta miten pärjää tällainen kristitty kerran viimeisellä tuomiolla? Jumalan edessä kukaan ei kestä omilla ansioillaan. Tie Jumalan yhteyteen kulkee vain Jeesuksen kautta. Vain Jeesuksen sovitustyöhön turvautumalla saamme iankaikkisen elämän. Olemme pelastettuja vain armosta uskon kautta, emme tekojen kautta (Ef. 2:8,9).

C. O. Rosenius kirjoittaa Jumalan armon ja tekojen välisestä suhteesta näin:

”Jos minulla, joka uskon Kristukseen, olisi armo sinä hetkenä, jolloin itse olisin hurskas, ja kadottaisin armon sinä hetkenä, jolloin teen syntiä ja rikon, silloinhan Kristuksen valtakunta olisi tekojen valtakunta… Mitä Kristus meitä silloin hyödyttäisi? Jos minulla olisi armo sinä hetkenä, jolloin olen hurskas, mutta ei kauempaa, silloin totisesti vanhurskaus tulisi teoista! Mutta silloin Kristus olisi turhaan kuollut! Sellaisen epävakaisen armon tähden Hän ei olisi tullut ihmiseksi ja uhrannut vertansa.”

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room. 8:1). Meidät on armahdettu vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta.

Johannes kirjoittaa: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1. Joh. 2:1). Hän korostaa sitä, että emme saa suhtautua syntiin kevyesti. Jos teemme syntiä tietoisesti, se on armon halventamista. Jos kuitenkin syntinen luontomme saa meistä ajoittain vallan, Jeesus on puolustajamme ja syntiemme sovittaja. Häneen saamme turvautua.

Tunnusta Jumalalle kaikki väärät ajatuksesi, asenteesi, tekosi ja laiminlyöntisi. Hän tahtoo antaa sinulle kaiken anteeksi poikansa Jeesuksen sovintoveren tähden.

Se virsi ain on heikko, ja kiitos köyhä on;
niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton.
Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen,
päivästä päivään kannat perille saatellen.
– Vaellusvirsi –

Read Full Post »

Olethan jo lukenut artikkelin Osa 1: Jeesus – tosi ihminen ja tosi Jumala, joka on johdantoa tälle tekstille.

Tämän artikkelin raamatunpaikat ovat Raamattu Kansalle -käännöksestä, ellei erikseen muuta mainita. Lisäksi lähdeteoksina ovat Iso Raamatun Tietosanakirja ja Novum.

Jeesuksen tehtävä

Jeesuksessa toteutuivat Vanhan testamentin ennustukset ihmiskunnan syntien sovittajasta. Jeesus ymmärsi oman asemansa tässä tehtävässä, sitä varten Hän oli maailmaan tullut. Jumala on tiennyt jo alusta asti, että ihminen lankeaa syntiin ja tarvitsee sovittajan itsensä ja Jumalan välille. Jumala valmistelee kautta koko Vanhan testamentin tätä pelastustekoa. Monet asiat uhrikäytäntöineen ovat esikuvallisia ja saivat täyttymyksensä Jeesuksessa.

Jumala on ääretön rakkaus. Samalla Hän on myös ääretön pyhyys, joka ei siedä minkäänlaista vääryyttä ja syntiä. Jotta meillä olisi pääsy Jumalan yhteyteen, oli Hän valmis uhraamaan oman rakkaan Poikansa meidän tähtemme. Jeesus sanoittaa Jumalan äärettömän rakkauden meitä kohtaan seuraavasti: ”Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä” (Joh. 3:16 Jumalan Kansan Raamattu, Aapeli Saarisalo).

Jumala ilmoitti profeettojen suulla, että Hän lähettäisi välimiehen, joka toimii sovittajana Hänen ja ihmisten välillä. Tämä välimies, Jeesus, tarjoaa vapautusta synnin sitomille. Seuraavassa luetellut asiat ja monet muut Messias-ennustukset löytyvät Raamatusta, katso Messias-profetiat Vanhassa testamentissa.

Hänen juurensa ovat ikiaikojen takana. Hänen valtakuntansa on ikuinen, Hänen valtaansa alistetaan kaikki. Hänestä maksetaan 30 hopearahaa. Hänen uhrinsa tuo rauhan meidän ja Jumalan välille, Hänen uhrinsa parantaa meidät synnistä. Hän tarjoaa vapautusta synnin orjuudesta. Hän on viaton uhrikaritsa, joka ei ole tehnyt mitään väärää. Hän on sovitusuhri syntiemme vuoksi. Hän antaa henkensä pelastaakseen ihmiskunnan. Messias on ollut todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala; Hän on Immanuel – Jumala kanssamme. Messias on uusi liitto ihmisten ja Jumalan välillä. Hän on ylemmäksi kaikkia korotettu. Hän voittaa kuoleman. Hänen luonteensa on jumalallinen: Hän on rakastava, lempeä, huolehtiva, armollinen, oikeudenmukainen, vanhurskas ja uskollinen. Hänessä asuu viisaus ja ymmärrys. Ja kaiken lisäksi Hän on uskollinen ja nöyrä Herran palvelija täyttäen mielellään Isänsä tahdon – sen hirvittävän ristinkuoleman. Jumala herättää Messiaan kuolleista ja Hän nousee taivaaseen.

Jeesus tiesi oman tehtävänsä tärkeimmän vaiheen lähestyvän. Näin Hän kertoo opetuslapsilleen tulevasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan: ”Me menemme nyt ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille. Nämä pilkkaavat häntä ja sylkevät hänen päälleen, ruoskivat häntä ja tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös kuolleista.” (Mark. 10:33,34). Luukas tarkentaa vielä Jeesuksen sanoja Jerusalemin tapahtumista: ”Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet” (Luuk. 18:31). Tuossa Jeesus viittaa muun muassa psalmiin 22 ja Jesajan lukuun 53, joissa on kuvailtu ennalta hyvin yksityiskohtaisestikin Kristuksen kärsimyksen vaiheita – juuri niin kuin ne sitten toteutuivatkin.

Jeesuksen puheissa oli keskeisellä sijalla Hänen kärsimisensä ja kuolemansa, mutta harva sitä ymmärsi siihenkään aikaan. Jeesus sanoi fariseuksille, että he ymmärtäisivät vasta sitten, kuka Hän on, kun ovat ylentäneet Hänet ensin ristille: ”Kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se ja etten omasta aloitteestani tee mitään vaan puhun sen, minkä Isäni on minulle opettanut” (Joh. 8:28).

Jeesus on koko ihmissuvun ylipappi, joka uhrasi itsensä meidän puolestamme. Niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin, niin Hän oli samalla sekä uhripappi että uhrilammas. ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monien edestä syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28).

Veri on erityisen tärkeä kautta koko Raamatun, sillä veressä on elämä. ”Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksiantoa ole ilman verenvuodatusta” (Hepr. 9:22). Johannes kirjoittaa, että ”Jeesuksen, hänen [Jumalan] Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1. Joh. 1:7). Paavali puolestaan puhuu Jeesuksen ristillä vuodattamasta verestä näin: ”Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä ja että hän sovittaisi Poikansa kautta itsensä kanssa kaiken maan päällä ja taivaissa ja näin tekisi rauhan hänen ristinsä veren kautta.” (Kol. 1:19,20). Veren sovitusarvo riippui uhrattavan hinnasta, joten sen kalliimpaa uhria ei voi enää olla, kuin oli Jeesuksen – Jumalan Pojan – veren vuodattaminen Golgatan ristillä! Meidät on lunastettu Jeesuksen Kristuksen, virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä (1. Piet. 1:18,19).

Golgatan veren sanomaa ei moni maailman ihminen halua ymmärtää; kaiken muun he ovat valmiita ottamaan vastaan, mutta eivät tällaista ”raakuutta”. Monet saarnatkin kertovat mieluummin Jeesuksen elämästä, mutta vain Hänen kuolemassaan meillä on elämä. Paavali sanookin osuvasti, että ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18). Jumalan voima tulee ilmi juuri Jeesuksen pelastustyössä! Lue kaikki jakeet Paavalin ”ristin hullutuksesta”: 1. Kor. 1:18-25.

Jeesuksen kirkastaminen ja rukous Getsemanessa

Ennen Golgatan kärsimystä Jeesus kirkastetaan (Mark. 9:2-13). Hän kiipeää Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa korkealle vuorelle, mahdollisesti Hermon-vuorelle, rukoillakseen. Vuorella Hänen ulkomuotonsa muuttui niin, että hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja vaatteensa loistivat hohtavan kirkkaina (Mark. 9:2,3; Matt. 17:2). Sitten siihen ilmestyivät myös Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa Hänen pian tapahtuvasta poismenostaan Jerusalemissa. ”Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!'” (Mark. 9:7)

Raamatunselitysteoksen mukaan tämä kirkastamistapahtuma on ”Jeesuksen elämän ja toiminnan koho- ja käännekohta. Se on Jumalan sinetti Hänen synnittömälle, pyhälle ja täydelliselle elämälleen ihmisenä ja siten myös Hänen soveliaisuudelleen maailman sovittajaksi. Kirkastuminen merkitsee sen muutoksen alkamista, jossa fyysinen ja katoava ruumis vaihtuu hengelliseksi ja katoamattomaksi.” Samalla se on todistus näille opetuslapsille, että Jeesus on todella Jumalan Poika ja luvattu Messias.

Jeesus meni vielä Getsemaneen rukoilemaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Hänet valtasi siellä suuri murhe ja tuska. Sitä ei aiheuttanut Hänen kuolemansa lähestyminen vaan se, että maailman syntitaakka oli pantu Hänen, synnittömän, päälle. Jeesus heittäytyi kasvoilleen ja rukoili: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” (Matt. 26:39).

Kommentaariteos selittää Jeesuksen rukousta Getsemanessa näin: ”Hän oli Jumalan silmissä ainoa syntinen maailmassa. Hänen oli otettava kantaakseen kaikkien muiden synnit. Jeesus tiesi, että maljaa ei voitaisi ottaa häneltä pois. Kuitenkin hän rukoili näin. Rukous ilmaisee hänen todellisen ihmisyytensä. Koska hän oli synnitön, hänen ei olisi tarvinnut kuolla, mutta juuri siksi että hän oli synnitön ja pyhä, hän saattoi kuolla meidän syntiemme edestä. Hepr. 5:7:ssa sanotaan, että hänen rukouksensa kuultiin. Rukouksen kuuleminen ei merkitse vain sitä, että Jumala vastaa, vaan myös että saamme voiman hyväksyä hänen kieltävän vastauksensa tulematta epätoivoisiksi. Getsemanessa päätettiin lopullisesti, että syntiä ei voisi sovittaa muulla tavalla kuin naulitsemalla Jumalan Poika ristille.”

Ristiinnaulitseminen

Ristiinnaulitsemista pidettiin sen ajan rankaisutavoista häpeällisimpänä, sillä olihan Jumala itse niin sanonut: ”Jumalan kiroama on se, joka on hirteen ripustettu” (5. Moos. 21:23). Jeesuksen piti kuitenkin tulla kiroukseksi meidän puolestamme, jotta Hän voisi vapauttaa meidät vapaiksi lain kirouksesta (Gal. 3:13). Nimittäin jokainen meistä on tehnyt syntiä ja siten rikkonut Jumalan lakia vastaan, joten olemme kirouksen alaisia. Jeesus kuitenkin oli synnitön ja täytti eläessään täydellisesti kaikki lain vaatimukset, ja oli siten vapaa lain tuomiosta. Ja jotta Hän voisi sovittaa ihmiskunnan synnit, oli Hänen itsekin kuuluttava ihmissukuun – siksi Jumala tuli ihmiseksi. Näin Hän pystyi ottamaan päälleen meille kuuluvan lain kirouksen ja tuomion, ja täytti lain vaatimuksen meidän edestämme, sillä lain mukaan syntisen on kuoltava. Jeesuksen kuoleman myötä lain kirous lakkasi olemasta voimassa: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).

Jeesus oli synnitön, mutta Hänet tehtiin synniksi meidän takiamme. Huomaa, että Hänet tehtiin synniksi, ei syntiseksi. Profeetta Jesaja kuvaa kärsivää ja syntiemme taakoittamaa Kristusta näin: ”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu. Kaikki me vaelsimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes. 53:4-6). Jumala ilmoitti tämän tulevasta Messiaasta Jesajan suulla jo 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.

Koska Kristus tehtiin synniksi, oli Hänen kärsittävä siitä rangaistus – Hänen oli kuoltava. Ja koska Hän otti koko maailman synnit kannettavakseen, täytyi Hänen myös kärsiä suurin mahdollinen rangaistus. Rangaistustapa oli mitä kauhein, jottei kenellekään jäisi epäselväksi, riittääkö tuo rangaistus meidän itse kunkin syntien sovittamiseen. Voin vakuuttaa, että kyllä riittää. Jeesus on jo puolestamme kärsinyt kaiken sen, mikä sinun ja minun kuuluisi kärsiä.

Häpeällisyyden lisäksi ristiinnaulitseminen on julmin, hirvittävin ja tuskallisin tapa kuolla. Jo pelkästään ristiinnaulitsemista edeltävä ruoskinta oli niin hirvittävää, että monet kuolivat siihen tai menettivät järkensä. Ennen ristiinnaulitsemista tuomitulle yleensä tarjottiin jotain turruttavaa juotavaa, mutta Jeesus kieltäytyi ottamasta sitä. Hän otti vastaan teloituksen tuskan täysin vapaaehtoisesti, täysin tietoisena kaikista sen kauhuista. Seuraava video antaa kenties pienen kuvan siitä, mitä Jeesus joutui kärsimään. (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.)

Ristillä, kuolemansa lähestyessä, Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut” (Matt. 27:46)? Jeesus oli joutunut eroon Isästään, sillä meidän syntimme oli sälytetty Hänen päälleen. Silti Jeesus tiesi, että vaikka Hänen on kuoltava, Isä ei Häntä lopullisesti hylkää; olihan psalmissa 22 kuvattu juuri se tilanne, jossa Jeesus sillä hetkellä oli. Psalmissa lohdutetaan kärsivää: ”Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa” (Ps. 22:25 KR33/38). Jeesus uskoi vankkumatta, että Jumala on hänen pelastajansa, joten Hän saattoi turvallisin mielin huutaa: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Luuk. 23:46). Sitten Hän sanoi: ”’Se on täytetty’, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä” (Joh. 19:30 KR33/38). Jeesus täytti Hänestä annetut profetiat, Hän täytti Jumalan tahdon, Hän täytti Vanhan testamentin aikaisen lain. Vanha liitto on kumottu, ja sen tilalle on tullut uusi liitto, Jeesuksen verellä vahvistettu.

Yleensä kuoleman tuleminen ristillä kesti puolesta vuorokaudesta kahteen vuorokauteen, jopa pitempäänkin. Näin ollen Pilatus ihmetteli Jeesuksen kuoleman nopeutta, kun siihen oli mennyt ”vain” kuusi tuntia. Usein kuolevan kärsimysaikaa lyhennettiin murskaamalla hänen sääriluunsa, jolloin uhri lysähtää käsivarsien varaan, hengitys vaikeutuu ja kuolema saapuu nopeammin. Jeesuksen sääriluita ei murskattu, ennustaanhan Raamattu: ”Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru” (Ps. 34:21). Sen sijaan he puhkaisivat keihäällä Hänen kylkensä, jotta kävisi toteen tämä Raamatun sana: ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10)

Älköön kukaan luulko, että roomalaiset sotilaat olisivat tunteneet Kirjoituksia, kuten tuossa edellä ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet” tai ”He jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa” (Ps. 22:19), ja sitten ryhtyneet toteuttamaan Kirjoituksissa mainittuja asioita. Ei – Jumalan voima vaikutti niin, että kaiken oli tapahduttava siten, kuin Jumala itse oli ennalta suunnitellut ja profeettojen kautta ilmoittanut, jotta me uskoisimme.

Jeesuksen kuollessa temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti (Matt. 27:50,51). Tämä kuvaa sitä, kuinka synnin erottava väliseinä pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen väliltä on nyt poistettu. ”Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään uutta ja elävää tietä myöten, jonka hän on vihkinyt meille esiripun, oman lihansa, kautta” (Hepr. 10:19,20). Esirippu kuvaa siis Jeesuksen ruumista, joka tehtiin synniksi meidän tähtemme, ja joka uhrattiin ristillä meidän edestämme.

Se mitä Jeesus ristillä teki puolestamme, oli ainoa mahdollinen teko, sillä se oli ennustettu kautta koko Vanhan testamentin monen monessa yksityiskohdassa. Esimerkiksi vaskikäärme tangon päässä (4. Moos. 21:9) kuvaa Kristuksen korottamista ristille. Samoin 1. Moos. 3:15 kuvaa, miten Kristus lävistetään kantapäästään (ristinpuuhun), ja miten Hän samalla murskaa Saatanan vallan. Huomaa, miten täsmällinen Raamatun sana on tässäkin kohdassa: arkeologisen löydön mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui niin, että uhrin jalat asetettiin pystypuun molemmille puolille ja yli 10 cm pitkät naulat iskettiin kantapäiden läpi.

Jeesus olisi voinut pyytää enkelit ottamaan Hänet alas ristiltä – tai mitä tahansa – mutta Hän tiesi, mitä Hänen oli tehtävä, jotta kirjoitukset kävisivät toteen. Hän ei ollut mikään huijari, joka tunsi kirjoitukset ja sitten toteutti niitä. Vain tosi Jumala pystyy kaiken sen tekemään, mitä Jeesus teki ristillä – rakkaudesta Isään ja rakkaudesta ihmisiin. Antaahan Raamattu monessa paikassa ymmärtää, että juuri ihmiset ovat Jumalan rakkauden kohde. Miksi emme ottaisi tätä rakkautta vastaan?

Ylösnousemus

Jeesus tiesi kertoa seuraajilleen jo edeltä käsin oman kärsimyksensä vaiheet, jotka johtaisivat Hänen kuolemaansa vihamiestensä käsissä. Jeesus tiesi myös, että kuolemalla ei ole Häneen lopullista valtaa, ja lupasi opetuslapsilleen nousta ylös kolmen päivän kuluttua kuolemastaan (Mark 8:31). Myös Vanha testamentti todistaa ylösnousemuksesta, esimerkiksi ”Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan” (Ps. 16:10 KR92).

Jos ylösnousemus ei olisi mahdollista, ei meilläkään olisi toivoa, koska Jeesus olisi silloin kuollut turhaan, ja niin ollen hukkuisimme synteihimme. Jeesus todisti jo toimintansa aikana Jumalan eläväksi tekevästä voimasta herättämällä kuolleita. Paavali kirjoittaa: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista.” (1. Kor. 15:19,20).

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näyttäytyi ylösnousemusruumiissa, joka oli erilainen kuin mikä Hänellä oli ennen kuolemaansa. Jeesus ei siis vain herännyt kuolleista, vaan Hänen ruumiinsa muuttui hengelliseksi ruumiksi, jossa Paavalin mukaan vaikuttaa Jumalan Hengen eläväksitekevä, kirkastava ja uudestiluova voima.

Opetuslapsille ristiinnaulitseminen oli ensialkuun kaiken loppu, mutta kun he näkivät Jeesuksen ylösnousseena, heidät valtasi valtava ilo ja riemu, joka säilyi vielä senkin jälkeen, kun Jeesus myöhemmin otettiin taivaaseen. Se riemu on meilläkin: Ylösnoussut Jeesus on totisesti Messias, Jumalan Poika, meidän Lunastajamme ja syntiemme Sovittaja!

Jeesuksen ylösnousemus todistaa nimittäin sovituksesta: Jumala julisti Jeesuksen sovitustyön päteväksi herättämällä Hänet kuolleista. Samalla Jeesus on ikuisiksi ajoiksi voittanut Saatanan ja kuoleman vallan.

Kelpaako tarjottu pelastus meille?

Jeesuksen elämässä ja toiminnassa näkyy Jumalan rakkaus siinäkin, että Hän tuli tänne meitä palvelemaan ja otti orjan muodon. Ristillä Hän oli tosi ihminen kärsien ihmisen lailla, mutta oli samalla tosi Jumala sovittaen ihmiskunnan synnit. Jo maan päällä vaeltaessaan Hän antoi ihmisille heidän syntejään anteeksi – sen voi tehdä vain Jumala.

Me kaikki olemme syntisiä, ja synnin palkka on kuolema. Jeesus kuitenkin kuoli puolestamme, ja tämä teon seurauksena Jumala lahjoittaa meille armosta iankaikkisen elämän. (Room. 6:23). Jumala ei halua, että joudumme kadotukseen – Hän haluaa pelastaa meidät kaikki. Pelastukseen kelpaa vain ja ainoastaan, että uskomme Jeesuksen ristin sovitustyön hinnan riittävän maksuksi synneistämme. Mikään muu ei auta meitä – ei edes hyvä elämämme tai hyvät tekomme. Meidän osamme on ottaa tarjottu pelastus uskossa vastaan omalle kohdallemme. Jeesus itse sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).

Kun otat Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, sen jälkeen mikään ei voi ottaa sinua pois Häneltä – Saatanalla ei ole sinuun enää valtaa. Jeesus lupaa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:27-30)

Valitettavasti monet eivät usko edes minkään todistuksen perusteella, että Jeesus on Jumala ja on sovittanut maailman synnit. Sen uskon voi vaikuttaa meissä vain Pyhä Henki. Raamattu kertoo myös sen surullisen tosiasian, että tarjottu pelastus ei kelpaa kaikille. Jumalan lähettämä Messias oli muukalaisena oman kansansa joukossa, vihattu ilman syytä. Samalla tavalla suurin osa ihmiskunnasta yhä torjuu Hänet, koska eivät suostu tekemään parannusta entisestä syntielämästään.

Ethän sinä torju Jeesusta ja Hänen tarjoamaansa pelastuksen lahjaa? Hän kutsuu sinua luokseen ja lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).

Taivaallinen Isämme, vakuuta Pyhän Henkesi kautta meille, että Sinä olet todellinen Pyhä Jumala, ja että olet samaa olemusta poikasi Jeesuksen kanssa, jonka lähetit ihmiseksi tähän maailmaan. Auta meitä uskomaan, että Jeesuksen ristillä tapahtuneen sovitustyön kautta meillä on pelastus ikuisesta kuolemasta. Kiitos, että kun turvaudumme Jeesukseen, annat anteeksi meidän syntimme etkä enää niitä muista. Kiitos siitä, että Jeesuksen veren suojaan kätkeytymällä saamme uskoa ikuiseen elämään luonasi taivaan kirkkaudessa. Jeesuksen nimessä, aamen.

Read Full Post »

Jeesus kuoli ristinpuulla syntiemme tähden, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Ethän hylkää tätä tarjottua pelastusta? Eihän Jeesuksen tarvinnut kärsiä turhaan sinun takiasi? Ota vastaan tämä ilmainen pelastuksen lahja – Jeesuksen sovitustyö!

Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »