Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘suku’

What is your generation?
16.4.2018, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, – tämä on Jaakob. Sela.” (Ps. 24:6)

Tässä Daavid kirjoittaa erikoisesta suvusta. Englantilaisten käännösten sanalla ”generation” (sukupolvi) hän ei tarkoita ajanjaksoa, vaan ennemmin ihmislajia, ”ihmisrotua”. Gesenius sijoittaa sen Heprea-Kaldea-sanakirjassaan kollektiiviseen kokonaisuuteen, jonka yhteyden side ei ole aika, vaan mielenlaadun samankaltaisuus (Keil & Delitzsch Commentary on the Old Testament).

Daavidin mukaan tuon suvun merkittävin ominaisuus on, että heidän sydämensä etsii Jumalaa. Jos sinä lukisit: ”Tämä on se suku, jolla on mustat hiukset”, niin voisit päätellä, että tuon suvun olennaisin piirre on mustat hiukset. Tässä pätee sama logiikka. Siksi puhumme tässä suvusta, joka etsii Jumalaa. He voivat osallistua johonkin muuhun, mutta heidän päätoimensa on tavoitella etsintänsä kohdetta. Tämä ylevä erikoisominaisuus jättää varjoonsa kaiken muun.

Jotakin tärkeää koskien tätä sukua

Alusta lähtien on huomioitava, että heidän etsintänsä ei ole pelkästään uskonnollinen eikä älyllinen. Sanon tämän, koska ajoittain voimme etsiä uskonnollisia ansioita tai kristillistä tietoa luullen koko ajan etsivämme Jumalaa. Samaistaa Vanhaikäinen sellaisiin tyhjänpäiväisyyksiin on virhe, jonka monet ovat tehneet vain herätäkseen hengellisen konkurssin sylissä.

Ei! Suku, josta Daavid puhuu, etsii Jumalaa, koska heidän eloonjäämisensä riippuu Hänestä. Heidän on löydettävä Hänet, tai kuoltava; nähtävä Hänen kasvonsa, tai hukuttava; kuultava Hänen äänensä, tai vaivuttava hautaan. Ps. 28:1 esittää meille tähän sukuun kuuluvan ihmisen huudon. Huomaa hänen sanansa; ne välittävät kiireellisyyttä, äärimmäistä tarvetta ja elintärkeää korvaamattomuutta.

Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet.”

Oletko koskaan kokenut tällaista jumalallisen tarvetta ja tietoisuutta, ikään kuin kuoleman kynnet olisivat tarttumassa sinuun?

Sitä voisi verrata erämaahan eksyneen ihmisen etsintään:

”Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole; heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.” (Jes. 41:17).

”Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa” (Ps. 63:1).

Sielu on tässä vedetty pois kaikista muista vaihtoehdoista ja alistettu yhteen harhailuun. Koko ihminen kiipeää. Huomaat hänen tavoittelevan ankarasti Jumalaa, vaikka hänen voimansa loppuvat. Ja kun jatkat hänen elämänsä tarkastelua, huomaat siunatun ehdottomuuden, armon vetämisen, joka tekee hänelle mahdolliseksi päästä vallitsevan evankelikaalisen status quon tuolle puolelle.

Poikkeavuus

Tässä meillä on siis kaikista muista suvuista poikkeava suku. Ja se poikkeavuus ei perustu heidän käyttämäänsä nimeen, ei saarnaamaansa sanomaan eikä paikkaan, jossa he kokoontuvat. Se perustuu erityiseen etsintään, etsintään, joka on täysin erilainen, kuin kaikki muut etsinnät: Heidän sydämensä on keskittynyt etsimään Jumalaa.

Onko sinun sydämesi keskittynyt etsimään Jumalaa? Ellei, niin et ole tuota sukua. Olet ehkä evankelikaali, lähetyssaarnaaja, pastori tai kenties Jumalan sanan opiskelija. Mutta sinä et kuulu siihen erityiseen sukuun, johon Daavid viittaa jakeessa Ps. 24:6.

Vaikuttimena rakkaus

Toinen huomioitava seikka on, että se suku, josta puhumme, ei etsi Häntä määräyksestä, vaan vapaaehtoisesti. He etsivät Häntä, koska rakastavat Häntä. Ja koska rakastavat Häntä intohimoisesti, he etsivät Häntä intohimoisesti.

Raamatusta löytyy kohta, joka kauniisti havainnollistaa etsijän kokemaa motivoivaa voimaa:

“Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään. Silloin minun sydämeni liikkui häntä kohden; minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin. Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt; minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut. Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät, he löivät minua ja haavoittivat minut; päällysharson riistivät yltäni muurien vartijat. ‘Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: jos löydätte rakkaani, mitä hänelle sanotte? Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas.’” (Laul.l. 5:4–8).

Tässä näemme tämän suvun sydämen; sydämen täynnä palavuutta; sydämen, joka etsii Häntä välittämättä vastustuksesta ja loukkauksista. Siinä hän oli: lyötynä, haavoitettuna ja nöyryytettynä. Silti hän jatkoi rakastettunsa kasvojen etsimistä. Kuinka minä etsin Häntä? Onko minua helppo pelotella? Helppo johtaa pois asiasta? Etsinkö Häntä vastoinkäymisissä?

Etsimistä löytääkseen

Tähän saakka lukemamme jakeet osoittavat, että nämä ihmiset eivät etsineet etsimisen vuoksi; he etsivät löytääkseen ja tekivät sitä hinnalla millä hyvänsä. Koska näin oli, he etsivät Jaakobin Jumalaa kaikesta sydämestään ja sielustaan.

Mooses oli sellainen mies. Puhuen Israelin kansalle hän sanoi: Mutta sitten sinä siellä etsit Herraa, sinun Jumalaasi ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi(5. Moos. 4:29). Tällaista etsimistä Mooses oli kokenut. Hän tiesi, että tämä oli ainoa keino löytää Jumala.

”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne” (Jer. 29:13).

Tässä ei ole tilaa puolisydämisille. Se on kaikki tai ei mitään, pyhittäytyminen tai itsepetos, kristinusko tai uskonnollisuus. Ei ole mitään välimuotoa.

Nyt tulee kysymys: Olenko minä tällainen etsijä? Olenko minä tuota sukua? Daavid oli; kuuntele, mitä hän sanoo: Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: ‘Etsikää minun kasvojani.’ Herra, minä etsin sinun kasvojasi.” (Ps. 27:8). Ja jälleen:Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä(Ps. 27:4).

Ihminen aina lopulta etsii sitä, mitä haluaa. Kysymykseen: ”Mitä sinä haluat?” vastaan: ”Minä haluan sitä, mitä etsin.” Ja kysymykseen: ”Mitä sinä etsit?” vastaan: ”Minä etsin sitä, mitä haluan.” Kun asiat esitetään näin yksinkertaisesti, on vaikea löytää pensasta, jonka taakse piiloutua.

Read Full Post »