Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘sukupuolineutraali avioliittolaki’

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on ollut Suomessa mahdollista 1.3.2017 lähtien. Käytännössä vihkimiset on suoritettu maistraateissa. Ev.lut. kirkon linjaus on, että avioliittoa pidetään edelleenkin yhden naisen ja yhden miehen välisenä liittona, eikä avioliittolain voimaantulo muuta kirkon käytäntöä. Muutama pappi oli jo etukäteen ilmoittanut vihkivänsä homopareja, vaikka piispat olivat sen selvästi kieltäneet. Ainakin Kai Sadinmaa on jo ennättänyt tällaisen vihkimisen suorittaa.

Savonlinnan ev.lut. seurakunnan kirkkoneuvosto teki kirkkoherra Sammeli Juntusen johdolla päätöksen 23.2.2017 seurakunnan kirkkotilojen käytöstä avioliittoon vihkimisissä. Päätöksen mukaan seurakunnan kirkkotiloissa ei toimiteta samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimisiä ja siunaamisia eikä myöskään rukoushetkiä tällaisten parisuhteiden puolesta. Syynä tähän päätökseen oli nimenomaan ennakoida sitä tilannetta, kun useampi ev.lut. kirkon pappi (ei kuitenkaan Mikkelin hiippakunnan alueelta) oli julkisuudessa ilmoittanut näitä vihkimisiä suorittavansa, ja estää tulkinnanvaraiset tilanteet ja väärinkäytökset. Päätös perusteluineen on luettavissa kirkkoneuvoston pöytäkirjasta.

Vastaava päätös tehtiin Kotka-Kymin seurakunnassa, tosin maallikkojäsenten toimesta ja kirkkoherran esitystä vastaan. Kyseisen seurakunnan 48 työntekijää allekirjoitti myöhemmin vetoomuksen kirkkoherran linjan puolesta. Kirkkoneuvoston jäsen Ville Mielonen muistuttaa Uusi Tie -verkkolehden mukaan, että ”kirkon alttarilla seisova pari juhlapäivänään rinnastetaan avioliittoon vihkimiseen vaikka kyse olisi pastoraalisesta rukouk­sesta. Tilojen rajaus viestittäisi selkeämmin kirkon pitäytyvän edelleen avioliitto-opetukseensa”.

Myös omassa kotiseurakunnassani Savonlinnassa tehty päätös aiheutti valtavan kohun ja hyökkäyksen kirkkoneuvostoa vastaan. Mutta kun katsotaan niitä ohjeita, mitä esimerkiksi Turun arkkihiippakunnassa on laadittu, voi vain kiittää suoraselkäistä esimerkillisyyttä pitäytymisessä ev.lut. kirkon kirkkojärjestykseen, tunnustuskirjoihin ja ennen kaikkea sitoutumista Jumalan sanaan.

Turun arkkihiippakunnassa nimittäin on laadittu materiaali Ehdotus rukoukseksi avioliiton solmineiden samaa sukupuolta olevien avioparien juhlaan kirkossa tai muussa paikassa. Kokonaisuudessaan se muistuttaa kovasti avioliittoon vihkimisen kaavaa.

Materiaalissa on muun muassa tällainen teksti: ”Hyvät N. ja N. Raamatussa Jumala sanoo: ’Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.’ (1 Moos. 2:18.) Te olette solmineet avioliiton ja luvanneet rakastaa toisianne. Haluatte jakaa elämänne toistenne kanssa. Tässä hetkessä olemme koolla Jumalan kasvojen edessä ja rukoilemme Teidän avioliittonne ja yhteisen elämänmatkanne puolesta. Pyydämme hyvän Jumalan siunausta kaikkiin vaiheisiinne ja hetkiinne. Luotamme siihen, että Jumala on läsnä tässä hetkessä.” Toisessa kohtaa tuossa materiaalissa sanotaan: ”Jumala, me kiitämme sinua rakkauden lahjasta. Siunaa N:ää ja N:ää, jotka ovat solmineet avioliiton. Liitä aviopuolisot rakkaudella toisiinsa. Auta heitä rakentamaan koti, jossa usko, toivo ja rakkaus vallitsevat. Anna heille Pyhä henkesi, että he sinun siunaaminasi eläisivät rauhassa.” Materiaali löytyy osoitteesta http://www.turunseurakunnat.fi/perhejuhlat/rukoushetki-avioliiton-solmineiden-puolesta

Ongelmana vaan on, että kirkolliskokous on vuonna 2010 linjannut, että rukoushetkeä samaa sukupuolta olevien parien kanssa ei saa sekoittaa avioliittoon vihkimiseen tai avioliittoon siunaamiseen, eikä se saa olla kirkollisen toimituksen kaltainen. Sitten myöhemmin piispainkokous linjasi samalla tavalla, että ”Tällaisessa rukouksessa ei saa olla kyse avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta”.

Mutta kuinka ollakaan – kun luet kokonaan tuon linkitetyn materiaalin, huomaat, miten se juuri on kuin jokin kirkollinen toimitus! Ei ole epäilystäkään, etteikö osallistujille jäisi kuva kirkkohäistä! Tässä on se syy, miksi Savonlinnan ja Kotka-Kymin kirkkoneuvostot kielsivät nämä rukoushetket kirkkotiloissa; ei ole mitään mahdollisuutta estää pappia käyttämästä vaikka tuollaista edellä mainittua kaavaa. Siksi on parempi, että niitä rukoushetkiä ei järjestetä kirkollisissa tiloissa, jolloin kenellekään ei tule mielikuvaa, että tämä on tilaisuus, jossa Jumala ja seurakunta siunaa solmitun avioliiton.

Edellä kuvattuja asoita on laajasti käsitelty Uusi Tie -lehdessä 8.3.2017 ja myös verkkolehdessä, linkki tässä.

Surullista on, että se iso enemmistö ev.lut. kirkkoon kuuluvista, jotka eivät käy kirkossa kuin satunnaisesti, pitävät kyllä suurta ääntä samaa sukupuolta olevien oikeuksista kirkossa ja tahtovat määrätä, mitä pitää tehdä. Koska he maksavat kirkollisveroa eli rahoittavat kirkon toimintaa, totta kai heidän tahtoaan totellaan. Tämän vuoksi arkkipiispa Kari Mäkinen uskaltaa sanoa, että ennemmin tai myöhemmin kirkko taipuu vihkimään homopareja. Kirkossa ollaan siis puun ja kuoren välissä; on pakko taipua sellaiseen, mikä on Raamatun vastaista. Jos kaipaat perusteluja, lue artikkelini Onko Jumala kieltänyt homoseksuaalisuuden harjoittamisen?

On esitetty sellaistakin ratkaisumallia, että kirkko luopuisi vihkioikeudesta, jolloin ei olisi koko kiistaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi. Vihkiminen tapahtuisi kirkon sijaan maistraatissa. Todellisuudessa tämä malli ei toimi: moni aviopari haluaa varmasti siviilivihkimisen lisäksi edelleenkin jonkinlaisen kirkossa tapahtuvan siunausseremonian. Toisaalta monen syy pysyä kirkon jäsenenä on juuri mahdollisuus kirkossa tapahtuvaan vihkimiseen. Mitä tapahtuisikaan jäsenmäärälle, jos kirkko luopuisi vihkioikeudestaan?

Seuraavalle kirkolliskokoukselle 2.5.2017 on jätetty aloite samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi. Aloitteen tekijöiden mielestä ”kysymys avioliitosta on uskon ytimeen nähden toissijainen kysymys”. He eivät vain tahdo ymmärtää, että tässä ei ole kyse pelkästään ”rakkauden koriin” eli etiikan alueeseen kuuluvasta kysymyksestä, vaan myös vahvasti oppiin liittyvästä ”uskon korin” asiasta. Seurakuntalainen.fi-sivustolta löytyy kolmen yliopistoteologin vastine tuohon aloitteeseen. Sittemmin aloitteen tehneet 15 kirkolliskokousedustajaa sekä emerituspiispa Mikko Heikka ovat esittäneet tuohon vastineeseen kommentteja, joiden vastine on niin ikään luettavissa Seurakuntalainen.fi-sivustolta, kannattaa lukea! Lyhyesti todettakoon, että sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat käyttävät teologisesti kestämättömiä ja jopa keskenään ristiriitaisia argumentteja. Ne uppoavat kyllä suureen yleisöön, mutta eivät kestä lähempää tarkastelua.

Onko yllätys, että nykypäivän homoparikeskustelussa on paljon samaa kuin takavuosien naispappeuskeskustelussa? Teologian tohtori, Lähetyshiippakunnan emerituspiispa Matti Väisänen kertoo olleensa mukana molemmissa niin kutsutuissa Ilkon seminaareissa vuosina 1980 ja 1982, joissa käsiteltiin silloin ajankohtaista virkakysymystä. Näin hän kertoo noista seminaareista, joissa on mielenkiintoinen yhtymäkohta tämän päivän homoavioliittokeskusteluun:

”Niihin oli kutsuttu koko kirkon ja teologisten tiedekuntien sekä kirkkomme hengellisten liikkeiden johtajat. Seminaareissa pohdittiin ja valmisteltiin kirkon uutta virkaratkaisua. Jälkimmäisessä seminaarissa Helsingin yliopiston silloinen ekumeniikan professori kysyi politiikasta termejä lainaten: ’Kuuluuko kirkon virkakysymys uskon vai rakkauden (eli lain) koriin?’ Seminaarin yhteinen ajatus oli, että ehkä se kuuluu lähinnä rakkauden (eli lain) koriin. Tämän jälkeen professori totesi, että siinä tapauksessa naispappeuden hyväksymiselle ei ole mitään esteitä. Laki on aika- ja kulttuurisidonnainen. Ainut asia laista, joka sitoo meitä, on rakkauden laki: ’Minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille’ (Matt. 7:12; Luuk. 6:31). Kirkko on vapaa ratkaisemaan virkakysymyksen haluamallaan tavalla.”

”Tämän jälkeen eräs kokouksen osanottaja totesi puheenvuorossaan, että tällä lain tulkinnalla avataan kirkossa portit mille tahansa jumalattomuudelle: Miten käy esim. kristillisen avioliiton ja seksuaalimoraalin? Jonossa on odottamassa myös homoseksuaalikysymys, eutanasia jne. Kokouksen puheenjohtajana toiminut piispa keskeytti suuttuneena kyseisen puheenvuoron sanoen, että puheenvuoron käyttäjä ’maalaa piruja seinälle’. Mainituilla asioilla ei ole mitään tekemistä virkakysymyksen kanssa. Nyt me, sama sukupolvi, olemme kaiken sen todistajia, mistä ko. puheenvuoron käyttäjä ja muutamat muut seminaarin osanottajat olisivat halunneet varoittaa, jos he olisivat saaneet käyttää pyytämänsä puheenvuoron.” (Lähde)

Tuo mainittu piispa on silloinen arkkipiispa John Wikström (lähde s. 42). Suosittelen lukemaan Ilkon seminaareissa käsitellyt naispappeuden perustelut Anssi Simojoen toimittamasta kirjasta Herran käsky, sieltä erityisesti osa Havaintoja naispappeuden teologisista perusteluyrityksistä Suomen kirkossa, s. 93–121 (SLEY-kirjat Oy 1984). Erikoista oli, että naispappeuden tueksi esitetyt perustelut olivat hyvin ohuet ja kummallisetkin, ja menettelytavoissa paljon outoa. Aivan samoja piirteitä on nyt käytävässä samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen liittyvässä kirkollisessa keskustelussa.

Huomionarvoinen seikka siis on se, että nykyisessä homoavioliittokeskustelussa pyritään saamaan homosuhteet ”rakkauden koriin” ohi Raamatun selvän ilmoituksen. Jos – ja kun – Raamatun sana on meille Jumalan puhetta, niin tämä aihealue kuuluu ehdottomasti myös ”uskon koriin”, eli on opillinen kysymys. Erittäin surulliseksi asian tekee se, että viisaat ja oppineet kirkonmiehet kirkon ylimmällä tasolla ajavat yhtä agendaa kuin käärmettä pyssyyn, eivätkä pysty katsomaan ja uskomaan Raamatun selvää ilmoitusta asiasta. ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). Raamattu on heille vain puhetta Jumalasta – ei Jumalan puhetta. He ovat menneet Saatanan ansaan, joka kuiskuttaa: ”Onko Jumala todella sanonut?” (1. Moos. 3:1)

Mihin on unohtunut Jeesuksen opetus avioliitosta? Hän opetti, että jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi; ja mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja heistä kahdesta tulee yksi liha; ja minkä Jumala on näin yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Mark. 10:6-9 ja Matt. 19:4-6). Eikö Jeesuksen sanoilla ole enää mitään painoarvoa? Onko niin, että ihmisviisaudella kyllästetty teologi ei usko Jeesuksen olevan Jumalan poika? Näin näyttää tilanne valitettavasti olevan Suomen ev.lut. kirkossa.

Eivät seurakunnat Savonlinnassa eivätkä muuallakaan ole kieltäneet ketään homoseksuaalia osallistumasta seurakunnan tilaisuuksiin, päinvastoin! Tänään ilmestyneessä Seurakuntauutiset-lehdessä 2/2017 Sammeli Juntunen kirjoittaa: ”Keskustelusta on voinut saada sellaisen käsityksen, että seksuaalivähemmistöt eivät olisi kirkkoihimme tervetulleita rukoilemaan. Se ei pidä paikkaansa. Kaikki ovat tervetulleita, kaikkia kutsutaan kirkkoon ja muuhun seurakunnan toimintaan. Kaikki tarvitsevat ilosanomaa Jumalan rakkaudesta. Sitä varten seurakuntamme ja sen kirkot ovat olemassa.”

Jokainen ihminen – myös uskova – on syntinen ja tarvitsee siksi jatkuvaa turvautumista Jeesuksen sovitustyöhön. Kaikki me kamppailemme kuka minkäkin asian kanssa ja tarvitsemme siksi yhdenvertaisesti niitä armovälineitä, joita Herramme meille tarjoaa. Ei taipumus johonkin väärään ole syntiä, vaan sen taipumuksen toteuttaminen. Tähän liittyen lue artikkelini Onko homoseksuaalisuus syntiä?

Monesta seurakunnasta puuttuu nykyään puhe synnistä ja kehotus parannuksentekoon. Meillä itse kullakin olisi paljon pois pantavaa, kunhan joku vain siitä huomauttaisi. Mikä olisikaan parempi tilaisuus tällaiseen kuin Jumalan sanaa kunnioittavan papin puhe seurakunnan kokouksessa?

”On julmaa ja rakkaudetonta, jos homoseksuaalisuuden harjoittamista ei sanota synniksi. Näin toimimalla ihmiseltä kielletään armo ja mahdollisuus syntien anteeksisaamiseen. … Seurakunnan tulee olla paikka, jossa ihminen saa kuulla Jumalan sanan opetusta ja jossa hänen puolestaan myös rukoillaan. Meillä ei ole oikeutta pimittää Jumalan tahtoa eikä hänen armoaan. Seurakunnan tulee osoittaa lähimmäisenrakkautta homoseksuaaleille ja erityisesti tukea ja rohkaista niitä homoseksuaaleja, jotka omassa elämässään ojentautuvat apostolien opetuksen mukaisesti.” (Niilo ja Päivi Räsänen kirjassa Avioliitto, Kustannus Oy Uusi Tie, 2016)

Edelleen samasta kirjasta: ”Jos me kiellämme lain eli rakkauden kaksoiskäskyn emmekä anna sen tuomita meitä, meillä ei ole myöskään evankeliumia. Ilman lain herättävää puhuttelua riistämme evankeliumin lankeavilta lähimmäisiltämme ja myös itseltämme. Seurakunnissamme meidän tulee Raamattuun pitäytyen opettaa, että haureellisuus, avionrikkominen ja homoseksuaalisuuden harjoittaminen samoin kuin muutkin rikkomukset, kuten varastaminen, ahnehtiminen ja lähimmäisen sortaminen, ovat syntiä. Jokainen meistä on langennut ainakin johonkin näistä synneistä. Syntinen saa turvautua Kristuksen armoon ja syntien anteeksiantamukseen. On suurta Jumalan armoa, että ihminen tulee lain sanan vaikutuksesta tuntemaan syntinsä ja syntisyytensä.”

Elämme vaikeita aikoja seurakunnissa. Nyt tarvitaan totisesti rukousta tämän asian puolesta ja niiden paimenten puolesta, jotka pitävät totuutta esillä. Käykäämme siis veljinä ja sisarina yli seurakuntarajojen yhdessä Herran eteen näiden asioiden kanssa.

Read Full Post »

Vuoden 2015 alussa perustettiin Aito avioliitto ry, joka on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys. Sen ”tarkoituksena on edistää ja vahvistaa miehen ja naisen välisen avioliiton asemaa ja merkitystä aitona, erityisenä, luonnollisena ja pysyvänä instituutiona suomalaisessa yhteiskunnassa ja lainsäädännössä”.

Yhdistys on laittanut vireille seuraavansisältöisen kansalaisaloitteen:

Kansalaisaloite avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta. Sukupuolineutraali avioliitto riistää adoptiolapselta mahdollisuuden korvaavaan kokemukseen eri sukupuolta olevista vanhemmista, isästä ja äidistä. Lapsen oikeus olla isän ja äidin hoidettavana ei voi toteutua samaa sukupuolta olevien avioliitossa. Samaa sukupuolta olevien parien oikeudet on huomioitu riittävällä tavalla parisuhdelaissa.

Lue juttu nuoresta naisesta, joka on kirjoittanut vetoomuksen homoyhteisölle sen puolesta, että jokaisella lapsella olisi sekä äiti että isä. Tämä henkilö on itse kasvanut kahden äidin kasvattamana.

Lue myös Tapio Puolimatkan kirjoitus Miksi sukupuolineutraali avioliittolaki pitäisi kumota?

Lue lisätietoa aloitteesta Aito avioliitto ry:n nettisivuilta.

Tästä linkistä pääset allekirjoittamaan aloitteen. Sähköinen allekirjoittaminen tapahtuu kirjautumalla palveluun pankkitunnuksilla, mobiilivarmenteella tai HST-kortilla. Jos sinulla ei ole sellaisia, voit tulostaa ja täyttää sivulta löytyvän kannatusilmoituksen ja lähettää sen postitse.

Aikaa vaadittavien 50 000 nimen keräämiseen on vain 29.9. saakka.

Tiesitkö muuten, että yhteiskunnan ylläpitämissä päiväkodeissa voidaan lapsia opettaa joogaamaan? Näin ainakin Savonlinnassa. Jos avioliittolaki muuttuu, sen jälkeen päiväkoti-ikäisille voidaan alkaa järjestelmällisesti opettamaan myös seksuaalisuuden eri muotoja. Tämä on todellisuutta Norjassa (lue Juha Ahvion kirjoitus) ja Yhdysvalloissa (katso video Homoliittolain vaikutukset Massachusettsin osavaltiossa). Miksi Suomi olisi poikkeus tästä joukosta? Esimerkiksi Massachusettsissa oikeus on päättänyt, että koska homoavioliitot ovat laillisia, koulut ovat suorastaan velvoitettuja opettamaan homoliittojen olevan normaaleja. Vanhemmilla ei ole edes lupaa ottaa lapsiaan pois tällaisesta opetuksesta.

Lisäys 7.5.2015

Lue Tapio Puolimatkan erinomainen kirjoitus Lapsen oikeudet ja kansalaisaloite. Siinä on hyvin kuvattu, miten samaa sukupuolta olevissa perheissä mennään helposti aikuisten tarpeet edellä unohtaen lapsen etu. Artikkelissa siteerataan kahta lesboperheessä kasvanutta henkilöä.

 

Read Full Post »

Tiedote

KANSANÄÄNESTYKSEN JÄRJESTÄMINEN AVIOLIITTOLAIN MUUTOSASIASSA

Oikeusministeriön kansalaisaloite.fi -sivustolla on vireillä kansalaisaloite, jossa esitetään säädettäväksi laki neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä samaa sukupuolta olevien henkilöiden oikeudesta avioliittoon ja heidän oikeudestaan perheen ulkopuoliseen adoptioon (vieraslapsiadoptio).

Kansanäänestyksen tarkoituksena on kansalaisten mielipiteen selvittäminen avioliittolain muuttamiseen, jota koskeva kansalaisaloite on hyväksytty eduskunnassa 12.12.2014.

Avioliiton laajentaminen koskemaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisiä suhteita on periaatteellinen, laajakantoinen ja myös oikeudellinen asia. Kansanäänestyksen järjestämistä perustellaan myös sillä, että nyt hyväksytyn avioliittolain muutoksen jälkeen voi nousta tähän asiakokonaisuuteen liittyviä muita vastakkaisia laki- tai kansalaisaloitteita. Mahdollinen edestakainen muutosliike näin periaatteellisesti merkittävässä asiassa on paitsi yksittäisten kansalaisten näkökulmasta niin myös edustuksellisen demokratian kannalta ongelmallista.

Koska avioliiton muuttaminen tulee vaikuttamaan pitkälle yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin, olisi tärkeää selvittää luotettavalla tavalla kansan kanta tähän asiaan järjestämällä neuvoa-antava kansanäänestys. Kansalaisilla olisi näin välitön mahdollisuus vaikuttaa asian ratkaisuun. Mielipidetiedustelut eivät tarjoa samanlaista vaikutuskanavaa kuin kansanäänestys.

Ehdotuksen eteneminen eduskuntakäsittelyyn edellyttää vähintään 50 000 kannattajaa, jonka jälkeen aloite jätetään eduskunnan käsiteltäväksi ja päätettäväksi.

Ehdotusta voi käydä kannattamassa täällä https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1041 tai kannattaa kirjallisella kannatuslomakkeella, jonka on tulostettavissa samasta paikasta.

Tämä kansalaisaloitehanke ei ole sidoksissa kirkkoihin tai muihinkaan uskonnollisiin toimijoihin eikä poliittisiin puolueisiin tai ryhmittymiin.

Lisätietoja: kansalaisaloitteen edustaja, varatuomari Pekka Lahdenperä, Oulu
pekka.lahdenpera@dnainternet.net

Read Full Post »

Piispoista Irja Askola ja Björn Vikström ovat arkkipiispa Mäkisen lisäksi selkeästi asettuneet samaa sukupuolta olevien liittojen taakse. Mikä mahtaa olla heidän perustelunsa asialle?

Liberaalitkin raamatuntutkijat sanovat, että Raamatun kanta homoseksuaaliseen käyttäytymiseen on selvä: se on selkeästi kielteinen. Viittaan tässä emeritusprofessori Heikki Räisäsen ja dosentti Kari Kuulan lausuntoihin.

Jotkut viittaavat Daavidin ja Joonatanin suhteeseen homoeroottisena, mutta esimerkiksi Kuula sanoo, että tämä on väärä tulkinta. Kyse on lujasta ystävyyssuhteesta.

Kun tutkijat sanovat, että Raamattu ei missään kohdassa hyväksy homoseksuaalisuutta, niin eikö asia ole sitten päivän selvä? Kun se ei ole selvä ainakaan edellä mainituille piispoille, niin mistä oikein onkaan kysymys?

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, onko Raamattu oikeasti Jumalan sanaa – onko Jumala sanonut:

Herra sanoi Moosekselle: ”Sano israelilaisille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne. … Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” (3. Moos. 18:1,2,22)

Ja jos onkin sanonut, niin ei kai Jumala enää nykyisin ole samaa mieltä kuin on joskus ollut?

Tuossa 3. Mooseksen kirjan 18. luvussa Jumala ilmoittaa Mooseksen kautta israelilaisille koko joukon erinäisiä asioita, jotka ovat iljetystä Herra silmissä. Nykyajan Raamatun tulkitsijat sen sijaan sanovat, että homoseksuaalisuuteen suhtautumista ei ratkaista Raamatun ilmaiseman asenteen pohjalta, vaan Raamatun kielteinen kanta ohitetaan tässä asiassa inhimillisyyden takia. ”Tässä asiassa yksinkertaisesti nykyajan tietämys ja valistunut etiikka on ajanut Raamatun käsitysten ohi”, sanoo Heikki Räisänen.

Kristitty voi kysyä mielessään, kumpi on viisaampi: ”valistuneet” ihmisajatukset vai Jumalan sana? Jumalaan uskova tietää oikean vastauksen, mutta Jumalan arvovaltaan uskomaton ei tietenkään näe perimmäistä totuutta asiassa. Omissa silmissään ”viisas” ihminen ei ensinnäkään tunnusta, että on Jumala, joka on jotain sanonut. Niin ollen on helppo muuttaa tällaisen ”Jumalan” sanoja mennen tullen – aivan kuin Jumala olisi ristiriidassa itsensä kanssa. Tosiasia kuitenkin on, että Pyhä Jumala on ikuinen ja muuttumaton, samoin Hänen sanansa.

Joku voi vedota siihen, että eiväthän Vanhan testamentin käskyt päde enää uuden liiton aikana. Totuus on kuitenkin se, että osa pätee edelleenkin, osa oli tarkoitettu siihen aikakauteen. Edellä luettu Jumalan käsky on niin sanottu moraalikäsky, joka on voimassa aina. Lue tarkempi selostus artikkelista Miten kristittyjen tulisi suhtautua Vanhan testamentin lakeihin? Ja kuten hiukan myöhemmin käy ilmi, niin liberaalitutkijakin myöntää sen totuuden, että Uusi testamentti yksiselitteisesti torjuu homoseksuaalisen käyttäytymisen.

Homoseksuaalisuuden puolustajat vetoavat lisäksi sellaisiin seikkoihin, että samalla jos homoseksuaalisuuden harjoittaminen kielletään, pitäisi Raamatun mukaan myös orjuus sallia ja hiusten leikkaaminen kieltää. Tuossa mainitussa artikkelissa vastataan myös näihin ja muihin vastaaviin väitteisiin.

Arkkipiispa Kari Mäkinen on sanonut, että kirkon avioliittokäsitystä on arvioitava uudelleen. Olen varma, että siinä keskustelussa otetaan esille ne argumentit, jotka löytyvät Kari Kuulan laajasta selvityksestä Raamattu ja homoseksuaalisuus (105 s.). Se kannattaa jokaisen lukea. Keskustelu kirkon avioliittokäsityksestä tulee pohjimmiltaan palautumaan siihen, onko Raamattu todella Jumalan ilmoitusta.

Kuula kiteyttää em. selvityksessään Uuden testamentin kannan homoseksuaaliseen käyttäytymiseen (s. 81-82). Tässä johtopäätökset, joista tutkijat ovat jotakuinkin yksimielisiä, tiivistetysti:

  • Varhainen kristillisyys suhtautui torjuvasti kaikkeen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen.
  • Kielteinen kanta periytyi juutalaisesta traditiosta ja se on yhteneväinen Vanhan testamentin kanssa.
  • Evankeliumeissa ei puhuta homoseksuaalisesta käyttäytymisestä. Luontevin tulkinta on, että Jeesuksella ei ollut perinteisestä juutalaisesta näkemyksestä poikkeavaa kantaa asiasta; Hän piti homoseksuaalista käyttäytymistä Jumalan tahdon vastaisena.

Sitten ovat erikseen ne argumentit, joilla perustellaan samaa sukupuolta olevien rakkaus ja parisuhde. Niistäkin voi lukea Kuulan selvityksestä. Valitettavasti hänen loppupäätelmänsä ovat ihmisviisauden kyllästämiä yrittäen peittää alleen Jumalan selkeän ilmoituksen.

Yhteys-liikkeen tuki ry:n puheenjohtaja Ulf Särs sanoo: ”Olen vakuuttunut siitä, että asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan muuttuvat koko ajan hyväksyvämmiksi ja tämä on Pyhän Hengen työtä ajassamme. Pyhä Henki on totuuden henki ja vaikuttaa vääjäämättä siihen suuntaan, että seksuaalivähemmistöjen oikeudet toteutuvat yhä paremmin kirkossa ja yhteiskunnassa.”

Pyhä Henki sanoo puolestaan minulle, että tuossa edellä ei puhu Pyhä Henki vaan tämän ajan antikristillinen henki. Pyhä Henki sanoo, että Raamattu on muuttumatonta Jumalan sanaa, ja Hän on ilmoittanut siinä itsensä ja tahtonsa meille. Hänen sanansa on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jumalan tahdon mukaista ja siunamaa ei ole sellainen, mikä turhentaa Hänen sanansa.

Lue roomalaiskirjeen 1. luvusta ainakin jakeet 18-28 ajatuksen kanssa. Ne ovat juuri nyt hyvin ajankohtaiset.

18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.

Tämä Paavalin kirjoittama teksti kohdistuu niin homoseksuaalisuuden harjoittajiin kuin tämän ajan viisaisiin. Se luokittelee tyhmyydeksi niiden viisauden, jotka tulkitsevat Raamattua ohi Jumalan Pyhän Hengen ilmoituksen.

Jeesus itse sanoi, että ”te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa” (Matt 22:29).

Sen ajan avioliittokeskusteluun Jeesus otti kantaa sanoen fariseuksille: ”’Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?’ Ja hän jatkoi: ’Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.'” (Matt. 19:4-6)

Häntä olisi syytä kuunnella tänäkin päivänä, sillä ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti” (Hepr. 13:8).

Read Full Post »

Eduskunta äänesti tänään tasa-arvoisesta avioliittolaista. Äänin 105-92 se päätti johdattaa Suomen kansan Sodoman ja Gomorran tielle. Peukuttakoot papit miten paljon tahansa tai levittäköön arkkipiispa antikristillisiä mielipiteitään sydämensä kyllyydestä, niin Jumala ei silti sitoudu tähän äänestystulokseen.

Jossain nettikeskustelussa solvattiin uskovia, että miten he muka voivat tietää Jumalan ajatukset? Vastaus on yksinkertainen: Raamattu on Jumalan sanaa, ja siellä Jumala on selkeästi ilmoittanut itsensä. Hän on antanut ne raamit, joissa elää, ja myös valmistanut pelastuksen ihmiskunnalle. Jumala ei voi silti siunata sellaista, mistä Hän on selkeästi varoittanut.

Raamattu on oikeasti Jumalan puhetta – valitettavasti kaikki papit eivät sitä ymmärrä. Ja kun he eivät usko Raamattuun Jumalan sanana, eivät he voi opettaa sitä muillekaan totuudenmukaisesti. Näin kirkko mukautuu opettamaan sen korvasyyhyn mukaan, mitä kansa haluaa kuulla. Suomessa on paljon uskovia pappeja, mutta jostain kumman syystä mediassa ääneen pääsevät vain ne liberaalit.

Aion myöhemmin kirjoittaa Raamatun arvovallasta lisää – siitä, miten ihmeellinen ja tosi kirja se on.

Kun kirkosta eroaa netin kautta päivittäin noin 150-200 henkilöä, niin tänään kirkosta on eronnut jo yli kaksituhatta henkilöä (2032 klo 21.00). Eroamisen syyksi on ilmoitettu lähes yksinomaan arkkipiispa Kari Mäkisen kannanotot ja luopuminen Raamatun sanasta.

Kun kuuntelen arkkipiispan tämänpäiväisiä lausuntoja, en ihmettele yhtään, jos kaikki perinteisesti Raamattuun uskovat lähtevät kirkosta – ennemmin tai myöhemmin. Kun susi on lammaslauman paimenena, varmasti tuleekin pakokauhu. Mäkisen toimia on aktiiviseurakuntalaisten piirissä seurattu jo pitkään, eikä monikaan eroa hetken mielijohteesta. Nyt vain tuli se viimeinen pisara ja mitta täyttyi. Lue artikkelini Arkkipiispan tuki tasa-arvoiselle avioliittolaille, jossa on referoitu Mäkisen kannanottoja samaa sukupuolta olevien parien puolesta.

Keskustelupalstojen kommenttien perusteella uskoisin, että eroajien joukossa on paljon tavallisia rivikansalaisiakin – niitä, jotka vain muuten pitävät perinteisiä arvoja kunniassa.

Eduskunnan äänestystulos etenee suureen valiokuntaan. Se laatii oman mietintönsä lakiehdotuksen hylkäämisestä tai muuttamisesta. Sen jälkeen mietintö palaa takaisin eduskunnan käsiteltäväksi. Jos eduskunta sen hyväksyy, varsinainen laki jää seuraavan hallituksen ja eduskunnan laadittavaksi. Tämä voi olla mielenkiintoinen tilanne, sillä tasa-arvoiseen avioliittolakiin nihkeästi suhtautuva Keskusta on tällä haavaa gallup-kyselyiden kannatusmittauksissa ykkösenä. Eduskuntaalit pidetään huhtikuussa 2014, ja nyt onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tänään eduskunnassa suoritettu äänestys vaikuttaa puolueiden kannatuslukemiin.

Päivitys 6.12.2014

Kirkosta eroaa eroakirkosta.fi-sivuston kautta tavallisesti päivittäin noin 150-200 henkilöä. Äänestyksen jälkeen luvut ovat olleet seuraavat:

  • Pe 28.11. 2612 henkilöä (äänestyspäivä)
  • La 29.11. 5144 hlöä
  • Su 30.11. 5428 hlöä
  • Ma 1.12. 3436 hlöä
  • Ti 2.12. 1672 hlöä
  • Ke 3.12. 906 hlöä
  • To 4.12. 690 hlöä
  • Pe 5.12. 597 hlöä
  • La 6.12. 676 hlöä

Kaiken kaikkiaan eroajia on ollut viikon aikana äänestyksen jälkeen noin 20 000 henkilöä.

Vuonna 2010 TV:ssä lähetetyn Homoillan jälkeen erottiin kirkosta Päivi Räsäsen takia, vaikka hän esiintyi yksityishenkilönä, ei kirkon edustajana. Kun A-studiossa 3.12. kysyttiin arkkipiispa Mäkiseltä, esittikö hän tukensa sateenkaariväelle arkkipiispana vai Kari Mäkisenä, Mäkinen vastasi esiintyneensä ”arkkipiispa Kari Mäkisenä”.

Hyvä osoitus ajan hengestä on, että kun tavallinen seurakuntalainen sanoo Jumalan sanan mukaisen mielipiteensä, aiheuttaa se huomattavasti suuremman eromäärän verrattuna siihen, että kirkon edustaja esittää omia epäraamatullisia lausuntojaan arkkipiispan roolissa.

Arkkipiispa sanoi esittäneensä kannanottonsa harkitusti, siis tieten tahtoen, ei vain lipsauttaen ajatuksia tahtomattaan. Kun kirkon jäsenmäärä on koko ajan laskusuunnassa, tämä kirkonmies ajattelee, että enemmistö Suomen kansasta kuitenkin hyväksyy samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja avioliitot. Ja kun konservatiivit saadaan putsattua tieltä pois, voivat kirkkoon liittyä ne, jotka ovat eronneet kirkon vanhakantaisten ajatusten takia.

Juuri julkaistu Iltalehden Taloustutkimuksella teettämä tutkimus tukee Mäkisen ajattelutapaa. Tutkimuksen mukaan loppujen lopuksi varsin harva kirkosta eroava ilmoittaa lähtönsä syyksi kirkon vapaamielisyyden. Sen sijaan yli 60 % eronneista tai sitä harkitsevista sanoo syyksi kirkon liiallisen vanhoillisuuden.

Iltalehden mukaan ”Mäkinen on todennäköisesti hyvinkin oikealla linjalla, jos kirkossa ollaan huolestuneita jäsenten määrästä.” Lehden mukaan liberaalit kannanotot ovat kirkolle pikemminkin hyödyksi, ja kirkon sanoma kannattaa päivittää tälle vuosituhannelle. No tätähän arkkipiispa onkin ansiokkaasti tehnyt!

Edellä mainitussa A-studion lähetyksessä arkkipiispa jo toteuttikin tätä toivetta kirkon sanoman päivittämisestä. Hän totesi, että perhettä, seksuaalisuutta ja avioliittoa koskevat kysymykset eivät ole uskomme kannalta perustavaa laatua olevia asioita. Uskomme kohde on Kristus.

Uskomme kohde on Kristus, mutta jos Raamatun sanasta otetaan osa pois, lähtee sieltä kohta loputkin tarpeettomana. Jos ei uskalleta sanoa syntiä synniksi, niin ei Kristuksellakaan ole enää mitään virkaa.

Read Full Post »

Tulevana perjantaina 28.11.2014 klo 13 Suomen eduskunta äänestää tasa-arvoisesta avioliittolaista. Näillä näkymin tulos voi olla kumpi tahansa. Eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi viime torstaina ehdotuksen äänin 9-8, mikä antaa viitteitä siihen, että tuleva äänestyskin on tasainen.

Nyt on jokaisen Jumalan sanaa kunnioittavan kristityn syytä hiljentyä rukoukseen sen puolesta, että aloitetta ei hyväksyttäisi. Jos lakialoite hyväksytään, siitä seuraa suuria muutoksia Suomalaisessa yhteiskunnassa. On hyvä panna merkille, miten muualla maailmassa on käynyt. Joitain viitteitä löytyy artikkelista Homoliikkeen ylivalta.

Eduskunnan lakivaliokunta on pohtinut mahdollisen lain vaikutuksia: ”Uskonnolliset yhdyskunnat kantavat kuitenkin huolta avioliittolain muutosten vaikutuksista uskonnollisten yhdyskuntien sanan- ja uskonnonvapauteen. Vaarana pidetään, että uskonnolliset yhdyskunnat joutuvat syrjittyyn asemaan tai niihin kohdistetaan syrjintäväitteitä opetuksensa ja vihkimiskäytäntöjensä vuoksi.” (Lakivaliokunnan mietintö 14/2014 vp)

Mietinnössään lakivaliokunta toteaa lisäksi, että nykyinen laki rekisteröidystä parisuhteesta on riittävä perustuslain ja ihmisoikeuksien kannalta, myös Euroopan Unionin säädökset ja käytännöt huomioiden. ”Lakimuutos on lähinnä symbolinen askel”, toteavat STT:n haastattelussa siviilioikeuden professori Urpo Kangas ja Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsä.

Jos mahdollinen lakimuutos ei tuo isoja muutoksia samaa sukupuolta oleville pareille, se olisi kuitenkin yksi suurimmista mullistuksista Suomen kristillisellä kentällä. Käytännössä Raamattuun pitäytyvä opetus joutuisi menemään ”maan alle”. Totuuden sanominen tietyistä asioista radiossa tai televisiossa olisi sitten tuskin mahdollista ilman pelkoa toimiluvan menettämisestä.

Rukoillaan ja paastotaan tämän asian puolesta – että esitys tasa-arvoisesta avioliittolaista hylättäisiin. Elävä Jumala Pyhän Henkensä kautta voi vaikuttaa kansanedustajiin.

Read Full Post »