Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘suvaitsematon’

Perilous times will come (Part one)
15.4.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” (2. Tim. 3:1).

Nämä sanat ovat jonkin verran yllättävät, sillä ne sanoi moninaisia kärsimyksiä kohdannut mies, mies, joka oli elänyt elämää täynnä vaaroja ja vainoa. Tässä hänen sanansa:

”Ovat Kristuksen palvelijoita – puhun mieletönnä – minä enemmän kuin he: olen ollut vielä enemmän vaivassa, vielä enemmän vankilassa, ylenmäärin lyötynä, usein kuolemanvaarassa. Juutalaisilta olen viisi kertaa saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti minua on lyöty raipoilla, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen viettänyt meressä; usein matkoilla, vaaroissa virtain vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa oman heimon puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä, työssä ja vaivassa, paljossa valvomisessa, nälässä ja janossa, paljossa paastoamisessa, kylmässä ja alastonna.” (2. Kor. 11:23–27)

Vaikka Paavali oli kokenut vaarallisia aikoja toistuvasti, hän vakuutti asioiden pahenevan viimeisinä päivinä. ”Tiedä tämä”, hän sanoi Timoteukselle. Paavalin ennustus ei ollut ankkuroitu vain ihmisen viisauteen, vaan ennemmin jumalalliseen ilmoitukseen. Hän tiesi varmasti, että vastustus lisääntyisi ja halusi siksi valmistella Timoteusta tätä uhkaavaa näkymää varten.

Vaarojen luonne

Paavali kirjoitti, että nämä vaaralliset ajat tulevat viimeisinä päivinä. Mutta minkä muodon ne ottavat tullessaan? Vai voisiko olla niin, että ne ovat jo täällä naamioituina unettavaan hienotunteisuuteen?

Itse asiassa apostoli ilmoittaa selvästi vaarojen luonteen: Sillä ihmiset ovat silloin… Verbi on futuurissa, koska Paavali pystyi ennakoimaan – jumalallisen ilmoituksen perusteella – ihmisen moraalin laskun, joka olisi ennennäkemätön. Samassa kirjeessä hän kirjoittaa:

”Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen” (2. Tim. 3:13)

Paavalin mukaan vaara tulisi olemaan ihmisen luontaisessa taipumuksessa moraalittomuuteen.

Seuraavassa esittelen kolme jättiläistä, jotka ovat parhaillaan työssä keskuudessamme; jättiläisiä, jotka voisivat hyvinkin merkitä vaarallisia aikoja, joista Paavali puhui.

Ensimmäinen jättiläinen: Välinpitämättömyys

Nykyinen moraalin rappio on synnyttänyt sydämen kylmyyden ja kovuuden, jollaista ei ole koskaan ennen koettu. Jeesus oli jo osoittanut moraalin ja apatian välisen suhteen sanoessaan:

”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12)

Näiden sanojen, jotka ilmenevät nykypäivän sosiaalisessa kokoonpanossa enemmän kuin koskaan ennen, pitäisi herättää tietoisuutemme ja auttaa meitä ymmärtämään aikaa. On myönnettävä, että maailma on aina ollut vastahakoinen omaksumaan evankeliumin, mutta nykyinen aika osoittaa välinpitämättömyyden tasoa, joka kaikkien normien mukaan on vailla vertaa. Puheesta Jumalasta, synnistä ja parannuksesta on tullut tabu useimmissa miljöissä ja kuten psalmista kirjoittaa, suurin osa ihmisistä ovatkuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee, ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja” (Ps. 58:4,5).

Vaikuttava irtisanoutuminen

Itse asiassa ihmiset eivät ole vain välinpitämättömiä, he ovat – monissa tapauksissa – puolustuskannalla ja pitävät evankeliumia jonakin tunkeilevana. Itse asiassa väkijoukot kovettavat sydämensä siinä määrin, että tulee päivä, jolloin kolmannes maailman väestöstä tapetaan ja loput jatkavat pahoilla teillään. Kuvittele! 2,6 miljardin ihmisen kuolema – nykyisen väkiluvun mukaan – toisin sanoen kahdeksan kertaa Yhdysvaltojen väkiluku, osoittautuu riittämättömäksi käynnistämään ihmisen moraalisen käyttäytymisen uudelleenarvioimista.

”Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.” (Ilm. 9:20)

Voisi luulla, että tällainen tapahtumien käänne panisi ihmiset harkitsemaan tapojaan ja tekemään parannusta. Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahdu; päinvastoin, he pilkkaavat Jumalaa entistäkin enemmän (ks. Ilm. 16: 8–11 ja 21).

Tämä ei ole muuta kuin kiteytettyä välinpitämättömyyttä, ehdotonta kieltäytymistä uudelleenarvioida tapojaan.

Paha asia tämän kaiken suhteen on, että nämä suvaitsemattomat ovat pelotelleet monet kristityt ja melkein hiljentäneet heidät. Evankeliumin sanoma on siten vaiennettu ja Jumalan pelastus on ajettu nurkkaan päivittäisen elämän areenalla. En sano, että tämä tilanne koskee koko maapalloa, mutta se leviää kuin tuhkarokko ja tilanne on käymässä hälyttäväksi, ainakin mitä tulee Länteen.

Huvitukset

Toisen välinpitämättömyyden muodon aiheuttaa se, että ihmisiä viihdytetään enemmän kuin koskaan ennen. Tuhannet viihteen lähteet hypnotisoivat massoja ja sitä tapahtuu määrässä, joka on ennenkuulumatonta ihmisen historian annaaleissa. Kysymys toistuu metrojen seinillä:

”Miksi kuunnella saarnaajaa, kun voimme antaa korvillemme jotain äärettömän paljon mielenkiintoisempaa?” Sen, että epäuskoiset tulevat tällaisiin johtopäätöksiin, ei pitäisi yllättää meitä. Loppujen lopuksi me kristityt jäämme usein kiinni samaan verkkoon siinä määrin, että kadotamme näkyvistä prioriteettimme. Se, mitä haluan sanoa, on, että monien mieli kesytetään ja vedetään pois evankeliumin sanomasta.

Vastaus haasteeseen

Sitä tuskin voidaan kieltää siitä, että suurin osa ihmisistä ovat suruttomia hengellisestä tilastaan, sillä heidän tapojensa välinpitämättömyys vahvistaa heidän huolettomuutensa. Mutta juuri tässä meidän, kristittyjen, on oltava varovaisia, koska meiltä voi jäädä ymmärtämättä, että on olemassa jäännös, joka eroaa suurista joukoista. Lampaita on vielä löydettävissä. Näin ollen vaara, jonka kohtaamme, on siinä, että mahdollisesti hylkäämme vastuumme ajassa, jolloin Jumala haluaa koota omansa.

Vaikeuksien tunnistaminen

Mielestäni on tärkeää olla rehellinen tosiasioiden suhteen. Ei ole mitään syytä laittaa silmilleen vaaleanpunaisia laseja ja sanoa: ”Ihmisillä on evankeliumin nälkä”. Se ei yksinkertaisesti ole niin – ainakaan Lännessä. Mitä nopeammin ymmärrämme tämän totuuden, sitä paremmissa asemissa olemme.

Monet kyllä kävelevät pois ja kehottavat meitä lopettamaan, mutta on muitakin, vaikka vain ehkä harvoja, jotka odottavat saarnaajan ääntä. Heistä tulee veljiämme ja sisariamme ja he ovat kiitollisia jokaiselle, joka uskaltaa esittää evankeliumin vastustuksen ja vainon keskellä. Epäilemättä siinä prosessissa on kyyneleitä, mutta älä unohda:

”He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat” (Ps. 126:6, KR38).

He who continually goes forth weeping, bearing seed for sowing, shall doubtless come again with rejoicing, bringing his sheaves with him” (Psalms 126:6, New King James Version).

”Hän joka jatkuvasti…”, sanoo Raamattu [engl. käännöksen mukaan]. On oltava jatkuvuutta. Mutta Raamattu lisää: ”palaa varmasti iloiten”. Tämä on uskomme ja toivomme tällä puolen ikuisuutta.

Jatkuu artikkelissa Vaaralliset ajat tulevat, osa 2.

Read Full Post »

Luopumus

Apostasy
By John Lysaught 28.12.2018, suom. SK

 Raamattu sanoo: Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Kuinka totta tämä onkaan meidän ajassamme. Ihmiset uskovat valheisiin ja sen vuoksi lähtevät todellisesta Jeesuksen uskosta ja elämäntavoista ja luottamuksesta Häneen.

Jokainen päivä tuo uuden iskun kristillistä uskoa kohtaan. Lait, oikeus ja yhteiskunta, kaikki tähtäävät uskomme tuhoon pyrkien marginalisoimaan uskovia. Koulut suoltavat valheita kasvatuksessa ja muiden uskontojen oppia, mutta epätoivoisesti välttävät koskettamastakaan aihetta Jeesuksesta. Lapsiamme indoktrinoidaan opetuksilla, jotka ovat vastakkaisia Raamatun ohjeille. Kaikkea muuta, paitsi Raamatun opetuksia, opetetaan lapsille, mutta uskomme jätetään pois, koska Sanan totuus ja Kristuksen totuus eivät ole linjassa yhteiskunnan jumalattomien päämäärien kanssa.

Humanismi on nyt pelin nimi. Minä on tärkeämpi ja minkä tahansa ihmiset haluavat olevan totuus, se on heille totuus, paitsi tietysti Kristus. Haluatko tytöksi, jos olet poika? Hyvä. Haluatko olla homo? Hienoa. Haluatko noudattaa islamia? Suurenmoista. Haluatko olla kristitty? No niin, se on paha, eikä sitä pitäisi suvaita. Kaikkea, mikä on vastoin Jumalan Sanaa, suvaitaan ja pidetään oikeana, mutta haluatko seurata Jeesusta? Tämä ajatus torjutaan oikeusjärjestelmän ja sosiaalisten ”normien” kautta. Ihmisille opetetaan, että olla kristitty, on olla suvaitsematon, vanhanaikainen ja täysin väärässä! Kuinka surullista onkaan, että ihmiset uskovat ja noudattavat tällaista ajattelutapaa.

Jotkut seurakunnat pelkäävät käsitellä tätä ja jotkut mukautuvat siihen, että mitä yhteiskunta sanoo, on ok, vaikka se olisi vastoin Raamatun opetusta. Vesitetyt hyvän olon saarnat ovat nyt sääntö. Kukaan ei halua loukata ketään. Ne, jotka saarnaavat ankaraa sanomaa, käännyttävät ihmiset pois ja heidät vedetään uskosta luopumiseen ja niin juoksevat maailmaan hakemaan lohtua.

Seurakunnat näyttävät olevan taipuvaisempia totuuden asemesta vetämään ihmisiä viihteen keinoin hyvällä musiikilla ja hilpeillä puheilla. Ne tekevät sen kasvattaakseen numeroita, mutta eivät välttämättä pelastaakseen sieluja. Kun opetetaan kovaa totuutta siitä, että Jumalan valtakuntaan pääsyn edellytys on Kristuksen omistaminen, niin se käännyttää jotkut pois, eivätkä he tule enää tuohon seurakuntaan. Sen sijaan he etsivät seurakunnan, joka antaa heille hyvän tunteen itsestään ja kiertää totuudet, jotka on annettu meille Sanassa.

Miksi? Miksi käy näin? Olemmeko nyt niin peloissamme, että piiloudumme yhteiskunnan varjoihin? Olemmeko niin ohjelmoituja, että uskomme koskee vain elämäntapamme hyvältä tuntumista? Minulla on kuitenkin mielipide ja se on, että me pelkäämme yhteiskunnan reaktiota meihin. Pelkäämme niin jakaa ja puolustaa uskoamme maailman negatiivisten jälkivaikutusten vuoksi, että kun kohtaamme tilanteen, joka vaatii uskoltamme toimintaa, me peräännymme pelon vuoksi.

Älä nyt käsitä minua väärin; on monia, jotka ovat vastakohta edellä sanomalleni ja he ovat silmissäni supertähtiä uskomme taistelussa. Mutta – onko noita monia vähän? Olemmeko taipuvaisia luottamaan noihin meitä monia puolustaviin harvoihin? Luulen niin. Voimme kokoontua heidän taaksensa seurakunnassa tai pienryhmissä kotona, mutta kun olemme omillamme ulkona maailmassa, niin mitä me teemme? Pidämmekö kiinni innosta, joka meillä oli, vai mukaudummeko ja jätämmekö huomiotta Pyhän Hengen kehotuksen olla uskossa? Tähän kysymykseen sinun vastattava itsellesi, ei minulle.

Jumala ei halua meidän luopuvan. Hän haluaa meidän olevan vahvoja uskossa. Hän haluaa meidän elävän Hänelle elämämme kaikilla alueilla. Yksi mielijakeeni on Gal. 2:20: ”…ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”

Jos Kristus elää minussa ja minä elän Kristuksen uskossa, niin minun ei pitäisi luopua Hänestä, koska Hän pitää minusta kiinni. Voin kyllä päättää kääntyä pois Hänestä, mutta en tee sitä. Toiset kääntyvät ja se on surullista, mutta se on heidän valintansa olla vastaamatta Kristuksen kutsuun sydämissään ja lähteä vetämään.

Pohdin usein, miksi ihmiset jättävät uskon. Ajattelevatko he sen olevan vaikeaa? No niin, se ei ole sitä. Jeesuksen seuraaminen on vapautta maailman taakoista ja sen alati muuttuvista tavoista. Onko se luottamusta Jumalaan? Eivätkö jotkut luota, että Jumalan Sana on Jumalalta? Luulen, että se voi olla osittain sitä. Kuitenkin luulen, että suurin ja yleisin syy, että ihmiset kääntyvät pois Jumalasta tultuaan Hänen tykönsä, on, että he eivät halua luopua itsestään. He ovat liian itsekkäitä antamaan itsensä Jeesukselle. Miksi?

Uskon, että yhteiskunta Saatanan ohjauksessa ja vaikutuksessa pyörii kokonaan minän ja itsemme miellyttämisen ympärillä. Katson vain ympärilleni ja kaikki mitä näen, on yhteiskunta, joka tuo esille ideoita, jotka on suunnattu omien mielihalujen tyydyttämiseen. Ihmiset on opetettu uskomaan, että he ovat tärkein henkilö omassa elämässään. He suuntaavat ponnistuksensa saadakseen itselleen Jumalan palvelemisen kustannuksella. Jumala kuitenkin vaatii meitä tekemään toisin. Hän haluaa meidän luovuttavan itsemme Hänelle, elämään elämämme Hänelle eikä itsellemme.

Jeesus ei opeta meitä elämään itsellemme. Hän ei sano, että meidän tulisi olla tyytymättömiä elämäämme ja asemaamme elämässä. Hän ei sano meille, että olemme oman universumimme keskipiste. Hän opettaa rakastamaan Jumalaa sydämestämme, sielustamme ja mielestämme ja kohtelemaan toisia, kuten haluamme itseämme kohdeltavan. Joillekin tämä on liian vaikeaa nieltäväksi. He ovat niin kääriytyneet itseensä, etteivät voi nähdä omien halujensa ja toiveidensa ohi. Heille eläke-edut ovat tärkeämmät kuin elää Jumalalle. Heidän henkilökohtainen aikansa on tärkeämpää kuin aika, joka käytetään eläen ja työskennellen Jumalalle toisia ja seurakuntaa palvellen.

Katsos, tarkoitus ei ole saarnata. Se ei ole tarkoitukseni. Totean vain, että Jumalan kansan luopumus on kasvava huoli. Elämme lopunajassa ja on tärkeää – niin tärkeää, että suojaudumme maailman pahuutta vastaan. Eikä vain sitä, vaan meidän täytyy suojella sydäntämme ja mieltämme sen luopion yhteiskunnan, jossa elämme, vaikutusta ja tahtoa vastaan.

Matteus 10:22 sanoo: Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Meistä uskovista riippuu, pysymmekö vahvoina Jumalassa. Emme saa piiloutua elämän tai yhteiskunnan halkeamiin, vaan meidän täytyy vastustaa pahaa ja epäjärjestystä.

Syrjäytetäänkö meidät, menetämmekö ystäviä ja mahdollisesti työpaikan tai perheenjäseniä vahvan kantamme vuoksi Jeesuksen puolesta? Kyllä, niin tulee käymään. Yhteiskunta ja yksilöiden vihamielisyys Jumalan totuutta kohtaan tulee vainoamaan meitä ja etsimään tuhottaviksi. Maailma on purkautumassa ja syöksykierteessä alaspäin, kuten on kirjoitettu tapahtuvan.

Kestäkää veljet ja sisaret. Olemme taistelussa sieluistamme ja toisten sieluista.

Read Full Post »