Ilman Jumalan armoa tosiuskovatkin epäonnistuvat

Alkuperäinen artikkeli There but for the grace of God even true believers fail

Kirjoittanut Don Koenig 7.7.2014, suomentanut Samuel Korhonen

Luulen, että me kristityt useinkin unohdamme, että meillä ei ollut mitään tekemistä pelastuksemme kanssa. Se on kokonaan Jumalan armosta, että lainkaan kuulimme evankeliumin sanoman. Sitten uskoimme ja pyysimme Jeesusta pelastamaan meidät synneistämme. Monet kristityt sanovat uskovansa, ettemme tehneet mitään pelastumisen arvoista, mutta sitten jotkut katsovat pitkin nenänvarttaan synnissä eläviä, joilla ei koskaan ollut tilaisuutta selvästi kuulla evankeliumia.

Vanha sanonta “niin minäkin ilman Jumalan armoa (there but for the grace of God go I)” kohdatessamme ihmisen, jonka elämäntapa on maailmallinen tai onneton, on karu totuus. Jumalan armo Hänen lapsilleen koskee myös paljon enempää, kuin vain alkuperäistä pelastusta.

Minä pelastuin yli 40 vuotta sitten, mutta tein melko varhain tuolla ajanjaksolla asioita, jotka olisivat voineet lopettaa ammatillisen urani yhtä nopeasti, kuin se alkoi. ”Ilman Jumalan armoa minäkin” olisin joutunut lakaisemaan lattioita elääkseni, jos olisin menettänyt turvallisuusselvitykseni (top-secret clearance). Turvallisuusselvitystä edellyttävän hallituksen työpaikan menettäminen oli helppoa päivinä, jolloin turvallisuusselvitys myönnettiin vain niille, joiden moraali arvioitiin korkeaksi. Luulen, että monet nuoret tänä päivänä eivät kelpaisi vanhojen normien mukaan.

Esimerkiksi ilman Jumalan armoa ne poliisit, jotka pysäyttivät minut ajaessani maistaneena, olisivat voineet pidättää minut, sensijaan, että komensivat minut pysäköimään auton ja pysymään siinä aamuun asti. Niitä kertoja, kun tein typeriä asioita, mutta en jäänyt kiinni, ei kannata edes mainita. Hallinnon maanpuolustusurani aikana mikä tahansa tuomion tapainen olisi luultavasti aiheuttanut minulle irtisanomisen. Se ei ehkä ole yhtä totta hallinnossamme tänä päivänä. Kuitenkin alkuaikoinani homot, katteettomien shekkien kirjoittajat, marijuanan käyttäjät, tai useimpien ulkomaiden kansalaiset, tai heidän puolisonsa, eivät voineet saada turvallisuusselvitystä.

Tänä päivänä he ovat hyväksyttyjä ja jopa johtavat hallintoamme korkeimmilla tasoilla. Jopa nykyinen presidenttimme käytti kokaiinia.

Jos minut olisi tuomittu ja irtisanottu, niin todennäköisesti olisin ollut erittäin pätevä vain lakaisemaan lattioita lopun ikäni. Ei, että siinä olisi jotain väärää, mutta se varmasti olisi vaikuttanut loppuelämääni. En varmasti olisi jäänyt eläkkeelle viisikymppisenä. Vain varhainen eläköityminen salli minun tehdä tätä vapaata täysiaikaista internet-työtä. Vain Jumalan armo sallii minun olla tässä.

Tunnen henkilökohtaisesti muutamia korkeasti koulutettuja ammattilaisia, jotka täydellisesti tuhosivat suurenmoisen uran antamalla periksi heikkona hetkenä. Tunnetut kristilliset johtajat ovat tehneet samoin. Johtuiko se siitä, että he eivät olleet lainkaan pelastettuja? Se on mahdollista joidenkin kohdalla, mutta luultavammin he joutuivat syntisen elämäntavan ansaan, mutta näyttivät omavanhurskasta tekopyhää ylpeyttä yleisölle, joten Jumala paljasti heidät ja kuritti heitä. Luulen, että Jumalalla on aika pieni toleranssi ylpeydelle.

Useimmat meistä ansaitsevat halkovajakokemuksen. Olen ollut siellä. Jumala on kuitenkin äärimmäisen armollinen lapsiaan kohtaan, joten me harvoin saamme täyden rangaistuksen, jonka ansaitsemme. Se on käynyt toteen minun elämässäni.

Paholainen tietää heikkoutemme ja haluaisi hyödyntää niitä, jos Jumala sallii. Muista, että jopa Pietari ylpistyi ja sanoi Jeesukselle ennemmin kuolevansa, kuin kieltävänsä Hänet. Jeesus sanoi Pietarille, että Saatana pyysi Jumalaa seulomaan Pietaria, kuin nisuja. Hän sanoi Pietarille, että tämä kieltäisi hänet kolmesti tuona yönä ja Pietari totta tosiaan kielsi.

Vain Jeesuksen esirukouksen tähden annettiin armo Pietarille palata johtoasemaansa, niin että hän voi vahvistaa veljiä. Senjälkeen, kun Pietari ymmärsi, että oli syntinen heikko ihminen eikä voinut tehdä mitään Jumalaa miellyttävää omassa voimassaan, Jumala vuodatti armoa ja laupeutta Pietarille. Hän jatkoi sitten tekemään suuria Pyhän Hengen voimassa.

Kuka kristitty on niin kypsä, ettei enää harjoita lihan syntejä? Vain valehtelija! Meitä kaikkia koetellaan eri aikoina lukemattomin tavoin ja jokainen meistä voi epäonnistua ja joutua pois Jumalan tahdosta. Se tapahtuu useammin, kuin useimmat meistä haluavat myöntää. Joten kun veli lankeaa ja elää lihan mukaan, niin pitäisikö meidän katsoa hänet menetetyksi vai yrittää auttaa häntä palaamaan? Tiedät vastauksen, koska ilman Jumalan armoa sinäkin lankeat.

Vain Jumalan armon avulla olemme edes pelastettuja aloittamaan pyhityksen vaelluksen yrittämään oppia ristiinnaulitsemaan vanhan luontomme niin, että voimme tehdä Jumalan tahdon niitä varten, jotka koskaan eivät ole kuulleet pelastuksen evankeliumia. Kuinka paljon enemmän meidän pitäisikään tuntea kuormaa heistä, että he vastaanottaisivat Jumalan armon lahjan? Jotkut kristityt vain katsovat nenänvarttaan pitkin maailman käveleviä kuolleita, mutta totuus on, että ilman Jumalan armoa siellä me kaikki kävelisimme.

Me tarvitsemme myös enemmän, kuin vain pään tiedon, että tämä on totta. Meidän todella täytyisi kohdella niitä, jotka eivät ole ymmärtäneet evankeliumia, ikäänkuin he olisivat Saatanan sokaisemia, koska sitä he ovat.

Useimmat maailmassa elävät ihmiset eivät ole kokeneet Jumalan armoa. He eivät elä kuten Jumalan lapset, koska eivät ole Jumalan lapsia. He ovat isänsä Perkeleen sokaisemia. Hänen lopullinen päämääränsä on viedä ihmisrotu täydelliseen tuhoon ja siinä hän on mielipuuhassaan. Maailman synnit tuovat lopulta kuoleman ihmisrodulle ja sitä juuri Perkele tahtoo. Hänessä ei ole rakkautta aadamilaiseen rotuun. Hän ryhtyi pettämään heitä alusta saakka.

Joten ajattelepa tätä; kun näemme jonkun ansassa Islamissa, huumeissa, väärissä uskonnoissa, tuhoisissa elämäntavoissa, tai muissa erilaisissa maailman pahuuksissa, niin meidän ei pitäisi katsella heitä alaspäin nenänvarttamme pitkin. Meidän pitäisi sanoa, ”Niin minäkin ilman Jumalan armoa” ja tiedostaa, että ainoa todellinen apu, jonka voimme heille antaa, on Jumalan armon evankeliumi ja Hänen pelastuksensa Jeesuksen kautta.

Mikä tahansa ajallinen sosiaalinen evankeliumi on kuin laastari syöpään. Se ei paljonkaan auta heidän ajallista tilaansa eikä taatusti pelasta heidän iankaikkisia sielujaan. Suuri käsky seurakunnalle on saarnata evankeliumia kaikille luoduille.

Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mk. 16:15-16)

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen  ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. (Mt. 28:18-20)

Jumala antaa kaiken, mitä kristityt tarvitsevat ikuista elämää varten. Kristityt eivät tarvitse sosiaalista evankeliumia eikä menestysevankeliumia. Aineelliset rikkaudet ovat sitä, mitä sokaistut maailmassa haluavat ja siksi nämä väärät evankeliumit saavat niin hyvän vastaanoton. Kaikki kuolevat ja kaikilla on ongelmia tässä elämässä, mutta vain ne, jotka uskovat Jumalan armon evankeliumin uskoville, voittavat kuoleman ja Saatanan hallitseman langenneen maailman.

Pelastuksen evankeliumia Kristuksen kautta ei vain tarvita niillekään, jotka ovat kolmannen maailman maissa. Lännessä on kokonainen uusi sukupolvi, joka ei koskaan ole ymmärtänyt tosi evankeliumia ja tuskin kukaan 10/40 -ikkunassa on edes kuullut tuota evankeliumia. Meidän täytyy tukea todellisia sadonkorjaajia näinä viimeisinä päivinä, ennemmin kuin kaikkia niitä susia lammasten vaatteissa, jotka ovat soluttautuneet kristilliseen mediaan ja seurakuntiin.

---

Don Koenig perusti sivuston www.thepropheticyears.com vuonna 1999 tutkittuaan itsenäisesti Raamattua melkein 30 vuotta ja opittuaan monilta kristikunnan terävimmiltä opettajilta. Don loi sivustonsa kirjoittamaan Raamatun profetiasta, raamatullisesta erottamisesta ja omista kristillisistä maailmankatsomuksistaan. Vuonna 2004 Don kirjoitti ilmaisen Ilmestyskirjaa kommentoivan sähköisen kirjan nimeltä The Revelation of Jesus Christ Through The Ages. Blogi World and Church and Bible Prophecy Blog käynnistyi vuonna 2007.

Read Full Post »

Uskovan kilvoittelu

Pelkästään hyvällä elämällä ja hyviä tekoja tekemällä emme taivaaseen pääse. Meidät on pelastettu armosta yksin Jeesuksen sovitustyön tähden.

Monelle riittää se, että on pelastettu. Raamattu kehottaa meitä kuitenkin kasvamaan hengellisesti, kasvamaan Jeesuksen syvällisempään tuntemiseen, jotta hengen hedelmät näkyisivät elämässämme. ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). Kun kasvamme Kristuksen kaltaisuuteen ja olemme Hänen tuoksunaan tässä maailmassa, ihmiset ympärillämme voivat kenties saada aavistuksen Jumalasta ja löytää tien iankaikkiseen pelastukseen.

Kilvoitteluun kuuluu taistelu syntiä vastaan omassa elämässämme. Gal. 5:19-21 kuvaa niitä lihan tekoja, jotka ovat meille luontaisia, ja joista meidän tulee tehdä parannusta: ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”

Kuinka usein näemmekään ne virheet toisissa, mutta emme edes pyri eroon omista paheistamme. Ja kun joskus yritämme, kiusaaja saa meidät lannistumaan ja masentumaan. Näin meistä tulee heikkoja, passiivisia ja lyötyjä – paholaisen voittamia. On aika palata kilvoitteluun.

Kirjoitan seuraavassa joitakin keskeisiä ajatuksia David Wilkersonin kirjoituksen Palaaminen kilvoitteluun pohjalta. Wilkerson ottaa tarkastelun kohteeksi ja kilvoittelun esimerkiksi Jaakobin. Jaakobin tavoin meidän tulee tavoitella Jumalan siunausta elämässämme. Ei siunausta itsekkäästi omaksi hyväksemme, vaan muiden auttamiseen.

Jumala tarvitsee ihmisiä, jotka ovat valmiita palvelemaan muita sen sijaan että huolehtisivat vain omasta toimeentulostaan ja hyvinvoinnistaan. Wilkerson kirjoittaa suorasukaiseen tapaansa: ”Ellet janoa Jeesusta – jos haluat vain päästä taivaaseen etkä yhtään välitä muiden tarpeista – silloin sinulla ei ole mitään, minkä vuoksi kilvoitella. Olet kevyen sarjan kristitty, helppo saalis paholaiselle.” Tästä syystä monet Jeesuksen seuraajat ovat tapojensa ja mielihalujensa orjia. Heissä ei ole halua eikä voimaa taistella – he eivät pysty hylkäämään helmasyntejänsä.

Meidän on janottava läheisempää suhdetta Jeesuksen kanssa, emmekä voi tehdä sitä, jos samaan aikaan elämme synnissä. On noustava taisteluun syntiä vastaan ja sanottava: ”Jumala, minä haluan sinun siunauksesi. Haluan voittaa elämässäni kaiken sen, joka ei ole sinusta!”

Jaakob vaelsi Jumalan tahdon mukaisesti, janosi ja palvoi Herraa, mutta silti hän joutui suuriin koettelemuksiin elämässään. Hänen henkensäkin oli vaakalaudalla, ja kaiken lisäksi vielä itse Herra taisteli painien häntä vastaan.

Antoiko Jaakob periksi, luovuttiko hän? Ajatteliko Jaakob, että ”Kaikki nämä olosuhteet osoittavat, etten ole Jumalan suosiossa. Vaikka olen totellut, Hän on minut hylännyt.”?

Samalla tavalla moni uskova on tälläkin hetkellä elämänsä suurimmissa ahdingoissa. He sanovat Jumalalle: ” En elä synnissä, olen totellut sinua. Mitä siis olen tehnyt väärin?”

David Wilkerson sanoi kysyneensä Herralta, miksi niin monet totiset uskovat joutuvat kestämään raskaita ja vaikeita aikoja ja kaikenlaista ankaraa kärsimystä. ”Miksi niin monia koetellaan äärirajoille saakka?” Herra vastasi hänelle, että suurin osa kristityistä on luopunut taistelusta paholaista ja sen valtakuntaa vastaan. Kun Jumala löytää uskovan, joka janoaa ja halajaa Hänen siunaustaan, Hän panee uskovan koetukselle.

Elämme viimeisiä aikoja, lopunaikaa, ja saatana kulkee vapaana maan päällä taistelunsa viimeisinä hetkinä. Siksi Jumala tarvisee kunnolla valmennettuja ja koelteltuja sotureita, jotka selviytyvät voittajina kaikista helvetin valloista. Wilkerson kirjoittaa: ”Hän tuo rintamalle sotureita, jotka on valmennettu ja koeteltu, koska he ovat painineet Jumalan kanssa. Mitä enemmän he kärsivät ja mitä rajummaksi heidän koettelemuksensa muuttuu, sitä suurempi tehtävä Hänellä on heidän varalleen!”

Raamattu sanoo Jaakobista, että ”miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa” (Hoos. 12:3). Jaakob kesti ja voitti taistelun. Samalla tavalla meidän on pantava kaikkemme likoon, jotta voisimme selviytyä voittajina näinä aikoina.

Saatat ajatella, että entä jos koetusten takana kuitenkin on paholainen? Tässä Jumalan koulussa voimme olla turvallisin mielin, kun olemme Jumalan edessä oikealla tavalla: Kristuksen verellä pestyinä ilman syntiä ja kestävänä rukouksessa. Silloin paholainen ei pääse tekemään säröä siihen, mitä Jumala haluaa tehdä.

Wilkerson ravistelee hereille helppoon elämään tottuneita uskovia: ”Monet kristityt odottavat, että Jumala jotenkin pelastaa heidän perheensä, sovittaa heidän ihmissuhteensa, tekee ihmeitä – eikä se maksa heille mitään. He haluavat vain levätä – istua keinutuolissaan ja ’uskoa kaiken Jumalan haltuun’. Mutta tämä kestäminen rukouksessa – ’läpimurto’ Jumalan luo, vastausten saaminen ja tulosten näkeminen – se maksaa sinulle lihallisesti jotain. Ajattele, mitä se maksoi Jeesukselle: ’Ja lihansa päivinä Hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia  ja anomuksia…’ (Hebr. 5:7). Vaikka Jeesus tiesi, että Hän oli lihaksi tullut Jumala, Hän itki ja huusi Isänsä edessä.”

Odotamme herätystä ja etsimme siunauksia, mutta kuka meistä etsii Häntä vakavissaan? Kuka rukoilee taistellen, itkien ja huutaen Jumalan puoleen kaiket yöt? Kuka haluaa miellyttää Jumalaa niin, että kaikin keinoin haluaa vapautusta omista pahoista tavoistaan ja himoistaan? Kuka etsii pyhyyttä, puhtautta ja Kristuksen kaltaisuutta niin paljon, että huutaa, kilvoittelee ja kamppailee Jumalan kanssa, kunnes Hän murtaa kaikki kahleet? Wilkerson kirjoittaa: ”Jeesuksen Kristuksen seurakunta ei tule koskaan näkemään, mitä Jumalalla on Hänen ruumistaan varten varattuna – ennen kuin Hän näkee, että me etsimme Häntä vakavissamme.”

Ahdistuksemme aikana Jumala odottaa, että lähestymme Häntä. Moni kristitty ryhtyy rukouksen sijaan etsimään apua kaikilta muilta tahoilta: apua kysytään ystäviltä, muilta neuvonantajilta ja vaikka profeetoilta, josko tulisi jotain sanaa Jumalalta.

Kaiken aikaa Jumala odottaa, että vain tulisimme rukouksessa Hänen kasvojensa eteen. Wilkerson kirjoittaa lopuksi: ”Uskon, että Jumala antoi minulle tämän sanan välitettäväksi sinulle juuri tänä päivänä: Jumala kutsuu sinua tänään irrottaakseen katseesi kaikista ulkoisista olosuhteista. Älä tuomitse mitään nykyisen tilanteesi perusteella. Älä yritä miettiä asiaa loppuun asti. Älä anna pelon kaataa sinua. Jumala kohtaa sinut rukouksessa! Hän antaa sinulle pian sanansa. Hän ei pidä sinua pimeydessä. Hän tietää, että olet kuuliainen Hänelle.”

Lue David Wilkersonin kirjoitus Palaaminen kilvoitteluun.

Read Full Post »

Elätkö vankeudessa vai vapaudessa?

(Olawale Ogunsolan kirjoitusta Are You In Prison Or Freedom? mukaellen)

Jokainen rakastaa vapautta riippumatta siitä, mikä on hänen sosiaalinen asemansa, sukupuolensa, koulutustasonsa tai uskontonsa.

Tuomittu rikollinen, joka odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa, on ruokittu ja vaatetettu – hänestä huolehditaan kaikin tavoin. Tämä ei silti millään muotoa vapauta häntä kuolemantuomiosta. Hän vain odottaa päivää, jolloin se toteutetaan.

Eräänä päivänä asianajajan valitus tuomiosta hyväksytäänkin ja rikollinen vapautetaan. Onko tällöin mitään syytä hylätä vapaus?

Hän saattaa todeta, että ”isäni, äitini, setäni ja tätini olivat rikollisia, jotka tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin”. Niinpä hän haluaa itsekin kuolla ja seurata esi-isiensä tietä. Mutta onko mitään järkeä hylätä vapaus vain sen takia, että perheenjäsenetkin olivat kuolleet rikollisina?

Tiedätkö, että sinäkin saatat olla tuomittu rikollinen? Joh. 3:18 sanoo: ”Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.” Uskotko Jeesukseen? Jos et, olet tuomittu.

Jokainen meistä on syntynyt väärintekijäksi. Room. 3:23 toteaa: ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Jokaisen väärintekijän palkkana on kuolema (Room. 6:23). Tämä on syy, miksi sinun täytyy tehdä elämäsi tärkein päätös nyt.

Haluatko pysyä Saatanan vankilassa vai päästä vapaaksi?  1. Joh. 3:8 paljastaa, että ”Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot.”

Jeesus itse sanoo: ”Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh. 8:34-36). Jeesus Kristus on kuollut puolestasi, jotta sinä saisit vapauden – ota se vastaan!

Hyväksy nöyrästi se, että olet syntinen ja siksi tuomiolla. Tuo esille kaikki rikoksesi, pyydä niitä anteeksi ja käänny niistä pois. Pyydä Jeesusta tulemaan elämääsi Herranasi ja Vapahtajanasi. Näin sinä synnyt uudesti Jumalan lapseksi. Jeesus vakuuttaa: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois” (Joh. 6:37).

Omin voimin et voi vapautua synnin kahleista. Ota askel kohti Jeesusta ja näe syntisyytesi. Luota siihen, että Jeesuksen veri voi puhdistaa sinutkin.

Ala lukea Raamattua, aloita vaikkapa Markuksen evankeliumista. Tule mukaan seurakuntaan muiden uskovien yhteyteen. Elämän merellä et selviä yksin ilman opastusta.

Ole siunattu ja iloitse vapaudestasi Kristuksessa!

Read Full Post »

Jeesus täytti lain

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. (Matt. 5:17)

Mitä tämä tarkoittaa? Pystytkö sinä täyttämään kaikki kymmenen käskyä, jotka Jumala on antanut meille? Entä pystytkö noudattamaan kaikkia niitä muita ohjeita, joita Raamatussa on? Esimerkiksi sitä, kun Jeesus sanoi, että ”jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin”. Tai ”rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta”.

Onnistuuko tämän käskyn noudattaminen: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! … Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Onnistutko tässä? Ehkä se onnistuu vielä töissä tai harrastuspiirissä, mutta onnistuuko se kotona?

Jos sanot pystyväsi noudattamaan kaikkia näitä ja monia muita sinänsä hyviä Raamatun käskyjä ja ohjeita, niin onko ajatusmaailmasi kuitenkaan puhdas vääristä ajatuksista ja asenteista? Uskallan luvata, että ei löydy yhtään ihmistä, joka pystyisi elämään täysin synnitöntä elämää.

Moni ihminen ajautuu sellaiseen lakihenkiseen suorittamiseen, jossa yritetään tunnontarkasti elää hyvää uskovan elämää. Kun siinä väistämättä epäonnistuu, on seurauksena masennus ja ahdistus ja jopa uskosta luopuminen.

Paavali kirjoittaa: ”Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on” (Room. 3:20).

Lain tarkoitus on saada meidät huomaamaan, että omin avuin ja omin teoin emme kelpaa Jumalalle. Laki siis saa meidät tuntemaan itsemme syntisiksi Jumalan edessä. Koska emme voi omalla voimallamme pelastua, tarvitsemme Jeesusta.

Jeesus on täyttänyt lain puolestamme: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (2. Kor. 5:21).

Tämä on suurta armoa – mutta se ei kuitenkaan ole mikään pelastusautomaatti. Meidän tehtävämme on nöyrtyä tunnustamaan rikkomuksemme, sillä ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (San. 28:13).

Moni uskova saattaa silti kamppailla kaikenlaisten syytösten alla, vaikka on syntinsä tunnustanut ja ne Jeesukselle jättänyt. Meidän on hyvä muistaa, että on olemassa myös todellinen paha, Saatana, jota myös syyttäjäksi ja valehtelijaksi kutsutaan. Kun Pyhä Henki näyttää meille meidän syntisyytemme ja vetää ihmistä parannuksen paikalle, Hän ei silti koskaan syytä ihmistä. Saatana yrittää pitää meitä otteessaan valehtelemalla, että emme kelpaa Jumalalle, ja että emme muka ole saaneet kaikkia syntejämme anteeksi.

Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1. Joh. 1:9).

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme (Ps. 103:12).

Jumalan sana on tosi ja muuttumaton ja pitää paikkansa edelleenkin. Kun me tunnustamme syntimme, Hän antaa ne anteeksi eikä niitä enää muistele. Turvaa kaikessa yksin Jeesuksen sovitustyöhön. Hän on sinut verellään puhdistanut, ja olet siksi Jumalan edessä puhdas.

Jeesus sinua siunatkoon!

Read Full Post »

Herätyksen avaimia

Olen viime aikoina lukenut Tapio Nousiaisen kirjaa Ellei nisunjyvä kuole. Kirjan keskeinen teema on yksittäisen uskovan ja sitä kautta seurakunnan elämä – millaista se useimmiten on ja millaista sen pitäisi olla Raamatun mukaan. Hän ottaa käsittelyyn muun muassa uskovien synnit ja edellytykset herätykselle. Kirja valottaa myös sitä, mitä on olla Jumalan koulussa. Seuraavassa tuon esille joitakin kirjan ajatuksia. Omat huomioni olen kirjoittanut violetilla tekstillä.

Lihalliset, sielulliset ja hengelliset kristityt

Nousiainen jakaa kristityt kolmeen ryhmään: lihallisiin, sielullisiin ja hengellisiin.

Ääripää lihallisesta kristitystä on muotojumalinen eli nimikristitty. Hänen hengellinen elämänsä on rituaalien ja muotomenojen harjoittamista.  Hän ei ole koskaan tullut pelastukseen.

Tämän tyyppistä kristillisyyttä on valitettavan paljon Suomen kirkossa, todettakoon se nyt Uskonpuhdistuksen muistopäivänä. Muotojumalisuuden vaikutuksesta tarjotaan ”kristillistä” joogaa ja erilaisia hiljentymis- ja mietiskelytekniikoita muka kristillisinä. Entistä enemmän tilaa saa synkretismi – kaikki uskonnot ovat yhtä.

Uskovakin voi olla lihallinen kristitty: vanha ihminen elää voimakkaana – liha ei ole kuollut ristillä, vaan syntielämä saa hänessä vallan. Minä eli vanha ihminen on keskipisteenä. Rukous on vastenmielistä pakkoa. Tällainen henkilö on saattanut olla uskossa vuosikymmeniä.

Sielullinen uskova ihminen rakentaa uskonelämänsä tunne-elämysten varaan. Hän ottaa vastaan uskonelämästä valoisat puolet, mutta nurisee koettelemuksista. Hänellä on taipumusta ylihengellisyyteen ja ailahtelevaisuuteen. Hän voi olla äänekäs rukoilija, mutta hänellä ei ole kestävyyttä rukoustaisteluun.

Hengellisen uskovan tuntomerkkeinä puolestaan ovat:

• Hän tutkistelee kaiken (1. Kor. 2:15) ja pystyy erottamaan hyvän pahasta (Hepr. 5:14).
• Hänellä on Hengen palavuus (Apt. 18:25).
• Hänellä on Hengen viisaus (Apt. 6:10, 1. Kor. 2:13).
• Hän on rukouksen ihminen (Joh. 4:23).
• Hän on Kristuksen rakkauden valtaama (Room. 5:5).
• Hän on nöyrä (Matt. 11:29). Hän antaa kunnian Jumalalle ja tuntee itsensä pieneksi Hänen edessään. Hänellä on oikeanlainen Herran pelko.
• Hän on toisten palvelija (Mark. 10:44, 45).
• Hän on kuuliainen (Fil. 2:8, Joh. 12:26). Se voi viedä jopa kuolemaan Jeesuksen tähden.

Jeesuksen tie oli kärsimysten tie. Se on myös hengellisten uskovien tie, ja sen päämääränä on pyhitys. ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä” (Room. 6:22). ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa” (2. Kor. 7:1). ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hepr. 12:14).

Pyhitys on kristityn kasvua, ja se tapahtuu usein kärsimyksen kautta Jumalan koulussa. Se ei ole menestysteologiaa vaan menetysteologiaa – usein saatamme menettää siinä koulussa kaiken inhimillisen, kuten kävi Jobille.

Tapio Nousiainen esittää meille kysymyksiä mietittäväksi: ”Haluammeko kasvaa? Haluammeko alistua Jumalan kouluun? Haluammeko tulla Jumalan koulussa hengellisiksi ihmisiksi?” Hän toteaa, että muuta mahdollisuutta ei ole, tämä on ainoa tie. Jumalan seurakunta tarvitsee hengellisiä uskovia.

Yhden leiviskän palvelijat

Jeesus kertoi vertauksen palvelijoista, joiden haltuun isäntä uskoi omaisuuttaan, leivisköitä, matkustaessaan ulkomaille. Palvelijat hoitivat leivisköitä eri tavoin: kaksi heistä hankki niiden avulla lisää leivisköitä, mutta yksi säilytti sitä piilossa eikä saanut kasvatettua leivisköjen määrää. Kun isäntä palasi, hän palkitsi omaisuutta hyvin hoitaneet, mutta oli ankara sille palvelijalle, joka toi takaisin vain sen yhden leiviskän: ”’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen… Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’” (Matt. 25:26-30)

Tässä vertauksessa isäntä kuvaa Jeesusta ja palvelijat Jumalan lapsia. Leiviskät ovat erilaisia lahjoja, joita meille on suotu. Vertaus on kuvausta siitä, miten meidän tulisi lahjojamme käyttää. Seurakunta koostuu valtaosin näistä yhden leiviskän palvelijoista. Tuo yksi leiviskä on Tapio Nousiaisen mukaan pelastus Jeesuksessa Kristuksessa, mutta liian usein me vain keskitymme oman pelastuksemme varjelemiseen ja siten kätkemme leiviskämme.

Meille on annettu käsky ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15). Tämä koskee myös meitä yhden leiviskän omistajia. Kaikki me voimme toimia ainakin seuraavilla tavoilla:

• Olla esirukoilijoina.
• Uhrata kukin kykyjemme mukaan.
• Olla mukana seurakunnan työssä vapaaehtoisena.
• Levittää hengellistä kirjallisuutta yms. materiaalia.
• Evankelioida ihmisiä siellä missä elämme ja toimimme.

Nousiainen lataa suorin sanoin: ”Moni Jumalan lapsi ei ole eläessään voittanut edes yhtä sielua Kristukselle. Yhden leiviskän palvelija istuu penkissä ja odottaa, että kirkkoherra, kappalainen, nuorisopastori, saarnaaja, evankelista tai muu puhuvainen hoitaa asian… Voi tätä Kristuksen seurakunnan joutilasta, korkoakasvamatonta ja syväjäädytettyä pääomaa!”

Eikö meillä todellakaan ole tuskaa hukkuvista sieluista? Jos ei ole, miten herätystäkään voi tulla, kun emme itsekään ole heränneet!

Herätys ja seurakunta

Todellisen herätyksen ainoa oikea tuntomerkki on se, että siinä syntyy terveitä lapsia Jumalan valtakuntaan – syntiset kokevat todellisen uudestisyntymisen.

Tapio Nousiainen luettelee muutamia asioita, jotka estävät herätyksen alkamisen.

Seurakunnan ilmapiiri voi olla epäterve. Siellä saattaa esiintyä eripuraisuutta, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta ja jopa vihaa uskovaisten välillä. Seurakunnassa voi esiintyä myös juoruilua, panettelua, säälimätöntä arvostelua, kovuutta ja ylpeyttä. Seurakunnan jäseninä on siis lihallisia kristittyjä.

Uskovilta ja seurakunnasta puuttuu tuska sieluista, eikä olla valmiita hellittämättömään rukoustaisteluun.

Nousiainen kritisoi myös sielullista toimintaa, jota saadaan aikaan jytämusiikilla ja lähes hysterianomaisella kiihkeällä ”sananjulistuksella”. Tuloksena tästä on enemmän keskosia kuin terveitä lapsia.

Tulisi olla samanlaista asennetta kuin alkuseurakunnassa: ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31). Siellä vallitsi rauha, Herran pelko ja Pyhän Hengen vaikutus.

Herätystä edistävä ilmapiiri on täynnä rakkautta, rauhaa ja yksimielisyyttä. Seurakunnassa on tehtävä sovinto, pyydettävä ja annettava anteeksi. Kun aidosti tästä sydämet särkyvät ja itketään, syntyy herätykselle otollinen ilmapiiri.

Oikea Herran pelko panee jättämään synnit pois. Seurakunnassa ei saa olla näkyviä eikä piilossa olevia syntejä. Ne ovat este herätykselle. On turha hokea: ”Herra, anna meille herätys ja aloita se minusta!” Jumala ei tee mitään väkisin: ei hän puhdista seurakuntaa väkisin eikä pane meitä parannuksen paikalle väkisin. Meidän tulee itse panna pois syntimme. Meidän on itse pantava välit kuntoon muiden kanssa.

Olemmeko valmiit maksamaan herätyksestä sen vaatiman hinnan, sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta (1. Piet. 4:17)?

Ellei nisunjyvä kuole

Tapio Nousiainen ottaa esille muutamia asioita, jotka helposti nousevat uskonelämän pääasioiksi:

• Oma pelastuminen.
• Toiminta seurakunnassa.
• Kristinuskon yksittäiset opinkohdat tulevat niin tärkeiksi, että ne jakavat Jumalan kansan eri leireihin.
• Kristinuskon tekeminen niin suosituksi, että kuka tahansa saataisiin sen pariin.
• Ihmeiden ja merkkien perässä juokseminen ja suuren läpimurron odottaminen tätä kautta.

Jeesus kysyy meiltä kahta pääasiaa sanoessaan ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi” (Joh. 15:16). Nämä pääasiat ovat siis meneminen ja pysyvän hedelmän kantaminen.

Uusi käännös puhuu liikkeelle lähtemisestä. Meidän on aika lähteä liikkeelle ja tuottaa hedelmää!

Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh. 12:24). Nousiainen käsittelee kirjassa laajasti, mitä kaikkea tämä tarkoittaa uskovan kohdalla. Se on Jumalan koulua, johon kuuluvat muun muassa vaikeudet, ahdistukset, hyljätyksi tulemiset, vainot. Jumala vie meidät joskus pimeyteen, jossa saatamme jopa tuntea Jumalan hyljänneen meidät. Kaiken tämän tehtävänä on murtaa nisunjyvän kuori, jotta sieltä paljastuisi todellinen, kärsivä, haavoitettu ja lämmin ihminen. Jumala tahtoo murtuneita sydämiä, murhetta hukkuvista sieluista. Särjetty sydän saa aikaan kyyneleitä; nisunjyvä pääsee itämään vain kosteudessa.

Herätys vaatii nisunjyvän kuolemaa – vanhan ihmisemme kuolemaa. Kun se kuolee, nisunjyvä tuottaa paljon hedelmää.

---

Edellä olevat poiminnat kirjasta Ellei nisunjyvä kuole ovat otoksia kokonaisuudesta eivätkä alkuunkaan tee oikeutusta kirjalle. Kannattaa siis lukea koko kirja! Sitä löytyy kirjastoista sekä käytettynä edullisesti netin divareista.

Lue myös artikkelini Herätys Suomeen.

Read Full Post »