Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘teesi’

1970-luvulla Suomen ev.lut. kirkossa käytiin kiivasta keskustelua Raamatusta. Debatti taisi alkaa Heikki Räisäsen väitteistä, joilla hän murensi Raamatun arvovaltaa. Tämän tunnetun liberaaliteologin puheisiin ottivat kantaa vuonna 1972 myös silloiset piispat Martti Simojoki, Eero Lehtinen, Olavi Kares, Hannes Leinonen, Osmo Alaja, Aarre Lauha, Erkki Kansanaho ja John Vikström julkilausumallaan 12 teesiä Raamatusta. Julkaisen seuraavassa tuon tärkeän kannanoton tiivistetyssä muodossa.

Kunpa meillä vielä olisi piispoja, jotka yhtenä joukkona nousisivat sanomaan, että Raamattu on Jumalan muuttumatonta sanaa. Itse Jumala vaikuttakoon piispoihin niin, että palaisivat siihen tunnustukseen, jota heidän edeltäjänsä yli 40 vuotta sitten puolustivat.

Suomen ev.lut. kirkon piispojen julkilausuma vuodelta 1972, johdanto

Kun kirkossa keskustellaan Raamatun merkityksestä ja ohjeellisesta arvosta, on kannanotot perustettava kristilliseen uskoon. Kirkkolain 1 §:n mukaan ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuen Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden Testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, on lausuttu julki vanhimman kirkon kolmessa päätunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ynnä muissa luterilaisen kirkon niin sanottuun Sovintokirjaan otetuissa tunnuskirjoissa, ja pitää tunnustuksen korkeimpana lakina sitä näissä tunnustuskirjoissa selvästi lausuttua järkähtämätöntä totuutta, että Jumalan pyhä sana on ainoa ohje, jonka mukaan kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvosteltava”. Tämä kirkkolain kulmakiveä merkitsevä ensimmäinen pykälä liittyy sellaisenaan Sovinnonkaavan ensimmäiseen kohtaan, jossa lausutaan näin: ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että sinä ainoana ohjeena ja ojennusnuorana, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat tutkitaan ja arvostellaan, ovat yksinomaan Vanhan ja Uuden Testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjat.”

Vaikka luterilaisella kirkolla ei olekaan yksityiskohtaista dogmia Raamatusta, sen synnystä ja arvosta, se kuitenkin ratkaisee Raamatun sisällyksen perusteella oppeja koskevat kysymykset. Tämän periaatteen, joka on kaiken luterilaisen uskon ja ajattelun perusedellytys (uskonpuhdistuksen muodollinen periaate), esittää kirkkomme Kristinoppi sanoin: ”Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta” (kohta 5).

Siitä, mitä tämä periaatteellinen kannanotto merkitsee käytännössä ja minkälaisia johtopäätöksiä siitä on nykyisessä henkisessä tilanteessa tehtävä, allekirjoittaneet haluavat esittää seuraavan.

1 Ilmoituksesta

Raamattu on kokonaan Jumalan pyhää sanaa eli ilmoitusta, mutta kokonaan myös ihmisten kirjoittama. Raamatun jumalallista alkuperää ja inhimillistä muotoa ei voi eikä tarvitse erottaa toisistaan.

2 Innoituksesta eli inspiraatiosta

Raamattu itse viittaa Pyhän Hengen vaikutukseen selittäessään kirjojensa synnyn. ”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2. Piet. 1:21). ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi …” (2. Tim. 3:16). Uuden Testamentin mukaan ’Hengen ilmoitus’ (1. Kor. 12:7) edellyttää ihmisen koko persoonallisuuden, myös hänen ymmärryksensä osallistumista ilmoitustapahtumaan (1. Kor. 14:15, 20).

3 Raamatusta, kirkosta ja perinteestä

Raamattu on alusta alkaen ollut kirkon kirja. Vanhin kristillinen kirkko on ottanut sen käyttöönsä ja määrittänyt sen kokoonpanon eli kaanonin. Monet Uuden Testamentin kirjoista syntyivät seurakunnille tehtyinä saarnatekstien, jumalanpalveluskaavojen tai kristillisen uskon ja elämän ohjeiden kokoelmina. Toisaalta kirkko ei ole Raamatun yläpuolella tai sen totuuden ’vartija’. Kirkko ei omista sellaista perinnettä eli traditiota, jolla olisi Uuden Testamentin kirjoituksista riippumatonta arvoa. Kirkon on päinvastoin täysin riippuvainen Raamatusta.

4 Vanhan Testamentin arvosta

Vanhan Testamentin kirjat ovat erottamaton osa Raamattuamme. Ne olivat Jeesuksen ja alkukirkon ’Raamattu’ eli pyhät kirjoitukset. Vain niiden valossa voidaan ymmärtää ja lukea Uutta Testamenttia. Vanhan ja Uuden Testamentin kirjoittajat, samoin kuin heidän kirjoihinsa sisältyvien traditioiden esittäjät, kuuluvat samaan, Jumalan Hengen johtamien profeetallisten henkiöiden sarjaan.

5 Raamatun keskeisestä sisällyksestä

Luterilaisina me teemme eron Raamatun keskuksen ja sen kehällisen aineksen välillä ja myös tunnustamme, että ilmoituksen historiassa on eroa Vanhan ja Uuden Testamentin sisällyksen välillä. Raamatun keskus on Uuden Testamentin mukaan evankeliumi, ilosanoma Jumalan pelastavasta teosta Jeesuksessa Kristuksessa.

6 Raamatun ilmoittamasta pelastustiestä

Luterilaisen uskonpuhdistuksen aineellinen periaate, oppi uskonvanhurskaudesta, on koko Raamatun johtava ajatus. Se on jatkuvasti ajankohtainen, kun on kysymys rajankäynnistä kristinuskon ja kaiken yleisen uskonnollisuuden ja moralisimin välillä. Siinä kriisissä, joka koskee kirkon julistusta ja toimintaa nykyajassa, tuo ainoan ratkaisun Raamatun pelastussanoman täysimittainen ja puhdasääninen esittäminen.

7 Uuden Testamentin sisäisestä yhtenäisyydestä

Uuden Testamentin perussanoma, keerygma, on yhtenäinen: yksi ainoa evankeliumi, jota enkelikään ei voi toiseksi muuttaa (Gal. 1:8) Uusi Testamentti sisältää useampia Kristus-tunnustuksen muotoja ja eri-ikäisiä kristologisia kerrostumia, mutta kaikilla niillä on yhteinen, selvästi rajattava pohja. Kirkon uskontunnustuksen keskeinen Kristusta koskeva sisältö tuli varsin varhain, jo apostolisena aikana määritellyksi.

8 Jeesuksen syntymästä ja ylösnousemuksesta

Kristinusko perustuu historiallisen Jeesus Nasaretilaisen elämäntyöhön. Raamatulliseen Kristus-uskoon on samalla sisältynyt ehdoton varmuus siitä, että Jeesuksella on ihmisen eksistenssin ylittävä olemassaolo: hän on ollut ennalta ja hän on kuolemansa jälkeen. Vaikka Jeesuksen yliluonnollista syntymää ja ylösnousemusta kuolleista ei voikaan perustella kokemus- ja järkiperäisesti, ne kuuluvat erottamattomasti historialliseen kristinuskoon.

9 Raamatusta ja luonnontieteistä

Raamatun luomisuskon ja luonnontieteellisten, maailman syntyä, elämän muotoja ja maailmankaikkeuden rakennetta koskevien selitysten välillä ei ole ristiriitaa, jos lähdetään siitä, että Jumala on kaiken tekijä ja luonnontieteet ’lukevat Jumalan käsialaa’ luonnossa ja maailmankaikkeudessa. Raamattua ei ole pidettävä luonnontieteellisenä oppikirjana, mutta myöskään luonnontiede ei saa ylittää rajojaan Jumalan olemassaoloa ja vaikutusmahdollisuuksia koskevilla väitteillä.

10 Raamatusta ja historiankirjoituksesta

Kaikki Vanhan ja Uuden Testamentin kirjat ovat syntyneet tietyssä historiallisessa tilanteessa ja myös kuvastavat omaa aikaansa ja antavat arvokkaita historiallisia tietoja. Raamatun kirjat eivät kuitenkaan ole historiankirjoitusta, eikä menneen ajan kuvaus ole sen historiankirjojenkaan yksinomainen tai aina edes ensisijainen tarkoitus. Kysymys Raamatun erehtymättömyydestä tai siinä tavatuista erehdyksistä ja virheellisistä tiedoista on sen vuoksi väärin asetettu. Raamattu on tosi kaikissa kirjoissaan, koska se sellaisenaan, kaikessa inhimillisyydessään, ilmoittaa Jumalan pelastustahdon ja on Pyhän Hengen työväline.

11 Raamatun tieteellisestä tutkimuksesta

Raamatun ohjeellinen ilmoitusarvo ja tieteellinen tutkiminen eivät sulje pois toisiaan. Luterilainen raamattuperiaate päinvastoin velvoittaa tutkimukseen, joka tieteen parhain mahdollisin menetelmin selvittää Raamatun kirjojen ja kohtien alkuperäisen sisällyksen. Eksegeettinen tutkimus on sekä oikeutettu että välttämätön, jos tahdotaan tehdä oikeutta Raamatun kirjoittajille.

12 Raamatun kääntämisestä ja soveltamisesta

Kaikessa Raamatun käyttämisessä on viime kädessä kysymys sen luotettavasta kääntämisestä ja mielekkäästä soveltamisesta. Tämä ns. hermeneuttinen tehtävä on erinomaisen tärkeä, mutta myös vaikea. Jos ihmiset eivät yleensäkään ymmärrä samalla tavalla samoja sanoja ja virkkeitä, tavallista suurempi hajonta tapahtuu Raamatun sanojen ja näkökohtien käsittämisessä. Kirkon on raamatuntutkimuksessaan, raamatunkäännöksissään ja kaikessa julistuksessaan ja opetuksessaan pyrittävä siihen, että helluntain kieli-ihme jatkuvasti uusiutuisi, ts. että erilaiset nykyajan ihmiset kuulisivat kukin omalla kielellään puhuttavan Jumalan suuria tekoja (Apt. 2:11).


 

Jos haluat lukea teesien tarkemmat perustelut, lue alkuperäinen 12 teesiä Raamatusta.

Read Full Post »