Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘tempaus’

The Two Witnesses of Revelation
By Jeff Van Hatten, 27.10.2019, suom. SK

Raamattu kertoo meille, että on olemassa kaksi todistajaa, jotka todistavat ja profetoivat kolmen ja puolen vuoden ajan (1260 päivää) ahdistuksen ajan ensimmäisellä puoliskolla. Heidän ensisijainen tarkoituksensa on todistaa Jeshuasta ja tuomita Antikristus eli Peto. Molemmat todistajat pystyvät myös lopettamaan sateen ja puolustautumaan tulella.

Oletko koskaan miettinyt keitä Ilmestyskirjan 11. luvun kaksi todistajaa voisivat olla? Jos olet, niin olet hyvässä seurassa. Viime aikoina on ollut monia, jotka ovat tarttuneet tähän aiheeseen ja päätelleet, että kaksi todistajaa ovat kaksi ihmistä. Suosituimmat ovat Mooses ja Elia, seuraavina Eenok ja Elia. Mutta entäpä jos kaksi todistajaa eivät olekaan ihmisiä? Tarkastelkaamme eri vaihtoehtoja:

Ilm. 11:3-4: ”Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan. Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.”

Ihmisen kuolema

Hepr. 9:27: ”…ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio.”

Raamattu kertoo meille, että kuolemaa on vain kahta tyyppiä. Ensimmäinen on ruumiin kuolema, kun sielu joko määrätään Sheol’iin (helvetti) tai nousee olemaan Jeshuan kanssa (Fil. 1:23). Useimpien ihmisten ruumis kuolee fyysisen kuoleman vain kerran, mutta jotkut ovat kuolleet fyysisesti useammin kuin kerran. Lasarus on yksi esimerkki, jonka Raamattu meille antaa (Joh. 11:43) ja monilla on ollut ns. ”kuolemanrajakokemus”. Tämä kuoleman ensimmäinen tyyppi on vain väliaikainen, koska kaikki tullaan herättämään.

Jokainen ihminen, kun hänet on herätetty, määrätään sitten elämään iankaikkisesti Jahven ja Jeshuan kanssa Uudessa Maassa tai Uudessa Jerusalemissa, tai lähetetään iankaikkiseen kuolemaan Tulisessa Järvessä. Tämä kuoleman toinen tyyppi on pysyvä.

Ihmistodistajia

Tarkastelkaamme vaihtoehtoja, keitä nämä kaksi todistajaa voisivat olla, jos he todella ovat ihmisiä:

Mal. 4:5: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.”

  • Eliaa pidetään pääehdokkaana toiseksi kahdesta todistajasta, hän kun selvästi edustaa profeettoja ja/tai juutalaisia niille, jotka väittävät, että kaksi todistajaa kuvaavat joko lakia ja profeettoja tai sitten pakanoita ja juutalaisia. Sikäli kuin me tiedämme, hän ei ole koskaan fyysisesti kuollut, koska hänet vietiin elävänä taivaaseen. Jeshua toteaa, että Elian on tultava ennen Herran peljättävää ja suurta päivää, kuten Mal. 4:5 ennustaa. Hän seisoi Jahven edessä ja lakkautti sateen (1. Kun. 17:1) ja pystyi myös kutsumaan tulen taivaasta. ( Kun. 1:10).

5. Moos. 34:4-7: ”Ja Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan. Ja hän hautasi hänet laaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria.”

  • Mooses on kuollut fyysisesti vain kerran, sikäli kuin tiedämme. Raamattu kertoo meille selvästi, että hän kuoli ja että Jahve hautasi hänet. (5. Moos. 34:4-7). Hänen ehdokkuutensa toiseksi todistajaksi perustuu oletukseen, että kaksi todistajaa kuvaavat Lakia ja Profeettoja. Mooses siis edustaisi Lakia. Hänellä oli myös kyky muuttaa vesi vereksi ja valta vaivata maata vitsauksilla (2. Moos. 7:14-21), minkä myös kaksi todistajaa kykenevät tekemään. Matt. 17: 3, Mark. 9:4 ja Luuk. 9:30 kertovat, että sekä Mooses että Elia ilmestyivät Jeshuan eteen juuri ennen hänen ristiinnaulitsemistaan ja ylösnousemustaan.

Kun nämä kolme kohtaa lisätään moniin em. raamatunkohtiin, niin se saa monet väittämään, että Mooses ja Elia ovat kaksi Ilmestyskirjan todistajaa.

1. Moos. 5:24: Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.”

Hepr. 11:5: ”Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa.”

  • Eenokin ensisijainen kelpoisuus toiseksi kahdesta todistajasta perustuu siihen, että hänet vietiin elävänä taivaaseen (1. Moos. 5:24 ja Hepr. 11:5). Hän kuvaa Armoa niille, jotka väittävät, että kaksi todistajaa kuvaavat Lakia ja Armoa. Ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuosisadan kirkkoisät uskoivat, että Eenok on toinen todistaja Elian kumppanina.

Monet muut väittävät, että kaksi todennäköisintä ehdokasta ovat Eenok ja Elia. Molemmat olivat vanhurskaita miehiä, jotka temmattiin taivaaseen elävinä tarvitsematta koskaan kokea ensimmäistä kuolemaa. Molemmat olivat profeettoja, Eenok pakana ja Elia juutalainen.

Kuitenkin!

Aam. 3:7: ”Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.”

Raamattu ei anna mitään vihjettä, että joko Eenokin tai Mooseksen ennustettaisiin palaavan ennen Herran päivää. Jos molemmat tai toinen olisivat yksi todistaja, niin Raamattu varmasti sanoisi meille sen selvästi.

Raamattu osoittaa kuitenkin, että Elian tulee palata ennen Herran päivää. Hänen tehtävänsä: Hän kääntää isien sydämet lastensa puoleen ja lasten sydämet isiensä puoleen. (Mal. 3:23-24). Mutta odotahan: Jeshua sanoo selvästi, että Elia on jo tullut! Hän sanoo kohdissa Matt. 11:14 ja 17:12: ”jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva” ja sitten osoittaa, että hän todella tulee jälleen, seuraavalla kerralla asettamaan kaikki kohdalleen! (Matt. 17:11).

Edelleen kuoltuaan Mooses haudattiin laaksoon vastapäätä Beet-Peoria Mooabin maassa (5. Moos. 34: 6) – hän ei mennyt suoraan taivaaseen seisomaan Jahven läsnäolossa! Jeshua vahvisti tämän sanomalla Nikodeemukselle: ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa” (Joh. 3:13). Se tarkoittaa, että hän ei seisonut Jahven läsnäolossa, kun Sakarjan profetia annettiin!

Ihmiset, jotka kuolivat ennen Jeshuan syntymää, haudattiin ja olivat Sheol’in osastossa, jota kutsuttiin ”paratiisiksi” tai ”Aabrahamin Helmaksi”. He eivät nousseet taivaaseen seisomaan Jahven edessä!

Todistajia, jotka eivät ole ihmisiä

Tarkastelkaamme vaihtoehtoja, keitä nämä kaksi todistajaa voisivat olla, jos he todella ovat muita kuin ihmisiä:

Ilm. 11:4: ”Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.”

  • Kaksi todistajaa seisovat Jahven edessä.
  • He ovat pukeutuneet säkkipukuun, nöyryyden symboliin, joka hyvin voisi vastata tämän päivän farkkukangasta (denim) – kova, kestävä, joka voi kestää kolmenkin vuoden käytön.
  • Kahdella todistajalla on valta tuhota vihollisensa suustansa tulevalla tulella, hallita säätä, muuttaa vesi vereksi ja aiheuttaa vitsauksia.
  • Heidät tapetaan Jerusalemissa ja heidän ruumiinsa viruvat kadulla kolmen ja puolen päivän ajan.
  • Heidät herätetään ja he nousevat taivaaseen koko maailman katsellessa.

Sak. 4:14 antaa meille lisää ymmärrystä, keitä kaksi lampunjalkaa voisivat olla. He ovat ”ne öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä.” Jes. 6:1-7 antaa toisen kuvan keitä nämä Jahven vieressä seisovat ovat: ”Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät.” 1. Kun. 6:23 kertoo, että: ”Ja hän (Salomo) teki kaikkeinpyhimpään kaksi kerubia öljypuusta, kymmenen kyynärän korkuista” ja 1. Kun. 6:32 kertoo, että ”molempiin öljypuusta tehtyihin oviin hän leikkautti kerubeja, palmuja ja kukkakiehkuroita”.

Sekä Ilmestyskirjan että Sakarjan kertomuksissa näemme saman asian. Kaksi öljypuuta olivat ”kaksi todistajaa” eli “kaksi voideltua”, jotka seisovat Herran edessä ja Jesaja sekä Ensimmäinen Kuningastenkirja kertovat meille, keitä he ovat, niin myös Liiton Arkki. Ne kaksi, jotka istuivat arkin kummassakin päässä, olivat kerubeja, toiselta nimeltään serafeja! Nämä saattoivat hyvinkin olla samat kaksi ”enkeliä,” jotka seurasivat Jahvea, kun hän tuli alas tutkimaan Sodomaa ja Gomorraa (1. Moos. 18-19).

Kahta todistajaa ei missään kutsuta Aadamin pojiksi, eikä myöskään ihmisiksi; Raamattu kutsuu heitä vain lampunjaloiksi ja öljypuiksi!

Sanoimme myös, että heillä on valta tappaa suustaan tulevalla tulella ja nousta taivaaseen koko maailman katsellessa. Ei kovin tyypillistä käytöstä ihmisiltä, vai mitä?

Kaksi lampunjalkaa ovat kaksi Serafia eli Kerubia, jotka on veistetty oliivipuuhun temppelin ovissa ja sisemmässä pyhäkössä – Kaikkeinpyhimmässä!

He kutsuivat tulen taivaasta

Monet ovat kutsuneet tulta taivaasta, mutta Raamatussa ei sanota missään, että he olisivat hengittäneet tulta suustaan. On ihmisiä, jotka ovat kutsuneet alas tulen ja kaksi, jotka halusivat kutsua tulen alas, mutta Jeshua ei sallinut heidän tehdä sitä. Jopa maasta nouseva peto kutsuu tulen. He ovat:

  • 2. Moos. 9:23 – Mooses: Herra antoi jylistä ja lähetti rakeita, ja tulta iski maahan.
  • 2. Kun. 1:10, 12, 14 – Elia: rukoili ja tuli taivaasta tuli ja kulutti hänet ja hänen viisikymmentä miestänsä.
  • 1. Aik. 21:26: – Daavid: huusi Jahvea ja tuli taivaasta tuli alttarille ja poltti uhrin.
  • 2. Aik. 7:1: – Salomo: lakkasi rukoilemasta ja tuli lankesi taivaasta ja kulutti polttouhrin.
  • Ilm.13:13: – Toinen peto: saa tulen taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.
  • Luuk. 9:54: – Jaakob ja Johannes: halusivat langettaa tulen, koska kylän väki ei halunnut Jeshuaa, mutta eivät tehneet sitä!

Todellisia tulta hengittäviä olentoja

Ilm. 11:5: Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän vihollisensa.”

Job 41:18-21: ”Leviatanin suusta lähtee palavia soihtuja; tuliset kipinät sinkoilevat. Sen sieraimista tulee savua kuin kiehuvasta padasta ja palavista kaisloista. Sen hengitys sytyttää hiilet ja liekki tulee sen suusta.”

Jes. 27:1: Sinä päivänä Herra kostaa, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä.”

Raamattu antaa kyvyn hengittää tulta suustaan vain Leviatanille. Ja Leviatan on synonyymi käärmeille, merihirviöille ja lohikäärmeelle. Kaikki osuvia kuvauksia Lusiferista eli Saatanasta. Ja arvaapa mihin sukuun, heimoon ja luokkaan Saatana kuuluu: hän kuuluu Serafien eli Kerubien luokkaan!

Antaako Ilmestyskirja vielä yhden vihjeen, että nämä kaksi todistajaa eivät ole ihmisiä, vaan myös serafien eli kerubien sukua, heimoa ja luokkaa? Minä väitän, että antaa. Mitä sinä sanot?

Heprean sanat

Lohikäärme hepreaksi on tannı̂yn [תַּנִּין H8577]. Se tarkoittaa: lohikäärme (engl. dragon), käärme, merihirviö, jokihirviö tai myrkyllinen käärme.

Heprean sana, joka englanniksi on käännetty serpent, on nâchâsh [נָחָשׁ H5175]. Se tarkoittaa: käärme.

Leviataniksi käännetty heprean sana on livyâthân [לִוְיָתָן H3882]. Se tarkoittaa: merihirviö tai lohikäärme.

Kyky tappaa kaksi todistajaa

Ilm. 11:7: Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät.

Raamattu osoittaa, että ihminen ei voi tappaa kumpaakaan näistä todistajista. Vain peto voi tehdä sen. Heidän murhansa ajankohta on ahdistuksen puolivälissä; suunnilleen samaan aikaan kun saatanan, serafien entisen johtajan, annetaan asettua asumaan Antikristukseen. Ja Antikristus, jota kutsutaan myös pedoksi, pystyy tappamaan kaksi todistajaa.

On olemassa vanha sanonta: ”Tarvitaan varas ottamaan varas kiinni.” Ehkä serafin tappamiseen tarvitaan serafi, vai mitä? Antaako Ilmestyskirja vielä yhden vihjeen, että nämä kaksi todistajaa eivät ole ihmisiä, vaan Serafien eli Kerubien sukua, heimoa ja luokkaa? Minä väitän, että antaa. Mitä sinä sanot?

Todistajien kuolema

Hepr. 13:2: Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.

Raamattu osoittaa, että ihminen ei voi tappaa kumpaakaan näistä todistajista. Vain peto voi tehdä sen suunnilleen puolivälissä ahdistuksen aikaa; suunnilleen samaan aikaan, kun Saatanan, entisen Serafien johtajan, sallitaan asettua asumaan Antikristukseen. Voivatko enkelit ja Serafit eli Kerubit tulla ihmiseksi ja kokea kuoleman ja ylösnousemuksen? Jeshua, joka on Jumala, tuli ihmisen muodossa, kuoli fyysisen kuoleman ja herätettiin! Olemmeko unohtaneet sen? Raamatussa on monta esimerkkiä enkeleistä, jotka ottavat ihmisen muodon ja ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Voisivatko kaksi todistajaa olla Serafeja / Kerubeja, jotka ottavat ihmisen muodon, tapetaan ja sitten herätetään kuolleista? Kenties!

Matt. 12:25, Luuk. 11:17: Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.

Myös Saatana oli kerubi / serafi. Olemmeko unohtaneet sen? Kuinka sopivaa olisikaan, että Jahve käyttäisi kahta jäsentä, joiden yli saatanalla oli kerran auktoriteetti, riitauttamaan hänen huoneensa ja tuhoamaan sen!  Ovatko nämä todistajat todellisuudessa lohikäärmeitä, jotka eivät edes ihmisen muodossa menetä kykyään hengittää tulta suustaan? Kenties!

Nousu taivaaseen

Ilm. 11:12: Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: ’Nouskaa tänne!’ Niin he nousivat taivaaseen pilvessä ja heidän vihollisensa näkivät heidät.

Jälleen kerran näemme ”tempauksen” eli nousun taivaaseen monien todistamana, aivan kuten Eenokin, Elian ja Jeshuan todistettiin nousevan.

Ilmestyskirja ei mainitse, että kaksi todistajaa kuljetetaan taivaaseen, kuten Elia – he vain nousivat. Jos he ovat serafeja, niin he voivat helposti lentää taivaaseen käyttäen omia siipiään!

Antaako Ilmestyskirja vielä yhden vihjeen, että nämä kaksi todistajaa eivät ole ihmisiä, vaan myös serafien eli kerubien sukua, heimoa ja luokkaa? Minä väitän, että antaa. Mitä sinä sanot?

Voivatko taivaalliset olennot kuolla?

Jes. 28:10: Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!”

Matt. 10:28: Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Ps. 82:1: Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä.”

Ps. 82:6-7: ”Jahve sanoo jumalille: ’Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia; kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat ja kaadutte, niinkuin kuka ruhtinas tahansa.’”

Pastorit, etenkin terävät pastorit, jotka tuntevat kreikan ja heprean ja jotka tuntevat Raamatun kannesta kanteen, vai pitäisikö sanoa alefista taviin, ovat siunaus kaikille. Juuri tällainen pastori on esittänyt tärkeän vastaväitteen kysyen: ”Voidaanko enkeli, serafi tai kerubi todella tappaa.” Voivatko taivaalliset olennot siis kuolla? He todella voivat. Ajatteluni tässä versoo useista raamatunkohdista, mutta ensisijaisesti Jes. 28, Ps. 82 ja Matt. 10.

On yhdistettävä useita käsitteitä koko Raamatusta, jotta voidaan esittää edellä mainittu kommentti, että taivaallinen olento voidaan tappaa ollessaan maan päällä joko ihmisen muodossa, tai ei.

  • Matt. 10 kertoo meille, että Jahve voi tuhota, ei ainoastaan ruumiita, vaan myös sieluja. Todellinen kysymys on: Koskeeko tämä taivaallisia olentoja, jotka voivat, tai eivät voi ottaa ihmisen muotoa? Sanon, että kenties!
  • Ps. 82 tekee hyvin selväksi, että taivaalliset olennot, joita tässä kutsutaan jumaliksi ja Korkeimman pojiksi, voivat todella kuolla ihmisten tavoin, jos Jahve niin päättää.

Johtopäätös

Eräänä päivänä Kaksi Todistajaa paljastetaan. Kaksi Todistajaa voivat olla (tai eivät ole) ihmisen muodossa kolmivuotisen virkansa aikana täällä maan päällä. En ole varma, että sillä on mitään merkitystä, enkä väitä dogmaattisesti, että kaksi todistajaa olisivat serafeja, mutta Ilmestyskirja antaa meille joitakin hyvin vahvoja vihjeitä, että he voivat todellakin olla kaksi serafia, jotka seisovat Jahven edessä.

Jos näin on, niin he ovat serafien eli kerubien sukua, heimoa ja luokkaa – samaa sukua kuin Saatana. Jos näin on, niin he voivat ottaa ihmisen muodon tullessaan todistamaan Jeshuasta ja tuomitsemaan Antikristuksen eli Pedon. Kohtaavatko he maallisessa muodossaan kuoleman ja ylösnousemuksen aivan kuin Jeshua? Kenties! Jahvelle on kaikki mahdollista.

Väitän kuitenkin, että kun kaksi todistajaa tapetaan, niin vain heidän ruumiinsa kuolevat aivan kuten ihmiselläkin vain hänen ruumiinsa kuolee ja henkensä elää. Kolme päivää kahden todistajan ruumiin tappamisen jälkeen heidän henkensä palaavat heidän ruumiisiinsa, ruumiit heräävät ja he nousevat taivaaseen käyttäen omia siipiään.

Ilmestyskirja vihjaa, että kaksi todistajaa eivät ole ihmisiä, vaan ovat serafien eli kerubien sukua, heimoa ja luokkaa. Mitä sinä sanot?

Web: https://raptureparty.net/

Email: jeff@raptureparty.net

Read Full Post »

Whom Will God Rapture?
By Gary Ritter, 20.9.2019, suom. SK

 

Monissa blogini posteissa julistan, että Jumala tempaa todellisen seurakuntansa. Hiljattain luettuaan yhden artikkelini Linda otti minuun yhteyttä huolestuneena aiheesta, josta on syytä keskustella. Sähköpostissaan Linda kirjoitti:

”Sanoit, että Jeesus tempaa ne, jotka ovat uskollisia, uskovat ja seuraavat tosissaan (engl. hard) Häntä. Sanat ’seuraavat Häntä tosissaan’ tekevät minut levottomaksi. Jos on näin, niin mistä tiedän, kuinka tosissani olen tarpeeksi tosissani? Ajatus, ettei seuraa tarpeeksi tosissaan ja jää tempauksesta, on kauhistuttava. Voitko selventää sitä minulle?”

Ensimmäinen asia on, miksi sanon mitä sanon. Puhunko tekoihin perustuvasta uskosta, vaiko sellaisesta, joka tulee yksin armosta? Jo siitä, että kysyn tätä, sinun pitäisi tietää, että tarkoitan ehdottomasti jälkimmäistä. Kristus maksoi sen kaiken verellä, jonka Hän vuodatti ristillä. Hän maksoi laillisen velkamme, pyyhki syytelistamme puhtaaksi ja me pinkaisimme ulos oikeussalista vapaina miehinä ja naisina sen työn kautta, jonka Hän teki, kun teemme parannuksen ja luotamme Häneen.

Se on pelastus, mutta se voi olla hyvin erilainen asia kuin ”täyttää vaatimukset” tempaukseen. En yhtään epäile, että näkökulmani tässä on kiistanalainen, mutta luulen, että se tulee aiheen mukana. Luulen, että kautta Raamatun Jumala tekee hyvin selväksi, että Hän haluaa puhdistetun kansan kuin puhdas hopea ja kulta. Nyt on niin, ettemme koskaan saavuta tuota lopullista täydellisyyttä tässä elämässä. Olemme pyhityksen tiellä.

Tässä joitakin kysymyksiä: Mitä me teemme tuolla tiellä? Jatkammeko kiipeämistä ylöspäin John Bunyanin taivaalliseen kaupunkiin pyrkien ahkerasti tuntemaan Jeesusta entistä läheisemmässä suhteessa päivittäin, vai tuhlaammeko aikamme kiinnostuneena enemmän tämän maailman asioista? Odotammeko Kristuksen pikaista paluuta, kun Hän tulee viemään kansansa pois kanssaan pilvissä, vai onko katseemme kiinnittynyt ympärillämme oleviin asioihin? Haluaisimmeko mieluummin, että Jeesus tulee pian, kuin että Hän viivyttää tuloaan, jotta voisimme nähdä lastemme avioituvan ynnä lukemattomia muita maailmallisia houkutuksia?

Meillä oli viime sunnuntaina lähetyssaarnaaja, joka palvelee hyvin vaikealla alueella tavoittamattoman ihmisryhmän parissa. Hän käytti erästä sanaa kuvailemaan erilaisia kristittyjä. Hänen käyttämänsä sana oli trajectory (rata). Hän kertoi oletettavasti pelastetuista kristityistä, jotka olivat itseasiassa palvelutyön johtajia silloin, kun hän ensi kerran tuli Herran tykö. Tänä päivänä he eivät enää palvele Jumalaa, mutta hän on vaarantamassa henkensä Somaliasta tulleiden muslimipakolaisten keskuudessa. Tuona varhaisempana aikana elämässään tämä lähetyssaarnaaja oli kyllä pelastettu, mutta eli maailmallista elämää. Hän kertoo, että hän yritti ymmärtää tämän koko kristillisen asian ja hänellä oli epäilemättä ongelmia synnin kanssa. Hänen halunsa ja intohimonsa olivat kuitenkin Herran puoleen. Hän oli siirtymässä kohti Jeesusta ja Häntä palvelevaa elämää. Hänen ratansa oli nouseva. Ilmeisesti nuo toiset palvelutyön johtajat eivät olleet mitenkään loppuunmyytyjä. Heidän ratansa ei varmasti ollut nouseva. Ehkä he tietyssä mielessä leikkivät kristinuskoa.

Se, että joku Lindan kaltainen edes esittää tämän kysymyksen, kertoo jo minulle, että hänen sydämensä on Herran puolella. Blogikirjoituksissani, joista useita on julkaistu sivustolla Rapture Ready, mainitsen tohtori Michael S. Heiser’in ja hänen kirjansa The Unseen Realm (Näkymätön maailma). Yksi asia, jonka tri. Heiser on sanonut ja josta pidän paljon, on se, että Jumala haluaa uskollisuutta. Uskomme täytyy olla yksin Kristuksessa JA me olemme uskollisia Hänelle siinä, että meillä ei ole muita jumalia edessämme.

Muistaakseni se oli Bill Bright järjestöstä Campus Crusade for Christ (nykyisin CRU – miksi nimi muutettiin?), joka loi kuvan, jossa on ympyrä ja valtaistuin. Ympyrä on meidän elämämme ja valtaistuin on Kristus. Missä valtaistuin on? Onko se ympyrän ulkopuolella ja onko Jeesus vain yksi lisäasia elämässämme, kuten perhe, työ, seurakunta jne.? Vai onko valtaistuin ympyrän keskellä? Onko Jeesus syy, miksi elämme?

Todellinen kristitty sopii mielestäni näihin eri kriteereihin, kuinka sitten joku haluaakaan ajatella: Ratamme on nouseva kohti Kristusta, meillä on uskova uskollisuus Häntä kohtaan ja Hän on keskellä elämäämme ja syy, miksi olemme olemassa.

Kristityt, jotka eivät näytä tältä ja jotka ovat enemmän niitä, joista käytän nimitystä chino – Christian in name only (kristitty vain nimeltä) – ovat uskoakseni niitä, jotka ovat vaarassa tempauksen hetkellä.

Tämä näkökulma menee tosin petollisille vesille niiden jäljelle jääneiden kannalta, joita pitäisimme pelastettuina. Tempauksen jälkeinen ajanjakso on vaikea kenen tahansa normien mukaan. Tiedämme, että suurin osa niistä, jotka tulevat uskomaan Jeesukseen tänä aikana – ja heitä on todennäköisesti miljoonia – myös todennäköisesti mestataan. Jos tunnustavien, mutta penseiden kristittyjen, on kohdattava tämä haaste, niin se vaikuttaa melko kovalta, eikö niin? En tiedä vastausta, mutta muistan, kuinka Jeesus reagoi Laodikean kristittyihin: Hän halusi oksentaa heidät ulos suustaan (Ilm. 3:16). Hän sanoo myös nuhtelevansa ja kurittavansa heitä – koska Hän rakastaa heitä (Ilm. 3:19).

Tähän pulmaan on yksinkertainen ratkaisu: Älä ole penseä uskova. Tee todella, mitä Jeesus käskee meidän tehdä ja elä Hänen käskyjensä mukaan. Keskity Häneen äläkä maailmaan. Jos elämme elämäämme tällä tavalla, niin en usko, että meidän tarvitsee olla huolissamme mistään.

————————————————

Gary W. Ritter is a lay pastor, Bible teacher, and serves as Missions Director at his church. He is also a prolific author. His Whirlwind Series is comprised of three books: Sow the Wind, Reap the Whirlwind, and There Is A Time. All these books are also contained in the collected volume of the just-released Whirlwind Omnibus. Gary has a standalone novel of supernatural suspense, The Tattooed Cat. He released Alien Revelation – The Unveiling, the first novel in a new series The Sons of God Chronicles on September 4, 2019. You can reach him via his website at www.GaryRitter.com or at his Facebook Author page at https://www.facebook.com/gritter3390. You can also see his video Bible teachings on his Gary Ritter YouTube page – look for the fish symbol.

 

Read Full Post »

Rapture Conflict
By tri. David R. Reagan, suom. SK

Michael Brown (vas.), Craig Keener (oik.)

Olen murheellinen ilmoittaessani, että tri. Michael Brown, jota suuresti kunnioitan, on hiljattain toisen kirjoittajan kanssa tehnyt kirjan, jossa he hyökkäävät ennen vihaa/ahdistusta tapahtuvaa tempausta (Pre-Tribulation Rapture) vastaan. Hänen kirjoittajakumppaninsa on tri. Craig Keener, joka on Kentucky’n Willmore’n Asbury-seminaarin Raamatun tutkimuksen professori.

Perusolettamus

Kirjan nimi, Not Afraid of the Antichrist (Antikristus ei pelota), tiivistää yhden heidän perusargumenteistaan ennen vihaa tapahtuvaa tempausta vastaan. Periaatteessa he väittävät, että ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, ovat nynnyporukkaa, jotka eivät halua kärsiä Herran tähden ja siksi olemme pettäneet itsemme uskomaan, että meidät otetaan yliluonnollisesti pois tästä maailmasta ennen ahdistuksen alkamista.

Tämä on tietysti klassinen olkiukkoargumentti. Tunnen monia raamatunopettajia ja professoreita, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, eikä mieleeni tule yhtään, jonka usko perustuisi Antikristuksen pelkoon. Sen sijaan heidän käsityksensä perustuu Raamatun kallisarvoiseen lupaukseen, että milloin tahansa Jeesus voi palata ylkänä viemään morsiamensa, seurakunnan, pois tästä maailmasta (1. Tess. 4:13-18). Ja he uskovat, että Raamatun perusteella paras päätelmä on, että se tapahtuu ennen ahdistuksen alkamista.

Yrittäessään todistaa perätöntä väitettään kirjoittajat kuluttavat paljon aikaansa kertoen kauhistuttavasta kristittyjen kärsimästä vainosta Kiinan ja Nigerian kaltaisissa paikoissa. He myös omistautuvat lainaamaan jakeita, jotka vakuuttavat meille, että jos todella olemme Jeesuksen puolella, niin tulemme kärsimään vainoa. Sitten he kysyvät, miksi todellisten kristittyjen Amerikassa pitäisi ajatella, etteivät he jonakin päivänä joudu kärsimään samanlaista ahdistusta.

Merkittävä ero

Vastaus heidän kysymykseensä on, että ahdistuksen (Joh. 16:33) ja suuren Ahdistuksen (Ilm. 7:14) välillä on suuri ero. Ei kukaan tuntemistani ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskovista usko, että kristityt olisivat immuuneja häirinnälle, vainoille ja jopa murhille. Meitä Lännen kristittyjä on siunattu niin, että elämme suhteellisessa rauhassa verrattuna uskoviin Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta nuo ajat ovat ohi. Tänä päivänä kristittyjä marginalisoidaan koko Länsi-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja he kohtaavat kasvavaa vainoa ja se tulee lisääntymään lukumäärien ja voimakkuuden suhteen johtuen kulttuurimme pakanallistumisesta.

Ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, odottavat saavansa täysillä kärsiä saatanallista vainoa yhteiskunnan taholta, mutta Raamattu lupaa meille suojan Jumalan eskatologiselta vihalta – Jumalan vihan lopulliselta mallilta, jonka Jumala vuodattaa koko maailman päälle.

Jumala on käyttänyt tätä vihan mallia kerran aikaisemmin maailmanlaajuisessa Vedenpaisumuksessa. Hän on luvannut sen jälleen seurakunta-ajan lopussa sarjana vertaansa vailla olevan kauheita tuomioita, jotka kestävät seitsemän vuotta.

Uskoville on luvattu immuniteetti tällaisen Jumalan vihan suhteen (1. Tess. 1:10). Ja ne meistä, jotka uskovat tähän lupaukseen, odottavat seurakunnan tempausta ennen ahdistusta. Toivomme perustuu Raamatun lupaukseen, eikä Antikristuksen pelkoon.

Toinen heiveröinen argumentti

Tämän tempausta vastustavan kirjan toinen teema on, että usko ahdistusta edeltävään tempaukseen perustuu yksinomaan virheelliseen opetukseen ja saarnaamiseen, koska siihen ei voida mitenkään päästä tutkimalla vain Raamattua. Jälleen olkiukko!

Kirjoittajat perustavat tämän väitteen omiin kokemuksiinsa. Molemmat kasvoivat seurakunnissa, joissa opetettiin ahdistusta edeltävää tempausta ja molemmat tulivat myöhemmin elämässään johtopäätökseen, että käsitystä ei voi perustella Raamatulla.

No niin, minulla on heille uutisia. Kasvoin sotaisan amillenniaalisessa kirkossa, jonka johtajat suhtautuivat uskoonsa niin dogmaattisesti, että jos joku uskalsi olla eri mieltä heidän kanssaan, niin häntä pilkattiin. Itse asiassa, jos hän jatkuvasti epäili Amillenniaalista näkökulmaa, hänet virallisesti erotettiin! [Amillenialismi: tuhatvuotinen valtakunta on symbolinen kuvaus, ei kirjaimellisesti toteutuva ajanjakso.]

Minä tulin premillenniaalisen käsitykseen Jumalan Sanasta Raamattua tutkimalla, enkä opetuksen ja saarnaamisen kautta. Ja samalla tavalla tulin johtopäätökseen, että luvussa 1. Tess. 4 kuvatun tempauksen oli oltava erillinen tapahtuma ja erossa Ilmestyskirjan 19. luvun kuvailemasta Jeesuksen paluusta. [Premillenialismi: Jeesus palaa ennen tuhatvuotisen valtakunnan ajanjaksoa perustamaan kyseisen valtakunnan, jonka pääkaupunkina on Jerusalem.]

En ole myöskään ainoa henkilö, joka on tullut näihin johtopäätöksiin pelkästään tutkimalla Raamattua. Hiljattaisessa kirjassaan Dispensationalism Before Darby (Dispensationalismi ennen Darby’a) (2015) tri. William Watson todistaa, että 1600–1700-luvuilla oli monia, jotka myös päättelivät, että Tempaus ja Paluu ovat kaksi erilaista ja eriaikaista tapahtumaa – ja jotkut jopa uskoivat, että Tempaus on ennen Ahdistusta.

Tohtori Watson päättelee, että 1800-luvun alussa ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskoivat ”ei vain baptistit – vaan myös johtavat anglikaanit – ja jopa skotlantilaiset presbyteerit” (sivu 262). Toisin sanoen, se ei ollut vain jokin epärealistinen käsite, joka vuonna 1830 poksahti englantilaisen teologin, nimeltä John Nelson Darby, kekseliääseen mieleen, kuten kirjoittajat väittävät.

Ilman tohtori Watson’in yksityiskohtaista aineistoa historioitsija nimeltä tohtori Paul Boyer oli jo tullut samaan johtopäätökseen kirjassaan When Time Shall Be No More: Prophecy Belief in Modern America (Kun aikaa ei enää ole: profetiausko nykyajan Amerikassa). Tämän kirjan julkaisi Harvard University Press vuonna 1994. Hän kirjoittaa:

Tietyssä mielessä Darby’n järjestelmä ei sisältänyt mitään uutta. Hänen keskittymisensä profetian toteutumiseen tulevaisuudessa noudatti varhaisten kristittyjen eskatologiaa… Jopa tempausoppi … löytyy varhaisten tulkitsijoiden kirjoituksista. … Mutta Darby kutoi nämä eri säikeet tiukaksi ja yhtenäiseksi systeemiksi, jota hän tuki joka tilanteessa runsailla Raamatunkohdilla ja sitten uupumatta julisti kirjoitustensa ja saarnamatkojensa kautta (sivu 188).

Vielä yksi asiaton argumentti

Yksi tohtoreiden Brown and Keener rakentamista olkiukoista on, että usko ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen tuottaa apaattisia kristittyjä, jotka tyytyvät istumaan syrjässä odottaen Herran ilmestymistä unohtaen evankelioimisen ja yhteiskunnalliset ongelmat.

Ei pidä paikkaansa – en tunne ketään tästäkään porukasta! Itse asiassa viime vuosien johtava vihaa edeltävän tempauksen puolustaja – Tim LaHaye – oli yksi johtavista kristityistä poliittisista aktivisteista, joka oli voimakkaasti mukana Moral Majority -liikkeessä. Ja hänen vaimonsa Beverly perusti konservatiivisen kristittyjen naisten aktivistiryhmän nimeltä Concerned Women of America (Amerikan huolestuneet naiset).

Kirjan pahin vika

Suurin heikkous Brown’in & Keener’in kirjassa on sen tapa käsitellä läheisyyttä. Kirjoittajat kirjaimellisesti tanssivat aiheen ympärillä ja heillä on tietysti siihen hyvä syy.

Raamattu tekee selväksi, että Herra voi palata milloin tahansa ja että meidän kristittyinä tulee elää odottaen Hänen paluutaan. Sitä kutsutaan läheisyydeksi. Mutta jos hylkäät tempauksen ja uskot vain siihen, mitä kutsutaan Toiseksi Tulemukseksi, niin ei ole olemassa mitään läheisyyttä. Se johtuu siitä, että on niin monta profetiaa, joiden on täytyttävä, ennen kuin Toinen Tulemus voi tapahtua. Mainitaksemme vain yhden – ensin on oltava seitsenvuotinen Ahdistus!

Ne, jotka hylkäävät Tempauksen ja uskovat vain Toiseen tulemukseen elävät odottaen Antikristusta. Ne meistä, jotka uskovat tempauksen olevan erillinen tapahtuma Herran paluusta maan päälle, elävät odottaen Jeesusta Kristusta – ei Antikristusta.

Kirjoittajien käsitys tempauksesta

Julisteen teksti: RAUHOITTUKAA! Mitään ei tapahdu, ennen kuin Antikristus tulee.

Mitä kirjoittajat sitten tekevät sille tempaukselle, jota apostoli Paavali kuvailee yksityiskohtaisesti luvussa 1. Tess. 4? He yhdistävät sen Toiseen Tulemukseen. Siten he väittävät, että kun Herra ilmestyy taivaissa, uskovat temmataan kohtaamaan hänet taivaalla ja sitten he välittömästi palaavat hänen kanssaan maan päälle hallitsemaan Hänen kanssaan tuhannen vuotta Millenniumissa (tuhatvuotinen valtakunta).

Tähän käsitykseen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta liittyy monta ongelmaa. Yksi on, kuten olen jo todennut, että se tuhoaa läheisyyden.

Toinen ongelma on, että se ei anna asukkaita Millenniumiin. Miksi? Koska jos Tempaus ja Toinen Tulemus ovat yksi tapahtuma, niin jokainen uskova, sekä juutalainen että pakana, elävä ja kuollut, kirkastetaan Herran paluun hetkellä. Kaikki muut lähetetään Tuonelaan. Se tarkoittaa, ettei ole kuolevaisia ihmisiä menemässä Millenniumiin ja kansoittamassa maata uudelleen.

Tämä ei ole ongelma vihaa edeltävän tempauksen käsityksessä, sillä sen mukaan kaikki seurakunta-ajan uskovat, elävät ja kuolleet, saavat kirkastetun ruumiin tempauksen hetkellä – ennen kuin Ahdistus alkaa. Sitten seuraavien seitsemän Ahdistuksen vuoden aikana monet hyväksyvät Jeesuksen ja vaikka Antikristus surmaa suurimman osan heistä, niin tulee olemaan jäännös sekä juutalaisista että pakanauskovista, jotka elävät ahdistuksen loppuun asti. Tämän ryhmän sallitaan mennä Millenniumiin lihassa. He asuttavat maan uudelleen ja ne meistä, jotka ovat kirkastetussa ruumiissa, hallitsevat heitä.

Toistan, käsitys vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta ei anna hallittavia Millenniumiin.

Loppuhuomautus

Päätän lainauksella tohtori Ron Rhodes’ilta, joka on yksi suosikeistani, mitä tulee raamatunprofetian opettamiseen. Useita vuosia sitten hän oli yksi puhujista vuosittaisessa raamattukonferenssissamme. Häntä pyydettiin puhumaan tempauksesta ja kun hän pääsi siihen asti, että arvioi käsitystä vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta, hän aloitti muistuttamalla yleisöä, että apostoli Paavali lopetti tempauksen kuvauksensa sanomalla:Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18).

Sitten hän tiivisti käsityksen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta näin:

Kuvitelkaamme hetken ajan, että tempaus vihan jälkeen on totta. Seuraavassa on, mitä tämä tempauskäsitys tarkoittaa:

      • Käytte läpi seitsemän vuotta Jumalan vihaa.
      • Kärsitte Antikristuksen kauhistuttavan hallinnon kautta.
      • Koette tuskalliset sinetti-, pasuuna- ja maljatuomiot – jotka käyvät kerta kerralta pahemmiksi ja tuskallisemmiksi.
      • Suurin osa teistä kärsii tuskallisen marttyyrikuoleman.

Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18). Sorry, ystävät – se vain ei pelitä!

Tähän en voi sanoa muuta kuin Aamen!

 

Read Full Post »

But of that Day and Hour
By Randy Nettles, 8.9.2019, suom. SK

Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. (Matt. 24:36-37).

Matteuksen evankeliumin 24. luku on aina ollut minulle mysteeri. Lainatakseni Winston Churchill’in Venäjää koskevaa lausuntoa: ”Se on arvoitus, joka on kääritty salaisuuteen mysteerin sisällä.” Monet Raamatun asiantuntijat eroavat mielipiteissään koskien Matteuksen lukua 24 ja erityisesti sen jakeita 36–44. Edesmennyt raamatunopettaja Jack Kelley ja maineikas tutkija Thomas Ice ovat kaksi terävää eskatologian tutkijaa, jotka uskovat ja uskoivat, että koko luku kuvailee Ahdistusta ja sitä seuraavaa Toista Tulemusta.

Monet muut opettajat, mukaan lukien kirjoittajat Terry James ja Gene Lawley, uskovat, että Matteus 24 puhuu kahdesta erilaisesta lopunajan tapahtumasta. Heidän mukaansa luvun ensimmäinen osa kuvailee Ahdistusta ja Toista Tulemusta, kun taas jakeet 36–44 kuvailevat seurakunnan Tempausta.

Olen kamppaillut tullakseni johtopäätökseen, kumpi näistä kahdesta mielipiteestä on oikea. Vuosien varrella olen useita kertoja muuttanut mieleni tämän eskatologisen aiheen suhteen. Oletin aina, että jakeet 36–44 puhuvat Toisesta Tulemuksesta, koska Jeesus vastaa niissä opetuslasten kysymyksiin maailman lopusta ja tiedämme, että tempaus tapahtuu vähintään 7 vuotta ennen hänen paluutaan maan päälle. Edeltävät jakeet 23–31 puhuvat ehdottomasti Jeesuksen paluusta (=Toinen Tulemus) ahdistuksen jälkeen. Kaikki asiantuntijat ovat melko yksimielisiä tästä asiasta.

Jakeet 32–35 antavat yhteenvedon Toisen Tulemuksen ajoituksesta. Näissä jakeissa nykyajan Israelin valtiota verrataan viikunapuuhun. Kun viikunapuun oksa on tuore ja lehdet puhkeavat, niin tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin jakeessa 34 juutalaisten sukupolvi, joka syntyi, kun Israelista tuli valtio vuonna 1948, ei katoa, ennen kuin ”kaikki nämä tapahtuvat”. Mooses kuvailee sukupolven olevan 70–80 vuotta (Ps. 90:10). Nykyinen Israelin valtio on 80-vuotias vuonna 2028.

Edelleen on kysyttävä: ”Miksi Jeesus (joka oli puhunut paluustaan maan päälle voimalla ja suurella kunnialla) vaihtaisi aihetta Toisesta Tulemuksesta ja alkaisi puhua tempauksesta jakeissa 36–44? Aiemmin jakeessa 30 hän kuvailee paluutaan näkyvänä ilmiönä, jota koko maailma todistaa. Yksikään epäuskoinen ei näe Jeesusta taivaalla tempauksessa – vain uskova temmattu seurakunta. Ne ovat kaksi täysin erilaista mullistavaa tapahtumaa. Jeesus ei myöskään koskaan puhunut Tempauksesta opetuslastensa kanssa. Hän vihjasi siitä muutaman kerran, mutta se oli salaisuus, kunnes se myöhemmin ilmoitettiin Paavalille.

Toisaalta, jos Jeesus jakeissa 36–44 puhuu Toisesta Tulemuksesta, niin miten sitä voidaan verrata Nooan päiviin? Vaikka sukupolvi oli hyvin jumalaton noina Vedenpaisumusta edeltävinä päivinä, niin ihmiset harjoittivat jokapäiväistä toimintaansa, kuten syömistä, juomista ja avioitumista, kunnes vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki. Heillä ei ollut aavistustakaan, mitä oli tulossa, vaikka Nooa oli varoittanut heitä. Samoin Luuk.17:28-30 sanoo samaa Lootin päivistä ennen Sodoman ja Gomorran hävitystä, sillä he myös söivät, joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. Heilläkään ei ollut mitään käsitystä siitä, että elivät viimeisiä päiviä ennen suurta Ahdistustaan.

Kuitenkin, kun Jeesus palaa 7-vuotisen ahdistuksen jälkeen, jäljellä olevat ihmiset, jotka vielä ovat elossa, eivät jatka tavanomaisia toimiaan. He vain yrittävät selvitä hengissä. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään” (Matt. 24:22).

Joten kuinka ratkaisemme tämän mysteerin / salaisuuden / arvoituksen? Uskon, että meidän on palattava luvun alkuun, jakeeseen Matt. 24:3, jossa opetuslapset esittivät Jeesukselle kolme kysymystä: 1) Milloin nämä asiat tapahtuvat? 2) Mikä on sinun tulemuksesi merkki? 3) Mikä on maailman lopun merkki? Juutalaiset (jopa opetuslapset) ovat aina vaatineet merkkiä, ennen kuin uskovat.

Ensimmäinen kysymys koski Jerusalemin temppelin tuhon ajoitusta. Jostain syystä Jeesus ei koskaan vastannut tähän kysymykseen. Jälkikäteen tiedämme, että se tapahtui vuonna 70.

Jeesus vastasi opetuslasten kysymyksiin eri järjestyksessä. Ensimmäiseksi Hän vastasi kolmanteen kysymykseen. Mikä on maailman lopun merkki? Hän kuvailee tapahtumia ja yksityiskohtia jakeissa 4–31 siten vastaten heidän kysymykseensä. Nämä ovat kaikki merkkejä, että maailman loppu (sellaisena kuin sen tunnemme) on lähellä ja Jeesus palaa pian maan päälle.

Jeesus vastasi toiseen kysymykseen viimeiseksi. Mikä on sinun tulemuksesi merkki? Hän vastaa tähän kysymykseen jakeissa 36–44. Olen alkanut uskoa, että näissä jakeissa hän puhuu Tempauksesta eikä Toisesta Tulemuksesta. Tempaus on vastaus opetuslasten toiseen kysymykseen. Yliluonnollinen merkki, joka edeltää Jeesuksen Toista Tulemusta, on Tempaus. Se on todiste, että Jeesus tulee jälleen fyysisesti maan päälle.

Jos miljoonat ihmiset ympäri maailmaa katoavat yhtäkkiä (silmänräpäyksessä) tiettynä päivänä ja hetkenä, etkä sinä ole yksi heistä, niin sinun olisi parempi päätellä, että tämä on yliluonnollinen merkki Jumalalta. Hän haluaa noiden jäljelle jääneiden tietävän, että loppu on lähellä ja Jeesus on tulossa takaisin, kuten Raamattu sanoo. Tällä kertaa hän ei tule pelastukseksi, vaan tuomioksi ja rangaistukseksi.

1. Moos. 7:7 on lyhyt kuvaus tapahtumista välittömästi ennen vedenpaisumusta, kun Nooa, hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä menivät arkkiin. Ja niiden seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle” (1. Moos. 7:10). Nooa, hänen perheensä ja eläimet olivat suljettuina arkissa seitsemän päivää ennen vedenpaisumuksen alkamista. Mietin, miltä tuntui odotella arkissa, ennen kuin he kuulivat kaikkien aikojen ensimmäisten sadepisaroiden putoilevan arkin katolle.

“Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva” (Matt. 24:37).

Tempaus tapahtuu vähintään seitsemän vuotta ennen Toista Tulemusta – todennäköisesti enemmän. Tällä väliajalla Antikristus ilmestyy maailman näyttämölle ja Danielin ”70. vuosiviikon” profetia koskien maailmantapahtumia käynnistyy uudelleen. Kun on kulunut seitsemän vuotta suurinta Ahdistusta, mitä ihminen on koskaan kokenut, Jeesus palaa maan päälle tuhoamaan vihollisensa ja perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa. Muutetut pyhät (jotka on temmattu aikaisemmin) palaavat Hänen kanssaan osana taivaan armeijoita. Me olemme vain todistajia Harmageddonilla, sillä Jeesus itse lyö Antikristuksen ja maailman kansakunnat.

Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.” (Ilm. 19:11-16).

Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan. Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan? ’Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni ja minä tahrasin koko pukuni. Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut. Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi ja minun vihani minua tuki. Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä.’” (Jes. 63:1-6).

Amen, tule Herra Jeesus!

 

Read Full Post »

What Does the Bible Say About the Rapture?
By Pete Garcia, 16.9.2019, suom. SK

Ennen kuin aloitamme syvällisen keskustelun tempauksesta ja muista eskatologisista kysymyksistä, tarvitsemme alustavan keskustelun. On olemassa kaksi viestinnän mallia, joita välitetään Pyhän Raamatun kautta ja sen takia: Progressiivinen ilmoitus ja progressiivinen valaistus. Progressiivinen ilmoitus opettaa meille, että Jumala avasi lunastussuunnitelmansa ihmiskunnalle progressiivisesti (asteittain). Se alkoi paratiisista (1. Moos. 3:14-19) ja päättyi apostoli Johannekseen Patmoksen saarella.

Progressiivinen valaistus alkoi, kun Raamatun kaanon suljettiin vuonna 95 jKr. ja Pyhän Hengen kautta alkoi paljastaa raamatullisia totuuksia ihmiskunnalle Hänen avautuvan suunnitelmansa mukaisesti. Siten on järkeen käyvää, että jos Herra voi järjestellä, milloin opit asioista, kuten Raamatun erehtymättömyys, kolminaisuus, seurakunta ja pelastus, pitää systematisoida (codify), niin Jumalan pitäisi myös pystyä sallimaan ajoitus sen suhteen, milloin ihmiset alkavat ymmärtää paremmin viimeisiä päiviä. Toisin sanoen, Hän tekee sen, kun se on tarkoituksenmukaista.

Herra on kaikkitietävä (Jes. 46:9-10) ja on aina tiennyt, että toinen tulemus ei tapahdu ainakaan ennen 2000-lukua; siksi Hänen kannaltaan ei olisi kovin järkevää valaista ihmisen ymmärrystä tästä aiheesta toisella vuosisadalla eKr. Olisiko Hän voinut tehdä sen? Ehdottomasti. Kuitenkin, vaikka Hän ei tehnyt sitä, se ei vähennä sitä tosiasiaa, että kaikki viimeisiä päiviä koskeva oli jo Raamatussa. Se ei myöskään vähennä ymmärrystämme siitä, milloin Hän palaa (kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä).

Jumala sai ihmisiä tiettyinä aikoina suorittamaan tiettyjä asioita. Neljännellä vuosisadalla jKr. Hän pani Jeromen kääntämään Raamatun latinaksi. 1200-luvulla Hän pani John Wycliffe’n kääntämään sen englanniksi. 1500-luvulla Hän antoi Martti Lutherille ahaa-elämyksen, kun hän tuli ymmärtämään pelastuksen armosta uskon kautta eikä tekojen. Samalla tavalla Jumala 1800-luvulla järjesteli myös, milloin John Nelson Darby elvyttäisi opin tempauksesta tärkeänä kristillisenä kysymyksenä.

Kaikki tämä tarkoittaa, että Jumalan ajoitus määrää, milloin ihmiset tulevat ymmärrykseen Raamatun totuuksista ja kuinka ne ovat sovellettavissa aikaan, jossa he elävät. Mikä oli tärkeä sanoma Nooan ajassa, se ei ollut sanoma Jobin eikä Daavidin ajalle. Todellinen ongelma tulee esiin siinä, kuinka me (ihmiset) päätämme tulkita totuutta, joka jo on Raamatussa.

Jos ajattelemme, kuinka tulkitsemme Raamattua, niin se muistuttaa hyvin paljon spektriä. Spektrin toisessa päässä on niitä, jotka jättävät täysin huomioimatta Raamatun erehtymättömyyden ja haluavat laittaa omat vaihtuvat tulkintansa sopimaan aikansa käsityksiin. Toisaalta on niitä, jotka väärinkäyttävät Raamatun erehtymättömyyttä noudattamalla puisevaa kirjaimellisuutta, etenkin tietyissä kohdissa, samalla jättäen huomiotta muun Raamatun yleisen kontekstin (esim. käärmeen käsittely).

Keskellä näemme, että tasapainoinen näkemys Raamatusta ottaa kieliopillisen, kirjaimellisen ja historiallisen lähestymistavan raamatuntulkintaan (eli hermeneutiikkaan) ja asettaa kontekstin kaiken yläpuolelle. Meidän on ymmärrettävä, kenelle kirjoittaja puhui (yleisölle) ja miten se sopii yhteen muiden kaikkialta Raamatusta löytyvien tärkeiden oppien kanssa (johdonmukaisuus). Alla on hyvin yksinkertaistettu graafinen esitys tämän idean esittämiseksi. Mistä sinä löydät itsesi tästä spektristä?

Et yleensä yhdistä kultteja ”puisevaan kirjaimellisuuteen”, kuitenkin, jotta kultti voisi rakentaa ”perustuksensa”, sen on sekoitettava totuus harhaan. Sekoittaessaan tuota myrkyllistä keittoa se väärinkäyttää tiettyjä kohtia viemällä ne kirjaimellisiin äärimmäisyyksiin (esim. roomalaiskatolinen transubstantiaatio, mormonismin Jumalan poika). He tekevät niin myös painottamalla enemmän tiettyjä opin kohtia saaden sen voittamaan kaikki muut.

Esimerkiksi spektrin toisessa päässä Raamattu käyttää symbolismia viestinnän muotona. Se ei kuitenkaan tarkoita, että symbolismi olisi mielivaltaista tai subjektiivista. Symbolismi löytyy ja määritellään aina muissa Raamatun kohdissa (esim. Ilm.12 ja 1. Moos. 37). Siten tekstin väärinkäyttö allegorisoimalla (symbolinen kuvaustapa) asioita, joita ei ole tarkoitettu allegorisoitaviksi (so. tuhatvuotinen valtakunta), tai tekemällä symbolismista täysin subjektiivinen ja avoin kenen tahansa tulkinnalle, on toinen kirjallisen väärinkäytön muoto. Kuitenkin siitä huolimatta, mitä monet kirkkokunnat ja teologiset keulakuvat opettavat, Raamatulla on aika paljon sanottavaa tempauksesta. Tietenkin ensimmäinen asia, josta kriitikot rakastavat huomauttaa koskien tempausta, on, että sanaa ei edes ole Raamatussa.

Pitää paikkansa. Sitä ei ole englanninkielisessä Raamatussasi.

Kuitenkin vuosituhansia sana rapio tai rapiemur oli sana, jota latinalainen Vulgate käytti kääntäessään koine-kreikan sanan harpazo. Harpazo on kreikan sana englannin sanonnalle “caught up”, kuten se esiintyy englantilaisissa Raamatuissa. Sana tempaus kapseloi opin samalla tavalla kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmioluonteen. Sana rapture (tempaus) kapseloi opin samalla tavalla, kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmiyhteisen luonteen. [Sanaa Kolminaisuus ei myöskään ole Raamatussa]. Lisäksi siitä ei vain kirjoiteta, mutta sitä kuvataan symbolisesti (Vanhan Testamentin esikuvat), kirjaimellisesti (fyysisesti) ja futuristisesti.

Vanhan Testamentin esikuvat

  • Eenok muuttui kuolevaisesta kuolemattomaksi näkemättä kuolemaa (1. Moos. 5:24; Hepr. 11:5).
  • Jumalan tuliset vaunut muuttivat Elian kuolevaisesta kuolemattomaksi (2. Kun. 2:11-12).

Uudessa Testamentissa kirjaimellisesti

  • Jeesus nousee taivaaseen ja meille kerrotaan, että Hän palaa samalla tavalla. (Apt. 1:9). Myöhemmin Paavali vahvistaa, että me (seurakunta) kohtaamme Hänet yläilmoissa (1. Tess. 4:13-18).
  • Filippus temmataan pois kastettuaan etiopialaisen eunukin (Apt. 8:39).
  • Paavali temmataan kolmanteen taivaaseen ja näkee asioita, joita ei voi ilmaista ihmiskielellä (2. Kor. 12:2-5).
  • Johannes temmataan ylös hengessä ja hänelle annetaan Ilmestyskirja (Ilm. 4:1-2).

Futuristisesti

  • Jeesus lupaa seurakunnalleen, että Hän tulee takaisin heille viemään heidät olemaan siellä, missä Hän on (Joh. 14:1-3).
  • Paavali opettaa, että tämä harpazo (ylösotto) on salaisuus, jota ei ollut paljastettu Vanhan Testamentin pyhille, vaan se tapahtuisi yhdelle uskovien sukupolvelle. Lisäksi ne, jotka olivat jo kuolleet, tulisivat takaisin Kristuksen kanssa kohtaamaan meidät (vielä elossa olevat) yläilmoissa. (1. Kor. 15:51-56, 1. Tess. 4:13-18)
  • Jeesus käyttää tempausta varoituksena nukkuvalle seurakunnalle (Ilm. 3: 3) ja siunauksena uskolliselle (Ilm. 3:10).
  • Kaksi todistajaa herätetään kuolleista ja välittömästi otetaan ylös maattuaan kuolleina Jerusalemin kaduilla kolme päivää (Ilm. 11:11-12).

Siksi riippumatta siitä, mitä pastorisi, pappisi tai saarnaajasi sanoo tempauksesta, niin Raamatussa se on sekä käsite että tosiasia. Jos he kieltävät sen, sivuuttavat sen opettamisen, tai sanovat, että se on jotakin ”ihmistekoista”, tai merkityksetöntä, niin kävelen pois siitä seurakunnasta, enkä koskaan katso taakseni. Se on tärkeä oppi, siinä kuin mikä tahansa. Jotta kristitty voisi kasvaa ja tulla sellaiseksi, kuin Kristus tarkoitti meidän olevan, hänen on tiedettävä enemmän kuin vain kuinka olla kristitty. Meille on annettava ”autuas toivo” voidaksemme seisoa ja kestää tässä pimenevässä ajassa.

Uuden testamentin malli

Kuten useimmat tätä lukevat tietävät, niin Raamattu on jaettu kahteen osaan, Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Vaikka Vanhassa testamentissa on siroteltuna joitakin arvoituksellisia ”tempausta muistuttavia” kohtia (esim. Jes. 26: 20-21; Laul.l. 2:10-13; Ps. 90:10 jne.), niin apostoli Paavali totesi tempauksen olevan salaisuus (kreikan musterion). Se oli jotakin, jota ei vielä ollut paljastettu julkisesti yhdellekään uskovalle ennen häntä. Kristuksen lausunnot yläsalin puheessa merkitsevät tämän tapahtuman ensimmäistä opetusta, mutta se oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle (opetuslapset paitsi Juudas). Tässä kohtaa Kristus lupaa vastaanottaa omansa takaisin itselleen, ja viedä heidät olemaan siellä, mistä Hän palaisi (kolmanteen taivaaseen). Tämä on erossa toisesta tulemuksesta, sillä Hän ei tule taivaan sotajoukko perässään, hänen viittansa ei ole kastettu vereen, eikä hän käy myöskään sotaa. Luvussa Ilm.19 Kristus on tulossa miehittämään ja ottamaan haltuunsa vihollisalueen. Jakeissa Joh. 14:1-3 Kristus esiintyy täysin epäsotilaallisessa tapahtumassa. Tarkastelkaamme Uutta testamenttia ja vetäkäämme esiin joitakin mielenkiintoisia eroja ja vertailuja.

Evankeliumit

Matteus

  • Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
  • Sukupuu alkaa Abrahamista
  • Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Markus

  • Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
  • Sukupuuta ei kerrota
  • Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Luukas

  • Esittää Kristuksen ihmisyyden
  • Sukupuu alkaa Aadamista
  • Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Johannes

  • Esittää Kristuksen Vapahtajana
  • Sukupuu osoittaa Kristuksen jumaluuden
  • Viimeisen illallisen (eli ensimmäisen ehtoollisen) aikana Juudas lähtee, sitten Jeesus pitää yläsalin puheen, jossa Hän opettaa heille tempausta
    • Mielenkiintoista on, että Juudas, joka lähtee ennen yläsalin puhetta, ennakoi aikakauden lopussa (nyt) tapahtuvaa apostasiaa (sekä luopumusta että fyysistä poistumista)
    • Myöhemmin Paavali opettaa, että tämän apostasian on tapahduttava ennen tempausta (2. Tess. 2:3).

Apostolien teot

Kertoo alkuseurakunnan muodostumisen, eikä ole luonteeltaan eskatologinen. Siinä on kuitenkin joitakin tärkeitä tietoja, joita tässä selvennetään:

  • Kristuksen on palattava samalla tavalla, kuin hän lähti (Luuk. 24:51; Apt. 1:9-11)
  • Viimeiset ajat alkoivat ensimmäisestä helluntaista (Apt. 2:17)

Kirjeet

1. Tess. 1-5: Opettaa tempausta ja Kristuksen läheistä paluuta jokaisessa luvussa

Jaak. 5: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

2. Tess. 2: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

1. Kor. 13-15: Opettaa, että profetian lahja on jumalallisesti asetettu; tempauksen varmuus (ja välttämättömyys) ylösnousemuksen vuoksi

2. Kor. 5: Opettaa ylösnousemuksesta ja Bema-tuomiosta (uskovien palkkatuomio)

Fil. 3: Opettaa tempauksesta ja taivaan kansalaisuudesta

2. Piet. 1, 3-4: Opettaa, että profetia ei ole ihmisestä; väärien opettajien tuhoa ja että Herra tulee takaisin, kun ihmiset avoimesti pilkkaavat Hänen paluutaan (on mielenkiintoista, että pilkkaaminen ei voi tapahtua, elleivät ihmiset jo puhu siitä)

Juuda: Opettaa toisesta tulemuksesta jo Eenokin ennustamana

Ilmestyskirja

  • 1-3: Seitsemän seurakuntaa (niiden antama profeetallinen järjestys antaa kirkkohistorialliset aikakaudet)
  • 4-5: Taivaallinen näkymä, seurakunta nyt taivaassa (Jumala hallitsee täysin tuomioita; Kristus avaa sinetit)
  • 6-18: 21 tuomiota Kristuksen hylkäävälle maailmalle, ei mainintaa seurakunnasta maan päällä
  • 19-20: Harmageddonin taistelu ja Kristuksen tuhatvuotinen hallinta maan päällä
  • 21-22: Uudet taivaat ja uusi maa

Yhteenveto

Toistamisen arvoista on, että syy siihen, että ihmisillä on varaa ivata, pilkata, keskustella ja väitellä seurakunnan tempauksesta, on, että Jumala toi sen takaisin kristillisen ajattelun eturintamaan. Syy siihen, että hän teki sen sellaisten miesten kautta kuin Joseph Mede, Morgan Edwards, James Frere, William Cuninghame, John N. Darby, William Blackstone, Cyrus Scofield, Clarence Larkin, Harry Ironside, Hal Lindsey ym., oli se, että aika on lähellä ja Jumala varoitti seurakuntaa (ja maailmaa), mitä on tapahtumassa. Todisteeksi Jumala myös paljasti näille miehille, että Israelista tulee jälleen valtio kauan ennen, kuin se todella tapahtui vuonna 1948.

”…että Herra Jeesus tulee henkilökohtaisesti tuomaan tuhatvuotisen aikakauden, jolloin Israel palautetaan omaan maahansa ja maa on täynnä Herran tuntemusta; ja että tämä henkilökohtainen ja premillenniaalinen tulemus on se autuas toivo, joka on asetettu eteemme evankeliumissa ja jota meidän tulisi jatkuvasti odottaa” (Niagra Bible Conference, 1878).

Dispensationalistit eivät kuitenkaan olleet ainoat, jotka uskoivat, että Israel tulisi jälleen valtioksi muinaisessa raamatullisessa kotimaassaan. Mitä tulee tulevaan aikakauden loppumiseen, niin Pyhä Henki liikutti kristittyjä monien erilaisten uskonsuuntien ja hermeneuttisten virtausten keskuudessa. Sellaiset teologit kuin, Charles Spurgeon, J.C. Ryle ja Bonar’in veljekset (Horatius ja Andrew) uskoivat myös, että Israelin olisi tultava maahansa.

“Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille” (Aamos 3:7).

Jos seurakunnan tempaus ei olisi totta, niin kuinka (ja miksi) niin monet miehet eri aikakausilta, sukupolvista ja uskonsuunnista ovat tulleet samaan johtopäätökseen? He eivät tehneet niin Darby’n tai edes Hal Lindsey’n ansiosta, vaan yksinkertaisesti palaamalla Raamatun kirjaimelliseen, kieliopilliseen, historialliseen ja tasapainoiseen tulkintaan. He tekivät niin Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta. He jättivät syrjään teologiset dogminsa, kirkkokunnalliset uskontunnustuksensa ja akateemiset tulkintansa ja yksinkertaisesti antoivat Raamatun puhua itselleen.

Vaikka en mene niin pitkälle, että sanoisin Darby’n kaltaisten miesten olleen profeettoja, he olivat epäilemättä sanansaattajia, joita Jumala käytti valaisemaan sukupolvensa ymmärrystä. Darby ei keksinyt tempausta, kuten ei Lutherkaan keksinyt pelastusta armosta uskon kautta. Darby (hänen edeltäjänsä ja seuraajansa) vain koonsivat (codified) sen, mikä oli jo paljastettu Raamatussa. Jos tempaus ei olisi jo ollut Raamatussa, niin Darby’n olisi pitänyt luoda se tyhjästä ja siten luoda uusi kulttiliike niiden pitkään riviin 1700-luvulla, jotka oikeaoppinen kristinusko hylkäsi. Koska se kuitenkin on selvästi Raamatussa, niin todisteet viittaavat siihen, että Jumalan Pyhä Henki järjesti ajankohdan sen palauttamiselle kristilliseen keskusteluun tapahtuman läheisyyden vuoksi.

Ajattele, mistä Nooa saarnasi vedenpaisumusta edeltävinä vuosina (2. Piet. 2:5). Saarnasiko hän aiheesta: Paras elämäsi nyt? Saarnasiko hän tulevasta Messiaasta? Saarnasiko hän tulevasta valtakunnasta?

Ei, ei ja ei. Hän saarnasi tulevasta tuomiosta.

Syy, että hän saarnasi siitä, oli, koska se oli olennaisen tärkeää hänen aikansa yleisölle. Hän saarnasi sukupolvelleen kehottaen sitä parannukseen ja tulemaan arkkiin, koska tuomio oli tulossa koko maan päälle. Ja saarnattuaan yli 100 vuotta vain hän ja hänen perheensä pelastuivat.

Jeesus totesi, että viimeisinä päivinä olisi hyvin samanlaista kuin Nooan ja Lootin päivinä. (Luuk. 17:25-27). Maailmassa ihmiset eläisivät elämäänsä huolettomasti. Pietari lisäsi, että ihmiset pilkkaisivat Kristuksen lupausta palata sanoen, että koska mitään ei ole vielä tapahtunut, niin mitään ei tule tapahtumaankaan (2. Piet. 3:3-7). Tässä myös Pietari linkittää Nooan päiviin sanoen, että sama sana, joka tuhosi maailman vedellä, tuhoaa sen eräänä päivänä tulella.

“Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ‘yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:8-9)

Jumalan kärsivällisyys johtuu puhtaasti Hänen pitkämielisestä luonteestaan ja suuresta rakkaudestaan ja armostaan kadotettuja kohtaan. Jumalan kärsivällisyys tässä suhteessa ei kuitenkaan ole rajaton, sillä eräänä päivänä ja pian Hän toteuttaa lupauksen, jonka hän antoi jakeissa Joh. 14:1-3 (Yläsalin puhe). Hänen oma sanansa velvoittaa Häntä tekemään, mitä Hän on sanonut tekevänsä. Jumalan pitkämielisyys on syy, miksi Jumala salli kysymyksen tempauksesta tuotavan takaisin maailman huomion keskipisteeseen. Hän käyttää näitä miehiä (ja naisia) varoittamaan maailmaa siitä, mitä on tulossa aivan kuten Hän käytti Nooaa. Aivan kuten Hän käytti Lootia (1. Moos. 19:14).  Aivan kuten Jumala käytti profeettoja ja apostoleja varoittamaan maailmaa tulevasta, Jumala käyttää palvelijoitaan tänä päivänä tekemään tunnetuksi, mitä on tapahtumassa.

Juuri siksi Hal Lindsey’n kirja Maa entinen suuri planeetta (Late Great Planet Earth) oli 1970-luvun myydyin kirja. Juuri siksi kirjasarjaa Left Behind (Suomessa: Viimeisten päivien vaellus) myytiin sadoissa miljoonissa 1990–2000-luvuilla. Vielä tärkeämpää on, että juuri siksi Hän käyttää sinua ja minua varoittamaan ystäviämme ja perheitämme niin, että kun se tapahtuu, he TIETÄVÄT, mitä tapahtui, ennen kuin Jumala sallii väkevän eksytyksen tapahtua (2. Tess. 2:11).

Viimeinen ajatus tempauksesta on se miksi. Miksi Jumala päätti tehdä tempauksesta niin sensaatiomaisen, dramaattisen, sellaisen äärimmäisyyden, jumalallisesti oikeutetun lunastustoimen? Sinun on myönnettävä, että tempaus näyttää toteutettavuudeltaan kovin kohtuuttomalta. Joten miksi Jumala valitsee tällaisen tavan lunastaa seurakuntamorsiamensa?

Jeesus sanoi Öljymäen puheessaan, että viimeisen sukupolven sydämet kylmenisivät. Paavali sanoi, että ihmiset rakastaisivat itseään. Pietari sanoi, että he olisivat pilkkaajia. Toisin sanoen viimeinen sukupolvi tulisi olemaan kaikkein kovasydämisin, paksupäisin ja hengellisesti kuollein sukupolvi. Vaaditaan niin äärimmäisen tapahtuma, kuin tempaus, edes muutamien saavuttamiseksi. Joka juontaa juurensa siihen, miksi Jumala tuo tätä ihmisten huomioon välittömästi sen edellä.

Ystävät, seurakunnan tempaus on niin lähellä. Tunnen sen hengessäni. Tunnen monia muita kirjoittajia ja lukijoita, jotka kaikki tuntevat saman kiireellisyyden tunteen vellovan sisällään. Tämä ei ole jonkinlainen kollektiivisen mielenvikaisuuden muoto. Me kaikki olemme eri taustoista, eri kulttuureista, eri koulutustasoilta ja eri kirkkokunnista, mutta silti me kaikki tunnemme, että Herran paluu on lähellä, jopa ovella! Jos se oli lähellä Jaakobin aikaan, niin kuinka paljon lähempänä olemmekaan nyt noin 2000 vuotta myöhemmin?

“Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.” (Jaak. 5:7-8)

Amen, tule, Herra Jeesus!

Read Full Post »

Bible prophecy teachers often teach presumption as truth
Posted on June 9, 2016 by Don Koenig, suom. SK

Raamatun profetiasta on kirjoitettu tuhansia kirjoja, mutta yksikään kirja ei ole täysin yhtäpitävä muiden kanssa, ellei ole plagioitu. Puhun nyt vakavista Jumalan sanan tutkijoista. Älkäämme edes ajatelko noita vääriä opettajia, jotka luulevat voivansa tulkita Raamattua sen ulkopuolisten arvailujen kautta.

Oletko koskaan miettinyt, miksi niin monet Jumalan sanaa tutkivat raamatunprofetian opettajat eivät pääse yksimielisyyteen tärkeissä eskatologian kysymyksissä? Ehkä se on tarkoituskin. Ehkä Jumala ei halua kenen tahansa tietävän, kuinka kaikki kirjaimellisesti toteutuu. Jos tuon ajan hallitsijat olisivat tienneet, että Jeesuksen kuolema ristillä toisi heille tappion, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa (1. Kor. 2:8).

Se oli vain yksi esimerkki, miksi Jumala ei tee asioita helpoiksi omissa silmissään viisaille tuntea Hänen suunnitelmaansa. Muista, että Jeesus puhui vertauksilla, jotta Israelia johtavat paholaisen pojat ymmärtäisivät, mitä Hän opetti (Luuk. 8:10).

Samalla tavalla Herra ei halua olentojen, jotka nyt hallitsevat kansakuntia tietävän asioita, jotka ovat vielä verhon takana. Jos he tietäisivät, kuinka asiat tulevat menemään, he yrittäisivät muuttaa niitä niin, että ne eivät menisi, kuten on kirjoitettu. Pelkästään lukemalla kirjoituksia, joihin heillä oli pääsy, saatanalliset maailman hallitsijat yrittivät tehdä sitä Vanhan Testamentin aikoina. Pelkkä kirjoitusten lukeminen ei kuitenkaan antanut heille ymmärrystä. Jumalan sanassa oli kätkettynä mysteerejä, joita he eivät voineet ymmärtää. Se jatkuu edelleen.

Jos saatanalliset hallitsijat todella tietäisivät, milloin Herran Päivä tulee, he olisivat paremmin valmistautuneita vastustamaan Jumalan enkeleitä, jotka toteuttavat Hänen suunnitelmansa. Jokainen hyvä kuningas, ennen kuin käy sotaan vihollisen valtakuntaa vastaan, ensin salaisesti poistaa itselleen uskolliset alamaiset, jotta he eivät joutuisi panttivangiksi (tempaus). Sitten hän potkii ulos omasta valtakunnastaan viholliselle uskolliset, etteivät he kapinoisi (Ilm. 12 7-9).

Kohta 1. Tess. 5:4 osoittaa, että epäuskoiset ovat pimeydessä ja Herran Päivä tulee heidän päällensä kuin varas. Se sanoo, että tuohon aikaan he sanovat, rauha ja turvallisuus. Jeesus sanoi, että se olisi niin kuin Nooan päivinä ja Lootin päivinä. Ihmiset olivat täysin tietämättömiä, että tuomio oli tulossa. Se tuli yhtäkkiä ja odottamatta.

Tämä teksti tekee eron uskovien kohdalla. Se sanoo, että uskovat eivät ole pimeydessä, niin että se päivä yllättää heidät kuin varas. On siis selvää, että tosi uskovat tietävät yleisen ajan ja valvovat ja odottavat lunastustaan. Maailma kuitenkin on täysin tietämätön. Tämä on epäuskoisen maailman tila tänä päivänä.

Suuri osa tarkkoja yksityiskohtia, kuinka Herran Päivä toteutuu, todennäköisesti pakenee uskovia, mutta kaikki kirjoitusten yksityiskohdat täyttyvät täsmälleen, niin kuin Jumala tarkoitti niiden täyttyvän. Raamatunprofetian opettajat eivät välttämättä oleta, että se tulee menemään näin.

Monet Raamatun profetian opettajat ovat todella vartijoita muurilla. Nämä erehtyvät luulemaan, että pölyn näkeminen horisontissa kelpuuttaa heidät antamaan seurakunnalle kaikki tulevan taistelun yksityiskohdat.

Minua naurattaa, kun katselen niin kutsuttujen raamatunprofetian asiantuntijoiden opettavan omia olettamuksiaan, ikään kuin ne olisivat evankeliumin totuutta. Monet ”asiantuntijoista” eivät ole yhtä mieltä muusta, kuin että aika on lyhyt ja että heidän täytyy myydä ihmisille jotakin. He kaikki näkevät, että taistelu on tulossa pimeyden voimia vastaan, mutta jokainen keksii oman ainutlaatuisen kirjoituksensa myytäväksi.

Yksi hyvä esimerkki on Jack Van Impe. Tarkoitukseni ei ole haukkua Jackia, mutta hän on katsotuin raamatunprofetian opettaja mediassa. Van Impe on vartija, joka on varoittanut kansaa vuosikymmenien ajan. Se on kiitettävää. Van Impe on kuitenkin yli 50 vuotta opettanut myös yksityiskohtia, kuinka se kaikki toteutuu. Hänen yksityiskohtansa, kuinka se kaikki toteutuu ja milloin, ovat jatkuvasti ja johdonmukaisesti pielessä. Hän ottaa kirjoituksia ulos asiayhteydestään saadakseen ne sopimaan omiin mielipiteisiinsä ja olettamuksiinsa.

Hiljattaisessa ohjelmassa havaitsin, että Van Impe opetti, että Hesekiel 38 luvun sota, Psalmin 83 sota, Idän kuninkaiden hyökkäys ja Harmageddon, täyttyvät kaikki, kun Venäjä hyökkää Israeliin. Minä en näe, että Raamattu missään opettaisi sellaista olettamusta.

Toisin sanoen se, mitä Jack sanoo, on kehitelty hänen omista olettamuksistaan. Luulen, että raamatullisesti lukutaidoton ei tiedä eroa. Kuitenkin, jos kristityt todella lukisivat kontekstissaan Raamatun tekstit, joita Van Impe lainaa, heidän pitäisi nähdä, että Jack sekoittaa omenia ja appelsiineja kaupustellakseen viimeisintä keitostaan, että ahdistus alkaa ensi vuonna ja että Venäjä on nyt valmis aloittamaan sen kaiken.

Van Impe’n olettamus käynnistyi kohta, kun Venäjä muodosti Neuvostoliiton, mutta kun Neuvostoliitto ei toiminut, niin olettamus siirrettiin Putin’iin. Venäjä voi tulla alas Israelia vastaan jossakin vaiheessa, mutta Van Impe’n olettamukset siitä, kuinka nämä tapahtumat menevät, eivät ole kovin järkeviä Raamatun tekstin kannalta.

On satoja muita esimerkkejä raamatunprofetian opettajista, jotka opettavat olettamuksiaan ja keksittyjä mielipiteitään, ikään kuin ne olisivat erehtymättömiä totuuksia. Voi näyttää, että itsekin teen sitä joskus, mutta tavallisesti annan perustelun sille, mitä uskon, tai esitän vain ajatuksia herättävän argumentin ihmisille pureskeltavaksi. Yleensä en ole dogmaattinen. Jos olen, niin ota se suolarakeen kanssa.

Suuri osa raamatunprofetiaa ei ole niin selvää (cut and dry), kuin useimmat profetianopettajat johtavat sinua uskomaan. Näyttää, että kun kirjailija julkaisee kirjan raamatunprofetiasta, hän sitten puolustaa sitä, ikään kuin opetus olisi erehtymätöntä totuutta. Onko joku profetiakirjailija koskaan sanonut sinulle, että se, mitä hän opetti, olikin pielessä? On joitakin, mutta heitä on vähän. Useammin seuraa jatkokirja, joka sanoo saman asian eri sanoilla.

Minulla on uutisia. Niillä, jotka opettavat raamatunprofetiaa, on samat tekstit, jotka ovat kaikkien toistenkin saatavilla. Heidän tulkintansa eivät ole erehtymättömiä. Eivät läheskään! He voivat kuulostaa vakuuttavilta, kunnes tulee joku toinen, joka kuulostaa vielä vakuuttavammalta. Kukaan, joka väittää tietävänsä kaiken raamatunprofetiasta, ei ole sellainen, jota kristittyjen pitäisi uskoa.

Ehkä Jumala ei ole tehnyt Raamatun profetiaa täysin selväksi, koska Hän ei halunnut tehdä sitä täysin selväksi. Erilaisille tulkintamahdollisuuksille on todennäköisesti syy. Se voi olla totta myös koskien muita ristiriitaisia teologioita. Ihmiset tulevat liian ylimielisiksi (presumptuous). Heillä on taipumus laittaa Jumala laatikkoon, joka todellisuudessa on heidän itsensä suunnittelema.

Tässä pari esimerkkiä, kuinka voimme olla ylimielisiä: Opettaako Raamattu tempausta ennen vihaa, jossa kaikki seurakunnat poistetaan maan päältä? Ja jos, niin miksi vain yksi seitsemästä seurakuntamallista on mainittu Ilmestyskirjassa ahdistuksesta pelastuvana (Ilm. 3:10)?

Se, mikä oli ainutlaatuista tuolle seurakuntamallille, oli, että he valvoivat ja odottivat Herran paluuta ja miellyttivät Jumalaa. Samaa voidaan sanoa vedenpaisumusta edeltävistä esikuvista. Eenok vietiin elävänä taivaaseen ennen tulvatuomiota, koska vaelsi Jumalan kanssa. Muut kuolivat tulvassa, mutta muutamia pelastettiin tulvan läpi kansoittamaan maa uudelleen. Sama tulee tapahtumaan Herran Päivän tuomiossa.

En ehdota osittaista Kristuksen ruumiin tempausta. Sanon, että monet itseään uskovina pitävät eivät Tempauksen hetkellä ole lainkaan Kristuksen hengellisessä ruumiissa. He eivät tule menemään siinä. He eivät vaella Jumalan kanssa, kuten Eenok. Heissä ei ole Pyhää Henkeä. Silti monet heistä pelastuvat ahdistuksen tulien kautta. Ovatko vihanajan uskovat osa seurakuntaa, vaikka jäävät tempauksesta? Siltä näyttää. Näkemys, että tempaus tapahtuu ennen vihaa, on oikea ja niin myös näkemys, että uskovat menevät ahdistuksen läpi. Molemmat toteutuvat. Se, mitä uskot sen ajoituksesta, tulee sinun omasta näkökulmastasi.

Olettakaamme, että Aabraham uskoi hänelle annettujen lupausten toteutuvan, vaikka hylkäisi, mitä YHWH käski hänen tehdä. Olisiko YHWH tehnyt Aabrahamin kaikkien uskovien Isäksi, vaikka Aabraham olisi kapinoinut YHWH:ta vastaan sen jälkeen, kun alkuperäinen lupaus annettiin? Enpä usko. Luulen, että YHWH olisi aloittanut uudelleen jonkun toisen kanssa, kuten uhkasi tehdä Mooseksen kanssa.

Aabrahamin lasten tuli olla ainutlaatuinen pappiskansa, joka luottaisi Jumalaan ja eläisi uskosta. Heidän tuli olla kansojen valo. Jumala ei olisi milloinkaan suvainnut kapinallisia. Hän osoitti sen eksoduksessa. Lupaus annettiin kaikille Jaakobin jälkeläisille, mutta ne, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan erämaassa, eivät eläneet niin kauan, että olisivat nähneet luvatun maan. Tämä kaikki, että Jumala tiesi Aabrahamin olleen uskovaisten Isä ennen maan perustamista, on tietysti oletettua.  Silti ennaltamäärääminen ja vapaa tahto ovat molemmat voimassa. Jos Aabraham olisi kapinoinut Jumalaa vastaan, hän olisi saanut kestää seuraukset.

Yksi syy ristiriitaisiin teologioihin, jotka kaikki näyttävät perustuvan Raamattuun, on, että ne voivat olla tarpeen. Jumalan tiet eivät ole ihmisten teitä. Meidän ei pitäisi olla liian kärkkäitä olettamaan (too presumptuous, voidaan kääntää myös: liian röyhkeitä. Suom. huom.) jotakin. Jumalaa ei laiteta ihmistekoiseen laatikkoon. Hän tekee, niin kuin Häntä miellyttää. Älä oleta olevasi yksi YHWH:n pelastamista, jos olet yksi niistä, jotka kapinoivat Häntä vastaan. Samalla tavalla meidän ei pitäisi olettaa, että olemme menossa tempauksessa ennen vihaa, jos tunnustimme Jeesuksen suullamme, mutta rakastamme sydämessämme sitä, minkä Jumala tuomitsee.

Saatat muistaa, että Vanhan Testamentin YWHW ja Jeesus ovat sama olento. YHWH:n ei tarvinnut tulla lihaksi, ryhtyäkseen sosiaaliseen interventioon, joka tekisi Hänet armollisemmaksi ihmisille. Hän oli aina armollinen. Jeesus näytti meille Jumalan. Hän ei muuttanut eikä korvannut Jumalaa. Jeesus ei ole Jumalan pehmeämpi feminisoitu versio, jonka löydämme monissa kirkoissa.

Älä oleta, että voit hyljätä YHWH:n ja olla yksi tottelemattomuuden lapsista ja silti pelastettu, koska rukoilit syntisen rukouksen. Tämä on ihmisen ajattelua eikä Jumalan. Raamattu käskee ahkeroimaan pelolla ja vavistuksella, että pelastuisimme, koska, jos Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka tekivät syntiä, Hän ei säästä sinuakaan, jos sinun havaitaan olevan kapinassa Häntä vastaan.

Mitä siis sanon? Ei aavistustakaan, mutta luulen, että se täytyy sanoa. On varmaa, että Jeesus pelastaa ne, jotka luottavat Häneen, mutta älä ole liian kärkäs olettamaan, että Hän valitsee tehdä sen. Sinun on valittava vastaanottaa Jeesus Herranasi ja se valinta vaatii jonkinasteista kuuliaisuutta Hänelle Herranasi, vaikka olisit aivokuollut.

Samoin on raamatunprofetian suhteen. Jumala noudattaa omaa käsikirjoitustaan, mutta Hän ei voi noudattaa käsikirjoitusta, jonka raamatunprofetian opettajat kirjoittivat tulkitessaan ja keksiessään teorioita Hänen kirjoittamastaan. Tee parhaasi selvittääksesi ristiriitoja ja teologioita, mutta älä oleta, että olet ainoa sitä tekevä kristitty, äläkä, että Jumala on velvoitettu toimimaan minkään olettamuksemme mukaan. Voisi valita uskoa jotakin, jota toiset eivät voi hyväksyä. Se on ok. Emme pääse yksimielisyyteen kaikissa asioissa.

Jos jotkut nykyajan raamatunprofetian mediaopettajista uskoisivat puoletkin siitä, mitä opettavat seuraavan vuoden tai parin sisällä tulevasta lopusta, he eivät pyytäisi rahaa profetiaimperiuminsa rakentamiseen, eivätkä nyt kirjoittaisi tai suunnittelisi jatkoa kirjoilleen. He spekuloivat raamatunprofetialla elääkseen. Useimpia heistä väärässä oleminen ei pysäytä.

Olkaamme armeliaita niille, jotka eivät ehkä näe asioita samalla tavalla, kuin jotkut meistä ylimielisistä (presumptuous) ihmisistä tietävät sen tapahtuvan. Meilläkin voi olla siitä väärä käsitys. Voisi olla, että riitelevät näkemykset edustavat saman totuuden eri puolia ja että Jumala halusi tuon epäselvyyden kirjoituksiin, jotta paholaisen lapset jäisivät täysin hämmentyneiksi ja kadotetuiksi, eivätkä koskaan tulisi tietoon pelastuksesta, eivätkä tietoon Perillisen tulemuksen tapahtumista, kun Hän ottaa maan haltuunsa.

Oletko nyt täysin sekaisin? Minä tiedän olevani katsottuani useita raamatunprofetian opettajia YouTubelta!

Read Full Post »

The Rapture Will Occur Before The Tribulation
By Daniel Payne, 11.8.2019, suom. SK

Sukupolvien ajan todelliset uskovat – hengestä uudestisyntyneet – ovat odottaneet Vapahtajan ilmestyvän yhtäkkiä pilvissä heidän yläpuolellaan ja vapauttavan heidät maallisista koettelemuksista.

Monia näistä valppaista uskovista on pilkattu kärsivällisyydestään ja toivostaan Herran Jeesuksen Kristuksen läheiseen paluuseen. Väärät opettajat, jotka joko eivät ymmärrä Jumalan sanaa, tai kieltävät sen, ovat johtaneet hyökkäystä ennen ahdistusta tapahtuvaa tempausta vastaan.

Kuinka voi kukaan – luettuaan ja uskottuaan Jumalan Sanan – päätellä, että tempaus tapahtuu ahdistuksen vihan ja kauhujen jälkeen, eikä aikaisemmin?

Jumalan Sanahan kertoo tapahtumien järjestyksen päivänselvästi:

Ensin…

“…sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1. Tess. 4:17).

Sitten – vain kaksi jaetta myöhemmin:

“…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. (1. Tess. 5:2-3).

Tempaus: (1. Tess. 4:17) ennen ahdistusta: (1. Tess. 5:2-3).

Siis ensin ”meidät temmataan ylös yhdessä – pilvissä”. Sitten yhtäkkiä ”turmio tulee heille” – ei meille.

Jakeessa 4 Paavali oli juuri paljastanut tempauksen tessalonikalaisille. Sitten vain kaksi jaetta myöhemmin hän vastaa ilmeiseen kysymykseen, milloin tempaus tapahtuisi:

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa” (1. Tess. 5:1).

On selvää, että tempaus tapahtuu ennen kaikkea ahdistuksen (Herran päivän) hävitystä, muutoinhan Paavali ei olisi keskittynyt siihen tosiasiaan, että Herran päivä saapuu kuin varas yöllä.

Paavali yhdisti tempauksen ajankohdan Herran päivän saapumiseen.

Mitä merkitystä olisi Herran päivän äkillisellä saapumisella, jos tempaus tapahtuisi sen lopussa? Muista, että Paavali oli vielä tempausaiheessa sanoessaan, että Herran päivä saapuu yhtäkkiä ja odottamatta kuin varas niille, jotka eivät ole valmiita.

Jos tempaus tapahtuisi ahdistuksen lopussa, niin Paavali olisi puhunut tapahtumista, jotka tapahtuvat silloin (kosmisista merkeistä jne.).

Hän sanoi, että valmiiden ja valvovien – todellisten uskovien – ei tarvitse olla huolissaan Herran päivän hävityksen saapumisesta. Meidän ei tarvitse huolestua ahdistuksen tuomiosta, koska emme ole silloin täällä.

Jos Paavali opetti, että tempaus tapahtuu ahdistuksen lopussa, niin 1. Tess. 5:2 kuuluisi jotenkin näin: ”Sillä te itse tiedätte hyvin, että Herran päivä kestää seitsemän vuotta, joten…” tai ”vihan aika Herran päivänä kestää seitsemän vuotta, kuten on puhuttu Danielin kautta…”

Paavali ei kuitenkaan puhunut mistään ahdistuksen aikana tapahtuvasta tapahtumasta, tai kuinka kauan ne kestävät; Paavali puhui vain Herran päivän saapumisesta. Silloin on selvää, että tempauksella ei ole mitään osaa ahdistuksen aikana, puhumattakaan sen jälkeen.

”…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä” (1. Tess. 5:2).

Meitä käsketään valvomaan ja olemaan valmiita tempaukseen, kun kohtaamme Vapahtajamme kasvoista kasvoihin ja kun:

…kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10).

Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas… Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit… Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Tess. 5:4, 6, 9).

Nyt liittyen Paavalin toiseen kirjeeseen tessalonikalaisille:

Ilmeisesti väärät opettajat olivat käyttäneet Paavalin ensimmäisen kirjeen opetusta tempauksesta ja sen Herran päivän saapumiseen liittyvää ajoitusta tekosyynä ahdistaa heidät tunteettomaan petokseen.

Heidät oli petetty uskomaan, että vaino, jota he olivat kärsimässä, oli tosiasiassa todellinen ahdistus eli Herran päivän viha. Heidät oli peloteltu uskomaan, että ahdistus oli jo alkanut.

(Sivuhuomautus: Tämä julma taktiikka on vulgaaristi samanlainen kuin se, jota tänä päivänä käyttävät ne, jotka näyttävät nauttivan niiden meistä naurunalaiseksi tekemisestä, jotka uskovat oppiin ennen vihaa tapahtuvasta tempauksesta. Aivan kuten Tessalonikan väärät opettajat tiesivät hyvin, että tessalonikalaisille oli opetettu tempauksen tapahtuvan ennen Herran päivän saapumista, niin myös tämän päivän väärät opettajat tietävät, että myös meille on opetettu tempauksen tapahtuvan ennen ahdistusta.

Kumpikin kategoria julmasydämisiä opettajia yrittää pettää Vapahtajansa paluuta odottavia uskomaan, että he jäävät pois kokoontumisesta kohtaamaan Herra yläilmoissa ennen ahdistusta. Tämän seurauksena meidän on sitten kärsittävä maailmalle kuuluva Jumalan ahdistuksen tuomion trauma ja tuska, maailmalle, joka tällä hetkellä hylkää Hänen pelastuksensa ja kansansa Israelin oikeutuksen.

He rakastavat pilkkaamistamme ikään kuin jonkinlaisena tyydytyksenä itselleen siitä, että meidät narrataan uskomaan, että meidän onkin kestettävä ahdistuksen viha, aivan kuten väärät opettajat tekivät Tessalonikassa).

Kuinka voi olla, että väärien opettajien oli niin helppoa pettää tessalonikalaiset? Koska he kärsivät jo vainoja ja ahdistuksia, joiden väärät opettajat olivat kertoneet olevan merkkejä, että ahdistus on jo alkanut.

…niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä” (2. Tess. 1:4).

Paavali aloitti lohdutuskirjeensä heille – 2. Tessalonikalaiskirje – kiittämällä heidän ”kärsivällisyyttään ja uskoaan” kaikissa heidän ”vainoissaan ja ahdistuksissaan”. Sitten hän jatkoi puhuen levosta, jonka uskolliset tessalonikalaiset saavat aikana, jolloin, Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille”, jotka vainoavat heitä (2. Tess. 1:7-8).

Ymmärtääksemme mitä Paavali tarkalleen opetti tessalonikalaisille Herran päivästä – että pitäisikö heidän käydä se läpi vai temmataanko heidät ennen sitä – niin asettakaamme jokainen tessalonikalainen toiseen kahdesta seuraavista ryhmistä 1 ja 2.

  1. Kokoaminen ahdistuksen jälkeen (Post-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille ja he uskoivat, että heidän olisi jotenkin kestettävä koko ahdistuksen (Kristuksen päivä, Herran päivä) läpi, selvittävä siitä (ollakseen elossa kokoontumista varten yläilmoissa) eikä otettava Pedonmerkkiä. Heidän olisi odotettava kokoamistaan kohtaamaan Herra yläilmoissa vasta sen jälkeen, kun ahdistus päättyy.
  2. Kokoaminen ennen ahdistusta (Pre-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille, että heidät koottaisiin yhdessä yläilmoihin olemaan Herran kanssa ikuisesti ennen kuin Ahdistus (Kristuksen päivä, Herran päivä) alkaa.

Jälleen me tiedämme Paavalin kirjeestä, että tessalonikalaiset todella uskoivat jo olevansa Ahdistuksessa. Jos he kaikki kuuluivat em. ryhmään yksi – ja koska uskoivat, että Ahdistus oli jo alkanut – niin miksi he olivat järkyttyneitä (ennen kuin Paavalin toinen kirje saapui), että Kristus oli varmasti palaamassa alle seitsemässä vuodessa ja lopettaisi heidän Ahdistuksen kärsimyksensä?

Saatat sanoa, että he olivat järkyttyneitä siitä, että heidän olisi silti vielä kestettävä jäljellä olevat Ahdistuksen vaikeudet ja siksi he olivat niin huolissaan. Se on täysin järkevää, jos ei oteta huomioon yhtä asiaa…

(Muista, että puhumme tässä edelleen em. ryhmästä 1.)

Miksi sitten se olisi heille lohdutus ja helpotus, jos Ahdistuksen kello ei olisi jo alkanut tikittää aikaa heidän Vapahtajansa paluuseen? Kuinka voi se tosiasia, että Ahdistus ei ollut vielä alkanut – kuten Paavali kertoo heille toisessa kirjeessään – ja että nyt Herran paluu olisi vieläkin kauempana, olla mikään välitön lohdutus heille? Varsinkin, kun Herran päivän todelliset kauhut voivat edelleen tulla milloin tahansa?

Kuinka on niin lohdullista tietää, että Herran päivä ei ole vielä alkanut, vaikka joudut vielä olemaan läsnä maan päällä läpi hävityksen ajan, kun se lopulta alkaa? Siinä vain ei ole mitään järkeä.

On paljon todennäköisempää, että he kuuluivat ryhmään 2, ja olivat järkyttyneitä siitä, että Kristus oli jo palannut ja he menettivät ”kokoontumisemme Hänen tykönsä” ja että Hän jätti heidät jäljelle kärsimään Ahdistuksen.

Suuri lohdutus heille ei silloin olisi se, että Ahdistus ei ole vielä alkanut ja että se voi silti saapua milloin tahansa, vaan että Herra Jeesus ei ollut vielä tullut ja tempaus voi edelleen tapahtua milloin tahansa.

Ensimmäisen tessalonikalaisille lähettämänsä kirjeen mukaisesti Paavali yhdisti tempauksen ajoituksen (2. Tess. 2:1) Herran päivän saapumiseen:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi. (2. Tess. 2:1-3).

Paavali kertoi tessalonikalaisille, että Antikristus ”ilmestyy vasta ajallansa” (2. Tess. 2:6). Paavali yhdistää edelleen ahdistuksen ajan tempauksen jälkeiseen aikaan (”vasta ajallansa”). Hän kertoi tessalonikalaisille, että he voisivat tietää, että tempaus (2:1) ei ollut vielä tapahtunut, koska luopumus ja Antikristuksen paljastaminen eivät olleet vielä tapahtuneet.

Antikristus paljastetaan – niille, jotka lukevat, tai ovat lukeneet Raamattua – heti, kun hän vahvistaa rauhansopimuksen Israelin kanssa. Monta väärää ehdokasta on tullut sukupolvien saatossa, mutta vain yksi paljastetaan, joka täsmälleen vastaa Raamatun kuvausta.

Paavalin pääpainotus ei ollut, että tessalonikalaisten olisi tarkkailtava ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia; hän keskittyi ensisijaisesti siihen, että he olisivat tietoisia yksityiskohdista, jotka tapahtuvat ennen ahdistusta (2. Tess. 2:3; 5-7).

Sitten hän selittää, mitä tapahtuu tempauksen jälkeen, alkaen jakeessa 8:

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2. Tess. 2:7-8).

Sitten, kun Paavali selittää joitakin Ahdistuksen ajan tapahtumia, hän muistuttaa tessalonikalaisia, että heidän ei tarvitse kestää sellaisia tapahtumia:

Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen” (2. Tess. 2:13).

Mielenkiintoista on, että yllä olevassa jakeessa ”pelastusta” tarkoittava kreikan sana on ”soteria”. Sen tarkka merkitys määräytyy ympäröivän kontekstin perusteella.

Sama sana “soteria” löytyy jakeesta Fil. 1:19:

Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla.”

Paavali vakuutti filippiläisille, että heidän rukouksensa olivat riittävän voimakkaita vaikuttamaan hänen pakonsa Rooman vankilasta.

Paavali ei puhunut mistään suurista taivaallisista (celestial) tapahtumista, jotka välittömästi edeltäisivät Herran paluuta pyhillensä tempauksessa (luvussa 1. Tess.4). Kuitenkin, kun Herra palaa pyhiensä kanssa, niin on oleva suuria kosmisia merkkejä ja ihmeitä:

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa ja tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Matt. 24:29-30).

Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia…” (Juuda 1:14-15a).

Lopuksi, Jumalan sana ajoittaa tempauksen tapahtuvaksi nimenomaan ennen ahdistuksen tuomion saapumista.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä tarkkailemaan vain itse Jeesusta Kristusta, eikä monia ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä myös siihen, että kun odotamme Hänen paluuta, meidän ei pitäisi antautua väärien opettajien harhoille, jotka lisääntyvästi sanovat, että Hän ei ole tulossa.

Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet (2. Piet. 3:1-2).

Mihin Herran käskyyn Pietari viittaa?

Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.(Matt. 24:42-44).

Herra Jeesus kehottaa meitä jälleen Ilmestyskirjassa pysymään lujina ja odottamaan Hänen paluutaan:

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat (Ilm. 3:10).

Jeesus kiittää meitä kestävyydestämme pitäessämme kiinni perinteisestä toivostamme hänen läheiseen paluuseensa. Sitten Hän kertoo kruunusta, jonka saamme, jos jatkuvasti rakastamme, toivomme ja odotamme Hänen pikaista paluutaan:

Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm. 3:11).

Paavali kuvailee tätä samaa kruunua:

Tästedes on minulle tallelle pantu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, sinä päivänä minulle antaa, mutta ei ainoastansa minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestystänsä rakastavat (2. Tim. 4:8, Pyhä Raamattu 1776).

Paavali kehottaa meitä jälleen pysymään lujina opetuksissaan tempauksen toivostamme:

Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme” (2. Tess. 2:15).

Myös Pietari kehottaa meitä pysymään keskittyneinä Jeesuksen paluuseen eikä antaa periaatteettomien miesten väärien opetusten pettää meitä:

Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ‘Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3-4).

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne” (2. Piet. 3:17).

Emme voi antaa pahuuden, joka on nopeasti sulkeutumassa ympärillemme, saada meitä menettämään tempauksen toivoamme tulemalla väärien opettajien eksyttämiksi. Meidän on jatkettava kestävinä riippumatta siitä, kuinka kauan meidän on odotettava, samalla kun jatkamme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen läheisen paluun toivossa ja rakkaudessa.

Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ‘Totisesti, minä tulen pian’. Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20).

Read Full Post »

Older Posts »