Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART TWO
1.11.2020 T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 1)

Osassa 1 tarkastelimme, mitä Raamattu kertoo tapahtuvan lopunaikoina juuri ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta ja sen aikana. Keskityimme ensisijaisesti maailmaan – toisin sanoen niihin, jotka ovat hylänneet raamatullisen kristinuskon, Jeesuksen Kristuksen ja Hänen tarjoamansa pelastuskeinon, jonka Hän on hankkinut kaikille niille, jotka haluavat hyväksyä sen. Huomautimme, että ne, jotka hylkäsivät Kristuksen keinon ihmiskunnalle olla sovitettu Luojansa kanssa, kääntyivät mystiikkaan panteismin muodossa. He korvasivat todellisen ja elävän Jumalan, Luojamme, itsellänsä (Room. 1). He ovat uskoneet valheen, jota Saatana oli käyttänyt pettämään Eeva (ks. 1. Moos. 3) ja heitä valmistetaan hyväksymään Antikristuksen väite, että hän on Jumala, kuten toinen Tessalonikalaiskirje sanoo:

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2. Tess. 2:3-4)

Puntaroimme Samuel Andrews’in kirjoituksia hänen kirjassaan Christianity and Anti-Christianity in their Final Conflict ja hänen menetelmäänsä tutkia lopun aikoja koskevia Raamatun tekstejä. Hän tarkasteli nähdäkseen, josko se, mitä Raamattu sanoi tapahtuvan, olisi jossakin määrin ilmenemässä hänen omassa ajassaan. Hän löysi esimerkkejä melkein jokaisesta petoksesta, joista Raamattu varoittaa. Ainoa ero hänen aikansa ja meidän aikamme välillä on, että maailma ja paholainen ovat kasvattaneet näitä valheita valtavasti. Siitä, mikä oli vasta alkamassa tulla esiin 120 vuotta sitten, on tullut räikeää nyt. Uskon, että sananparsi ”hidden in plain sight” (piilotettu selvästi näkyville) kuvaa parhaiten tapahtuvaa.

Itämaisen mystiikan, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden uskomukset ovat lähestulkoon syrjäyttäneet perinteiset kristilliset käsitykset Lännessä. Yksi sadoista ”näkyville piilotetuista” esimerkeistä on Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys (NMKY, YMCA). Siitä on tullut suosittu keskus joogakursseille. Useimmat tänä päivänä eivät osaisi kertoa, mitä kirjaimet YMCA tarkoittavat ja monet arvelevat, että Y varmaan tarkoittaa Yoga. Tämän päivän teini-ikäiset eivät ole tietoisia itämaisten uskonnollisten termien hengellisestä pohjasta, joita ovat lisänneet sanastoonsa (esim. karma, mantra, avatar, diva, guru, nirvana). [Kotimaasta todettakoon, että Suomen ev.lut. kirkon sisälle ajetaan joogaa, mindfulnessia jne. hyvin voimakkaasti. Ne, jotka eivät sitä sulata, leimataan vanhanaikaisiksi ja jälkeenjääneiksi. Pari tuoretta esimerkkiä tässä ja tässä.]

Osassa 1 keskityimme lähinnä maailmaan, jota vedettiin panteismiin, uskoon, että kaikki ja jokainen ovat Jumala. Tämä on ennakoitavissa oleva tulos, joka johtuu siitä, että maailma hylkää Jeesukseen Kristuksen ja siitä, että sitä sen vuoksi vedetään Antikristuksen uskontoon. Tässä artikkelissa tarkastelemme lyhyesti, millaiseksi kristikunnan tila oli tullut maailman vaikutuksesta Samuel Andrews’in päivinä ja sitten vertailun vuoksi tarkastelemme tämän päivän seurakunnan tilaa.

Andrews viittaa lukuun Ilm. 2, jossa Jeesus puhuu Efeson seurakunnalle. Vaikka seurakunta teki monia hyviä tekoja, Jeesus nuhtelee sitä: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.” Andrews yhdistää seurakunnan ajautumisen pois rakkaudestaan Jeesusta kohtaan luopumukseen: ”Siten se on ensimmäisen rakkauden menetys, ei opilliset harhat, josta löydämme uskosta luopumisen juuren ja avaimen seurakunnan koko myöhempään historiaan. Sitten alkoi tuo hengellinen ero Päästä, joka ei voi loppua, ennen kuin ensimmäinen rakkaus on saatu takaisin.”

Hän määrittelee luopumuksen: ”Luopumus eli pois putoaminen (falling away) … tarkoittaa yleensä putoamista pois jostakin annetusta normista; loikkausta. Tässä se tarkoittaa putoamista pois Jumalan asettamasta seurakunnan todellisesta asemasta. Tämä yleinen merkitys jättää määrittelemättä luopumuksen eli pois putoamisen asteen, onko se totuuden täydellinen vai osittainen kieltäminen. Apostoli [Paavali] erottaa luopumuksen kaksi muotoa, joista toinen on kristinuskon korruptoituminen, toinen sen ehdoton hylkääminen. Pois putoamista, joka alkaa rakkauden menetyksestä, ei tule rajoittaa oppiin; se käsittää koko hengellisen elämän; ja siten seurakunnan koko ulkoisen järjestyksen.”

Kun Jeesus puhuu seurakunnille Ilmestyskirjassa, Hän tekee sen seurakunnan Päänä. Hän puhuu ruumiilleen. Kun ruumiin rakkaus Häntä kohtaan vähenee, myös sen kuuliaisuus Häntä kohtaan vähenee, minkä seurauksena ruumis tekee omia asioitaan alistumatta Jeesukselle, seurakunnan Päälle.

Näin luopumus turmelevassa merkityksessään kehittyy. Se on totuuden hylkääminen sen kautta, että lakataan rakastamasta ja noudattamasta Herramme ja Vapahtajamme ohjeita. Andrews tunnisti paljon siitä, mikä oli vaikuttanut hänen aikansa seurakuntaan. Kyse oli seurakunnasta maailmassa ja maailmasta seurakunnassa, minkä kaiken oli aiheuttanut huomaamaton ajautuminen pois Päästä: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse” (Hepr. 2:1).

Pään kehotusta ”sitä tarkemmin ottaa vaari” ei huomioitu silloin – eikä nyt. ”Kulkeutumisesta” on siksi tullut ajassamme massiivinen hengellinen maanvyöry, joka hautaa Jumalan Sanan totuuden kaikilla mahdollisilla demonisesti suunnitelluilla tavoilla – siltä se ainakin näyttää. Jos olet seurannut The Berean Call’ia kohtuullisen kauan, tai jopa vuosikymmenen ennen TBC-palvelutyön alkua vuonna 1992, niin olet epäilemättä tutustunut kirjaan The Seduction of Christianity (1985). Näin ollen olet tullut tietoiseksi useammista seurakuntaa saastuttavista harhaopeista ja vääristä opettajista, kuin mistä useimmat kristityt todennäköisesti välittävät tietää. Se voi olla toisinaan hieman masentavaa – eräänlaista suouintia. Se on usein verkkaista hommaa, kun inhottavat iilimadot tarttuvat kehoosi ottamaan kyytiä – ja lounaan. Niinpä säästän sinut harhaoppien luettelemiselta, koska ne täyttäisivät nopeasti tämän artikkelin.

Toisaalta siinä, mitä Herra on antanut meille mahdollisuuden tehdä, on paljon kehotusta ja rohkaisua. Loppujen lopuksi minä en ole se, joka sanoi: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” (Matt. 24:4). Tai: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Tai: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3). Tai: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.” (Apt. 20:29-31). Tai koko Juudan kirje! Tai: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8). Joten se ei koskaan käy tylsäksi, vaikkakaan luopumuksen ajat eivät ole mukavia.

Jos olet ollut epävarma luopumuksesta ja ajattelusi on enemmän ”positiivisilla” linjoilla, kuten odotettavissa oleva maailmanlaajuinen herätys ja kansallinen parannus – ja edellä mainitut jakeet eivät anna sinulle rauhaa – niin Raamattu antaa meille kymmenittäin lisää. Sen sijaan, että haluaisin arvioida tämän ajan harhaoppien paljoutta, haluan jakaa näkökulman, jota Samuel Andrews’in kirjan nimi kannustaa minua miettimään.

Jälleen kerran kirjan nimi on: ”Christianity and Anti-Christianity in Their Final Conflict” (Kristinusko ja antikristillisyys lopullisessa konfliktissaan). Tämä saa minut uskomaan, että nuo kaksi entiteettiä jatkavat taistelua, kunnes Jeesus palaa tuhoamaan kaikki ne, jotka Saatana on koonnut Häntä vastaan. Saatana kooten joukkonsa vetää heitä petostensa, juoniensa, huijaustensa, viettelystensä, valheidensa, Raamatun vääntelemistensä, väärien profeettojensa ja opettajiensa, kulttiensa, ihmisen himoihin ja etenkin ihmisen egoon vetoamistensa moninaisuudesta, joita kaikkia hän käyttää saattamaan heidät ansaan.

Nuo petokset ovat vanginneet, ei vain ne, jotka ovat hyljänneet Kristuksen, vaan myös uskovat, jotka Saatanan, ”valon enkelin”, petokset ja hänen valheellisten merkkiensä ja ihmeidensä paljous ovat kietoneet pauloihinsa. Tavoitteeni on osoittaa, kuinka toisiinsa liittyviä vastustajan näennäisesti erilaiset petokset ovat ja kuinka ne yhtyvät edistäessään Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan kehittymistä ja hyväksymistä.

Aloittakaamme roomalaiskatolisesta kirkosta, joka on täynnä antikristuksen valtakuntaa tukevia olennaisia asioita. Ensinnäkin se näkee itsensä kristikunnan päänä. Sen paavia kutsutaan Kristuksen sijaiseksi (Vicar of Christ), mikä tarkoittaa Kristuksen inhimillistä edustajaa maan päällä. Sen eskatologia on amillenniaalinen (tuhatvuotisen valtakunnan kieltävä). Se on korvannut Israelin ja yrittänyt perustaa Kristuksen valtakuntaa Rooman keisari Konstantinuksen ajasta lähtien, samalla kun paavit ovat hallinneet maailman valtakuntia.

Suuri osa katolisuudesta on mennyt mystiikkaan ja panteismiin erämaaisien, jesuiittojen Ignatius Loyolan ja viime aikoina buddhalaiskatolisen munkin, Thomas Mertonin, kuten myös johtavien evankelikaalien suosikkipapin, Henri Nouwenin, kautta. Suorempi yhteys panteismiin löytyy viimeisimmästä katolisesta katekismuksesta: ”Sillä Jumalan Poika tuli ihmiseksi, että me voisimme tulla Jumalaksi.” Ja: ”Jumalan ainosyntyinen Poika, joka haluaa tehdä meistä jumalallisuutensa jakajia, omaksui meidän luontomme, että hän, ihmiseksi tehtynä, voisi tehdä meidät jumaliksi.” Nämä lainaukset, jotka ovat virallisessa katolisessa katekismuksessa, ovat peräisin pyhältä Tuomas Akvinolaiselta ja pyhältä Atanasiukselta. [Lue myös artikkeli Vakava varoitus kristillisestä mystiikasta.]

On paljon muuta Rooman kirkkoa koskevaa, jonka voisi mainita, mutta haluan käsitellä tässä lyhyessä artikkelissa mahdollisimman monta ”täydellisen myrskyn” tekijää. Olen kuitenkin varma, että tajuat, että puoltatoista miljardia katolilaista ollaan valmistamassa vastaanottamaan Antikristuksen panteistinen uskonto ja valtakunta.

Siirrytään kirkko-organisaatioon, joka yrittää kilpailla Rooman kirkon kanssa vallassa ja rahassa – nimittäin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Mormonismin perustava uskomus on, että ihminen voi tehdä tiensä jumaluuteen. Kuten sanonta, jonka mormonijumalat muka välittivät ihmiselle, kuuluu: ”Sellainen kuin sinä olet, mekin olimme kerran. Sellaisia kuin me olemme, sinustakin tulee.” Brigham Young julisti: ”Herra loi sinut ja minut sitä varten, että tulisimme hänen itsensä kaltaisiksi Jumaliksi … tulemaan jumaliksi kuten taivaallinen Isämme” ja: ”Paholainen kertoi totuuden. En syytä äiti Eevaa kielletyn hedelmän syömisestä. Näin meistä tulee jumalia.”

Mormonit ovat ilmeisesti hyvin valmistautuneita hyväksymään Antikristuksen panteistiset valheet. He uskovat myös hallitsevansa maailmanhallitusta, joka perustetaan viimeisinä päivinä Jumalan valtakuntana maan päällä. Mikään ei ole liian haastavaa mormonien uskolle, koska he ovat vakuuttuneita, että mitä epärealistisemmalta ja epäkäytännöllisemmältä mormonien oppi heistä näyttää, sitä suurempi on heidän uskonsa, kun he kuitenkin uskovat siihen. Tähän sisältyy mormonien opetusten hyväksymisiä, joilla ei ole mitään raamatullista, arkeologista, kielitieteellistä, maantieteellistä tai antropologista näyttöä tukemaan niiden väitteitä.

Uskonsanan, menestyksen, ja parantumisen saarnaajien keskuudessa jumaluus on ollut merkittävä osa heidän juonimistaan. Kuten yksi heidän vaikutusvaltaisista johtajistaan julisti: ”Aivan kuten koirilla on koiranpentuja ja kissoilla kissanpentuja, niin Jumalallakin on pieniä jumalia.” Kenneth Copeland sanoo: ”Ihminen luotiin jumalaluokkaan. Olemme jumalaluokka.” Viime vuonna luentoni TBC-konferenssissa käsittelivät lähes 50 000 nuoren aikuisen aikaisempaa kokoontumista eräällä stadionilla Floridan Orlandossa. Kokoontumisen nimi oli Send (Lähetä). Julistettu tarkoitus oli lähettää nuoret ulos evankelioimaan maailmaa, alkaen lähiöstään, koulustaan, yhteisöstään, maastaan ja aina maan ääriin saakka. Mikä siinä voisi olla vialla?

Kokoontumisen järjestäjät olivat valtakuntadominionisteja, jotka edustivat YWAM:ia (Suomessa nimellä Missionuoret), Bethel-kirkkoa ja sen yliluonnollisen palvelutyön koulua, uutta apostolista uskonpuhdistusta (NAR) ja lukuisia Uskonsanan saarnaajia. Tapahtuman vanhin-johtajat esiteltiin ”väkevinä Jumalan miehinä”. Heidän joukossaan oli vääriä profeettoja ja vääriä opettajia, kuten Benny Hinn, Rodney Howard-Browne, Lou Engels, Bill Johnson ja Loren Cunningham.

Mitä sitten ovat valtakuntadominionistit? He uskovat, että Jeesus seurakunnan päänä on määrännyt ruumiin ottamaan maailman haltuunsa hänen ollessaan poissa fyysisesti ja heidän on perustettava Hänen valtakuntansa, jotta Hän voisi palata.

Ne, jotka ovat menneet tähän, kailottavat nyt maailmanlaajuista herätystä. Se on ollut niiden helluntailaisten ja karismaatikkojen kutsu, jotka olivat mukana 1940-luvun puolivälin Myöhäissateen Manifest Sons of God -liikkeessä ja myöhemmin Toronton siunauksessa, Brownsvillen herätyksessä, Kansas City -profeetoissa, IHOP:issa (International House of Prayer, Kansainvälinen rukoushuone) ja uudessa apostolisessa uskonpuhdistuksessa (NAR, New Apostolic Reformation).

Miksi? He uskovat, että maailmanlaajuinen kristillinen herätys asettaa heidät johtoon. Haastattelin erästä nuorta miestä, joka kävi yliluonnollisen palvelutyön Bethel-koulua. Hänellä oli menossa kolmas vuosi. Kysyin häneltä hänen eskatologiastaan. Hän ei tiennyt, mitä sana tarkoitti. Sitä ei tarvitse ihmetellä. Raamatullista eskatologiaa ei opeteta siellä. Se on ristiriidassa koulun Kingdom Dominion -agendan kanssa. Istuttuani Bethel-tilaisuudessa sanoin hänelle, että minua kiinnosti saarnaaja, joka mainitsi tulevan maailmanlaajuisen herätyksen ja voisiko hän kertoa minulle, mistä se löytyy Raamatussa? Hän ei ollut varma. Kysyin häneltä, mikä Raamatun mukaan oli seuraava tuleva valtakunta. Hän näytti enemmän kuin säikähtäneeltä, kun ilmoitin hänelle, että se olisi ”Antikristuksen valtakunta”. Monia nuoria kristittyjämme, jotka ovat tietämättömiä siitä, mitä Jumalan sana julistaa viimeisistä päivistä, rekrytoidaan edistämään ”laittomuuden ihmisen, pedon”, uskonnon ja valtakunnan kehittämistä. En usko, että tosi kristitty voi menettää pelastuksensa, mutta uskon kyllä, että kannattamalla Saatanan petoksia uskovan elämä ja hedelmällisyys voidaan haaksirikkouttaa.

Ensi kuun uutiskirjeessä käsittelemme vielä kahta ”täydellisen myrskyn” tekijää, jotka saavat monet konservatiiviset evankelikaalit kannattamaan liittyviä uskomuksia ja tahattomasti osallistumaan toimintoihin Antikristuksen valtakunnan rakentamiseksi.

TBC

Jatkuu artikkelissa Maailman ja seurakunta: minne menossa? (osa 3)

Read Full Post »

Lighthouse Trailsin tarina

Lighthouse Trails’in minikirja 1.5.2016
The Story Behind Lighthouse Trails
Deborah Dombrowski ja Lighthouse Trails’in toimittajat, suom. SK

Osa 1: ”Oli pimeä ja myrskyinen yö”

Jokainen hyvä mysteeri lähtee siitä, että ”oli pimeä ja myrskyinen yö”. Tämä on kuitenkin erilainen mysteeri. Se koskee seurakuntaa, Morsianta, jonka salaperäisesti sieppasi tumma, petollinen muukalainen, joka tuli valon enkelinä ja lupasi sille monia suuria asioita, jos se vain seuraisi häntä. Ja se koskee pientä ja mitätöntä kustannusyhtiötä, joka ryhtyi yhteistyöhön niiden Morsiameen kuuluvien kanssa, jotka eivät antautuneet valon enkelille ja pyrki selvittämään, mitä sille tapahtui ja kuinka tuoda se takaisin turvaan.

Kesällä 2000 ei ollut mitään Lighthouse Trails -kustannusta. Kenenkään mielessä ei ollut aavistustakaan siitä. Dave’n kanssa lähestyimme kuuden lapsemme kasvattamisen viimeistä kierrosta oregonilaisessa pikkukaupungissa kätkössä Cascade-vuorten juurella. Vuonna 1997 meidät oli hälytetty asiaan nimeltä Y2K ja autoimme kokoamaan työryhmän pienessä kaupungissamme, ei siksi, että olisimme luulleet maailmanlopun tulevan 31.12.1999. Emme luulleet. Meidät kuitenkin herätettiin arjestamme, johon kuului jalkapallopelejä, lastenkasvatusta, kirkossa käymistä, kampanjoimista pitää homoagenda poissa kouluista, tarvitsevien ystävien auttamista, Focus on the Family’n kaltaisten järjestöjen tukemista – tiedäthän, ihan tavanomaista kamaa, jota hyvä kristitty perhe harrastaa. Tultuamme uskoon 70-luvulla (minä navetassa Raamatun ja muutaman lehmän kanssa ja Dave armeijan kasarmeilla Saksassa) ja kuuluttuamme seurakuntaan 25 vuotta oli paljon asioita, joista emme koskaan olleet kuulleet saarnatuoleista. Aluksi 70-luvulla kuulimme Jeesuksen tulemuksesta, eikä ollut harvinaista kuulla evankeliumia saarnattavan sunnuntaisin ja ihmisiä tuli esille ja pelastui. Se oli jännittävää ja ilmassa oli odotus, että tempaus voi tapahtua milloin tahansa. Ajan mittaan sellaiset puheet kuitenkin loppuivat, alttarikutsut laantuivat ja tilalle tuli paljon muita asioita: merkkejä ja ihmeitä, joiden sanottiin olevan Jumalasta, boikotteja ja lainsäädännöllisiä pyrkimyksiä kääntää maamme ”kristilliseen” kulttuuriin, lauluja, jotka alkoivat jättää Jeesuksen ja Ristin pois ja monta kertaa rummut niin lujalla, ettei sanoja voinut kuulla ollenkaan, tai lauluja kaikista niistä suurista asioista, joita voisimme tehdä, jos vain liittyisimme yhteen.

Kun Y2K tuli, se tärisytti meitä ja muistutti, että aikamme tämän maan päällä on tilapäinen ja että Raamattu puhuu ajasta, jossa ihmiset tulevat hyvin petetyiksi tajuamatta aikaa, jossa elämme. Vaikka emme uskoneet, että maailmanloppu tulisi keskiyöllä uudenvuodenaattona 1999, me uskoimme, että Jumala halusi saada huomiomme. Tuolloin emme vain tienneet mitä varten. Vuosi 2000 vieri melko rauhallisesti ja elämä jatkui. Kuitenkin jo vuonna 1998 eräs ystävä oli kertonut meille tuntemastaan kirjailijasta Salem’issa, joka kirjoitti siitä, kuinka New Age oli tulossa evankelikaaliseen seurakuntaan. Vaikka tiesimme jotakin New Agesta, niin se oli sana, jota ei koskaan mainittu minkään seurakunnan saarnatuolissa, joissa olimme koskaan käyneet, joten tuo huomautus luiskahti hiljaisesti pois kahdeksi vuodeksi.

Syksyllä 2000 tyttäremme, silloin 16 vuotias, oli Young Life -harjoittelija. Young Life on kansallinen järjestö, joka tavoittaa nuoria julkisissa kouluissa kristillisellä sanomalla. Eräänä päivänä lokakuussa hän toi kotiin luettelon sille vuodelle vaadittavista luettavista kirjoista. Se käsitti kirjoja 12 kirjailijalta, joista useimmista emme me, eikä tyttäremme, olleet koskaan kuulleet. Neljä heistä tulisi pian muuttamaan elämämme ikuisesti: Thomas Merton, Richard Foster, Henri Nouwen ja Brennan Manning.

Noin viikkoa myöhemmin paikallinen pastori soitti, koska yritti saada vähän tietoa eräästä collegesta, jonne hänen lapsensa halusivat mennä. ”Deborah, muistatko, kun kerroit minulle pari vuotta sitten kirjailijasta täällä päin, joka kirjoitti, että New Age on tulossa seurakuntaan? Voisitko selvittää sitä.” Sen puhelun jälkeen otin yhteyttä vanhaan ystävääni, joka oli kertonut minulle tästä kirjailijasta ja hän sanoi heti: ”Deborah, sinun on aika tavata Ray Yungen.”

Viikkoa myöhemmin istuin Oregonin Keizer’issä eräässä kahvilassa muutamaa minuuttia ennen sovittua tapaamistani herra Yungen’in kanssa. Oikeaan aikaan sisälle pomppi lähes kaksimetrinen mukavan näköinen kaveri kantaen kummallakin kädellään nipuittain lehtiä, lehtileikkeitä ja kirjoja. Jysäytettyään pöydälle ilmeisen luetut aineistokasansa hän osti minulle 50 sentin kupin talon kahvia ja sitten jatkoi puhuen minulle toista tuntia. Jo puheensa alkuvaiheessa, kun hän mainitsi Thomas Merton’in ja Richard Foster’in, jokin sanoi minulle tämän olevan kaitselmuksen järjestämä tapaaminen. Ja kun hän vähän myöhemmin mainitsi Brennan Manning’in ja Henri Nouwen’in, niin aloin saada kuvan. Tämä mies oli lähetetty pelastamaan tyttäreni lukemasta kirjoja miehiltä, jotka kutsuivat itseään kristityiksi, mutta jotka todellisuudessa olivat tuomassa mystistä hengellisyyttä kristinuskoksi naamioituneena. Ennen kuin lähdin tapaamisesta Ray’n kanssa, hän ojensi minulle ruskean kirjekuoren. ”Olen kirjoittanut kirjan tästä, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. Sen nimi on Time of Departing (Lähdön/erottautumisen aika). Olen kanniskellut sitä kaksi vuotta. Mahtaisitteko sinä ja miehesi tykätä lukea se.” Otin paketin ja lähdin. (Kirja luettavissa suomeksi täällä)

Olisi vähättelemistä sanoa, että tuon käsikirjoituksen lukeminen avasi silmämme ja muutti elämämme ikuisesti. Ja jos joku olisi sanonut meille silloin, että kahden vuoden sisällä tuosta päivästä kahvilassa me aloittaisimme kustannusyhtiön ja lopulta kohtaisimme Pohjois-Amerikan kristilliset johtajat, niin todennäköisesti olisimme menetelleet toisin. Suoraan sanoen, me ajattelimme tuolloin, että Ray Yungen’in kirja tuli juuri ajoissa varoittamaan seurakuntaa, jotta kontemplatiivinen hengellisyys ei tulisi siihen. Me ajattelimme, ettei voisi olla mitään mahdollisuutta, että liian monet kristityt edes harkitsisivat lähtemistä kontemplatiiviselle tielle. Meistä se oli niin selvää, kuinka vaarallinen ja raamatunvastainen se oli. Ajattelimme, että jos voisimme varoittaa joitakin vaikutusvaltaisempia johtajia (kuten Rick Warren), niin he olisivat varoittamisesta niin iloisia, että todennäköisesti menisivät ja kirjoittaisivat omia kirjojaan varoittaen kontemplatiivisesta rukouksesta ja me voisimme palata ”normaaliin” elämään ja jättää tällaisen asian heille.

Noina aikoina meillä oli paljon vääränlaisia ajatuksia eikä meillä ollut mitään käsitystä siitä, mitä oli tapahtumassa.

Osa 2: ”Kuuma aihe, joka ei noin vain poistuisi”

Luettuamme syksyllä 2000 vastalöydetyn uskonveljemme Ray Yungen’in julkaisemattoman käsikirjoituksen A Time of Departing, ensimmäinen asia, joka tuntui järkevältä tehdä, oli tavata Young Life’n Oregon’in koulutusjohtaja. Olin huolestunut oman tyttäreni mukanaolosta Young Life’ssa, mutta ajattelin myös kaikkia niitä tuhansia Young Life’n johtajia ja harjoittelijoita, jotka voitaisiin tutustuttaa kontemplatiiviseen hengellisyyteen Young Life’n luettavaksi suosittelemien kirjojen kautta.

Soitin Young Life’n toimistoon Portland’issa ja sovin tapaamisesta. Noin viikon aikana ennen tapaamista aloin tutkia kontemplatiivista hengellisyyttä internetissä. Ainoa ongelma vain oli, että sitä vastustavaa tai kritisoivaa aineistoa ei käytännössä löytynyt. Kuitenkin sitä tukevaa oli runsaasti. Lopulta löysin erään John Caddick’in (Oregon’ista) artikkelin. Se oli kirjoitettu vuonna 1997 ja otsikoitu: ”What is Contemplative Spirituality, and Why is it So Dangerous?” (Mitä on kontemplatiivinen hengellisyys ja miksi se on niin vaarallista?). Se oli itseasiassa Brennan Manning’in kirjan, The Signature of Jesus (Jeesuksen allekirjoitus), arvostelu. Se oli yksi kirjoista, joista Ray puhui käsikirjoituksessaan. John Caddock’in artikkeli ja eräs toinen olivat ainoat internetissä torjumassa tätä mystistä rukousta, jota sanottiin kristilliseksi. Kysymystä kontemplatiivisuudesta ei pohjimmiltaan kyseenalaistettu. Emme juuri tienneet tuolloin, että se oli muhinut evankelikaalisen seurakunnan taustalla siihen mennessä ainakin kaksi vuosikymmentä ja oli räjähtämässä apposelleen.

Young Life’n johtajan tapaamistamme edeltävänä päivänä törmäsin internetissä Peter Marshall nuoremman nimeen ja näin, missä hän mainosti Henri Nouwen’ia. En tiennyt paljonkaan Marshall nuoremmasta, mutta olin tykännyt hänen isänsä Peter Marshall’in elokuvasta A Man Called Peter (Mies nimeltä Peter). Hän oli skotlantilainen saarnamies, josta lopulta tuli USA:n senaatin kappalainen 50-luvulla. Kun huomasin Peter Marshall nuoremman suosittelevan Nouwen’ia, lähetin sähköpostin hänen toimistoonsa ilmaisten huoleni ja sain aika murhaavan vastauksen. Tuolloisessa lapsellisuudessani en voinut uskoa, että vastaus oli todella häneltä. Niinpä aamuna, jolloin olin lähdössä tapaamiseen Ray’n ja Young Life’n johtajan kanssa, soitin Peter Marshall’in toimistoon. Ja yllätys, yllätys, puhelimeen vastasi Peter Marshall nuorempi. Hän tunnusti, että se oli todella hän, joka oli vastannut sähköpostiin ja kertoi minulle, että jokainen, joka sanoi jotakin pahaa Henri Nouwen’ista tai Brennan Manning’ista syyllistyi ”saatanalliseen panetteluun”. Marshall ilmaisi voimakasta vihaa siitä, että olin kyseenalaistanut nämä kaksi kontemplatiivista miestä. Olin hyvin hämmentynyt vihaisesta reaktiosta sellaiseen, jonka olin luullut minun osaltani olevan ystävällinen ja leppeä haaste. Kun Marshall oli lakannut nuhtelemasta minua, sanoimme ”good bye” ja lopetimme puhelun. Minulle ei koskaan tullut toista tilaisuutta puhua Peter Marshall nuoremmalle ja hän kuoli vuonna 2010 70 vuoden iässä.

Kun tuona aamuna tulin kahvilaan Portland’issa, Ray seisoi eteisaulassa odottamassa. Lähestyessäni häntä sanoin: ”Et usko, kenelle juuri puhuin.” En tule koskaan unohtamaan Ray’n reaktiota, kun kerroin hänelle tapahtuneesta. Silmät kyynelissä hän sanoi: ”Peter Marshall on konservatiivinen kristitty. Olen järkyttynyt, että hänellä on tuollainen näkemys.” Tiesin silloin, että Ray Yungen oli veli, joka ei vihannut näitä ihmisiä, vaan hänellä oli aito halu auttaa ihmisiä. Ja mitä tulee Marshall’in vihaiseen reaktioon, tulin myöhemmin huomaamaan, että vihainen reaktio oli yhteinen nimittäjä niille, jotka edistävät kontemplatiivista hengellisyyttä, kun joku kyseenalaistaa sen. Niiden lista, joille jonakin päivän puhuisin joko puhelimessa, sähköpostilla, tai kirjeellä alkoi Marshall’ista, mutta siihen tulisi myöhemmin kuulumaan: Philip Yancey, Dan Kimball, Shane Claiborne, Rick Warren, Ken Blanchard, David Jeremiah, Gary Thomas, Keri Wyatt Kent, Richard Foster (välillisesti), Focus on the Family’n henkilökuntaa, Beth Moore’n korkein avustaja sekä Charles Stanley’n läheinen avustaja ja monia muita.

Syksystä 2000, jolloin tapasimme Ray’n, aina vuoden 2001 loppuun yritimme löytää kustantajan, joka julkaisisi kirjan A Time of Departing. Laadimme ehdotuksen ja lähetimme sen useille kristillisille kustantajille.

Kun hylkäävä kirje toisensa jälkeen tuli, niin tulimme yhä skeptisemmiksi sen suhteen, että löytäisimme kustantajan kirjalle A Time of Departing. Sillä aikaa Ray luki artikkelin jostakin, että 40 johtavaa kristillistä kustantajaa julkaisivat kirjoja sellaisilta kirjailijoilta, joilla oli ”merkittävät kansalliset foorumit”. Tiesimme, että tämä lausunto jätti Ray’n ulos. Hän oli tuntematon.

Mitä tulee Ray’n taustaan kirjoittajana, niin hän oli kirjoittanut 90-luvun alussa kirjan For Many Shall Come in My Name (Sillä monia tulee minun nimessäni), jonka julkaisi pieni kustannusyhtiö, joka lopulta meni konkurssiin. Kirja oli New Age -liikkeen paljastus yhteiskunnassamme. Kirjaa myytiin useita tuhansia kappaleita ja Ray teki maanlaajuisen kiertueen, johon kuului haastatteluja sellaisissa paikoissa kuin Southwest Radio Church, mutta kun Ray’n kustantaja lopetti, niin hän jäi ilman mitään edustusta.

Sitten vuonna 1994 muutamia vuosia siitä, kun Ray kirjoitti kirjan Many Shall Come in My Name Salem Missionary Alliance’n nuorisopastori pyysi häntä tutkimaan miestä nimeltä Richard Foster, joka oli pian tulossa pastorin seurakuntaan. Ray ei ollut kuullut Foster’ista aikaisemmin, joten ennen kuin seminaari alkoi. hän luki kirjan Celebration of Discipline. Ray oli jonkin aikaa tutkinut katolista munkkia ja panenteistia nimeltä Thomas Merton ja lukiessaan Foster’ia hänestä tuntui, että tämän ja Merton’in välillä oli yhteys. Ray osallistui seminaariin ja jälkeenpäin meni eteen, jossa Foster seisoi ja puhui ihmisille. Ray kuvailee lyhyttä keskusteluaan Foster’in kanssa tuona iltana:

Kun seminaari oli lopussa … lähestyin Foster’ia ja kysyin kohteliaasti: ”Mitä ajattelet nykyisestä katolisesta kontemplatiivisesta rukousliikkeestä?” Hän näytti selvästi vaivautuneelta kysymyksestä ja aluksi näytti välttelevältä ja poissaolevalta.

Sitten hän vastasi: ”No niin, enpä oikein osaa sanoa, jotain hyvää, jotain pahaa (mainiten Matthew Fox’in esimerkkinä pahasta).” Puolustaen hän sanoi: ”Arvostelijani eivät ymmärrä, että kristikunnassa on tämä perinne vuosisatojen takaa.” Sitten hän sanoi sellaista, joka on kaikunut mielessäni siitä saakka. Hän totesi painokkaasti: ”No niin, Thomas Merton yritti herättää Jumalan kansan!” Silloin tajusin, että Foster oli kahlannut syvälle Merton’in uskomussysteemiin.¹

Sen jälkeen Ray alkoi tutkia Foster’ia perusteellisesti ja alkuvuodesta 1999 hän sai valmiiksi kirjan A Time of Departing käsikirjoituksen, jossa Richard Foster ja Thomas Merton olivat hänen kritiikkinsä tärkeitä kohteita. Lähes kaksi vuotta myöhemmin me tapasimme Ray’n.

Sillä aikaa kun etsimme kustantajaa kirjalle A Time of Departing ja hylkäävien kirjeiden pino kasvoi, niin Ron, Salem’in nuorisopastori, joka oli kutsunut Ray’n Richard Foster’in seminaariin, oli eräässä seurakuntakonferenssissa ja löysi itsensä päivällispöydästä John Armstrong’in kanssa, joka oli pastori, kirjailija ja Wheaton College’n ylempiin tutkintoihin johtavan osaston dosentti. Ron’illa sattui olemaan Ray’n käsikirjoituksen kopio mukanaan ja päästyään keskustelemaan hän kysyi Armstrong’ilta, ottaisiko tämä käsikirjoituksen mukaansa ja lukisi sen. Armstrong suostui.

Kahden viikon sisällä Armstrong otti yhteyttä Ron’iin ja sanoi, että kirja A Time of Departing oli fantastinen. Hän sanoi, että jos Ray ottaisi pois luvun kuusi (”Voiko tämä olla lopun aika?”), hän todennäköisesti voisi saada Harvest House’n julkaisemaan kirjan. Aluksi innostuimme, mutta rukoiltuamme ja harkittuamme Ray, David ja minä päätimme, että tuon luvun poistaminen heikentäisi kirjan sanomaa vakavasti. Tässä luvussa Ray puhuu okkultisti Alice Bailey’stä (joka keksi käsitteen New Age) ja hänen ennustuksestaan, että Vesimiehen Aika (oletettu valaistuksen aika ihmiselle, jolloin hän tiedostaa jumaluutensa) tulisi kristillisen kirkon kautta mystisillä harjoituksilla ja merkeillä ja ihmeillä. Luku kuusi puhuu myös sellaisesta, johon Raamattu viittaa Salaisuus Babylonina (Ilm. 17:5), jossa viettelevät henget pettävät koko maailman hyväksymään uuden hengellisyyden systeemin (maailmanuskonnon). Lainauksessa tuosta luvusta Ray toteaa:

Sen sijaan, että vastustaisi kristinuskoa, okkultismi kaappaisi sen ja sulautuisi siihen ja sitten käyttäisi kristikuntaa ensisijaisena välineenä New Age -tietoisuuden levittämiselle ja juurruttamiselle!²

Ei, me tiesimme, että tuon luvun oli jäätävä. On murheellista ja ironista, että John Armstrong viime vuosina on tullut ulos esiintulevan kirkon [Emerging church] puolestapuhujana.

Eräänä päivänä sen jälkeen, kun olimme torjuneet John Armstrong’in tarjouksen julkaista kirja A Time of Departing ja kun jo aloimme ajatella, ettemme koskaan löytäisi kustantajaa tälle elintärkeälle kirjalle, niin hieman valoa tuli ja minä sanoin Dave’lle: ”Miksi emme käynnistäisi omaa kustannusyhtiötä ja julkaisisi kirjaa itse?” Rukoilimme, että Jumala avaisi oven, jos tämä olisi se, mitä Hän tahtoi meidän tekevän, ja puhuttuamme Ray’n kanssa sovimme yhdessä, että näin me saisimme kirjan julkaistua.

Emme tienneet kustantamisesta mitään. Minä olin pieniaikainen free-lance-kirjoittaja ja olin kirjoittanut oman elämäkertani, ja Dave’lla oli englanninkielen tutkinto Portland’in valtionyliopistossa.  Tämä tuskin kuitenkaan valmisti meitä käynnistämään kustannusyhtiötä. Ostin Amazon’ilta pinon kirjoja, joista yksi oli nimeltään How to Publish a Book and Sell a Million Copies (Kuinka kustantaa kirja ja myydä miljoona kappaletta). Kuitenkin, kun luin kirjaa, niin yksi neuvo oli: Älä koskaan kirjoita mitään ”kiistanalaista”, jos olet kiinnostunut ”isosta myynnistä”. Silloin tajusin, että Lighthouse Trails ei koskaan tulisi olemaan iso kustannusyhtiö, joka myisi miljoonia kirjoja. Me läksimme liikkeelle kiistanalaisena ja yli vuosikymmentä myöhemmin meitä edelleen pidetään kiistanalaisena. On murheellista, että sana ”kiistanalainen” on yhä lisääntyvästi tulossa tarkoittamaan ”sellaista, joka on sitoutunut raamatulliseen evankeliumiin”.

Maaliskuussa 2002 avasimme liiketoimintapankkitilin sadalla dollarilla ja virallisesti käynnistimme Lighthouse Trails -kustannuksen (josta myöhemmin tuli LLC). Mottomme tulisi olemaan ”tuoda valoa pimeille alueille”. Kuusi kuukautta myöhemmin julkaisimme ensimmäisen painoksen kirjasta A Time of Departing. (Kirjan voi lukea suomeksi tästä.)

Aivan samoihin aikoihin kuin kirjaa A Time of Departing oltiin julkaisemassa, toista kirjaa suuremman kristillisen kustannustalon toimesta oltiin myös julkaisemassa. Ollessamme noutamassa uuden julkaisumme ensimmäistä painoerää pieneltä kirjanpainajalta Washingtonin valtiossa, niin tietämättämme oltiin julkaisemassa myös Rick Warren’in kirjaa The Purpose Driven Life (Suomeksi: Tarkoituksena elämä, Päivä Oy, 2005) ja siitä tuli pian New York Times’in bestselleri, joka lopulta saavutti yli 30 miljoonan kappaleen myynnin. Se muuttuisi kanin ja kilpikonnan väliseksi kisaksi, mutta koska uskoimme, että kontemplatiivinen hengellisyys vetäisi ihmisiä pois Evankeliumista eikä siihen, niin meistä tuntui, että ponnistuksemme olivat tarpeellisia ja että Jumala kyllä saisi varoituksemme ulos sopivaksi katsomallaan tavalla.

Keväällä 2003 lähetimme kirjan A Time of Departing Rick Warren’ille ajatellen, että meidän pitäisi varoittaa tätä nyt niin suosittua pastoria kontemplatiivisesta rukousliikkeestä. Hän lähetti meille henkilökohtaisen huomautuksen kortilla sanoen:

Vain huomautus sanoakseni kiitoksia Ray Yungen’in kirjasta A Time of Departing. Se varmasti on hyödyllinen lisä henkilökohtaiseen kirjastooni ja resurssi tutkimuksissani. Myönnän, että tämä on kuuma aihe.

Vilpittömästi, Rick Warren

Saatuamme Rick Warren’in vastauksen tunsimme helpotusta, että hän näytti arvostaneen varoitustamme, mutta se oli ennen kuin tapahtui paljon asioita:

Se oli ennen kuin luimme Warren B. Smith’in kirjan Deceived on Purpose: The New Age Implications of the Purpose Driven Life (Petetty tarkoituksella: Päämäärätietoisen elämän New Age -implikaatiot).

Se oli ennen kuin saimme tietää, että Rick Warren oli mainostanut Richard Foster’ia, Dallas Willard’ia ja hengellisen muodostamisen liikettä (so. kontemplatiivista hengellisyyttä) jo 1990-luvun alussa ensimmäisessä kirjassaan The Purpose Driven Church (Suomeksi: Päämäärätietoinen seurakunta, Aika Oy 1999).³

Se oli ennen kuin luimme George Mair’in kirjan A Life With Purpose: Reverend Rick Warren—the most inspiring pastor of our time (Elämä tarkoituksella: Rick Warren – aikamme innoittavin pastori), joka tunnisti Rick Warren’in suunnitelmia käyttää New Age -myötäilijä Ken Blanchard’ia Warren’in globaalissa P.E.A.C.E. -suunnitelmassa kouluttamaan johtajia ympäri maailmaa.⁴

Se oli ennen kuin tuttava neuvoi George Mair’ia oikeuskanslerin toimistossa Kaliforniassa nostamaan viharikossyytteen Rick Warren’ia vastaan hänen hyökättyään Mair’ia vastaan tämän kirjan vuoksi (Mair soitti minulle ja neuvoin häntä jättämään syyte nostamatta).⁵ On ironista, että kun Mair kirjoitti kirjansa, niin se oli tarkoitettu kiitoksen osoitukseksi Rick Warren’ille ”Amerikan pastorina” ymmärtämättä, että samalla oli paljastettu New Age -yhteyksiä.

Se oli ennen kuin Rick Warren keväällä 2005 kirjoitti vahinkoa hallitsevan ”keskiyön sähköpostinsa”, sähköpostin, joka oli täynnä epätarkkuuksia totuuden salaamiseksi, mutta silti hän pani silloisen pääuskonpuolustajansa laittamaan sen kaikkialle nettiin muutamassa tunnissa siitä, kun lähetti sen minulle.⁶

Se oli ennen kuin Saddleback lähetti sähköposteja tuntemattomalle määrälle ihmisiä sanoen, että Lighthouse Trails ja Ray Yungen ”istuivat rahakasan päällä” (ja me vain halusimme tietää missä se kasa oli, koska olisimme todella voineet käyttää sen rahakasan laskujen maksamiseen siinä kuussa).

Se oli ennen kuin Saddleback syytti Lighthouse Trails’iä ”julkaisuvalheista” ja päätteli, että me olimme murtautuneet heidän verkkosivupalvelimelleen ja ”liittovaltion agentit” olivat asialla.⁷

Se oli silloin, kun vielä luulimme, ettei ollut mitään mahdollisuutta, että kristillisten johtajien enemmistö voisi olla auttamisen ytimessä tuomassa sisälle mystistä hengellisyyttä, joka veisi miljoonia suoranaisen luopumuksen syliin.

Ei tarvinne mainita, että kun keväällä 2006 menimme painoon kirjan A Time of Departing toisella painoksella, niin kirja nyt sisälsi kokonaisen luvun, joka oli omistettu Rick Warren’ille ja hänen taipumuksilleen kontemplatiiviseen rukoukseen. Ja siinä oli luku omistettu sellaiselle, jota kaikki kutsuvat ”esiintulevaksi kirkoksi”. Häijyjä ja häikäilemättömiä ponnistuksia oli jo käynnissä Lighthouse Trails’in pysäyttämiseksi. Jos olisi ollut vain meidän voimamme ja viisautemme varassa pitää itsemme käynnissä, emme olisi voineet jatkaa, mutta huolimatta omista inhimillisistä heikkouksistamme ja huolimatta yrityksistä pysäyttää meidät, Jumala osoitti armoa ja oikeudenmukaisuutta ja piti Lighthouse Trails’in pinnalla. Ja vaikka ei ole epäilystä, että kontemplatiivinen hengellisyys on lisääntynyt eksponentiaalisesti kaikkialla maailmassa, kiitos siitä liikkeen isonimisille puolestapuhujille, niin kymmenet tuhannet ovat nyt lukeneet kirjan A Time of Departing, kuten myös vuoden 2007 kirjamme esiintulevasta kirkosta, Roger Oakland’in Faith Undone (Uskon nollaus, lue suomeksi tästä); ja me uskomme, että nämä kirjat ovat tuoneet muutoksen auttamisessa puolustamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sanomaa ja sen mystisen hengellisyyden tunnistamisessa, joka pyrkii sokaisemaan miljoonien silmät.

Tarinaamme liittyy paljon enemmän ja useimmista episodeista voit lukea sivustoltamme. Kun aloitimme, pohdimme, oliko olemassa muita kristittyjä, jotka näkivät, mitä Ray, Dave ja minä näimme. Varmastikaan me emme voi olla ainoat, ajattelimme. Olemme niin onnellisia voidessamme ilmoittaa, että emme läheskään. Tuhansien sähköpostien, kirjeiden ja puheluiden kautta lukijoiltamme, asiakkailtamme ja uutiskirjeemme tilaajilta olemme oppineet, että Jumala on uskollisesti näyttänyt monille uskoville, mitä on tapahtumassa tämän päivän seurakunnassa ja maailmassa. Olemme etuoikeutettuja ja nöyryytettyjä, kun meillä on pieni osa tässä työssä. Kuten olemme monesti sanoneet ennenkin, Lighthouse Trails on olemassa palveluna Kristuksen ruumiille evankeliumin tähden ja me rukoilemme ja toivomme, että Jumalan kunniaksi.

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. (1. Tess. 5:1-6)

Viitteet:

1. Ray Yungen, A Time of Departing (Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2nd ed., 2006), pp. 76-77.
2. , p. 123.
3. Rick Warren, The Purpose Driven Church (Grand Rapids, MI: Zondervan, 1995), pp. 126-127.
4. http://www.lighthousetrailsresearch.com/PressReleasekenblanchard.htm.
5. Read our article ”Rick Warren Biographer, George Mair, Passes Away at 83 – The Rest of the Story” for this full story:
6. http://www.lighthousetrailsresearch.com/furtherinformation.htm.
7. Joulukuussa 2005 eräs nainen lähetti meille sähköpostin, jonka oli saanut Rick Warren’in henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteesta. Siinä sanottiin:

Verkkosivusto, johon alla viittaatte {Lighthouse Trails} tunnetaan hyvin siitä, että se julkaisee valheita, jotka on helppo todistaa vääriksi. … Raamattu sanoo, että ”Saatana on valheiden isä”, joten ne, jotka tarkoituksella levittävät niitä, tekevät Saatanan työtä hänelle. Se on pahaa. Ehdotamme, että vältätte kuuntelemasta pahoja ihmisiä, joilla on tapa valehdella evankeliumin palvelijoista. Tutkikaa Kirjoituksia joka päivä ja paetkaa niitä, jotka hankkivat maineensa valehtelemalla.

Otimme sähköpostin vuoksi yhteyttä Saddleback’iin ja saimme seuraavan vastauksen, jossa ehdotettiin, että sähköpostin oli kirjoittanut tietokonehakkeri: ”Pahoittelemme, että tämä julkinen postilaatikko on suljettu johtuen ilkivallasta ja identiteettivarkaudesta. Liittovaltion viranomaiset ovat jäljittämässä lähteen joko Afrikkaan tai Tyynenmeren luoteisrannikolle.” Aluksi luulimme tätä vitsiksi, koska me (jotka asumme Tyynenmeren luoteisrannikolla) olimme hiljattain antaneet lehdistötiedotteen eräästä evankelistasta Afrikassa, joka oli vastustanut päämäärätietoista liikettä. Sen kuuleminen, että liittovaltion viranomaiset olivat keskittäneet tutkimuksen joko meidän sijaintiimme tai evankelistan sijaintiin, tuntui naurettavalta. Otimme yhteyttä Saddleback’iin puhelimella ja kysyimme näiden liittovaltion agenttien nimiä, johtuen ”nimettömän” sähköpostin uhkaavasta luonteesta. Muutaman päivän kuluttua eräs Saddleback’in henkilökunnan jäsen soitti ja kertoi meille, että liittovaltion agentit olivat tutkimassa heidän verkkopalvelintaan, johon oli murtauduttu ja että Saddleback (ja ne agentit) epäilivät Lighthouse Trails’ia. Kysyimme uudelleen liittovaltion agenttien nimiä sekä tapausta käsittelevän Saddleback’in viestintäjohtajan nimeä. Meille kuitenkin sanottiin, että he eivät anna meille mitään nimiä. Sen jälkeen emme ole kuulleet Saddleback’istä mitään.

To order copies of The Story Behind Lighthouse Trails, click here.

 

Read Full Post »

New Age -liikkeen suunnitelma kristinuskon muuttamiseksi

Lighthouse Trails’in minikirja 6.6.2016
Alice Bailey, the Mother of the New Age Movement And Her Plans to “Revitalize” Christianity
By Ray Yungen, suom. SK

Mysteerikoulut

Monet suhtautuvat jonkinlaisella hämmentyneellä halveksunnalla niihin, jotka ovat sekaantuneet mystiikkaan ja siten uskovat, että New Age -liike on kevytmielistä kirmailua absurdiin.

Vastauksessa tähän haluaisin painottaa kahta seikkaa. Ensiksi, että miljoonilla ihmisillä on todellisia kokemuksia. Toiseksi, että nämä kokemukset ovat yhtä vanhoja kuin ihmisen sivilisaatio.

On tärkeää ymmärtää, että perustus, jolla New Age -liike lepää, ylittää pelkän ideoiden älyllisen hyväksymisen. Sitä ei voida pitää erillisenä mystisestä kokemuksesta, josta se ponnistaa.

Muinaisista okkultismin kannattajista mysteerikoulut ovat helpoimmin dokumentoitavissa. Ne olivat tämän esoteerisen (kätketyn) tiedon talonmiehiä.

Nämä koulut muodostivat uskonnollisten menojen ytimen sellaisissa kansakunnissa ja imperiumeissa kuin Egypti, Kiina, Kaldea, Persia, Kreikka ja Rooma, kuten myös Azteekkien ja Inkojen sivilisaatiot.

Sana mysteeriuskonnot tulee siitä, että niiden opetukset pidettiin piilossa tavalliselta kansalta. Itseasiassa sana okkulttinen (kätketty, salattu) sai alkunsa mysteeriuskonnoista, koska ihmisten enemmistö oli tietämättömiä niiden todellisista merkityksistä. Vain papit ja mestarit (adepts), joilla oli vihkimys eri asteille ja tasoille, pääsivät kurkistamaan näihin maailmankaikkeuden kätkettyihin ”totuuksiin”.

Mitä sitten pidettiin kätkettynä eli salaisena? Se voidaan parhaiten tiivistää tiedoksi laeista ja voimista, joita on maailmankaikkeuden taustalla, mutta eivät ole ilmeisiä ihmisen normaalin havaintokyvyn viidelle aistille. Pohjimmiltaan ne opettivat tietoisuutta näkymättömistä maailmoista viisaudeksi ja ohjaukseksi ja psyykkisten kykyjen ja hengellisten parantamismenetelmien kehittämiseksi.

New Age -kirjoittajat viittaavat usein okkultismin ydinopetuksiin muinaisena viisautena. He viittaavat siihen myös salaisena viisautena, ajattomana viisautena ja ikuisena viisautena. Monet uskovat, että tämä muinainen viisaus voidaan jäljittää tarunomaiseen Atlantiksen sivilisaatioon.

Huolimatta valtavista maantieteellisistä etäisyyksistä ja kulttuurieroista, kaikki mysteerit opettivat samaa sanomaa: ”Sinä onnellinen ja autuas, sinusta on tullut jumalallinen kuolevaisen sijaan.”¹

Teosofinen Seura

Jos meidän pitäisi määritellä jokin tietty alku uuden ajan New Age -liikkeelle, sen olisi oltava Teosofisen Seuran perustaminen. Teos on kreikkaa ja tarkoittaa Jumala ja sofos tarkoittaa viisaus. Teosofisesta Seurasta tuli yhteisö Jumalaa koskevan viisauden tutkimiseksi.

Seuran käynnistivät vuonna 1875 New York’issa Helena Petrovna Blavatsky (venäläinen aatelisnainen) ja eversti Henry Olcott, amerikkalainen okkultisti. Päätarkoituksena teosofialla, kuten sitä kutsuttiin, oli avata ovi okkulttisten opetusten levittämiselle kaikkialle länsimaiseen yhteiskuntaan. Se keskittyi okkulttisten voimien kehittämiseen yksilössä ennemmin kuin vain ottamaan yhteyttä kuolleisiin, kuten spritistiliike menetteli. Seuraava lausunto voi parhaiten selittää teosofian ydintä:

Teosofiset opettajat ovat kaikki toistaneet vanhaa, vanhaa oppia perustavana, jolle rakentaa; oppia, että todellinen ihminen ei ole se surkea heikko olento, joka hän liiankin usein luulee olevansa ja jollaisena näkyy toisille, vaan ihmeellinen hengellinen olento luontonsa sisimmissä sopukoissa, jumalallinen mysteeri ja että hänen vallassaan on löytää itsensä ja hänen päämääränsä todella on tiedostaa tämä ja lopulta tulla siksi.²

Vaikka Teosofisen seuran vaikutus on suuresti vähentynyt, niin teosofisia looseja löytyy edelleen ympäri maailman. Teosofinen seura oli keskeisessä asemassa käynnistettäessä sellaista, joka nyt tunnetaan länsimaissa New Age -liikkeenä.

[Suomen Teosofisen Seuran nettisivut]

Alice Bailey ja Se Tuleva

Varhain 1900-luvulla okkulttisesta Teosofisesta Seurasta nousi hahmo, jolla tulisi olemaan suuri vaikutus länsimaiseen esoteeriseen liikkeeseen. Koko nimen New Age keksiminen yhdistetään hänen kirjoituksiinsa. Hänen nimensä oli Alice Ann Bailey.

Alice Ann Bailey, os. LaTrobe-Bateman, syntyi Englannin Manchester’issa heinäkuun 16. päivänä 1880 ja kasvoi seurapiirityttönä nauttien kaikkia brittiläisen yläluokan etuoikeuksia. Hyvin uskonnollisena Alice tapasi ja nai miehen, josta myöhemmin tuli episkopaalinen pappi. Aikanaan he muuttivat Yhdysvaltoihin. Kun Alice’n mies kävi väkivaltaiseksi häntä kohtaan, hän pakeni tämän luota ja asettui kolmen lapsensa kanssa Kalifornian Pacific Grove’iin.

Alice sai suurta lohtua tavatessaan kaksi muuta englantilaista naista, jotka asuivat Pacific Grove’issa. Nämä naiset tutustuttivat hänet teosofiaan, joka näytti tarjoavan vastauksia hänen kysymyksiinsä, miksi sellainen onnettomuus oli kohdannut häntä. Alice, silloin 35-vuotias, oli elämänsä vaiheessa, joka muutti sen ikuisesti. Hän kirjoitti myöhemmin keskeneräisessä omaelämäkerrassaan:

Huomasin aivan ensiksi, että on olemassa suuri ja jumalallinen Suunnitelma … huomasin toisena seikkana, että on niitä, jotka ovat vastuussa tuon Suunnitelman toteuttamisesta ja jotka askel askeleelta ja vaihe vaiheelta ovat johtaneet ihmiskuntaa vuosisatoja.^2,3

Vuonna 1917 Alice muutti Los Angeles’iin ja alkoi työskennellä tuon suunnitelman hyväksi Teosofisen Seuran päämajassa, jossa hän tapasi Foster Bailey’n, miehen, joka oli omistanut elämänsä okkultismille. Hän otti eron erillään asuvasta miehestään ja nai Bailey’n vuonna 1920. Marraskuussa 1919 Alice’lla oli ensikosketus ääneen, joka sanoi olevansa mestari. Kutsuen itseään Tiibetiläiseksi hän halusi Alice’n ottavan määräyksiä itseltään. Alice kirjoitti tästä:

Kuulin äänen, joka sanoi: ”On joitakin kirjoja, jotka halutaan kirjoitettaviksi yleisölle. Sinä voit kirjoittaa ne. Haluatko tehdä sen?”⁴

Aluksi Alice tunsi vastahakoisuutta ryhtyä sellaiseen epätavalliseen ponnistukseen, mutta ääni jatkoi kehottaen häntä kirjoittamaan kirjat. Tässä vaiheessa Alice koki lyhyen ajan ahdistusta ja pelkäsi sekä ruumiin että mielenterveytensä puolesta. Yksi hänen muista ”henkimestareistaan” lopulta vakuutti hänet siitä, että hänellä ei ollut mitään pelättävää ja että hän tekisi ”todella arvokkaan työn.”⁵ Se ”arvokas työ”, joka Alice’n tuli tehdä, kesti 30 vuotta. Alice Bailey kirjoitti 19 kirjaa näkymättömälle mentorilleen.

Okkultisteille Alice Bailey’n kirjoitusten merkitys on julistanut tulevan Vesimiehen Ajan (valaistuksen ja rauhan astrologinen aikakausi) Maailmanparantajan ja Vapahtajan ilmestymisen odotusta. Tämä vapahtaja yhdistäisi koko ihmiskunnan ohjaukseensa. Bailey antoi hänelle nimen ”Coming One” (Se Tuleva). Tämä henkilö ei ole Herra Jeesus Kristus, jota Kristityt odottavat palaavaksi, vaan kokonaan eri yksilö, jossa ruumiillistuvat okkultismin suuret periaatteet, lähinnä ihmisen jumalallisuus ja kyky tulla täydelliseksi. Eräs Bailey’n kannattaja kirjoitti:

Avatar’in ilmestyminen, millä nimellä hänet sitten on tunnettukaan, on ennustettu monissa uskonnoissa, kuten myös esoteerisessa [okkulttisessa] perinteessä. Tärkeää manifestoitumista odotetaan Vesimiehen Ajan yhteydessä.⁶

Profeetallinen yhteys

On tärkeää huomata, että apostoli Paavali julisti, että sellainen, jota kutsutaan ”laittomuuden ihmiseksi” ja ”kadotuksen lapseksi” julistaisi myös olevansa Jumala (2. Tess. 2:3,4). Minä uskon tämän Vesimiehen ajan messiaan olevan se kadotuksen lapsi, josta Paavali puhuu toisessa tessalonikalaiskirjeessä. Edelleen olen vakuuttunut, että New Age -liike on hänen hengellinen taustansa. Liian monta asiaa sopii yhteen, että tämä voisi olla pelkkää sattumaa. Siksi meidän täytyy tarkastella maailman rakenneuudistusta niiden toimesta, jotka valmistavat tietä hänen saapumiselleen.

Daniel 8:23 sanoo tämän miehen olevan juonissa taitava. Hepreankielessä tämä tarkoittaa sellaista, joka on taitava ovelassa ja kaksiselitteisessä puheessa. Maailma näkee hänet sellaisena, joka erottuu ja on hengellisesti nerokas. Muista tämä, kun luet seuraavan kuvauksen:

Se, joka tulee, ei ole kristitty, hindu, buddhalainen, amerikkalainen, juutalainen, italialainen tai venäläinen – hänen tittelinsä ei ole tärkeä; hän on koko ihmiskuntaa varten yhdistämään kaikki uskonnot, filosofiat ja kansakunnat.⁷

Ainoa, joka voisi saada tämän aikaan, on se yksi, joka sopii Danielin kirjassa annettuun kuvaukseen. Tämä selittää sen New Age -liikkeen kokonaisvaltaisen ponnistuksen, joka juuri nyt kyllästää yhteiskuntamme mietiskelyllä. Kun tämä mies astuu esiin, niin kaikki ne, jotka ovat kosketuksessa korkeamman minänsä kanssa, kaikki herätetyt, selvästi tunnistavat hänet yhdistäjänään ja antavat hänelle uskollisuutensa. Hänellä tulee olemaan valmis valitsijakunta (monet avainasemissa) auttamaan häntä yhteiskunnan uudelleenrakentamisessa. Tämä on paradigman muutoksen lopullinen täyttymys.

Henkiopas-osatekijä

Intialaisen guru Rajneesh’in opetuslapsi teki tämän terävän havainnon, joka valaisee tämän petoksen potentiaalista voimaa ja tämän ”Tulevan Yhden” hypnoottista vaikutusta:

Jotakin oli tapahtunut Raineesh’ille, joka teki hänet kaikista ihmisistä poikkeavaksi. Hän oli läpikäynyt jonkin muutoksen – valaistumisen, kundaliinin [käärmevoiman] nousun – ja hänen olemuksensa oli muutettu kouraantuntuvilla tavoilla. Muutos hänessä vaikutti vuorostaan hänen opetuslapsiinsa ja loi pysyvän ja katalysoivan värähtelyn heidän välilleen.⁸

Mikä oli sen värähtelyn luonne? Raamattu ennustaa, että Antikristus ja väärä profeetta tekevät petollisia ihmeitä (Ilm. 13:12-15, 2. Tess. 2:9). Alice Bailey kuvaili New Age -”Kristuksensa” työtä hyvin selvästi:

Kristuksen työ (2000 vuotta sitten) oli julistaa tiettyjä suuria mahdollisuuksia ja suurten voimien olemassaoloa. Hänen työnsä, kun Hän ilmestyy uudelleen, on osoittaa näiden mahdollisuuksien todellisuus ja paljastaa ihmisen todellinen luonne ja valta (potency).⁹

Seuraava on toinen voimakas esimerkki siitä, mitä tämä voisi tarkoittaa. Hindulainen hengellinen opettaja, nimeltä Sri Chinmoy, on todistanut kyvyn nostaa 7000 paunaa (yli 3 tonnia) yhdellä kädellä. Hän liitti vaikuttavan kykynsä mietiskelyn voimaan ja myöntää, että ilman sitä hän ei pystyisi nostamaan 60 paunaa.¹⁰

Se, mikä todennäköisesti teki hänet (ja sitä havainnoivat) kykeneväksi tähän suoritukseen oli vainajahenkien voima antaen hänelle vaikutelman, että se tapahtui hänen korkeamman minänsä voimalla. Tämä on sitä, mitä Raamattu tarkoittaa ”petollisilla ihmeillä” (KJV: lying wonders). ”Laittomuuden ihminen” (Se Tuleva) tekee tätä valtavassa mittakaavassa. Hän näyttää tekevän suuria ihmeitä vakuuttaakseen ihmiskunnan siitä, että meillä kaikilla on sisällämme tämä suurenmoinen kyky, eli kuten Bailey sanoi, ”potency”.

Suuri luopumus

Niiden monien valossa, jotka tulevat Kristuksen nimissä, minä uskon myös, että Alice Bailey’n ”profetiat” voivat antaa lisäymmärrystä sellaiseen, jota apostoli Paavali kutsui jakeessa 2. Tess. 2:3 luopumukseksi.

Bailey ennusti innokkaasti sellaisesta, jota kutsui ”kirkkojen uudestisyntymiseksi”.¹¹ Hänen perustelunsa sille oli selvä:

Kristillinen kirkko monine haaroineen voi palvella Johannes Kastajana, huutavan äänenä erämaassa ja ytimenä, jonka kautta maailman valaistuminen voidaan toteuttaa.¹²

Toisin sanoen, kristinuskon vastustamisen asemesta okkultismi kaappaisi ja sulauttaisi itsensä kristinuskoon ja sitten käyttäisi sitä ensisijaisena välineenään New Age -tietoisuuden levittämiseen ja ujuttamiseen! Eri kirkoilla olisi edelleen ulkoiset kristinuskon koristeensa ja edelleen käyttäisivät paljolti samaa kieltä. Kysyttäessä tiettyjä kysymyksiä perinteisestä kristillisestä opista vastaukset olisivat samat. Se kaikki olisi kuitenkin ulkoista; sisäpuolella kontemplatiivinen hengellisyys vetäisi sisään sille avoimia.

Kristikunnan laajoilla segmenteillä näin onkin jo käynyt. Pelkästään jo yksi katolinen pappi opetti mystistä rukoilemista 31 000 ihmiselle vuodessa. Ihmiset reagoivat tähän suurin joukoin, koska sillä on kristinuskon ulkomuoto, mutta todellisuudessa on sen vastakohta. Tällä on kaikki ne luopumuksen merkit, joista apostoli Paavali puhuu.

Huomaa, että tämä lähtö (departure) on sidottu ”laittomuuden ihmisen” paljastamiseen. Jos hän on todella Bailey’n ”Se Tuleva”, niin Paavalin ja Bailey’n profetiat sopivat yhteen täydellisesti – vaikka kieltämättä vastakkaisista leireistä ja näkökulmista.

Tämä on hyvin loogista, kun näkee, mitä Paavali julisti, että he luopuvat ”laittomuuden salaisuuteen” (2. Tess. 2:7). Kreikan sana salaisuus käytettynä pahan (laittomuus) kontekstissa tarkoittaa kätkettyä eli okkultismia!

Tämä kristinuskon elvyttäminen sopisi Bailey’n ”uuteen ja elävään maailmanuskontoon”¹³ – uskontoon, joka olisi Uuden Aikakauden kulmakivi. Sellainen uskonto olisi hengellinen foorumi ”Sille Tulevalle”. Tämä hengellisen ajattelun yhteys ei olisi yksittäinen maailmanlahko, vaan sillä olisi monimuotoisen yhteyden monikulttuurinen, uskontojenvälinen, ekumeeninen agenda. Thomas Merton viittasi tähän suoraan hengellisessä huippukokouksessa Intian Kalkutassa kertoessaan hinduille ja buddhalaisille: ”Me olemme jo yksi, mutta kuvittelemme, että emme ole. Se, mikä meidän on palautettava, on alkuperäinen yhteytemme.”¹⁴

Kontemplatiivisista kirjoituksista voi helposti löytää lukuisia Merton’in vetoomuksen kaltaisia vetoomuksia. Tutkipa seuraavaa:

Kristityn ei tarvitse tulla hinduksi eikä buddhalaiseksi, eikä hindun tai buddhalaisen tarvitse tulla kristityksi, mutta jokaisen täytyy omaksua toisten henki.¹⁵ – Vivekananda

Mielipiteeni on meditoituani monista eri perinteistä [ei-kristillisistä] olevien henkilöiden kanssa, että hiljaisuudessa me koemme syvää yhteyttä. Kun ylittää rationaalisen mielen rajat, niin siellä voi kokea vain yhden Jumalan.¹⁶ – Basil Pennington (kursivointi kirjoittajan)

Tähän sisällytetty ekumenia ei ole kristityn ja kristityn välillä, vaan kristittyjen ja muiden intuitiivisesti syvien uskonnollisten perinteiden armon välillä.¹⁷ – Tilden Edwards

Se, mitä on tapahtumassa valtavirran kristinuskolle, on se sama, joka on tapahtumassa liike-elämässä, terveydessä, koulutuksessa, neuvonnassa ym. yhteiskunnan alueilla. Kristinuskoa kultivoidaan rooliin Uudessa Aikakaudessa. Henkiopas nimeltä Rafael selittää tätä kirjassa Starseed Transmissions:

Me toimimme kaikkien kanssa, jotka ovat värähdyksellisesti myötätuntoisia; yksinkertaisia ja vilpittömiä, jotka tuntevat henkemme liikkuvan, mutta enimmäkseen vain heidän nykyisen uskomussysteeminsä kontekstin puitteissa.¹⁸ (kursivointi kirjoittajan)

Hän sanoo, että he ”toimivat” eli ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, jotka avaavat mielensä heille tavalla, joka sopii henkilön nykyisiin uskomuksiin.

Kristinuskon kontekstissa tämä tarkoittaa, että ne jotka meditoivat, luulevat saaneensa yhteyden Jumalaan, vaikka todellisuudessa ovat yhteydessä Rafaelin lajiin (jotka niin kauan, kuin nämä viettelevät henget voivat pitää yhteyttä niihin, jotka toivovat saavuttavansa, ovat enemmän kuin halukkaita matkimaan ketä tahansa).

Lopulta tämä viittaa globaaliin uskontoon, joka perustuu eksytettyyn mietiskelyyn ja mystiseen kokemukseen. New Age -kirjailija David Spangler selittää sitä näin:

On oleva useita uskonnollisia ja hengellisiä harjoituksia, kuten nytkin, kukin palvellen erilaisia herkkyyksiä ja mieltymyksiä, kukin saaden rikkautta ja rikastaen tiettyä kulttuurillista maaperää, johon on juurtunut. On kuitenkin oleva planetaarinen hengellisyys, joka juhlii koko ihmiskunnan pyhyyttä sopivilla juhlilla, rituaaleilla ja sakramenteilla. … Mystiikka on aina tulvinut tiettyjen uskonnollisten perinteiden rajojen yli ja uudessa maailmassa tämä olisi vieläkin enemmän totta.¹⁹

Pyhien veri

Yksi New Age -ajattelun pääopinkappaleista on rauha, hyvä tahto ja koko ihmiskunnan yhteys. Muista, että Vesimiehen ajan on määrä olla Ykseyden aika. Tämän idean kontekstissa sana puhdistus on aika huolestuttava. Useat kirjat viittaavat niihin, jotka kuhnailevat, kun Uusi Aikakausi saavuttaa kypsyytensä. Eri New Age -kirjailijat katsovat näiden vastustajien olevan ainoa este tämän Globaalin hengellisyyden esiin tulemiselle:

Viidennen Juurirodun jäännökset [muuttumaton ihmiskunta] jatkavat elossapysymistä uuden Kosmisen Syklin alkuvaiheissa, mutta jos he eivät lisää Korkeamman Mielen ja hengellisyyden menon tietoisuuttaan eli tajuamistaan, niin heidät poistetaan Rodun Elämänvirrasta.²⁰

Yhteyden motivoimat sielut reagoivat Hänen (New Age -messiaan) kutsuunsa ja heidän sisäinen vetonsa hengelliseen maailmanyhteyteen synkronoituu korkeamman energian kanssa. Kristuksen tunnustamista vastustavat ihmiset voivat panna hanttiin kovasti, mutta sitä ei kestä kauan. Kristus-energia on siihen aikaan niin vahva, että ihmiset käsitellään heidän yksilöllisen karmansa sekä kykynsä ja halunsa mukaan omaksua tämä kiihdytetty energia.²¹ (kursivointi kirjoittajan)

Kristuksen lopullinen ilmestyminen on evolutiivinen tapahtuma. Se on minäkeskeisen [alemman minän] eläimellisen ihmisen katoaminen ja Jumala-keskeisen ihmisen nousu. Uusi rotu, uusi laji, tulee asuttamaan Maan – ihmiset, joilla kollektiivisesti on se tietoisuuden taso, joka oli Jeesuksella.²²

Jopa itse Alice Bailey, jossa New Age -tietoisuus personoitui, tukee sitä, mitä nämä kolme lainausta tarkoittavat:

Uusi aika on tulossa; uudet ihanteet, uusi sivistys, uudet elämän, koulutuksen, uskonnollisen esityksen ja hallinnon mallit ovat hitaasti saostumassa eikä mikään voi pysäyttää niitä. Niitä voivat kuitenkin viivyttää taantumukselliset ihmistyypit, äärivanhoilliset ja umpimieliset. … nämä kaikki täytyy saattaa kuoleman vallan alle.²³ (kursivointi kirjoittajan)

Jos ymmärtää näiden lausuntojen takana olevan logiikan, niin käy selväksi, mistä ne puhuvat. Ne, jotka hyväksyvät Kristus-tietoisuuden, voivat jäädä – niiden, jotka eivät hyväksy – täytyy mennä. Lainaus koskien ihmisten ”kykyä ja halua” omaksua ”Kristus-energia” kohtalonsa ratkaisevana tekijänä on hyvin ajatuksia herättävä.

Barbara Marx Hubbard, tärkeä New Age’in puolestapuhuja ja Marianne Williamsonin Department of Peace -ponnistusten kannattaja Washington’issa, sanoo, että täytyy olla ”valintaprosessi” niille, ”jotka eivät suostu näkemään itseään ja muita Jumalan [Hubbard’in ’Jumalan’] osana”.²⁴ Hän toteaa:

Hän [Jumala] kuvailee siksi ”valintaprosessin” välttämättömyyttä, joka valitsee ulos vastustavat yksilöt, jotka ”valitsevat” olla kehittymättä.²⁵

Ihmisen täytyy tulla jumalalliseksi. Se on laki.²⁶

Raamattu ennustaa vainoa ja kuolemaa niille, jotka eivät suostu ruotuun Antikristuksen hallinnon aikana. Vastaavuus sen, mitä Raamattu sanoo tästä ajasta ja em. lausuntojen välillä on hätkähdyttävä. Seuraavat profetiat paljastavat, mitä on varattu niille, jotka saarnaavat todellista Jeesusta Kristusta ja todellisen valtakunnan evankeliumia tänä aikana. Jeesus sanoo Matt. 24:9:

Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. (kursivointi kirjoittajan)

Ilmestyskirja sanoo tästä ajasta:

Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?” (Ilm. 6:9-10, kursiivi lisätty)

Ja minä näin valtaistuimia ja he istuivat niille ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta (Ilm. 20:4, kursiivi lisätty).

Seuraava jae antaa aihetta uskoa, että tämä tapahtuu yksilöllisen hengellisen pohjan perusteella:

Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan (Luuk. 21:16).

Tämä merkitsee, että perheenjäsen tai ystävä voidaan luovuttaa käsiteltäväksi omaksi hyväkseen. Se nähdään pyyteettömänä tekona.

Juuri antamani selitys mitä todennäköisimmin ärsyttää tai jopa raivostuttaa jokaisen New Age -hengellisyyteen sekaantuneen tai siihen vetoa tuntevan, sillä eihän mistään löydy uusiaikalaisia, jotka sanoisivat aikovansa tappaa jonkun. Se jää aika hämäräksi, miten joku poistetaan, mutta seuraavat kanavoidut sanat Neale Donald Walsch’in ”Jumalalta” antavat perustelun sellaiselle, jota useimmat pitäisivät hirveänä tai mahdottomana. Kuuntele hänen ”Jumalaansa”:

Joten ensimmäinen asia, joka sinun tulee ymmärtää – kuten olen jo sinulle selittänyt – on, että Hitler ei vahingoittanut ketään. Hän tavallaan ei aiheuttanut kärsimystä, hän lopetti sitä.²⁷ (kursiivi lisätty)

Ei ole mitään ”kuolemaa”. Elämä jatkuu aina ja ikuisesti. Elämä on. Muoto vain muuttuu. … Kun muoto on muuttunut, seuraukset lakkaavat olemasta. On vain Tietäminen.²⁸

Todellinen kysymys on, olivatko Hitlerin teot ”vääriä”. Olen kuitenkin sanonut uudelleen ja uudelleen, että maailmankaikkeudessa ei ole ”oikeaa” eikä ”väärää”. Ajatuksesi, että Hitler oli hirviö, perustuu tosiasiaan, että hän määräsi miljoonia ihmisiä tapettaviksi – oikeinko? Entä jos kertoisin sinulle, että se, mitä sanot ”kuolemaksi”, on suurinta, mitä kenellekään voi tapahtua – mitä sitten? … Pitäisikö meidän siksi rangaista veli Kettua siitä, että heittää veli Kanin kanervapusikkoon?²⁹ (kursivointi kirjoittajan)

Tämä on hyvin paljastava lausunto. Perinteinen moraali on tässä käännetty ylösalaisin. Toisin sanoen, sen korkeamman tietoisuuden mukaan, jonka lauluja Walsch laulaa, ihmisten tappaminen voi todellisuudessa olla hyväntekemistä heille! Mutta ajattelisiko Walsch tämän olevan korkeampaa viisautta, jos itse vapisisi sairaana ja nälkäisenä karjavaunussa matkalla Auschwitz’iin? Olisiko hänellä hymy kasvoillaan, jos hänet riisuttaisiin alasti ja paimennettaisiin kaasukammioon kohtaamaan karmea tuskallinen kuolema? Luulenpa, että ei!

Walsch ei ole mikään tuntematon henkilö. Hän on erittäin arvostettu ja pidetty. Laajalti luetussa kirjassaan ja filmissä The Secret (Salaisuus) Walsch’ia kuvaillaan ”nykyajan hengellisenä sanansaattajana”.³⁰

Hänen kirjasarjansa Conversations with God (Keskusteluja Jumalan kanssa) on jatkuvasti hyvin suosittu läntisessä maailmassa ja sitä sanotaan ”uraauurtavaksi”.

Olisiko Hitlerin ihmiskuntaan kohdistuneessa vainossa voinut olla sama osatekijä? Mitä todennäköisimmin! Ajattele seuraavia todisteita. Hakaristi, natsismin tärkein symboli, on ikivanha hindulainen symboli, joka edelleen löytyy monissa temppeleissä kaikkialla Intiassa. Edes sitä tarkoittava sana ei ole saksaa, vaan sanskriittia – svastika – ”se, joka on erinomainen”.³¹ Eräs New Age -kirja kuvailee sen merkitystä, että se edustaa ”viimeistä vaihetta, jossa chakra on aktiivinen, kehittynyt, avautunut ja kundaliinienergian voimistama”.³² Siten natsilippu edustaa sitä energiaa ja työntövoimaa, joka on koko New Age -liikkeen takana. Uusiaikalaiset jopa tunnustavat tämän. David Spangler viittaa yhdessä kirjoistaan ”… natsiliikkeeseen, jolla oli monia juuria okkultismissa”.³³ Hakaristisymboli oli näkyvästi esillä Madame Blavatsky’n henkilökohtaisessa rintaneulassa täsmälleen samaan tyyliin, kuin natseilla (kallistuen kulmassa oikealle) vuosikymmeniä ennen, kuin edes natsipuoluetta oli muodostettu. Voidaan myös nähdä vastaavuus natsismin ja Muinaisen Viisauden välillä hindulaisessa kastisysteemissä, jossa on bramiinikasti (arjalaiset) ja alhaisin kosketuskieltoisten kasti. Natsit ottivat myös sanan arjalainen – arvokas rotu – hindulaisuudesta.³⁴ Sanalla ei ole mitään tekemistä muinaissaksan kanssa, kuten moni uskoo, vaan se on hindulainen sana, joka tarkoittaa jalo tai ylempi (engl. superior).

Vaikka natsit olivat sotaisia ja rasistisia ja New Age edistää rakkautta ja veljeyttä, niin näitä tosiasioita ei pitäisi jättää huomiotta. Bailey oli idealisti, mutta jos hänen Se Tulevansa on 2. Tess. 2. luvun laittomuuden ihminen, niin vertailu ei ole niinkään ristiriitainen.

Johtopäätös

Se mistä varoitamme, ei ole jokin todistamaton salaliittoteoria. Itseasiassa se on kaukana sellaisesta. Maaliskuussa 2016 Newsweek-lehti julkaisi erikoispainoksen nimellä Spiritual Living (Hengellinen elämä). Tämä kiiltävä julkaisu esitti sivun toisensa jälkeen puhdasta Alice Bailey’n hengellisyyttä. Tämä koko numero oli omistettu sille mystiselle käsitykselle, että ihminen on jumalallinen:

Avain positiiviseen muutokseen – sekä sisäiseen että ulkoiseen – on läsnä jokaisessa ja se on myös kaikkialla ympärillämme. Joko mietiskelyn, energiaparantamisen tai suuren hengellisen heräämisen kautta voit ylittää fyysisen maailman parantamaan mieltäsi, ruumistasi ja sieluasi.³⁵

Tämä voi kuulostaa hyvältä, mutta lukuisat artikkelit lehdessä mainostavat ideaa hengistä, jotka voivat asua ihmisissä. Jos tämän olisi julkaissut National Enquirer, tämä pitäisi hyljätä sensaatiohakuisena ja liioitteluna. Newsweek on kuitenkin yksi maailman vanhimmista arvostetuimmista uutislehdistä. Kun he näkevät tällaista vaivaa, niin meidän täytyy havahtua ja huomata, että Alice Bailey’n uskonto on nyt tullut valtavirran yhteiskunnan eturintamaan (lihavointi suomentajan). Se, mitä tämä merkitsee niiden mukaan, jotka ovat tälle sympaattisia, on, että jos aiomme olla ”hengellisiä”, niin meidän täytyy osallistua Alice Bailey’n ”uuteen elintärkeään maailmanuskontoon”.

To order copies of Alice Bailey, the Mother of the New Age Movement And Her Plans to “Revitalize” Christianity, click here.

Viitteet

1. Geoffrey Parrinder, World Religions from Ancient History to the Present (New York, NY: Facts on File Publications, 1983), p. 155.
2. Charles J. Ryan, What is Theosophy? A General View of Occult Doctrine (San Diego, CA: Point Loma Publications, Inc., revised edition, 1975), p. 16.
3. Harold Balyoz, Three Remarkable Women (Flagstaff, AZ: Atlas Publishers, 1986), p. 207.
4. Ibid., p. 210.
5. Ibid., p. 213.
6. Simons Roof, About the Aquarian Age (The Mountain School of Esoteric Studies), p. 7.
7. John Davis and Naomi Rice, Messiah and the Second Coming (Wyoming, MI: Coptic Press, 1982), p. 150.
8. James S. Gordon, The Golden Guru: The Strange Journey of Bhagwan Shree Rajneesh(Lexington, MA: The Stephen Greene Press, 1988), p. 236.
9. Alice A. Bailey,The Reappearance of the Christ (Albany, NY: Fort Orange Press, fourth printing, 1962), p. 124.
10. ”Sri Chinmoy Lifts Over 7,000 lbs. with One Arm” (Life Times magazine, Vol. 1, Number 3), p. 45.
11. Alice Bailey, Problems of Humanity(New York, NY: Lucis Publishing, 1993), p. 152.
12. Alice Bailey, The Externalization of the Hierarchy (New York, NY: Lucis Publishing, 1976), p. 510.
13. Alice Bailey, Problems of Humanity, op. cit., p. 152.
14. Joel Beversluis, Project Editor, A Source Book for Earth’s Community of Religions(Grand Rapids, MI: CoNexus Press, 1995, Revised Edition), p. 151.
15. Swami Vivekananda’s ”Addresses at the Parliament of Religions” (Chicago, September 27, 1893, http://www.interfaithstudies.org/interfaith/vivekparladdresses.html, accessed 12/2005).
16. Basil Pennington, Centered Living (New York, NY: Image Books, 1988), p. 192.
17. Tilden Edwards, Spiritual Friend (New York, NY: Paulist Press, 1980), p. 172.
18. Ken Carey, The Starseed Transmissions (A Uni-Sun Book, 1985 4th printing), p. 33.
19. David Spangler, Emergence: The Rebirth of the Sacred(New York, NY: Dell Publishing Co., New York, NY, 1984), p. 112.
20. Donald Yott, Man and Metaphysics (New York, NY: Sam Weiser, Inc., 1980), p. 58.
21. John Davis and Naomi Rice, Messiah and the Second Coming, op. cit., p. 152.
22. John White, ”The Second Coming” (New Frontier Magazine, December 1987), p. 45.
23. Alice Bailey, ”The Externalization of the Hierarchy, op. cit.
24. Barbara Marx Hubbard, Conscious Evolution: Awakening the Power of Our Social Potential(Novato, CA: New World Library, 1998), pp. 240, 267.
25. Ibid.
26. Barbara Marx Hubbard, The Revelation (Novato, CA: Nataraj Publishing, 1995), p. 233.
27. Neale Donald Walsch, Conversations with God, Book 2 (Charlottesville, VA: Hampton Road Publishing Company, Inc., 1997), p. 56.
28. Ibid., p. 40.
29. Ibid., p. 36.
30. Rhonda Byrne, The Secret (New York, NY: Atria Books, 2006), p. 197.
31. Geoffrey A. Barborka, Glossary of Sanskrit Terms(Buena Park, CA: Stockton Trade Press, Point Loma Publications, 1972), p. 64.
32. Zachary E Lansdowne, Ph. D., The Chakras and Esoteric Healing (York Beach, ME: Samuel Weiser, Inc., First Indian edition: Delhi, 1993), p. 114.
33. David Spangler, Emergence: The Rebirth of the Sacred (New York, NY: Dell Publishing Company, 1984), p. 159.
34. Geoffrey A. Barborka, op. cit., p. 15.
35. Newsweek magazine, Special Edition: Spiritual Living, March 2016, p. 7.

To order copies of Alice Bailey, the Mother of the New Age Movement And Her Plans to “Revitalize” Christianity, click here.

To read more material by Ray Yungen, visit his website at www.atimeofdeparting.com.

 

Read Full Post »

Luopumus valtaa seurakuntaa

Roger Oakland kertoo seuraavassa artikkelissa kiteytetysti sellaisista ilmiöistä, jotka valitettavasti ovat totta myös nyky-Suomessa.

Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat menneet huolissaan puhumaan seurakunnan johtajalle, että eikö seurakunnan kokoontumisissa voisi lukea mieluummin Raamattua kuin jotain suosittua kirjaa. Heidän on annettu ymmärtää, että jos tämä ei käy, niin parempi lähteä seurakunnasta pois. Eikä kyseessä ollut edes mikään nykyajan uusista liikkeistä vaan perinteinen vapaan suuntauksen yhteisö. Ja niin asiasta huolestuneen on ollut pakko vaihtaa seurakuntaa…

Vastaavasti ev.lut. seurakunnissa on valtavaa suosiota saanut kaikenlainen katolisten mystikkojen ja mystisten käytänteiden ihannointi. Kerrankin eräässä seurakuntalehdessä ei ollut juuri yhtään lausetta Raamatusta, mutta lukuisa määrä Thomas Mertonin sitaatteja. Suosittuja ovat niin nykyjan kuin keskiajankin mystikot. Kuinka moni on selvittänyt heidän taustojaan ja oppejaan? Kristillinen mystiikka kiehtoo ja vie mukanaan, koska siinä kristillinen viitekehys, mutta Jeesuksesta syntien sovittajana ei tarvitse puhua. Keskeistä on rakkaus, Jumala, joka parhaimmillaan voi löytyä omasta sisimmästä kontemplatiivisen rukouksen ja muiden hengellisten harjoitusten avulla. Yksi surullinen esimerkki kaiken sekoittamisesta löytyy tästä linkistä. Kirjoittaja saa kristillisen mystiikan kuulostamaan hyvin kristilliseltä, mutta askartelee täysin Raamatun ilmoituksen ulkopuolella. Valitettavasti tuon kaltainen alkaa olla hyvin yleistä ja hyväksyttyä kirkossamme. Kun on aikansa harrastanut kristillistä mystiikkaa, voi todeta, että samanlaista opetustahan on idän uskonnoissakin. Kaikki uskonnot ovat siis yhtä ja palvelevat samaa jumalaa…

Tyypillistä kaikelle eksytykselle on, että Raamatun keskeisin asia on sivuutettu ja tilalle on tullut kaikkea muuta. Kristinuskon ydin on siinä, että kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen mitenkään muuten kuin tunnustamalla syntisyytensä ja turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön. Jokainen meistä on syntinen eikä niin ollen kelpaa Jumalalle. Jumala kuitenkin lähetti poikansa Jeesuksen – joka on Jumalasta syntyisin – kuolemaan uhrina syntiemme tähden. Vain Jeesuksen sovintoveren kautta olemme Jumalalle kelpaavia. Jos kenen tahansa julistajan – mukaan lukien mystikot ja uuskarimaatikot – sanomasta ei käy kirkkaasti ilmi tämä keskeinen totuus, on kyseisen henkilön opetus hylättävä.

Katolisuudessa Jeesus on sivuroolissa – tai ainakin Hänestä annetaan vääristynyt kuva. Kannattaa kuunnella Radion Dein sivuilta Riitta Lemmetyisen haastattelu, jossa hän kertoo vuosistaan Maria-sisarten luostarissa. Se ei ole puhtaasti katolinen, mutta vahvasti katolis-painotteinen luostari. Haastattelusta käy hyvin ilmi, millaiselle väärälle käsitykselle kristinuskosta katolinen luostarielämä nykyäänkin perustuu. Ihminen ei kelpaa Jeesukselle synteineen, vaan hänen täytyy omilla teoillaan ansaita Hänen rakkautensa; armollista Vapahtajaa ei tunneta.

---

 

Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org
Commentary by Roger Oakland, suom. SK

Menneen vuosikymmenen ajan evankelikaalisessa seurakunnassa on ollut käynnissä radikaaleja muutoksia. Julkaisijat, pastorit ja seurakuntajohtajat ovat yrittäneet uudistaa kristinuskon postmodernille sukupolvelle.

Seurakuntakasvun menetelmät ovat vallanneet seurakunnan maailmanlaajuisesti tutustuttaen ”etsijäystävälliset”, ”päämäärätietoiset” ja ekumeeniset seurakunnat vesitettyyn kristinuskoon, joka on poistanut Raamatun opettamisen ja saarnaamisen monista saarnatuoleista.

Kun huolestuneet ihmiset menevät pastoreidensa tai vanhimpiensa tykö ja ilmaisevat huolensa, heitä käsketään ”tulemaan mukaan tai etsimään toinen seurakunta”. Pakotettuina lähtemään he pian huomaavat, että on mahdotonta löytää kaupungistaan toinen seurakunta, jossa pastori vielä opettaa Raamattua ja uskoo siihen. Tyrmistyneinä he usein jäävät kotiin nääntymään seurakunnan puutteessa, tai pohtimaan onko toisia, jotka ovat kokeneet samoja ongelmia.

Vaikka on muutamia pastoreita, jotka pysyvät uskollisina Jumalan Sanan julistamiselle, niin useimmat ovat langenneet konsteihin ja menetelmiin, joilla ymmärtävät saavuttavansa postmodernin sukupolven ja täyttävänsä kirkkonsa penkit. Jotkut pastorit kirkkokuntiin ja seurakuntaverkostoihin juurtuneina tunnistavat käynnissä olevat ongelmat, mutta pysyvät hiljaa, koska eivät halua keikuttaa venettä eivätkä menettää asemaansa sen ”toimiluvan” puitteissa, johon kuuluvat.

Pohjimmiltaan kristinuskosta on tullut iso bisnes totuudessa pysymisen kustannuksella. Pastorit, avustavat pastorit ja henkilökunnan jäsenet ovat palkkalistoilla. Voidakseen elättää perheensä he tarvitsevat kuukausipalkkansa, eikä heillä ole varaa menettää asemaansa.

Itämaisen maailmankuvan kontemplatiivinen mystiikka on vallannut kristikunnan lupaamalla mystisiä kokemuksia, joiden sanotaan vetävän seuraajat lähemmäs Jeesusta. Roomalaiskatolisten mystikoiden zen-buddhalaisia ideoita sisältävät kirjat ovat löytäneet tiensä saarnoihin.

Useinkaan raamattutunneilla ei enää käytetä Raamattua. Sen sijaan he käyttävät jonkun kirjaa, joka tutustuttaa heidät riivaajien oppeihin. Kun näin käy naisten raamattutunnilla, niin pastori usein vaikenee, koska ei halua loukata vaimoaan, joka on naisten ryhmän johtaja.

Monet, jotka kerran pitivät Genesiksen [1. Moos.] kertomusta Jumalan ilmoituksena ihmiselle, mitä tulee kaiken alkuun, ovat nyt hyljänneet raamatullisen luomisen ja sanovat, että Moosekseen vaikutti babylonialainen myytti eikä Jumalan innoitus. Epäuskoisten lailla kristityt nyt näkevät hyväksyttävänä uskoa, että kaikki asiat tulivat olevaisiksi luonnollisen darvinilaiseksi evoluutioksi kutsutun prosessin kautta. Vaikka Genesis on kristinuskon perustus, niin vain jäännös uskoo siihen ja siksi ovat väärintulkinneet evankeliumin.

Edelleen valtavat määrät ihmisiä, jotka sanovat tunnustavansa raamatullista kristinuskoa, ovat addiktoituneet Raamatun ulkopuolisille kokemuksille sen sijaan, että mittaisivat näitä kokemuksia Raamatun sanalla. Vaikka ”merkit ja ihmeet” vetävät suuria joukkoja ja vetoavat lihaan, niin tosiasia on, että nämä ”Pyhään Henkeen” yhdistetyt kokemukset, voivat hyvinkin olla toisesta lähteestä. Sekä Jeesus että Paavali varoittivat, että ”valheelliset tunnusteot ja ihmeet” olisivat luopumuksen merkki viimeisinä päivinä.

Kun monet evankelikaalit kerran näkivät Israelin kansan merkityksen Jumalan valittuna kansana, he nyt hyväksyvät Rooman ajaman korvausteologian. Tämä on saastuttanut monet kirkkokunnat, jotka nyt siirtävät Israelille annetut lupaukset kirkolle. Nyt pastorit jopa saarnaavat juutalaisvihaa ja lupaavat tukensa valtioille ja kansanryhmille, jotka ovat vannoneet pyyhkäisevänsä Israelin maailmankartalta.

Raamatun profetia, jota kerran pidettiin ratkaisevan tärkeänä sen paljastaessa eksytyksen ja luopumuksen, jonka Raamattu varoittaa tapahtuvan ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta, on nyt alistettu ”Valtakunta Nyt” -rakentajille ja asetettu hengelliseen museoon. Nyt osallistujat sellaisessa, joka tunnetaan postmodernina kristinuskona, näkevät Raamatun profetian hyödyttömänä ja esteenä yhteistyölle kaikkien uskontojen väen kanssa ekumeenisessa yhteistyössä, jonka sanovat tuovan rauhan, turvallisuuden ja vaurauden maailmalle.

Kun paavi Fransiskus tammikuun 7. päivänä 2016 julisti, että kaikki uskonnot palvovat samaa Jumalaa ja roomalaiskatolisen kirkon tuottama video näytti hänen pitävän eri jumalia eri uskonnoista, niin pastorien valtava enemmistö kieltäytyi tiedottamasta siitä seurakunnilleen pelosta, että heitä pidettäisiin rakkaudettomina. Rakkaus vaatii, että kristityt ”vakavasti kilvoittelevat uskon puolesta” eivätkä vaikene, kun lampaita eksytetään iankaikkiseen kadotukseen.

[Tarkempaa tietoa ja suomennos em. paavin puheesta tästä linkistä.]

Nämä hahmottelemani kysymykset ovat poikkikirkkokunnallisia ja maailmanlaajuisia. Toistaiseksi on tehty hyvin vähän foorumin rakentamiseksi, jossa samanmieliset paimenet ja lampaat voivat kokoontua ja kannustaa toisiaan. Siksi on perustettu sivusto thegoodshepherdcalls.com.

Tammikuun 22. päivänä 2016 eteläisessä Kaliforniassa pidettiin pyöreän pöydän keskustelu ja avoin foorumi, joissa keskusteltiin tässä artikkelissa hahmotelluista ongelmista. Siitä alkoi tätä verkkosivustoa koskeva näky. Voit katsoa tuon keskustelun näistä linkeistä:

• https://www.youtube.com/watch?v=BLsH5DlBQy0
• https://www.youtube.com/watch?v=eUUZqyIrRts

Helmikuun 6. päivänä 2016 pidettiin 32 minuutin esitys konferenssissa Kaliforniassa, joka tiivisti tarpeen foorumista samanmielisille paimenille ja lampaille näinä viimeisinä päivinä. Voit katsella tuota esitystä tästä:

• https://www.youtube.com/watch?v=7eHhXaA-Ulw

Verkkosivusto The Good Shepherd Calls: An Urgent Message for the Last Days Church (Hyvä Paimen kutsuu: Kiireellinen sanoma viimeisille päiville), on yritys toteuttaa foorumin perustaminen samanmielisille paimenille, seurakuntajohtajille, palvelutyöjärjestöille ja lampaille. Päämäärä on kannustaa toisiaan ja keskittyä ”Hyvään Paimeneen” Jeesukseen Kristukseen ja Hänen Sanaansa. Me seuraamme Häntä ja Hänen Sanaansa, emmekä ihmisten opetuksia, jotka useinkin ovat toisten ihmisten innoittamia, jotka eivät välttämättä seuraa Jeesusta Kristusta.

Tällä sivustolla ei siis ole kysymys kenenkään ihmisen tai liikkeen seuraamisesta. Suunniteltu sivusto tulee ylittämään kirkkokuntien rajat ja käsittelee kristillisen uskon olennaisia asioita. Tämä foorumi tulee antamaan tarvittavia varoituksia ja aina Raamattu auktoriteettinaan. Rukoilemme, että Jumala johtaisi meitä Pyhällä Hengellään niin, että tätä sivustoa voitaisiin käyttää kilvoiteltaessa uskon puolesta ja samalla julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia Kirjoitusten mukaan.

Read Full Post »

Ennustaminen seurakunnassa

Divination Finds Further Expression In The Evangelical Church
By Orrel Steinkamp, The Plumbline, Volume 9, No. 3, June/July (2004), suom. SK

Ennustaminenko? Ennustaminen tuomitaan Raamatussa (5. Moos. 18:9-14; 2. Kun. 17:17­-18) ja se on siksi hyvin negatiivinen käsite. Kuinka sitä voisi olla evankelikaalisessa seurakunnassa? Onko Plumbline nyt mennyt liian pitkälle tai asiattomuuksiin tässä aiheessa? Nykykielellä tämän täytyy olla aivan ”ulkona”. Kaikesta huolimatta, jos luet tämän uutiskirjeen läpi, niin luulenpa, että tulet myöntämään, että ennustaminen on ehdottomasti “sisällä” ja elää ja voi hyvin monissa seurakunnissamme.

On välttämätöntä määritellä ennustaminen hyvin huolellisesti. Tässä asiassa olen kutsunut pastori Bob DeWaay’n tekemään tämän raskaan työn ja keskittymään oikeaan, raamatulliseen määritelmään ennustamisesta. Tässä johdantoartikkelissa yritän antaa joitakin historiallisia konteksteja nykyisille seurakunnissa kierteleville ilmiöille. Pohjimmiltaan tässä kaikessa on kysymys yhdestä ilmiöstä vähäisin eroin ja muunnelmin.

Ennustaminen (engl. divination) viittaa yrityksiin tietää “salaisia asioita”, joita ei tavallisin keinoin voida tietää. Ennustaminen jakautuu kahteen laajaan kategoriaan: mekaaniseen ja sisäiseen. Mekaaninen ennustaminen käyttää fyysisiä keinoja salaisen tiedon saamiseksi. Esimerkkeinä voitaisiin mainita tuijottaminen kristallipalloihin, eläinten maksan ja muiden sisäelinten tutkiminen, ilmaan heitetyn nuolen putoamistavan tutkiminen ja Tarot-korttien lukeminen. Sisäinen kategoria, josta joskus käytetään englanninkielistä nimitystä ”soothsaying” (totuuden kertominen), sisältää henkiolennon esiin kutsumisen transsissa eli muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Joskus tämä henkiolento ilmestyy jo kuolleena ihmisenä, joka palaa ja puhuu viisauden sanoja. Joskus ”kutsuttu” henki puhuu meedion ”kautta”. Apt. 16:16 jakeessa orjatytössä oli ”tietäjähenki” (engl. spirit of divination). (On mielenkiintoista panna merkille, että koska siihen sisältyi usein petkutusta, niin ensimmäisellä vuosisadalla ennustamista tarkoittavaa sanaa käytettiin myös yleisesti tarkoittamaan vatsastapuhumista.)

Mitä kategoriaa tai menetelmää sitten käytetäänkin, niin ennustaminen on yritys saada selville salaista (okkulttista) informaatiota. Ennustamisen tulva seurakuntaan on ennemmin sisäistä kuin mekaanista lajia ja se keskittyy visualisoimismenetelmiin, joita käytetään ”sisäisessä parantamisessa” ja mielikuvitukseen perustuvassa (engl. imaginative) rukouksessa (jäljempänä fantasiarukous).

Visualisoimismenetelmillä on pitkä historia, joka ulottuu aina muinaiseen Egyptiin, jossa perinne opetti, että fyysinen voidaan muuttaa henkisen kuvittelemisen avulla, ne esiintyvät hindujen ja buddhistien harjoituksissa sekä ennen että nyt ja niillä on ilmaisunsa varhaisen kristillisen luostariliikkeen kontemplatiivisessa rukouksessa. Näitä kuvittelumenetelmiä on myös hyvin dokumentoitu nykyisessä okkulttisessa ja New Age -kirjallisuudessa. New Agen piireissä ymmärretään yleisesti, että kaikkein tehokkain ja eniten käytetty menetelmä saada yhteys henkiolentoihin tai henkioppaisiin on ”imaginative visualization” (mielikuvitukseen perustuva visualisointi). Kirjassaan Magic: an Occult Primer johtava okkulttinen kirjoittaja David Conway julistaa visualisoimisen ehdottoman välttämättömyyden rituaalisessa noituudessa:

”…visualisoimisen tekniikka on jotakin sellaista, jonka vähitellen tulet hallitsemaan ja se todella täytyy hallita, jos aiot yleensä ollenkaan edistyä noituudessa…”¹

Kristityt harjoittajat, jotka opettavat ja kokevat sisäistä parantamista ja fantasiarukouksia, esittävät todennäköisesti kiihkeän vastalauseen, kun käytämme sanaa ”divination” (ennustaminen), mutta miksi muuksikaan voisi kutsua mielikuvitukseen perustuvaa itsensä Jeesuksena esittäytyvän henkiolennon visualisoimista (esiin manaamista, engl. conjuring up)? Kutsukaamme lapiota lapioksi – tämä on ennustamista!

Kaikesta huolimatta kaikkialla maassa muistojen parantamisen spesialistit johtavat kokonaisia seurakuntia visualisoimaan Jeesusta läsnäolevana kunkin syntymässä, jossakin traumaattisessa lapsuuden kokemuksessa, tai jopa synnytystä edeltävissä tapahtumissa. Uskotaan, että tämä visualisoitu Jeesus lausuu anteeksiannon sanoja ja todella muuttaa historian tapahtuman. Fantasiarukous toimii samalla tavalla.

Ne, jotka harjoittavat ja opettavat näitä visualisoimismenetelmiä kyllä tunnustavat – kuten heidän täytyykin, että samanlaisia menetelmiä on nykyisin myös okkultismin piirissä. Heidän puolustuksensa syytöksiä okkulttisen menetelmän käyttämistä vastaan on, että okkulttinen maailma vain väärentää totuutta, jonka lähde on Jumala. Heidän puolustuksensa on kuitenkin valhetta – Raamattu ei opeta visualisoimista missään; okkulttiselle väärennökselle ei ole mitään raamatullista vastinetta. Muista, että ennustaminen pyrkii löytämään salaista hengellistä tietoa ja Raamattu tuomitsee sen.

Hiljattainen esimerkki yhä suositummaksi tulevasta sisäisestä parantamisesta ja fantasiarukouksesta tulee Gregory A. Boyd’in kynästä. Boyd kasvoi UPC-kirkossa (United Pentecostal Church, kolminaisuuden kieltävä helluntaikirkko USA:ssa. (Gregory A. Boyd kuuluu myös Aikamedian menestyskirjailijoihin. Suom. huom.). Vielä kaksi vuotta sitten hän opetti Bethel College’ssa, mutta on nyt Woodlands Hills -kirkon pastori Minnesota’n St. Paul’issa 5000–6000 jäsenen seurakunnassa. Yhdessä muiden evankelikaaleiksi julistautuneiden kanssa, kuten Clark Pinnock, Richard Rice ja John Sanders, Boyd ehdottaa nyt kirjassaan, Seeing is Believing: Experience Jesus Through Imaginative Prayer (Näe ja usko: Koe Jeesus fantasiarukouksen kautta), että seurakunnan täytyy omaksua sisäisen parantamisen ja fantasiarukouksen mnenetelmiä.²

Se, että Baker Book House kustantajana tarjoaa meille tätä kirjaa, on kamala osoitus nykyisestä erottamisen puutteesta evankelikalismissa. Se enemmän kuin vihjaa raamatullisen rehellisyyden puutteesta ja että vanha kunnon pragmaattinen voitontavoittelu elää ja voi hyvin amerikkalaisessa evankelikalismissa.

Christianbook.com’in julkaisemassa haastattelussa Boyd ilmoittaa syynsä tämän kirjan julkaisemiselle ja puhuu harjoituksestaan kokea Jeesus fantasiarukouksen kautta ja seuraavassa lausunnossa kertoo, miksi hän tuntee, että tätä rukoustekniikkaa tarvitaan:

”Koko kirjan tarkoitus on osoittaa ihmisille muuttumisen tie, josta he ehkä eivät ole tietoisia… Niinpä se, mitä olen tuonut esiin tässä kirjassa, on hyvin perinteisen rukousmuodon sovellus, joka on hyvin muuttava. Sitä kutsutaan myöntäväksi (cataphatic) rukoukseksi eli käyttäen yleisempää terminologiaa mielikuvitukseen perustuvaksi fantasiarukoukseksi (imaginative prayer)… Se on rukousta, joka tarkoituksellisesti avaa mielemme ja mielikuvituksemme niin, että Pyhä Henki voi toimia ja vaikuttaa meihin sillä tavalla. Katson, että suuri syy siihen, että monet uskovat eivät koe mitenkään dynaamisesti eivätkä johdonmukaisesti Jeesuksen Kristuksen ja kristinuskon todellisuutta, on, että he eivät koskaan ole oppineet käyttämään mielikuvitustaan rukouselämässä.”

Boyd’in mukaan monet uskovat eivät ilman tätä rukoustekniikkaa koe Jeesuksen ja kristinuskon ”todellisuutta”. Tässä on houkutteleva perinteinen syötti, jota käytetään saamaan uskovat koukkuun: Raamatun – Jumalan Sanan – opettaminen ja soveltaminen elämäämme ei ”oikein toimi”, joten me tarvitsemme lisäpotkua näistä fantasiarukousmenetelmistä ja kokemuksista. Kristityt, varokaa! Näiden menetelmien käyttäminen merkitsee Raamatun pitämistä ennemmin riittämättömänä (deficient) kuin riittävänä (sufficient).

Kun kristillisen sisäisen parantamisen ja fantasiarukouksen sukutaulua seurataan, voidaan nähdä, että ne perustuvat ateistisen psykologin Sigmund Freud’in opetuksiin. Juuri Freud opetti, että jokaisessa on syvä tiedostamaton mieli, ja vastaus tunne-elämän terveyteen on paljastaa tämä kätketty tiedostamaton mieli ja parantaa se. Freudilaisen opin mukaan itse kukin tukahduttaa lapsuutensa traumat. Tässä tukahduttamisessa me unohdamme tapahtumat, koska ne ovat kerta kaikkiaan liian kauheita mietittäviksi. Emme voi muistaa näitä unohdettuja tapahtumia tietoisen muistin normaalein prosessein. Juuri tämä freudilainen oppi nosti esiin psykoterapian ja hypnoositerapian harjoittamisen nykyisessä laajuudessaan.

Carl Jung, alun perin Freud’in yhteistyökumppani 1920- ja 1930-luvuilla, riitaantui Freud’in kanssa hengellisten ja okkulttisten ilmiöiden tulkitsemisesta. Sen sijaan, että olisi ollut ateisti, Jung oli lapsuudestaan lähtien tuntenut vetoa henkimeedion rooliin. Jung eteni asettaen oman okkulttisen ajattelunsa freudilaiselle pohjalle. Hän kirjoittaa erityisestä henkioppaastaan, jota kutsui Filemoniksi, ja jonka ansioksi hän katsoo monet opinkohtansa. 1940-luvulla Agnes Sanford sulautti Jung’in psykologisoidut okkulttiset näkemykset omiin okkulttisiin kokemuksiinsa ja esitteli ne seurakunnalle. Sanford’ista ja hänen kirjoituksistaan ja seminaareistaan tuli jungilaisen okkulttisen opetuksen kristillinen lähde. Hänen näkemyksensä siirtyivät suoraan ketjulle ”kristillisiä” kirjoittajia, kuten Francis McNutt, Ruth Carter Stapleton, John ja Paula Sandford, Thomas Merton, Morton Kelsey ja Richard Foster.

“Kristillistetty” sisäinen parantaminen palauttaa ihmisen hänen menneisyyteensä erilaisilla mystisillä ja täysin shamanistisilla proseduureilla ja sitten tuo ”todellisen ja elävän Jeesuksen” ihmisen muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Tällä menetelmällä menneisyydestä tulee mystisesti nykyisyys. Tämä esiin manattu Jeesus-hahmo ei ainoastaan paranna menneisyyttä, vaan myös muuttaa historian faktat saadakseen aikaan halutun paranemisen.

Suositun kirjansa Celebration of Discipline luvussa ”Meditation”, Richard Foster pohdiskelee Agnes Sanford’in vaikutusta ja mainostaa erästä visualisoimisrukouksen muotoa. Brooks Alexander huomioi:

“Opiskeluoppaassaan (1983) Foster lisää ehdottomasti epäraamatullisen lopetuksen. Hän vihjaa, että luomamme kuollut kuvittelu voi tulla meille eläväksi ja kosketuskohdaksi kirjaimelliselle kohtaamiselle Elävän Kristuksen kanssa.”⁴

Foster ei jätä epäselväksi, että Jeesus voidaan “kutsua” mielikuvituksen (okkulttisilla) menetelmillä. Hän sanoo:

”Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus. Se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus voi todella tulla sinun tykösi.”⁵

Alexander huomioi myös:

”On selvää, että se [fantasiarukous] muuttaa tapamme lähestyä Jumalaa. Anomisesta tulee manipuloimista. Hänen tahtonsa etsimisestä tulee omaa suunnittelua. Tekninen korvaa henkilökohtaisen ja mekaaninen korvaa eettisen. Suoraan sanoen: se ei ole raamatullinen käsitys rukouksesta.”⁶

Sisäinen parantaminen ja fantasiarukous kumpikin lähtevät olettamuksesta, että rationaalinen mieli täytyy ohittaa, jotta kätkettyyn sisäiseen sieluun saadaan yhteys. Koska kuitenkin rationaalinen mieli vastustaa tätä, niin täytyy käyttää erilaisia menetelmiä sen ohittamiseksi. Osallistuin erääseen esitykseen, jossa opetettiin ”keskittymistä”. Keskittyminen on kummallista mielen keskittämistä mielikuvaan Jeesuksesta.  Ihmisiä kehotetaan ”pitämään” tuota Jeesuksen kuvaa mielessään. Aluksi se on kuin still-kuva, mutta jossakin vaiheessa Jeesuksen kuva alkaa liikkua ja sitten puhua. Tässä vaiheessa oppilasta neuvotaan aloittamaan päiväkirja Jeesuksen puhumien sanojen kirjaamiseksi.

Juuri tämä visualisoimisen henkienmanaamistekniikka, joka on lainattu sekä muinaisesta että nykyajan okkultismista, on se, joka kaikkein selvimmin edustaa ennustamista seurakunnassa.

Verkkosivulla “Student Books Online” anonyymi arvostelija kuvailee Boyd’in kokemusta todellisuuden muuttamisesta fantasiarukouksella:

…ja se prosessi, jota tri. Boyd meille tarjoaa, rakentaa ”vaihtoehtoisen todellisuuden” hänen mielikuvituksessaan, joka on irrallinen objektiivisesta kirjoitetusta historiasta. Hän rakentaa valheen ja väittää, että se on ”todellinen”. Hän sisällyttää kuvittelemansa ”hengellisen Jeesuksen” valheeseen ja väittää sen olevan aito ja raamatullinen, koska se toimii. En liioittele. Tri. Boyd antaa tosiasioihin perustuvan historiallisen totuuden tapahtumasta elämässään. Hänellä oli julma isoäiti, joka ei antanut hänelle lahjaa ja kutsui häntä pahaksi, jota hän muistelee sivulla 117: ”Ei, Greggie on paha poika ja pahat pojat eivät saa lahjoja.” Tämä tapaus tuo tuskaa hänen elämäänsä. Tri. Boyd väittää, että Jeesus itse johtaa häntä tämän prosessin läpi. Kun prosessi paljastuu, me näemme, että se mitä tapahtuu, on, että Jeesus itse muuttaa Boyd’in sisarten todistaman objektiivisen kirjoitetun historian erilaiseksi tarinaksi, jota ei koskaan ole tapahtunut. Tarina kehittyy seuraavaksi selostukseksi sivulla 121: ”Mutta nyt sen sijaan, että olisin nähnyt isoäitini vihaiset ryppyiset kasvot, minä näin Jeesuksen säteilevät iloiset kasvot. Hän kumartui kassin puoleen ja katsoi sinne villin jännittävä hymy kasvoillaan. Sen sijaan, että olisin kuullut sanovan ’Ei, Greggie on paha poika’, minä kuulin Jeesuksen huudahtavan: ’Oi, tietysti Greggie saa lahjan. Hänhän on niin hyvä poika!’”…

Raamattu kertoo meille erilaisen tien anteeksiantamukseen, johon ei sisälly itse luomaani innoitettua ”subjektiivista todellisuutta”. Kun tiedostan olevani täysin syntinen ja ansioton, suunnattomassa velassa Jumalalle ja kyvytön sitä maksamaan, kadotus määränpäänä – ja Jumala tulee ja kuolee puolestani ja antaa anteeksi vuorenkorkuisen velkani ja sen tilalle iankaikkisen elämän kaiken sen vastakohtana, mitä olin ansainnut, niin kiitollisuus, joka valtaa sydämeni ja mieleni tiedostaessani tämän tekee minut kykeneväksi antamaan anteeksi isoäitien pienemmät velat minulle. Tämä on evankeliumi. Tämä ei vaadi henkiolentoja luomaan vapaamuotoista historiaa, jotta voisin antaa anteeksi. Se vain uskoo työhön, jonka Jumala todellisena ihmisenä teki puolestani ristillä. Tässä löydämme aidon ja todellisen voiman antaa anteeksi objektiivisessa historiassa, jonka todistajat ovat nähneet ja kirjoittaneet meitä varten luettavaksi ja ymmärrettäväksi.

Plumbline on luodannut tämän aiheen. Ennustaminen vaarallisessa valeasussa on saastuttanut seurakunnan ja kukoistaa siellä! Mitä lääkkeeksi? Aimo annos raamatullista erottamista.

Viitteet:

1. David Conway, Magic an Occult Primer, p. 59 (Referenced by Dave Hunt in Seduction of Christianity; Harvest House Publishers: Eugene OR, 1985, p. 142.)
2. God of the Possible, Baker: Grand Rapids, MI, 2000.
3. Baker: Grand Rapids, MI, April 2004.
4. SCP Journal, 9:3, 1990, p. 18.
5. Celebration of Discipline, New York: Harper and Row, 1978, p. 26. (Referenced by Dave Hunt in Seduction of Christianity, Harvest House Publishers: Eugene OR,1985, p. 164.)
6. SCP Journal,9:3, 1990, p. 16.

Plumblinen päämäärä

Me haluamme tiedottaa Kristuksen ruumiille laajasta valikoimasta uskomuksia ja käytäntöjä nykyajan seurakunnassa. Rukouksemme on, että tarjottu informaatio (1) paljastaisi tiettyjen opetusten ja käytäntöjen epäraamatullisen luonteen ja (2) kääntäisi sydämet takaisin todelliseen raamatulliseen uskoon. Emme väitä tietävämme kaikkea, mutta silti palvelemme nöyrästi Kristuksen ruumista. Plumblinella ei ole tilausmaksuja ja se luottaa lukijoidensa lahjoituksiin kaikkien kustannusten kattamisessa.

The Plumbline

Read Full Post »

Kristillisen mystiikan petoksen juhlaa

Tässä artikkelissa käsitellään Richard Fosteria, joka on keskeinen henkilö kristillisen mystiikan tuomisessa evankelikaalisiin seurakuntiin. Aihe on suomalaisittain erittäin tärkeä, sillä sama hapatus leviää täällä kulovalkean lailla. Yksi esimerkki on vaikkapa sivusto http://www.hiljainentila.fi, jota ylläpitää kaksi Helsingin seurakuntien pastoria. Sivusto on ”hyvä” esimerkki siitä, minkälaista täydellistä huuhaata syötetään Suomen kristikansalle. Järkyttävää on, että se on näköjään osa kirkon virallista ääntä, sillä ko. sivustoa mainostetaan niin Helsingin seurakuntayhtymän julkaisuissa kuin Suomen ev.lut. kirkonkin sivuilla (evl.fi).

Vaikka artikkeli käsittelee Fosteria, samat periaatteet ja opetukset löytyvät kaikkialta kristillisen mystiikan piiristä. Kristittyjä ollaan viemässä takaisin roomalaiskatolisuuteen kontemplatiivisen rukouksen yms. kautta. Monissa yhteyksissä vedotaan vuosisatojen ajan luostariyhteisöissä harjoitettuihin käytäntöihin ja ns. ”erämaaisiin”. Kukaan ei tunnu asettavan näiden hengellistä puhtautta kyseenalaiseksi, mutta lähemmässä tarkastelussa ne eivät kestä Raamatun osoittamaa totuutta. Kannattaa siis lukea alla oleva pitkähkö mutta sitäkin tärkeämpi artikkeli. Toivottavasti se voisi osaltaan avata seurakuntaväen silmät näkemään kristillisen mystiikan harhan.

---

Richard Foster – Celebration of Deception
By Bob DeWaay, Issue 112 – May / June 2009, suom. SK

Raamattuun perustuva kommentaari nykyisistä kysymyksistä, jotka koskevat sinua

Helmikuussa 2008 Christianity Today –lehti julkaisi hyvin innostavan etusivun jutun evankelikalismin viime aikojen roomalaiskatolisen mystiikan omaksumisesta otsikolla The Future lies in the Past (Tulevaisuus on historiassa).¹ Artikkeli jäljitti liikkeen alkua seuraavasti: ”Liike näyttää räjähtäneen 24 kuukauden aikana vuosina 1977–1978, jolloin julkaistiin kirjat Richard Foster’in bestselleri Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (Harjoituksen juhlaa: Polku hengelliseen kasvuun) ja Robert Webber’in Common Roots: A Call to Evangelical Maturity (Yhteisiä juuria: Kutsu evankelikaaliseen aikuisuuteen).”²

Artikkeli näkee Foster’in sellaisena, joka edelleen ohjaa liikettä: ”Dallas Willard’ilta, Richard Foster’ilta ja eläviltä aktiivisilta munkeilta ja nunnilta heidän [niiden, jotka ovat palaamassa roomalaiskatoliseen mystiikkaan] täytyy oppia historiallisten askeettisten harjoitusten sekä vahvuuksia että rajoituksia.”³ Foster oli siis olennaisen tärkeä käynnistettäessä liikettä, joka edelleen yli 30 vuotta myöhemmin jatkaa kasvuaan.

Ironia tässä CIC:n artikkelissa, joka käsittelee Foster’in kirjaa vuodelta 1978, on, että tuona vuonna minä itsekin elin kristillisessä yhteisössä, joka oli sitoutunut harjoittamaan paljolti sitä, mitä hän mainostaa kirjassa Celebration of Discipline (vaikka emme oppineetkaan sitä suoraan häneltä). En siis kritisoi käytäntöä, josta en tiedä mitään (tai sellaista, josta minulla ei ole kokemusta). Minä kritisoin käytäntöä, jonka typerästi annoin pettää itseäni kristillisen elämäni huomattavan osuuden ajan. Kun on kysymys mystiikan pettämänä olemisesta, niin minä olen ollut siinä hyvin paljon mukana. Ainoa tapa, jolla pääsin siitä, oli sen kautta, että löysin ja omaksuin uskonpuhdistuksen periaatteen sola scriptura (yksin kirjoitukset).

Osoitan tässä artikkelissa, että Foster’in ”matka sisäänpäin” on epäraamatullinen ja vaarallinen. Osoitan, että suurin osa hengellisistä harjoituksista, joita hän kutsuu ”armon keinoiksi” (means of grace) eivät ole armon keinoja lainkaan – vaan keinoja asettaa itsensä hengellisen petoksen alaiseksi.

Matka sisäänpäin

Raamattu ei missään kuvaile sisäistä matkaa hengen maailman tutkimiseksi. Jumala päätti ilmoittaa hengellistä todellisuutta koskevan totuuden määräämiensä Hengen innoittamien raamatullisten kirjoittajien kautta. Se, mikä on hengellistä eikä Jumalan ilmoittamaa, on okkultismista ja siksi kiellettyä. Olemme puhuneet tästä monissa artikkeleissa ja tuottaneet DVD-seminaareja aiheesta, mutta käsite sola scriptura on täysin kateissa sellaisilta mystikoilta kuin Richard Foster. Kuin sellaiset intoilijat, joista Calvin ja Luther varoittivat, he uskovat voivansa saada pätevää ja hyödyllistä tietoa hengellisistä asioista suoran henkilökohtaisen innoituksen kautta.

Foster kuvailee käsitettä harjoituksista, jotka ovat hänen kirjansa aihe: ”Hengellisen elämän klassilliset harjoitukset kutsuvat meitä pintaelämän tuolle puolelle syvyyksiin. Ne kutsuvat meitä tutkimaan hengellisen maailman sisäisiä onkaloita.”⁴ Foster on siten käsitteellisesti hyljännyt periaatteen sola scriptura sivulla yksi korvatakseen sen matkalla sisäänpäin tutkimaan henkien maailmaa. Jotakin on täytynyt olla pahasti pielessä evankelikalismissa jo vuonna 1978 tekemään tästä kirjasta bestsellerin! Se olisi pitänyt hyljätä välittömästi. Tuon lausunnon alaviitteessä Foster kirjoittaa: ”Muodossa tai toisessa kaikki hartauselämän mestarit ovat vahvistaneet harjoitusten välttämättömyyden” (Foster: 1). Muuten hartauselämän ”mestarit” ovat enimmäkseen roomalaiskatolisia, jotka koskaan eivät olleet sitoutuneet periaatteeseen sola scriptura. Ei ole yllättävää, että he katsoivat hengellisyyttä kokeilemisen läpi ja ”sisäisen valon” kveekarina (Quaker) Foster’kaan ei koskaan ole sitoutunut periaatteeseen sola scriptura.

Unohtaen, että Raamattu kieltää ennustamisen, Foster selittää, mitä hän tavoittelee:

Meidän täytyy olla valmiita laskeutumaan virkistäviin hiljaisuuksiin, kontemplaation sisäiseen maailmaan. Kaikki mietiskelyn mestarit pyrkivät kirjoituksissaan herättämään meidät siihen tosiasiaan, että maailmankaikkeus on paljon suurempi, kuin mitä me tiedämme ja että siinä on suunnattomia tutkimattomia sisäisiä alueita, jotka ovat aivan yhtä todellisia, kuin se fyysinen maailma, jonka me niin hyvin tunnemme. … He kutsuvat meitä seikkailuun, olemaan pioneereja tällä Hengen rajaseudulla. (Foster: 13)

Tiedostaen, että hänen lukijansa todennäköisesti ottavat tämän itämaisten uskontojen suosituksena, hän kiistää, että se olisi trassendenttistä mietiskelyä (TM) tai jotakin sitä lajia: ”Itämainen mietiskely on yritys tyhjentää mieli; kristillinen mietiskely on yritys tyhjentää mieli sen täyttämiseksi” (Foster: 15). Mutta se, millä Foster haluaa täyttää mielemme, on henkilökohtaisia ilmoituksia henkimaailmasta, joita meidän sinisilmäisesti tulee pitää Jumalan äänenä. Tämän lajin mietiskely ei ole sen mietiskelemistä, mitä Jumala on sanonut, vaan käyttää menetelmää henkimaailman tutkimiseksi. Toisin sanoen se on ennustamista (divination).

Se, mitä saamme tietää henkimaailmasta, on joko Jumalan ilmoittamaa (kerta kaikkiaan Raamatussa), tai kerätty ihmistekoisilla menetelmillä. Siinä on ero kristinuskon ja pakanuuden välillä. Vain Raamattuun uskovat tietävät, mitä Jumala on sanonut itsestään ja mitä Hän haluaa ilmoittaa näkymättömästä henkimaailmasta. Fosterin materiaalin suosio jatkuu, koska me elämme ajassa, jossa hengellisinä pioneereina oleminen matkalla näkymättömään henkien maailmaan on keskeinen osa populaaria pyhyyttä. Se on sekulaarien puheohjelmien hengellisyyttä.

Foster’in petoksen asteen käsittää täysin, kun hän jopa kutsuu sisäisen matkan menetelmiä ”armon keinoiksi”: ”Ne [harjoitukset] ovat Jumalan armon keinoja” (Foster: 6). Kuten on laita kaikkien kohdalla, jotka opettavat hengellisiä harjoituksia, näillä väärillä ”keinoilla” ei ole mitään rajoja. Ajattele esimerkiksi tätä suositeltua harjoitusta: ”Saavutettuasi vähän taitoa keskittymisessä lisää viidestä kymmenen minuuttia jonkin luomakunnan osan mietiskelyä. Valitse jotakin luoduista asioista: puu, kasvi, lintu, lehti, pilvi ja pohdi sitä joka päivä huolellisesti ja rukouksella” (Foster 25). Tämä sen jälkeen kun hän on juuri opettanut hengitysharjoituksia (”keskittymisen” keinona). Sitten hän esittää hätkähdyttävän lausunnon: ”Meidän ei pitäisi ohittaa tätä Jumalan armon keinoa” (Foster: 25). Ja siinä se on: lehden mietiskely voi olla armon keino!

Foster’in sisäisen matkan tarkoitus on löytää henkimaailma, joka on kaikkien sitä etsivien saavutettavissa: ”Kuinka sitten tulemme uskomaan hengen maailmaan? Sokean uskonko kautta? Ei lainkaan. Hengellisen maailman sisäinen todellisuus on kaikkien saavutettavissa, jotka ovat valmiita etsimään sitä.” (Foster: 18). Hän väittää, että tämä hengellinen etsintä vastaa tieteellistä koetta. Sillä ei ole mitään väliä, että jokainen tunnettu pakanakulttuuri on uskonut ”hengelliseen maailmaan”.

Mielikuvituksen hengellisyys

Raamatulla ei ole mitään hyvää sanottavaa mielikuvituksesta. Esimerkiksi: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.” (Jer. 23:16). KJV-käännöksessä haku sanalla ”imagination” antaa 14 jaetta ja kaikissa tapauksissa se on paha asia. Raamatun mukaan mielikuvitus on se, mihin ihmiset turvautuvat, kun eivät halua kuunnella Jumalaa.

Foster’ille mielikuvitus on kuitenkin on keskeinen asia: ”Mietiskelyn sisäiseen maailmaan keskitytään helpoimmin mielikuvituksen oven kautta. Emme tänä päivänä arvosta sen suunnatonta voimaa. Mielikuvitus on voimakkaampi kuin käsitteellinen ajattelu ja voimakkaampi kuin tahto.” (Foster: 22). Hänen auktoriteettejaan tässä asiassa ovat C. G. Jung, Ignatius Loyola ja Morton Kelsey. Jung on tunnettu kollektiivisen tietoisuuden käsitteestään ja Kelsey oli Jungin periaatteisiin sitoutunut episkopaalipappi. Kelsey kirjoitti monta mystiikkaa mainostavaa kirjaa. Neuvo, jonka Foster kokoaa näiltä opettajilta, on, että meidän täytyy oppia ajattelemaan mielikuvissa ja ottaa unemme mahdollisena käytävänä henkimaailmaan. Foster väittää, että unet ovat jotakin sellaista, joka meillä jo on ja ne voivat auttaa meitä kehittämään mielikuvituksen käyttöä. Hän sanoo: ”Päiväkirjan pitäminen unistamme on tapa ottaa ne vakavasti” (Foster: 23).

Foster varoittaa, että tässä prosessissa on vaara: ”Samalla [kun pyydämme, että unemme olisivat Jumalan puhetta] on viisasta rukoilla varjelusta, koska itsensä avaaminen hengelliselle vaikutukselle voi olla yhtä hyvin vaarallista kuin hyödyllistä” (Foster: 23). Sanoisin, että se on Jumalan pyytämistä varjelemaan meitä, koska käytämme erilaisia menetelmiä mennäksemme jonnekin, minne Hän ei tahdo meidän menevän (henkien maailmaan saamaan tietoa). Se vaara, josta hän varoittaa on paljon suurempi, kuin Foster kuvittelee. Ne jotka lähtevät sisäiselle matkalle tulevat petetyiksi – aina! Meitä ei ole varustettu saamaan hengellistä tietoa siitä maailmasta. Siksi Jumala puhuu meille määräämiensä välittäjien (innoitettujen Raamatun kirjoittajien) kautta; muutoinhan me kalastaisimme pimeässä ympäristössä vailla varusteita.

Foster opettaa lukijoitaan käyttämään mielikuvitustaan kokemaan Raamatun kertomuksia viidellä fyysisellä aistillaan. Seuraavassa on, mitä hän väittää tulevan tapahtumaan:

Kun menet kertomukseen, et passiivisena tarkkailijana, vaan aktiivisena osallistujana, niin muista, että koska Jeesus elää Ikuisessa Nykyisyydessä eikä ole ajan sitoma, niin tämä menneisyyden tapahtuma on Hänelle elävä nykyhetken kokemus. Siksi sinä voit todella kohdata elävän Kristuksen tapahtumassa ja Hänen äänensä voi puhua sinulle ja Hänen parantava voimansa koskettaa sinua. Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus; se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus tulee todella sinun tykösi. (Foster: 26)

Osoittaen, että Foster’in ideoilla on edelleen suuri vaikutus ajassamme, Gregory Boyd lainaa tässä joitakin Foster’in sanoja tueksi sellaiselle, josta hän käyttää nimitystä ”katafaattinen (cataphatic) rukous”, joka käyttää mielikuvitusta ja kuvia keinona ottaa yhteys Jumalaan ja saada hengellistä tietoa.⁵ Ne, jotka suosittelevat tätä käytäntöä olettavat, etteivät henget petä heitä, mutta en voi nähdä millä perusteella.

Foster määrää ihmisen omaa mielikuvitusta käyttävän harjoituksen, joka jäljittelee astraaliprojektiota (tähtimatkailua) siinä määrin, että hän itse asiassa laittaa alaviitteen, joka kiistää sen olevan astraaliprojektiota (Foster 28). Se alkaa kehottamalla lukijoita kuvittelemaan menevänsä ulos luontoon kauniiseen paikkaan (Boyd kuvailee, kuinka hän harjoittaa tätä, kuten myös sen seurauksia⁶). Näkymistä ja hajuista nauttimisen jälkeen (mielikuvituksessasi) seuraavat askelet ovat:

Salli mielikuvituksessasi hengellisen ruumiisi, joka hohtaa valoa, kohota ulos fyysisestä ruumiistasi. Katso taaksesi, niin että voit nähdä itsesi makaamassa nurmella ja vakuuta ruumiillesi, että palaat ihan pian. Kuvittele hengellinen minäsi elävänä ja elinvoimaisena, nousemassa ylös läpi pilvien aina stratosfääriin… Mene syvemmälle ja syvemmälle ulkoavaruuteen, kunnes ei ole muuta kuin ikuisen Luojan lämpöinen läsnäolo. Lepää Hänen läsnäolossaan. Kuuntele hiljaa odottaen odottamatonta. Pane tarkoin muistiin kaikki annetut ohjeet. Ajan mittaan kokemuksen lisääntyessä pystyt helposti erottamaan pelkän inhimillisen ajatuksen, joka voi pulpahtaa tietoiseen mieleen, tosi Hengestä, joka sisäisesti liikkuu sydämen yllä. (Foster: 27, 28)

Minun täytyy vain kysyä, kuinka voi tietää, ettei se ”tosi Henki” ole petollinen? Mystiikan kohtalokas virhe on, että se olettaa sinisilmäisesti, että kristityillä, joilla on subjektiivisia uskonnollisia kokemuksia, täytyy siksi myös olla kristillisiä kokemuksia, jotka ovat aidosti Jumalasta – vaikka nämä kokemukset olisivatkin aikaansaatu epäraamatullisten harjoitusten kautta, samanlaisten, joita pakanat käyttävät.

Mielen alkemiaa

Foster’in lähestymistapa myös rukoukseen on mystiikan sävyttämä. Hän väittää, että rukous täytyy oppia ihmisiltä, joilla on oikeat kokemukset ja jotka ovat ”mestareita”, jotka tietävät, mitä tekevät. Foster ei opeta tavanomaista rukousta, jonka kautta me tuomme tarpeemme ja pyyntömme Herralle ja tiedämme, että Hän kuulee meitä (koska on luvannut kuulla). Seuraavassa sanotaan, miksi hän arvelee, että sellainen rukous ei onnistu:

Useinkin ihmiset rukoilevat ja rukoilevat maailman kaikella uskolla, mutta mitään ei tapahdu. On luonnollista, että he eivät olleet yhteydessä kanavaan. Me alamme rukoilla toisten puolesta ensin keskittymällä ja kuuntelemalla sotajoukkojen Herran hiljaista jyrinää. Virittäytyminen jumalallisiin henkäyksiin on hengellistä työtä, mutta ilman sitä rukouksemme on tyhjää hokemista (Matt. 6:7). Herran kuunteleminen on ensimmäinen asia, toinen asia ja kolmas asia, välttämätön menetykselliselle esirukoukselle. (Foster: 34)

Tämä tietysti tarkoittaa, että meidän on ruvettava mystikoiksi, jos haluamme rukoilla.

Hän opettaa, että meidän täytyy ensin kuulla henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta käyttäen hänen opettamiaan mietiskelymenetelmiä, ennen kuin rukoilemme. Hän sanoo: ”Lähtökohta siis oppia rukoilemaan toisten puolesta on kuunnella saadakseen ohjausta… Tämä sisäinen ’kyllä’ on se jumalallinen valtuutus sinulle rukoilla ihmisen tai tilanteen puolesta.” (Foster: 35). Ei näin! Foster on väärässä! Ainoa valtuutus, jonka tarvitsemme rukoillaksemme, on Raamatun käsky rukoilla – eivät henkilökohtaiset ilmoitukset.

Mietiskely (mystinen) on Foster’ille tärkeä, mutta se ei riitä. Hän tuo mukaan myös mielikuvituksen: ”Kuten mietiskely, niin myös rukous on voimakas ase rukouksen työssä” (Foster: 36). Hän katsoo, että Agnes Sanford⁷ on auttanut häntä näkemään mielikuvituksen käyttämisen arvon rukouksessa. Foster kirjoittaa: ”Mielikuvitus avaa oven uskoon. Jos voimme ’nähdä’ mielemme silmällä särkyneen avioliiton ehjänä, tai sairaan ihmisen terveenä, niin siitä on vain lyhyt askel uskomiseen, että niin on.” (Foster: 36). Sanford sai ideansa teosofiasta, uudesta ajattelusta (New Thought), Jung’ilta ja Emmet Fox’ilta. Nämä ideat Foster’in toistamina tulevat tuon ajan ”mind over matter” (mieli yli aineen) -ajattelusta. Tuollainen ajattelu käyttää luovaa visualisointia muuttamaan todellisuutta tai kanavoimaan hengellistä voimaa. Foster ehdottaa: ”Kuvittele, että Kristuksen valo virtaa sinun käsiesi kautta ja parantaa jokaisen tunneperäisen trauman ja loukatun tunteen, jonka lapsesi koki tuona päivänä” (Foster: 39).

Kirjassaan The Seduction of Christianity vuodelta 1985 Dave Hunt nimitti sellaisen luovan visualisoimisen, jota Foster mainostaa, ”mielen alkemiaksi” (mental alchemy).⁸ Hunt varoitti seurakuntaa, että Foster mainostaa sellaista mielen alkemiaa kirjassaan Celebration of Discipline ja kuten olemme osoittaneet, hän todella tekee niin. Kuinka sitten voi olla, että 24 vuotta Hunt’in varoituksesta Foster on evankelikaalien keskuudessa suositumpi kuin koskaan?

Vastaus on lopunaikojen petos. Nyt on olemassa suunnaton liike (so. Esiintuleva Kirkko, Emergent Church), joka väittää olevansa uskonpuhdistus mainostaen Foster’ia, Willard’ia ja heidän versioitaan mystiikasta. Asiat ovat siis käyneet hyvin paljon pahemmiksi.

Hengellisiä ohjaajia

Kun kerran mystiikka ja muka tarve saada henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta on omaksuttu, niin nousee tarve uusille ”mestareille”, jotka osaavat paremmin navigoida henkimaailmassa. Pakanayhteisöillä on aina ollut sellaisia henkilöitä. Heitä kutsutaan ”shamaaneiksi”. Itämainen uskonto kutsuu heitä ”guruiksi”. Petetyt kristityt kutsuvat heitä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Foster selittää: ”Keski-ajalla edes suurimmat pyhät eivät yrittäneet päästä sisäisen matkan syvyyksiin ilman hengellisen ohjaajan apua” (Foster: 159). Ongelma on Foster’in mukaan, että seurakunnilta (vuonna 1978) puuttui ”eläviä mestareita”:

Epäilemättä osa mielenkiinnon aallosta itämaiseen mietiskelyyn johtuu siitä, että kirkot ovat lakkauttaneet alan. Kuinka masentavaa onkaan yliopisto-opiskelijalle, joka pyrkii tuntemaan kristillistä opetusta mietiskelystä huomata, että on niin harvoja kontemplatiivisen rukouksen eläviä mestareita ja että lähes kaikki vakavasti otettavat kirjoitukset aiheesta ovat vähintään seitsemän vuosisadan ikäisiä. Ei ihme, että hän kääntyy zenin, joogan tai TM:n puoleen. (Foster: 14)

Foster’in unelma on käynyt toteen. Tänä päivänä ihmiset voivat jopa harjoittaa joogaa kristillisessä kirkossa. Meillä on kristillinen TM (transsendenttinen mietiskely); sitä kutsutaan kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Itämainen uskonto on tullut suoraan seurakuntaan ja Foster on auttanut sen johdattamisessa sisään.

Entä sitten ”elävät mestarit” eli hengelliset ohjaajat? Morton Kelsey valitti heidän puutettaan vuonna 1972: ”Ehdottaisin todella, että jokainen, joka vakavissaan on liittymässä hengelliseen maailmaan, etsisi itselleen hengellisen ohjaajan, jos olisi enemmän tällä tavalla koulutettuja ja kokeneita miehiä.”⁹ Tuo ”ongelma” on ratkaistu mahtavalla tavalla. Evankelikaaliset teologian koulut tarjoavat nyt lehtorin tutkintoja (masters degrees) ”hengellisessä muodostamisessa” (spiritual formation) varustaakseen ihmisiä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Seuraavassa Biola-yliopiston lausunto ohjelmastaan: ”Tämä tutkinto on tarkoitettu varustamaan miehiä ja naisia hengellisen ohjaamisen, opetuslapseuden, muodostamisen ja sieluhoidon palvelutehtävään paikallisessa seurakunnassa ja akateemiseen lisäkoulutukseen hengellisessä muodostamisessa.¹⁰ Järjestö nimeltä Spiritual Directors International auttaa sinua löytämään hengellisen ohjaajan, mikä sitten uskontosi onkaan.¹¹ Richard Foster’in omalla järjestöllä Renovare’lla, joka sanoo ”edistävänsä uudistusta kristillisessä seurakunnassa”, on luettelo hengellisen ohjauksen ohjelmista.¹²

Foster selittää hengellisen ohjaajan tarkoitusta: ”Hän on Jumalan keino avata polku Pyhän Hengen sisäiselle opetukselle” (Foster: 160). Ilmeisesti, kun täysin hyljätään sola scriptura, jossa Pyhän Hengen opetus välitetään seurakunnalle vain Raamatun kirjoittajien kautta, me tarvitsemme Raamatun ylittävien henkilökohtaisten ilmoitusten välittäjiä.

Foster selittää, kuinka hengelliset ohjaajat johtavat: ”Hän johtaa vain oman henkilökohtaisen pyhyytensä voiman kautta” (Foster: 160). Roomalaiskatolisuudessa paavia kutsutaan ”hänen pyhyydekseen” ja tiibetiläisessä buddhismissa Dalai Lama on ”hänen pyhyytensä”, mutta nyt evankelikaalit ovat kehittämässä ihmisten luokan, joka ilmeisesti ansaitsee tämän nimityksen. Kuinka meidän oikeastaan pitäisi suhtautua siihen, että joku on saavuttanut riittävän ”henkilökohtaisen pyhyyden” olla hengellinen ohjaaja ja välittää hengellisyyttä toisille? Foster sanoo: ”Vaikka ohjaaja on ilmeisesti edennyt pitemmälle sisäisiin syvyyksiin, niin nämä kaksi [mestari ja oppilas] oppivat ja kasvavat yhdessä Hengen maailmassa” (Foster: 160). Foster lainaa roomalaiskatolista mystikkoa Thomas Merton’ia koskien tämän toimivuutta: ”Hengellinen ohjaaja oli jonkinlainen ’hengellinen isä’, joka siitti oppilaansa sielussa täydellisen elämän ennen kaikkea ohjeillaan, mutta myös rukouksellaan, pyhyydellään ja esimerkillään. Hän oli seurakunnallisessa yhteisössä … eräänlainen Herran läsnäolon ’sakramentti’.” (Foster: 161).

Lopunaikojen eksytys

Mitä tulee lopunajan petokseen, niin Foster on aivan kärjessä omaksumassa sitä. Ajattele, mitä hän kirjoittaa: ”Meidän ajassamme taivas ja maa varpaillaan odottavat Hengen johtamia, Hengestä juopuneita, hengenvoimaisia ihmisiä. … Sieltä ja täältä löytyy yksilöitä, joiden sydän palaa jumalallista tulta.” (Foster: 150). Sellaiset asenteet ovat johtaneet valtavaan petokseen. Siinä on Myöhäissateen (Latter Rain) petoksen maku, joka nykyisin ruumiillistuu sellaisissa väärissä opettajissa, kuin Rick Joyner ja Mike Bickle. He ovat elitistisiä. He ovat samoilla linjoilla myös Esiintulevan Kirkon (Emergent Church) käsitysten kanssa. Hän sanoo myös: ”Vuosisatamme on vielä nähtävä Hengen apostolisen seurakunnan murtautuminen esiin” (Foster: 150). Meillä onkin nyt Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), joka väittää olevansa juuri sitä. Foster’in ideat edustavatkin sitä valtavaa luopumusta ja lopunaikojen petosta, joka on tunnusomaista ajallemme.

Foster’in opetukset ovat vieneet seurakunnan yhtä kauas pois uskonpuhdistuksen periaatteesta, sola scriptura, kuin mitä roomalaiskatolinen kirkko koskaan oli. Ainoa, mikä vielä puuttuu, on että meidät viedään täydellisesti Roomaan. Christianity Today –lehti ylistää Foster’ia siitä, että hän osoittaa meille tuota suuntaa.

Alkuvuodesta 2008 kirjoitin CIC:n artikkelin kuinka sola scriptura -periaatteen hylkääminen johtaisi evankelikaalit takaisin Roomaan.¹³ Se oli osittain vastaus CT:n mystiikkaa ylistävään artikkeliin. Saamani palaute oli aika odottamatonta. Minuun ottivat yhteyttä entiset evankelikaalit, jotka olivat hyljänneet sola scriptura -periaatteen ja menneet takaisin Roomaan! He halusivat väitellä kanssani sola scriptura -periaatteesta. Ikävä, että kantani oli todistettu. Vastauksena heidän harhaiseen haasteeseensa seurakuntamme järjesti seminaarin sola scriptura -periaatteesta nimellä Faith at Risk (Usko vaarassa). Gary Gilley ja minä puolustimme siinä Raamattua seurakunnan ainoana auktoriteettina.¹⁴

Edellä mainittu CT:n artikkeli puhuu uudesta luostarilaitoksesta, entisten evankelikaalisten johtajien kääntymisestä roomalaiskatolisuuteen ja mystisistä harjoituksista, kuten lectio divina – ja he pitävät sitä kaikkea hyvänä ja toivottavana. Chris Armstrong, artikkelin kirjoittaja, päättää: ”Se, että he [evankelikaalit] ovat tällä tiellä saamassa hyvää ohjausta viisailta opettajilta [Foster ja Willard] on syy uskoa, että Kristus on ohjaamassa prosessia. Ja että he ovat kohtaamassa ja oppimassa kanssakristityiltä kahdessa muussa suuressa tunnustuskunnassa, roomalaiskatolisuudessa ja kreikkalaiskatolisuudessa, on syy iloita rakkauden voimassa.”¹⁵

Kuka enää puolustaa uskonpuhdistuksen periaatteita? Voisi luulla, että reformoidut teologit, mutta he eivät hoida hommaansa. Edellisessä CIC:n artikkelissa mainitsimme reformoidun teologin nimeltä Donald Whitney, joka kirjoittaa: ”Richard Foster’in kirja, Celebration of Discipline, on ollut 1900-luvun loppupuoliskon suosituin kirja aiheesta hengelliset harjoitukset. Tämän teoksen suuri anti on muistutus siitä, että hengelliset harjoitukset, jotka monet näkevät rajoittavina ja sitovina, ovat todellisuudessa hengellisen vapauden keino.”¹⁶ Tämä reformoidun seminaarin opettajalta!

Jos kirja, joka opettaa kristillistä TM:ää, kristillistä astraaliprojektiota ja mielen alkemiaa mielikuvituksen keinoin, on ”suuri anti”, niin jotakin on pahasti pielessä. Eksytys on levinnyt niin laajalle, etten näe sille mitään muuta selitystä, kuin Paavalin ennustama lopunajan eksytys: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Toinen kohta varoittaa: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3, 4).

Tuo aika on nyt tullut. Olemme tilivelvollisia Jumalalle siitä, mitä uskomme ja harjoitamme. Niiden, jotka haluavat kestää uskossa tässä eksytyksen ajassa, täytyy perustaa uskonsa ja harjoituksensa vain niihin totuuksiin, jotka löytyvät Raamatusta. Foster’in matka henkien maailmaan pettää kaikki sille tielle lähtevät.

Viitteet:

1. Chris Armstong, “The Future lies in the Past” in Christianity Today, February 2008.
2. 24.
3. 29.
4. Richard Foster, Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (New York: Harper & Row, 1978) 1. All subsequent citations from this book will be bracketed within the text in this fashion: (Foster: 1).
5. Greg Boyd, Seeing is Believing, (Grand Rapids: Baker, 2004). Boyd cites Foster to prove that the Lord will actually come to us through our use of “imaginative meditation.” I deal with this issue more fully in CIC issue 83 July/August, 2003: http://cicministry.org/commentary/issue83.htm
6. 111-125.
7. I write about Sanford’s inner healing theories in CIC Issue 96: http://cicministry.org/commentary/issue96.htm
8. Dave Hunt and T. A. McMahon, The Seduction of Christianity (Eugene: Harvest House, 1985) 138.
9. Morton Kelsey, Encounter With God, (Bethany Fellowship: Minneapolis, 1972) 179.
10. http://www.biola.edu/spiritualformation/programs/
11. http://www.sdiworld.org
12. http://www.renovare.org/journey_training_direction.htm
13. CIC Issue 105; March/April 2008: http://cicministry.org/commentary/issue105.htm
14. That seminar is available here: http://www.cicstore.org/servlet/the-60/Faith-at-Risk-4/Detail
15. Armstrong, Future
16. Donald S. Whitney, Spiritual Disciplines for the Christian Life (Colorado Springs: Navpress, 1991) 23.

 

 

Read Full Post »

Kristillinen kirjakauppasi voi olla vaarallinen hengelliselle terveydellesi

Tämä Orrel Steinkampin kirjoitus antaa hyvän kuvan siitä lusteesta, mitä Suomessakin on valitettavan paljon tarjolla. Erityisesti kristillinen mystiikka kontemplatiivisine rukouksineen on saanut valtavasti suosiota ainakin ev.lut. kirkon piirissä – niiden parissa, jotka eivät halua tyytyä oikeaan ja aitoon raamatulliseen uskoon.

Monien Suomessa toimivien kristillisten kirjakauppojen valikoimissa on paljon sellaisia nimellisesti kristillisiä kirjoja, joita en haluaisi kirjahyllyyni. Valitettavasti on siis todettava, että kaikkien kristillisten kirjakauppojen hengelliseen erottelukykyyn ei voi luottaa. Seuraavassa katsauksessa on vain pieni otos niistä kirjoista ja kirjailijoista, jotka väärentävät kristinuskon sanomaa. Kattavan luettelon tekeminen vältettävistä kirjoista on varmaankin mahdoton tehtävä, mutta ehkä joku voisi kommentoida ja suositella sellaisia kirjakauppoja, jotka myyvät vain ”turvallista” luettavaa. Löytyykö Suomesta vastuullisia kristillisiä kirjakauppoja?

---

Your Local Christian Bookstore Could Be Dangerous to Your Spiritual Health
By Orrel Steinkamp, The Plumbline, Volume 13, No. 2, March/April 2009; suom. SK

Menneet ovat ne ajat, jolloin ostoskorin täyttäminen kristillisessä kirjakaupassa oli turvallista hengelliselle terveydelle. Tästä voi tuskin syyttää pelkästään kirjakauppiaita. Kristilliset kirjakaupat ovat aina olleet voitolla eläviä yrityksiä.

Lähes 20 vuotta sitten pyöritimme vaimoni kanssa kristillistä kirjakauppaa. Jo tuohon aikaan olimme kristillisten kustantajien armoilla. Muistaakseni kuitenkin kustantajat olivat silloin kristittyjen omistuksessa ja ne pyrkivät tarkkailemaan heidän tarjouksiaan. Muistan nuo ajat vielä varsin hyvin. Se oli Uskonsanan liikkeen huippuaikaa. Omistajana en pitänyt Hagin’in ja E.W. Kenyon’in kirjoista, mutta asiakkaat kysyivät niitä. Erikoisesti minulle oli ongelma pitää varastossa Dakes Bible -raamattua, joka tuohon aikaan oli villitys uskonsanalaisten keskuudessa. Selitysteos, The Dakes Bible Study Notes, ylitti rankasti terveen opin rajat. Noista ajoista kustannustalojen tarjoukset ovat tulleet paljon epäilyttävämmiksi ja jonkun pitäisi seuloa suuret määrät kirjoja.

Monet kirjat ovat todella arkisia ja lähes merkityksettömiä, mutta tuskin ovat sen vahingollisempia kuin hampurilaiset ja Coca-Cola. Ulkomaiset yhtiöt ovat ostaneet monia kustannustaloja. On erityisesti pantava merkille, että Zondervan ei ole ainoastaan mainostanut kontemplatiivista rukousta, vaan on myös itse asiassa sponsoroinut monia kansallisia konferensseja nuorille ja pastoreille tukien laajaa kirjoa kontemplatiivisia ja esiintulevia (emergent) kirjailijoita. He kustantavat myös monia kaikkein suosituimpia ja radikaaleimpia esiintulevia kirjailijoita. Nämä kirjat ovat vaarallisia, koska monilla kirjoista ja kirjailijoista todella on monia hyviä asioita sanottavana. He reagoivat oikeutetusti etsijäystävällisen liikkeen ”ostoskeskuskristillisyyteen”. Heidän kirjoituksiinsa on kuitenkin sekoitettu myrkyllisiä aineksia. Nämä hengelliset myrkyt voivat käydä hengellisesti tappaviksi.

Lääketeollisuus on pakotettu ilmoittamaan tuotteidensa sivuvaikutukset ja julkistamaan ne, mutta tällaista vastuullisuutta ei edellytetä kristilliseltä kirjallisuudelta. Vanha sanonta kuuluu: ”Käärmeen myrkyn tiedetään sisältävän 85 % puhdasta proteiinia, mutta 15 % tappaa sinut.” Pitäisi ehkä suositella jotakin toista proteiinin lähdettä. Paikallisilla kristillisillä kirjakaupoilla pitäisi olla vastuu seuloa tuotteitaan, mutta monilla omistajilla ei ole aikaa eikä taitoa siihen. He olettavat, että kustantajien, jotka päättävät painetaanko vai ei, täytyy olla oikeassa ja niin tuotteet siirtyvät kristillisille kuluttajille. Valitsemme tähän numeroon vain muutamia kirjailijoita, jotka tuottavat aineistoa, joka voi aiheuttaa pahoja sivuvaikutuksia lukijoille. Sivuutamme ne sadat nimikkeet, jotka ovat vain arkipäiväisiä ja enemmän tai vähemmän vahingollisia.

Uskonsanan kirjailijat

Tässä pari lainausta Uskonsanan leirin kummilta Kenneth Copeland’ilta: ”Jumalan syy Aadamin luomiselle oli Hänen halunsa luoda itsensä kopio: tarkoitan Hänen kopiotaan. … Hän ei ollut melkein kuin Jumala. Hän ei ollut edes Jumalan alainen… Aadam on yhtä paljon Jumalan kaltainen, kuin sinä, juuri kuten Jeesus. … Aadam Eedenin puutarhassa oli Jumala ilmestynyt lihassa (Nauha: Following The Faith Of Abraham 1989, audio tape #01-300)… Jopa monet suuressa Full-Gospel-yhteisössä eivät tiedä, että uudestisyntyminen on todellinen inkarnaatio … Olin ensin ihminen, niin myös sinä, mutta synnyin Jumalasta ja niin minusta tuli inhimillinen jumalolento.” (The Force Of Righteousness 1984, p. 12)

Senaattori Grassley on hiljattain aloittanut kongressin alaisen tutkimuksen koskien monia TV-evankelistoja ja heidän mielettömän tuhlailevaa elämäntapaansa. Rev. Robert S. Liichow raportoi tosiasioita artikkelissaan otsikolla Living High On The Widow’s Mite (Komeaa elämää lesken rovolla):

Jesse Duplantis lentää koneella Cessna Citation 500, joka maksaa vain $1,25 miljoonaa ja polttaa noin 1000 litraa polttoainetta tunnissa. Myös Jerry Savelle lentää koneella Cessna Citation 500. Joyce Meyer lentää koneella Bombadier Challenger 504 hinnaltaan hirmuiset $4,5 miljoonaa. Benny Hinn lentää koneella Grumman Gulfsteam II hinnaltaan $4,5 miljoonaa. TBN on ollut hyvä Paul ja Jan Crouch’ille. He lentävät koneella Bombardier Challenger 604, joka maksaa $16,5 miljoonaa. Kenneth Copeland’illa on omat 12 koneen ilmavoimansa, mutta hänellä ja Gloria’lla kummallakin on oma Citation-kone, $10 miljoonaa kumpainenkin. Creflo Dollar (nimi ei ole mikään sanaleikki) lentää koneella Gates Learjet, johon mahtuu vain 4 henkeä ja ostettiin uutena hintaan $37 miljoonaa.

Menkää kiireesti ostamaan heidän kirjojaan, että saavat edes bensaa koneisiinsa!

[Em. kirjoittajien kirjoja on suomeksi julkaistu seuraavasti (suom. huom.): Copeland: 3 kpl, Savelle: 2 kpl, Meyer: 5 kpl, Hinn: 8 kpl]

John ja Paula Sandford (myös Sanford)

Sandford’it ovat vaikuttaneet vuosikymmeniä ja edelleen he kaupustelevat sisäisen parantamisen tavaroitaan. He yhdistävät Agnes Sanford’in panteistisen sisäisen parantamisen opetuksen ja freudilaisen ja jungilaisen syvän piilotajunnan (deep hidden unconscious). Unohdetut ja piilevät ”harrastuksen juuret” alitajunnassa täytyy saavuttaa visionäärisillä ja mielikuvituksellisilla keinoilla. Nämä piilotraumat estävät ihmisiä nykyhetkessä selittämättömin ajatuksin ja impulssein. On ironista, että freudilainen teoria on yleisesti torjuttu sekulaarissa psykologiassa. Jo vuonna 1993 E. Fuller Torrey kirjoitti kirjan nimeltä The Freudian Fraud (Freudilainen petkutus). Arvioidessaan todistusaineistoa Torrey ei löytänyt mitään uskottavia todisteita Freud’in teorialle kätketystä piilotajunnasta (hidden unconscious). Siitä huolimatta Sandford’ien mielestä nämä kätketyt ”harrastuksen juuret” voivat versoa synnytystä edeltävistä traumoista, tai jopa kokemuksista, joilla on alkunsa esi-isien synneissä. Sandford’it näkevät tämän menetelmän ainoana toimivana pyhityksenä. Heistä tuntuu, että näinä viimeisinä päivinä tämä menetelmä ilmoitettiin heille jumalallisesti seurakunnan valmistamiseksi viimeisiä päiviä varten. Tämä selittää sen, että he kuuluvat C. Peter Wagner’in Uuteen Apostoliseen Neuvostoon (New Apostolic Council).

Sandford’ien mielestä tietoinen kääntymys tapahtuu vain mielen syvyydessä. Kätketty sydän täytyy paljastaa visionäärisillä ja mielikuvituksen keinoilla ja sitten tuoda ristin luokse. Koska he näkevät Jeesuksen kuoleman aina läsnä olevana ja ajattomana, niin uskova on aina käännyttämisen prosessissa. Sanford’it myöntävät, että Agnes Sanford (ei sukua heille) oli heidän opettajansa ja kasvattajansa. On selvää, että Agnes’in panteismilla oli vaikutuksensa heihin. Ensimmäisessä kirjassaan, The Elijah Task (Elian tehtävä) Sandford’it kirjoittavat (sivu 135): ”On olemassa meri, jossa Isä ja Poika ja koko luomakunta ja enkelit ovat. Jumalan olemus on yksi henki, jossa kaikki liikkuu ja jossa kaikella on olemuksensa. Henki ja aine ovat yhtä…”

Sandford’it kuitenkin kiukkuisesti hylkäävät sanan panteisti. Itse asiassa heidän oppinsa on panteismin läheinen muunnos ja ensimmäinen serkku, jota kutsutaan panenteismiksi, jota kontemplatiivinen liike nykyisin on omaksumassa. Sandford’it vievät sen vielä askelta pidemmälle ja sanovat, että kaikki aine ei ole ainoastaan jumalallista, vaan sillä on myös persoonallisuus ja tahto. Tätä pitäisi kutsua jo ”animismiksi”, jota löytyy pakanallisten ja primitiivisten kansojen keskuudesta. Tämä tekee heille mahdolliseksi kommunikoida kasvien kanssa. John Sandford sanoo: ”Jeesus puhui kasville ja se kuihtui. Siitä tiedämme, että kasvi saattoi ymmärtää, mitä Hän sanoi sille.” (A Transcript of an Evening with John and Paula Sandford Feb. 25, 1987, p. 57). Tämä opetus tekee heille myös mahdolliseksi uskoa, että kuolleitten ihmisten henget leijailevat ympäriinsä jonkin aikaa ja voivat asua uskovissa. John todistaa jo kuolleen ihmisen hengen ulosajamisesta elävästä henkilöstä. (An Evening… An Appendix, B-l ). Näiden oppien myrkyllisen reaktion mahdollisuus näyttää suurelta. Itse asiassa Sandford’it on vedetty oikeuteen oppiensa sivuvaikutuksista perheissä.

[Vaikka Sandford’ien kirjoja on suomeksi julkaistu vain yksi (Valitse anteeksianto, Prograzia 2001), heidän oppejaan levitetään aktiivisesti Suomessakin.]

Larry Crabb

Larry Crabb on johtava kristillinen psykologi, kirjailija, raamatunopettaja ja seminaariprofessori. Hän on kirjoittanut monta bestselleriä ja on New Way Ministries’in perustaja. Hän on kirjoittanut yli 40 kirjaa. Hänen tunnetuimmat kirjansa ovat Inside Out ja Finding God. Hänen viimeisin kirjansa on nimeltään The Papa Prayer (Iskän rukous). Crabb on nykyisin omaksunut kontemplatiivisen rukouksen ja näkee sen korvaavana aikaisemmalle psykologisen terapian opetukselleen. Christianity Today’n artikkelissa vuodelta 2003 otsikolla A Shrink Gets Stretched (Psykologi avartuu), kirjoittaja esittää seuraavan huomautuksen: ”Kristillinen neuvoja ja suosittu kirjailija Larry Crabb näki vaivan ansaitakseen tohtorin arvon kliinisessä psykologiassa. Nyt hän kuitenkin uskoo, että tämän päivän seurakunnassa terapia pitäisi korvata toisella, muinaisemmalla menetelmällä – hengellisellä ohjauksella.”

Tämän muinaisen menetelmän hän toisaalla samaistaa kontemplatiiviseen rukoukseen. Vuotta ennen CT:n artikkelia Crabb kirjoitti suosituksen David Benner’in kirjalle Sacred Companions. Tässä suosituksessa Crabb kirjoitti: ”Hengellinen ilmasto on kypsä. Jeesuksen etsijöitä kaikkialla maailmassa valmistetaan unohtamaan kirjoitetun lain (code) vanha tie ja omaksumaan hengen uusi tie.” Benner kirjoittaa Thomas Merton’in, Henri Nouwen’in, Basil Pennington ja useiden muiden panenteistisista näkemyksistä (Jumala on kaikessa). Se, että Crabb kirjoittaa tällaisen suosituksen, ei jätä mitään epäilyksiä hänen näkemyksistään. Hänen viimeisin kirjansa ei ole mitään muuta kuin mystiikan ja psykologian unioni ja sen oivallukset kumpuavat hänen kontemplatiivisista kokemuksistaan. Kirjassaan The Papa Prayer hän sanoo: ”Olen harjoittanut keskittyvää rukousta, olen rukoillut kontemplatiivisesti… Olen hyötynyt kummastakin ja hyödyn edelleen tavoilla, joita voitte nähdä kummankin tyylin tekijöissä, joita edelleen jatkan.” (Papa Prayer, p. 9). Crabb’in pitäisi tietää, että keskittyvä ja kontemplatiivinen rukous ovat itse asiassa sama asia. Crabb’in mieltymys selvisi hänen muistellessaan, että hänen vaimonsa tykkäsi lukea People-lehteä ja hän itse piti parempana Thomas Merton’ia (ehkä luetuin kontemplatiivinen kirjailija).

Näkemykseni on, että 14. vuosisadan luostarien erämaa-isiin perustuva kontemplatiivinen rukousmenetelmä ei ole ainoastaan epäraamatullinen vaan myös myrkkyä sielulle. Kontemplatiivisuuteen liittyvä panenteistinen maailmankatsomus sulkee pois ehdottoman keskeisiä Raamatun totuuksia. Panenteismin käsitys ”Jumala on kaikessa luomakunnassaan” edellyttää, että koko Jumalan luomakunta on upotettu Jumalan Henkeen. Tämä kieltää Raamatun opetuksen uudestisyntymättömien alkusynnistä ja siten myös Jeesuksen sijaiskuolema jää tarpeettomaksi. Sitä paitsi, jos Jumalan Henki asuu koko luomakunnassa, siitä seuraa, että myös Saatanan täytyy olla osallinen jumaluudesta. Ei ole sattumaa, että Jeesuksen kuolema ja Saatana johdonmukaisesti sivuutetaan kontemplatiivisissa kirjoituksissa.

Tony Campolo

Tony Campolo on tunnettu kirjailija ja puhuja. Vuodesta 1980 lähtien hän on kirjoittanut yli 40 kirjaa. Hän on aina ollut kehityksen kärjessä ja jossakin määrin kiistelty, kuten jotkut hänen kirjojensa nimistä antavat ymmärtää. Jo vuonna 1982 hän kirjoitti kirjan 20 Hot Potatoes Christians are Afraid to Touch. Vuonna 1991 hän kirjoitti kirjan How to be Pentecostal Without Speaking in Tongues (Kuinka olla helluntailainen puhumatta kielillä). Hiljattain hän julkaisi kirjan Speaking My Mind and Letters to Young Evangelicals. Monet hänen kirjoituksensa ovat lähestyneet evankelisia rajoja ja monet sanoisivat hänen ylittäneen monia rajoja. Nykyisin hän on yhteiskuntatieteen emeritusprofessori itäisessä yliopistossa Pennsylvanian’n St. Davids’issa. Hän puhuu myös säännöllisesti konferensseissa ja college’issa. Campolo’n vaimo Peggie on vieläkin seikkailunhaluisempi ja on homo-oikeusaktivisti. Campolo oli epävirallisen harhaoppikuulustelun kohteena vuonna 1985, jonka aiheuttivat useat väitteet hänen vuonna 1983 ilmestyneessä kirjassaan A Reasonable Faith (Järkeenkäypä usko). Kysymyksessä oli hänen väitteensä, että Jeesus on todellisesti läsnä jokaisessa elävässä ihmisessä. Tämä kiista aiheutti sen, että Campus Crusade for Christ ja Youth for Christ tuohon aikaan peruuttivat suunnitellun puhetilaisuuden. (Wikipedia).

Viimeksi Campolo on yhdessä Albert Darling’in kanssa tehnyt kirjan nimeltä The God of Intimacy and Action (Läheisyyden ja toiminnan Jumala). Läheisyydellä he tarkoittavat Jumalan kokemista ryhtymällä harjoittamaan muinaista hengellistä mystiikkaa. Kirjoittajat antavat ymmärtää, että yhteiskunnallinen toiminta voi olla tuloksellisinta yhdistämällä mystiikka ja yhteiskunnallinen tietoisuus. Seuraavassa muita Campolo’n provosoivia lausuntoja:

”Ylittäen muut sovinnon mallit mystiikan teologia antaa jonkin verran toivoa löytää yhteinen pohja kristinuskolle ja islamille. Molempien uskontojen historiaan sisältyy esimerkkejä hurmioituneesta yhteydestä Jumalan kanssa… En tiedä, mitä pitäisi ajatella muslimimystikoista, erityisesti niistä, jotka tunnetaan nimellä Sufi. Mitä he kokevat mystisissä kokemuksissaan? Voisiko olla, että he ovat kohdanneet saman Jumalan, jonka me kohtaamme kristillisessä mystiikassa?” (Speaking My Mind, p. 149,150).

“Tarkoitukseni on sanoa, ettei ole pelastusta erillään Jeesuksesta – se on minun evakelikaalinen näkemykseni. En ole vakuuttunut, että Jeesus asuu vain kristityissä.” (National Liberty Journal, 8/99).

“Mennä taivaaseen on kuin menisi Philadelphia’an … sinne on monta tietä.” (Carpe Diem -seizing the Day, 1994).

’”Aamulla en pyydä Jumalalta mitään. Sen sijaan keskityn Jeesukseen. Lausun Hänen nimeään uudelleen ja uudelleen noin 15 minuutin ajan, kunnes huomaan sieluni riippuvan jossakin sellaisessa, jota muinaiset kelttiläiset kristityt kutsuivat ”ohueksi paikaksi” – paikka, tila, jossa raja taivaan ja maan, jumalallisen ja inhimillisen välillä häipyy. Voisin sanoa, että käytän Jeesuksen nimeä eräänlaisena koan’ina (koan on itämainen muinaisten Zen-mestarien käyttämä uskonnollinen harjoitus, jonka seuraus on rationaalisen ajattelun tyrmäys). Lighthouse Trails.

[Tony Campolo’n kirjoja on suomeksi julkaistu 2 kpl (RV-kirjat 1994 ja Aika Oy 1995). Suom. huom.]

Gary Thomas

Kirjassaan Sacred Pathways (Zondervan, 2002) Gary Thomas mainitsee keskittyvän rukouksen yhtenä eri tavoista, joita voi käyttää päästäkseen Jumalan lähelle. Hän kuvailee keskittyvää rukousta: Keskittyvä rukous toimii yleensä näin: Valitse joku sana (kuten esim. Jeesus, Isä) keskittymispisteeksi kontemplatiiviselle rukoukselle. Toista sanaa hiljaa sanokaamme 20 minuuttia, kunnes sydämesi tuntuu toistavan tuota sanaa itsekseen aivan yhtä luonnollisesti ja tahdostasi riippumatta kuin hengität.” (Ray Yungen, A Time of Departing, p. 152).

Focus on the Family (FOF) mainostaa aktiivisesti Thomas’in kirjaa Sacred Parenting. FOF:iin otettiin yhteyttä koskien heidän Thomas’in kannatustaan. Tim Masters, FOF:n puheenjohtajan toimistosta, vastasi: ”Emme löytäneet mitään kirjan, Sacred Parenting, sivuilta, joka olisi ristiriidassa kristillisen uskon tai tri. Dobson’in filosofian kanssa… Meidän asemamme ei edellytä muiden herra Thomas’in kirjoitusten sisällön käsittelyä, mutta tämän verran voimme kertoa teille: Kristillisessä seurakunnassa on aina ollut vahva kontemplatiivisen rukouksen perinne, jolla ei ole mitään tekemistä mantrojen ja itämaisen mietiskelyn kanssa.” (Lighthouse Trails). Tämä vastaus on huolestuttava. Ensiksikin hänen kristillisen kontemplatiivisuuden erottamisensa itämaisesta ei ole todella tarkka. Useimmat kontemplatiivista rukousta mainostavat kristilliset kirjoittajat, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, ottavat mukaan mantrat, kuten tekee myös Gary Thomas kirjassaan Sacred Pathways. Mitä tulee kristillisen ja itämaisen kontemplatiivisuudeen eroon, niin kukapa muu kuin Tilden Edwards, USA:n suurimman ja vaikutusvaltaisimman kontemplatiivisen koulun perustaja, väittää kirjassaan Spiritual Friends, että ”kontemplatiivinen rukous on länsimainen silta Kaukoidän hengellisyyteen”.

Richard Foster suosittelee Tilden’in kirjaa erinomaisena (Lighthouse Trails). Kirjassaan Sacred Parenting, jota FOF kyllä suoraan mainostaa, Thomas ei jätä epäselväksi, että Teresa Avilalaisella oli tärkeä vaikutus hänen rukouselämäänsä. Verkkosivulla Centering Prayer, jonka tarkoitus on mainostaa keskittyvää rukousta, he julistavat: ”Keskittyvä rukous tulee kristillisen kontemplatiivisen perinnön muinaisista rukousmenetelmistä ja erikoisesti seuraavista: Erämaan Isät ja Äidit, Tietämättömän Pilvi, Ristin pyhä Johannes ja Teresa Avilalainen (Fathers and Mothers of the Desert, The Cloud Of Unknowing, St. John of the Cross and Teresa of Avila.). Sen tislasivat yksinkertaiseksi rukousmenetelmäksi 1970-luvulla trappistimunkit Fr. William Meninger, Fr. Basil Pennington ja apotti Thomas Keating trappistiluostarissa St. Joseph’s Abbey, Spencer, Mass.” (Centering Prayer Website). Nämä kolme munkkia luottivat aktiivisesti vieraileviin buddhisteihin, jotka valmensivat heitä. Tim Masters’in vastaus kuulostaa aika ”poliittiselta” – että FOF luottaa eroon, joka ei ole ero.

Brian McLaren

McLaren on keulakuva ja epävirallinen puhemies Esiintulevassa Liikkeessä (Emergent Movement), joka koostuu evankelikaaleista, jotka hyväksytään sellaisina. Esiintuleva Liike vaatisi selittämistä monta sivua eikä meillä tässä ole siihen tilaa. McLaren’ia kuitenkin kutsutaan evankelikaalisiin konferensseihin. Hiljattain hän puhui Bill Hybels’in Willow Creek -seurakunnassa. Hänen luetuimpia kirjojaan ovat kirjat A Generous Orthodoxy ja New Kind of Christian Trilogy. Emergent Village, kuten evankelikaaliset esiintulevat esiintulevat kutsuvat itseään, on yleisesti omaksunut jämäkän postmodernin tietoteorian (epistemology). Koska postmodernistit hylkäävät idean totuudesta, niin useimmat esiintulevat kannattavat mystistä uskoa, jolloin ei kaivata mitään absoluuttisen totuuden väitteitä. McLaren ja kumppanit esiintulevassa ryhmässä ovat kuitenkin saaneet laajan hyväksynnän evankelikaalisissa piireissä. McLaren’in uusi kirja on nimeltään Everything Must Change (Kaiken täytyy muuttua) ja hän on nykyisin maanlaajuisella kiertueella julistamassa tuota sanomaa ja jotakin sellaista, jota hän kutsuu nimellä ”Deep Shift” (Syvämuutos). McLaren’in vakavin väite on, että hän kiistää Jeesuksen sijaiskuoleman. Hiljattain hän tarkensi halventavia näkemyksiään rististä: ”Risti ei siis ole keskus. Risti on miltei häiriötekijä ja väärää mainosta Jumalalle.. Jumala ei käske sinua antamaan vaimollesi anteeksi ja sitten potkimaan koiraa kiukuspäissäsi… Yleinen käsitys sovituksesta esittää Jumalan, joka on kyvytön antamaan anteeksi potkimatta jotakuta toista.” (From Slice of Laodicea).

McLaren’in suositus on Alan Jones’in kirjan Reimaging Christianity takakannessa. Alan Jones hylkää avoimesti raamatullisen kristinuskon. Jones puhuu Jeesus-lapsen kuvittelemisesta istumassa Buddhan sylissä. Myös hän hylkää Jeesuksen kuoleman pelastavana tekona ja näkee sen kostona. (Jones, p. 132). Ilmeisesti tämä ei ole mikään ongelma McLaren’ille, koska hän antaa Jones’ille raikuvat aplodit: ”Alan Jones on pioneeri kristillisen uskon uudelleen kuvittelemisessa, joka tulee esiin todellisesta hengellisyydestä. Hänen teoksensa stimuloi ja rohkaisee minua syvästi.” (Lainaus em. kirjan takakannesta). Minulla oli tapana valittaa, että ristiä vähitellen marginalisoitiin ja laajalti sivuutettiin evankelikaalisissa piireissä. Nyt kirjoittajia, joilla on kiistämättömät valtuudet evankelikaaleina, hyväksytään ja kutsutaan puhumaan kaikkialla evankelikalismissa, vaikka he kieltävät Jeesuksen uhrikuoleman ja tekevät sen vielä hyvin karkealla tavalla. Evankeliumin ydin (Jeesuksen risti) ei ainoastaan ole kaiverrettu pois, vaan pakanallinen ja vieras mystinen petos on nyt asetettu sen tilalle.

Jos siis menet paikalliseen kristilliseen kirjakauppaasi, niin ole varuillasi, sillä hyvän aineiston ja myös harmittomien arkipäiväisten tarjousten joukossa siellä vaanii todellista sielun myrkkyä.

Rev. Orrel Steinkamp, Master of Divinity, and Doctor of Ministry, (Theology)

Plumbline Ministries, 74425 Co. Rd. Renville, MN 56284… orrelsteinkamp@hotmail

Read Full Post »

Reiki hiipii sisälle kristikuntaan

“Hiipivä” vaikutus – New Age ja evankelikaalinen kristikunta

The “Creeping” Effect – The New Age and Evangelical Christianity

6.12.2010 by Ray Yungen, suom. Samuel Korhonen

Jos olet koskaan pohtinut, miksi New Age-kirjailijat ja heidän opetuksensa hiipivät monien kristittyjen ohi, niin sanan hiipiä (engl. creep) määritelmä ehkä auttaa. Sana merkitsee: edetä hitaasti nopeudella, jota ei voi juuri havaita, ennen kuin katsot taaksesi pitkän ajan kuluttua. Esimerkiksi hiipivää (creeping) inflaatiota ei huomata lyhyellä jaksolla, mutta kun katsoo taaksepäin 20–30 vuotta, niin se on tyrmistyttävä. Ateria, joka maksoi kaksi dollaria vuonna 1970 voi nyt maksaa kahdeksan – hinta kohosi niin hitaasti, että vaikutus väheni.

Samanlainen liike on tapahtunut yhteiskunnassamme ja siitä on vähitellen tullut vallitseva. Mitä kerran pidettiin eriskummallisena, on tänä päivänä normaalia – jopa hyödyllistä. Tämä trendi vaikuttaa evankelikaaliseen kristikuntaan vain hiukan pienemmässä määrin kuin sekulaariin yhteiskuntaan. Syy pieneen eroon on, että monet, ehkä useimmat kristityt eivät vielä ole ymmärtäneet, tai sopeutuneet siihen käytännölliseen mystiseen lähestymistapaan, jonka New Agen kannattajat ovat jo sisällyttäneet sekulaariin maailmaan, kuten myös kristikuntaan.

Mystinen pragmatismi kasvaa erityisen nopeasti erilaisten New Age -parantamismenetelmien kautta. Erästä sellaista kutsutaan nimellä reiki, japaninkielinen sana, joka käännettynä on universaali elämän energia, eli Jumala-energia. Siihen on viitattu myös säteilymenetelmänä (engl. radiance technique). Reiki on muinainen Tiibetin buddhistinen parantamissysteemi, jonka eräs japanilainen mies löysi uudelleen 1800-luvulla ja se on tullut Länteen vasta hiljattain.

Reiki-menetelmä sisältää käsien panemisen vastaanottajan päälle ja sitten energian aktivoimisen virtaamaan parantajan kautta vastaanottajaan. Eräs parantaja kuvailee kokemusta seuraavasti:

Tehdessäni sitä minusta tulee kanava, jonka kautta tämä voima, tämä universumin mehu, tulee valuen kämmenistäni koskettamani ihmisen ruumiiseen joskus kevyesti, lähes huomaamatta, joskus nälkiintyneissä imaisevissa siemauksissa. Minäkin saan sen samalla, kun annan sitä. Se ympäröi meidät molemmat, potilaan ja parantajan.¹

Mitä on tämä ”universumin mehu?” Vastaus on tärkeä, erään maineikkaan reiki-mestarin antama, joka selittää:

Reiki-virittäytyminen on vihkimys, initiaatio, pyhään metafyysiseen järjestykseen, joka on ollut läsnä maan päällä tuhansia vuosia … Tulemalla osaksi tätä ryhmää, myös sinä vastaanotat apua reiki-oppailta ja muilta hengellisiltä olennoilta, jotka myös toimivat näiden päämäärien hyväksi.²

Vaikka tätä ei ole laajasti mainostettu, reiki-parantajat pitävät kiinni tästä ”henkiopas”-kytkennästä reikin olennaisena puolena. Itse asiassa se on perustus ja energia reikin takana. Eräs reiki-mestari, joka on kirjannut satoja muita mestareita, puhui vuorovaikutuksestaan henkioppaiden kanssa:

Minulle reiki-oppaat tekevät itsensä parhaiten tunnettaviksi virittäytymisiä suoritettaessa. He seisovat takanani ja ohjaavat koko prosessia ja oletan, että he tekevät tämän myös jokaiselle reiki-mestarille. Kun suoritan virittäytymisiä, tunnen heidän läsnäolonsa koko ajan. Joskus voin nähdä heitä.³

Kristityn alkureaktio tähän infoon voisi olla: ”Että mitä? Minä en pyöri niissä piireissä, joten se ei koske minua.” Tämä huoleton suhtautumistapa olisi pätevä, ellei olisi tosiasia, että reiki on nykyisin kasvamassa suunnattomiin mittoihin ja joissakin hyvin vaikutusvaltaisissa piireissä. (Se voi olla jopa teidän paikallisissa sairaaloissanne, kouluissanne ja nuorisojärjestöissänne.) On tärkeää tietää, että monet hoitajat, neuvojat ja varsinkin hierontaterapeutit käyttävät reikiä täydentämään työtään. Sitä mainostetaan usein täydentävänä palveluna.

Vieläkin merkittävämpää on tässä menetelmässä mukana olevien lukumäärä. Tutki seuraavia lukuja saadaksesi pienen välähdyksen reikin kasvavasta suosiosta. Vuonna 1998 Internetissä oli noin 33000 reiki-listausta. Tänä päivänä tuo luku joillakin hakukoneilla käsittää yli 22 miljoonaa listausta. Vain 10 vuodessa tuo luku on kasvanut 700-kertaiseksi! Kuten sanoin tämän kirjan ensimmäisessä luvussa, niin Yhdysvalloissa on nyt yli miljoona reiki-parantajaa. Eräs reiki-mestari pani ilolla merkille tämän kiinnostuksen aallon sanoessaan:

Vuosien mittaan ihmisten uskomusjärjestelmässä on tapahtunut muutos, joka sallii vaihtoehtoisen lääketieteen laajemman hyväksynnän. Siitä johtuen olemme näkemässä kasvavaa mielenkiintoa reikiin suurelta yleisöltä. Kaikentaustaisia ihmisiä tulee saamaan hoitoja ja kurssitettaviksi.⁴

Eräs hyvin paljastava tilasto sisältää Kentucky’n Louisville’n, jossa 102 ihmistä perehdytettiin reikiin vain yhden viikonlopun aikana.⁵ Tämä osoittaa, että suuri määrä ihmisiä vedetään reikiin raamattuvyöhykkeellä, joka perinteisesti on Amerikan konservatiivisinta aluetta.

On tärkeää ymmärtää se tapa, jolla reiki esitetään suurelle yleisölle. Vaikka sen taustalla on metafyysinen perustus, niin kun lukee reiki-parantajien julkaisemaa kirjallisuutta, se ei ole lainkaan selvää. Eräs reiki-mestari, joka pyörittää päiväkylpylää, käyttää esitteessään toistuvasti sanoja comfort (mukavuus) ja nurture (hoiva). Reiki on jotakin, joka antaa sinulle mielihyvää. Eräs nainen, joka on ammattineuvoja, kertoo mahdollisille asiakkailleen, että reiki antaa heille syvän rentoutumisen ja lievittää kipua. Uudelleen ja uudelleen nämä samat teemat tulevat esiin reikin mainoskirjallisuudessa – rentoutuminen, hyvä olo, sairauden vähentäminen, stressin vähentäminen, mielen tasapainottaminen jne. Kuinka joku voi sanoa, että reiki on paha, kun se väittää auttavansa ihmisiä?

Syy näin laajaan hyväksyntään on helppo ymmärtää. Useimmat, monet kristityt mukaan lukien, uskovat, että jos jokin on hengellisesti myönteistä, niin se on Jumalasta. Eräs pastoriystäväni kertoi tilanteesta, jossa kristitty, jolla oli joitakin fyysisiä ongelmia, kääntyi reikin puoleen hakemaan lohtua. Kun tämä pastori neuvoi miestä, että reiki pohjimmiltaan vastustaa kristinuskoa, tämä raivostui ja vastasi seuraavalla puolustuksella: ”Kuinka voit sanoa, että tämä on pahaa, kun se auttoi minua?” Siksi annoin kirjassani eräälle luvulle nimen ”Erottaminen”. Erottaminen on ”henkien koettelemista” (1. Joh. 4:1). Jos jokin on Jumalasta, se mukautuu Jumalan suunnitelman kulmakiveen ja osoittaa Hänen armonsa yksin Kristuksen Jeesuksen kautta (Ef. 2:7). Reiki, kuten aiemmin määrittelin, perustuu okkulttiseen näkemykseen Jumalasta.

Tämä arviointi reikistä on kiistaton. Jokainen reiki-kirja, mitä ikinä olen nähnyt, on täpötäynnä lausuntoja, jotka tukevat sitä, mitä yritän väittää. Kirjassa nimeltä, The Everything Reiki Book, seuraava poistaa kaikki epäilykset koskien reikin yhteensopimattomuutta kristinuskon kanssa:

Reiki-virittäytymisprosessin aikana väylä, joka avataan ruumiissa sallimaan reikin virrata läpi, avaa myös psyykkiset kommunikaatiokeskukset. Siksi monet reiki-parantajat kertovat, että heillä on sanallista kanavoitua kommunikaatiota henkimaailman kanssa.⁶

Vielä huolestuttavampaa on, että reiki-kanavoija ei ehkä voi edes valvoa tätä ”energiaa”, kuten seuraava kommentti osoittaa:

Hoitajat ja hierontaterapeutit, jotka on viritetty reikiin, eivät koskaan voi paljastaa, milloin reiki alkaa virrata heidän kämmenistään, kun he käsittelevät potilaitaan. Reiki vaikuttaa luonnollisesti, kun sitä tarvitaan ja jatkaa virtaamistaan niin kauan kuin vastaanottaja on alitajuisesti avoin sitä vastaanottamaan.⁷

Toinen sellainen menetelmä on terapeuttinen kosketus (Therapeutic Touch). Kuten reiki, sekin perustuu okkulttiseen chakra-systeemiin, jota on kuvattu seitsemänä ruumiin energiakeskuksena, jotka ovat yhdenmukaisia hengellisten voimien kanssa. Seitsemäs chakra samaistetaan näkemykseen, että Jumala on kaikessa. Hoitajat klinikoilla ja sairaaloissa harjoittavat laajalti terapeuttista kosketusta. Se nähdään hyödyllisenä ja parantavana lisänä hoitotyölle.

Jos yhteys reiki-parantamisen ja muiden metafyysisten menetelmien välillä voidaan nähdä, niin ymmärrämme täydellisemmin, miksi seuraava lainaus on yksi voimakkaimmista lausunnoista, mitä tulee kontemplatiivisen rukouksen todelliseen luonteeseen. Eräs reiki-mestari kertoi tätä menetelmää mainostavalla kurssilla:

Jokainen, joka on tutustunut seuraavien henkilöiden työhön ja ajatteluun [sitten hän luettelee listan huomattavia New Age -kirjoittajia, Thomas Merton aivan keskimmäisenä], huomaa yhteensopivuuden ja yhteisen soinnin reikin teorioiden ja harjoitusten kanssa.⁸

Reiki tulee buddhismista ja kuten eräs Merton-tutkija kirjoitti: ”Jumala, jonka hän [Merton] tunsi rukouksessa, oli sama kokemus, jota buddhistit kuvailevat valaistumisessaan.”⁹

Siksi on niin tärkeää ymmärtää Richard Foster’in ja Brennan Manning’in kirjoitusten yhteys Merton’in kanssa. Mainostaminen osoittaa mieltymystä ja mieltymys osoittaa yhteistä pohjaa. Jokin on pahasti pielessä, kun reiki-mestari ja kaksi tämän päivän evankelikaalisen seurakunnan vaikutusvaltaisinta hahmoa molemmat osoittavat samaa miestä hengellisen polkunsa edelläkävijänä. (luvusta 5 kirjasta A Time of Departing, Ray Yungen; suomeksi Erottautumisen aika)

Viitteet:

1. “Healing Hands” (New Woman Magazine, March, 1986), p. 78.
2. William Rand, Reiki: The Healing Touch (Southfield, MI: Vision Pub.,1991), p. 48.
3. Diane Stein, Essential Reiki (Berkley, CA: Crossing Press, 1995), p. 107.
4. William Lee Rand, “Reiki, A New Direction” (Reiki News, Spring 1998, http://www.reiki.org/reikinews/reikinewdir.html,, p. 4.
5. Reiki News, Winter, 1998, p. 5.
6. Phylameana lila Desy, The Everything Reiki Book (Avon, MA: Adams Media, 2004), p. 144.
7. , p. 270.
8. Janeanne Narrin, One Degree Beyond: A Reiki Journey into Energy Medicine (Seattle, WA: Little White Buffalo, 1998), p.xviii.
9. Brian C. Taylor, Setting the Gospel Free (New York, NY: Continuum Publishing, 1996), p. 76.

 

 

Read Full Post »

Vakava varoitus kristillisestä mystiikasta

Suomessa ev.lut. kirkon piirissä on valtava kiinnostus kristilliseen mystiikkaan. Pääkaupunkiseudulta alkunsa saanut innostus kristillistä meditaatiota, mindfulnessia, joogaa, kontemplatiivista rukousta yms. kohtaan näyttää levinneen seurakuntiin ympäri Suomen. Seurakuntalehdissä viitataan jatkuvasti eräisiin henkilöihin – mystikoihin – ja heidän kirjoihinsa ja opetuksiinsa. Jostain kumman syystä mieluummin siteerataan mystikoita kuin Raamattua. Kristillisistä kirjakaupoistakin on saatavilla runsaasti näiden hengellisten opettajien kirjoja, myös suomenkielisenä.

Tässä artikkelissa esittelen muutamia tunnettuja ja keskeisiä mystikkoja maailmanlaajuisesta hiljaisuuden liikkeestä. Otan tarkastelun kohteeksi joitakin sellaisia henkilöitä, joiden opetuksia näkyy siteerattavan Suomessa ev.lut. kirkon piirissä. Osoitan lyhyesti sen, että heidän ajattelunsa taustallaan ei vaikuta Raamatun mukainen kristinusko, vaan pääasiassa muista uskonnoista kumpuavat ajatukset. Olisi toivottavaa, että tämä tietous löytyisi myös jokaisesta seurakunnasta, kun niissä yhä enemmän tuntuu olevan harrastusta kristillisen mystiikan pariin.

Keskustelufoorumeilla kiitellään kristillistä mystiikkaa siitä, että se avaa tien ”Jumalan” yhteyteen kenelle tahansa uskontokunnasta riippumatta. Tosiasiassa tie Jumalan yhteyteen löytyy vain turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön ristillä.

Aika paljon kertoo kristillisen mystiikan tunnettujen nimien taustoista se, millä foorumeilla heitä siteerataan. Kristittyjen suosimien mystikkojen opetuksiin viitataan hyvin usein uushenkisillä, New Age -pohjaisilla, sivustoilla. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Mestari Eckhart (1260–1328), dominikaaniveli ja mystikko. Hänen siteeraajiaan löytyy yhtä lailla niin kirkon piiristä kuin teosofian, gnostilaisuuden, itämaisen meditaation ja rajatiedon harrastajien parista.

Anthony de Mello

Intialainen jesuiittapappi Anthony de Mello (1931–1987) on tunnettu mystikko, jonka useita kirjoja on suomennettukin. De Mello sekoittaa taitavasti kristillisen uskon ja idän uskontojen opit keskenään. Hän hylkää kuitenkin kristinuskon perustotuudet sanoen, että Jeesus ei ole Jumalan Poika, vaan henkilö, joka opettaa meille, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Hän pitää Jeesusta vain Mestarina muiden vastaavien ohella, tosin Jeesus on muita korkeammalla hengellisellä asteella.

De Mellon opetusten taustalla on jesuiittajärjestön perustajan Ignatius Loyolan ajatukset sekä buddhalaisuus ja hindulaisuus, myös islamilaiset opit. Etenkin zen-buddhalaisuuden vaikutus näkyy hänen opetuksessaan. (Heräämisen aika – Pro gradu -tutkimus Anthony de Mellon opetuksista). ”Meidän ei tule jäljitellä Kristuksen ulkoista käyttäytymistä, vaan meidän on oltava Kristus”, sanoo de Mello ja ilmaisee näin olevansa Raamatun näkökulmasta aivan täysin hakoteillä.

De Mellon kaikki teokset on kirjoitettu yleisuskonnollisessa hengessä, eivätkä ne sovellu kristityn ravinnoksi. Esimerkiksi Viisauden välähdyksiä -kirjan esipuheessa sanotaan, että kirjan sanojen ja tarinoiden taakse kätkeytyy viisautta: ”Viisaus on kätkettynä tarinoiden henkeen, mielialaan ja ilmapiiriin, eikä sitä voida ilmaista inhimillisen puheen sanoin. Tämä hiljainen opetus voi huomaamatta löytää tien ihmisen sisimpään, ja sitä kautta herättää ja muuttaa ihmisen.” (Heräämisen aika). On suunnaton vaara, että tunnustavakin kristitty pikkuhiljaa ajautuu idän aatemaailman aivopesemäksi, jos lukee tällaisia teoksia.

Vatikaani on sanoutunut irti useista de Mellon opetuksista kristinuskolle vieraina: ”Mutta jo eräissä kohdissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä myöhemmissä töissä vielä vahvemmin, on huomattavissa kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön… Tällä tiedoksiannolla, tarkoituksenaan suojella kristillisen totuuden hyveitä, tämä kongregaatio julistaa, että yllä mainittu asenne on yhteensopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia.” (Vatikaanin tiedonanto)

Kun katolinen kirkko on huolissaan de Mellon opetuksista, niin eikö protestanttien pitäisi olla vielä enemmän huolissaan? Jotain on pahasti pielessä ev.lut. kirkossamme, kun siellä ei nähdä de Mellon harhautumista pois kristinuskosta.

Basil Pennington ja Thomas Keating

Mietiskelevän/keskittyvän rukouksen uranuurtajat, katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating, kirjoittavat: ”Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.” (Ray Yungen: Erottautumisen aika)

Penningtonin ja Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä. Keatingin ajatukset ovat itse asiassa okkulttisia.  Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio: ”Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.” Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.

Mainittakoon, että kundaliinijooga on kaikkein vaarallisin joogamuoto; sen aktiiviset harrastajat muistuttavat aloittelijoita kundaliinin herättämisen vaaroista. Lue lisätietoa kundaliini-voimasta.

Henri Nouwen

Henri Nouwen (1932-1996) on tunnettu katolilainen mystikko ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjä.

Elämänsä ehtoopuolella Nouwen kielsi raamatulliset perustotuudet: ”Tänä päivänä minä henkilökohtaisesti uskon, että samalla kun Jeesus tuli avaamaan oven Jumalan taloon, niin kaikki inhimilliset olennot voivat käydä tuosta ovesta tietävätpä he Jeesuksesta tai eivät. Tänä päivänä näen kutsumuksenani auttaa jokaista ihmistä vaatimaan omaa tietään Jumalan luokse.”

Nouwen kirjoitti esipuheen erääseen kirjaan, joka sekoittaa kristillisyyden ja hinduismin. Hän kirjoittaa: ”Kirjailija osoittaa upeaa avoimuutta buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja muslimiuskon lahjoja kohtaan. Hän löytää niiden suuren viisauden tuoden sen kristillisten hengelliseen elämään … Ryan [kirjailija] meni Intiaan oppiakseen muistakin kuin omasta hengellisestä perinteestä. Hän toi kotiin monia aarteita ja tarjoaa niitä meille kirjassaan.”

Nouwen piti sielunkumppaninaan kirjailija Andrew Harveyta, joka on tunnettu pyrkimyksistään yhdistää eri uskontoja mystiikan avulla.

Henri Nouwen on yksi suosituimmista hiljaisuuden liikkeen vaikuttajista, vaikka on omaksunut hyvinkin epäraamatullisia näkemyksiä. Lue tästä lisätietoa Nouwenista, jossa kerrotaan hänen yhteydestään New Age -hengellisyyteen.

Thomas Merton

Thomas Merton (1915-1968) on Henri Nouwenin tapaan tunnettu katolilainen mystikko. Mertonin työn ansiota sanotaan olevan, että mietiskelevä rukous tuli ihmisten tietoisuuteen luostareiden hämäristä uumenista.

Thomas Merton tunnustaa värinsä: ”Aasia, zen, islam, jne., kaikki nämä tulevat yhteen elämässäni. Minulle olisi hulluutta yrittää luoda itselleni luostarielämä, jossa sulkisin kaiken tämän pois. Olisin vähemmän munkki.” Hänen ajatusmaailmansa on yhtä idän uskontojen kanssa.

Yksi Mertonin mieltymyksistä liittyi suufilaisuuteen, joka on islamin mystinen suuntaus. Suufilaisuudessa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja ”Jumalan” henkisen totuuden tavoittamista harjoitusten kautta. Suufilaiset toistevat Allahin nimeä mantranaan ja vaipuvat meditatiiviseen transsiin. Merkittävä katolinen äänitteitä kauppaava yritys mainosti kasettisarjaa, jonka Merton teki suufilaisuudesta. Mainoksessa sanotaan: ”Merton rakasti ja jakoi syvän hengellisen samankaltaisuuden suufien, islamin hengellisten opettajien ja mystikoiden, kanssa. Tässä hän kertoo heidän syvästä hengellisyydestään.” (Erottautumisen aika)

Kirjeessään suufimestarille Merton paljastaa: ”Rukoukseni on hyvin samankaltaista sen kanssa, jota kutsutte fanaksi.” Mystiikan ja okkultismin sanakirja määrittelee, että fana on ”yhdentymistä Jumalaisen Ykseyden kanssa”.

Keskustelussaan suufijohtajan kanssa Merton kysyi häneltä muslimien käsitystä pelastuksesta. Mestari kirjoitti takaisin sanoen: ”Islam tähdentää yksilön vastuuta teoistaan, eikä hyväksy oppia sovituksesta tai teoriaa lunastuksesta.” Islam siis hylkää kristinuskon keskeisimmän totuuden: meillä on pelastus vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala on Poikansa ristinkuolemalla lunastanut meidät vapaiksi kuoleman vallasta.

Mertonia tämä ei haitannut, sillä hän uskoi fanan ja mietiskelevän transsin johtavan samaan päämäärään. Hän vastasi: ”Henkilökohtaisesti uskon kiistelyn olevan tarpeetonta dogmaattisen opin eroavaisuuskysymyksissä, koska se vie meidät pois hengellisestä todellisuudesta sanojen ja ajatusten todellisuuteen … sanoilla on taipumus loputtomaan mutkikkuuteen ja vivahteikkuuteen, jotka ylittävät käsityskyvyn. … Mutta paljon tärkeämpää on jakaa kokemuksia jumalallisesta valosta, … tästä löytyy hedelmällisen keskustelun maaperä kristillisyyden ja islamin välillä.”

Meditaatio, jooga, mindfulness, kontemplatiivinen rukous, keskittyvä rukous, mietiskelevä rukous…

Yllä olevan otsikon menetelmät ovat kaikki syvimmältä olemukseltaan yhtä ja samaa ei-kristillistä, idän uskonnoista, kumpuavaa perinnettä. Asia on aivan sama, vaikka niiden yhteyteen lisättäisiin sana ”kristillinen”, tai riippumatta siitä, että niiden osana on sana ”rukous”. Näiden menetelmien tavoitteena on saada yhteys ”Maailmankaikkeuden Luojaan”. Kaikki ne johtavat samaan suuntaan: poispäin Kristuksesta. On totta, että näillä tavoilla voi saada yhteyden johonkin: ”Jumaluuden äärettömän suloisuuden ja ihanuuden maistaminen ja haistaminen on mystistä todellisuutta. Monilla mystikoilla on tapana ilmaista Jumalan läsnäolon kokemuksensa puhumalla valosta, äänestä, tuoksusta, lämmöstä tai suloisuudesta.” (Heräämisen aika). On syytä huomata, että se jokin ei ole kristinuskon Jumala.

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”.

Foster edellä tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta! Muistatko, mitä aiemmin mainittiin Thomas Keatingin, keskittyvän rukouksen uranuurtajan, yhteydessä? Keating myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa vaikuttaa vaarallinen energia, kundaliini, ja siksi sen hallitsemiseksi tarvitaan idän uskontoja tuntevia opettajia.

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta kristillisestä mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan luo. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosia jatkuneen mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.”

Kristillisen mystiikan taustat eivät näytä kovin puhtailta, joten ei pidä ottaa kaikkea vastaan sellaisenaan, vaikka tarjonta tulisi kirkon piiristä. Kannattaa ottaa todesta varoitus ”kristillisestä” meditaatiosta, koska siitä varoittavat jopa sen aktiivisimmat puolestapuhujat!

Read Full Post »

Kontemplatiivinen rukous

”Kontemplatiivinen rukous” on suomeksi käännettynä ”sanatonta rukousta” tai ”mietiskelevää rukousta” (contemplative, mietiskelevä). Se ei kuitenkaan ole pelkästään mietiskelyä rukoiltaessa.

Raamattu neuvoo meitä rukoilemaan hengellämme, mutta myös ymmärryksellämme (1. Kor. 14:15), joten rukoukseen selvästikin liittyy tutkiskelua/mietiskelyä. Ajatuksen kanssa rukoileminen ei kuitenkaan ole sitä, millaiseksi kontemplatiivinen rukous on muotoutunut. Kontemplatiivisen rukouksen harjoittaminen ja suosio on kasvanut Esiintuleva kirkko (Emerging Church) -liikkeen kasvun myötä. Tämä liike sisältää monia epäraamatullisia aatteita ja käytäntöjä, joista yksi on kontemplatiivinen rukous.

Kontemplatiivinen rukous alkaa keskittyvällä rukouksella (Centering Prayer). Molemmat näistä ovat Lectio Divina -traditioon kuuluvia osia. Keskittyvä rukous on meditatiivinen harjoitus, jossa henkilö keskittyy sanaan ja toistaa sitä kerta toisensa jälkeen koko harjoituksen keston ajan. Tarkoituksena on tyhjentää mieli ulkopuolisista asioista ja huolista, jotta Jumalan ääni olisi helpommin kuultavissa. Keskittyvän rukouksen jälkeen henkilö istu hiljaa – mieli, sydän ja sielu avoinna – kuunnellen suoraa ohjausta Jumalalta ja tuntien Hänen läsnäolonsa.

Vaikka edellä kuvattu saattaisikin kuulostaa viattomalta harjoitukselta, Raamattu ei tunne tämänkaltaista rukousta lainkaan. Itse asiassa se on päinvastaista sille, minkälaiseksi rukoileminen kuvataan Raamatussa: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi” (Fil. 4:6). ”Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.” (Joh. 16:23, 24). Nämä ja muut jakeet selvästi kuvaavat rukouksen olevan ymmärrettävissä olevaa yhteyttä ­ja ajatustenvaihtoa Jumalan kanssa eikä esoteerista ja mystistä meditaatiota.

Kontemplatiivinen rukous luonteeltaan painottuu olemaan mystistä kokemusta Jumalan kanssa. Mystiikka kuitenkin on puhtaasti subjektiivista (omakohtaista), eikä nojaa totuuteen tai tosiasioihin. Jumalan sana on annettu meille, jotta perustaisimme siihen uskomme ja elämämme vanhurskaudessa (2. Tim. 3:16-17).

Kontemplatiivisessa rukouksessa ei ole eroa idän uskontojen ja New Agen meditatiivisiin harjoituksiin nähden. Sen äänekkäimmät kannattajat ovat hyväksyneet yleisuskonnollisuuden, jossa pelastus on saavutettavissa useamman polun kautta, eri uskonnoissa. Kristus itse on sanonut, että pelastus tulee vain Hänen kauttaan (Joh. 14:6).

Kontemplatiivinen rukous, jota harjoitetaan moderneissa rukousliikkeissä, on vastakohta raamatulliselle kristillisyydelle, ja sitä pitää siksi ehdottomasti välttää.

Yllä olevan tekstin lähteenä on käytetty GotQuestions.org:n artikkeleja What is contemplative prayer? ja What is centering prayer?

---

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”. Foster tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta!

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta ”kristillisestä” mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan tykö. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosien mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.” Merton ja Nouwen ovat tunnettuja katolisia mystikoita ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjiä.

Lue linkeistä Roger Oaklandin kirjasta Uskon nollaus ainakin seuraavat luvut:

• Kun länsi kohtaa idän
• Munkit, mystiikka ja muinainen viisaus

Koko kirja PDF-muodossa luettavissa sivustolla Lampaille.com.

Read Full Post »