Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘toivo’

On the sea of life (part 2)
By Simon Desjardins 15.10.2019, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Elämän merellä (osa 1).

Edellisessä postissani osoitin, että kun löydämme itsemme keskeltä kovaa myrskyä, meidän täytyy kohdata tuuli urhoollisesti ja mennä kohtisuoraan päin aaltoja. Se on tehtävä tietäen, ettäyli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen(Ps. 93:4). Ilman tätä tietoa olemme tuomitut kääntymään ympäri ja ajautumaan evankelikaalisten vätysten virran mukana, aivan kuten israelilaiset tekivät, ennen kuin Daavid tappoi Goljatin.

Laivamme keventäminen

Toinen merenkulun laki, jota tulisi soveltaa suuren myrskyn aikana, on pitää aluksemme mahdollisimman kevyenä. Se ei tarkoita, että laivan pitäisi olla täysin tyhjä, sillä myrskyssä tyhjä alus on yhtä huono kuin täyteen lastattu. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että meidän pitäisi olla valikoivia suhteessa siihen, mitä pidämme aluksella. Kaikki turha paino tulisi heittää yli laidan, jotta meillä olisi mahdollisuus vakauttaa laiva. Apt. 27 luvun kuvaus antaa meille hyvän esimerkin tästä menettelystä.

”Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät he seuraavana päivänä lastia mereen, ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat mereen laivan kaluston” (Apt. 27:18,19).

Tässä jopa laivan varusteet heitettiin mereen. Vain se, mikä oli välttämätöntä heidän selviytymiselleen, pidettiin aluksella. Itse asiassa, jos he olisivat tehneet sen aikaisemmin, laiva olisi voinut säästyä. Ei ihme, että Raamattu kehottaa meitä hylkäämään tällaiset rasitteet.

”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle” (Hepr. 12:1,2).

Se, mitä tulee noudattaa kilpailussa, on sitäkin tärkeämpää myrskyssä. Suurin ongelmamme on siinä, että olemme niin hitaita noudattamaan tätä taivaallista neuvoa, sillä sekulaari yhteiskunta on vaikuttanut arvomaailmaamme ja siinä me olemme juuttuneena tuhansiin turhuuksiin, jotka ovat yhtä hyödyllisiä kuin kompassi pohjoisnavalla. Itse asiassa emme vain pidä kiinni niistä, vaan myös teemme töitä omistaaksemme ne ikään kuin elämämme riippuisi niistä. Niinpä laivamme ruuma täyttyy näistä turhuuksista ja kun myrsky iskee, olemme haluttomia hylkäämään sen, jonka eteen olemme niin kovasti tehneet töitä. Ja niin aluksemme tuskin enää pysyy pinnalla ja kun voimakkaat aallot tulevat, ne löytävät meidät nukahtaneina ja valmistautumattomina kohtaamaan myrskyn.

Hyvän omantunnon tärkeys

Ja sitten on synnin kuollut paino. Sanoa, että maailmassa esiintyvä moraalinen mädännäisyys vuotaa evankelikalismin katon läpi, on todistamista selvästä totuudesta. Sillä se, mikä oli käynnissä Paavalin päivinä, tapahtuu jatkuvasti kiihtyvällä nopeudella.

”…säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet(1. Tim. 1:19).

Syyllinen sydän on määritelmän mukaan epäilevä sydän, jota voidaan verrata myrskyjä pelkäävään rikkinäiseen laivaan. Sitä vastoin henkilö, jolla on puhtaan omantunnon todistus, voi pysyä tyynenä myrskyn keskellä, sillä hän tietää, että Jumala on hänen kanssaan. Itse asiassa hän iloitsee ahdistuksissa ja hioo purjehdustaitojaan vastustusta kohdatessaan. Sellaiselle aallot tuovat terveen haasteen ja saavat aikaan sisäisen ihmisen kasvun. Tämä ei ole pelkkää hengellistämistä; se on ihmisen elämän todellisuutta keskellä hengenvaarallisia uhkia.

Valmistautumisen tärkeys

Meitä kohtaavat myrskyt voivat ravistella moraalista elämäämme kuten myös mieltämme ja kenties inhimillistä kehoamme, tai jopa perhettämme, mutta kaikissa tapauksissa nämä puhurit täytyy kohdata päättäväisesti ja tyynesti. Yrityksestä välttää niitä tulisi saavuttamaton unelma. Harkitsevainen ihminen ennemminkin odottaa niitä ja valmistautuu pahimpaan samalla luottaen kaikkien aikojen Purjehtijaan. Oikein! Meidän hevosena on oltava valmiina taistelun päivään. Jos olemme, niin Herra samaistuu meihin ja tuo vapautuksen, sillä ikuinen sananlasku pysyy lujana:

”Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa” (Snl. 21:31).

Kivien välttäminen

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiosi ankkurien tärkeyteen myrskyn vastustamisessa. Apostolien tekojen 27. luvusta löytyvä kertomus antaa jälleen arvokasta valoa:

”Ja kun tuli neljästoista yö meidän ajelehtiessamme Adrianmerellä, tuntui merimiehistä keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata. Ja luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. Ja kun he pelkäsivät meidän viskautuvan karille, laskivat he laivan perästä neljä ankkuria ja odottivat ikävöiden päivän tuloa.” (Apt. 27:27–29)

Tässä laiva lähestyi maata ja merimiesten oli varmistettava, ettei se törmää kiviin. Samaa varovaisuutta on noudatettava, kun purjehditaan elämänmeren myrskyjen läpi, sillä siellä on paljon kivisiä rannikoita, jotka vaarantavat onnistumisemme. Näin ollen meidän on muinaisten merimiesten tavoin varmistettava laivamme rannikkoa lähestyessämme. Heidän laillaan meidän on käytettävä ankkuriamme, eli sitä toivoa, joka yltää läsnäoloon verhon takana:

”Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti” (Hepr. 6:19).

Tässä Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei viittaa pelkästään toiveeseen, vaan tähän varmuuteen, joka on ankkuroitu Jumalan läsnäoloon. Tämä, eikä mikään muu, voi turvata aluksemme rannikkoa lähestyessämme. Yksi on varmaa: ennen kuin matkamme päättyy, niin kaikki, mitä voidaan järkyttää, järkytetään, että ne asiat, joita ei voida järkyttää, pysyisivät. Tässä prosessissa kristillinen toivo antaa meille tarvittavan kärsivällisyyden kestää, kunnes rannikko saavutetaan. Kiirehtiminen kohti rannikkoa olisi, ei vain typerää, vaan myös mitä varmimmin tuhoisaa. Onneksi ankkuri hidastaa meitä ja estää meitä murskautumasta kiviin. Muista, että kaikki myrskyt lopulta päättyvät. Neuvo on yhtä viisas kuin Neuvoja:

Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän” (Luuk. 21:19).

 

Read Full Post »

Threshold
By Alice Childs, 20.2.2019, suom. SK

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja, jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen. Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä. Mutta he eivät pitemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille, niinkuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi…. Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” (2. Tim. 3:1-9; 12-13)

”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” (Room. 8:22-23).

Kaikki tuntevat sen. Jotakin on tulossa. Kaikkialla tässä maassa, itseasiassa kaikkialla maapallolla, ihmiset tuntevat, että ihmiskunta kyhjöttää valmiina jonkinlaisen läheisen ”tapahtumahorisontin” kynnyksellä.

Merkkejä, jotka enteilevät tätä tulevaa tapahtumaa on valtavasti ja ne ovat pahaenteisiä. Aina on ollut sotia, luonnonkatastrofeja ja väkivaltaa, mutta jos katsoo 1900-luvun historiaa ja kahta ensimmäistä 2000-luvun vuosikymmentä, niin voi nähdä äkillisen vajoamisen sellaiseen, jota Raamattu kutsuu ”lopunajaksi”. Ensimmäisen ja toisen maailmansotien tulemisen myötä asiat näyttivät syöksyvän valtavasti alaspäin alati kasvavaan kaaokseen, turmelukseen ja väkivaltaan. Ensimmäistä kertaa historiassa ensimmäisen maailmansodan tulemuksen myötä käytiin sotia, jotka sulkivat piiriinsä lähes kaikki maailman kansakunnat. Sotiminen astui uuteen ja paljon tappavampaan teatteriin.

Sitten tulivat alkuvaiheet sellaisten hajoamiselle, joita oli ajateltu ”sivistyneinä” yhteiskuntina ja valtioina.

1960-luvun alkamisen myötä Amerikan viattomuuden hävitti Vietnamin konflikti – järjetön murhenäytelmä, jota hallitus ei halunnut myöntää sodaksi. Tuloksena romahduksesta, joka oli Vietnam, ja traagisesta lähes 59 000 Amerikan hienoimman ja parhaimman nuoren miehen ja naisen menettämisestä, vihan ja kapinan siemenet, jotka kylvettiin pettyneeseen sukupolveen, löysivät hedelmällisen maaperän, jossa kasvaa.

Nuoren pettyneen sukupolven viha ja toivottomuuden tunne tekivät tuon koko sukupolven kypsäksi marxilaisen/kommunistisen maailmankuvan soluttautumiselle, jossa mädäntyä (fester) ja kasvaa. Tässä kansallisessa kansalais- ja rotulevottomuuksien ajassa Amerikan seurakunta kadotti pallon, mitä tulee lastensa ja nuortensa opettamiseen ja juurruttamiseen terveeseen oppiin. Euroopan seurakunta oli jo täydellisesti hukannut pallon aikaisemmin.

Amerikan myrskyisän 60-luvun aikana kapinan siemenet löysivät hedelmällisen maaperän ja ensimmäiset pyörremyrskyn vääristävät tuulet, joita me kansakuntana korjaamme nyt lähes 60 vuotta myöhemmin, alkoivat kasvaa katkerassa maaperässä.

Amerikassa, kuten myös kaikkialla Euroopassa, kapinan ja pettymyksen mädättävä myrkky iti ja alkoi nopeasti kukoistaa. Tästä katkerasta hedelmästä saattoi nähdä todisteita musiikissa, pukeutumisessa, tavoissa ja asenteissa – ”vastakulttuurin” muuttuvissa maailmankatsomuksissa, moraalin ja tapojen karkeassa ja vihaisessa pois heittämisessä amerikkalaisen ja globaalin kulttuurin jokaisella osa-alueella.

Amerikassa ”Leave it to Beaver” (Jätä se majavalle) oli out ja Woodstock oli in. Julkisessa koulutuksessa Raamattu oli out ja John Dewey’n sosialismi in. Seurakunnissamme terve oppi oli out ja korkeampi kritiikki in. Raamatun totuutta sanottiin ”liian ahdasmieliseksi” ja Lethe’n vesissä – noissa tummissa vesissä, jotka olivat laiton huumekulttuuri – kukoistavan idän mystiikan ja transsendenttisuuden esoteerinen houkutus kulki käsi kädessä mystiikan, okkultismin ja esoteerisen kanssa.

1960-luvun vapautetussa seksuaalisen halun kulttuurissa elämän pyhyys sai kuolettavan iskun korkeimman oikeuden myönteisellä päätöksellä Roe v. Wade -oikeudenkäynnissä. Tämä päätös koskien valtion oikeuttamaa syntymättömien murhaamista pystytti nykyiset ruostumattoman teräksiset MOOLOKIN alttarit, jotka tähän mennessä ovat teurastaneet yli 60 miljoonaa vauvaa pelkästään Amerikassa ja maailmanlaajuisesti luku on nopeasti lähestymässä TUHATTA MILJOONAA. Julmuus, joka on seuraus lähes kuudesta vuosikymmenestä Roe v. Wade -lakia, on nyt ulottanut laillistetun vauvan kiduttamisen ja murhaamisen täysiaikaisiin vauvoihin ennen ja jälkeen synnytyksen.

1960-luvun jälkeen toisen Timoteuskirjeen mainitsemat ”vaaralliset ajat” ovat laajentuneet eksponentiaalisesti. Kuin mätänevän ruumiin haju, mätänemisen löyhkä on nyt räjähtänyt täysin avoimeksi syösten hengellistä ja moraalista turmelusta, joka on saastuttanut jokaisen mantereen maan päällä.

Ei vain ihmiskunta ole laskenut omega-pisteeseen, vaan itse luontokin on kuolintuskissaan. Luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit ovat lisääntyneet suuresti ja tulleet PALJON tuhoisemmiksi. Tuhoisat metsäpalot, armottomat tulvat ja mutavyöryt, ennennäkemättömän tuhoisat hurrikaanit (taifuunit & syklonit); tsunamit, kasvava vulkaaninen aktiviteetti; eksponentiaalisesti lisääntyvät maanjäristykset, voimakkuudeltaan yli 6 astetta; tornadot – kaikki ovat kasvussa sekä tiheydeltään että ankaruudeltaan. [Lue tähän liittyen artikkeli Kaikki kiihtyy loppua kohti mentäessä.]

Luonnossa pelkkien kala- ja lintukuolemien määrät merissämme ja taivaallamme ovat ennennäkemättömiä, ja valtavan vähän jos lainkaan, uutisoituja. Maailmanlaajuisesti on myös valtavia matelijoiden, sammakkoeläinten ja nisäkkäiden miljoonittaisia kuolemia.

KAIKKI nämä asiat ovat kirjaimellisesti räjähtäneet ennennäkemättömässä määrin (ennennäkemätön; jälleen tuo sana, mutta se on HEIDÄN sanansa – sana, jota tiedemiehet, ekologit ja ilmastotutkijat käyttävät nyt yhä useammin).

Eläinkuolemien kasvavan paljouden lisäksi maailmaa järkytti vuonna 2011 maanjäristys ja sen seurauksena tsunami, joka aiheutti sen, että kolme kuudesta pahasti vaurioituneesta ydinreaktorista sulivat ja tuhoutuivat täydellisesti Fukusiman ydinvoimalaitoksella Japanissa. Kiina-syndrooman kaltaisten sulamisten tuoma hävitys ja autioituminen on melkein tappanut Tyynenmeren vesi- ja merielämän. Tyynimeri, joka tuottaa valtavan osan maailman merellisestä ravinnosta on jo hyvin saastunut radioaktiivisista aineista, kuten strontium 90 ja cesium.

Muiden muassa näiden saasteiden tasot ovat nousussa johtuen Fukusiman onnettomuudesta, jota EI MILLOINKAAN saada hallintaan, ennen kuin Jeesus tulee ja uudistaa tämän maan tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Tämän katastrofin lisäksi biologiset uhkat sekä luonnolliset että ihmisen aiheuttamat ovat laajalti palaamassa – virukset, kuten ebola; mutatoituneet influenssakannat; aiemmin hävitetyt sairaudet, kuten polio, tuberkuloosi, kolera, pilkkukuume, rutto, denguekuume muiden muassa ovat kaikki ilmestymässä uudelleen hälyttävässä määrin. Jokaisen näiden kohdalla tarvitaan vain yksi purkaus ja siitä voi tulla globaali pandemia. Sitten on vielä ihmisen tekemiä kauhuja, kuten pernarutto, sariinikaasu ja vain Jumala tietää mitä muita, joita on varastoituna valmiina, että joku maan hulluista päästää ne täysin valmistautumattoman maailman päälle.

Kaikki tämä ja enemmänkin on oleellinen osa läheistä tuhoa, joka odottaa toteutumistaan. Sitten on vielä Israel – Lähi-idän leimahduspiste, joka on asetettu räjähtämään koska tahansa.

On olemassa koko homoagendan moraalinen rappeutuneisuus kaikkine luontaisine poikkeavuuksineen, paheneva väkivalta kaupungeissamme ja täydellinen korruptio, joka on soluttautunut ja saastuttanut jokaisen hallituksen maan päällä. Kaikki nämä asiat ovat nyt päivittäinen osa elämäämme. Olemme todellakin keskellä noita ”vaarallisia aikoja”, noita profetoituja vaarallisia aikoja, joista Jumala Paavalin kautta varoitti meitä, että ne olisivat viimeisistä viimeisten päivien airuita juuri ennen kuin Jeesuksen olisi pakko henkilökohtaisesti puuttua ihmiskunnan asioihin.

Joten siis kaikki nämä asiat ovat enteitä JOSTAKIN ennennäkemättömästä, jonka koko maailmaa tuntee olevan tulossa. Koko luomakunta huokaa synnin, rappion ja irstailun suunnattoman painon alla. Me kaikki tunnemme, että maailma on JONKIN kynnyksellä. Kysymys kuuluu: minkä kynnyksellä ja milloin?

Nämä ovat kysymykset, eikö niin? Uskovina tiedämme jo vastaukset. Mikä enemmän, me tiedämme minne ohjata toisia löytämään ne. Vaikka emme voi antaa tarkkaa päivämäärää, voimme kuitenkin profeetallisten kirjoitusten kautta antaa kaikille, jotka haluavat kuulla, vastauksen maaplaneetan tulevan mullistavan kynnyksen läheisyyteen. Maa on todella suuren muutoksen kynnyksellä – kohtalokkaan muutoksen – ihmiskunnan muuttavan muutoksen. On tulossa muutos sekä kadotetulle epäuskoiselle maailmalle että todelliselle jäännösseurakunnalle. Molemmat ihmisryhmät ovat suuren muutoksen kynnyksellä, mutta molemmat ryhmät eivät ole SAMALLA kynnyksellä.

Kadotetuille, niille, jotka seuraavat sitä, mitä Paavali kutsui ”toiseksi evankeliumiksi”; niille, jotka vihaavat Raamatun Jumalaa hyljäten hänet; niille, jotka hylkäävät Vapahtajansa, Jumal-ihmisen Jeesuksen Kristuksen; niille, jotka vihaavat Jumalan Sanaa; niille, jotka vihaavat Israelia (jota Jumala rakastaa ja kutsuu ”silmäteräkseen”); niille, jotka vihaavat verellä ostettua uudestisyntynyttä seurakuntaa; ja niille, jotka Jumala on jo hyljännyt kelvottoman mielensä valtaan – kaikille teille, jotka Jumala tunnistaa ”maan asukkaiksi”, sanoisin: TE olette tulevan Ahdistuksen kynnyksellä, seitsenvuotisen kauhun ajan, jota Laittomuuden Ihminen hallitsee. Kynnys, jolle olet valmiina ja jolle sinua työnnetään aina vain lähemmäksi, ei ole mikään muu kuin tämän langenneen synnin kiroaman maailmanjärjestelmän viimeiset seitsemän vuotta anastajan Saatanan ja hänen ”keskeisen miehensä” – itsensä Antikristuksen alaisuudessa.

Teillä on edessänne Kuningas Jeesuksen pyhä kosto ja oikeutettu viha, ristiinnaulitun, ylösnousseen ja kirkastetun Karitsan/Leijonan. Te ”maan asukkaat”, kuten Jumala kutsuu niitä, jotka hylkäävät Hänen pelastuksensa, olette kohtaamassa ajan niin hirvittävän, niin tuhoisan, niin sietämättömän, että ellei Jeesus palaisi lopettamaan hävitystä, ”mikään liha ei pelastuisi”.

En voi lainata tässä jokaista kohtaa, joka kertoo näistä viimeisestä seitsemästä vuodesta, ennen kuin Jeesus jälleen astuu jalallaan maaplaneetalle Jerusalemin Öljymäellä Israelissa näiden tulevien seitsemän vuoden lopulla, mutta annan kuitenkin joitakin kohtia Raamatusta, jotka varoittavat sinua siitä, mitä sinun on (hyvin pian) kestettävä, ellet tee parannusta. Raamatun mukaan parannuksen tekeminen on mielenmuutos ja myöntäminen, että olet kadotettu ja helvettiin menevä syntinen, joka tarvitsee Vapahtajaa ja sitten uskoa, että Jeesus, Jumal-ihminen, ON tuo täydellinen synnitön Vapahtaja, joka yksin kuoli maksaakseen sinun syntisi rangaistuksen – tätä tarkoittaa parannuksen tekeminen Raamatun mukaan (1. Kor. 5:1-4).

TÄMÄ on se kynnys, jonka yli sinua työnnetään. Lue tästä tulevasta tapahtumasta seuraavista kohdista: Jesaja 13:6-8; Aamos 5:18-20; Joel luvut 1 & 2; Daniel 9; Jesaja 17:1; Hesekiel 38-39; Matteus 24-25; ja Ilmestyskirja luvut 6-18.

Ne teistä, jotka tahallanne hylkäätte sen suuren pelastuksen, jota ilmaiseksi tarjotaan ”jokaiselle, joka tahtoo”, ehdottomasti ja varmasti kohtaavat kaiken näissä ja monissa muissa kirjoituksissa kerrotun. Ei ”ehkä” eikä ”mahdollisesti”, vaan VARMASTI. Tämä on SINUN kynnyksesi.

Meillä, jotka olemme asettaneet luottamuksemme ja uskomme Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön, on kuitenkin täysin erilainen kohtalo. KAIKKI, jotka uskovat Jeesukseen Vapahtajanamme yksin armosta yksin uskon kautta pelastuaksemme – kaikki uskovat, sekä juutalaiset että pakanat, on tehty uskomme perusteella yhdeksi uudeksi ruumiiksi ”Kristuksessa” – ruumiiksi (myös Kristuksen morsiameksi kutsutuksi), joka on todellinen Jäännösseurakunta. Meitä EI koske se, että olisimme Ahdistuksen kynnyksellä. Oi ei! Jumalan pelastavasta armosta ME, seurakunta, olemme kirkkauden kynnyksellä!

Tämä on se, mikä odottaa KAIKKIA, jotka ovat Raamatun mukaisesti uskovia – kaikkia, jotka muodostavat ”ruumiin”, jonka pää on Jeesus Kristus – morsiamen, jonka ylkä on Jeesus Kristus. Seuraavassa Raamatun kohtia siitä, mikä odottaa verellä pestyä lunastettua seurakuntaa:

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme” (1. Kor. 15:51-52).

”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh. 14:2-3)

”Sen jälkeen minä näin ja katso: taivaassa oli ovi avoinna ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: ’Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva.’” (Ilm. 4:1)

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’” (1.Kor. 2:9).

”…ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ’Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi ja he tulevat hallitsemaan maan päällä’” (Ilm. 5:9-10).

Oi seurakunta, minä TIEDÄN, että olemme väsyneitä – lopen uupuneita. Kuten hurskas Loot me olemme hengessämme kiusaantuneita. Katsellessamme tämän maailman vajoavan yhä syvemmälle pahuuden, turmeluksen, väkivallan, vihan, murhan ja jumalattomuuden kuiluun, sydämiämme revitään meistä irti.

Teemme parhaamme sen ainoan evankeliumin jakamiseksi, joka voi pelastaa ihmisen sielun. Me itkemme, rukoilemme ja varoitamme muurinvartijoina; silti jokaisena ohikiitävänä hetkenä tajuamme, että tämä paha, katumaton, Jumalaa vihaava maailma siirtyy lähemmäs ja lähemmäs partaveitsenterävää tuhoa. Tiedämme jo, mitä kauhuja on kadotetun epäuskoisen maailman aivan kynnyksen yllä – kynnyksen, jonka yli heidät singotaan tulevaan ahdistukseen hetkellä, jolloin meidät seurakuntana kutsutaan taivaisiin kohtaamaan Vapahtajamme yläilmoissa, kun me ylitämme OMAN kynnyksemme.

Kaksi ihmisryhmää: kadotetut, Kristuksen hylkäävät maan asukkaat; ja pelastetut, lunastetut ja kohta temmattava seurakunta. Kaksi kynnystä: toinen pyhän Jumalan vihan ja koston aikaan tälle halpamaiselle, Jumalaa vihaavalle, Kristuksen hylkäävälle maailmalle; ja toinen taivaan valtaistuinsaliin sen Pyhän läsnäoloon, joka istuu loistossa smaragdien ympäröimällä valtaistuimella!

Älkää menettäkö toivoanne uskovat. Niin vaikeaksi kuin se ehkä meneekin, älkää luovuttako. Katselkaa ylöspäin, koska ME, kun maan asukkaat ovat valmiina maan päälle tulevan Helvetin kynnyksellä, olemme kirkkauden kynnyksellä!

Maranata!

Read Full Post »

Paul and Imminence, Part 2

By Anton Bosch, suom. Samuel Korhonen

Jeesuksen opetus tulemuksensa läheisyydestä (imminence) on äärimmäisen selvä: ”…sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee” (Matt. 24:44; Luuk. 12:40). (Katso Oppi toisen tulemuksen läheisyydestä, osa 1). Hänen tätä aihetta koskevien lausuntojensa pitäisi riittää vakuuttamaan jokainen meistä, mutta mitä Paavali uskoi ja opetti tästä aiheesta?

Ennen kuin tarkastelemme Paavalin opetusta aiheesta, niin muista, että ne, jotka kiistävät opin läheisyydestä, yrittävät järkeillä sen pois sanomalla, että mehän voimme kuolla koska tahansa. He sanovat, että Paavali odotti kuolemaa eikä tempausta. Vaikka on totta, että Paavali opettaa meitä olemaan pelkäämättä kuolemaa ja että ”haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö” (2. Kor. 5:8), hän kannustaa uskovia odottamaan Herran paluuta ennemmin kuin omaa kuolemaansa.

Korinttolaisille Paavali kirjoittaa: ”...niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.” (1. Kor. 1:7-8)

Pilkkasiko Paavali heitä käskemällä heitä odottamaan jotakin sellaista, joka ei tapahtuisi heidän elinaikanaan? Käyttikö hän Herran paluuta eräänlaisena vääränä uhkana? Selvästikään ei. Herran pikainen paluu oli Paavalille ja kaikille tuon ajan uskoville hyvin todellinen.

Opettaessaan avioliitosta Paavali sanoo: ”…Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan… sillä tämän maailman muoto on katoamassa” (1. Kor. 7:29-31). Tämän opin valossa luvallisetkin pyrkimykset pitäisi laittaa syrjään. Muista, Paavali ei erehdy, koska läheisyyden periaate tarkoittaa, että Jeesus tulee milloin tahansa ja ”odottamattomalla ajalla”. Samalla kun Paavali puhui aikansa uskoville, hän puhuu myös kaikkien aikojen uskoville ja tämä totuus ei muutu: Aika on lyhyt, Herra on ovella.

Paavali muistuttaa myös korinttolaisia: Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme” (1. Kor. 15:51-52). Huomaa, että hän puhuu tässä ”meistä”. Hän ei puhu ”heistä” tarkoittaen kaukaisessa tulevaisuudessa olevia, vaan ”meistä” tarkoittaen itseään ja tuona aikana eläviä. On ilmeistä, että Paavali aidosti odotti, että muutamat, tai kaikki tuona aikana elävät, temmattaisiin, vaikkakin jotkut voisivat kuolla ennen tuota suurta päivää.

Rooman seurakunnalle hän sanoo: Ja että me sen tiedämme, nimittäin ajan, että nyt on aika unesta nousta; sillä meidän autuutemme on nyt lähempänä kuin silloin, kuin me uskoimme. Yö on kulunut ja päivä on tullut; sentähden hyljätkäämme pimeyden työt ja pukekaamme meitämme valkeuden sota-aseilla.” (Room. 13:11-12, RK 1776). Huomaa, että jälleen kerran Paavali puhuu ”meistä” eikä ”heistä.” Meidän ”autuudellamme” Paavali selvästikin tarkoittaa pelastuksemme lopullista täyttymystä – ruumiin muutosta. Tämä ei voi tarkoittaa kuolemaa ja se voi tarkoittaa vain ylösnousemusta, joka on samanaikainen tempauksen kanssa (1. Kor. 15:51-54; 1. Tess. 4:14-18). Jälleen kerran Paavali painottaa, että tempaus on läheinen ja että hän odotti sitä omana elinaikanaan. Sitä paitsi hänen viittauksensa, että yö on pitkälle kulunut ja päivä lähellä, on viittaus ”Herran Päivään”, joka oli pian saapuva.

Hän muistuttaa filippiläisiä samasta totuudesta: Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi (Fil. 3:20-21). Muista, että kuolema ei muuta meidän ruumistamme, vaan tempaus/ylösnousemus ja jälleen hän kirjoittaa ”meistä” eikä ”heistä”.

Muista myös, että meitä ei kehoteta innokkaasti odottamaan kuolemaa eikä Antikristusta, vaan Herraa Jeesusta Kristusta. Meidän tulee keskittyä Jeesukseen. Se ei kerta kaikkiaan voi olla yksinkertaisempaa ja selvempää: ”Herra on lähellä” (Fil. 4:5). Aivan kuten on laita Jeesuksen lausuntojen suhteen, vaatii paljon Raamatun vääntämistä ja aivovoimistelua saada tämä lause tarkoittamaan jotakin muuta kuin: ”Herra on lähellä”!

Yksi selkeimmistä lausunnoista, joka osoittaa ensimmäisen vuosisadan uskovien uskoneen, että Herra voi palata kirjaimellisesti milloin tahansa, on siinä tosiasiassa, että tessalonikalaiset oli petetty uskomaan, että Herra oli jo tullut ja heidät oli jätetty (2. Tess. 2:1-2). Jos heille olisi opetettu, että Herra ei tule eikä voi tulla milloin tahansa, heitä ei olisi voitu pettää, mutta heidät petettiin nimenomaan siksi, koska he uskoivat, mitä Paavali oli opettanut heille: ”…ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess. 1:10).

Siksi Paavali sanoo heille: Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit … Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (1. Tess. 5:1-9). Huomaa, kuinka Paavali käyttää samaa viittausta, kuin Jeesus varkaasta, joka tulee odottamatta (Matt. 24:36-44; Luuk. 12:35-40). Ei ehdottomasti ole mitään oikeutusta yhdistää tämän kohdan ”yötä” ahdistuksenaikaan. Vain lukemalla tekstiin jokin ennakkokäsitys voi tulla tuollaiseen johtopäätökseen. Asia on selvä: Varas tulee odottamatta ja keskiyö on kaikkein odottamattomin aika, kun ihmiset nukkuvat. Joten tessalonikalaisten (ja meidän) ei pitäisi olla hengellisesti unessa, vaan raittiita, koska Herran paluu on ovella.

Vaikka emme pelkääkään kuolemaa, niin toivomme ei ole asetettu kuolemiseen! Me todella kaipaamme Hänen seuraansa, mutta kuolema ei ole toivomme – vaan ylösnousemus (Apt. 23:6; 24:15; 26:6; 1. Kor. 15:19; 1. Tess. 2:19; 1. Tim. 1:1; 1. Piet. 1:3; 13; 1. Joh. 3:3). Tätä taustaa vasten Paavali kirjoittaa Tiitukselle: “…odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä (Tiit. 2:13).

Salli minun vielä sanoa, että Raamattu ei missään kehota odottamaan Antikristusta, ahdistuksenaikaa eikä mitään muutakaan tapahtumaa tai merkkiä – meidän tulee katsoa ja odottaa autuasta toivoamme – Herran Jeesuksen Kristuksen paluuta. Hänen pitäisi olla huomiomme kohde. Paavalin ja Herran Jeesuksen sanoma on täsmälleen sama: Olkaa valmiit, Hän tulee pian – kun vähiten odotamme Häntä!

Jatkuu artikkelissa Minä tulen pian, osa 3.

www.antonbosch.org
www.sunvalleycommunity.net

 

Read Full Post »

Olemme kuulleet ja lukeneet tiedotusvälineistä viime aikoina seuraavanlaisia uutisia:

  • Ebolan leviämistä ei ehkä saada hallintaan
  • Lähi-Idässä riehuvat islamilaisten keskinäiset välienselvittelyt, joista kukaan ei ota selvää; raakalaismainen ISIS-järjestö surmaa kaikkia eriuskoisia – ja alkaa olla todellinen uhka Euroopallekin; Israel on terroristijärjestöjen piirityksessä
  • Afrikassa moni valtio on vakavien sisäisten levottomuuksien keskellä; Nigeriassa Boko Haram terrorisoi väkivaltaisesti
  • Ukrainan kriisissä Venäjän karhu on näyttänyt kyntensä ja esiintyy kaikella valheen voimalla Putinin muodossa
  • Maailman talous on syvässä taantumassa tai lamassa; Suomen talous erittäin surkeassa jamassa Venäjän-tuontikieltoineen
  • Luonto ja sääilmiöt – ”mikään ei ole niin kuin ennen”

Mikä tahansa näistä voi pahentua entisestään ja synnyttää uusia kriisejä. Emme ole tämän maailman mittapuulla arvioiden menossa suinkaan parempia aikoja kohti.

Mitä kaikesta tästä pitäisi ajatella? Eikö sitä, että nyt tässä ajassa näkyy hyvin voimakkaana Jumalan käden jälki! Jumala on itse Raamatussa ilmoittanut, että kaiken tämän pitääkin tapahtua; tämä on sitä synnytystuskien alkua. On lohdullista tietää, että tapahtui mitä tahansa, niin se on Jumalan sallimaa! Kaikki on Hänen hallinnassaan!

Meidän on inhimillistä toivoa hyviä aikoja – ja niitä kyllä on ollutkin – mutta Jumalan tiet ovat viisaat. Jumala kutsuu ihmistä luokseen hyvyydellä, mutta meillä on taipumus unohtaa Jumala hyvinä aikoina. Siksi tarvitaan myös kuritusta.

Tämä mitä sanon, voi kuulostaa ahdistavalta, mutta minun on sanottava totuus: Jumala on lähettämässä tuomion ajat ihmiskunnan pahuuden tähden. Tästä asiasta on varoitellut David Wilkerson ja moni muu. Jos katsomme asioita yhteiskunnassamme tai jopa seurakunnassamme, niin hyvin paljossa olisi pois pantavaa ja aihetta parannuksen tekoon – meillä jokaisella.

Sanoin kymmenisen vuotta sitten, että olemme menossa vaikeita aikoja kohti. Olemme edelleen samalla tiellä, ja uskon, että se on Jumalan kutsua. Mitä vielä pitää tapahtua, että tämä kansa kääntyy?

1.3.2012 kirjoitin Tukholman profetian loppusanoiksi näin:

Enää ei riitä yksin Jeesus, vaan moni muu asia on tullut tärkeämmäksi. Jumala tahtoo, että Hänen rakas Poikansa nostetaan seurakunnissa kaiken keskipisteeksi; vain Jeesuksen ristillä vuotanut veri voi meidät pelastaa. Lunastuksemme on yksin Jeesuksen sovitustyössä, mutta Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa merkitys on unohdettu.

Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa meidän tähtemme. Jotta Jeesuksen uhri vuoksemme ei kävisi tarpeettomaksi, on Jumala alkanut maatamme ravistella. Kansamme on jo vuosia kulkenut vaikeita aikoja kohti. Se on Jumalan tapa kutsua meitä kaikessa Hänen rakkaudessaan. Tahdommeko kuulla sen? Hän voi vielä kaiken muuttaa, jos nöyrrymme. Jumalan tahto ei ole maamme miehitys, mutta jos se ainoastaan saa kansamme kääntymään Hänen puoleensa, Hänen on sallittava sen tapahtua.

Menkäämme siis jokainen itseemme ja tuokaamme Jumalan eteen salaisimmatkin syntimme niistä parannusta tehden. Parannuksenteon on alettava Herran huoneesta – meistä uskovista.

Olen ajatellut, että Jumalan ensimmäinen kutsu meille suomalaisille on taloudellinen ahdinko. Aavistelen, että ellei se saa meitä kääntymään Jumalan puoleen, niin sitten meitä koettelee Venäjä.

Jokin aika sitten löysin kirkkoherra Oiva Sallin profetian. Sen sanoma on hätkähdyttävä:

Kotonamme Kemiössä olimme vaimoni kanssa rukouksessa 18.5.1993 kello 10 ja koimme kielillä puhumisen ja kielten selityksen kautta Pyhässä Hengessä: Koska Suomen ylimmät päättäjät ovat hyljänneet Jumalan ja hänen ensimmäisen käskynsä, kansa on heidän johdollaan palvellut muita jumalia. Kansan ja johtajien synnit nousevat Jumalan maljoihin ja ellei kansa ja johtajat rukoile ja tee parannusta synneistä todella, Jumala tulee rankaisemaan hyvin syvän talousromahduksen kautta. Silloin Jumala myös vaihtaa kansan johtajat, ja ellei vielä senkään jälkeen löydy parannus- ja rukousnöyrtymistä, tulevat Venäjän sotilaat ja toteuttavat Jumalan rangaistuksen koko maalle ja kansalle.

Ei ole sattumaa, että Suomen johdossa on juuri tässä kriittisessä maailmantilanteessa nuoria ja varsin kokemattomia poliitikkoja. Jumalan maailmassa mikään ei ole sattumaa! Jumalalle ei myöskään mikään ole mahdotonta, Hän on rukouksia kuuleva Jumala. Voimme rukoilla Putinin puolesta ja kansamme puolesta, että se kääntyisi Jumalan puoleen eikä vain etsisi apua tämän maailman ruhtinaista.

Totiset Jumalan sanaan pitäytyvät varoittajat, kuten David Wilkerson, ovat puhuneet jo vuosia tulossa olevista Jumalan tuomioista. Raamattuun tukeutuen Wilkerson osoittaa, miten kansojen kohdalla tulee usein sellainen raja vastaan, jonka jälkeen Jumala ei enää kuule huutojamme. Hän on kyllä laupias ja pitkämielinen ja antaa meille uusia mahdollisuuksia, mutta sitten ylitämme sen rajan, jonka jälkeen tuomioita ei voi enää välttää. Lue esimerkiksi Wilkersonin kirjoitus On aika itkeä Amerikan ja muun maailman puolesta!

Wilkersonin mukaan tuleville myllerryksille on vielä toinenkin syy. Ne eivät ole seurakunnan tuomitsemiseksi vaan seurakunnan puhdistamiseksi. Jumala tulee kostamaan jumalattomille, mutta omilleen Hän on Vapahtaja! Jumala kurittaa niitä lapsiaan, joita Hän rakastaa – ja nyt Hän tulee kurittamaan morsiantaan puhdistaakseen hänet.

Jumala näkee, että morsian on tahriintunut tämän ajan hengestä: ahneudesta, materialismista ja himosta. Jumala ei kuitenkaan tahdo antaa seurakuntansa joutua hukkaan, Hän ei tahdo antaa meidän kiintyä aineelliseen. Kun talous ja muut tämän maailman tukipilarit romahtavat, se ajaa meidät jälleen Herran luo. ”Totiset kristilliset arvot ovat rapautuneet ja heikenneet – ja tuleva rahamaailman paniikki on Jumalan tapa puhdistaa nuo arvot ja ennallistaa Häntä pelkäävät arvot niiden sydämissä, jotka Häntä rakastavat”, sanoo Wilkerson.

Olen julkaissut tällä sivustolla joitakin muiden kirjoittamia artikkeleja, joissa ajatuksena on, että uskovat temmataan pois tästä maailmasta ennen suurta vaivan aikaa. Yhtenä perusteluna tälle on pidetty seuraavaa Paavalin jaetta: ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1. Tess. 5:9).

Jos ajattelemme asiaa laajemmasta näkökulmasta, viha voi tarkoittaa iankaikkista kadotusta, ja siitä Jeesus on meidät pelastanut. Raamatusta näemme – ja jokainen uskova voi sen omasta elämästään todistaa – että emme me ole osattomia vaikeuksista ja kärsimyksistä. Joudumme kärsimään siinä missä muutkin. On siis hyvin todennäköistä, että joudumme kokemaan ainakin jotain lopunajan vaikeuksista. Jeesus lohduttaa: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”

Miten voimme varautua tulevaan? Ennen kaikkea meidän täytyy varautua hengellisesti; nyt tulee suunnata ajatukset maallisesta ikuisuuteen. Nyt jos koskaan on viivyttävä entistä enemmän rukouksessa Herran edessä.

Nyt on aika lukea Raamattua ammentaen sieltä kaikki Jumalan lupaukset – lupaukset siitä, että Hän pitää meistä huolen. Usko ja omista lupaukset myös omalle kohdallesi! Ehkä Hän onkin jo kaikessa hyvyydessään antanut sinun joutua johonkin ahdistukseen? Kysy Herralta, mitä Hän tahtoo sillä kaikella opettaa sinulle. Opettele sanomaan ”Isä, tapahtukoon elämässäni yksin Sinun tahtosi”. Opettele näkemään, miten Hän antaa apunsa ahdingon keskelle. Se ei aina tapahdu sillä tavalla kuin itse haluamme, mutta luota siihen, että kaikki asiasi ovat Jumalan johdatuksessa ja Hän pitää sinusta huolen. Kaikki on Hänen hallinnassaan! Uskon, että Jumala on nyt hienovaraisesti opettamassa omilleen, miten turvautua kaikessa Häneen.

Seuraava Jumalan lupaus on annettu Baabelin vankeudessa oleville juutalaisille, mutta koskee myös meitä: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.” (Jer. 29:11-13)

Jumala lupaa antaa meille toivon tulevaisuuden varalle.

Tuolta oikeasta reunasta kannattaa lukea kategorian Turva Jumalassa artikkeleja. Siellä on aiheina muun muassa Lupauksia lopunajan kristityille, Älä pelkää ja Herra pitää huolen niistä, jotka turvaavat häneen.

Read Full Post »

Vietämme nyt ihmiskunnan tärkeintä juhlaa, pääsiäistä. Profeetta Jesaja ennusti pääsiäisen tapahtumat jo 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää (Jes. 53):

1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

Jeesus antoi itsensä uhriksi meidän puolestamme, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Juutalaiset surmauttivat Jeesuksen, mutta heidän omat pyhät kirjoituksensakin toteavat tuosta ajankohdasta, että ”sovitusuhrit menettivät silloin voimansa”. Muut uhrit ovat tarpeettomia, sillä Jeesus on ainutkertainen uhrikaritsa. Vanhan liiton aika vaihtui Uuden liiton aikaan. Merkiksi siitä Jumala repi halki temppelin esiripun, koska sitä ei enää tarvittu. Meillä on pääsy Hänen kasvojensa eteen Jeesuksen Kristuksen kautta (Hepr. 10:19-20).

Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!

Read Full Post »

Fjodor Dostojevski on sanonut: ”Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua.” Saman ajatuksen voi muotoilla myös niin, että ellei ole syntiä, ei tarvita Jumalaakaan. Näin lausui Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi Inkerin kirkon juhlamessussa Lahden Joutjärven kirkossa 25.9.2011. Hän jatkaa: ”Jos ei ole syntiä, kaikki on luvallista ja sallittua. Jokainen päättää itse, mikä hänen mielestään on totuus.” (Seurakuntalainen.fi 26.9.11)

Nykypäivänä Jumalan kunnioitus on yhteiskunnassamme huolestuttavan vähäistä. Kaikki oikea hengellisyys pyritään siivoamaan pois – jopa kirkosta. Kristinuskon ytimeksi on muodostumassa puhe Jumalan armosta ja lähimmäisenrakkaudesta – synnistä ei enää puhuta. Jeesus on henkilö, josta mieluummin vaietaan kuin puhutaan. Ja jos puhutaan, niin ei juurikaan Hänen tehtävästään syntien sovittajana.

Silti monilla ihmisillä on tyhjyyden tunnetta ja kaipausta hengellisiin asioihin. On ihmisiä, jotka ehkä vuosikausia ovat kantaneet monenlaisia painolasteja elämässään. Joku tuntee sisimmässään, että on tehnyt väärin toisia ihmisiä kohtaan ja kantaa siitä syyllisyyttä. Paha olo ja itsesyytökset kaivertavat mieltä, mutta apua ei löydy kuin hetkeksi lääkärin määräämällä reseptillä. Seurakunnasta ehkä vain tarjotaan Jumalan armahdusta kuin automaatista. Se tuntuu siltä kuin paiseen päälle vain laitettaisiin laastaria eikä puututa varsinaiseen ongelmaan. Noidankehä vain jatkuu ilman ulospääsyä.

Juuri tähän apua tarjoaa esimerkiksi parhaillaan käynnissä oleva pääkaupunkiseudun Mahdollisuus muutokseen -kampanja. Jos kamppailet erilaisten ongelmien kanssa ja haluat saada niihin apua, tutustu kampanjan materiaaleihin tai tilaa ilmainen kirja. Nettisivulla on monia todistuksia siitä, miten Jumala on tuonut toivon pimeimpäänkin synkkyyteen. Lue erityisesti sivu Askeleet muutokseen. Siellä kerrotaan, että muutoksen avain on Jeesus, ja miten Jeesuksen voi löytää.

Raamatun punaisena lankana on Isän Jumalan rakkaus meitä luotujaan kohtaan. Siihen kuuluu erottamattomana osana se, että Hän lähetti Jeesuksen tähän maailmaan pelastajaksi meille syntiinlangenneille ihmisille. Muuta tietä Jumalan luo ei ole kuin Jeesuksen kautta (Joh. 14). Jumala ei tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen, sillä ”[Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4).

Jumala rakastaa jokaista ihmistä niin paljon, että antoi ainoan poikansa Jeesuksen kuolla puolestamme. Olemme kaikki syntisiä (Room. 3:23) emmekä omin voimin voi itseämme pelastaa. Siksi Jeesus kuoli meidän rikkomustemme tähden. Hän otti päällensä rangaistuksen, joka oikeasti kuuluisi meille. Jeesus on jo lunastanut sinun syntivelkasi. Saat uskoa sen omalle kohdallesi, kun tunnustat Hänelle syntisi ja pyydät Jeesusta tulemaan elämääsi. Se ei riitä, että yleisellä tasolla uskot Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja kuolleen meidän syntiemme tähden. Jokaisen on tehtävä tietoinen uskonratkaisu henkilökohtaisesti. Voit tehdä sen vaikkapa edellä mainitun kampanjasivun rukouksen sanoin:

Herra Jeesus Kristus, haluan tunnustaa Sinulle syntini.
Kadun pahoja tekojani.
Anna ne minulle anteeksi ja ota minut lapseksesi.
Haluan kääntyä pois kaikesta, minkä tiedän vääräksi.
Uskon, että Sinä olet Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika, ja että
Sinä kuolit syntieni puolesta Golgatalla.
Haluan seurata Sinua.
Haluan tunnustaa Sinut herrakseni myös ihmisten edessä.
Täytä minut Pyhällä Hengelläsi. Avaa ymmärrykseni niin, että
ymmärrän Sinun Sanasi, Raamatun Sanan.
Kiitos, että kuolit syntieni puolesta Golgatalla niin, että voin
saada anteeksi ja vapauden. Aamen.

Kun olet tämän rukoillut, saat uskoa syntisi anteeksi ja alkaa vaelluksen Jumalan lapsena.

”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11). Usko Jumalaan antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Hän tuo toivon epätoivonkin keskelle ja toivon paremmasta huomisesta – iankaikkisen elämän. Usko Jeesukseen, niin saat tuon tulevaisuuden  omaksesi.

Read Full Post »

Pitkään on väitelty siitä, onko lopun aikoina tulossa suurta Pyhän Hengen vuodatusta vai ei. Tämän näkökannan puolestapuhujat vetoavat seuraavaan Raamatun kohtaan: ”Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: ’Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat” (Apt. 2:16-17).

Perinteinen tulkinta on ollut, että Apostolien tekojen edellä mainittu kohta kertoi siinä tilanteessa, ensimmäisenä helluntaina, tapahtuneesta Hengen vuodatuksesta. Tosin Raamatussa on monia ns. kaksoisprofetioita, jotka oli tarkoitettu Jumalan kansalle sinä aikana, mutta myös seurakunnalle tässä ajassa.

Mielenkiintoista on, että David Wilkerson on saanut Jumalalta varmuuden sydämelleen lopunaikojen sateista ja kadotettuen sielujen joukkopelastumisista. Kannattaa ehdottomasti katsoa seuraavat videot TV7:n arkistosta:

  • Osa 2 (alussa on muutama minuutti samaa kuin edellisessä osassa)

Lopunaikana on Raamatun mukaan varmuudella tulossa ainakin suuri eksytys (2. Tess. 2 ja Matt. 24). Siihen on helppo haksahtaa, koska on niin valtavaa Pyhän Hengen odotusta ajassamme. Tätä esiintyy nyt monissa USA:n seurakunnissa ja muuallakin. Kyseessä on Toronton nauruherätyksestä alkanut aalto. Siinä keskeistä ovat ihmeet, merkit ja kokemukset, kuten hengen läsnäolossa likoaminen (soaking). Pyhästä Hengestä väitetään olevan myös monet kummalliset ilmiöt, kuten eläinäänet ja juopumistilat. Tämän liikehdinnän keskipisteenä on henki, joka on eri kuin Jeesuksen ristinkuolemaa ja sovitustyötä kirkastava Pyhä Henki. Todettakoon, että Wilkerson on selväsanaisesti ottanut kantaa ja tuominnut nauruherätyksen ja sen kaltaisen toiminnan Pyhän Hengen vääristelynä ja Jumalan sanan vastaisena.

David Wilkersonin sydämelleen saama sanoma Pyhän Hengen vuodatuksesta on erilainen. Se ei tapahdu uskovien viihdykkeeksi, vaan Jumala vuodattaa henkensä pelastaakseen hukkuvat sielut iankaikkiselta kadotukselta. Pyhä Henki paljastaa maailmalle sen synnin, mutta antaa samalla myös mahdollisuuden tarttua pelastukseen Jeesuksen sovitustyöhön turvautumalla.

Wilkerson rohkaisee meitä turvautumaan Jumalaan kaikessa. Jumalan voima on suurin ihmisen synkimmän pimeyden aikana – silloin, kun ihmettä juuri tarvitaan. Jumalalla on mahdollisuus toimia vasta silloin, kun lakkaamme ponnistelemasta omin voimin.

Tässä pimeyden ajassa Jeesuksen kirkkaus loistaa entistä suurempana. Mitä pimeämpää yötä kohti kuljemme, sitä näkyvämmäksi Herran kirkkaus tulee. Meidän ei tarvitse ahdistua tämän maailman pimeydestä, sillä Jeesus on kanssamme. Jeesus on jo voittanut ristinpuulla saatanan, eikä sille anneta enempää valtaa kuin mitä Jumala sallii. Olkaamme turvallisella mielellä, sillä kaikkien näiden lopunajan tapahtumien keskellä saamme olla todistamassa Jumalan suuruutta. Kuten Wilkerson sanoi: ”Tämä ei ole vain ahdistuksen aikaa. Tämä on Jeesuksen seurakunnan parasta aikaa.”

Nyt on aika rukoilla. Ei omaksi parhaaksemme, vaan kadotukseen menossa olevien sielujen puolesta. Nyt on aika pyytää Jumalaa vuodattamaan henkensä vielä pelastuksesta osattomien päälle. Samalla voimme pyytää, että Pyhä Henki paljastaisi oman syntisyytemme. Emme voi vaeltaa Hänen tahdossaan ja olla tekemässä Hänen tekojaan, jos sydämemme ei ole puhdas.

Read Full Post »