Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘tuhatvuotinen valtakunta’

The Single Greatest Sign of the End Times
By Britt Gillette, 18.5.2019, suom. SK

Tänä päivänä näyttää, että minne katsommekin, niin näemme väkivaltaa, vihaa ja kaikenlaista irstautta. Kaupungit seuraavat murhien määrää vuosittain ja paikallisuutiset raportoivat, oliko viimeinen ruumiiden määrä uusi ennätys. Elokuvat ja televisio-ohjelmat siirtävät jatkuvasti rajoja kuvaillen alati lisääntyvää väkivaltaa ja kaikenlaista seksuaalista moraalittomuutta. Tämä on sitä, mitä Paavali sanoi viimeisten päivien olevan. Hän sanoi, että ihmiset rakastavat vain itseään ja rahojaan. He ovat kerskailevia, ylpeitä, pilkallisia, tottelemattomia, kiittämättömiä, rakkaudettomia ja anteeksiantamattomia. He eivät pidä mitään pyhänä. He herjaavat muita eikä heillä ole itsehillintää. He ovat julmia ja vihaavat hyvää, kavaltavat ystävänsä, ovat holtittomia, paisuneita ylpeydestä ja rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa. (2. Tim. 3:2-5). Juuri tällaista käytöstä me näemme tänä päivänä. Siksi ei ole yllätys, että niin monet ajattelevat lopun olevan lähellä.

Itseasiassa osoittautuu todeksi, mitä monet vaistomaisesti ajattelevat. Loppu on lähellä. Kuinka voin olla näin varma? Koska Jeesus ja heprealaiset profeetat viittasivat tiettyihin tapahtumiin, joiden sanoivat olevan lopunajan merkkejä. Tänä päivänä me näemme noita tapahtumia. Evankeliumi on saarnattu maan ääriin (Matt. 24:14)… Matkustaminen ja tieto lisääntyvät eksponentiaalisesti (Dan. 12:4)… Juutalaiset hallitsevat jälleen Jerusalemia (Luuk. 21:24)… Ja nämä ovat vain muutamia merkeistä. Jeesus sanoi: Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28). Tämä tarkoittaa, että kaikkien näiden merkkien yhteen tuleminen on tärkein syy uskoa, että Hänen toinen tulemuksensa on lähellä.

Mutta mikä sitten kaikista merkeistä on suurin? Mikä on tärkein yksittäinen merkki siitä, että Jeesus on palaamassa?

Jälleenkokoaminen

Minun mielestäni epäilemättä suurin merkki on juutalaisten jälleenkokoaminen Israelin maahan. Jumala ei ainoastaan luvannut, että se tapahtuisi viimeisinä päivinä, vaan itse ahdistus ei voi toteutua ilman Israelia. Tässä on vain muutamia lopunajan tapahtumia, jotka edellyttävät Israelin olemassaoloa:

Antikristuksen liitto – Ahdistus alkaa, kun Israel tekee liiton eli sopimuksen Antikristuksen kanssa

(Dan. 9:27). Miten Israel voisi hyväksyä tällaisen liiton, jos sitä ei ole olemassakaan?

Ahdistuksen tarkoitus – Jumalan ensisijainen tarkoitus ahdistuksessa on toteuttaa lupauksensa Israelin kansalle (Dan. 9:24). Ennen kuin se voi tapahtua, Israelin täytyy olla olemassa.

Jerusalem – Jeesus sanoi, että juutalaiset menettävät määräysvaltansa Jerusalemissa, mutta myöhemmin he saavat sen takaisin (Luuk. 21:24). Vasta silloin toteutuvat Hänen kuvailemansa lopunajan tapahtumat. Se tarkoittaa, että ahdistus ei voi toteutua, elleivät juutalaiset hallitse Jerusalemia.

Hes. 38-39 – Raamattu sanoo, että viimeisinä päivinä, kun Jumala tuo juutalaiset takaisin maahan monista maista, joissa he olivat hajotettuina (Hes. 38:8), massiivinen armeijoiden koalitio valtaa Israelin. Se ei voi tapahtua, ellei Israelia ole olemassa.

Israelin ”tavattoman suuri” armeija – Hesekiel sanoo, että Israelilla tulee viimeisinä päivinä olemaan ”tavattoman suuri armeija” (exceedingly great army) (Hes. 37:10, KJV). Jumala sanoo, että Israel on oleva kuin tuli lyhteiden keskellä, joka polttaa naapurivaltiot (Sak. 12:6). Hän sanoo, että heikoinkin sotilas heidän joukossaan on kuin Daavid (Sak. 12:8). Jälleen, kuinka tämä voi toteutua, ellei Israelia ole olemassa?

Hävityksen kauhistus – Ahdistuksen puolivälissä Antikristus lakkauttaa temppeliuhrit (Dan. 9:27). Sitten hän asettuu temppeliin ja julistaa itsensä Jumalaksi (2. Tess. 2:3-4). Tämä on häpäisevä teko, jota Jeesus kutsuu ”hävityksen kauhistukseksi” (Matt. 24:15). Ennen kuin se tapahtuu, niin juutalaisen temppelin täytyy olla olemassa. Rooman legioonat tuhosivat sen vuonna 70 jKr. Se merkitsee, että on rakennettava uusi temppeli. Ja jotta se voisi toteutua, niin juutalaisten on oltava maassansa ja hallittava Jerusalemia.

Nämä ovat vain muutamia niistä tapahtumista, joita Raamattu sanoo tapahtuvan lopunajassa. Kuinka ne voivat tapahtua, jos Israelia ei ole olemassa? Eivät mitenkään. Ne edellyttävät, että juutalaiset ovat jälleen Israelin maassa. Epäilemättä Israelilla on johtava rooli Jumalan lopunajan suunnitelmassa. Ilman sitä ei voi olla mitään lopunaikaa.

Ennen toukokuun 14. päivää vuonna 1948 se oli ongelma. Israelia ei ollut olemassa. Maailman silmissä Israel oli mennyt pois ikuisesti.  Raamatun profetiaa ymmärtävät tiesivät kuitenkin paremmin. He tiesivät Jumalan luvanneen tuoda juutalaiset takaisin maahan. He tiesivät, että heprealaiset profeetat sanoivat uudelleen ja uudelleen, että viimeisinä päivinä Israelin kanssa tuodaan takaisin maahan. Ja juuri niin tapahtui.

Jumalan lupaus

Koko Raamattu (ja varsinkin Vanha testamentti) sisältää selviä ja kiistämättömiä Jumalan lupauksia tuoda Hänen kansansa takaisin Israelin maahan. Esimerkiksi Jumala lupasi Moosekselle ja israelilaisille: Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja niin sinä otat sen omaksesi.” (5. Moos. 30:4-5).

Kautta Israelin historian yksi profeetta toisensa jälkeen sanoi saman asian. Heidän kauttansa Jumala lupasi tuoda juutalaiset takaisin maahan huolimatta vaikeuksista, joita he kohtasivat (Jes. 43:1-13). Hän lupasi kerätä heidät ”maan neljästä äärestä” (Jes. 11:12), ”pakanakansojen keskuudesta” (Hes. 39:28) ja ”pohjoisesta, etelästä, idästä ja lännestä” (Ps. 107:3). Hän lupasi tuoda heidät kotiin ja näyttää pyhyytensä kansoille (Hes. 20:41-42). Hän lupasi toivottaa heidät tervetulleiksi kotiin ”maista, joissa he olivat hajotettuina” (Hes. 20:34). Hän sanoi palauttavansa heidät Israelin maahan kaukaisista maista (Jer. 30:2-10). Ja Jumala lupasi, että vaikka olivat hajotettuina kansojen sekaan, Hänen kansansa ei koskaan unohtaisi Häntä ja Hän toisi heidät takaisin Israelin maahan (Sak. 10:9). Jumala piti lupauksensa. Nykyinen Israel todistaa sen.

Mutta Jumala lupasi tehdä enemmän kuin vain palauttaa Israelin valtion. Hän sanoi kuinka Hän tekisi sen. Hän sanoi, että Israel synnytettäisiin yhdessä päivässä (Jes. 66:7-8), palaisi yhdistyneenä kansana (Hes. 37:22), muuttuisi autiomaasta vehreäksi puutarhaksi (Hes. 36:34-35; Jes. 51:3) ja muodostaisi ”tavattoman suuren armeijan” (Hes. 37:10, KJV). Joka ainoa näistä asioista on toteutunut.

Milloin tämä kaikki tapahtuu?

Mutta niin hämmästyttäviä kuin nämä toteutuvat profetiat ovatkin, niin se, mikä on yllätys useimmille, on, että milloin Jumala sanoi niiden toteutuvan, koska heprealaiset profetiat suoraan yhdistivät Israelin jälleensyntymisen Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemukseen.

Hoosean kautta Jumala sanoi, että Israelin kansa on oleva kauan ilman kuningasta, uhreja, pyhiä pilareita ja pappeja ja sitten he palaavat maahan ja etsivät Jumalaansa ja Messiastaan viimeisinä päivinä (Hoos. 3:4-5). Joel sanoi, että maailman armeijat kokoontuvat yhteen Harmageddonin taistelua varten ”aikana, jolloin Jumala kääntää Juudan ja Jerusalemin kohtalon” tuoden kansansa takaisin kansojen seasta, jossa he olivat hajotettuina (Joel 3:1-2). Toisin sanoen, kun Jumala palauttaa Israelin kansan, niin Harmageddon ja lopunaika seuraavat pian.

Jumala lupasi, että juutalaiset palaavat maahan ja erämaa kukoistaa (Jes. 35:1). Sitten Herra palaa tuhoamaan Israelin viholliset (Jes. 35:2-4). Jeremian kautta Jumala lupasi koota laumansa jäännöksen kansoista, jonne hän oli ajanut heidät ja tuoda heidät takaisin maahan (Jer. 23:3-4). Sitten Hän lupasi herättää kuningas Daavidin vanhurskaan jälkeläisen, kuninkaan, joka hallitsee maata viisaudella (Jer. 23:5-6). Tämä on kauan odotettu Messias ja Hän tulee hallitsemaan ”kun kansa asuu omassa maassansa” (Jer. 23:7-8).

Jesajan kautta Jumala lupasi palauttaa Israelin valtion ja nostaa sen lipun kansakuntien keskuudessa (Jes. 11:12). Kun se toteutuu, niin Jumala sanoo, että ”susi asuu lampaan kanssa” ja ”leopardi makaa vuohien vieressä”. Jopa vauva leikkii kobran kanssa, eikä se pure! (Jes.11:6-9). Daavidin valtaistuimen perillinen (Jeesus Kristus) hallitsee kansakuntia ja muuttaa maailman rauhan ja tyyneyden paikaksi (Jes. 11:10). Tämä kuvailee Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa. Milloin sitten Hänen valtakuntansa tulee? Sen jälkeen, kun Hänen kansansa on palautettu ”kaukaisista maista” ja ”maan ääristä” (Jes. 11:11-12) ja sen jälkeen, kun Israel on jälleensyntynyt yhtenä yhdistettynä kansakuntana (Jes. 11:13).

Eikä tässä kylliksi, Jeesus sanoi, että kun juutalaiset palaavat maahan, he saavat takaisin Jerusalemin hallinnan. Hän sanoi, että pakanat tallaavat Jerusalemia, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Kun tämä tapahtuu, Hän sanoi sen olevan merkki Hänen paluustaan (Luuk. 21:24). Vuonna 1967 Israelin valtio otti haltuunsa Jerusalemin ensimmäisen kerran 1897 vuoteen. Sattumaltako? Ei. Jeesus sanoi, että se sukupolvi, joka todistaa näitä tapahtumia, ei mene pois, ennen kuin Hän palaa (Luuk. 21:32).

Tänä vuonna nykyinen Israelin valtio juhlii 71. vuosipäivää perustamisestaan. Siitä on 52 vuotta, kun Israel otti jälleen Jerusalemin hallinnan. Kuinka monta vuotta voi mennä, ennen kuin se sukupolvi, joka todisti näitä tapahtumia, on mennyt pois? Kuinka monta vuotta vielä voi mennä, ennen kuin Jeesus palaa? Ei montakaan.

Miksi sillä on merkitystä?

Juutalaisten jälleenkokoaminen takaisin Israelin maahan on lopunajan tärkein merkki. 1878 vuoden ajan tätä merkkiä ei ollut olemassa. Tänä päivänä se on. Ajattele sitä ihmettä, jota se edustaa. Kautta historian valloitetut kansakunnat katoavat. Ne assimiloituvat ympäröiviin kansoihin. Missä ovat Israelin muinaiset naapurit? Missä ovat heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset? (4. Moos. 7:1)? Ne ovat kadonneet historiaan. Silti siitä huolimatta, että ovat olleet melkein 2000 vuotta ilman kotimaata, juutalaiset menestyvät edelleen. He säilyttävät edelleen ainutlaatuisen kulttuurisen, uskonnollisen ja etnisen identiteettinsä. Huolimatta melkein 2000 vuoden rehottavasta antisemitismistä, jota ilmensivät Espanjan inkvisitio, Venäjän pogromit ja natsien holokausti, juutalaiset ovat yhä maisemassa. Nyt he ovat jälleen maassa. Tämä ei ole yhtään vähemmän kuin moderni ihme. Se on selvä todistus koko maailmalle, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on ainoa tosi Jumala. Se on myös tärkein syy uskoa, että Jeesus tulee pian!

Britt Gillette is author of the free ebook Coming to Jesus as well as the books Signs of the Second Coming and Racing Toward Armageddon. Receive his book 7 Signs of the End Times for free when you sign up for his monthly newsletter.

 

Read Full Post »

Viisaan miehen viisaita ajatuksia by Gary Stearman, suom SK

Ajatellessani Jumalan armoa Hänen tuomitessaan maailman, minua muistutettiin jälleen kerran sen maailman luonteesta, jossa elämme:

“Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.(Ilm. 20:2-5)

Seitsemän vuoden ahdistuksen lopussa saatana sidotaan ja vangitaan tuhanneksi vuodeksi, mikä on Kristuksen millenniaalisen hallitusajan pituus. Paljon tapahtuu tuon hallituksen aikana. Maa peruskorjataan. Israel on Luvatussa Maassa. Israelin juutalainen temppeli on maailman tärkeä vallankäyttäjä – koko maailman ihme!

Mutta ihaninta kaikista (ainakin uskoville) on se, että ensimmäinen ylösnousemus on saatu päätökseen! Kuten edellä lainatussa Ilmestyskirjan kohdassa sanotaan, armosta pelastuneiden ylösnousemus saatetaan päätökseen. Tämä uskomaton suoritus alkoi Kristuksen ylösnousemuksella ja sitä seurasi seurakunnan ylösnousemus tempauksessa noin seitsemän vuotta aikaisemmin – ennen Ahdistuksen alkua.

Jotkut ovat verranneet sitä kulkueeseen: Kristus ”ensihedelmänä” johdossa, pyhät perässä tempauksessa. Sen jälkeen tulevat pyhät, joista tuli uskovia Ahdistuksessa. Häntäpään muodostavat ne (noin 1000 vuotta myöhemmin), jotka herätetään Suuren Valkean Valtaistuimen tuomiolle (Ilm. 20:11). Ne, jotka eivät kuulu kulkueeseen, heitetään ”tuliseen järveen” ikuisuudeksi.

Tässä on kuitenkin tärkeä seikka: Rakastavassa armossaan Jumala on sallinut pahan ja vääryyden menestyä tuhansia vuosia, jotta voisi ulottaa armonsa jopa iankaikkisen kadotuksen partaalla oleville! Saatanan synnistä alkaen hän aloitti rakastavan prosessin tuoda pelastus maailmalle; ei asetuksella, vaan rakastavalla armolla!

Ollen rakkauden ruumiillistuma, hän tuomitsee ja ennallistaa kadotetun maailman. Tämä on Raamatun keskeinen teema:

”Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.(1. Joh. 4:4-8)

Ehkä suurin kaikista raamatullisista totuuksista on, että ”Jumala on rakkaus”. Maailman koko epäuskoinen älymystö ei osaa käsitellä tätä perustotuutta. Mutta uskovina me ymmärrämme sen perustavan todellisuuden. Ylösnousemus on matkalla!

 

Read Full Post »

What Are The Two Kinds of Myths Regarding Israel?
Lamb & Lion Ministries -uutiskirje 6.3.2019
Dr. David Reagan, suom. Hannu

Nykyään on kahdenlaisia myyttejä koskien juutalaisia ja heidän maataan Israelia. Ensinnäkin kristilliset teologit ovat luoneet kauhistuttavia teologisia myyttejä, ja toisekseen Israelin poliittiset viholliset ovat rakennelleet poliittisia myyttejä.

Teologiset myytit perustuvat niin sanotulle korvausteologialle. Ne koostuvat seuraavanlaisista väitteistä:

  1. Jumala on pessyt kätensä juutalaisista, koska he hylkäsivät ja murhasivat Jeesuksen.
  2. Jumala on korvannut Israelin kristillisellä kirkolla/seurakunnalla.
  3. Jumala on siirtänyt kaikki Israelille luvatut siunaukset kirkolle/seurakunnalle.
  4. Jumalalla ei ole enää mitään tarkoitusta juutalaisille.

Kaikki nämä neljä väitettä ovat ilmiselvästi vääriä. Ne kaikki ovat täydellisiä myyttejä, ja olen käsitellyt niitä erityisesti teoksessani The Jewish People: Rejected or Beloved? (Juutalaiset: hylättyjä vai rakastettuja?).

Perustotuus

Ensimmäinen seikka, joka kannattaa huomioida näihin myytteihin liittyen, on se, että ne eivät ole sattumia. Ne juontavat juurensa Saatanan syvästä vihasta juutalaisia kohtaan. Se vihaa heitä, koska:

  1. Juutalaiset ovat Jumalan valittua kansaa.
  2. Heidän kauttaan Jumala antoi maailmalle Raamatun.
  3. Heidän kauttaan Jumala antoi maailmalle Messiaan.

Edelleen Saatana vihaa juutalaisia, koska Jumala on antanut heille lupauksia. Jumala on luvannut, että:

  1. Juutalaisten suuri jäännös pelastuu lopunaikoina Jeesuksen toisessa tulemuksessa, kun he tekevät parannuksen ja hyväksyvät Hänet Messiaanaan (Sak. 12:10).
  2. Juutalaiset kootaan kotimaahansa (5. Moos. 30:1-5).
  3. Israelin kansalle annetaan kaikki se maa, joka on luvattu Jumalan Aabrahamin kanssa tekemässä liitossa (1. Moos. 15: 18-21).
  4. Juutalainen valtio tulee olemaan keskeinen kansakunta Jeesuksen tuhatvuotisen valtakunnan aikana (Jes. 2:1-4).
  5. Jumalan siunaukset maailman kansoille tuhatvuotisen valtakunnan aikana kulkevat juutalaisten kautta (Jes. 62:1-7).
  6. Maailma kunnioittaa juutalaisia niin paljon, että kun juutalainen kävelee, kymmenen pakanaa sanoo: ”Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne” (Sak. 8:23).

Saatana ei halua nähdä yhtäkään näistä lupauksista täytettyinä, ja siksi se on päättänyt tuhota juutalaiset. Juuri tästä oli kyse holokaustissa, kun neljäsosa heistä tapettiin. Ja se on syynä siihen, että Saatana pyrkii tuhoamaan heidät jälleen kerran ahdistuksen aikana, kun hän onnistuu tappamaan kaksi kolmasosaa heistä (Sak. 13:8).

Saatana on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, sillä Jumalan tahto on tuoda juutalaisten jäännös parannukseen ja pelastukseen. Ja Hän täyttää jokaisen tekemänsä lupauksen juutalaisille. Apostoli Paavali vahvisti tämän, kun hän kirjoitti nämä sanat (Room. 3:1-4):

”Mitä etuja sitten on juutalaisilla, tai mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin. Ensinnäkin se, että heille on uskottu Jumalan sanat. Entä jos jotkut ovat olleet epäuskoisia? Ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Ei tietenkään! Olkoon Jumala luotettava, vaikka kaikki ihmiset olisivat valehtelijoita!”

Paavali jatkaa edelleen (Room. 9:3-5):

”Minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat sukulaisiani lihan puolesta. Ovathan he israelilaisia, joille kuuluu lapsen asema ja kirkkaus ja liitot. Heille hän antoi lain ja lupaukset ja sääti jumalanpalveluksen. Heidän ovat kantaisät, ja heistä on Kristus lihan puolesta. Hän on yli kaiken, Jumala, iankaikkisesti ylistetty. Aamen.”

Nämä sanat kirjoitettiin seurakunnan perustamisen jälkeen, ja kuten nähdään, Paavali vahvistaa, että Jumalalla on edelleen suhde Israeliin eikä ole kiistänyt lupauksiaan heiltä. Roomalaiskirjeen luvuissa 9-11 Paavali tekee kristallinkirkkaan selväksi, että Jumala ei ole pessyt käsiään juutalaisten suhteen eikä seurakunta ole korvannut Israelia. Jeesus itse sanoi, että Hän ei palaa maapallolle ennen kuin juutalaiset ovat valmiita sanomaan: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” (Matt. 23:37-39).

Näistä Jumalan lupauksista huolimatta Saatana pysyy hulluudessaan juutalaisia kohtaan, koska hän on pettänyt itsensä uskomaan, että hän voi ylittää Jumalan – eikä ole huonompaa petosta kuin itsepetos. Ja näin Saatana nyt organisoi kaikki kansakunnat pientä Israelia vastaan heitä syyttävien myyttien avulla.

Paradoksaalisesti Saatana tässä prosessissa täyttää Raamatun profetian, sillä profeetta Sakarja ilmoitti 2500 vuotta sitten, että lopulta koko maailma tulee asettumaan Israelia vastaan (Sak. 12:2-3):

”Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille, kun ne piirittävät Juudaa ja Jerusalemia. Sinä päivänä minä teen Jerusalemista väkikiven kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä. Kuitenkin kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.”

Read Full Post »

Warning to Those Who Are Of This World
By Geri Ungurean, October 25, 2018, suom. SK

Jos olet lukemassa tätä artikkelia, niin ehkä ihmettelet, miksi minä varoitan niitä, jotka ovat tästä maailmasta. Minä näet en ole tästä maailmasta – minä kuulun Jeesukselle Kristukselle. Minä olen maailmassa, mutta en maailmasta.

Sivustolta gotquestions.org:

Kysymys: ”Kuinka uskovat voivat olla maailmassa, mutta ei maailmasta?”

Vastaus: Kun luemme ”maailmasta” Uudessa Testamentissa, niin luemme kreikan sanan kosmos. Useimmiten se viittaa asuttuun maahan ja ihmisiin, jotka elävät maan päällä ja jotka toimivat erillään Jumalasta. Saatana on tämän ”kosmoksen” hallitsija (Joh. 12:31; 16:11; 1. Joh. 5:19). Yksinkertaisella määritelmällä, että sana maailma viittaa Saatanan hallitsemaan maailman järjestelmään, voimme helpommin ymmärtää Kristuksen väitteitä, että uskovat eivät enää ole maailmasta – synti ei enää hallitse meitä, emmekä ole tämän maailman periaatteiden sitomia. Lisäksi meitä muutetaan Kristuksen kuvaksi, mikä saa mielenkiintomme maailman asioihin tulemaan yhä vähäisemmäksi, kun kypsymme Kristuksessa.

Jeesukseen Kristukseen uskovat ovat kyllä maailmassa – fyysisesti läsnä – mutta eivät siitä, eivät osa sen arvoja. (Joh. 17:14-15). Uskovina meidän pitäisi erottautua maailmasta. Tätä tarkoittaa se, että olemme pyhiä ja elämme pyhää ja hurskasta elämää – erottaudumme. Meidän ei tule sitoutua syntiseen toimintaan, jota maailma edistää, eikä meidän tule säilyttää sitä tyhjänpäiväistä turmeltunutta mieltä, jonka maailma synnyttää. Sen sijaan meidän tulee mukauttaa itsemme ja mielemme Jeesuksen Kristuksen mieleen (Room. 12:1-2). Se on päivittäinen tehtävä ja velvollisuus.

Meidän täytyy myös ymmärtää, että olla maailmassa, mutta ei siitä, on välttämätöntä, jos aiomme olla valona niille, jotka ovat hengellisessä pimeydessä. Meidän tulee elää niin, että epäuskoiset näkevät hyvät tekomme ja tapamme ja tietävät, että meissä on jotakin ”erilaista”. Kristityt, jotka pyrkivät kaikin tavoin elämään, ajattelemaan ja toimimaan kuin ne, jotka eivät tunne Kristusta, tekevät Hänelle karhunpalveluksen. Pakanatkin tietävät, että ”hedelmistään te tunnette heidät” ja kristittyinä meidän pitäisi osoittaa Hengen hedelmää itsessämme.

Maailmassa oleminen tarkoittaa myös, että voimme nauttia maailman asioista, kuten Jumalan antamasta kauniista luomakunnasta, mutta meidän ei tule uppoutua siihen, mitä maailma arvostaa, eikä meidän tule ajaa takaa maailmallisia huvituksia. Nautinto ei enää ole kutsumuksemme elämässä, kuten se kerran oli, vaan sen sijaan Jumalan palvominen. Lähde

Vuonna 1983 tajusin olevani kadotettu syntinen. Ymmärsin myös, että jos olisin kuollut hetkeä ennen, kuin tajusin olevani syntinen, olisin joutunut helvettiin. Halusin kuoltuani mennä taivaaseen. Muutamat tapaamani kristityt kertoivat minulle kaiken Jeesuksesta ja kuinka Hän kuoli puolestani. Tuo ilta oli koko elämäni ihmeellisin ilta. Jumala rakasti minua! Hän halusi antaa minulle anteeksi, jotta voisin olla Hänen perheessään. Kuinka ihanaa se onkaan!

Hän antoi minulle anteeksi kaikki syntini. Ymmärsin, että Jeesuksen kuolema ristillä oli maksu synnistäni – kaikesta synnistä – ja jokaisen puolesta, joka uskoo Häneen ja luottaa Häneen.

“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” (Joh. 3:16-17)

Takaisin varoitukseeni sinulle, jos olet maailmasta. Jos et ole koskaan kuullut Jeesuksen evankeliumia, niin et voi enää sanoa niin. Sinä luet sitä nyt. Jumala rakastaa sinua niin paljon. Hän tahtoo sinun olevan Hänen perheessään. Tähän asti sinä olet hyljännyt Hänet. Vain sinä tiedät, miksi et ole halunnut kuulua Jumalan perheeseen. Olet ehkä ajatellut, että menetät ystäväsi ja jopa perheesi.

Minä menetin perheen. Olin näet kasvatettu juutalaisessa kodissa. Useimmat perheestäni ovat hylänneet minut. Herra antoi minulle etuoikeuden johdattaa isäni Hänen tykönsä. Hän odottaa minua taivaassa, mutta muut perheestäni ovat hyljänneet minut. Jeesus sanoo siitä näin:

Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan.” (Luuk. 12:51-53)

Aika on lyhyt. Raamatussa on sadoittain profetioita – monet ovat jo toteutuneet. Kuitenkin profetiat Ilmestyskirjassa, Danielissa ja muissa paikoissa Sanassa ovat vielä toteutumatta.

On tulossa aika, jota kutsutaan Ahdistukseksi. Raamattu sanoo, että ne hirvittävät tapahtumat, jotka tapahtuvat maailmassa Ahdistuksen aikana, eivät ole tapahtuneet koskaan aikaisemmin eivätkä tule koskaan tapahtumaan uudelleen. Seurakunnan (johon minä kuulun) vie taivaaseen Jeesus itse ja sitten se ”Ahdistus” alkaa.

Mikä on ahdistus?

Sivustolta gotquestions.org:

Kysymys: ”Mikä on Ahdistus? Mistä tiedämme, että Ahdistus kestää seitsemän vuotta?”

Vastaus: Ahdistus on tuleva seitsemän vuoden ajanjakso, jolloin Jumala vie päätökseen kurituksensa Israelille ja viimeistelee tuomionsa epäuskoiselle maailmalle. Seurakunta, joka koostuu kaikista, jotka ovat luottaneet Herran Jeesuksen persoonaan ja työhön pelastamaan heidät synnin rangaistuksesta, ei ole läsnä ahdistuksen aikana. Seurakunta otetaan pois maan päältä tapahtumassa, joka tunnetaan tempauksena (1. Tess. 4:13-18; 1. Kor. 15:51-53). Seurakunta pelastetaan tulevasta vihasta (1. Tess. 5:9).

Kaikkialla Raamatussa ahdistukseen viitataan muilla nimillä, kuten Herran päivä (Jes. 2:12; 13:6-9; Joel 1:15; 2:1-31; 3:14; 1. Tess. 5:2); tuskan ja ahdistuksen päivä (5. Moos. 4:30; Sef. 1:15); suuri ahdistus, joka viittaa pahempaan seitsemän vuoden jakson toiseen puoliskoon (Matt. 24:21); ahdistuksen aika tai päivä (Dan. 12:1; Sef. 1:15); Jaakobin vaivan aika (Jer. 30:7).

Kohdan Dan. 9:24-27 ymmärtäminen on välttämätöntä ahdistuksen tarkoituksen ja ajan ymmärtämiseksi. Tämä kohta puhuu 70 viikosta, jotka on julistettu ”sinun kansaasi” vastaan. Danielin kansa ovat juutalaiset, Israelin kansa ja Daniel 9:24 puhuu ajanjaksosta, jonka Jumala on antanut ”lopettamaan luopumuksen, lukitsemaan synnin, sovittamaan pahat teot, tuomaan iankaikkisen vanhurskauden, sinetöimään näyn ja profetian ja voitelemaan kaikkeinpyhimmän.” Jumala julistaa, että ”70 seitsemää” toteuttaa kaikki nämä asiat. Tämä on 70 vuosiviikkoa, eli 490 vuotta (jotkut käännökset puhuvat 70 vuosiviikosta).

Tämän vahvistaa em. Danielin kohdan toinen osa. Jakeissa 25 ja 26 Danielille kerrotaan, että Messias tuhotaan ”seitsemän seitsemän ja kuudenkymmenenkahden seitsemän” (kaikkiaan 69 seitsemän) jälkeen, jotka alkavat määräyksellä jälleenrakentaa Jerusalem. Toisin sanoen 69 vuosiviikkoa (483 vuotta) määräyksestä jälleenrakentaa Jerusalem Messias tuhotaan. Raamatun historioitsijat vahvistavat, että 483 vuotta kului Jerusalemin jälleenrakentamismääräyksen ajasta aikaan, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin. Useimmilla kristillisillä tutkijoilla riippumatta eskatologisesta näkemyksestään on em. käsitys Danielin 70 vuosiviikosta. Kun 483 vuotta on kulunut määräyksestä jälleenrakentaa Jerusalem, niin jää vielä yksi seitsemän vuoden jakso toteutumaan jakeen Daniel 9:24 puitteissa: silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan ja pahat teot sovitetaan ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan ja kaikkeinpyhin voidellaan:” Tämä viimeinen seitsemän vuoden jakso tunnetaan ahdistuksen aikana – se on aika, jolloin Jumala vie loppuun Israelin tuomitsemisen sen synneistä.

Daniel 9:27 antaa muutaman kohokohdan seitsemän vuoden ahdistuksen jaksosta: ”Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden ’seitsemän’ ajaksi. ’Seitsemän’ keskellä hän lopettaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Ja temppelin siivelle hän pystyttää kauhistuksen, joka aiheuttaa hävityksen, kunnes loppu, joka on säädetty, vuodatetaan hänen päällensä” (Gerin käyttämä käännös suomennettuna).

”Hän tekee lujan liiton monien kanssa yhdeksi vuosiviikoksi, mutta viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin, ja hävittäjä tulee iljetysten siivin. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli.” (Raamattu Kansalle)

Henkilö, josta tämä jae puhuu, on henkilö, jota Jeesus kutsuu ”kauhistukseksi, joka aiheuttaa hävityksen” (Matt. 24:15) ja ”pedoksi” Ilm.13. luvussa.

Daniel 9:27 sanoo, että peto tekee liiton seitsemäksi vuodeksi, mutta keskellä viikkoa (kun ahdistusta on kulunut 3½ vuotta) hän rikkoo liiton lakkauttaen uhraamisen. Ilm. 13 selittää, että peto asettaa oman kuvansa temppeliin ja vaatii maailmaa palvomaan häntä. Ilm. 13:5 sanoo, että tämä jatkuu 42 kuukautta, mikä on 3½ vuotta.

Koska Daniel 9:27 sanoo, että tämä tapahtuu keskellä viikkoa ja Ilm. 13:5 sanoo, että peto tekee sitä 42 kuukauden ajan, niin on helppo nähdä, että ajan kokonaispituus on 84 kuukautta eli seitsemän vuotta. Katso myös kohtaa Daniel 7:25, jossa ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” myös viittaavat ”suureen ahdistukseen”, seitsenvuotisen ahdistuksen jakson jälkimmäiseen puoliskoon, jolloin peto on vallassa.

Lisää viittauksia ahdistukseen on kohdassa Ilm. 11:2-3, joka puhuu 1260 päivästä ja 42 kuukaudesta sekä kohdassa Daniel 12:11-12, joka puhuu 1290 päivästä ja 1335 päivästä. Näiden päivämäärien referenssipiste on ahdistuksen puoliväli. Lisäpäivät Daniel 12 luvussa voivat sisältää lopussa ajan kansojen tuomiolle (Matt. 25:31-46) ja ajan Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan perustamiselle (Ilm. 20:4-6).

Lyhyesti: Ahdistus on seitsemän vuoden ajanjakso lopunaikoina, jolloin ihmiskunnan rappio ja turmelus on tullut täydelliseksi ja Jumala tuomitsee sen mukaisesti. Lähde

Vedenpaisumus ja Jumalan lasten tempaus

Raamattu kertoo, että Jumala tuhosi maan, lukuun ottamatta Nooaa ja hänen perhettään, suurella vedenpaisumuksella. Kertomus tästä on Vanhassa Testamentissa. Jumala sanoi, että ihmisten ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat ja että Hän katui, että oli luonut heidät. Ihmisrotu oli hyljännyt tekijänsä – Herran.

Jumala ei ole vastuussa kaikista hirvittävistä asioista, joita tapahtuu tällä pallolla. Eedenin paratiisi oli täydellinen. Siellä ei ollut syntiä. Aadam ja Eeva vaelsivat Jumalan kanssa ja puhuivat Hänen kanssaan. Kaikki oli juuri, kuten Jumala halusi. Jumala loi Aadamin ja Eevan kuvakseen, mutta antoi heille myös mahdollisuuden valita vapaasti joko hyvä tai paha. Saatana petti Eevan ja Aadam teki syntiä tahallaan. Siitä lähtien tämä maa on ollut täysin kaaoksessa. Ahdistus on sitä, että Jumalan viha vuodatetaan kaiken lihan päälle heidän syntinsä ja tottelemattomuutensa tähden.

Jeesus on pelastuksen arkki kaikille, jotka luottavat Häneen

Raamattu sanoo:

Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. (Matt. 24:37-39)

Laittomuuden ihmisen tulemus

Mies, jota Raamattu kutsuu ”Antikristukseksi” narraa maailmaa ja monet palvovat häntä. He ottavat hänen ”merkkinsä”, mikä osoittaa, että he ovat alamaisia Pedolle (Antikristukselle). Pedon ”merkin” ottavat tuomitaan kuollessaan helvettiin. Seurakunta on siinä vaiheessa mennyt taivaaseen, kuten myös lapset, jotka eivät ole saavuttaneet vastuullista ikää. Jos olet jäänyt tempauksesta, joudut kärsimään suuresti. Raamattu sanoo, että ihmiset haluavat kuolla, mutta eivät voi.

Itse Saatana tulee asumaan Antikristuksessa

Kun ahdistus alkaa, jotkut tajuavat, etteivät nähneet totuutta – että Jeesus Kristus on todella Jumala ja että Hän on maailman Vapahtaja. Nämä ihmiset antavat sydämensä Kristukselle. Antikristus metsästää ja teurastaa heitä, koska he eivät kumarra häntä. Heidän kärsittyään marttyyrikuoleman Jeesus ottaa heidät valtakuntaansa. Tämä ajanjakso on pahin, mitä koskaan on nähty maan päällä.

Aika on lyhyt. Päivittäin lukemasi uutisotsikot koskien Lähi-itää ovat vain toteutuvaa Jumalan profeetallista Sanaa. Kukaan ei tiedä Jeesuksen Kristuksen tulemuksen hetkeä tempaamaan seurakuntansa! Kenellekään ei ole taattu uutta päivää eikä minuuttiakaan tässä elämässä. Oletko valmis menemään iankaikkisuuteen ilman Kristusta ja tulemaan tuomituksi helvettiin?

Pallo on sinulla

Haluatko olla täällä tuona aikana? Sinun ei tarvitse olla täällä. Voit pysähtyä nyt heti – missä ikinä oletkin ja tunnustaa ja myöntää Jumalalle olevasi syntinen ja tehdä parannuksen noista synneistä. Voit sanoa Jeesukselle tarvitsevasi Häntä Vapahtajaksesi ja että luotat Häneen, että Hän pelastaa sinut.

Tiedä kuitenkin tämä: Jumalaa ei pilkata. Hän tietää, onko tunnustuksesi uskosta Häneen vilpitön. Mikään ei ole salassa Herraltamme.

Kuinka voit pelastua?

ÄLÄ usko, että Jumalan luokse on monta tietä. Sinne on YKSI tie: Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.’ (Joh. 14:6). Ei ole mitään jälleensyntymistä. Se on paholaisen valhe. Ei ole sellaista asiaa kuin Krislam. Se on myös paholaisesta. Raamatun Jumala ja Allah eivät ole sama. Allah on väärä jumala.

Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio” (Hepr. 9:27).

Toivon ja rukoilen, että monet tästä maailmasta olevat ottavat sydämelleen asiat, joista olen puhunut tässä artikkelissa. Se, missä vietät iäisyytesi, riippuu siitä, hyväksytkö Jeesuksen sydämeesi, vai hylkäätkö Hänet.

Hänen rakkautensa sinua kohtaan on rajaton ja Hän odottaa sinua syli avoinna. Riippumatta mitä olet tehnyt tässä elämässä Hän odottaa antaakseen sinulle anteeksi, tehdäkseen sinusta uuden ihmisen ja ottaakseen sinut omaan perheeseensä.

Rukoilen, että avaisit sydämesi Hänelle.

How Can I Be Saved?

Siunausta Jeesuksessa,

MARANATHA (Come O Lord!)

Grandmageri422@gmail.com

Articles at grandmageri422.me

 

Read Full Post »

Jerusalem: Capital of the World
By Joseph Chambers, Aug. 18th 2018, suom. SK

”Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet, että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta. Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen. (Jes. 66:10-13)

Jerusalem, maailman pääkaupunki

Ei ole maan päällä toista paikkaa, joka olisi yhtä rakastettu ja vihattu kuin Jerusalemin kaupunki ja sitä ympäröivä Aabrahamille luvattu maa. Nykyinen ”Israelin valtio” on pieni osa maantieteellistä aluetta, joka tulee muodostamaan sen lopullisen alueen. Jahve Jumala teki kiistämättömän liiton Aabrahamille ja antoi hänelle hänen lopullisen perintönsä perusrajat. Juutalainen kansa, Aabrahamin siemen, ottaa sen pian täyteen omistukseensa. Jeesus Kristus asetetaan uudelleen perustetulle ”Daavidin valtaistuimelle” ja maailman kunnia ja rikkaudet virtaavat tähän ”Maailman hallintorakennukseen” (Capitol).

Tästä kultaisesta kaupungista vahvistetaan vanhurskas teokratia takaamaan oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja laupeus maailmanlaajuisesti. Ihmiset ovat unelmoineet yhden miehen johtamasta maailmanhallituksesta. Tämä unelma on aina ollut vastakohta Jumalan tulevaisuuden suunnitelmalle. Babylonin jälleenrakennettu kaupunki on oleva viimeinen haaste Jerusalemille maailmanlaajuisen hallinnon pääkaupunkina. Nämä kaksi kaupunkia ovat toistensa tarkat vastakohdat. Jerusalem on kaiken hengellisen ilmestyksen keskus, kun taas Babylon on jokaisen vihattavan ja pahan hengen ponnahduslauta.

Jerusalem, koko maan ilo

Aabrahamin ollessa vielä vaelteleva beduiini, joka vasta hiljattain oli tullut pakanoiden maasta, Jerusalemilla oli jo kuningas ja pappi nimeltä Melkisedek. Häntä kutsuttiin Saalemin kuninkaaksi, Jumalan Korkeimman papiksi, Vanhurskauden Kuninkaaksi ja Rauhan Kuninkaaksi (Hepr. 7:1-28). Jumala oli jo valinnut kaupungin, ja sen kuningasta ja pappia kuvailtiin kielellä, joka sopi Jumalalle. Itseasiassa Jeesus Kristus, Jumalan ikuinen Poika, tehtiin papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, ei Aaronin. Lyhyesti, Melkisedek oli ennen Aaronia ja hengellisestä järjestyksestä, joka on liian laaja kuvailtavaksi tässä artikkelissa. On selvää, että Isä itse oli valinnut tämän kaupungin. Mutta Jerusalemin minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi” (2. Aik. 6:6).

Israelin lapset olivat Aabrahamin valittu perillinen ja perustivat Jerusalemin pääkaupungikseen toisen kuninkaansa Daavidin alaisuudessa. Jebusilaiset olivat tehneet tästä kaupungista sotilaallisen linnoituksen, jota ovelasti puolustettiin vahvalla muurilla ja sijainnilla kukkulalla, jota ympäröi joka puolelta laakso. Sitä kutsuttiin ”Siionin linnoitukseksi” (2. Sam. 5:6-9). Ikään kuin sotilaallisessa voitossa ampumatta nuoltakaan Daavid valtasi kaupungin ja antoi sille uuden nimen ”Daavidin kaupunki”. Välittömästi he toivat ”lliton arkin” kuningas Daavidin uuteen pääkaupunkiin suurin juhlallisuuksin. Jumalan läsnäolo oli nyt valitussa kaupungissa ja se oli syy suureen iloon. Pane merkille juhlinta ja pyhyys, jota tämä tapahtuma kuvaa:

Ja Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousi ja lähti Juudan Baalasta, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat. Ja Daavid ynnä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikenkaltaisilla kypressipuisilla soittimilla, kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla.

Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat. Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen Jumalan arkin ääreen. Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä se paikka sai nimekseen Peres-Ussa, aina tähän päivään saakka. Ja Daavid pelkäsi sinä päivänä Herraa, niin että hän sanoi: ’Kuinka Herran arkki voi tulla minun tyköni?’

Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan arkin tähden siunannut Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli, niin Daavid meni ja toi riemuiten Jumalan arkin Oobed-Edomin talosta Daavidin kaupunkiin. Kun Herran arkin kantajat olivat astuneet kuusi askelta, uhrasi hän härän ja juottovasikan. Ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan. Niin Daavid ja koko Israelin heimo toivat Herran arkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa. Kun Herran arkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta; ja nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä halveksi hän häntä sydämessänsä.(2. Sam. 6:2,5-9,12-16).

Jeesus syntyi pienessä kylässä nimeltä Betlehem vain muutaman mailin päässä. Jerusalem oli keskeinen kaupunki Hänen elämässään. Hänet tuomittiin ja ruoskittiin kaupungissa, jossa hänet oli aikaisemmin pidätetty. Lopullinen kuolema ja hautaus tapahtuivat välittömästi muurien ulkopuolella. Hän nousi taivaaseen vuorelta, jolta oli näköala kaupunkiin ja tulee palaamaan tuolle samalle Öljymäeksi kutsutulle paikalle. Tämä kultainen kaupunki on oleva Hänen asuinpalatsinsa ja hallintopäämajansa sijoituspaikka. Vaikka Jerusalem on ollut Jumalan valittu kaupunki, jonka nousuun ja laskuun Hänen nimensä on selvästi liittynyt, niin nyt tuo kaupunki on näkevä sen kunnian, jonka suuri Jumala sille tarkoitti. Ihmismieli ei voi kuvitella sen rikkautta, suuruutta ja sanoinkuvaamatonta loistoa, joka on oleva sen osa. Vain Uusi Jerusalem, joka laskeutuu Jumalan tyköä taivaasta, jättää varjoonsa sen suuruuden ja loiston. Itseasiassa uskon, että nämä kaksi kaupunkia ovat yhteydessä toisiinsa ja korottavat toisiaan. Uusi Jerusalem todennäköisesti riippuu taivaista maallisen kaupungin yläpuolella ja tulee valoksi, joka kaareutuu sen ylle, kuten tulinen pilvi leiriytyvälle Israelille erämaassa.

Ennen saapumistaan Jerusalemiin palaava Jumalan Poika lyö Antikristuksen loistavassa näytöksessä asemastaan ”Herra Sebaotina”. Sakarja kuvailee Hänen saapumistaan Jerusalemiin:

Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.

Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. Koko maa muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti, Jerusalemin eteläpuolelle. Ja tämä on oleva korkea ja oleva asuttu, paikallansa, Benjaminin portista entisen portin sijaan asti, Kulmaporttiin ja Hananelin-torniin asti, kuninkaan viinikuurniin asti. He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa.” (Sak. 14:4, 8-11).

Kaupunki laajenee suuresti, kun sen topografia muutetaan täydellisesti. Sakarjan kuvaus viittaa selvästi vuoriin, jotka siirtyvät pohjois- ja eteläsuunnassa, samalla kun Öljymäki liikkuu vastakkaisissa sekä itä- että länsisuunnissa. Öljymäen halkeaminen vapauttaa elävien vesien lähteen, jotka virtaavat suuresta kaupungista kohti Kuollutta Merta idässä ja Välimerta lännessä. Nämä vedet todella virtaavat Öljymäeltä ja temppelin alttarin kautta tai temppelin alttarilta ja Öljymäen kautta ja sitten itään ja länteen. Kun ne virtaavat itään Kuolleeseen Mereen, niin Hesekiel kertoo tämän vesistön ja kaikkien aavikoiden idän suunnalla paranevan. Samoin käy kaikille aavikoille Jerusalemin ympärillä:

Ja hän sanoi minulle: ”Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee. Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee.” (Hes. 47:8-9)

Syntyy suuri vehreä laakso: ”Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi” (Sak. 14:4), joka muuttaa suuren osan maisemaa vuorisesta maastosta kukoistavaksi puutarhamaiseksi miljööksi. Jesaja puhui tästä suuresta päivästä: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.” (Jes. 35:1-2). Eedenin paratiisi tuhottiin Aadamin synnin vuoksi. Nyt se luodaan uudelleen ja Jerusalem on sen uusi keskus.

Hesekiel 36:37-38:

Näin sanoo Herra, Herra: Vielä tätäkin annan Israelin heimon minulta anoa, että tekisin heille sen: minä lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa.

Niinkuin on pyhitettyjen uhrilammasten laumaa, niinkuin Jerusalemin lammaslaumaa sen juhlissa, niin tulevat raunioina olleet kaupungit täyteen ihmislaumaa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra.”

Hesekiel kuvailee kaupungin uusia rajoja:

”Leeviläiset saakoot samanlaisen alueen kuin papit, kahtakymmentäviittä tuhatta pitkän ja kymmentätuhatta leveän. Koko pituus olkoon kaksikymmentäviisi tuhatta ja leveys kaksikymmentä tuhatta. Älkööt he myykö siitä mitään, älköönkä parasta maata vaihdettako tai luovutettako, sillä se on pyhitetty Herralle. Mutta viittätuhatta leveä maa, mikä jää yli kahdenkymmenenviiden tuhannen sivusta, on kaupungin yhteisomaisuutta asumuksia ja avointa tilaa varten; ja kaupunki olkoon sen keskellä. Ja nämä olkoot sen mitat: pohjoispuoli neljätuhatta viisisataa, eteläpuoli neljätuhatta viisisataa, itäpuoli neljätuhatta viisisataa ja länsipuoli neljätuhatta viisisataa. Ja kaupungilla olkoon avoin tila: pohjoiseen päin kaksisataa viisikymmentä, etelään päin kaksisataa viisikymmentä, itään päin kaksisataa viisikymmentä ja länteen päin kaksisataa viisikymmentä. Mutta niin pitkälti kuin jää yli pyhän antimaan viereltä, kymmenentuhatta itään päin ja kymmenentuhatta länteen päin, se olkoon pyhän antimaan vierellä ja sen sato tulkoon leiväksi kaupungin työmiehille; ja sitä viljelkööt kaupungin työmiehet kaikista Israelin sukukunnista.” (Hes. 48:13-19)

Kaupunki on noin 95 kilometrin neliö, jossa on sisäkaupunki 19 kilometrin neliöllä antaen 77 kilometrin ympärysmitan. Tämä vastaa melkein koko etäisyyttä Kuolleelta Mereltä Välimerelle. Monet osat maasta ovat jo muuttumassa puutarhaksi, mutta niitä ei voida verrata sen tulevaisuuteen.

Daavid saattoi nähdä pääkaupunkinsa tulevan loiston ja lauloi tuosta ajasta: Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu. (Ps. 48:1-3). Hän jopa kuvailee vihaa, jota kuninkaat tuntisivat kadehtiessaan tätä kaupunkia: Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.(Ps. 48:4-6). Hän puhui myös kaupungin ikuisesta läsnäolosta iankaikkisesti pysyvänä: Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela.(Ps. 48:8).

Nykyinen Jerusalem joutuu Antikristuksen hyökkäyksen kohteeksi, sen temppeli saastutetaan hänen väärällä uskonnollaan ja sen palatsi osittain tuhotaan, mutta välittömästi Messiaan voiton jälkeen se aloittaa nousunsa suuruuteen. Edesmennyt Jerusalemin pormestari Teddy Kollek sanoi, että hänellä oli maailman suurin tehtävä valmistaa Jerusalem Messiasta varten. Uskon, että tämä sukupolvi on se sukupolvi, joka saa todistaa viimeisiä tapahtumia, jotka johtavat Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotiseen valtakuntaan ja Hänen hallintaansa tässä ”Ikuisessa Kaupungissa”. Voi melkein kuulla Jesajan sanat niiden lähestyessä toteutumistaan: Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen.(Jes. 52:1). Hesekiel profetoi Jerusalemista: Ja kaupungin nimi on tästedes oleva: Herra on täällä.” (Hes. 48:35).

Luvattu maa Jerusalemin ympärillä

Jerusalemin suuri kaupunki on oleva koko Aabrahamille luvatun alueen pääkaupunki. Sen rajat eliminoivat useita nykyisiä kansakuntia ja lopulta kokevat rauhan kahden sen rajoille jäävän kansakunnan kanssa. Assyria ja Egypti ovat sen pohjoinen ja eteläinen liittolainen, samalla kun lupauksen perilliset asuttavat muuta maantieteellistä aluetta näiden kahden välissä. Jumala, joka ei voi valehdella, on antanut siitä Sanansa.

Tämä on lupaus annettuna Aabrahamille:

Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset.’” (1. Moos. 15:18-21).

Aabraham ei ainoastaan saanut tätä suurta varmuutta perinnöstään, vaan se myös annettiin tälle lupaukselle ainutlaatuisen liiton tekemisen kanssa. Suuri raamatuntutkija G.H. Pember kuvailee tätä liittoa henkeäsalpaavin sanoin:

”Totellen Jumalan käskyä Aabraham sitten toi määrätyt eläimet jatkaen halkaisemalla ne ja asettamalla puolikkaat vastakkain.

Lintuja hän ei halkaissut siten noudattaen myöhempää Mooseksen lain rituaalia, mutta todennäköisesti asetti yhden kummallekin puolelle. Ja niin suoritettuaan valmistelunsa hän odotti liiton Toisen Osapuolen saapumista samalla karkottaen haaskalintuja, joita lenteli raatojen yllä.

Kun Jumala oli kutsunut hänet ulos teltasta, niin tähdet loistivat: siksi täytyi olla hyvin varhainen aamu. Näin ollen patriarkka näyttäisi odottaneen ja valvoneen koko pitkän päivän ja edelleen hänen uskoaan koeteltiin, sillä Jumalaa ei vielä näkynyt vahvistamaan liittoaan. Kuitenkin juuri kun aurinko oli laskemaisillaan, hän vaipui syvään uneen, jossa koki kauhua ja suurta pimeyttä. Sitten Jumalan ääni lävisti synkeyden ja Aabraham kuuli sanoja, jotka eivät mitenkään olleet ristiriidassa hänen kaameiden tuntemustensa kanssa, vaikka päättyivätkin säkeisiin kaukaisesta toivosta.

Aurinko oli laskenut ja Aabraham näyttää heränneen tietoisuuteen ympäristöstään. Oli pimeä ja hän näki raatoja kohti liikkuvan ikään kuin lieriömäisen uunin, josta tuli savua ja leimuava tulen liekki. Se oli merkki Jumalan läsnäolosta vastaten pilven ja tulen patsasta, jolla Hän myöhemmin ilmestyi Israelille. Tässä muodossa Hän kulki puolikkaiden välistä, mutta Aabrahamia ei kutsuttu seuraamaan Häntä. Syy tähän poikkeamiseen tavanomaisesta käytännöstä näyttää olevan siinä, että liittoon, jota Jumala oli vahvistamassa, sisältyi ehdoton lupaus, jonka toteutuminen ei riippunut Aabrahamilta vaadittavista ehdoista.

Kuljettuaan puolikkaiden välistä Herra määritteli mitä selvimmin ja yksinkertaisimmin sanoin sen alueen laajuuden, jonka oli varannut Aabrahamin lapsille: Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset’ (1. Moos. 15:18-21).

Sellainen siis on se ikimuistettava lupaus, jossa Israelin maan rajat määriteltiin ja sen koko laajuus tehtiin tiettäväksi. Kuten edellä huomautimme, se annettiin ilman mitään ehtoja: näin ollen ei ole mahdollista, että mitkään olosuhteet voisivat estää sen lopullista toteutumista.” (The Great Prophecies of the Centuries Concerning Israel and the Gentiles, G.H. Pember, M.A., original publisher, Hodder and Stoughton, London, England, 1909, pp. 52-54.)

Rajojen laajuus asetettiin päivänselvin sanoin. Israelin tuli karkottaa kaikki sen asukkaat ja periä tämä koko alue, kun se palasi Egyptin orjuudesta. Sen sijaan se teki kompromisseja naapuriensa kanssa, alkoi palvella heidän jumaliaan, meni seka-avioliittoihin pakanain kanssa ja lopulta päätyi siihen, että Jumala tuhosi ja hylkäsi sen. Ei mikään, mitä on tapahtunut yli 3000 vuoden aikana siitä, kun Aabraham kuuli Jumalalta, ole peruuttanut Jumalan uskollisuutta. Israelia kuritetaan ja ruoskitaan, kunnes sen sydän on nöyrtynyt ja silloin Messias tulee. Niin te muistatte huonon vaelluksenne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä kyllästyttää oma itsenne rikostenne ja kauhistustenne tähden(Hes. 36:31). Tuo päivä lähestyy nopeasti.

Useat muut kirjoitukset auttavat määrittämään näiden lupausten sisältämän maan laajuuden:

Maa erämaasta ja tuolta Libanonista aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka – koko heettiläisten maa – ja aina Suureen mereen asti, auringonlaskuun päin, on oleva teidän aluettanne (Joosua 1:4).

Mihin paikkaan te jalkanne astutte, se on oleva teidän. Erämaasta ja Libanonista, virrasta, Eufrat-virrasta, aina Länsimereen saakka on teidän alueenne ulottuva (5. Moos. 11:24).

Sakarja 14:20-21

Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa kirjoitus: Pyhitetty Herralle. Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä.

Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin temppelissä.”

Voimme selvästi määritellä useita alueita: erämaa (Arabia, nykyinen Saudi-Arabia ja useita pieniä arabivaltioita), Libanon (Syyrian valvoma), Eufrat-virtaan saakka (osa Irakia länteen Eufrat-virrasta), heettiläisten maa (kuvailtu alla) Välimeri länsirajana. ”Koko heettiläisten maa” käsittää suuren osan itäistä ja eteläistä Turkkia ja koko Syyria sisältyy tähän lupaukseen. Muita alueita kuvaillaan tekstissä 1. Moos. 15:18-21. ”Egyptin virrasta” uskotaan tarkoittavan aluetta Suezinlahden pohjoispäästä luoteeseen kohti Välimerta. Näyttää, että koko Siinain autiomaa ja koko Jordania kuuluvat Luvattuun Maahan. Kanaanilaisten heimot, jotka elivät Palestiinassa, karkotettiin Joosuan toimesta joko osittain tai kokonaan eikä niitä enää ole luonnollisessa muodossa. Tämä antaa melko selvän kuvan Israelin tulevasta maanomistuksesta: Välimeri länsirajana, Siinain ja Arabian autiomaan eteläreunat eteläisenä rajana ja sitten pohjoiseen pitkin Persianlahtea ja Eufrat-jokea käsittäen ainakin Turkin lounaisen puolikkaan Eufrat-joesta alueille pohjoiseen Syyriasta ja Libanonista päätyen jälleen Suuren Meren rannikolle. Jos Israel ääneen puhuisi tällaisesta aluesuunnitelmasta, se olisi sodan aloitus. Silti Jumalan lupaukset, jotka eivät voi pettää, ovat kiistattomia julistaessaan Aabrahamin siemenen laillisiksi perillisiksi.

Tällä seudulla on joitakin alueita, jotka tuomitaan ja tulevat asumattomiksi ainakin siihen saakka, kunnes Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan ja entiset ovat ikuisesti kukistettuja. Uskon, että Uusi luominen alkaa tuhatvuotisen valtakunnan alussa ja jatkuu, kunnes kaikki asiat ovat uusia ja Isä Jumala itse asuu ihmisten kanssa Uudessa Jerusalemissa. Se kaikki on valmista tuhannen vuoden lopulla, kun morsiuskaupunki laskeutuu Jumalan tyköä asumaan ihmisten keskuudessa. Kun tuhatvuotinen valtakunta on perustettu, niin vanhurskaus ja vauraus täyttävät koko maan alkaen uudesta suuresti laajentuneesta ”Israelin valtiosta”.

Juutalaiset palaavat, kun tuhatvuotinen valtakunta on alkanut

Välittömästi sen jälkeen, kun Jeesus Kristus on palannut lopettamaan Harmageddonin taistelun ja aloittamaan valtakuntansa, juutalaiset tulvivat maahansa kaikkialta maapallolta. Aabrahamin lasten paluu on jo alkanut, mutta se on vain pieni puro verrattuna siihen, mitä on tulossa. Seuraava Jesajan profetia tarkoittaa selvästi ”Kristuksen tuhatvuotisen hallinnan” jälkeistä aikaa. Jäännös palaa kotiin tällä hetkellä, mutta koko lupauksen siemen tulee pian seuraamaan.

Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä. Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla. Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä. Silloin katoaa Efraimin kateus ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia. Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi. Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.” (Jes. 11:10-16).

Monta kertaa entistä suuremmat Jerusalem ja ”Israelin valtio” voivat helposti ottaa miljoonia juutalaisia kansalaisia. Israelin kansa edustaa sen tasoista asiantuntemusta ja aivokapasiteettia, jota ei tunneta muissa kulttuureissa maan päällä. Tätä älyllistä ja luovaa kykyä suuresti voimistaa hengellinen muutos, kun he nyt palvelevat kirkastettua Messiasta, joka on heidän uusi kuninkaansa Jeesus Kristus. Loisto, josta kuningas Daavid ja Salomo unelmoivat, on oleva todellisuutta, kun varakkaat juutalaiset tuovat kaikki rikkautensa ”Lupauksen Maahan”. Enää heitä ei vaadita jättämään omaisuuttansa lähtömaahan. Se palvelee nyt ”Jumalan Siionin” varallisuuden kasvua.

Tietoa on nyt tulossa esiin, että monissa maissa juutalaisten määrä on miljoonia suurempi kuin aikaisemmin uskottiin. Väittelyä on käyty vuosikymmeniä koskien kymmentä heimoa (Israelia), jotka karkotettiin Assyrian valtakuntaan, ennen kuin Jerusalem (Juuda) hävitettiin ja sen asukkaat karkotettiin Babyloniin. En ole auktoriteetti tässä asiassa, mutta uskon kyllä, että miljoonat vastaavat kutsuun, kun tuhatvuotinen valtakunta on perustettu. Jesaja tekee selvän eron kahden ryhmän välillä profetiallaan. Hän sanoo: ”… ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä” (Jes. 11:12). Hän kutsuu Israelia “karkotetuiksi” (KJV: outcasts), joka voisi viitata hylkäämiseen jopa nykyisen “Israelin valtion” taholta. Kaikki tuo tulee muuttumaan, kun Messias asettuu Daavidin valtaistuimelle.

Israel omistaa Babylonin asukkaat orjina

Israelin kansalaiset eivät ole vain rikkaita, vaan he omistavat pakanat perintönä. Se on Jumalan oikeuden ja kohtuuden sääntö, mutta he ovat heidän palvelijoitaan. Jesaja puhui tästä päivästä, jolloin Babylon tuhottaisiin kuin Sodoma ja Gomorra. Hän sanoo näin:

Sillä Herra armahtaa Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät heidän omaan maahansa; muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon. Kansat ottavat heidät ja tuovat heidät heidän kotiinsa ja Israelin heimo saa heidät Herran maassa omiksensa, orjiksi ja orjattariksi ja he vangitsevat vangitsijansa ja vallitsevat käskijöitänsä. Ja sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivastasi, tuskastasi ja siitä kovasta työstä, jota sinulla teetettiin, sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta ja sanot: Kuinka on käskijästä tullut loppu, tullut loppu ahdistuksesta! Herra on murtanut jumalattomain sauvan, valtiaitten vitsan, joka kiukussa löi kansoja, löi lakkaamatta, joka vihassa vallitsi kansakuntia, vainosi säälimättä. Kaikki maa on saanut levon ja rauhan, he puhkeavat riemuun.(Jes. 14:1-7).

Daavid näki tämän saman todellisuuden profeetallisissa lausunnoissaan. Hän liittää tämän historiallisen tulevaisuuden aikaan, jolloin Kuningas asetettaisiin Siionin pyhälle vuorelle:

Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” (Ps. 2:6-9).

20. vuosisatamme ihmiset eivät voi käsittää tällaista ajattelua. Me unohdamme, että Jumala on oikeudenmukainen ja että me kaikki korjaamme juuri sitä, mitä kylvämme. Eivät vain yksilöt korjaa työnsä hedelmän, vaan myös perheet ja kansakunnat vastaavat menneisyytensä yhteistyöstä. Ahdistuksen Aika puhdistaa maan sen pahuudesta, mutta ne, jotka jäävät eloon tässä holokaustissa, tuomitaan sen perusteella, kuinka yksilöinä ja yhteisöinä kohtelivat juutalaisia. Heidän arpansa tuhatvuotisessa valtakunnassa ratkaisee heidän toimintansa Israelin koko historian synkimpänä aikana. Muista, että nämä ovat luonnollisia ihmisiä, jotka onnistuvat selviytymään ”seitsemän vuoden Ahdistuksesta”. Tuhatvuotisessa valtakunnassa on kolmen luokan ihmisiä: Juutalaiset, kirkastetut pyhät ja luonnolliset ihmiset. Israelilaiset hallitsevat uutta Israelin valtiota, pyhät hallitsevat muuta maailmaa ja luonnolliset ihmiset palvelevat molempia.

Ja minä näin valtaistuimia ja he istuivat niille ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” (Ilm. 20:4-6)

Assyria ja Egypti Israelin yhteistyökumppaneita

Luvattu maa ulottuu eteläisestä Egyptistä Assyriaan pohjoisessa ja idässä. Iisakin ja Jaakobin perilliset tulevat omistamaan kaiken näiden kahden kansakunnan välillä. Mooabilaiset, ammonilaiset (nykyisen Jordanian osia) ja edomilaiset jakavat heille annetun maan, mutta Israel hallitsee heitä. Israelin, Egyptin ja Assyrian välille kehittyy kumppanuus, joka antaa niille koko Lähi-idän hallinnan. Rauha tulee vihdoinkin tähän ”maailman levottomuuspesäkkeeseen”. Jesaja antoi täsmällisen profetian tästä päivästä:

Ennustus Egyptistä. Katso, Herra ajaa nopealla pilvellä ja tulee Egyptiin. Silloin vapisevat Egyptin epäjumalat hänen edessään ja sydän raukeaa Egyptin rinnassa.

Minä annan Egyptin tylyn herran käsiin, ja kova kuningas on hallitseva heitä, sanoo Herra, Herra Sebaot.

Sinä päivänä Egypti on oleva naisten kaltainen; se vapisee ja pelkää Herran Sebaotin käden heilutusta, kun hän heiluttaa kättään sitä vastaan. Ja Juudan maa on oleva Egyptille kauhuksi; niin usein kuin sitä sille mainitaan, pelkää se Herran Sebaotin päätöstä, jonka hän siitä on päättänyt.

Sinä päivänä on oleva Herran alttari keskellä Egyptin maata ja sen rajalla Herran patsas. Ja se on oleva merkkinä ja todistuksena Herralle Sebaotille Egyptin maassa; sillä he huutavat Herraa sortajain tähden ja hän lähettää heille vapauttajan ja puolustajan, joka pelastaa heidät. Ja Herra tekee itsensä tunnetuksi egyptiläisille, ja egyptiläiset tuntevat Herran sinä päivänä ja palvelevat häntä teuras- ja ruokauhreilla ja he tekevät Herralle lupauksia ja täyttävät ne. Herra lyö egyptiläisiä, lyö ja parantaa; he palajavat Herran tykö, ja hän kuulee heidän rukouksensa ja parantaa heidät. Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin, ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin ja he, Egypti ynnä Assur, palvelevat Herraa. Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: ’Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko ja Israel, minun perintöosani’.” (Jes. 19:1, 4, 16-17, 19-25).

Tämän suuruusluokan profetiat tekevät minuun aina valtavan vaikutuksen. Ollessani Egyptissä helmikuussa 1990 sydämeni suli masennuksesta, joka riippui kuin pilvi. Saapuessani hotelliini ensimmäisenä iltana Pyhä Henki ihmeellisesti muistutti minua näistä jakeista. Yhtäkkiä toivo Messiaani (Jeesuksen Kristuksen) tulemuksesta oli enemmän kuin pako. Se oli, uudistuminen, uudelleen luominen ja kunnia jokaiselle osalle Jumalan maailmaa, mukaan lukien Egypti.

Nämä jakeet osoittavat, että sen jälkeen, kun Egypti ja Assyria on tuomittu, Jumala uudistaa molemmat ja tekee niistä Israelin Kuninkaan seuraajia ja palvojia. Ne jakavat Israelin kanssa ikuisen valtakunnan siunaukset. Israel on oleva siunaus Egyptin ja Assyrian keskellä. Egyptiä Hän kutsui ”kansakseen”, Assyriaa ”kättensä teoksi” ja Israelia ”perintöosakseen”. Israelin Kuningas, eikä Israel kansana, omistaa Assyrian ja Egyptin. Se on oleva ainutlaatuinen kumppanuus ikuisesti.

Uusi luomakunnan keskus

Jerusalem, Kultainen Kaupunki ja Israelin valtio tulevat oleman Jumalan uuden maailman keskus. Sen kuningas on oleva se voittoisa, joka polki Jumalan vihan viinikuurnan Golgatalla ja ansaitsi oikeuden hallita. Luomakunnan vanha keskus oli Eeden ja Sinearin (Sumerin) maa. Ihmiset menettivät asemansa ja Aabrahamin kautta Jumala kutsui uuden kansan. Jerusalem otti Eedenin eli Babylonin paikan jo ennen kuin Aabraham saapui maahan. Lopultakin vuosisatoja kestäneen ihmisen epäonnistumisen jälkeen lupaus toteutuu. Luvatusta maasta tulee ”Jumalan Uuden Maailman” keskus. Tuhannen vuoden ajan kuningasten Kuningas hallitsee sitä täydellisesti. Toisen Aadamin seuraajat nauttivat siitä, mitä Jumala tarkoitti ensimmäiselle Aadamille.

Silloin sanotaan: Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.” (Hes. 36:35-36)

Se ei lopu tuhatvuotiseen valtakuntaan. Se on vasta alkusoitto ikuisuudelle Jumalan läsnäolossa. ”Maanpäällinen Jerusalem” ja ”Uusi Jerusalem”, joka laskeutuu Jumalan tyköä taivaasta, ovat koko Jumalan maailmankaikkeuden polttopiste. Isä itse on oleva kanssamme ikuisesti. Me nautimme ”Uudesta Taivaasta” ja ”Uudesta maasta”. Jumalan ja Karitsan kunnia valaisee ja täyttää ihmiskunnan synnittömän ja ikuisen olemassaolon.

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.”

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä ja he ovat hänen kansansa ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.” (Ilm. 21:1, 3, 22-23)

Read Full Post »

Smyrna and the Case for Premillennialism
By Jonathan Brentner 22.7.2018, suom. SK

Uskon, että Smyrnan seurakunnan historia vahvistaa Ilmestyskirjan futuristisen tulkinnan. Tarkoitan sillä, että luvut 4–22 ovat edelleen tulevaisuutta, eivätkä merkitykseltään historiallisia eivätkä vertauskuvallisia.

Salli minun selventää: se, mitä uskon tempauksesta, ahdistuksesta ja Hänen hallinnastaan maan päällä tuhatvuotisen valtakunnan aikana, perustuu Raamattuun

Kuitenkin, koska näitä käsityksiä vastaan niin usein hyökätään kirkkohistoriaan perustuen, niin haluan viedä sinut uudelle kirkkohistorialliselle matkalle tässä ja seuraavissa posteissa. Aloitan Smyrnan seurakunnasta.

Voin jo nähdä monien teistä katselevan kattoon pelkästä historian mainitsemisesta, vaikka toiset ovatkin innokkaita pääsemään alkuun. Yritän tehdä tämän niin kiinnostavaksi ja kivuttomaksi kuin mahdollista.

Ilmestyskirja lähetettiin Smyrnaan

Johanneksen kautta Herra osoitti Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan ”enkeleille” eli sanansaattajille (ks. luvut 2 ja 3). Smyrna oli järjestyksessä toinen seurakunta, jolle Herra nimenomaisesti puhui.

Kuten useimmat tiedätte, apostoli Johannes kirjoitti Raamatun viimeisen kirjan ollessaan karkotettuna Patmos-saarella. Kuvittele vanhaa miestä, jolla on pitkä harmaa tukka ja suttuinen parta kirjoittamassa kirjakäärölle näkemäänsä ja kuulemaansa.

Saatuaan Ilmestyskirjan valmiiksi Johannes odotti laivaa, että se tulisi ja veisi käärön takaisin Efeson satamaan. Useiden vuosien aikana kirja matkasi Efeson seurakunnasta kaikkiin Ilmestyskirjan luvuissa 2 ja 3 mainittuihin paikkoihin. Toinen pysähdys mitä todennäköisimmin oli seurakunta Smyrnan kaupungissa Efesosta pohjoiseen.

Tässä vaiheessa ehkä kysyt: ”Mitä se todistaa?” Itsessään se ei todista mitään. Tiedämme kuitenkin kaksi miestä, jotka aika todennäköisesti ovat lukeneet kirjaa siellä oleville uskoville – ja me tiedämme, mitä he uskoivat tuhatvuotisesta valtakunnasta.

Smyrnan seurakunnan johtajat

Polykarpus oli piispa, eli johtava pastori Smyrnassa silloin, kun Ilmestyskirja saapui kaupunkiin. Polykarpus, suuri uskon mies, joitakin vuosia myöhemmin poltettaisiin roviolla, koska julisti rohkeasti rakkauttaan Jeesukseen.

Polykarpus oli Johanneksen opetuslapsi. Apostoli nimitti hänet myöhemmin johtavaan asemaansa Smyrnassa. Tiedämme UT:n perusteella paljon Paavalin ja Timoteuksen välisestä kasvattajan ja opetuslapsen suhteesta. Johanneksella ja Polykarpuksella oli samanlainen suhde.

Toinen avainhenkilö seurakunnassa kirjeen saapuessa oli Papias. Tämä nuori mies kuunteli apostoli Johanneksen opetusta ainakin yhden kerran, mutta Polykarpus oli se, joka koulutti Papiasta uskossa. Koska Papias oli Polykarpuksen opetuslapsi Ilmestyskirjan saapuessa Smyrnaan, niin ei ole kaukaa haettua olettaa, että Papias osallistui sen lukemiseen.

Meille ei ole jäänyt yhtään kirjoitusta suoraan Papiakselta, mutta varhainen kirkkohistorioitsija Eusebius (263–339 jKr.) lainasi Papiakselta tämän: ”On oleva tuhatvuotinen valtakunta kuolleiden ylösnousemuksen jälkeen, kun Kristuksen henkilökohtainen hallitus perustetaan maan päälle.”[i]

Papias uskoi tulevaan Herran paluuseen perustamaan maan päälle kirjaimellisen tuhatvuotisen Jeesuksen hallituksen, joka alkaisi kuolleiden ylösnousemuksen jälkeen. Papiaksen tuhatvuotista valtakuntaa koskeva todistus vastaa kirjaimellista ja futuristista kohdan Ilm. 20:1-6 tulkintaa.

Eusebius, joka itse ei uskonut samoin kuin Papias, valitti usein Papiaksen palavaa uskoa Kristuksen tulevaan maanpäälliseen hallitukseen.

Polykarpus ei kirjoituksissaan mennyt yksityiskohtiin koskien käsityksiään tuhatvuotisesta valtakunnasta. Hän kuitenkin esitti muutamia kysymyksiä kirjoittamassaan kirjassa nimeltä Polykarpuksen kirje filippiläisille, joka osoittaa uskoa kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan. Hän kirjoittaa näin: ”Mutta ketkä meistä ovat tietämättömiä Herran tuomiosta? Emmekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman, kuten Paavali opettaa.”[ii] Tässä Polykarpus lainaa jakeesta 1. Kor. 6:2, jossa Paavali viittaa tulevaan aikaan, jolloin me uskovina hallitsemme Jeesuksen kanssa.

Myös perustuen hänen kahden tunnetuimman oppilaansa käsityksiin, on turvallista olettaa, että Polykarpus omaksui premillenniaalisen kannan.

Eusebius kuvaili Papiasta tulevan tuhatvuotisen valtakunnan palavana kannattajana. Ireneuksen, Polykarpuksen parhaan oppilaan kirjoituksista, näkyy myös luja usko kirjaimelliseen koko Ilmestyskirjan tulkintaan.

Jos Johannes tarkoitti, että hänen kirjansa on joko historiallinen tai vertauskuvallinen koskien taistelua seurakunnan ja maailmassa olevan pahuuden välillä, niin hän epäonnistui. Ne, jotka parhaiten tunsivat apostolin ja hänen opetuksensa, pitivät hänen kirjaansa ennustuksena tulevaisuudesta ja he olivat Ilmestyskirjan lukujen 2–3 eniten vainotusta seurakunnasta.

Ireneuksen todistus

Ireneus kasvoi Smyrnan seurakunnassa ja myöhemmin hänestä tuli Lyonin piispa Ranskassa. Vuonna 180 hän kirjoitti myös kirjan nimeltä Harhaoppeja vastaan, jossa torjui gnostilaisuuden harhoja. Tästä kirjasta löydämme myös hänen käsityksiään koskien ahdistusta ja Jeesuksen paluuta.

Kirjassaan Harhaoppeja vastaan Ireneus kuvailee antikristuksen tulevaa kauhun hallintoa, Jeesuksen paluuta pilvissä ja Hänen valtakuntansa perustamista, näitä kaikkia tulevina tapahtumina. Vaikka Jerusalemin temppeli hävitettiin 110 vuotta ennemmin kuin Ireneus kirjoitti kirjansa, hän siitä huolimatta kuvailee antikristusta, joka saastuttaa temppelin ahdistuksen puolivälissä, aivan kuten profeetta Daniel ja Jeesus ennustivat (ks. Dan. 9:27 ja Matt. 24:15).[iii]

Osan 5 luvussa 30 kirjassa Harhaoppeja vastaan Ireneus kirjoittaa ahdistuksesta, antikristuksen hallinnosta ja siihen sisältyvästä luvun 666 käyttämisestä sekä siitä, että Herra tuhoaa antikristuksen tulemuksessaan. Hän puhuu myös Jeesuksesta, joka ”tuo vanhurskaille valtakunnan ajan”. Hän viittaa kaikkiin näihin tapahtumiin tulevaisuudessa tapahtuvina. Hän näki Johanneksen kuvauksen ahdistuksesta profetiana.

Ireneuksen futuristinen Ilmestyskirjan tulkinta puhuu selvää kieltä. Hän pystyi tietämään, kuinka alkuseurakunta arvioi Ilmestyskirjaa johtuen yhteydestään Smyrnan seurakuntaan, läheisyydestään rakastettuun apostoli Johannekseen Polykarpuksen ja Papiaksen kautta ja koska oli aikansa huomattava teologi.

Jos Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan allegoriana seurakunnan ensimmäisen vuosisadan taistelusta pahaa ja monia sortajiaan vastaan, kuten monet amillennialistit väittävät, niin on hyvin epätodennäköistä, ellei mahdotonta, että tämä näkemys olisi muuttunut futuristiseksi niin lyhyessä ajassa. Kuinka vain muutamassa vuosikymmenessä Ilmestyskirjan lukujen 4–19 vertauskuvallisesta taistelusta tulee kirjaimellinen ja tuleva ahdistus, jossa on todellinen antikristus?

Ireneus kasvoi seurakunnassa, joka sai toisena lukea Ilmestyskirjan ja sai ohjausta uskossa apostoli Johanneksen arvostetuimmalta oppilaalta. Silti kirjoittaessaan vuonna 180 hän piti sekä Ilm. 4–19 lukujen kuvailemaa ahdistusta että Jeesuksen tulemusta tulevina tapahtumina.

Tuleeko meidän uskoa, että Ireneus piti Ilmestyskirjan tapahtumia tulevaisuutena, jos ne olivat jo tapahtuneet, kuten jotkut tänä päivänä väittävät? Kuinka se olisi voinut olla edes kaukaisesti mahdollista, kun ottaa huomioon hänen läheiset suhteensa Smyrnaan ja Polykarpukseen, joka oli Johanneksen oppilas?

Sitä paitsi, jos Smyrna, yksi aikansa eniten vainotuista seurakunnista, ei pitänyt Ilmestyskirjan lukuja 4–22 vertauskuvallisina taistelustaan pahaa vastaan, niin miksi meidän pitäisi tehdä niin?

Jos Johanneksen tarkoitus oli vertauskuvallinen, niin eikö hänen olisi pitänyt varmistaa, että nuo eniten kärsivät ymmärsivät sen siten, varsinkin seurakunnassa, jonka hän tunsi niin hyvin?

Smyrnan pyhien osalta kaikki todisteet ovat profeetallisen näkökannan puolella, mitä tulee Ilmestyskirjan lukuihin 4–22. Uskon, että siihen on poikkeuksellisen vahvat todisteet.

Jonathan C. Brentner

Jonathanbrentner@yahoo.com

https://jonathanbrentner.com/

[i] Eusebius, “Ecclesiastical History,” Ante-Nicene Library, (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1987) Vol 3, p.39

[ii] Polycarp, “The Epistle of Polycarp to the Philippians,” The Ante-Nicene Fathers, 10 vols. (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1979) Vol. 1, p. 35

[iii] Irenaeus, “Against Heresies,” The Ante-Nicene Fathers, 10 vols. (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1979) Vol. 1, p. 560

 

Read Full Post »

The Lawless One appeals to lawless people
Posted on 30.7.2018 by Don Koenig, suom. SK

Puhuen viimeisistä päivistä Paavali sanoo: Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen” (2. Tim. 3:13). Toisin sanoen hulluus maan päällä tulee etenemään. Koska se on Raamatun totuus, meidän ei kannata olla niin sinisilmäisiä, että uskoisimme voivamme saada nämä pahat ihmiset tekemään sitä, mikä on oikein.

Pahat tulevat yhä pahemmiksi, eivätkä kristityt voi tehdä muuta, kuin että ottavat kantaa heidän pahuuksiaan vastaan. Ne, jotka yrittävät väitellä kelvottoman mielensä valtaan annettujen kanssa enimmäkseen viskaavat helmensä sikojen eteen.

Tänä päivänä näkemämme maailma todistaa siitä, mitä Raamattu sanoi tapahtuvan viimeisinä päivinä. Nämä pahuudet ovat syy siihen, että Jumalan tuomiot lankeavat maailman päälle. Jeesus kertoi meille, että juuri ennen Hänen tulemustaan maailma on yhtä paha kuin Nooan ja Lootin päivinä, ennen kuin Jumalan tuomio yhtäkkiä lankesi sen päälle. Sen perusteella, mitä havaitsen tapahtuvan, olemme näköjään tulleet tuohon aikaan. Ellemme näkisi kaiken pahuuden nousevan, niin profetoidut lopunajan tuomiot eivät olisi lähellä.

Maailma on käymässä yhä syntisemmäksi, turmeltuneemmaksi, mielettömämmäksi ja antikristillisemmäksi. Totuus on käännetty päälaelleen. Maailma on kääntymässä jokaista jumalallisen ja yleisen ilmoituksen kautta annettua totuutta vastaan. Eikä ihme, että ne, jotka hylkäävät Jumalan, seuraavat valheen isää. Emme näe monien maailmaa johtavien rikkaiden ja voimakkaiden kääntyvän Kristuksen puoleen, koska he ovat Perkeleestä. Useimmat tätä saatanallista maailmansysteemiä johtavista ihmisistä on Saatana pannut toteuttamaan antikristillistä ohjelmaansa. Monet kristityt on huijattu uskomaan, että me voimme kristillistää maailman. Raamattu ei opeta mitään sellaista. Raamattu opettaa, että ne, jotka on valittu pelastumaan, pelastetaan ulos tästä demonisesta maailmansysteemistä. Aikakauden lopussa Jumalan tuomiot puhdistavat pahan maasta ja sitten Jeesus palaa valittujensa kanssa perustamaan valtakuntansa maan päälle.

Juuri ennen aikakauden loppua Jumala lähettää kaksi profeettaansa kertomaan maailmalle, että Jumalan valtakunta on käsillä. He kertovat maailmalle, että on tehtävä parannus pahuudesta ja luotettava Jeesukseen. He säätävät lain, jota Ihmisiä valtakunnassa vaaditaan noudattamaan. Seurakunta on silloin jo viety tempauksessa ja armon aika pakanoille on siinä vaiheessa ohi.

Maailma tulee totaalisesti hylkäämään profeettojen sanoman, koska se rakastaa laittomuuttaan. Siksi maailma pitää isot juhlat, kun Laiton nousee syvyyden kuilusta ja tappaa profeetat (Ilm. 11:10).

Sitten Jumalan tuomio lankeaa Jumalan hylkäävän maailman päälle, koska yhdenkään ilmiselvän syntisen ei sallita periä Jumalan valtakuntaa.

Se, mitä näemme näinä viimeisinä päivinä, on, että nousee laittomia ihmisiä, jotka hyväksyvät Laittoman. He vastustavat kaikkea Raamatun totuutta. He vastustavat jokaista Jumalan kymmenestä käskystä. Jos Jumala sanoo, että se on paha, niin he väittävät tietävänsä paremmin.

Maailmassa on aina ollut pahoja ihmisiä, mutta moderni viestintäteknologia yhdessä massojen aivopesun kanssa sallii harhaoppien ja riivaajien oppien levitä kuin rutto yli koko maailman. Ennen paikalliset ja eristetyt pahuudet ovat nyt maailmanlaajuisia ja ilmiselviä.

Nykymaailma on johtanut vanhemmat harhaan. Jumala käski vanhempia kasvattamaan lasta tapaan, kuinka elää, mutta vanhemmat luovuttivat typerästi tuon vastuun valtiolle. Valtion koulut eivät kasvata lapsia Herran tuntemisessa. Valtion kouluista on tullut antikristillisiä. Ne opettavat lapsille tylsistyneen demonisen maailmansysteemin pahoja tapoja.

Kristityt luovuttavat lapsensa valtiolle ja sitten ihmettelevät, miksi heidän lapsensa omaksuvat maailman ja hylkäävät Kristuksen. Jos kristityt todella uskoisivat Raamattuun, he eivät luovuttaisi lapsiaan jumalattomille, jotka opettavat heille, mitä tietä heidän ei pitäisi käydä.

Ja jos koulut eivät ole kyllin tehokkaita ohjelmoimaan nuoria mieliä, niin älypuhelimet, joita lapsille annetaan ja joita he tuijottavat kaiken aikaa, täydentävät maailmallisen antikristillisen aivopesun. Elleivät vanhemmat ota takaisin lastensa valvontaa, niin rehellisesti sanoen ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa tätä. Se on yksi syy, että yhteiskunta on nyt kasvattamassa viimeistä sukupolvea.

Antikristusta kutsutaan Laittomaksi, koska hän hylkää Jumalan käskyt. Hän uskoo olevansa laki itselleen. Myös ne, jotka seuraavat häntä, hylkäävät Jumalan lain. He osoittavat sen syntisillä tavoillaan.

Aikakauden loppu on tämän sukupolven yllä. Silti, ennen kuin Jumalan viha vuodatetaan, kaikille ihmisille kerrotaan totuus. Kaikki, jotka hylkäävät Jumalan sanoman, koska rakastavat laittomuuttaan, leikataan pois.

Kaikki, jotka pääsevät tuhatvuotiseen valtakuntaan, säilyttävät lain hengen, koska Jumala vuodattaa henkensä kaiken lihan päälle. Kenenkään ei enää tarvitse opettaa kenellekään Herran tuntemista. Kaikki ihmiset tuhatvuotisessa valtakunnassa elävät lain hengen kautta, koska laki kirjoitetaan ihmisten sydämiin. Siihen asti ne tässä viimeisessä sukupolvessa, jotka jatkuvasti rakastavat laittomuuttaan enemmän kuin Jeesusta Kristusta, saavat saman ikuisen kohtalon, kuin Laiton.

Read Full Post »

Older Posts »