Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘turhamaisuus’

Vain glory
15.7.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Yksi pyrkimys, joka ilmentää inhimillisen olemassaolon ydintä liittyy haluumme saada kirkkautta (glory) ja kunniaa (honor); ja se johtuu siitä, että kerran meillä oli sitä ylenpalttisesti, sillä sitä annettiin meille täydellisellä anteliaisuudella. Mutta valitettavasti syntiinlankeemus lopetti tällaisen yltäkylläisen olemassaolon ja syöksi meidät äärimmäiseen köyhyyteen ja vaikeroimiseen. Apostoli Paavali ilmaisi sen näillä muutamilla sanoilla: Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23).

Kuten Jeesus osoittaa Luukkaan evankeliumissa, etsimme yleensä asioita, jotka olemme menettäneet. Tässä Hänen sanansa:

”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut’. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut’.” (Luuk. 15:4–9)

Kirkkauden ja kunnian etsintämme on perusteltua, sillä nämä elementit ovat olleet luontainen osa olemustamme siitä saakka, kun meidät luotiin. Siksi huomaamme olevamme levottomia ja jossakin määrin keskeneräisiä, kunnes menetetty löytyy.

Petollista etsimistä

Ongelmamme on, että etsimme usein kirkkautta ja kunniaa väärässä paikassa. Tämä on se, mitä Jeesus tähdentää Johanneksen evankeliumissa sanoessaan:

”Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?” (Joh. 5:44).

Tässä meillä on kaksipuolinen havainto. Ensinnäkin kohtaamme tosiasian, että meillä ihmisillä on taipumus etsiä ihmisiltä tulevaa kirkkautta ja kunniaa. Sitten meille kerrotaan, että tämä virhe varmasti sabotoi uskomme. Näin ollen tämä lausunto asettaa hengellisen lain. Se on ”joko tai” -tilanne: Joko meillä on usko, tai ihmisiltä tuleva kunnia. Meillä ei voi olla molempia, koska toinen tuhoaa toisen.

Kunnian vastaanottaminen toinen toisiltaan

Huomattakoon, että jakeessa Joh. 5:44 Jeesus ei nimenomaan sano, että meille on väärin etsiä kirkkautta tai kunniaa ihmiseltä (jotkut käännökset käyttävät sanaa ”kirkkaus” (glory) ja toiset sanaa ”kunnia” (honor)). Se, mikä on selvää, on, että meille on väärin vastaanottaa kunniaa toinen toiseltamme. Toisin sanoen, vaikka emme etsi kunniaa ihmiseltä, meidän ei pitäisi säilytellä sitä jonakin meille merkityksellisenä, koska ihmisen arviointi ei ehkä yllä asioiden todelliseen tilaan. Siksi Jeesus sanoo:

”En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä” (Joh. 5:41).

Jos lihaksi tullut Jumalan Poika kieltäytyy vastaanottamasta kunniaa ihmisiltä, niin mikä oikeus meillä on vastaanottaa sitä? Ja jos on väärin vastaanottaa sitä, niin kuinka paljon pahempaa onkaan etsiä sitä? Tällainen etsintä voi paljastaa vain mielen lihallisuuden, sillä se on pohjimmiltaan päivänselvä osoitus itsekeskeisyydestä. Tästä seuraa, että henkilö, joka etsii maallista kunniaa, on jo osoittanut motiiviensa epäpuhtauden.

Paavali kirjoittaa filippiläisille:

”…ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne (Fil. 2:3).

Tässä apostoli varoittaa meitä tällaiselta turmelevalta taipumukselta, taipumukselta, joka voi myrkyttää koko sielun ja tuhota minkä tahansa saavutuksen loisto – ainakin Jumalan suhteen.

Tämä ettekä tee mitään on aika arvovaltainen kehotus ja tekisimme hyvin, jos toteuttaisimme sitä ja ymmärtäisimme sen tärkeyden arjessamme.

Kirjoittaen tessalonikalaisille Paavali vaatii:

”…vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa.” (1. Tess. 2:4–7)

Kunnian vastaanottaminen ihmisiltä jättää aina suuhumme pahan maun ja pistävän tyytymättömyyden tunteen. Se voi saada meidät hymyilemään joksikin aikaa, mutta jälkivaikutuksena tulee moraalinen paha olo, tietoisuus vilpillisyydestä ja teennäisyydestä. Ja ennen kaikkea se vie meiltä kaiken taivaallisen palkan. Täysin toteutuessaan se on ehdoton harha, perkeleellisen petoksen hedelmä, joka ruokkii ihmisen lihallisuutta ja ylimielisyyttä. Itse asiassa Sananlaskujen kirjoittaja toteaa, että tällainen lyhytaikainen kunnia ei ole lainkaan kunniaa.

Liika hunajan syönti ei ole hyväksi, eikä kunnian tavoittelu kunniakasta” (Sananl. 25:27).

Ja tuskaa lisää, että sellainen turhamaisuus ei kestä. Se on pilvi, joka katoaa pois iäksi unohdettuna.

”Sillä: ’kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee’ …” (1. Piet. 1:24).

Jumalalta tuleva kunnia

Joh. 5:44 sanoo:

”Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?”

Nämä sanat vahvistavat, että Jumala odottaa meidän etsivän sitä kunniaa ja kirkkautta, joka tulee häneltä ja vain häneltä. Sillä Hän tietää, että se on ollut luontainen osa olemustamme siitä lähtien, kun meidät luotiin. Tätä Jumalalta tulevaa kunniaa ei voi verrata ihmisiltä peräisin olevaan ohikiitävään kunniaan, sillä se on todellinen ja kestävä. Se ei jätä jälkeensä surua vaan sen sijaan täyttää sielun riemulla ja todellisella tyydytyksellä.

Jätän sinulle nämä sanat:

”Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! Sillä Jumala ei katso henkilöön.” (Room. 2:5–11)

 

Read Full Post »

A Recurrence of the Times of Noah and Lot

Suom. Samuel Korhonen

tuliv1Vanha raamatullinen profetia

Johdanto ja huomautus lukijalle (by Herescope): Seuraava artikkeli on esimerkki siitä, mitä evankelikaaliset profeetalliset johtajat ja järjestöt opettivat 20–40 vuotta sitten. Ei kovin kauan sitten, ennen postmodernin profetiamallin aikaa tämän lajin artikkeli oli tavallinen. Tämän kaltaiset kirjoitukset palvelivat kannustimena lukijalle 1) odottaa Herran läheistä paluuta ja 2) olla valmiina kohtaamaan Herraa ”täällä, siellä tai yläilmoissa”. Uskovat kehottivat toisiaan, että Hän voisi palata milloin tahansa, koska kaikki tapahtumat maan päällä sattuivat yhteen Raamatun profetian kanssa ja että ennen loppua pelastuksen evankeliumi pitäisi kertoa laajalti, varsinkin perheelle ja ystäville. Vielä yhtenä ajanmerkkinä huomautamme, että sellaisen artikkelin julkaiseminen tänä päivänä – varsinkin tällä eskatologialla – todennäköisesti aiheuttaa pilkkaamista (2. Piet. 3:2), jopa avointa epäuskoa (2. Piet. 3:4). Joillekin teistä tämä voi olla ensimmäinen kerta, kun olet edes törmännyt tähän (nyt) vanhanaikaiseen raamatunprofetian opetukseen. Lue ja harkitse. Entä jos se onkin totta?

Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.

Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin.

Muistakaa Lootin vaimoa!

Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen. Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään.” Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Missä, Herra?” Niin hän sanoi heille: ”Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat”.

(Luuk. 17:26-37)


 

By Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (July 2014)

Raamattu vertaa sitä äärimmäistä syntisyyttä, joka vallitsi Nooan ja Lootin aikoina samankaltaiseen tilanteeseen, joka on oleva ilmeinen juuri ennen Kristuksen toista tulemusta. Historia toistuu eri tavoin – myös koskien jumalallista vihaa, joka vuodatetaan ihmisten päälle, jotka pilkkaavat Jumalaa jatkuvasti halveksimalla ja hylkäämällä Hänen valtakuntansa hengelliset ja siveelliset periaatteet. Raamatussa on viitattu seuraaviin seikkoihin vertailtaessa muinaista ja nykyajan kulttuuria:

  • Nooan ja Lootin aikoina hengellinen alamäki oli yleinen, koska käytännössä kaikki ihmiset olivat unohtaneet Jumalan ja antaneet täyden hallinnan turmeltuneelle luonnollensa. He olivat pahoja ajatustensa kaikissa tarkoituksissa, eivätkä olleet taipuvaisia tavoittelemaan Jumalan vanhurskautta (1. Moos. 6:5). Sama tilanne on meidän aikamme tunnusmerkki: Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Paholaisen vaikutuksen alla äärimmäinen pahuus vallitsee ihmisten elämässä ja heidät ”langetetaan pois rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina” (2. Piet. 3:17).
  • Siveellinen turmelus. Nooan ja Lootin aikoina kaikkein irstaimmat elämäntavat olivat yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä ja niihin kuului myös homous. Sodoman miehillä ei ollut mitään mielenkiintoa Lootin tyttäriin, vaan väkivaltainen tarkoitus ryhtyä enkeleihin (1. Moos. 19:1-10). Seksuaalinen perversio, erityisesti koskien homoseksuaalisia suhteita ja käytäntöjä, tulee jälleen ennemmin yhteiskunnallisesti hyväksytyksi malliksi, kuin poikkeukseksi (Room. 1:26-27). Yhteiskunnan perherakenne väistämättä alkaa murentua, kun myös hallituksen ja kirkon johtajat suvaitsevat ja avoimesti hyväksyvät nämä käytännöt valinnanvapauden, jonka nähdään olevan osa ihmisen perusoikeuksia, luonnollisina seurauksina.
  • Luopunut kulttuuri tulee vallitsevaksi. Nooan ja Lootin aikoina laaja luopuminen ja moraalin laskeminen yhteiskunnassa nosti esiin täysin syntisen kulttuurin, joka oli täydellisesti Jumalaa ja Hänen pyhyyttään vastaan. Nämä pahat ihmiset vainosivat niitä, jotka edistivät Jumalan kunniallisen käytöksen mallia. Kun Loot yritti vastustaa heitä, he huusivat hänelle ja sanoivat: ”’Mene tiehesi! … Nytpä me pitelemmekin sinua pahemmin kuin heitä.’ … ja kävivät murtamaan ovea.” (1. Moos. 19:9). Lootin oli lukittava ovensa ja piilouduttava talossa. Lopunaikana äärimmäisen syntinen kulttuuri tulee jälleen vallitsevaksi ja ihmiset ovat yleensä ”hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä…” (2. Tim. 3:3-4). Nämä vääristyneet taipumukset johtavat kansakunnat tekemään liiton Antikristuksen kanssa, jota Raamattu kuvailee ”laittomuuden ihmisenä” ja ”kadotuksen lapsena” (2. Tess. 2:3; Ilm. 13:3). Hänen hallintonsa aikana synti ja vääryys lisääntyvät nopeasti. Tosi uskovien pientä vähemmistöä vainotaan ankarasti ja pakotetaan piiloutumaan pahantekijöiltä lukkojen taakse, samalla kun yrittävät paeta vihamielisiä hallituksia, jotka heitä jahtaavat.
  • Anarkia ja väkivalta. Nooan ja Lootin aikoina vallitsi anarkia, kun ihmiset näissä laittomissa ja hillittömissä yhteiskunnissa tekivät mitä huvitti. Väkivalta oli yleisin keino konfliktien ratkaisemiseksi: ”…maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa” (1. Moos. 6:13). Se tarkoittaa, ettei ollut mitään keskushallintoa, jolla olisi ollut kyky säilyttää laki ja järjestys ja siksi ihmiset ottivat lain omiin käsiinsä. Rikollisjengit, ryöstely ja terrorismi olivat väistämätön seuraus tästä asioiden tilasta. Myös lopunaikana yhteiskunnat menevät epäjärjestykseen ja tilaan, jossa kukaan ei ole turvassa – eivät edes lapset koulumatkoillaan eivätkä itse koulun alueella. Terrorismi, sotilaskaappaukset, sodat ja huhut sodista, hallitsevat uutisia (Matt. 24:6-7). Väkivaltainen käytös esiintyy yhdessä muiden moraalittomuuden ja luopumuksen muotojen kanssa ja jopa kun Jumala alkaa rangaista ja tuomita näitä pahoja ihmisiä ahdistuksen aikana, he eivät lakkaa tekemästä syntiä ja kapinoimasta Häntä vastaan: Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla … eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan” (Ilm. 9:20-21).
  • Materialismi ja turhamaisuus. Nooan ja Lootin aikoina ihmiset olivat hyvin materialistisia ja elivät vain tälle maailmalle – erityisesti koskien isoja investointeja, varallisuuden kasaamista, juhliin osallistumista, ja nauttimista syömisestä, juomisesta ja elämän mukavuuksista. He eivät tulleet järkiinsä, ennen kuin oli myöhäistä: Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy” (Luuk. 17:28-30). Myös lopunaikana monet antautuvat juomiseen ja hillittömään mielihyvän etsimiseen yrityksessä unohtaa elämän murheet. Heille taivaallisen Yljän äkillinen tulemus morsiamelleen on kuin paula, joka vangitsee heidät Jumalan tuomioita varten sitä seuraavan ahdistuksen aikana: Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin, että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat” (Luuk. 21:34-35). Rikkaiden, jotka harjoittavat korruptiota ja hyödyntävät toisia saavuttaakseen päämääränsä, rikkaus on turha, kun Jumalan tuomiot vuodatetaan maan päälle: Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. Te olette herkutelleet maan päällä ja hekumoineet, te olette sydäntänne syötelleet teurastuspäivänä” (Jaak. 5:1-5).
  • Uskovien ja Jumalan Sanan pilkkaaminen. Nooan ja Lootin aikoina ihmiset pilkkasivat uskovia eivätkä välittäneet profeetallisista varoituksista tulevista tuomioista. He pitivät niitä kaukaa haettuna spekulaationa ja jatkoivat holtitonta elämäänsä lihallisissa nautinnoissa ja ahneudessa. Vain Nooa ja hänen perheensä (kahdeksan henkeä) eivät syyllistyneet tähän asenteeseen ja olivat arvollisia pakenemaan Jumalan vedenpaisumustuomiota. Samanlainen tilanne, jossa Raamatun profetioita halveksitaan, toistuu lopunaikana: ”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa?’” (2. Piet. 3:3-4). Kaidan tien kulkijat ovat pieni vähemmistö.
  • Armonajan halveksiminen. Nooan ja Lootin aikoina Jumala antoi turmeltuneille syntisille kohtuullisesti aikaa katua pahuuttaan. He eivät suostuneet parannukseen ja siten sinetöivät oman kohtalonsa. He saattoivat syyttää vain itseään sortumisestaan ja tuomiostaan. Lopunaikana ihmisten suuri enemmistö ei kadu pahuuttaan, vaan sen sijaan hyväksyy ihmistekoisten rauhanaloitteiden väärän toivon, kunnes on myöhäistä paeta jumalallisia tuomioita: Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon” (1. Tess. 5:3).
  • Uskovien pako. Nooan ja Lootin aikoina Jumala tarjosi kriittisellä hetkellä pakotien uskoville, ennen kuin kääntyi pahojen puoleen vihaisella rangaistuksella (1. Moos. 6:13-14; 19:15-17). Tapahtumien järjestys oli: Ensin profeetalliset varoitukset lähestyvistä tuomioista, sitten niiden uskovien turvaaminen, jotka ottivat vaarin vetoomuksesta katua ja lopulta vihan vuodattaminen pahojen päälle. Nyt lopunaikana maailmaa on toistuvasti varoitettu Jumalan lähestyvistä tuomioista tulevan suuren ahdistuksen aikana. Koska uskovia ei ole määrätty näihin tuomioihin, niin meidän pitäisi valmistautua pakenemaan niitä odottamalla Jumalan Poikaa taivaasta, ”Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess. 1:10; vrt. 5:9).
  • Uskonnollisen formalismin (muotojumalisuuden) murhenäytelmä. Nooan ja Lootin aikoina ei ollut turvallisuutta nimellisesti uskoville, joiden sydän oli edelleen omistautunut tämän maailman asioille. Lootin vaimo oli esikuva niistä uskovista, joilla on vain jumalisuuden ulkoinen muoto, mutta silti ovat hengellisesti kuolleita. Tämä teeskentely maksoi hänelle hänen henkensä viime hetkellä (1. Moos. 19:26). Kristuksen toisen tulemuksen aikaan vallitsee samanlainen tilanne. Siksi meitä varoitetaan vertauksessa 10 neitsyestä, että ne heistä, joiden sydän ei ole täynnä Pyhän Hengen öljyä, jätetään jäljelle, kun Ylkä tulee (Matt. 25:1-13). Omavanhurskaat penseät kristityt, jotka on petetty ja erheellisesti pitävät itseään ”oikein hyvinä”, ovat Herran mielestä iljettäviä (Ilm. 3:15-17; 2. Kor. 11:2-4).
  • Äkillinen onnettomuus. Nooan ja Lootin aikoina kauhea onnettomuus iski tähän maailmaan pian uskovien evakuoimisen jälkeen. Kuolema ja tuho tulivat esiin, kuin ei koskaan ennen historiassa (1. Moos. 7:4; 19:24-25). Tempauksen jälkeen Jumalan tuomiot jälleen vuodatetaan pahojen päälle: Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset” (Jes. 13:9). Herra Jeesus varoitti, että vähän ennen Hänen toista tulemustaan on suuri ahdistus, kuin ei koskaan ennen maan päällä ja jos niitä päiviä ei olisi lyhennetty, niin kukaan ei selviäisi elossa tuosta kauheasta ajasta (Matt. 24:21-22; 29-30).
  • Pidättäjien kautta tarjottu siunaus. Nooan ja Lootin aikoina pahat eivät ymmärtäneet, kuinka monista siunauksista ja etuoikeuksista he nauttivat johtuen muutamien uskovien läsnäolosta keskuudessaan. Jumala oli valmis antamaan anteeksi kokonaiselle kaupungille, jos siellä olisi vain 10 uskovaa (1. Moos. 18:23-32). Kun tämä pieni uskovien ryhmä äkkiä otettiin pois turvalliseen paikkaan, niin jumalallisten tuomioiden pimeys ympäröi nopeasti pahat. Myös lopunaikana tosi uskovat toimivat pahan pidättäjinä, mutta maailma ymmärtää heidän roolinsa arvon vasta, kun he ovat menneet. Seurakuntadispensaatio (seurakunnan aikakausi) jatkuu, kunnes tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton… tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä … että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen” (2. Tess. 2:7-12).
  • Profeetallinen sokeus. Nooan ja Lootin aikoina ihmiset pilkkasivat arkin rakentajia ja tietämättömyydessään olivat tietämättömiä vaarasta, ”kunnes vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva” (Matt. 24:39).

Tempauksen tärkeys

tuliv2Jumalan lopunajan tuomio syntisille on tosiasia, jota ei voida kiistää. Uskovien fyysinen vapautus ennen tuomioiden alkamista on yhtä tärkeä raamatullinen tosiasia, joka pitäisi aina pitää mielessä: Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk. 21:36). Paavali edelleen selittää tätä ihanaa lupausta: Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.” (1. Tess. 4:16-18). Mikä ihana tulevaisuus, jota voimme odottaa!

Meidän pitäisi reagoida tempauksen lupaukseen useilla tavoilla, jos haluamme nauttia sen täyden siunauksen. Ihmiset, jotka kieltävät tämän lupauksen, eivät ole jyvällä profeetallisesta sanasta, he menettävät monia sen siunauksista ja ovat vaarassa jäädä jäljelle ja luulla Antikristusta oikeaksi Kristukseksi. Meidän pitäisi valvoa hengellisen petoksen vuoksi ja aina olla valmiita seisomaan Ihmisen Pojan edessä: Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä” (Matt. 25:13). Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee” (Matt. 24:44).

Seuraavassa ne siunaukset, jotka ovat varastossa uskoville, jotka ottavat vaarin käskystä olla valmiina tempaukseen:

Hyvä uutinen profetioissa

Tempaus ennen vihaa on hyvä uutiselementti synkässä lopunajan profetioiden skenaariossa. Ilman tätä lupausta kristityillä olisi vain huonoja uutisia tulevasta Antikristuksesta ja ahdistuksen ajasta, joka heidän olisi kohdattava, ennen kuin Jeesus tulee. Heidän mahdollisuutensa selvitä hengissä kaikista suuren ahdistuksen apokalyptisistä katastrofeista, kuten myös Harmageddonin taistelusta, ovat todella vähäiset. Sellaista tilannetta voisi verrata vedenpaisumukseen ilman arkkia, tai Sodoman ja Gomorran tuhoon ilman mitään mahdollisuutta uskoville paeta Jumalan vihan näyttämöltä. Sellainen tilanne olisi hyvin lannistava ja ristiriidassa selvän raamatullisen periaatteen kanssa, että tosi uskovat eivät milloinkaan ole Jumalan vihan kohteita: Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen…” (1. Tess. 5:9). Vanhurskasta ei tuhota pahojen kanssa (vrt. 1. Moos. 18:23).

Ihmiset, jotka suhtautuvat kyynisesti lupaukseen tempauksesta, eivätkä ota vaarin kehotuksesta olla valmiina pakenemaan tulevaa ahdistuksen aikaa, paljastavat asenteensa hyvin vastuuttomaksi. Mikä olisi ollut seuraus Nooalle ja hänen perheelleen (ja koko ihmisrodun tulevaisuudelle), jos Nooa olisi perustellut seuraavasti: ”Jumala on rakkauden Jumala, enkä todella usko, että Hän lähettää vedenpaisumuksen tuomitsemaan kaikkia ihmisiä; siksi en aio rakentaa arkkia paetaksemme tätä ns. tuomiota.” Tai mitä olisi tapahtunut, jos Loot ja hänen perheensä olisivat ottaneet seuraavan kannan: ”Minun mielestäni Sodomalle ja Gomorralle ennustettu tuomio pitäisi tulkita ver­taus­kuvallisesti. Ei minun tarvitse paeta henkeni edestä. Ja vaikka tuho tulisikin, niin uskon, että Jumala varjelee meitä vihastaan täällä paikan päällä.” Samankaltaisia perusteluja kuulee usein tänä päivänä.

Tulevat tuomiot vihan aikana ovat kiistattomia raamatullisia tosiasioita. Jeesus sanoi, että on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta (Matt. 24:21) ja että meidän pitäisi olla valmiita pakenemaan sitä. Tempaus on osa Herramme Jeesuksen evankeliumin hyvää uutista. Hän tuli tähän syntiseen maailmaan maksamaan hinnan syntisten pelastamisesta. Sitten Hän palasi taivaaseen valmistamaan meille paikkaa ja tulee takaisin viemään meidät pois taivaalliseen majaamme. Jos olemme todella uudestisyntyneitä, olemme arvollisia pakenemaan maan päälle tulevan ahdistuksen kauhuja tempauksen kautta. Meidän ei tarvitse olla epätoivoisia tietäessämme, mitä on tulossa maailman päälle, koska profeetallisessa sanassa on ihana hyvän uutisen elementti.

Oikea tulevaisuuden odotus

tuliv3Jos uskomme tempaukseen ennen vihaa, meillä on todella raamatullisen tulevaisuuden odotuksen varmuus. Tämä usko ei mitenkään ole ristiriidassa muiden raamatullisten totuuksien kanssa. Tämä lopunajan näkökulma kunnioittaa Herraa Jeesusta ja tunnustaa Hänet avaimena kaikkeen profetiaan Raamatussa, ”sillä Jeesuksen todistus on profetian henki” (Ilm. 19:10). Kristittyjen pitäisi pysyä keskittyneinä Häneen ja odottaa Hänen äkillistä ilmestymistään – ei Antikristuksen. Ne, jotka kieltävät Hänet, jäävät jäljelle tempauksen jälkeen. Hyljättyään todellisen Kristuksen tarjoaman pakotien ja pelastuksen heidän on kestettävä Antikristuksen diktatuuri ja sitä seuraavat kauhistuttavat tuomiot. Se, mitä he kokevat maan päällä, on suora seuraus sineteistä, jotka Karitsa murtaa taivaassa. Älä koskaan kiellä Jeesukselta Kristukselta Hänen keskeistä asemaansa Raamatun profetioissa. Hänen läheisen paluunsa odottaminen ja elämänsä järjestäminen sen mukaan on käsky, joka on tarkoitettu olemaan vahva myönteinen kannustin kaikkien aikojen kaikille kristityille.

Kannustin lujuuteen

Taivaallisen Yljän tulemus tapahtuu uskonnollisen kompromissin ja maailmallisuuden aikana. On oleva suuri luopuminen totuudesta ja Jumalan Sanasta. Suhteellisen pieni evankelisten kristittyjen ryhmä loistaa kuin tähdet keskellä kieroa ja nurjaa sukupolvea (Fil. 2:15). Kuten Nooan ja Lootin aikoina, maa on oleva täynnä väkivaltaa, materialismia ja seksuaalista perversiota. Valitettavasti epävanhurskauden ja moraalittomuuden henki vaatii veronsa myös kristittyjen keskuudessa. Heidän valppautensa herpaantuu ja he laskevat hengellisiä normejaan: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12). Jotkut kristityt lipsuvat ja lannistuvat Herran työssä. Toimettomat kristityt usein tinkivät antautumisestaan Herralle ja vastuustaan palvella Häntä uskollisesti. Heidän hengellinen taantumuksensa voi ilmetä eri tavoin. Tavallisin tapa taantua on luopua pyhityksen etsimisestä ja tulla huvitusten etsijöiksi, jotka osallistuvat maailmallisiin juhliin, joissa ihmiset syövät ja juovat liikaa. He myös tulevat arvosteleviksi niitä evankelisia kristittyjä kohtaan, jotka eivät hyväksy heidän turmeltuneita tapojaan. Herra Jeesus varoitti sellaisesta syntisestä käytöksestä ja torjui sen käyttämällä näkymää äkillisestä odottamattomasta paluustaan positiivisena kannustimena pysyä lujana loppuun saakka: Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! … Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: ’Minun herrani viipyy’ ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota ja hetkenä, jota hän ei arvaa ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille.” (Matt. 24:45-51).

Oikeat ja ensiarvoiset teot

Herran Jeesuksen tulemuksen odottaminen ennen ahdistuksen aikaa ohjaa tekojasi oikeaan suuntaan. Sinä valmistaudut Hänen tulemukseensa, et Antikristuksen. Tempauksen käsite nimenomaan asettaa sinut vastakkain velvollisuutesi kanssa tehdä tiliä itsestäsi Kristuksen tuomioistuimen edessä heti, kun sinut on temmattu taivaallisiin asuinsijoihin (2. Kor. 5:10; Room. 14:12). Uskolliset palkitaan seuraavilla kruunuilla:

  • Pyhän elämän katoamaton kruunu (1. Kor. 9:24-25). Tämänluontoiselle elämälle on ominaista Pyhän Hengen voima, joka tekee mahdolliseksi uskovalle pysyä Kristuksessa, vastustaa synnin kiusauksia ja hengellistä petosta, sekä jatkaa Herran palvelemista vastoinkäymisistä ja vastustuksesta huolimatta. Kaikki muut kruunut ovat riippuvaisia uskovan pyhityksestä.
  • Ilon kruunu sielujenvoittajille (1. Tess. 2:19). Kun Herran Jeesuksen pelastavaa evankeliumia julistetaan, niin ihmisiä kutsutaan vastaanottamaan se uskon kautta ja siten saamaan lupaus iankaikkisesta elämästä. Meidät on valtuutettu olemaan Kristuksen todistajia kaikkialla maan päällä (Apt. 1:8), mutta eivät kaikki uskovat ole sitoutuneet täyttämään kutsumustaan.
  • Elämän kruunu marttyyreille (Ilm. 2:10). Kaikki, jotka ovat kärsineet, tai jopa kuolleet uskonsa vuoksi, palkitaan. Tähän luokkaan kuuluvat uskovat, joita koeteltiin ankarasti, mutta kantoivat ristiään kestävyydellä (Jaak. 1:12).
  • Kirkkauden kruunu uskollisille paimenille (1. Piet. 5:2-4). Pietari tekee selväksi, että uskolliset paimenet ovat niitä, jotka eivät toteuttaneet tehtäväänsä pakottamalla eikä väärän voiton eikä aseman vuoksi. Väärät opettajat, jotka julistavat valheita, eivät osallistu tempaukseen ilmestyäkseen Kristuksen tuomioistuimen eteen, koska he eivät kuulu Hänelle ja ovat määrätyt kadotukseen (2. Piet. 2:1; 2. Tim. 4:3-4).
  • Vanhurskauden kruunu niille, jotka rakastivat Herran ilmestymistä (2. Tim. 4:8). Hänen tulemuksensa rakastaminen edellyttää erottautumista turmeltuneesta maailmasta ja sen (enimmäkseen) korruptoituneista johtajista samalla tavoitellen Kristuksen valtakuntaa. Uskovat ovat tämän taivaallisen valtakunnan kansalaisia, jota Kristus hallitsee Kuninkaana maan päällä toisen tulemuksensa jälkeen (Fil. 3:20-21).

Se tosiasia, että tekomme tuomitaan tempauksen jälkeen ja että vain ne teot, joilla on iankaikkisuusarvoa, palkitaan, on suuresta merkityksestä auttamaan meitä antautumaan päämäärille, jotka ovat korkeampia, kuin tämän katoavan maailman aineelliset asiat. Kääntymyksemme jälkeen meidän elämämme pitäisi tuottaa Hengen hedelmää, eikä meidän tulisi tuhlata aikaa ja varoja maallisiin asioihin, huvituksiin tai arvottomiin töihin: ”… mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa … Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.” (1. Kor. 3:10-13).

Havaitaanko sinut arvolliseksi palvelijaksi, vai seisotko tuona päivänä tyhjin käsin Kristuksen tuomioistuimen edessä, kuin tulen läpi pelastuneena? Jos kadotat näyn Herran läheisen tulemuksen mahdollisuudesta, voit lipsua itsetyytyväisyyteen, hengelliseen toimettomuuteen ja jopa syntiin: ”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas… Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.” (2. Piet. 3:10, 17-18).

Uskollinen ja viisas palvelija tekee ahkerasti Herran työtä joka hetki tiedostaen, että aika sitä tehdä on loppumassa. Herra Jeesus itse sanoi: ”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä” (Joh. 9:4). Jumalan tuomioiden yö suuren ahdistuksen aikana on nopeasti lähestymässä – silloin ei ole mitään uskonnollista vapautta.

Kannustin pyhyyteen

tuliv4Yksi voimakkaimmista vaikutuksista, joka lupauksella tempauksesta on kristittyyn, on sen pyhittävä vaikutus. Morsiusseurakunnan jäseninä meidän pitäisi sitoutua haasteeseen tulla esitellyksi taivaalliselle Yljälle siveinä neitsyinä. Siihen sisältyy velvollisuus olla valpas niin, ettemme salli paholaisen kierouttaa tai turmella mieltämme ja elämäämme (2. Kor. 11:2-3). Jeesus Kristus antoi itsensä pyhittääkseen ja puhdistaakseen seurakunnan, että voisi esittää sen itselleen pyhänä ilman tahraa ja ryppyä (Ef. 5:25-27). Meillä on selvä velvollisuus käyttää hallussamme olevia armon keinoja vaeltaaksemme Herran teitä ja tullaksemme pyhiksi kaikessa käytöksessämme (1. Piet. 1:15). “Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa” (2. Kor. 7:1). ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan” (1. Joh. 2:28). Kuitenkin, jos menetämme näyn Hänen läheisestä tulemuksestaan, emmekä elä sen mukaisesti, voimme langeta itsetyytyväisyyteen ja jopa syntiin (Matt. 24:48-51).

Toivo koetuksissa ja ahdistuksissa

tuliv5Koetusten ja ahdistusten synkissä varjoissa, kun näköalamme maan päällä näyttävät ankeilta, usko Kristuksen tulemukseen meille tempauksessa on valo tunnelin päässä. Läpi surun ja kärsimyksen miljoonat kristityt ovat epätoivoisesti riippuneet kiinni lupauksessa ylösnousemuksesta ja yhdistymisestä Herran kanssa tempauksessa. Se antoi heille voimaa kestää ja laskea maalliset asiat ja jopa oma henkensäkin arvottomiksi, jotta voisivat voittaa iankaikkisuuden Kristuksen kanssa. Ole siis rohkea, nosta pääsi ja odota Herran tulemusta tietäen, että tulevaisuutesi on turvattu ja varma Hänen kädessään.

Päämäärätietoisuus

Aabrahamin lailla meidän pitäisi nähdä itsemme muukalaisina ja ohikulkijoina maailmassa, joka on ”sen pahan vallassa” (1. Joh. 5:18). Koska tulevaisuutemme ei ole täällä, me tarvitsemme näyn kaupungista, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala (Hepr. 11:10). Pyhiinvaelluksellamme tämän maailman läpi me tarvitsemme vahvan päämäärätietoisuuden. Kun Herra tulee noutamaan meitä tempauksessa, Hän vie meidät ikuiseen kotiimme uudessa Jerusalemissa (1. Kor. 2:9; Joh. 14:2; Ilm. 21:2).

Meidän ei pitäisi samaistua tähän maailmaan, eikä tulla yhdeksi sen materialismin, mukavuuden tavoittelun ja moraalisen ja hengellisen turmeluksen kanssa. Tämä ei tarkoita, että olisimme heikosti motivoituja ja ihmisiä vailla tehtävää. Päinvastoin! Meillä on ilo julistaa Hänen kiitostaan, joka on kutsunut meidät pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa. Uskomattomat ympärillämme ovat hengellisessä pimeydessä, mutta todistuksemme kautta meidän pitäisi näyttää heille tie Vapahtajan luokse, joka on maailman valo.

Palvellessamme Herraa uskollisina todistajina, meidän tulisi aina pitää silmämme kiinnitettyinä Häneen, ”kirkkaaseen Kointähteen” (Ilm. 22:16), joka loistaa piinatun ja vihamielisen maailman synkän taivaanrannan yllä. Kointähti kertoo meille, että yö on pitkälle kulunut ja päivä on käsillä. Ennen kuin Jeesus ilmestyy Vanhurskauden Aurinkona, jolloin kaikkien silmät näkevät Hänet, kristityillä on järisyttävä kohtaaminen Hänen kanssaan yläilmoissa!

 

Herramme Tulee -laulukirjasta:
Minä katselen taivaalle idän,
jos Kointähti koittaa jo vois.
Minä kuuntelen, vaaria pidän,
jos taivaiset harput jo sois.
– Suomentajan lisäys –

Read Full Post »