Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘tyyneys’

On the sea of life (part 1)
15.9.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Raamatussa on erilaisia rinnastuksia, jotka heijastavat kristillisen elämän eri puolia. Puhuessaan tietystä puolesta suhteessamme itseensä Jeesus vertaa meitä lampaisiin. Ja viitaten saman suhteen erilaiseen näkökulmaan Hän vertaa meitä viiniköynnöksen oksiin. Toisessa paikassa Hän vertaa uskoamme sinapinsiemeneen ja vääriä opettajia susiin lammasten vaatteissa. Ja luettelo jatkuu.

Elämä ja meri

Toinen puhutteleva rinnastus liittyy elämän ja meren väliseen samankaltaisuuteen. Kumpikin voi olla tyyni, mutta myös hyvin myrskyisä ja siirtyä tilasta toiseen silmänräpäyksessä. Kohdassa Luuk. 8:22-25 kerrottu tarina on hyvä esimerkki siitä. Jeesus ja opetuslapset lähtivät vesille veneellä ja kohta heidän lähdettyään järvelle syöksyi myrskytuuli ja vene alkoi täyttyä vedellä ja he olivat vaarassa. Radikaali muutos tuli tässä ilman mitään varoitusta. Yhtäkkiä taivas muuttui sinisestä mustanpuhuvaksi ja vene turvallisesta vaaralliseksi.

Samoin voi käydä elämässä. Se voi hetkessä vaihtua täysin tyynestä myrskyksi. Kaikki on hyvin, kunnes puhelin soi ja yhtäkkiä tulee järkyttävä uutinen. Se voi olla auto-onnettomuus, odottamaton sairaus, tiedonanto, että sinut lomautetaan ensi kuussa ja heti huomaat olevasi olosuhteiden haastamana, hiilenmustasta merestä nousevien valtavien aaltojen edestakaisin heittelemänä, poissa suunniltasi ja ymmälläsi sen kaiken raivokkuudesta. Sellainen on elämä arvaamattomissa muunnelmissaan.

Purjehtiminen merellä

Jos elämää voidaan verrata mereen, niin kristittyä voidaan verrata merimieheen, joka purjehtii tuolla merellä ja tekee sitä, kaikissa kuviteltavissa sääolosuhteissa. Tietenkin me kaikki tykkäisimme, että kaikki sujuisi tasaisesti ja tyynesti ilman vastatuulta ja aaltoja voidaksemme kellutella elämän läpi helposti ja rauhallisesti. Mutta elämä itse – sen luonne – kieltää meiltä sellaiset haaveet. Näin ollen meidän on jatkuvasti oltava valmiita kohtaamaan ylivoimaisia vastoinkäymisiä, kunnes tyyneys palaa. Tästä tyynen ja myrskyn välisestä vahvasta kontrastista on hyvä esimerkki Psalmissa 107:

“He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni ja hän vei heidät toivottuun satamaan.” (Ps. 107:23-30)

Tämä Raamatun kohta esittää hyvän kuvauksen kristityn elämästä. Kuinka monet meistä ovatkaan nähneet sielumme sulavan vaikeuksien takia? Tai kelaavan edestakaisin hoiperrellessamme kuin humalainen ymmärryksemme loppuessa keskellä raivoavaa merta?

Psalmista oli kokenut sellaisen myrskyn kirjoittaessaan:

“Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni” (Ps. 42:7).

Aaltojen ja tuulten kohtaaminen

Kun purjehditaan myrskyn läpi, niin yksi navigoinnin tärkeimmistä säännöistä on aaltojen murtaminen keulan avulla. Luvusta Apt. 27 löytyy hyvä esimerkki tästä menettelystä.

“Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle.” (Apt. 27:14,15).

Tässä merimiehet yrittivät pitää keulan päin tuulta, mutta myrsky oli niin kova, ettei se onnistunut. Siitä huolimatta heidän yrityksensä opettaa meille tärkeän totuuden: kohdatessamme kovan tuulen, meidän ei pitäisi koskaan kääntää selkäämme tuulta ja aaltoja päin. Sen sijaan meidän on kohdattava ne päättäväisesti ja rohkeasti. Kääntyminen vasemmalle tai oikealle vaarantaisi henkemme. Profetoiden Jeesuksesta Jesaja kirjoittaa:

“Herra, avasi minulle korvan ja en ole minä tottelematoin, enkä mene takaperin. Minä annoin selkäni niille, jotka minua pieksivät, ja poskeni niille, jotka minua repelivät; en minä kääntänyt kasvojani pois häväistyksistä ja syljestä. Ja Herra, minua auttaa, sentähden en minä tule häpiään; sentähden panin minä kasvoni niinkuin limsiön, sillä minä tiedän, etten minä tule häpiään.” (Jes. 50:5–7, Biblia 1776).

Jeesus olisi voinut kääntyä pois myrskyn keskellä, mutta Hän tiesi paremmin, joten hän teki kasvonsa kuin piikiveksi tietäen, että Isä auttaisi Häntä. Siinä ei ollut epäröintiä, vaan sen sijaan yksimielisyys, päättäväisyys ja määrätietoisuus. Hän oli kuullut äänen ja aikoi toimia sen mukaisesti.

Paavali oli yksi noista merimiehistä. Kuuntele, mitä hän sanoi:

“Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.” (Apt. 20:22-24).

Pakanain apostoli tiesi, että olisi mentävä läpi väkevän myrskyn. Julmat näköalat eivät saaneet häntä muuttamaan kurssia. Hän aikoi mennä vastatuuleen ja murtautua aaltojen läpi haastaakseen pimeyden voiman. Sivuun kääntyminen ei ollut hänelle vaihtoehto. Hänenkin kasvonsa oli tehty kuin piikiveksi, sillä Hänkin tiesi Jumalan auttavan häntä

Älkäämme antako olosuhteitten pelottaa meitä niin vastaisia kuin ne voivatkin olla. Oppikaamme muinaisilta merimiehiltä, jotka kohtasivat myrskyt vakaumuksella ja rohkeudella, mitä tulee aaltojen murtamiseen ja tuulten haastamiseen. Tämä, eikä mikään muu, johtaa meidät voittoon.

Jatkuu artikkelissa Elämän merellä (osa2).

Read Full Post »