Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘uskollisuus’

Whom Will God Rapture?
By Gary Ritter, 20.9.2019, suom. SK

 

Monissa blogini posteissa julistan, että Jumala tempaa todellisen seurakuntansa. Hiljattain luettuaan yhden artikkelini Linda otti minuun yhteyttä huolestuneena aiheesta, josta on syytä keskustella. Sähköpostissaan Linda kirjoitti:

”Sanoit, että Jeesus tempaa ne, jotka ovat uskollisia, uskovat ja seuraavat tosissaan (engl. hard) Häntä. Sanat ’seuraavat Häntä tosissaan’ tekevät minut levottomaksi. Jos on näin, niin mistä tiedän, kuinka tosissani olen tarpeeksi tosissani? Ajatus, ettei seuraa tarpeeksi tosissaan ja jää tempauksesta, on kauhistuttava. Voitko selventää sitä minulle?”

Ensimmäinen asia on, miksi sanon mitä sanon. Puhunko tekoihin perustuvasta uskosta, vaiko sellaisesta, joka tulee yksin armosta? Jo siitä, että kysyn tätä, sinun pitäisi tietää, että tarkoitan ehdottomasti jälkimmäistä. Kristus maksoi sen kaiken verellä, jonka Hän vuodatti ristillä. Hän maksoi laillisen velkamme, pyyhki syytelistamme puhtaaksi ja me pinkaisimme ulos oikeussalista vapaina miehinä ja naisina sen työn kautta, jonka Hän teki, kun teemme parannuksen ja luotamme Häneen.

Se on pelastus, mutta se voi olla hyvin erilainen asia kuin ”täyttää vaatimukset” tempaukseen. En yhtään epäile, että näkökulmani tässä on kiistanalainen, mutta luulen, että se tulee aiheen mukana. Luulen, että kautta Raamatun Jumala tekee hyvin selväksi, että Hän haluaa puhdistetun kansan kuin puhdas hopea ja kulta. Nyt on niin, ettemme koskaan saavuta tuota lopullista täydellisyyttä tässä elämässä. Olemme pyhityksen tiellä.

Tässä joitakin kysymyksiä: Mitä me teemme tuolla tiellä? Jatkammeko kiipeämistä ylöspäin John Bunyanin taivaalliseen kaupunkiin pyrkien ahkerasti tuntemaan Jeesusta entistä läheisemmässä suhteessa päivittäin, vai tuhlaammeko aikamme kiinnostuneena enemmän tämän maailman asioista? Odotammeko Kristuksen pikaista paluuta, kun Hän tulee viemään kansansa pois kanssaan pilvissä, vai onko katseemme kiinnittynyt ympärillämme oleviin asioihin? Haluaisimmeko mieluummin, että Jeesus tulee pian, kuin että Hän viivyttää tuloaan, jotta voisimme nähdä lastemme avioituvan ynnä lukemattomia muita maailmallisia houkutuksia?

Meillä oli viime sunnuntaina lähetyssaarnaaja, joka palvelee hyvin vaikealla alueella tavoittamattoman ihmisryhmän parissa. Hän käytti erästä sanaa kuvailemaan erilaisia kristittyjä. Hänen käyttämänsä sana oli trajectory (rata). Hän kertoi oletettavasti pelastetuista kristityistä, jotka olivat itseasiassa palvelutyön johtajia silloin, kun hän ensi kerran tuli Herran tykö. Tänä päivänä he eivät enää palvele Jumalaa, mutta hän on vaarantamassa henkensä Somaliasta tulleiden muslimipakolaisten keskuudessa. Tuona varhaisempana aikana elämässään tämä lähetyssaarnaaja oli kyllä pelastettu, mutta eli maailmallista elämää. Hän kertoo, että hän yritti ymmärtää tämän koko kristillisen asian ja hänellä oli epäilemättä ongelmia synnin kanssa. Hänen halunsa ja intohimonsa olivat kuitenkin Herran puoleen. Hän oli siirtymässä kohti Jeesusta ja Häntä palvelevaa elämää. Hänen ratansa oli nouseva. Ilmeisesti nuo toiset palvelutyön johtajat eivät olleet mitenkään loppuunmyytyjä. Heidän ratansa ei varmasti ollut nouseva. Ehkä he tietyssä mielessä leikkivät kristinuskoa.

Se, että joku Lindan kaltainen edes esittää tämän kysymyksen, kertoo jo minulle, että hänen sydämensä on Herran puolella. Blogikirjoituksissani, joista useita on julkaistu sivustolla Rapture Ready, mainitsen tohtori Michael S. Heiser’in ja hänen kirjansa The Unseen Realm (Näkymätön maailma). Yksi asia, jonka tri. Heiser on sanonut ja josta pidän paljon, on se, että Jumala haluaa uskollisuutta. Uskomme täytyy olla yksin Kristuksessa JA me olemme uskollisia Hänelle siinä, että meillä ei ole muita jumalia edessämme.

Muistaakseni se oli Bill Bright järjestöstä Campus Crusade for Christ (nykyisin CRU – miksi nimi muutettiin?), joka loi kuvan, jossa on ympyrä ja valtaistuin. Ympyrä on meidän elämämme ja valtaistuin on Kristus. Missä valtaistuin on? Onko se ympyrän ulkopuolella ja onko Jeesus vain yksi lisäasia elämässämme, kuten perhe, työ, seurakunta jne.? Vai onko valtaistuin ympyrän keskellä? Onko Jeesus syy, miksi elämme?

Todellinen kristitty sopii mielestäni näihin eri kriteereihin, kuinka sitten joku haluaakaan ajatella: Ratamme on nouseva kohti Kristusta, meillä on uskova uskollisuus Häntä kohtaan ja Hän on keskellä elämäämme ja syy, miksi olemme olemassa.

Kristityt, jotka eivät näytä tältä ja jotka ovat enemmän niitä, joista käytän nimitystä chino – Christian in name only (kristitty vain nimeltä) – ovat uskoakseni niitä, jotka ovat vaarassa tempauksen hetkellä.

Tämä näkökulma menee tosin petollisille vesille niiden jäljelle jääneiden kannalta, joita pitäisimme pelastettuina. Tempauksen jälkeinen ajanjakso on vaikea kenen tahansa normien mukaan. Tiedämme, että suurin osa niistä, jotka tulevat uskomaan Jeesukseen tänä aikana – ja heitä on todennäköisesti miljoonia – myös todennäköisesti mestataan. Jos tunnustavien, mutta penseiden kristittyjen, on kohdattava tämä haaste, niin se vaikuttaa melko kovalta, eikö niin? En tiedä vastausta, mutta muistan, kuinka Jeesus reagoi Laodikean kristittyihin: Hän halusi oksentaa heidät ulos suustaan (Ilm. 3:16). Hän sanoo myös nuhtelevansa ja kurittavansa heitä – koska Hän rakastaa heitä (Ilm. 3:19).

Tähän pulmaan on yksinkertainen ratkaisu: Älä ole penseä uskova. Tee todella, mitä Jeesus käskee meidän tehdä ja elä Hänen käskyjensä mukaan. Keskity Häneen äläkä maailmaan. Jos elämme elämäämme tällä tavalla, niin en usko, että meidän tarvitsee olla huolissamme mistään.

————————————————

Gary W. Ritter is a lay pastor, Bible teacher, and serves as Missions Director at his church. He is also a prolific author. His Whirlwind Series is comprised of three books: Sow the Wind, Reap the Whirlwind, and There Is A Time. All these books are also contained in the collected volume of the just-released Whirlwind Omnibus. Gary has a standalone novel of supernatural suspense, The Tattooed Cat. He released Alien Revelation – The Unveiling, the first novel in a new series The Sons of God Chronicles on September 4, 2019. You can reach him via his website at www.GaryRitter.com or at his Facebook Author page at https://www.facebook.com/gritter3390. You can also see his video Bible teachings on his Gary Ritter YouTube page – look for the fish symbol.

 

Read Full Post »

Tärkeä havainto
An important observation
15.6.2019 by Simon Desjardins, suom. SK

Meillä ihmisillä on taipumus kiinnittää enemmän huomiota kokonaisuuteen kuin osiin. Näin ollen emme useinkaan huomaa yksityiskohtia keskittyessämme globaaliin kuvaan. Myönnettäköön, että vaikka kokonaisuus antaa merkityksen osille, se on jälkimmäinen, joka aiheuttaa edellisen olemassaolon, eikä päinvastoin. Näin ollen harkitsevainen huolehtii siitä, mikä voi näyttää vähemmän tärkeältä, sillä hän tietää, että jokainen osatekijä on tärkeä kokonaisuuden kehittymiselle.

Kaikki tämä näyttää kiistattomalta aineellisessa maailmassa, mutta entä moraalisessa? Voisiko olla, että pienen osatekijän puuttuminen johtaa kokonaisuuden hajoamiseen? Sitä kannattaa miettiä.

Paljastava lausunto

Jeesus näyttäisi vastaavan tähän kysymykseen sanoessaan:

”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä” (Luuk. 16:10).

Tässä Jeesus ei emmi. Hänen lausumansa ei jätä tilaa spekulaatioille. Hän todistaa – ehdottomalla varmuudella – että se, joka on uskollinen vähimmässä, on uskollinen myös  paljossa. ”Paljon” on tässä riippuvainen ”vähimmästä”. Ilman jälkimmäistä edellinen on tuomittu tukehtumaan huolimattomuuden kammiossa.

Samalla tavalla Jeesus kertoo meille, että se, joka on väärä vähimmässä, on väärä myös paljossa. Eräässä mielessä tämä järkyttää mielenrauhaa, koska olemme taipuvaisia pitämään tärkeämpänä ”paljoa” kuin ”vähintä”. Toisin sanoen, narraamme usein itseämme, tietämättä, että ”vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan” (Gal. 5:9).

Itse asiassa Jeesuksen sanontaan sisältyy kaksi muuta lausuntoa, nimittäin: Se, joka on uskoton vähimmässä, on myös uskoton paljossa. Ja se, joka on oikeudenmukainen vähimmässä, on oikeudenmukainen myös paljossa.

Pikkutarkka elämä

Koska ”vähin” on niin merkityksellinen, meidän on oltava tarkkoja vaelluksessamme Jumalan ja ihmisten kanssa. Yksityiskohtia ei pidä unohtaa, muuten kristillinen vaelluksemme muuttuu tarkoituksettomaksi.

Olet ehkä huomannut, että se mitä olemme nähneet tähän mennessä, kuvailee perfektionistin mieltä. Itse asiassa kristinusko ei voi kukoistaa siellä, missä ei ole kaipausta täydellisyyteen. Kun Jeesus sanoo: Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on” (Matt. 5:48), Hän ilmaisee yhden olennaisimmista toiveista, joka kristityllä pitäisi olla. Ilman tätä halua olemme tuomittuja elämään, ei vain keskinkertaista elämää, vaan myös itsepetoksessa, jossa ”vähin” kuristaa ”kokonaisuuden”.

Älä käsitä minua väärin; en väitä, että kristillinen elämämme on merkityksetöntä, ellemme ole täydellisiä. Sanon vain, että ilman kaipausta täydellisyyteen kristitty ei voi menestyä, vaan on tuomittu elämään pysähtynyttä kristillistä elämää kaikkine seurauksineen.

Yksi on varmaa ja johtopäätös on peruuttamaton: sen, joka on uskollinen paljossa, täytyy määritelmän mukaan myös olla uskollinen siinä, mikä on vähintä ja se, joka on väärä siinä, mikä on vähintä, on tuomittu olemaan väärä myös paljossa.

Kaikki tämä on yhtä loogista kuin varmaakin, sillä kuinka ihminen voi olla huolellinen kokonaisuuden suhteen, jos hän on huolimaton osatekijöiden suhteen?

Mahdollinen kumoaminen

Nyt ehkä luettuasi tämän muistat Matteuksen evankeliumista löytyvän kohdan, joka sanoo:

”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.” (Matt. 23:23).

Tämän perusteella näyttäisi, että ihminen voi olla uskollinen vähimmässä ja silti olla uskoton paljossa. Tällainen johtopäätös perustuu kuitenkin virhetulkintaan. Motiiveilla, jotka saavat nämä kirjanoppineet ja fariseukset maksamaan kymmenykset mintuista, tilleistä kuminoista, ei ollut mitään tekemistä uskollisuuden eikä oikeudenmukaisuuden kanssa. Se oli vain keino näytellä heidän omaa hurskauttaan. Tästä seuraa, että Jeesuksen julistus jää kumoamatta:

Henki oppaanamme

Itse asiassa menestyksemme riippuu herkkyydestämme Pyhän Hengen äänelle. Ilman Häntä ei olisi mitään toivoa. Hän yksin voi antaa hälytyksen, kun rikomme siinä, mikä on vähintä. Se on niin, koska Henki on perfektionisti. Hän arvostaa yksityiskohtia ja ajattelee kokonaisuutta.

Ihminen, joka kommunikoi täydellisyyden Isän kanssa, kehittää akuutin vastuuntunnon. Hänellä on kaipaus parantaa vaellustaan ja hän pyytää ohjausta. Tällaiselle ihmiselle Jumalan käskyt ovat valo, sillä hän nauttii Herran laista ja mietiskelee sitä päivällä ja yöllä. Huolimattomuus – syövän lailla – hyökkää mitättömän pieneen osaan, ennen kuin valtaa kokonaisuuden. Se kukoistaa yleensä ”uskonnollisen” elämän haaleissa vesissä. Kun sitä ei huomioida, se on yhtä tappava kuin pernarutto.

Auttakoon Jumala meitä kiinnittämään huomiota pieniin kettuihin, jotka tuhoavat viiniköynnöksiä (Laul. l. 2:15) ja saakoon Hänen äänensä valaista polkumme viimeiseen päivään saakka.

Read Full Post »