Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Uskon Sana’

Evangelicals should be deeply troubled by Donald Trump’s attempt to mainstream heresy
By Marsha West 7.1.2017, suom. SK

Evankelikaalien pitäisi huolestua syvästi Donald Trumpin yrityksestä valtavirtaistaa harhaoppi

Liberaalissa sanomalehdessä Washington Post on erinomainen kirjoitus Michael Horton’ilta, joka on kirjailija, puhuja ja teologian ja apologetiikan J. Gresham Machen -professori Westminster-seminaarissa. Tri. Horton ilmaisee huolensa, että Donald Trump’in virkaanastujaiset auttavat valtavirtaistamaan harhaoppisen Uskonsanan (Word of Faith) liikkeen. Hän huomauttaa, että ”Trump on ympäröinyt itsensä menestysevankelistojen ydinjoukolla, jotka iloisesti hyökkäävät kristinuskon perusoppeja vastaan. Tämän yhteyden polttopiste on evankeliumi, joka on niin vastakkainen raamatulliselle evankeliumille, kuin vain voit kuvitella.” Tri Horton’in mukaan Uskonsana on ”toinen uskonto”. On selvää, että Uskonsana ei ole historiallinen oikeaoppinen raamatullinen kristinusko syystä, että Uskonsanan systeemissä ihmistä kirkastetaan ja Raamatun Jumalaa nöyryytetään.

Kuuntele nyt kristittyä teologia, joka tarkastelee Uskonsana-opetusta ja paljastaa syyt, miksi evankelikaalien pitäisi huolestua ihmisistä, jotka tuleva presidentti Trump valitsi rukoilemaan virkaanastujaisissaan. Tri. Horton kirjoittaa:

Donald Trump ja Paula White

Donald Trump’in tuleviin virkaanastujaisiin kuuluu Paula White ja mahdollisesti muita jäseniä hänen sisäpiiristään, Darrell Scott, ”apostoli” Wayne T. Jackson ja Mark Burns. He kaikki ovat TV-evankelistoja, jotka ovat kotoisin ”menestysevankeliumin” leiristä. He puolustavat Uskonsanana tunnettua helluntailaista kristinuskon brändiä. (Suomessa tämän ”brändin” tunnetuin edustaja lienee Patrick Tiainen, jonka suosio perinteisissä helluntaiseurakunnissakin on noussut kuin raketti. Suom. huom.)

Virkaanastujaiset ovat aina uteliaisuutta herättäviä rituaaleja amerikkalaisessa kansalaisuskonnossa. Ei olisi yllättävää nähdä ei-kristityn uskonnollisen johtajan osallistuvan. Mikä minusta kuitenkin on ongelmallista, on se, kuinka Trump’in seremonia auttaa valtavirtaistamaan tämän harhaoppisen liikkeen.

Menestysevankeliumi – idea, että Jumala jakaa aineellista vaurautta ja terveyttä perustuen siihen, mitä me ”säädämme” – ei ole vain moka. Se ei myöskään ole vain helluntailaisuuden, perinteen, joka korostaa parantamisen, profetian ja kielten lahjojen jatkuvuutta, yksi haara. Se on toinen uskonto.

Uskonnon kannalta nämä virkaanastujaiset edustavat kahden tärkeän alkuperäisen amerikkalaisen hengellisyyden virran yhtymistä.

Yhtä virtaa edustaa Norman Vincent Peale’n pitkäaikainen bestseller ”The Power of Positive Thinking” vuodelta 1952 (Suomeksi: Onnellisen elämän edellytykset, Edes 1975). Kuuluisa manhattanilainen pastori on Trump’in heikko yhteys kristinuskoon kuunneltuaan saarnaajaa usein nuoruudessaan. Peale’lle ja hänen suojatilleen, kuuluisan Kristallikatedraalin edesmenneelle Robert Schuller’ille, evankeliumi Kristuksen kuolemasta ihmisen synnin tähden ja ylösnousemuksesta vanhurskauttamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi, muuttui ”hyvän olon” terapiaksi. Omanarvontunto oli todellinen pelastus.

Toista virtaa edustavat kuuluisimmat TV-saarnaajat, varsinkin TBN:llä esiintyvät. Kenneth Copeland, Joyce Meyer, Benny Hinn, T. D. Jakes, Joel Osteen ja Paula White ovat tämän Uskonsanana tunnetun liikkeen tähtiä.

Kummankin virran latvapuro on New Thought (Uusi Ajattelu), jota muotoili erityisesti Phineas Quimby, edesmennyt 1800-luvun mesmeristi, jonka mielenparannuskeinot viehättivät Mary Baker Eddy’ä, kristillisen tieteen (Christian Science) perustajaa. Sairaus ja kuolema ovat illuusiota.

Harvard’in William James pani merkille ilmiön vuoden 1902 klassikossaan ”The Varieties of Religious Experience” (Uskonnollisen kokemuksen lajit). Hän kuvaili sitä Emerson’iin ja ”spiritismiin” juurtuneena ”optimistisena elämän ohjelmana”. ”Mutta mielenparantamisliikkeen luonteenomaisin piirre on paljon suorempi inspiraatio”, hän arveli. ”Johtajilla tässä uskonnossa on ollut intuitiivinen usko terveiden asenteiden kaikkipelastavaan voimaan sellaisenaan…”

Uskonsanan liike oli pitkälti hengentuote E.W. Kenyon’lta (1867-1948), joka sulautti Quimby’n Emersonilaisen transsendenttisuuden omiin enemmän evankelikaalisiin ”voittoisan elämän” uskomuksiinsa. ”Tiedän olevani parannettu”, hän kirjoitti, ”koska Jumala sanoi, että minä olen parannettu, eikä sillä ole merkitystä, mitä oireita ruumiissani ehkä on”. Kenyon muotoili monet Uskonsanan tunnusomaisista opetuksista, kuten keskeisen ”positiivisen tunnustamisen” käsitteen. ”Minkä minä tunnustan, sen minä omistan”, hän sanoi – toisin sanoen, ”nimeä se ja vaadi se”.

Kenyon’in oppilaana Uskonsanan piireissä ”isoisänä” kunnioitettu Kenneth Hagin antoi uskolla parantamisen liikkeelle sen teologisen ytimen. Siihen kuului outoja opetuksia, että me kaikki olemme ”pieniä jumalia”. Hagin sanoi, että uudestisyntyneet ”ovat yhtä paljon Jumalan inkarnaatio, kuin Nasaretin Jeesus”. ”Sinulla ei ole Jumala asumassa sinussa”, sanoo Hagin’in oppilas Kenneth Copeland. ”Sinä ole sellainen.” Creflo Dollar lisää: ”Ainut inhimillinen osa sinussa on liha, johon olet pukeutunut.”

Positiivisen ajattelun liike vetosi sivistyneisiin vaikuttajiin. Peale ja Schuller olivat pääjohtajien ja Yhdysvaltain presidenttien neuvonantajia. Uskonsana on ollut suositumpi raamattuvyöhykkeen maaseutualueilla, jossa uskollaparantajilla on ollut pitkä ja menestyksellinen historia, mutta 1980-luvulla kaksi virtaa yhtyivät julkisesti, kun Copeland, Hinn ja Schuller näkyivät säännöllisesti yhdessä TBN:llä.

1950-luvulla amerikkalainen teologi Reinhold Niebuhr kuvaili Peale’n sanomaa vääränä evankeliumina: ”Tämän kultin perussynti on sen minäkeskeisyys”, hän sanoi. ”Se asettaa ristin asemesta ’minän’ kuvan keskelle.” Quimby’lta Kenyon’in ja Hagin’in kautta kulkeutuneet opetukset ovat samalla tavalla keskittyneet tekemään Jumalan sivuosan näyttelijäksi elämämme elokuvassa.

Sen lisäksi, että molemmat ovat Osteen’in faneja, TV-evankelista White’lla on paljon yhteistä Trump’in kanssa. Molemmat ovat kolmannessa avioliitossaan ja kestäneet vuosikymmeniä moraalisia ja taloudellisia skandaaleja. Perhearvojen puhemiehen ja toisen Trump’in neuvonantajan, James Dobson’in, mukaan White ”henkilökohtaisesti johti Trump’in Kristuksen tykö”.

Kuten mentorinsa T.D. Jakes, White pitäytyy tiiviisti Uskonsanan opetuksiin. Paitsi, että heittää pois sellaiset opit kuin kolminaisuus ja sekoittaa meidät itsemme Jumalaan, liike opettaa, että Jeesus meni ristille, ei tuomaan syntiemme anteeksiantamuksen, vaan saamaan meidät ulos taloudellisesta velasta, ei sovittamaan meitä Jumalan kanssa, vaan antamaan meille voiman vaatia menestystämme, ei poistamaan kuoleman, epäoikeudenmukaisuuden ja orjuuden kirousta, vaan antamaan meille parhaan elämämme nyt. White sanoo painokkaasti, että Jeesus ”ei ole Jumalan ainosyntyinen Poika”, vaan ensimmäinen. Me kaikki olemme jumalallisia ja meillä on valta puhua maailmoita olevaisiksi.

Niinpä jos olet vielä hylky, niin se on oma vikasi. Negatiivisen ajattelun. Sinä olet luoja, joten miksi et olisi menestyjä? White sanoo sen näin TV:ssä TBN:n ohjelmassa: ”Sinun suussasi on luova voima juuri nyt. Jumala puhui ja loi maailmankaikkeuden; sinulla on luova voima puhua elämä ja kuolema! Jos uskot Jumalaan, voit luoda elämässäsi mitä tahansa.”

Ollaksesi ”pieni jumala” sinun tietysti on tehtävä oma osuutesi, johon usein kuuluu taloudellinen sitoumus. He sanovat sitä ”siemenuskoksi”. White jopa antaa katsojilleen sanat, joilla kertoa itselleen: ”Niinpä minä aktivoin ihmeeni kuuliaisuudellani juuri nyt. Nousen ylös ja menen puhelimeen.” Kun teet sen, hän sanoo ja ”vaadit voitelua, saat Jumalan lähtemään norsunluiselta valtaistuimeltaan”. ”Älä hukkaa tätä hetkeä! Jos hukkaat hetkesi, hukkaat ihmeesi!” Kun Jeesus herätti Lasaruksen, niin vanhan KJV-käännöksen mukaan ”hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina (napkin)”. Se on otettu kohdasta Joh. 11:44, joten jokaiselle joka lähettää 1144 dollaria White lupasi lähettää siunaamansa lautasliinan (napkin).

Jotkut edustajat, kuten Osteen, tarjoavat mutkattoman version, joka tuntuu yhtä harmittomalta kuin onnenkeksi kiinalaisessa ravintolassa. Yrittäessään tulkita Raamattua hän joutuu vaikeuksiin, kuten viimeisessä kirjassaan ”The Power of I Am” (Sanojen Minä Olen voima). Hän sanoo, että ”Room. 4. luku neuvoo ”kutsumaan olemattomia ikään kuin ne olisivat”, mutta kohta itseasiassa viittaa Jumalaan (Room. 4:17).

Mutta se ei todella koske Jumalaa. Itseasiassa siitä saa vaikutelman, että Jumala ei lainkaan ole tarpeellinen systeemissä. Jumala asetti nämä hengelliset lait ja jos tunnet salaisuudet, olet vastuussa kohtalostasi. Sinä ”vapautat varallisuuden”, kuten he usein sen ilmaisevat, komentamalla sitä tulemaan sinulle. ”Jokainen, joka käskee sinua kieltämään itsesi, on Saatanasta”, White kertoi TV:ssä TBN:n yleisölle vuonna 2007. Oho! Se oli Jeesus, joka sanoi: Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” Matt. 16:24).

Useimmat tuntemani evankelikaaliset pastorit pudistaisivat päätänsä kuullessaan tämän kaiken. Etelän baptistien johtaja Russell Moore twiittasi: ”Paula White on puoskari ja jokainen oikeaoppinen kristitty jokaisesta suunnasta tietää hänet hereetikoksi.” Silti on lisääntyvästi ihmeteltävä ovatko menestysevankeliumin muokatut versiot – uskonnon henkilökohtaisena terapiana parhaaksi elämäksemme nyt – valtavirtaistuneet enemmän kuin ymmärrämmekään.

Kiitos ensimmäisen korjauksen (First Amendment, USA:n perustuslain ensimmäinen korjaus), oikea kristinoppi ei koskaan ole ollut pääsyvaatimus julkiseen virkaan, mutta on hätkähdyttävää, että Trump on ympäröinyt itsensä menestysevankelistojen ydinjoukolla, jotka iloisesti sotivat kristinuskon perusoppeja vastaan. Tämän yhteyden polttopiste on evankeliumi, joka on niin vastakkainen Raamatun evankeliumille, kuin kuvitella voi.

Koska sana ”evankelikaalinen” tulee sanasta ”evankeliumi”, niin sen pitäisi saada aikaan enemmän eroa niissä, jotka kantavat nimeä, kuin mitä se tällä hetkellä saa. Menestysevankeliumi voi olla maamme uusi kansalaisuskonto. Se ei loukkaa ketään (paitsi nirsoja kristittyjä). Se kertoo kaiken, mitä haluamme kuulla eikä mitään, mitä eniten tarvitsisimme kuulla.

Read Full Post »

Lighthouse Trails’in minikirja 20.6.2016
Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnsons Unbiblical Teachings
By Bill Randles, suom. SK

Mitä ajattelisit raamattukoulusta, joka lähettää nuoria kirjaimellisesti makaamaan pitkällään kuolleiden saarnamiesten haudoilla, jotta oppilaat imisivät haudoilla leijuvan ”voitelun”? Entä seurakunta, jossa höyheniä, kultaa ja jalokiviä sisältävä sumu laskeutuu palvojien päälle pyhäkössä? Entä konferenssi, jossa yhdessä työpajassa profeetallisesti ”tulkitaan tatuointeja”?

Mitä odottaisit seurakunnalta, joka on yhdistelmä Uskonsanan harhaa ja Kenneth Copeland’in ja Kenneth Hagin’in menestyksen evankeliumia, Oral Roberts’in ja Benny Hinn’in merkkejä ja ihmeitä, ”hengellisen sodankäynnin” ja hypervapautusliikkeen vääriä olettamuksia, ”profeetallista liikettä” ja Toronton Siunauksen gnostilaista mystiikkaa?

Sinun ei tarvitse kauemmin ihmetellä, sillä on olemassa sellainen ”palvelutyö”, joka on nykyisin profeetallisen liikkeen helpoimmin tunnistettava ja vaikutusvaltaisin julkisivu. Tarkoitan Bill ja Beni Johnson’ia, jotka yhdessä paimentavat Kalifornian Redding’in Bethel -seurakuntaa ja sen alaisia työmuotoja, kuten “Jesus Culture” -nuorisobändi ja Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu (School of Supernatural Ministry).

Bill Johnson, arvostettu konferenssipuhuja ja johtaja, on tehnyt useita bestseller-kirjoja ja häntä pidetään apostolina ja profeettana apostolien ja profeettojen liikkeessä. Hänen palvelutyönsä on vaikuttanut satoihin tuhansiin ihmisiin ja he ovat osallistuneet retriitteihin ja konferensseihin, joilla ”voitelu” on ”jaettu” heihin.

Ymmärtääksemme täysin tätä profeetallista liikettä nykytilassaan, meidän täytyy tarkastella Bill Johnson’in opetuksia Jumalan Sanan valossa. Eikö Jeesus varoittanutkin meitä, ettemme olisi sinisilmäisiä, vaan että ”jokainen puu tunnetaan hedelmästään”?

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. (Matt. 7:15-20)

Jokaisen profeetaksi tunnustautuvan ensisijainen ”hedelmä” on opetus. (Sama pätee jokaiseen pastoriin tai apostoliin tai kehen tahansa, joka esiintyy Jumalan nimessä.)

Tarkastelkaamme joitakin Bill Johnson’in opetuksia, jotka menevät metsään niin monella alueella, ettei oikein tiedä, mistä aloittaa. Lyhyyden vuoksi käsittelen vain neljää huolen aluetta:

  1. Uskonsanan liikettä (The Word of Faith Movement);
  2. Johnson’in opetuksia lihaksi tulemisesta (Incarnation);
  3. voitelua (Pyhä Henki); ja
  4. hänen teologiaansa kokemuksesta.

Kehotan sinua olemaan 5. Moos. 13. luvun mukainen tuomari.

1. Uskonsanan liike

Ei tarvitse kauan lukea hänen kirjojaan, kun jo huomaa, että Johnson on Uskonsanan opetusten puolestapuhuja, joita Kenneth Hagin ja Kenneth Copeland ovat popularisoineet. Siksi on tarpeen esittää lyhyt katsaus Uskonsanan opetukseen, jotta näkisimme, mistä Johnson tulee.

Lyhyesti, Uskonsanan opetus perustuu gnostilaiseen tulkintaan lankeemuksesta ja lunastuksesta. Seuraava on oma mukaelmani heidän selityksestään:

Kun Jumala loi Aadamin, Hän antoi hänelle maan hallinnan, hallita ja vallita Jumalan sijaisena. Kuitenkin, kun Aadam lankesi totellessaan Saatanaa, hän luovutti tuon Jumalan antaman hallinnan Saatanalle, josta tuli ”tämän maailman jumala”. Isäjumala ei voinut noin vain tulla ja ottaa hallintaa takaisin – Aadam oli antanut sen pois.

Jumalan oli löydettävä keino tulla ihmisenä ja tehdä tyhjäksi Aadamin typeryys ja voittaa takaisin Aadamin Saatanalle antama valta. Jeesus on tuo ihminen. (Uskonsanan opettajat kyllä tunnustavat, että Jeesus on Jumala, mutta uskovat, että Hän ”asetti sivuun oman jumaluutensa” inkarnaatiossa.)

Ihmisenä Jeesus tuli maailmaan, vastusti kaikkea sitä kiusausta, johon Aadan ja Eeva ja ihmisrotu suostuivat ja kuoli ristillä uhrina syntiemme tähden.

Siinä on kuitenkin ketunlenkki, sillä uskonsanan opettajat väittävät, että ihmisen pelastusta ei varmistettukaan Jeesuksen sijaiskuolemassa ristillä syntiemme tähden. Sen sijaan Jeesuksen oli ensin laskeuduttava helvettiin ja kärsittävä Saatanan ja hänen kätyriensä kidutusta, kunnes Jumala oli tyydytetty ja voi laillisesti herättää Hänet kuolleista.

Jumalan Sana tietysti sanoo, että Jeesuksen kuolema ristillä oli riittävä ja että kun Hän sanoi Tetelestai (Se on täytetty), niin se todella oli täytetty. Copeland ja Hagin kuitenkin opettavat, että se ei ollut täytetty, ennen kuin Jeesus oli kirjaimellisesti ”tullut synniksi” ja kestänyt demonisen kidutuksen helvetissä.

Uskonsanan mukaan syntiinlankeemus koski yhtä paljon vallan ja auktoriteetin menettämistä, kuin se koski syntiä ja vieraantumista Jumalasta. Pelastus koskee siten vallan ja auktoriteetin palauttamista yhtä lailla kuin syntien anteeksisaamista. Saamme vallan takaisin ja voimme nyt harjoittaa herruutta tähän elämään nähden ja ottaa auktoriteetin pahuuden yli.

Johtuen tästä vääristyneestä näkemyksestä Uskonsana on vallan (engl. power = valta, voima) uskonto. Tämän vuoksi uskonsanan kristityt vähän väliä puhuvat auktoriteetista; he ”sitovat ja/tai päästävät” enkeleitä ja demoneja; he julistavat, nuhtelevat ja muutoin puhuvat rauhan, suosion ja armon ”vapauttamisesta” tähän tai tuohon tilanteeseen.

Tämän teologian ydin on ”uskovan auktoriteetin” palauttaminen ja käyttö käytännössä.

Ihanne Uskonsanan piireissä on uudestisyntynyt ihminen, jolla on voima ja auktoriteetti, ihmemies, joka on tullut ” ilmestystietoon” siitä, ”kuka hän on Kristuksessa” ja demonstroi ”voitelun” voimaa kadotetulle maailmalle. Todella historiallisten hahmojen, kuten John Alexander Dowie, John G. Lake ja William Branham, ympärille on kehittynyt laajoja mytologioita. He sanovat heidän olevan ne miehet, jotka todella ”ottivat auktoriteetin” ja osoittivat meille kaikille, mitä jokainen uskova voisi tehdä, jos hänellä olisi vain usko ja ”voitelu” tehdä niin!

Uskonsana (WOF, Word of Faith) versoo näiden ihanteiden aikaisemmasta ilmauksesta, opista Jumalan ilmestyslapsista (Manifested Sons of God = MSOG), jonka AOG kerran torjui 1940-luvulla, mutta on nyt laajalti omaksuttu tässä uudessa muodossa. MSOG perustuu virheelliseen tulkintaan jakeesta Room. 8:19: ”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.”

Perinteinen kristinusko on ollut sillä kannalla, että tämä jae viittaa siihen, mitä tapahtuu Herran ruumiillisessa tulemuksessa. Kun Jeesus palaa, niin kirous luomakunnalle lopulta poistetaan ja todelliset Jumalan lapset ilmestyvät.

MSOG kuitenkin opettaa tämän jakeen tarkoittavan, että luomakunta odottaa seurakunnan pääsevän vallan ja auktoriteetin tuntemukseen ”todistaakseen” (manifest) lapseutemme (sonship) maailmalle merkkien ja ihmeiden kautta. Kaiken tämän täytyy tapahtua, ennen kuin Jeesus voi tulla takaisin!

Tämä on se konteksti, jossa voidaan ymmärtää, mistä Bill Johnson, Jesus Culture ja Bethelin Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu (Bethel School of Supernatural Ministry) tulevat heidän pyrkiessään tuomaan seurakunnan ”mystisen herätyksensä” voimaan ja voiteluun.

2. Lihaksituleminen

Opetuksessaan lihaksitulemisesta Bill Johnson toteaa ja aivan oikein, että Jeesus Kristus on Jumala. Mutta Bill Johnson myös painottaa epäraamatullista äärimmäisyyttä, että Jeesus täydellisesti laittoi sivuun jumaluutensa:

Jeesuksella ei ollut mitään kykyä parantaa sairaita. Hän ei voinut ajaa ulos riivaajia eikä Hänellä ollut kykyä herättää kuolleita. Hän sanoi itsestään jakeessa Joh. 5:19: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä.” Hän oli laittanut jumaluutensa sivuun. Hän teki ihmeitä ihmisenä oikeassa suhteessa Jumalaan, koska Hän asetti mallin, jotakin meille seurattavaksi. Jos Hän teki ihmeitä Jumalana, niin olisimme kaikki äärimmäisen otettuja, mutta meillä ei olisi mitään pakkoa (compulsion) jäljitellä Häntä. Mutta kun näemme, että Jumala on valtuuttanut meidät tekemään, mitä Jeesus teki – ja enemmänkin – niin silloin ymmärrämme, että Hän asetti vapaaehtoisia rajoituksia itselleen osoittamaan meille, että me myös voimme tehdä sen. Jeesus tyhjensi itsensä niin, että oli kykenemätön tekemään, mitä Isä Häneltä vaati – ilman Isän apua.1

Tässä Johnson’in opetuksessa on useita ongelmia. On esimerkiksi teologisesti epätarkkaa sanoa, että ”Jeesuksella ei ollut mitään kykyä …” ja että Jeesus ”laittoi sivuun jumaluutensa”. Se on vaarallisen lähellä Kristuksen jumaluuden kieltämistä, sillä määritelmänsä perusteella jumaluutta ei voi ”laittaa sivuun” eikä myöskään voida sanoa, että Jumalalta koskaan puuttuisi kykyä missään mielessä.

Inkarnaatiossa ikuinen Jumala tuli ihmiseksi, vaikka ei milloinkaan lakannut olemasta Jumala. Hänellä oli aina kaikki valta, mutta Hän rajoitti itsensä kieltäytyen vallan ja majesteettiuden oikeuksista, jotka ovat luontaisia Hänelle, voidakseen elää ja kuolla puolestamme tosi ihmisenä.

Toinen ongelma tässä on, että Johnson väittää Jeesukseen tehneen ihmeitä ”asettaakseen meille mallin … näyttääkseen meille, että me myös voisimme tehdä niitä …”

Tämä on keskeinen opetus Uskonsanassa, josta Johnson on tullut. Yksilöuskovina me muka voimme ja meidän pitäisikin tehdä kaikki Jeesuksen tekemät ihmeet Hengen voimassa. Johnson’ille osasyy Jeesuksen lihaksitulemiseen oli näyttää meille, että myös me voimme tehdä, mitä Hän teki!

Ihmevoiman etsintä on harhaa ja on johtanut monet petokseen. Jeesus ei tehnyt ihmeitään ”osoittaakseen meille, että me voimme tehdä sen”. Jeesuksen ihmeet ovat todistuksia Jumalan armollisuudesta, ovatpa ne ihmeitä evankeliumeissa, Apostolien Teoissa, tai kaikkialla maailmassa tänä päivänä Hänen nimessään tehtyjä ihmeitä. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Meidän ei tule etsiä niitä. Vain ”paha ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkkejä”.

Johnson itseasiassa väittää, että jokaisella uskovalla on kyky kokea suurin osa siitä, mitä Jeesus koki evankeliumeissa, jopa kirkastuminen! Hän sanoo:

Melkein kaikki Raamattuun kirjatut kokemukset olivat profeetallisia esimerkkejä alueista Jumalassa, jotka ovat saatavana uskovalle. Kirkastusvuori nosti rimaa merkittävästi mahdolliselle inhimilliselle kokemukselle … Valtava opetus tässä tarinassa on, että Jeesuksella Kristuksella, ihmisen Pojalla, oli Jumalan kirkkaus päällänsä. Jeesuksen kasvot loistivat Jumalan kirkkautta, samanlaista kuin Mooseksen, hänen tultuaan alas vuorelta.2

Johnson ei näytä arvostavan, että vaikka Jeesus inkarnaatiossa tuli ”kuin yhdeksi meistä”, niin Hänen ainutlaatuisuuttaan ei voida turvallisesti vähätellä. Kuvittele hengellisyyttä, joka tuhlataan kirkastumisen saamiseen! Ei ihme, että Johnson’in oppilaat näkevät sellaista vaivaa etsiessään ”kirkkauden” kokemuksia.

3. ”Voitelu”

Seuraava puoli Johnson’in opetuksessa, joka on vaarallinen ja on johtanut holtittomaan mystiikkaan, johon monet Bethel’iin liittyneet ovat sekaantuneet, on se, mitä hän opettaa Pyhästä Hengestä, varsinkin ”voitelusta”. Johnson sanoo:

Kristus ei ole Jeesuksen sukunimi. Sana Kristus tarkoittaa ”Voideltu” eli ”Messias … [Kristus] on titteli, joka viittaa kokemukseen. Ei riittänyt, että Jeesus lähetettiin taivaasta maan päälle tittelin kanssa. Hänen oli saatava voitelu kokemuksessa suorittaakseen sen, mitä Isä halusi.3

Ensinnäkin tässä on esimerkki opettajasta, joka asettaa epäraamatullisen eron ”Jeesuksen” persoonan ja sanan ”Kristus” välille. Se on hyvin vaarallista ja vastaa sitä, mitä New Age -liike väittää ja se tehdään samankaltaisen päämäärän vuoksi.

Uusiaikalaiset haluavat vahvistaa (väärän) käsityksen, että Jeesus oli pelkästään valaistu ihminen, sellainen, joka voideltiin (tehtiin Kristukseksi) kolmikymmenvuotiaana, hyvin samanlainen kuin toiset huomattavat miehet, kuten Gandhi ja Zoroaster. Tämä ”voitelu” on itsensä tiedostamisen (self-realizing) kokemus.

Johnson näyttää yrittävän todistaa, että aivan kuten ihminen Jeesus oli voideltava Pyhällä Hengellä voidakseen (ihmisenä) tehdä tekemänsä ihmeet, niin myös meillä voi olla sama kokemus voidaksemme tehdä saman, sillä Jeesus on mallimme.

Raamattu ei tee sitä sanan ”Kristus” kanssa. Apostolit eivät koskaan luokitelleet Kristusta, että se olisi arvonimi tai kokemus. Kristus on Jeesuksen jumaluuden nimitys. Raamattu sanoo, että Jeesus on Kristus ja viittaa Jeesukseen Kristuksena: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa …” Kristus on ikuinen persoona, jumaluuden toinen persoona, Isän valittu ja siten voideltu Pyhällä Hengellä.

Tullessaan maailmaan Jeesus oli jo Kristus; hänen ei koskaan tarvinnut tulla Kristukseksi, eikä kukaan voi tulla Kristukseksi, ellei ole väärä Kristus (so. antikristus).

Johnson jatkaa samasta aiheesta – ”voitelusta”:

Sana voitelu tarkoittaa ”töhriä” (smear). Pyhä Henki on Jumalan öljy, joka töhrittiin Jeesukseen joka paikkaan Hänen vesikasteessaan. Nimi Jeesus Kristus merkitsee, että Jeesus on se Yksi, joka on töhritty Pyhällä Hengellä.

Hengen vuodatuksen täytyi tapahtua Jeesukselle, jotta Hän olisi täysin pätevä. Tämä oli Hänen etsintänsä. Tämän voitelun saaminen kelpuutti Hänet käyttämään nimeä Kristus, joka tarkoittaa ”voideltu”. Ilman sitä kokemusta [voitelua] ei voinut olla arvonimeä.4

Näetkö ongelmat, joita Johnson’in opetukset voitelusta nostavat?

Esimerkiksi, tuliko Jeesuksesta Kristus Hänen kasteessaan? Jos ”Kristus” on voimassa vasta kokemuksen jälkeen, niin mikä Jeesus oli ennen kuin Pyhä Henki tuli Hänen päällensä Jordanilla?

Johnson’in näkemys Kristuksesta muistuttaa hätkähdyttävästi harhaa, joka tuli esiin varhain seurakunnan historiassa ja torjuttiin harhaoppina. Sitä kutsutaan adoptianismiksi. Sen mukaan Jeesus oli hurskas ihminen, josta ”tehtiin Kristus” vasta kolmikymmenvuotiaana, kun Hänet voideltiin Pyhällä Hengellä. Hän teki ihmeitänsä Pyhällä Hengellä, mutta ”voitelu” jätti Hänet, kun Hän kuoli ristillä. Jos Jeesus voi tehdä niitä (ilmestystiedon ja voitelun kautta), niin kaikki uskovat voivat.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä on jae, joka torjuu tämän Kristusta koskevan harhan:

Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus (1. Joh. 5:6).

Hereetikot opettivat, että Jeesus ei ollut Kristus, ennen kuin Hänet kastettiin vedessä ja voideltiin Hengellä. Hän pysyi Kristuksena, kunnes vuodatti verensä. Apostoli kuitenkin sanoo, että ”Hän on tullut veden ja veren kautta”; siitä seuraa, että Hän oli jo Kristus, kun Hänet kastettiin ja pysyi sellaisena ristillä ja läpi ylösnousemuksensa. Nimitys ”Kristus” oli ja on enemmän kuin kokemus; se on luontainen (inherent) Jeesukselle, Jumalihmiselle (Divine God/man).

4. Kokemuksen korostus, opin vähättely

Lopuksi Bethel (ja Bill Johnson) on todella vaarallinen lähestymistavassaan oppiin ja kokemukseen ja on altistanut kannattajansa seuraaville käytännöille:

  • Väärä profetoiminen
  • Visualisoiminen
  • “Tulitunnelit”
  • Huolestuttavat likoamismatkat5
  • Visualisoiminen, kontemplatiivinen rukous ja mietiskelykäytännöt
  • Joikaaminen, likoaminen ja hengellinen juopumus
  • Pyhän Hengen ”pössyttely” (toking) päästäkseen ”korkealle Jeesuksessa”

”Normaalien” profeetallisten sanojen lisäksi Bethel’in ”Voiman ja rakkauden konferenssiin” osallistujat helmikuussa 2014 saivat tatuointeihinsa ja lävistyksiinsä liittyviä tulkintoja. Doug Addison osaa tulkita kätkettyjä viestejä ruumiissasi ja jopa kouluttaa sinut tekemään samaa. Sinun ei edes tarvitse lentää hänen olinpaikkaansa; kohtuullisesta 150 dollarin korvauksesta hän voi kutitella korviasi puhelimessa 30 minuuttia.6

Usko minua, kun sanon, että olen vasta raapaissut Bill Johnson’in irrationaalisen, epäraamatullisen ja jopa Raamatun vastaisen, mutta vaikutusvaltaisen palvelutyön pintaa. Kuinka ovatkaan tunnustavat kristityt tulleet niin arvostelukyvyttömiksi?

Bethel’issä on yksi puoli, joka on ehkä kaikkein vaarallisin. Johnson’illa, kuten niin monilla häntä edeltäneillä helluntailaisilla ja evankelikaalisilla, on voimakas opinvastainen korostus. Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (NAR) uusmystikoille opilla on kuolettava vaikutus ja se kelpaa vain siinä määrin, kuin saa aikaan kokemusta. Oppi on ”kirjain, joka kuolettaa” ja johtaa ”pääntietoon” vastakohtana yksilölliseen ilmoitukseen perustuvalle henkilökohtaiselle kokemukselle Jumalasta.

Niitä, jotka vaativat sitoutumista oikeaan oppiin, karrikoidaan fariseuksina. Näissä piireissä kierrätetään tuttuja kliseitä, kuten: ”Jumala loukkaa järkeä, että pääsisi sydämeen” ja ”kokemuksen omistava ihminen ei koskaan ole opin omistavan armoilla”. Paljastaessaan viimeisimmän nokareen omaa ilmoitustaan tämän lajin saarnaajat usein iloitsevat sanoessaan: ”Nyt minä käännän sinun teologiasi ylösalaisin …”  Havainnollistaessaan tätä Bill Johnson toteaa:

Jeesus esitti pelottavan lausunnon koskien niitä, jotka pitävät Raamatun tutkimista tärkeämpänä kuin kokemusta: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä ja ne juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39). Ellei Raamatun tutkimisemme johda meitä syvempään suhteeseen (kohtaamiseen) Jumalan kanssa, niin se vain kasvattaa taipumustamme hengelliseen ylpeyteen. Me kasvatamme tietämystämme Raamatusta, jotta asemamme Jumalan edessä tuntuisi hyvältä ja että olisimme paremmin varustettuja väittelemään niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä. Jokainen ryhmä, joka haluaa puolustaa oppia, on altis tälle kiusaukselle ilman Jumalan kohtaamista … Jeesus ei sanonut: ”Minun lampaani tuntevat minun Kirjani”; se on Hänen äänensä, joka meidän tulee tuntea.7

Johnson väittää niiden, jotka etsivät raamatullista tietoa olevan ”hengellisen ylpeyden” vaarassa lisäten tietoa, ”jotta heidän asemansa Jumalan edessä tuntuisi hyvältä” ja paremmin pärjäisivät väittelyissä niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä! Mikä pastori! On melkein kuin hän lannistaisi halua kasvaa raamatullisessa tiedossa!

Toisaalta kuitenkin Johnson katsoo niiden olevan autuaita, jotka etsivät ”syvempää tietoa” (kuin se, mitä Raamattu paljastaa?) ja syvempää ”kohtaamista” Jumalan kanssa (kokemusta). Kuvittele nuorta henkilöä istumassa tällaisen jatkuvan opetuksen alla, niin näet, miksi Bethel, Jesus Culture ja Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu ovat antautuneet mitä aistillisimpaan mystiikkaan!

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni ja minä tunnen ne ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. (Joh. 10:27-28)

To order copies of Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings, click here.

(See related booklets.)

Viitteet

  1. Bill Johnson, The Supernatural Power of a Transformed Mind (Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, first edition, January 1, 2005), p. 50.
  2. Bill Johnson, Face to Face with God (Lake Mary, FL: Charisma House, 2007), p. 200.
  3. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth (Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, 2005), p. 87.
  4. http://beyondgrace.blogspot.com/2011/07/bill-johnson-and-john-crowders-leaven.html; http://www.youtube.com/watch?v=LrHPTs8cLls; https://www.facebook.com/photo.
  5. http://gospelliving.blogspot.com/2013/04/why-jesus-culture-bethel-church-and_15.html.
  6. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth, op. cit., p. 93.

To order copies of Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings, click here.

 

Read Full Post »