Vaaralliset ajat tulevat, osa 3

Perilous times will come (part three)
16.5.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Vaaralliset ajat tulevat, osa 2.

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” (2. Tim. 3:1).

Kahdessa edellisessä viestissäni esittelin kaksi jättiläistä, jotka kristityt nykyisin kohtaavat, nimittäin välinpitämättömyys ja kasvava kuilu uskovien ja epäuskoisten välillä. Tänään haluaisin keskittyä kolmanteen jättiläiseen, ehkä raivokkaimpaan niistä kaikista. Tarkoitan tässä luopumusta, joka ympäröi meitä nykyään – luopumusta, joka piiloutuu evankelikaalisen liturgian taakse.

Luopumus

Koska meistä tulee yhä enemmän saalista (Jes. 59:15) ja meitä ehdotetaan tuhottaviksi, on hyvin todennäköistä, että jo lähitulevaisuudessa vaino kohtaa meitä, ellei ole jo kohdannut. Paavalihan todistaa, että:

”… kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2. Tim. 3:12).

Hän ei sano, että ”voivat joutua vainottaviksi”, vaan että ”joutuvat vainottaviksi”. Hänen sanansa ovat arvovaltaiset ja varmat.

Kuten kirjoitin edellisessä postissani, uskonpuhdistuksen vaikutus länsimaiseen kulttuuriin on suojannut meitä muutaman vuosisadan, mutta sen vaikutus on nyt loppumassa ja yhteiskuntamme on voimakkaasti muuttumassa

Uusi tilanne herättää joitakin tärkeitä kysymyksiä: Olemmeko valmiita siihen, mitä edessä on, vai aiommeko tehdä kompromisseja ja himmentää valomme? Aiommeko puhua suoraan, vai siirtyä hiljaiselle mukavuusvyöhykkeelle? Aiommeko pitää kiinni kristillisestä uskosta suvaitsemattoman yhteiskunnan peruskudoksessa, vai poistummeko siitä välttääksemme vainon? Aiommeko saarnata Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, vai evankeliumia, joka on valmistettu maittavista palasista? Nämä eivät ole mitään pieniä kysymyksiä ja teemme hyvin, jos vastaamme niihin sydämestämme.

Koeteltu tulella

Nyt tämä uusi sosiaalinen muutos paljastaa uskomme kudoksen ja tuo jaon niiden välillä, jotka ovat todella opetuslapsia ja niiden, jotka eivät sitä ole (Joh. 8: 31,32). Sillä se järkyttää kaikkea, mitä voidaan järkyttää ja tämä siinä määrin, että vain ne, joita ei voida järkyttää, jäävät. Se myös vahvistaa – kuten Paavali selittää – Jumalan valittujen uskoa (Tiit. 1:1).

”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä” (1. Piet. 1:6,7).

Näin ollen vaarallisia aikoja, joihin Paavali viittaa, käytetään puhdistavana tulena – ainakin aitojen opetuslasten elämässä. Välähdys siitä nähdään Ilmestyskirjassa:

”Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’. Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.’” (Ilm. 7:13–17).

Luopumuksen luonne

Tietenkään kaikki, joita kutsutaan kristityiksi, eivät alistu tuohon puhdistukseen; jotkut pakenevat puhdistavasta tulesta ja piiloutuvat petturuuden muurin taakse.

Kun olin nuori uskossa, luulin, että luopumus koostuisi ihmisistä, jotka kieltävät kristinuskon kokonaan ja näin ollen jättävät seurakuntamme. Nyt kuitenkin uskon vahvasti, että se ottaa hienovaraisemman tien kuin tämä. Enemminkin se hiipii sisään takaapäin etanan vauhtia ikään kuin välttääkseen tarkkailevaa silmää. Sen eteneminen paljastuu virsien ja rukousten keskellä, eli ihmiset seurakunnissamme eivät kiellä itse Kristusta, vaan ennemminkin sen, mitä Hän uskoo ja opettaa ristiriitaisen moraalin maailmassa.

Mukavuuden vuoksi luopuneet kieltäytyvät samaistumasta Ristiinnaulittuun välttääkseen sen, mitä Hän kärsi. Seuraus on, että käytännössä he lähtevät Kristuksen uskosta – siitä, mitä Jeesus uskoo – palvoessaan muodikasta ”Jeesusta”. Paavali ilmaisee sen näillä sanoilla:

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3,4)

Kun nämä sanat kirjoitettiin, Paavali puhui tulevasta ajasta. Ja hän viittasi ihmisten ryhmään, josta käytti sanaa ”he”. On selvää, että hän viittaa tässä kirkossakävijöihin, ihmisiin, jotka teeskentelevät opettelevansa kristillisiä oppeja, vaikka kääntävät korvansa pois totuudesta, jota Jeesus opettaa. Juuri tämä sisältyy luopumukseen: se on siirtyminen totuudesta taruihin ja tänä päivänä sitä jo tapahtuu ympärillämme.

Vaarallisia aikoja

Paavali siis odotti näitä vaarallisia aikoja ja minä uskon, että ne ovat jo meillä. Varo kuitenkin, niiden ilmeneminen on irrallista ja monet eivät pysty tunnistamaan niiden aiheuttamia vaaroja. Niiden vaikutus on kuitenkin selkäpiitä karmiva.

Raamattu kehottaa meitä sanoen:

”Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet” (Sananl. 22:28).

Tänä päivänä jotkut hyvää tarkoittavat kristityt ovat poistamassa niitä – tarkoitan tässä moraalisia maamerkkejä – ja neuvottelevat ympärileikkaamattomien kanssa tarjotakseen heille päivän kaupan. Kaiken tämän ei pitäisi yllättää meitä, sillä vuohet ja lampaat ovat edelleen keskenään ja erottaminen on vielä edessä.

Read Full Post »

Vaaralliset ajat tulevat, osa 2

Perilous times will come (part two)
16.5.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Vaaralliset ajat tulevat, osa 1.

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” (2 Tim. 3:1).

Edellisessä postissani ehdotin, että nämä vaaralliset ajat saattavat olla jo ovella, valmiina hyökkäämään Jumalan kansaa vastaan mahdollisimman tehokkaasti. Kirjoitin myös yleisestä välinpitämättömyydestä, joka kohtaa jokaista, joka yrittää jakaa evankeliumia, välinpitämättömyydestä, joka tahtoo muuttua vihamielisyydeksi kohdatessaan totuuden.

Tässä postissa haluaisin mainita toisen jättiläisen, joka on voittamassa alaa liioitellulla vauhdilla, nimittäin uskovien ja uskomattomien välinen kasvava skisma. Anna minun selittää.

Vaarallinen kontrasti

Aika, jossa elämme, on luonteeltaan yhä alttiimpi jakamaan ihmiset kahteen alaryhmään, nimittäin uskoviin ja uskomattomiin. Ja se johtuu siitä, että eroavuus, joka merkitsee näitä kahta ryhmää, kasvaa nopeasti ja aiheuttaa siten väistämättömiä konflikteja viestinnän, moraalin ja arvojen alueella. Itse asiassa vuosien vieriessä näitä kahta leiriä yhdistävä yhteisyyden aste laskee siinä määrin, että viestintä käy lähes mahdottomaksi, sillä viestintä välttämättä edellyttää yhteisyyttä. Siksi mekaanikot ovat mekaanikoiden parvessa ja muusikot muusikoiden, koska he tykkäävät kommunikoida keskenään, koska heillä on riittävästi yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Voisimme sanoa: He huomaavat puhuvansa samaa kieltä.

Jos yhteisyys vetää ihmisiä yhteen, näyttää vain loogiselta päätellä, että yhteisyyden puute vieraannuttaa heitä. Siksi kaksi ihmistä, joilla ei ole yhteistä kieltä, luonnollisesti vieraantuvat merkittävästi toisistaan. Sama pätee maailmankatsomuksiin. Ne voivat poiketa niin paljon, että jakautuminen käy luonnolliseksi.

Raamattu ilmaisee tämän kasvavan skisman sanoessaan: ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Sananl. 4:18). Mutta se sanoo myös näin: ”Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa” (2. Tim. 3:13). Niinpä meillä on tässä polarisaatio. Meillä on kaksi ryhmää, jotka liikkuvat vastakkaisiin suuntiin, ja mitä suuremmaksi kuilu käy, sitä vaikeampaa on viestintä. Siinä on siis vieraantuminen. Pietari ilmaisee sen seuraavasti:

”Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön ja herjaavat” (1. Piet. 4:3,4).

Joten meistä on tulossa outoja ja muukalaisia ja yhä epätyypillisemmiksi me tulemme. Itse asiassa läsnäolomme häiritsee ja käy yhä häiritsevämmäksi maailmassa, jossa laittomuus lisääntyy (Matt. 24:12), sillä kuten Raamattu julistaa: ”Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen” (Joh. 3:20). Joten mitä tapahtuu, kun valomme loistaa yhä kirkkaammin maailmassa, jossa laittomuus lisääntyy? Sen selvittämiseksi ei tarvitse olla profeetta. Se merkitsee vaaraa vaaran päälle, boikottia boikotin päälle ja lopulta tuhoa tuhon päälle.

Uskonpuhdistus

On ymmärrettävä, että länsimaisessa kirkossa 1500-luvulla tapahtunut uskonpuhdistus on vähentänyt huomattavasti uskovien ja uskomattomien välistä kuilua. Muutaman vuosisadan ajan suurin osa uskomattomista oli uskonnollisia. He kunnioittivat Raamattua; uskoivat Jumalan olevan olemassa; ja tunnustivat ehdottoman moraalisen lain pätevyyden. Siksi uskovien ja uskomattomien välillä oli olemassa olevaa kommunikaatiota, puutteellista, mutta oli kuitenkin. Tänä päivänä tämä kaikki on kuitenkin loppunut. Suuri enemmistö väheksyy Raamattua, kiistää Jumalan olemassaolon ja hylkää kaikenlaisen ehdottoman moraalisen lain. Joten ajat ovat muuttuneet ja erottava kuilu on laajentunut suuresti. Kaikki tämä ja muu tuovat esiin vaaralliset ajat, joista Paavali puhui.

Jesajan sanat kuvaavat tarkasti uhkaa, jonka kohtaamme, uhkaa, joka on nyt konkreettisempi, kuin silloin:

”Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi” (Jes. 59:15).

Uskon, että olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että ryöstetyksi joutuminen on todella vaarallista ja varsinkin silloin, kun saalistaja haluaa kostaa.

Kaksinkertainen vaara

On siis vaara joutua kokemaan saaliin asema, mikä voi johtaa kuolemaan, mutta siinä on myös vaara joutua tekemään kompromisseja saaliin aseman välttämiseksi. Jos kirkas valo häiritsee syntistä, niin miten himmeä valo? Ja jos pois lähteminen pahasta on vaarallista, niin miten flirttailu sen kanssa? Ehkä on olemassa välimaasto? Entä jos suvaitsemme pimeyttä ja vaikenemme vastakkainasettelujen välttämiseksi? Väitän, että tämä on se todellinen vaara, jonka me kristityt kohtaamme, vaara olla epälojaali totuudelle mukavuuden vuoksi.

Tuntemallani kirkkokunnalla oli muutama vuosi sitten erikoiskonferenssi seurakuntiensa aktiivisille työntekijöille. Symposiumin aikana korostettiin, että saarnaamisen tulisi olla ”kevyttä” ja miellyttävämpää, jotta syntiset tuntisivat olonsa kotoisaksi kokouksiin tullessaan.

Huonosti peitettynä tavoitteena oli laimentaa evankeliumi rauhoittamaan kuulijoiden mieltä. Mutta tämä on todellinen tragedia. Se merkitsi häiriötä vanhan ajan Hengelle, jonka työn tarkoituksena on juuri häiritä omaatuntoa ja johtaa ihmiset parannukseen. Tuon konferenssin aikana tarjottu lähestymistapa oli sopivampi pelastamaan oma nahkamme kuin syntiset. Se merkitsi poistumistamme vastuustamme Kristuksen lähettiläinä tässä kierossa ja nurjassa sukupolvessa.

Johtopäätös

Muistakaamme! Jeesus ristiinnaulittiin sen sanoman vuoksi, jota hän saarnasi.  Paavali mestattiin samasta syystä. Timoteusta kehotettiin olemaan välttelemättä tinkimättömän evankeliumin julistamista. Entä meille?

Veljet! Olkaamme uskollisia ja tinkimättömiä. Älkäämme laimentako kristinuskon sanomaa pelkuruuden vedellä. On aika seisoa urheasti ja puhua suoraan, sillä niin kuin Hän oli tässä maailmassa, niin on meidänkin oltava (1. Joh. 4:17).

Jatkuu artikkelissa Vaaralliset ajat tulevat, osa 3.

Read Full Post »

”Kuningaskunta” ilman kuningasta

”The Kingdom of God on Earth” Without a King
15.10.2019 Lighthouse Trails Editors, by Roger Oakland, suom. SK

Käynnissä on ovelasti laadittu suunnitelma, joka julistaa, että uskonpuhdistus on ohi. ”Pyhä Henki” on muka yhdistämässä seurakunnan valtavaa herätystä varten, ennen kuin Jeesus palaa. Ekumeeninen hulluus leviää kuin virus. Harvoilla pastoreilla on aikaa kuunnella tarkkaan, mitä nykyinen paavi itse sanoo. Hän kannattaa yhteyttä kaikkien ja jokaisen kanssa, jotka liittyvät Roomaan. Juuri tätä on Jesuiitta-agenda, yhdistää kaikki ihmiset ja uskonnot Rooman auktoriteetin alaisiksi. Ja ensimmäistä kertaa historiassa roomalaiskatolisella kirkolla on jesuiitta-paavi! Kun ajattelet, että paavi antoi ensimmäisille jesuiitoille viisisataa vuotta sitten tehtäväksi mitä ikinä tarvitaan uskonpuhdistuksen lopettamiseksi ja sitten ajattele paavinvallan ja joidenkin protestanttien (kuten edesmennyt Tony Palmer) nykyisiä ponnistuksia uskonpuhdistuksen lopettamiseksi, niin se on vertahyytävä skenaario.

Ekumeenisessa kärrynpyörässä on monta puolaa, mutta kaikilla puolilla on yhteinen keskiö. Keskiö on Roomassa sijaitseva Vatikaani, jossa paavi istuu ”Pietarin” valtaistuimella. Sieltä käsin ”Jumalan valtakunta” perustetaan. Artikkelista otsikolla: ”Pope’s Mass: We’re not Christian Without the Church”, (Paavin messu: Emme ole kristillisiä ilman kirkkoa)”, joka raportoi paavi Fransiskuksesta puhumassa suurelle messuun kokoontuneelle ryhmälle, luemme:

Ilman kirkkoa ei ole sellaista asiaa kuin kristitty, eli yksin vaeltavaa kristittyä, koska Jeesus asetti itsensä kansansa matkalle: Tämä oli paavi Fransiskuksen pohdintaa messussa tänä aamuna Casa Santa Marta’ssa. Päivän ensimmäisestä lukemisesta alkaen paavi Franciscus sanoi, että julistaessaan Jeesusta apostolit eivät aloittaneet Hänestä, vaan ihmisten historiasta. Itse asiassa ”Jeesuksessa ei ole mitään järkeä ilman tätä historiaa”, koska Hän ”on tämän tarinan [loppu], jota kohti tämä tarina menee, jota kohti se vaeltaa.”¹ (hakasulut alkuperäisessä).

On selvää, että kun paavi Fransiskus puhuu eteensä kokoontuneelle ryhmälle johtaessaan messua, niin kun hän sanoo ”kirkko”, hän tarkoittaa katolista kirkkoa. Seuraava lainaus vahvistaa jokaiselle epäilevälle, että hän puhui roomalaiskatolisille ”uskovaisille”:

Katsoessaan eteenpäin kristitty on toivon mies, toivon nainen. Ja tässä kristitty seuraa Jumalan tietä ja uusii liiton Jumalan kanssa. Hän sanoo jatkuvasti Herralle: ”Kyllä, minä haluan käskyt, haluan sinun tahtoasi, seuraan sinua.” Hän on liiton ihminen ja me juhlimme liittoa joka päivä messussa: siten kristitty on ”eukaristian nainen, eukaristian mies”.²

Tai ajattele seuraavaa infoa, joka on saatavana katolisella sivustolla Catholicism.org:

”Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta” (extra ecclesiam nulla salus) on katolinen uskonoppi, jota Jeesus Kristus ja Hänen apostolinsa opettivat, Isät saarnasivat, paavit ja kirkolliskokoukset määrittelivät ja kirkon kaikkien aikakausien uskovaiset hartaasti uskoivat. Paavit määrittelivät sen näin:

• • ”On vain yksi uskovaisten yleinen kirkko, jonka ulkopuolella kukaan ei pelastu.” (Paavi Innocentius III, Fourth Lateran Council, 1215.)
  • ”Me julistamme, sanomme, määrittelemme ja lausumme, että pelastuksen kannalta on ehdottoman välttämätöntä jokaiselle ihmiselle olla Rooman paavin alamainen.” (Paavi Bonifacius VIII, Bula Unam Sanctam, 1302.)
  • ”Kaikkein pyhin Rooman Kirkko lujasti uskoo, tunnustaa ja saarnaa, ettei kukaan niistä, jotka ovat katolisen kirkon ulkopuolella, ei vain pakanat, vaan myös juutalaiset ja harhaoppiset ja skismaatikot, voi saada osaa ikuisessa elämässä, vaan että he menevät iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu paholaiselle ja hänen enkeleilleen, elleivät ennen kuolemaansa ole liittyneet Kirkkoon; ja että niin tärkeä on tämän seurakuntaruumiin yhteys, että vain ne, jotka pysyvät tämän yhteyden sisällä, voivat hyötyä Kirkon sakramenteista pelastukseksi ja vain he voivat saada ikuisen hyvityksen paastoistaan, almuistaan, muista kristillisen hurskauden töistään ja kristityn sotilaan velvollisuuksistaan. Ei yksikään, olkoot hänen almunsa vaikka kuinka suuret, ei yksikään, vaikka vuodattaisi verensä Kristuksen nimen tähden, voi pelastua, ellei pysy katolisen kirkon helmassa ja yhteydessä.” (Paavi Eugenius IV, Bulla Cantate Domino, 1441.)³

Kenellä on valtakunnan avaimet

Jos olet joskus kiertänyt pyhän Pietarin aukion Roomassa, niin tiedät, ennen kuin menet sisälle kirkkoon, että siellä on Pietarin patsas, kuvaamassa yhtä roomalaiskatolisen kirkon tärkeää pylvästä. Patsas esittää Pietaria, opetuslasta, jonka katolilaiset väittävät Jeesuksen valinneen ensimmäiseksi paaviksi. Väite on, että roomalaiskatolisuus on kristinuskon ainoa todellinen edustaja, koska sen uskonkäsitykset voidaan jäljittää Pietarin nimittämiseen Jeesuksen seuraajaksi. He sanovat, että Jeesus antoi hänelle ”valtakunnan avaimet”.

Jäljittääksemme tämän väitteen alkuperää meidän on mentävä Raamattuun ja tarkistettava pitääkö väite paikkansa. Se perustuu Raamatun jakeisiin, jotka löytyvät Matteuksen luvusta 16, kun Jeesus kysyi opetuslapsilta, kenenkä he sanoivat Hänen olevan?

Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” Niin he sanoivat: ”Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista”. Hän sanoi heille: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” Silloin hän varoitti vakavasti opetuslapsiaan kenellekään sanomasta, että hän on Kristus. Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös. (Matt. 16:13-21)

Vaikka roomalaiskatoliset uskovat innokkaasti, että Jeesus valitsi erään miehen seuraajakseen ja johtamaan kirkkoa, niin se ei ole, mitä Jeesus sanoi. Jeesus vastasi esittämäänsä kysymykseen, johon Pietari oli vastannut. Pietari sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Kallio, eli perustava usko, jolle kristinusko perustettaisiin, ei olisi ihmisen seuraamista. Perustus tarkoitti sen tietämistä, kuka Jeesus on ja mikä rooli Hänellä on historiassa. Tämä avain oli se avain taivaan valtakuntaan, ei avain valtakuntaan, jonka ihminen on perustanut maan päälle, vaikka se voisi olla Jeesuksen nimissä.

Roomalaiskatolisen dogman mukaan paavit kautta aikain ovat väittäneet, että vain Rooma voi jakaa pelastusta. Alusta lähtien, Filippuksen Kesareassa, Jeesus teki opetuslapsille ja Pietarille selväksi, ettei ketään ihmistä missään tapauksessa pidä seurata eikä antaa hänelle titteliä, joka osoittaisi hänen olevan Jeesuksen Kristuksen muoto lihassa.

Kun Jeesus kertoi opetuslapsille, mitä hänelle tapahtuisi ja että Hän kärsisi, kuolisi ja nousisi ylös, niin Pietari kieltäytyi uskomasta tätä tärkeää sanomaa, joka toteuttaa evankeliumin Raamatun mukaan: Raamattu sanoo: ”Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ’Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko’.” (Matt. 16:22)

Jeesus vastasi välittömästi Pietarin harhaoppiseen vaatimukseen sanomalla: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten” (Matt. 16:23).

Siinä on virhe, jota on siirretty kautta sukupolvien ja joka on vaikuttanut, ei vain roomalaiskatoliseen kirkkoon, vaan myös moniin protestanttisiin pastoreihin ja johtajiin, jotka tunnustavat uskovansa Jeesuksen evankeliumiin. Ihminen pääsee Jumalan ja ihmisen väliin. Ihmiset eivät ainoastaan käsitä väärin sitä, mitä Jeesus sanoi kalliosta, eli perustuksesta, jolle kristinusko pitäisi rakentaa, vaan he asettuvat Hyvän Paimenen asemaan ja väittävät, että heille ja ainoastaan heille, on annettu valtakunnan avainten haltijuus.

Valtakunta Nyt -evankelikaalit

Vaikka Rooma näyttää tietä rohkealla väitteellä, että Jumala valitsi Pietarin ja seuraavat paavit ottamaan tittelin ”Kristuksen sijainen” ja päättämään, mitä lampaiden pitäisi uskoa, tai olla uskomatta, niin muut ryhmät uskovat, että heidät on kutsuttu tuomaan, tai jopa valmistelemaan ja perustamaan Jumalan valtakunta tänne maan päälle ilman Kuninkaan läsnäoloa. Ottaen usein kannan, että Jeesus ei itse asiassa palaa fyysisesti hallitsemaan tuhannen vuoden ajan, nämä ryhmät näkevät itsensä Jumalan valitsemiksi olemaan inhimillisiä astioita tähän tarkoitukseen.

Tämän opetuksen yleisiä nimityksiä ovat: Valtakunta Nyt (Kingdom Now), Hallintateologia (Dominion Theology) ja Rekonstruktionismi (Reconstructionism). Ajatuksena on, että ennen kuin Kristus voi palata, maailma on tuotava yhteen yhteydessä ja täydellistämisessä ja tämän työn tekee kristillinen kirkko. Rick Warren’in päämäärätietoinen P.E.A.C.E.-suunnitelma, Jim Wallis’in sosiaalisen evankeliumin agenda ja Tony Campolo’n tai Brian McLaren’in esiintuleva kirkko (Emerging Church) ovat joitakin väylistä, joiden kautta tätä propagoidaan. Pohjimmiltaan tavoitteena on poistaa kaikki maailman ongelmat (esim. sairaudet, köyhyys, terrorismi ja saastuminen) ja siten luomme utopian ”taivaasta maan päällä”.

Vaikka tällaisen maailman luominen kuulostaa erittäin hyvältä, niin Raamatun mukaan se ei tule onnistumaan. Monet Raamatun kohdat sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa, kuvaavat hyvin erilaista skenaariota, kuten esim. seuraava:

Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. (Matt. 24:9-14)

Seuraava luettelo eräistä Valtakunta Nyt -teologian virheellisistä opetuksista valaisee sitä, kuinka vaarallinen tämä uskomusjärjestelmä on, mutta silti se on tänä päivänä valtavasti levinnyt seurakuntaan:

• Profeetalliset Raamatun kohdat kielletään, tai niiden sanotaan toteutuneen vuonna 70 jKr. (kuten myös preterismi uskoo).
• Seurakunta on uusi Israel (korvausteologia).
• Harmageddon on jatkuva taistelu valon ja pimeyden voimien välillä.
• Antikristus on henki, ei todellinen henkilö.
• Me olemme jo Ahdistuksen ajassa, mutta samalla olemme tuhatvuotisessa valtakunnassa. Ei se sen kummempaa! Toinen tai toinen.
• Sen sijaan, että seuraisivat perinteisiä Raamatun profetioita, he seuraavat ”uusia ilmoituksia”.
• Nykyajan profeettoja on toteltava, eikä heitä saa tuomita epätarkkuudesta.
• He haluavat palauttaa maan eedeniläisen luonteen, vaikka synti alkoi Eedenistä.⁴

Tämä liike on temmannut mukaansa planeetan ja niitä, jotka eivät suostu liittymään siihen, pidetään ”kolonialisteina”, ”sotaisina fundamentalisteina” ja ”ahdasmielisinä jauholakkeina”, jotka eivät halua tarttua ”uuteen aaltoon” ja lähteä mukaan mahtavaan herätykseen, joka on siirtämässä maailman kohti yhteyttä ja rauhaa. Monilla tämän liikkeen johtajista ei ole mitään ongelmaa liittyä Rooman paaviin ja maanpäällisiin valtakuntasuunnitelmiin, joita hänellä on liittyä yhteen muiden uskontojen, mukaan lukien islamin, kanssa.

Vaikka jotkut arvostelukykyiset kristityt näkevät, kuinka tällä suuntauksella on rooli Raamatun profetian valossa, niin valtavan suuri osa kristittyjä ei sitä näe. Nämä ovat niitä, jotka lukevat kirjoja kirjoittajilta, jotka edistävät esiintulevan kirkon (eli ”progressiivisen kristinuskon”) ajatuksia postmodernille sukupolvelle, joka hylkää Raamatun opetukset ja hyväksyy Jumalan valtakunnan perustamisen maan päälle nyt heti. He ovat valmiita liittymään yhteen muiden uskontojen kanssa uudelleen määrittelemällä kristinuskon ”lavean tien” (broad-way) hengellisyydeksi, jossa kaikki pelastuvat ja ovat osa Jumalan valtakuntaa. He eivät enää usko iankaikkisuuteen johtavaan ”kaitaan tiehen”. Jumalan valtakunta on kaikille uskonnoille, he sanovat (jopa niille, jotka eivät usko mihinkään). Yhteys, rauha, kytkeytyneisyys (connectedness) ja ykseys on kaikki, millä on merkitystä, samalla kun raamatullinen oppi pannaan syrjään merkityksettömänä käsillä olevalle ”uudelle uskonpuhdistukselle”. On selvää, että tällainen näkemys jättää hyvin vähän tilaa Ristille ja Raamatun evankeliumille ja sellaisia kirjoituksia kuin tämä, ei oteta huomioon:

Ja hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi häneltä: ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra, avaa meille’, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette’. (Luuk. 13:22-25)

Valitettavasti, vaikka voi olla monia pastoreita, kuten Rick Warren, jotka vielä pitävät kiinni henkilökohtaisesta uskosta Jeesukseen Kristukseen pelastajanaan, tulee aika, jolloin heidän nyt valitsemansa tie voi tulla heille kalliiksi. Toivon, että nämä johtajat heräävät näkemään, mitä tekevät, ennen kuin se on liian myöhäistä. Äläkä unohda niitä lukemattomia ihmisiä, jotka seuraavat näitä paimenia ja jotka eivät koskaan voi omaksua pelastavaa tietoa Jeesuksesta Kristuksesta, koska totuudet pidätetään heiltä ”rauhan” ja ”yhteyden” vuoksi.

On myös surullista tietää, että suuri joukko ”kristillisiä” johtajia ei enää usko (tai ei ole koskaan uskonut) ristiin synnin sovituksena, vaan säilyttävät uskonsa, että sellainen käsite on sekä muinaisaikainen että barbaarinen. He pitävät kiinni näkemyksestä, että kristinusko täytyy uudelleen määritellä ajallemme. Brian McLaren, joka vuonna 2015 edusti ”kristinuskoa” Utahissa pidetyssä maailman uskontojen parlamentissa, pitää kiinni juuri tällaisesta näkemyksestä. Yhdessä haastattelussa hän sanoi, että ajatus siitä, että Jumala lähettää poikansa väkivaltaiseen kuolemaan, on ”väärää mainostamista Jumalalle” ja samoin perustein hylkäsi myös opin helvetistä.⁵

Lisäksi McLaren’illa on ollut merkittävä rooli Valtakunta Nyt -teologian edistämisessä, kuten voidaan nähdä hänen kirjassaan The Secret Message of Jesus: Uncovering the Truth That Could Change Everything (Jeesuksen salainen sanoma: Kaiken muuttavan totuuden paljastaminen). McLaren, jonka Time-lehti listasi kerran yhdeksi 25 vaikutusvaltaisimmasta henkilöstä evankelikaalisessa kristikunnassa, on pyrkinyt päivittämään kristillisen uskon tehdäkseen sen relevantiksi ajallemme. Hän esittää kirjansa alussa useita kysymyksiä, jotka antavat ymmärtää, että seurakunta on esittänyt väärin Jeesuksen ydinsanoman ja edistää ajatusta siitä, että kristittyjen on oltava rehellisiä itselleen, vaikka se merkitsisi heidän uskonsa muuttamista. Tässä kirjassa hän esittää seuraavan lausunnon:

Valitettavasti kristinusko on vuosisatoja kerrallaan liian monessa paikassa laskettavaksi, vähätellyt, tulkinnut väärin tai kokonaan unohtanut Jeesuksen salaisen sanoman. Sen sijaan, että koskisi maan päälle tulevaa Jumalan valtakuntaa, kristinusko on liian usein syventynyt hylkäämään ja pakenemaan maata ja menemään taivaaseen. … Olemme pettäneet sanoman, että Jumalan valtakunta on saatavana kaikille, alkaen vähimmistä ja viimeisistä ja kadotetuista – ja olemme sen sijaan uskoneet ja opettaneet, että Jumalan valtakunta on saatavana eliitille, alkaen moitteettomista ja puhtaista ja voimakkaista.⁶

McLaren’in kirjassa vuodelta 2016, otsikolla The Great Spiritual Migration: How the World’s Largest Religion is Seeking a Better Way to be Christian (Suuri hengellinen muuttoliike: Kuinka maailman suurin uskonto etsii parempaa tapaa olla kristitty), hän kuvaa tätä kaikki käsittävää ”Jumalan valtakuntaa”, joka sisältää ”moniuskoiset (so. kaikkien uskontojen) yhteistoiminnot”. Hän toteaa:

Tällainen yhteistyö johtaa uuteen ymmärrykseen siitä, mitä evankeliointi tarkoittaa. Minulle opetettiin, että se tarkoitti ihmisten käännyttämistä yhteen tosi uskontoon, nimittäin omaani [kristinusko]. Nyt uskon, että evankeliointi tarkoittaa ihmisten kutsumista sydämestä sydämeen yhteyteen ja yhteistyöhön Jumalan ja lähimmäisten kanssa suuressa maan parantamisen, rakastetun yhteisön rakentamisen, Jumalan valtakunnan ensin etsimisen ja Jumalan oikeudenmukaisuuden etsimisen kanssa kaikille. Kunkin perinteen jäsenet tuovat pöytään ainutlaatuiset lahjansa, valmiina jakamaan ja vastaanottamaan, oppimaan ja opettamaan, antamaan ja ottamaan anteliaisuuden ja haavoittuvuuden hengessä. Ei naapuriani eikä myöskään minua velvoiteta eikä odoteta käännyttämään. … Kun toimimme yhdessä yhteisen hyvän puolesta, muutumme kaikki. Ne, jotka eivät ole kokeneet tällaista muuttavaa yhteistyötä, eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä heiltä puuttuu. … Moniuskoisten toimintojen kautta olen tullut näkemään, kuinka kieli, jota Paavali käytti yhdestä ruumiista, jossa on monia jäsentä (1. Kor. 12, Room. 12: 4–5), soveltuu, ei vain erilaisiin lahjoihin yksittäisten kristittyjen keskuudessa, vaan myös erilaisiin lahjoihin uskontojen keskuudessa.⁷ (korostus lisätty).

Vaikka monet evankelikaalit ovat nyt työntäneet Brian McLareni’n evankelisen kristinuskon sivustakatsojaksi, toiset ovat jatkaneet hänen sanomansa välittämistä, joskus hienovaraisemmilla tavoilla. Mutta kuten Raamattu sanoo: ei mitään uutta auringon alla. Saatanan juonet ovat koko ajan käynnissä. Hänen päämääränsä on tuhota Ristin sanoma ja vaikka hän ei voi koskaan todella tuhota sitä, hän voi saada lukemattoman määrän sieluja hylkäämään sen tarjoamalla heille korvikkeita. Mutta me tiedämme, ettei ole olemassa mitään korviketta sille täytetylle työlle, jonka Jeesus Kristus, ihmiskunnan ainoa Vapahtaja, suoritti ristillä.

Mitä tämä meille kertoo?

On yleinen klisee: jos se kaakattaa kuin ankka, kävelee kuin ankka ja sillä on höyhenet kuin ankalla – niin se on ankka! Tässä artikkelissa olemme kosketelleet kolmea eri aluetta koskien Jumalan valtakunnan perustamista maan päälle ilman kuningasta nyt. Onko tämä sitä, mitä Jeesus tarkoitti, vai johtavatko meitä harhaan ihmiset, jotka noudattavat omia kuvitelmiaan, tai mikä vielä pahempaa: Saatanan innoitusta?

Vaikka ajatus siitä, että ihmisjohtajat perustavat Jumalan valtakunnan tänne maan päälle, on ollut olemassa jo vuosisatoja, meidän tulisi kiinnittää erityistä huomiota, kun nykytapahtumat paljastavat, että vaikka maailma tulee yhä pahemmaksi, niin meille sanotaan, että se tulee yhä paremmaksi. Kun väärät uskonnot tulevat osaksi valtakuntaa, niin selvästikään se ei ole Jumalan valtakunta, vaan ennemmin valtakunta, joka kuuluu tämän maailman jumalalle. Jeesus teki sen hyvin selväksi, että valtakuntia on kaksi – yksi Jumalan ja toinen tämän maailman – kun hän vähän ennen ristiinnaulitsemistaan sanoi Pontius Pilatukselle: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta” (Joh. 18:36). Myös samassa keskustelussa Jeesus sanoi Pilatukselle: ”Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.” Kysy itseltäsi, kuuletko Hyvän Paimenen äänen, vai onko se tämän maailman jumalan ääni, joka johtaa valtakuntaa, joka ei ole Jumalasta?

Viitteet:

1. Pope Francis, “Pope’s Mass: We’re not Christian without the Church” (Rome Reports TV News Agency, May 5, 2015).
2. Ibid.
3. “Outside the Church There is No Salvation” (Catholicism.org, “an online journal edited by the Slaves of the Immaculate Heart of Mary,” St. Benedict Center, NH, ).
4. Taken from“Kingdom-Now Theology” (Lighthouse Trails blog, March 6, 2007, ).
5. Interview by Leif Hansen (The Bleeding Purple Podcast) with Brian McLaren, January 8th, 2006); Part 1; Part II ).
6. Brian McLaren, The Secret Message of Jesus(Nashville, TN: Thomas Nelson, 2006), pp. 78-79.
7. Brian McLaren, The Great Spiritual Migration(New York, NY: Convergent Books, an imprint of the Crown Publishing Group, a division of Penguin Random House LLC, 2016), Kindle location 2768.

Roger Oakland is the author of several Lighthouse Trails books, booklets, and lecture DVDs. He is the founder and director of Understand the Times, International and the Bryce Homes for Widows and Children.

 

Read Full Post »

Raamatunkäännöksistä

Tämän artikkelin johdantona muistutettakoon, että Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko (STLK) on julkaissut loppuvuodesta 2017 uuden raamatunkäännöksen. ”Käännös lähtee siitä, että Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima Jumalan sana. Tämä periaate on ohjannut käännösprosessin jokaista vaihetta.” Käännös tuo entistä selvemmin esille läpi koko Vanhan testamentin esiintyviä Messias-ennustuksia.

Lue lisää:

• Uusi raamatunkäännös johdattaa Kristus-profetioihin (Tapio Puolimatka)
• STLK:n julkaiseman raamatunkäännöksen käännösperiaatteet

---

KJV:n puolustajien reaktio
The Response of King James Defenders
By David Reagan, suom. SK

(Tämä on viimeinen kappale artikkelista The Bibles of the Reformation, Uskonpuhdistuksen Raamatut, julkaistu Lamplighter-lehden marras- joulukuun 2017 numerossa)

Kuten näet, vuodesta 1950 on ollut uusien käännöksien tulva ja edellä esitelty luettelo ei vielä sisällä mukaelmia, jotka vaihtelevat konservatiivisista (The Living Bible) liberaaleihin (The Message). En myöskään ole maininnut hyvin liberaaleja käännöksiä. Kun ajattelet kaikkien näiden käännösten äkillistä ilmestymistä, niin ei voi olla epäilystä siitä, että ihmiset etsivät Raamattuja, joita he voivat helposti ymmärtää.

Kaikki nämä uudet Raamatut ovat saaneet KJV:n (King James Version) käyttäjät kaivautumaan puolustusasemiin. He tervehtivät jokaista uutta käännöstä ivalla ja rankalla kritiikillä. Usein heidän hyökkäyksissään mopo karkaa käsistä, kun he nimeävät uudet käännökset ”Saatanan inspiroimiksi”. Jotkut jopa väittävät jopa, että KJV on pyhä, virheetön käännös ja siksi ainoa ”täydellinen” käännös, joka vielä on olemassa.³¹ Jokainen englantilaisen Raamatun historian tutkimus, kuten edellä esittämäni, tekee väitteen KJV:n täydellisyydestä naurunaiheeksi.

Vastuullisemmat kriitikot yleensä viittaavat sellaiseen, jota kutsuvat modernien käännösten aiheuttamaksi Uuden Testamentin ”eroosioksi”. He perustelevat, että Erasmuksen (1466–1536) kokoama kreikankielinen teksti vuonna 1516 julkaistuun Uuteen Testamenttiin, on ainoa oikea pohja UT:n kääntämiselle ja he osoittavat, että se oli se, jota käytettiin KJV-käännöksessä. Tämä teksti tuli tunnetuksi nimellä Textus Receptus.

Sitten he hyökkäävät moderneja käännöksiä vastaan, että ne hylkäävät Textus Receptus’in ja luottavat kreikkalaiseen tekstiin, jonka B. F. Westcott ja F. J. A. Hort kokosivat ja julkaisivat vuonna 1881. He perustelevat, että vaikka Westcott & Hort -versio perustuu paljon aikaisempiin käsikirjoituksiin kuin Erasmuksen käyttämät, niin nuo käsikirjoitukset ovat epäluotettavia, koska ovat ”katolisia käsikirjoituksia”. Tämä syytös perustuu siihen tosiasiaan, että yksi näistä käsikirjoituksista löytyi katolisesta luostarista Siinain erämaassa ja toinen Vatikaanista Roomassa.

Nämä hyökkäykset Westcott & Hort -tekstiä vastaan ovat todella perättömiä, sillä vaikka Westcott & Hort -teksti oli ”vakio” vertailuteksti muutaman sukupolven ajan, sitä ei enää pidetä sellaisena, eikä se ole palvellut UT:n tekstinä millekään modernille käännökselle. Tämän päivän vakioteksti on Nestle & Aland -teksti (1. laitos 1898; 27. laitos 1993).

Totuus on, ettei mikään kreikkalaisista teksteistä ole täydellinen. Ne edustavat osien yhteen liimaamista vanhimmista käsikirjoituksista. Erasmus teki parhaansa, mutta sen jälkeen, kun hän laati kokoelmansa, on löydetty tuhansia käsikirjoituksia ja monet niistä ovat paljon vanhempia, kuin mikään niistä, joilla hänen oli pärjättävä. Sitä paitsi yhdelläkään kokoonpanoissa olevista eroista ei ole mitään vaikutusta UT:n perusoppeihin ja totuuksiin.

KJV:n puolustajien tulisi muistaa, että uusien konservatiivisten käännösten päämäärä on kaksipuolinen: suurempi tarkkuus ja helpommin ymmärrettävä kieli. Mitä väärää näissä tavoitteissa on? Eräs henkilö tiivistää sen näin:³²

Meidän täytyy muistaa, että protestanttisen uskonpuhdistuksen päätarkoitus oli saada Raamattu vapaaksi kahleista, joilla se oli sidottu muinaiseen kieleen, jota harvat ymmärsivät ja siirtää se tämän päivän modernille, puhutulle keskustelukielelle. William Tyndale taisteli ja kuoli oikeuden puolesta painaa Raamattu oman aikansa tavalliselle, puhutulle, modernille englanninkielelle …

Otammeko me nyt takapakkia ja pyrimme sitomaan Jumalan Sanan taas kerran yksinomaan muinaisiin käännöksiin?

Kiitokset KJV:lle

Olemme kaikki kiitollisuudenvelassa uskonpuhdistuksen johtajille, jotka olivat päättäneet saada Raamatun kansan käsiin ja sellaisena käännöksenä, että sitä voi helposti lukea ja ymmärtää.

Olemme myös suuressa velassa Kuningas Jaakon (King James) käännökselle ja vaikutukselle, joka sillä on ollut sekä seurakuntaan, että länsimaiseen sivistykseen. Omana aikanaan se oli suurenmoinen Raamattu. Se on palvellut englantia puhuvia kansoja hyvin useita vuosisatoja ollessaan vallitseva käännös (vv. 1700–1950).

On tullut aika saattaa se lepoon kunnialla ja arvokkaasti ja sydämellisin kiitoksin. Se on antanut kielellemme lähtemättömän leiman. Se on innoittanut montaa sukupolvea. Mikä tärkeintä, se on avannut oven Jumalan tykö miljoonille vapauttaen heidät hengellisestä pimeydestä Jeesuksen Kristuksen kirkkauden valoon.

Note: The references for this article can be found with the copy that is posted on our website at lamblion.com. Just go to the site and type into the site’s search engine: King James Version.

---

Suomentajan kommentti: Englanninkielisessä maailmassa KJV-käännöksen palvominen on mennyt lähes harhaopiksi. David Reagan tuo esiin tervettä ajattelua. Aasin mielestä KJV ei voi olla enää paras käännös jo siksi, että se perustuu hyvään, mutta vanhentuneeseen, Textus Receptus -alkutekstiin. Useimmat asiantuntijat pitävät parhaana NASB-käännöstä (New American Standard Bible). Nykyisin jokseenkin kaikki uudemmat käännökset perustuvat Nestle & Aland -alkutekstiin. Aasi uskoo, että se on vielä parempi kuin Textus Receptus. Jos näin ei olisi, niin Jumala ei olisi kaikkivaltias ja menettäisi kunniansa, kun ei ole valvonut sanaansa, vaikka on luvannut (Jer. 1:12). Voimme turvallisin mielin luottaa, että meillä on virheetön alkukielinen Raamattu, josta on tehty enemmän tai vähemmän vajavaisia käännöksiä – ja valitettavasti myös väännöksiä.

Venäläinen matemaattinen nero Ivan Panin teki elämäntyönään kreikankielisen ”numeerisen UT:n” ja havaitsi, että silloinen Westcott & Hort -versio (joka on N&A:n pohjana) parhaiten toteutti Raamatun seitsenlukujärjestelmiä. Paninin UT on netistä ladattavissa myös englanniksi käännettynä (Numeric English New Testament). Lue artikkeli Raamatun numerologian tarkastelua.

Read Full Post »

Uskonpuhdistuksen hylkääminen

The Abandonment of the Reformation
By Mike Gendron, suom. SK

Kun juhlimme uskonpuhdistuksen 500. vuosipäivää, on hyvin huolestuttavaa, että monet kristityt ovat hylkäämässä oleelliset evankeliumin totuudet, joita puolustamaan uskonpuhdistajat antoivat elämänsä.

Toiset kristityt uskovat, että uskonpuhdistus oli kallis virhe, koska se jakoi kirkon. He pyrkivät nyt peruuttamaan uskonpuhdistuksen ja yhdistymään jälleen roomalaiskatoliseen kirkkoon.

Mistä johtuu tämä erottamisen puute? Miksi kerran mustavalkoiset opilliset erot ovat nyt käymässä harmaiksi? Kuinka voivat ne, jotka totuus on pyhittänyt, haluta yhteyttä luopiokirkon kanssa? Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät tiedä, kuinka poissulkeva aito evankeliumi on? Vai eivätkö he vain tiedä, kuinka väärä ja kuolettava Rooman evankeliumi on?

Uskonpuhdistajat lähtivät roomalaiskatolisesta kirkosta ensisijaisesti kahden tärkeän Raamatun opin perusteella: 1) Raamatun ylin auktoriteetti ja 2) vanhurskautus yksin uskon kautta yksin Kristukseen.

Uskonpuhdistajat väittivät rohkeasti, että Raamatun auktoriteetti on katolisen kirkon opetusten ja perinteiden yläpuolella. He myös vaativat evankeliumin puhtautta, jonka avulla katuvat syntiset voivat tulla oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa yksin armosta yksin uskon kautta.

Sanan ”yksin” tärkeys

Jeesuksen Kristuksen kirkas evankeliumi oli ollut piilotettuna katolisen kirkon uskonnollisten perinteiden alle yli 1000 vuotta. Rooma oli kauan opettanut, että syntiset pelastuvat armosta ynnä ansioista, uskon kautta Kristukseen ja muihin välittäjiin ynnä tekoihin, Raamatun ynnä perinteen mukaan, Jumalan ynnä Marian kunniaksi.

Uskonpuhdistajat hylkäsivät katolisuuden väärän ja kuolettavan evankeliumin julistamalla pelastusta yksin armosta, yksin uskon kautta yksin Kristukseen yksin Raamatun mukaan ja kaikki yksin Jumalan kunniaksi.

Samoin apostoli Paavali 2000 vuotta sitten ajoi paalun maahan suojelemaan evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Käyttäen uransa ankarinta ja jyrkintä kieltä, hän kirjoittaa: ”… on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu!” (Gal. 1:7-8).

On selvää, että roomalaiskatolinen kirkko kuuluu tämän jumalallisen tuomion alaisuuteen. Se on vääristänyt evankeliumin asettamalla lisävaatimuksia pelastukselle, kuten: sakramentit, hyvät teot, lain pitäminen, kiirastuli ja aneet.

Kipinä joka käynnisti uskonpuhdistuksen

Kun Martti Luther ei voinut enää kestää, että Jumalan anteeksiantamusta käsiteltiin niin alentavasti, hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Kirkolla oli näytteillä yli 1900 pyhäinjäännöstä, kuten pyhimysten ihoa, hiuksia, sormenkynsiä ja jopa päitä. Katolisille myönnettiin aneita heidän syntiensä anteeksisaamiseksi, jos he katselivat pyhäinjäännöksiä ja ripittäytyivät papille.

Lutherin ensimmäinen protesti paljasti paavin iljettävän käytännön myydä pelastusta kiirastulesta aneiden hinnalla. Anekaupan kautta jumalallista anteeksiantamusta myytiin kuin mitä tahansa tavaraa torilla. Johtuen tällaisesta laajalle levinneestä korruptiosta ja harhaopista katolisessa kirkossa vanhurskautuksen opista tuli uskonpuhdistuksen määrittävä oppi.

Vanhurskautuksen oppia on sanottu saranoiksi, joiden varassa taivaan ovi avautuu ja sulkeutuu. Ne, jotka ovat väärässä koskien vanhurskautusta, joutuvat väärään ja kuolettavaan evankeliumiin.

Katolinen kirkko ei vain ymmärtänyt vanhurskautusta väärin, vaan tuomitsi jokaisen, joka omaksui Raamatun opin vanhurskautuksesta uskon kautta Kristuksen hyväksi luetun laillisen vanhurskauden perusteella. Sen sijaan Rooma opetti annettua moraalista vanhurskautta, joka käynnistettiin vesikasteella, menetettiin kuolemansynnillä ja saatiin takaisin sakramenttien kautta, kunnes täydellinen vanhurskaus voitaisiin saavuttaa.

Rooman oppi vanhurskautuksesta oli täysin Raamatun opin vastainen. Toinen oli Jumalan ilmoittama, toinen ihmisten keksimä; toinen oli armosta, toinen ansiosta; toinen perustui Kristuksen täytettyyn ja riittävään työhön, toinen syntisen ihmisen vajavaisiin tekoihin. Uskonpuhdistajat luottivat, että Jumalan Sanan totuus paljastaa laittomien ihmisten harhan, aivan kuten valo karkottaa pimeyden pahat teot.

Miksi uskonpuhdistus hylätään nyt?

Vuodesta 1965 Vatikaani on toteuttanut hyvin määriteltyä strategiaa uskonpuhdistuksen peruuttamiseksi ekumeniaa koskevan määräyksensä kautta. He ovat hyvällä menestyksellä suostutelleet evankelikaaliset johtajat allekirjoittamaan lukuisia yhteyssopimuksia katolisten kanssa, jotka julistavat, että kaikki kristikunnan haarat jakavat yhteisen uskon evankeliumiin. Ei ole tarpeen sanoa, että se on sen evankeliumin traaginen kavaltaminen, jota puolustaessaan monet uskonpuhdistajat kuolivat.

Vielä traagisempi on se tosiasia, että evankelikaalit ovat niitä, jotka tinkivät Jumalan Sanan totuudesta, samalla kun katolinen kirkko edelleen pysyy tiukasti ”erehtymättömissä” opeissaan, jotka pettävät kansan, jolla on vähän tai ei lainkaan erottamiskykyä.

Tietämättömyys Raamatusta ja erottamiskyvyn puute luovat hedelmällistä maaperää petokselle ja luopumukselle. On paljon evakelikaalisia seurakuntia, jotka eivät enää uskollisesti opeta Jumalan koko neuvoa jae jakeelta.

Kun kristittyjä ei ravita vakaalla Sanan ruokavaliolla, he eivät saa totuutta ja siitä tietämättöminä eivät osaa erottaa totuutta harhasta. Ne, joilta puuttuu erottamiskyky, hyppäävät ensimmäisinä ekumenian rattaille ja hylkäävät opit, jotka erottavat uskovat epäuskoisista.

Ajattele vain Teksasin Irving Bible Church’in pastori Andy McQuitty’n sanoja: ”Repeämä, joka tapahtui katolisten ja protestanttien välillä 500 vuotta sitten, on ’teologinen mitättömyys’. Meillä on runsaasti aikaa taivaassa selvittää, kuka oli oikeassa koskien kiirastulta ja Mariaa” (The Chatter, May 2005).

Tämä ei ole mikään yksittäinen kavallustapaus. Kun Life Way Research haastatteli 1000 johtavaa evankelikaalista pastoria, niin paljastui, että melkein kaksi kolmannesta heistä piti paavi Fransiskusta veljenään Kristuksessa. Yli kolmannes sanoi, että he arvostavat paavin näkemystä teologiasta ja että hän on parantanut heidän käsitystään katolisesta kirkosta.

Tämä uskonpuhdistuksen teologian hylkääminen on säälittävää, kun sovittelijat asetetaan vastakkain Lutherin syvällisen näkemyksen kanssa paaviudesta. Hän julisti rohkeasti: ”Paavi on Antikristus, joka on korottanut itsensä Kristuksen yläpuolelle ja asettunut Kristusta vastaan, koska hän ei salli kristittyjen pelastua ilman hänen valtaansa … valehdella, tappaa ja tuhota ruumis ja sielu, siitä hänen paavillinen hallituksensa todella koostuu” (Article IV, The Smalcald Articles).

Vatikaanin strategia peruuttaa uskonpuhdistus

Katolinen kirkko ei enää kutsu protestantteja ”harhaoppisiksi”, koska se yrittää peruuttaa uskonpuhdistuksen. Sen sijaan meistä puhutaan nyt ”eronneina veljinä” meidän viettelemiseksi tulemaan takaisin kotiin Roomaan pelastuksen ”täyteydeksi”.

Heidän strategiansa on suostutella hyvin näkyviä evankelikaaleja edistämään katolisuutta kristinuskon aitona ilmauksena. Toinen osa heidän strategiaansa on lumota ihmiset katolisella mystiikalla, kontemplatiivisella hengellisyydellä ja postmodernismilla.

Postmoderni kulttuurimme edistää moniarvoisuutta, moraalista relativismia (suhteellisuutta) ja suvaitsevaisuutta samalla hyljäten ehdottoman auktoriteetin ja objektiivisen totuuden. Tämä tukee Rooman strategiaa yhdistää kaikki tunnustavat kristityt paavinvallan alle.

Mitä meidän tulee tehdä?

Meidän täytyy pysyä Jumalan Sanan totuuden pyhittäminä (Joh. 17:17). Jumala on kutsunut kansansa ulos pimeyden valtakunnasta Poikansa kirkkauden valoon. Meidän on vastustettava kaikkia liikkeitä, jotka pyrkivät yhdistymään epäuskoisiin hengellisissä riennoissa (2. Kor. 6:14-18).

Meillä ei voi olla mitään yhteyttä katolisten kanssa, koska olemme eri mieltä evankeliumin olennaisissa kysymyksissä, kuinka ihminen uudestisyntyy, kuinka hänet vanhurskautetaan, kuinka hänet puhdistetaan synnistä ja kuka välittää ihmisen ja Jumalan välillä.

Olemme eri mieltä, mitä tulee Jeesuksen Kristuksen kyvystä vaikuttaa, Hänen riittävyydestään ja välttämättömyydestään. Jokaisen uudestisyntyneen kristityn on tarpeen liittyä Herran armeijaan taistelemaan hyvää uskon taistelua (1. Tim. 6:12).

Meidän täytyy kasvattaa intohimoamme ja rakkauttamme totuuteen ja kilvoitella vakavasti uskon puolesta luopumuksen tuulia vastaan. Meidän täytyy puolustaa Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkautta, kunniaa ja nimeä ja varjella evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Lopuksi meidän on oltava uskollisia lähetyskäskylle ja evankelioitava monia uskonnollisen petoksen uhreja!

---

Kirjoittaja Mike Gendron oli harras katolinen 34 vuotta ja ”yhden tosi kirkon” vahva puolustaja, ennen kuin kehitti omakohtaisen suhteen Jeesukseen vuonna 1981.

Hän jätti katolisen kirkon vuonna 1985 ja menestyvän uran liikkeenjohdossa vuonna 1988 opiskellakseen Dallas’in teologisessa seminaarissa. Neljä vuotta myöhemmin hän perusti Proclaiming the Gospel Ministries’in ensisijaisena päämääränä katolisten saavuttaminen evankeliumilla.

Voit päästä hänen postituslistalleen ja löydät täydellisen luettelon hänen kirjoistaan ja videoistaan hänen palvelutyönsä sivustolla: www.pro-gospel.org

Read Full Post »

Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 2

COMPETING NEW WORLD ORDERS – Part 2
By Jackie Alnor 6.2.2017, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 1.

Kirkko valtion yläpuolelle

Presidentti Trump on amerikkalainen patriootti. Hänen iskulauseensa ”Tehdään Amerikka jälleen suureksi” saa globalistit kavahtamaan. Hänen ohjelmansa asettaa Amerikka ensimmäiseksi raivostuttaa sosialisteja poliittisessa vasemmistossa. Milloinkaan Amerikan historiassa ei ole ollut näin järjetöntä ylipäällikön vastustusta. Uusi Maailmanjärjestys (UMJ) ja sen liittolaiset vihaavat Donald Trump’ia ja ovat käyttäneet miljoonia hänen vihollistensa rahoittamiseen luomaan kaaosta kaduilla. UMJ on valmis menemään vaikka miten pitkälle saadakseen Trump’in pois pelistä.

Presidentti on hyvin tietoinen YK:n globalistisesta agendasta ja vastustaa Amerikan, Israelin ja länsimaiden vastaisia vasemmistolaisia salaliittoja. Ne, jotka UMJ on ohjelmoinut, vastustavat Trump’in pyrkimyksiä suojella tämän maan itsenäisyyttä, kulttuuria ja rajoja. Hän ei ole heidän valvonnassaan, kuten hänen edeltäjänsä olivat.

Se, mitä Trump ei tajua, on, että hän on asettunut kilpailemaan yhden maailman agendan kanssa. Eräs laulu 80-luvulta sanoo sen näin: ”Jokainen haluaa hallita maailmaa.”

Raamatun profetia ennustaa, että nousee globaali uskonnollinen systeemi, joka ratsastaa poliittisella maailmanhallituksella (Ilm. 17). Häntä personoi hengellinen huora nimeltä ”Porttojen Äiti”. Hän tekee yhteistyötä antikristuksen kanssa, joka kääntyy häntä vastaan ja ”polttaa hänet tulessa” (jae 16), Nämä kaksi kilpailevaa maailmansysteemiä ovat nyt kehittymässä ja lopulta tulevat yhdistymään. Tuo aika on nyt hyvin lähellä.

Tarkastelkaamme eri ”kristillisten” instituutioiden, joilla on globaalit haaveet ja jotka näkevät Trump’in omana ritarinaan kiiltävässä haarniskassa, visioimia päämääriä.

Roomalaiskatolisen kirkon kohtalo

Vanhin ryhmä, joka laitosti kristinuskon keinoksi valvoa ihmisiä, on tietysti roomalaiskatolinen kirkko (RKK). On hyvin dokumentoitu, että tämä megaliitti sai alkunsa, kun keisari Konstantinus neljännellä vuosisadalla julisti kristinuskon valtionuskonnoksi. Rooman piispa siksi päätteli olevansa ylempi kuin piispat muissa muinaisissa kaupungeissa. Hän otti keisarin arvonimen Pontifex Maximus (Rooman keisareilta otettu arvonimi, joka tarkoittaa ”suurin sillan rakentaja”) ja julisti itsensä maan kuninkaiden hengelliseksi johtajaksi. Kaikkien piispojen oli oltava alamaisia yhdelle kasan päällä, joka tunnettiin paavina eli ”Kristuksen Sijaisena” (Vicar of Christ). Myöhemmin, kun ihmisten perinteet kehittyivät, päätettiin, että hän on erehtymätön ja ainoa Kristuksen edustaja maan päällä.

Alusta saakka RKK:lla oli globaaleja haaveita. Euroopan, joka silloin tunnettiin ”Pyhänä Rooman Valtakuntana”, maalliset hallitsijat eivät voineet hallita ilman paavin siunausta (ajattele vain kuningas Henry VIII:n tarinaa). Arvovaltansa lisäämiseksi he alkoivat sovittaa paikallisia pakanallisia juhlia ja komeutta lisäten niihin ”kristillisiä” merkityksiä tekemään ne omikseen. Tämä tietysti johti kaikkien niiden kristittyjen vainoon, jotka eivät halunneet tunnustaa paavien valtaa. He myös kantoivat miekkaa (ja kidutusvälineitä) kuten Konstantinuksen näyssä rististä, ”Tässä merkissä voitat”, mikä oikeutti vuosisatoja kestäneet ristiretket ja inkvisition.

Protestanttinen uskonpuhdistus 16. vuosisadalla löi hampaat suusta Rooman pedolta sallien kilpailevien kristillisten laitosten nousta ensin Englannissa, sitten Saksassa ja muualla. Ja niin kilpailu maallikoiden uskollisuudesta ja anneista levisi muidenkin keskuudessa, jotka käyttävät papinkaapua ja piispanhiippaa nokkimisjärjestyksensä osoitukseksi.

Tämän päivän RKK on riisuttu vallastaan kuninkaisiin, vaikka jos saisi tilaisuuden, se ottaisi sen kaiken takaisin.

Harvat tiedostavat, että RKK:lla on eskatologia, lopunaikojen odotus. He eivät saaneet näkyänsä tulevista tapahtumista Raamatusta, vaan ”pyhimyksiltä”, mystikoilta ja ilmestyksistä vuosisatojen saatossa. Magisteriumin ratifioimat näyt muodostivat ”tiedon” rungon ja menivät Raamatun profetioiden edelle. Itse asiassa Raamatun sanat väännettiin sopimaan näihin outoihin riivaajien oppeihin ja vahvistamaan ne. Ja kuten muissakin Raamatun ulkopuolisissa ennustuksissa tarkat päivämäärät ovat tulleet ja menneet todistaen niiden olevan vääriä profetioita, mutta se ei ole estänyt ”uskovaisia” luottamasta niihin.

Yksi kuuluisimmista ja luotetuimmista lopunajan näkijöistä on Don Bosco (1815-1888) – joka rakensi näylle ”Kolmen päivän pimeydestä”, jota monet katoliset pyhimykset ovat ennustaneet, kuten stigmaatikko Padre Pio. Wikipediassa on jopa artikkeli hänen näystään:

”Autuas Anna Maria Taigi (1769–1837) on tunnetuin Kolmen Päivän Pimeyden näkijä ja kuvailee tapahtumaa näin: ‘Koko maan ylle tulee synkkä pimeys, jota kestää kolme päivää ja kolme yötä. Mitään ei voida nähdä ja ilma on täynnä ruttoa, joka vaatii pääasiassa, mutta ei pelkästään, uskonnon vihollisia. Tämän pimeyden aikana on mahdotonta käyttää mitään ihmistekoista valaistusta, paitsi siunattuja kynttilöitä. Se, joka uteliaisuudesta avaa ikkunansa, tai lähtee kotoaan, kaatuu kuolleena siihen paikkaan. Näiden kolmen päivän aikana ihmisten pitäisi pysyä kodeissaan, rukoilla rukousnauhalla ja kerjätä Jumalalta armoa. Kaikki kirkon viholliset, tutut ja tuntemattomat yli koko maanpiirin, tuhoutuvat tuon yleisen pimeyden aikana lukuun ottamatta muutamia, jotka Jumala pian käännyttää. Ilma on oleva demonien saastuttama, jotka ilmestyvät kaikenlaisissa hirveissä muodoissa.’”

(Tämän ennustuksen jälkeen monet katoliset eskatologit tulkitsevat kolmen päivän pimeyden pitemmäksi ajanjaksoksi, mahdollisesti kolmen vuoden jaksoksi tulevan Antikristuksen hallinnon aikana.)

Pyhän Don Bosco’n kuuluisa näky sotalaivoista merellä ja paavista yhden laivan ruorissa yrittämässä paeta vihollislaivoja ohjaa sitä kohti kahden pylvään keskustaa. Eräs katolinen verkkosivusto yhdistää tämän lainauksen hänen näkyynsä toukokuun 30. päivänä 1862:

”Murtautuen kaiken vastarinnan läpi uusi paavi ohjaa laivaansa turvallisesti kahden pylvään väliin ja kiinnittää sen kahteen pylvääseen; ensin yhteen, jonka päässä on ehtoollisleipä ja sitten toiseen jonka päässä on Neitsyen patsas. Tässä vaiheessa tapahtuu jotakin odottamatonta. Vihollislaivat menevät paniikkiin ja hajaantuvat, törmäten ja upottaen toisensa… Monet muut, jotka olivat peläten pysyneet kaukana taistelusta seisovat paikoillaan varovasti odottaen, kunnes haaksirikkoutuneet vihollislaivat katoavat aaltojen alle. Sitten ne myös etenevät kohti kahta pylvästä. Suuri tyyneys peittää nyt meren. Hyvin vakavat koetukset odottavat kirkkoa. Se, mitä olemme tähän mennessä kärsineet, on tuskin mitään verrattuna tulevaan. Kirkon vihollisia symbolisoivat laivat, jotka tekevät kaikkensa upottaakseen lippulaivan. Vain kaksi asiaa voi pelastaa meidät niin vakavalla hetkellä: omistautuminen Marialle ja säännöllinen ehtoollinen.” (Lähde)

Kirje Boscolta paaville antoi profetian koskien aikaisempaa näkyä ja nuhdellen paavia ja Magisteriumia heidän välinpitämättömyydestään. ”Nämä asiat tulevat vääjäämättä tapahtumaan, kaikki peräkkäin”, Bosco kirjoitti. ”Asiat seuraavat toisiaan liian hitaasti, mutta suuri Taivaan Kuningatar on käsillä; Herran voima on Hänen. Kuin sumun Hän hajottaa vihollisensa. Hän pukee Kunnianarvoisan Vanhan Miehen (Rooman paavi) kaikkiin entisiin vaatteisiinsa. Silti tulee väkivaltainen hurrikaani. Vääryys on lopussa, synti lakkaa ja ennen kuin kaksi täyttä kuuta on paistanut kukkien kuussa (toukokuu), niin rauhan sateenkaari ilmestyy maan päällä.” (”Vision of Don Bosco; Two Full Moons in May; Good Newsletter, Vol 10, No 1, Lent 1998, Bob and Penny Lord)

Kirjoittajat päättivät: ”Me emme ole tuomiopäivän kansaa… mutta me emme voi ohittaa merkkejä silmiemme edessä… Kaksi täyttä kuuta toukokuussa esiintyvät jälleen vuonna 1999.”

Yhteenveto RKK:n mystisestä lopunajan käsityksestä: Se alkaa luopumuksella, johon kuuluu papiston korruptio, mikä verottaa kirkon jäsenistöä (pedofiilipappien skandaali). Valtaan tulee antipaavi, joka lakkauttaa pitkäaikaisia kirkon lakeja (paavi Fransiskus?). Antipaavi toimii yhdessä pahan hallitsijan kanssa (Antikristus?). Hirvittävän synkkiä tuhon ja hävityksen aikoja – sotia, maanjäristyksiä, mullistuksia (kuten Jeesuksen profetiat synnytystuskista). ”Uskovainen” kirkkotaistelija lähtee liikkeelle ja monien, monien rukousten ja eukarististen palvomisten voimalla Taivaan Kuningatar ilmestyy paikalle, asettaa uuden pyhän paavin ja hurskaan kuninkaan, sekä lyö antikristuksen. Määräämättömän pitkä rauhan aika seuraa, koko maailma käännytetään katolisuuteen, hyvä maallinen kuningas ja pyhä paavi hallitsevat täydellisesti Jumalan valtakuntaa, joka peittää koko maan. Tuon pitkän valtakunta-ajan lopussa Jeesus palaa aloittamaan iankaikkisen taivaallisen valtakunnan ja se on maaplaneetan loppu. Hui!

”Hallinta ja maallisen vallan saattaminen paavinvallan alaiseksi on aina ollut roomalaiskatolisuuden päämäärä”, kirjoitti Al Dager julkaisun Media Spotlight kesäkuun 2005 numerossa. ”Mitä luulet ’Pyhän Rooman Valtakunnan’ tarkoittavan?… Koko maailma on eräänä päivänä tunnustava paavin ihmiskunnan hengelliseksi johtajaksi.”

Tänä päivänä hyvin suuri osa katolisista uskoo, että kolmen päivän pimeys, jota seuraa Antikristuksen tappio, on hyvin lähellä. Itse asiassa ne ovat hartaimpia katolisia, jotka jakavat yhteisen huolen esiin tulevista nykytapahtumista. Homojen oikeudet, abortit, terrorismi, ilmastomuutos, mätä papisto – kaikki viittaavat vertaansa vailla olevaan synnin ja paholaisen hallintaan.

Globaali rauhan aika näyttää olevan hallitseva ajatus RKK:ssa, joka ei voi toteutua ennen kuin Vatikaani yhdistää kaikki kristityt hallintaansa. Neitsyt Marian Fatiman ilmestys vahvisti Boscon näyn. Kardinaali Mario Luigi, paavin emeritusteologi, kirjoitti paaville kirjeen, joka oli päivätty 9.10.1994: ”Ihme on kyllä luvattu Fatimassa, suurin ihme maailman historiassa, joka jää toiseksi vain ylösnousemukselle. Ja tuo ihme on rauhan aika, jota ei vielä milloinkaan ennen ole todella suotu maailmalle. … Siunattu Äitimme lupasi meille tämän rauhan ajan, jos luemme joka päivä rukouksen, harjoitamme sovituksen ensimmäisen lauantain ehtoollista ja elämme pyhitettyä elämää totuudessa.”

Pastori Kevin Barrett, Catholic Familyland’in apostolaattikappalainen Ohio’ssa kirjoitti uutiskirjeessään 8.3.1999: ”Kaikista Marian profetioista Fatimassa vain kaksi ei ole vielä toteutunut; kansakuntien tuho ja Hänen tahrattoman sydämensä voitto. Muista, että kaikki profetiat ovat ehdollisia ja riippuvaisia meidän reaktiostamme.” Onneksi hän lisäsi tuon epäraamatullisen muistutuksen, koska hän myös viittasi samassa kirjeessä, että Don Bosco asetti aikakehyksen pylväsnäylleen. ”Mutta ennen vuotta 2000, hän (Bosco) ennusti, että kirkko saisi loistavan voiton maallikoiden kautta, jotka ovat uskollisia paaville, omistautuneet eukaristialle ja neitsyt Marialle.”

Saadakseen tämän mariologian jonkinlaiseen raamatulliseen kontekstiin, Michael Voris, detroitilaisen apostolaatin, Church Militant, johtaja, opettaa RKK:n virallista katekismusta. Hän näkee Marian prototyyppejä neljän evankeliumin ulkopuolella. Hän on Liiton Arkin täyttymys, koska kantoi Jeesusta oman ruumiinsa temppelissä. Hän on ”uusi Eeva”. koska kun Jeesus sanoi Johannekselle ristin juurella ”katso äitisi”, hän edusti koko ihmiskuntaa, jonka äiti hän nyt on. Hän on pelastuksemme kanssavälittäjä (co-mediatrix), kanssalunastajatar (co-redemptrix) ja kanssatekijä (co-author). Voris jakoi katkelman uudesta kirjastaan The Weapon Church Militant -sivustollaan:

”Maria on hellä ja rakastava äiti, ehdottomasti. Mutta Hän on myös taivaallisten sotajoukkojen ja enkelien Kuningatar ja pyhimysten Kuningatar. Hän voi olla suloinen Äiti meille, mutta Helvetille ja paholaisille Hän on kauhistuttava näky… Hän on Genesiksen Nainen, Ilmestyskirjan Nainen. Ja Hän on käärmeen suurin kauhu. Eedenissä perkeleelliset legioonat eivät voineet tietää saavuttaneensa jo nousuvetensä huipun, korkeimman voittonsa. Kun aurinko laski tuona ensimmäisenä iltana ihmiskunnan lankeemuksen jälkeen, niin uusi päivä oli jo näköpiirissä, hidas, jatkuva perääntymismarssi heidän voitostaan. Se, mikä ilmestyisi aamunkoitossa, olisi Uusi Nainen, Uusi Eeva, joka tulee esiin loistavana kuin aamunkoi, kauhistuttavana kuin taisteluun puettu sotajoukko (Laul. l. 6:10)… Eedenin jälkeen Helvetti etsi turhaan Naista katsellen ja ihmetellen, mitä tarkalleen ottaen Korkein olisi voinut tarkoittaa sillä profeetallisella asetuksella, että se olisi Nainen, joka murskaisi heidän herransa pään.”

Ase on rukousnauha – se saa paholaiset vapisemaan. Raamattu tunnistaisi sen ulkoa rukoilemiseksi ja tyhjäksi hokemiseksi – jota pakanat tekevät luullen Jumalan kuulevan heitä.

Rooma näkee katolisen kirkon Israelin laillisena perillisenä/korvaajana. Katolinen uskonpuolustaja, Carl E. Olsen, kirjoitti vuonna 2003 artikkelissaan Are We Living in the Last Days? (Elämmekö viimeisiä päiviä?): ”Katolinen kirkko on aina ymmärtänyt olevansa Uusi Israel… Kiinnostavaa kyllä, jopa Luther ja Calvin ymmärsivät Kirkon olevan Israelin todellinen perillinen. He hylkäsivät myös dispensationalismin, joka raamatullisena tulkintamenetelmänä tuli esiin vasta viimeisten 200 vuoden aikana.”

Kuitenkin toinen katolinen teologi, joka arvosteli Left Behind -kirjasarjaa tärkeässä katolisessa sanomalehdessä Our Sunday Visitor, myönsi alkuseurakunnan uskoneen Kristuksen premillenniaaliseen paluuseen. ”Neljännen vuosisadan jälkeen, kun Kristuksen välittömän paluun odotus loppui, katolinen kirkko on noudattanut Jeesuksen ohjetta ’ette tiedä päivää ettekä hetkeä’ … Noudattaen pyhän Augustinuksen esimerkkiä kirjassa The City of God kirkon opetus on ollut varovaista, mitä tulee näkyjen kirjaimelliseen tulkintaan raamatullisessa apokalyptisessä kirjallisuudessa ja varsinkin, mitä tulee näiden näkyjen yhdistämiseen nykytapahtumiin.”

Niinpä virallinen RKK:n opetus on, ettei ole mitään maanpäällistä Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotista hallintaa. Katolisen uskonpuolustaja Karl Keating’in palvelujärjestö Catholic Answers antoi tämän virallisen version:

”Pretribulationismi on raamatullisesti konkurssissa, eikä tiedä sitä. Mikä on katolinen kanta? Vuosituhannen edetessä olemme taipuvaisia olemaan samaa mieltä Augustinuksen kanssa ja siitä johtuen amillennialistien kanssa. Katolinen kanta on siten historiallisesti ollut ’amillenniaalinen’, kuten myös kristittyjen enemmistön kanta yleensä mukaan lukien protestanttiset uskonpuhdistajat, vaikka katoliset eivät tyypillisesti käytä tätä sanaa.”

Keating ei tällä lausunnolla ole mitenkään ristiriidassa Fatiman kanssa. Tulevat pimeyden päivät, joita Rooma odottaa, eivät liity mihinkään Kristuksen henkilökohtaiseen millenniumin hallintaan. He näkevät Hänen tuhatvuotisen hallintansa toteutumisen vain hallitsemisena heidän kauttansa.

Joten tämä tuo meidät Donald Trump’iin.

Hiljattaisessa New York Times’in artikkelissa arvostellen presidentti Trump’ia ja hänen uskonnollisia liittolaisiaan, kuten Michael Voris, kirjoittaja Samuel G. Freedman kirjoittaa:

”Kun Trump’in hallinto valmistautuu ottamaan viran, niin Church Militant -teologia on ylittänyt uskonnollisen merkityksensä ja saanut poliittista resonanssia. Täysin ymmärtääksemme, mitä church militant tarkoittaa tässä hyvin politisoituneessa ilmapiirissä, auttaa, jos tarkastelemme laajempaa liikettä ja traditionalistisen katolisen verkkosivuston ChurchMilitant.com (ei mikään yllätys) roolia… Michael Voris, ChurchMilitant.com’in vanhempi vastaava tuottaja, sanoi, että sivuston kannat olivat patriotismin ja moraalin oikeutettu puolustus niiden puolesta, jotka uskovat, että liberaalit, sekularistit ja globaali eliitti ovat hyökänneet noita hyveitä vastaan.”

Voris on julkisuudessa avoimesti tukemassa Trump’ia. Itseasiassa hän katsoo Trump’in voiton johtuvan rukousnauharukouksista, joita lukivat kaikki hänen YouTube -kanavansa katoliset katsojat. Hän katsoo Trump’in voiton johtuvan hengellisestä aseesta numero yksi saamaan aikaan muutoksen pimeyden aikana, jossa hän näkee kirkkonsa nykyisin olevan.

Hiljattaisessa lähetyksessä Voris eritteli:

”Ja Trump on joutunut Konstantinuksen rooliin (ymmärtää hän sen tai ei), kunnianhimoisen miehen, joka halusi olla Rooman keisari, mutta oli tietämätön tosiasiasta, että taivas astuisi hänen puolelleen taivaan omista syistä. … Häntä vastaan järjestäytyneet joukot olivat liian suuret. Ja silloin taivas tuli väliin kuuluisalla näyllä tai unella yöllä ennen taistelua, jolla Jeesus Kristus käski Konstantinusta kantamaan Hänen ristinmerkkiään armeijassaan ja hän voittaisi. ”In hoc signo vinces” – ”Tässä merkissä sinä voitat”. Ja hän todella voitti. … Konstantinus saapui Roomaan kiistämättömänä keisarina, lopetti vainon kirkkoa vastaan ja vuoden kuluttua nosti kirkon valtakunnan parhaaksi katsotun uskonnon tasolle. … ja uusi historian aikakausi – pelastuksen historia oli alkanut. Voisiko Donald Trump tietämättään olla uusi Konstantinus, joka ainakin pidättelee seurakunnan vihollisia, kuka tietää? Taivas on varmasti ennenkin käyttänyt maallisia hallitsijoita – hyviä ja pahoja – taivaan tarkoituksiin. Miljoonat katoliset kaikkialla Amerikassa ovat keskellä 54-päiväistä rukousnauharukoustaan (Rosary novena) hyvän vaalituloksen puolesta, itse asiassa jo yli puolivälin. Novenan alusta saakka lähes päivälleen Diokletianuksen osakkeet ovat laskeneet ja Konstantinuksen nousseet lähestyen yhdenvertaisuutta. Voisiko rukousnauharukous (Rosary) tällä kertaa olla se voiton merkki? Jos taivas tahtoo, niin kyllä, mutta Konstantinuksen on vastattava oikein.” (Vortex Tuesday, January 31, 2017)

Voris puhuu usein nykyisestä kriisistä äitikirkossa. Katso vain tilastoja, joita hän jakoi hiljattaisessa Vortex’issa:

”Mikään toinen uskonto Amerikassa ei menetä kannattajia sillä vauhdilla kuin katolinen Kirkko… Jokaista siellä kastettavaa kohti kuusi muuta on elämässään heittänyt uskon yli laidan. Nykymenolla katolinen kirkko USA:ssa lakkaa olemasta vain 50 vuodessa! Pysähdy ja ajattele sitä hetkinen – valtavaa epäonnistumisen tarinaa. Jos olet nyt 20–40-vuotias, tulet näkemään sen: katolisen kirkon häviämisen USA:sta, niin että jää vain joitakin pikkuruisia taskuja sinne tänne.”

Joten miten Trump, paavi Fransiskus ja Taivaan Kuningatar mahtuvat näiden katolisten pyhimysten näkyihin ja ilmestyksiin? Kun todellinen Suuri Ahdistus tulee, niin tulkitsevatko katoliset sen ”Kolmen päivän pimeydeksi”? Tarkastelemme näitä kysymyksiä lähemmin tarkasteltuamme ensin muita voittoisia kirkkoja.

Katolisilla on nyt Konstantinuksensa. Tarkastelemme seuraavaksi protestanttien ja evankelikaalien lopunaikojen odotuksia ja heidän uutta sankariaan kuningas Kooresta.

Jatkuu artikkelissa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 3

Read Full Post »