Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘uskonratkaisu’

Elation and Empathy as the Rapture Nears
By Ronda Lane 8.11.2017, suom.SK

Tämä artikkeli tarkastelee ristiriitaa, kun vertaa tempauksen riemua myötätuntoon niitä kohtaan, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet Kristusta ja kun tietää, että he joutuvat pian hirvittävimpään aikaan ihmiskunnan historiassa.

Uskovina olemme todistamassa armonajan viimeisiä hetkiä ja sitä, kuinka kaikki tulevaisuutta koskeva Raamatun profetia on asettumassa kohdalleen. Ajallemme ominaiset viimeisistä päivistä ennustetut piirteet ovat vallitsevia. (2. Tim.3:1-5, Room. 1:18-32, Juuda 1:18, 2. Piet. 3:3-7, 2. Tim. 4:3-4 ym.)

Todistamme näitä asioita tietäen, että tempaus on läheinen (päivämäärää ei anneta, ei mitään edeltävää tapahtumaa). Silti tiedämme kaiken, mitä ennustettiin tapahtuvan tempauksen JÄLKEEN ja tunnistamme, että nämä asiat ovat asettumassa kohdalleen nopeasti.

Se aiheuttaa useimmille meistä ristiriitaisia tunteita.

Ensinnäkin olemme innoissamme, että pian kohtaamme Herran yläilmoissa (1. Tess. 4:16-18), että pian saamme luvatun turmeltumattoman ylösnousemusruumiin (1. Kor. 15:49-53) ja tuo kirkastettu ruumis on samanlainen kuin Jeesuksen oma ruumis (1. Joh. 3:2).

Jumala todella tietää, kuinka me kaipaamme sitä, huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” (Room. 8:23).

Tämä ikävöiminen ja odotus vahvistuu päivä päivältä. Jumalan sana kutsuu sitä ”hartaaksi ikävöitsemiseksi” (Room. 8:19) ja sanoo, että meidän tulee odottaa ”kärsivällisyydellä.” (Room. 8:25).

Meille kerrotaan (ja ymmärrämme), että me odotamme vanhurskautta. ”Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta (Gal. 5:5, KJV).

Tiedämme, vaikka olemme pelastettuja, että niin kauan kuin olemme vielä tässä lihan ruumiissa, myös synti asuu meissä (Room. 7:14-25). Se on jatkuvaa taistelua kuolla itselleen ja alistua Herran johtoon.

Tätä ”vanhurskauden toivoa” me halajamme vielä enemmän kuin luvattua iankaikkista ruumista, jopa enemmän kuin niiden kanssauskovien jälleennäkemistä, jotka ovat menneet ennen meitä ja jopa enemmän kuin päästä nauttimaan luvatusta palkinnosta. Meillä ei silloin ole enää kiusausta syntiin; synti ei enää asu meissä (eikä kenessäkään taivaassa).

Emme voi täysin käsittää, mitä se merkitsee, koska koko elämämme ajan meillä on ollut synti asumassa ja läsnä kanssamme ja kaikkien ympärillämme olevien kanssa. Me todistamme kaikkia maailman synnistä johtuvia suruja.

Kuvittele – ei enää syntiä! Vain vanhurskautta!

Ei ihme, että me uskovat olemme niin tulessa ja innostuneita tempauksesta. Loppujen lopuksi mitä siinä on, jota ei tulisi rakastaa koskien pikaista pelastamistamme tästä pahasta synnin täyttämästä likakaivosta? Sitä tämä artikkeli koskee. AINOA asia, jonka kanssa useimmat meistä painiskelevat, koskee niitä, jotka eivät ole vielä tulleet Kristuksen tykö.

Me naiset olemme tunteellisempia ja/tai hoivaavampia kuin miehet. Jumala itse teki meidät tällaisiksi ja syystä. Silti meitä KAIKKIA (sekä miehiä että naisia) kehotetaan ymmärtämään muiden kärsimyksiä.

Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa(Room. 12:15).

Raamatussa on enemmänkin siitä, kuinka meidän tulee käyttäytyä toisia kohtaan. Mutta vielä enemmän, meissä uskovissa asuu Pyhä Henki, joka johtaa ja ohjaa meitä kaikkeen totuuteen (Joh. 16:13).

Hän tuo sydämeemme ja mieleemme empatian ja huomaavaisuuden toisten kärsimyksille. Me tunnistamme heidän nykyisen ja/tai fyysisen kärsimyksensä, jota voimme todistaa silmillämme ja korvillamme, mutta tunnistamme myös sen, mikä on pian kohtaava epäuskoista maailmaa. Heille tuleva kärsimys on hirvittävä.

Kuinka sydämemme voisi olla särkymättä tästä, varsinkin, jos meillä on läheisiä ja sukulaisia, jotka eivät vielä ole tulleet Kristuksen tykö saamaan pelastuksen?

Voimme kertoa heille evankeliumin (jopa vaikka he eivät haluaisi lainkaan kuunnella). Voimme kerjätä ja vedota heihin, väitellä heidän kanssaan, rukoilla heidän puolestaan (kuten meidän pitäisi) ja vielä – jokaisen yksilön asia on tehdä tuo kaikista tärkein päätös: joko hyväksyä/uskoa Jeesukseen pelastukseksi, tai hylätä/kieltää Hänet (Joh. 3:18).

Emme voi tehdä ratkaisua heidän puolestaan. Jumala antoi meille jokaiselle vapaan tahdon juuri tästä syystä. Hän rakasti meitä KAIKKIA niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa syntiemme sovitukseksi. Jeesus, joka ei milloinkaan tehnyt syntiä, on ainoa hyväksyttävä hinta synneistämme (Room. 3:25, 1. Joh. 4:10, Joh. 3:16-18 ym.). Ei ole toista tietä (Joh. 14:6).

Me uskovat ymmärrämme, kuinka ihmeellisen lahjan Hän on meille antanut. Mikä mahdollisuus olla oksastettu pelkkänä metsäöljypuuna (Room. 11) ja kuitenkin olla kanssaperillinen itse Jeesuksen kanssa! (Room. 8:17, Tiitus 3:7 ym.).

Meistä on niin vaikea käsittää, kuinka kukaan EI haluaisi hyväksyä Kristusta ja uskoa Häneen pelastukseksi. Myönnän, että joskus haluaisin ravistella muutamia ja huutaa: ”HERÄTKÄÄ”. Ihmettelemme, kuinka joku voi olla ”välittämättä tuosta niin suuresta pelastuksesta” (Hepr. 2:3).

Yleisin syy niillä, jotka hylkäävät pelastuksen, on, että he uskovat olevansa ”hyviä” ihmisiä. On murheellista, että he vertaavat itseään toisiin ja se on malli, jolla he mittaavat syntejään ja hyviä tekojaan (2. Kor. 10:12), kun sen sijaan se on Jumalan itsensä vanhurskaus, johon meidän täytyy verrata niin syntejämme kuin hyviä tekojamme, koska meidän parhaatkin sellaiset ovat kuin saastainen vaate (Jes. 64:6).

sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle(Room. 10:3).

He kyllä tietävät sydämissään, että me KAIKKI olemme syntisiä (Room. 3:23). Siihen kuitenkin heidän halunsa ymmärtää loppuu, sillä jos he sallisivat itsensä todella ajatella, että riippumatta siitä, kuinka ”hyviä” luulevat olevansa, he eivät koskaan voi päästä lähellekään Jumalan vanhurskautta.

Ainoa keino käsitellä syntiä on saada se poistetuksi, pestyksi Karitsan veressä (Ilm. 1:5, 1.Joh. 1:7-9, 1. Kor. 6:11).

ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella(Fil. 3:9).

Ja tässä se suurin vaikeus tuleekin. Se yksi asia, joka seisoo syntisen ja pelastuksen välissä on YLPEYS. Eikä ihme. Ylpeys oli paholaisen kukistuminen (Jes. 13:12-15, Hes. 28:11-17 ym.). On murheellista, että hänelle oli annettu kauneus, kirkkaus, kaikki kalliit kivet peitteeksi ja voideltu asema; ja kuitenkin hän päätti tieten tahtoen tehdä syntiä. Niinpä kuten ylpeys oli hänen kukistumisensa, niin samoin hän käyttää sitä myös ihmiskunnan houkuttelemiseksi.

Monet voivat mennä niin pitkälle, että myöntävät olevansa syntisiä (jos sitten pääsevät niin pitkälle), mutta myöntävätkö he, etteivät voi itse täyttää Pyhän Jumalan vanhurskaita vaatimuksia? Juuri sitä he eivät suostu tunnustamaan.

Miksi? Tämän myöntäminen olisi sen myöntäminen, että he nauttivat synneistä, joissa rypevät ja heillä on syvä pelko, että heidät tuomitaan synneistä, joten he mieluummin jatkavat noissa synneissä, kuin että käsittelisivät ne ainoalla mahdollisella tavalla – yksin Kristuksen kautta.

“Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh. 3:19-20)

Eräs hyvin rakas sukulainen tuli vierailulle luokseni muutamia kuukausia sitten. Hän hoki jatkuvasti: ”Täällä on niin hiljaista! Ei televisiota, ei radiota – kuinka te kestätte tätä?” Se oli minulle silmät avaava tapahtuma. Miksi? Koska tuolla hetkellä tajusin (ikään kuin lamppu olisi sytytetty), että USEIMMAT ihmiset viettävät jokaisen hetken valveilla melun ja häiriöiden parissa – eikä sattumalta, vaan tarkoituksella.

Edes useimmilla lapsilla ja nuorilla aikuisilla ei enää ole luovaa, mielikuvituksen käyttöaikaa tai hiljaista aikaa lukea tai opiskella, vaan sen sijaan odottavat viihdettä.

Nykyaikainen ihminen ajattelee, että hänellä TÄYTYY olla jatkuva viihde hukuttamaan – minkä? Hukuttamaan hänen omantuntonsa. Hukuttamaan Pyhän Hengen, joka yrittää vakuuttaa hänet synnistä. Nujertamaan kaikki ajatukset, joita hänellä ehkä on iankaikkisuudesta. Hän ei suostu edes puhumaan siitä, ”mitä tapahtuu kuollessamme”, eikä mistään sellaisesta aiheesta, joka saa hänet tuntemaan olonsa hankalaksi.

Paholaisella on räätälöity häiriö (tai monia häiriöitä) jokaiselle ihmiselle. Jopa uskovat voidaan suistaa häiriöillä. On tärkeää, että henkilö käyttää jonkin verran ”hiljaista aikaa” miettimiseen ja että varsinkin uskova tutkii Jumalan sanaa. Ja silti näemme, että useimmat tunnustavat uskovat eivät nykyisin edes vaivaudu tutkimaan pyhiä kirjoituksia, vaan mieluummin kuuntelevat videoita, audio-podcasteja jne.

On murheellista, että monet tunnustavat kristityt elävät täsmälleen samalla tavalla kuin pelastumaton maailma: TV:n katselua, elokuvia, musiikkia, harrastuksia, urheilua, kaikenlaista viihdettä – ja silti he väittävät, että ”ei ole aikaa tutkia” Jumalan sanaa.

Itseasiassa iso osa väestöstämme haluaa tehdä lainvastaiseksi jo Raamatun mainitsemisen. Vaikka teknologia voi olla siunaus lääketieteen alalla ja yhteyden pitämisessä läheisiin, se voi olla kamala häiriö, joka estää meitä tekemästä, mitä pitäisi.

Jos kristityt ovat joutuneet 24/7 viihteen saaliiksi, niin onko mikään ihme, että myös pelastumattomat käyttävät tätä samaa asiaa tekosyynä hylätä Kristus? Jos he eivät anna itselleen yhtään hiljaista aikaa ajatella, häiriöttömiä hetkiä, niin kuinka he koskaan voivat tunnistaa tarvitsevansa Vapahtajaa?

Jos teemme rehellisen tarkastelun, kuinka väki eli vain 100 vuotta sitten, niin pian tunnistamme, miksi maailma on muuttunut niin paljon. Silloin (ja aiemmilla vuosisadoilla) tarvittiin ankaraa työtä vain selvitäkseen hengissä. Saamme siitä käsityksen, kun katselemme tämän päivän amisseja, jotka kaatavat/kuivattavat/pinoavat ja käyttävät puuta keittämiseen ja lämmittämiseen, jotka kasvattavat kaiken ruokansa itse (sekä kasvit että eläimet), jotka säilövät ruokansa, laittavat aterioita tyhjästä, pesevät vaatteensa käsin pyykkilaudalla ja kuivaavat ne pyykkinarulla. Joillakin ei ole juoksevaa vettä ja edelleen kantavat vettä ämpäreissä peseytymiseen, siivoamiseen, juomiseen jne.

Kun ajattelemme nykyajan mukavuuksia, niin se tuntuu todelliselta siunaukselta, ettei tarvitse raataa sillä tavalla selvitäkseen päivästä päivään. Mutta onko se siunaus, kun teknologia on vallannut, ei vain arjen askareiden avustamisen, vaan myös niistä vapautuvan ajan viihteelle? Ja silti ihmiset EDELLEEN väittävät, ettei heillä ole aikaa tutkia pyhiä kirjoituksia? Kuitenkin kun käytämme amisseja esimerkkinä, näemme, että vaikka pääosaltaan heidän päivänsä on täynnä kovaa työtä ja väsyttäviä tehtäviä, niin he silti antavat aikaa tutkimiselle ja yhteydelle.

En ehdota, että eläisimme kuten amissit. En myöskään ehdota, että luopuisimme nykyajan vempeleistä ja vesijohdoista, jotka todella ovat siunauksia, mutta kyllä ehdotan, että antaisimme aikaa päivittäin Jumalan sanan tutkimiselle, kuten berealaiset (Apt. 17:10-11) ja tutkisimme kuten työmiehet (2. Tim. 2:15), jotta emme joutuisi häpeään, kun Herra pian ilmestyy tempaamaan meidät ylös.

Vietä myös HILJAINEN hetki Herran kanssa rukouksessa.

En tiedä kuinka me uskovat voisimme ”taistella” yhteiskunnan halua vastaan 24/7 viihteeseen. Tiedän, mitä me (uskovat) voimme tehdä sen suhteen. Voimme käyttää enemmän aikaa Jumalan sanan ja uskovien parissa, mutta en tiedä, kuinka voimme väitellä pelastumattomien kanssa, jotka eivät salli itselleen edes viittä minuuttia ajattelemiseen, vielä vähemmän Jumalan sanan ja oman ikuisen kohtalonsa miettimiseen. Se on todella itse kunkin oma asia.

Valitettavasti osa paholaisen lopunajan taktiikkaa on häiritä yhteiskuntaa siinä määrin, että ihmiset eivät suostu viettämään edes muutamaa hetkeä yksin hiljaisuudessa, ettei evankeliumin valo vain paistaisi heidän sydämiinsä, ettei heidän tarvitsisi antaa itselleen minuuttiakaan sen miettimiseen, missä viettävät iäisyytensä ja kuinka todella syntinen itse kukin on. He eivät halua antaa itselleen hetkeäkään sen ajattelemiseen

Me (itse) emme voi herättää heitä siinä teknologisessa viihteen ”bunkkerissa”, johon he ovat tahallaan sulkeutuneet.

He ovat kääriytyneet tähän tautien täyttämään häirinnän ja viihteen vilttiin niin, ettei heillä ole aikaa AJATELLA ja pohtia ikuista ahdinkoaan. Se tarjoaa heille häiriötä ja he luulevat sitä mukavuudeksi.

Kuin huopaviltit, joita käytetään uhrien mukavuudeksi tautiepidemian aikana, nuo samat yhden uhrin mukavuudeksi tarkoitetut huovat kuljettavat kuiduissaan kuoleman basilleja seuraavalle uhrille. Sellainen on se kuoleman ansa, jonka saa aikaan tauoton melu, viihde ja uppoutuminen maailmallisiin tyhjänpäiväisiin asioihin, joiden tarkoitus on häiritä niin, ettei milloinkaan jää hetkeäkään aikaa ajatella vakavia.

Mikä on velvollisuutemme? Se on, että jatkamme evankeliumin kertomista kadotetuille, vaikka se ei näyttäisi läpäisevän sitä häirinnän bunkkeria, jonka maailma on rakentanut heidän ympärilleen; vaikka näyttäisi, kuin kukaan ei kuuntelisi; vaikka meitä kohdeltaisiin vihamielisesti, pilkattaisiin, naurettaisiin, herjattaisiin, syljettäisiin tai uhkailtaisiin. Meille on kerrottu edeltä näistä asioista.

Tiedämme hyvin, että rohkea Kristuksen puolella seisominen tuo meille vainoa eikä vain ihmisiltä, vaan myös henkimaailmasta (Ef. 6:12). Silti palvelemme alttiisti Herraa ennemmin kuin ihmisiä tai omia lihallisia halujamme (Gal. 1:10, Room. 6:19, Room. 8:1-14, 2. Kor.7:1 ja niin monta muuta kohtaa).

“…vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät(Room. 13:14).

Meidän tehtävämme EI ole tehdä ratkaisua pelastumattomien puolesta, emmekä voikaan. Ja vaikka on helppo masentua, kun nykyisin niin harvoja tulee Kristuksen tykö, niin meidän täytyy aina muistaa, että heidän on tehtävä oma ratkaisunsa.

Valitettavasti monet eivät halua tietää (2. Piet. 3:5). He vain eivät halua tunnustaa eivätkä ota hetkeäkään aikaa ajattelemiseen. He ovat kääriytyneet maailmallisuuden vilttiin, joka tuo väärän lohdutuksen.

Jumalan sana sanoo, että he eivät voi “millään itseänsä puolustaa” (Room. 1:18-32). Itse asiassa he KYLLÄ tunnistavat, että Jumala loi kaiken ja että ovat vastuussa teoistaan ja ajatuksistaan – he vain eivät halua myöntää sitä, koska rakastavat syntiä liian paljon.

Raamattu on ennustanut myös viimeisten päivien vaaralliset ominaispiirteet (2. Tim.3:1-7, 13). Tänä päivänä näemme nämä piirteet vallitsevina yhteiskunnassamme.

Ja lopuksi, yritettyämme kertoa evankeliumia pelastumattomille, mikä on parasta, mitä voimme tehdä niiden puolesta, jotka on kääritty maailmalliseen petokseen? RUKOILE heidän puolestaan. Jumalan sana ei tyhjänä palaja.

Ja mitä meille? Me löydämme lohdutuksen Jumalan sanasta.

Voimme myös ottaa aikaa Raamatun tutkimiseen päivittäin, sen sijaan että olisimme yhteiskuntaan ”kytkettynä” 24/7, sen sijaan että viettäisimme lukemattomia tunteja viihdyttäen itseämme häiriöillä. Kaikki, mikä on TÄRKEÄMPÄÄ, kuin aika Jumalan sanassa ja rukouksessa, on epäjumala.

Meille on annettu esimerkiksi Mooses, joka otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa(Hepr. 11:25).

Tiivistäen: Sydämemme särkyy nähdessämme pelastumattoman maailman hylkäävän pelastuksen Kristuksessa. Jotkut ovat ystäviämme, sukulaisiamme, vanhempiamme, tai aikuisia lapsiamme. Se on todella kovaa, koska tiedämme tulevan ahdistuksen kauhut, emmekä toivo niitä kenellekään, varsinkaan läheisillemme. Tiedämme myös, kuinka epävarmaa elämä on – emme koskaan tiedä, kuinka kauan ihminen vielä elää. Moni kuolee nuorena; eivät kaikki maan päällä elä vanhoiksi.

Älä luovu evankeliumin kertomisesta, vaikka näyttäisi, etteivät he kuuntele. Äläkä vaivu epätoivoon, kun he eivät suostu kuuntelemaan. Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Meidän tulee kuitenkin viedä KAIKKI huolet ja murheet Herralle. (Fil. 4:6-7, 1. Piet. 5:7 ym.).

Ja mitä meille? Meidän (uskovina) pitäisi jatkaa evankeliumin antamista pelastumattomalle maailmalle. Meidän pitäisi pysyä valppaina (1. Piet. 5:8) odottaen kärsivällisesti Herraa (1. Tess.1:10; Room. 8:19, 23, 25; 1. Kor. 1:7-8; Gal. 5:5; 2.Tess. 3:5 ym.).

Meidän pitäisi tutkia Hänen sanaansa (2. Tim. 2:15, Apt. 17:10-11).

Meidän pitäisi lohduttaa kanssauskovia (1. Tess. 4:16-18, Room. 1:12, 2. Kor. 1:3-4, 1. Tess. 5:11 ym.).

Rukoile (sille on omistettu paljon raamatunkohtia) ja myös pukeudu Jumalan sota-asuun ja pidä se päälläsi jatkuvasti (Ef. 6:10-18).

Se riittää pitämään meidät ahkerana Herran kanssa, kun innokkaasti odotamme tempausta ennemmin kuin maailmallisten ihmisten 24/7 viihdettä.

Maranata!

 

 

Read Full Post »

Heaven or Hell?

Commentary by Roger Oakland, suom. SK
Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org
1.800.689.1888

Muistan sen kokemuksen, kuin se olisi tapahtunut eilen. Oli pakkasilta talvella 1961. Olin 14-vuotias. Suuri joukko ihmisiä oli kokoontunut eräälle koululle kuuntelemaan väkevää evankelistaa Kanadan Ontariosta. Hänen aiheensa kosketteli taivasta ja helvettiä.

Menin ”ristiretkeen”, koska äitini halusi minun lähtevän kanssansa. Vaikka lapsena olin käynyt seurakunnassa säännöllisesti, niin tämä kokous oli erilainen kuin kaikki, joissa olin ollut aikaisemmin. Koko illan se evankelista viuhtoi edestakaisin lavalla huutaen täysillä. Hän esitti helvetin elävästi palavana hornan kattilana verrattuna kauniiseen taivaaseen kullalla päällystettyine katuineen. Kokouksen lopussa hän pyysi jokaista taivaaseen haluavaa paikallaolijaa nostamaan käden. Kun ”kaikkien päät oli painettu ja silmät suljettu”, minä kohotin käteni varovasti pääni yläpuolelle. En tietenkään halunnut mennä helvettiin. Kukapa haluaisi?

Sitten se evankelista sanoi jotakin, joka oli minulle yllätys. Hän pyysi niitä, jotka olivat nostaneet kätensä, nousemaan seisomaan ja kävelemään salin etuosaan. ”Teidän täytyy ottaa julkinen kanta, jotka aiotte seurata Jeesusta”, hän mylvi. ”Nouskaa ylös tuoleistanne ja kävelkää salin etuosaan, että pelastutte.”

Sydämeni tuntui pysähtyvän. Tarkoittaako hän minua? Kuinka voisin tehdä sen? Täällähän on luokkatovereita, jotka tuntevat minut. He ajattelevat, että olen täysin hullu! Nämä ja muut ajatukset risteilivät mielessäni. Evankelista esitti vielä kaksi tunteellista vetoomusta ja kummallakin kerralla hänen sanansa olivat vielä pelottavampia. Silti istuin liimautuneena tuoliini jalat kiinni lattiassa ja sydän pamppaillen.

Tuolla hetkellä tapahtui jotain dramaattista. Vanha nainen, joka istui takanani, kosketti olkapäätäni ja kuiskasi käheästi korvaani: ”Poju, minä näin, että sinä nostit kätesi”, hän sanoi. ”Jumala tahtoo, että sinä menet eteen ja pelastut. Ethän halua palaa helvetissä, ethän?”

Olin jo ollut traumaattisessa tilassa. Nyt olin epätoivoinen. Kiukun tunteet valtasivat minut. Minusta tuntui, että se evankelista oli huijannut ja manipuloinut minua. Äkkiä hyppäsin tuolistani jättäen äitini siihen. Ryntäsin salin takaosaan, avasin oven ja juoksin pysähtymättä puolitoista mailia kotiin kädet ja jalat jäässä.

Vielä nytkin, kun elän uudelleen tätä kokemusta, samat tunteet toistuvat. Paettuani kotiin evankelistan kutsua ottaa vastaan Kristus, jatkoin juoksemista, en evankelistan, vaan Jumalan ja Raamatun luota. Juoksin vielä 16 vuotta. Vasta, kun minulla oli ikää 30 vuotta, ymmärsin tehneeni vakavan virheen. Huomasin, että Raamattu onkin totta ja sitten hyväksyin uhrin, jonka Jeesus antoi puolestani Golgatan ristillä.

Vaikka se evankelista ja pieni vanha nainen koulun juhlasalissa ehkä väärällä tavalla haastoivat ja manipuloivat minua, niin myöhemmin elämässä huomasin, että se, mitä he sanoivat henkilökohtaisen valinnan tekemisestä sen suhteen, missä vietän iankaikkisuuden, oli totta. Vaikka minulla ei ole mitään evankelistoja vastaan, niin oma käsitykseni on, että jokaisen uskovan pitäisi kertoa evankeliumi toisille käyttämättä painostusta ja manipuloimista.

Sitä kutsutaan Jeesuksesta Kristuksesta todistamiseksi. Oletko kokeillut?

 

Read Full Post »

Onko meillä vapaus vastaanottaa Jeesus Vapahtajaksemme? Vai onko Jumala merkinnyt monet meistä helvettiin?
3.3.2016 by Pat Franklin, suom. SK

alttariOn kiertämässä opetus, että on väärin antaa alttarikutsu ja että on väärin ja jopa paha pyytää ihmisiä tekemään ratkaisu vastaanottaa Herra Jeesus Vapahtajakseen.

Esitin tämän tri. Arnold Fruchtenbaumille, joka on juutalainen raamatunopettaja. Hän vastasi raamatunjakeella sanoen: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella!” Todellakin.

Yksi suosikeistamme Barry Smith (nyt jo Herran luona) esitti aina alttarikutsun, kun tuli kotoaan Uudesta Seelannista pitämään kokouksia Britanniassa. Barry näki monien, monien tulevan vastaanottamaan Herran Jeesuksen. Monien elämä muuttui ja sieluja pelastui.

Mutta nyt on hyperkalvinistinen aalto valtaamassa monia seurakuntia ajattelulla, ettemme voi valita, vaan ainoastaan Jumala valitsee. Opetus on, että jos Hän on valinnut meidät, me pelastumme joka tapauksessa; ellei Hän ole valinnut meitä, niin mikään ei voi muuttaa sitä, koska Hän on kaikkivaltias – se on kokonaan Hänen varassaan, kuka menee taivaaseen, kuka helvettiin.

Kuinka toivonkaan, että ihmiset heittäisivät kalvinismin roskikseen ja luottaisivat vain Raamattuun. Calvin oli ranskalainen katolinen pappi 16. vuosisadalla, joka rupesi vastustamaan katolisuutta ja tuli protestantiksi, mutta en usko, että hän koskaan todella kääntyi todelliseen kristinuskoon. Heidän hedelmistään te tunnette heidät!

Calvin päätyi johtamaan Geneven kaupunkia Sveitsissä. Hänen hallintonsa oli terrorin ja kidutuksen hallinto ja ihmisiä teloitettiin hitaasti polttamalla heitä jaloista ylöspäin. Tämä on täydellisesti kristinuskoa ja Jeesusta vastaan. Apostolit eivät käyttäytyneet ollenkaan tällä tavalla! Jeesus oli lempeä ja rakastava syntisten ystävä.

Hän antoi ihmisille tilaisuuden valita, mutta antoi heidän mennä pois, jos eivät olleet samaa mieltä Hänen kanssaan. Hän tulee kyllä tuhatvuotisessa valtakunnassa hallitsemaan rautaisella valtikalla, mutta nyt me elämme armon ajassa ja meillä on vapaa tahto, emmekä me polta ihmisiä hengiltä, jos he ovat eri mieltä meidän tai Raamatun kanssa.

Jumala on kyllä kaikkivaltias eikä kukaan voi tulla Herran Jeesuksen tykö, ellei Isä vedä ja Hän tietää maailmanperustamisesta saakka, kuka on Hänen, mutta – Hän antaa meille tahdon vapauden! Hän ei luo ihmisiä, jotta voisi lähettää useimmat heistä helvettiin!

Älä unohda, että Jeesus avasi oven taivaaseen! Hänen kuolinhetkellään Temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas.

Äläkä unohda Hänen sanojaan: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” (Joh. 3:16-17). Jumala haluaa pelastaa ihmisiä – ei tuomita!

Kiitän Jumalaa, että minä olen yksi noista ”ei yksikään”, syntinen, joka oli kadotettu, mutta tuli tuntemaan, että Raamattu on totta ja että Herra Jeesus kuoli, jotta minä saisin anteeksi. Tämän ihmeellisen totuuden ällistyttävä suuruus edelleen hämmästyttää minua, että Jumala taivaassa saattoikin olla niin armollinen, niin anteeksiantava, niin hyvä katuville syntisille.

Tämä ei kylläkään tapahtunut minulle alttarikutsutilanteessa, mutta jos olisi tapahtunut, niin siunaisin sitä päivää!

Leviääpä evankeliumi tarjouksineen ilmaisesta pelastuksesta alttarikutsussa, tai kynnyksellä, tai kuinka tahansa – niin se on mahdollisuus ihmisille keskittyä vakavasti tärkeimpään ratkaisuun, mitä heitä koskaan on kutsuttu tekemään.

Luottavatko he Jeesukseen pelastuakseen? Vai luottavat he omiin hyviin töihinsä, jotka ovat kuin saastaisia riepuja Jumalalle? Asettavatko he luottamuksensa Vapahtajaan, Jumalan Poikaan, joka kuoli puolestamme ja nousi kuolleista? Vai jatkavatko he luottamista itseensä?

Te VOITTE valita Jeesuksen ystävät! Teillä on vapaa tahto. Ja Jeesus sanoi, että kuka ikinä tulee Hänen tykönsä, sitä Hän ei koskaan, ei koskaan, heitä pois (Joh. 6:37). Ei koskaan. Tässä joitakin Raamatun kohtia valitsemisesta sekä Vanhasta että Uudesta Testamentista:

Joosua vähän ennen kuolemaansa: …niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella… Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” (Joosua 24:15)

Mooses: Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä (5. Moos. 30:19)

Mooses israelilaisten valmistautuessa menemään maahan: Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen…” (5. Moos. 11:26)

Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13).

Sanoma on: Päättäkää ystävät! Tehkää ratkaisu! Tulkaa oikeaan johtopäätökseen! Kuinka kauan jahkailette ja siirtelette Jumalaa yhdellä puolella elämässänne? Ketä haluatte palvella?

Voisitte olla varmoja ikuisesta pelastuksesta. Voisitte koota aarteen taivaaseen, todellisen aarteen, josta voisitte nauttia koko iankaikkisuuden! Se ei ole todellisuudelle vierasta keijukaissatua. Se on totta; se on todellista; se on tärkein päätös, minkä koskaan tulet tekemään, joka vaikuttaa elämääsi täällä ja koko iankaikkisuuden!

Aiotko todella jälleen loukata Jumalaa hylkäämällä Hänen Poikansa Herran Jeesuksen?

Etkö välitä siitä, että sinut heitetään ikuiseen helvettiin? Oletko valmis ottamaan riskin? Moni hölmö on tehnyt niin ja nyt tietää paremmin, mutta se on myöhäistä.

Tänään on pelastuksen päivä; et ehkä saa uutta päivää. Voi käydä niin, ettet ehkä enää saa edes uutta hengenvetoa! Kaikki, mitä sinulla todella on, on se ilma, joka on keuhkoissasi juuri nyt. Hengität sen ulos, mutta se, että vedätkö vielä uuden henkäyksen ilmaa, on yksin Jumalan harkinnassa. Ilma kuuluu Hänelle. Sinä käytät Hänen ilmaansa!

Valitse tänä päivänä ketä palvelet! Mitä minuun tulee, niin minä palvelen Herraa Jeesusta Kristusta, joka kuoli kaikkien syntieni tähden.

Mitä tulee kalvinismiin ja siihen hirvittävään kauhun hallintoon, joka Geneven kaupungin oli kestettävä, niin vilkaisepa tätä sivustoa: http://www.biblelife.org/calvinism.htm

Ja mitä tulee alttarikutsuihin, niin en muista, milloin viimeksi seurakunnassamme oli sellainen, mutta johtajat usein esittävät avoimen kutsun ihmisille tulla puhumaan heille tilaisuuden jälkeen, jos haluavat vastaanottaa Jeesuksen Vapahtajakseen. Aina on tilaisuus tehdä ratkaisu. Sanomme Herralle joko kyllä tai ei. Polvistumme tai paadutamme sydämemme. Me itse tuomitsemme itsemme joko taivaaseen tai helvettiin.

  • Vävymme Michael Nissim sai hiljattain valmiiksi kaksi vuotta kestäneen Arnold Fructenbaumin mestarillisen opetuksen, The Footsteps of The Messiah, kääntämisen hepreankielelle. Se on kustannettu Jerusalemissa ja julkistettu tilaisuuksissa Haifassa. Toivomme ja rukoilemme, että se johtaisi monien juutalaisten kääntymykseen ja uskoon heidän Herraansa ja Vapahtajaansa Jeesukseen Kristukseen.

Read Full Post »

Revival: It’s Personal
By Jackie Alnor 28.2.2016, suom. SK

ristin_tieNiin moni itsepäinen seurakunnan johtaja yrittää rahastaa seuraavalla suurella herätyksellä. On melkein kuin jonkinlainen kilpailu siitä, kuka saarnaaja nähdään seuraavan ison herätyksen parrasvaloissa.

Kuitenkin se, millä todella on merkitystä jokaiselle meistä, on oma ilomme HERRASSA ja Hänen väkevyytensä voimassa. Rakkautemme ja intomme pyrkii kylmenemään – varsinkin, kun emme uudista henkeämme asumalla Hänen Sanassaan. On varmaa, että tämän maailman huolet tukahduttavat Jeesuksen monen kiireisestä elämästä.

Oli yleensä niin, että saatoit mennä seurakuntaan sunnuntaina virkistymään hetkeksi poissa arjen paineista; laulamaan Jumalamme ylistystä; nauttimaan suloista pyhien yhteyttä; kuuntelemaan rohkaisevaa saarnaa ja oikein jaettua Sanaa. Läksit seurakunnasta täynnä Jeesusta, valmiina kohtaamaan maailman.

Tämän suuren luopumuksen aikana jumalanpalveluksesta on kuitenkin tullut useimmiten motivoiva puhetilaisuus, jonka joku narsistinen itsestään suuria luuleva tyyppi pitää, tai yksitoikkoinen mitäänsanomaton kirkkokäsikirjasta väsätty saarna, jonka palkattu mies pitää.

Emme voi odottaa saarnaajan tai opettajan tekevän puolestamme, mitä vain Jumala voi tehdä – tuota työtä sydämissämme, kun meidät täytetään Pyhällä Hengellä ja kastetaan Hänen rakkaudessaan. Etsimämme uudistus ei löydy seuraavassa ’aallossa’ seurakunnassa. Emme voi odottaa, että joku ihminen tai ohjelma hengittäisi elämää pökertyneeseen henkeemme yhtään enempää kuin syyttää toisia välinpitämättömyydestämme.

On aika päästä takaisin siihen henkilökohtaiseen suhteeseen, joka itse kullakin meistä on Jeesuksen kanssa. Ei ole olemassa mitään välimiestä meidän ja Hänen välillään. Meitä kehotetaan ’pysymään’ Kristuksessa, heittämään huolemme Hänen päällensä, luottamaan Häneen, antamaan tiemme HERRAN haltuun.

Kukaan ei voi tehdä sitä puolestamme.

Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.” (Ps. 37:3-5)

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.” (Fil. 4:4-5)

Read Full Post »

Fjodor Dostojevski on sanonut: ”Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua.” Saman ajatuksen voi muotoilla myös niin, että ellei ole syntiä, ei tarvita Jumalaakaan. Näin lausui Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi Inkerin kirkon juhlamessussa Lahden Joutjärven kirkossa 25.9.2011. Hän jatkaa: ”Jos ei ole syntiä, kaikki on luvallista ja sallittua. Jokainen päättää itse, mikä hänen mielestään on totuus.” (Seurakuntalainen.fi 26.9.11)

Nykypäivänä Jumalan kunnioitus on yhteiskunnassamme huolestuttavan vähäistä. Kaikki oikea hengellisyys pyritään siivoamaan pois – jopa kirkosta. Kristinuskon ytimeksi on muodostumassa puhe Jumalan armosta ja lähimmäisenrakkaudesta – synnistä ei enää puhuta. Jeesus on henkilö, josta mieluummin vaietaan kuin puhutaan. Ja jos puhutaan, niin ei juurikaan Hänen tehtävästään syntien sovittajana.

Silti monilla ihmisillä on tyhjyyden tunnetta ja kaipausta hengellisiin asioihin. On ihmisiä, jotka ehkä vuosikausia ovat kantaneet monenlaisia painolasteja elämässään. Joku tuntee sisimmässään, että on tehnyt väärin toisia ihmisiä kohtaan ja kantaa siitä syyllisyyttä. Paha olo ja itsesyytökset kaivertavat mieltä, mutta apua ei löydy kuin hetkeksi lääkärin määräämällä reseptillä. Seurakunnasta ehkä vain tarjotaan Jumalan armahdusta kuin automaatista. Se tuntuu siltä kuin paiseen päälle vain laitettaisiin laastaria eikä puututa varsinaiseen ongelmaan. Noidankehä vain jatkuu ilman ulospääsyä.

Juuri tähän apua tarjoaa esimerkiksi parhaillaan käynnissä oleva pääkaupunkiseudun Mahdollisuus muutokseen -kampanja. Jos kamppailet erilaisten ongelmien kanssa ja haluat saada niihin apua, tutustu kampanjan materiaaleihin tai tilaa ilmainen kirja. Nettisivulla on monia todistuksia siitä, miten Jumala on tuonut toivon pimeimpäänkin synkkyyteen. Lue erityisesti sivu Askeleet muutokseen. Siellä kerrotaan, että muutoksen avain on Jeesus, ja miten Jeesuksen voi löytää.

Raamatun punaisena lankana on Isän Jumalan rakkaus meitä luotujaan kohtaan. Siihen kuuluu erottamattomana osana se, että Hän lähetti Jeesuksen tähän maailmaan pelastajaksi meille syntiinlangenneille ihmisille. Muuta tietä Jumalan luo ei ole kuin Jeesuksen kautta (Joh. 14). Jumala ei tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen, sillä ”[Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4).

Jumala rakastaa jokaista ihmistä niin paljon, että antoi ainoan poikansa Jeesuksen kuolla puolestamme. Olemme kaikki syntisiä (Room. 3:23) emmekä omin voimin voi itseämme pelastaa. Siksi Jeesus kuoli meidän rikkomustemme tähden. Hän otti päällensä rangaistuksen, joka oikeasti kuuluisi meille. Jeesus on jo lunastanut sinun syntivelkasi. Saat uskoa sen omalle kohdallesi, kun tunnustat Hänelle syntisi ja pyydät Jeesusta tulemaan elämääsi. Se ei riitä, että yleisellä tasolla uskot Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja kuolleen meidän syntiemme tähden. Jokaisen on tehtävä tietoinen uskonratkaisu henkilökohtaisesti. Voit tehdä sen vaikkapa edellä mainitun kampanjasivun rukouksen sanoin:

Herra Jeesus Kristus, haluan tunnustaa Sinulle syntini.
Kadun pahoja tekojani.
Anna ne minulle anteeksi ja ota minut lapseksesi.
Haluan kääntyä pois kaikesta, minkä tiedän vääräksi.
Uskon, että Sinä olet Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika, ja että
Sinä kuolit syntieni puolesta Golgatalla.
Haluan seurata Sinua.
Haluan tunnustaa Sinut herrakseni myös ihmisten edessä.
Täytä minut Pyhällä Hengelläsi. Avaa ymmärrykseni niin, että
ymmärrän Sinun Sanasi, Raamatun Sanan.
Kiitos, että kuolit syntieni puolesta Golgatalla niin, että voin
saada anteeksi ja vapauden. Aamen.

Kun olet tämän rukoillut, saat uskoa syntisi anteeksi ja alkaa vaelluksen Jumalan lapsena.

”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11). Usko Jumalaan antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Hän tuo toivon epätoivonkin keskelle ja toivon paremmasta huomisesta – iankaikkisen elämän. Usko Jeesukseen, niin saat tuon tulevaisuuden  omaksesi.

Read Full Post »

Evankelista Kalevi Lehtinen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen 17.7.2011. Hänen piti tulla tänne Savonlinnaan kuukauden päästä elokuun puolivälissä Uusi elämä voittaa -evankelioimistapahtuman puhujaksi. Sainkin tiedon Kalevin poismenosta tapahtumamme koordinaattorilta.

Olen aina suuresti arvostanut Kalevi Lehtisen konstailematonta evankeliumin julistamista. Jeesus oli hänen julistuksensa keskipisteenä.

Kalevi Lehtinen oli evankelista, joka rohkaisi tietoisen uskonratkaisun tekemiseen. Puheensa lopuksi hän osasi oikealla tavalla kutsua etsivät ihmiset eteen ja antamaan elämänsä Jeesukselle. Hän teki sen hellästi ja ilman painostusta.

Ev.lut. kirkonkin piirissä Kalevia arvostettiin, mutta kaikki eivät hyväksyneet hänen uskonratkaisuun kehottavaa julistustaan. Se on sääli, sillä juuri evankelistoja tarvittaisiin enemmän. Opettajia kyllä löytyy, mutta ei tarpeeksi niitä, jotka johtavat kaipaavia sieluja taivastielle.

Lämmöllä muistan Mara-setääni, joka rippileiriltä tultuani ensimmäisinä sanoinaan kysyi: ”No tulitkos siellä uskoon?” Olin siellä tehnyt uskonratkaisun, ja ei siinä auttanut muu kuin perheen kuullen tunnustaa, että ”Kyllä”. Muutama viikko sitten tämän sedälle kerroin ja totesin, että jos et olisi sitä kysymystä tehnyt, niin olisinkohan silloin lähtenyt uskontielle? Sanoohan Raamattu: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room. 10:9, 10). Kun ihminen tekee ensin tietoisen uskonratkaisun, hän tarvitsee sitten vielä tilaisuuden tunnustaa se muiden kuullen. Vapaissa suunnissa onkin erinomaisen hieno käytäntö, jossa seurakunnan kokouksissa on uskoon tulleiden todistuspuheenvuoroja.

Kalevi-veljemme sai kutsun taivaankotiin. Tässä ajassa tarvitaan edelleenkin hänen kaltaisiaan evankelistoja. Emme kenties tavoita niin suuria määriä ihmisiä kuin hän, mutta ottaisiko silti joku meistä kutsun vastaan? Kutsun lähteä viemään evankeliumia sitä kaipaaville. Kun vastaat myöntävästi, Jumala kyllä auttaa siinä tehtävässä eteenpäin!

Read Full Post »