Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘vaivanaika’

Whom Will God Rapture?
By Gary Ritter, 20.9.2019, suom. SK

 

Monissa blogini posteissa julistan, että Jumala tempaa todellisen seurakuntansa. Hiljattain luettuaan yhden artikkelini Linda otti minuun yhteyttä huolestuneena aiheesta, josta on syytä keskustella. Sähköpostissaan Linda kirjoitti:

”Sanoit, että Jeesus tempaa ne, jotka ovat uskollisia, uskovat ja seuraavat tosissaan (engl. hard) Häntä. Sanat ’seuraavat Häntä tosissaan’ tekevät minut levottomaksi. Jos on näin, niin mistä tiedän, kuinka tosissani olen tarpeeksi tosissani? Ajatus, ettei seuraa tarpeeksi tosissaan ja jää tempauksesta, on kauhistuttava. Voitko selventää sitä minulle?”

Ensimmäinen asia on, miksi sanon mitä sanon. Puhunko tekoihin perustuvasta uskosta, vaiko sellaisesta, joka tulee yksin armosta? Jo siitä, että kysyn tätä, sinun pitäisi tietää, että tarkoitan ehdottomasti jälkimmäistä. Kristus maksoi sen kaiken verellä, jonka Hän vuodatti ristillä. Hän maksoi laillisen velkamme, pyyhki syytelistamme puhtaaksi ja me pinkaisimme ulos oikeussalista vapaina miehinä ja naisina sen työn kautta, jonka Hän teki, kun teemme parannuksen ja luotamme Häneen.

Se on pelastus, mutta se voi olla hyvin erilainen asia kuin ”täyttää vaatimukset” tempaukseen. En yhtään epäile, että näkökulmani tässä on kiistanalainen, mutta luulen, että se tulee aiheen mukana. Luulen, että kautta Raamatun Jumala tekee hyvin selväksi, että Hän haluaa puhdistetun kansan kuin puhdas hopea ja kulta. Nyt on niin, ettemme koskaan saavuta tuota lopullista täydellisyyttä tässä elämässä. Olemme pyhityksen tiellä.

Tässä joitakin kysymyksiä: Mitä me teemme tuolla tiellä? Jatkammeko kiipeämistä ylöspäin John Bunyanin taivaalliseen kaupunkiin pyrkien ahkerasti tuntemaan Jeesusta entistä läheisemmässä suhteessa päivittäin, vai tuhlaammeko aikamme kiinnostuneena enemmän tämän maailman asioista? Odotammeko Kristuksen pikaista paluuta, kun Hän tulee viemään kansansa pois kanssaan pilvissä, vai onko katseemme kiinnittynyt ympärillämme oleviin asioihin? Haluaisimmeko mieluummin, että Jeesus tulee pian, kuin että Hän viivyttää tuloaan, jotta voisimme nähdä lastemme avioituvan ynnä lukemattomia muita maailmallisia houkutuksia?

Meillä oli viime sunnuntaina lähetyssaarnaaja, joka palvelee hyvin vaikealla alueella tavoittamattoman ihmisryhmän parissa. Hän käytti erästä sanaa kuvailemaan erilaisia kristittyjä. Hänen käyttämänsä sana oli trajectory (rata). Hän kertoi oletettavasti pelastetuista kristityistä, jotka olivat itseasiassa palvelutyön johtajia silloin, kun hän ensi kerran tuli Herran tykö. Tänä päivänä he eivät enää palvele Jumalaa, mutta hän on vaarantamassa henkensä Somaliasta tulleiden muslimipakolaisten keskuudessa. Tuona varhaisempana aikana elämässään tämä lähetyssaarnaaja oli kyllä pelastettu, mutta eli maailmallista elämää. Hän kertoo, että hän yritti ymmärtää tämän koko kristillisen asian ja hänellä oli epäilemättä ongelmia synnin kanssa. Hänen halunsa ja intohimonsa olivat kuitenkin Herran puoleen. Hän oli siirtymässä kohti Jeesusta ja Häntä palvelevaa elämää. Hänen ratansa oli nouseva. Ilmeisesti nuo toiset palvelutyön johtajat eivät olleet mitenkään loppuunmyytyjä. Heidän ratansa ei varmasti ollut nouseva. Ehkä he tietyssä mielessä leikkivät kristinuskoa.

Se, että joku Lindan kaltainen edes esittää tämän kysymyksen, kertoo jo minulle, että hänen sydämensä on Herran puolella. Blogikirjoituksissani, joista useita on julkaistu sivustolla Rapture Ready, mainitsen tohtori Michael S. Heiser’in ja hänen kirjansa The Unseen Realm (Näkymätön maailma). Yksi asia, jonka tri. Heiser on sanonut ja josta pidän paljon, on se, että Jumala haluaa uskollisuutta. Uskomme täytyy olla yksin Kristuksessa JA me olemme uskollisia Hänelle siinä, että meillä ei ole muita jumalia edessämme.

Muistaakseni se oli Bill Bright järjestöstä Campus Crusade for Christ (nykyisin CRU – miksi nimi muutettiin?), joka loi kuvan, jossa on ympyrä ja valtaistuin. Ympyrä on meidän elämämme ja valtaistuin on Kristus. Missä valtaistuin on? Onko se ympyrän ulkopuolella ja onko Jeesus vain yksi lisäasia elämässämme, kuten perhe, työ, seurakunta jne.? Vai onko valtaistuin ympyrän keskellä? Onko Jeesus syy, miksi elämme?

Todellinen kristitty sopii mielestäni näihin eri kriteereihin, kuinka sitten joku haluaakaan ajatella: Ratamme on nouseva kohti Kristusta, meillä on uskova uskollisuus Häntä kohtaan ja Hän on keskellä elämäämme ja syy, miksi olemme olemassa.

Kristityt, jotka eivät näytä tältä ja jotka ovat enemmän niitä, joista käytän nimitystä chino – Christian in name only (kristitty vain nimeltä) – ovat uskoakseni niitä, jotka ovat vaarassa tempauksen hetkellä.

Tämä näkökulma menee tosin petollisille vesille niiden jäljelle jääneiden kannalta, joita pitäisimme pelastettuina. Tempauksen jälkeinen ajanjakso on vaikea kenen tahansa normien mukaan. Tiedämme, että suurin osa niistä, jotka tulevat uskomaan Jeesukseen tänä aikana – ja heitä on todennäköisesti miljoonia – myös todennäköisesti mestataan. Jos tunnustavien, mutta penseiden kristittyjen, on kohdattava tämä haaste, niin se vaikuttaa melko kovalta, eikö niin? En tiedä vastausta, mutta muistan, kuinka Jeesus reagoi Laodikean kristittyihin: Hän halusi oksentaa heidät ulos suustaan (Ilm. 3:16). Hän sanoo myös nuhtelevansa ja kurittavansa heitä – koska Hän rakastaa heitä (Ilm. 3:19).

Tähän pulmaan on yksinkertainen ratkaisu: Älä ole penseä uskova. Tee todella, mitä Jeesus käskee meidän tehdä ja elä Hänen käskyjensä mukaan. Keskity Häneen äläkä maailmaan. Jos elämme elämäämme tällä tavalla, niin en usko, että meidän tarvitsee olla huolissamme mistään.

————————————————

Gary W. Ritter is a lay pastor, Bible teacher, and serves as Missions Director at his church. He is also a prolific author. His Whirlwind Series is comprised of three books: Sow the Wind, Reap the Whirlwind, and There Is A Time. All these books are also contained in the collected volume of the just-released Whirlwind Omnibus. Gary has a standalone novel of supernatural suspense, The Tattooed Cat. He released Alien Revelation – The Unveiling, the first novel in a new series The Sons of God Chronicles on September 4, 2019. You can reach him via his website at www.GaryRitter.com or at his Facebook Author page at https://www.facebook.com/gritter3390. You can also see his video Bible teachings on his Gary Ritter YouTube page – look for the fish symbol.

 

Read Full Post »

The Rapture Will Occur Before The Tribulation
By Daniel Payne, 11.8.2019, suom. SK

Sukupolvien ajan todelliset uskovat – hengestä uudestisyntyneet – ovat odottaneet Vapahtajan ilmestyvän yhtäkkiä pilvissä heidän yläpuolellaan ja vapauttavan heidät maallisista koettelemuksista.

Monia näistä valppaista uskovista on pilkattu kärsivällisyydestään ja toivostaan Herran Jeesuksen Kristuksen läheiseen paluuseen. Väärät opettajat, jotka joko eivät ymmärrä Jumalan sanaa, tai kieltävät sen, ovat johtaneet hyökkäystä ennen ahdistusta tapahtuvaa tempausta vastaan.

Kuinka voi kukaan – luettuaan ja uskottuaan Jumalan Sanan – päätellä, että tempaus tapahtuu ahdistuksen vihan ja kauhujen jälkeen, eikä aikaisemmin?

Jumalan Sanahan kertoo tapahtumien järjestyksen päivänselvästi:

Ensin…

“…sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1. Tess. 4:17).

Sitten – vain kaksi jaetta myöhemmin:

“…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. (1. Tess. 5:2-3).

Tempaus: (1. Tess. 4:17) ennen ahdistusta: (1. Tess. 5:2-3).

Siis ensin ”meidät temmataan ylös yhdessä – pilvissä”. Sitten yhtäkkiä ”turmio tulee heille” – ei meille.

Jakeessa 4 Paavali oli juuri paljastanut tempauksen tessalonikalaisille. Sitten vain kaksi jaetta myöhemmin hän vastaa ilmeiseen kysymykseen, milloin tempaus tapahtuisi:

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa” (1. Tess. 5:1).

On selvää, että tempaus tapahtuu ennen kaikkea ahdistuksen (Herran päivän) hävitystä, muutoinhan Paavali ei olisi keskittynyt siihen tosiasiaan, että Herran päivä saapuu kuin varas yöllä.

Paavali yhdisti tempauksen ajankohdan Herran päivän saapumiseen.

Mitä merkitystä olisi Herran päivän äkillisellä saapumisella, jos tempaus tapahtuisi sen lopussa? Muista, että Paavali oli vielä tempausaiheessa sanoessaan, että Herran päivä saapuu yhtäkkiä ja odottamatta kuin varas niille, jotka eivät ole valmiita.

Jos tempaus tapahtuisi ahdistuksen lopussa, niin Paavali olisi puhunut tapahtumista, jotka tapahtuvat silloin (kosmisista merkeistä jne.).

Hän sanoi, että valmiiden ja valvovien – todellisten uskovien – ei tarvitse olla huolissaan Herran päivän hävityksen saapumisesta. Meidän ei tarvitse huolestua ahdistuksen tuomiosta, koska emme ole silloin täällä.

Jos Paavali opetti, että tempaus tapahtuu ahdistuksen lopussa, niin 1. Tess. 5:2 kuuluisi jotenkin näin: ”Sillä te itse tiedätte hyvin, että Herran päivä kestää seitsemän vuotta, joten…” tai ”vihan aika Herran päivänä kestää seitsemän vuotta, kuten on puhuttu Danielin kautta…”

Paavali ei kuitenkaan puhunut mistään ahdistuksen aikana tapahtuvasta tapahtumasta, tai kuinka kauan ne kestävät; Paavali puhui vain Herran päivän saapumisesta. Silloin on selvää, että tempauksella ei ole mitään osaa ahdistuksen aikana, puhumattakaan sen jälkeen.

”…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä” (1. Tess. 5:2).

Meitä käsketään valvomaan ja olemaan valmiita tempaukseen, kun kohtaamme Vapahtajamme kasvoista kasvoihin ja kun:

…kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10).

Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas… Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit… Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Tess. 5:4, 6, 9).

Nyt liittyen Paavalin toiseen kirjeeseen tessalonikalaisille:

Ilmeisesti väärät opettajat olivat käyttäneet Paavalin ensimmäisen kirjeen opetusta tempauksesta ja sen Herran päivän saapumiseen liittyvää ajoitusta tekosyynä ahdistaa heidät tunteettomaan petokseen.

Heidät oli petetty uskomaan, että vaino, jota he olivat kärsimässä, oli tosiasiassa todellinen ahdistus eli Herran päivän viha. Heidät oli peloteltu uskomaan, että ahdistus oli jo alkanut.

(Sivuhuomautus: Tämä julma taktiikka on vulgaaristi samanlainen kuin se, jota tänä päivänä käyttävät ne, jotka näyttävät nauttivan niiden meistä naurunalaiseksi tekemisestä, jotka uskovat oppiin ennen vihaa tapahtuvasta tempauksesta. Aivan kuten Tessalonikan väärät opettajat tiesivät hyvin, että tessalonikalaisille oli opetettu tempauksen tapahtuvan ennen Herran päivän saapumista, niin myös tämän päivän väärät opettajat tietävät, että myös meille on opetettu tempauksen tapahtuvan ennen ahdistusta.

Kumpikin kategoria julmasydämisiä opettajia yrittää pettää Vapahtajansa paluuta odottavia uskomaan, että he jäävät pois kokoontumisesta kohtaamaan Herra yläilmoissa ennen ahdistusta. Tämän seurauksena meidän on sitten kärsittävä maailmalle kuuluva Jumalan ahdistuksen tuomion trauma ja tuska, maailmalle, joka tällä hetkellä hylkää Hänen pelastuksensa ja kansansa Israelin oikeutuksen.

He rakastavat pilkkaamistamme ikään kuin jonkinlaisena tyydytyksenä itselleen siitä, että meidät narrataan uskomaan, että meidän onkin kestettävä ahdistuksen viha, aivan kuten väärät opettajat tekivät Tessalonikassa).

Kuinka voi olla, että väärien opettajien oli niin helppoa pettää tessalonikalaiset? Koska he kärsivät jo vainoja ja ahdistuksia, joiden väärät opettajat olivat kertoneet olevan merkkejä, että ahdistus on jo alkanut.

…niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä” (2. Tess. 1:4).

Paavali aloitti lohdutuskirjeensä heille – 2. Tessalonikalaiskirje – kiittämällä heidän ”kärsivällisyyttään ja uskoaan” kaikissa heidän ”vainoissaan ja ahdistuksissaan”. Sitten hän jatkoi puhuen levosta, jonka uskolliset tessalonikalaiset saavat aikana, jolloin, Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille”, jotka vainoavat heitä (2. Tess. 1:7-8).

Ymmärtääksemme mitä Paavali tarkalleen opetti tessalonikalaisille Herran päivästä – että pitäisikö heidän käydä se läpi vai temmataanko heidät ennen sitä – niin asettakaamme jokainen tessalonikalainen toiseen kahdesta seuraavista ryhmistä 1 ja 2.

  1. Kokoaminen ahdistuksen jälkeen (Post-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille ja he uskoivat, että heidän olisi jotenkin kestettävä koko ahdistuksen (Kristuksen päivä, Herran päivä) läpi, selvittävä siitä (ollakseen elossa kokoontumista varten yläilmoissa) eikä otettava Pedonmerkkiä. Heidän olisi odotettava kokoamistaan kohtaamaan Herra yläilmoissa vasta sen jälkeen, kun ahdistus päättyy.
  2. Kokoaminen ennen ahdistusta (Pre-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille, että heidät koottaisiin yhdessä yläilmoihin olemaan Herran kanssa ikuisesti ennen kuin Ahdistus (Kristuksen päivä, Herran päivä) alkaa.

Jälleen me tiedämme Paavalin kirjeestä, että tessalonikalaiset todella uskoivat jo olevansa Ahdistuksessa. Jos he kaikki kuuluivat em. ryhmään yksi – ja koska uskoivat, että Ahdistus oli jo alkanut – niin miksi he olivat järkyttyneitä (ennen kuin Paavalin toinen kirje saapui), että Kristus oli varmasti palaamassa alle seitsemässä vuodessa ja lopettaisi heidän Ahdistuksen kärsimyksensä?

Saatat sanoa, että he olivat järkyttyneitä siitä, että heidän olisi silti vielä kestettävä jäljellä olevat Ahdistuksen vaikeudet ja siksi he olivat niin huolissaan. Se on täysin järkevää, jos ei oteta huomioon yhtä asiaa…

(Muista, että puhumme tässä edelleen em. ryhmästä 1.)

Miksi sitten se olisi heille lohdutus ja helpotus, jos Ahdistuksen kello ei olisi jo alkanut tikittää aikaa heidän Vapahtajansa paluuseen? Kuinka voi se tosiasia, että Ahdistus ei ollut vielä alkanut – kuten Paavali kertoo heille toisessa kirjeessään – ja että nyt Herran paluu olisi vieläkin kauempana, olla mikään välitön lohdutus heille? Varsinkin, kun Herran päivän todelliset kauhut voivat edelleen tulla milloin tahansa?

Kuinka on niin lohdullista tietää, että Herran päivä ei ole vielä alkanut, vaikka joudut vielä olemaan läsnä maan päällä läpi hävityksen ajan, kun se lopulta alkaa? Siinä vain ei ole mitään järkeä.

On paljon todennäköisempää, että he kuuluivat ryhmään 2, ja olivat järkyttyneitä siitä, että Kristus oli jo palannut ja he menettivät ”kokoontumisemme Hänen tykönsä” ja että Hän jätti heidät jäljelle kärsimään Ahdistuksen.

Suuri lohdutus heille ei silloin olisi se, että Ahdistus ei ole vielä alkanut ja että se voi silti saapua milloin tahansa, vaan että Herra Jeesus ei ollut vielä tullut ja tempaus voi edelleen tapahtua milloin tahansa.

Ensimmäisen tessalonikalaisille lähettämänsä kirjeen mukaisesti Paavali yhdisti tempauksen ajoituksen (2. Tess. 2:1) Herran päivän saapumiseen:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi. (2. Tess. 2:1-3).

Paavali kertoi tessalonikalaisille, että Antikristus ”ilmestyy vasta ajallansa” (2. Tess. 2:6). Paavali yhdistää edelleen ahdistuksen ajan tempauksen jälkeiseen aikaan (”vasta ajallansa”). Hän kertoi tessalonikalaisille, että he voisivat tietää, että tempaus (2:1) ei ollut vielä tapahtunut, koska luopumus ja Antikristuksen paljastaminen eivät olleet vielä tapahtuneet.

Antikristus paljastetaan – niille, jotka lukevat, tai ovat lukeneet Raamattua – heti, kun hän vahvistaa rauhansopimuksen Israelin kanssa. Monta väärää ehdokasta on tullut sukupolvien saatossa, mutta vain yksi paljastetaan, joka täsmälleen vastaa Raamatun kuvausta.

Paavalin pääpainotus ei ollut, että tessalonikalaisten olisi tarkkailtava ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia; hän keskittyi ensisijaisesti siihen, että he olisivat tietoisia yksityiskohdista, jotka tapahtuvat ennen ahdistusta (2. Tess. 2:3; 5-7).

Sitten hän selittää, mitä tapahtuu tempauksen jälkeen, alkaen jakeessa 8:

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2. Tess. 2:7-8).

Sitten, kun Paavali selittää joitakin Ahdistuksen ajan tapahtumia, hän muistuttaa tessalonikalaisia, että heidän ei tarvitse kestää sellaisia tapahtumia:

Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen” (2. Tess. 2:13).

Mielenkiintoista on, että yllä olevassa jakeessa ”pelastusta” tarkoittava kreikan sana on ”soteria”. Sen tarkka merkitys määräytyy ympäröivän kontekstin perusteella.

Sama sana “soteria” löytyy jakeesta Fil. 1:19:

Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla.”

Paavali vakuutti filippiläisille, että heidän rukouksensa olivat riittävän voimakkaita vaikuttamaan hänen pakonsa Rooman vankilasta.

Paavali ei puhunut mistään suurista taivaallisista (celestial) tapahtumista, jotka välittömästi edeltäisivät Herran paluuta pyhillensä tempauksessa (luvussa 1. Tess.4). Kuitenkin, kun Herra palaa pyhiensä kanssa, niin on oleva suuria kosmisia merkkejä ja ihmeitä:

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa ja tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Matt. 24:29-30).

Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia…” (Juuda 1:14-15a).

Lopuksi, Jumalan sana ajoittaa tempauksen tapahtuvaksi nimenomaan ennen ahdistuksen tuomion saapumista.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä tarkkailemaan vain itse Jeesusta Kristusta, eikä monia ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä myös siihen, että kun odotamme Hänen paluuta, meidän ei pitäisi antautua väärien opettajien harhoille, jotka lisääntyvästi sanovat, että Hän ei ole tulossa.

Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet (2. Piet. 3:1-2).

Mihin Herran käskyyn Pietari viittaa?

Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.(Matt. 24:42-44).

Herra Jeesus kehottaa meitä jälleen Ilmestyskirjassa pysymään lujina ja odottamaan Hänen paluutaan:

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat (Ilm. 3:10).

Jeesus kiittää meitä kestävyydestämme pitäessämme kiinni perinteisestä toivostamme hänen läheiseen paluuseensa. Sitten Hän kertoo kruunusta, jonka saamme, jos jatkuvasti rakastamme, toivomme ja odotamme Hänen pikaista paluutaan:

Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm. 3:11).

Paavali kuvailee tätä samaa kruunua:

Tästedes on minulle tallelle pantu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, sinä päivänä minulle antaa, mutta ei ainoastansa minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestystänsä rakastavat (2. Tim. 4:8, Pyhä Raamattu 1776).

Paavali kehottaa meitä jälleen pysymään lujina opetuksissaan tempauksen toivostamme:

Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme” (2. Tess. 2:15).

Myös Pietari kehottaa meitä pysymään keskittyneinä Jeesuksen paluuseen eikä antaa periaatteettomien miesten väärien opetusten pettää meitä:

Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ‘Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3-4).

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne” (2. Piet. 3:17).

Emme voi antaa pahuuden, joka on nopeasti sulkeutumassa ympärillemme, saada meitä menettämään tempauksen toivoamme tulemalla väärien opettajien eksyttämiksi. Meidän on jatkettava kestävinä riippumatta siitä, kuinka kauan meidän on odotettava, samalla kun jatkamme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen läheisen paluun toivossa ja rakkaudessa.

Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ‘Totisesti, minä tulen pian’. Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20).

Read Full Post »

Twilight’s Last Gleaming
By Alice Childs, 30.6.2019, suom. SK

Voi sano, voitko nähdä sen kiistämättömän totuuden, että Amerikka on laskeutumassa iltaruskon viime säteiden aikaiseen loppuratkaisuun?

Kukaan rehellinen, jolla on vähänkin tietoisuutta, ei voi olla myöntämättä, että aurinko on laskemassa kerran niin suurenmoiselle amerikkalaiselle imperiumille. Itseasiassa ei ole kyse vain Amerikan lopullisesta kaatumisesta, joka on murtautumassa päällemme. Se on myös koko langenneen maailmanjärjestelmän loppuminen, joka on ollut pilalla aina Eedenin paratiisista saakka, kun Käärme petti Eevan ja Aadamin kapinointi johti paratiisin menettämiseen, mikä vaati Jumalan Pojan henkilökohtaista puuttumista luomukuntansa asioihin hankkimaan lunastuksen kadotetulle ja langenneelle ihmiskunnalle.

Me olemme viimeinen sukupolvi. Me olemme se sukupolvi, joka syntyi näkemään Israelin jälleensyntymisen, Jumalan ”supermerkin”, joka oli merkkinä viimeisen sukupolven alkamisesta – sukupolven, joka olisi elossa ja näkisi kaikkien Raamatun ennustamien tapahtumien huipentumisen. Tämä on jännittävää, kunnioitusta herättävää ja kauhistuttavaa. Juuri nämä tapahtumat, jotka ovat käynnissä ja lähes täyttyneet, osoittavat ilman mitään epäilystä, että todellakin elämme seurakuntadispensaation iltaruskon viime säteiden hetkiä.

Näetkö, mitä on tapahtumassa? Näetkö, miten lähellä seurakunnan tempausta me olemme ja sitä seuraavia seitsemää viimeistä vuotta – Jaakobin vaivanaikaa?

Älä erehdy, armon aika on melkein lopussa, hirmuisen Herran päivän koitto on käsillä. Kun tarkastelemme sitä, missä olemme ja mitä on jo käynnissä meillä kansakuntana ja maailmassa, niin on ilmeistä, että olemme nyt iltaruskon viime säteiden heikkenevässä valossa. Katsokaamme vain muutamia näistä viimeisistä viimeisimpien päivien indikaattoreista, että seurakunta-aika on loppumassa ja Herran päivä on ”käsillä”. Ottakaamme esim. YK:n kauaskantoiset globaalit suunnitelmat Agenda 21 ja Agenda 30. Nämä julistukset ovat todella kauhistuttavia, sekä julkeine vallan sieppauksineen, että systemaattisine tukahduttamisineen, mitä tulee henkilökohtaisiin, perhettä koskeviin, yhteisiin ja kansallisiin vapauksiin.

Kumpikin asiakirja, Agenda 21 ja Agenda 30, vaikuttavat suoraan joka ainoaan yksittäiseen Yhdysvaltain kansalaiseen (kuten myös melkein kaikkien muiden maiden kansalaisiin). Kohdusta hautaan – elämämme ja lastemme elämän sekä tulevaisuutemme on kaapannut elitistien oligarkia, joka on tehnyt itsensä ”hallitseviksi jumaliksi” kaikkien ihmisten yläpuolelle. He yksin päättävät, kuka elää, kuka kuolee ja minkä arvoinen itse kunkin elämä on.

Lusiferistiset agendat, joita tämä vaaleilla valitsematon eliittisten suuruudenhullujen monikansallinen ryhmä on suunnitellut vuosikymmeniä – jopa vuosisatoja – yltää aina Temppeliritareihin ja vapaamuurarien kiltoihin. Adam Weishaupt’in aloittaman illuminaattijärjestön, sekä lukuisien muiden esoteeristen järjestöjen päämäärät ja agendat ovat juuri tällä hetkellä täyden toteuttamisen prosessissa. Se, mitä nyt orkestroidaan ja on pian valmista, ei ole yhtään vähemmän, kuin orwellilainen painajainen, joka on nopeasti muodostumassa suureksi petojärjestelmäksi, jota hallitsee, ei kukaan muu, kuin itse Antikristus.

Näihin agendoihin tarkasti kirjatut suunnitelmat, jotka on kaavailtu hirvittävän selvästi ja yksityiskohtaisesti, paljastavat totuuden, että näiden Uuden Maailmanjärjestyksen globaalien arkkitehtien suunnitelmat ovat jo hyvin käynnissä ja niitä toteuttavat samat henkilöt, jotka rahoittavat ja allekirjoittavat tätä monen biljoonan dollarin (ja paljon yli) monilonkeroista hirviötä.

Kaikki YK:n meneillään olevat suunnitelmat on tarkoitettu valvomaan kulttuurimme jokaista aluetta: hallinnon, talouden, koulutuksen, rahoituksen, viihteen ja uskonnon. Elämän KAIKKIA ALUEITA on valvottava ja kaikki heidän kulttuuriamme koskevat valvonnan näkökohtansa on sanottu hienostuneesti ja kauhistuttavan yksityiskohtaisesti niiden henkilöiden sanoissa, jotka ajavat tätä globalistista viimeisten päivien agendaa.

Nämä kaaoksen kätyrit (Minions of Chaos) ovat nyt soluttautumassa kulttuurimme jokaiseen kerrokseen ja kolkkaan. He ovat nyt tosiaankin hallitsevissa ja johtavissa asemissa näistä kulttuurialueista JOKA AINOAN sisällä voidakseen täysin indoktrinoida kulttuurimme (ujuttaa omia näkemyksiään). Heidän tavoitteenaan on saada aikaan järisyttävä näkökulman muutos jokaisen amerikkalaisen maailmankatsomuksessa – erityisesti lastemme – esikoulusta aina valmistumisen jälkeisiin ohjelmiin ja siten siirtää Amerikka pois juutalaiskristillisiltä juuriltaan, moraalista ja maailmankatsomuksista, joille kansakuntamme perustettiin.

Sitä pohjaa, jolla perustuslakimme ja laillisuusperiaatteemme lepää ollaan systemaattisesti siirtämässä kohti panteistista, narsistista, itsekeskeistä, aina tarvitsevaa, aina oikeutettua ”parvi”-mentaliteettia, jossa henkilökohtaiset vapaudet, henkilökohtainen motivaatio ja henkilökohtainen vastuu murskataan kommunistisen ”parvimielen” valtavan painon alla eliittioligarkian (valtaeliitti) kanssa isännöidessä ja valvoessa sitä. Se kaikki on siellä esitettynä heidän omilla sanoillaan YK:n suunnitelmissa nimeltä Agenda 21 ja Agenda 30.

Tiedätkö, MIKSI he – YK:n globalistiset nukketeatterin esittäjät – eivät ole huolissaan siitä, että hirvittävää totuutta siitä, mitä he tekevät, ollaan asettamassa selvästi näkyviin? Se johtuu siitä, että he tietävät useimpien amerikkalaisten olevan liian laiskoja, liian itsekeskeisiä, liian epäuskoisia, liian välinpitämättömiä, liiaksi oman erityisen ”leivän ja sirkushuvinsa” lumoissa, liian apaattisia, liian peloissaan tai peloteltuja vaivautuakseen tutkimaan ja lukemaan niitä karmivia totuuksia, joita he ovat itseasiassa julkaisseet.

Ja tiedätkö mitä? Globalistit ovat oikeassa. Hyvin harvat amerikkalaiset todella välittävät tarpeeksi tutkiakseen totuutta itse.

Hyvin epämukava ja sopimaton tosiasia on, että jokainen TULEE välittämään – ja pian, koska amerikkalaisen vapauden (sekä henkilökohtaisen että kansallisen) kolossi yhdessä sen kanssa, mitä on jäljellä kansallisesta itsemääräämisoikeudestamme, on vuotamassa kuoliaaksi sadoista tuhansista viiltohaavoista. Amerikka on kuolintuskiensa vaiheissa.

Amerikka sellaisena, kuin olemme sen aina tunteneet, on ollut tekohengityksellä vuosikymmeniä ja on nyt kuolemassa viimeistä kertaa, ilman mitään mahdollisuutta koskaan enää toipua.

On traagista, että suurin osa käveleviksi kuolleiksi muuttuneesta amerikkalaisesta yleisöstä jatkaa tavalliseen tapaan kognitiivisessa dissonanssissaan eläen omien pienten läpinäkymättömien kupliensa sisällä piiloutuen eittämättä epämukavalta, mutta yhä ilmeisemmältä todellisuudelta siitä, kuinka kauas olemme menneet kansakuntana ja kulttuurina. Mutta usko varoituksia Amerikka: harhojen kuplasi ovat särkymässä ja se Amerikka, jota kaikki älä-näe-mitään-pahaa -nuket todistavat, kun heidät raa’asti herätetään karuun todellisuuteen.

Pian Amerikka pakotetaan näkemään ja käsittelemään totuutta. Kun Jumalan väistämätön tuomio tulee, se on enemmistölle täydellinen järkytys. Ei tule olemaan pako- eikä piilopaikkaa, kun Juudan leijona karjahtelee oikeuttaan ja kostoaan tämän pahaa rakastavan, Jumalaa vihaavan maailman päälle.

Tietysti me ”tuomion ja synkkyyden” huutajat, me ”pahanilmanlinnut”, jotka olemme aina olleet parjattuja epämukavia vartijoita muurilla – aina vihattuja, alituisesti pilkattuja, poikkeuksetta halveksittuja ja aina hinnalla millä hyvänsä kartettavia tuomioprofeettoja – olemme yrittäneet vuosien ajan kertoa maailmalle, mitä on tulossa.

Me vihatut lähestyvästä tuomiosta varoittajat TIEDÄMME jo. Tiedämme, mitä on OLLUT tapahtumassa, mitä ON tapahtumassa nyt ja mitä on TAPAHTUMAISILLAAN. On liian paha, että niin monet muut ovat niin yllättyneitä ja järkyttyneitä, kun kajastava tietoisuus itsenäisten vapauksiemme menetyksestä käy lopulta liian ilmeiseksi heillekin, että sen voisi jättää huomiotta. On traagista, että silloin, kun totuus siitä, kuinka asiat TODELLA OVAT, käy lopulta täysin selväksi jopa heille, se on aivan liian myöhäistä.

Voisin vielä kerran anella jokaista kohtaamaan sen, mitä tapahtuu juuri nyt ja mitä tulee tapahtumaan Amerikalle ja maailmalle yleensä – varsinkin mitä on aivan horisontin yllä hyvin pian tapahtuvan jäännösseurakunnan tempauksen jälkeen – mutta minä tiedän jo, että nämä varoitushuudot ovat suurimmalta osalta turha vaiva.

On enää hyvin harvoja, jopa niiden joukossa, jotka sanovat olevansa Kristukseen uskovia, jotka todella haluavat tietää totuuden tempauksen läheisyydestä. On suhteellisen harvoja, jotka uskaltavat kohdata todellisuuden sen suhteen, missä olemme niin seurakuntana kuin kansakuntana.

Hyvin harvat ymmärtävät, että todella elämme iltaruskon viime säteissä. Jokainen tulee lopulta tietämään – ja ennemmin pian kuin myöhemmin. Voi, he tulevat tietämään – hyvin pian.

Iltarusko on nopeasti muuttumassa tulevan tuomion yöksi. Lepää rauhassa (Requiescat en pace) Amerikka. Kun Uuden Maailmanjärjestyksen antikristillinen systeemi nousee, niin jäännösseurakunta huutaa yhä palavammin MARANATA!

 

Read Full Post »

On the Eve of Destruction
By Alice Childs, 22.5.2019, suom. SK

Ellei ole pannut päätänsä pensaaseen todella syvälle, niin on täysin selvää, että olosuhteet Lähi-idässä ovat nopeasti saavuttamassa kiehumispisteen. Kun se on kerran saavutettu, niin profeetalliset tapahtumat läikkyvät yli tulevaan ahdistukseen. Maailma on nyt lukujen Jesaja 17 ja Hesekiel 37-39 toteutumisen partaalla.

Raamatulliset perustelut, että nämä molemmat konfliktit (Jes. 17 ja Hes. 38-39) tapahtuvat ENNEN Ahdistuksen alkamista, ovat seuraavassa:

(1) Radikaalin islamin kuristusote täytyy katkaista ENNEN Ahdistuksen alkua, jotta Israel voi jälleenrakentaa Temppelin Temppelivuorelle, missä Al Aqsa -moskeija nyt seisoo. Tämä ei tarkoita, että islam itse tuhotaan, vaan että radikaalin islamilaisuuden tukikohtaa Lähi-idän alueella on vähintään rajoitettava.

(2) Tapahtuma, joka ALOITTAA 7-vuotisen lähtölaskennan, on Israelin ja Antikristuksen välisen liiton ”vahvistaminen”. Tämä mies EI VOI tulla maisemaan, ennen kuin seurakunta on otettu pois ja olosuhteet Israelissa ja sitä ympäröivällä alueella ovat vakaat, niin että muslimiuhka alueen kaikilta ryhmittymiltä on suuresti rajoitettu. Se voi tapahtua vasta, kun Jesaja 17 luvun (Damaskon täydellinen tuho) ja Hesekielin 38-39 lukujen konflikti on ohi.

Näiden kahden tapahtuman jälkimainingit luovat Lähi-idässä valtatyhjiön – itse asiassa koko maailmassa. Kun islamin uhka on suuresti rajoitettu ja Venäjä täydellisesti lyöty USA:n puuttuessa täysin kuvasta, niin tämä valtatyhjiö täytetään uudella johtajalla – Antikristuksella, jota Raamattu kutsuu ”Laittomuuden Ihmiseksi”.

Hesekielin profetian mukaan YKSIKÄÄN KANSAKUNTA ei tule Israelin avuksi; tämä koskee myös Yhdysvaltoja. Emme täsmälleen tiedä, mikä estää Amerikkaa olemasta kykenevä tai halukas puolustamaan Israelia. Sitä voimme vain arvailla. Tämän kirjoittajan MIELIPIDE on kuitenkin, että itse tempaus ja sen jälkimainingit aiheuttavat todennäköisesti Yhdysvaltojen täydellisen romahtamisen melkein välittömästi – mutta tämä on vain mielipide. Jotakin muuta voi tapahtua, joka poistaa Yhdysvallat globaalista vallasta ja näkyvyydestä. Vain Jumala tietää.

Kun Hesekielin hyökkäys tapahtuu, se on yksin Jumala, joka tuhoaa, ei vain islamin kuristusotteen Lähi-idässä, vaan myös täysin tuhoaa Venäjän ja suuresti tuhoaa kaikki Hesekielin koalition joukot, jotka ovat osa tätä hyökkäystä: Venäjä, Iran (Persia), Turkki, Libya, Sudan ym.

Tämä tuho yhdessä USA:n puuttumisen ja kyvyttömyyden kanssa koskaan enää olla vallankäyttäjä globaalilla näyttämöllä, jättää SUUNNATTOMAN valtatyhjiön, johon Antikristus astuu ja aloittaa nousunsa globaaliin valtaan.

Aluksi Antikristus elpyneen Rooman kymmenen valtakunnan tuella saa tarvittavan voiman varmistaa väärä ”rauha” Lähi-itään. Näiden kymmenen ”valtakunnan” tuella, jotka todennäköisesti ovat vanhan Rooman osia sekä itäisestä että läntisestä ”jalasta”, Antikristuksella on valta tehdä ja vahvistaa tämä liitto (Dan. 7:24; Ilm. 17:12).

Antikristus aloittaa meteorimaisen nousunsa valtaan takaamalla Israelille rauhan seitsemän vuoden ajaksi (Dan. 9:27) mahdollistaen myös Israelille jälleenrakentaa temppelinsä, jolloin uskonnolliset teuras- ja ruokauhrit voidaan aloittaa jälleenrakennetussa temppelissä juutalaisen lain mukaan.

Näiden asioiden TÄYTYY OLLA valmiina, ENNEN kuin ahdistus alkaa, koska liiton vahvistaminen Antikristuksen ja Israelin välillä on se, joka SALLII ja TAKAA temppelin rakentamisen ja suojelun.

(3) Ahdistuksen kesto on vain 7 vuotta ja sen puolivälissä (3½ vuoden kohdalla) Antikristus, joka on nyt kiistämätön globaali johtaja, rikkoo liittonsa Israelin kanssa ja saastuttaa Temppelin. Siksi Temppelin TÄYTYY olla rakennettuna ja toiminnassa koko 7 vuoden ajan.

Se merkitsee, että Damaskoksen tuhon ja Hesekielin hyökkääjien tappion tulee tapahtua ennen Ahdistuksen alkamista, koska Hesekielin hyökkääjien tappion jälkimainingit asettavat valtatyhjiön, joka mahdollistaa, että Antikristus voi ilmestyä ja ”vahvistaa liiton monien kanssa” (Dan. 9: 27).

Kun Raamatun kaikki kirjoitukset yhdistetään, sekä dispensationaalisesti että kronologisesti – eli otetaan KAIKKI profeetalliset kirjoitukset ja asetetaan palat oikeaan aikajärjestykseen MOLEMMISTA Testamenteista – niin käy selväksi, että seurakunnan tempauksen ja Jesajan 17. luvun sekä Hesekielin lukujen 38-39 valmistavien tapahtumien täytyy tapahtua ENNEN Ahdistuksen alkamista, EI Ahdistuksen jo alettua.

Ahdistus (Danielin 70. viikko, joka tunnetaan myös Jaakobin vaivan aikana) EI VOI alkaa, ennen kuin liitto on tehty ja vahvistettu, eikä tämän liiton vahvistaminen voi tapahtua, ennen kuin Israel on valmistettu siihen sen jälkeen, kun Jumala on tuhonnut Hesekielin koalition.

Seurakunta ei voi olla täällä silloin, kun tämä liitto Antikristuksen ja Israelin välillä on tehty, koska 2. Tess 2:3-10 mukaan se on Pyhä Henki, joka asuu Kristuksen kollektiivisessa ruumiissa (seurakunta) ja PIDÄTTÄÄ (estää) ”Laittomuuden Ihmisen” ilmestymistä.

Vaikka emme voi olla dogmaattisia tässä seuraavassa kysymyksessä, niin voidaan helposti päätellä, että tempaus tapahtuu joko juuri ennen, tai (kuten tämän kirjoittaja ajattelee) samanaikaisesti Jesajan luvun 17 ja Hesekielin lukujen 38-39 kahden profeetallisen tapahtuman kanssa.

TIEDÄMME Hesekielin luvuista 38-39, että se on Jumalan yliluonnollinen väliintulo Israelin pelastukseksi, joka avaa sekulaarin Israelin silmät Jumalalleen, vaikka se ei vielä tuolloin tunnistakaan Jeesusta Messiaanaan.

Jeesuksen Kristuksen lopullinen tunnustaminen ja hyväksyminen Israelin Messiaana on Jumalan päätarkoitus kansallisen Israelin viemisessä ahdistuksen läpi. Jumalan lopullinen tarkoitus on, että Israel tulee käsittämään Messiaan, jota se on karttanut ja kieltäytynyt hyväksymästä (Sak. 13:8-9).

Nämä kolme valmistavaa tapahtumaa: seurakunnan tempaus (1. Tess. 4:13-19; 1. Kor. 15:50-56), Damaskon tuho (Jes. 17) ja Venäjän / Turkin / Iranin hyökkäys Israeliin Golanin kukkuloilla (Hes. 38-39), TÄYTYY tapahtua ENNEN ahdistusta, joka taas alkaa LIITON vahvistamisella miehen (vielä paljastamatta) kanssa, josta tulee Antikristus (Dan. 9:27).

Joten kun katsomme, missä olemme tänä päivänä – juuri tällä hetkellä, niin näemme, että näyttämö on jo pystytetty kaikille näille valmistaville tapahtumille. Jos tempaus tapahtuu samanaikaisesti näiden kahden konfliktin KANSSA, mistä tämän kirjoittaja tulee yhä vakuuttuneemmaksi, että asia on näin, niin me, jäännösseurakunta, olemme juuri nyt kirkkauden kynnyksellä!

17. toukokuuta 2019 Israelin voimat iskivät useisiin strategisiin tukikohtiin Damaskossa Syyriassa; ja vaikka Damaskoa vielä ei ole tuhottu yhdessä yössä (tehty ”raunioläjäksii” ja asuinkelvottomaksi) Jes. 17:1 mukaisesti, niin Damaskon täydellinen tuhoaminen, joka joko edeltää Hesekielin 38-39 lukujen hyökkäystä Golanille, tai tapahtuu Hesekielin hyökkäyksen yhteydessä, on jo suunnitteilla. Se on vain ajan kysymys.

Joten valmistaudu seurakunta! Vapauttajamme on valmiina ja evakuointimme tästä kurjasta luolasta, tästä langenneesta maailmasta, on tullut ”välitöntä” läheisemmäksi.

Tarkkaile Damaskoa Syyriassa, koska Damaskon tuho ja Hesekielin hyökkäys ovat HYVIN lähellä, mutta ennen sitä (tai näiden kahden tapahtuman yhteydessä) ME MENEMME KOTIIN!!

MARANATHA!!

 

Read Full Post »

The Seven-Year Tribulation: Is it, or Isn’t It?
By Gary Stearman 25.2.2019, suom. SK

Profeetallisissa piireissä on nyt käynnissä tärkeä keskustelu. Siinä syvennytään Jeesuksen itsensä jakeessa Matt. 24:21 ”suureksi ahdistukseksi” nimeämän ajanjakson kestoon.

Kestääkö ahdistus seitsemän vuotta, vai ainoastaan kolme ja puoli vuotta? Usein väitetään, että lukuisat Danielin- ja Ilmestyskirjan viittaukset: ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa”, ”tuhatkaksisataakuusikymmentä päivää” ja ”neljäkymmentäkaksi kuukautta”, tukevat vain kolmen ja puolen vuoden ahdistusta. Heidän mukaansa nämä ovat todistus siitä, että tämä aika on vain puolet perinteisestä seitsemästä vuodesta.

Useista syistä pidämme edelleen kiinni perinteisestä opetuksesta, että todellinen ahdistus kestää täydet seitsemän vuotta.

Lisäksi luotettavat sananselittäjät ovat yksimielisiä, että sitä edeltää seurakunnan ylösoton jälkeinen siirtymäkausi. Tämä aika voisi olla jopa kolme vuotta tuoden maailmalle kymmenen vuoden hengellisen irstailun ja henkisen kuohunnan ajan, jota seuraa ennennäkemätön fyysinen katastrofi.

Asiaa koskevien Kirjoitusten tutkiminen osoittaa, että jotta ennustetut Ahdistuksen ajan tapahtumat voisivat täysin kehittyä, niin tietty aika täytyy kulua – varmasti enemmän kuin kolme tai neljä vuotta.

Tämä pätee Ahdistusta edeltävään ajanjaksoon, kuten myös Antikristuksen ilmestymiseen ja valtaannousuun. Kun seurakunta on poistettu ja Jumalan Pyhä Henki Hänen nykyisestä vaikutusvallan asemastaan, nämä avaintekijät voivat alkaa putoilla paikoilleen.

Sitten, ja vasta sitten, tietyt tekijät saavat aikaan ennustetun globaalin hallituksen ja sen keskeisten toimijoiden lopullisen sijoittelun – joista numero yksi on Antikristus itse.

Miksi on oltava Ahdistus?

Usein toistettu itsestäänselvyys on, että Ahdistus tulee erottaa ahdistuksesta yleensä.

Jobin kirjassa löydämme miehen, joka kärsii tällaisesta ahdistuksesta ystäviensä seuratessa tilannetta. Yhdessä he painiskelevat ratkaistakseen hänen ongelmansa. Elifas, yksi Jobin neuvonantajista, sanoo: ”…vaan ihminen syntyy vaivaan ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle” (Job 5:7). Tässä piinaavassa kuvassa hän maalaa ihmisen typeränä olentona, jonka luontoon kuuluu ajautua vaikeuksiin.

Todellisuudessa tämä onkin Raamatun kertomus, koska ihminen rikkomuksen kautta huomaa, että hänen elämäänsä leimaa jokin ahdistuksen muoto toisensa jälkeen.

Kuten Joh. 16:33 sanoo, Jeesus kertoi opetuslapsilleen käytännössä saman asian: Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”

Hänen sanansa ovat tarkoitetut lohduttamaan niitä, jotka Hän on valinnut, mutta ne myös ilmoittavat ihmisen maanpäällisen elämän hyvin todellisen seurauksen.

Tämän todettuamme on tärkeää vetää erillinen linja yleisen ahdistuksen ja erityisesti profetoidun ajanjakson välille, joka on tarkoitettu Daavidin huoneelle ja Israelin kahdelletoista sukukunnalle. Muista, että Israel on hengellinen nimi, jonka Jumala antoi kahdentoista heimon isälle.

Silloin hän sanoi: ‘Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.’” (1. Moos. 32:28)

Tämä lausunto annettiin tilanteessa, jossa Jaakobilla oli koko yön kestävä painiottelu Herran enkelin kanssa, joka antoi hänelle uuden kuninkaallisen nimen ja erityisen lupauksen. Tästä ajasta eteenpäin Israelilla ja hänen jälkeläisillään oli oleva erikoinen voima ja kutsumus.

Heillä oli myös Jumalan tuki, niin että riippumatta siitä, kuinka pahasti heitä vainottiin, heille taattiin aina lupaus ennallistamisesta. On vahvat perusteet, että tämä on syy tulevaan ahdistukseen. Jeremian luku 30 puhuu kauniisti Israelin ja Juudan lopullisesta palauttamisesta luvattuun maahan.

Sillä katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon, sanoo Herra ja palautan heidät maahan, jonka olen antanut heidän isillensä ja he saavat periä sen” (Jer. 30:3).

Sama luku jatkuu kertoen heidän paluunsa ehdot. Jeremia maalaa pelottavan kuvan, josta tulee lause, joka on tullut edustamaan Ahdistusta erityisellä tavalla:

”Kysykää ja katsokaa: synnyttääkö miehenpuoli? Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitansa synnyttäväisten tavalla, ja miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi? Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä. Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen ikeen sinun kaulastasi ja katkaisen sinun siteesi. Eivät tee enää muukalaiset heitä palvelijoikseen, vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa, jonka minä heille herätän.” (Jer. 30:6-9)

Täällä näemme kaikki klassiset kuvat ahdistuksesta. Jeremia puhuu synnytystuskista, jotka liittyvät Israelin uuteen syntymiseen Maassa. Näemme myös, että puhutaan ”siitä päivästä”. Se on ”Herran päivä”, joka vapauttaa Israelin pakanoiden kahleista, joiden alaisena se on raatanut vuosisatojen ajan. Lopuksi Jeremia ennustaa Daavidin valtaistuimen ennallistamisen, jolle Jeesus asetetaan.

Tämä on nimenomaan profetia viimeisistä päivistä, joiden aikana Herra lunastaa Jaakobin – Israelin – ja tekee sen kanssa uuden liiton, joka ei ole kirjoitettu kivitauluihin, vaan hänen kansansa sydämiin.

Siten ahdistuksen tärkein tulos on Israelin ennalleen asettaminen Maahan. Se on ”Jaakobin vaivan” aika, ei ”pakanoiden”. Danielin suuressa profetiassa 70 vuosiviikosta näemme toisen kuvan tästä samasta ilmoituksesta:

”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Sitten loppuu lain rikkominen, synnistä tehdään loppu ja pahat teot sovitetaan. Iankaikkinen vanhurskaus saatetaan voimaan, näky ja profetia vahvistetaan sinetillä ja kaikkeinpyhin voidellaan.” (Daniel 9:24)

Tässä lausunnossa on tärkeää nähdä, että se on tarkoitettu Israelille. Seitsemänkymmentä viikkoa (eli seitsemänkymmentä seitsemää) on suunnattu nimenomaan ”sinun kansallesi”, toisin sanoen Israelille ja ”sinun pyhälle kaupungillesi” eli Jerusalemille. Tämä on ajastettu profetia, jonka tärkein seuraus koskee vain Israelia, ei pakanoita.

Yllä oleva jae mainitsee kuusi erityistä tavoitetta, jotka ”70 viikon” jakso tuo Israelille. Ensiksi Israelin ”lainrikkominen” loppuu. Herra armollisesti vihdoinkin lopettaa sen vuosisataisen epäonnistumisen Jumalan liiton pitämisessä. Hänen saapumisensa viimeisen viikon lopulla tuo suuren sovituksen Hänen kansalleen Israelille.

Toiseksi ”synti” lakkaa. Israelin syntien vuosisadat pyyhitään vihdoin pois. Kolmanneksi sovitetaan ”vääryys”, jota Israel on osoittanut alusta saakka epäonnistuessaan Mooseksen lain pitämisessä.

Neljänneksi ”iankaikkinen vanhurskaus” tulee. Tämä on tietysti lupaus messiaanisesta valtakunnasta.

Viidenneksi Danielin ”näky ja profetia” lopulta toteutuu ja sinetöidään lopullisesti. Profeettojen lausunnoista tulee lopulta todellisuutta.

Kuudenneksi ”kaikkein pyhin” tuodaan väkevään todellisuuteen, kun Kristus ja Hänen temppelinsä muodostavat lähtökohdan tuhatvuotiselle valtakunnalle. Lopussa on oltava kirjaimellinen fyysinen temppeli.

Ensimmäiset 69 viikkoa ovat aika Baabelin vankeuden jälkeisestä Jerusalemin ennallistamismääräyksestä Kristuksen ristiinnaulitsemiseen. Kun ne ovat kuluneet loppuun Danielin kansan nähdään menevän määrittelemättömään vainon aikaan. Tänä päivänä käytämme siitä nimitystä ”Diaspora”.

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki (KJV: the people of the prince that shall come shall destroy the city and the sanctuary = tulevan ruhtinaan kansa hävittää kaupungin ja pyhäkön), mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.” (Dan. 9:25,26)

Jerusalemin temppelin tuho (Francesco Hayes 1867)

Jerusalemin ja temppelin tuhon jälkeen vuonna 70 Israel joutui katastrofiin toisensa jälkeen, kunnes heidät ajettiin lopulta ulkomaille etsimään selviytymistä monissa maissa. ”Tulevan ruhtinaan kansa” – roomalaiset – varmistivat, että Israel ja Juuda ajettiin maan ääriin. Mutta profetian loppu koskee tulevaa ruhtinasta, joka on roomalaisten geneettinen jälkeläinen, erityisesti temppelin tuhoajien, Tiituksen ja Vespasianuksen, kuningashuoneen. Hän on Antikristus. (Suomessa ei ilmeisesti vieläkään osata kääntää Raamattua, koska myös Raamattu Kansalle kääntää jakeen Dan. 9:26 samalla tavalla väärin kuin KR38. Jokseenkin kaikki englantilaiset käännökset kääntävät sen kuten KJV. Suom. huom.) Olemme toisaalla kuvailleet, kuinka seleukidien dynastia, johon kuului Antiokus IV Epifanes, avioitui näiden roomalaisten kuningashuoneiden kanssa. Antiokus, Antikristuksen esikuva, perusti sukulinjan, joka on tuova viimeisten päivien Antikristuksen. Nykyään tämä roomalainen sukuperä on levinnyt kattamaan koko maailman. Kukaan ei voi tietää hänen tarkkaa esiintymispaikkaansa, mutta pahan ruhtinaan sukulinja odottaa hetkeään historiassa.

Seitsemäskymmenes viikko

Tulee olemaan helppoa havaita Danielin 70. viikon alkaminen. Sen merkitsee se hetki, jolloin tuleva ruhtinas (Antikristus) tukee Jumalan muinaista liittoa Israelin kanssa. Se sisältää Aabrahamille annetun Maata koskevan liiton:

Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” (Dan. 9:27)

KJV-käännös, jota Stearman käyttää tässä artikkelissa: “And he shall confirm the covenant with many for one week: and in the midst of the week he shall cause the sacrifice and the oblation to cease, and for the overspreading of abominations he shall make it desolate, even until the consummation, and that determined shall be poured upon the desolate (Ja hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden viikon ajaksi: ja keskellä viikkoa hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin ja iljetysten leviämisen vuoksi hän tekee sen autioksi jopa täyttymykseen saakka ja se, mikä on päätetty vuodatetaan aution päälle” Dan. 9:27).

Geri Ungurean, messiaaninen juutalainen, jonka artikkeleita on paljon sivustolla Rapture Ready, esittää eräässä artikkelissaan tällaisen käännöksen:

”He will confirm a covenant with many for one ‘seven.’ In the middle of the ‘seven’ he will put an end to sacrifice and offering. And on a wing of the temple he will set up an abomination that causes desolation, until the end that is decreed is poured out on him.” (Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden ‘seitsemän’ ajaksi. ‘Seitsemän’ keskellä hän lopettaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Ja temppelin siivelle hän pystyttää kauhistuksen, joka aiheuttaa hävityksen, kunnes loppu, joka on säädetty, vuodatetaan hänen päällensä.)

Jälleen näemme, että tämä seitsemäskymmenes ”seitsemän” (”viikko”) on suunnattu nimenomaan kohti profetian täyttymistä Israelissa. Siihen liittyy temppeliuhraaminen, joka on saastutettu pahoilla ja okkulttisilla iljetyksillä, joita on selvitetty muissa Antikristusta koskevissa kohdissa.

Tärkeintä on kuitenkin, että näemme sen, että teko, joka aloittaa viikon, on Antikristuksen suorittama liiton vahvistaminen. Siihen saakka, kunnes hän tekee tämän teon, koko viikko lepää täyttymättömänä.

Perustellessaan lyhennettyä ahdistusta jotkut ovat ehdottaneet, että osa viikosta olisi kulunut jo Herran ensimmäisen tulemuksen aikana, mutta se ei yksinkertaisesti voi olla näin. Jos olisi, niin hänen ei voitaisi sanoa vahvistavan liiton yhden viikon ajaksi.

Herra haluaa, että kansallinen Israel luottaa täydellisesti Hänen johtoonsa. Deuteronomian neljännessä luvussa (5. Moos. 4) Mooses selittää kansalleen, miksi heidän täytyy pitää Hänen käskynsä. Hän profetoi, että tulevaisuudessa heidän laiminlyöntinsä johtaisi heidän hajottamiseensa maailman kansojen keskuuteen. Tämä profetia sisältää seuraavan lausunnon:

”Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on laupias Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut.” (5. Moos. 4:30,31)

Tässä ahdistuksen jakso tunnistetaan useiden vuosituhansien tottelemattomuuden huipentumaksi. Mooseksen tarkoitus on kuitenkin antaa kansansa tietää, että jopa koko tuon ajan jälkeen Jumala ei unohda heidän kanssansa tekemäänsä liittoa.

Kaikki, mitä Hän haluaa, on, että he vilpittömästi katuvat ja tunnustavat Hänen valtansa ja riittävyytensä. Jakeessa Daniel 12:7, joka viittaa ahdistuksen jakson toiseen puoliskoon, näemme saman ajatuksen ilmaistuna:

”Silloin kuulin, kuinka pellavapukuinen mies, joka oli virran vesien yläpuolella, vannoi hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti. Hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi: ’Vielä kuluu aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Kun pyhän kansan voiman murskaaminen on päättynyt, silloin tämä kaikki toteutuu.’” (Dan. 12:7, Raamattu Kansalle)

Tässä ”pyhän kansan” (Israel) voiman ”murskaaminen” kertoo meille, että tämä kärsimyksen pidennys Antikristuksen vallan alla on julma välttämättömyys. Vasta mitä ankarimpien koettelemusten jälkeen Israelin jäännös lopulta kumartaa Jumalaansa ja Kuningastaan.

Vuosisatojen ajan he ovat itsepäisesti tarrautuneet omaan ”voimaansa” luottaen Jumalan huolenpidon asemesta omiin kykyihinsä ja hyveisiinsä. Kuten näemme, niin Danielin profetia yhdistää yksiselitteisesti heidän itseluottamuksensa murtamisen seitsenvuotisen ahdistuksen täydelliseen kehittymiseen.

On oltava Ahdistuksen aika, koska se on mekanismi, jonka kautta Herra ennallistaa Israelin ja perustaa Valtakunnan.

Muita syitä ahdistukselle

Kautta Vanhan Testamentin on lukuisia profetioita, jotka yhdistävät Ahdistuksen jakson Israeliin. Mainitakseni muutamia, Joel, Jesaja, Hesekiel, Amos ja Sakarja viittaavat Herran päivään, tai jopa ”suureen ja peljättävään Herran päivään” (Joel 2:31) ennennäkemättömän mullistuksen aikana, joka aloittaa todellisuuden uuden järjestyksen maan päällä.

Kuten edellä totesimme viittauksessa Jaakobin vaivaan nämä profetiat keskittyvät aina Israeliin. Deuteronomiassa on viittauksia ahdistukseen eli vaivaan. Jesaja ja Jeremia viittaavat synnytystuskiin, jotka tuovat esiin uuden Israelin, joka vihdoin omistaa Abrahamille luvatun maan.

Jesaja kutsuu sitä myös ”Herran päiväksi” ja ”koston päiväksi”. Toisaalla siihen viitataan ”hädän, hävityksen, pimeyden ja vihan päivänä”. Epäilemättä sen tärkein seuraus koskee kansakuntaa, jonka kautta se ilmoitettiin maailmalle, nimittäin Israelia.

Kohdassa Luukas 21:22-25 Jeesus yhdistää ahdistuksen jakson pakanoiden vallan aikakauden loppuun ja Israelin nousuun uudelleen:

Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.”

Samaan aikaan ahdistus lopettaa pitkän oikeudellisen sokeuden ajan, joka on asetettu Israelille rangaistukseksi, koska se ei pitänyt Mooseksen lakia ja hylkäsi Jeesuksen, Messiaansa. Room. 11:25 tekee selväksi, että pakanain talouden loputtua Israelin sokeus lakkaa:

Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut.”

Ahdistus tuo myös ennennäkemättömän messiaanisen odotuksen ajan, mikä johtaa valtavaan herätykseen. Ilmestyskirjan seitsemäs luku kertoo hengellisen etujoukon sinetöimisestä, joka on peräisin Israelin kahdestatoista heimosta – 144 000. Heidät näytetään suuren, koko maailman kattavan, herätyksen yhteydessä. Kun Israel korotetaan valta-asemaan yli pakanamaailman, niin Ahdistus myös puhdistaa maan jumalattomista ja jumalattomuuden vaikutuksesta, kuten nähdään kohdassa Jesaja 13:6-11:

Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Sentähden herpoavat kaikki kädet ja kaikki ihmissydämet raukeavat. He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina. Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset. Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota. Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.”

Yksi supermies – seitsemän vuotta

Olemme jo tarkastelleet Danielin 70. viikon alkua aikana, jolloin Antikristus vahvistaa Israelin liiton. On syytä toistaa, että koska tämä teko aloittaa viikon, se käynnistää tapahtumaketjun, joka kestää seitsemän vuotta.

Tätä kirjoitettaessa viikko odottaa toteutumistaan. Jotkut ovat sanoneet, että koska tähän seitsenvuotiseen viikkoon viitataan vain kerran koko Raamatussa (Dan. 9:27), niin se ei anna riittävää näyttöä, että ahdistus todella olisi seitsenvuotinen. Kuten edellä todettiin, he perustelevat siksi kolmen ja puolen vuoden kestoa.

Danielin täydellinen selitys Antikristuksen hallinnosta annetaan kuitenkin vasta luvussa 11. Tämän luvun 45 jaetta on omistettu selostukselle hallitsevista voimista, jotka polveutuivat Aleksanteri Suuresta hänen vuonna 323 eKr. tapahtuneen kuolemansa jälkeen. Jakeen Dan. 11:3 ”sankarikuningas” Aleksanterista tuli maailman valtaavan armeijan johtaja.

Daniel kirjaa neljä kenraalia, Kassandros, Lysimakhos, Ptolemaios ja Seleukos, joiden kesken valtakunta sen jälkeen jaettiin. Mutta tultaessa puoliväliin lukua vain Ptolemaios ja Seleukos on mainittu. Lähestyttäessä luvun loppua fokus tarkentuu yksin Seleukokseen ja dynastiaan hänen jälkeensä. Tämän dynastian pahamaineisin jäsen on Antiokos IV Epifanes (jakeen 21 ”kelvoton”), jolle on omistettu laaja kuvaileva osuus.

Jakso Dan. 11:21-35 on omistettu Raamatun yhdelle tarkimmista Antikristuksen profiileista. Antiokos on tämän pahan miehen esikuva tulenpalavan Israelin vihansa täysin valtaamana. Hän yrittää jopa kaataa heidän ”pyhän liittonsa” Jumalan kanssa, mutta Antiokos on vasta esikuva siitä synkästä todellisuudesta, joka nousee Ahdistuksen päivinä.

Jakso Daniel 11:36-45 tuo meille sitten katsauksen tuohon todellisuuteen – ns. ”omapäisen kuninkaan” profetian. Lähes kaikki luotettavat selittäjät näkevät tämän kuninkaan Antikristuksena. Hän on äärimmäinen suuruudenhullu, joka korottaa itsensä jopa Jumalan yläpuolelle. Danielin profetia paljastaa hänet kummallisen vallan vieraaksi mieheksi, joka on antautunut pimeisiin menoihin ja himokkaisiin taipumuksiin:

Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu. Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia. Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla. Ja tätä hän tekee vahvoille linnoituksille – hän vieraine jumalineen. Niille, jotka hän omikseen tuntee, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.” (Dan. 11:36-39).

Tämä profetia näyttää Antikristuksen hänen hallintonsa kehittymisvaiheessa. Hänellä on vapaus toteuttaa tahtoaan ja ryhtyä mitä julkeimpaan itsensä korottamiseen. Lisäksi hänellä on ilmeisesti valta puhua ihmeellisen voimakkaita sanoja Jumalaa vastaan – hän haastaa Jumalan ja näyttää jonkin aikaa voittavan! Eikä se lopu tähän, hänen sanotaan ”menestyvän” koko Ahdistuksen ajan. Eli vaikka kaikenlaiset fyysiset ja hengelliset mullistukset raunioittavat maailmaa, hänen suunnitelmansa onnistuvat jopa Ahdistuksen loppuun saakka.

Hän seisoo ainutlaatuisena ja ilmiömäisenä ihmisenä, jonka valta ja päämäärä lopulta paljastuu kokonaan satanistiseksi. Riippumattomana perheestä tai perinteisestä uskosta Jumalaan hän seisoo lopullisena arkkivihollisena, jota ei mikään vastuu paina.

Epäilemättä hän herättää uudelleen muinaisten pakanallisten jumalien palvonnan. Ja vielä enemmän, maailma näkee hänet älykkäiden muukalaisvoimien valtuuttamana, jotka ehkä esittäytyvät ihmiskunnan muinaisina luojina, nyt palanneina tarkastamaan työtänsä ja saattamaan sen uudelle evoluution tasolle. Joka tapauksessa Antikristus varmasti vahvistaa ihmiskunnan nykyajan mytologioita, joihin kuuluu laajalle levinnyt usko, että okkulttiset muukalaisten tiedustelupalvelut ovat läsnä ja tarjoavat ihmiselle uuden elämän toivon. On selvää, että jakeet 36–39 puhuvat sellaisten tapahtumien etenemisestä, jotka tuovat Antikristuksen zeniittiinsä, jota Jeesus jakeessa Matt. 24:15 kutsui ”hävityksen kauhistukseksi”.

Mutta Jeesus asettaa tämän tapahtuman Ahdistuksen puoliväliin, ei loppuun. Hän varoittaa Juudeassa olevia (ei pakanamaailmaa) pakenemaan vuorille, kun näkevät tämän temppelin häpäisemisen. Hän varoittaa heitä pysähtymästä ottamaan tavaroitaan, ja pakenemaan henkensä edestä. Sitten Hän sanoo:

Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Matt. 24:21).

Toisin sanoen, pahin osa kärsimyksestä tulee hävityksen kauhistuksen jälkeen! Tavallisesti ajatellaan, että tämä otsikko edustaa ahdistuksen toisen puoliskon tuomioita. Antikristuksen valtaan asettaminen, poliittinen vakauttaminen sodassa hänen vastustajiaan vastaan, taloudellinen kehitys ja jumaluuden vaatiminen – sekä suuri Ahdistus – ahtaassa ja rajoittavassa kolmen ja puolen vuoden jaksossa eivät jätä kylliksi aikaa kaikille profetoiduille tapahtumille. Palatessamme Danielin antamaan kuvaan huomaamme, että sama tarve koskee seitsemän vuoden jaksoa. Dan. 11:40-45 kertoo ajasta suurin piirtein silloin, kun hän ensi kerran alkaa julistaa jumaluuden vaatimustaan:

Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa. Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi. Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.

Nämä jakeet tekevät selväksi, etteivät kaikki hyväksy hänen vaatimustaan maailman johtajuudesta. Eri vallat – etelän, idän ja pohjoisen kuninkaat – yrittävät torjua hänen suunnitelmansa. Hänet näytetään myös sodassa useiden Lähi-idän valtojen kanssa. Huomaa kuitenkin erityisesti jakeet 44 ja 45, joissa hänen joukkonsa lähetetään tuhoamaan nuo viholliset – ”vihkimään heidät tuhon omiksi”. Tässä alkuperäinen kieli osoittaa, että hän ”leikkaa heidät pois” tai ”pyyhkäisee heidät pois”. Sitten hän perustaa päämajansa ”merten välille”, eli Välimeren ja Kuolleenmeren välille. Hän asuu Jerusalemissa ”ihanalla pyhällä vuorella”. Toisin sanoen, hän hallitsee Siionin Vuorelta. Hän on voittoisa.

Kaikki tämä on tapahtunut ennen hänen lopullista jumalaksi julistautumistaan. Mistä tiedämme sen? Koska seuraava jae – Dan. 12:1 – on yhtä selvä viittaus Ahdistuksen toiseen puoliskoon, kuin mikä tahansa Raamatusta löytyvä:

Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.” (Dan. 12:1).

Mihin aikaan?

Tässä meidän on esitettävä kysymys edellä olevassa jakeen sanoista ”siihen aikaan”. Meidän on yksinkertaisesti tiedettävä, mitä aikaa tarkoitetaan. Ja aika osoitetaan selvästi kontekstilla, johon se viittaa, nimittäin aikaan, jolloin Antikristus nousee valtaan, hänen jumalaksi julistautumiseensa ja hänen menestyksekkääseen kampanjaansa vihollisiaan vastaan. Tämä on edellisissä jakeissa – Dan. 11:36-45 – esitetty ajanjakso.

Kaikki nämä yksityiskohdat on ratkaistava, ennen kuin hän voi nousta Ilm.13 luvun surullisenkuuluisaksi despootiksi. Tässä me näemme ”sen ajan” kaikkein väkivaltaisimman jakson – seitsemän vuoden toisen puoliskon – alkamisena. Ja ”siihen aikaan” Miikaelin, arkkienkelin, joka taistelee Israelin ja Jumalan puolella, sanotaan nousevan ja aloittavan puolustamisensa tosissaan.

Tämä vastaa täsmälleen kohtaa Ilm. 12:6-8 ja tapahtumia, jotka selvästi merkkaavat Danielin 70. viikon toisen puoliskon alkamisen:

Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää. Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.” (Ilm. 12:6-8)

Tässä 1260 päivää (kolme ja puoli vuotta) vastaavat tarkalleen Danielin mainitsemaa ajanjaksoa. Se on Jaakobin vaivan aika, jolloin Israel menee piiloon. Tämä ei olisi voinut tapahtua Antikristuksen ylivallan aikana, kun hän oli syventynyt asemansa turvaamiseen ja valvomaan pakanavaltoja, jotka pyrkivät voittamaan hänet.

Itseasiassa Daniel 12:5-7 viittaa tähän kolmen ja puolen vuoden ajanjaksoon ilmaisulla ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa”. Toisin sanoen, siitä hetkestä, kun Antikristus perustaa päämajansa Siionin vuorelle, ahdistuksen loppuun on kolme ja puoli vuotta:

Sitten minä, Daniel, näin kaksi muuta miestä. Toinen seisoi virran tällä, toinen tuolla rannalla. Toinen heistä sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vesien yläpuolella: ’Kuinka kauan on vielä näiden ihmeellisten asioiden toteutumiseen?’ Silloin kuulin, kuinka pellavapukuinen mies, joka oli virran vesien yläpuolella, vannoi hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti. Hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi: ’Vielä kuluu aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Kun pyhän kansan voiman murskaaminen (KR38: hajotus) on päättynyt, silloin tämä kaikki toteutuu.(Dan. 12:5-7, Raamattu Kansalle)

Kuten edellä mainittiin, tämä ”hajotus” eli ylpeän Israelin itsevarman ylimielisyyden murskaaminen tapahtuu ahdistuksen jakson lopussa, ei alussa. Tässä esitetty kysymys on: ”Kuinka kauan on vielä loppuun?” On täysin selvää, että kyseinen aika on laskettava siitä hetkestä, jolloin Antikristus perustaa palatsinsa merien välille, ahdistusjakson loppuun.

Vastaus on kolme ja puoli vuotta edellytyksellä, että lopussa on lisäaika. Korostaakseni tätä, Daniel 12:11 mainitsee jälleen hävityksen kauhistuksen:

Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää” (Dan. 12:11).

Öljymäen puheessa (Matt. 24) Jeesus kehottaa Juudeassa olevia pakenemaan nähdessään tämän kauhistuksen. Vertailukohdat Danielissa, Matteuksessa ja Ilmestyskirjassa vahvistavat, että Antikristus tarvitsee huomattavan paljon aikaa – vähintään kolme ja puoli vuotta – valtansa vahvistamiseen. Sen jälkeen Israelia vainotaan toiset kolme ja puoli vuotta. Se tekee seitsemän vuotta ynnä lisäaika:

Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää” (Dan. 12:12).

Danielille kerrotaan tässä, että ahdistuksen jälkimmäisellä kolmen ja puolen vuoden jaksolla olisi lisäys. Ensinnäkin, jakeessa 11 kerrotaan vielä 30 päivästä, jolloin kokonaissumma on 1290 päivää. Sitten jakeessa 12, meitä valistetaan, että sen jälkeen on siunaus niille, jotka odottavat, kunnes on kulunut 1335 päivää.

Tämä tekee ahdistuksen jälkipuoliskon kolmen ja puolen vuoden pituiseksi, johon lisätään vielä kaksi ja puoli kuukautta. Useimmat tutkijat ovat sillä kannalla, että tämä lyhyt jakso menee Kristuksen tulemukseen Ahdistuksen lopussa.

Mikä sitten on se siunaus? Mahdollisesti se on aika pedon ja väärän profeetan tuomitsemiselle ja syytteeseen asettamiselle, kuten Ilm. 19 kertoo. Mikä se sitten onkin, niin se ulottuu Danielin 70. viikon seitsemän vuoden tuolle puolelle.

Viikon ensimmäinen puolisko

Ottaen huomioon, että ahdistuksen jälkeen on profeetallisesti tärkeä jakso, niin voisiko sellainen olla myös ennen seitsemää vuotta? Kun kysymyksessä on nimenomaan Antikristus, niin kuinka paljon hänen kehityksestään tapahtuu ennen liiton vahvistamista Israelin kanssa (Dan. 9:27)? Kun Karitsa avaa ensimmäisen sinetin, Antikristus ratsastaa esiin valloittajana:

Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan” (Ilm. 6:2).

Tässä väärä messias ratsastaa esiin valloittajana. Tämä sinetti merkitsee hänen imperiumin rakentamistoimiensa aloittamista. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan voida varmasti sanoa, että hän on vahvistanut liiton Israelin johtajien kanssa. Antikristuksen valkoinen hevonen ja sitä seuraavat kolme muuta hevosta, näyttävät merkitsevän vasta pahan imperiumin pelkkiä alkeita. Hän tarvitsee paljon aikaa voidakseen taistella Jumalan kahden todistajan ja pakanamaailman armeijoiden kanssa ja sitten paljastua yliluonnollisesti Saatanan inkarnaatioksi.

Tri. Arnold Fruchtenbaum’in sanat kirjassa The Footsteps of the Messiah sopivat tähän mitä parhaiten:

”Joten kun Antikristus allekirjoittaa seitsemän vuoden sopimuksen Israelin kanssa, niin viimeinen viikko, eli Jumalan profeetallisen kellon viimeiset seitsemän vuotta Israelille, alkavat tikittää. Tämä ja vain tämä on lähtökohta ahdistuksen seitsemälle vuodelle. Tämän valossa pitäisi olla hyvin selvää, ettei se ole tempaus, joka aloittaa ahdistuksen. Kuten on jo osoitettu, niin tempaus tapahtuu jonkin verran ennen ahdistusta. Se voi tulla juuri ennen ahdistusta, tai se voi tulla useita vuosia ennen ahdistusta.”

Muutkin tunnetut selittäjät pitäytyvät tähän samaan näkemykseen. Jos tempaus tapahtuisi esimerkiksi kaksi tai kolme vuotta ennen ahdistusta, niin salaperäisen Babylonin maailmanlaajuinen hallitus voisi aloittaa fuusiojakson, joka loppuisi hyvissä ajoin, ennen kuin Antikristus vahvistaa liiton ja Danielin 70. viikko alkaa.

Niinpä kun Antikristus ratsastaa esiin sodan punaisella hevosella, taloudellisen romahduksen mustalla hevosella ja kuoleman hallavalla hevosella, niin se tapahtuu olemassa olevan geopoliittisen järjestelmän purkamiseksi. Myöhemmin hän korvaa tuhoamansa järjestelmän omallaan – tunnistamismerkkien ja despoottisen kontrollin saatanallisella järjestelmällä.

10 vuotta plus?

Tempauksen hetkestä Danielin 1335 päivän loppuun aikaa voisi hyvinkin olla yli kymmenen vuotta. Sitä voi olla paljon vähemmän, mutta tietyt esikuvalliset ennakkotapaukset viittaavat mieluummin pitempään kuin lyhempään aikaan. Yksi asia on varma, globaalia hallitusta ei voida perustaa ilman taistelua. Danielin profetia viittaa tähän hyvin selkeästi!

Sitä ei myöskään voida perustaa yhdessä yössä. Valtuuksien ja sopimusten lujittaminen voimakkaiden ryhmittymien kanssa vie aikaa. Vasta sitten Antikristus pystyy lupaamaan jotakin.

Tietysti hänen lupauksensa Israelille ja hänen liitonvahvistamisensa ovat 70. viikon käynnistävä tekijä. Lopuksi, Paavalin profetiassa Antikristuksesta, näemme juuri tämän kuvan. Hänen ”laittomuuden ihmistään” ei voida paljastaa, ennen kuin tietyt edellytykset ovat täyttyneet. Tältä osin hänen profetiansa on varsin yksiselitteinen:

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2.Tess. 2:3,4).

Paavali kertoo tessalonikalaisille, että ”se päivä” (Herran päivä) ei voi tulla välittömästi eikä ilman varoitusta. Hän sanoo, että kaksi asiaa täytyy tapahtua ensin.

Ensiksi, ”luopumuksen” täytyy tulla. Monta keskustelua on syntynyt siitä, mitä tämä tarkoittaa. Jotkut ovat sanoneet, että sana viittaa täysimittaiseen luopumiseen, eli luopumiseen uskosta Jumalaan. Toiset ovat sanoneet, että kreikan verbi tässä voi viitata ”lähtemiseen” eli pois menemiseen. Niin sanoessaan he julistavat käsitystä, että se on tempaus, johon tässä viitataan. Kuinka onkaan, niin sanotaan, että kuluu määrittelemätön aika tämän ”luopumuksen” ja Ahdistuksen välillä.

Toiseksi ”laittomuuden ihmisen” – Antikristuksen – täytyy ilmestyä. Ja on tunnustettava, että tämä on vasta hänen ilmestymisensä alku maailmalle. Tämän jälkeen, kuten olemme huomauttaneet, hän tarvitsee paljon aikaa voidakseen kaapata maailman valtajärjestelmät ja kääntää ne omaan käyttöönsä. Sitten hänen on vahvistettava liitto Israelin kanssa, ennen kuin Herran päivä (Ahdistus) voi alkaa.

On varmaa, että Danielin 70. viikko on kestoltaan täydet seitsemän vuotta, ynnä jonkin verran lisäaikaa alussa ja sen päättymisen jälkeen. Sitä edeltää määrittelemätön aika, mahdollisesti jopa kolme vuotta. Ja sen jälkeen kaksi ja puoli kuukautta kestävä puhdistusjakso seuraa seitsemän vuoden ahdistusta. Uskollisena uskovana seurakunnan ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen saat olla kiitollinen, ettet koskaan tule henkilökohtaisesti kärsimään Antikristuksen vallan alla. Jo kauan ennen, kuin maailma hänet tuntee – kauan ennen kuin hän vahvistaa liiton Israelin kanssa – sinä tulet olemaan kotona Herran luona.

Et myöskään tule kokemaan Ahdistuksen ajan mullistuksia. Sinä olet Hänen kanssansa katselemassa, kun Hän valmistelee maaplaneettaa valtakunnan aikaa varten.

Read Full Post »

”Departure” (Greek ”apostasia”): Rapture or Leaving The Faith?
Complied By Dr. Gary M. Gulan, ©1986, (rev. 07), suom. SK

Tarkoittaako kreikan sana ”apostasia” (lähtö) tempausta vai uskosta luopumista? (2. Tess. 2:3)

”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus (apostasia) ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (2. Tess. 2:1-5)

Johdanto: Tämä Raamatun jakso (2. Tess. 2:1-12) kirjoitettiin oikaisemaan virhe ajattelussa lopunajoista. Väärät käsitykset eli virheet olivat tunkeutuneet tessalonikalaisten elämän näkökulmaan saaden heidät äärimmäisen huolestuneiksi. Joitakin näihin jakeisiin sisältyviä totuuksia ei löydy mistään muualla Raamatusta. Nämä totuudet ovat avain ymmärtää suurta osaa tulevista tapahtumista. Tässä kontekstissa Paavali rajasi ”lähdön” (kreikan ”apostasia”) lopunaikojen tapahtumaksi. Oliko tämä lähtö, Antikristuksen saapuminen, uskon jättäminen, vai seurakunnan kokoaminen Herran tykö?

Voisi melkein uskoa, että nyt uskosta on lähtemässä suuri ryhmä, kun seurakunnissa tapahtuu muutoksia sellaisten modernien liikkeiden kautta kuin ”etsijäherkät seurakunnat” ja ”esiintuleva kirkko”. Kristityt eivät ole ”verille asti tehneet vastarintaa, taistellessaan syntiä vastaan”, kuten heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa (Hepr. 12:4), vaan he rakastavat, kuten Paavali sanoo, “enemmän nautintoja kuin Jumalaa” (2. Tim. 3:4, Raamattu Kansalle). Epäilemättä, jos seurakunta jatkaa itsensä rakentamista tähän malliin, niin ”luopumus” on väistämätön.

Johtuen petoksesta ja väärästä opetuksesta monet väärät uskonnot ja kultit ovat ”luopuneet” kristinuskosta johonkin erilaiseen, kuin mitä Jumala tarkoitti. Nämä ryhmät ovat epäämättä tulleet ”luopioiksi”. Voimme oppia, että uskollisuus Jumalan sanalle liittyy suoraan Kristuksen puhtauteen ja läheisyyteen Kristuksen kanssa ja siten ”luopumuksen” välttämiseen.

Mitä sana ”luopumus” (kreikan apostasia) jakeessa 2. Tess. 2:3 merkitsee suhteessa lopunaikoihin?

Näkemykset ”luopumuksesta” jakeessa 2. Tess. 2:3

Kaikki tässä jaksossa (2. Tess. 3:1-12) on kahden päätapahtuman laajentamista:

  1. nyt vielä pidättävän poistaminen ja
  2. Saatanan ihmisen eli laittoman, manifestoituminen.

On olemassa neljä päänäkemystä koskien sitä, mitä ”lähtö” (kreikan apostasia) tarkoittaa jakeessa 2. Tess. 2:3.

(1.) Yksi ja sama tapahtuma: ”Kapina” (eli ”luopumus”) ja Antikristuksen ”ilmestyminen” ovat sama. Antikristus perustaa valtakuntansa, joka on suora kapina Jumalan hallinnalle. Koska Antikristus pettää monet ja yhdistää monet vastustamaan Jumalaa, niin nämä kaksi tapahtumaa on liitetty yhteen samaa merkitsevinä. Tällä kannalla olivat Krysostomus, Augustinus, James Moffatt, James Price, Luder Whitlock, Charles Wananmaker ja Robert Culver.

(2.) Kapina: tämä tarkoittaa laaja-alaista poliittista, tai sotilaallista ”kapinaa” (eli ”luopumusta”) Jumalaa vastaan. Tavallisesti se nähdään tapahtuvan juuri ennen toista tulemusta, mutta se voisi tapahtua myös ahdistuksen alussa. Tämä kapina on Jumalaa vastaan (joko luotu Luojaa vastaan tai juutalainen Jumalaa vastaan). Tätä kannattivat H. A. A. Kennedy, A. L. Moore, I. Howard Marshall, Leon Morris, Robert Thomas, William Hendricksen, David Williams, John Stott, F. F. Bruce ja muutamat muut.

(3.) Uskon hylkääminen: tämä tarkoittaa lopunajan uskonnollista ”hylkäämistä” (so. ”luopumusta”) eli ”loikkausta” uskosta. Se tarkoittaa aikaisemmin tunnustamansa kannan harkittua hylkäämistä. Se on vetäytyminen aikaisemmasta liitosta Jumalan kanssa. Tähän näkemykseen kuuluu useita pienempiä ja tarkempia näkemyksiä sen suhteen, kuka se on, joka hylkää uskonsa (seurakunta ahdistuksen edellä, vai Israel toisen tulemuksen edellä). Tätä näkemystä kannattivat Jean Calvin, William Eerdman, W. E. Vine, J. B. Lightfoot, C. F. Hogg, D. Edmond Hiebert, Donald Bloesch, Marvin Rosenthal, Lewis Sperry Chafer, A. T. Robertson, Charles Ryrie, Robert Thomas, Timothy LaHaye, Louis Berkhof ynnä monet muut. Tämä näkemys tuli ensimmäisen kerran esiin, kun Raamatusta tehtiin kuningas Jaakon käännös (KJV) vuonna 1611.

(4.) Tempaus: Tämä viittaa ”lähtöön” (so. ”luopumukseen”) eli äkilliseen seurakunnan tilalliseen poistamiseen olemaan Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen ja Ahdistuksen tulemista. Syy, että uskovat saattoivat olla lohdutettuja ”eikä järkytettyjä” (2:2), on, että he ovat siinä vaiheessa ”lähteneet” maan päältä ja ovat yhdessä Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen pahaa toimintaa. Ahdistus ei voi alkaa maan päällä eikä laiton ilmestyä ennen kuin seurakunta ”lähtee” maan päältä. Tätä näkemystä kannattivat J. S. Mabie, Allan MacRae, Stanley Ellisen, Gordon Lewis, E. Schuyler English, J. Dwight Pentecost, John Walvoord, H. Wayne House, Kenneth Wuest, and Richard Reiter.

Ongelma, joka seuraa siitä, että sana ”apostasia” käännetään ”luopumukseksi” jakeessa 2. Tess. 2:3

Minulla on useita ongelmia

  1. kääntää kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 englannin ilmaisulla ”falling away” (luopumus) ja
  2. tehdä tästä ”luopumuksesta” ”uskon hylkääminen” eli ”luopuminen uskosta”.

(1.) Kieliopin sääntöjen perusteella on olemassa yksi englannin sana, joka ”kirjaimellisesti” vastaa kutakin kreikan sanaa. Myös kieliopin sääntöihin perustuen ”konteksti” paljastaa tuon kreikan sanan merkityksen ja soveltamisen. Sana ”departure” (lähtö) vastaa parhaiten kreikan sanaa ”apostasia”. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanalla ”apostasy” (luopumus) on translitteraatio eikä mikään todellinen ”kirjaimellinen” käännös. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanoilla ”falling away” on interpolaatio kreikankielestä, käännös, joka heijastaa tulkintaa.

(2.) Ongelma englannin sanassa ”apostasy” (luopumus) on, että se on alkanut merkitä jotakin vähän erilaista ja vähän syvempää kuin kreikan sana ”apostasia”. Käännettäessä kreikan sanaa ”apostasia” englanninkieleen, on parasta kääntää se sanalla ”departure” (lähtö) ja antaa kontekstin paljastaa sen merkitys.

(3.) Käsiteltävänä olevassa asiassa kreikan sana ”apostasion” tarkoittaa ”lähtö” eikä ”luopuminen uskosta”. Matteus ja Markus käyttävät tätä sanaa (”apostasion”) kuvailemaan ”erokirjaa” (Matt. 5:31; Mark. 10:4). Sana ”apostasion” tarkoittaa kirjaimellisesti ”lähtö, ero” ja konteksti tekee sen ”lailliseksi lähdöksi avioliittosopimuksesta”. Jos sanalle ”apostasion” annetaan uskosta luopumisen merkitys, se tekisi kaikki ”avioerot” hengelliseltä kannalta mahdottomiksi hyväksyä ja synniksi, koska ”ero” olisi sama kuin ”luopuminen” kristillisestä uskosta.

(4.) Monet kääntäjät ja kommentaattorit ovat tehneet kreikan sanan ”apostasia” (”lähtö”, Apt. 21:21; 2. Tess. 2:3) samaksi kuin kreikan sana ”aphistemi” (”lähtö”, Apt. 12:10; 15:38; 19:9; 22:29; 2. Kor. 12:8; 1. Tim. 4:1; 6:5; 2. Tim. 2:19; Hepr. 3:12). He ovat tehneet sen saadakseen jakeen 2. Tess. 2:3 sanan ”lähtö” läheisemmin liitetyksi ”luopumiseen uskosta”. Nämä kreikan sanat ovat kuitenkin erilaisia ja konteksti paljastaa, mitä ”lähtö” todella on.

(5.) Englanninkielinen käännös ”falling away”, joka antaa käännökselle selittävämmän ”uskon jättämisen” merkityksen, tuli esiin ensimmäisen kerran tuotettaessa KJV-käännöstä (King James Version) vuonna 1611. Beza, Geneva Bible -käännöskomitean jäsen, muutti perinteisen sanan ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) kääntämisen uusiksi vaihtoehtoisiksi ja selittäviksi sanoiksi ”falling away”. Wycliff Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Breches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608) kaikki käyttivät sanaa ”departure” käännöksenä kreikan sanalle ”apostasia.”

(6.) Beza’n vaikutus KJV:n uuteen selittävään sanan ”luopumus” kääntämiseen jakeessa 2. Tess.2:3 vaikutti suurimpaan osaan myöhempiä käännöksiä. Pane merkille käännökset, jotka seuraavat sanan ”apostasia” selittävää kääntämistä. NIV – ”rebellion” (kapina); NRSV – ”rebellion”; Goodspeed – ”rebellion;” RSV – ”rebellion”; Moffat – rebellion”; Phillips – ”rejection”; Jerusalem Bible – ”great revolt” (suuri kapina); Williams – ”great revolt”; Berkeley – ”apostasy” (luopumus); ASV – ”falling away” (luopumus); ja NKJV – ”falling away”.(7.) Beza’n vaikutus ei vaikuttanut vain käännöksiin, vaan myös kreikan sanakirjoihin. Tärkeimmät kreikan sanakirjat tekivät ilmaisusta (falling away) tärkeimmän määritelmän kreikan sanalle ”apostasia”, mutta kuitenkin edelleen huolellisesti antoivat sanan ”departure” toisena merkityksenä.

  1. Liddell and Scott. Tämä klassinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön ennen UT:n kirjoittamisen aikaa, antaa merkityksen ”departure or disappearance” (lähtö tai katoaminen) mahdollisena sanan ”apostasia” merkityksenä.
  2. Arndt and Gingrich. Tämä kreikan sanakirja antaa esimerkkejä sanan käytöstä UT:n aikana. He paljastavat ajatuksen ”luopua vaatimuksesta” sanalle ”apostasion”, mikä pohjimmiltaan on ”lähtö”. He myös paljastavat, että monet siihen liittyvät sanat viittaavat käsitteeseen ”lähtö”.
  3. Moulton and Milligan. He antavat useita esimerkkejä UT:n ajan ”koine”- kreikassa verbistä ”afistemi” (samaa alkuperää kuin apostasia) käytettynä samassa tilasta lähdön merkityksessä.
  4. Lampe. Tämä patristinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön aina UT:n kirjoittamisen jälkeiseen aikaan saakka, antaa sanalle ”apostasia” mahdollisen merkityksen ”lähtö”.
  5. Kittel. Sana apostasia ja sen sukulaissanat voivat sisältää tilaan liittyvän merkityksen, poistaa joko tilasta tai tilan tai suhteen kontekstista. (The word apostasia and its cognates can carry the spatial sense, to remove either spatially or from the context of a state or relationship.)

(8.) Uskon, että oppi massiivisesta lopunajan uskosta vetäytymisestä yhdessä laittomuuden ihmisen ilmestymisen kanssa olisi mahdoton, jos tempaus tapahtuu ennen ahdistusta. Tuona lyhyenä aikana ei olisi suurta ryhmää vääriä uskovia maan päällä osallistumassa uskosta ”luopumiseen”.

(9.) Uskon, että oppia massiivisesta lopunajan uskosta luopumisen tapahtumasta ennen tempausta ei ole olemassa. Ei ole muita jakeita, jotka opettaisivat sitä. Todisteet, joilla useimmat opettajat perustelevat tätä suurta tavatonta uskosta loikkausta, ovat kyseenalaisia ja niiltä puuttuu todellinen Raamatun tuki.

(10.) Miksi Paavali käytti tempauksesta sanaa ”apostasia”? Koska ”lähtö” kreikan sanan ”apostasia” takana on ”täydellinen poistaminen eli lähtö”, niin Paavali käytti sitä kuvailemaan täsmälleen sitä, mitä tapahtuu seurakunnalle sen jättäessä maan. Seurakunta poistetaan täydellisesti.

(11.) Konteksti liittyy ”lähtöön” (”apostasia”), joka on ”tempaus” ja kytketty samaan tapahtumaan kuin ”pidättäjän pois ottaminen”, jotta ”laittomuuden ihminen” voisi ilmestyä.

Sanan ”apostasia” konteksti jakeessa 2. Tess. 2:3

(1.) Paavali yhdistää ”toisen tulemuksen” (kreikan ”parousia” eli ”tulemus” 2:1) ja ”tempauksen” (kreikan ”episunagoge” eli ”kokoontuminen” 2.1), koska ne aloittavat ja lopettavat tärkeät ohjelmat Jumalan profeetallisessa aikataulussa. Sana ”kokoontuminen” (substantiivi ”episunagoge”) on sama sana sanalle ”kanssa” (verbi ”sunago”) jakeessa 1. Tess. 4:17. Siinä on vain yksi määräävä artikkeli, joka osoittaa, että nämä kaksi tapahtumaa täydentävät toisiaan ja niillä on sama profeetallinen merkitys tulevina siirtymävaiheen tapahtumina.

(2.) Paavali esittää tessalonikalaisille juhlallisen vetoomuksen (”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen … niin me pyydämme teitä, veljet”) koskien heidän nykyistä huolestumistaan. Hän vetoaa opilliseen totuuteen saadakseen heidät rauhoittumaan. Hän yritti korjata heidän ajattelunsa, niin että he voisivat nauttia rauhasta yhtä helposti kuin olivat kehittäneet ahdistuksensa (”ettette anna minkään hengen ettekä sanan … heti järkyttää itseänne”).

(3.) Tessalonikalaiset olivat ”järkyttyneitä” (kreikan ”saleuthenai” aoristin infinitiivi tarkoittaen ”kiihottaa, häiritä, järkyttää” kun meren vyöryvät mainingit heittelevät jotakin väkivaltaisesti) eli ”menettivät malttinsa” (kreikan ”throeisthai” preesensin imperatiivi tarkoittaen ”pelästynyt, huolestunut, itkeä ääneen”, ajatuksena olla levoton ja syösty hämmennykseen). Tessalonikalaiset olivat ”jatkuvassa järkytyksen, huolen ja ahdistuksen tilassa” (kreikan aoristin infinitiivi ja preesensin imperatiivi). Paniikki oli vallannut heidät ja ajatus välittömästä vaarasta oli heidän päällänsä.

(4.) Tessalonikalaisten hämmennys tuli ”kolmesta lähteestä” (kreikan disjunktio ”mete”, tarkoittaen ”eikä”, luo kolme syytä):

  1. ”Minkään hengen”. Joku, joka kuvitteli omistavansa profetian ja erityisen tiedon lahjan, oli kertonut heille jotakin;
  2. ”Ettekä sanan”. Siellä liikkui raportti tai huhu, jonka joku oli puhunut Paavalille koskien jotakin tapahtunutta; ja
  3. ”Ettekä kirjoitetun kirjeen.” Siellä oli erityinen kirje, jota väitettiin Paavalin kirjoittamaksi. Paavali kiistää nämä valheelliset asiat painokkaasti.

(5.) Tessalonikalaiset olivat hämmentyneitä, koska he rinnastivat nykyiset ongelmansa ”Herran päivässä” elämiseen. Se sai heidät luulemaan, että he olivat missanneet ”kokoontumisen” (so. tempauksen) ja olivat nyt ”Herran päivässä”. Heitä rohkaistiin aikaisemmin, kun heitä vainottiin, ”toisen tulemuksen” todellisuudella (2. Tess. 1:1-12). He olivat hämmentyneitä, koska odottivat rauhallista ja levollista kokemusta Herrassa, mutta sen sijaan kokivat kärsimystä ja ankaraa vainoa (1:7).

(6.) Paaval kehottaa tessalonikalaisia: ”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne” (Raamattu Kansalle). Tessalonikalaisia ”eksytettiin” eli ”vieteltiin, petettiin” (kreikan ”exapatao”) väärällä tiedolla. Se tapahtui niin ”nopeasti” (2:2 ”heti”, KJV: soon) ja se voi tapahtua ”useilla tavoilla” (jakeessa 2:3 kolme niistä).

(7.) Paavali haastaa sen, että tessalonikalaiset olisivat jo ”siinä päivässä” (toiseen tulemukseen johtavassa ajassa) viittaamalla tiettyihin tapahtumiin, joiden tulee edeltää ”toista tulemusta”. Hän totesi, että ”se päivä” (ehdollinen lauseke kreikassa), apokalyptisen tuomion päivä, ei tule, ennen kuin ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) tulee ensin ja sitten ”laittomuuden ihminen” ilmestyy (2:3).

Tämä ”luopumus” on erityinen tapahtuma, koska on käytetty kahta sanaa, sana ”he” (kreikan määräävä artikkeli) on sanan ”luopumus” edessä tehden tästä ”luopumuksesta” erityisen tapahtuman ennen ”laittomuuden ihmisen” ilmestymistä ja sana ”ensin” (kreikan ”proton”) osoittaen, että Antikristuksen ohjelma, joka johtaa toiseen tulemukseen, ei voi toteutua, ennen kuin tämä erityinen tapahtuma tapahtuu.

(8.) Tessalonikalaisten olisi pitänyt muistaa tämä ”erityinen tapahtuma”, koska Paavali oli jo opettanut heille siitä (2:5). Tessalonikalaiskirjeissä Paavali ei puhu missään seurakunnan eikä Israelin hengellisestä uskosta ”loikkauksesta” eikä myöskään seurakunnan tai Israelin hengellisestä ”kapinasta”. Hän puhuu kuitenkin seurakunnan ”lähdöstä” (so. ”ylöstempaus”). Kristikunnan sisällä on itseasiassa aina ollut ”hengellistä loikkausta” eli ”luopumusta” (1. Tim. 4:1-3; 2. Tim. 3:1-5; 4:3-4; Jaak. 5:1-8; 2. Piet. 2; 3:3-6; Juuda). Tämä erityinen ”tapahtuma”, josta Paavali puhuu, ei vastaa mitään aikaisemmin tapahtunutta.

(9.) Tessalonikalaiset tiesivät ”Herran päivästä” (1. Tess. 5:1-3) ja seurakunnan ”ylöstempaamisesta” (kreikan ”harpadzo” käännetty ”tempaamiseksi”, engl. rapture” 1. Tess. 4:13-18). Paavali oli jo ”kertonut” (kreikan ”lego” imperfekti, tarkoittaen toistettua toimintaa menneisyydessä) heille näistä lopunajan asioista (2. Tess. 2:5).

(10.) Paavali kertoi tessalonikalaisille laittomuuden ihmisen (2:6-7) ”pidättämisestä”. Juuri nyt jokin ”pidättää” (kreikan ”katecho”) laittomuuden ihmistä. Ennen kuin tämä Joku on ”otettu pois tieltä”, mikä kirjaimellisesti käännettynä on ”otettu keskeltä” (kreikan ”ek mesou”), laittomuuden ihminen ei voi aloittaa työtänsä. Ainoa Joku, joka voi pidättää ”Saatanaa” on Jumala. Se Yksi, joka on nyt ”keskellä” ja joka täytyy ”ottaa pois keskeltä” on ”Pyhä Henki”. Pyhä Henki, joka on ”keskellä”, ”asuu pyhissä” henkilökohtaisesti, myös poistetaan tällaisesta palvelutyöstä. Koska pidättäjän poistaminen tapahtuu ennen laittomuuden ihmisen ilmestymistä, niin voimme yhdistää tempauksen tähän tapahtumaan.

Johtopäätös: Vaikka Paavali ei erityisesti käsitellyt tempauksen ajoitusta, niin tempaus liittyi asian käsittelyyn.

(1.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta ennen vihaa” (ja sitä oli opetettu kohdassa 1. Tess. 4:13-18), niin he olivat mieleltään ahdistuneita, koska uskoivat, että tempaus oli tapahtunut ja he olivat jääneet ahdistukseen. Paavali oikaisi väärän käsityksen, että he olivat missanneet ”tempauksen” (”lähdön”) ja olivat nyt Herran Päivässä.

(2.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta vihan jälkeen” (heille ei ollut sitä opetettu), niin Paavali olisi kertonut heille, että heidän vainoamisensa kuului asiaan ja tulee pahenemaan Antikristuksen hallinnon alaisena elettäessä.

(3.) Jos seurakunnan tempaus on ”läheinen” ja se on (2. Tim. 3:1; 1. Kor. 7:26 ”enestechien”), niin tempauksen täytyy tapahtua, ennen kuin Antikristus ilmestyy. Paavali muistutti tessalonikalaisia tästä opista. Jos näin ei olisi, niin seurakunta odottaisi ”läheisinä” tapahtumina laaja-alaista seurakunnan ”eksodusta” ihmisten jättäessä uskon ja ennemmin Antikristuksen ilmestymistä, kuin tempausta. Antikristus on jo työssä ja hänen ilmestymisensä perustuu Pyhän Hengen ”pidättävän” palvelutyön poistamiseen tempauksessa, ei ”uskosta luopumukseen” eikä ”Antikristuksen ilmestymiseen.”

(4.) ”Jumalan armo estää kristittyjä luopumasta. Jumala tekee tämän, ei tekemällä mahdottomaksi uskoville ’luopua’, vaan tekemällä varmaksi, että he eivät luovu (Joh. 10; Hepr. 6).” ”’Luopumus’ ei voi viitata kristittyihin, jotka loikkaavat uskosta.” (Erickson, 994)

(5.) On ”syntiä” tarkoittavia sanoja, jotka tarkoittavat ”kapinaa” (heprean ”pasha” ja ”marah” sekä kreikan ”apeitheia” ja ”aphistemi”). Paavali ei käyttänyt näitä sanoja, jotka kuvailevat tulevaa ”kapinaa” (1. Tim. 4:1; Hepr. 3:12, ”aphistemi”), Paavali käytti sanaa kuvailemaan ”lähtöä” (”apostasia”).

(6.) ”Paavali ei asettanut ahdistuksenjälkeistä päivämäärää tempaukselle; hän ei kertonut lukijoilleen, että he tulisivat kokemaan ’luopumuksen’ … Paavali tarkoitti pelkästään, että ’luopumus’ edeltää Herran Päivää. Koska ’luopumus’ ei ollut tapahtunut, niin Herran Päivä ei ollut voinut tulla.” (MacArthur)

Oikaisu ja lohdutus tessalonikalaisille heidän profeetalliseen väärinkäsitykseensä, että he ovat jo Ahdistuksessa, oli, että ”tempaus” tapahtuu vieden heidät pois maan koetuksista Antikristuksen käsissä.

Vaikka on hyviä tutkijoita, jotka pitäytyvät siihen, että ”apostasia” viittaa niiden joukkolähtöön eli ”luopumukseen” (konteksti negatiivinen), jotka olivat aikaisemmin osoittaneet omaavansa uskon Herraan, niin minusta näyttäisi, että tämä ”luopumuksen” tapahtuma on todellisuudessa seurakunnan ”lähtö” (konteksti positiivinen) tempauksessa. Minusta tämä näkemys sopii paremmin ensimmäisen ja toisen tessalonikalaiskirjeen ja lopunajan tapahtumien kontekstiin.

Lue myös seuraavat apostasia-aihetta käsittelevät artikkelit:

***

Tätä artikkelia tukevia kirjoja:

Are We Living In The End Times? Tim LaHaye and Jerry Jenkins, Wheaton: Tyndale, 1999, Pp. 67-78
When The Trumpet Sounds, Thomas Ice and Timothy Demy, Eugene: Harvest House, 1995, Pp. 262-444
A Greek-English Lexicon, Henry George Liddell and Henry Scott, Oxford: Oxford University, 1940, p. 218
A Patristic Greek Lexicon, G. W. H. Lempe, Oxford: Clarendon, 1961, p. 208
A Greek-English Lexicon Of The New Testament And Other Early Christian Literature, William Arndt and F. Wilbur Gingrich, Chicago: University of Chicago Press, 1958, Pp. 68, 126-127
Theological Dictionary Of The New Testament, Gerhard Kittle, Grand Rapids: Eerdmans, 1969, p. 512
The Theological Wordbook, Charles Swindoll and Roy Zuck, Nashville: Word, 2000, Pp. 18-19
The Vocabulary Of The Greek Testament, James Moulton and George Milligan, Grand Rapids: Eerdmans, 1930, p. 98
Kept From The Hour, Gerald Stanton, Miami Springs: Schoettle Pub., 1991, Pp. 292-293
Biography Of A Great Planet, Stanley Ellisen, Wheaton: Tyndale, 1975, Pp. 121-123
The Rapture Question, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Pp. 239-245
The Blessed Hope And The Tribulation, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1976, p. 135
Re-thinking The Rapture, E. Schuyler English, Traverlors Rest: Southern Bible, 1954, p. 65
The Rapture: Pre-, Mid-, Or Post-Tribulational?” Richard Reiter, Grand Rapids: Zondervan, 1984, Pp. 32, 61, 125; 188-189; 206; 228; 249
The Bible And Future Events, L. J. Wood, Grand Rapids: Zondervan, 1973, Pp. 87-88
The Last And Future World, James Montgomery Boice, Grand Rapids: Zondervan, 1974, Pp. 42-43
”The Rapture – Precisely When?” Kenneth Wuest, Bibliotheca Sacra, Jan-Mar, 1957, Pp. 64-67
”Biblical Evidence for Pretribulationism,” Gordon Lewis, Bibliotheca Sacra, 1968, Pp. 217-218
”Apostasy,” I. H. Marshall, The Zondervan Pictorial Encyclopedia Of The Bible, Grand Rapids:Zondervan, Vol. 5, p. 216
”Apostasy,” James Price and Luder Whitelock, Baker’s Encyclopedia Of The Bible, Walter Elwell, Grand Rapids: Baker, 1988, Vol. 1, Pp. 130-131
Understanding Christian Theology, Charles Swindol and Roy Zuck, Nashville: Thomas Nelson, 2003, Pp. 374
Christian Theology, Millard Erickson, Grand Rapids: Baker, 1985, Pp. 573, 989-997
Systematic Theology, A. H. Strong, Valley Forge: Judson, 1976, Pp. 884-885
Systematic Theology, Robert Culver, Great Britian: Mentor, 2005, Pp. 771-772, 1123-1124, 113-1135
Systematic Theology, Lewis Sperry Chafer, Dallas: Dallas Seminary Press, 1948, Vol. VII, Pp.17-19
Basic Theology, Charles Ryrie, Wheaton: Victor, 1986, Pp. 461-462
Dictionary Of New Testament Theology, Colin Brown, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Vol. 1, Pp. 606-608
Baker’s Dictionary Of Theology, Everett Harrison, Grand Rapids: Baker, 1960, p. 57
Ellicott’s Commentary On The Whole Bible, Charles Ellicott, Grand Rapids: Zondervan, 1981, Vol. VIII, P. 154
Gill’s Commentary, John Gill, Grand Rapids: Baker, 1854, Vol. VI, P. 574
Greek Text Commentaries, John Eadie, Grand Rapids: Zondervan, 1977, Vol. 5, Pp. 253-268
1 & 2 Thessalonians, D. Edmond Hiebert, Chicago: Moody, 1971, Pp. 324-341
1 & 2 Thessalonians, John MacArthur, Chicago: Moody, 2002, The MacArthur New Testament Commentary, Pp. 263-274
1 & 2 Thessalonians, F. F. Bruce, Waco: Word, 1982, Word Biblical Commentary, Vol. 45, Pp.163-171
The First And Second Epistles To The Thessalonians, Leon Morris, Grand Rapids: Eerdmans, 1959,
The New International Commentary On The New Testament, Pp. 213-224
1 & 2 Thessalonains, Robert Thomas, Grand Rapids: Zondervan, 1978, The Expositor’s Bible Commentary, Vol. 11, Pp. 317-324
Commentary on 1 & 2 Thessalonians, Charles Wanamaker, Grand Rapids; Eerdmans, 1990, Pp. 242-264
The Bible Knoweldge Commentary, John Walvoord and Roy Zuck, Wheaton: Victor, 1983, Pp. 717-718
Unger’s Bible Dictionary, Merrill Unger, Chicago: Moody, 1974, p. 72
Nelson’s Illustrated Bible Dictionary, Herbert Lockyer, Nashville: Nelson, 1986, p. 78
Seven Signs Of The End Times, Mark Hitchcock, Sisters: Mulnomah, 2002, Pp. 81-93
The Second Coming, John MacArthur, Wheaton: Crossway Books, 1999, Pp. 53-56

Read Full Post »

Two prophets become focus of entire world prior to Antichrist
Posted on 12.2.2018 by Don Koenig, suom. SK

Raamatunprofetian opettajat puhuvat vain vähän Ilm. 11. luvun kahden todistajan roolista. He tulevat maisemaan jonkin aikaa tempauksen jälkeen ja todistavat Jerusalemista käsin 1260 päivää.

Raamatunprofetian opettajat sanovat aivan oikein, että viimeinen vuosiviikko käynnistyy, kun Israel allekirjoittaa liiton, mutta he eivät näytä huomaavan sitä, että näiden kahden profeetan palvelutyö myös merkkaa viimeisten seitsemän vuoden alkamisen. Suuri ahdistus on tulos maailman kapinasta sitä sanomaa vastaan, jota Hänen voidellut profeettansa tuovat. Jos maailma katuisi ja vastaanottaisi heidän sanomansa, niin Jumalan valtakunta tulisi välittömästi.

Danielin 70. vuosiviikon ensimmäisen puoliskon aikana näistä kahdesta profeetasta tulee koko maailman huomion keskeinen kohde. Heidän saarnaamisensa ja se, että maailma hylkää sen, on syy siihen, että laiton Peto/Antikristus nousee valtaan. Hän vastustaa Herran valtakuntaa.

Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan. Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä. Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän vihollisensa; ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, on hän saava surmansa sillä tavalla. Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä, ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla, niin usein kuin tahtovat. Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät. Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin. Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan. Ja ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heidän kohtalostaan ja riemuitsevat ja lähettävät lahjoja toisilleen; sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat. (Ilm. 13:3-10)

Tämä kohta antaa ymmärtää, että maailma ei tykkää siitä, mitä profeetat julistavat ja pyrkivät tappamaan heidät. Heidän lopetettuaan 1260 päivää kestäneen todistamisensa Pedon, Kadotuksen Lapsen, annetaan nousta tuonelasta ja hän tappaa heidät. Maailma pitää sitten isot juhlat, koska Jumalan profeetat on tapettu. Oletko pohtinut sitä, mitä nämä profeetat sanoivat ja tekivät saadessaan maailman reagoimaan näin? Muuten se, että maailman kansakunnat näkevät heidän kuolleet ruumiinsa, voi toteutua vasta meidän sukupolvemme aikana.

Tämä Ilmestyskirjan kohta sanoo, että nämä profeetat ovat ne kaksi öljypuuta, jotka seisovat Jumalan edessä. Myös Sak. 4:14 mainitsee samat kaksi öljypuuta, jotka seisovat Jumalan kanssa. Nämä kaksi miestä vaelsivat Jumalan kanssa, mutta eivät olleet vielä kuolleet, koska meille kerrotaan, että Peto tappaa heidät. Vain Eenok ja Elia vietiin elossa taivaaseen. Jotkut luulevat toisen olevan Mooses, mutta Mooses kuoli ja Jumala sanoi Moosekselle, että hänen ei tässä ruumiissa annettaisi astua jalallaan luvattuun maahan. Nämä luonnolliset ihmiset (siis Eenok ja Elia) saarnaavat Jerusalemista käsin.

He olivat Luojan läsnäolossa, joten he tulevat kertomaan maailmalle totuuden Jeesuksesta ja Jumalan suunnitelmasta Israelille. Maailma tulee hylkäämään heidän sanomansa. Raamattu tekee sen selväksi, että koko maailmalle kerrotaan totuus ennen aikakauden loppua. Jumalan suunnitelmasta kertovat Hänen profeettansa ja myöhemmin enkelit. Maailman ihmiset voivat hyväksyä tai hylätä heidän sanomansa, mutta hylkääminen tuo iankaikkisia seurauksia.

Kaksi profeettaa ilmeisesti kertovat maailmalle, että Jeesus on Messias ja että maailman täytyy tehdä parannus, koska Herran maanpäällisen valtakunnan aika on tullut. Olettaisin, että he tulevat sanomaan jotakin samaa, kuin mitä Johannes Kastaja saarnasi: ”Tehkää parannus, sillä Jumalan Valtakunta on käsillä.” He tekevät myös hyvin selväksi, että kun Jeesus palaa, niin juutalaiset saavat heille luvatun valtakunnan ja tulevat hallitsemaan maata Jerusalemista käsin. Maailma, joka vihaa juutalaisia, ei tykkää siitä sanomasta. Se pyrkii tappamaan heidät.

Luulen myös, että he kertovat maailmalle, että Jeesuksen hallitsema juutalaisten valtakunta vaatii kaikkia katumaan syntejään, tekemään Jeesuksen Herraksi ja pitämään Hänen käskynsä. Tänä päivänä näemme maailman ihmisten juhlivan syntejään laittomassa kapinassaan Jumalan järjestystä vastaan. He kieltäytyvät alistumasta taivaan Jumalalle. Sen sijaan he korottavat Antikristuksen ja korjaavat seuraukset.

Maailma hylkää kahden profeetan sanoman heidän palvelutyönsä varhaisessa vaiheessa, mutta on voimaton pysäyttämään heitä, ennen kuin heidän 1260 päivää kestävä todistamisensa on loppunut. Jokainen, joka yrittää vahingoittaa heitä, saa yliluonnollisen tuomion päällensä.

Heidän palvelutyönsä aikana temppeli on joko juuri rakennettu, tai rakenteilla. Pakanat tallaavat ulompaa esipihaa 42 kuukautta (Ilm. 11:2). Siksi minusta näyttää, kuin temppelialue olisi Rooman hallinnassa viimeisen vuosiviikon alkupuoliskon ajan.

Palvelutyönsä päivinä kahdella profeetalla on mahdoton valta maailmaan. He voivat muuttaa veden vereksi, estää sateen ja heillä on valta kutsua vitsauksia ja tuomioita maan päälle niin usein, kuin haluavat.

Profeetat tietävät, että tuomioiden kutsuminen ei saa ihmisiä katumaan, joten tuomioille täytyy olla jokin muu syy. Ehkä he käskevät maailman valtioita lähettämään juutalaisensa takaisin Israeliin ja valtiot kieltäytyvät tottelemasta? Valtiot pelkäävät, että totteleminen johtaisi juutalaiseen valtakuntaan, jota ne niin vastustavat.

Kun Israel vapautettiin Egyptistä, näimme kaksi sellaista voideltua hahmoa. Mooses ja Aaron käskivät Faaraota päästämään heprealaiset. Faaraon jatkuvat kieltäytymiset toivat pahenevia tuomioita Egyptille. Lopulta Faarao antoi heprealaisten lähteä, mutta lähti sitten heidän peräänsä tappamaan heidät kaikki. Näyttää, että tässä tapahtuu jotakin samanlaista. Se mitä tapahtui Egyptissä, voi ennakoida sitä, mitä tapahtuu maailmanlaajuisesti näinä viimeisinä päivinä. Ei ihme, että maailma pelkää ja vihaa kahta profeettaa ja iloitsee, kun heidät on tapettu.

Sen jälkeen, kun kaksi profeettaa johdattavat juutalaiset ulos kansakunnista, Saatanan Peto nousee syvyyden kuilusta, tappaa kaksi profeettaa ja pettää kaiken kansan tulemaan Israelia vastaan tappamaan kaikki juutalaiset. Maailman kansakunnat suostuvat lähettämään armeijansa tappamaan kaikki juutalaiset, koska eivät halua kahden todistajan profetioiden toteutuvan. Suuri ahdistus viimeisen vuosiviikon toisella puoliskolla on tuo kapina Jumalan suunnitelmia vastaan Israelille.

Maailma haluaa tappaa kaikki juutalaiset, mutta Jumala tuomitsee kansakunnat sen perusteella, kuinka ne kohtelevat Israelia. Maailma ei rakastanut totuutta, jonka kaksi todistajaa antoivat, joten se saa valheen (Pedon/Antikristuksen). Antikristuksen pystyttämä Suuri Babylon ei ole muuta kuin laiton väärennetty Jumalan valtakunnan korvike. Se on korvike juutalaiselle valtakunnalle Jerusalemissa, jota Jumala suunnittelee.

Ihmiset ja kansat, jotka eivät tee parannusta, tuovat tuhon oman päänsä päälle, kun Peto johtaa heidät vastustamaan Jumalan valtakuntasuunnitelmaa. Nekin, jotka selviävät suuresta ahdistuksesta, tuomitaan sen perusteella, kuinka kohtelivat 144 000 Jumalan palvelijaa Israelin 12 heimosta, jotka saarnasivat evankeliumia tulevasta valtakunnasta. Yhdelläkään, joka vastusti juutalaista valtakuntaa, ei ole pääsyä valtakuntaan. Tätä tarkoittaa kohta Matt. 25:31-46.

Sanoma, joka maailman pitäisi kuulla, on, että kun Jumala lähettää kaksi profeettaa, jotka vahvistavat itsensä kutsumalla alas tuomioita, niin sen pitäisi ottaa vaari heistä eikä vastustaa heitä. Luomakunnan Jumala ei aio muuttaa mieltään ja Hän on voittamaton. Juutalainen Messias tulee Jerusalemiin ja hallitsee maailmaa Jerusalemista käsin. Suuri ahdistus ja sen tuoma tuho tulee seurauksena siitä, että maailma hylkää profeettojen kautta annetun sanoman. Maailma korvaa totuuden Antikristuksen valheilla.

Jumala lähettää profeettansa ennen tuomiota. Ilmestyskirjan kaksi profeettaa ovat avain viimeisten päivien tapahtumien ymmärtämiseen. Maailma voisi vielä katua ja vastaanottaa Jeesuksen ja Hänen valtakuntansa, mutta se tulee kieltäytymään. Suuren ahdistuksen tuomiot enkelten toteuttamina tulevat seurauksena ihmisen kapinasta Jumalan oraakkeleita vastaan.

Read Full Post »

Older Posts »