Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘valheprofeetta’

False Brethren Secretly Brought In
By Sandy Simpson, 15.1.2019, suom. SK

Mutta salaa sisään kuljetettujen valheveljien vuoksi, jotka olivat hiipineet sisälle vakoilemaan vapauttamme, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa ja voidakseen orjuuttaa meitä, emme hetkeksikään myöntyneet heille alamaisiksi, jotta evankelion totuus säilyisi keskellänne” (Gal. 2:4-5, Aapeli Saarisalo).

Mutta salaa sisään tuotujen valheveljien vuoksi, jotka orjuuttaakseen meitä olivat soluttautuneet joukkoomme vakoilemaan vapauttamme, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, emme hetkeksikään alistumalla antaneet heille myöten jotta ilosanoman totuus säilyisi keskenänne (Gal. 2:4-5, Toivo Koilo).

“Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne” (Gal. 2:4-5, KR-38).

Joukkoomme oli kuitenkin soluttautunut valeveljiä. He olivat hiipineet sisään vakoilemaan vapauttamme, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, jotta voisivat orjuuttaa meitä. Mutta me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne” (Gal. 2:4-5, Raamattu Kansalle).

”But it was because of the false brethren secretly brought in, who had sneaked in to spy out our liberty which we have in Christ Jesus, in order to bring us into bondage. But we did not yield in subjection to them for even an hour, so that the truth of the gospel would remain with you.” (Gal. 2:4-5, NASB)

Tämän kohdan konteksti on, kun Paavali meni Jerusalemiin tapaamaan apostoleja ja puhui juutalaisista, jotka toivat lakihenkistä harhaoppia lisäämällä tekoja pelastukseen yksin armosta yksin uskon kautta yksin Kristukseen. Nämä miehet, toisin kuin nykyiset kollegansa, olivat ”tekopyhiä”. ”He olivat näyttelijöitä, jotka teeskentelivät olevansa kristittyjä, mutta eivät olleet. Itseasiassa he käyttivät naamaria tai uskonnollista pukua ja matkivat todellisten kristittyjen puhetta opetellen kaikki kristilliset sanat kuin rooliaan näyttelevä näyttelijä. He vaikuttivat ulkoisesti jumalisilta, mutta sisäisesti olivat jumalattomia.” (Mike Storti, False Brethren). Tiedämme, että nämä ideat melkein huiputtivat itse apostoleita ja ilman Paavalia ja Tiitusta meillä todennäköisesti olisi tänä päivänä erilainen kristinuskon versio. Juutalaiset väärät veljet uskoivat, että Kristuksen seuraajat täytyy ympärileikata Mooseksen lain mukaan. He olivat unohtaneet, mitä Jeesus sanoi viimeisellä ehtoollisella:

“Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ‘Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.’” (Luuk. 22:20)

“Sanoessaan ‘uuden’ hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään” (Hepr. 8:13).

Kun pyhäkoululuokallamme tutkimme Galatalaiskirjettä, huomasin, että olin vuosikausia opettaessani tätä kohtaa ilmeisesti peittänyt osan siitä villaisella. Osa, joka valkeni minulle, oli se, jossa sanotaan, että ”valheveljiä” ”salaa tuotiin sisään”. Heidät tuotiin sisään! Siitä, kuka heidät toi, tänä päivänä vain spekuloidaan. Kenties se oli Jaakob, mutta siitä ei ole yksimielisyyttä. En ole löytänyt yhtään kommentaaria, joka nimeäisi henkilön, joka sen teki, mutta John Gill tekee kaukonäköisen havainnon:

Salaa sisään tuotujen. Sana pareisaktouv, joka on käännetty ”salaa”, on johdettu verbistä, joka tarkoittaa johtaa sisään toisten sivussa, esitellä toisten rinnalla; ja sitten tuoda sisään varkain, salakuljettaa sisään – Robinson, Lex. Sana ei esiinny UT:ssa, mutta jakeessa 2. Piet. 2:1, jossa sitä sovelletaan harhaoppeihin, se on käännetty: ”jotka salaa kuljettavat sisään”.  Tässä se luultavasti viittaa miehiin, jotka oli taitavasti esitelty työhön, jotka teeskentelivät hurskautta, mutta olivat sille vieraita, tai olivat suuresti tietämättömiä kristinuskon systeemin todellisesta luonteesta ja taipuvaisia ottamaan kaikki edut ja pakottamaan toisia moosekselaiselle taloudelle ominaisten rituaalien noudattamiseen. Mihin heidät tuotiin, sitä apostoli ei sano. Saattaa olla, että heidät esiteltiin työhön tällä tavalla – Doddridge, tai voi olla, että heidät tuotiin ”kokoukseen”, jossa apostolit olivat koolla pohtimassa asiaa – Chandler. Mielestäni on todennäköistä, että Paavali viittaa tapahtumiin Jerusalemissa ja että näitä vääriä veljiä oli tuotu Antiokiasta, tai joltakin muulta paikkakunnalta, jossa Paavali oli saarnannut, tai he olivat henkilöitä, joita hänen vastustajansa olivat tuoneet vaatimaan, että Tiitus pitäisi ympärileikata sillä uskottavalla tekosyyllä, että Mooseksen lait vaativat sitä, mutta todellinen syy oli, että saataisiin heidän haluamansa todisteet, että tämä rituaali tuli pakottaa pakanakäännynnäisille. Jos Paavali olisi saatu pakotettua alistumaan tähän, jos he olisivat onnistuneet siinä, niin se olisi juuri sellainen ennakkotapaus, kuin he tarvitsivat ja ratkaisisi koko asian ja todistaisi, että Mooseksen lait tuli tehdä pakollisiksi pakanakäännynnäisille. Tämä oli syy, että Paavali niin jyrkästi vastusti sitä. (John Gill Commentary, Gal. 2:4)

Mieleeni tuli, että monta kertaa jonkun on tuotava väärät opettajat seurakuntaan. Oman kokemukseni mukaan asia on aina ollut näin. Aina on joku, tai ryhmä ihmisiä, jotka väärä opetus on johtanut harhaan ja jotka sitten saavat toiset seurakunnissaan lukemaan tiettyjä kirjoja, katsomaan tiettyjä TV-ohjelmia, tai menemään ”herätys”-kokouksiin ”kokemaan” uutta ilmoitusta itselleen. Näin on, koska vähintäänkin heiltä puuttuu erottamiskyky, tai ovat ehkä jopa täysin hyväksyneet toisen Jeesuksen, erilaisen evankeliumin ja/tai erilaisen hengen (2. Kor. 11:4). Vuosia sitten, ennen kuin tiesin Uskonsanan ja Kolmannen Aallon harhaopeista, minut melkein vietiin sisään muutamien ihmisten toimesta, jotka jatkuvasti antoivat minulle Rick Joyner’in ja Francis Frangipane’n kirjoja ja jopa tilasivat minulle Morningstar-lehden. Lopulta kuitenkin minulla alkoi olla hyvin sekavia tunteita sen suhteen, mitä he kirjoittivat ja onneksi etsin Raamatusta neuvoa Pyhän Hengen kautta ja erottamiskykyisiltä ihmisiltä, joita kunnioitin. Sieltä Sanasta pystyin erottamaan hyvän pahasta (Hepr. 5:14) ja oikean väärästä (Ef. 4:13).

On selvää, että seurakunnan johtajina meidän täytyy olla tietoisia jokaisesta sisään tulevasta väärästä opetuksesta, mutta yhtä tärkeää meille on olla tietoisia siitä, kuka sen toi sisään. Kumpikin osapuoli on vastuussa harhaopin tuomisesta paikalliseen seurakuntaan. Joskus johtajat keskittyvät väärään opetukseen ja pystyvät poistamaan hapatuksen, ennen kuin se saa kannatusta, mutta joskus unohtavat jälkeenpäin käsitellä niitä, jotka toivat sen sisään. Näin tehdessään he ehkä tahattomasti jättävät oven auki hapatukselle jäädä ja lisääntyä uudelleen. Olen myös nähnyt, että kristillinen johto joskus pelkää vastustaa ”kristittyä”, jos hän on seurakunnan pitkäaikainen jäsen. He eivät halua keikuttaa venettä, joten eivät sano mitään, ehkä toivoen, että kyseinen henkilö näkee ajan mittaan virheensä. Tämä on kuitenkin harvinaista, ellei henkilölle tai ryhmälle ole puhuttu heidän tekemisistään ja syntiä paljastettu, niin että he joko tekevät parannuksen, tai jatkavat väärien veljien kannattamistaan.

Väärät veljet on muuten testattava, sitten heitä on kartettava ja nimettävä vääriksi opettajiksi (ks. tutkielmani toisesta Johanneksen kirjeestä, http://op.50megs.com/ditc/2johnstudy.pdf ) Onko todella olemassa vääriä veljiä, jotka ovat joko kutsuttuja, tai jotka livahtavat seurakuntiin? Tässä joitakin esimerkkejä Raamatusta:

“…olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä” (2. Kor. 11:26).

Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä” (Room. 16:17).

Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon” (2. Piet. 2:1).

Todellisen kristillisen johtajan päämäärä on olla vartija Jumalan laumalle ja tuoda karkulaiset takaisin laumaan.

Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä. Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. (Hes. 33:6-7)

Tämän päivän seurakunnassa voit käyttää edellä esitettyä mallina tehokkaalle johtamiselle näissä asioissa. Miksi meidän tulee mennä karkulaisten perään? Se on velvollisuutemme.

“Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden (Jaak. 5:19-20).

“Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan ja hän uskoi meille sovituksen sanan” (2. Kor. 5:19).

 

Read Full Post »