Ohjeita jäännökselle: kuinka selviytyä viimeisistä päivistä

Kuinka ajankohtainen onkaan alla oleva Jan Markellin kirjoitus myös ihan suomalaisenkin kristityn näkökulmasta. Meitä ”jäännösuskovia” ajetaan yhä ahtaammalle. Lue esimerkiksi Tapaus Päivi Räsänen, johon artikkelin loppuun olen hiljattain päivittänyt uutta tilannetietoa. Päivi puolustaa sitä klassista uskoa, johon olemme aina uskoneet ja johon Suomen ev.-lut. kirkkokin on sitoutunut. Äärettömän surullista on, että kirkon ylin johto syyttää häntä todella kovin sanoin, ja heidän perustelunsa ovat täysin valheelliset.

Toinen tilannetta kuvaava seikka on se, miten monia uskovia syritään esimerkiksi työmarkkinoilla. Lue vaikkapa Pia Rendicin kirjoitus Kun kristinuskosta ja minusta kristittynä tuli kirosana Suomen työmarkkinoilla. Ja kukapa ei muistaisi Aki Ruotsalan tapausta, lue Aki Ruotsala uskoo Pori Jazz -kohujen saavan jatkoa: ”Kohta voi korkeintaan varpaalla piirtää hiekkaan salaisen kalamerkin”.

---

 

Rules for Remnant Survival: How to Survive These Last Days
By Jan Markell 5.2.2020, suom. SK

Kun kotivaltioni Minnesota’n ihmiset värisivät kylmästä, vietin suurimman osan tammikuusta Kaliforniassa tavaten uskovien jäännöstä, sekä puhuen seurakunnissa ja konferensseissa. Sain paljon palautetta ihmisiltä ja rehellisesti sanoen paljon siitä kuulosti samanlaiselta, kuin hiljattainen sähköposti Karen-nimiseltä tytöltä. Hän kirjoittaa:

”Jos minulla ei olisi pääsyä sinun ja muutamien muiden tykö verkossa, olisin niin eristyksissä! Yritän puhua ihmisille tärkeistä asioista, mukaan lukien lopunajat ja he katsovat minua kuin avaruusmuukalaista. Muutama teistä auttavat minua juhlimaan muukalaisen asemaani. Tunnen olevani yksinäinen kultakala kulhossa. Profetia toteutuu aivan silmiemme edessä. Sinä ja muutamat muut teette valtavan palveluksen meille kaikille muukalaisille maailmassa.”

Puhuin siis kanssamuukalaisille tällä tammikuun matkalla. Pidin jopa saarnan aiheesta: ”Eloonjäämissäännöt jäännökselle.” Haluaisin jakaa muutaman kohdan saarnasta, jonka aiheena oli, kuinka voimme selviytyä näistä viimeisistä päivistä. Toivottavasti nämä havainnot ja ehdotukset ovat sinusta hyödyllisiä.

• Jäännösuskovat matkustavat poikki kaupungin ja maan voidakseen olla saman mielisten kanssa. Joskus he ylittävät jopa valtameriä. Ja kun löytävät toisensa, se on kuin kultakaivoksen löytäminen.
• Vaikka melkein aina turhaan, nämä uskovat ovat puhuneet seurakuntien johdolle huolenaiheistaan ja saarnatuolista puuttuvista aiheista, mutta yleensä heidät puhalletaan pois. Joitakin pyydetään jättämään seurakunta.
• Meidän pitäisi odottaa pilkkaa ja pahempaakin, koska se on ennustettu (2. Piet. 3:3-4). Vartijat nähdään häiriköinä, sillä me tutkimme ja olemme valppaina. Me ymmärrämme ajan kuten isaskarilaiset muinoin (1. Aik. 12:32). Murhenäytelmä on, että arvostelijamme ovat niitä tietämättömiä.
• Siitä huolimatta, kun on kysymys aikamme ja hetken myöhäisyyden kartoittamisesta, niin pidä kiinni Raamatusta. Trendikkäitä uusia ”merkkejä” ja teologioita tulee esiin usein. Jotkut ovat kiehtovia ja niistä tulee siten internet-sensaatioita. Jotkut ovat hyväksyttyjä, vaikka lähestyvät päivämäärän asettamista. Uusia, mutta epäterveitä kirjoja ja DVD-videoita, on runsaasti.
• Ymmärrä, että lopunajan seurakunta kiitää kohti Laodikeaa ja on kiinnostuneempi mukautumaan kuin muuttumaan. Monet seurakunnat ja johtajat keskittyvät ”parhaaseesi elämääsi nyt”. Saatat kaivata olla iankaikkisuudessa Herran ja rakkaiden kanssa ja paeta synnin ruhjomaa maata. Sinua ei ymmärretä.
• Emme kuitenkaan voi selviytyä yksin. Etsi Raamattu- tai pienryhmäyhteys, jossa voit liittyä samanmielisiin, jos sinulta puuttuu seurakunta. Jopa ryhmä verkossa on parempi kuin ei mitään yhteyttä. Joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
• Asiat muuttuvat pimeämmiksi ja meidän on loistettava kirkkaammin! Päivän uutiset voivat olla järkyttäviä ja masentavia. Jumala yrittää herättää meitä ja ravistaa meitä niin, että katsoisimme ylöspäin. Jotkut heräävät ja jotkut kuuntelevat, joten emme saa kytkeä itseämme irti uutisista ja tiedoista, koska voimme olla jonkun ”varhaisvaroitusjärjestelmä”.
• Vastusta pettymystä. Muinaiset profeetat ikävöivät nähdä ja elää meidän ajassamme. Meillä on etuoikeus (ja haaste) olla täällä tällaista aikaa varten.
• Muista varoitus ”vartijoille” jakeessa Hes. 33:6. Jos olemme hiljaa, kun meidän pitäisi puhua, niin veri on käsissämme.
• Raamattu antaa ymmärtää, että lopunajan seurakunta on pieni. Jakeessa Luuk. 18:8 Jeesus kysyy, löytääkö hän palatessaan uskoa. Monet ovat kaatuneet tien sivuun. Kiitos Jumalalle jäännöksestä, joka pitää kiinni totuudesta ja levittää sitä.
• Muista, että Jumalalla on kaikki hallinnassa. Asiat ovat asettumassa keskinäiseen järjestykseen ja loksahtamassa paikoilleen. Mikään ei ole hajoamassa. Saamme katsella, kun näyttämöä pystytetään! Lopussa me voitamme. Niin myös Jeesus Kristus. Maailma polvistuu Hänen edessään.
• Voit odottaa omaa kruunuasi niille, ”jotka hänen ilmestymistään rakastavat” (2. Tim. 4:8).
• Siirrä keskittyminen itsestäsi toisiin. Jokaisella on haasteensa: terveys, perhe, talous, ura, yksinäisyys ym. Rohkaise vähintään yhtä ihmistä päivässä. Se pelastaa sinun ja hänen päivänsä.

Monet tämän päivän seurakunnat – onneksi eivät kaikki – noudattavat seurakuntakasvun kaavaa, johon ei kuulu aiheita, joista jäännösuskovat haluaisivat kuulla. Tämä on ennustettu. Luopumuksen, susien, väärien opettajien ym. nousu on ehkä Raamatun silmäänpistävin lopunajan varoitus.

Jos aiot olla jäännösselviytyjä, sinun on selvitettävä, miten olla osa ratkaisua tähän surulliseen seurakuntaa koskevien asioiden tilaan.

Seurakunnasta toiseen pomppiminen ei todennäköisesti ole paras idea. Mutta istua useita kertoja viikossa huonon teologian, sanoitukseltaan hengellisesti epäterveellinen musiikin, tai vain toimintahäiriöisen johtamisen vaikutuksen alaisena, ei ole myöskään vaihtoehto. Itsesi irti leikkaaminen yhteisöstä ei ole yhtään parempi.

Kangasjäännös on hylätty kangaspala, jolla ei ole enää tarkoitusta – kunnes tulee joku ja tekee siitä kauniin peiton.

Sinä voit olla se peitto. Lopulta loistat kirkkaasti, ainakin ikuisuudessa, mutta ehkä jo ennenkin. Älä siis vaivu epätoivoon.

Hetki on niin kovin myöhäinen. Jonkun täytyy varoittaa maailmaa. Jumala ehkä kutsuu sinua yhdeksi sellaiseksi! Vartijoilla on yksinäinen tehtävä.

Katso Jan’in videosaarna ”Rules for Remnant Survival: How to Survive These Last Days”.

 

Read Full Post »

David Wilkerson – Amerikan tuhon profeetta

David Wilkerson – America’s Prophet of Destruction

By Dr. David R. Reagan

(Tämä artikkeli on julkaistu lehden Lamplighter numerossa 5 syys-lokakuu 2015, suomennos nimimerkki Bileamin Aasi)

Se Amerikka, jossa minä kasvoin, on mennyt. Se on kuollut. Eikä ole toivoa sen paluusta.

Synnyin vuonna 1938, mikä tarkoittaa, että olen 77-vuotias ja varttuessani 40- ja 50-luvuilla:

Menimme kirkkoon kolme kertaa viikossa – sunnuntaina aamulla ja illalla ja keskiviikkona illalla – lisäksi meillä oli viikon kestävät herätyskokoukset neljännesvuosittain.

Kaikki liikkeet, paitsi keskeisimmät toiminnot – kuten sairaalat, apteekit ja bensiiniasemat – olivat kiinni sunnuntaisin. Mitään sekulaareja tapahtumia, urheilukilpailut mukaan lukien, ei ajoitettu sunnuntaille eikä keskiviikko-illoille.

Koulussa meillä oli päivittäin rukoukset ja Raamatun lukemiset ja juhlimme pääsiäistä ja joulua erityisillä näytelmillä ja musikaaleilla. Englannin tunneillamme käytimme lukemistoja, jotka sisälsivät Raamatun kertomuksia ja valmistuessamme meillä oli erityisiä valmistujaisjumalanpalveluksia, joissa pappi piti innoittavan saarnan valmistuvalle luokalle.

Jokainen tapahtuma oikeudenkäynneistä kaupunginvaltuuston ja vanhempain neuvoston kokouksiin avattiin rukouksella.

Elokuvat ja TV-ohjelmat olivat tiukasti säänneltyjä vahvoilla moraalisäännöillä.

Paikalliset, valtiolliset ja kansalliset johtajamme puhuivat avoimesti Jumalasta ja kristillisestä uskostaan ja usein johtivat rukouksia, kuten presidentti Franklin Roosevelt Normandian maihinnousun aikaan vuonna 1944.

Voisin jatkaa tätä luetteloa, mutta luulen, että jo tajuat, mistä on kysymys.

Amerikka ei ollut täydellinen kansakunta. Rasismi oli vielä yleistä ja materialismi oli pääsemässä vauhtiin, mutta olimme vielä kansa, joka kunnioitti ja tunnusti esi-isiemme ja valtiomme perustajien kristillisiä periaatteita ja olimme edelleen hyvin tietoisia, että siunauksemme tulivat Jumalalta.

Radikaalisti uusi Amerikka

Tämän päivän Amerikka on radikaalisti erilainen ja muutokset ovat tapahtuneet yllättävän nopeasti.

On uskomatonta, että vähän yli 50 vuodessa 1960-luvun jälkeen meistä on tullut kansakunta, joka on täysimittaisessa avoimessa kapinassa Jumalaa vastaan. Tänä päivänä:

• Me kumarramme Kaikkivaltiasta Dollaria.
• Ahneudesta on tullut kansallinen kannustimemme.
• Seksi on meille pakkomielle.
• Uhkapelaaminen on kansallinen viihteemme.
• Olemme maailman suurin huumeiden kuluttaja.
• Olemme kieltäneet Jumalan kouluistamme.
• Julkisuudessa olemme julistaneet Jumalan tabuksi.
• Opetamme lapsillemme evoluution fantasiaa.
• Teurastamme vauvoja naisten ”valinnanvapauden” nimissä.
• Olemme tehneet homoseksuaalisuudesta ihannoitavan.
• Olemme laillistaneet samaa sukupuolta olevien avioliiton.
• Olemme parhaillaan laillistamassa marihuanaa.
• Ja meistä on tullut maaplaneetan moraalin saastuttaja väkivaltaisilla, moraalittomilla ja rienaavilla elokuvilla ja TV-ohjelmilla.

Tiivistäen: olemme kansakunta, joka on hylännyt kristillisen perintönsä ja korvannut tuon kallisarvoisen perinnön karkealla pakanallistetulla kulttuurilla. Olemme kapinallinen kansa, joka näyttää pitkää nenää Luojalleen ja Jumalalleen, joka antoi sataa meille vertaansa vailla olevia siunauksia yli 300 vuoden ajan.

Tässä tiivistykseni siitä kirjani Living for Christ in the End Times: Coping with Anarchy and Apostasy (Kristukselle eläminen lopunaikoina: Selviäminen anarkiasta ja luopumuksesta) toisessa painoksessa:¹

Olemme karkottaneet Jumalan yhteiskuntamme elämästä ja tulos on mielettömän väkivallan ja moraalittomuuden vyöry. Olemme kadottaneet moraalisen kompassimme ja kasvatamme moraalisten kääpiöiden sukupolvea.

Sama pätee seurakunnan sisällä riehuvaan luopumukseen. Käsite evankelinen on kadottanut merkityksensä, koska jotkut, jotka sanovat olevansa evankelisia, julistavat, että taivaaseen on monta tietä eikä ole mitään helvettiä.

Tänä päivänä seurakunnassa on käynnissä toinen uskonpuhdistus, mutta toisin kuin ensimmäinen, joka perustui kutsuun palata Raamattuun, tämä uusi uskonpuhdistus kutsuu ihmisiä heittämään Raamatun yli laidan omien tunteidensa ja uskomustensa hyväksi.

Kun seurakunta tulee yhä heikommaksi sisäisestä lahosta johtuen, niin yhteiskunta jatkaa vajoamista pimeyteen.

Väittäisin siis epäröimättä, että olemme tuhoaan kerjäävä kansakunta.

Kuinka Jumala käsittelee kapinallisia kansoja

Sanon tämän, koska Raamattu ilmoittaa selvästi, että Jumalalla on selvä tapa käsitellä kapinallisia kansakuntia.²

Ensin Hän kutsuu heitä parannukseen profeettojen äänen kautta ja jos ihmiset eivät suostu parannukseen, niin Jumala lähettää terveellisiä tuomioita. Jos kapina jatkuu, niin vastaan tulee vaihe, josta ei ole paluuta ja Jumala siirtää kansan tuomiosta tuhoon.

Profeetallisia varoituksia Amerikalle: Peter Marshall

Tarkastelkaamme Jumalan profeetallisia varoituksia kansallemme.

Ensimmäinen varoitus, jonka haluaisin mainita, tuli suuren skotlantilais-amerikkalaisen saarnaajan Peter Marshall’in sydämeltä. Hän tuli tähän maahan vuonna 1927 ollessaan 25-vuotias ja hän kuoli vuonna 1949 vain 47-vuotiaana.

22 vuotensa aikana tässä maassa hän meni seminaariin Georgia’ssa ja erottui kaunopuheisena saarnaajana. Hänestä tuli nopeasti arvostetun New York’in presbyteerisen kirkon pastori Washington D.C.:ssä vuonna 1937 – kirkossa, joka tunnettiin ”presidenttien kirkkona”.

Vuonna 1947 hänestä tuli Yhdysvaltain senaatin kappalainen. Tuohon aikaan kansakuntamme oli maailman huipulla. Olimme voittaneet toisen maailmansodan ja selvinneet siitä maailman voimakkaimpana kansakuntana. Taloutemme oli elpynyt ja synnytti ennennäkemätöntä vaurautta. Tulevaisuuden mahdollisuutemme näyttivät rajattomilta.

Peter Marshall oli kuitenkin hengellisesti levoton. Jopa ennen sodan loppumista vuonna 1945 hän tunsi sielussaan, että Amerikka oli menossa väärään suuntaan – kohti maallistunutta, pakanallista yhteiskuntaa. Hän vapautti tukahdutetut huolensa vuonna 1944 eräässä New Orleans’in kirkossa pidetyssä saarnassa. Saarnan aihe oli ”koetus tulella” (Trial by Fire) ja se keskittyi Raamatun kuvailemaan hengelliseen taisteluun Elian ja Baalin profeettojen välillä.

Hän aloitti saarnan lainaamalla William Penn’iä, Pensylvania’n liittovaltion kveekari-perustajaa: ”Jumalan täytyy hallita ihmisiä, tai muuten heitä hallitsevat tyrannit.”³

Marshall jatkoi ilmaisten huolensa, että kansakuntamme oli joutumassa moraalisesti tuuliajolle ja sekaannukseen, joka oli ominaista profeetta Elian ajan muinaiselle Israelille, kun epäjumalien palvelus vangitsi kansakunnan ja käänsi sen sydämen pois Jumalasta.

Uudelleen ja uudelleen hän julisti saarnassa, että aika oli tullut meille Amerikassa valita puoli – päättää aioimmeko kansakuntana seurata Jahvea vai Baalia. Joka kerta hän haastoi Elian sanoin (1. Kun. 18:21):⁴

Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä.

Keskellä saarnaansa Marshall peräänkuulutti profeetallisia ääniä: ”Sanon teille, että Amerikka tarvitsee tänä päivänä profeettoja, jotka asettavat kansakunnan eteen olennaiset vaihtoehdot…”⁵

Sitten hän jatkoi puhuen profeetallisesti:⁶

Vallan ja aseman rakkaus on orjuuttanut monien amerikkalaisten sydämet. Rotuvihan ja suvaitsemattomuuden siemenet on kylvetty ja tulemme korjaamaan katkeran sadon… Moraalisia normejamme on laskettu eikä yksikään kansakunta edisty moraalin laskiessa…

Hän kehitteli näkökulmaansa edelleen sanoen:⁷

Meidän täytyy päättää ja nopeasti, kuka on johtaja, jota me palvelemme. Miljoonat Amerikassa elävät moraalisessa sumussa… Muunnettu moraalittomuus nokkeluuden perusteella ohjaa miljoonia ihmisiä. Muunnettu epärehellisyys lain kirjaimen puitteissa on miljoonien muiden käytäntö.

Varmasti on tullut aika, koska hetki on myöhäinen, että meidän täytyy päättää ja valinta edessämme on selvä – Jahve tai Baal. Kristus tai kaaos. Vakaumus tai tinkiminen. Kuri tai hajoaminen.

Sitten Marshall lopetti saarnansa hätkähdyttävällä julistuksella:⁸

Tarvitsemme profeetan, jolla on Amerikan korva ja joka sanoo sille nyt: ”Kuinka kauan te seisotte pysähtyneinä kahden mielipiteen välillä? Jos Jahve on Jumala, niin seuratkaa Häntä, mutta jos Baal on Jumala, niin seuratkaa häntä ja menkää helvettiin!”

Kulttuurinen muutos

Se oli vuonna 1944 ja aivan kuten Peter Marshall pelkäsi, niin kansakuntana jouduimme sodanjälkeisinä vuosina materialismin pauloihin. Tämä pakkomielle puolestaan ruokki kapinan henkeä Jumalaa ja Hänen Sanaansa vastaan.

Monien vuosien ajan olimme hukkua suuren laman kärsimyksiin ja eläessämme tuo ajan läpi tunsimme suurta riippuvuutta Jumalasta, mutta nyt me pystyimme seisomaan omillamme ja Jumala ja Hänen Sanansa häipyivät taka-alalle.

Tämä johti moraalisesti tuhoisaan 1960-lukuun ja sen tuomaan seksuaaliseen vallankumoukseen ja se puolestaan sai Jumalan lähettämään meille sen profeetallisen äänen, jota Peter Marshall oli kaivannut.

Tuo ääni saapui näyttämölle vuonna 1974 täsmälleen 30 vuotta siitä, kun Marshall oli peräänkuuluttanut sitä. Ääni kuului merkittävälle miehelle nimeltä David Wilkerson.

David Wilkerson

Wilkerson aloitti helluntailaisena saarnaajana Pennsylvania’n maaseudulla.

Vuonna 1958, 27 vuoden iässä (kuva), hän tunsi Herran johtavan irrottamaan telttapaalut ja muuttamaan New York’iin saarnaamaan kaupungin väkivaltaisille katujengeille. Monien koetusten ja kyynelten kautta hän onnistui perustamaan jengityön ja vuonna 1962 hän julkaisi kokemuksistaan kirjan, jonka nimi oli Risti ja linkkuveitsi.⁹ Se teki hänestä kansallisen kuuluisuuden ja vielä suuremmassa määrin, kun siitä tehtiin elokuva vuonna 1970.¹⁰

Näky

Kirjan ja elokuvan seurauksena Wilkerson’ista tuli helluntailaisen ja karismaattisen liikkeen lemmikki – kunnes vuonna 1974 julkaisi uuden kirjan nimeltä The Vision (Näky).¹¹ Kustantaja mainosti sitä ”pelottavana profetiana tuomiopäivästä, joka on alkamassa toteutua nyt”.

Tämä kirja esitti hyvin negatiivisen profetian kansakuntamme tulevaisuudesta varoittaen, että johtuen kapinastamme Jumalaa vastaan olimme matkalla kohti suuria tuomioita ja lopullista tuhoa.

Maailma, kuten voi odottaa, torjui kirjan ”mielettömänä”. Mutta mikä traagista, myös seurakunta hylkäsi kirjan radikaalina hourailuna.

Helluntailainen ja karismaattinen liike reagoivat voimakkaalla tuomitsemisella. Tuohon aikaan ne olivat täynnä tyynyprofeettoja, jotka profetoivat suurta lopunajan herätystä, joka uudistaisi ja elvyttäisi Amerikan kristillisenä kansakuntana. Ne eivät halunneet kuulla negatiivista sanomaa keneltäkään, varsinkaan tunnetuimmalta puhemieheltään.

Niinpä Wilkerson pääsi paaria-luokkaan [halveksittu ihmisryhmä] yhdessä yössä. Hänen kirjansa poistettiin seurakuntien kirjanmyynneistä ja hänet tuomittiin ”pelon lietsojaksi”.

Samalla tavalla myös päälinjan seurakunnat – sekä evankelikaaliset että ei-evankelikaaliset – tuomitsivat kirjan perustellen, että Wilkerson’in täytyy olla ”väärä profeetta”, koska ”Jumala ei enää puhu näyissä”.

Wilkerson oli osannut odottaa tätä reaktiota, koska hän puhui siitä kirjansa alussa osoittaen, että Raamattu sanoo, että lopunaikoina Jumala antaa palvelijoilleen näkyjä ja unia. Seuraavassa tuo kohta Joelin luvusta 2:

28 Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
29 Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.

Huomaa, että jae 28 sanoo: ”Näitten jälkeen…” Minkä jälkeen? Edelliset jakeet osoittavat, että se tapahtuu Israelin valtion uudelleenperustamisen jälkeen.

Tämän Joelin kohdan mukaisesti Wilkerson paljasti, että hänen profetiansa Amerikalle oli tullut hänelle huhtikuussa 1973 annetusta näystä ja siksi hän antoi kirjalle nimeksi Näky.

Wilkerson myös huomauttaa kirjansa alussa, ettei uskonut useimpien näkynsä profetioiden toteutuvan elinaikanaan ja se toteutui traagisesti hänen kuollessaan auto-onnettomuudessa Itä-Teksasissa vuonna 2011.¹²

Wilkersonin profetioiden arviointia

Monet profetioista ovat kuitenkin toteutuneet vuoden 1974 jälkeen. Annan teille yleiskuvan niistä.

Hänen ensimmäinen kategoriansa oli ”Maailmanlaajuinen taloudellinen sekasorto”. Hän kirjoitti:¹³

Se ei oikeastaan ole laskusuhdanne, jonka näen tulevan – vaan niin suuri lama, että se vaikuttaa lähes jokaisen palkansaajan elämäntapaan Amerikassa ja kaikkialla maailmassa.

Tämä tietysti toteutui vuoden 2008 Suuren Laman puhkeamisessa.

Wilkerson edelleen sanoi, että ”jotkut kansakunnan suurista yhtiöistä julistavat konkurssin”.¹⁴ Tämä alkoi vuonna 2001 yhtiöistä Enron ja PG&E, joka on Kalifornian suurin sähköyhtiö.

Kymmenen muuta suurta yhtiötä kaatui Suuren Laman aikana, mukaan lukien sellaiset jättiläiset, kuin Lehman Brothers, General Motors ja American Airlines. Itse asiassa Yhdysvaltain historian 12 suurinta konkurssia ovat tapahtuneet vuoden 2001 jälkeen.

Wilkerson ennusti, että lamalla olisi tärkeitä poliittisia seurauksia: ”Talouden synnyttämä pelko johtaa vallankumoukseen vaaleissa.”¹⁵ Täsmälleen näin kävi, kun osakemarkkinat romahtivat syyskuussa 2008 ja Barack Obama valittiin marraskuussa.

Wilkerson ennusti edelleen, että lamasta johtuen ”autoteollisuus tulee kärsimään pahasti”.¹⁶ Se toteutui, kun hallitus Suuren Laman aikana otti sekä Chrysler’in että General Motors’in.

Mitä kultaan tulee, niin Wilkerson ennusti, että ”kullan hinta tulee nousemaan valtavasti, mutta sitä ei voida pitää korkeana kauan”.¹⁷ Wilkerson’in julkaistessa kirjansa vuonna 1974 kullan hinta oli 183 dollaria unssilta. Vuoden 2014 lopussa se oli 1200 dollaria unssilta.

Wilkerson’in viimeinen talouteen liittyvä profetia oli tämä:¹⁸

Elpyneestä Rooman valtakunnasta tulee lopulta vallan perustus korkeimmalle maailmanjohtajalle, joka nousee palauttamaan taloudellisen järjestyksen.

Tämä on toteutunut osittain EU:n muodostamisessa, kun siitä tuli ylikansallinen poliittinen järjestö vuonna 1992 Maastricht’in sopimuksella.

Wilkerson’in toinen ennustuskategoria oli ”Rajut säänmuutokset ja maanjäristykset”.¹⁹ Hän tiivisti sen sanomalla:

Maailman on parasta varautua säänmuutoksiin, joita ei voida selittää millään muulla sanalla kuin ”yliluonnollinen”. Maailma on todistamassa suurten surujen alkamisia, joita aiheuttavat historian rajuimmat säänmuutokset, maanjäristykset, tulvat – kauheita onnettomuuksia…

Kuten alla olevasta taulukosta voit nähdä, niin maailmanlaajuiset säähän liittyvät onnettomuudet ovat lisääntyneet 1980-luvun keskimäärin 300 onnettomuudesta vuodessa melkein tuhanteen onnettomuuteen vuodessa vuonna 2010.

Kolmannelle ennustuskategorialle näyssään Wilkerson antoi nimen ”Saastan tulva”. Muista edelleen, että hän kirjoitti vuonna 1974:

Olemme kohtaamassa moraalisen maanvyöryn… Saatana on avaamassa helvetin tulvaportit ja pyrkii kastamaan maailman eroottisessa saastassa, töryssä ja aistillisuudessa.²⁰

Todisteet tästä ovat kaikkialla ympärillämme ja kodeissamme TV-saastan hyökkäyksen kautta. Ja viihteen korruptio on täsmälleen, mitä Wilkerson ennusti: ”Elokuvat ja TV-ohjelmat hyödyntävät jokaista seksiteemaa korostaen verta, väkivaltaa ja okkulttisia menoja.”²¹ Elokuvat, kuten Pulp Fiction ja TV-ohjelmat kuten ”Criminal Minds” tekevät sitä tänä päivänä.

Edelleen Wilkerson varoitti, että ”tulee raiskausta ihannoivia (glamorizing) elokuvia”.²² Viimeaikainen filmi, 50 Shades of Grey (50 harmaan sävyä), tekee juuri sitä. Hän ennusti myös, että ”tuhannet lehtikioskit kautta maan myyvät kohta niin härskejä seksilehtiä, että ne saavat Playboy’n näyttämään melkein puritaaniselta”.²³ Tästä on tullut todellisuutta, kun on julkaistu sellaisia törkylehtiä, kuin ADHD Sex, Carnival ja Hustler.

Wilkerson julisti, että ”koululaisille kerrotaan, että homorakkaus on normaalia”.²⁴ Viime vuosina useat koulusysteemit kaikkialla maassa ovat ottaneet mukaan opetusyksiköitä, jotka on suunniteltu kuvaamaan homoseksuaalisuus normaalina – jopa alaluokilla. Tämä pyrkimys on ujutettu jopa lapsille tarkoitettuihin kirjoihin ja lehtiin. Hyvä esimerkki on hiljattainen Archie -sarjakuvalehti, jonka kannessa esiteltiin homohäitä!

Muista jälleen, että Wilkerson kirjoitti näystään vuonna 1973 ja kirja julkaistiin vuonna 1974. Jatkaen homoseksuaalisuuden tarkastelua hän sanoo: ”Homoyhteisöstä tulee niin sotaisa ja röyhkeä, että he pöyhkeilevät synnillään TV:n keskusteluohjelmissa.”²⁵ Katso vain myöhäisillan haastatteluohjelmia, tai jotakin iltapäivän Ellen DeGeneres’in ohjelmaa, niin saat todistaa tämä profetian toteutumista.

Mitä tulee kirkkoihin, niin Wilkerson ennusti, että ”homoja ja lesboja vihitään papeiksi ja heille annetaan auktoriteetin asema”.²⁶ Episkopaalinen kirkko valitsi ensimmäisen homoseksuaalisen piispansa vuonna 2003 ja sen jälkeen monet päälinjan kirkkokunnat ovat antaneet pappisvihkimyksen aktiivihomoille.

Kommentoiden edelleen kirkkoa Wilkerson sanoo: ”Avioero ja moraalittomuus tulevat pappien keskuudessa yhä tavallisemmiksi.”²⁷ Tämä ongelma oli esillä Time -lehden kannessa, kun se keskittyi Jimmy Swaggart’in ongelmiin ja otti kantaa myös Jim ja Tammy Bakker’ia ympäröiviin kiistoihin.

Wilkerson’in neljäs kategoria on ”Ongelmat nuorten kanssa”. Koska nuoret ovat aina olleet hänen työnsä kohde, hänellä on tässä kategoriassa enemmän ennustuksia kuin missään muussa. Tiivistäen:

• Hän sanoi, että näki nuorten vihaavan vanhempiaan jopa siinä määrin, että kavaltavat vanhempansa.²⁸
• Hän näki heidän joutuvan alkoholin ja huumeiden orjiksi ja ennusti marihuanan laillistamisen.²⁹
• Tätä kaikkea kasvattavat tähtitieteelliset avioeroluvut.³⁰

Wilkerson’in viides ja viimeinen hänen näkyynsä kuuluvien profetioiden kategoria on jotakin sellaista, jolle hän antoi otsikon ”Vainohulluus”. Hän ennusti kristittyjen uskovien kasvavaa vainoa:

Näen, että on tulossa sellainen vainon aika, jonka kaltaista ihmiskunta ei ole koskaan ennen saanut todistaa. Se on todellisten Jeesukseen uskovien vaino, joka pian nousee kuin monipäinen hirviö merestä.³¹

Viimeisten 10 vuoden aikana maassamme kristinusko ja kristityt ovat joutuneet pilkan, kunnianloukkauksien, häirinnän ja suoranaisen vainon kohteeksi.

Järkyttävää aineistoa siitä, kuinka pitkälle ja kuinka nopeasti tämä trendi on kehittynyt, saat, kun katsot seuraavia kirjoja:

• God Less America: Real Stories From the Front Lines of the Attack on Traditional Values (Jumalaton Amerikka: Tositarinoita perinteisten arvojen vastaisen hyökkäyksen etulinjoilta) by Todd Starnes (2014).
• I Never Thought I’d See the Day!: Culture at the Crossroads (En koskaan luullut näkeväni sitä päivää: Kulttuuri tienristeyksessä) by David Jeremiah (2011).
• When a Nation Forgets God: 7 Lessons We Must Learn from Nazi Germany (Kun kansakunta unohtaa Jumalan: 7 opetusta meille natsi-Saksasta) by Erwin Lutzer (2010).

Wilkerson jopa ennusti, että kristittyjen häirinnästä tulisi virallinen hallituksen politiikka:

Antikristuksen henki menee tiettyjen hallinnon ja lainsäädäntöjärjestelmän korkeissa asemissa olevien miesten sydämiin saaden nämä virkamiehet ryhtymään oikeustoimiin, joiden tarkoitus on häiritä riippumattomia seurakuntia, lähetyssaarnaajia ja sananjulistajia.³²

Tänä päivänä voimme nähdä tämän antikristuksen hengen toimivan kaikilla hallinnon tasoilla.

Wilkerson sanoi, että viihdeteollisuus keskittyisi halventaviin kuvauksiin kristityistä ja kristinuskosta ja rienaisi kaikkea, mikä on pyhää:

“TV:n komediaohjelmat tulevat rohkeammiksi ja rohkeammiksi tehdessään pilaa Kristuksesta ja tosi kristityistä… TV-ohjelmista tulee täysin rienaavia…”³³

Tarvinneeko minun vaivautua sanomaan, että näin on käynyt?

Toteutumattomia profetioita

Ja kuitenkin huolimatta näistä hyvin selkeistä Wilkerson’in näkyyn sisältyvistä profetioista jotkut ovat jatkuvasti väittäneet, että hän oli ”väärä profeetta”, koska jotkut hänen ennustuksistaan eivät ole vielä toteutuneet.

Samaa voitaisiin kuitenkin sanoa Jesajasta, Jeremiasta, Hesekielistä ja Danielista, koska he kaikki antoivat profetioita 2500 vuotta sitten ja ne eivät vieläkään ole toteutuneet. Mistä tiedämme, etteivät he ole vääriä profeettoja? Koska he antoivat profetioita omasta ajastaan ja ne toteutuivat ja he antoivat profetioita myös Messiaan ensimmäisestä tulemuksesta ja ne toteutuivat.

Raamattu sanoo, että profeetan testi on, toteutuvatko hänen profetiansa (Jer. 28:9):

“Mutta se profeetta, joka ennustaa rauhaa, tunnetaan siitä, että hänen sanansa toteutuu, profeetaksi, jonka Herra totisesti on lähettänyt.”

Niinpä jos minä profetoisin, että Amerikka tuhotaan ydinaseiskulla, niin sinun olisi odotettava, kunnes maamme on tuhottu voidaksesi päättää, olenko minä väärä profeetta, vai en – ja sinun ehkä olisi odotettava satoja vuosia.

Mutta jos sanoisin, että Amerikka tuhotaan ydinaseiskulla ennen tammikuuta 2016, eikä niin kävisi, niin tietäisit minun olevan väärä profeetta.

Wilkerson ei anna päivämääriä millekään profetialle näyssään, mutta sanoo, että kaikki ennustukset eivät toteutuisi hänen elinaikanaan. Siksi on mahdotonta tällä hetkellä julistaa hänen olevan ”väärä profeetta.”

Jotkut toteutumattomista ennustuksista ovat hyvin pahaenteisiä. Niihin kuuluvat:

• Yhdysvallat kokee historiansa pahimman maanjäristyksen paikassa, jossa sitä vähiten odotetaan.³⁴
• Seurakuntia, palvelutyöjärjestöjä ja kristillisiä kouluja ryhdytään verottamaan.³⁵
• TV:ssä esitetään täydellistä alastomuutta ja X-luokiteltuja pornoelokuvia.³⁶

(Suomentajan kommentti: Jos tuo viimeisin kohta ei ole toteutunut TV:ssä, niin internet on varmasti sen toteuttanut. Sehän on maailmanhistorian suurin pornotunkio. Vuonna 1973 internetistä ei tiedetty mitään. Se kehitettiin vasta -90 luvulle tultaessa ja mikään ei ole muuttanut maailmaa niin paljon ja niin nopeasti kuin World Wide Web eli www eli 666.)

Piste josta ei ole paluuta

Minusta kuitenkin pahaenteisin lausunto hänen kirjassaan on seuraava:³⁷

Minä uskon, että olemme ohittaneet pisteen, josta ei voi palata.

Muista jälleen, että silloin elettiin vuotta 1974.

Alleviivasin tuon lausunnon punaisella ja laitoin kysymysmerkin perään, koska en ollut valmis sanomaan niin vuonna 1974. Nyt olen.

Raamattu opettaa selvästi, että kun kansakunta kapinoi Jumalaa vastaan, niin on olemassa ”piste, josta ei ole paluuta”. Se on käännekohta, jossa Jumala päättää siirtää kansakunnan parantavista tuomioista täydellisen tuhon kurssille. Raamatussa siitä puhutaan ”haavan tulemisena parantumattomaksi.”

Jumala esimerkiksi käski Jeremian kertoa Juudan kansalle, että heidän kansakuntansa tuhotaan, koska:

Paha on sinun vammasi, kipeä on saamasi isku… sinun haavaasi ei paranneta… koska sinun rikoksesi on suuri, sinun syntisi monilukuiset. (Jer. 30: 12–15)

Herra antoi Naahumille tehtäväksi sanoa sama Niinivelle:

Auttamaton on sinun perikatosi, parantumaton sinun haavasi… (Naah. 3:19)

Painottaakseen julistustaan Jumala jopa käski Jeremiaa lopettamaan rukoilemasta Juudan puolesta:

Mutta sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta äläkä niillä minua ahdista; sillä en minä sinua kuule. (Jer. 7:16)

Hesekielille sanottiin sama asia, kun hän yritti rukoilla Juudan puolesta, mutta vielä voimakkaammin ilmaisuin. Hänelle sanottiin, että kolmen hurskaimman maan päällä koskaan eläneen miehen rukoukset eivät hyödyttäisi kansakuntaa – nimittäin Jobin, Nooan ja Danielin (Hes. 14:12-21).

Viimeaikaisia profeetallisia ääniä.

Tänä päivänä, 40 vuotta kirjan Näky julkaisemisen jälkeen Jumala on nostamassa uusia profeetallisia ääniä kaikkialla maassamme varoittamaan meitä lähestyvästä tuhostamme:

• Albert Mohler, etelän baptistien teologisen seminaarin presidentti Kentucky’n Louisville’ssä.
• Jonathan Cahn, New Jersey’n messiaaninen rabbi.
• Robert Jeffress, Dallas’in First Baptist Church’in pastori.
• Erwin Lutzer, Chicago’n Moody -kirkon pastori.
• David Jeremiah, Kalifornian El Cajon’in Shadow Mountain Community Church’in pastori.
• Don Wildmon, American Family Association’in perustaja.
• Franklin Graham, Billy Graham’in evakelioimisyhdistyksen evankelista.

Olemme jo esitelleet neljä näistä miehistä artikkelisarjassamme koskien Amerikalle tänä päivänä puhuvia profeetallisia ääniä. Tulemme tekemään jutut lopuista kolmesta tulevissa lehtemme numeroissa.

Kaikki nämä miehet varoittavat, että johtuen kansakuntamme kapinasta Jumalaa vastaan ja haluttomuudestamme katua, meillä on edessämme välitön tuho. Kuunteleeko kukaan?

Amerikan reaktio

Valitettavasti maassamme on kristittyjä, jotka eivät usko, että Jumala koskaan tulee koskemaan meihin – että Hän koskaan sallii meitä tuhottavan. Heillä on taipumus ajatella, että Jumala istuu Amerikan lipulla verhoillulla valtaistuimella. Hyvät ystävät, Jumalaa ei voida pettää. Hän ei suvaitse katumatonta syntiä.

Muinaisen Juudan juutalaiset ajattelivat samaa omasta kansakunnastaan. Kun Jeremia varoitti heitä välittömästä tuhosta, he huusivat: ”Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!” (Jer. 7:4), mikä tarkoitti, etteivät uskoneet, että Jumala koskaan antaisi kenenkään hävittää Hänen temppeliään. Mutta Hän vain antoi.

Jumala on armollinen. Hän on pitkämielinen. Hän varoittaa ja varoittaa, ennen kuin vuodattaa tuomionsa ja lopullisen tuhon, mutta jälleen: Hän ei suvaitse katumatonta syntiä.

Jumala rakastaa kansakuntaamme. Hän oli se, joka korotti sen Sanansa perustuksella. Hän on se, joka siunasi sitä niin runsaasti. Hän on se, joka toimi kauttamme evankeliumin leviämiseksi kaikkialla maailmassa.

Mutta Jumalan Sana sanoo: ”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan” (Luuk. 12:48). Kansakuntamme on täydessä kapinassa Jumalaa vastaan eikä Jumala tule suvaitsemaan sitä enää. Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku paljastaa, kuinka Jumala käsittelee kansakuntaa, joka kapinoi Häntä vastaan.

Room. 1:18-20

18) Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
19) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20) Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.

Mitä nämä jakeet sanovat? Ne sanovat, että Jumalan viha on varattu jokaiselle kansakunnalle, joka hylkää Jumalan asenteessa ja käytännössä ja tukahduttaa totuuden Hänestä.

Ja ne sanovat lisäksi, ettei Jumalan olemassaolon kieltämiselle ole puolustusta, koska Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle synnynnäisen tiedon Hänen olemassaolostaan ja on tehnyt tuon olemassaolon ilmeiseksi luomakunnassaan.

Olemmeko me kansakunta syyllistyneet ”totuuden tukahduttamiseen vääryydessä”? Ehdottomasti. Me emme salli lapsillemme opetettavan maailmankaikkeuden todellista alkuperää ja elämän todellista alkuperää. Sen sijaan me iskostamme heidän mieleensä kehitysopin valheita ja opetamme heille, että elämä kohdussa on arvoton.

Me olemme alkaneet siivilöidä pois historian oppikirjoistamme totuutta koskien kansakuntamme kristillistä perustusta ja opetamme lapsiamme palvomaan luomakuntaa ennemmin kuin Luojaa.

Kuinka Jumala hoitaa kapinan

Alkaen Roomalaiskirjeen 1. luvun jakeesta 24 meille kerrotaan, kuinka Jumala käsittelee sellaista kapinallista kansakuntaa. Hän perääntyy askeleen ja alentaa turva-aitaa kansakunnan ympärillä ja sallii synnin moninkertaistua seksuaalisen vallankumouksen muodossa (Room. 1:24):

Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa.

Täsmälleen näin kävi kansakunnallemme 1960-luvulla, kun koimme seksuaalisen vallankumouksen.

Jos tämä toimi osoittautuu riittämättömäksi saamaan aikaan katumuksen, niin Roomalaiskirjeen mukaan Jumala perääntyy toisen askeleen ja alentaa turva-aitaa edelleen (Room. 1:26-27):

26) Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27) samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

Joten toisen perääntymisaskeleen tulos on homoseksuaalisuuden vitsaus. Olemme olleet tässä toisessa vaiheessa aina siitä asti, kun korkein oikeus vuonna 2003 poisti kaikki anaaliyhdynnän (sodomy) vastaiset lait.

Roomalaiskirjeen 1. luku jatkaa ilmoittaen, mitä Jumala tekee, jos kapinallinen kansakunta jatkaa päättäväisesti kapinaansa Jumalaa ja Hänen Sanaansa vastaan.

Jumala perääntyy kolmannen askeleen ja alentaa turva-aitaa jälleen ja jakeen Room. 1:28 mukaan hylkää kansakunnan ”kelvottoman mielensä” valtaan, jossa vaiheessa kansakunta, joko tuhoaa itsensä, tai ulkopuolinen voima tuhoaa sen.

Uskon, että olemme saavuttaneet tämän vaiheen.

Armossaan Jumala voi päättää antaa meille vähän lisää hengitysaikaa, jotta useampia voitaisiin pelastaa, mutta Hänen kärsivällisyydellään on rajansa.

Täsmälleen näin Hän menetteli muinaisen Juudan kanssa. Juudan historian pahimman kuninkaan, 55 vuotta hallinneen Manassen jälkeen, Jumala nosti hurskaan kuninkaan, nimeltä Joosia, joka hallitsi 31 vuotta ja johti kansallista hengellistä herätystä. Mutta kun Joosia tapettiin taistelukentällä, niin kansakunta välittömästi vajosi takaisin kapinaansa ja Jumala tuhosi sen.

Ongelma oli, että paha oli liikaa juurtunut kansakunnan rakenteisiin ja minä uskon, että niin on meidänkin kohdallamme tänä päivänä.

Onko Amerikalla mitään toivoa?

Tämä onkin tärkeä kysymys. Onko mitään toivoa jäljellä kansakunnallemme?

Vastaukseni kuuluu: Kuinka sitä voisi olla?

Olemme kääntäneet selkämme Jumalalle ja hyljänneet Hänet, joka antoi meille kaikki siunauksemme.

Ja meidän täytyy olla selvillä, miksi näin kävi. Se ei johtunut sekularistien, humanistien, ateistien eikä seksuaalisen vapauden kannattajien hyökkäyksistä.

Ei, vaan se johtui siitä, että seurakunta laiminlöi saarnata evankeliumia, kutsua ihmisiä parannukseen ja seisoa vanhurskauden puolella. Lyhyesti, seurakunta on etsinyt yleistä hyväksymistä ja sen myötä mennyt sänkyyn maailman kanssa.

Raamattu ennustaa monissa kohdissa, että suuri luopumus on luonteenomaista lopunajoille – ja olemme siinä nyt korviamme myöten.

Riehuva luopumus

Se kaikki alkoi 1920-luvulla, kun saksalainen korkeamman kritiikin koulukunta sai seminaarimme pauloihinsa väittäen, että Raamattu ei ole Jumalan ilmoitettu Sana, vaan sen sijaan se on ihmisen Jumalan etsintää ja siten täynnä myyttejä, legendoja, taikauskoa ja virheitä.

Se tuotti liberaalin sosiaalisen evankeliumin, joka pian alkoi olla luonteenomaista päälinjan kirkkokunnille niiden keskittyessä sosiaaliseen ja poliittiseen toimintaan ennemmin kuin evankeliumin saarnaamiseen.

Tämä hengellinen virus on sen jälkeen levinnyt amerikkalaisen kristikunnan evankelikaaliseen sektoriin esiintulevan seurakuntaliikkeen (Emergent Church Movement) muodossa.

60 vuotta sitten 1950-luvulla olla evankelikaali tarkoitti, että Raamattu on auktoriteetin lähde kaikille uskonkäsityksille ja teoille. Tänä päivänä sana evankelikaali on menettänyt merkityksensä, koska on tunnustavia evankelikaaleja, jotka uskovat, että:

• Raamattu sisältää virheitä ja ristiriitoja.
• Ei ole helvettiä.
• Jumalan tykö on monta tietä.
• Homoseksuaalisuus on kelvollinen elämäntapa.
• Kehitysoppi on todellinen elämän selitys.
• Seurakunnan lopullinen tarkoitus ei ole sielujen pelastus, vaan planeetan pelastaminen.

Ei ihme, että kansakuntamme kieriskelee hengellisessä pimeydessä ja kapinassa Jumalaa vastaan. Ja kuinka kukaan voi todella uskoa, että on jotain toivoa kansakunnallemme keskellä sellaista karkeaa hengellistä luopumusta? Sanoin sen omassa profeetallisessa manifestissani näin:

Olemme kääntäneet selkämme sille Jumalalle, joka teki meidät suureksi ja satoi meille siunauksiaan. Olemme unohtaneet, että Jumalan Sana opettaa, että ”jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.” (Luuk. 12:47–48).

Keskellä kasvavaa hengellistä pimeyttä ja siitä johtuvaa yhteiskuntamme rappiota on kuitenkin hyvä uutinen.

Toivo uskoville

Niille meistä, jotka uskomme Jeesukseen Herranamme ja Vapahtajanamme on olemassa henkilökohtainen toivo. Jumala on luvannut toistuvasti Sanassaan, ettei Hän koskaan hylkää meitä.

Esimerkiksi luvussa Jes. 43 Hän on luvannut käydä kanssamme läpi tulen ja veden lohduttaen meitä kärsimyksissämme ja huolehtien tarpeistamme (Jes. 43:2-3). Ajattele myös tätä lupausta:

Ja Herra itse käy sinun edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile (5. Moos. 31:8).

Meillä on myös uskomaton toivo seurakunnan tempaamisesta, kun todelliset uskovat viedään pois tästä maailmasta silmänräpäyksessä olemaan Jeesuksen kanssa iäti.

Toivo epäuskoisille

On myös toivo niille, jotka eivät tunne Jeesusta. Kun pimeys syvenee, niin Jeesuksen valo loistaa kirkkaammin kuin timantti mustalla kankaalla ja enemmän ja enemmän ihmisiä vedetään Jeesuksen tykö ja heidän sydämensä valloitetaan evankeliumilla.

Sanoma molemmille

Pyhän Hengen sanoma uskoville näinä lopunaikoina on kaksiteräinen: ”Sitoudu elämässäsi pyhyyteen ja kerro evankeliumi niin monille kuin voit ja niin nopeasti kuin voit.”

Hengen sanoma epäuskoisille on: ”Jeesus tulee pian. Hän palaa vuodattamaan Jumalan vihan niiden päälle, jotka ovat hyljänneet Jumalan armon ja rakkauden. Kurkota nyt ja vastaanota Hänet uskossa Herranasi ja Vapahtajanasi, ennen kuin on myöhäistä.”

Ironinen hyvä uutinen

Minun on lisättävä, että ironisessa mielessä on olemassa hyvä uutinen, joka voidaan johtaa sivilisaation romahtamisesta kaikkialla ympärillämme. Se löytyy Jeesuksen sanoista kohdassa Matt. 24:37-38, jossa Hän sanoo, että Hänen paluunsa tapahtuu aikana, jolloin yhteiskunta on tehnyt täyden kierroksen takaisin Nooan päiviä luonnehtineeseen moraalittomuuteen ja väkivaltaan.

Vuonna 1996 liittovaltion tuomari Robert Bork julkaisi kirjan kansakuntamme moraalisesta ajelehtimisesta otsikolla Slouching Towards Gomorrah (Laahustaen kohti Gomorraa). Hyvät ystävät, emme enää laahusta. Olemme tulleet perille. Ja tuo kauhistuttava tosiasia viittaa siihen hyvään uutiseen, että Jeesus palaa pian.

Johtopäätös

Lopuksi haluaisin sanoa, että me elämme keskellä yhä maallisempaa ja pahempaa yhteiskuntaa – yhteiskuntaa, joka kutsuu hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi.

Kun tänä päivänä katselemme maailmaa kaikkialla, niin näemme, että pahuus on moninkertaistumassa. On, kuin koko maailma olisi hajoamassa palasiksi. Raamatullisesta näkökulmasta on kuitenkin totuus, että ne palaset ovat tippumassa paikoilleen, jotta Jeesus voi palata. Adrian Rogers sanoi sen kerran näin: ”Maailma on käymässä loistavan pimeäksi” (The world is getting gloriously dark).

Ja niinpä ennen kuin etenemme vastustamaan pahaa yhteiskunnassa, meidän täytyy kohdata se omassa elämässämme ja reagoida parannuksella. Herätyksen täytyy alkaa omassa sydämessämme, ennen kuin voimme viedä sitä yhteiskuntaan.

Ja kun sitten kohtaamme yhteiskunnan, meidän pitäisi odottaa lisääntyvää vihamielisyyttä ja vainoa. Pitäkäämme siksi silmämme kiinnitettyinä Jeesukseen, sillä Hän on uskon alkaja ja täyttäjä, ”joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle” (Hepr. 12:2).

Yhteenvetona, kun odotamme Herran paluuta, meidän tulee:

• Seisoa vanhurskauden puolesta.
• Rukoilla rohkeutta.
• Sitoutua pyhyyteen.
• Kertoa evankeliumia.
• Panna luottamuksemme Jeesukseen ja yksin Häneen.

Äläkä unohda huutaa päivittäin: “Maranata, Maranata, Maranata! Tule pian, Herra Jeesus!”

Read Full Post »

Ahkeroikaa pelastuksenne hyväksi, tai muuten!

Work Out Your Salvation, or Else!

Suom. Samuel Korhonen

Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte (Fil. 2:12).

Olen äärimmäisen hämmästynyt siitä, kuinka joku, joka on itse lukenut Raamattuaan, voi rehellisesti uskoa, että on mahdotonta menettää pelastuksemme. Se, mitä olen huomannut, on, että näille ihmisille on myyty halpa väärennetty pelastus ja he eivät koskaan edes ajatelleet sitä uudelleen. He ovat uskoneet iankaikkisuutensa miehille, joita eivät päästäisi yksin edes puolisonsa tai lastensa pariin! Sen sijaan, että olisivat lukeneet itse, he ovat luottaneet väännettyyn Raamatun tulkintaan.

He kiinnittävät enemmän huomiota siihen, kuinka heidän Starbuck-kahvinsa on valmistettu, kuin siihen, kuinka heidän pelastuksensa edistyy. Kuinka voi kenelläkään olla sellainen välinpitämätön asenne Jumalaa kohtaan? Yllä oleva jae kehottaa meitä ahkeroimaan oman pelastuksemme hyväksi pelolla ja vavistuksella ja kuinka se on mahdollista, ellei pelastusta voida menettää? Minun täytyy myöntää, että olin kerran yksi niistä, jotka sokeina ja tietämättöminä uskovat, että voivat luottaa pelastuksen asiassa pastoreihin, seurakuntiin ja palvelutyöjärjestöihin. Mutta niin minut kasvatettiin ja sellaisia vanhempani olivat ja heidän vanhempansa jne.

Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. (1. Kor. 9:24-25 KR38)

Pohtiessani Paavalin kehotusta ‘ahkeroida’ pelastuksemme hyväksi Jumala näytti minulle yksinkertaisen vertauskuvan, joka todella kolahti. Tiesitkö, että ehkä 75 % ihmisistä, jotka liittyvät jumppaan, tuskin koskaan menevät salille? He tietävät, että heidän pitäisi mennä, mutta eivät koskaan näytä selviävän sinne. Pieni kysymys: Voitko sanoa rehellisesti ahkeroivasi, jos liityt jumppaan, mutta et mene? Mitä eroa siinä on pelastumiseen? Sanon sinulle, että miljoonat ovat sitoutuneet Jumalaan huulillaan; he voivat jopa mennä seurakuntaan ja maksaa kymmenyksensä, mutta jos he eivät koskaan edes yritä ahkeroida pelastuksensa hyväksi, niin ovatko he lainkaan pelastettuja?

Mitä se itse asiassa tarkoittaa ‘ahkeroida pelastuksemme hyväksi’? Hyvä kysymys. Meidän täytyy ensin ymmärtää tarkalleen, mitä pelastuksemme edellyttää meiltä ja sitten tehdä niitä asioita parhaan kykymme mukaan. Mikä on pelastuksen vaatimus numero yksi? Parannus. Jumalinen parannus edellyttää kahta asiaa: surra syntejään ja kääntyä niistä pois. Nyt on niitä, jotka sanovat, että parannus tarkoittaa vain mielemme muuttamista, mutta se ei ole ihan niin. Se kyllä alkaa sillä, että päätämme muuttaa mielemme, mutta sitä seuraa teot. Kuten sanotaan: teot puhuvat äänekkäämmin kuin sanat.

Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. (Matt. 7:16-20)

Nyt reaalimaailman esimerkkiin. Kuinka moni teistä tuntee niitä, jotka sanovat olevansa kristittyjä ja silti elävät seksuaalisessa synnissä? He menevät yhdestä laittomasta suhteesta toiseen ja silti elättelevät harhaluuloa, että ovat ‘pelastettuja’. Jeesus antoi meille erinomaisen vertauksen, joka valaisee tätä täydellisesti.

Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ‘Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’. Tämä vastasi ja sanoi: ‘En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ‘Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” He sanoivat: ”Ensimmäinen”. Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. (Matt. 21:28-31)

Jos meidän pitäisi tiivistää tämä vertaus, se kuuluisi näin: ‘Teot puhuvat kovempaa kuin sanat.’ Jae Matt. 7:21 tekee sen kristallinkirkkaaksi, että sen jälkeen, kun kaikki on sanottu ja tehty, vain ne, jotka todella tekevät Isän tahdon, menevät taivaaseen. Seksuaalinen synti on tietysti ‘ulkoinen’ synti ja toisista voi näyttää, ettet ole tottelematon Isälle, mutta sama pätee ns. ‘salaisiin synteihin’, koska tietysti mitkään ajatukset, toimet ja teot eivät ole piilossa Jumalalta. Niinpä voimme luottavaisin mielin yleistää, että ahkeroiminen pelastuksemme hyväksi edellyttää, että teemme Isän tahdon parhaan kykymme mukaan ja kun väistämättä kompastelemme hengellisen täydellisyyden tavoittelussamme, niin tehtävämme on tehdä parannus ja siten pyytää Jeesuksen verta syntimme päälle (Hepr. 4:16).

Meidän pitäisi myös ymmärtää, että Raamatussa sana ‘pelastettu’ osoittaa tilaa, jossa joko olemme tai emme ole. Lause ‘me pelastumme’ esiintyy lukuisia kertoja Raamatussa viitaten tulevaan tapahtumaan. Olemme ‘pelastettuja’ vain siinä merkityksessä, että jos jatkamme uskossa pysymistä, niin meidät pelastetaan oikeudenmukaisesta rangaistuksestamme tuomiopäivänä. Lue artikkelini We Shall Be Saved.

Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut. Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee – kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta – mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. (Hes. 3:18-20)

Aina, kun puhutaan tuomitsemisesta, niin moni luste yrittää vähätellä ulkoista syntiään määkimällä, ‘lakkaa tuomitsemasta minua’. Sellainen on tämän lopun ajan seurakunnan raihnainen tila, ettei enää ole mitään jumalista häpeää synnin vuoksi. Jumalan Sana kuitenkin edellyttää, että me varoitamme jopa hurskaita, kun he lankeavat syntiseen käytökseen. Vain sinä tiedät omassa sydämessäsi tuomitsetko toisia, vai varoitat. Jumala hoitaa sinut, jos vaikuttimesi eivät ole puhtaat. Älä anna heidän väärien syytöstensä tuomitsemisesta estää sinua varoittamasta heitä, koska Jumalan Sana sanoo, että heidän verensä tahraa sinun kätesi, ellet varoita. Niinpä minusta näyttää, että toisten varoittaminen on myös olennainen osa ahkeroimista pelastuksemme hyväksi.

Read Full Post »

Suurin syy, miksi monet jätetään jäljelle

The Biggest Reason Many Will Be Left Behind

MORIEL MINISTRIES – By Danny Isom – 4.4.2011; suom. Samuel Korhonen

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä, että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” (2. Tim. 4:1–5)

Ensimmäisessä artikkelissa tällä verkkosivulla otsikolla Viekö tempaus todella niin monet kuin yleensä luullaan? käytin tempauksen tapahtumaa (menemättä sen taustaeskatologiaan) keinona vihjata, että kun kaikki väärät liikkeet tekevät tuhoaan seurakunnassa, kun väärillä opettajilla ja profeetoilla on niin paljon kannattajia ja kun syntiä suvaitaan yleisesti kristiyhteisössä, niin ei jokainen, joka käyttää ”kristityn”, tai jopa ”evankelikaalin” nimilappua, täytä nykyisin raamatullisia minimivaatimuksia tuohon tapahtumaan osallistumiseksi.

Kirjoitin siihen jatkoartikkelin Ketkä jätetään jäljelle? joka selitti Raamatusta, että ne, jotka jätetään toisella kierroksella, tulevat olemaan ne samat, jotka ”jätettiin” Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa, ihmisiä, jotka sanovat olevansa Jumalan yhteydessä, mutta kieltäytyvät hyväksymästä Kristusta Hänen ehdoillaan, jotka lisäksi kieltäytyvät käsittelemästä tahallista syntiä ja väärää oppia elämässään ja lopulta osoittautuvat vääriksi hengellisen hedelmänsä puuttumisen kautta. Nyt kuitenkin voin täydellisesti paljastaa lopullisen päämääräni tämän aiheen käsittelyssä: kuka on vastuussa?

Valtava määrä sormella osoittelua kohdistuu lukemattomiin vääriin opettajiin ja voimakkaisiin vääriin liikkeisiin, joita he pyörittävät, mutta vaikka tämä on merkittävää, niin aion ehdottaa, etteivät nämä ole syyllisin osapuoli. Ne, joiden ehkä olisi kannettava suurin vastuun kuorma näiden viimeisten hetkien ”suuresta luopumuksesta”, ovat sinä ja minä.

Kun on kysymys viimeisten päivien eksytyksestä, niin useimmat kommentaattorit lainaavat em. jakeita 3 ja 4 puhuessaan luopumuksen ongelmasta, tai vääristä opettajista. Jättämällä pois jakeet 2 ja 5 on hyvin helppoa menettää näköala, että todellinen konteksti ei ole irrallinen havainto koskien toisia, vaan erityinen kutsu toimintaan, joka ohjaa sitä, mitä meidän pitäisi sen suhteen tehdä. Tämä ei ole pelkästään tietoa tilanteen ymmärtämiseksi, vaan ohjeita, jotka seikkaperäisesti selostavat, kuinka meidän odotetaan reagoivan.

Edellä lainatuissa Paavalin ohjeissa Timoteukselle korostin vastuutamme, kun vääriä opettajia nousee ja kuinka käsitellä heitä. Useimpia meistä ei pelota ”saarnata” ja koska ”kehottamisella” on myönteinen kaiku, niin emme tunne sitä suurestikaan epämukavaksi, mutta kun täytyy ”nuhdella” ja ”varoittaa”, niin polvet alkavat tutista ja pulssi kohoaa epämukavan korkealle. Luulen tämän osittain johtuvan siitä, että kun luemme monet Uuden Testamentin vaatimukset, että uskovien tulee pitää toisia uskovia vastuullisina, niin me luemme sen jotenkin irrallisella tavalla, että tämä on jotakin sellaista, jonka ”joku toinen” tekee, koska emme joko tunne olevamme päteviä, tai uskomme sen olevan jonkun toisen velvollisuus.

Nuo ehdot itsessään yhtäältä vaativat, että me tunnemme totuuden sitä ennen, mutta toisaalta vaativat, että katsomme omaa hengellistä tilaamme ensin, ennen kuin alamme tutkia jonkun toisen vaellusta. Monia uskollisia ja aitoja uskovia kauhistuttaa haaste, että heidän omassa seurakunnassaan täytyy mennä eteen ”saarnaamaan, ”varoittamaan”, ”nuhtelemaan”, ja ”kehottamaan”. Minä ymmärrän sen. Meidän tulee inhota ensimmäisen kiven heittämistä, koska olemme kipeän tietoisia omasta hauraasta hengellisestä tilastamme. Ongelma on, että me luemme sellaisia asioita eristettynä aidosta kontekstistaan ja minä väitän, että aito konteksti tässä tapauksessa on ”perhe”.

Ei tarvita nerokasta raamatuntutkijaa sen totuuden paljastamiseksi, että seurakunnan otaksutaan olevan perhe. Jumala on Isämme ja me olemme Hänen lapsiaan; olemme Pojan kanssaperillisiä ja Uusi Testamentti on täynnä perhesanastoa. Olen tullut uskomaan, että niin monet pelkäävät ”saarnata”, ”varoittaa”, ”nuhdella” ja ”kehottaa”, koska he ja heidän kirkossa käyvät toverinsa eivät ole perhe; heidät on pelkästään yhteissijoitettu yhteen (co-located together).

Aidossa oikein toimivassa perheessä nämä sanat eivät aiheuta samanlaista pelkoa. Ja miksi on niin? Koska oikein toimivan perheen vuorovaikutusta hallitsee rakkaus. Aito rakkaus voittaa pelon, ettei ole ”pätevä” ”varoittamaan” tai ”nuhtelemaan”. Perheet, joissa todella rakastetaan ja välitetään toisistaan, tekevät vaikeita asioita, koska heitä ei huolestuta ovatko he, tai eivät, päteviä tekemään vaikeita asioita, koska heidän vaikuttimensa on vilpittömin rakkauden ilmaiseminen.

Ellei meillä ole sellaista seurakuntayhteyttä, joka heijastaa perhesuhdetta, olen ehdottomasti samaa mieltä, että menestys on heikko, jos meidän pitää ”saarnata”, ”varoittaa”, nuhdella” tai ”kehottaa”. Jos meidän pitäisi kävellä jonkun luokse, jonka itse asiassa tunnemme vain satunnaisesti, kun tapaamme kerran viikossa sunnuntaiaamun tilaisuudessa ja sanomme: ”Olen nähnyt sinun luuhaavan kaupungilla tuon naimisissa olevan naisen kanssa”, niin totuuden jakaminen tuskin aiheuttaa minkäänlaista muutosta. Mutta jos meillä todella olisi suhde heidän kanssaan ja voisimme lähestyä heitä sanoen: ”Olen niin huolestunut siitä, mitä sinä teet vaimollesi ja lapsillesi, joita olen alkanut rakastaa yhtä paljon kuin omiani”, niin ei ehkä olisi 100 % varmaa, että tilanne korjautuisi, mutta mahdollisuudet siihen olisivat tähtitieteellisen paljon paremmat. Tämä kaikki puhuu lopunaikojen tärkeimmän merkin puolesta:

”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12).

Käsittelin tätä enemmän viime vuonna artikkelissa otsikolla The Real Problem Is That It Is Getting Colder (Todellinen ongelma on kylmeneminen), mutta rakastava, raamatullinen suhde on se, mitä vaaditaan ”laittomuuden” korjaamiseksi Sanan soveltamisen kautta saarnaamalla, varoittamalla, nuhtelemalla tai kehottamalla.

Minulla ei ole epäilystä, että sellaisella seurakunnassa, jolla ei ole henkilökohtaista suhdetta nimikristittyyn kävijään, on heikko menestys muutoksen aikaansaamisessa. Näin siksi, koska me emme ole työtovereita, emme vain saman ryhmän jäseniä, vaan meidän pitäisi olla perhe. Väärillä opettajilla ja väärillä liikkeillä on merkittävä osa siinä, mitä tänä päivänä tapahtuu, mutta se ei ole pieni osuus tapahtuvasta, joka voidaan yhdistää, ei mihinkään vähäisempään, kuin epäonnistuneisiin henkilösuhteisiin ”kirkoksi” kutsutun instituution seinien sisäpuolella. Ihmisillä, jotka todella rakastavat toisiaan sellaisessa perhevuorovaikutuksessa, on parhaat asemat ”pelastaa toisia temmaten heitä tulesta”. (Ilm. 22)

En väitä, että tämä olisi takuu. Meillä kaikilla on ollut kokemuksia, tai olemme tunteneet läheisiä, jotka huolimatta rakastavista yrityksistä muutoksen aikaansaamiseksi, edelleen kulkevat omaa tietään. Haluan vain sanoa, että ellemme tavoittele oikeaa ja rakastavaa suhdetta seurakuntayhteydessämme oleviin, niin on heikot mahdollisuudet, että pelkkä totuuden julistaminen heille saa mitään aikaan. En puhu nyt evankeliumin julistamisesta pelastumattomille, jotka eivät koskaan ole kuulleet evankeliumia, vaan puhun niiden pelastamisesta, jotka ovat vastanneet evankeliumiin ainakin osittain, mutta eivät ole vieneet loppuun tuota sitoutumista.

Neuvoessaan efesolaisia koskien hengellisiä lahjoja (Ef. 4) ja heidän päämääräänsä ”saavuttaa yhteys uskossa” niin, että voisimme torjua ”jokaisen opin tuulen, ihmisten arpapelit ja eksytyksen kavalat juonet” (Ef. 4:13-14), toinen esimerkki väärien opettajien käsittelemisestä, Paavali antaa kontekstin:

”vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on” (Ef. 4:15-16).

En pyri loukkaamaan tunteitasi enkä ole vapauttamassa yhtään väärää opettajaa tai väärää liikettä vastuustaan, vaan meidän on kohdattava tässä joitakin kovia tosiasioita. Jos meillä olisi raamatullinen, perhepohjainen suhde ihmisiin, joiden kanssa me olemme seurakuntayhteydessä, niin olisimme parhaassa asemassa puhua Kristuksen kohtaamisen tarpeesta Hänen omilla ehdoillaan. Olisimme parhaassa asemassa puhua tahallisen synnin läsnäolosta. Olisimme parhaassa asemassa puhua hengellisen hedelmän puuttumisen kysymyksestä ja olisimme parhaassa asemassa heidän tempaamisekseen tulesta.

Näyttää olevan merkittävä määrä kristittyjä, jotka eivät tunne tarvetta ”puuttua” toisen seurakunnan jäsenen elämään, koska ovat juuttuneet käsitykseen, että Jeesus huolehtii siitä. Loppujen lopuksi kun joku nostaa kätensä Jeesukselle, niin sillä ei ole väliä, kuinka hän toimii, vai onko? Hänen pääsylippunsa taivaaseen on taattu ja siksi on yhdentekevää, vaikka hän ei eläkään kristityn lailla, ei yhtään yritä muuttaa elämäänsä, eikä edes kantaa hengen hedelmää, josta Raamattu niin paljon puhuu. Minusta tämä ehdottoman ”kerran pelastettu aina pelastettu” -asenteen muunnelma on hämmentävä. Perustelematta tätä teologisesti minä uskon suuremman kysymyksen olevan, että se on savuverho, ihmisten käyttämä puolustus itsellensä, ettei tarvitse kehittää sellaisia henkilösuhteita, kuin Raamattu edellyttää uusitestamentilliselta perheeltä.

Niille meistä, jotka olemme syntyneet jonkin sellaisen aikana, joka varmastikin oli viimeinen, aito laaja-alainen herätys Amerikassa ja jota suunnilleen kesti vuosina 1967–1977, siinä on jotakin hyvin paljastavaa, mitä tapahtui. Tuona aikana oli hyvin epätavallista osallistua minkään muotoiseen tai kokoiseen Raamattuun uskovaan seurakuntaan tai kirkkokuntaan, joka olisi sallinut viikon kulua laulamatta toista kahdesta laulusta. Sillä ei ollut väliä, oliko se pieni hippiporukka kitaran kanssa tai perinteisempi seurakunta puvuissa ja solmioissa uruin ja kuoroin; luultavasti kaksi tuon ajan tunnusomaista laulua olivat: ”The Family of God” (Jumalan perhe) ja ”They Will Know We Are Christians By Our Love” (Rakkaudestamme he tietävät meidän olevan kristittyjä). Kuten monissa herätyksissä kautta historian, virret ja laulut syntyivät ilmaisemaan yhtä aidon uusitestamentillisen herätyksen tunnuspiirrettä – seurakuntaa, joka toimii ja rakastaa kuin perhe.

Eräs toinen seikka, johon olen alkanut uskoa, on, että aivan kuten maallinen musiikki heijastaa maailmallisen kulttuurin tilaa, jossa elämme, niin myös kristillinen musiikki heijastaa hengellisen kulttuurin tilaa seurakunnassa.

Enemmistö uusista lauluista, joihin törmään, on viritetty ilmaisemaan sitä, mitä Jumala saa minut tuntemaan, tai mitä minä tunnen Jumalan suhteen, ennemmin kuin ylistämään ja kiittämään Hänen jumaluutensa suurempia ominaisuuksia. Ja siitä varmasti on hyvin kauan, kun olen kuullut jonkun laulavan Kristuksen Ruumiin perherakkaudesta toinen toisiinsa. Minulle se on jälleen yksi merkki lopunajoista ja eräs vahvistus, että monien rakkaus on jo kylmennyt.

Paavali päättää neuvonsa Timoteukselle:

”Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti” (2. Tim. 4:5).

Työskentelyn kontekstissa paikallisissa seurakunnissamme rakkaus ei ole helposti saavutettavissa. (Se on ehkä tulevan artikkelin aihe.) Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että jokainen näistä asioista yksilöllisesti käsiteltynä on aika vaikea, jos ne on eristetty tarpeesta tavoitella raamatullisia, rakkaudellisia suhteita. Ja kun on kysymys seurakunnan organisaatiosta, niin ettemme unohtaisi, se, mikä tunnetaan ”rakkauden lukuna” (1. Kor. 13), annetaan keskellä ohjeita oikeasta hengellisten lahjojen soveltamisesta. Kun Paavali etenee lukuun 1. Kor. 14 lopettamaan opetuksensa lahjoista, hän tiivistää: ”kaikki tapahtukoon rakennukseksi” (1. Kor. 14:26). Riippumatta, mikä lahja henkilöllä on, tai mitä virkaa tai asemaa he väittävät miehittävänsä, niin tuon yksilöllisen lahjan arvovalta ja toiminta ei koskaan riitä voittamaan rakkauden tavoittelemisen yhtäläistä soveltamista, joka on henkilösuhteissamme kaikkein vahvistetuin. Lahjat on tarkoitettu rakentamaan perhettä, ei vahvistamaan yksilöllistä uraa.

Miksi jotkut tullaan jättämään? Jonkin verran syystä voidaan laskea petoksen ja väärän opin levittäjien jalkojen juureen, jonkin verran lukea tahallisen synnin säilyttämisen ansioksi ja jonkin verran jopa edelleen elämäntapaan, joka ulkoisesti näyttää kristilliseltä, mutta todellisuudessa ei ole enempää kuin hedelmätön hedelmäpuu, koska ”jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen” (Luuk. 3:9). Mutta entä hengellisesti tietoisten vastuu tehdä hyvä uskon yritys heidän saavuttamisekseen? Mikä on meidän velvollisuutemme antaa heille tilaisuus tehdä asiat oikein saarnaamalla, varoittamalla, nuhtelemalla ja/tai kehottamalla?

”Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.” (Hes. 33:8-9 NASB)

En pyydä sinua selittämään tempauksen eskatologiaa, enkä valistamaan heitä edelleen, kuinka ymmärtää profeetallisia kirjoituksia. Pyydän, että koska jo tiedät sellaiset asiat, niin miksi et tee kaikkeasi, että näkisit niin monien omassa vaikutuspiirissäsi ”kääntyvän tieltänsä” niin, että heidän kristillinen vaelluksensa olisi sopusoinnussa sinun eskatologiasi ja ymmärryksesi kanssa? Vaikka Raamattu ei takaa, että he kaikki reagoivat niin kuin pitäisi, mutta voitko nähdä, että meidän on yritettävä? Ja minä luulen, ettemme olisi joko niin pelokkaita tai vastahakoisia, jos pyrkisimme tähän, ei teologina järjestä, vaan perheenjäsenenä sydämestä. Ei kaikki, mitä tapahtuu tässä lisääntyvän luopumuksen ajassa, ole suoraan yhdistettävissä vääriin opettajiin ja vääriin oppeihin; on olemassa myös hyvin suuri ongelma väärän rakkauden kanssa.

Koska vielä on vakaita tosiuskovia, jotka ovat valmiita etenemään vaikeasta tehtävästä perustaa henkilökohtainen suhde sellaisten ihmisten kanssa, niin vielä on mahdollisuus pelastaa heidät. He eivät ehkä kuuntele profeettaa, tai pastoria, tai vartijaa, mutta he kyllä voivat kuunnella veljeä, tai sisarta, tai äitiä, tai isää. Haaste meille tässä lisääntyvän pimeyden ajassa, kun on vaikeinta rakastaa, on, että pyrimmekö olemaan enemmän Filadelfian seurakunnan kaltaisia, vai annammeko täydellisesti periksi niille, jotka ovat Laodikean kaltaisia.

Hänessä: Servant@WalkWithTheWord.org

 

Read Full Post »