Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Voideltu’

Christ the Head
Posted by Simon Desjardins 16.11.2017, suom. SK

Viime postauksessani toin esiin, että kristityn kasvu riippuu siitä, kuinka olemme kiinnitetyt Päähän so. Kristukseen (Kol. 2:18, 19). Tänään kuitenkin haluaisin mennä askelta pitemmälle ja esittää, että koko kristillisen elämämme laatu riippuu tuosta kiinnityksestä.

Kristillinen taito on Päässä

Mozart soitti pianoa käsillään – silti, kuten kaikki ymmärrämme – hänen taitonsa tuli hänen päästään. Sellaiset tekijät kuin rytmi, harmonia, koordinaatio ja melodisuus eivät syntyneet hänen käsissään. Ne lähtivät hänen päästään ja välittyivät hänen sormiinsa nivelten ja jänteitten kautta. Jos kommunikaatio hänen käsiensä ja päänsä välillä olisi häiriintynyt, hän ei olisi osannut soittaa ainuttakaan konserttoa.

Sama pätee Vincent van Gogh’iin ja jokaiseen taiteilijaan, jonka taito johtuu hänen päästään. Se, mikä pätee fyysiseen taitoomme, pätee myös hengelliseen siirrettynä. Jeesus oli oikeassa sanoessaan, että ilman Häntä emme voi tehdä mitään (Joh. 15:5). Ja Paavali todistaa, että kykymme on Jumalasta (2. Kor. 3:5).

Myönnettäköön, että ateistit tai penseät kristityt voivat suorittaa joitakin evankelisia toimia, kuten saarnaamista, mutta on selvää, että millään ei voi olla hengellistä arvoa, jos se lähtee pelkästään ihmisen resursseista. Kaikki nämä ns. ”tuottavuudet” muuttuvat savuksi sillä hetkellä, kun viimeinen pasuuna soi. Kun puhumme kristillisestä pätevyydestä, viittaamme kykyyn, joka Kristuksella on toteuttaa jumalallinen tarkoitus.

Me kristityt voimme osallistua hänen kyvykkyyteensä sen kautta, että yhdistymme Häneen. Luulla, että kristillinen taitavuus tulee akateemisen edistyksen tai pappiskoulutuksen kautta, merkitsee ajautumista pois kristinuskosta. Se on lainaus maailmasta, joka on jo jättänyt negatiiviset merkkinsä nykyisiin evankelisiin suuntauksiimme.

Voitelu tulee päästä

Koska sana ”Kristus” tarkoittaa ”voideltu” ja on vain yksi Kristus, niin siitä seuraa, että voi olla vain yksi voideltu.

Aaronin voitelu on hyvä esimerkki. Pyhän Hengen innoittamana Psalmin 133 tekijä kirjoittaa:

”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan – Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.”

Tässä ei mainita Aaronin käsiä eikä jalkoja. Vain pää sai voitelun, ei jäsenet. Itseasiassa ”kallis öljy” ei tiukkunut hänen ruumiilleen, vaan hänen viitalleen. Mutta kuten kaikki tiedämme, että kun Aaronin jalat liikkuivat, ne liikkuivat Aaronin voitelussa, koska ne olivat hyvin yhdistetyt hänen päähänsä.

Jos haluat voitelun, niin varmista, että olet hyvin kiinni Jeesuksessa. Tämä on ainoa toivosi. Jos sinun ja Hänen välillään on jotakin, mikä tahansa häiriö, joka tekee kommunikaation tehottomaksi, jokin synti, tai ystävyys maailman kanssa, niin voitelua ei välity sinulle jäsenenä. Koet vain kuollutta uskonnollisuutta, et enempää. Ja minun täytyy sanoa tässä, että kuollut uskonnollisuus voi olla hyvin hauskaa, sillä me olemme koristelleet sen kaikenlaisilla viihdykkeillä luomaan yltäkylläisyyttä ja kiinnostavuutta.

Nykyisin monet olettavat voivansa saada voitelun riippumatta hengellisestä tilastaan. He luulevat, että heidän täytyy vain mennä oikeaan paikkaan ja tavata oikea saarnaaja. Jumalan sanan arvovallalla sanon teille: Ei näin.

Yhteistoiminta ja tietoisuus tulevat Päästä

Kun Mozart soitti pianoa, hänen oikea ja vasen kätensä olivat täydellisesti tahdissa. Se johtui siitä, että kumpikin käsi oli tietoinen toisesta. Ne eivät olleet ainoastaan tietoisia toistensa olemassaolosta. Ne olivat tietoisia toistensa asemasta. Jos esimerkiksi suljet silmäsi ja laitat vasemman kätesi selkäsi taakse, niin oikealla kädelläsi ei ole mitään vaikeutta löytää sitä, koska molemmat kädet kuuluvat samaan tietoisuuteen ja tuo tietoisuus on päässä.

Paavali kirjoittaa: ”Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa” (Ef. 5:29). Vastausta olemassa oleviin ristiriitoihin paikallisissa seurakunnissa ei pitäisi lainata maailmallisesta viisaudesta. Nämä ristiriidat johtuvat enimmäkseen siitä, että jäsenet eivät ole kunnolla kiinnitetyt Päähän. On selvää, että jos kristityt tiedostavat kuuluvansa samaan ruumiiseen, he eivät ”pure ja syö” toisiansa, kuten luemme jakeesta Gal. 5:15. Sen sijaan he panostavat ruumiin yhteiseen hyvinvointiin.

Yhteyden luominen kristillisessä yhteisössä Real Madrid -jalkapallojoukkueen valmentajan tyylillä on tuomittu epäonnistumaan. Se, mitä meidän on tehtävä, on auttaa mukana olevia ihmisiä sopusointuun Pään kanssa. Ennen kuin tämä on tehty, ei ole paljon toivoa mistään merkittävästä muutoksesta heidän suhteessaan.

Viisaus tulee Päästä

Sanoa, että Kristuksella on viisautta, on kovin kevyttä, sillä Paavali julistaa, että Hän on Jumalan viisaus (1. Kor. 1:24). Yrittää kehittää viisautta omin avuin tai saada sitä ”viisasten” koulusta, on leikittelemistä jumalallisen kanssa. Ja pyrkiä palvelemaan tehokkaasti ilman Jumalan viisautta on tyhmyyden kanssa flirttailemista (1. Kor. 3:19). Sellainen palveleminen voi vaikuttaa tämän maailman viisaisiin, mutta varmasti ei Jumalan Sana. (Such ministering might impress the followers of Satyrus the Peripatetic, but surely not the Logos of God.)

Paavalin sanat huutavat edelleen hänen kirjoittaessaan:

”Ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti” (1. Kor. 2:13).

Mitä nopeammin jätämme ihmisviisauden opettamat sanat, sitä nopeammin me hyödytämme kuulijoitamme.

Lopetan näillä Paavalin lausumilla sanoilla: Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa” (Ef. 4:20,21). Tällaisesta oppimisesta riippuu edistymisemme.

Read Full Post »

Tiedämme sen, että Jeesus on ollut tosi ihminen, mutta on myös tosi Jumala. Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea tämä mahtaakaan tarkoittaa?

Tämän artikkelin raamatunpaikat ovat Raamattu Kansalle -käännöksestä, ellei erikseen muuta mainita. Lisäksi lähdeteoksena on Iso Raamatun Tietosanakirja.

Tosi ihminen, tosi Jumala

Raamatun ulkopuolinenkin todistusaineisto tukee sitä, että on elänyt ihminen nimeltä Jeesus Nasaretilainen, jonka toiminnan seurauksena muun muassa kristillinen seurakunta on syntynyt. Samalla tavalla voimme Raamatusta nähdä selvästi, että Jeesus on myös Jumalan Poika, ja näin ollen myös todellinen Jumala, sillä ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30).

Todistus siitä, että Jeesus on Jumalan Poika, löytyy kiteytetysti Johanneksen evankeliumista:

  1. Isä todistaa Hänestä, 5:37, 8:18
  2. Poika todistaa itsestään, 8:13,14,18
  3. Pyhä Henki todistaa Hänestä, 15:26
  4. Kirjoitukset todistavat Hänestä, 5:39
  5. Jeesuksen teot todistavat Hänestä, 5:36, 10:25
  6. Johannes Kastaja todistaa Jeesuksesta, 1:7, 3:26, 5:33,36
  7. Opetuslapset todistavat Hänestä, 19:35, vrt. 15:27

Jeesuksen teot todistivat kansanjoukoille Hänen jumaluudestaan, mutta jopa Hänen vainoojansakin taipuivat todistamaan, että Jeesus on Jumalan Poika. Matteus kuvaus ristiinnaulitsemisen tapahtumia: ”Mutta kun sadanpäällikkö ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunnattomasti ja sanoivat: ’Tämä oli todellakin Jumalan Poika!'” (Matt. 27:54)

Lukuisat Vanhan testamentin Messias-ennustusten yksityiskohdat toteutuivat Jeesuksessa sellaisella tarkkuudella, että mikään inhimillinen olento ei olisi pystynyt niitä toteuttamaan, vaikka olisi sellaista tieten tahtoen yrittänytkin. Todennäköisyys, että edes murto-osa näistä ennustuksista toteutuisi jonkin henkilön kohdalla, on niin pieni, että professori Peter W. Stone toteaa: ”Henkilö, joka ei hyväksy Jeesusta Kristusta Jumalan Poikana, hylkää faktan, joka on todistettu ehkä absoluuttisemmin kuin mikään muu fakta maailmassa.” Lue Miksiuskon.net-sivustolta todennäköisyyslaskelmia joidenkin ennustusten sattumanvaraiselle toteutumiselle. Todettakoon lyhyesti, että Raamatussa on kaiken kaikkiaan noin 2500 profetiaa, joista 2000 on jo toteutunut. Todennäköisyys sille, että kaikki nämä olisivat totetutuneet sattumalta, on yksi 102000:sta (eli yksi luvusta, jossa on ykkösen jälkeen 2000 nollaa)!

Seuraavissa kohdissa käymme läpi joitakin Jeesuksen elämän vaiheita, jotka toivottavasti auttavat näkemään tarkemmin niin Jeesuksen ihmisyyden kuin Hänen jumaluutensa.

Jeesuksen syntymä ja lapsuus

Jo Jeesuksen syntymä oli ihme. Enkeli ilmestyi Maria-nimiselle neitsyelle ilmoittaen tälle seuraavaa: ”Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus.  Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen. Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luuk. 1:31-33). Kun Maria ihmetteli, että miten tämä on mahdollista, kun hän ei miehestä mitään tiedä, niin enkeli vastasi hänelle: ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:35)

Huomaa, että Jeesuksesta ei tullut Jumalan Poika sillä hetkellä kun Hän syntyi tähän maailmaan, sillä Hän on ollut Jumalan Poika jo ikuisuudesta. ”Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana” (Miika 5:2), tiesi profeetta kertoa jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää. Jeesus on yksi kolmesta iankaikkisesta persoonasta, joita ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Maria oli kihloissa Joosefin kanssa, ja ennen heidän liittonsa vahvistamista kävi ilmi, että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä (Matt. 1:18). Raskaus ennen avioliittoa oli siihen aikaan ehdottomasti kiellettyä, ja niinpä Joosef oli aikeissa hylätä Marian, jotta ei saattaisi tätä häpeään. ”Mutta kun Joosef tätä ajatteli, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ’Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.’ Tämä kaikki on tapahtunut, jotta kävisi toteen sana, jonka Herra on puhunut profeetan kautta: ’Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel’ – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.” (Matt. 1:20-23). Neitseestä syntymisestä ei Joosefille kertonut Maria, vaan Herra itse; Jumala itse ilmoitti tästä heille molemmille.

Matteus kertoo, että ”Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan yhtynyt vaimoonsa, ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimeksi Jeesus.” (Matt. 1:24,25). Kun Joosef otti Marian vaimokseen, Jeesuksesta tuli Joosefin laillinen poika, eikä Jeesus näin ollen ollut avioton lapsi. Jeesus kuuluu kasvatti-isänsä Joosefin kautta Daavidin sukupuuhun, kuten profeetat ovat edeltäkäsin ennustaneet.

Enkeli ilmoitti sekä Marialle että Joosefille sen, mitä Jumala oli ilmoittanut Jesajan (Jes. 7:14) ja muiden profeettojen suulla jo satoja vuosia aikaisemmin. Itse asiassa ennustus Jeesuksen neitseestä syntymisestä löytyy jo Raamatun alkulehdiltä. 1. Moos. 3. luku kertoo syntiinlankeemuksen tapahtumista. Jakeessa 15 Jumala sanoo käärmeelle: Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. Kun normaalisti Raamatun sukuluetteloissa luetellaan miespuoliset jäsenet, tässä puhutaan poikkeuksellisesti vaimon siemenestä.

Jeesuksen neitseestä syntymistä on pidetty kautta koko kristillisen seurakunnan historian ajan hyvin tärkeänä. Siksi se mainitaan kaikissa uskontunnustuksissa. Jos kerran voimme uskoa sen, että Jumalan Poika tuli lihaksi – eli syntyi tähän maailmaan – niin miksi emme voi uskoa sitäkin, että Hän syntyi neitseellisesti? Jos se ei olisi totta, Jeesus olisi vain tavallinen ihminen.

Siitä hetkestä kuusi kuukautta aikaisemmin, kun enkeli ilmestyi Marialle, hänen sukulaisensa Elisabet oli aivan yhtä ihmeellisesti alkanut vanhoilla päivillään odottaa lasta, Johannesta. Enkeli kertoi tästä Marialle, ja niinpä hän lähti kiiruusti Elisabetin luo.

Kun Maria saapui Elisabetin luo ja tervehti tätä, hypähti lapsi Elisabetin kohdussa, ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. ”Hän huudahti kovalla äänellä ja sanoi: ’Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minulle tapahtuu tällaista, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas se, joka uskoi, sillä se, mitä Herra on hänelle puhunut, on käyvä toteen!'” (Luuk. 1:42-45)

Pyhä Henki todisti tuossa tilanteessa Elisabetin suulla, että Marialle syntyvä lapsi on Israelin ja koko maailman tuleva Lunastaja. Jumala avasi Elisabetin silmät näkemään, että Pyhien Kirjoitusten profetiat Messiaasta ovat toteutumassa.

Jeesuksen syntymään liittyvät tapahtumat ovat ihmeellisiä nekin, mutta ei niistä enempää tässä yhteydessä. Sen sijaan mainittakoon kaksi tapahtumaa, kun Jeesus vietiin temppeliin jonkin aikaa hänen syntymänsä jälkeen.

Temppeliin tuli Hengen vaikutuksesta samaan aikaan vanha ja hurskas mies Simeon. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, että hän ei näkisi kuolemaa ennen kuin olisi nähnyt Herran Voidellun. Kun Simeon näki Jeesus-lapsen, otti hän lapsen syliinsä ja ylisti Jumalaa sanoen: ”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille” (Luuk. 2:29-32).

Temppelissä oli myös vanha naisprofeetta Hanna, joka oli siellä yötä päivää palvellen ja rukoillen Jumalaa. ”Juuri sillä hetkellä hän astui esiin, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta” (Luuk. 2:38).

Nämä tapahtumat kertovat siitä, miten Jumala Pyhän Henkensä kautta ilmoitti temppelissä oleville, että tässä on teidän kauan odottamanne Messias; ”Tähti kohoaa Jaakobista, ja valtikka nousee Israelista” (4. Moos. 24:17). Ennustukset ovat alkaneet käydä toteen!

Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta ei ole kerrottu paljon Raamatussa. Hänestä sanotaan, että ”Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen yllään” (Luuk. 2:40). Luukas kertoo lyhyesti, miten Jeesus oli 12-vuotiaana vanhempiensa mukana Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla. Tuolla matkallahan kävi niin, että vanhemmat olivat lähteneet jo kotimatkalle, kunnes huomasivat Jeesuksen puuttuvan seurueesta. Vasta kolmen päivän kuluttua he löysivät Jeesuksen temppelistä, ”jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan.” (Luuk. 2:46,47). Kun hänen vanhempansa kysyivät häneltä, että miksi hän tällaisen episodin heille järjesti, ”Jeesus vastasi heille: ’Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla Isäni huoneessa?'” (Luuk. 2:49)

Erityinen suhde Isään

Jeesus oli todellinen ihminen, mutta siunaus oli hänen mukanaan jo kohdusta saakka. Jesajahan ennusti: ”Mutta Iisain kannosta nousee verso, ja vesa puhkeaa sen juurista. Hänen päällään lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.” (Jes. 11:1,2). Silti herää kysymys, missä vaiheessa Jeesus tiesi sen, että Jumala on Hänen isänsä ja Hän on yhtä Jumalan kanssa?

Tuo edellinen välähdys pääsiäisjuhlilta kertoo sen, että Jeesus ymmärsi erityislaatuisen suhteensa Jumalaan; Hän tiesi jo 12-vuotiaana Jumalan olevan Hänen todellinen Isänsä. Ja vähän ennen vangitsemistaan Jeesus rukoili: ”Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä” (Joh. 17:5). Jeesus tiesi täydellisesti, että Hän on ollut Isän luona jo ennen aikojen alkua. Maan päällä Hänen jumalallinen kirkkautensa oli kätkettynä, ja Hän saisi sen takaisin suoritettuaan sovitustyönsä.

Jeesus tiesi olevansa lähtöisin Jumalasta. Tämän Hän sanoo selvästi puhuessaan fariseuksille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, te rakastaisitte minua, sillä Jumalasta minä olen lähtenyt ja tänne tullut. En minä ole tullut omasta aloitteestani, vaan hän on minut lähettänyt.” (Joh. 8:42). Tässä yhteydessä mainittakoon, että samalla tavalla mekin olemme syntyneet Jumalasta: ”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta” (1. Joh. 5:1). Olemme siis Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalan lapsia.

Evankeliumeista käy selvästi ilmi, että Jeesus tunsi hyvin Kirjoitukset, sen ajan Vanhan testamentin. Kun Jeesus alkoi varsinaisen toimintansa noin 30 vuoden iässä, Hän viittasi usein Kirjoituksiin. Hän viittasi jatkuvasti siihen, mitä niissä kerrotaan ja ennustetaan Hänestä.

Jeesuksen puhe oli toisenlaista kuin sen ajan kirjanoppineiden. Kansa oli hämmästyksissään Hänen opetuksestaan, ”sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa” (Matt. 7:29). Valta tarkoittaa tässä Jumalan antamaa täysivaltaisuutta ja toimintavapautta suhteessa luomakuntaan ja persoonallisiin olentoihin niin ihmisten keskuudessa kuin henkimaailmassakin.

Jeesus osasi opettaa sanaa ihan erityisellä tavalla, olihan Hän Sana itse. Kuten tiedämme, niin Raamatun sana on Jumalan puhetta ihmisille, Pyhän Hengen inspiroimaa. Jeesus on ollut itse sitä antamassa Isän ja Pyhän Hengen kanssa.

Jeesus kastetaan

Juuri ennen toimintansa alkamista Jeesus meni Johannes Kastajan kasteelle. Kyseessä oli parannuksen kaste, joka edellytti syntien tunnustamista. Mutta miten on mahdollista, että Jeesus meni tällaiselle kasteelle, sillä Hänhän oli synnitön? Sillä Jeesus ”ei ollut tehnyt vääryyttä eikä hänen suussaan ollut petosta” (Jes. 53:9). Pietari ilmaisee tuon Jesajan kohdan sanoin ”joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta havaittu” (1. Piet. 2:22).

Jeesus oli synnitön eikä niin ollen tarvinnut kastetta ja anteeksiantoa, mutta näin Hän täydellisesti samastui muihin ihmisiin – meihin syntisiin. Kasteessa Jeesus otti vastattavakseen ihmisten synneistä; se oli vihkimys Hänen elämäntehtäväänsä ihmiskunnan syntien sovittajana. ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan hänen päälleen kuin kyyhkynen. Ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.'” (Matt. 3:16,17)

Jeesuksen elämä ja toiminta

Jeesusta kutsuttiin nasaretilaiseksi. Se oli siihen aikaan haukkumasana. Yleistä suhtautumista kuvaa hyvin tämä lause: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää” (Joh. 1:46)? Se, että Messias olisi maan päällä ollessaan monin tavoin halveksittu, käy ilmi jo monissa Häntä koskevissa profeettojen ennustuksissa, jotka sitten toteutuivatkin Jeesuksen elämässä.

Hän ei tullut tänne maailmaan itsevaltiaana tai ylevänä kuninkaana, kuten maalliset hallitsijat usein ovat. Sen sijaan Hän tuli palvelijan ja orjan muodossa, alennettuna tavallisen ihmisen tasalle. ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8). Jotta Jumala voisi Hänet myöhemmin korottaa, Hänen oli oltava ensin alhainen. Ja se korottaminen tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Koska Jeesus on ollut todellinen ihminen, on Hän joutunut kohtaamaan elämän vaikeudet kuten mekin. Hän tuntee meidän sairautemme, kipumme, kärsimyksemme ja kiusauksemme: ”Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja hän voisi sovittaa kansan synnit. Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan.” (Hepr. 2:17,18)

Hän saapui keskuuteemme kertomaan, että vain Hänessä on tie Jumalan yhteyteen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh.14:6). Se tosin edellyttää parannuksentekoa, eli katumusta entisestä elämästä, kääntymistä pois synnistä: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt. 3:2).

Jeesus teki aikalaistensa parissa paljon ihmeitä, mutta ne eivät olleet Hänen toimintansa itsetarkoitus ja keskipiste. Ihmeteot todistivat siitä, että Hän oli Jumalan Poika: ”Minulla on todistus, joka on painavampi kuin se, jonka Johannes antoi: teot, jotka Isä on uskonut minun täytettävikseni. Ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.” (Joh. 5:36). Ihmetekojen tarkoitus oli osoittaa Jumalan suuruutta ja läsnäoloa Pojassaan Jeesuksessa; monenlaiset tunnusteot todistivat Jeesuksen olevan Messiaan (Apt. 2:22). Raamatunselitysteos sanoo lisäksi: ”Kristuksen teot kuvastavat Hänen olemustaan; ne ilmaisevat Hänen syvän rakkautensa ja säälinsä kärsiviä kohtaan. Hänen ihmeittensä päämääränä ei ollut huomion herättäminen, vaan avun ja pelastuksen tuominen. Hän ei etsinyt ihmeitä tekevällä voimallaan omaansa, vaan toisten parasta.”

Jeesus herätti kuolleitakin, ja tällä tavoin Hän todisti, että ylösnousemus on mahdollista – myös Hänen oma ylösnousemuksensa. Siihen aikaanhan saddukeukset (uskonnollisia johtajia) eivät uskoneet kuolleiden ylösnousemuksen olevan mahdollista.

Apostolien kirjoittamissa kirjeissä ihmeistä kerrotaan yllättävän vähän, vaikka silloin tapahtui paljon erilaisia tunnustekoja. Ihmeille ei haluttu antaa keskeistä sijaa julistuksessa ja seurakunnan toiminnassa. Kaikista suurin ihme ja merkki Jumalan voimasta onkin risti – sitä apostolit julistivat. Omaan ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseensa Jeesuskin viittasi sanoessaan fariseuksille ja kirjanoppineille: ”’Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.’  Ja hän jätti heidät ja lähti pois.” (Matt. 16:4).


Lue myös Osa 2: Miksi Jeesuksen täytyi kuolla ristillä?

Read Full Post »