Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Yhdysvallat’

On the Eve of Destruction
By Alice Childs, 22.5.2019, suom. SK

Ellei ole pannut päätänsä pensaaseen todella syvälle, niin on täysin selvää, että olosuhteet Lähi-idässä ovat nopeasti saavuttamassa kiehumispisteen. Kun se on kerran saavutettu, niin profeetalliset tapahtumat läikkyvät yli tulevaan ahdistukseen. Maailma on nyt lukujen Jesaja 17 ja Hesekiel 37-39 toteutumisen partaalla.

Raamatulliset perustelut, että nämä molemmat konfliktit (Jes. 17 ja Hes. 38-39) tapahtuvat ENNEN Ahdistuksen alkamista, ovat seuraavassa:

(1) Radikaalin islamin kuristusote täytyy katkaista ENNEN Ahdistuksen alkua, jotta Israel voi jälleenrakentaa Temppelin Temppelivuorelle, missä Al Aqsa -moskeija nyt seisoo. Tämä ei tarkoita, että islam itse tuhotaan, vaan että radikaalin islamilaisuuden tukikohtaa Lähi-idän alueella on vähintään rajoitettava.

(2) Tapahtuma, joka ALOITTAA 7-vuotisen lähtölaskennan, on Israelin ja Antikristuksen välisen liiton ”vahvistaminen”. Tämä mies EI VOI tulla maisemaan, ennen kuin seurakunta on otettu pois ja olosuhteet Israelissa ja sitä ympäröivällä alueella ovat vakaat, niin että muslimiuhka alueen kaikilta ryhmittymiltä on suuresti rajoitettu. Se voi tapahtua vasta, kun Jesaja 17 luvun (Damaskon täydellinen tuho) ja Hesekielin 38-39 lukujen konflikti on ohi.

Näiden kahden tapahtuman jälkimainingit luovat Lähi-idässä valtatyhjiön – itse asiassa koko maailmassa. Kun islamin uhka on suuresti rajoitettu ja Venäjä täydellisesti lyöty USA:n puuttuessa täysin kuvasta, niin tämä valtatyhjiö täytetään uudella johtajalla – Antikristuksella, jota Raamattu kutsuu ”Laittomuuden Ihmiseksi”.

Hesekielin profetian mukaan YKSIKÄÄN KANSAKUNTA ei tule Israelin avuksi; tämä koskee myös Yhdysvaltoja. Emme täsmälleen tiedä, mikä estää Amerikkaa olemasta kykenevä tai halukas puolustamaan Israelia. Sitä voimme vain arvailla. Tämän kirjoittajan MIELIPIDE on kuitenkin, että itse tempaus ja sen jälkimainingit aiheuttavat todennäköisesti Yhdysvaltojen täydellisen romahtamisen melkein välittömästi – mutta tämä on vain mielipide. Jotakin muuta voi tapahtua, joka poistaa Yhdysvallat globaalista vallasta ja näkyvyydestä. Vain Jumala tietää.

Kun Hesekielin hyökkäys tapahtuu, se on yksin Jumala, joka tuhoaa, ei vain islamin kuristusotteen Lähi-idässä, vaan myös täysin tuhoaa Venäjän ja suuresti tuhoaa kaikki Hesekielin koalition joukot, jotka ovat osa tätä hyökkäystä: Venäjä, Iran (Persia), Turkki, Libya, Sudan ym.

Tämä tuho yhdessä USA:n puuttumisen ja kyvyttömyyden kanssa koskaan enää olla vallankäyttäjä globaalilla näyttämöllä, jättää SUUNNATTOMAN valtatyhjiön, johon Antikristus astuu ja aloittaa nousunsa globaaliin valtaan.

Aluksi Antikristus elpyneen Rooman kymmenen valtakunnan tuella saa tarvittavan voiman varmistaa väärä ”rauha” Lähi-itään. Näiden kymmenen ”valtakunnan” tuella, jotka todennäköisesti ovat vanhan Rooman osia sekä itäisestä että läntisestä ”jalasta”, Antikristuksella on valta tehdä ja vahvistaa tämä liitto (Dan. 7:24; Ilm. 17:12).

Antikristus aloittaa meteorimaisen nousunsa valtaan takaamalla Israelille rauhan seitsemän vuoden ajaksi (Dan. 9:27) mahdollistaen myös Israelille jälleenrakentaa temppelinsä, jolloin uskonnolliset teuras- ja ruokauhrit voidaan aloittaa jälleenrakennetussa temppelissä juutalaisen lain mukaan.

Näiden asioiden TÄYTYY OLLA valmiina, ENNEN kuin ahdistus alkaa, koska liiton vahvistaminen Antikristuksen ja Israelin välillä on se, joka SALLII ja TAKAA temppelin rakentamisen ja suojelun.

(3) Ahdistuksen kesto on vain 7 vuotta ja sen puolivälissä (3½ vuoden kohdalla) Antikristus, joka on nyt kiistämätön globaali johtaja, rikkoo liittonsa Israelin kanssa ja saastuttaa Temppelin. Siksi Temppelin TÄYTYY olla rakennettuna ja toiminnassa koko 7 vuoden ajan.

Se merkitsee, että Damaskoksen tuhon ja Hesekielin hyökkääjien tappion tulee tapahtua ennen Ahdistuksen alkamista, koska Hesekielin hyökkääjien tappion jälkimainingit asettavat valtatyhjiön, joka mahdollistaa, että Antikristus voi ilmestyä ja ”vahvistaa liiton monien kanssa” (Dan. 9: 27).

Kun Raamatun kaikki kirjoitukset yhdistetään, sekä dispensationaalisesti että kronologisesti – eli otetaan KAIKKI profeetalliset kirjoitukset ja asetetaan palat oikeaan aikajärjestykseen MOLEMMISTA Testamenteista – niin käy selväksi, että seurakunnan tempauksen ja Jesajan 17. luvun sekä Hesekielin lukujen 38-39 valmistavien tapahtumien täytyy tapahtua ENNEN Ahdistuksen alkamista, EI Ahdistuksen jo alettua.

Ahdistus (Danielin 70. viikko, joka tunnetaan myös Jaakobin vaivan aikana) EI VOI alkaa, ennen kuin liitto on tehty ja vahvistettu, eikä tämän liiton vahvistaminen voi tapahtua, ennen kuin Israel on valmistettu siihen sen jälkeen, kun Jumala on tuhonnut Hesekielin koalition.

Seurakunta ei voi olla täällä silloin, kun tämä liitto Antikristuksen ja Israelin välillä on tehty, koska 2. Tess 2:3-10 mukaan se on Pyhä Henki, joka asuu Kristuksen kollektiivisessa ruumiissa (seurakunta) ja PIDÄTTÄÄ (estää) ”Laittomuuden Ihmisen” ilmestymistä.

Vaikka emme voi olla dogmaattisia tässä seuraavassa kysymyksessä, niin voidaan helposti päätellä, että tempaus tapahtuu joko juuri ennen, tai (kuten tämän kirjoittaja ajattelee) samanaikaisesti Jesajan luvun 17 ja Hesekielin lukujen 38-39 kahden profeetallisen tapahtuman kanssa.

TIEDÄMME Hesekielin luvuista 38-39, että se on Jumalan yliluonnollinen väliintulo Israelin pelastukseksi, joka avaa sekulaarin Israelin silmät Jumalalleen, vaikka se ei vielä tuolloin tunnistakaan Jeesusta Messiaanaan.

Jeesuksen Kristuksen lopullinen tunnustaminen ja hyväksyminen Israelin Messiaana on Jumalan päätarkoitus kansallisen Israelin viemisessä ahdistuksen läpi. Jumalan lopullinen tarkoitus on, että Israel tulee käsittämään Messiaan, jota se on karttanut ja kieltäytynyt hyväksymästä (Sak. 13:8-9).

Nämä kolme valmistavaa tapahtumaa: seurakunnan tempaus (1. Tess. 4:13-19; 1. Kor. 15:50-56), Damaskon tuho (Jes. 17) ja Venäjän / Turkin / Iranin hyökkäys Israeliin Golanin kukkuloilla (Hes. 38-39), TÄYTYY tapahtua ENNEN ahdistusta, joka taas alkaa LIITON vahvistamisella miehen (vielä paljastamatta) kanssa, josta tulee Antikristus (Dan. 9:27).

Joten kun katsomme, missä olemme tänä päivänä – juuri tällä hetkellä, niin näemme, että näyttämö on jo pystytetty kaikille näille valmistaville tapahtumille. Jos tempaus tapahtuu samanaikaisesti näiden kahden konfliktin KANSSA, mistä tämän kirjoittaja tulee yhä vakuuttuneemmaksi, että asia on näin, niin me, jäännösseurakunta, olemme juuri nyt kirkkauden kynnyksellä!

17. toukokuuta 2019 Israelin voimat iskivät useisiin strategisiin tukikohtiin Damaskossa Syyriassa; ja vaikka Damaskoa vielä ei ole tuhottu yhdessä yössä (tehty ”raunioläjäksii” ja asuinkelvottomaksi) Jes. 17:1 mukaisesti, niin Damaskon täydellinen tuhoaminen, joka joko edeltää Hesekielin 38-39 lukujen hyökkäystä Golanille, tai tapahtuu Hesekielin hyökkäyksen yhteydessä, on jo suunnitteilla. Se on vain ajan kysymys.

Joten valmistaudu seurakunta! Vapauttajamme on valmiina ja evakuointimme tästä kurjasta luolasta, tästä langenneesta maailmasta, on tullut ”välitöntä” läheisemmäksi.

Tarkkaile Damaskoa Syyriassa, koska Damaskon tuho ja Hesekielin hyökkäys ovat HYVIN lähellä, mutta ennen sitä (tai näiden kahden tapahtuman yhteydessä) ME MENEMME KOTIIN!!

MARANATHA!!

 

Read Full Post »

Recent Events
By Daymond Duck, 19.5.2019, suom. SK

Ensiksikin, useimmat Raamatun profetiaa seuraavista ovat tietoisia kytkennöistä pääministeri Netanyahu’n, presidentti Trump’in sekä lukujen 7 ja 70 välillä.

Esimerkiksi Netanyahu oli ollut virassa 7 vuotta, 7 kuukautta ja 7 päivää sinä päivänä, kun Trump valittiin presidentiksi.

Trump valittiin 77 äänen marginaalilla ja astuessaan virkaan hänen ikänsä oli 70 vuotta, 7 kuukautta ja 7 päivää

Trump syntyi 700 päivää ennen kuin Israelista tuli valtio, joten Trump’in 70. syntymäpäivän ja Israelin valtion 70. syntymäpäivän välillä oli 700 päivää.

Joka tapauksessa, äskettäin ilmoitettiin, että Trump’in ulkoministeri Mike Pompeo, on 70. henkilö, jolla on tämä homma ja hän tuli siihen Israelin olemassaolon 70. vuotena.

Näitä numeerisia tosiasioita näyttää olevan liian paljon ollakseen sattumaa, enkä halua mennä liian pitkälle, mutta on mahdollista, että Jumala yrittää sanoa meille jotain (ehkä, että Hän hallitsee ja toimii, tai ehkä että jotakin on muuttunut tai käynnistynyt).

Toiseksi, eräs lukija lähetti minulle hiljattain linkin videoon, jolla Gary Stearman haastattelee Tom Horn’ia Prophecy Watchers -kanavalla (The Rabbis and Donald Trump, May 6, 2019).

Nämä tunnetut profetian opettajat keskustelevat juutalaisten ortodoksirabbien ryhmän vierailusta Valkoisessa Talossa joitakin kuukausia sitten.

Rabbit (joista ainakin yksi on todennäköisesti juutalaisen sanhedrinin jäsen) halusivat, että Trump’in tuleva ”vuosisadan sopimus” antaisi Israelille luvan jälleenrakentaa Temppeli.

Vastustus ja vaikeudet, ehkä sota, ovat odotettavissa, mutta ajatus, että pöydällä olisi muutaman viikon kuluttua rauhansuunnitelma, johon sisältyy lupa jälleenrakentaa Temppeli, on jännittävä.

Kolmanneksi, toukokuun 9. päivänä 2019 uutisoitiin, että Nancy Pelosi [Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies] sanoi olevansa sitä mieltä, että ”Israelin valtion perustaminen on yksi suurimmista 1900-luvun saavutuksista; se oli maan poliittinen, virallinen perustaminen”.

Raamatun mukaan se on suurempi ihme, kuin Israelin lähtö Egyptistä Mooseksen päivinä, suurempi kuin kymmenen vitsausta, Punaisenmeren jakautuminen jne.

Neljänneksi, paavi Fransiskus jatkaa entisillä linjoillaan (puhe Vatikaanissa 2.5. 2019).

  • Hän viittasi maailmanhallitukseen ”yhteisenä hyvänä”.
  • Hän tuomitsi valtiot, että ne esittävät kohtuuttomia suvereniteettivaatimuksia.
  • Hän kehotti perustamaan yksiköitä, joilla on suurempi valta kuin valtioilla.
  • Hän sanoi asioita, jollaisia Väärä Profeetta todennäköisesti sanoo tukiessaan Antikristuksen nousua.

Viidenneksi, tässä vaihteeksi joitakin hyviä uutisia:

Toukokuun 6. päivänä Amir Tsarfati, tunnettu Raamatunprofetian opettaja, matkusti Washingtoniin osallistuakseen lounaalle ja puhuakseen noin 30 kongressin jäsenelle Israelin tukemisen raamatullisesta merkityksestä. Koko kongressin olisi pitänyt olla siellä, mutta kiitän Jumalaa, että näitä johtajia varoitettiin Israelin tukemisen raamatullisesta merkityksestä.

Hän siunaa ne, jotka siunaavat Israelia ja kiroaa ne, jotka kiroavat Israelia.

Kuudenneksi, Lähi-itä on räjähtämässä johtuen presidentti Trump’in Iranille asettamista pakotteista. Iranin kostotoimet vaarantavat globaalit öljymarkkinat.

Yksi harha-askel voi käynnistää useiden profetioiden toteutumisen.

Seitsemänneksi, Ilmestyskirjan kolmas ratsastaja on hyperinflaatio ja talousromahdus.

Amerikan ja Kiinan kiista on vaarantamassa globaalin talouden.

Jeesus käski valvomaan ja rukoilemaan.

Prophecy Plus Ministries, Inc.
Daymond & Rachel Duck
duck_daymond@yahoo.com

 

Read Full Post »

Absolute Truth
21.4.2019 by Daymond Duck, suom. SK

Päivittäiset uutiset osoittavat jatkuvasti, että Jumalan Sana, mukaan lukien Raamatun profetia, on täydellisesti totta. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:

Ensiksikin, hiljattain uutisoitiin paavi Fransiskuksen sanoneen Marokon kuninkaalle, että Jerusalem on ”ihmiskunnan ja erityisesti kolmen monoteistisen uskonnon seuraajien yhteinen perintö”.

Tulkitsen sen tarkoittavan, että paavi Fransiskus uskoo, että Jerusalem kuuluu maailmalle ja erityisesti kolmelle uskonnolle, jotka jäljittävät juurensa Abrahamiin.

Jos olen oikeassa, niin paavi Fransiskus on joko täysin ulkona siitä, mitä Raamattu opettaa, tai hän on väärä opettaja, joka ei usko Raamattuun.

Jumala ei ole ristiriidassa Sanansa kanssa.

Toiseksi, minulla oli hiljattain kunnia puhua Keski-Amerikan profetiakonferenssissa Oklahoma’n Tulsa’ssa.

Dr. Mike Gendron, entinen roomalaiskatolinen ja Raamatun profetian asiantuntija, oli yksi puhujista. Dr. Gendron on entinen yritysjohtaja ja palvelutyön Proclaiming the Gospel perustaja.

Hän on omistanut elämänsä roomalaiskatolisen kirkon väärien oppien paljastamiseen.

Sanoin Mike’lle: ”En ole valmis sanomaan, että paavi Fransiskus olisi Ilmestyskirjan Väärä Profeetta, mutta myönnän, että hän saa minut pohtimaan sitä. Mikä on sinun mielipiteesi?”

Mike vastasi jotenkin näin: ”Jos olemme niin lähellä Herran paluuta kuin näyttää, niin meidän on myönnettävä, että hän on ainoa ehdokas maisemassa.”

Sain vaikutelman, että Mike uskoo, että roomalaiskatolinen kirkko ja islam tulevat yhteen muodostamaan maailmanuskonnon ja paavi Fransiskus on todennäköisin henkilö johtamaan sitä.

Ottaen huomioon paavin iän (82) ja että hänen on oltava elossa ja aktiivinen seitsemän vuoden ahdistusjakson loppuun, niin maailmanuskonnon täytyy olla lähellä.

Kolmanneksi, Raamattu tekee selväksi, että Jumala on Luvatun Maan jakamista vastaan.

Kolme päivää ennen Israelin vaaleja 9. huhtikuuta 2019 mielipidetutkimukset osoittivat, että pääministeri Netanyahu tulisi häviämään.

TV-haastattelussa 6. huhtikuuta 2019 pääministeri Netanyahu lupasi laajentaa Israelin itsemääräämisoikeutta kaikkiin Länsirannan juutalaisiin siirtokuntiin, jos hänet valitaan uudelleen.

Hän sanoi, ettei salli palestiinalaishallinnon (PA) hallita Länsirannan juutalaisia asutuksia.

Hän voi antaa PA:lle määräysvallan joissakin Länsirannan arabien yhteisöissä, mutta hän ei salli heille erillistä armeijaa, ilmavoimia jne. Ja vaaleissa tapahtui yhtäkkiä käännös.

Netanyahu otti raamatullisen kannan luvatun maan jakamiseen, ja kolmen päivän aikana hän kiri häviöllä olevan asemasta vaalien voittajaksi.

Neljänneksi, opetuslapset kysyivät Jeesukselta Hänen tulonsa merkistä ja aikakauden lopusta (Matt. 24:3).

Hän sanoi mm. näin: Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” (Matt. 24:32-35)

Huomaa kaksi asiaa:

  1. Jeesus sanoi, että kun Israel on nuori ja kasvava, niin te tiedätte, että Hänen paluunsa on lähellä.
  2. Lähellä tarkoittaa, että se juutalaisten sukupolvi, joka näkee kaikkien profetioiden yhteen tulemisen, ei kuole, ennen kuin kaikki on toteutunut.

Vuonna 1948 Israelista tuli jälleen valtio.

Vuonna 1967 Israel valtasi jälleen Itä-Jerusalemin, Temppelivuoren ja Golanin kukkulat.

Vuonna 2018 Yhdysvallat muutti suurlähetystönsä Jerusalemiin.

Vuonna 2019 Yhdysvallat tunnusti Israelin suvereniteetin Golanilla.

Vuonna 2019 pääministeri Netanyahu kertoi aikovansa liittää Länsirannan juutalaiset asutukset.

Israel on kirjaimellisesti nuori ja kasvava valtio, joka on pian 71-vuotias.

Viidenneksi, maaliskuun lopulla, San Antonio’n kaupunki Teksasissa kielsi yhtiötä nimeltä Chick-Fil-A, harjoittamasta liiketoimintaa (osto ja myynti) kaupungin lentoasemalla yhtiön uskonkäsitysten vuoksi.

Tämä on hyvä esimerkki Pedonmerkistä, jota käytetään pakottamaan ostavat ja myyvät ihmiset tukemaan maailman hallituksen dogmia.

San Antonio’ta on pyydetty harkitsemaan uudelleen päätöstään estää Chick-Fil-A ostamasta ja myymästä tuotteitaan omistajan uskonkäsitysten vuoksi ja meidän pitää rukoilla, että he tekisivät sen.

Siihen saakka tue Chick-Fil-A:ta, koska se seisoo Jumalan Sanassa.

Kuudenneksi, 13. huhtikuuta 2019, Israel iski iranilaisiin kohteisiin lähellä venäläistä tukikohtaa Syyriassa.

Israel on ottanut vastuun; on raportoitu, että useita syyrialaisia, iranilaisia ja Irania puolustavia sotilaita kuoli, 17 muuta haavoittui ja satelliittikuvat osoittavat, että tuho oli laaja.

Iranilaiset ovat raivoissaan, koska Venäjä ei yrittänyt ampua alas israelilaisia koneita.

On osoittautunut, että presidentti Trump oli lähettänyt Vladimir Putinille takaoven kautta viestin jättää Israelin koneet rauhaan.

Putin ymmärtää, että presidentti Trump voisi suojella Israelia, jos Venäjä alkaa yrittää ampua alas Israelin koneita.

Rukoilkaa, että Yhdysvallat jatkaisi Israelin tukemista.

Seitsemänneksi, tällä viikolla ilmoitettiin, että jälleen uusi kaasukenttä on löydetty Israelin rannikolta.

Se vahvistaa Israelin asemaa globaalina energia-alan supervaltana.

Se myös lisää todisteita siitä, että Jumalan sana, Raamatun profetia mukaan lukien, on ehdottoman totta. [Israelin rikkauksia käsitellään mm. tässä artikkelissa.]

Prophecy Plus Ministries, Inc.
Daymond & Rachel Duck
duck_daymond@yahoo.com

 

Read Full Post »

Once Upon a Time in the West…
By Pete Garcia 29.3.2019, suom. SK

Olipa kerran unelma, että ihminen voisi olla ja hänen pitäisi olla vapaa tekemään omia valintojaan ja että hän olisi oman kohtalonsa paras herra. Vaikka unelma henkilökohtaisesta vapaudesta on melkein unohdettu päätelmä Amerikassa näinä päivinä, se oli ollut ideoista radikaalein suurimman osan ihmisen historiaa. Se oli idea, joka lupasi lopulta vapauttaa ihmiskunnan tietämättömyyden ja tyrannian raskaista kahleista. Yli neljätuhatta vuotta inhimillinen sivistys eli ja kuoli yhden tyrannisen järjestelmän toisensa jälkeen alistamana. Vasta uuden vuosituhannen vaihteessa (noin 900-luvulla) vapauden nälästä tulisi sellainen liikkeellepaneva voima, että se sytyttäisi tulen sellaisille liikkeille, kuin renessanssi, uskonpuhdistus, valistus ja järjen aika. 2000-luvun länsimainen sivilisaatio elää tuon unelman loppuvaiheita. Olemme tulleet jälkikristillisiksi, postmoderneiksi ja post-amerikkalaisiksi. 800 vuoden etsimisen, tutkimisen, löytämisen, keskustelun ja keksimisen jälkeen ihmiskunta on alkanut taantua pelottavaa vauhtia.

On olemassa kaikkien inhimillisten puolien moraali,
se on se sama menneisyyden harjoitus,
ensin vapaus ja sitten kunnia – kun se pettää,
rikkaus, pahe, korruptio – barbarismi lopulta.
(Lord Byron, Childe Harolds Pilgrimage, 1812–1818)

II. Ihmisen vapauden historiallinen nousu

Muinoin useimmat pakanalliset kulttuurit yhdistivät alkuperänsä moniin mielikuvituksellisiin taruihin. He uskoivat yleensä, että heidän todellisuuttaan ohjasi kohtalon ja jumalien tahdon epämääräinen yhdistelmä. Niinpä riippumatta siitä, mikä oli heidän osansa elämässä, se oli kohtalon määräämä. Mitä tahansa despoottinen johtaja/kuningas/kuningatar/hallitsija saneli, se oli jumalien tahto. Mikä tahansa onnettomuus heitä kohtasi, he ymmärsivät näiden asioiden olevan heidän hallintansa ulkopuolella. Ajan myötä ihmisen kekseliäisyys asioiden luomisessa (sota-aseet, kaupankäyntijärjestelmät, valuutta, politiikka, filosofiat jne.) synnytti ihmisessä pelottomuuden, joka sai hänet heittämään pois vanhat keinonsa ja tulemaan oman kohtalonsa herraksi. (ks. 1. Moos. 11:1-9).

Edistyksellisten aikakausien kautta ihminen alkoi ottaa valtavia harppauksia taloustieteen, tähtitieteen, mekaanisen teknologian, lääketieteen, tieteiden ja yleisen tietämyksen aloilla. Kaiken aikaa ihmisen ja Jumalan välinen aukko kuitenkin kasvoi. Inhimillinen päättely alkoi korvata jumalallisen. Naturalismi alkoi korvata yliluonnollisen. Järjen aikakausi aiheutti humanismin nousun, joka lupasi ihmiskunnalle vastaukset kaikkiin kysymyksiimme ottaen huomioon kaksi muuttujaa – ajan ja tieteen. Humanismi lupasi ihmiskunnalle, että mitä vain voisimme unelmoida, sen me voisimme saavuttaa oman kekseliäisyytemme ja teknologiamme kautta. Ja jonkin aikaa se tuntuikin olevan mahdollista. Kuitenkin johtuen kaikista ihmisen alkuperää ja suuruutta käsittelevistä suurenmoisista tutkielmista ja teorioista koskien ihmisen alkuperää, humanismi kieltäytyi käsittelemästä kahta kriittistä virhettä logiikassaan – ihmiskunnan turmeltunutta luontoa ja tätä langennutta maailmaa.

Kun ihmiskunta saavutti 1900-luvun alkupuolen, yleisesti hyväksytty akateeminen käsitys synnystämme lajina oli supistettu pelkästään satunnaisiin evoluutioprosesseihin, joita ohjasi välinpitämätön ja persoonaton energiavoima. Näin ollen, jos ihmisen olemassaolo täällä on puhdasta sattumaa, niin elämä itsessään ei palvele muuta tarkoitusta kuin eloonjäämistä. Johtuen ihmiskunnan haluttomuudesta katua ja kääntyä yhden, todellisen Luojan, puoleen, hänestä tuli yhä itsekeskeisempi ja sokeampi totuudelle (Room. 1:16-31). Esimerkki siitä, kuinka paha informaatio nopeasti karkaa käsistä, on se, kuinka darwinistinen evoluutio vaikutti sosiaaliseen darwinismiin, joka synnytti rodunjalostusopin, joka tuki rasismia luomalla rodullisia hierarkioita ja auttoi ”tieteellisesti” validoimaan sellaisia toimijoita kuin Ku Klux Klan, Planned Parenthood ja Third Reich (Natsi-Saksa).

1900-luvun alkuun mennessä ideologinen / teologinen tyhjiö oli alkanut tuottaa pahinta, mitä ihmiskunnalla oli tarjota. 1800-luvun saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche totesi kerran, että jos tuijotat kuiluun, niin myös kuilu tuijottaa sinuun. David McCandlessin tekemän selvityksen mukaan 1900-luvun kuolemantapauksista 450 miljoonaa kuolemaa voidaan yhdistää pelkästään ihmiskunnan lisääntyneeseen väkivaltaan. Tämä ei edes ota huomioon satoja miljoonia kuolemantapauksia, jotka johtuvat esimerkiksi abortista, ihmisen aiheuttamista nälänhädistä ja taudeista, ja kaikkia, jotka puuttuvat kuolemantapaus- ja murhatilastoista. Tämä tarkoittaa sitä, että 1900 luvusta tuli kaikkein väkivaltaisin vuosisata koko ihmiskunnan historiassa. Niinpä jos Nietzsche’n puheissa oli mitään perää, niin 1900-luku käsitteli kuilua, kuin heijastavaa lampea.

III. Yhdysvaltain nousu ja lasku

Magna Carta (Runnymeade, Englanti, vuonna 1215) oli ensimmäinen nykyaikainen pyrkimys vapauttaa ihmiskunta mielivaltaisesta monarkistisen hallinnon tyranniasta. Vaikka sen alkuperäiset tavoitteet rajoittuivat keskiaikaisen Englannin maanomistajiin, siitä tuli ensimmäinen ”perustuslaki”, mitä Euroopassa on koskaan ollut. Koska Eurooppa oli tuolloin edelleen maailman vallan keskipiste (ja oli ollut sitä Aleksanteri Suuren päivistä), ajatus henkilökohtaisista oikeuksista alkoi kulkeutua kaikkialle maailmaan eurooppalaisen kolonialismin kautta. Erityisesti tämä ajatus juurtui Britannian Uuden Maailman siirtokuntiin, joista kuten tiedämme, tuli myöhemmin Amerikan Yhdysvallat.

Vuoteen 1776 mennessä 13 siirtokunnan siirtolaiset olivat saaneet tarpeekseen väärinkäytöksiä ja verotusta ilman edustusta Englannin kuningas George III:lta. Niinpä tämän vallankumouksen johtajat (meidän perustajaisämme) nojautuivat voimakkaasti menneisyyteen luodakseen sellaisen, josta tulisi uudenajan historian tärkein asiakirja. He lainasivat kreikkalaisten filosofioista, roomalaisten hallinnon ihanteista, Raamatun moraalista ja etiikasta sekä Magna Carta’sta malliksi vapauden peruskirjojen (Charters of Liberty) luomiselle. Tämä peruskirja sisälsi itsenäisyysjulistuksen, perustuslain ja oikeuksien lakiehdotuksen (Bill of Rights). Nämä kolme asiakirjaa olivat perustus suurenmoisimman perustuslaillisen tasavallan luomiselle, mitä maailma oli koskaan nähnyt.

Perustuslakimme on tehty vain moraalisille ja uskonnollisille ihmisille. Se on täysin riittämätön keidenkään muiden hallitukselle. (Presidentti John Adams)

Kaikenkattava teema näissä asiakirjoissa, jotka oli suunniteltu rajoittamaan hallituksen valtaa tunnustamalla, että ihmisen oikeudet ja vapaudet olivat sekä luontaisia että Jumalan antamia. Pohjimmiltaan näistä kirjoituksista tuli täydellisyyden ruumiillistuma, mitä tulee inhimilliseen filosofiaan. Nämä asiakirjat saivat valmiiksi sen, mikä oli alkanut vuosisatoja aiemmin vuonna 1215. Seuraavien kahden ja puolen vuosisadan ajan Yhdysvallat oli se loistava kaupunki vuorella.  Meistä tuli majakka, jonne sorretut ihmiset eri puolilta maailmaa voivat paeta, paeta sortoa, tai vain etsiä parempaa elämää, mistä tahansa maailman pimennetyltä kolkalta he sitten tulivatkaan.

Amerikan vuosisata

Voimme jäljittää nykyisen maailmanjärjestyksemme (USA ruorissa) alkuperän Euroopan savuaviin tuhkaläjiin toisen maailmansodan lopussa. Kun liittoutuneiden joukot aloittivat lopullisen työntymisensä natsi-Saksaan (noin 1944–45), maailman pankkiirit ja liittoutuneiden poliitikot olivat jo vehkeilemässä keinoilla voidakseen parhaiten muotoilla tätä ihmiskunnan uutta aamunkoittoa. Sodan aikana Eurooppa oli velkaantunut amerikkalaisille rahoittaessaan lukuisia sotarintamia Euroopan teatterissa. 1950–2000 luvuilta lähtien tuo sama raha ja vauraus alkoivat hitaasti (sitten nopeasti) siirtyä takaisin Atlantin yli, mistä oli tullutkin. Historiasta huolimatta Yhdysvallat toteutti useita aloitteita, joilla se säilytti vaurautensa ja voimansa keskittyneenä Uuteen Maailmaan. Nämä kuusi USA-keskeistä aloitetta / tapahtumaa ovat suuresti muuttaneet koko maailmanjärjestystämme viimeiset 74 vuotta.

  1. Bretton Woodsin sopimus: kehittyi toisen maailmansodan loppupuolella (1944). Bretton Woods -sopimus loi uuden kansainvälisen rahajärjestelmän, joka kesti 1940-luvun puolivälistä 1970-luvun alkuun. Sopimuksessa sidottiin muiden maiden valuuttojen arvo Yhdysvaltain dollariin, joka puolestaan sidottiin kullan hintaan, 35 dollaria unssilta. Bretton Woodsin romahdettua maat saivat valita muita keinoja määrittää valuuttansa arvo mukaan lukien markkinavoimien salliminen päättää. (Source)
  2. Yhdistyneet Kansakunnat (YK): Yritettyään perustaa Kansainliiton jo ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja surkeasti epäonnistuttuaan (ks. Kolmas valtakunta)1900-luvun globalistit yrittivät tehdä uuden yrityksen ja hyödynsivät toisen maailmansodan synnyttämää kriisiä globaalin hallinnon luomiseksi. Yhdysvaltain (maa, rahat, resurssit, hallinto) täydellä tuella he onnistuivat. Yksi heidän ensimmäisiä suursaavutuksiaan oli äänestys, joka salli Israelin valtion syntyä uudelleen. Vaikka tällä hetkellä melko hampaaton, niin YK on ironisesti kasvanut enimmäkseen Amerikan ja Israelin vastaiseksi järjestöksi.
  3. Marshall-suunnitelma: Se on nimetty priimusmoottorinsa uskoministeri George Marshall’in mukaan. Marshall-suunnitelma on tarkoitettu auttamaan valtioiden taloudellista elpymistä toisen maailmansodan jälkeen ja vähentämään kommunistipuolueiden vaikutusta niissä (Source). Opittuaan tämän läksyn kantapään kautta ensimmäisen maailmansodan jälkeen (Versailles’in rauhansopimus), Yhdysvallat päätti olla toistamatta tätä virhettä sallimalla edellytysten toteutua ja mahdollisesti luoda uuden Hitlerin.
  4. Kylmä sota / NATO: Kun sekä Länsi (USA, Länsi-Eurooppa, Australia, Kanada jne.) että Itä (Venäjä, Kiina) olivat taistelleet ja voittaneet sodan Kolmatta Valtakuntaa ja Japanin Imperialisteja vastaan, niin sodan loppuminen toi saaliin jakamisen. Kun sekä Lännen (kapitalistiset demokratiat) että Idän (kommunistit) hallinnossa ja taloudessa oli selkeitä ja korjaamattomia jakautumisia, niin niiden sodanaikainen liittoutuminen oli päättynyt. Tämä loi Länsi-Euroopassa tarpeen muodostaa Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön liitto (NATO) suojelemaan heitä enemmältä itäiseltä tunkeutumiselta. Tämä geopoliittinen jännitys loi idän ja lännen välisen ”kylmän sodan”, jota kesti vuosien1948-49 Berliinin saarrosta Neuvostoliiton romahtamiseen vuonna 1991. Naton perustaminen vuonna 1949 oli tarkoitettu toimimaan ennaltaehkäisevänä ensi-iskuna kaikkia Venäjän aikeita ja aggressioita vastaan. Kun Venäjä valtasi ja liitti itseensä osia Georgiasta (2008) ja myöhemmin Krimistä (2014) ilman mitään lännen sotilaallista reaktiota, niin monet ovat miettineet, että mitä hyötyä NATO:sta oikein on. NATO:n rooli näyttää edelleen heikentyvän, kun vuonna 2016 presidentiksi valittiin Trump, jonka julkinen vaatimus, että EU ottaisi aktiivisemman roolin (taloudellisesti ja fyysisesti) oman itsepuolustuksensa järjestämisessä, näyttää suuresti loukkaavan eurooppalaisia.
  5. Ydinase- / avaruuskilpa: Alkaen hyvin salaisesta Manhattan-projektista maailman kilpa kohti joukkotuhoasetta päättyi lopulta amerikkalaisten kahden atomipommin käyttämiseen Nagasakissa ja Hiroshimassa kesällä 1945. Neljä lyhyttä vuotta USA nautti ylivoimasta atomiaseen alalla, mutta pian se katkesi Neuvostoliiton ensimmäiseen onnistuneeseen ydinkokeeseen omalla pommilla vuonna 1949. Etteivät tulisi päihitetyksi, sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto aloittivat useita vuosikymmeniä kestäneen aloitteen luoda entistä tuhoisampia aseita. Tähän liittyi kilpa avaruuteen, jossa venäläiset aluksi onnistuivat. USA oli kuitenkin ensimmäinen (ja ainoa kansakunta), joka on lähettänyt ihmisen kuuhun.
  6. Israelin jälleensyntyminen: Vuodesta 70 vuoteen 1948 Israelin valtio oli olemassa vain historiankirjoissa. Mutta johtuen Turkin ottomaanien tappiosta (1918) ja natsien holokaustista (1933-1945) juutalaisilla oli sekä tilaisuus (maa) että tuki (myötätunto / päätös) palata muinaiseen kotimaahansa. Huolimatta Yhdysvaltain presidentin Harry Trumanin voimakkaasta sisäisestä vastustuksesta tuelle hänen oman hallintonsa sisältä, USA:sta tuli ensimmäinen kansakunta, joka tunnusti vasta muodostetun uuden valtion 14. toukokuuta 1948. Siitä lähtien Lähi-itä on ollut sekä antisemitismin, väkivallan että sodan hautomo muslimien toistuvissa yrityksissä (1948, 1956, 1967, 1973 jne.) tuhota maailman ainoa juutalainen valtio.

Postmoderni harha

Vuodesta 1776 on kulunut 243 vuotta ja olemme jääneet hyvin kauas siitä, mitä esi-isämme olisivat koskaan voineet kuvitella. Emme ole tulleet vain moraalittomiksi, vaan myös tavattoman tietämättömiksi ja laiskoiksi. Kun kulttuurinen marxilaisuus on tyhmistänyt massoja vuosisadan ajan, niin tänä päivänä keskiverto kadun mies todennäköisesti ei tiedä, mikä oikeuksien lakiehdotus (Bill of Rights) on, eikä missä Washington on kartalla. Useimmat nykyään elävät ihmiset näyttävät luulevan, että asiat ovat nykyään samalla tavalla, kuin ne ovat aina olleet. Vielä huolestuttavampaa on se, että useimmat ihmiset luulevat, että asiat tulevat olemaan aina tällä tavalla. Tämä päättelylinja on eräänlainen normaalipoikkeama, jolla ihmiset arvioivat huomista nykyisyyden jatkuvalla läsnäololla. Useimmat ihmiset tänä päivänä eivät tiedosta, että tämä ihmisen vapauskokeilu (eli Yhdysvallat) oli koskaan vain poikkeus säännöstä, ei normi. Nyt on useita sukupolvia, jotka eivät tiedä tai välitä poikkeuksellisuudestamme ja näin ollen ovat alkaneet luovuttaa vapauksiaan ilmaisten avustusten ja turvallisuuden lupauksesta.

Vapaus ei ole koskaan kauempana kuin yhden sukupolven päässä sukupuutosta. Emme välittäneet sitä lapsillemme verenkierrossa. Siitä on taisteltava, sitä on suojeltava ja se on luovutettava heille tekemään samoin, tai jonakin päivänä vietämme auringonlaskun vuosia kertoen lapsillemme ja lastemme lapsille, millaista se oli kerran Yhdysvalloissa, jossa ihmiset olivat vapaita. (Presidentti Ronald Reagan)

Kun yhä useammat demokraatit ja millenniaalit näinä aikoina sotaisesti vaativat meitä kääntymään sosialismiin nykyisten ongelmiemme ratkaisemiseksi, niin olemme tämän kansakunnan selviytymisen käännepisteessä. Puhun käännepisteestä, koska yhteiskunnan äärilaidat muodostuivat näistä pyrkyrikommunisteista. Nyt heihin kuuluvat useimmat yliopistot (tiedekunnat ja opiskelijat), yhä useammat valitut virkamiehet ja jopa teknologia-alan jättiläiset. Nämä ryhmät vaativat nyt sosialismia toteutettavaksi kaikkialla riippumatta sen taloudellisista ja poliittisista seurauksista.

Tämä on yli sata vuotta kestäneen sosialistisen propagandan hedelmää, joka pakotetaan meihin akatemian, median, politiikan ja popkulttuurin kautta. Koska nämä sosialistit eivät voineet purkaa perustuslakia ja oikeuksien lakiehdotusta omalla vauhdillaan ja niin kuin halusivat, he ovat kääntyneet korruptoimaan instituutioita. Esimerkiksi Hillary Clinton’in hävittyä viimeiset vaalit on ollut kasvava vaatimus poistaa valitsijamiehet ja siirtyä puhtaaseen suosioäänestykseen seuraavan presidentinvaalin voittajan määrittämiseksi. Lisäksi, kumpi tahansa puolue sen toteuttaisi, niin se käytännössä takaisi sen ylivallan pysyväksi. Se tietäisi amerikkalaisen kokeilun loppua.

Kolikon toisella puolella on sekä republikaanien että demokraattien havaittu tarve laajentaa tiedustelupalvelujen ja lainvalvontaviranomaisten toimivaltuuksia. Tämä johtuu uhkien esiin tulevasta monimuotoisuudesta (cyber, joukkoampumiset, joukkotuhoaseet jne.), joka kansakunnalla on edessään. Lisäksi valtava kehitys, jonka teknologiayhtiöt ovat tehneet genetiikan, mikroteknologian, tekoälyn, miehittämättömien itsenäisten järjestelmien ja valvonnan aloilla, on käynyt kerta kaikkiaan orwellilaiseksi. Vaikka tänä päivänä suurin osa tästä tuntuu vaarattomalta normaaleille, lakia kunnioittaville kansalaisille, niin kuvittele kaikkea tätä valtaa näiden radikaalien sosialistien käsissä, jos he joskus saavat valvonnan takaisin toimeenpanoviranomaisilta.

Nykyisessä kahden puolueen järjestelmässämme toinen poliittinen puolue on näköjään ajettu niin lujaa vasemmalle, että siitä on tullut suurin yksittäinen uhka omalle kansalliselle olemassaolollemme. Vaikka republikaanit (valtavirran GOP-tyypit) ajattelevat, että valtaa voidaan jakaa ja että meidän kaikkien pitäisi olla mukavia, niin demokraatit janoavat verta. Heillä ei ole enää periaatetta ”elä ja anna toisten elää”, vaan se on voitto hinnalla millä hyvänsä ja häviäjien armoton rankaiseminen. Älä erehdy, vuoden 2019 demokraattinen puolue ei ole 1990-luvun tai 1980-luvun, eikä mikään aikaisempi demokraattinen puolue. Demokraattinen foorumi vuonna 2020 keskittyy kolmeen asiaan: Abortti pyydettäessä ja missä tahansa raskauden vaiheessa (jopa synnytyksen jälkeen), kaikki mikä on Israelia ja kristinuskoa vastaan ja sosialismi (eli sosialistiset ihanteet).

Hyvin harvoilla johtajilla on kaukokatseisuutta ja moraalista selkärankaa vastustaa kasvavaa moraalittomuuden tulvaa, On helppo varoittaa sellaisista asioista kuin hillitön tuhlaus tai paisuva kansallinen velkamme. Mutta jos vastustat moraalittomuutta, teet sen henkilökohtaiseksi jumalattomille ja saat osaksesi pyörremyrskyn. Vasta, kun on kyse jumalattomuudesta, nämä jumalattomat marxilaiset aina tarrautuvat oikeuksien lakiehdotukseen (Bill of Rights). Heidän käsityksensä vapaudesta on kuitenkin kieroutunut. He uskovat esimerkiksi toisen korjauksen hylkäämiseen, mutta pitäessään ensimmäisen korjauksen he eivät ymmärrä, että heillä ei ole ensimmäistä ilman toista.

MENE, MENE, TEKEL, UFARSIN

1960-luvun jälkeen kansakuntamme on aloittanut laskun jumalattomaan moraalittomuuteen pelottavalla nopeudella. Tämä on käytännössä varmistanut kansakuntamme kuoleman. Tämä ei ole minun omaa subjektiivista perusteluani, vaan historiallinen tosiasia, joka on toteutunut toistuvasti. Sellaiset asiat, kuin lapsenmurhan tai poikkeavien elämäntapojen hyväksyminen, eivät ole koskaan tienneet hyvää kansalle. Jumalattomat ovat nyt kansakuntana alkaneet avoimesti tähdätä lapsiin abortin, sukupuolten sekoittamisen, transsukupuolisten tarinahetkien, unisex-vessojen ja homoseksuaalien adoptioiden nimissä. Kuten oli laita Belsassarin pidoissa, niin silloin, kun kirjoitus on seinällä, on jo liian myöhäistä.

  1. Amerikan ensimmäinen ”kirjoitus seinällä”-hetki oli 19. huhtikuuta 1995. Se oli liittovaltion Alfred P. Murrah -rakennuksen pommi-isku Oklahoma City’ssä. Siitä tulivat perustukset laille nimeltä Patriot Act.
  2. Amerikan toinen ”kirjoitus”-hetki tuli 11. syyskuuta 2001. Se näytti maailmalle Amerikan pehmeän paikan iskemällä meitä sinne, missä olimme haavoittuvia. Sen seurauksena matkustaminen kävi käytännössä sietämättömäksi, kun turvatoimet lisääntyivät dramaattisesti.
  3. Amerikan kolmas varoitus tuli vuonna 2007 subprime-asuntoluottokriisin myötä. Vuodesta 1992 hallitus on tukenut ”kohtuuhintaista” asumista ja vaihtuvakorkoisia asuntolainoja (ARM) ihmisille, joilla ei ollut siihen varaa. Niin varhain kuin vuonna 2003 tämä alkoi karata käsistä luomalla petollisen asumiskuplan. Kärsimme edelleen tämän tapahtuman jälkivaikutuksia.
  4. Amerikan neljäs varoitus tuli vuosina 2008–2016 Barack Hussein Obaman valinnan myötä. Kahdeksan vuoden aikana presidenttinä hän oli tehnyt enemmän kansakuntamme epävakauttamiseksi (moraalisesti, taloudellisesti ja geopoliittisesti), kuin kaikki aikaisemmat presidentit yhteensä. On edelleen hyvin todennäköistä, että hän ja / tai hänen hallintonsa jäsenet joutuvat syytteeseen suurista ja törkeistä rikoksista Donald Trumpin kampanjaa ja vuoden 2016 vaaleja vastaan.

En tiedä, onko kansakunnallemme tulossa vielä viides varoitus. Donald J. Trumpin valinnan myötä olemme ansaitsematta ansainneet eräänlaisen helpotuksen (jos sitä sellaiseksi voi kutsua). Uskon kuitenkin, että Trump’in valinnalla on enemmän tekemistä Israelin valmistamisen kanssa Amerikan jälkeiseen maailmaan, kuin minkään muun, koska Trump on valmis tekemään, mitä kukaan toinen presidentti ei tekisi koskien Israelia. Hän on kuitenkin vain yksi mies. Hän ei voi pelastaa Amerikkaa kaikesta, mikä sitä vaivaa. Kansakuntamme on niin syvälle jakautunut ja korruptoitunut, että jumalattomuuden tuominen lakiin näyttää aina purjehtivan kongressisalien läpi pikavauhtia. Kuitenkin, jos yrität torjua mainitun pahan, siitä näyttää aina tulevan suurimman luokan mahdottomuus. Kuinka voisi yksi mies siinä onnistua?

Kaksi ja puoli vuotta demokraatit, media, syvä tila ja akatemian nihilistiset vasemmistolaiset, popkulttuuri, piilaakso jne. ovat käyneet leppymätöntä juonittelevaa / estävää ajojahtia presidentti Trump’ia, hänen perhettään ja jokaista häneen koskaan liittynyttä vastaan. Vaikka useat Trump’in kampanjan entiset jäsenet kärsivät oikeudellisia seurauksia omien asioidensa vuoksi, ne eivät mitenkään liittyneet kampanjaan, venäläisiin eikä mihinkään muuhun Trump’iin liittyneeseen. Itse ajojahti on muuttunut jättiläismäiseksi olemattomaksi hampurilaiseksi (nothing burger), mutta Trumpin puheenjohtajuutta vastaan käyty sota on synnyttänyt huomattavan epäluottamuksen presidentinvaaliprosessiin. Se on myös tehnyt korjaamatonta vahinkoa oikeusministeriölle ja FBI:lle / CIA:lle. Myönteistä on, että se lopultakin paljasti, keitä uutismedian todelliset herrat lopulta ovat.

IV. Uuden järjestyksen nousu

Sen sijaan heidän pitäisi huomata, että suurten sotien jälkeisessä maailmassa maailma harvoin palautetaan aivan samanlaiseksi. Kun Rooma aloitti puunilaissodat, se oli agraarinen tasavalta; se lopetti keisarillisena Välimeren valtana. Waterloo uudelleenjärjesti Euroopan vuosisadan ajaksi ja Saksan ja Japanin tappio toi kylmän sodan 50-vuotiset protokollat, joissa vihollisista tuli ystäviä ja ystävistä sitten vihollisia. Kuka osasi selvittää muuttuvat Sparta-Ateena-Thebes suhteet peloponnesoslaisen sodan jälkeen? Ei ole vain niin, että voittajat sanelevat ja häviäjät mukautuvat, vaan että jopa liittolaisten keskuudessa sota ja sen jälkimainingit usein repivät pois ohuet yhteyden ruvet ja paljastavat pitkään märkineet todellisten kulttuuristen, poliittisten, historiallisten ja maantieteellisten erojen haavat. Niinpä se on tämä nykyinen sota terroristeja ja heidän sponsoreitaan vastaan, joka, kun se on lopulta päättynyt, jättää maailmamme hyvin erilaiseksi paikaksi. (Victor Davis Hanson)

Jos palaisimme lukemaan silminnäkijöiden todistuksia niistä, jotka elivät ja näkivät maailmansa tuhoutuvan, niin he ovat sanoneet, että juuri ennen kuin se tapahtui, oli kauhun tunne, jota ei voinut paeta. Itse asiassa monet ovat sanoneet, että he olivat ahdistuneita asioista, joita olivat todistamassa (kulttuurin rappeutuminen, valtava velkaantuminen, epävarmat rajat, lisääntynyt laittomuus jne.) kuolemaansa johtaneina päivinä, viikkoina ja kuukausina. Tämän sanottuamme ja ymmärtäessämme menneiden 200 vuoden onnettomuudet ja haasteet, ei ole suunsoittoa eikä liioittelua sanoa, että elämme nyt Yhdysvaltain viimeisiä vaiheita.

Amerikkalaisen unelman päätyttyä nousee väistämättä jokin globaalin hallituksen uusi muoto täyttämään tyhjiön. Se on yhtä varmaa kuin auringon nousu idästä. Se, mikä on estänyt tämän uuden globaalin järjestyksen nousun tähän asti, on ollut maailman ainoa suurvalta – perustuslaillinen tasavalta, tasavalta, jonka olemassaolo estää sitä alistumasta millekään muulle poliittiselle entiteetille. Jotkut voivat vastustaa sanomalla, että Yhdysvalloilla on enemmän lakeja, kuin millään muulla planeetan valtiolla, johon lisään, että meitä ei koskaan tarkoitettu sellaiseen. Voisimme vastata presidentti John Adams’in edellä mainitulla lausunnolla, johon liittäisin lainauksen roomalaiselta historioitsija Tacitukselta, kun hän sanoi, että sitä korruptoituneempi valtio, mitä enemmän lakeja. Yhdysvaltojen vapauden peruskirjat on rakennettu yksinomaan tarkoituksena rajoittaa hallituksen liikaa valtaa ja antaa sitä ihmisille; jotakin, jota yhä tietämättömämpi ja rappeutuneempi kulttuuri, on ollut halukas hyödyntämään ja antamaan pois vähän kerrallaan palasesta turvallisuutta.

Jesaja 46: 9-10 sanoo, että Jumala julistaa lopun alusta lähtien – eikä ole niin, että Jumala panee meidät romahtamaan, vaan että Hän näkee tulevaisuuden ja tiesi jo maailman perustamisesta lähtien, kuka, mitä, milloin, missä ja miksi tämä viimeinen valtakunta (Peto) syntyisi. Useita vuosisatoja Jesajan jälkeen heprealainen profeetta Daniel oli ensimmäinen, jolle annettiin yksityiskohtainen kuvaus tulevista pakanavalloista. Hän vastaanotti tämän profetian mitä epätavallisimmalla tavalla joutuessaan tulkitsemaan sen pakanakuninkaan unesta (Nebukadnessar).

Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. (Daniel 2:31-33)

Daniel jatkaa unen tulkintaa:

Tämä oli se uni, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen. Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi: sinä olet se kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun; ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee kaikkea maata. Ja neljäs valtakunta on tuleva, luja kuin rauta; niinkuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niinkuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki. Ja että sinä näit jalkain ja varvasten olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, se merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta; kuitenkin on siinä oleva raudan lujuutta, niinkuin sinä näit rautaa olevan saven seassa. Ja että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, se merkitsee, että osa sitä valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras. Että sinä näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen. (Dan. 2:36-43)

Aleksanteri Suuren päivistä (noin 300 eKr.) vuoteen 2019 maailman valta (taloudellinen, sotilaallinen ja poliittinen) on pysynyt pääasiassa keskittyneenä länteen. Historiasta tiedämme, että Meedo-Persia valloitti Babylonian (jota hallitsi Nebukadnessarin pojanpoika). Kreikka valloitti Persian, Rooma valloitti Kreikan. Rooman valtakunta jakautui kahtia 400-vuotisen keisarien hallinnan jälkeen. Roomasta (länsimaissa) geopoliittinen valta siirtyi pohjoiseen seuraavien eurooppalaisten barbaarilaumojen kautta. Barbaarit kykenivät kuitenkin voittamaan vain roomalaiset, koska he olivat jo laajalti rappeutuneet (moraalisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti) ja olivat tulleet haavoittuviksi liian monella rintamalla. Kuulostaako tutulta?

Roomalaisen rauhan (Pax Romana) puuttuessa eurooppalaiset barbaarit (gootit, itä-gootit, visigootit, vandaalit, anglit, tanskalaiset, saksilaiset, frankit, britit jne.) alkoivat asettua ja rakentaa uusia sivilisaatioita aikaisemmin roomalaisena pidetylle alueelle. Muutaman sadan vuoden sisällä Rooman romahduksesta (noin 430 vuotta) Euroopasta tuli palkinto joko valloittajille (hunnit, mongolit, muslimit jne.), tai kaupankävijöille (Silkkitie, Välimeri, Lähi-itä). Kuitenkin vuosina 800–1945 maailman valta suurelta osin keskittyi Eurooppaan eurooppalaisten valtioiden nousun ja kaatumisen kautta.

1900-luvun lopun postmoderni / kristillinen aikakausi antoi mahdollisuuden pakanauskontojen ja Idän mystiikan uudelleen esittelemiselle. Tästä 2000-luvusta on nyt tullut hybridiversio, joka käsittää sekä pahimmat antiikin tavat, että pahimman ihmisen sekularismin aikakaudesta. Tätä hybridisaatiota edesauttaa edelleen vaarallinen ja ennennäkemätön teknologiakilpa, joka on luvannut kaiken geenitekniikalta, rajoittamattomalta tietämykseltä, tekoälyltä ja jopa kuolemattomuudelta. Monet toivovat uusien jumalien nousua, jossa tekniikka ja yliluonnollinen yhdistyvät ihmiskunnan tuomiseksi tähän yhteen, lopulliseen evolutiiviseen työntöön kohti kuolemattomuutta. Nämä tekniset edistysaskeleet yhdessä ihmiskunnan erkanemisen kanssa moraalisesta ja eettisestä päättelystä uhkaavat kääntää ylösalaisin nykyisen maailmanjärjestyksen.

Nykyisessä tilassamme kaksi suurta voimaa, nationalismi ja globalismi, repivät nykyistä maailmanjärjestystä irti. Edellä mainitun käsitykseni lisäksi, että jumalallinen oikeudenmukaisuus on palaamassa Yhdysvaltojen rannoille, Danielin tulkinta monimetallisesta patsaasta ei näytä tukevan itsenäistä olemassaoloamme nykyisessä muodossaan. Raudan ja saven kymmenen varvasta näyttävät olevan suurten pakanavaltojen seuraava vaihe. Tiedämme, että nämä ovat kymmenen kuningasta / valtakuntaa, koska se on myöhemmin vahvistettu Johannekselle annetulla näyllä Patmoksen saarella noin 600 vuotta Danielin jälkeen. Varpaiden sijasta nämä kymmenen kuningasta / valtakuntaa näkyvät kruunuina Pedon sarvissa (Ilm. 13:1-4, 17:9-14). Ne hallitsevat vähän aikaa Pedon (Antikristuksen) kanssa viimeisen vuosiviikon ajan. Vaikka on epäselvää, miten kaikki tämä täsmälleen tapahtuu seurakunnan tempauksen, aika-aukon, tuomiosinettien avaamisen ja liiton vahvistuksen välillä (Dan. 9:27), niin voimme tietää muutamia asioita suhteellisen varmasti.

  • Yhdysvallat (tai mitään, joka muistuttaa Yhdysvaltoja) ei ole lainkaan kuvassa
  • Viimeinen pakanavalta maaplaneetalla on Peto (Ilm. 13:1-2)
  • Peto näyttäisi aluksi olevan alueellinen valta (tai valtioliitto) ja sitten siitä tulee globaali valta teknologian ja yliluonnollisten demonisten voimien avulla (Ilm. 17:12-13)
  • Koko maailma annetaan Pedolle (Ilm. 13:7)
  • Idän kuninkaat haastavat Pedon vallan seitsemän vuoden lopulla (Ilm. 16:12)
  • Peto tekee viimeisen yrityksen yrittäessään murskata Israelin kansan (Ilm. 12:13-17)

Lopuksi

Rakastan maatani, enkä tykkää olla tuomion ja synkkyyden levittäjä. Amerikka on ollut majakka yli kolme vuosisataa tarjoten pyhäkön kaikille niille, jotka pyrkivät pakenemaan sortoa. Kerran tämä maa oli tilaisuus, mutta nyt siitä on tullut entisen kunniansa varjo.

En ole profeetta, enkä myöskään väitä tietäväni miten ja milloin tämä kaikki tulee tapahtumaan – tiedän vain, että se tulee. USS Amerikka on törmännyt Jumalan oikeudenmukaisuuden jäävuoreen ja olemme pahasti kallistumassa toiselle puolelle. Olemme tällä hetkellä yli 22 tuhatta miljardia dollaria velkaa. Puolet kansakunnasta on tekemässä itsemurhan sosialismilla. Rikollisuus on yleistynyt ja väkivaltaistunut. Ihmiset ovat tulleet yhä kyynisemmiksi ja nihilistisemmiksi. Korruptiota esiintyy jokaisessa instituutiossa, CIA:sta partiopoikiin. Moraalittomasta enemmistöstä on tullut tsunamin kaltainen voima, joka uhkaa (kirjaimellisesti) tuhota kaikki, jotka seisovat heidän tiellänsä. Geopoliittiset uhat ympäri maailman ovat kasvamassa suuruuden, lukumäärän ja vakavuuden suhteen. Se syvä tila (deep state), jota vastaan Trump parhaillaan taistelee, on valmis menemään avoimeen sotaan istuvaa presidenttiä vastaan, voidakseen pitää valtansa pimeässä. Asioiden tila ei tiedä meille hyvää kansakuntana. Kerran lännessä oli kaunis unelma, amerikkalainen unelma, jossa ihminen saattoi lopultakin vapaasti valita oman kohtalonsa. Unelma, jossa ihminen voisi mennä ryysyistä rikkauteen ilman mitään muuta kuin idea ja tahto nähdä se toteutuneena.

”Amerikka avarine taivaineen ja kultaisina aaltoilevine vainioineen. Purppuraisten vuorten majesteettisuuden kohotessa hedelmällisten tasankojen ylle.” (laulusta America the Beautiful). Jumalan varjeleva käsi oli pitkään ollut tämän kerran niin nöyrän kansakunnan yllä, mutta kun se menestyi, se unohti, mistä siunaukset tulivat. Sukupolvi sukupolven jälkeen nousi uhmakkaasti heristämään nyrkkejään elämän antajalle. He hylkäsivät Jeesuksen, Jumalan Pojan ja muuttivat hänet pelkästään kirosanaksi, jota kutsuilla viskeltiin ympäriinsä, ikään kuin Hän ei olisi yhtään todellisempi kuin joulupukki. Kerran planeetan siunatuin kansakunta on lopulta vääntymässä omasta pakotuksestaan. Se käänsi selkänsä Hänelle ja nyt nuo runsaat varjelukset ja siunaukset ovat kadonneet. Oli kerran unelma, mutta heti, kun se sen saavutti, se oli poissa ja jotakin muuta, liian pelottavaa ja kauheaa katsella, on nopeasti tulossa ottamaan sen paikan.

Jos menetämme vapauden täällä, niin ei ole paikkaa, johon paeta. Tämä on viimeinen jalusta maan päällä. (Presidentti Ronald Reagan, Lokakuu 27, 1964)

Read Full Post »

Keep Watching and Pray
By Daymond Duck, 17.3.2019, suom. SK

Ensiksi, helmikuun 2019 puolivälissä ilmoitettiin, että Syyriaa ei enää ole, koska Venäjä, Iran ja Turkki ovat jakamassa Syyriaa ja keskustelevat sen uudesta nimestä.

7. maaliskuuta 2019 Debka File ilmoitti, että Iranin vallankumouskaartin joukot (IRGC) sieppasivat Syyrian presidentti Assadin helmikuun 2019 lopussa.

IRGC:n joukot panivat Assadin Iranilaiseen koneeseen ja lennättivät hänet yksinään (ilman henkilökuntaa tai turvamiehiä) sotilastukikohtaan Iranissa.

Hänellä oli lyhyt tapaaminen Iranin presidentti Rouhani’n kanssa, joka seurasi häntä tapaamiseen ajatolla Khamenei’n kanssa, missä hänet pakotettiin kumartamaan ja vannomaan uskollisuutta Iranille.

Raportin mukaan Vladimir Putin oli hyvin järkyttynyt tapahtuneesta.

Venäjän erimielisyys Iranin kanssa ei estä Venäjää ja sen liittolaisia hyökkäämästä Israeliin, mutta se palvelee muistutuksena, että Venäjä ja sen liittolaiset taistelevat toisiaan vastaan Googin ja Maagogin taistelussa (Hes. 38:21).

Toiseksi, helmikuun 2019 lopulla Yhdysvaltojen edustajainhuoneessa ja senaatissa esiteltiin päätöslauselmia Israelin suvereniteetin tunnustamisesta Golanilla.

Päätöslauselmat hyväksyttiin ja ilmoitettiin, että presidentti Trump luultavasti virallistaa ne.

Venäjä, Syyria, Iran ja muut vastustivat nopeasti, luultavasti ainakin kahdesta syystä: Yksi, ne haluavat pitää Golanin hyökkäystä varten Israelia vastaan, ja kaksi, Golanilta on löydetty suuri öljyesiintymä, jonka ne haluavat.

Maaliskuun 7. päivänä 2019 raportoitiin Syyrian ulkoministerin kertoneen eräälle YK-virkailijalle, että ”Syyria hyökkää Israeliin, ellei se jätä Golania.”

Pääministeri Netanyahu on sanonut, että Israel ei koskaan palauta Golania.

On helppo nähdä, että tämä voi johtaa sotaan Israelin ja Syyrian välillä ja myös Googin ja Maagogin taisteluun.

Monet kysyvät: Yrittävätkö Syyria ja jotkut sen liittolaisista ottaa takaisin Golanin, ennen kuin Yhdysvallat tunnustaa tämän alueen osaksi Israelia.

Kolmanneksi, on jo jonkin aikaa raportoitu, että Iran ja sen liittolaiset ovat perustamassa joukkoja Israelin rajalle Golanilla.

Jotkut uskovat, että Iran on kasvattamassa joukkojaan Syyriassa osana pian tulossa olevaa yritystä kaapata Golan.

On jopa vihjattu, että Iran sieppasi Assadin varmistaakseen, että hän tekee yhteistyötä ja jos hän olisi kieltäytynyt, hänen matkansa olisi voinut olla yksisuuntainen.

Maaliskuun 4. päivänä 2019 Yhdysvallat ilmoitti THAAD-ohjuspuolustusjärjestelmämme ja 200 miehen sijoittamisesta Israeliin. Se on yksi maailman edistyksellisimmistä.

Tämä järjestelmä liitetään Israelin ohjuspuolustusjärjestelmään.

Yhdysvallat ja Israelin ilmavoimat pitävät yhteisen koulutuksen, miten tätä ohjustorjuntajärjestelmää käytetään Israelin puolustamiseen Iranin ohjuksia vastaan.

Neljänneksi, todennäköisesti Iranin kehotuksesta PA ja Hamas aiheuttavat ongelmia Israelille kaikkialla, missä vain voivat; hyökäten aitaa vastaan Israelin ja Gazan rajalla, lennättäen räjähteillä lastattuja ilmapalloja Israeliin, aiheuttaen ongelmia vankiloissa, osoittaen mieltä Temppelivuorella jne. Jos he eivät lopeta sitä, pääministeri Netanyahu uhkaa käynnistää merkittävän sotilasoperaation.

Sitä hän ei halua tehdä, koska se sitoo joukkoja ja aseita, joita hän tarvitsee Golanilla.

Viidenneksi, 3. maaliskuuta 2019, ilmoitettiin, että juutalainen Sanhedrin on julkaissut avoimen kirjeen presidentti Trump’ille koskien hänen rauhansuunnitelmaansa.

Muun muassa he kertoivat hänelle, että rauhan sopimukset, jotka ovat vastoin Jumalan tahtoa, eivät tuo rauhaa ja he kehottivat presidentti Trump’ia ja hänen hallintoaan olemaan esittelemättä rauhansuunnitelmaa, jossa ei oteta huomioon Israelin oikeuksia luvattuun maahan.

He sanoivat, että jos presidentti toimii Jumalan periaatteiden mukaisesti, niin häntä ja Yhdysvaltoja siunataan.

Presidentti Trump on sanatulvassa neuvonantajiltaan, juutalaiselta Sanhedrinilta, Israelin virkamiehiltä ja muilta koskien Israelin maan jakamisesta aiheutuvaa vaaraa.

Juuri nyt näyttää siltä, että voi tapahtua mitä tahansa.

On mahdollista, että presidentti Trump’in rauhan ehdotus epäonnistuu ja ehkä pieni mahdollisuus, että se hyväksytään.

Mitä tulee kaikkiin näihin asioihin, niin valvo ja rukoile.

Prophecy Plus Ministries, Inc.
Daymond & Rachel Duck
duck_daymond@yahoo.com

 

Read Full Post »

Judgment Day Approaching
1.7.2018 Dave Hunt, suom. SK
Julkaistu ensimmäisen kerran kesäkuussa 2005

Israel on tärkeä aihe Raamatussa. Sana Israel esiintyy Raamatussa 2565 kertaa 2293 jakeessa. Enemmän kuin riittävästi profetioita on jo toteutunut Israelin ainutlaatuisessa historiassa todistaen, että ”Israelin Jumala” (jota ilmaisua Hänestä on käytetty 203 kertaa) on tosi Jumala. Sakarjan kirjassa Hän julistaa:

“Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.” (Sak. 12:2-3)

Tämä on hämmästyttävä profetia – ei vain, että Jerusalem, joka silloin oli raunioina, tulisi väkikiveksi koko maailmalle – vaan että kaikki Israelin naapurit yhdistyisivät sitä vastaan. Menneisyydessä ne ovat taistelleet toisiaan vastaan. Tänä päivänä kuitenkin ensimmäistä kertaa historiassa Islam on yhdistänyt ”kaikki kansat yltympäri” tuhoamaan Israelin. Yli 50 vuotta Israelin naapurit ovat käynnistäneet yllätyshyökkäyksiä sitä vastaan ja se on osoittautunut sotilaallisesti liian vahvaksi, vaikka heidän lukumääränsä on 40-kertainen. Jumala sanoi: Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri…” (Sak. 12:6). Perin pohjin lyötyinä Israelin musliminaapurit teeskentelevät halua rauhaan toivoen pettävänsä ja lopulta tuhoavansa sen – Muhammedin perustama strategia.

Todellinen taistelu ei ole arabien ja juutalaisten välinen vaan Allahin ja Jahven. Lopputuloksesta ei ole epäilystä, mutta se tulee kalliiksi kummallekin osapuolelle: Israelia rangaistaan ankarasti kapinoimisesta ja sen viholliset tuhotaan.

Juuri kuten on ennustettu, Jerusalem on väkikivi kaikille maailman kansoille. YK:ssa on annettu yli 60 000 yksittäistä ääntä Israelia vastaan. Tämä pikkuinen kansa, jonka väkiluku on tuhannesosa maailman väestöstä, on käyttänyt kolmanneksen YK:n ajasta – todellinen väkikivi!

Epäilijät syyttävät kristittyjä, että he yrittävät sovittaa nykytapahtumia Raamattuun väittäen, että kukaan ei tunnistanut sellaisia profetioita, ennen kuin Israel muodostettiin vuonna 1948. Asia on päinvastoin, sillä satoja vuosia evankeliset kristityt ovat saarnanneet Raamatusta juutalaisten paluuta omalle maalleen. Jopa John Owen, johtava kalvinisti, kirjoitti 1600-luvulla: ”Juutalaiset pitää koottaman … kotimaahansa.”1 Tämä oli myös runoilija John Milton’in, John Bunyan’in, Roger Williams’in, Oliver Cromwell’in ja monien muiden mielipide.

Martti Luther kirjoitti: ”Jos juutalaiset ovat Aabrahamin jälkeläisiä … heidän pitäisi olla takaisin omassa maassaan ja omassa valtiossaan. Mutta … he ovat hajotettuina ja halveksittuina.”2 Siksi hän jätti pois laskuista juutalaiset Jumalan valittuna kansana ja vainosi heitä. Tänä päivänä kuitenkin juutalaiset ovat taas omassa maassaan oltuaan 2500 vuotta hajotettuina maailmanlaajuisesti ja puhuvat hepreaa, aivan kuten kuningas Daavid puhui 3000 vuotta sitten. Yksikään toinen kansa ei ole palannut uudelleenperustamaan omaa valtiotaan ja kieltään oltuaan ulos heitettynä maastaan sellaisen ajanjakson.

Jotkut vain meidän aikaamme koskevat profetiat ovat pelottavia, ennustaen Jumalan tuomiota. Kieli on usein aika rajua.  Kuuntele tätä:

”…minä teroitan salamoivan miekkani ja käteni ryhtyy toteuttamaan tuomiota. Minä kostan vastustajilleni, maksan vihamiehilleni, minun miekkani syö lihaa…” (5. Moos.32:41-42, Raamattu Kansalle). ”Sillä katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli; ja hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan…”  (Jes. 66:15,16). ”Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi.” (Jer. 25:33).

Usein kysytään, onko Yhdysvallat (tai Kanada, Australia ym.) Raamatun profetiassa. Tietysti on. Raamattu julistaa, että kaikki kansakunnat maailmassa kokoontuvat yhteen hyökkäämään Israeliin viimeisinä päivinä ja tuhotaan Harmageddonin taistelussa:Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. … Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan. … ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan…” (Sak. 12:9, 14:2-4).

Mutta eikö Yhdysvaltoja säästetä, koska se on Israelin ystävä? Tosiasiassa Yhdysvaltojen ulkoministeriö on usein ollut Israelia vastaan. Näin oli Jom Kippur -sodassa. Yllätyshyökkäyksessä (lokakuussa 1973) 80 000 egyptiläistä musersivat 500 israelilaista puolustajaa Suezilla ja 1400 syyrialaista tankkia pyyhälsivät Golanille, jossa vain yksi israelilainen panssariprikaati oli palveluksessa vastustamassa niitä. Israel yllätettiin. Suurin osa sen asevoimista oli lomalla. Hyökkääjien alkumenestys innoitti arabimaailmaa niin, että yhdeksän muuta arabivaltiota ryntäsivät mukaan teurastukseen.

Historioitsija David A. Rausch kirjoittaa: ”Jordanian kuningas Hussein lähetti kaksi parasta panssariprikaatiaan Syyriaan. Saudi-Arabia ja Kuwait vastasivat valtavista kustannuksista samalla lähettäen tuhansia miehiä taistelemaan Israelia vastaan. Kuwait lainasi brittivalmisteisia Lightning-hävittäjiä Egyptille. Libyan Gaddafi luovutti 40 ranskalaista Mirage III -hävittäjää ja 100 panssaria. Irakin MiG-hävittäjät kuten myös panssarit ja jalkaväkidivisioonat taistelivat Golanilla, samalla kun Egypti käytti laivuetta Irakin Hunter-hävittäjiä. Arabit ennustivat juutalaisvaltion tuhoa ja Palestiinan ’vapautusta’…”

Neuvostoliitto esti kaikki YK:n tulitaukoaloitteet ja vahvisti arabijoukkoja ase- ja varustetoimituksilla meri- ja ilmateitse. Israelin häviö oli silloin lähempänä kuin koskaan. Mutta kun sota loppui, Israelin panssarikiilat olivat Damaskon ja Kairon liepeillä ja olisivat voineet vallata nuo kaupungit, ellei niitä olisi käännytetty takaisin. On traagista, että Israelilaisia kuoli noin 3000 – mikä suhteessa väkilukuun vastaa 150 000 kuollutta Yhdysvalloissa. Ilman Jumalan ihmeiden sarjaa Israel ei olisi selvinnyt.

Missä oli sen ystävä Yhdysvallat? NSA (National Security Administration) lähetti kymmeniä huomautuksia Nixon’in valkoiseen taloon, että arabien Pearl Harbor oli alkamassa Israelia vastaan. Nixon istui niiden päällä. Kissinger piiloutui hyökkäyspäivänä New York’in Waldorf Astoria -hotelliin ja odotti vielä kolme päivää, ennen kuin kutsui koolle YK:n turvallisuusneuvoston. Kieltäytyen kiidättämästä kipeästi tarvittuja sotatarvikkeita Israelille Valkoinen Talo sanoi, että sen oli oltava varovainen, ettei hermostuttaisi arabeja ja aiheuttaisi öljykriisiä.

Kuusi vuotta aiemmin kesäkuun 8. päivänä 1967, ”kuuden päivän sodan” neljäntenä aamuna USS Liberty, sähköinen salakuuntelualus, saapui Siinain rannikolle ja alkoi imeä jokaisen sotilaallisen yhteydenpidon välittäen sen kaiken brittien salaisen palvelun jättiläismäiselle tietokoneinstallaatiolle Kyproksella. Sieltä täydelliset kartat jokaisesta Israelin sotilaallisesta liikkeestä lähetettiin etukäteen arabien asevoimille. Tuolla avulla arabit olisivat pystyneet käyttämään musertavaa lukumääräistä ylivoimaansa kääntämään sodan kulun. Israelilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin upottaa Liberty. Media tietysti kirkui tästä ”kylmäverisestä hyökkäyksestä”. Kukaan ei uskonut Israelin julkista selitystä, että Liberty’ä oli luultu vihamieliseksi egyptiläiseksi laivaksi – eivätkä Yhdysvallat ja Israel ole julkisesti kertoneet totuutta.

Myös Yhdysvallat tulee hyökkäämään Israelia vastaan ja sitä rangaistaan Harmageddonilla. Jumala julistaa selvästi, että Hän tuo kaikki kansakunnat Israelia vastaan tuhotakseen ne.

”Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä.

Näin sanoo Herra, Herra: Etkö se ole sinä, josta minä muinaisina päivinä puhuin palvelijaini, Israelin profeettain, kautta, jotka niinä päivinä ennustivat, vuodesta vuoteen, että minä annan sinun karata heidän kimppuunsa? Mutta sinä päivänä, jona Goog karkaa Israelin maahan, sanoo Herra, Herra, nousee minun vihani hehku. Kiivaudessani, tuimuuteni tulessa minä sanon: Totisesti tulee sinä päivänä suuri maanjäristys Israelin maahan. Ja minun edessäni vapisevat meren kalat ja taivaan linnut ja metsän eläimet ja kaikki maassa liikkuvat matelijat ja kaikki ihmiset, jotka maan pinnalla ovat; ja vuoret luhistuvat, ja vuorenpengermät sortuvat, ja kaikki muurit sortuvat maahan. Ja minä kutsun häntä vastaan kaikille vuorilleni miekan, sanoo Herra, Herra: toisen miekka on oleva toista vastaan. Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat. Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.” (Hes. 38:16-23).

Tämä on pelottavaa kieltä! Mikä aiheuttaa tämän koko planeetan ja sen päällä elävän jokaisen luontokappaleen ”suuren järistyksen”? Jumala on itse tulossa maan päälle, kuten Hän tuli Siinain vuorelle antaessaan Lain – ja Hän tulee kostamaan Israelin vihollisille!

Jumalan tuomiolle on kaksi erityistä syytä: ”Minä myös kokoan kaikki kansakunnat … Joosafatin laaksoon [Jerusalemin ja Öljymäen välillä, jossa Jumala ihmeellisesti tuhosi hyökkäävät kansat ilman, että Israel nosti sormeaan (2. Aik. 20:10-25)] ja käy oikeutta niiden kanssa [rankaisee] ”kansani ja perintöosani Israelin tähden, jonka he ovat hajottaneet pakanakansain sekaan ja jakaneet minun maani” (Joel 3:2).                                                                                                                                                                                           

Tietysti kaikki kansakunnat ovat osallistuneet juutalaisten vainoamiseen ja hajottamiseen maasta maahan 2500 vuoden ajan. Toinen syy Jumalan tuomioon, joka lankeaa kaikille kansakunnille, on jotakin, jota on tapahtunut vasta meidän sukupolvessamme: ”he ovat jakaneet minun maani”.

Hyökkääjät ovat vallanneet Israelin monta kertaa – mutta milloinkaan ei valloittaja jakanut maata. Voittaja ei jaa saalistaan muiden kanssa. Kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaikki kansakunnat ovat liittyneet jakamaan Israelin maata.

Vuoden 1917 Balfour’in julistus, vuoden 1919 Pariisin rauhankonferenssi ja vuoden 1922 Kansainliiton periaatteiden julistus kaikki tunnustivat, että maa, joka oli tullut tunnetuksi nimellä ”Palestiina” (sen jälkeen, kun roomalaiset antoivat uuden nimen Israelille vuonna 135), kuului juutalaisille. Se varataan juutalaisten kansalliseksi kotimaaksi, jolla on ”kansainvälinen takuu … ja virallinen tunnustus muinaisen historiallisen yhteyden nojalla”. Historia tietysti sitoo koko Israelin maan koko ”Palestiinaan”.

Britannia valtuutettiin valvomaan, että juutalaiset asettuvat sinne turvallisesti. Valtavien öljyvarantojen löytyminen arabien maiden alla sai britit pitämään juutalaiset maahanmuuttajat ulkona ja päästämään maahan kymmeniätuhansia arabeja. Juuri kun miljoonat juutalaiset epätoivoisesti tarvitsivat turvapaikkaa, johon paeta Natsi-Saksasta, niin Britannian vuoden 1939 Valkoinen Paperi rajoitti juutalaisten maahanmuuton 10 000 henkeen vuodessa korkeintaan viiden vuoden ajaksi ynnä 25 000 ylimääräiseen ”pakolaiseen” tuona aikana – ja sitten ovi Palestiinaan sulkeutuisi kokonaan juutalaisilta. Koska natsit olivat merkinneet tuhottavaksi 11 miljoonaa juutalaista Euroopassa, niin 25 000 hengen kiintiö uhmasi Jumalaa ja omaatuntoa.

Vuotta aikaisemmin presidentti Roosevelt oli koonnut valtuutetut 32 maasta Ranskan Evian’iin keskustelemaan juutalaisten pahenevasta ahdingosta. Roosevelt teki selväksi, että Yhdysvallat ei tekisi mitään. Britannia sanoi, että Palestiinassa ei ole tilaa ja siitä ei keskustella. Tunnustaen suuren myötätuntonsa Euroopan juutalaisille, joista kaikki tiesivät, että heidät oli määrä tuhota, valtiot esittivät erilaisia tekosyitä, miksi eivät voineet mitenkään puuttua asiaan.

Hitler julisti ovelasti: ”Me … olemme valmiit asettamaan kaikki nämä rikolliset näiden maiden haltuun … jopa luksuslaivoilla.” Kun konferenssi päättyi juutalaisten täydelliseen hylkäämiseen, Hitler pilkkasi osallistujia: ”Hiljattain sitä pidettiin täysin käsittämättömänä, miksi Saksa ei halunnut säilyttää väestössään … juutalaisia … [kuitenkin nämä] maat eivät näytä mitenkään innokkailta [ottamaan heitä] nyt, kun on tilaisuus.” Koko maailma oli Hitlerin kumppani juutalaisten tuhoamisessa!

Vuonna 1944 Hitler tarjoutui myymään liittoutuneille 500 000 Unkarin juutalaista hintaa 2 dollaria kappale – eikä kukaan halunnut ottaa heitä! Englanti sanoi, että Palestiinassa ei ole heille ”tilaa”. Vuonna 1943 Britannia ja Amerikka olivat sopineet, etteivät puhu eivätkä tee mitään holokaustin suhteen peläten, että painostettaessa Hitler dumppaisi juutalaiset arvostelijoidensa päälle. Liittoutuneet torjuivat päättäväisesti juutalaisjärjestöjen kiireelliset vetoomukset pommittaa tuhoamisleireille johtavia raiteita. Jumala tulee tuomitsemaan kaikki kansakunnat!

Sodan jälkeen vähäinen jäännös Hitlerin kuolemanleirien riutuneita eloonjääneitä yritti päästä ”Palestiinaan” puoliksi uponneilla aluksilla. Jotkut, jotka pääsivät näköetäisyydelle maasta, jonka Jumala oli antanut heille ikuiseksi perinnöksi (1. Aik. 16:15-18), Britannian laivasto ajoi takaisin ja pani vankileireille Kyproksella. Monia, jotka onnistuivat löytämään suojaa alueelta, josta tulisi uusi Israelin juutalaisvaltio, britit keräsivät yhteen ja veivät pois noille leireille. Britannia loi Jordanian valtion suurimmasta osasta Luvattua Maata. Brittiläisen imperiumin, jonka yllä ”aurinko ei koskaan laske”, kuoleman voidaan katsoa alkavan ajasta, jolloin Britannia kavalsi juutalaiset – jälleen yksi profetian täyttymys. ”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat” (1. Moos. 12:3).

Kun YK lopulta äänesti Palestiinan jakamisesta marraskuun 29. päivänä 1947 (YK:n päätöslauselma 181) Jumalan ”valittu kansa” sai noin 13 % maasta, joka kerran oli kuulunut heille! Näin toteutui Joelin profetia, että kaikki kansakunnat liittyvät jakamaan Israelia. Ainoa osa profetiaa, joka vielä odottaa toteutumistaan, on tuomio kansakunnille siitä, että ovat ”jakaneet” Jumalan maan: Älköön maata ainaiseksi myytäkö [jaettako], sillä maa on minun” (3. Moos. 25:23).

Jumalan viha on nousemassa tämän maailman kansakuntia vastaan, koska ne ovat ryöstäneet Israelilta sen, minkä Jumala sille antoi. Silti uhmaten jatkuvasti Jumalaa jokainen Lännen Israelille asettama rauhanehdotus on sisältänyt Jumalan maan edelleen jakamista. Presidentti Bush, tunnustava kristitty, aloitti niin sanotun ”tiekartan rauhaan”, joka vaatii Israelin maan edelleen jakamista. Hänen pitäisi vavista ja katua, kuten myös presidentti Putin’in, EU:n ja YK:n, jotka ovat liittyneet Bush’iin muodostaen ”kvartetin”, joka sponsoroi tätä suunnitelmaa.

Israel puolestaan on ollut valmis antamaan pois yhä enemmän maata vastineeksi PLO:n ”rauhan” lupauksista siitä huolimatta, että sen peruskirja vaatii Israelin tuhoamista ja että sen kartat ja koko arabimaailman kartat eivät edes tunnusta Israelin olemassaoloa. Se, että Länsi on pakottanut Israelin tekemään niin, ei ole mikään puolustus. Siitä sitä rangaistaan ankarasti sellaisessa, jota kutsutaan ”Jaakobin ahdistuksen ajaksi” (Jer. 30:7). Jumala kyllä vapauttaa sen, mutta vasta kun kaksi kolmannesta kaikista maailman juutalaisista on tapettu (Sak. 13:8,9).

Ei ole sopivampaa paikkaa ja tapaa tuhota Israelia rääkänneet kansakunnat, kuin silloin, kun ne Saatanan hengessä tulevat toteuttamaan lopullisesti sen, mitä Hitler kutsui ”loppuratkaisuksi” juutalaisongelmaan. Uskovien tulee kokoontua yhteen rohkaisemaan ja kehottamaan toisiaan Sanasta: ”…sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän” (Hepr. 10:25). Täyttyneet profetiat ovat merkkinä tuosta päivästä, kuin ei koskaan ennen.

Read Full Post »

Israel’s 70th Anniversary
Dr. David R. Reagan heinä-elokuu 2018, suom. SK

David Ben-Gurion lukee Israelin itsenäisyysjulistusta 14.5.1948 Tel Avivissa

Israel julistautui itsenäiseksi toukokuun 14. päivänä 1948, mutta sitä juhlittiin tänä vuonna (2018) Israelissa huhtikuun 19. päivänä. Se johtuu siitä, päivä heprealaisessa kuukalenterissa on 5. päivä Iyar-kuuta.

Ensimmäisenä uuden valtion tunnusti Yhdysvallat. Presidentti Harry S. Truman antoi tunnustuslausunnon vain 11 minuuttia siitä, kun julistus tuli voimaan. Amerikan tunnustaminen osoittautui yhdeksi avaintekijäksi Israelin selviämiselle.

Mikä sai presidentti Truman’in toimimaan niin nopeasti ja päättäväisesti? Vasta viime vuosina koko tarina on tullut esiin.

Asiaa koskevia Raamatun profetioita

Ensin kuitenkin vähän taustaa. Heprealaisille profeetoille annettiin monia profetioita koskien juutalaisia. Profetoitiin, että heidän tottelemattomuutensa johtaisi heidän maailmanlaajuiseen hajotukseensa kotimaastaan Israelista ja että heitä vainottaisiin, minne ikinä he menisivät (5. Moos. 28:58-67). Herra kuitenkin lupasi, että jäännös säilyisi (Jer. 30:11) ja että eräänä päivänä heidät koottaisiin jälleen epäuskossa kotimaahansa (Jes. 11:10-12), jossa heidän valtionsa perustettaisiin uudelleen (Jes. 66:7-8).

Profetiat hajotuksesta olivat toteutuneet täydellisesti 1900-luvun alkuun mennessä. Kun tuo vuosisata koitti, juutalaiset olivat hajotettuina maailmanlaajuisesti. Ja aivan kuten oli profetoitu, kaikkialla, missä juutalaiset olivat vaellelleet menneet 2000 vuotta, heitä oli vainottu. On kuitenkin ihmeellistä, että he olivat säilyttäneet identiteettinsä toisin kuin mikään toinen hajotettu kansa.

Jumala alkaa toimia

Theodore Herzl

1800-luvun lopulla Jumala nosti visionäärin nimeltä Theodore Herzl. Hän oli Unkarin juutalainen, joka eli Wienissä. Vuonna 1896 hän julkaisi kirjasen, jossa kutsui juutalaisia palaamaan kotimaahansa. Kirjanen herätti juutalaisten mielikuvituksen maailmanlaajuisesti ja johti ensimmäiseen sionistiseen kongressiin, joka pidettiin Baselissa Sveitsissä vuonna 1897. Kun tämä historiallinen kokous oli hajaantunut, Herzl kirjoitti päiväkirjaansa nämä profeetalliset sanat:1

Baselissa minä perustin juutalaisvaltion. Jos sanoisin sen tänä päivänä ääneen, minulle naurettaisiin yleisesti. Viidessä vuodessa kenties, ja varmasti viidessäkymmenessä, kaikki näkevät sen.

Seuraava virstanpylväs oli vuonna 1917 ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Tuon sodan aikana turkkilaiset asettuivat saksalaisten puolelle. Heidän ottomaaninen valtakuntansa käsitti suurimman osan Lähi-idän maista, mukaan lukien Palestiina, jota he olivat hallinneet 400 vuotta. Kun saksalaiset hävisivät sodan, turkkilaiset hävisivät heidän kanssaan ja heidän valtakuntansa jaettiin liittoutuneiden voittajien kesken. Britannia sai Palestiinan samalla kun Ranskalle annettiin Syyria, Libanon ja osa Irakia.

Marraskuussa 1917 britit antoivat Balfourin julistuksen, jossa he ilmoittivat aikovansa luoda kotimaan juutalaisille Palestiinan alueella. Tuohon aikaan Palestiina käsitti tämän päivä Israelin ja Jordanian alueen kokonaan – pinta-alaltaan 117 000 km2 (ks. kartta)

Mutta muste oli tuskin kuivunut Balfourin julistuksessa, kun britit jo vuonna 1922 päättivät antaa kaksi kolmannesta Palestiinasta arabeille varmistaakseen pääsynsä arabien öljyyn. Se johti siihen, että luotiin palestiinalainen valtio nimeltä Transjordania (ks. kartta).

Vasemmalla Palestiina vuonna 1917, oikealla Palestiina vuonna 1922

Tämä brittien toiminta arabien rauhoittamiseksi jätti pienen maa-alueen luvatulle juutalaisvaltiolle – kooltaan vain 26 000 km2, pienempi kuin Michigan-järvi tai New Jersey’n maakunta.

Kansainliiton mandaatti

Välittömästi sen jälkeen Kansainliitto antoi sen, mitä oli jäljellä Palestiinasta, Britannialle mandaatiksi ja britit alkoivat hallita maata lopullisena päämääränä ohjata se itsehallintoon.

Pian kuitenkin britit havaitsivat olevansa keskellä veristä juutalaisten ja arabien välistä taistelua maasta. Kun taistelu voimistui ja yhä enemmän brittisotilaita kuoli, britit alkoivat painostaa hallitusta etsimään keinoa verilöylystä vapautumiseksi. Paine kasvoi loppuvuodesta 1946, kun Winston Churchill, Labor-puolueen hallitusta vastustavan opposition johtaja, alkoi julkisesti vaatia mandaatin lopettamista. Hän julisti: ”Ellemme voi täyttää lupauksiamme sionisteille, meidän pitäisi viipymättä asettaa Palestiinan mandaattimme YK:n jalkojen juureen ja antaa heille asianmukainen perustelu lähestyvästä lähdöstämme maasta.”2

Clement Attlee

Clement Attlee (Englannin pääministeri 1945–1951) antoi vastahakoisesti periksi kasvavalle paineelle. Helmikuun 18. päivänä 1947 Attlee’n tiedottaja ilmoitti: ”Hänen majesteettinsa hallituksella ei itsessään ole valtaa mandaatin perusteella antaa maata arabeille eikä juutalaisille, eikä edes jakaa sitä heidän kesken. … Olemme siksi tulleet siihen tulokseen, että ainoa mahdollisuus meille on alistaa ongelma YK:n päätettäväksi.”3

Tämä brittihallituksen toimi oli mitä todennäköisimmin temppu yleisen mielipiteen rauhoittamiseksi, sillä kukaan hallituksessa ei uskonut, että YK:sta löytyisi riittävästi ääniä mandaatin lopettamiseksi. Venäläiset ja heidän liittolaisensa olivat tukevasti arabien puolella ja heidän blokkinsa yhdessä arabivaltioiden kanssa edustivat riittävää äänten määrää estämään brittien vetäytyminen, mikä voisi johtaa maan jakamiseen, jonka arabit halusivat kokonaan itselleen.

Brittien ilmoitus johti YK:n yleiskokouksen erityisistunnon koolle kutsumiseen käsittelemään jotakin sellaista, jolle oli annettu nimi ”Palestiinan kysymys”. Istunto pidettiin Flushing Meadows’issa, New York’issa huhtikuun 28. päivästä toukokuun 15. päivään vuonna 1947.

Tästä erityisistunnosta oli kaksi merkittävää seurausta. Ensiksikin yleiskokous päätti perustaa 11-jäsenisen tutkintakomitean nimeltä Yhdistyneiden Kansakuntien Palestiinan erityisvaliokunta (United Nations Special Committee on Palestine = UNSCOP). Sen tarkoitus oli tutkia Palestiinan ongelmaa ja ehdottaa ratkaisua.4

Andrei Gromyko

Toinen seuraus oli diplomaattinen pommi yllätysilmoituksen muodossa Neuvostoliiton lähettiläs Andrei Gromyko’lta. Hän hyökkäsi sellaista vastaan, jota kutsui ”Palestiinan mandaattisysteemin konkurssiksi” ja sitten jatkoi suositellen ”juutalaisten pyrkimyksiä perustaa oma valtionsa.”5

Miksi venäläiset tekivät tämän täyskäännökseen, on edelleen mysteeri tänä päivänä. Todennäköisimmin heitä motivoi halu pakottaa britit vetäytymään Lähi-idästä, uskoen, että paljon lukuisammat arabit voisivat täyttää seurauksena olevan poliittisen tyhjiön ja lopputulos olisi heikko neuvostoliittolaisista riippuvainen arabivaltio. Mikä syy sitten olikaan, niin venäläisten siirto oli hankala yllätys briteille. Yhtäkkiä he kohtasivat todellisuuden, että prosessi oli mennyt liian pitkälle heidän jarruttaa sitä.

YK:n ratkaisu

Elokuun lopulla UNSCOP:in raportti julkaistiin. Komitea päätti yksimielisesti suositella mandaatin lopettamista mahdollisimman pian. Enemmistö (7–3, yhden pidättyessä) suositteli Palestiinan jakamista arabi- ja juutalaisvaltioiksi. Vähemmistö vaati arabien ja juutalaisten piirikuntien federaatiota.6 Juutalaiset hyväksyivät raportin vastahakoisesti. Arabit hylkäsivät sen kiihkeästi ja uhkasivat sodalla, jos YK hyväksyisi jakosuunnitelman.

UNSCOP:in ehdotuksen mukaan arabivaltio käsittäisi kolme aluetta: Gazan kaista, Juudean keskusylänkö ja Samaria sekä Länsi-Galilea. Nämä alueet olivat kietoutuneet kuin käärme Israelille annettuihin alueisiin: Itä-Galilea, rannikkotasanko ja Negevin autiomaa. Arabivaltio käsittäisi 12 000 km2 ja 10 000 juutalaista. Juutalaisvaltio käsittäisi 14 000 km2, 538 000 juutalaista ja 397 000 arabia. Jerusalem ja Betlehem tuli kansainvälistää. Näissä kaupungeissa oli yhteensä 100 000 juutalaista ja saman verran arabeja.7

Marraskuun 29. päivänä 1947 YK päätti hyväksyä UNSCOP:in suosituksen jakaa Palestiina ja luoda sekä juutalainen että arabivaltio. Päätöksen puolesta äänesti kaikkiaan 33 valtiota mukaan lukien Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. 13 valtiota äänesti vastaan mukaan lukien kaikki 11 muslimivaltiota. 10 valtiota pidättyi mukaan lukien Englanti. Päätös vaati kaksi kolmasosaa äänestäneiden äänistä, joten ääniä oli enemmän kuin tarvittiin. Ratkaisevaksi ryhmäksi osoittautui latinalaisen Amerikan valtiot. Ne kaikki Kuubaa lukuun ottamatta äänestivät päätöksen puolesta.8

Juutalaiset kaikkialla maailmassa riemuitsivat, mutta juutalaiset johtajat tiesivät, että taistelu ei ollut ohi. Arabien kalistellessa sapeleitaan juutalaiset käynnistivät massiivisen suhdetoimintakampanjan, joka oli tähdätty pitämään Yhdysvallat sitoutuneena jakosuunnitelmaan.

Sanomalehden ”The Palestine Post” otsikoita 14.5.1948

Reaktio YK:n äänestykseen

Joulukuussa 1947 Valkoinen Talo sai yli 100 000 kirjettä ja sähkösanomaa koskien Palestiinaa.9

Keskellä pahenevaa ja ristiriitaista painostusta presidentti Truman kirjoitti yhdelle avustajistaan: ”Toivon todella, että Jumala Kaikkivaltias antaisi Israelin lapsille Jesajan, kristityille pyhän Paavalin ja Ismaelin pojille vilkaisun kultaiseen sääntöön.”10

Joulukuun 3. päivänä britit ilmoittivat lopettavansa Kansainliiton mandaatin Palestiinaan toukokuun 15. päivänä 1948. Tuona samana päivänä arabit ilmoittivat, että ”puolustaisivat oikeuksiaan”.11

Brittien ilmoitus ja arabien vihamielinen reaktio siihen sai Yhdysvallat uudelleenarvioimaan kantaansa jakosuunnitelmaan. Vauhti, jolla prosessi eteni, näytti pelästyttävän ulko- ja puolustusministeriöt.

James Forrestal, puolustusministeri, yhdessä armeijan päälliköiden (Joint Chiefs of Staff) kanssa muistutti presidenttiä Saudi-Arabialaisen öljyn kriittisestä tarpeesta. Presidentti vastasi sanoen ”käsittelevänsä tilannetta oikeudenmukaisuuden eikä öljyn valossa”.12 Forrestal sanoi presidentille myös, että hänen mielestään ”arabit työntäisivät juutalaiset mereen”.13

Painostus ulkoministeriöstä oli vieläkin voimakkaampi, koska sen uraansa ajattelevat byrokraatit olivat kaikki arabien puolella. He alkoivat kehittää vaihtoehtoa jakosuunnitelmalle. Heidän ideansa oli korvata Kansainliiton mandaatti YK:n huoltohallinnolla (trusteeship).14 Kun uusivuosi 1948 saapui, niin Valkoisen Talon ja ulkoministeriön ”raitahousupoikien”, kuten presidentti Truman heitä kutsui, välille nousi äärimmäinen jännite.15

Presidentin halveksunta ulkoministeriötä kohtaan ei koskenut hänen ulkomisteriään, kenraali George C. Marshall’ia, vaikka Marshall oli juutalaisvaltion perustamisen vahvin vastustaja. Truman ihaili suuresti Marshall’ia ja Marshall’illa oli korkeimman asteen julkinen kunnioitus Truman’in hallinnossa. Ulkoministerin ”Marshall-suunnitelma” Euroopan jälleenrakentamiseksi oli vanginnut yleisön mielikuvituksen ja sitä oli tervehditty hengenpelastajana kaikkialla Euroopassa. Marshall’in erinomainen johtajuus johti siihen, että hänet valittiin Time-lehden ”vuoden Mieheksi” vuodelle 1947. Palestiinaan Marshall suositteli ”yhtenäistä valtiota YK:n huoltohallinnon alaisuudessa”.16

Truman’in hallinnossa oli vain kaksi miestä, jotka vahvasti kannattivat jakosuunnitelmaa ja molemmat olivat presidentin neuvonantajia – David Niles ja Clark Clifford. Clifford oli Truman’in Valkoisen Talon neuvonantaja ja uskottu ystävä. Niles, joka oli juutalainen, oli toinen vain kahdesta Roosevelt’in avustajasta, jotka Truman säilytti tullessaan presidentiksi. Hän oli presidentin neuvonantaja koskien vähemmistökysymyksiä ja virkanimityksiä.

Juutalaisena Niles tunsi luonnollista sympatiaa Holokaustista selvinneiden juutalaisten kauhean ahdingon vuoksi. Clifford taas perusti tukensa Israelille siihen, mitä luki muinaisesta historiasta ja Raamatusta. Hän uskoi lujasti, että juutalaisilla oli oikeus kotimaahansa.17 Niles piti tärkeät sionistijohtajat tietoisina siitä, mitä tapahtui Washingtonissa ja Valkoisessa Talossa. Clifford palveli rohkaisten presidenttiä pitämään kiinni sitoutumisestaan juutalaisvaltioon.

Kun sionistijohtajat saivat tietää voimakkaasta vastustuksesta Truman’in hallinnon sisällä juutalaisvaltion perustamiselle, he päättivät lähettää johtavan valtiomiehensä ja tiedottajansa Washingtoniin neuvottelemaan presidentti Truman’in kanssa, Hän oli Chaim Weizmann (1874–1952).18

Kaksi ratkaisevaa juutalaista ääntä

Dr. Chaim Weizmann

Dr. Weizmann oli Venäjän juutalainen, joka oli muuttanut Englantiin, jossa hänestä oli tullut kemian professori. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän suuresti auttoi brittejä, kun kehitti synteettisen asetonin muodon, joka oli välttämätön savuttoman ruudin (cordite) valmistuksessa. Jotkut historioitsijat ovat ehdottaneet, että tämä panostus brittien sotaponnistuksiin oli se, mikä aiheutti Balfour’in julistuksen. Weizmann palveli kahdesti maailman sionistijärjestön presidenttinä (1920–1931 ja 1935–1946).

Valtavasta arvovallastaan huolimatta, kun Weizmann saapui Washingtoniin maaliskuussa 1948, niin presidentti Truman kieltäytyi tapaamasta häntä. Se johtui siitä, että presidentti oli ärtynyt kaikesta juutalaisten painostuksesta, joka kohdistui Valkoiseen Taloon, erityisesti joidenkin amerikkalaisten rabbien taholta, jotka olivat olleet hyvin tahdittomia. Sitä paitsi presidentti oli jo tavannut Weizmann’in edellisessä marraskuussa ja tuon tapaamisen aikana presidentti oli vakuuttanut hänelle tukeaan juutalaisvaltiolle.19

Tällä kriittisellä hetkellä presidentti Truman’in sydänystävä ja entinen liikekumppani Eddie Jacobson päätti puuttua asiaan. Nämä kaksi olivat olleet kumppaneita vaatetusbisneksessä Kansas City’ssä vuodesta 1919 vuoteen 1922. Muistelmissaan Truman kirjoitti, että hänellä ei koskaan ole ollut ”todellisempaa ystävää”.20

Eddie Jacobson ja Harry Truman

Jacobson oli juutalainen. Hän ei ollut sionisti, mutta hänellä oli suuri myötätunto juutalaisten kärsimyksille. Saadessaan tietää, että Truman kieltäytyi tapaamasta Weizmann’ia, hän matkusti Washingtoniin kehottaakseen vanhaa liikekumppaniaan muuttamaan mielensä. Truman oli vaikutettu: ”Kaikkina Washingtonin vuosinani hän ei koskaan ollut pyytänyt minulta mitään itselleen.”21

Vastauksena Jacobson’in palavaan henkilökohtaiseen vetoomukseen presidentti Truman suostui tapaamaan Dr. Weizmann’in epävirallisesti maaliskuun 18. päivänä. He puhuivat melkein tunnin ja jälleen kerran presidentti vakuutti Weizmann’ille tukeaan juutalaisvaltiolle.22

Lopullinen yhteenotto

Jakosuunnitelman vastustajat hallinnossa olivat kuitenkin päättäneet muuttaa presidentin mielen. Heidän rynnäkkönsä tapahtui toukokuun 12. päivänä, kun ulkoministeri Marshall ja useat hänen avustajistaan menivät Valkoiseen Taloon tapaamaan presidenttiä. Heidän yllätyksekseen Truman’illa oli paikalla useita avustajiaan, mukaan lukien David Niles ja Clark Clifford.

Kokous alkoi esityksellä, jonka piti yksi ministeri Marshall’in avustajista, Robert Lovett. Hän esitti ulkoministeriön kannan YK:n huoltohallinnon puolesta.

Presidentti kutsui sitten Clark Clifford’ia lukemaan valmistelemansa paperin. Tuossa paperissa Clifford perusteli, että Israelin valtion tunnustaminen olisi ”ihmisyyden teko” vastauksena Holokaustiin. Hän lainasi Balfour’in julistuksen lupausta ja lainasi jakeita 5. Mooseksenkirjasta todistamaan juutalaisten vaatimuksen maahan oikeaksi.23

Robert Lovett (vas.) ja Clark Clifford (oik.)

Marshall suuttui. Hän katsoi Clifford’in olevan vain poliittinen agentti ja uskoi hänen perustelujensa olevan poliittisesti motivoituneita, tarkoitettuja takaamaan presidentille juutalaisten äänet tulevissa vaaleissa. Lopulta Marshall kiihtyi niin, että keskeytti Clifford’in ja sanoi: ”Tämä on vain suoraa politiikkaa. En edes ymmärrä, miksi Clifford on täällä!” Truman vastasi pehmeästi: ”Kenraali, hän on täällä, koska minä pyysin hänet tänne.”

Clifford jatkoi. Hänen lopetettuaan Lovett puhui uudelleen kiistäen. Hän väitti, että juutalaisvaltion tunnustaminen olisi tuhoisaa Amerikan arvovallalle YK:ssa, koska se näyttäisi vain ”läpinäkyvältä yritykseltä” saada juutalaisten äänet tulevissa presidentin vaaleissa marraskuussa.

Tässä vaiheessa Marshall puhui uudelleen. Katsoen suoraan Truman’iin hän sanoi, että jos presidentti noudattaa Clifford’in neuvoa, niin hän äänestäisi presidenttiä vastaan vaaleissa!

Se oli uskomaton nuhteleminen presidenttiä vastaan todistajien edessä. Huone meni hiljaiseksi. Kaikki istuivat shokissa. Myöhemmin Clifford sanoi sitä ”kauheaksi täydelliseksi hiljaisuudeksi”. Truman ei osoittanut mitään merkkiä tunteesta. Lopulta hän sanoi luulevansa, että jokaiselle olisi parasta nukkua asian päälle.”24

Lopullinen päätös

Kaksi päivää myöhemmin perjantaina toukokuun 14. päivänä, joka oli itsenäisyysjulistuksen päivä, ulkoministeri soitti presidentille ja kertoi hänelle, että vaikka ei voinut henkilökohtaisesti tukea tunnustusta, hän ei kuitenkaan vastustaisi sitä julkisesti.25

Julistuksen oli määrä tulla voimaan klo 18.00 Washingtonin aikaa. Yksitoista minuuttia voimaantuloajan jälkeen yksi presidentin avustajista, Charlie Ross, ilmoitti, että Yhdysvallat antaa tosiasiallisen tunnustuksen uudelle Israelin valtiolle. Siten Yhdysvalloista tuli ensimmäinen Israelin tunnustanut valtio.

Yhdysvaltain delegaatio YK:ssa oli ällistynyt. Marshall lähetti YK-asioiden päällikkönsä, Dean Acheson’in, lentokoneella New York’iin estämään koko delegaatiota eroamasta. Monet ulkoministeriössä kehottivat Marshall’ia eroamaan, mutta hän kieltäytyi. Hän sanoi, että presidentillä oli perustuslaillinen oikeus tehdä tuo päätös. Hän kuitenkin kieltäytyi enää koskaan puhumasta Clark Clifford’ille.26

Seuraukset

Toukokuun 15. päivänä brittien suurlähettiläs (High Commissioner) Palestiinassa sanoi jäähyväiset ja lähti Jerusalemista. Toukokuun 16. päivänä Israelin väliaikainen hallitus kokoontui ja valitsi Dr. Chaim Weizmann’in palvelemaan Israelin ensimmäisenä presidenttinä.

Samaan aikaan untuvikko juutalaisvaltio oli joutunut viiden arabiarmeijan, jotka olivat päättäneet tuhota valtion sen syntyessä, välittömän hyökkäyksen kohteeksi. Hyökäten kolmelta puolelta nämä armeijat tulivat Egyptistä, Transjordaniasta, Irakista, Syyriasta ja Libanonista.

Tämä hyökkäys toteutti Jesajan antaman vertauskuvallisen profetian, joka sanoo, että tuleva juutalaisvaltio syntyy yhdessä päivässä ja että synnytyskivut tulevat synnytyksen jälkeen (Jes. 66:7-8). Ja ne tulivat ja ovat jatkuneet tähän päivään Israelin kokiessa sodan toisensa jälkeen voidakseen jäädä eloon.

Toukokuussa 1951, David Ben-Gurion, Israelin pääministeri, vieraili presidentin luona Valkoisessa Talossa kiittämässä häntä tuesta. Hänen viimeinen tapaamisensa presidentin kanssa tapahtui vuonna 1952 hotellissa New York’issa. Vuosia myöhemmin antamassaan haastattelussa hän sanoi:27

Sanoin hänelle [Truman], että ulkomaalaisena en voinut päättää, mikä hänen paikkansa olisi Yhdysvaltain historiassa, mutta hänen avuliaisuutensa meille, hänen jatkuva myötätuntonsa meidän tavoitteillemme Israelissa, hänen rohkea päätöksensä tunnustaa uusi valtiomme niin nopeasti ja hänen vankka tukensa siitä lähtien ovat antaneet hänelle kuolemattoman paikan juutalaisessa historiassa. Kun sanoin sen, kyyneleet äkkiä tulivat hänen silmiinsä ja hänen silmänsä olivat edelleen märät hänen hyvästellessään minua… Vähän myöhemmin… kirjeenvaihtaja tuli luokseni ja kysyi: ”Miksi presidentti Truman kyynelehti hyvästellessään teidät?”

Presidentti Truman David Ben-Gurion’in kanssa Valkoisessa Talossa toukokuussa 1951. Taustalla Abba Eban, Israelin YK-lähettiläs.

Loppumietteitä

Oliko ulkoministeri Marshall oikeassa arviossaan presidentti Truman’iin motivaatioista? Vaikuttiko politiikka presidentin Palestiinaa koskevaan päätökseen?

Päältä katsoen tämä olisi helppo uskoa. Olihan New York’in valtiossa enemmän juutalaisia kuin Israelissa ja presidentillä näytti olevan edessään olemattomat voiton mahdollisuudet. Hänen suosionsa oli alhainen ja puolueensa jakautunut kolmella tavalla.

Etelä-Carolina’n senaattori Strom Thurmond oli vetäytymässä Dixiecrat-puolueen ehdokkaaksi, liike, joka uhkasi viedä etelävaltiot pois presidentiltä. Lisäksi Roosevelt’in entinen maatalousministeri ja varapresidentti Henry Wallace oli päättänyt pyrkiä presidentiksi Edistyspuoleen ehdokkaana. Tämä liike uhkasi houkutella demokraattien liberaalin siiven.

Historian kirjat kuitenkin näyttävät osoittavan, että Truman’in päätöksellä oli syvät juuret hänen henkilökohtaisissa arvoissaan ja kristillisessä uskossaan. Koko elämänsä ajan hän luki ahnaasti. Hän aina sanoi lukeneensa Raamatun läpi kahdesti, ennen kuin edes oli aloittanut käydä koulua! Hän osasi juutalaisten historian ulkoa ja ymmärsi heidän raamatullisen vaatimuksensa maahan.28

Hänen sydämensä paljastui huhtikuussa 1943, kun hän palveli kongressissa senaattorina Missouri’sta. Hän lensi Chicagoon puhumaan Chicagon stadionilla pidettävässä valtavassa kokouksessa, jossa kehotettiin auttamaan Euroopan tuomittuja juutalaisia. Sellaisesta esiintymisestä ei ollut saatavissa mitään poliittista voittoa, mutta Truman meni silti ja puhui suurella intohimolla.

Hän viittasi Hitleriin ”hulluna miehenä” ja rohkeasti arvosteli presidentti Roosevelt’ia, ettei tämä tehnyt riittävästi auttaakseen juutalaisia. Viitaten Roosevelt’in ”Neljän Vapauden” puheeseen Truman huomioi:29

Pelkkä puhuminen Neljästä Vapaudesta ei riitä. Nyt on toiminnan aika. Kukaan ei voi enää epäillä natsipetojen hirveitä aikeita. Tiedämme, että he suunnittelevat systemaattista teurastusta, ei vain juutalaisten, vaan koskien valtavaa määrää muita viattomia ihmisiä.

Yliluonnollinen valmistelu

Sananl. 21:1 sanoo, että hallitsijoiden sydämet ovat ”Herran kädessä kuin vesiojat”. Kohta jatkuu todeten, että Jumala voi taivuttaa ne ”kunne tahtoo”.

Tarina Harry Truman’in päätöksestä tukea juutalaisvaltion perustamista ja antaa sille välitön tunnustus, on tarina siitä, kuinka Jumala valmistaa ihmisen tekemään historiallisen päätöksen, joka toteuttaa Raamatun profetian.

Ensiksikin Truman oli hyvin perehtynyt Raamattuun ja tutustunut juutalaisten historiaan. Sitten juutalaisesta miehestä, jonka hän tapasi armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana, tuli hänen paras ystävänsä ja liikekumppaninsa. Juutalaisten kärsimys Holokaustin aikana teki häneen syvän vaikutuksen ja kun tuli aika tehdä tämä kohtalokas päätös koskien Palestiinaa, niin kaksi hänen läheisintä neuvonantajaansa olivat Israelin vakaita tukijoita.

Herra jopa kosketti Israelin suurimman vastustajan, ulkoministeri Marshall’in, sydäntä hallinnossa – ja viime hetkellä hän suostui presidentin toimintalinjaan.

Kuinka Eddie Jacobson’in rooli voidaan selittää muuten, kuin yliluonnollisesti? Hän oli yksinkertainen kaupan myyjä, jonka Jumala sijoitti Truman’in elämän keskelle valmiina toimimaan juuri oikealla hetkellä.

Raamattu sanoo, että Jumala antoi lupauksen Aabrahamille siunata ne, jotka siunaavat juutalaisia ja kirota ne, jotka kiroavat heitä (1. Moos. 12:3). Jumala on ollut uskollinen lupaukselleen kautta historian.

Toukokuussa 1948 presidentti Harry S. Truman siunasi juutalaisia suuresti. Marraskuussa Jumala palautti siunauksen hänelle, kun hän voitti vaalit yhdessä Yhdysvaltain historian hämmästyttävimmistä vaalivoitoista.

Chicago Tribune oli niin varma Truman’in tappiosta vuonna 1948, että painoi otsikon siitä, ennen kuin äänet oli laskettu!

Viitteet

  1. Marvin Lowenthal, editor and translator, The Diaries of Theodor Herzl(London: Smith Peter, 1958) p. 220.
  2. Connor Cruise O’Brien, The Siege: The Saga of Israel and Zionism(New York: Simon and Schuster, 1986), p. 272.
  3. O’Brien, p. 272.
  4. Howard M. Sachar, A History of Israel: From the Rise of Zionism to Our Time(New York: Alfred A. Knopf, 1976), p. 284.
  5. O’Brien, p. 274.
  6. Sachar, pp. 284-285. See also O’Brien, p. 277.
  7. Sachar, p. 292.
  8. Ibid., p. 294.
  9. David McCullough, Truman(New York: Simon & Schuster, 1992), p. 598.
  10. Harry S. Truman, Memoirs by Harry S. Truman: Years of Trial and Hope, Volume 2 (Garden City, NY: Doubleday & Co., 1956), p. 157.
  11. Truman, p. 159.
  12. McCullough, p. 597.
  13. Ibid., p. 602.
  14. Ibid., p. 601.
  15. Ibid., p. 611.
  16. Sachar, p. 290.
  17. Bernard Weisberger, interview with Clark Clifford, American Heritagemagazine, December 28, 1976.
  18. The Jewish Visual Library, “Chaim Weizmann,” http://www.jewishvirtual library.org/jsource/biography/weizmann.html, accessed January 3, 2008.
  19. Truman. pp. 157-158.
  20. Ibid., p. 160.
  21. Ibid.
  22. McCullough, p. 608.
  23. McCullough, pp. 614-615.
  24. Ibid., p. 616.
  25. Ibid,. pp. 617-618.
  26. Ibid., p. 620.
  27. Sachar, p. 312.
  28. Miller, pp. 52, 230-231.
  29. McCullough, p. 286.

Read Full Post »

Older Posts »