Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘ylösnousemus’

IT’S ALL ABOUT ISRAEL
By Jonathan Brentner, 28.1.2020, suom. SK 

Onko Jumala hyljännyt Israelin? Useimmat pastorit tänä päivänä vastaisivat kyllä. He joko uskovat, että Jumala on korvannut Israelin seurakunnalla, tai he voivat kertoa sinulle, että Jeesus itse toteutti kaikki Israelia koskevat lupaukset ja liitot.

Tämän seurauksena he eivät näe mitään profeetallista merkitystä Israelin ihmeellisessä jälleensyntymisessä kansakuntana. Entiset Israelin leirin jäsenet tekevät kaksi pahaa virhettä. Ensinnäkin he kieltäytyvät uskomasta, mitä Raamattu opettaa Israelin roolista profetoidussa tulevaisuudessa.

Huolimatta Paavalin selkeistä päinvastaisista sanoista Roomalaiskirjeen 11, luvussa, he kieltävät Israelilta kaiken profeetallisen roolin tulevaisuudessa ja luokittelevat allegoriaksi [vertauskuvalliseksi] Raamatun lupaukset, jotka koskevat Israelin tulevaa ennallistamista ja Herran hallintaa Daavidin valtaistuimelta. (Jes. 9:6-7; Luuk. 1:32).

Toiseksi, he eivät näe maailmanlaajuisen antisemitismin ja siihen liittyvän Israel-vihan profeetallista merkitystä. Kysymykseni kuuluu: Jos Israelilla ei enää ole paikkaa Jumalan tulevaisuuden suunnitelmissa, niin miksi Saatana jatkaa murhaavan vihan lietsomista juutalaisia ja Israelia kohtaan?

Uskon, että Saatana vastustaa katkerasti Israelia, koska tietää, että palatessaan maan päälle Herra aikoo ennallistaa kunniakkaan valtakunnan tuolle kansalle. Aivan kuten on tehnyt historiassa, Saatanaa toimii väsymättä estääkseen Jumalan tulevaisuuden päämäärät, jotka johtavat Kristuksen hallintaan maailman valtakunnissa, joissa paholainen nyt hallitsee.

Paholaisen hirveä ansioluettelo

Paholaisen aiemmista pyrkimyksistä pysäyttää Jumalan suunnitelma Messiaan tuomiseksi maan päälle valitun kansan kautta ei ole paljon erimielisyyttä. Faarao yritti tappaa kaikki israelilaisten poikalapset heidän ollessaan orjina Egyptissä. Bileam houkutteli Jumalan kansan epäjumalanpalvontaan. Ja nämä olivat vasta alkua hänen monille yrityksilleen estää Kristuksen syntymä.

Esterin kirjassa näemme Saatanan aggressiivisimman suunnitelman. Hän herätti yhden miehen, Haamanin, vihan ja inspiroi hänet suunnittelemaan juonen kaikkien maailman juutalaisten tappamiseksi. Herra kuitenkin torjui tämän saatanallisen juonen orkestroimalla tapahtumia, joiden kautta Ester kuningattarena pääsi kuninkaan tykö ja sai tämän antamaan asetuksen, jolla Haamanin häijy suunnitelma kumottiin.

Herran syntymän jälkeen saatana jatkoi murhaavia tapojaan määräämällä kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset tapettaviksi Betlehemissä ja sen lähialueella.

Jos Jeesuksen syntymä, palvelutyö, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus merkitsivät Herran kaikkien Israelia koskevien päämäärien loppua, niin eikö paholaisen vastustuksen juutalaisia kohtaan olisi pitänyt ainakin vähetä? Näemme kuitenkin, että asia on juuri päinvastoin.

Saatanan leppymätön vihamielisyys Israelia kohtaan

Saatanan vastustus Israelia ja juutalaisia kohtaan on kasvanut räjähdysmäisesti ensimmäisen maailmansodan ja Belfourin julistuksen jälkeen. Olisiko holokausti voinut toteutua ilman voimakasta demonista vaikutusta tuhansiin ihmisiin, jotka niin sokeasti noudattivat Hitlerin johtoa kuuden miljoonan juutalaisen murhaamisessa?

Kun Israelista tuli valtio vuonna 1948, ympäröivät arabimaat hyökkäsivät sitä vastaan toistuvasti huolimatta siitä, että vihollisiinsa verrattuna Israel miehitti vain vähäistä määrää maata. Jumala kuitenkin ihmeellisesti suojeli valtiota yhä uudelleen ja uudelleen. Voiko olla epäilyksiä siitä, että Hän taisteli Israelin puolesta kuuden päivän sodan aikana vuonna 1967, kun hän muutti aluksi mahdottomalta näyttäneen tilanteen ja varmalta näyttävän kansakunnan tuhon ällistyttäväksi voitoksi?

Tämä tappio ei kuitenkaan saanut Saatanaa luopumaan leppymättömästä vihamielisyydestään. Valtava Israel-viha YK:ssa on täysin selittämätön ilman vihollisemme työtä. Amerikassa jumalattomuuden lisääntyminen on kulkenut käsi kädessä synagogiin, rabbeihin ja juutalaisiin kohdistuvien hyökkäysten lisääntymisen kanssa.

En usko, että voimme selittää demonien inspiroimien hyökkäysten kiihkeyden Israelia ja juutalaisia vastaan muuten kuin tunnustamalla, että Jumalalla on heille vielä hyvin tärkeä tarkoitus. Ainoa selitys Israelin korkean tason halveksunnalle ja lisääntyvälle antisemitismille maailmassa on, että se on seuraus siitä, että paholainen tietää, että Jumalalla on suuri päämäärä kansalleen, jonka hän on päättänyt estää.

Siinä on järkeä vain jos

Paholaisen murhaavassa Israelin vastustuksessa on järkeä, jos otamme kirjaimellisesti Raamatun profetiat, jotka koskevat Israelin loistavaa tulevaisuutta, emmekä tulkitse väärin niitä allegorialla, emmekä silaa niitä ”liiton” ymmärryksellä, joka kieltää sekä sanojen selvän merkityksen että kirjoittajan tarkoituksen.

Yhteensä 16 kertaa Vanhan testamentin profeetat viittasivat suoraan Herraan, joka palauttaa Israelin onnen vielä tulevana aikana. Kuinka voimme selittää sen pois symbolisena? Jumalan tarkoitus on täysin palauttaa kunniakas valtakunta Israelille ja Hän tekee sen!

Sakarja ennustaa laajan hengellisen heräämisen, joka tapahtuu juuri ennen Jeesuksen paluuta maan päälle (Sak. 12:10-13:1). Tekstistä käy täysin selväksi, että hänellä on mielessä Israel; hänen sanansa eivät voi viitata seurakuntaan, emmekä voi antaa niille symbolista merkitystä.

Profeetta Sakarja profetoi luvussa 14, että eräänä päivänä Herra on oleva koko maan kuningas (jae. 9). Sakarja päättää kirjansa kuvauksella Jeesuksen kunniakkaasta hallinnasta Jerusalemista käsin aikana, jolloin ihmisille on mahdollista olla tottelematta Herraa. Se ei ole ikuinen tila.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen sanoilla, joita ei voida tehdä merkityksettömiksi allegorian eikä liittoteologian kautta, että he ”istuisivat kahdellatoista valtaistuimella tuomitsemassa Israelin 12 heimoa” (Matt. 19:28). Kuinka muuten opetuslapset olisivat voineet ymmärtää tämän, paitsi Israelin valtakuntana?

Paholaisen nykyinen strategia

Tänä päivänä paholaisella on uusi ongelma. Israelilla on voimakas armeija, kukoistava talous ja huomattava vauraus hiljattain löydettyjen luonnonvarojen – kuten maakaasun, öljyn ja kullan – runsaan tarjonnan kautta. Lisäksi maailman vahvin armeija on valmiina puolustamaan Israelia kaikilta suurilta hyökkäyksiltä.

On siis ymmärrettävää, että saatana haluaisi ensin pois tieltä Israelin menestyneimmän ja voimakkaimman pääministerin Benjamin Netanjahu’n yhdessä Israelin voimakkaimman puolustajan presidentti Donald Trump’in kanssa. Näiden kahden ollessa vallassa mikä tahansa suuri hyökkäys Israeliin toisi korkeintaan rajoitetun menestyksen. Toisaalta, kun nämä kaksi johtajaa ovat poissa tieltä ja Amerikka ei ole enää valmiina puolustamaan kansakuntaa, niin se avaa oven Googin ja Maagogin sodalle, joka näyttää olevan hänen seuraava askeleensa.

Sekä tällä konfliktilla että antikristuksen valtaan nousulla tulevan uuden maailmanjärjestyksen myötä on yksi yhteinen tehtävä: Israelin tuhoaminen. Uskon, että Saatanan toinen keskeinen tavoite on ihmiskunnan täydellinen tuho, mutta jääköön se toiseen kertaan.

Tässä kaikessa on meille paljon hyviä uutisia. Jumala on kaikkivaltias ja hallitsee tulevaisuutta täydellisesti.

Jumala pitää kaikki liittonsa Israelin kanssa; sen tuleva kunnia ylittää suuresti Daavidin ja Salomon aikaisen. Herra ei laiminlyö yhtään lupaustaan myöskään meille.

Aivan kuten lupaa sellaisissa kohdissa, kuin 1. Tess. 4:13-18, Fil. 3:20-21 ja 1. Kor. 15: 51-55, Herra tulee seurakunnalleen. Hän antaa sekä kuolleille että eläville pyhille loistavan ja kuolemattoman ruumiin, tempaa meidät kohtaamaan Hänet yläilmoissa ja vie meidät Isänsä taloon taivaassa (Joh. 14:1-3).

Israel on tärkeä niin paljossa, mitä näemme tämän päivän maailmassa. Myös profeetta Sakarja kirjoitti maailman pakkomielteestä Jerusalemiin viimeisinä päivinä (Sak.12:1-3). Näemme jo tämän kiinnostuksen kaupunkiin ja se kasvaa tasaisesti, kunnes siitä tulee päänäyttämö Harmageddonin taistelulle.

Lue myös kirjoitus Mitä meidän pitäisi ajatella Israelista.

 

Read Full Post »

The Great Exchange: Effective for all Eternity
David O. Dykes 2017, suom. SK

Jeesuksen kuolema, Hänen ylösnousemuksensa ja takaisin taivaaseen astumisensa ovat sydän Jumalan ponnistuksessa pelastaa Hänen kansansa heidän synneistään. Kristillisessä opetuksessa ”vanhurskautus” on käsite synnittömän Vapahtajan kuolemalle, joka muodostaa laillisen korvauksen Hänen kansansa synnin syyllisyyden ja rangaistuksen poistamisesta. Samanaikaisesti Hänen kuolemassaan Jeesuksen täydellisen pyhä elämä Hänen lihansa päivinä myös luetaan katuvien epävanhurskasten syntisten hyväksi. Jeesuksen täydellisen elämän vuoksi uskova syntinen on nyt Jumalan näkökulmasta saanut anteeksi kaikki synnit ja puettu Jeesuksen omaan maanpäälliseen vanhurskauteen. Tämä anteeksiantamus ja ansioksi luettu vanhurskaus on pelkkä lahja ja saatu yksin uskon kautta kääntymyksessä.

Jos vierailet Manhattanin saarella, niin näet Inwood Park’iin mennessäsi muistomerkin, joka on muistona paikalle, jossa hollantilainen kuvernööri Peter Minuit teki hämmästyttävän vaihtokaupan. Minuit vaihtoi vähän punaista kangasta, messinkinuppeja ym. rihkamaa intiaanien kanssa kokonaiseen saareen, jota nyt kutsumme Manhattaniksi. Rihkaman arvo oli 60 guldenia eli noin 24 dollaria, joten hän vaihtoi 24 dollarin helyt 14 000 eekkeriin – se on pennin verran jokaisesta kuudesta eekkeristä. Montakohan miljardia dollaria tuon kiinteistön arvo on tänä päivänä? Ajattelet ehkä, että olipa se aika epäsuhtainen kauppa, mutta se vaihtokauppa, josta aion puhua, saa Manhattanin oston näyttämään ihan asialliselta. Aiomme nyt tarkastella sitä suurta vaihtokauppaa, jossa Jumala otti minun syntini ja laittoi ne Jeesuksen päälle samalla, kun antoi minulle Kristuksen vanhurskauden. Mikä vaihtokauppa se olikaan!

”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:18-21)

Tämä on jae, johon keskitymme – se loistava vaihtokauppa:

”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2. Kor. 5:21).

Tämän jakeen sanoma on yksinkertaisesti syvällinen ja syvällisesti yksinkertainen. Jakeen englanninkielisessä käännöksessä on 23 sanaa ja jokaisessa sanassa kahta lukuun ottamatta on vain yksi tavu. Jerry Bridges ja Bob Bevington kirjoittivat kirjan nimeltä The Great Exchange. He kirjoittavat: ”Ei olisi vähättelyä sanoa, että tämä jae on koko Raamatun yksittäinen avainjae.” He kuvailevat loistavaa vaihtokauppaa näin: ”Risti, jolla Jumal-ihminen, Jeesus Kristus, vaihtoi paikkaa lunastamiensa syntisten kanssa vaihtaen oman täydellisen vanhurskautensa heidän syntiinsä, tuomioonsa ja kuolemaansa” (sivut, 5, 186). Haluan jakaa kanssasi kolme ihanaa etua, jotka ovat tulleet Jumalan lapsille loistavan vaihtokaupan kautta.

(1) JUMALA VAIHTAA MINUN SYYLLISYYTENI HÄNEN SUOSIOONSA

750 vuotta ennen ristiä profeetta Jesaja sanoi näin meistä ja Jeesuksesta: ”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” (Jes. 53:6). Tämä on osuva kuvaus meistä kadotetussa tilassamme – me haluamme asioita omalla tavallamme! Me olemme luonnoltamme itsekeskeistä väkeä.

Yksi suurimmista ihmisten kohtaamista ongelmista on syyllisyys ja häpeä, joita he kantavat menneisyytensä erehdyksistä. Jokainen meistä on menneisyydessä tehnyt asioita, joita kadumme. On kaikenlaisia oma-apukirjoja, seminaareja ja new age -mantroja, joilla yritetään auttaa ihmisiä käsittelemään musertavaa syyllisyyden tunnettaan. Mutta tiedätkö MIKSI ihmiset tuntevat tätä sisäistä syyllisyyden ja häpeän taakkaa? Koska kadotetussa tilassamme me OLEMME syyllisiä ja meidän PITÄISI hävetä. Raamattu sanoo: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? (Jer. 17:9). Ihmisen ongelman sydän on ihmissydämen ongelma. Me olemme luontosyntyisiä syntisiä (natural born sinners) ja ainoa keino saada syyllisyytemme poistetuksi on mennä ristille ja hyväksyä suurin osoitus Jumalan armosta – Jeesus, joka ottaa syyllisyytemme ja häpeämme päällensä.

Kussakin pääväitteessäni on osoitettu kolme ihanaa Raamatun oppia. Jotkut luulevat, että opista saarnaamisen on oltava tylsää ja ikävystyttävää ja valitettavasti jotkut saarnaajat ovat tehneet opin yhtä kuivaksi kuin pöly ja kuolleeksi kuin faarao Tutankhamon. Opit ovat kuitenkin kerta kaikkiaan sykähdyttäviä elämän muuttavia totuuksia! Opista saarnaaminen on kuin lihan syömistä – se vaatii vähän enemmän vaivaa sulatella, mutta se on sinulle terveellistä. Valitettavasti seurakunnat ovat täynnä aliravittuja uskovia, jotka eivät todella tiedä, mitä uskovat, koska heitä on ruokittu enimmäkseen hengellisellä kermavaahdolla. Siinä on paljon sanoja, mutta siihen et voi todella upottaa hampaitasi. Ota siis esille veitsesi ja haarukkasi ja ruokkikaamme itseämme joillakin tuhdeilla opeilla nyt!

Oppi: Jumalan armo

Ensimmäinen suurenmoinen oppi, jonka näemme, on Jumalan armo. Paavali kirjoitti Tiitukselle: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille” (Tiit. 2:11). Me näemme Jumalan armon tässä jakeessa, koska saamme tietää, että Hän aloitti pelastuksemme. Loistava vaihtokauppa oli Hänen suunnitelmansa, ei meidän. Ensimmäinen sana jakeessa on “Jumala” ja viimeinen sana jakeessa on “Jumala”. Lunastus alkaa ja loppuu Jumalan kanssa. Loistavasta vaihtokaupasta ei unelmoinut joku ihminen, vaan se syntyi Jumalan sydämessä ja mielessä. Meidän osuutemme oli syyllisyys ja Hänen osuutensa oli armo. Suosikkimääritelmäni armolle on, että se on sitä, että Jumala antaa minulle, mitä tarvitsen – ikuisen anteeksiantamuksen – sen sijaan, että antaisi mitä ansaitsen – ikuisen rangaistuksen.

Kaikista uskonnoista, jotka väittävät, että on olemassa Jumala, kristinusko on ainoa, joka sisältää armon Jumalan. Uskonnossa ihmiskunta etsii Jumalaa, mutta kristinuskossa Jumala etsii ihmiskuntaa. Joten MIKSI Raamatun Jumala ottaa ensimmäisen askeleen kohti sovintoa? Koska Raamatun mukaan meidän Jumalamme on rakkauden Jumala. Jumalan suuri rakkaus sai Hänet lähettämään poikansa ottamaan meidän syntimme ja antamaan meille Hänen vanhurskautensa.

Minun reaktioni: Minä iloitsen, että Jumala rakastaa minua niin paljon!

Joten mikä on reaktioni tämän totuuden perusteella? Minä iloitsen, että Jumala rakastaa minua niin paljon. Kuten laulussa sanotaan: Oh, the love that drew salvations plan, Oh, the grace that brought it down to man. Paavali oli niin Jumalan armon valtaama, että vankilassa ollessaan kirjoitti: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” (Fil. 4:4). Mitä enemmän ymmärrät, kuinka syyllinen olit, sitä enemmän iloitset Jumalan rakkaudessa. Paavali sanoi itseään syntisistä suurimmaksi ja eli iloista ja kiitollista elämää Jumalan rakkauden ja armon vuoksi.

Jumalan ihmeellisen rakkauden pitäisi muuttaa meidät ikuisesti niin, että elämme iloiten. Siksi rakastan tuota Chris Tomlin’in laulua, jossa sanotaan: ”I’m forgiven, because you were forsaken; I’m accepted: You were condemned; I’m alive and well, Your spirit is within me; because you died and rose again.” Ja sitten kertosäe tiivistää sen: ”Amazing love, how could it be: that you my King, woukd die for me? Amazing love, I know it’s true; and it’s my joy to honor you; in all I do; I honor you.” Loistavan vaihtokaupan toinen osa on:

(2) JUMALA VAIHTAA MINUN EPÄONNISTUMISENI HÄNEN ANTEEKSIANTAMUKSEENSA

Tämä jae alkaa sillä, että Jumala aloittaa sovinnon – se on Jumalan armo, mutta sitten huomaat, KUINKA Jumala teki sen. Hän teki sen tekemällä Hänet, ”joka ei synnistä tiennyt meidän tähtemme synniksi”. Tämä jae vahvistaa, että Jeesus oli täysin synnitön. Raamattu sanoo, että Jeesusta kiusattiin kaikin tavoin, niin kuin meitäkin, mutta Hän ei koskaan tehnyt syntiä. Jopa Pilatus sanoi Hänestä: ”En löydä tästä miehestä mitään syytä.” Jeesus oli viaton. Silti Hän otti päällensä meidän ansaitsemamme rangaistuksen. Myös Jesaja ennusti Hänestä näillä sanoilla: ”…mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:5). Ajattele noita kolmea sanaa: haavoitettu, runneltu ja rangaistus. Niihin sisältyy, mitä Jeesus kesti puolestamme. Mutta huomaa SYY, miksi Jeesus kärsi: meidän rikkomuksemme ja pahat tekomme.

Oppi: Kristuksen sijaissovitus

Tähän totuuteen sisältyvä oppi on: Kristuksen sijaissovitus. Raamattu sanoo: ”…joka ’itse kantoi meidän syntimme’ ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ’haavainsa kautta te olette paratut’” (1. Piet. 2:24). Me kaikki tiedämme, mitä korvaaminen on – me korvaamme voin margariinilla. Urheilussa korvike on joku, joka menee peliin ottamaan toisen pelaajan paikan. Jeesus korvasi meidät ristillä. Sana sovitus tarkoittaa ”maksaa velka”. Paras keino ymmärtää sanan (engl. atonement) merkitys on jakaa sana osiin ja lausua se ”at-one-ment”. Olimme syntiemme tähden erossa Jumalasta ja kun Jeesus maksoi velkamme, hän tarkoitti (meant), että olisimme yhtä (at-one) Jumalan kanssa.

Golgatalla Jeesus korvasi minut. Hän kesti ruoskimisen, jonka olisi pitänyt repiä minun selkäni. Orjantappurakruunun, joka lävisti hänen päänsä, olisi pitänyt olla minun päässäni. Hän koki helvetin minun tähteni. Ajattele sitä, että helvetti on ero Jumalasta, ja kun Jeesus oli naulittuna ristille, Hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Ensimmäisen kerran iankaikkisuudessa ja ainoan kerran sen jälkeen, kun Jeesus koki vieraantumisen tunteen ja eron Isästään – se on helvetti. Raamattu sanoo, että helvetti on myös ulkoisen pimeyden paikka ja Jeesuksen riippuessa ristillä aurinko kieltäytyi loistamasta ja keskellä päivää tuli pimeä kuin keskiyöllä. Oli ikään kuin pyhä Jumala ei olisi voinut kestää syntiin katsomista ja siksi sammutti valot. Lisäksi helvetti on tuskan ja kärsimyksen paikka, eikä minun tarvitse muistuttaa sinua Jeesuksen kärsimistä kivuista ristillä. Se on aikakausien mysteeri, emmekä koskaan tule ymmärtämään sitä täysin, mutta ehkä siksi koska Jeesus oli iankaikkinen Olento Hän ehkä kärsi rajallisen ajan (6 tuntia) sitä, mitä meidän rajallisina olentoina, olisi ollut kärsittävä ikuisesti. Kaikki, mitä tiedän, on, että Jeesus koki helvetin, että minun ei tarvitsisi sitä kokea – Hän oli minun sijaiseni.

Minun reaktioni: Olen ikuisesti kiitollinen, koska syntivelkani on maksettu!

Joten reaktioni on: Olen ikuisesti kiitollinen, että syntivelkani on maksettu! Joitakin vuosia sitten Lookout-lehdessä oli tosi kertomus Paul Leonard’ilta. Kun Paul oli tekniikan opiskelija Ohion osavaltiossa juuri Suuren Laman jälkeen, hänen oli itse maksettava opiskelukustannuksensa. Hänen oli venytettävä penniä ja tehtävä useita osa-aikaisia töitä. Yksi hänen työpaikoistaan oli tarjoilla pöytiin ruokasalissa. Eräänä päivänä hän palveli tiedekunnan jäsenten pöytää. Lattiassa oli liukas kohta ja hän liukastui ja koko tarjottimellinen ruokaa kaatui tekniikan professorin päälle. Tämä professori oli aina moitteettomasti pukeutunut. Kauhuissaan Paul sieppasi lautasliinan ja yritti pyyhkiä ruokatahroja kalliilta puvulta, mutta onnistui vain levittämään tahroja ja painamaan niitä syvemmälle.

Professori tuijotti häntä ja sanoi: ”Nuori mies, mitä aiotte tehdä tälle?” Paul vastasi nopeasti: ”Sir, olen iloinen, jos voin maksaa pukunne kuivapesun.” Professori sanoi: ”En usko, että tätä pukua voi puhdistaa, entä te?” Professori oli ärtynyt ja Paul ei voinut sanoa muuta kuin: ”Maksan vaikka kuinka paljon, sir.”

Myöhemmin iltapäivällä Paulin oli kärsittävä koko tekniikan kurssin luennon ajan, kun professorilla oli yllään ruuan tahrima puku. Kellon soitua professori sanoi: ”Paul Leonard, tulkaa tapaamaan minua luennon jälkeen.” Kaikkien mentyä professori sanoi: ”Herra Leonard, minusta olisi vain reilua, jos te ostatte minulle uuden puvun.” Paul irvisti ajatellessaan kustannuksia, mutta sanoi: ”Kyllä sir.”

Professori määräsi Paulin tapaamaan hänet Columbus’in keskustassa miesten vaatekaupassa, joka oli tunnettu kalliista räätälin tekemistä puvuistaan. Kun Paul tuli paikalle professori oli jo valinnut kankaan ja otattanut mitat. Professori sanoi myyjälle: ”Herra Leonard huolehtii laskusta.” Sitten hän katsoi Pauliin ja kysyi: ”Eikö niin?” Paul nyökkäsi nöyrästi ja sanoi: ”Kyllä sir. Se vie vähän aikaa, mutta minä maksan kyllä laskun.” Sitten professorin ilme muuttui. Hän hymyili, kääntyi myyjään ja sanoi: ”Ottaisitteko mitat herra Leonard’ista pukua varten samasta kankaasta, kuin minkä minä valitsin ja laittakaa molemmat puvut minun laskuuni.” Paul Leonard sanoi, että tuona päivänä hänen professorinsa opetti hänelle unohtumattoman läksyn armosta ja anteeksiantamuksesta. Me olemme samassa tilanteessa. Minä loukkasin Jumalan pyhyyttä, mutta Hän ei ainoastaan mitätöinyt velkaa, vaan maksoi sen itse ja sitten antoi minulle, mitä en ansainnut.

Jos joku menisi pankkiin ja maksaisi pois sinun lainasi ja kaikki laskusi, niin miten sinä suhtautuisit häneen? Et koskaan pystyisi kiittämään häntä kylliksi. Juuri näin Jeesus teki meille, joten meidän pitäisi aina kiittää Häntä sydämestämme. Lopuksi:

(3) JUMALA VAIHTAA MINUN RIEPUNI HÄNEN VANHURSKAUTENSA VIITTAAN

Raamattu sanoo, että Jumalan täydelliseen vanhurskauteen verrattuna hyvätkin asiat, joita yritämme tehdä, ovat kuin likaisia ja saastaisia riepuja. Luemme jälleen nämä väkevät sanat Jesajalta: ”…niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme” (Jes. 64:6). Nuo saastaiset rievut ovat kuin syntimme, jonka Jeesus otti päällensä ja ristillä Hän vaihtoi nuo rievut Hänen vanhurskautensa viittaan. ”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan” (Jes. 61:10).

Jumala tekee enemmän, kuin vain että ottaa pois syntimme – se on vasta puolet vaihdosta. Hän antaa meille Kristuksen vanhurskauden. Sana vanhurskaus tarkoittaa ”oikea asema Jumalan edessä”, tai ”oikeus seisoa Jumalan edessä”. Teoriassa on kaksi keinoa saada vanhurskaus. Ensimmäinen on elää täysin synnitön elämä. Syntymisesi hetkestä kuolinhetkeesi älä koskaan valehtele, älä koskaan ajattele pahaa, äläkä sano pahaa sanaa, älä koskaan harjoita moraalittomuutta. Täyttääkö kukaan vaatimukset? Jos et täytä täydellisen ihmisen vaatimuksia, niin ainoa vaihtoehto saada vanhurskaus on hyväksyä se lahjavanhurskaus, joka saadaan Jumalalta uskosta.

Oppi: Vanhurskautus uskosta

Tässä osoitettua oppia sanotaan uskosta vanhurskauttamiseksi. Raamattu sanoo:Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa” (Room. 5:1). Olla vanhurskautettu tarkoittaa, että Jumala täydellisessä oikeudenmukaisuudessaan katsoo meitä ja julistaa, että olemme vanhurskaita Kristuksessa. Kun sanot sanan ”vanhurskautettu”, niin ajattele sitä näillä ehdoilla. Se on ”aivan kuin en olisi koskaan syntiä tehnytkään”. Kun lakkaat luottamasta hyviin tekoihisi ja sen sijaan luotat Jeesukseen, niin Jumala katsoo sinuun, eikä enää näe syntiäsi. Hän näkee vain Kristuksen vanhurskauden.

Minun reaktioni: Olen vapaa suorituspaineesta miellyttää Jumalaa

Miten reagoin siihen, että olen uskosta vanhurskautettu? Olen vapaa suorituspaineesta miellyttää Jumalaa! Lakihenkisyys on käsitys, että voit tekemilläsi asioilla saada Jumalan rakastamaan sinua enemmän. Armo ymmärtää, että Jumala katsoo sinuun ja näkee Kristuksen vanhurskauden. Sinun ei tarvitse tehdä töitä miellyttääksesi Jumalaa; sinä jo miellytät. Muistatko, kun Jeesus kastettiin? Isä-Jumala sanoi: ”Tämä on minun rakastettu Poikani, johon minä olen mieltynyt!” Tällainen on se totuus, joka vapauttaa sinut!

Kerran, kun suuri saarnamies H. A. Ironside vieraili lammasfarmilla Länsi-Teksasissa, häntä kohtasi outo näky. Hän näki pienen karitsan, jolla oli neljä etujalkaa ja neljä takajalkaa. Hän oli ymmällään ja pyysi farmaria selittämään sitä. Farmari sanoi:

”Katsokaa tarkasti, sillä lampaalla on päällään toisen lampaan talja. Meillä oli lammas, joka kantoi karitsaa, joka kuoli. Samaan aikaan meille syntyi toinen karitsa, jonka emä kuoli. Otin emättömän karitsan ja panin sen yhteen lampaan kanssa, jonka karitsa oli kuollut ja ajattelin, että ongelma olisi ratkaistu. Emälammas ei kuitenkaan halunnut olla missään tekemisissä karitsan kanssa, koska tiesi, ettei karitsa ollut sen oma.

Eräs vanha apulaiseni kertoi minulle, että osaisi ratkaista ongelman. Hän nylki kuolleen karitsan ja asetti taljan elävän karitsan päälle ja laittoi sen karsinaan emälampaan kanssa. Ja yllätys, yllätys, emälammas rakasti ja hoiti sitä omanaan. Se hyväksyy karitsan ja huolehtii siitä, koska se on puettu sen omaan karitsaan.”

Tri. Ironside sanoi, että näin Jumala kohtelee meitä. Hän ei enää näe meitä syntisinä, vaan ihmisinä, jotka on peitetty ja vaatetettu Kristuksen vanhurskaudella!

Martti Luther, suuri uskonpudistaja, sai kerran kirjeen kristityltä ystävältä, joka kamppaili menneisyytensä syntien kanssa. Vastauksessaan Luther kirjoitti nämä kuuluisat sanat: ”Opi tuntemaan Kristus ja Hänet ristiinnaulittuna. Opi laulamaan Hänelle ja sano – Herra Jeesus, sinä olet minun vanhurskauteni. Sinä otit päällesi sen, joka oli minun; Sinä asetit minun päälleni sen, mikä oli Sinun. Sinä tulit siksi, mitä sinä et ollut, että minä voisi tulla siksi, mitä minä en ollut.” Se on laulu, jota meidän kaikkien pitäisi laulaa!

JOHTOPÄÄTÖS

Walter Wangerin nuorempi on kirjoittanut viehättävän vertauksen nimeltä ”The Ragman” (Riepumies) ja haluan kertoa sen ensimmäisessä persoonassa, kuten hän sen kirjoitti:

Eräänä perjantaiaamuna näin komean nuoren miehen kävelevän kaupunkiimme. Hän veti vanhoja rattaita täynnä hienoja uusia vaatteita. Hän huusi voimakkaalla selvällä äänellä: ”Riepuja! Uusia riepuja vanhoja vastaan! Minä otan vanhat riepunne! Riepuja!” Kiinnostuneena päätin seurata häntä. Panin merkille, että hän oli noin 190-senttinen, hänen käsivartensa olivat kuin suuret puun oksat, kovat ja lihaksikkaat ja hänen silmänsä olivat täynnä älykkyyttä. Ajattelin: ”Tämäpä outoa. Eikö tällainen mies voisi löytää paremman homman?”

Tarkkaillessani hän lähestyi naista, joka istui takaverannallaan. Hän itki nenäliina kasvoillaan vuodattaen tuhannen kyyneltä hartiat vavisten äänekkäistä nyyhkytyksistä. Riepumies pysäytti rattaansa ja hiljaisesti käveli naisen luokse. Hän kosketti naista lempeästi ja sanoi: ”Anna minulle riepusi ja minä annan sinulle uuden.” Hän otti kyynelistä märän nenäliinan hänen kädestään ja antoi hänen käteensä liinakankaan niin puhtaan ja uuden, että se hohti. Sitten kävellessään pois Riepumies teki kummallisen asian. Hän laittoi likaisen nenäliinan kasvoilleen ja HÄN alkoi itkeä. Hän alkoi nyyhkyttää yhtä äänekkäästi, kuin nainen oli nyyhkyttänyt ja kuitenkin, kun vilkaisin häntä, hän ei enää itkenyt ollenkaan.

Edelleen itkien Riepumies jatkoi matkaansa. ”Riepuja! Riepuja” Uusia riepuja vanhoja vastaan!” Ei mennyt kauan, kun Riepumies kohtasi nuoren tytön, jonka pää oli kääritty veriseen siteeseen. Ohut verijuova valui hänen poskeltaan. Riepumies katsoi lapseen hellästi ja veti rattailtaan sievän keltaisen myssyn. ”Anna minulle riepusi” hän sanoi, ”niin minä annan sinulle omani.” Katselin, kun hän aukaisi tytön siteen, otti sen pois ja sitoi omaan päähänsä. Lempeästi hän laittoi myssyn hänen päähänsä.

Se, mitä näin, sai minut haukkomaan henkeäni: sillä siteen mukana lähti haavakin. Riepumiehen nyt haavoitetusta päästään tummempi ja paksumpi verijuova valui alas hänen poskeaan. ”Riepuja! Riepuja” Uusia riepuja vanhoja vastaan!” huuteli vertavuotava itkevä, mutta vahva Riepumies. Hän näki miehen nojaamassa puhelinpylvääseen ja kysyi tältä: ”Oletko sinä töihin menossa?” ”Töihinkö? Oletko hullu?” Mies pudisti päätään ja irrottautui pylväästä näyttäen takkinsa oikean hihan – joka oli tyhjä, hihansuu tungettuna taskuun. Häneltä puuttui käsi.

Riepumies siis sanoi: ”Anna minulle takkisi, niin minä annan sinulle omani.” Hänen äänessään oli sellainen auktoriteetti ja voima! Katselin lumoutuneena, kun hän nopeasti otti pois miehen takin ja laittoi oman takkinsa miehen päälle. Minua vapisutti se, mitä näin, sillä Riepumiehen käsi pysyi hänen takissaan ja kun mies pukeutui siihen, hänellä oli kaksi hyvää kättä, paksuja kuin isot oksat, mutta Riepumiehellä oli yksi käsi. ”Nyt sinä voit mennä töihin”, Riepumies sanoi.

Sen jälkeen Riepumies löysi juopuneen miehen, joka makasi sairaana ja tiedottomana saastaisen vanhan armeijan huovan alla. Riepumies otti huovan ja kietoi sen ympärillensä ja antoi miehelle uuden puvun.

Riepumies lähti pois. Hillittömästi itkien, pää verta vuotaen hän veti rattaitaan yhdellä kädellä kompastellen kuin juopunut, kaatuillen, kuitenkin päästen pystyyn ja edeten päättäväisesti, kunnes tuli kaupungin laitamille. Itkin nähdessäni muutoksen tässä vahvassa nuoressa miehessä ja vielä minulta oli näkemättä, minne hän oli menossa.

Lopulta pieni vanha, surullinen Riepumies tuli kaatopaikalle. Hän löysi jätevuoren ja kiipeää ylös huipulle piinaavin askelin. Siellä kukkulan laella hän raivasi pienen alan ja asettui makaamaan. Hän peitti itsensä tuolla likaisella vanhalla armeijan huovalla ja yksi viimeinen vapina ja äänekäs huokaus ja hän oli kuollut.

Voi kuinka itkinkään todistaessani sitä kuolemaa! Lysähdin siihen ja itkin kuin sellainen, jolla ei ole mitään toivoa, sillä olin alkanut rakastaa Riepumiestä. Nyyhkytin itseni uneen. Ja tietämättäni nukuin unetonta unta päivän, kaksi päivää, jopa kolme. Sitten sunnuntaiaamuna kirkas valo herätti minut. Katsoin ylös ja räpyttelin silmiäni edessäni olevan kirkkauden vuoksi. Sitten näin Riepumiehen seisomassa, taittelemassa huopaa kahdella hyvällä kädellä ja huopa oli nyt valkoinen ja puhdas. Hän oli elossa!

Kuulin hänen selvän äänensä: ”Riepuja! Riepuja! Uusia riepuja vanhoja vastaan!” Sitten kävelin hänen tykönsä kerroin hänelle nimeni. Hänen vaatteidensa loiston rinnalla minun vaatteeni yhtäkkiä näyttivät saastaisilta ja tahraisilta. Painoin pääni häveten ja sanoin kaipaavalla äänellä. ”Pue minut, ole hyvä ja pue minut.” Ja Hän teki sen. Herrani Jeesus, Riepumies, otti pois synnin vaatteeni ja puki minut Hänen vanhurskauteensa!

Read Full Post »

Viisaan miehen viisaita ajatuksia by Gary Stearman, suom SK

Ajatellessani Jumalan armoa Hänen tuomitessaan maailman, minua muistutettiin jälleen kerran sen maailman luonteesta, jossa elämme:

“Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.(Ilm. 20:2-5)

Seitsemän vuoden ahdistuksen lopussa saatana sidotaan ja vangitaan tuhanneksi vuodeksi, mikä on Kristuksen millenniaalisen hallitusajan pituus. Paljon tapahtuu tuon hallituksen aikana. Maa peruskorjataan. Israel on Luvatussa Maassa. Israelin juutalainen temppeli on maailman tärkeä vallankäyttäjä – koko maailman ihme!

Mutta ihaninta kaikista (ainakin uskoville) on se, että ensimmäinen ylösnousemus on saatu päätökseen! Kuten edellä lainatussa Ilmestyskirjan kohdassa sanotaan, armosta pelastuneiden ylösnousemus saatetaan päätökseen. Tämä uskomaton suoritus alkoi Kristuksen ylösnousemuksella ja sitä seurasi seurakunnan ylösnousemus tempauksessa noin seitsemän vuotta aikaisemmin – ennen Ahdistuksen alkua.

Jotkut ovat verranneet sitä kulkueeseen: Kristus ”ensihedelmänä” johdossa, pyhät perässä tempauksessa. Sen jälkeen tulevat pyhät, joista tuli uskovia Ahdistuksessa. Häntäpään muodostavat ne (noin 1000 vuotta myöhemmin), jotka herätetään Suuren Valkean Valtaistuimen tuomiolle (Ilm. 20:11). Ne, jotka eivät kuulu kulkueeseen, heitetään ”tuliseen järveen” ikuisuudeksi.

Tässä on kuitenkin tärkeä seikka: Rakastavassa armossaan Jumala on sallinut pahan ja vääryyden menestyä tuhansia vuosia, jotta voisi ulottaa armonsa jopa iankaikkisen kadotuksen partaalla oleville! Saatanan synnistä alkaen hän aloitti rakastavan prosessin tuoda pelastus maailmalle; ei asetuksella, vaan rakastavalla armolla!

Ollen rakkauden ruumiillistuma, hän tuomitsee ja ennallistaa kadotetun maailman. Tämä on Raamatun keskeinen teema:

”Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.(1. Joh. 4:4-8)

Ehkä suurin kaikista raamatullisista totuuksista on, että ”Jumala on rakkaus”. Maailman koko epäuskoinen älymystö ei osaa käsitellä tätä perustotuutta. Mutta uskovina me ymmärrämme sen perustavan todellisuuden. Ylösnousemus on matkalla!

 

Read Full Post »

The Hidden Doctrine of The Rapture
By Jack Kelley, suom. SK

Ajan myötä olen saanut useita seuraavan tapaisia kysymyksiä. ”Miksi luulet, että sellaisesta tärkeästä tapahtumasta, kuin tempaus, puhutaan Raamatussa niin harvoin ja miksi se on niin ”salainen”?

On totta, että tempausta ei mainita kovin usein, ainakaan suoraan. Itseasiassa kreikan sana, josta saamme koko tempauksen käsitteen, esiintyy Uudessa Testamentissa vain 13 kertaa ja silloinkin se tulee meille kiertoteitse. Kreikan sana on harpazo ja se tarkoittaa siepata, tai ottaa väkisin. Useimmissa jakeen 1. Tess. 4.17 englanninkielisissä käännöksissä sana harpazo (temmata) on käännetty ”caught up”. Juuriverbi, josta se tulee, on haireo, joka tarkoittaa ”ottaa itselleen”. Jae 1. Tess. 4:15 on ainut kohta, jossa sana harpazo viittaa seurakunnan tempaukseen.

Lisäksi englannin sana rapture (tempaus) tulee kreikan sanan harpazo käännöksestä latinaksi, jonka vuoksi sitä ei löydy Raamatusta. On luettava 1. Tess. 4:17 latinaksi, jos haluaa nähdä sen Raamatussa (se esiintyy muodossa rapiemur). Monet eivät ymmärrä, että tuhannen vuoden ajan ennen uskonpuhdistusta latinankielinen Vulgata oli ensisijainen kreikankielisten alkutekstien käännös. Se oli standarditekstinä kauemmin kuin mikään toinen käännös sitä ennen tai sen jälkeen.

Vaikka tempauksen käsite esiintyy kautta Raamatun, niin vasta noin 20 vuotta ristin jälkeen sitä on kuvailtu yksityiskohtaisesti. Niinpä Paavali saattoi sanoa paljastavansa salaisuuden (Katso, minä sanon teille salaisuuden…) kuvaillessaan sitä jakeissa 1. Kor. 15:51-53. Yhdessä jakeiden 1. Tess. 4:15-17 kanssa se oli ensimmäinen selvä opetus tempauksesta ihmiskunnan historiassa. Vain Paavalin paljastuksen ansiosta voit katsoa taaksepäin läpi Raamatun ja nähdä monet epäsuorat viittaukset tempaukseen.

Oli hyvä strateginen syy pitää tämä kaikki salassa ennen ristiä. Paavali puhui siitä kohdassa 1. Kor. 2:7-8. Selittäen, että hänen viisauden sanomansa ei ollut otettu maailman viisaudesta, hän sanoi:

…vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet.

Muista, että Jeesus kutsui Saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi (Joh. 12:31, 14:30, 16:11). Paavali ajatteli häntä tämän aikakauden jumalana (god of this age, 2. Kor 4:4). Ja Johannes sanoi, että koko maailma on pahan vallassa (1. Joh. 5:19). Joten Paavalin viittaus tämän aikakauden valtiaisiin ei tarkoita ylimmäistä pappia Jerusalemissa eikä keisaria Roomassa. Hän tarkoitti, että jos Saatana ja hänen lakeijansa olisivat ymmärtäneet sen siunausten laajuuden, joka Jumalalla oli mielessään seurakunnalle, he olisivat tehneet kaikkensa estääkseen ristiinnaulitsemisen.

Jumalan salainen viisaus, osa 1

Jumalan salaiseen viisauteen kuuluu kaksi puolta, joissa seurakunta on osallinen. Ja kuten tulet näkemään, niin molemmat vaativat ehdotonta salaisuutta. Ensimmäinen on se tapa, jolla seurakunta tuotiin maailmaan.

Ollessasi kuollut synneissäsi ja syntisen luontosi ympärileikkaamattomuudessa Jumala teki sinut eläväksi Kristuksessa. Hän antoi meille anteeksi kaikki syntimme peruutettuaan kirjoitetun lain, joka oli meitä vastaan ja oli vastustajamme; hän otti sen pois ja naulitsi sen ristiin. Ja riisuttuaan aseet hallituksilta ja valloilta hän asetti ne julkiseen häpeään saaden niistä ristin avulla voiton riemun. (Kol. 2:13-15)

En vieläkään neljännesvuosisadan kuluttua tultuani uskovaksi pysty asianmukaisesti kuvailemaan alkuperäistä reaktiotani kuultuani nämä jakeet. Olin käynyt kirkossa koko ikäni, eikä minulle koskaan ollut kerrottu tätä. Elämäni kaikkien syntien, menneiden, nykyisten ja tulevien, syytekirjelmä oli peruutettu ristillä. Se teki tyhjäksi jokaisen vaatimuksen, joka Saatanalla oli, tai tulisi olemaan, minua vastaan. Ristillä hän luuli voittaneensa tekemällä tyhjäksi Jumalan ainoan toivon ihmiskunnan pelastuksesta. Nyt sen sijaan kuka tahansa, joka haluaa, voi saada synneilleen elinikäisen anteeksiannon, jota kukaan ei voi milloinkaan peruuttaa.

Salli minun selittää tässä, että tämä tieto ei innoittanut minua menemään ja tekemään syntiä niin paljon kuin huvittaa ilman mitään pelkoa seurauksista. Eikä se tee sitä kenessäkään toisessa aidossa uskovassa. Ne, jotka perustavat ikuisen turvallisuuden opin vastustuksensa olettamukselle, että vain menettämisen pelko saa meidät käyttäytymään oikein, eivät tajua asiaa. Sitä paitsi, vaikka meidän käytöksemme oli se, joka aiheutti syntiongelman, niin se oli Herran käytös, joka paransi meidät. Meille ei jää muuta kuin uskoa ja vastaanottaa se.

Ei, tämä sai minussa aikaan polveni notkistavan tiedostamisen, etten koskaan voisi olla sellaisen lahjan arvoinen ja synnytti minussa päättäväisyyden käyttää loppuelämäni yrittäen elää todeksi sitä, mitä olin jo saanut (Fil. 3.20). Jumalan silmissä olin nyt täydellinen (Hepr. 10:14), uusi luomus (2. Kor. 5:17). Minut oli adoptoitu Hänen perheeseensä (Gal. 4:4-5) ja minulle oli taattu paikka Hänen valtakunnassaan. (Ef. 1:13-14). Halusin varmistaa, ettei Hänen tarvitsisi katua sitä kaikkea.

Tämä takuu pelastuksesta perustuu kokonaan uskoon, että Kol. 2:13-15 on totta. Se oli niin radikaali ero siitä, mitä Jumalan viholliset olivat tottuneet odottamaan Häneltä, että he olivat täysin yllättyneitä. Ennen ristiä anteeksiantamus peitti vain menneisyyden synnit. Heti, kun joku teki syntiä, niin sovituspäivän jälkeen hän oli taas velassa ja Saatanalla oli aivan uusi vaatimus hänelle. Hänen syntiensä rangaistuksen siirtämiseksi viattomien eläinten oli kuoltava hänen asemestaan, mutta se ei vapauttanut häntä. Se antoi hänelle vain tilapäisen lykkäyksen tuomion täytäntöönpanosta (Hepr. 10:3).

Mutta kun Saatana näki, että syntiemme elinikäiset luettelot naulattiin ristille aivan hänen silmiensä edessä ja kuuli Jeesuksen sanovan ”Maksettu täysin” (Joh. 19:30), hän tiesi, että siitä, minkä hän luuli olevan lopullinen voittonsa, olikin tullut hänen lopullinen tappionsa.

Vaikka meille nyt on helppoa katsoa taaksepäin Vanhaan testamenttiin ja nähdä vihjeitä siitä, mitä Jumala aikoi tehdä seurakunnassa, niin kukaan ennen ristiä ei nähnyt tätä. Eivät juutalaiset, eivät varmasti pakanat, eikä edes Saatana. Ja sen sijaan, että laista armoon siirtyminen olisi tapahtunut mukavasti ja järjestyksessä, lain aikakauden kello pysähtyi äkisti seitsemän vuotta ennen sen aiemmin ilmoitettua kestoa (Dan. 9:24-27).

Uskonnolliset seremoniat, joita juutalaiset olivat pitäneet pakollisina, kävivät yhtäkkiä merkityksettömiksi. Uskonnollisen lain ja käytännön kyllästämä kulttuuri vanhentui ja pian hajosi. Ensimmäisen ja ainoan kerran historiassa taivaan portit aukesivat jokaiselle sisälle tulijalle ehtona vain heidän uskonsa, että Jeesus kuoli heidän syntiensä tähden ja nousi ylös (Room. 10:9).

Jumalan salainen viisaus, osa 2

Jumalan salaisen viisauden toinen puoli on se tapa, jolla seurakunta on otettu ulos maailmasta. Yhteen aikaan kukaan ei pysty päättelemään, että etukäteen ja ilman edeltävää varoitusta seurakunta vain katoaa maan päältä ikiajoiksi jättäen epäuskoisen maailman täyteen kaaokseen. Koska seurakunnan syntyminen yllätti Saatanan, niin sen lähtöä koskevien yksityiskohtien on oltava vieläkin hämärämpiä. Hänhän on nopea oppimaan ja hänellä on ollut 2000 vuotta aikaa tutkia sitä vähää, mitä Raamattu sanoo tempauksesta, ettei toista kertaa olisi yhtä helposti yllätettävissä.

Profetian tutkijana hän tietää lopunajoista ainakin yhtä paljon kuin me. (Muista tämä: Ei ole niin, etteikö Saatana tietäisi Jumalan suunnitelmaa, mutta hän uskoo voivansa estää Jumalan suunnitelman.) Hän tietää, että tempaus edeltää lopunajan tuomioita, tapahtuu silloin, kun seurakunta saavuttaa täyden lukunsa ja että vain Jumala tietää tuon luvun. Se siitä, joten hänen ainut toivonsa on estää seurakuntaa saavuttamasta tuota lukua niin kauan kuin mahdollista. Koska hän ei tiedä tuota lukua, se pitää hänet tehokkaasti levottomana. Jos hän tietäisi milloin seurakunta lähtee, hän voisi tehdä vastahyökkäyksen. Mutta kun ei tiedä, niin hänen on oltava herkkä reagoimaan, kykenemätön rentoutumaan, aina tietämätön, milloin pilli vislaa ja peli on ohi. Luulen, että tämä on Jumalan todellinen tarkoitus pitäessään tempauksen salaisena.

Kun Jumala todella ottaa seurakunnan pois maailmasta, niin tulee toinen äkillinen muutos, kun Lain aikakausi palaa seitsemän viimeisen vuoden ajaksi. Israel on jälleen polttopisteessä. Siellä on Temppeli uhreineen ja kaikki muut niihin liittyvät seremoniat. Lukuun ottamatta kadonneita ihmisiä kaikki on kuin seurakunta-aikaa ei olisi ollutkaan. Ja ymmärrä, että vaikka Uusi Liitto tuleekin Israelille, niin se ei ole samanlaista kuin seurakunnassa. Temppeli, eläinuhrit, pakolliset pyhät päivät ja leeviläinen pappeus tulevat jatkumaan valtakunnan aikaan eli Millenniumiin ja sen läpi.

Kuten näet, on selvää, että seurakunta-aika ei ollut tarkoitettu seuraavaksi askeleeksi Jumalan suunnitelman etenemisessä korvaamaan aikaisemmin ollutta ja kenties tulemaan korvatuksi sen jälkeen tulevalla. Se oli täydellinen ja radikaali poistuminen mallista ja tultuaan päätökseen sitä ei milloinkaan enää toisteta. Koska emme ole tunteneet muuta kuin seurakunta-ajan, emme osaa arvostaa omaa ainutlaatuisuuttamme, mutta kuten Paavali kirjoittaa, ihmiset tulevina maailmanaikoina tutkivat seurakuntaa oppiakseen Jumalan armon verrattomien rikkauksien ulottuvuutta (Ef. 2:7).

Tässä, siellä, vai yläilmoissa

Seurakunnan ainutlaatuisuuden korostamiseksi sen lähdön on oltava vieläkin dramaattisempi, vieläkin salaisempi, kuin sen tuleminen oli. Kohta ja hyvin pian, päivänä, jota kukaan ei olisi voinut ennustaa etukäteen, uskovat kuulevat äänekkään käskyn: ”Nouse ylös tänne!” (Ilm. 4:1) Jumalan pasuunan säestyksellä. Välittömästi kuolleiden uskovien henget saavat uuden ylösnousemusruumiin ja elossa olevat muutetaan kuolevaisista kuolemattomiksi. Yhdessä me kohtaamme Herra ”yläilmoissa” kadottuamme maan päältä silmänräpäyksessä (1. Tess. 4:16-17) 1. Kor. 15:51-53) ja sitten me jatkamme Hänen Isänsä kotiin (Joh. 14:2-3).

Tämä on aina kiehtonut minua. Kreikan yläilmoja vastaava sana viittaa tuohon tilaan taivaan ja maan välillä, jota kutsutaan ilmakehäksi. Emme siis välittömästi mene taivaaseen, eikä Herra tule maahan asti, kuten Hän on tuleva toisessa tulemuksessa. Sen sijaan kohtaaminen tapahtuu ilmakehässä.

Ilmakehä luotiin toisena päivänä, kun Jumala teki vahvuuden erottamaan vahvuuden alaisen veden (meri) vedestä sen yläpuolella (höyrykatos, joka ympäröi maata vedenpaisumukseen saakka).

Hän kutsui sen taivaaksi eli vahvuudeksi (1. Moos. 1:8). Toisin, kuin muut luomispäivät, toista päivää ei julistettu hyväksi. Jotkut tutkijat spekuloivat, että se johtuu siitä, että demonihenget asuttivat sen välittömästi. Tämä on ehkä syy siihen, että Paavali viittaa Saatanaan ilmavallan hallitsijana (Ef. 2:2).

Jos näin on, niin se merkitsee, että Herra aikoo järkyttää Saatanan jälleen; tällä kertaa yhtäkkiä kokoamalla temmatun seurakunnan hänen etupihalleen ilman mitään varoitusta. Jokaista syntilistaa, jotka Saatana näki naulittuna ristiin 2000 vuotta sitten, edustaa yksi riemuitseva lunastettu uskova viimeisessä suuressa voiton näytelmässä, ennen kuin lennämme pois asuntoihimme taivaassa seurakunnan ajan dramaattisessa päätöksessä. Mikä päivä se onkaan! Näetkö nyt, miksi sen tarkka ajankohta on pidettävä salassa? Emme toki halua tärvellä yllätystä. Voit melkein kuulla Messiaan askeleet.

Read Full Post »

Evankeliumitraktaatti Australiasta, suom. SK

Missä aiot viettää iäisyytesi? Vastaus tähän kysymykseen riippuu suhteestasi Jumalaan.

JUMALAN HALU – Jumala haluaa suhdetta kaikkiin ihmisiin. 2. Piet. 3:9 sanoo, että ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu”. Kuitenkin Hän kunnioittaa meidän jokaisen vapaata tahtoa eikä pakota ketään suhteeseen.

IHMISEN ONGELMA – Ongelmamme on, että Hän on täydellisesti täydellinen, samalla kun tiedämme, että yksikään ihmisrodusta ei sitä ole, mikä aiheuttaa meille suuren ongelman. Kukaan meistä ei täytä Jumalan normia ja omillamme emme voi päästä siihen, joten meidän täytyy luottaa Jumalaan tämän ongelman ratkaisemiseksi.

JUMALAN JÄRJESTELY – Hänen Poikansa Herran Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus on hankkinut ”Jumalan tien”. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus hankki ”Tien” kaikille ihmisrodun jäsenille olla katsottuja vanhurskaiksi. Tässä Herra Jeesus Kristus täytti Jumalan vanhurskaan normin meidän puolestamme tarjoten pääsyn armosta meille suhteeseen Jumalan kanssa. Ristillä vuonna 32 jKr. kaikki ihmiskunnan synnit, menneet, nykyiset ja tulevat tuomittiin ja maksettiin. Jeesus julisti ennen kuin kuoli: ”maksettu täysin”. Jeesus on se Yksi ainoa, joka tarjoaa tätä ratkaisua.

SYNTI EI OLE ENÄÄ ONGELMA – Synti ei siksi ole enää ongelma, koska Jeesus Kristus maksoi ristillä koko ihmisrodun synnit kaikki kerralla. Siksi, mitä Jumalaan tulee, niin jokaisella ihmisolennolla, joka on saavuttanut vastuullisuuden, on heille hankittu tilaisuus omistaa suhde Häneen luottamalla Hänen suunnitelmaansa.

JOS SYNTI ON MAKSETTU NIIN MIKÄ SITTEN ON ONGELMAMME?

Meidän kaikkien ongelma on siinä yksilöllisessä asenteessa, joka meillä itse kullakin on Jumalan armosta pelastumisen armolliseen järjestelyyn. Se, mitä yksilön puolelta vaaditaan, on, että hän hyväksyy Jumalan tien jonkin vaihtoehtoisen tien asemesta, jolla voisimme yrittää voittaa Jumalan hyväksymisen suhteellemme Häneen. Tästä puhutaan yleensä ihmisen hyvien töiden kokoamisena.

JUMALAN LUONNE

JUMALA ON KUNINGASTEN KUNINGAS – Jumala vastaa historiasta. Hän on suurempi kuin yksikään enkeli tai ihminen. Kaikki luomisesta maailmanloppuun on Jumalan täydellisen valvonnan alla. Näin ollen Hän voi huolehtia meistä niin, että tiedämme olevamme turvassa Kuninkaan käsissä.

JUMALA ON TÄYSIN HYVÄ – Jumala on ehdottomasti täydellinen kaikilla teillään. Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus oli kaikessa kiusattu, kuten me, mutta ilman syntiä. Hän, joka ei synnistä tiennyt, tehtiin synniksi meidän tähtemme, jotta meidät voitaisiin tehdä Jumalan vanhurskaudeksi Hänessä.

JUMALA ON TÄYDELLISEN OIKEUDENMUKAINEN – Jumala on reilu kaikille. Hän ei halua, että kukaan hukkuu. Hänen on kuitenkin tuomittava synti. Hän teki täydellisen suunnitelman, jossa Hänen Poikansa, täydellinen persoona, uhrattiin tyydyttämään Hänen oikeudenmukaisuutensa ja tekemään mahdolliseksi suhteemme Häneen.

JUMALA ON TÄYDELLINEN RAKKAUS – Jumala rakastaa meitä täydellisellä rakkaudella. Hän rakastaa meitä samalla rakkaudella, jolla Hän rakastaa Poikaansa Herraa Jeesusta Kristusta. Rakkaus karkottaa kaiken pelon. Jumalan täydellisen rakkauden tunnistaminen antaa meille suuren luottamuksen tulevaisuuteemme.

JUMALA ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ – Jumala on ollut aina. Ennen luomista Hän oli siellä ja Hän on oleva siellä ikuisesti. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että uhrasi ainoan Poikansa, jotta kuka ikinä uskoo Häneen, ei hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

JUMALA TIETÄÄ KAIKEN – Jumala tietää ehdottomasti kaiken. Se, johtuu siitä, että Hän on ajan ulkopuolella. Hän tiesi täsmälleen, milloin sinä luottaisit Kristukseen. Hän tiesi synnit, joita tekisimme ja pystyi tuomitsemaan ne kaikki ristillä 2000 vuotta sitten.

JUMALA ON ÄÄRIMMÄISEN VOIMAKAS – Johanneksen evankeliumi kertoo meille, että me olemme Jumalan käsissä ja että kukaan ei voi riistää meitä noista käsistä. Jeesus Kristus ei vain luonut maailmankaikkeutta, vaan voimallaan pitää sen kaiken koossa. Miten mahtavaa Jumalaa me palvelemmekaan!

JUMALA ON KAIKKIALLA – Minne tahansa menet maailmankaikkeudessa, niin Jumala on aina läsnä. Oletpa syvimmässä kaivoksessa, tai kuussa, niin Jumala on siellä. Et voi löytää paikkaa, jossa Jumala ei olisi kanssasi. Vaikka ihminen kulkee kuolemanvarjon laakson kautta, Hän on sielläkin.

JUMALA ON MUUTTUMATON – Jumala on erilainen kuin ihmiset. Hän ei muutu. Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Se tarkoittaa, että ne 7000 lupausta, jotka Hän antoi meille Raamatussa, pysyvät yhtä tosina nyt, kuin silloin, kun lupaus annettiin.

JUMALA ON TÄYDELLINEN TOTUUS – Jumala on antanut meille Totuuden Sanan käyttöömme ollessamme tämän maan päällä. Voimme ottaa Hänen Raamattunsa täysin totena ja luotettavana. Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Hänen tiensä eivät ole meidän teitämme, joten meidän täytyy oppia Totuus Häneltä, emmekä saa luottaa ihmisiin.

Jumala on kolmessa persoonassa, Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala, mikä tekee mahdolliseksi nähdä Jumaluudessa suhteita.

Vaikka heitä kutsutaan Isäksi, Pojaksi ja Hengeksi, heillä kaikilla on tasa-arvoiset ominaisuudet. Esimerkiksi Isä Jumala on aivan yhtä muuttumaton kuin Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Kaikilla kolmella on sama pyhyys, rakkaus ja iankaikkinen elämä, kuten muutkin luonteen alueet.

Tärkein ero on heidän vastuualueensa Jumalan suunnitelmassa. Isä on Suunnittelija, Poika sitoutuu suunnitelmaan ja toteuttaa sen ja Pyhä Henki ilmoittaa suunnitelman.

PELASTUMATTOMAN IHMISEN VASTAUS PELASTUKSEN SUUNNITELMAAN

Reaktiot pelastuksen suunnitelmaan käsittävät suoran hylkäämisen tai olla välittämättä suunnitelmasta. He voivat tarjota ihmisen hyviä tekoja Jumalalle, mutta Hän ei hyväksy niitä. Ihmisen hyvyys, jota ihmiskunta yleensä kehuu, on saastutettu ja Hänen silmissään arvioitu ”saastaisíksi rievuiksi” (Jes. 64:6).

ARVIOIMINEN JA TUOMIOT

Herra Jeesus Kristus arvioi sekä uskovan että epäuskoisen.

Uskovan Kristuksen tuomioistuimella (1. Kor. 3:11-15) ja epäuskoisen Suurella Valkealla Valtaistuimella (Ilm. 20:10-15). Kummassakaan tapauksessa syntejä ei mainita, koska Kristus on maksanut ne ristillä. Meidät kuitenkin arvioidaan hyvien tekojemme laadun perusteella. Koska uskova on hyväksynyt Kristuksen hyvän työn, niin Jumala hyväksyy hänet. Kaikki pelastumisen jälkeen Jumalan ohjauksessa tehdyt hyvät työt palkitaan, mutta inhimillisestä luonnostamme peräisin olevat työt palavat pois. Tekomme eivät ole pelastuksemme perustus. (Tiit. 3:5-7)

Mitä tulee epäuskoisiin, niin koska he eivät ole saaneet Jumalan vanhurskautta uskon kautta, heidän tekojaan ei hyväksytä ja heidät tuomitaan iankaikkiseen suhteeseen Saatanan kanssa.

HAASTEHyväksytkö sinä omakohtaisesti sen tosiasian uskossa, että Jeesuksen Kristuksen työ ristillä oli sinua varten, vai ohitatko sen, tai herjaat sitä, kuten Saatana? Valintasi koskien sitä, kuka Jeesus on ja mitä Jeesus on tehnyt, sinetöi iankaikkisen kohtalosi. Kenen kanssa sinä haluat viettää iankaikkisuutesi? Saatanan vai Jeesuksen? Siitä on kysymys!

VASTAUS – Jotta olisimme ikuisesti pelastettuja, meidän täytyy varmistaa, että meidän tiemme on Jumalan Tie. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16).

Jeesus on ainutlaatuinen. Hän sanoi: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani(Joh. 14:6).

Rajoitettu mahdollisuus hyväksyä Jumalan tie päättyy sinun kuolemaasi.

***

EBCWA email pjmoses@bigpond.com.au; john.mcewan@xtra.co.nz

Read Full Post »

Aika ja iankaikkisuus

Time and Eternity
Dave Hunt, suom. SK
Julkaistu ensi kerran tammikuussa 1996

Jälleen kerran olemme astuneet uuteen vuoteen, joka on otettu vastaan villeine keskiyön juhlineen joulukuun 31. päivänä. Sellaiset juhlat ovat vähintäänkin kyseenalaisia – miksi juhlia muistutusta siitä, että aivan kuten vuosi on haihtunut unholaan, niin myös aivan liian pian täytyy maisen elämämme mennä ohi? Sen tosiasian pitäisi tuoda ennemminkin vakavaa pohdiskelua ja rukousta, kuin äänekästä ilakoimista.

Aika kiitää, eikä sitä voi kutsua takaisin. Runoilija kirjoittaa muististaan, joka ”kiitää kuin takaa-ajettu polkuja, joita en voi käydä uudelleen”. Aika on salaperäinen ylittäen käsityskykymme. Tiedämme siitä jotakin, mutta se, mitä se todella on, väistää edistyneimmänkin tieteemme. Vaikka olennainen muutokselle ja liikkeelle fyysisessä maailmankaikkeudessa, aikaa ei ole iankaikkisuudessa. Iankaikkisuudessa mikään ei muutu; se on ikuinen nyt, mahdoton meille käsittää nykyisyydessä.

Emmekö kuitenkin matkusta poikki maailmankaikkeuden, mikä edellyttää aikaa? Ei, kuten ymmärrämme sanan ”matkustaa”. Avaruutta etäisyyden mittarina paikkojen ja esineiden välillä ei ehkä enää ole, tai ainakin se menettää merkityksensä. Taivaassa on miljoonia lunastettuja. Ovatko jotkut siksi kaukana Kristuksesta valtavan tungoksen reunoilla? Tosiasiassa kaikki ovat Hänen välittömässä läheisyydessään – ilo, joka ylittää nykyisen käsityskykymme.

Jo tuhatvuotisessa valtakunnassa, ylösnousseet kirkastetut Kristuksen kaltaiset ruumiimme, eivät enää kuulu fyysiseen maailmankaikkeuteen ja ovat siten muuttumattomia ja ajattomia; ne voivat näkyä ja sitten kadota ja mennä lukittujen ovien ja seinien läpi. ”Jeesus itse seisoi heidän keskellään … Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko ja he luulivat näkevänsä hengen …  Kosketelkaa minua” sanoi Kristus, ”sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan” (Luuk. 24:36-43). Paavali valistaa meitä: ”Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen” (1. Kor. 15:44). Emme tiedä, mitä se tarkoittaa, paitsi mitä on osoitettu Kristuksen ylösnousemuksessa.

Ilman Hänen ylösnousemustaan ei ole iankaikkisuuden toivoa. Silti jotkut, jotka sanovat olevansa uskossa, kiistävät Kristuksen voiton kuolemasta, joka on uskomme ydin. Amerikan evankelisluterilainen kirkko (ELCA) ei pidä enää olennaisen tärkeänä uskoa, että Kristus nousi kuolleista. Jäsenluvultaan 5,6-miljoonaisen ELCA:n kustannustalo Augsburg-Fortress julkaisi hiljattain kirjan, joka tulee siihen tulokseen, että Jeesuksen ruumis mätäni haudassa.

Samalla tavalla ylösnousemuksen kieltää suuresti juhlittu kristinuskon käännynnäinen, Malcolm Muggeridge (joka viime aikoina kääntyi katolisuuteen). Olin vaikutettu hänen suurenmoisesta todistuksestaan Billy Graham’in vuoden 1974 maailman evankelioimiskongressissa Sveitsin Lausanne’ssa. Sitten luin Muggeridge’n kirjan Jesus Rediscovered, jossa hän sanoi, ettei ole väliä nousiko Jeesus ylös vai ei. Hän lisää: ”Pidän jopa parempana olettaa, että joku ruumiin ryöstäjä … raahaa kiven pois [haudalta] ja sitten … livistää ruumiin kanssa … [myöhemmin] hylkää ruumiin korppikotkille, jotka vuorostaan jättävät luut vaalenemaan auringossa – nuo kallisarvoiset luut!”

Silloin apostolit olivat valehtelijoita, koska he todistivat, että Kristus nousi kuolleista ja ”moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä” (Apt. 1:3). Kuka oli tämä petkuttaja naulanjäljet käsissään ja jaloissaan ja keihään haava kyljessään, joka vietti 40 päivää opetuslastensa kanssa ja vakuutti heille olevansa kuolleista herännyt Jeesus? Hauta oli ehdottomasti tyhjä. On naurettavaa kuvitella, että ”ruumiin ryöstäjä” tyhjensi haudan, jota roomalaiset sotilaat vartioivat!

Sitä paitsi, ellei Kristus ole noussut, niin kristinusko on vain eräs elämänfilosofia, kuten buddhismi tai konfutselaisuus. Itseasiassa se olisi huonompi, koska Kristus itse lupasi, että hän nousisi kuolleista ja että koska Hän eli, niin myös Hänen opetuslapsensa eläisivät ja että eräänä päivänä Hän tulisi takaisin viemään heidät taivaaseen. Ellei Kristus noussut ylös, niin Hän on valehtelija ja kristinusko on petos ja buddhismi, hindulaisuus ja islam, joiden johtajat eivät väittäneet mitään sellaista, ovat siinä suhteessa parempia.

Koko pelastuksemme riippuu siitä, uskommeko, että Kristus nousi kuolleista: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” (Room. 10:9). Muggeridge’n kirja antoi minulle yhden varhaisimmista oivalluksistani, että jotkut, jotka hylkäävät kristinuskon ytimen, ovat olevinaan Hänen todellisia opetuslapsiaan ja siten tuhoavat kristinuskoa sisältä käsin. Opin kauhukseni, että ”viimeisten päivien luopumus” on päällämme ja saamassa huolestuttavan vauhdin.

Kalenterimme oletetaan laskevan vuosia Kristuksen syntymästä. Hienoja suunnitelmia laaditaan Kristuksen 2000. syntymäpäivän juhlimiseksi vuonna 2000 jKr. Tuo Kristuksen syntymäpäiväjuhla (ellei Kristus silloin ole jo tullut ja se toteutuu), ei mitenkään erotu ja todennäköisesti sekoittuu moniin muihin samaan aikaan pidettäviin juhliin siten uhraten Kristuksen ainutlaatuisuuden ja Hänen maailmaan tulemisensa todellisen merkityksen (see  TBC 6/959/95 and 12/95). Esimerkiksi Robert Muller, entinen YK:n apulaispääsihteeri (Assistant Secretary) ja New Age -johtaja, on kirjoittanut: ”Oma suuri unelmani on saada valtavan suuri liitto kaikkien suurten uskontojen ja YK:n välille … ihmiskunnan pitäisi pitää vuonna 2000 maailmanlaajuinen elämän 2000-vuotisjuhla … [joka johtaa] rauhalliseen, onnelliseen ja jumaliseen yhteiskuntaan maan päällä.”

Syntymäpäivät muistuttavat, että jokainen ja kaikki, johtuen siitä, että aika rientää, väistämättä vanhenee ja kohta poistuu näistä maisemista. Aika rientää katsomatta päivämääriin tai tapahtumiin tai inhimillisiin tunteisiin, vaikka tekeekin tilaa lyhyessä pakenevassa nykyisyydessä niiden ohikiitäville hetkille ennen niiden sulkemista menneisyyteen. Se tosiasia voi jopa lohduttaa. Minua on auttanut kestämään monta vaikeaa ja tuskallista tilannetta, kun olen muistuttanut itseäni, että ”tämä myös on väliaikaista”.

Tässä kolikossa on toinenkin puoli. Vaikka tiedostaminen, että kärsimys väistämättä loppuu, on rohkaisevaa, kun istuu hammaslääkärin tuolissa, niin sillä on päinvastainen vaikutus, kun nauttii lomastaan. Yhtä varmasti, kuin kipu menee ohi, menee nautintokin. Ja niin se on, mitä tulee koko elämään, joka riippumatta pituudestaan on kuin ”savu, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu” (Jaak. 4:14).

Tuo yksinkertainen tosiasia unohtuu meiltä useimmilta suurimman osan aikaa. Suunnitelmia yleensä tehdään, kuin elämä tämän maan päällä ei koskaan loppuisi. Salomo sanoi: ”Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä” (Saarn. 7:2). Kuulostaako tämä sairaalta? Se varmasti torjuu ajatuksen, että on aina oltava ”positiivinen”! Mooses sanoi sen näin: ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen” (Ps. 90:12).

Näin ollen todelliseen viisauteen kuuluu maanpäällisten päiviemme lyhyyden tunnustaminen. Sen tosiasian, että tämä elämä (riippumatta kuinka onnistunut ja täynnä nautintoa, tai kuinka tuskallinen ja vaikea kestää) on väliaikainen ja että iankaikkisuus ei lopu koskaan, täytyy maltillistaa kaikki valintamme. Ilman tuota muistutusta me eläisimme aikaa varten (johon me olemme liiaksi uppoutuneet) sen sijaan, että eläisimme iankaikkisuutta varten (jolle me uhraamme tuskin ajatustakaan).

Meidän täytyy kyllä tehdä järkeviä ratkaisuja koskien tätä elämää. Jokainen ratkaisu täytyy kuitenkin tehdä iankaikkisuuden valossa. Valinta, joka punnitsee vain seurauksia aikaan ja aiheuttaa vahingollisia vaikutuksia iankaikkisuuteen, on äärimmäinen hulluus. Jeesus varoitti, että ”koko maailman voittaminen” ei ole onnistuminen, vaan suurin kuviteltavissa oleva epäonnistuminen, jos sellaisen voiton saa oman sielunsa, so. oman ikuisen kohtalonsa, hinnalla (Mark. 8:36).

Vuoden vaihtuminen on aikaa, jolloin ”uuden vuoden päätöksiä” vannotaan juhlallisesti, lupauksia tehdään, toivo versoo taas kerran ja optimistisia suunnitelmia asetetaan edessä olevalle vuodelle. Klassisessa kirjassaan A Serious Call to a Devout and Holy Life (Vakava kutsu hurskaaseen ja pyhään elämään), William Law kertoo kahdesta miehestä, jotka kumpikin olivat täysin uppoutuneet suunnittelemaan eläkekartanoa. Toinen suunnittelee rakentavansa omansa maan päälle, toinen Marsiin. Jokainen ajattelee, että jälkimmäinen on hullu. Law kuitenkin osoittaa, että he molemmat ovat hulluja ja että ero heidän hulluutensa asteessa on vain ohikiitävän ajan pieni hetki. Toinen suunnittelee rakentavansa talon Marsiin, jossa hän ei tule koskaan olemaan, toinen maan päälle, jonne hän ei voi jäädä.

Tämä ei tarkoita, etteikö meidän pitäisi tehdä suunnitelmia tätä elämää varten. Mitään suunnitelmia eläkkeelle jäämistä, tai edes huomista varten, ei kuitenkaan pitäisi tehdä ilman niiden alistamista Jumalan tahtoon. Kuten Jaakob kirjoittaa: ”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa’ – te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu… sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.’ Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.” (Jaak. 4:13-16)

Tapahtuupa se tempauksen tai kuoleman kautta, niin kaikki me seisomme hyvin pian Jumalan edessä tekemässä tiliä elämästämme. Pisin elämä päättyy äkisti ja ihminen ohjataan iankaikkisuuteen. Sillä, kuinka elämme tämän lyhyen elämän, on kyllä ikuisia seurauksia, hyviä tai huonoja. Kadotetut seisovat ”suuren valkean valtaistuimen” edessä kuulemassa tuomionsa (Ilm. 20:11-15), mutta myös kristittyjä pidetään vastuullisina jokaisesta ajatuksesta, sanasta ja teosta: ”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10-11).

Kompromissin vastustaminen voi olla jopa vaikeampaa kuin aistillisen synnin – ja on käymässä yhä tärkeämmäksi tehdä kompromisseja säilyttääkseen tämän päivän evankelikaalisen johdon suosion. Nuhteleminen, jota Raamattu edellyttää, ei enää ole hyväksyttävää. Silti kaikki muu täytyy hyväksyä. Seuraava faksi tuli juuri entiseltä kristillisen radion puheohjelman juontajalta: ”Ohjelmamme peruutettiin … lokakuun 6. päivänä keskellä valtavaa protestia kuuntelijoilta … Pari viikkoa sitten seuraajani teki ohjelman vääristä opetuksista … eräs soittaja hälytti Promise Keepers’in ja se sai aikaan tavanomaisen hälyn … johto otti hänet puhutteluun ja veti hänet pois ohjelmasta … 30 vuotta toimineena radiotyön ammattilaisena voin nähdä ’kristillisen’ radiotyön lukkiutuvan uskonnollisesti korrektiin muotoon … ja se on traagista ruumiille kokonaisuutena. Pyrkimys murskata vapaa sana ja ajattelu on pahempi uskonnollisessa mediassa kuin sekulaarissa.” Olemme kadottaneet näyn iankaikkisuudesta ja taivaasta on tullut paikka, jonne jokainen haluaa – mutta ei vielä.

Iankaikkisuuden kohtaaminen kannustaa meitä olemaan uskollisia Herrallemme ja Hänen Sanalleen odottaessamme sitä suurta iloa, johon Kristus katsoi: ”…joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin…” (Hepr. 12:2). Paavali kehottaa meitä: ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa” (Kol. 3:1-4). Johannes rohkaisee meitä: ”kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on” (1. Joh. 3:2). Jälleen Paavali pitää edessämme toivoa, joka saa maan parhaat vaihtoehdot kutistumaan olemattomiin: ”odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:13).

Vanha virsi sanoo: ”These earthen vessels break, the world itself grows old; but Christ the Lord our dust will take and freshly mold. He’ll give these bodies vile a fashion like His own. He’ll make the whole creation smile and hush its groan. (Nämä maiset astiat särkyvät, itse maailma vanhenee; mutta Kristus Herra meidän tomumme ottaa ja uudestaan muotoilee. Hän antaa tälle kelvottomalle ruumiille omansa kaltaisen muodon. Hän saa koko luomakunnan hymyilemään ja lopettamaan huokailunsa.)”

Se toivo on elämisen – ja kuolemisen – arvoinen!

Read Full Post »

Seuraava kaavio edustaa näkemystä, jonka mukaan tempaus tapahtuu ennen ahdistusta  (pre-trib). On olemassa muitakin perusteltuja näkemyksiä, joista ehkä joskus myöhemmin lisää. Joka tapauksessa Jeesus muistutta: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee” (Matt. 24:42).


 

Seuraavassa muutama SK:n suomentama kohta William E. Blackstonen vuonna 1878 ilmestyneestä kirjasta Jesus is Coming.

Koko kirja löytyy osoitteesta https://archive.org/details/jesusiscoming00blacgoog

Tulostettava PDF-versio tästä artikkelista.

Kaavio luvussa VIII

Esitämme tässä seuraavan kaavion pelkästään tapahtumien järjestyksen hahmotelmana Herramme paluun yhteydessä. Kehotamme (1. Tess. 4:18) huolellisesti tutkimaan sitä sekä liittyviä viitteitä ja selityksiä, uskoen, että havainnollistajana se on lukijalle suuri apu näiden valtavien kysymysten ymmärtämisessä.

kaavio_lopunajat

Selityksiä

 Tähti Kristuksen, juutalaisten Kuninkaan, syntymä. Matt. 2:2
 Risti Kristuksen kuolema ja ylösnousemus.
 Kr Kristuksen taivaaseenastuminen. Apt 1:9.
 PH Pyhän Hengen laskeutuminen. Apt. 2.
 Seurakunta Kristuksen salainen ruumis.  Ef. 1:22-23; 3:3-6; Room. 12:4-5; Kol. 1:24-27; 1.Kor. 12:12-27; ja Kristuksen morsian, Ef. 5:21-23.
 HL Herran laskeutuminen (1. Tess. 4:16) saamaan morsiamensa. Joh. 14:3.
 VY Vanhurskasten ylösnousemus. Luuk. 14:14; Apt. 24:15; 1. Tess. 4:15-16; ja elävien uskovien muuttuminen. 1. Kor. 15:23,51,52
 Tempaus Kaikkien pyhien muodonmuutos, jotka kuten Eenok, temmataan kohtaamaan Kristus yläilmoissa.  1. Tess. 4:17
 K Kristuksen ja Hänen morsiamensa kohtaaminen. 1. Tess. 4:17; Ef. 5:21-32; 2. Kor. 11:2.
Tämä on kokoontumisemme yhdessä Hänen tykönsä. 2. Tess. 2:1.
Ja Karitsan häät. Matt. 22:2-10; 25:10; Luuk. 14:24; 1. Tess. 4:17.
Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Joh. 12:26; 14:3; 17:24; 1. Tess. 4:17.
Se on seurakunnan toivo. Fil. 3:20-21; Tiit. 2:13; 1. Joh. 3:2-3.
Ja lunastus Luuk. 21:28; Room. 8:23; Ef. 4:30.
Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla 1. Tess. 4:18.
Seurakunta siis pakenee ahdistusta. Luuk. 21:36; 2. Piet. 2:9; Ilm. 3:10.
 A Vertaansa vailla olevan ahdistuksen aika maailmalle (Dan. 12:1; Matt. 24:21; Luuk. 21:25-26), jonka aikana – seurakunnan poisottamisen jälkeen – Jumala alkaa jälleen käsitellä Israelia (Apt. 15:13-17; Ps. 51:18; 102:16) ja palauttaa heidät omaan maahansa. Jes. 11:11; 60; Jer. 31; 32:36-44; Aam. 9:15; Sak. 8:10; Room. 11.
Antikristus paljastetaan. 2. Tess. 2:8.
Jumalan vihan maljat vuodatetaan. Ps. 2:1-5; Ilm. 6:16-17; Ilm. 14:10; 16. Ihmiset kuitenkin vain pilkkaavat Jumalaa. Ilm. 16:11-21. Israel hyväksyy Kristuksen (Sak. 12:10-14; 13:6) ja viedään tulen läpi. Sak. 13:9. Se ei tuhoudu. Matt. 24:34; Ps. 22:30.
 Ilm. Kristuksen ja hänen pyhiensä ilmestyminen (Kol. 3:4; 1.Ts. 3:13) tulen liekissä (2. Tess. 1:7-10) toimeenpanemaan tuomio maan päällä. Juuda 14-15.
Tämä on Kristuksen toinen tulemus maan päälle. Apt. 1:11; 5. Moos. 33:2; Sak. 14:4-5; Matt. 16:27; 24:29-30.
 T Kansojen eli elävien tuomio. Matt. 25:31-46; 19:28; Apt. 10:42; 1. Piet. 4:5.
Antikristus tuhotaan. 2. Tess. 2:8.
Peto ja väärä profeetta otetaan kiinni. Ilm. 19:20.
Goog ja hänen liittolaisensa lyödään. Hes. 38, 39.
Saatana sidotaan. Ilm. 20:1-3; Ilm. 16:20.
 PY Ahdistuksen pyhien ylösnousemus, joka täydentää ensimmäisen ylösnousemuksen. Ilm. 20:4-6.
 1000 v. 1000-vuotinen valtakunta. Kristuksen kunniakas hallinta maan päällä tuhannen vuotta (Ilm. 20:4) morsiamensa kanssa, 2. Tim. 2:12; Ilm. 5.10; Jes. 2:2-5; 4; 11:1-12; 25:6-9; Jes. 65:18-25; Miika 4:1-4; Sef. 3:14-20; Sak. 8:3-8; Sak. 8:20-23; 14:16-21.
 S Saatana päästetään irti vähäksi aikaa ja tuhotaan Googin ja Maagogin mukana. Ilm. 20:7-10; Hepr. 2:14.
 TY Tuomion ylösnousemus. Ilm. 20:12-15; Joh. 5:29; Dan. 12:2.
 Tuomio Kaikkien jäljellä olevien kuolleiden tuomio suurella valkoisella valtaistuimella. Ilm. 20:11-15.
Kuolema ja Tuonela tuhotaan. Ilm. 20:14; 1. Kor. 15:26.
 Iank. Iankaikkisuus, tai ennemminkin tulevat maailmanajat. Ef. 2:7.

Vakava varoitus (osa luvusta XIII)

Pyydämme teitä huomioimaan seuraavat vakavat tri. Hugh McNeill’in sanat: ”Kunnioitetut veljeni, valvokaa, saarnatkaa Jeesuksen tulemusta. Minä vannotan teitä yhteisen Mestarimme nimessä – SAARNATKAA JEESUKSEN TULEMUSTA; vakavasti ja hellästi Jumalan nimessä, minä vannotan teitä – SAARNATKAA JEESUKSEN TULEMUSTA. VALVOKAA siis, ettei Hän tullessaan äkisti löytäisi ovenvartijaa nukkumasta.”

Read Full Post »

Older Posts »