Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘ylösnousemus’

Viisaan miehen viisaita ajatuksia by Gary Stearman, suom SK

Ajatellessani Jumalan armoa Hänen tuomitessaan maailman, minua muistutettiin jälleen kerran sen maailman luonteesta, jossa elämme:

“Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.(Ilm. 20:2-5)

Seitsemän vuoden ahdistuksen lopussa saatana sidotaan ja vangitaan tuhanneksi vuodeksi, mikä on Kristuksen millenniaalisen hallitusajan pituus. Paljon tapahtuu tuon hallituksen aikana. Maa peruskorjataan. Israel on Luvatussa Maassa. Israelin juutalainen temppeli on maailman tärkeä vallankäyttäjä – koko maailman ihme!

Mutta ihaninta kaikista (ainakin uskoville) on se, että ensimmäinen ylösnousemus on saatu päätökseen! Kuten edellä lainatussa Ilmestyskirjan kohdassa sanotaan, armosta pelastuneiden ylösnousemus saatetaan päätökseen. Tämä uskomaton suoritus alkoi Kristuksen ylösnousemuksella ja sitä seurasi seurakunnan ylösnousemus tempauksessa noin seitsemän vuotta aikaisemmin – ennen Ahdistuksen alkua.

Jotkut ovat verranneet sitä kulkueeseen: Kristus ”ensihedelmänä” johdossa, pyhät perässä tempauksessa. Sen jälkeen tulevat pyhät, joista tuli uskovia Ahdistuksessa. Häntäpään muodostavat ne (noin 1000 vuotta myöhemmin), jotka herätetään Suuren Valkean Valtaistuimen tuomiolle (Ilm. 20:11). Ne, jotka eivät kuulu kulkueeseen, heitetään ”tuliseen järveen” ikuisuudeksi.

Tässä on kuitenkin tärkeä seikka: Rakastavassa armossaan Jumala on sallinut pahan ja vääryyden menestyä tuhansia vuosia, jotta voisi ulottaa armonsa jopa iankaikkisen kadotuksen partaalla oleville! Saatanan synnistä alkaen hän aloitti rakastavan prosessin tuoda pelastus maailmalle; ei asetuksella, vaan rakastavalla armolla!

Ollen rakkauden ruumiillistuma, hän tuomitsee ja ennallistaa kadotetun maailman. Tämä on Raamatun keskeinen teema:

”Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.(1. Joh. 4:4-8)

Ehkä suurin kaikista raamatullisista totuuksista on, että ”Jumala on rakkaus”. Maailman koko epäuskoinen älymystö ei osaa käsitellä tätä perustotuutta. Mutta uskovina me ymmärrämme sen perustavan todellisuuden. Ylösnousemus on matkalla!

 

Read Full Post »

The Hidden Doctrine of The Rapture
By Jack Kelley, suom. SK

Ajan myötä olen saanut useita seuraavan tapaisia kysymyksiä. ”Miksi luulet, että sellaisesta tärkeästä tapahtumasta, kuin tempaus, puhutaan Raamatussa niin harvoin ja miksi se on niin ”salainen”?

On totta, että tempausta ei mainita kovin usein, ainakaan suoraan. Itseasiassa kreikan sana, josta saamme koko tempauksen käsitteen, esiintyy Uudessa Testamentissa vain 13 kertaa ja silloinkin se tulee meille kiertoteitse. Kreikan sana on harpazo ja se tarkoittaa siepata, tai ottaa väkisin. Useimmissa jakeen 1. Tess. 4.17 englanninkielisissä käännöksissä sana harpazo (temmata) on käännetty ”caught up”. Juuriverbi, josta se tulee, on haireo, joka tarkoittaa ”ottaa itselleen”. Jae 1. Tess. 4:15 on ainut kohta, jossa sana harpazo viittaa seurakunnan tempaukseen.

Lisäksi englannin sana rapture (tempaus) tulee kreikan sanan harpazo käännöksestä latinaksi, jonka vuoksi sitä ei löydy Raamatusta. On luettava 1. Tess. 4:17 latinaksi, jos haluaa nähdä sen Raamatussa (se esiintyy muodossa rapiemur). Monet eivät ymmärrä, että tuhannen vuoden ajan ennen uskonpuhdistusta latinankielinen Vulgata oli ensisijainen kreikankielisten alkutekstien käännös. Se oli standarditekstinä kauemmin kuin mikään toinen käännös sitä ennen tai sen jälkeen.

Vaikka tempauksen käsite esiintyy kautta Raamatun, niin vasta noin 20 vuotta ristin jälkeen sitä on kuvailtu yksityiskohtaisesti. Niinpä Paavali saattoi sanoa paljastavansa salaisuuden (Katso, minä sanon teille salaisuuden…) kuvaillessaan sitä jakeissa 1. Kor. 15:51-53. Yhdessä jakeiden 1. Tess. 4:15-17 kanssa se oli ensimmäinen selvä opetus tempauksesta ihmiskunnan historiassa. Vain Paavalin paljastuksen ansiosta voit katsoa taaksepäin läpi Raamatun ja nähdä monet epäsuorat viittaukset tempaukseen.

Oli hyvä strateginen syy pitää tämä kaikki salassa ennen ristiä. Paavali puhui siitä kohdassa 1. Kor. 2:7-8. Selittäen, että hänen viisauden sanomansa ei ollut otettu maailman viisaudesta, hän sanoi:

…vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet.

Muista, että Jeesus kutsui Saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi (Joh. 12:31, 14:30, 16:11). Paavali ajatteli häntä tämän aikakauden jumalana (god of this age, 2. Kor 4:4). Ja Johannes sanoi, että koko maailma on pahan vallassa (1. Joh. 5:19). Joten Paavalin viittaus tämän aikakauden valtiaisiin ei tarkoita ylimmäistä pappia Jerusalemissa eikä keisaria Roomassa. Hän tarkoitti, että jos Saatana ja hänen lakeijansa olisivat ymmärtäneet sen siunausten laajuuden, joka Jumalalla oli mielessään seurakunnalle, he olisivat tehneet kaikkensa estääkseen ristiinnaulitsemisen.

Jumalan salainen viisaus, osa 1

Jumalan salaiseen viisauteen kuuluu kaksi puolta, joissa seurakunta on osallinen. Ja kuten tulet näkemään, niin molemmat vaativat ehdotonta salaisuutta. Ensimmäinen on se tapa, jolla seurakunta tuotiin maailmaan.

Ollessasi kuollut synneissäsi ja syntisen luontosi ympärileikkaamattomuudessa Jumala teki sinut eläväksi Kristuksessa. Hän antoi meille anteeksi kaikki syntimme peruutettuaan kirjoitetun lain, joka oli meitä vastaan ja oli vastustajamme; hän otti sen pois ja naulitsi sen ristiin. Ja riisuttuaan aseet hallituksilta ja valloilta hän asetti ne julkiseen häpeään saaden niistä ristin avulla voiton riemun. (Kol. 2:13-15)

En vieläkään neljännesvuosisadan kuluttua tultuani uskovaksi pysty asianmukaisesti kuvailemaan alkuperäistä reaktiotani kuultuani nämä jakeet. Olin käynyt kirkossa koko ikäni, eikä minulle koskaan ollut kerrottu tätä. Elämäni kaikkien syntien, menneiden, nykyisten ja tulevien, syytekirjelmä oli peruutettu ristillä. Se teki tyhjäksi jokaisen vaatimuksen, joka Saatanalla oli, tai tulisi olemaan, minua vastaan. Ristillä hän luuli voittaneensa tekemällä tyhjäksi Jumalan ainoan toivon ihmiskunnan pelastuksesta. Nyt sen sijaan kuka tahansa, joka haluaa, voi saada synneilleen elinikäisen anteeksiannon, jota kukaan ei voi milloinkaan peruuttaa.

Salli minun selittää tässä, että tämä tieto ei innoittanut minua menemään ja tekemään syntiä niin paljon kuin huvittaa ilman mitään pelkoa seurauksista. Eikä se tee sitä kenessäkään toisessa aidossa uskovassa. Ne, jotka perustavat ikuisen turvallisuuden opin vastustuksensa olettamukselle, että vain menettämisen pelko saa meidät käyttäytymään oikein, eivät tajua asiaa. Sitä paitsi, vaikka meidän käytöksemme oli se, joka aiheutti syntiongelman, niin se oli Herran käytös, joka paransi meidät. Meille ei jää muuta kuin uskoa ja vastaanottaa se.

Ei, tämä sai minussa aikaan polveni notkistavan tiedostamisen, etten koskaan voisi olla sellaisen lahjan arvoinen ja synnytti minussa päättäväisyyden käyttää loppuelämäni yrittäen elää todeksi sitä, mitä olin jo saanut (Fil. 3.20). Jumalan silmissä olin nyt täydellinen (Hepr. 10:14), uusi luomus (2. Kor. 5:17). Minut oli adoptoitu Hänen perheeseensä (Gal. 4:4-5) ja minulle oli taattu paikka Hänen valtakunnassaan. (Ef. 1:13-14). Halusin varmistaa, ettei Hänen tarvitsisi katua sitä kaikkea.

Tämä takuu pelastuksesta perustuu kokonaan uskoon, että Kol. 2:13-15 on totta. Se oli niin radikaali ero siitä, mitä Jumalan viholliset olivat tottuneet odottamaan Häneltä, että he olivat täysin yllättyneitä. Ennen ristiä anteeksiantamus peitti vain menneisyyden synnit. Heti, kun joku teki syntiä, niin sovituspäivän jälkeen hän oli taas velassa ja Saatanalla oli aivan uusi vaatimus hänelle. Hänen syntiensä rangaistuksen siirtämiseksi viattomien eläinten oli kuoltava hänen asemestaan, mutta se ei vapauttanut häntä. Se antoi hänelle vain tilapäisen lykkäyksen tuomion täytäntöönpanosta (Hepr. 10:3).

Mutta kun Saatana näki, että syntiemme elinikäiset luettelot naulattiin ristille aivan hänen silmiensä edessä ja kuuli Jeesuksen sanovan ”Maksettu täysin” (Joh. 19:30), hän tiesi, että siitä, minkä hän luuli olevan lopullinen voittonsa, olikin tullut hänen lopullinen tappionsa.

Vaikka meille nyt on helppoa katsoa taaksepäin Vanhaan testamenttiin ja nähdä vihjeitä siitä, mitä Jumala aikoi tehdä seurakunnassa, niin kukaan ennen ristiä ei nähnyt tätä. Eivät juutalaiset, eivät varmasti pakanat, eikä edes Saatana. Ja sen sijaan, että laista armoon siirtyminen olisi tapahtunut mukavasti ja järjestyksessä, lain aikakauden kello pysähtyi äkisti seitsemän vuotta ennen sen aiemmin ilmoitettua kestoa (Dan. 9:24-27).

Uskonnolliset seremoniat, joita juutalaiset olivat pitäneet pakollisina, kävivät yhtäkkiä merkityksettömiksi. Uskonnollisen lain ja käytännön kyllästämä kulttuuri vanhentui ja pian hajosi. Ensimmäisen ja ainoan kerran historiassa taivaan portit aukesivat jokaiselle sisälle tulijalle ehtona vain heidän uskonsa, että Jeesus kuoli heidän syntiensä tähden ja nousi ylös (Room. 10:9).

Jumalan salainen viisaus, osa 2

Jumalan salaisen viisauden toinen puoli on se tapa, jolla seurakunta on otettu ulos maailmasta. Yhteen aikaan kukaan ei pysty päättelemään, että etukäteen ja ilman edeltävää varoitusta seurakunta vain katoaa maan päältä ikiajoiksi jättäen epäuskoisen maailman täyteen kaaokseen. Koska seurakunnan syntyminen yllätti Saatanan, niin sen lähtöä koskevien yksityiskohtien on oltava vieläkin hämärämpiä. Hänhän on nopea oppimaan ja hänellä on ollut 2000 vuotta aikaa tutkia sitä vähää, mitä Raamattu sanoo tempauksesta, ettei toista kertaa olisi yhtä helposti yllätettävissä.

Profetian tutkijana hän tietää lopunajoista ainakin yhtä paljon kuin me. (Muista tämä: Ei ole niin, etteikö Saatana tietäisi Jumalan suunnitelmaa, mutta hän uskoo voivansa estää Jumalan suunnitelman.) Hän tietää, että tempaus edeltää lopunajan tuomioita, tapahtuu silloin, kun seurakunta saavuttaa täyden lukunsa ja että vain Jumala tietää tuon luvun. Se siitä, joten hänen ainut toivonsa on estää seurakuntaa saavuttamasta tuota lukua niin kauan kuin mahdollista. Koska hän ei tiedä tuota lukua, se pitää hänet tehokkaasti levottomana. Jos hän tietäisi milloin seurakunta lähtee, hän voisi tehdä vastahyökkäyksen. Mutta kun ei tiedä, niin hänen on oltava herkkä reagoimaan, kykenemätön rentoutumaan, aina tietämätön, milloin pilli vislaa ja peli on ohi. Luulen, että tämä on Jumalan todellinen tarkoitus pitäessään tempauksen salaisena.

Kun Jumala todella ottaa seurakunnan pois maailmasta, niin tulee toinen äkillinen muutos, kun Lain aikakausi palaa seitsemän viimeisen vuoden ajaksi. Israel on jälleen polttopisteessä. Siellä on Temppeli uhreineen ja kaikki muut niihin liittyvät seremoniat. Lukuun ottamatta kadonneita ihmisiä kaikki on kuin seurakunta-aikaa ei olisi ollutkaan. Ja ymmärrä, että vaikka Uusi Liitto tuleekin Israelille, niin se ei ole samanlaista kuin seurakunnassa. Temppeli, eläinuhrit, pakolliset pyhät päivät ja leeviläinen pappeus tulevat jatkumaan valtakunnan aikaan eli Millenniumiin ja sen läpi.

Kuten näet, on selvää, että seurakunta-aika ei ollut tarkoitettu seuraavaksi askeleeksi Jumalan suunnitelman etenemisessä korvaamaan aikaisemmin ollutta ja kenties tulemaan korvatuksi sen jälkeen tulevalla. Se oli täydellinen ja radikaali poistuminen mallista ja tultuaan päätökseen sitä ei milloinkaan enää toisteta. Koska emme ole tunteneet muuta kuin seurakunta-ajan, emme osaa arvostaa omaa ainutlaatuisuuttamme, mutta kuten Paavali kirjoittaa, ihmiset tulevina maailmanaikoina tutkivat seurakuntaa oppiakseen Jumalan armon verrattomien rikkauksien ulottuvuutta (Ef. 2:7).

Tässä, siellä, vai yläilmoissa

Seurakunnan ainutlaatuisuuden korostamiseksi sen lähdön on oltava vieläkin dramaattisempi, vieläkin salaisempi, kuin sen tuleminen oli. Kohta ja hyvin pian, päivänä, jota kukaan ei olisi voinut ennustaa etukäteen, uskovat kuulevat äänekkään käskyn: ”Nouse ylös tänne!” (Ilm. 4:1) Jumalan pasuunan säestyksellä. Välittömästi kuolleiden uskovien henget saavat uuden ylösnousemusruumiin ja elossa olevat muutetaan kuolevaisista kuolemattomiksi. Yhdessä me kohtaamme Herra ”yläilmoissa” kadottuamme maan päältä silmänräpäyksessä (1. Tess. 4:16-17) 1. Kor. 15:51-53) ja sitten me jatkamme Hänen Isänsä kotiin (Joh. 14:2-3).

Tämä on aina kiehtonut minua. Kreikan yläilmoja vastaava sana viittaa tuohon tilaan taivaan ja maan välillä, jota kutsutaan ilmakehäksi. Emme siis välittömästi mene taivaaseen, eikä Herra tule maahan asti, kuten Hän on tuleva toisessa tulemuksessa. Sen sijaan kohtaaminen tapahtuu ilmakehässä.

Ilmakehä luotiin toisena päivänä, kun Jumala teki vahvuuden erottamaan vahvuuden alaisen veden (meri) vedestä sen yläpuolella (höyrykatos, joka ympäröi maata vedenpaisumukseen saakka).

Hän kutsui sen taivaaksi eli vahvuudeksi (1. Moos. 1:8). Toisin, kuin muut luomispäivät, toista päivää ei julistettu hyväksi. Jotkut tutkijat spekuloivat, että se johtuu siitä, että demonihenget asuttivat sen välittömästi. Tämä on ehkä syy siihen, että Paavali viittaa Saatanaan ilmavallan hallitsijana (Ef. 2:2).

Jos näin on, niin se merkitsee, että Herra aikoo järkyttää Saatanan jälleen; tällä kertaa yhtäkkiä kokoamalla temmatun seurakunnan hänen etupihalleen ilman mitään varoitusta. Jokaista syntilistaa, jotka Saatana näki naulittuna ristiin 2000 vuotta sitten, edustaa yksi riemuitseva lunastettu uskova viimeisessä suuressa voiton näytelmässä, ennen kuin lennämme pois asuntoihimme taivaassa seurakunnan ajan dramaattisessa päätöksessä. Mikä päivä se onkaan! Näetkö nyt, miksi sen tarkka ajankohta on pidettävä salassa? Emme toki halua tärvellä yllätystä. Voit melkein kuulla Messiaan askeleet.

Read Full Post »

Evankeliumitraktaatti Australiasta, suom. SK

Missä aiot viettää iäisyytesi? Vastaus tähän kysymykseen riippuu suhteestasi Jumalaan.

JUMALAN HALU – Jumala haluaa suhdetta kaikkiin ihmisiin. 2. Piet. 3:9 sanoo, että ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu”. Kuitenkin Hän kunnioittaa meidän jokaisen vapaata tahtoa eikä pakota ketään suhteeseen.

IHMISEN ONGELMA – Ongelmamme on, että Hän on täydellisesti täydellinen, samalla kun tiedämme, että yksikään ihmisrodusta ei sitä ole, mikä aiheuttaa meille suuren ongelman. Kukaan meistä ei täytä Jumalan normia ja omillamme emme voi päästä siihen, joten meidän täytyy luottaa Jumalaan tämän ongelman ratkaisemiseksi.

JUMALAN JÄRJESTELY – Hänen Poikansa Herran Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus on hankkinut ”Jumalan tien”. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus hankki ”Tien” kaikille ihmisrodun jäsenille olla katsottuja vanhurskaiksi. Tässä Herra Jeesus Kristus täytti Jumalan vanhurskaan normin meidän puolestamme tarjoten pääsyn armosta meille suhteeseen Jumalan kanssa. Ristillä vuonna 32 jKr. kaikki ihmiskunnan synnit, menneet, nykyiset ja tulevat tuomittiin ja maksettiin. Jeesus julisti ennen kuin kuoli: ”maksettu täysin”. Jeesus on se Yksi ainoa, joka tarjoaa tätä ratkaisua.

SYNTI EI OLE ENÄÄ ONGELMA – Synti ei siksi ole enää ongelma, koska Jeesus Kristus maksoi ristillä koko ihmisrodun synnit kaikki kerralla. Siksi, mitä Jumalaan tulee, niin jokaisella ihmisolennolla, joka on saavuttanut vastuullisuuden, on heille hankittu tilaisuus omistaa suhde Häneen luottamalla Hänen suunnitelmaansa.

JOS SYNTI ON MAKSETTU NIIN MIKÄ SITTEN ON ONGELMAMME?

Meidän kaikkien ongelma on siinä yksilöllisessä asenteessa, joka meillä itse kullakin on Jumalan armosta pelastumisen armolliseen järjestelyyn. Se, mitä yksilön puolelta vaaditaan, on, että hän hyväksyy Jumalan tien jonkin vaihtoehtoisen tien asemesta, jolla voisimme yrittää voittaa Jumalan hyväksymisen suhteellemme Häneen. Tästä puhutaan yleensä ihmisen hyvien töiden kokoamisena.

JUMALAN LUONNE

JUMALA ON KUNINGASTEN KUNINGAS – Jumala vastaa historiasta. Hän on suurempi kuin yksikään enkeli tai ihminen. Kaikki luomisesta maailmanloppuun on Jumalan täydellisen valvonnan alla. Näin ollen Hän voi huolehtia meistä niin, että tiedämme olevamme turvassa Kuninkaan käsissä.

JUMALA ON TÄYSIN HYVÄ – Jumala on ehdottomasti täydellinen kaikilla teillään. Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus oli kaikessa kiusattu, kuten me, mutta ilman syntiä. Hän, joka ei synnistä tiennyt, tehtiin synniksi meidän tähtemme, jotta meidät voitaisiin tehdä Jumalan vanhurskaudeksi Hänessä.

JUMALA ON TÄYDELLISEN OIKEUDENMUKAINEN – Jumala on reilu kaikille. Hän ei halua, että kukaan hukkuu. Hänen on kuitenkin tuomittava synti. Hän teki täydellisen suunnitelman, jossa Hänen Poikansa, täydellinen persoona, uhrattiin tyydyttämään Hänen oikeudenmukaisuutensa ja tekemään mahdolliseksi suhteemme Häneen.

JUMALA ON TÄYDELLINEN RAKKAUS – Jumala rakastaa meitä täydellisellä rakkaudella. Hän rakastaa meitä samalla rakkaudella, jolla Hän rakastaa Poikaansa Herraa Jeesusta Kristusta. Rakkaus karkottaa kaiken pelon. Jumalan täydellisen rakkauden tunnistaminen antaa meille suuren luottamuksen tulevaisuuteemme.

JUMALA ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ – Jumala on ollut aina. Ennen luomista Hän oli siellä ja Hän on oleva siellä ikuisesti. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että uhrasi ainoan Poikansa, jotta kuka ikinä uskoo Häneen, ei hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

JUMALA TIETÄÄ KAIKEN – Jumala tietää ehdottomasti kaiken. Se, johtuu siitä, että Hän on ajan ulkopuolella. Hän tiesi täsmälleen, milloin sinä luottaisit Kristukseen. Hän tiesi synnit, joita tekisimme ja pystyi tuomitsemaan ne kaikki ristillä 2000 vuotta sitten.

JUMALA ON ÄÄRIMMÄISEN VOIMAKAS – Johanneksen evankeliumi kertoo meille, että me olemme Jumalan käsissä ja että kukaan ei voi riistää meitä noista käsistä. Jeesus Kristus ei vain luonut maailmankaikkeutta, vaan voimallaan pitää sen kaiken koossa. Miten mahtavaa Jumalaa me palvelemmekaan!

JUMALA ON KAIKKIALLA – Minne tahansa menet maailmankaikkeudessa, niin Jumala on aina läsnä. Oletpa syvimmässä kaivoksessa, tai kuussa, niin Jumala on siellä. Et voi löytää paikkaa, jossa Jumala ei olisi kanssasi. Vaikka ihminen kulkee kuolemanvarjon laakson kautta, Hän on sielläkin.

JUMALA ON MUUTTUMATON – Jumala on erilainen kuin ihmiset. Hän ei muutu. Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Se tarkoittaa, että ne 7000 lupausta, jotka Hän antoi meille Raamatussa, pysyvät yhtä tosina nyt, kuin silloin, kun lupaus annettiin.

JUMALA ON TÄYDELLINEN TOTUUS – Jumala on antanut meille Totuuden Sanan käyttöömme ollessamme tämän maan päällä. Voimme ottaa Hänen Raamattunsa täysin totena ja luotettavana. Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Hänen tiensä eivät ole meidän teitämme, joten meidän täytyy oppia Totuus Häneltä, emmekä saa luottaa ihmisiin.

Jumala on kolmessa persoonassa, Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala, mikä tekee mahdolliseksi nähdä Jumaluudessa suhteita.

Vaikka heitä kutsutaan Isäksi, Pojaksi ja Hengeksi, heillä kaikilla on tasa-arvoiset ominaisuudet. Esimerkiksi Isä Jumala on aivan yhtä muuttumaton kuin Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Kaikilla kolmella on sama pyhyys, rakkaus ja iankaikkinen elämä, kuten muutkin luonteen alueet.

Tärkein ero on heidän vastuualueensa Jumalan suunnitelmassa. Isä on Suunnittelija, Poika sitoutuu suunnitelmaan ja toteuttaa sen ja Pyhä Henki ilmoittaa suunnitelman.

PELASTUMATTOMAN IHMISEN VASTAUS PELASTUKSEN SUUNNITELMAAN

Reaktiot pelastuksen suunnitelmaan käsittävät suoran hylkäämisen tai olla välittämättä suunnitelmasta. He voivat tarjota ihmisen hyviä tekoja Jumalalle, mutta Hän ei hyväksy niitä. Ihmisen hyvyys, jota ihmiskunta yleensä kehuu, on saastutettu ja Hänen silmissään arvioitu ”saastaisíksi rievuiksi” (Jes. 64:6).

ARVIOIMINEN JA TUOMIOT

Herra Jeesus Kristus arvioi sekä uskovan että epäuskoisen.

Uskovan Kristuksen tuomioistuimella (1. Kor. 3:11-15) ja epäuskoisen Suurella Valkealla Valtaistuimella (Ilm. 20:10-15). Kummassakaan tapauksessa syntejä ei mainita, koska Kristus on maksanut ne ristillä. Meidät kuitenkin arvioidaan hyvien tekojemme laadun perusteella. Koska uskova on hyväksynyt Kristuksen hyvän työn, niin Jumala hyväksyy hänet. Kaikki pelastumisen jälkeen Jumalan ohjauksessa tehdyt hyvät työt palkitaan, mutta inhimillisestä luonnostamme peräisin olevat työt palavat pois. Tekomme eivät ole pelastuksemme perustus. (Tiit. 3:5-7)

Mitä tulee epäuskoisiin, niin koska he eivät ole saaneet Jumalan vanhurskautta uskon kautta, heidän tekojaan ei hyväksytä ja heidät tuomitaan iankaikkiseen suhteeseen Saatanan kanssa.

HAASTEHyväksytkö sinä omakohtaisesti sen tosiasian uskossa, että Jeesuksen Kristuksen työ ristillä oli sinua varten, vai ohitatko sen, tai herjaat sitä, kuten Saatana? Valintasi koskien sitä, kuka Jeesus on ja mitä Jeesus on tehnyt, sinetöi iankaikkisen kohtalosi. Kenen kanssa sinä haluat viettää iankaikkisuutesi? Saatanan vai Jeesuksen? Siitä on kysymys!

VASTAUS – Jotta olisimme ikuisesti pelastettuja, meidän täytyy varmistaa, että meidän tiemme on Jumalan Tie. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16).

Jeesus on ainutlaatuinen. Hän sanoi: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani(Joh. 14:6).

Rajoitettu mahdollisuus hyväksyä Jumalan tie päättyy sinun kuolemaasi.

***

EBCWA email pjmoses@bigpond.com.au; john.mcewan@xtra.co.nz

Read Full Post »

Time and Eternity
Dave Hunt, suom. SK
Julkaistu ensi kerran tammikuussa 1996

Jälleen kerran olemme astuneet uuteen vuoteen, joka on otettu vastaan villeine keskiyön juhlineen joulukuun 31. päivänä. Sellaiset juhlat ovat vähintäänkin kyseenalaisia – miksi juhlia muistutusta siitä, että aivan kuten vuosi on haihtunut unholaan, niin myös aivan liian pian täytyy maisen elämämme mennä ohi? Sen tosiasian pitäisi tuoda ennemminkin vakavaa pohdiskelua ja rukousta, kuin äänekästä ilakoimista.

Aika kiitää, eikä sitä voi kutsua takaisin. Runoilija kirjoittaa muististaan, joka ”kiitää kuin takaa-ajettu polkuja, joita en voi käydä uudelleen”. Aika on salaperäinen ylittäen käsityskykymme. Tiedämme siitä jotakin, mutta se, mitä se todella on, väistää edistyneimmänkin tieteemme. Vaikka olennainen muutokselle ja liikkeelle fyysisessä maailmankaikkeudessa, aikaa ei ole iankaikkisuudessa. Iankaikkisuudessa mikään ei muutu; se on ikuinen nyt, mahdoton meille käsittää nykyisyydessä.

Emmekö kuitenkin matkusta poikki maailmankaikkeuden, mikä edellyttää aikaa? Ei, kuten ymmärrämme sanan ”matkustaa”. Avaruutta etäisyyden mittarina paikkojen ja esineiden välillä ei ehkä enää ole, tai ainakin se menettää merkityksensä. Taivaassa on miljoonia lunastettuja. Ovatko jotkut siksi kaukana Kristuksesta valtavan tungoksen reunoilla? Tosiasiassa kaikki ovat Hänen välittömässä läheisyydessään – ilo, joka ylittää nykyisen käsityskykymme.

Jo tuhatvuotisessa valtakunnassa, ylösnousseet kirkastetut Kristuksen kaltaiset ruumiimme, eivät enää kuulu fyysiseen maailmankaikkeuteen ja ovat siten muuttumattomia ja ajattomia; ne voivat näkyä ja sitten kadota ja mennä lukittujen ovien ja seinien läpi. ”Jeesus itse seisoi heidän keskellään … Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko ja he luulivat näkevänsä hengen …  Kosketelkaa minua” sanoi Kristus, ”sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan” (Luuk. 24:36-43). Paavali valistaa meitä: ”Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen” (1. Kor. 15:44). Emme tiedä, mitä se tarkoittaa, paitsi mitä on osoitettu Kristuksen ylösnousemuksessa.

Ilman Hänen ylösnousemustaan ei ole iankaikkisuuden toivoa. Silti jotkut, jotka sanovat olevansa uskossa, kiistävät Kristuksen voiton kuolemasta, joka on uskomme ydin. Amerikan evankelisluterilainen kirkko (ELCA) ei pidä enää olennaisen tärkeänä uskoa, että Kristus nousi kuolleista. Jäsenluvultaan 5,6-miljoonaisen ELCA:n kustannustalo Augsburg-Fortress julkaisi hiljattain kirjan, joka tulee siihen tulokseen, että Jeesuksen ruumis mätäni haudassa.

Samalla tavalla ylösnousemuksen kieltää suuresti juhlittu kristinuskon käännynnäinen, Malcolm Muggeridge (joka viime aikoina kääntyi katolisuuteen). Olin vaikutettu hänen suurenmoisesta todistuksestaan Billy Graham’in vuoden 1974 maailman evankelioimiskongressissa Sveitsin Lausanne’ssa. Sitten luin Muggeridge’n kirjan Jesus Rediscovered, jossa hän sanoi, ettei ole väliä nousiko Jeesus ylös vai ei. Hän lisää: ”Pidän jopa parempana olettaa, että joku ruumiin ryöstäjä … raahaa kiven pois [haudalta] ja sitten … livistää ruumiin kanssa … [myöhemmin] hylkää ruumiin korppikotkille, jotka vuorostaan jättävät luut vaalenemaan auringossa – nuo kallisarvoiset luut!”

Silloin apostolit olivat valehtelijoita, koska he todistivat, että Kristus nousi kuolleista ja ”moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä” (Apt. 1:3). Kuka oli tämä petkuttaja naulanjäljet käsissään ja jaloissaan ja keihään haava kyljessään, joka vietti 40 päivää opetuslastensa kanssa ja vakuutti heille olevansa kuolleista herännyt Jeesus? Hauta oli ehdottomasti tyhjä. On naurettavaa kuvitella, että ”ruumiin ryöstäjä” tyhjensi haudan, jota roomalaiset sotilaat vartioivat!

Sitä paitsi, ellei Kristus ole noussut, niin kristinusko on vain eräs elämänfilosofia, kuten buddhismi tai konfutselaisuus. Itseasiassa se olisi huonompi, koska Kristus itse lupasi, että hän nousisi kuolleista ja että koska Hän eli, niin myös Hänen opetuslapsensa eläisivät ja että eräänä päivänä Hän tulisi takaisin viemään heidät taivaaseen. Ellei Kristus noussut ylös, niin Hän on valehtelija ja kristinusko on petos ja buddhismi, hindulaisuus ja islam, joiden johtajat eivät väittäneet mitään sellaista, ovat siinä suhteessa parempia.

Koko pelastuksemme riippuu siitä, uskommeko, että Kristus nousi kuolleista: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” (Room. 10:9). Muggeridge’n kirja antoi minulle yhden varhaisimmista oivalluksistani, että jotkut, jotka hylkäävät kristinuskon ytimen, ovat olevinaan Hänen todellisia opetuslapsiaan ja siten tuhoavat kristinuskoa sisältä käsin. Opin kauhukseni, että ”viimeisten päivien luopumus” on päällämme ja saamassa huolestuttavan vauhdin.

Kalenterimme oletetaan laskevan vuosia Kristuksen syntymästä. Hienoja suunnitelmia laaditaan Kristuksen 2000. syntymäpäivän juhlimiseksi vuonna 2000 jKr. Tuo Kristuksen syntymäpäiväjuhla (ellei Kristus silloin ole jo tullut ja se toteutuu), ei mitenkään erotu ja todennäköisesti sekoittuu moniin muihin samaan aikaan pidettäviin juhliin siten uhraten Kristuksen ainutlaatuisuuden ja Hänen maailmaan tulemisensa todellisen merkityksen (see  TBC 6/959/95 and 12/95). Esimerkiksi Robert Muller, entinen YK:n apulaispääsihteeri (Assistant Secretary) ja New Age -johtaja, on kirjoittanut: ”Oma suuri unelmani on saada valtavan suuri liitto kaikkien suurten uskontojen ja YK:n välille … ihmiskunnan pitäisi pitää vuonna 2000 maailmanlaajuinen elämän 2000-vuotisjuhla … [joka johtaa] rauhalliseen, onnelliseen ja jumaliseen yhteiskuntaan maan päällä.”

Syntymäpäivät muistuttavat, että jokainen ja kaikki, johtuen siitä, että aika rientää, väistämättä vanhenee ja kohta poistuu näistä maisemista. Aika rientää katsomatta päivämääriin tai tapahtumiin tai inhimillisiin tunteisiin, vaikka tekeekin tilaa lyhyessä pakenevassa nykyisyydessä niiden ohikiitäville hetkille ennen niiden sulkemista menneisyyteen. Se tosiasia voi jopa lohduttaa. Minua on auttanut kestämään monta vaikeaa ja tuskallista tilannetta, kun olen muistuttanut itseäni, että ”tämä myös on väliaikaista”.

Tässä kolikossa on toinenkin puoli. Vaikka tiedostaminen, että kärsimys väistämättä loppuu, on rohkaisevaa, kun istuu hammaslääkärin tuolissa, niin sillä on päinvastainen vaikutus, kun nauttii lomastaan. Yhtä varmasti, kuin kipu menee ohi, menee nautintokin. Ja niin se on, mitä tulee koko elämään, joka riippumatta pituudestaan on kuin ”savu, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu” (Jaak. 4:14).

Tuo yksinkertainen tosiasia unohtuu meiltä useimmilta suurimman osan aikaa. Suunnitelmia yleensä tehdään, kuin elämä tämän maan päällä ei koskaan loppuisi. Salomo sanoi: ”Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä” (Saarn. 7:2). Kuulostaako tämä sairaalta? Se varmasti torjuu ajatuksen, että on aina oltava ”positiivinen”! Mooses sanoi sen näin: ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen” (Ps. 90:12).

Näin ollen todelliseen viisauteen kuuluu maanpäällisten päiviemme lyhyyden tunnustaminen. Sen tosiasian, että tämä elämä (riippumatta kuinka onnistunut ja täynnä nautintoa, tai kuinka tuskallinen ja vaikea kestää) on väliaikainen ja että iankaikkisuus ei lopu koskaan, täytyy maltillistaa kaikki valintamme. Ilman tuota muistutusta me eläisimme aikaa varten (johon me olemme liiaksi uppoutuneet) sen sijaan, että eläisimme iankaikkisuutta varten (jolle me uhraamme tuskin ajatustakaan).

Meidän täytyy kyllä tehdä järkeviä ratkaisuja koskien tätä elämää. Jokainen ratkaisu täytyy kuitenkin tehdä iankaikkisuuden valossa. Valinta, joka punnitsee vain seurauksia aikaan ja aiheuttaa vahingollisia vaikutuksia iankaikkisuuteen, on äärimmäinen hulluus. Jeesus varoitti, että ”koko maailman voittaminen” ei ole onnistuminen, vaan suurin kuviteltavissa oleva epäonnistuminen, jos sellaisen voiton saa oman sielunsa, so. oman ikuisen kohtalonsa, hinnalla (Mark. 8:36).

Vuoden vaihtuminen on aikaa, jolloin ”uuden vuoden päätöksiä” vannotaan juhlallisesti, lupauksia tehdään, toivo versoo taas kerran ja optimistisia suunnitelmia asetetaan edessä olevalle vuodelle. Klassisessa kirjassaan A Serious Call to a Devout and Holy Life (Vakava kutsu hurskaaseen ja pyhään elämään), William Law kertoo kahdesta miehestä, jotka kumpikin olivat täysin uppoutuneet suunnittelemaan eläkekartanoa. Toinen suunnittelee rakentavansa omansa maan päälle, toinen Marsiin. Jokainen ajattelee, että jälkimmäinen on hullu. Law kuitenkin osoittaa, että he molemmat ovat hulluja ja että ero heidän hulluutensa asteessa on vain ohikiitävän ajan pieni hetki. Toinen suunnittelee rakentavansa talon Marsiin, jossa hän ei tule koskaan olemaan, toinen maan päälle, jonne hän ei voi jäädä.

Tämä ei tarkoita, etteikö meidän pitäisi tehdä suunnitelmia tätä elämää varten. Mitään suunnitelmia eläkkeelle jäämistä, tai edes huomista varten, ei kuitenkaan pitäisi tehdä ilman niiden alistamista Jumalan tahtoon. Kuten Jaakob kirjoittaa: ”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa’ – te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu… sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.’ Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.” (Jaak. 4:13-16)

Tapahtuupa se tempauksen tai kuoleman kautta, niin kaikki me seisomme hyvin pian Jumalan edessä tekemässä tiliä elämästämme. Pisin elämä päättyy äkisti ja ihminen ohjataan iankaikkisuuteen. Sillä, kuinka elämme tämän lyhyen elämän, on kyllä ikuisia seurauksia, hyviä tai huonoja. Kadotetut seisovat ”suuren valkean valtaistuimen” edessä kuulemassa tuomionsa (Ilm. 20:11-15), mutta myös kristittyjä pidetään vastuullisina jokaisesta ajatuksesta, sanasta ja teosta: ”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10-11).

Kompromissin vastustaminen voi olla jopa vaikeampaa kuin aistillisen synnin – ja on käymässä yhä tärkeämmäksi tehdä kompromisseja säilyttääkseen tämän päivän evankelikaalisen johdon suosion. Nuhteleminen, jota Raamattu edellyttää, ei enää ole hyväksyttävää. Silti kaikki muu täytyy hyväksyä. Seuraava faksi tuli juuri entiseltä kristillisen radion puheohjelman juontajalta: ”Ohjelmamme peruutettiin … lokakuun 6. päivänä keskellä valtavaa protestia kuuntelijoilta … Pari viikkoa sitten seuraajani teki ohjelman vääristä opetuksista … eräs soittaja hälytti Promise Keepers’in ja se sai aikaan tavanomaisen hälyn … johto otti hänet puhutteluun ja veti hänet pois ohjelmasta … 30 vuotta toimineena radiotyön ammattilaisena voin nähdä ’kristillisen’ radiotyön lukkiutuvan uskonnollisesti korrektiin muotoon … ja se on traagista ruumiille kokonaisuutena. Pyrkimys murskata vapaa sana ja ajattelu on pahempi uskonnollisessa mediassa kuin sekulaarissa.” Olemme kadottaneet näyn iankaikkisuudesta ja taivaasta on tullut paikka, jonne jokainen haluaa – mutta ei vielä.

Iankaikkisuuden kohtaaminen kannustaa meitä olemaan uskollisia Herrallemme ja Hänen Sanalleen odottaessamme sitä suurta iloa, johon Kristus katsoi: ”…joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin…” (Hepr. 12:2). Paavali kehottaa meitä: ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa” (Kol. 3:1-4). Johannes rohkaisee meitä: ”kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on” (1. Joh. 3:2). Jälleen Paavali pitää edessämme toivoa, joka saa maan parhaat vaihtoehdot kutistumaan olemattomiin: ”odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:13).

Vanha virsi sanoo: ”These earthen vessels break, the world itself grows old; but Christ the Lord our dust will take and freshly mold. He’ll give these bodies vile a fashion like His own. He’ll make the whole creation smile and hush its groan. (Nämä maiset astiat särkyvät, itse maailma vanhenee; mutta Kristus Herra meidän tomumme ottaa ja uudestaan muotoilee. Hän antaa tälle kelvottomalle ruumiille omansa kaltaisen muodon. Hän saa koko luomakunnan hymyilemään ja lopettamaan huokailunsa.)”

Se toivo on elämisen – ja kuolemisen – arvoinen!

Read Full Post »

Seuraava kaavio edustaa näkemystä, jonka mukaan tempaus tapahtuu ennen ahdistusta  (pre-trib). On olemassa muitakin perusteltuja näkemyksiä, joista ehkä joskus myöhemmin lisää. Joka tapauksessa Jeesus muistutta: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee” (Matt. 24:42).


 

Seuraavassa muutama SK:n suomentama kohta William E. Blackstonen vuonna 1878 ilmestyneestä kirjasta Jesus is Coming.

Koko kirja löytyy osoitteesta https://archive.org/details/jesusiscoming00blacgoog

Tulostettava PDF-versio tästä artikkelista.

Kaavio luvussa VIII

Esitämme tässä seuraavan kaavion pelkästään tapahtumien järjestyksen hahmotelmana Herramme paluun yhteydessä. Kehotamme (1. Tess. 4:18) huolellisesti tutkimaan sitä sekä liittyviä viitteitä ja selityksiä, uskoen, että havainnollistajana se on lukijalle suuri apu näiden valtavien kysymysten ymmärtämisessä.

kaavio_lopunajat

Selityksiä

 Tähti Kristuksen, juutalaisten Kuninkaan, syntymä. Matt. 2:2
 Risti Kristuksen kuolema ja ylösnousemus.
 Kr Kristuksen taivaaseenastuminen. Apt 1:9.
 PH Pyhän Hengen laskeutuminen. Apt. 2.
 Seurakunta Kristuksen salainen ruumis.  Ef. 1:22-23; 3:3-6; Room. 12:4-5; Kol. 1:24-27; 1.Kor. 12:12-27; ja Kristuksen morsian, Ef. 5:21-23.
 HL Herran laskeutuminen (1. Tess. 4:16) saamaan morsiamensa. Joh. 14:3.
 VY Vanhurskasten ylösnousemus. Luuk. 14:14; Apt. 24:15; 1. Tess. 4:15-16; ja elävien uskovien muuttuminen. 1. Kor. 15:23,51,52
 Tempaus Kaikkien pyhien muodonmuutos, jotka kuten Eenok, temmataan kohtaamaan Kristus yläilmoissa.  1. Tess. 4:17
 K Kristuksen ja Hänen morsiamensa kohtaaminen. 1. Tess. 4:17; Ef. 5:21-32; 2. Kor. 11:2.
Tämä on kokoontumisemme yhdessä Hänen tykönsä. 2. Tess. 2:1.
Ja Karitsan häät. Matt. 22:2-10; 25:10; Luuk. 14:24; 1. Tess. 4:17.
Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Joh. 12:26; 14:3; 17:24; 1. Tess. 4:17.
Se on seurakunnan toivo. Fil. 3:20-21; Tiit. 2:13; 1. Joh. 3:2-3.
Ja lunastus Luuk. 21:28; Room. 8:23; Ef. 4:30.
Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla 1. Tess. 4:18.
Seurakunta siis pakenee ahdistusta. Luuk. 21:36; 2. Piet. 2:9; Ilm. 3:10.
 A Vertaansa vailla olevan ahdistuksen aika maailmalle (Dan. 12:1; Matt. 24:21; Luuk. 21:25-26), jonka aikana – seurakunnan poisottamisen jälkeen – Jumala alkaa jälleen käsitellä Israelia (Apt. 15:13-17; Ps. 51:18; 102:16) ja palauttaa heidät omaan maahansa. Jes. 11:11; 60; Jer. 31; 32:36-44; Aam. 9:15; Sak. 8:10; Room. 11.
Antikristus paljastetaan. 2. Tess. 2:8.
Jumalan vihan maljat vuodatetaan. Ps. 2:1-5; Ilm. 6:16-17; Ilm. 14:10; 16. Ihmiset kuitenkin vain pilkkaavat Jumalaa. Ilm. 16:11-21. Israel hyväksyy Kristuksen (Sak. 12:10-14; 13:6) ja viedään tulen läpi. Sak. 13:9. Se ei tuhoudu. Matt. 24:34; Ps. 22:30.
 Ilm. Kristuksen ja hänen pyhiensä ilmestyminen (Kol. 3:4; 1.Ts. 3:13) tulen liekissä (2. Tess. 1:7-10) toimeenpanemaan tuomio maan päällä. Juuda 14-15.
Tämä on Kristuksen toinen tulemus maan päälle. Apt. 1:11; 5. Moos. 33:2; Sak. 14:4-5; Matt. 16:27; 24:29-30.
 T Kansojen eli elävien tuomio. Matt. 25:31-46; 19:28; Apt. 10:42; 1. Piet. 4:5.
Antikristus tuhotaan. 2. Tess. 2:8.
Peto ja väärä profeetta otetaan kiinni. Ilm. 19:20.
Goog ja hänen liittolaisensa lyödään. Hes. 38, 39.
Saatana sidotaan. Ilm. 20:1-3; Ilm. 16:20.
 PY Ahdistuksen pyhien ylösnousemus, joka täydentää ensimmäisen ylösnousemuksen. Ilm. 20:4-6.
 1000 v. 1000-vuotinen valtakunta. Kristuksen kunniakas hallinta maan päällä tuhannen vuotta (Ilm. 20:4) morsiamensa kanssa, 2. Tim. 2:12; Ilm. 5.10; Jes. 2:2-5; 4; 11:1-12; 25:6-9; Jes. 65:18-25; Miika 4:1-4; Sef. 3:14-20; Sak. 8:3-8; Sak. 8:20-23; 14:16-21.
 S Saatana päästetään irti vähäksi aikaa ja tuhotaan Googin ja Maagogin mukana. Ilm. 20:7-10; Hepr. 2:14.
 TY Tuomion ylösnousemus. Ilm. 20:12-15; Joh. 5:29; Dan. 12:2.
 Tuomio Kaikkien jäljellä olevien kuolleiden tuomio suurella valkoisella valtaistuimella. Ilm. 20:11-15.
Kuolema ja Tuonela tuhotaan. Ilm. 20:14; 1. Kor. 15:26.
 Iank. Iankaikkisuus, tai ennemminkin tulevat maailmanajat. Ef. 2:7.

Vakava varoitus (osa luvusta XIII)

Pyydämme teitä huomioimaan seuraavat vakavat tri. Hugh McNeill’in sanat: ”Kunnioitetut veljeni, valvokaa, saarnatkaa Jeesuksen tulemusta. Minä vannotan teitä yhteisen Mestarimme nimessä – SAARNATKAA JEESUKSEN TULEMUSTA; vakavasti ja hellästi Jumalan nimessä, minä vannotan teitä – SAARNATKAA JEESUKSEN TULEMUSTA. VALVOKAA siis, ettei Hän tullessaan äkisti löytäisi ovenvartijaa nukkumasta.”

Read Full Post »

ylosnoussutViikko sitten vietimme pääsiäistä, joka on kristittyjen tärkein juhla. Vietämme pääsiäistä sen muistoksi, että silloin Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit. Nyt pääsiäisen jälkeisenä aikana puolestaan voimme muistella ylösnoussutta eli kuoleman vallan voittanutta Jeesusta.

Seuraavassa Apostolien tekojen kohdassa Pietari ja Johannes ovat juuri parantaneet ramman miehen.

Pietari alkoi puhua kansalle: ”Israelin miehet, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään? Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut palvelijansa Jeesuksen, jonka te kavalsitte ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja pyysitte, että teille annettaisiin murhamies. Elämän ruhtinaan te tapoitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista, ja me olemme sen todistajia. Uskomalla Jeesuksen nimeen on tämä mies, jonka te näette ja tunnette, vahvistunut hänen nimensä kautta. Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on antanut hänelle täyden terveyden kaikkien teidän nähtenne. Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette toimineet tietämättömyyttänne, samoin kuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin Jumala toteutti sen, minkä hän oli ennalta ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa piti kärsiä. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen.” (Apt 3:12-20)

ristiinnaulittuPalataanpa vielä Jeesuksen sovitustyöhön. Jeesus oli todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hänen ristinkuolemansa kautta Jumala itse otti päälleen rangaistuksen ihmisten synneistä. Tällä Jeesuksen teolla Jumala antoi sovittaa maailman itsensä kanssa. Jeesus otti kantaakseen sen tuomion, joka olisi muutoin meidän osamme.

Jumala itse korjaasi sen synnin rikkoman suhteen, jota ihminen ei voinut korjata. Ja niin Paavali voi kirjoittaa: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).

Jeesus ei tullut tänne maailmaan itsevaltiaana tai ylevänä kuninkaana maallisten hallitsijoiden tavoin. Sen sijaan Hän tuli palvelijan ja orjan muodossa, alennettuna tavallisen ihmisen tasalle, jopa alemmaksi. ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8). Jotta Jumala voisi Hänet myöhemmin korottaa, Hänen oli oltava ensin alhainen. Ja se korottaminen tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Jos ylösnousemus ei olisi mahdollista, ei meilläkään olisi toivoa, koska Jeesus olisi silloin kuollut turhaan, ja niin ollen hukkuisimme synteihimme. Jeesus todisti jo toimintansa aikana Jumalan eläväksi tekevästä voimasta herättämällä kuolleita. Paavali kirjoittaa: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista.” (1. Kor. 15:19,20).

ylosnoussut_2Erityisesti Jeesuksen ylösnousemus todistaa sen, että Hän on Jumalan Poika. Hänen ylösnousemuksensa nimittäin todistaa sovituksesta: Jumala julisti Jeesuksen sovitustyön päteväksi herättämällä Hänet kuolleista. Samalla Jeesus on ikuisiksi ajoiksi voittanut Saatanan ja kuoleman vallan.

Jeesuksen aikana monet odottivat hänen olevan maallinen kuningas, joka vapauttaa sorretun kansan miehittäjävallan eli Rooman ikeestä. Monet kääntyivät pois Jeesuksen seurasta, kun hän ei ollutkaan tällainen luvattu Messias. Tänäkin päivänä saatetaan Jeesukselta odottaa jotakin muuta kuin mitä Hän todellisuudessa on.

Paavali kuitenkin kirjoittaa korinttilaiskirjeessä: ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18). Todellisuudessa Jumalan voima siis tulee ilmi juuri Jeesuksen pelastustyössä! Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Ensisijaisesti Jumalan voima on siis evankeliumi – sanoma rististä ja Kristuksesta! Siinä ei ehkä jonkun mielestä ole mitään hohdokasta, mutta se on koko kristillisen elämämme ydin ja pelastuksemme avain. Jeesus on meidän – sinun ja minun ­– Vapahtajamme ja Lunastajamme!

Me kaikki olemme syntisiä, ja synnin palkka on kuolema. Jeesus kuitenkin kuoli puolestamme, ja tämä teon seurauksena Jumala lahjoittaa meille armosta iankaikkisen elämän. (Room. 6:23). Jumala ei halua, että joudumme kadotukseen – Hän haluaa pelastaa meidät kaikki. Pelastukseen kelpaa vain ja ainoastaan, että uskomme Jeesuksen ristin sovitustyön hinnan riittävän maksuksi synneistämme. Mikään muu ei auta meitä – ei edes hyvä elämämme tai hyvät tekomme. Meidän osamme on ottaa tarjottu pelastus uskossa vastaan omalle kohdallemme. Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).

Kun otat Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, sen jälkeen mikään ei voi ottaa sinua pois Häneltä – Saatanalla ei ole sinuun enää valtaa. Jeesus itse lupaa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:27-30).

Jeesus kutsuu sinua seuraamaan Häntä ja lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).

Hänen seuraamisensa ei poista elämästämme vaikeuksia, sairautta ja kärsimystä, mutta saamme jättää kaikki taakkamme Hänen kannettavakseen. Hän tietää kaikki ahdistuksemme ja murheemme, emmekä ole niiden kanssa yksin. Mooses sanoi seuraavat sanat Joosualle, ja näihin sanoihin saamme mekin turvata: ”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä säiky.” (5. Moos. 31:8)


Lue myös Raamatunkohtia rohkaisuksi.

Read Full Post »

Luku 18 kirjasta ANTIKRISTUKSEN PALUU

apocalypticKun apokalypsi alkaa, niin maailmanhistorian hirvittävin ajanjakso käynnistyy. Se saa ensimmäisen ja toisen maailmansodan, Hitlerin, Stalinin, Ruandan ja kaikkien muiden sotien ajan alusta saakka näyttämään kuin iltapäivän teekutsuilta. Nälkä ja taudit tuhatkertaistuvat. Saatanan siemen vapautuu terrorisoimaan ihmiskuntaa.

Kuka sitten joutuu läpikäymään tämän ahdistuksen? Tulemmeko kaikki kärsimään sen vaikutuksista? Vai onko, kuten jotkut opettavat, olemassa suosittujen ihmisten ryhmä, jotka välttävät tulevan katastrofin? Vastataksemme tähän ongelmalliseen kysymykseen aloitamme apostoli Paavalin lausunnolla 1. Kor. 2:7-8:

…vaan me puhumme SALATTUA Jumalan viisautta (KJV: wisdom of God in a MYSTERY), sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista (KJV: princes) ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet –

Paavali puhuu tässä salaisuudesta, joka oli ollut kätketty ajasta ennen maailman luomisen alkamista. Tämä salaisuus on niin tärkeä ja suuri, että jos ’tämän maailman ruhtinaat’ (princes) olisivat tienneet siitä, he eivät olisi ristiinnaulinneet Jeesusta. Keitä sitten ovat ’tämän maailman ruhtinaat/valtiaat’? No niin, päävaltias on henkilö, josta olemme puhuneet kaikkialla näissä teksteissä. Jeesus mainitsee hänet useita kertoja:

Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos (Joh. 12:31).

En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään (Joh. 14:30).

Saatanaan viitataan useita kertoja tämän maailman ruhtinaana ja riivaajien päämiehenä (KJV: prince of the devils, Matt. 9:34), joten ilmaus, tämän maailman valtiaat, tarkoittaa Saatanaa ja hänen kanssaan langenneita pahoja enkeleitä.

Mikä siis on tämä niin tärkeä salaisuus? Tämä suuri salaisuus on ensimmäisen kerran mainittu Paavalin kirjeen viimeisessä luvussa Roomassa asuneille uskoville.

Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun SALAISUUDEN mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi (Room. 16:25-26).

Kreikankielen salaisuutta tarkoittavan sanan kirjaimellinen merkitys on ’pyhä salaisuus’. Paavalin mukaan tämä salaisuus oli salassa maailman alusta saakka, mutta vasta nyt ilmoitettiin kaikille kansoille hänen kirjoitustensa kautta. Jakeissa Ef. 3:3-6,8,9 Paavali edelleen paljastaa, mikä tämä pyhä salaisuus on.

…että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut; josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen, jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa.

Kolme kertaa Roomalais- ja Efesolaiskirjeiden välillä meille kerrotaan, että tämä salaisuus oli ollut kätkettynä Jumalassa ajasta ennen maailman luomista. Niin tärkeä on tämä salaisuus. Tämä salaisuus on kaksiosainen. Tämä ensimmäinen osa paljastaa, että pakanat ovat kanssaperillisiä ja samaa ruumista yhdessä Israelin kanssa ja osallisia lupauksiin Kristuksessa. Se on, pakanat voivat nyt täysin jakaa Jumalan lupaukset, jotka on annettu Jeesuksen Kristuksen tähden, Hänen kauttansa ja Hänessä.

commandmentsKysyt ehkä, että mikä tässä sitten on niin tärkeää. No niin, vuosisatojen ajan alkaen Mooseksen ajasta Israelin kansa oli valittu kansa. Heille oli annettu Jumalan lait ja lupaukset. Juutalaisten huoli ei ulottunut muihin; heille pakanat, se on kaikki muut, olivat pelkkiä koiria. He ja vain he, olivat valittuja. Nyt pakanatkin voivat saada Pyhän Hengen lahjan ja näin ollen tulla tasavertaisiksi juutalaisten kanssa kaikissa Jumalan lupauksissa.

Tämän suuren salaisuuden toinen osa on kuitenkin vielä tärkeämpi, kuin ensimmäinen. Paavali toistaa sen kohdassa Kol. 1:26-27:

…sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.

Ennen kuin Pyhä Henki annettiin helluntaipäivänä, pakanat olivat ilman toivoa ja ilman Jumalaa tässä maailmassa, mutta nyt Hänen uhrinsa ja Kristuksen veren vuodattamisen tähden kaikki tuo on muuttunut ja muuttunut täydellisesti. Tämä salaisuus, josta kukaan ei tiennyt, sillä Jumala oli pitänyt sen kätkettynä ajasta ennen maailman alkua, on nyt ilmoitettu Paavalille ja tehty tiettäväksi kansoille. Eikä vain niin, että pakanat on nyt otettu Jumalan perheeseen, vaan, että jokainen, joka uskoo, saa iankaikkisen elämän ja tuo elämä on ’Kristus teissä, kirkkauden toivo’.

Tämä on uskomaton lahja ja hämmästyttävä ilmestys. Niin suunnaton on tämän pyhän salaisuuden ilmestys, että jos tämän maailman valtiaat olisivat tunteneet sen, niin ’he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa’.

Ajattepa sitä hetkinen. Niin ällistyttävä, suunnaton ja tärkeä on tämä ilmoitus, että jos Saatana ja muut langenneet enkelit olisivat tunteneet sen, he eivät olisi murhanneet Jeesusta Kristusta ristillä. He olisivat katsoneet paremmaksi antaa Hänen edelleen vaeltaa maan päällä, kuin sallia tämän ihmeen tapahtua. Sillä kun Jeesus vaelsi, Hänellä oli Jumalan Pyhän Hengen voima itsessään ja Hän teki väkeviä tekoja. Hän oli kuitenkin yksinään toimiva yksi ihminen, mutta johtuen Hänen ristiinnaulitsemisestaan ja ylösnousemuksestaan tuo sama Henki on nyt kaikkien saatavana, jotka hyväksyvät Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja uskovat, että Jumala herätti Hänet kuolleista.

doveKun sinä saat Jumalan Hengen sisimpääsi, niin se on Hänen siemenensä ja iankaikkinen elämä. Olet matkalla taivaaseen eikä koko helvetti voi pysäyttää sinua. Kun Jeesus oli tämän maan päällä, Hän oli yksi ihminen, jolla oli Jumalan henki ja voima itsessään, mutta helluntaipäivänä tuli 3000 sielua lisää ja sitten seuraavina päivinä ja kuukausina vielä tuhansia. Jeesus sanoi olevansa ’maailman valo’. Minne ikinä valo tulee, sieltä pimeyden on paettava. Joten joka kerran, kun uusi sielu saa Pyhän Hengen lahjan, niin uusi valo syttyy tässä turmeluksen maassa ja pimeys väistyy. Jos sytytät valon huoneessa, niin pimeyden täytyy hävitä. Nykyisin miljoonittain valoja sytytetään eri maissa kaikkialla maailmassa.

Juutalaiset olivat Jumalan palvelijoita ja muutamat valitut heistä saivat Pyhän Hengen ’päällensä’ VT:n aikoina, mutta asiat eivät ole enää näin. Nyt Jumalan iankaikkinen siemen tekee sinusta Jumalan lapsen, etkä voi menettää tuota siementä. Ja se suuri mysteeri, pyhä salaisuus, joka oli kätkettynä Jumalassa ajasta ennen maailman luomista, on, että se on Kristus sinussa, kirkkauden toivo… Kristus sinussa … Mikä hämmästyttävä kirjaimellinen totuus. Sinulla on Kristuksen henki sinussa. Se on sama Henki, jonka Jeesus sai, kun Johannes kastoi Hänet ja Henki laskeutui Hänen päällensä kuin kyyhkynen. Ja nyt se on sinun sisälläsi.

Sinä voit tehdä samoja tekoja kuin Jeesus. Lapsena sinulla on suora pääsy Jumalan valtaistuimen luo taivaassa. Voit rukoilla ja saarnata ja opettaa ja ajaa ulos riivaajia aivan kuten Jeesus teki ja paholainen ei tykkää siitä ollenkaan. Ja jos vain olisi tiennyt, että näin tulisi käymään, hän ja hänen valtiaansa eivät olisi ristiinnaulinneet Jeesusta. Sillä nyt sinulla on sama Jumalan voima asumassa sinussa ja käytössäsi. Sinun tarvitsee vain alkaa toimia sillä, mitä sinulle on annettu.

Tämän suuren mysteerin vuoksi Saatana on tehnyt töitä vuosisatoja minimoidakseen tämän salaisuuden opettamisen. Monilla kristityillä ei ole mitään käsitystä sen seurauksista. Sitä on silitelty ja jätetty huomioimatta. Kuitenkin ne meistä, jotka olemme syntyneet ylhäältä ja saaneet Jumalan lahjan, olemme pelastettuja. Me olemme nyt Seurakunta, ekklesia, eli Jumalan uloskutsutut ja Kristuksen ruumiin jäseniä. Me olemme pyhät, mikä tarkoittaa, että olemme pyhitettyjä ja erotettuja. Tämän vuoksi UT:n kirjeet on osoitettu ’pyhille Roomassa’ tai ’pyhille Korintossa’ tai ’pyhille Efesossa’ jne. Me olemme erityinen ja ainutlaatuinen ryhmä ihmisiä, jonka Jumala kätki omaan sydämeensä ajasta ennen maailman perustamista. Kukaan muu kuin Hän, ei tiennyt siitä:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa (Ef. 1:3-4).

Me emme ole palvelijoita, vaan Jumalan lapsia syntymän perusteella ja taivaan kansalaisia. Tämä tekee meistä erilaisia, kuin Israel ja juutalainen kansa. Yksi apokalypsin ajalle annettu nimi on ’Jaakobin ahdistuksen päivä’. Jaakob liittyy juutalaisiin eikä Jumalan Seurakuntaan. Tämän vuoksi Paavali kirjoittaa, että ’meidät pelastetaan tulevasta vihasta’, sillä meillä on autuas toivo Herramme pikaisesta tulemuksesta kokoamaan yhteen Seurakuntansa ja kohtaamaan meidät yläilmoissa ja viemään meidät sinne, missä Hän on nyt. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla, koska me emme tule näyttelemään mitään roolia emmekä osaa tulevassa Suuressa Ahdistuksessa.

Read Full Post »

Older Posts »