Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘ylöstempaaminen’

The Return of Moloch
By Alice Childs 23.10.2018, suom. SK

Ihmiset, katselkaa ympärillenne. Kaikki naamarit on nyt riisuttu. Kun olin varkki-iässä (noin sata vuotta sitten), niin laulettiin laulua, jonka sanat olivat: ”Ajat ovat muuttumassa.” No niin, jos joskus oli aika, jolloin nuo sanat olivat sopivimmat, niin se on nyt. Ajat todella ovat ”muuttumassa” eivätkä paremmiksi vaan pikemminkin ajat ovat menossa suin päin suoraan kohti PAHINTA aikaa, mitä koskaan tulee olemaan ihmisen koko historiassa.

Tämä synnin kiroama ja haaksirikkouttama paha maailma on kuolintuskissaan. Moolok on nousemassa. Voi, hän on aina ollut täällä piileskellen pimennoissa tappamassa aikaa, kunnes lopunaika tulee, jolloin hänen sallitaan lopulta riisua naamarinsa. Kuten apostoli Paavali kirjoittaa:

”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” (Room. 8:22-23)

Tämä synnin kyllästämä luomakunta on pääteasemallaan. Moolok on nousemassa. Jotakin täytyy tehdä ja tullaan tekemään. Vuosituhansia kestänyt kosminen sodankäynti Jumalan ja Saatanan välillä saavuttaa huippukohtansa langenneen ihmisen historian seitsemässä viimeisessä vuodessa. Jumala on tuomassa tämän koko haisevan, syntisen, pahan kiusaaman maailman päätökseen. Jumala on tuomassa tuomion Moolokille.

Kapina, pilkka, rienaaminen ja selvä Jumalan ja Hänen kansansa viha eivät nyt ole pelkästään avointa, vaan niitä itseasiassa näytellään, rohkaistaan ja kiitetään. Aivan kuten silloin, kun geneettisesti saastuneet jättiläiset turmelivat ja saastuttuivat maan Nooan aikana; aivan kuten sodomalaiset, jotka avoimesti halusivat raiskata Jumalan pyhät enkelit, jotka tulivat pelastamaan hurskaan Lootin, nuo pyhät Jumalan lähestyvän vihan lähettiläät, jotka ottivat päällensä miespuolisen ihmisen muodon Sodoman ja Gomorran päivinä pelastaakseen hurskaan Lootin.

Nuo samat luonnottomuuksien ja iljetysten henget, jotka toimivat jo silloin, toimivat taas meidän ajassamme, mutta nyt niiden pahuus leviää yli kaiken maan. Se on juurtunut syvään jokaiseen kulttuuriin – ei vain ns. ”sivistymättömiin” piilossa oleviin yhteiskuntiin, vaan kaikkiin ns. ”sivistyneisiin” maailman kansakuntiin. Moolok on riisunut naamarinsa.

Näiden vedenpaisumuksella tuomittujen kulttuurien pahojen tekojen ja oman modernin mielettömyyden, barbarismin ja kuoleman kulttuurimme välillä ei ole eroa.

No niin, ehkä on sentään yksi ero: tänä päivänä maailmassa elää paljon enemmän ihmisiä kuin silloin ja tämä pahuus kyllästää KAIKKI maailman kulttuurit. Ei ole paikkaa, jota ei pahimman lajin turmelus ja irstailu olisi saastuttanut.

Niiden vauvojen ja lasten määrä, jotka ”moderni” ”sivistynyt” kulttuurimme on kirjaimellisesti repinyt kappaleiksi jäsen jäseneltä myyden heidän kallisarvoiset pienet ruumiinosansa voiton vuoksi; järkyttävä määrä kadonneita lapsia, runneltu, uhrattu ja – pahin kaikista pahuuksista – monet, jotka on kirjaimellisesti KULUTETTU (consumed), itseasiassa purettu varaosiksi, on eksponentiaalisesti suurempi kuin Nooan tai Lootin päivien pahuuksien. Moolok on riisunut naamarinsa.

Nykyajan riivatut hylkiöt ovat paljon syyllisempiä, koska vauvojen, lasten, naisten ym. uhrien määrä tämän riivaajien täyttämän maan päällä on eksponentiaalisesti suurempi, kuin muinaisissa pakanakulttuureissa, jotka olivat yhtä syyllisiä tehdessään näitä samoja hirmutekoja. Me modernit ”sivistyneet” kansat olemme kuitenkin ohittaneet heidät Moolokille uhrattujen määrässä. Olemme pahempia, koska meidän kulttuurissamme pahuus on tullut suuremmaksi ja levinnyt laajemmalle kuin niissä koskaan. Moolok nauraa.

Pahuuden malja vuotaa yli. Säädyllisyyden ja petoksen naamarit, joiden alle täysi demonisuus piiloutui ja ilakoi vuosisatoja, on nyt repäisty pois ja kuolaavat, irvistelevät riivaajien kasvot, jotka luuraavat inhimillisten naamarien takana, ovat nyt kaikki julkinähtävinä jokaiselle. Ei enää pelejä. Ei enää piilottelua. Moolok on täällä – avoimesti. Moolok nauraa. Voimme nähdä hänen häijyjen kasvojensa leimahduksen nykyajan juoppojen silmissä, aivan kuten ne, jotka muinaisissa pakanakulttuureissa kärsivät hänen mielettömästä vihastaan, joka leimusi niiden silmistä, jotka hän on vallannut kautta historian.

Nyt hänen demoniset kasvonsa ja miljoonien riivaajahenkien siansaksaa puhuvat kasvot tähyilevät nykyajan hylkiöiden silmistä, samalla kun helvetilliset äänet purkautuvat näiden hylkiöiden suusta, joista on tullut ihmis-isäntiä näille pahoille olennoille. Elämme nyt maailmassa, josta päivittäin on tulossa helvetti maan päällä – mieletön turvapaikka maata kuljeksiville riivaajille, joilla on yllänsä niiden iho, jotka vapaaehtoisesti ovat antaneet sielunsa Moolokille.

Ei ole suurempia syvyyksiä, joihin ihmiskunta voisi vajota, kuin niitä häijyistä häijyimpiä tekoja, joita on tähän saakka piiloteltu ja tehty pahuuden pimeimmissä luolissa, lähetetään nyt avoimesti ja esitellään häpeämättömästi valossa ilman pelkoa ja demonisella ylpeydellä ja vahingonilolla niitä tekevien taholta – sellaisia pahuuksia kuin:

  • Selvä riivaajien palvonta.
  • Kiihkeä Jumalan vihaaminen ja pilkkaaminen.
  • Riivaajien inspiroima Jumalaan uskovien vainoaminen ja murhaaminen.
  • Eläimiin sekaantuminen, insesti, lasten sieppaaminen ja raiskaaminen.
  • Geenimanipulaatio: kauhistukset, joita synnytetään laboratorioissa jokaisella maailman mantereella – ihmisen ja eläimen sekasikiöiden (chimera) luominen – sieluttomien hirviöiden ja olentojen, jotka eivät ole ihmisiä, joilla ei ole ihmisen sielua ja ovat vain tyhjiä lihasta tehtyjä astioita ruumiittomille riivaajahengille asua ja vaeltaa maata ihmisen muotoisena, mutta ilman muuta ihmisyyttä kuin kuolleen kuoriaisen tyhjä kuori.

Kun kaikki tämä syvään juurtunut pahuus tulee valtavirraksi ja ulos avoimesti, niin ei ole olemassa suurempia syvyyksiä, joihin langennut ihminen voisi vajota. Moolok odottaa hetkeään.

Lopuksi kaikkein hirvittävin – pahuus, joka on eniten tabu: ihmislihan, luiden ja veren kannibalisoiminen. Kun nämä kauhistukset hyväksytään, esitellään julkisesti paraatissa, puolustetaan ja pyritään valtavirtaistamaan kulttuuriin ”normaalina” käytöksenä, niin sanon jälleen, ettei ole olemassa suurempia syvyyksiä, joihin ihmiskunta voisi vajota.

Meidän ajassamme tätä ei tapahdu vain muutamin paikoin, vaan se on nyt käynnissä jokaisessa kansakunnassa ja kulttuurissa ja yhteiskunnassa kaikkialla maailmassa. Siksi meidän ”moderni” kulttuurimme on pahempi kuin Nooan ja Lootin aikaiset. Siksi olemme Saatanan valvoman ihmiskunnan historian lopun partaalla.

Moolok on nousemassa. Laittomuuden ihmistä, jonka sisällä Moolok eräänä päivänä pian asuu, valmistetaan nousemaan valtaan ja maailmanlaajuiseen herruuteen ja hän valmistautuu ottamaan paikkansa viimeisten päivien näyttämöllä toteuttaakseen ennustetun kohtalonsa.

Jumala ei voi – EIKÄ TULE sallimaan tämän helvetissä syntyneen pahuuden seisoa. Hänen vanhurskas, pyhä, äärimmäisen oikeudenmukainen vihansa ja tuomionsa on tulossa. Moolok vapisee, koska tietää, mitä on tulossa. Moolok pelkää tulevan Juudan Leijonan karjuntaa enemmän kuin mitään muuta.

Tässä ovat todisteet, jotka kirkuvat, että tämä langennut maailma on tullut loppuunsa. Herää maailma! Tuomio on tulossa sinua kohti, kuin karannut juna alas jyrkkää vuoren rinnettä. Katso maailma! Jumalan viha nousee – Nousee – NOUSEE. Katso seurakunta! Vapauttajamme tulee PIAN!

Veljet, emme tule olemaan täällä kauan. Kuten Lootin päälle, Jumala EI VOI langettaa tuomiotaan, pyhää vihaansa Moolokin ja kaikkien hänen kelvottomien palvojiensa päälle, ennen kuin Jumalan hurskaat on otettu pois. Katso ylös, Kristuksen ruumis! KATSO YLÖS!

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.(1. Tess. 4:16-18)

Read Full Post »

Only two hundred million will depart in the Rapture?
Posted on 3.2.2017 by Don Koenig, suom. SK

Mielestäni monet kristityt olettavat, että tempauksessa lähtee paljon enemmän ihmisiä kuin todellisuudessa lähtee. Joidenkin mielestä Yhdysvaltojen kaltaiset maat autioituvat huomattavasti tempauksen vuoksi. Minä en usko, että näin tulee käymään. Ehkä vain noin 200 miljoonaa ihmistä koko maailmassa lähtee tempauksessa.

Ilmestyskirjassa Herra paljastaa seitsemän seurakuntamallia seitsemässä kirjeessään näille seurakunnille. Silti vain kirjeessä Filadelfialle sanotaan, että se pelastetaan suuresta koetuksesta maan päällä (Ilm. 3:10). Kirjeessä sanotaan, että Filadelfian seurakunta pelastetaan ahdistuksen ajasta, koska se otti vaarin Herran sanasta (raamatullisesta opista), ei kieltänyt Hänen nimeään (Jeesus on ainut nimi taivaan alla, jonka kautta ihmisten täytyy pelastua) ja otti vaarin sanasta, että Herra palaa seurakunnalleen. Kuinka moni tämän päivän kristikunnassa tekee niin ja samaistuu Filadelfiaan? Se on varmasti pieni prosentti niistä, jotka sanovat olevansa kristittyjä.

Yksi tapa tarkastella tätä on, että tempaus on palkinto niille, jotka ottavat vaarin siitä, mistä Jeesus antoi kiitosta kirjeessä Filadelfialle. Loput näkyvistä seurakunnissa, jotka ovat edelleen maan päällä, samaistuvat Tyatiraan, Sardeeseen tai Laodikeaan. Niiden, jotka samaistuvat näihin muihin seurakuntiin, on etsittävä Herran ohjeita heille osoitetuista kirjeistä. Uskon, että Tyatira voidaan parhaiten tunnistaa katolisuudessa, Sardes päälinjan protestanttisuudessa ja Laodikea postmodernien seurakuntien nousussa.

Joskus vuosien 2023–2024 välillä maan päällä elää täsmälleen kahdeksan miljardia ihmistä. Sanon sen, koska paras arvioni tempauksen ajankohdasta, perustuen sivistyneeseen spekulaatiooni toisesta tulemuksesta joskus 2030–2040, olisi noin puoli vuosikymmentä ennen tai jälkeen vuotta 2024. Jos vain 200 miljoonaa lähtee, kuten ehdotan, niin se merkitsisi, että 2,5 % ihmisistä maan päällä lähtisi tempauksessa. 200 miljoonan ihmisen lähdöllä on vaikutus maailmaan, mutta se ei tee miksikään eikä riko yhtään olemassa olevaa valtiota eikä maailmanjärjestystä.

Mistä keksin tämän luvun 200 miljoonaa?

Oletan, että katolisuutta ja suurinta osaa päälinjan protestanttisista seurakunnista ei voida samaistaa Filadelfiaan. Suurin osa niistä ei edes opeta mitään läheistä Herran tulemusta. Useimmat niistä myös poikkeavat raamatullisesta opista. Niille, jotka eivät pidä kiinni totuuksista, joihin Filadelfia uskoi, ei luvata mitään pelastusta ahdistuksesta. Oletan myös, että näissä seurakunnissa käyvät ihmiset uskovat, mitä heidän kirkkokuntansa opettaa, tai muutoin he eivät kävisi niissä. Siksi hyvin harvat sellaisessa, jota sanotaan päälinjan kristinuskoksi, lähtevät tempauksessa.

Katolisten ja liberaalien poistamisen jälkeen maan päällä on vain noin 600 miljoonaa muuta, jotka samaistuvat kristityiksi. Heidät voidaan tunnistaa evankelikaaleina, helluntailaisina tai kristillisenä identiteettinä (kultteina).

Noin kolmannes noista 600 miljoonasta on kulteissa tai seurakunnissa, jotka ovat tiellään liittymään Ilm. 17. luvun Porttoon. Ne ovat luopuneet premillennialismista ja Kristuksen pikaisesta paluusta jonkinlaisen sosiaalisen evankeliumin vuoksi. Sellaiset seurakuntakytkökset kuin Saddleback, Willow Creek, New Apostolic Reformation (NAR) ja jokin Uskonsana tulevat mieleen. Monet seuraavat nyt Jesuiittojen tapaa yhdistää kristikunta mystiikkaan ja paavin helmaan palaamisen kautta. Jos haluat lisätietoa siitä, kuinka nämä seurakunnat ovat liittymässä Ilm. 17. luvun Porttoon, niin lue tämä artikkeli ja monia muita erinomaisia artikkeleita Roger Oakland’in verkkosivustolta. Katso myös muutamia omia artikkeleitani Ilm. 17. luvun Portosta tästä ja tästä ja tästä.

Ota pois ainakin kolmannes evankelikaaleista ja helluntailaisista, jotka ovat tukevasti tiellä liittyäkseen Porttoon ennen tempausta ja se jättää alle 400 miljoonaa ihmistä seurakuntiin, jotka voitaisiin samaistaa filadelfialaiseen raamatulliseen kristinuskoon.

Sen ei pitäisi yllättää ketään, että noin puolet vielä jäännösseurakunnissakin käyvistä ovat tekokristittyjä. Mene mihin tahansa evankelikaaliseen tai helluntailaiseen seurakuntaan ja kysele eri ihmisiltä. Jopa johtajat sanovat, että heillä syytä uskoa, että monet heidän seurakunnassaan eivät ole pelastettuja. Siksi nämä pastorit jatkuvasti saarnaavat pelastuksesta joka sunnuntai. Ota pois nämä pseudokristityt ja heidän lapsensa ja se jättää noin 200 miljoonaa seurakuntaan, joka tunnistetaan Filadelfiaksi. Tämä on se luku, jonka oletan lähtevän ennen suurta koetusta.

Tämä luku sopii myös minun arveluttavaan teoriaani. Salli minun selittää. Tiedämme, että Jeesus ottaa pois morsiamensa niin, ettei sen tarvitse kärsiä suuren ahdistuksen aikaa maan päällä. Lähtökohtani on, että Jeesus saapuu Saatanan asuinpaikkaan kuin varas ja varastaa morsiamen, ennen kuin Isä antaa Hänelle valtakunnan. Koska Herra varastaa 200 miljoonaa ihmistä, jotka laillisesti edelleen kuuluvat Saatanan asuinpaikkaan, niin Jumala sallii Eufratille sidottujen neljän enkelin vapauttamisen (Ilm. 9:16), mikä valmistaa tien 200 miljoonan miehen demoneja palvovalle armeijalle Idästä (itämaiset uskonnot palvovat demoneja). He puolestaan vastustavat kuningasten Kuningasta Hänen laillisessa paluussaan Jerusalemiin ja tuovat täydellisen tuhon itselleen.

Tiedän, tiedän, että tämä ei ole kummoinen perustelu 200 miljoonan ihmisen lähdölle tempauksessa. Silti olen sitä mieltä, että Raamatulla on hyvä syy sanoa Jeesuksen tulevan kuin varas. Tullessaan morsiamelleen Hän ei astu jalallaan maan päälle, koska maanpäällistä valtakuntaa ei ole vielä annettu Hänelle. Hän vain vie morsiamensa pois maasta enkelien voimin. Jeesukselle annetaan valtakunta sen jälkeen, kun Saatana on heitetty ulos taivaasta maan päälle. Se tapahtuu viimeisten seitsemän vuoden jakson puolivälissä. Yksityiskohdat ovat Ilmestyskirjan luvuissa 12 ja 19.

Vaikka olisinkin väärässä 200 miljoonan yhteydestä jakeeseen Ilm. 9:16, niin luku 200 miljoonaa niille, jotka noudattavat sitä, mistä Jeesus kiitti kirjeessä Filadelfialle, edelleen näyttäisi olevan uskottava luku.

Katolisilla ja protestanttisuuden valtavirran kirkoilla on tekojen pelastus. Heidän on ansaittava oma pelastuksensa hyvillä teoilla tai tottelemalla vaikka mitä. Kukaan ei pääse sisälle tällä tavalla. Pyhä Henki ei asu niissä, jotka eivät koskaan ole syntyneet uudesti ylhäältä uskon kautta Jeesukseen. Ne, joilla ei ole Pyhää Henkeä, eivät lähde tempauksessa, kuinka kristillisiltä sitten näyttävätkin.

Ei pitäisi olla yllättävää, että ne, joilla on vain kristillinen identiteetti eikä Pyhää Henkeä, eivät edes usko tempaukseen. He eivät tule pettymään. Ei ole mitään tempausta niille, joilla on vain kristillinen identiteetti. Ehkä vain kymmenesosa niistä, jotka sanovat itseään kristityiksi, otetaan tempauksessa. Kymmenesosa kristikunnasta on myös noin 200 miljoonaa. Nämä voitaisiin tunnistaa myös ensihedelmiksi. Ensihedelmät päättyvät 144 000 juutalaisen sinetöimiseen. Sen jälkeen tulee suuri sadonkorjuu maan päällä. Mitä sanoo 90 % kristikunnasta, kun Filadelfia on viety? Monet johtajista sanovat: Tervemenoa! Kristityt fundamentalistit estivät heidän ekumeenisen valtakunnan rakentamisen ohjelmansa maan päällä. Niinpä he sanovat: Kiitos Jumalalle, että nuo, jotka estivät heidän jumalanvaltakuntaponnistustaan maan päällä, otettiin pois.

Rick Warren’in kaltaiset ihmiset ovat sanoneet, että fundamentalismi on iso ongelma kristikunnassa. He uskovat, että ongelma kristikunnassa ovat ne, jotka todella uskovat kristinuskon perusasioihin. Minulla on uutinen. Ilman kristinuskon perusasioita jäljelle jää vain uskonnollinen Portto.

Uskonnollinen Portto yhdistyy käsityksessä, että on vain yksi Jumala ja hyväksyy jokaisen demonisen uskonnon, joka myös väittää palvovansa Jumalaa. Ainoa tie Isän tykö on Jeesuksen Kristuksen Hänen Poikansa kautta. Niiden ihmisten määrä maailmassa, jotka uskovat, että Jeesus on ainoa tie Isän tykö, on vain parisataa miljoonaa. Nämä ovat niitä, jotka lähtevät tempauksessa. Loput koetellaan ahdistuksen tulissa, jotta nähtäisiin, ketä he todella seuraavat.

Jos sinusta tuntuu siltä, että sinun omista uskonkäsityksistäsi pitää kiinni vain vähemmistö itseään kristityiksi kutsuvista, niin se voi johtua siitä, että olet yksi noista 200 miljoonasta.

 

Read Full Post »

Elation and Empathy as the Rapture Nears
By Ronda Lane 8.11.2017, suom.SK

Tämä artikkeli tarkastelee ristiriitaa, kun vertaa tempauksen riemua myötätuntoon niitä kohtaan, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet Kristusta ja kun tietää, että he joutuvat pian hirvittävimpään aikaan ihmiskunnan historiassa.

Uskovina olemme todistamassa armonajan viimeisiä hetkiä ja sitä, kuinka kaikki tulevaisuutta koskeva Raamatun profetia on asettumassa kohdalleen. Ajallemme ominaiset viimeisistä päivistä ennustetut piirteet ovat vallitsevia. (2. Tim.3:1-5, Room. 1:18-32, Juuda 1:18, 2. Piet. 3:3-7, 2. Tim. 4:3-4 ym.)

Todistamme näitä asioita tietäen, että tempaus on läheinen (päivämäärää ei anneta, ei mitään edeltävää tapahtumaa). Silti tiedämme kaiken, mitä ennustettiin tapahtuvan tempauksen JÄLKEEN ja tunnistamme, että nämä asiat ovat asettumassa kohdalleen nopeasti.

Se aiheuttaa useimmille meistä ristiriitaisia tunteita.

Ensinnäkin olemme innoissamme, että pian kohtaamme Herran yläilmoissa (1. Tess. 4:16-18), että pian saamme luvatun turmeltumattoman ylösnousemusruumiin (1. Kor. 15:49-53) ja tuo kirkastettu ruumis on samanlainen kuin Jeesuksen oma ruumis (1. Joh. 3:2).

Jumala todella tietää, kuinka me kaipaamme sitä, huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” (Room. 8:23).

Tämä ikävöiminen ja odotus vahvistuu päivä päivältä. Jumalan sana kutsuu sitä ”hartaaksi ikävöitsemiseksi” (Room. 8:19) ja sanoo, että meidän tulee odottaa ”kärsivällisyydellä.” (Room. 8:25).

Meille kerrotaan (ja ymmärrämme), että me odotamme vanhurskautta. ”Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta (Gal. 5:5, KJV).

Tiedämme, vaikka olemme pelastettuja, että niin kauan kuin olemme vielä tässä lihan ruumiissa, myös synti asuu meissä (Room. 7:14-25). Se on jatkuvaa taistelua kuolla itselleen ja alistua Herran johtoon.

Tätä ”vanhurskauden toivoa” me halajamme vielä enemmän kuin luvattua iankaikkista ruumista, jopa enemmän kuin niiden kanssauskovien jälleennäkemistä, jotka ovat menneet ennen meitä ja jopa enemmän kuin päästä nauttimaan luvatusta palkinnosta. Meillä ei silloin ole enää kiusausta syntiin; synti ei enää asu meissä (eikä kenessäkään taivaassa).

Emme voi täysin käsittää, mitä se merkitsee, koska koko elämämme ajan meillä on ollut synti asumassa ja läsnä kanssamme ja kaikkien ympärillämme olevien kanssa. Me todistamme kaikkia maailman synnistä johtuvia suruja.

Kuvittele – ei enää syntiä! Vain vanhurskautta!

Ei ihme, että me uskovat olemme niin tulessa ja innostuneita tempauksesta. Loppujen lopuksi mitä siinä on, jota ei tulisi rakastaa koskien pikaista pelastamistamme tästä pahasta synnin täyttämästä likakaivosta? Sitä tämä artikkeli koskee. AINOA asia, jonka kanssa useimmat meistä painiskelevat, koskee niitä, jotka eivät ole vielä tulleet Kristuksen tykö.

Me naiset olemme tunteellisempia ja/tai hoivaavampia kuin miehet. Jumala itse teki meidät tällaisiksi ja syystä. Silti meitä KAIKKIA (sekä miehiä että naisia) kehotetaan ymmärtämään muiden kärsimyksiä.

Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa(Room. 12:15).

Raamatussa on enemmänkin siitä, kuinka meidän tulee käyttäytyä toisia kohtaan. Mutta vielä enemmän, meissä uskovissa asuu Pyhä Henki, joka johtaa ja ohjaa meitä kaikkeen totuuteen (Joh. 16:13).

Hän tuo sydämeemme ja mieleemme empatian ja huomaavaisuuden toisten kärsimyksille. Me tunnistamme heidän nykyisen ja/tai fyysisen kärsimyksensä, jota voimme todistaa silmillämme ja korvillamme, mutta tunnistamme myös sen, mikä on pian kohtaava epäuskoista maailmaa. Heille tuleva kärsimys on hirvittävä.

Kuinka sydämemme voisi olla särkymättä tästä, varsinkin, jos meillä on läheisiä ja sukulaisia, jotka eivät vielä ole tulleet Kristuksen tykö saamaan pelastuksen?

Voimme kertoa heille evankeliumin (jopa vaikka he eivät haluaisi lainkaan kuunnella). Voimme kerjätä ja vedota heihin, väitellä heidän kanssaan, rukoilla heidän puolestaan (kuten meidän pitäisi) ja vielä – jokaisen yksilön asia on tehdä tuo kaikista tärkein päätös: joko hyväksyä/uskoa Jeesukseen pelastukseksi, tai hylätä/kieltää Hänet (Joh. 3:18).

Emme voi tehdä ratkaisua heidän puolestaan. Jumala antoi meille jokaiselle vapaan tahdon juuri tästä syystä. Hän rakasti meitä KAIKKIA niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa syntiemme sovitukseksi. Jeesus, joka ei milloinkaan tehnyt syntiä, on ainoa hyväksyttävä hinta synneistämme (Room. 3:25, 1. Joh. 4:10, Joh. 3:16-18 ym.). Ei ole toista tietä (Joh. 14:6).

Me uskovat ymmärrämme, kuinka ihmeellisen lahjan Hän on meille antanut. Mikä mahdollisuus olla oksastettu pelkkänä metsäöljypuuna (Room. 11) ja kuitenkin olla kanssaperillinen itse Jeesuksen kanssa! (Room. 8:17, Tiitus 3:7 ym.).

Meistä on niin vaikea käsittää, kuinka kukaan EI haluaisi hyväksyä Kristusta ja uskoa Häneen pelastukseksi. Myönnän, että joskus haluaisin ravistella muutamia ja huutaa: ”HERÄTKÄÄ”. Ihmettelemme, kuinka joku voi olla ”välittämättä tuosta niin suuresta pelastuksesta” (Hepr. 2:3).

Yleisin syy niillä, jotka hylkäävät pelastuksen, on, että he uskovat olevansa ”hyviä” ihmisiä. On murheellista, että he vertaavat itseään toisiin ja se on malli, jolla he mittaavat syntejään ja hyviä tekojaan (2. Kor. 10:12), kun sen sijaan se on Jumalan itsensä vanhurskaus, johon meidän täytyy verrata niin syntejämme kuin hyviä tekojamme, koska meidän parhaatkin sellaiset ovat kuin saastainen vaate (Jes. 64:6).

sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle(Room. 10:3).

He kyllä tietävät sydämissään, että me KAIKKI olemme syntisiä (Room. 3:23). Siihen kuitenkin heidän halunsa ymmärtää loppuu, sillä jos he sallisivat itsensä todella ajatella, että riippumatta siitä, kuinka ”hyviä” luulevat olevansa, he eivät koskaan voi päästä lähellekään Jumalan vanhurskautta.

Ainoa keino käsitellä syntiä on saada se poistetuksi, pestyksi Karitsan veressä (Ilm. 1:5, 1.Joh. 1:7-9, 1. Kor. 6:11).

ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella(Fil. 3:9).

Ja tässä se suurin vaikeus tuleekin. Se yksi asia, joka seisoo syntisen ja pelastuksen välissä on YLPEYS. Eikä ihme. Ylpeys oli paholaisen kukistuminen (Jes. 13:12-15, Hes. 28:11-17 ym.). On murheellista, että hänelle oli annettu kauneus, kirkkaus, kaikki kalliit kivet peitteeksi ja voideltu asema; ja kuitenkin hän päätti tieten tahtoen tehdä syntiä. Niinpä kuten ylpeys oli hänen kukistumisensa, niin samoin hän käyttää sitä myös ihmiskunnan houkuttelemiseksi.

Monet voivat mennä niin pitkälle, että myöntävät olevansa syntisiä (jos sitten pääsevät niin pitkälle), mutta myöntävätkö he, etteivät voi itse täyttää Pyhän Jumalan vanhurskaita vaatimuksia? Juuri sitä he eivät suostu tunnustamaan.

Miksi? Tämän myöntäminen olisi sen myöntäminen, että he nauttivat synneistä, joissa rypevät ja heillä on syvä pelko, että heidät tuomitaan synneistä, joten he mieluummin jatkavat noissa synneissä, kuin että käsittelisivät ne ainoalla mahdollisella tavalla – yksin Kristuksen kautta.

“Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh. 3:19-20)

Eräs hyvin rakas sukulainen tuli vierailulle luokseni muutamia kuukausia sitten. Hän hoki jatkuvasti: ”Täällä on niin hiljaista! Ei televisiota, ei radiota – kuinka te kestätte tätä?” Se oli minulle silmät avaava tapahtuma. Miksi? Koska tuolla hetkellä tajusin (ikään kuin lamppu olisi sytytetty), että USEIMMAT ihmiset viettävät jokaisen hetken valveilla melun ja häiriöiden parissa – eikä sattumalta, vaan tarkoituksella.

Edes useimmilla lapsilla ja nuorilla aikuisilla ei enää ole luovaa, mielikuvituksen käyttöaikaa tai hiljaista aikaa lukea tai opiskella, vaan sen sijaan odottavat viihdettä.

Nykyaikainen ihminen ajattelee, että hänellä TÄYTYY olla jatkuva viihde hukuttamaan – minkä? Hukuttamaan hänen omantuntonsa. Hukuttamaan Pyhän Hengen, joka yrittää vakuuttaa hänet synnistä. Nujertamaan kaikki ajatukset, joita hänellä ehkä on iankaikkisuudesta. Hän ei suostu edes puhumaan siitä, ”mitä tapahtuu kuollessamme”, eikä mistään sellaisesta aiheesta, joka saa hänet tuntemaan olonsa hankalaksi.

Paholaisella on räätälöity häiriö (tai monia häiriöitä) jokaiselle ihmiselle. Jopa uskovat voidaan suistaa häiriöillä. On tärkeää, että henkilö käyttää jonkin verran ”hiljaista aikaa” miettimiseen ja että varsinkin uskova tutkii Jumalan sanaa. Ja silti näemme, että useimmat tunnustavat uskovat eivät nykyisin edes vaivaudu tutkimaan pyhiä kirjoituksia, vaan mieluummin kuuntelevat videoita, audio-podcasteja jne.

On murheellista, että monet tunnustavat kristityt elävät täsmälleen samalla tavalla kuin pelastumaton maailma: TV:n katselua, elokuvia, musiikkia, harrastuksia, urheilua, kaikenlaista viihdettä – ja silti he väittävät, että ”ei ole aikaa tutkia” Jumalan sanaa.

Itseasiassa iso osa väestöstämme haluaa tehdä lainvastaiseksi jo Raamatun mainitsemisen. Vaikka teknologia voi olla siunaus lääketieteen alalla ja yhteyden pitämisessä läheisiin, se voi olla kamala häiriö, joka estää meitä tekemästä, mitä pitäisi.

Jos kristityt ovat joutuneet 24/7 viihteen saaliiksi, niin onko mikään ihme, että myös pelastumattomat käyttävät tätä samaa asiaa tekosyynä hylätä Kristus? Jos he eivät anna itselleen yhtään hiljaista aikaa ajatella, häiriöttömiä hetkiä, niin kuinka he koskaan voivat tunnistaa tarvitsevansa Vapahtajaa?

Jos teemme rehellisen tarkastelun, kuinka väki eli vain 100 vuotta sitten, niin pian tunnistamme, miksi maailma on muuttunut niin paljon. Silloin (ja aiemmilla vuosisadoilla) tarvittiin ankaraa työtä vain selvitäkseen hengissä. Saamme siitä käsityksen, kun katselemme tämän päivän amisseja, jotka kaatavat/kuivattavat/pinoavat ja käyttävät puuta keittämiseen ja lämmittämiseen, jotka kasvattavat kaiken ruokansa itse (sekä kasvit että eläimet), jotka säilövät ruokansa, laittavat aterioita tyhjästä, pesevät vaatteensa käsin pyykkilaudalla ja kuivaavat ne pyykkinarulla. Joillakin ei ole juoksevaa vettä ja edelleen kantavat vettä ämpäreissä peseytymiseen, siivoamiseen, juomiseen jne.

Kun ajattelemme nykyajan mukavuuksia, niin se tuntuu todelliselta siunaukselta, ettei tarvitse raataa sillä tavalla selvitäkseen päivästä päivään. Mutta onko se siunaus, kun teknologia on vallannut, ei vain arjen askareiden avustamisen, vaan myös niistä vapautuvan ajan viihteelle? Ja silti ihmiset EDELLEEN väittävät, ettei heillä ole aikaa tutkia pyhiä kirjoituksia? Kuitenkin kun käytämme amisseja esimerkkinä, näemme, että vaikka pääosaltaan heidän päivänsä on täynnä kovaa työtä ja väsyttäviä tehtäviä, niin he silti antavat aikaa tutkimiselle ja yhteydelle.

En ehdota, että eläisimme kuten amissit. En myöskään ehdota, että luopuisimme nykyajan vempeleistä ja vesijohdoista, jotka todella ovat siunauksia, mutta kyllä ehdotan, että antaisimme aikaa päivittäin Jumalan sanan tutkimiselle, kuten berealaiset (Apt. 17:10-11) ja tutkisimme kuten työmiehet (2. Tim. 2:15), jotta emme joutuisi häpeään, kun Herra pian ilmestyy tempaamaan meidät ylös.

Vietä myös HILJAINEN hetki Herran kanssa rukouksessa.

En tiedä kuinka me uskovat voisimme ”taistella” yhteiskunnan halua vastaan 24/7 viihteeseen. Tiedän, mitä me (uskovat) voimme tehdä sen suhteen. Voimme käyttää enemmän aikaa Jumalan sanan ja uskovien parissa, mutta en tiedä, kuinka voimme väitellä pelastumattomien kanssa, jotka eivät salli itselleen edes viittä minuuttia ajattelemiseen, vielä vähemmän Jumalan sanan ja oman ikuisen kohtalonsa miettimiseen. Se on todella itse kunkin oma asia.

Valitettavasti osa paholaisen lopunajan taktiikkaa on häiritä yhteiskuntaa siinä määrin, että ihmiset eivät suostu viettämään edes muutamaa hetkeä yksin hiljaisuudessa, ettei evankeliumin valo vain paistaisi heidän sydämiinsä, ettei heidän tarvitsisi antaa itselleen minuuttiakaan sen miettimiseen, missä viettävät iäisyytensä ja kuinka todella syntinen itse kukin on. He eivät halua antaa itselleen hetkeäkään sen ajattelemiseen

Me (itse) emme voi herättää heitä siinä teknologisessa viihteen ”bunkkerissa”, johon he ovat tahallaan sulkeutuneet.

He ovat kääriytyneet tähän tautien täyttämään häirinnän ja viihteen vilttiin niin, ettei heillä ole aikaa AJATELLA ja pohtia ikuista ahdinkoaan. Se tarjoaa heille häiriötä ja he luulevat sitä mukavuudeksi.

Kuin huopaviltit, joita käytetään uhrien mukavuudeksi tautiepidemian aikana, nuo samat yhden uhrin mukavuudeksi tarkoitetut huovat kuljettavat kuiduissaan kuoleman basilleja seuraavalle uhrille. Sellainen on se kuoleman ansa, jonka saa aikaan tauoton melu, viihde ja uppoutuminen maailmallisiin tyhjänpäiväisiin asioihin, joiden tarkoitus on häiritä niin, ettei milloinkaan jää hetkeäkään aikaa ajatella vakavia.

Mikä on velvollisuutemme? Se on, että jatkamme evankeliumin kertomista kadotetuille, vaikka se ei näyttäisi läpäisevän sitä häirinnän bunkkeria, jonka maailma on rakentanut heidän ympärilleen; vaikka näyttäisi, kuin kukaan ei kuuntelisi; vaikka meitä kohdeltaisiin vihamielisesti, pilkattaisiin, naurettaisiin, herjattaisiin, syljettäisiin tai uhkailtaisiin. Meille on kerrottu edeltä näistä asioista.

Tiedämme hyvin, että rohkea Kristuksen puolella seisominen tuo meille vainoa eikä vain ihmisiltä, vaan myös henkimaailmasta (Ef. 6:12). Silti palvelemme alttiisti Herraa ennemmin kuin ihmisiä tai omia lihallisia halujamme (Gal. 1:10, Room. 6:19, Room. 8:1-14, 2. Kor.7:1 ja niin monta muuta kohtaa).

“…vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät(Room. 13:14).

Meidän tehtävämme EI ole tehdä ratkaisua pelastumattomien puolesta, emmekä voikaan. Ja vaikka on helppo masentua, kun nykyisin niin harvoja tulee Kristuksen tykö, niin meidän täytyy aina muistaa, että heidän on tehtävä oma ratkaisunsa.

Valitettavasti monet eivät halua tietää (2. Piet. 3:5). He vain eivät halua tunnustaa eivätkä ota hetkeäkään aikaa ajattelemiseen. He ovat kääriytyneet maailmallisuuden vilttiin, joka tuo väärän lohdutuksen.

Jumalan sana sanoo, että he eivät voi “millään itseänsä puolustaa” (Room. 1:18-32). Itse asiassa he KYLLÄ tunnistavat, että Jumala loi kaiken ja että ovat vastuussa teoistaan ja ajatuksistaan – he vain eivät halua myöntää sitä, koska rakastavat syntiä liian paljon.

Raamattu on ennustanut myös viimeisten päivien vaaralliset ominaispiirteet (2. Tim.3:1-7, 13). Tänä päivänä näemme nämä piirteet vallitsevina yhteiskunnassamme.

Ja lopuksi, yritettyämme kertoa evankeliumia pelastumattomille, mikä on parasta, mitä voimme tehdä niiden puolesta, jotka on kääritty maailmalliseen petokseen? RUKOILE heidän puolestaan. Jumalan sana ei tyhjänä palaja.

Ja mitä meille? Me löydämme lohdutuksen Jumalan sanasta.

Voimme myös ottaa aikaa Raamatun tutkimiseen päivittäin, sen sijaan että olisimme yhteiskuntaan ”kytkettynä” 24/7, sen sijaan että viettäisimme lukemattomia tunteja viihdyttäen itseämme häiriöillä. Kaikki, mikä on TÄRKEÄMPÄÄ, kuin aika Jumalan sanassa ja rukouksessa, on epäjumala.

Meille on annettu esimerkiksi Mooses, joka otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa(Hepr. 11:25).

Tiivistäen: Sydämemme särkyy nähdessämme pelastumattoman maailman hylkäävän pelastuksen Kristuksessa. Jotkut ovat ystäviämme, sukulaisiamme, vanhempiamme, tai aikuisia lapsiamme. Se on todella kovaa, koska tiedämme tulevan ahdistuksen kauhut, emmekä toivo niitä kenellekään, varsinkaan läheisillemme. Tiedämme myös, kuinka epävarmaa elämä on – emme koskaan tiedä, kuinka kauan ihminen vielä elää. Moni kuolee nuorena; eivät kaikki maan päällä elä vanhoiksi.

Älä luovu evankeliumin kertomisesta, vaikka näyttäisi, etteivät he kuuntele. Äläkä vaivu epätoivoon, kun he eivät suostu kuuntelemaan. Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Meidän tulee kuitenkin viedä KAIKKI huolet ja murheet Herralle. (Fil. 4:6-7, 1. Piet. 5:7 ym.).

Ja mitä meille? Meidän (uskovina) pitäisi jatkaa evankeliumin antamista pelastumattomalle maailmalle. Meidän pitäisi pysyä valppaina (1. Piet. 5:8) odottaen kärsivällisesti Herraa (1. Tess.1:10; Room. 8:19, 23, 25; 1. Kor. 1:7-8; Gal. 5:5; 2.Tess. 3:5 ym.).

Meidän pitäisi tutkia Hänen sanaansa (2. Tim. 2:15, Apt. 17:10-11).

Meidän pitäisi lohduttaa kanssauskovia (1. Tess. 4:16-18, Room. 1:12, 2. Kor. 1:3-4, 1. Tess. 5:11 ym.).

Rukoile (sille on omistettu paljon raamatunkohtia) ja myös pukeudu Jumalan sota-asuun ja pidä se päälläsi jatkuvasti (Ef. 6:10-18).

Se riittää pitämään meidät ahkerana Herran kanssa, kun innokkaasti odotamme tempausta ennemmin kuin maailmallisten ihmisten 24/7 viihdettä.

Maranata!

 

 

Read Full Post »

Has Jesus Figured Out When He’s Coming Back?
Israel Today, February 2018 by Ryan Jones, suom. SK

Ja jos vastaus otsikkoon on edelleen ”ei”, niin miksi me jatkuvasti yritämme tehdä niin?

Kun asuu Israelissa, ei ole harvinaista kohdata niitä, jotka ovat myyneet kaiken ja tulleet tähän maahan Jeesuksen välittömän paluun odotuksessa.

Voimakas lopunaikojen ylikorostus on vallinnut kristillistä elämää nyt jo lähes 100 vuotta. Kahdesti tuona aikana koko maailma on sotkeutunut hirvittävän tuhoisiin sotiin ja yksi ”mahdottomimmista” Raamatun profetioista on toteutunut – Israel on jälleensyntynyt. Sen jälkeen Jeesuksen oma ennustus laajalle levinneestä konfliktista, rutosta ja laittomuudesta näyttää toteutuneen.

Huomioiden kaiken tämän voisi luulla monien uskovan, että elämme aivan viimeisiä päiviä ja ehkä näin onkin. Jeesus kuitenkin nimenomaan varoitti, että kukaan ei voi tietää tämän kauan odotetun tapahtuman tarkkaa päivämäärää. Meitä käskettiin olemaan valmiita, mutta minusta näyttää, että Jeesus varoitti erityisesti tietynlaisista lopunajan tarkoista ennustuksista, joista on tullut niin suosittuja evankelikaalisten kristittyjen keskuudessa.

”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. …Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:36,44)

Ongelma on siinä, että sellaisista ennustuksista lopulta on enemmän vahinkoa kuin hyötyä ja Jeesus varmasti tiesi sen. Ne eivät välttämättä ole menestys. Kuinka voisivatkaan olla? Jeesus itse sanoi, että kukaan ei tietäisi päivämäärää. Jos joku voisi todella tulla ja tarkasti ennustaa Herran tulemuksen, se tekisi Jeesuksesta valehtelijan tai valitettavan tietämättömän. Minä olen päättänyt uskoa, ettei hän ole kumpaakaan.

Näiden ennustusten epätarkkuudella on kumulatiivinen vaikutus, joka vahingoittaa Raamatun kokonaissanomaa. Se antaa pohjaa niille, jotka sanovat, että Jumala ja Hänen Sanansa eivät ole muuta kuin satuja. Se aiheuttaa tuhoa myös itse seurakunnassa. Kuinka monet kristityt toi sisään Edgar C Whisenant’in kirja 88 Reasons Why the Rapture Will Be in 1988 (88 syytä miksi Jeesus tulee vuonna 1988) vain, jotta heidän toiveensa romahtaisi ja uskonsa menisi pirstaleiksi?

Whisenant oli terävä kaveri, entinen NASA:n insinööri. Monet samanlaisia ennustuksia tehneet olivat myös teräviä. Toiset eivät olleet. On vain niin, että viisaimmatkin joukossamme ovat alttiita innostumaan liikaa.

Ajattele, että sen lisäksi, että meitä varoitetaan, että kukaan ei milloinkaan voisi selvittää Jeesuksen toisen tulemuksen päivämäärää, annetaan vahvasti ymmärtää, että jo hänen opetuslapsensa elivät lopun aikoja:

”Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat” (Matt. 24:34).

Ja jälleen:

”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.” (1. Joh. 2:18)

Tämä korostaa sitä, että meidän ajanlaskumme harvoin, jos koskaan, synkkaa yhteen Jumalan ajanlaskun kanssa. Tosin olemme lähempänä lopunaikojen loppua, kuin milloinkaan ennen, mutta kuinka lähellä? On varmaa, että niiden, jotka elivät muina kohtalokkaina aikoina kautta historian, on täytynyt samalla tavalla uskoa Jeesuksen paluun olevan lähellä. Ja Raamattu näyttäisi antavan ymmärtää, että Jumalan silmissä se oli. Läheinen Jumalalle voi merkitä 100, 500 tai jopa 1000 vuotta. Entä jos meidän onkin odotettava vielä niin kauan? Katsoisimmeko edelleen elävämme lopunaikoja?

Tämä on syy, että Jeesus oli niin peräänantamaton siinä, että kukaan ei voi tietää (eikä pitäisi yrittää tietää) hänen paluunsa päivää. Se on turha ja epäterve harjoitus. Ole tietoinen ajasta ja aikakausista – hyvä. Pysy aina hengellisesti valmistautuneena, mutta sitä tärkeämpää on, että otamme vaarin Jeesuksen kehotuksesta ”olla peljästymättä”.

”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28).

Read Full Post »

End Times … or Just The Way It Has Always Been?
1.12.2017 Jonathan C Brentner, suom. SK

Muistatko laulun “Signs”, jota Five Man Electrical Band lauloi? Tämä suosittu sävelmä pääsi kolmanneksi Billboard-lehden listoilla kesän ja syksyn 1971 aikana. Kertosäkeistö päättyy näillä sanoilla: ”Merkki, merkki, kaikkialla merkki, merkki, merkki, merkki.”

Nyt, kun olen iskostanut tämän laulun lujasti mieleesi, siirryn toisentyyppiseen merkkiin, jota näen kaikkialla, minne katsonkin. Nämä moninkertaiset merkit viittaavat tulevaan ahdistukseen ja aikakauden loppuun.

Uskon, että siinä, mitä nyt saamme todistaa maailmassamme, on jotakin radikaalisti erilaista.

Monet tänä päivänä jättävät huomiotta nämä merkit uskoen, että aikamme ei ole mitenkään erilainen kuin mikään muu aika historiassa. Pyydän saada esittää erimielisyyteni tämän näkemyksen suhteen. Uskon, että siinä, mitä nyt saamme todistaa maailmassamme, on jotakin radikaalisti erilaista.

Tänä päivänä näkemämme merkit eroavat monella tavalla mistä tahansa ajasta historiassa. Näemme sen siinä täsmällisyydessä, jolla VT:n profetiat alkavat elää silmiemme edessä. Näemme sen Jeesuksen meille antamien merkkien lisääntyneessä voimakkuudessa ja tiheydessä. Näemme sen suuressa määrässä merkkejä, jotka kaikki viittaavat nopeasti lähestyvään ahdistukseen.

Ajattele seuraavia esimerkkejä.

Venäjän, Iranin ja Turkin liittoutuma

Hes. 38 ennustaa viimeisten päivien hyökkäyksen Israeliin, jota johtaa Venäjän, Iranin ja Turkin koalitio. On kuin profeetta lukisi uutisartikkeleita juuri viime viikolta. Marraskuun 22. päivänä Venäjän presidentti Vladimir Putin, Iranin presidentti Hassan Rouhani ja Turkin presidentti Erdogan tapasivat toisensa venäläisessä Mustanmeren lomakeskuksessa Sotshissa keskustellakseen Syyrian tulevaisuudesta, jossa kaikilla kolmella on merkittävä sotilaallinen läsnäolo. Heillä ei ole aikomustakaan lähteä Syyriasta, vaan ainoastaan lisätä valtaansa siellä.

Tämä julkinen kolmen valtion välisen yhteisymmärryksen osoitus on täsmälleen se, mitä Hes. 38-39 lukujen valossa voimme odottaa Googin ja Maagogin taistelun edellä. Tällainen yhteys tarkoittaa esimerkiksi, että jos Israel iskee Iraniin, niin myös muut maat reagoivat. Venäjä teki sen selväksi pari viikkoa sitten ja nyt myös Turkki on osa tätä liittoutumaa.

On mahdollista, että tämä sopu voi hajota ja heidän armeijansa lähteä Syyriasta. On kuitenkin paljon, paljon todennäköisempää, että tämä Hesekielin ennustama hyökkäys Israelia vastaan voi toteutua tulevina kuukausina tai vuosina.

Miksi he hyökkäävät Israeliin?

Seuraava kysymys on tämä: miksi he hyökkäisivät Israelia vastaan? Olemmeko näkemässä tapahtumia, jotka voisivat sytyttää Hes. 38 luvun sodan? Kyllä!

Times of Israel kertoi tällä viikolla varoituksesta, jonka Benjamin Netanyahu antoi Syyrian presidentti Bashar Assadille. Hän sanoi, että jos tämä sallii Iranin perustaa pysyvän sotilaallisen läsnäolon Damaskon lähelle, niin Israel puuttuu sotilaallisesti Syyrian sisällissotaan. Onko tämä vakava uhka! Ehdottomasti! Netanyahu hyökkää, jos Iran jatkaa joukkojensa vahvistamista niin lähellä hänen maansa rajaa.

Satelliittikuvat vahvistavat, että Iran on perustamassa suurta sotilasleiriä Damaskon lähellä vain 30 mailia Israelin rajasta. Netanyahun varoitus tällä viikolla on vain yksi monista, joita hän on esittänyt koskien Iranin läsnäolon laajentamista niin lähellä Israelia.

Näetkö, kuinka tämä voi johtaa paljon suurempaan konfliktiin? Venäjän ja Turkin ollessa niin läheisissä suhteissa Iraniin, ne varmasti liittyisivät vastaamaan hyökkäykseen yhdessä muiden Hes. 38 luvussa mainittujen muslimivaltioiden kanssa, jotka tarttuvat tilaisuuteen osallistua Israelin tuhoamiseen.

Profeetta sanoo, että Jumala houkuttelee Googin, Venäjän johtajan, taisteluun saaliilla, jonka tämä voisi saada invaasiosta (Hes. 38:12). Aina viime vuosiin saakka Israel ei ole omistanut sellaista varallisuutta, joka kiinnostaisi sen vihollisia. Nyt se omistaa. Israel omistaa laajan luonnonkaasuesiintymän aivan rannikkonsa tuntumassa ja valtavan varannon öljyä Golanilla.

Ne ovat täsmälleen ne kaksi asiaa, joita Putin halajaa ja tarvitsee auttamaan heiluvaa talouttaan. Lisäksi Israelin öljyn valtaaminen suuresti vahvistaisi hänen asemaansa maailman uutena ”energiatsaarina” – titteli, jonka Putin hiljattain omaksui. Näetkö Hesekielin profetian täsmällisyyden näissä tapahtumissa? Voisin kirjoittaa vielä useita sivuja siitä, kuinka kansat ovat järjestäytymässä täsmälleen, kuten Hesekiel ennusti.

Sotia, sotia ja sotia

Viime viikon tiistaina Pohjois-Korea laukaisi ohjuksen, jonka monet uskovat pystyvän saavuttamaan minkä tahansa kaupungin Yhdysvalloissa. Heillä on myös vetypommi, joka pystyy täydellisesti tuhoamaan kaupunkeja kaikkialla maapallolla.

Olemme kyllä kuulleet sodan uhkia kautta historian, mutta intensiteetiltään nykyisten kaltaisia ei ole nähty sitten kylmän sodan. Pohjois-Korean omistaessa näin tappavia aseita kymmenet miljoonat voivat kuolla välittömästi sodassa heitä vastaan. Niin monien valtioiden omistaessa ydinkärkiä mahdollisen tuhon uhka on jotakin sellaista, jota maailma ei ole ennen nähnyt. Tämä ei toteuta vain Jeesuksen sanoja sodista (Matt. 24:6-8), vaan myös mahdollisuudesta, että koko ihmiskunta kuolee (Matt. 24:22).

Paitsi päivittäisiä sodan uhkia ja jopa huhuja pian alkavasta kolmannesta maailmansodasta, lukuisia sotia on jo käynnissä. Tällä hetkellä käydään 17 sotaa, joissa kussakin on kuollut vähintään tuhat ihmistä menneiden 12 kk aikana. Tuo luku nousee 45:een, jos kuolleiden alaraja lasketaan sataan.

Tärinää

Jeesus sanoi, että tiheydeltään ja voimakkuudeltaan lisääntyvät maanjäristykset merkitsisivät viimeisiä päiviä Hänen paluunsa edellä (Matt. 24:7). Tässä suhteessa ne eivät ainoastaan muistuttaisi synnytystuskia, vaan niitä tapahtuisi monin paikoin.

Eikö tämä olekin sitä, mitä näemme tänä päivänä? Maanjäristykset ovat käymässä paljon lukuisammiksi, kuin koskaan ennen historiassa, ja myös voimakkuus kasvaa. Menneiden seitsemän päivän aikana maailmassa on ollut 130 järistystä voimakkuudeltaan yli 4,0. (Jopa Suomessa Oulun seudulla tapahtui tänään maanjäristys voimakkuudeltaan 3,2 astetta, suom. lisäys.)

Kalifornia on nähnyt dramaattisen pienten järistysten lisääntymisen viime kuun aikana ja jopa sata yksin menneellä viikolla. Tämä on pahentanut pelkoja, että kauan pelätty suuri maanjäristys voisi tapahtua melko pian, ehkä jopa muutamassa viikossa.

Tiedemiehet odottavat, että vuonna 2018 tulemme näkemään merkittävän lisäyksen tuhoisissa maanjäristyksissä johtuen kaiken aikaa hiukan hidastuvasta maapallon pyörimisestä; tämä lisää niiden jo ennestään historiallista tiheyttä ja voimakkuutta.

Tämä suuntaus kohti tiheämpiä ja ankarampia maanjäristyksiä tulee jatkumaan ahdistuksen aikaan.

Yksi maailma

Ahdistuksen aikana antikristus perustaa maailmanhallituksen, jota maailmanuskonto tukee. Näemmekö todisteita tästä tänä päivänä, kuin ei koskaan ennen? Ehdottomasti!

YK:n agenda 2030 edellyttää täsmälleen tällaista maailmanjärjestystä vuoteen 2030 mennessä. Melkein jokainen maailmanjohtaja tukee tätä tavoitetta, kuten myös tärkeät pankkivaltuudet Euroopassa. Kummankin Amerikan poliittisen puolueen johtajat ovat samaa mieltä tästä strategiasta ja siksi katkerasti vastustavat presidentti Trump’in ”Tehdään Amerikka Suureksi” -strategiaa, joka on tilapäisesti sotkenut heidän suunnitelmansa.

Paavi Fransiskus on ollut aika äänekäs viime vuosina vaatien sekä uutta maailmanjärjestystä että maailmanuskontoa. Emme ole koskaan ennen historiassa nähneet korkean uskonnollisen johtajan vaativan tällaista hallitusta ja kaikkien uskontojen yhdistymistä yhdeksi, kuten on profetoitu olevan tulevassa ahdistuksessa.

Tämä on ollut kyllä tekeillä kauan, mutta nyt, kuten ei koskaan ennen, kaikki on valmiina tämän uuden maailmanjärjestyksen toteuttamiseksi.

Teknologia

Teknologian edistys tekee nyt täysin mahdolliseksi tulevalle antikristukselle valvoa ostamista ja myymistä kaikkialla maailmassa. Jotkut yhtiöt istuttavat jo siruja työntekijöihinsä, kuten tulee tapahtumaan maailmanlaajuisesti ahdistuksen aikana. Eräs mainos näyttää miestä, joka kävelee ruokakaupan läpi täyttäen taskunsa eri tavaroilla ja kävelee ulos ovesta. Ensin luulet häntä myymälävarkaaksi, mutta sitten turvamies kertoo hänelle, että hän unohti kuittinsa. Sirut hänessä ja hänen ostoksissaan välittömästi kirjasivat hänen tililtään maksun kaikesta, mitä hän osti.

Tekoälyn edistyessä on käymässä yhä mahdollisemmaksi, että joku valvoo kaikkea ostamista ja myymistä yhdestä keskuspaikasta. Emme koskaan ennen ole nähneet tällaista mahdollisuutta Ilm. 13:15-18 sanojen toteutumiselle.

Tekoälyn edistyminen on ällistyttävää. Eräs henkilö käynnisti hiljattain uuden uskonnon sen palvomiseksi. Tähän kaikkeen on kirjoitettu sana ahdistus!

Merkeissä, joita tänä päivänä näemme lähestyvästä ahdistuksesta, on suuri ero.

Merkeissä, joita tänä päivänä näemme lähestyvästä ahdistuksesta, on suuri ero. Olen vasta raapaissut kaikkien niiden profeetallisten indikaattorien pintaa, jotka osoittavat, että tämä suuren myllerryksen aika maan päällä voi alkaa milloin tahansa. Profeetallisen toteutumisen täsmällisyys kuten myös merkkien tiheys ja voimakkuus lisääntyvät, aivan kuten Jeesus sanoi tapahtuvan aikakauden lopussa. Tämä kaikki viittaa Jeesuksen pikaiseen paluuseen seurakunnalleen, jonka minä uskon tapahtuvan ennen ahdistusta, joka näyttää olevan paljon lähempänä, kuin monet tajuavatkaan.

Myönnän, että minäkin kamppailen sen kanssa, mitä maailmassamme tapahtuu. Yhtäältä merkit näyttävät niin vahvoilta, että pohdin, näemmekö ensi joulua, ennen kuin Jeesus tulee hakemaan meitä. Toisaalta tiedän, että Hän voi painaa taukonappia, antaa kansalle lisäaikaa tehdä parannus ja tulos on, että voimme nähdä vielä lomapäiviä, ennen kuin Kristus ilmestyy.

Oletko valmis, jos Jeesus tulisi tänään? Luotatko iankaikkisuusasiassa yksin Jeesukseen ja Hänen pelastavaan työhönsä sinun puolestasi? Kaikkien indikaattorien osoittaessa Hänen pikaista paluutaan sinulla ei ehkä ole huomista. Voitko todella luottaa siihen, että Jeesus vielä viivyttää tulemustaan?

 

Read Full Post »

The Hidden Doctrine of The Rapture
By Jack Kelley, suom. SK

Ajan myötä olen saanut useita seuraavan tapaisia kysymyksiä. ”Miksi luulet, että sellaisesta tärkeästä tapahtumasta, kuin tempaus, puhutaan Raamatussa niin harvoin ja miksi se on niin ”salainen”?

On totta, että tempausta ei mainita kovin usein, ainakaan suoraan. Itseasiassa kreikan sana, josta saamme koko tempauksen käsitteen, esiintyy Uudessa Testamentissa vain 13 kertaa ja silloinkin se tulee meille kiertoteitse. Kreikan sana on harpazo ja se tarkoittaa siepata, tai ottaa väkisin. Useimmissa jakeen 1. Tess. 4.17 englanninkielisissä käännöksissä sana harpazo (temmata) on käännetty ”caught up”. Juuriverbi, josta se tulee, on haireo, joka tarkoittaa ”ottaa itselleen”. Jae 1. Tess. 4:15 on ainut kohta, jossa sana harpazo viittaa seurakunnan tempaukseen.

Lisäksi englannin sana rapture (tempaus) tulee kreikan sanan harpazo käännöksestä latinaksi, jonka vuoksi sitä ei löydy Raamatusta. On luettava 1. Tess. 4:17 latinaksi, jos haluaa nähdä sen Raamatussa (se esiintyy muodossa rapiemur). Monet eivät ymmärrä, että tuhannen vuoden ajan ennen uskonpuhdistusta latinankielinen Vulgata oli ensisijainen kreikankielisten alkutekstien käännös. Se oli standarditekstinä kauemmin kuin mikään toinen käännös sitä ennen tai sen jälkeen.

Vaikka tempauksen käsite esiintyy kautta Raamatun, niin vasta noin 20 vuotta ristin jälkeen sitä on kuvailtu yksityiskohtaisesti. Niinpä Paavali saattoi sanoa paljastavansa salaisuuden (Katso, minä sanon teille salaisuuden…) kuvaillessaan sitä jakeissa 1. Kor. 15:51-53. Yhdessä jakeiden 1. Tess. 4:15-17 kanssa se oli ensimmäinen selvä opetus tempauksesta ihmiskunnan historiassa. Vain Paavalin paljastuksen ansiosta voit katsoa taaksepäin läpi Raamatun ja nähdä monet epäsuorat viittaukset tempaukseen.

Oli hyvä strateginen syy pitää tämä kaikki salassa ennen ristiä. Paavali puhui siitä kohdassa 1. Kor. 2:7-8. Selittäen, että hänen viisauden sanomansa ei ollut otettu maailman viisaudesta, hän sanoi:

…vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet.

Muista, että Jeesus kutsui Saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi (Joh. 12:31, 14:30, 16:11). Paavali ajatteli häntä tämän aikakauden jumalana (god of this age, 2. Kor 4:4). Ja Johannes sanoi, että koko maailma on pahan vallassa (1. Joh. 5:19). Joten Paavalin viittaus tämän aikakauden valtiaisiin ei tarkoita ylimmäistä pappia Jerusalemissa eikä keisaria Roomassa. Hän tarkoitti, että jos Saatana ja hänen lakeijansa olisivat ymmärtäneet sen siunausten laajuuden, joka Jumalalla oli mielessään seurakunnalle, he olisivat tehneet kaikkensa estääkseen ristiinnaulitsemisen.

Jumalan salainen viisaus, osa 1

Jumalan salaiseen viisauteen kuuluu kaksi puolta, joissa seurakunta on osallinen. Ja kuten tulet näkemään, niin molemmat vaativat ehdotonta salaisuutta. Ensimmäinen on se tapa, jolla seurakunta tuotiin maailmaan.

Ollessasi kuollut synneissäsi ja syntisen luontosi ympärileikkaamattomuudessa Jumala teki sinut eläväksi Kristuksessa. Hän antoi meille anteeksi kaikki syntimme peruutettuaan kirjoitetun lain, joka oli meitä vastaan ja oli vastustajamme; hän otti sen pois ja naulitsi sen ristiin. Ja riisuttuaan aseet hallituksilta ja valloilta hän asetti ne julkiseen häpeään saaden niistä ristin avulla voiton riemun. (Kol. 2:13-15)

En vieläkään neljännesvuosisadan kuluttua tultuani uskovaksi pysty asianmukaisesti kuvailemaan alkuperäistä reaktiotani kuultuani nämä jakeet. Olin käynyt kirkossa koko ikäni, eikä minulle koskaan ollut kerrottu tätä. Elämäni kaikkien syntien, menneiden, nykyisten ja tulevien, syytekirjelmä oli peruutettu ristillä. Se teki tyhjäksi jokaisen vaatimuksen, joka Saatanalla oli, tai tulisi olemaan, minua vastaan. Ristillä hän luuli voittaneensa tekemällä tyhjäksi Jumalan ainoan toivon ihmiskunnan pelastuksesta. Nyt sen sijaan kuka tahansa, joka haluaa, voi saada synneilleen elinikäisen anteeksiannon, jota kukaan ei voi milloinkaan peruuttaa.

Salli minun selittää tässä, että tämä tieto ei innoittanut minua menemään ja tekemään syntiä niin paljon kuin huvittaa ilman mitään pelkoa seurauksista. Eikä se tee sitä kenessäkään toisessa aidossa uskovassa. Ne, jotka perustavat ikuisen turvallisuuden opin vastustuksensa olettamukselle, että vain menettämisen pelko saa meidät käyttäytymään oikein, eivät tajua asiaa. Sitä paitsi, vaikka meidän käytöksemme oli se, joka aiheutti syntiongelman, niin se oli Herran käytös, joka paransi meidät. Meille ei jää muuta kuin uskoa ja vastaanottaa se.

Ei, tämä sai minussa aikaan polveni notkistavan tiedostamisen, etten koskaan voisi olla sellaisen lahjan arvoinen ja synnytti minussa päättäväisyyden käyttää loppuelämäni yrittäen elää todeksi sitä, mitä olin jo saanut (Fil. 3.20). Jumalan silmissä olin nyt täydellinen (Hepr. 10:14), uusi luomus (2. Kor. 5:17). Minut oli adoptoitu Hänen perheeseensä (Gal. 4:4-5) ja minulle oli taattu paikka Hänen valtakunnassaan. (Ef. 1:13-14). Halusin varmistaa, ettei Hänen tarvitsisi katua sitä kaikkea.

Tämä takuu pelastuksesta perustuu kokonaan uskoon, että Kol. 2:13-15 on totta. Se oli niin radikaali ero siitä, mitä Jumalan viholliset olivat tottuneet odottamaan Häneltä, että he olivat täysin yllättyneitä. Ennen ristiä anteeksiantamus peitti vain menneisyyden synnit. Heti, kun joku teki syntiä, niin sovituspäivän jälkeen hän oli taas velassa ja Saatanalla oli aivan uusi vaatimus hänelle. Hänen syntiensä rangaistuksen siirtämiseksi viattomien eläinten oli kuoltava hänen asemestaan, mutta se ei vapauttanut häntä. Se antoi hänelle vain tilapäisen lykkäyksen tuomion täytäntöönpanosta (Hepr. 10:3).

Mutta kun Saatana näki, että syntiemme elinikäiset luettelot naulattiin ristille aivan hänen silmiensä edessä ja kuuli Jeesuksen sanovan ”Maksettu täysin” (Joh. 19:30), hän tiesi, että siitä, minkä hän luuli olevan lopullinen voittonsa, olikin tullut hänen lopullinen tappionsa.

Vaikka meille nyt on helppoa katsoa taaksepäin Vanhaan testamenttiin ja nähdä vihjeitä siitä, mitä Jumala aikoi tehdä seurakunnassa, niin kukaan ennen ristiä ei nähnyt tätä. Eivät juutalaiset, eivät varmasti pakanat, eikä edes Saatana. Ja sen sijaan, että laista armoon siirtyminen olisi tapahtunut mukavasti ja järjestyksessä, lain aikakauden kello pysähtyi äkisti seitsemän vuotta ennen sen aiemmin ilmoitettua kestoa (Dan. 9:24-27).

Uskonnolliset seremoniat, joita juutalaiset olivat pitäneet pakollisina, kävivät yhtäkkiä merkityksettömiksi. Uskonnollisen lain ja käytännön kyllästämä kulttuuri vanhentui ja pian hajosi. Ensimmäisen ja ainoan kerran historiassa taivaan portit aukesivat jokaiselle sisälle tulijalle ehtona vain heidän uskonsa, että Jeesus kuoli heidän syntiensä tähden ja nousi ylös (Room. 10:9).

Jumalan salainen viisaus, osa 2

Jumalan salaisen viisauden toinen puoli on se tapa, jolla seurakunta on otettu ulos maailmasta. Yhteen aikaan kukaan ei pysty päättelemään, että etukäteen ja ilman edeltävää varoitusta seurakunta vain katoaa maan päältä ikiajoiksi jättäen epäuskoisen maailman täyteen kaaokseen. Koska seurakunnan syntyminen yllätti Saatanan, niin sen lähtöä koskevien yksityiskohtien on oltava vieläkin hämärämpiä. Hänhän on nopea oppimaan ja hänellä on ollut 2000 vuotta aikaa tutkia sitä vähää, mitä Raamattu sanoo tempauksesta, ettei toista kertaa olisi yhtä helposti yllätettävissä.

Profetian tutkijana hän tietää lopunajoista ainakin yhtä paljon kuin me. (Muista tämä: Ei ole niin, etteikö Saatana tietäisi Jumalan suunnitelmaa, mutta hän uskoo voivansa estää Jumalan suunnitelman.) Hän tietää, että tempaus edeltää lopunajan tuomioita, tapahtuu silloin, kun seurakunta saavuttaa täyden lukunsa ja että vain Jumala tietää tuon luvun. Se siitä, joten hänen ainut toivonsa on estää seurakuntaa saavuttamasta tuota lukua niin kauan kuin mahdollista. Koska hän ei tiedä tuota lukua, se pitää hänet tehokkaasti levottomana. Jos hän tietäisi milloin seurakunta lähtee, hän voisi tehdä vastahyökkäyksen. Mutta kun ei tiedä, niin hänen on oltava herkkä reagoimaan, kykenemätön rentoutumaan, aina tietämätön, milloin pilli vislaa ja peli on ohi. Luulen, että tämä on Jumalan todellinen tarkoitus pitäessään tempauksen salaisena.

Kun Jumala todella ottaa seurakunnan pois maailmasta, niin tulee toinen äkillinen muutos, kun Lain aikakausi palaa seitsemän viimeisen vuoden ajaksi. Israel on jälleen polttopisteessä. Siellä on Temppeli uhreineen ja kaikki muut niihin liittyvät seremoniat. Lukuun ottamatta kadonneita ihmisiä kaikki on kuin seurakunta-aikaa ei olisi ollutkaan. Ja ymmärrä, että vaikka Uusi Liitto tuleekin Israelille, niin se ei ole samanlaista kuin seurakunnassa. Temppeli, eläinuhrit, pakolliset pyhät päivät ja leeviläinen pappeus tulevat jatkumaan valtakunnan aikaan eli Millenniumiin ja sen läpi.

Kuten näet, on selvää, että seurakunta-aika ei ollut tarkoitettu seuraavaksi askeleeksi Jumalan suunnitelman etenemisessä korvaamaan aikaisemmin ollutta ja kenties tulemaan korvatuksi sen jälkeen tulevalla. Se oli täydellinen ja radikaali poistuminen mallista ja tultuaan päätökseen sitä ei milloinkaan enää toisteta. Koska emme ole tunteneet muuta kuin seurakunta-ajan, emme osaa arvostaa omaa ainutlaatuisuuttamme, mutta kuten Paavali kirjoittaa, ihmiset tulevina maailmanaikoina tutkivat seurakuntaa oppiakseen Jumalan armon verrattomien rikkauksien ulottuvuutta (Ef. 2:7).

Tässä, siellä, vai yläilmoissa

Seurakunnan ainutlaatuisuuden korostamiseksi sen lähdön on oltava vieläkin dramaattisempi, vieläkin salaisempi, kuin sen tuleminen oli. Kohta ja hyvin pian, päivänä, jota kukaan ei olisi voinut ennustaa etukäteen, uskovat kuulevat äänekkään käskyn: ”Nouse ylös tänne!” (Ilm. 4:1) Jumalan pasuunan säestyksellä. Välittömästi kuolleiden uskovien henget saavat uuden ylösnousemusruumiin ja elossa olevat muutetaan kuolevaisista kuolemattomiksi. Yhdessä me kohtaamme Herra ”yläilmoissa” kadottuamme maan päältä silmänräpäyksessä (1. Tess. 4:16-17) 1. Kor. 15:51-53) ja sitten me jatkamme Hänen Isänsä kotiin (Joh. 14:2-3).

Tämä on aina kiehtonut minua. Kreikan yläilmoja vastaava sana viittaa tuohon tilaan taivaan ja maan välillä, jota kutsutaan ilmakehäksi. Emme siis välittömästi mene taivaaseen, eikä Herra tule maahan asti, kuten Hän on tuleva toisessa tulemuksessa. Sen sijaan kohtaaminen tapahtuu ilmakehässä.

Ilmakehä luotiin toisena päivänä, kun Jumala teki vahvuuden erottamaan vahvuuden alaisen veden (meri) vedestä sen yläpuolella (höyrykatos, joka ympäröi maata vedenpaisumukseen saakka).

Hän kutsui sen taivaaksi eli vahvuudeksi (1. Moos. 1:8). Toisin, kuin muut luomispäivät, toista päivää ei julistettu hyväksi. Jotkut tutkijat spekuloivat, että se johtuu siitä, että demonihenget asuttivat sen välittömästi. Tämä on ehkä syy siihen, että Paavali viittaa Saatanaan ilmavallan hallitsijana (Ef. 2:2).

Jos näin on, niin se merkitsee, että Herra aikoo järkyttää Saatanan jälleen; tällä kertaa yhtäkkiä kokoamalla temmatun seurakunnan hänen etupihalleen ilman mitään varoitusta. Jokaista syntilistaa, jotka Saatana näki naulittuna ristiin 2000 vuotta sitten, edustaa yksi riemuitseva lunastettu uskova viimeisessä suuressa voiton näytelmässä, ennen kuin lennämme pois asuntoihimme taivaassa seurakunnan ajan dramaattisessa päätöksessä. Mikä päivä se onkaan! Näetkö nyt, miksi sen tarkka ajankohta on pidettävä salassa? Emme toki halua tärvellä yllätystä. Voit melkein kuulla Messiaan askeleet.

Read Full Post »

The Silence of the Shepherds
12.10.2017, Jonathan C Brentner, suom. SK

Mitä tulee mieleesi, kun ajattelet paimenta? Minulle tulee viisas ohjaus ja suojeleminen. Näen paimenen ohjaamassa lampaitaan tyynelle, puhtaalle järvelle juomaan virkistävää vettä ja muulloin torjuvan suden hyökkäystä. Ehkä siksi Herra usein viittaa kansansa johtajiin tällä tavalla.

Tämä on myös syy siihen, että niin monien kristillisten johtajien ja pastorien vaikeneminen tulevista asioista vaivaa minua niin syvästi. Eräät huomattavat opettajat ja kirjoittajat joko eivät usko Jeesuksen paluuseen seurakunnalleen, tai eivät vain koskaan mainitse sitä. Minusta on murheellista kuulla viestejä teksteistä, jotka tuovat esiin tulevaisuuden toivomme, johon saarnaajat eivät liitä ikuisuutta eikä iloa, joka odottaa meitä siellä.

Tänä aamuna sanat Snl. 10:28 puhuivat minulle uudelleen: Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu. Jos sellainen odotus toi iloa silloin, niin kuinka paljon enemmän sen pitäisikään keventää kuormaamme nyt? Ja miksi silloin niin monet seurakunnat vaikenevat siitä suuresta ilosta, joka on edessäpäin meille kirkkaudessa?

Näen kaksi keskeistä syytä, miksi pastorien pitäisi äänekkäästi julistaa tulevan autuutemme erityispiirteitä ennemmin kuin ohittaa asia kokonaan, tai tyytyä hämäriin viittauksiin, että ”kohta vaan joudutaan”, jotka eivät herätä sydämiämme, eivätkä rohkaise meitä surun keskellä.

Jeesus käskee meitä valvomaan ja olemaan valmiita

Matteuksen evankeliumiin kirjatussa Öljymäen puheessaan Jeesus käskee meitä, ei vain olemaan valmiita Hänen tulemukseensa, vaan myös valvomaan sitä (engl. watch = valvoa, tarkkailla) (ks. Matt. 24:42,44, Matt. 25:13). Näemme tämän valppauden kaikkialla apostolien kirjeissä, heidän opettaessa uusia uskovia innokkaasti odottamaan Jeesuksen ilmestymistä (ks. 1. Kor. 1:7; 1. Tess. 1:8-10; Tiit. 2:11-13; ja Fil. 3:20-21 esimerkkeinä tästä). Apostolit juurruttivat uusiin käännynnäisiinsä Jeesuksen paluun innokkaan odottamisen viemään heidät kotiin; toivon, jota kesti pitkään ohi heidän aikansa.

Didache, joka tarkoittaa ”opetus” kreikaksi, on lyhyt asiakirja, joka oli suosittu seurakunnan varhaisten vuosisatojen aikana. Didache’n luvussa 16 luemme tämän: ”Valvokaa elämänne tähden. Älkööt lamppunne sammuko, älköötkä kupeenne löystykö, vaan olkaa valmiit, sillä ette tiedä hetkeä, jolloin Herramme tulee.” Eikö tämä olekin se sama apostolien opettama läheinen toivo? Tietysti on.

Tänä päivänä on kyllä edelleen monia ääniä, jotka vetävät huomiomme Jeesuksen paluun ihmeisiin, mutta useimpien Jeesuksen seuraajien on mentävä paikallisten seurakuntiensa ulkopuolelle kuulemaan puheita toivonsa läheisyydestä.

Nykyinen lähetyskäskyn korostaminen on erittäin hyvä asia. Seurakunnan täytyy aina pyrkiä tuomaan toisia Jeesuksen tykö ja rakentamaan heitä uskossa. Se on itsestään selvää. Tottelemme Herraa, kun käytämme hengellisiä lahjojamme, kykyjämme ja resurssejamme edistämään Hänen valtakuntaansa kaikkialla maailmassa, kuten myös opettamaan ja rakentamaan uskovia, joita Hän asettaa poluillemme. Nämä kaikki ovat Jeesuksen käskyn tottelemisen eri puolia.

Kuten olemme nähneet, niin apostoleilla sellaiseen kuuliaisuuteen kuului, että he juurruttivat uusiin käännynnäisiinsä Jeesuksen pikaisen paluun odotuksen. Jeesus käski opetuslapsiaan opettamaan uusia uskovia pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää” (ks. Matt. 28:20) ja siitä seurasi muun muassa heidän opettamisensa innokkaasti odottamaan Jeesuksen ilmestymistä.

Tänä päivänä monet pastorit ohittavat sen, mikä apostoleille oli olennainen osa heidän julistamaansa sanomaa.

Asiat ovat nyt toisin. Ne, jotka korostavat kaikkien kansojen saavuttamista evankeliumilla, harvoin, jos koskaan, mainitsevat tulevaisuuden toivomme. Tänä päivänä monet pastorit ohittavat sen, mikä apostoleille oli olennainen osa heidän julistamaansa sanomaa. Sen seurauksena uusien uskovien toivo jää maahan sidotuksi, ilman edessä olevan iloista odotusta.

Tämä vaikeneminen ei vain jätä huomiotta Jeesuksen käskyjä, vaan myös altistaa heidän laumansa suurille vaaroille.

Terve opetus raamatullisesta toivostamme estää opillista harhaa

Jakeissa Ef. 4:11-14 Paavali sanoo, että Jeesus antaa seurakunnalle erityisesti varustettuja johtajia, kuten ”paimenia” ja ”opettajia”, kummatkin yhteyttä varten ja ettemme ”enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa”. Tätä juuri näemme tänä päivänä seurakunnassa yleensä – negatiivisessa mielessä.

Pula terveestä opetuksesta koskien ikuista iloamme on aiheuttanut sen, että uskovia ”viskellään” joka suuntaan väärällä opetuksella. Viime vuosina jotkut opettajat ovat alkaneet valheellisesti julistaa, että Jeesus on jo palannut, aivan kuten lupasi Matteuksen luvussa 24 ja Ilmestyskirjassa. Sellainen sanoma on johtanut monia sinisilmäisiä uskovia eksymään harhaanjohtaviin opetuksiin.

On traagista, että kun nämä väärät opettajat vangitsevat uskovia petolliseen verkkoonsa, niin tarvitaan paljon enemmän kannustamista, opettamista ja Pyhän Hengen työtä, jotta he voisivat vapautua siitä, kuin olisi tarvittu opettajilta saada heidät vahvistetuksi terveessä raamatullisessa opetuksessa alusta alkaen.

Vaaditaan paljon enemmän vaivaa uskovien auttamiseen vapautumaan vääristä opetuksista, kuin mitä tarvitaan heidän tehokkaaseen suojaamiseensa niiltä terveellä opilla. Tämä näyttää olevan erityisen totta koskien tulevia tapahtumia, koska niin monet pitävät kiinni omista teksteistään ottamatta huomioon kymmeniä muita jakeita, jotka ovat ristiriidassa heidän harhaisen tulkintansa kanssa.

Terve raamatullinen opetus varjelee uskovia monilta harhaoppien tuulilta, joita puhaltaa ajassamme.

Näetkö nyt miksi terve raamatullinen opetus tulevista asioista on niin tarpeellista? Se varjelee uskovia monilta harhaoppien tuulilta, joita puhaltaa ajassamme. Se antaa heille pohjan vastustaa houkutusta vääriltä opettajilta, jotka vääntelevät Kirjoituksia ja johtavat monia pois raamatullisen toivon ilosta.

Tämä on syy, miksi kirjoitan. Tämä on syy, miksi olen niin murheellinen uskovien vuoksi, jotka kuulevat niin vähän heitä ikuisuudessa odottavien loistavien ihmeiden erityispiirteistä tai raamatullisesta pohjasta. Haluan saada sanan ulos, joko puhumalla tai kirjoittamalla Kristuksen seuraajille, jotka valitettavasti katsovat vain tämän elämän asioihin tuomaan heille kestävän tarkoituksen ja ilon.

On aika katsoa ylöspäin, vai mitä?

Jeesus sanoo näin: Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28).

Jeesus sanoo, että nyt on aika valvoa Hänen ilmestymistään. Eikö paikallisten laumojen paimenten, jotka on kutsuttu johtamaan meitä, pitäisi toistaa Herramme sanoja? Ei niin, että heidän korostamansa asiat olisivat pahoja, kaukana siitä, mutta on vain niin, että heidän laiminlyöntinsä pitää niin monien uskovien polttopisteen maan asioissa enemmän kuin iankaikkisuudessa, jossa heidän lopullinen ja kestävä toivonsa asuu.

Mihin sinun katseesi on tänä päivänä kiinnitetty? Onko lopullinen toivosi tämän elämän asioissa, vai katsotko eteenpäin ikuiseen perintöösi, joka on taivaassa varattuna vain sinulle (1. Piet. 1:3-5)?

 

Read Full Post »

Older Posts »