Hakusanalla mikrosiru (engl. microchip) netistä löytyy monia sivuja, joissa sanotaan mikrosirun tai biosirun olevan sama kuin pedon merkki. Heti alkuun on todettava, että liikkeellä on paljon huhuja ja jopa väärääkin tietoa. Eräs esimerkki tällaisesta on kuvasarja biosirusta, joka sisältää oikeaakin asiaa siruteknologiasta, mutta johon on sotkettu epäasiallista ja epämääräistä tietoa ilman lähteitä. Ketä tuollainen palvelee? Ei se saa muuta aikaiseksi kuin uskovat naurunalaisiksi. Tuo mainittu kuvasarja on levinnyt suomennettunakin, ja siitä on olemassa selitys englanniksi, jossa oiotaan vääriä tietoja.
Pedonmerkkiasiaan tulee suhtautua vakavasti, mutta oikeilla argumenteilla. Niinpä tässä artikkelissa yritän hieman avata mikrosirun taustalla olevaa teknologiaa ja erilaisia käyttökohteita sekä mahdollista pedonmerkkiyhteyttä.
Jos et jaksa lukea artikkelin teknologiaosuutta, lue ainakin lopusta otsikon Onko mikrosiru pedonmerkki? jälkeen oleva teksti.
Teknologiaa
Mikrosiru eli lyhyemmin siru on puolijohteisiin (yleisimmin pii) perustuva mikropiiri. Mikropiirille on mahdutettu pienelle pinta-alalle todella suuri määrä sähköisiä kytkimiä (transistoreja) – tätä sanotaan myös integroiduksi piiriksi. Mikropiirejä löytyy kaikista nykyaikaisista digitaalisista laitteista, kuten tietokone, kännykkä, digikamerat jne. Erästä mikropiirityyppiä kutsutaan mikroprosessoriksi (suoritin). Mikroprosessori voi suorittaa erilaisia toimintoja, jotka se on ohjelmoitu suorittamaan.
Edellä mainittujen laitteiden lisäksi siru löytyy myös pankki- ja luottokortista, matkapuhelimen SIM-kortista, joukkoliikenteen matkakortista sekä passista. Passia lukuun ottamatta edellä mainituissa on näkyvillä kontaktipinnat, joiden kautta tieto siirtyy kortilla olevan sirun ja kortinlukijan välillä. Passissa ei ole kontaktipintoja, vaan tieto siirtyy radiosignaalin kautta. Näillä korteilla olevaa sirua voi hyvällä syyllä kutsua pieneksi tietokoneeksi, sillä sirulla on mikroprosessori käyttöjärjestelmineen ja muistia tiedon tallentamiseen. Joissain tapauksissa sirulle valmiiksi tallennettua tietoa pystyy pelkästään lukemaan (esimerkkinä passit); toisissa käyttökohteissa sirulle voi tallentaa tietoa sekä muuttaa ja lukea sitä. Sirulle on mahdollista myös lisätä uusia sovelluksia erilaisia käyttötarkoituksia varten. Sirukortista käytetään myös nimityksiä älykortti ja toimikortti. Sirukorttien teknologiasta löytyy lisätietoa täältä.
Yksi sirusovellus on ns. siruimplantti (microchip implant). Se on pieni kapseli, joka voidaan asettaa lemmikkieläimen tai ihmisen ihon alle. Etenkin eläimillä sirua käytetään yleisesti – sen avulla esimerkiksi löytöeläin on helppo tunnistaa. Joillakin sivustoilla siruimplantista käytetään nimitystä biosiru, vaikkakin se on oikeastaan eri teknologiaa eikä ihmiseen asennettava siru.
Passissa tai implantissa oleva siru on ns. etäluettava, joka toimii langattomasti radiotaajuudella. Sitä varten siruun on liitetty antenni ja lähetin. Sirussa ei kuitenkaan ole virtalähdettä, joten se ei koskaan aktiivisesti lähetä signaalia eteenpäin. Sirulla olevien tietojen lukemista varten tarvitaan lukijalaite, jonka lähettämä radiotaajuus indusoi passin tai implantin antenniin saapuessaan pienen sähkövirran. Tämän sähkövirran avulla sirun mikroprosessori kykenee toimimaan ja lähettämään tiedot lukijalaitteen antenniin. Lukuetäisyys voi olla muutamista kymmenistä senttimetreistä muutamiin metreihin. Etäisyyteen vaikuttavat antennien koko ja lukijalaitteen lähettämän sähkömagneettisen kentän voimakkuus.
Sirun etäluenta perustuu RFID-teknologiaan (radiotaajuinen etätunnistus), jota on käytetty jo vuosia teollisuuden ja kaupan alalla. Esimerkiksi kaupassa olevat tuotteet voidaan merkitä viivakoodin sijaan RFID-tunnisteilla. Kun ostoskärryt työnnetään kassapisteen lukijalaitteen ohi, tuotetiedot siirtyvät automaattisesti kassajärjestelmään radiosignaalin kautta. Monissa kirjastoissa kaikki kirjat on merkitty RFID-tunnisteilla.
Lisätietoa RFID:stä:
Henkilön sähköinen tunnistaminen
Tällä hetkellä on yleisesti käytössä sirulliset passit, pankki- ja luottokortit sekä henkilökortit (entinen HST-kortti).
Sirukortilla käytetään pitkälle kehitettyä teknologiaa, jonka avulla kortti voidaan luotettavasti tunnistaa oikeaksi. Kortilta ei löydy juuri enempää tietoa kuin kortin haltijan henkilötiedot. Passin sirulle on lisäksi tallennettu passin haltijan sormenjäljet ja kasvokuva – nämä ovat ns. biotunnisteita. Puhelinoperaattoreiden tarjoamassa mobiilitunnistautumisessa puhelimen SIM-kortille liitetään palvelu, joka toimii henkilön tunnistautumisvälineenä.
Tunnistautumiseen käytettäviin siruihin on liitetty varmenne, joka on eräänlainen sähköinen henkilöllisyystodistus. Varmenteen on myöntänyt taho (Väestörekisterikeskus, puhelinoperaattori), joka on varmistanut sen, että henkilö on se, joka väittää olevansa. Varmenteen avulla tietojärjestelmät voivat luottaa siihen, että sirukortti, passi tai SIM-kortti mobiilivarmenteellisessa puhelimessa on aito. Kun varmenteen myöntäjänä on lain vaatimukset täyttävä taho, puhutaan laatuvarmenteesta. Suomen ainoa laatuvarmentaja on käytännössä Väestörekisterikeskus, jonka kansalaisvarmenteita käytetään sähköisellä henkilökortilla ja mobiilivarmenteena.
Laatuvarmenteellista sirua käyttämällä on mahdollista tehdä sähköinen allekirjoitus, joka on yhtä pätevä ja sitova kuin perinteinen käsin tehty allekirjoitus. Tämän takia sirukortti ja siihen liittyvä tunnusluku (PIN-koodi) on pidettävä toisistaan erillään – ne eivät saa joutua muiden haltuun. Toisen henkilön tietojen väärinkäyttö mahdollistaa identiteettivarkauden, joka alkaa olla nykyisin aika suuri ongelma. Identiteettivarkaus tarkoittaa esiintymistä toisena henkilönä ”varastetulla” identiteetillä eli henkilötiedoilla. Tyypillinen identiteettivarkaus on sitä, että joku ostaa tavaroita tai palveluja itselleen toisen henkilön pankki- ja luottotiedoilla. Lue yksi esimerkki Suomessa tapahtuneesta identiteettivarkaudesta, jossa rikollinen oli ottanut pankista lainan toisen henkilötiedoilla.
Pankki- ja luottokortin tai kännykän käyttäjä tunnistautuu sirulle PIN-koodilla, jonka hän näppäilee. Eräs keskeinen ongelma onkin se, että vaikka sirun teknologia kykenee varmuudella tunnistamaan PIN-koodin oikeaksi, niin se ei voi tietää sitä, onko PIN-koodi oikean henkilön hallussa.
Passissa PIN-koodi on korvattu sormenjäljillä ja kasvokuvalla. Passin oikea omistaja saadaan helposti selville vertaamalla sirulla olevaa kasvokuvaa tai sormenjälkiä passin esittäjän vastaaviin ominaisuuksiin. Biotunnisteet eivät kuitenkaan ole ongelmattomia: sormenjälki on mahdollista väärentää sormeen laitettavalla keinoiholla (tekosormi), samoin kasvokuva naamaria käyttämällä. Silmän iiris on yksi käytetty biotunniste, mutta sekin voidaan väärentää piilolinsseillä. Mielenkiintoinen vaihtoehto on DNA-tunniste, mutta sen analysointi on hidasta. Lisäksi identtisillä kaksosilla on samanlainen DNA…
Entäpä jos pankki-/luottokortin ja passin tiedot olisivat siruimplantissa? Voisiko joku valtaapitävä taho perustella meille sirun asettamista ihon alle jollakin hyvällä syyllä? Siruimplanttia käytettäessä varmaankin riittäisi, että kaupan kassalla luetaan tiedot sirulta lukijalaitteella ja maksu lähtisi automaattisesti? Ei aivan, sillä silloinhan maksu voisi lähteä tililtä missä vain ja milloin vain tietämättämme. Samoin jos siruimplantissa olisi kulkulupamme työpaikkamme tiloihin, rikollisten tarvitsisi vain kuljettaa meidät väkisin lukijalaitteen lävitse. Näiden takia tarvittaisiin edelleenkin PIN-koodin syöttämistä tai muuta varmistusta, että kyse on oikeasta henkilöstä (käyttäjäidentiteetin vahva tunnistaminen vaatii aina varmenteellisen sirun lisäksi salasanan tai biotunnistuksen). Siruimplantti on lisäksi helppo poistaa pienellä kirurgisella toimenpiteellä ja siirtää vaikkapa toiseen henkilöön. Näiden syiden takia sirua ei siis ainakaan olla laitamassa implanttina ihmiseen; yksi hyvä syy voisi kuitenkin olla edellä mainitut identiteettivarkaudet. Sirullisiakin pankki- ja luottokortteja voidaan käyttää väärin, jos ne katoavat – ennen kuin ne ehditään kuolettamaan. Mutta jos tiedot olisivatkin siruimplantissa ihmisen kehossa – sieltä siru ei katoakaan vahingossa.
Käytännössä henkilön todentaminen perustuu seuraaviin tapoihin:
- Johonkin, mitä henkilö tietää, esimerkiksi käyttäjätunnus, salasana tai PIN-koodi.
- Johonkin, mitä henkilöllä on hallussaan, esimerkiksi sirukortti, avainsanalista tai matkapuhelin, jossa on mobiilivarmenteellinen SIM-kortti tai mobiilisovellus tunnistautumista varten.
- Johonkin, mitä henkilö on, eli henkilön jokin biometrinen ominaisuus, kuten sormenjälki, kasvonpiirteet ,silmän iiris tai ääni.
Erilaisissa asiointipalveluissa edellytetään henkilön vahvaa tunnistamista. Se täyttyy, kun käytetään vähintään kahta tunnistamistapaa, esimerkiksi:
- verkkopankkitunnukset + vaihtuvat salasanalistat (ns. TUPAS-tunnistus)
- varmenteellinen sirukortti + PIN-koodi (pankkikortti kaupan kassalla)
-
laatuvarmenteellinen sirukortti + PIN-koodi (sähköinen henkilökortti tai mobiilitunnistautuminen)
-
varmenteellinen/laatuvarmenteellinen sirukortti + biotunnistus
Lisätietoa: Tunnistaminen julkishallinnon verkkopalveluissa
Huomaa, että pelkkä biometrinen tunnistaminen ei yksinään riitä henkilön vahvaan tunnistamiseen, eikä myöskään ihmiseen asennettu siru. Vaikka henkilöön olisi asetettu varmenteellinen siruimplantti (eli sähköinen henkilötodistus), hänen täytyy lisäksi syöttää PIN-koodi vaikkapa ostoksia maksaessaan tai asioidessaan viranomaispalveluissa. Jos joskus tulevaisuudessa DNA-tunnistus onnistuttaisiin tekemään erittäin nopeasti, se helpottaisi sirun käyttöä. Tällöin ei tarvitsisi siruimplantinkaan kanssa käyttää PIN-koodia, vaan se hoidettaisiin biotunnistuksena analysoimalla DNA ihmisestä. Silloin periaatteessa riittäisi kaupan kassalla yksinkertaisesti se, että liikutetaan käsi lukijalaitteen editse. Tosin vielä jää se ongelma, että miten varmistaa, että maksu ei lähde eri tilanteissa automaattisesti käyttäjän tietämättä. No, nämä ovat vain arvailuja, mutta joka tapauksessa tuon kaltaiset olisivat niin isoja askelia teknologiassa ja niin isoja muutoksia kauppojen yms. järjestelmissä, että ne eivät ole ainakaan heti kohta näköpiirissä.
Isoveli valvoo
Yksi keskeinen huolenaihe monilla on se, että miten paljon tekemisiämme ja liikkumistamme seurataan. Jo nyt esimerkiksi kaikista korttiostoksistamme jää merkintä kaupan järjestelmään. Kauppa tietää kulutustottumuksistamme yllättävän paljon. Samoin puhelinoperaattorimme tietää kännykkämme sijainnin. Pankit tuntevat rahatilanteemme sekä näkevät nettiostosten ja kortilla tehtyjen ostosten maksutapahtumat, terveyskeskukset puolestaan säilyttävät tietoa terveydestämme omissa tietojärjestelmissään.
Tässä yhteydessä en puhu lainkaan siitä, mitä nettijätit, kuten Google ja Facebook, käyttäjistään tietävät. Lue niistä tarkemmin artikkelistani Isoveli valvoo.
Jos unohdetaan amerikkalaiset teknologiajätit, niin pitäisikö olla huolissaan, että joku jossain tietää meistä kaiken? Ei tarvitse, ei ainakaan tällä hetkellä. Kävin vähän aikaa sitten terveyskeskuksessa tarkastamassa omat rokotustietoni. Ajattelin, että siellähän on kaikki minusta vuosien varrelta kertynyt terveystieto olemassa. Mutta eipä ollutkaan! Kun olen asunut vuosikymmenet muualla, niin tiedot siltä ajalta ovat sen paikkakunnan terveyskeskuksessa. Jos olen ollut työterveyshuollon asiakas, niin tiedot ovat työterveyshuollossa. Eikä terveyskeskus niitä tietoja muualta noin vain pysty hankkimaan. Kaiken lisäksi tietojärjestelmät ovat niin monimutkaisia, että tietojen yhdisteleminen eri järjestelmien välillä on todella haastavaa.
Entäpä jos meihin asetetaan siruimplantti? Muuttaako se tilannetta? Meitä olisi helppo valvoa, kun kuljemme kohteesta toiseen. Lukijalaitteen voi asentaa vaikka jokaiseen oveen kaupoissa, juna-asemilla, lentokentillä jne. Jotta ”isoveljen” valvontajärjestelmä todella toimisi, tarvittaisiin maailmanlaajuinen yhteinen infrastruktuuri. Pitäisi olla yhteisesti sovittu standardi sirulla oleville sovelluksille ja sirulle tallennettavalle tiedolle sekä koko tietojärjestelmälle. Eikä järjestelmä toimisi maaseudulla (siellä tuskin on lukijalaitteita) puhumattakaan kehittyvistä maista (joissa ei välttämättä ole edes tietoverkkoja tietojen siirtämiseen). Suunnitelmia sellaiseksi siruimplantiksi on tosin olemassa, joka linkittäisi yhteen tietoverkoissa olevat tietokannat, joissa on henkilön terveystiedot, luottotiedot ja henkilötiedot. Sirulla näitä tietoja ei olisi. Tätä markkinoi yritys nimeltä PositiveID (entinen VeriChip). Meksikossa puolestaan on vuonna 2003 aloitettu palvelu, jossa lapsiin asennetaan siruimplantti katoamistapausten varalta. Lapsia ei kuitenkaan pystytä paikantamaan GPS:n avulla, vaan lento- ja bussiasemille yms. paikkoihin asennetuilla lukijalaitteilla (jotka perustuvat RFID-teknologiaan).
Netissä on jonkin verran huhutasoista tietoa sirun satelliittipohjaisesta GPS-paikannusmahdollisuudesta. Tämä tarkoittaisi sitä, että sirun kantaja voitaisiin paikantaa, olipa hän lähes missä tahansa. Käytännössä tällöin siruimplanttiin pitäisi liittää virtalähde. Jotain huhuja on ollut myös siitä, että kehon lämpötilaa voitaisiin käyttää sähkövirran tuottamiseen. En ole kuitenkaan löytänyt mitään relevanttia tietoa noista mainituista asioista. Riittäisikö kehon tuottama energia radiosignaalin lähettämiseen? Eri asia tietysti on, jos siruun liitetään paristo, joka upotetaan kehoon siruimplantin mukana. Kuinka pitkäksi aikaa pariston virta sitten riittäisi?
Ihmisten paikantaminen sirun perusteella on nykyteknologialla mahdollista siis vain joko yhdistelemällä tietoja eri lähteistä (ei tosiaikaista), paikantamalla matkapuhelimen sijainti (ei välttämättä kerro omistajan sijaintia) tai RFID-skannauksella (ei pysty kattamaan aukottomasti ihmisen kulkureittejä). Koko maailman laajuista sirun GPS-paikannusta ei ole näköpiirissä. Sen sijaan GPS-pohjaisia tiemaksujen keräysjärjestelmiä on toteutettu, ja sellaista on alustavasti kaavailtu Suomeenkin. Järjestelmällä voidaan seurata reaaliaikaisesti ajoneuvojen sijaintia. Tämäkin liittyy kulkuvälineiden paikantamiseen, ei niinkään ihmisten.
On hyvä tietää, että EU:lla on suunnitelmia Euroopan laajuisen henkilötietojärjestelmän luomiseen. Sisäasiainministeriön Henkilöllisyyden luomista koskeva hanke -loppuraportissa sivulla 74 todetaan, että ”Euroopan unionissa on keskeiseksi asiaksi noussut henkilön luotettava tunnistaminen. Tämä on tärkeä turvallisuuskysymys kansallisvaltioille.” Tunnistamisen tärkeyttä perustellaan aivan oikein identiteettivarkauksilla. Siksi on luonnollista, että ”Komissio on kiinnittänyt … huomiota myös sähköisen identiteetin hallintajärjestelmän luomiseen tavoitteenaan luoda yhdenmukainen eurooppalainen identiteetti.” Yhtenä käytännön pyrkimyksenä kohti tätä päämäärää on STORK-ohjelma, joka jakautuu moneen osa-alueeseen. Tavoitteena on, että EU-alueen kansalaiset, yritykset ja julkishallinnot voisivat käyttää minkä tahansa muun EU-maan sähköisiä palveluja. Hankkeeseen liittyy myös epSOS-projekti, jossa tavoitteena on kehittää Euroopan terveydenhuoltojärjestelmien välille infrastruktuuri, joka mahdollistaisi pääsyn potilastietoihin maiden välillä. Kuten aiemmin totesin, niin eri maiden erilaisten tietojärjestelmien yhteensovittaminen on todella suuri haaste. Hankkeisiin varatut kymmenet miljoonat eurot kertovat siitä, että EU on päättänyt ottaa haasteen vastaan tosissaan.
Yksilön tietosuojaa ajatellen olen enemmän huolissani Facebookista kuin edellä mainituista EU-projekteista. Facebookissa on jo 600 miljoonaa käyttäjää, ja aika moni heistä kirjaa järjestelmään vapaaehtoisesti yhteystietonsa, syntymäaikansa ja jopa uskonnollisen ja poliittisen vakaumuksensa. Facebookin tietoturva ja yksityisyydensuoja ovat jo vuosia herättäneet runsaasti keskustelua. Facebook jakaa tietoja edelleen kolmansille osapuolille, ja vaikka tilin poistaisikin, annetut tiedot jäävät silti Facebookin palvelimille. Tilin poistaminen on lisäksi melkoisen hankalaa. Ilmaisen palvelun hintana on yksityisyyden menetys ja alati kalvava epävarmuus siitä, kuka käyttää tietoja ja mihin tarkoitukseen.
Facebook on hirvittävin vakoilukone, mikä on koskaan keksitty. Se on maailman kattavin tietokanta ihmisistä, heidän välisistä suhteistaan, nimistä, osoitteista, sijainneista ja keskinäisestä kommunikaatiostaan, sijaiten Yhdysvaltain maaperällä ja sen tiedustelupalvelun saatavilla. (Wikileaksin perustaja Julian Assange)
Lue lisää kategoriasta Isoveli valvoo, josta löytyy esimerkkejä tämän päivän valvontayhteiskunnasta.
Nykyisin käytössä olevat sirut on tehty kukin omia sovelluskohteitaan varten. Mikrosiru itsessään ei siis ole mikään pedonmerkki, mutta on mahdollista, että tuleva peto hyödyntää jollain tavalla siruteknologiaa. Ainakin se voisi hyödyntää sirua ihmisten kontrolloimiseen.
Raamattu puhuu pedosta, joka saa ihmiset ottamaan itseensä merkin: ”Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku.” (Ilm. 13:16, 17).
Raamattu varoittaa myös tuomiosta, joka kohtaa merkin ottaneita: ”Näiden kahden jäljessä tuli vielä kolmas enkeli, joka kuulutti kovalla äänellä: ’Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä.’” (Ilm. 14:9, 10).
Ilmestyskirjassa puhutaan sinetistä, joka on painettu Jumalan palvelijoiden otsaan (Ilm. 7:3 ja 9:4). Mikä on sitten tämä Jumalan merkki – onko se tatuointi vai mikrosiru? Useimmat varmaankin ajattelevat sen olevan symbolinen eikä kirjaimellisesti sinetti. Miksei pedonmerkkikin voisi siten olla symbolinen, onhan saatana kaikessa vastakohta Jumalalle – miksei siis tässä merkkiasiassakin? Toisaalta useassa jakeessa selvästi puhutaan merkin ottamisesta, esim. “se pakottaa… ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin (Ilm. 13:16).” Sama merkin ottaminen esiintyy myös jakeissa 14:9, 14:11 ja 20:4. Näin ollen kyseessä on oltava todellinen merkki.
Ilmestyskirjan mukaan kuuliaisuus petoa kohtaan ja sen palvominen on keskeisempää kuin ostaminen ja myyminen. Pedon merkki ostamisen ja myymisen ehtona mainitaan vain ilmestyskirjan jakeessa 13:17. Sen sijaan viidessä muussa kohdassa mainitaan pedon kumartaminen merkkiin liittyen:
- Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin… (Ilm. 14:9)
- … ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen. (Ilm. 14:11)
- … joilla oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa. (Ilm. 16:2)
- … joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset. (Ilm. 19:20)
- … jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. (Ilm. 20:4)
Englanninkielisessä Raamatussa ”kumartaminen” on esitetty sanalla ”worship”, joka tarkoittaa palvontaa, kunniaa ja palvella Jumalaa. Terry Watkinsin mukaan on ylikorostettu sitä, että pedonmerkki olisi vain ostamisen ja myymisen kontrolloimisväline. Ilmestyskirjan luvun 14 jakeissa 9 ja 10 sanotaan, että ”… Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa…” Piinaako Jumala tulella ja rikinkatkulla vain sen takia, että on ostanut ja myynyt? Ei, vaan siksi, että on palvonut petoa tai sen kuvaa.
Gotquestion.org-sivustolla on hyvä yhteenveto, johon itsekin voin pääpiirteissään yhtyä: “On mahdollista, että nykyinen teknologia edustaa alkuvaihetta siinä kehityksessä, jota lopulta käytetään pedonmerkkinä. On tärkeää huomata, että lääketieteellinen siruimplantti ei ole pedonmerkki. Pedonmerkki tulee olemaan jotakin sellaista, joka annetaan vain niille, jotka palvovat antikristusta. Olkoonpa se lääketieteellinen tai rahatalouteen liittyvä siru oikeaan käteen tai otsaan istutettuna, se ei ole pedonmerkki. Pedonmerkki tulee olemaan antikristuksen vaatima lopunaikojen tunnistustapa, jotta voisi ostaa ja myydä, ja se annetaan vain niille, jotka antavat kunnian antikristukselle… Pedonmerkki identifioi ne, jotka ovat uskollisia antikristuksen valtakunnalle.”
Voi olla, että joidenkin vuosien kuluttua ihmisiin asennetaan siruimplantti hyvässä tarkoituksessa esimerkiksi terveystietojen tallentamista, maksamista tai henkilön tunnistamista varten. Pitäisikö jättää tällainen siru ottamatta, vaikka se ei olisikaan pedonmerkki – voihan siitä muodostua sellainen myöhemmin petovallan aikana? Olen aivan varma, että jos olemme sirun ottaneet hyvässä luulossa sen käyttötarkoituksesta, Jumala ei anna sen muuttua pedonmerkiksi huomaamattamme. Siinä vaiheessa meillä on mahdollisuus valita, otammeko tuon ominaisuuden (pedon nimen tai sen luvun 666) sirulle vai emmekö. Jumala pitää kyllä omistaan huolen. Henkilökohtaisesti en kyllä ottaisi mitään sirua itseeni – en varsinkaan oikeaan käteeni tai otsaani.
Olkoonpa pedon merkki tatuointi, siru tai mikä muu tahansa, sen kyllä huomaa sitten, kun peto alkaa merkkiään markkinoida. Pedon juonet eivät jää piiloon Pyhän Hengen sinetillä varustetuilta (Ef. 1:13) eli Jeesukseen turvautuvilta.
Jos olet tässä ajassa vielä silloin, älä missään nimessä ota pedon merkkiä itseesi!
Lisäys 25.9.2021: Lue artikkeli Voiko pedon merkin ottaa vahingossa, jossa selvitetään, onko esimerkiksi COVID-19-rokote pedonmerkki.
Rauhaa Hannu.
Olen kans ajatuksissani kulkenut puoleta toiselle tämän merkin takia. Onko se todellinen merkki(laite) vai jokin muu. En tiedä.
Mutta sen halusin vain sanoa että mielestäni parempi käännös Raamatuista 33/38 sanoo:
Ilm.13:16 Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa,
Eli se ”saa” kaikki panemaan merkin. Ei ”pakottaa”. En tiedä kumpi on sitten oikeampi käännös mutta kokonaisilmoituksen huomioon ottaen minusta tämä ”saa” on parempi. Koska tämähän jatkuu 17. ettei kukaan muu ”voisi” ostaa.. Eli ei ”voi” vaan ”voisi”.
Tämän käännös ”92” kääntää muotoon, 17 Kenenkään ei ole lupa ostaa…
Selvästi 33/38 ilmoittaa että tulee petoksen voimalla, 92 ilmaisee että tulee pakottamisen voimalla.
Ilmestyskirja yleisesti ilmoittaa pettäjän,eksytysten ja valheen tulemisesta. Ei pakottamisesta niinkään.
Siunausta viikonloppuun.
Minä en ota tuota sirua käteeni enkä otsaani…Sirun avulla pystytää seuraamaan liikkeitä aivan kuin puhelinkin pystytään paikantamaan ja kysymys teknologiasta joka kehittyy niin mitä siellä sirukortilla sitten loppujen lopuksi on…..perkeleestä tuo kaikki on, tulee nimittäin niin viekoitellen, vähätellen, luvaten .
Ja Jumalan sinetti on Isä, Poika ja Pyhä Henki..
Uskon kyllä, että Jeesus on Jumalan Poika ja rukoilenkin ja raamattuakin luen joskus mutta puhtaasti uskova en ole koska teen syntejä niin paljon ja olen huono katumaan- sitäkin olen rukoillut, että oppisin katumaan.
Kiitos Hannulle hyvästä kirjoituksesta,ja muille mielenkiintoisista kommenteista .Huomasin vasta netistä, että aikanaan jo v.1997 on ollut mikrosirunvastainen kristillishenkinen seminaarikin.
En itsekään sellaista ottaisi.Mutta uskon että sen suuntaisia tarpeita luomalla sitä parhaillaankin ajetaan läpi, asteittain.Piilomanipulaatio on ajassa voimakasta!Ja uskovana joutuukin nyt ihan tosissaan miettimään millaisilla asioilla ylipäänsä täyttää ajatusmaailmaansa ja sydäntänsä.Teot seuraavat sitä.Jos mieli pysyy kirkkaana,Jumalan Sanan ja Totuuden Hengen ohjauksessa,uskova kyllä erottaa hyvän pahasta.Pidän tätä olennaisimpana asiana, sillä ei se itsestään selvyys ole!Kaikki petos tulee asteittain,ja sitä ujutetaan pikkuhiljaa sisään,mitä Matthew kuvasi,ja meidän tulisi sen tähden elää lujina Totuudessa.
Laittomuuden nousu on sen yleisnimitys Raamatussa.Tuli mieleen esim. 2 Tess.2.
Mielistämme,asenteistamme, ja ajankäytöstämme taistellaan kaiken aikaa.Kuka on valloittajamme?
Sitä mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu,ja jota todella palvot,sen tahdon myös teet.
Sitä ajattelet.Lue Ilm.14:12.Kukaan ei voi kumartaa kahta herraa.
Kyseessä varmasti jatkumo,sydämen monien valintojen sarja,joka tuo lopulta oman hedelmän.
Pedonmerkki,eli mikrosiru tms.on siis vain osa Laittoman hirveää järjestelmää.Kaikki eksyminen lähtee sydämestä,ja ikävä kyllä usein petos tulee houkuttelevin tavoin…Lue Jeesuksen kylväjävertaus,ja koko luku Matt.13
Kylmät tuulet tuivertavat parhaillaankin, ja uskoamme koetellaan monin tavoin.Ihan päivittäisten valintojenkin kautta,missäpä muualla.Itse olen heikko ja pieni,ja siksi kurssia etsitään joka päivä nenä kiinni Iskän Sanassa.Ei ole varaa muuhun.Jos ei Sanaa mielessä,niin elämä pielessä.Jos ei Jeesus ohjaa,niin kohti pohjaa.
Kun ajattelen koko tätä luopunutta,antikristillisia arvoja ihannoivaa aikaa,ja näen miten se lumoaa uskoviakin kauemmas kaidalta tieltä,ei ole varaa pullistella kovin itsevarmana.
Jotenkin siis ajattelen, että narsistiseen elämäntapaan,ja samalla ’laittomuuteen’ ajautuminen voi tapahtua niin pikkuhiljaa,ja samalla niin sokeuttavasti,ettei ihminen itsekään sitä lopulta ymmärrä.J o s motiivi nimittäin on omassa minässä ja sen suuruudessa ja hyvinvoinnissa,eihän sille saa esteitä tulla.Silloin on kyllä kaita tie menosta unohtunut.Luulisi että pelkkä järjenkäyttö riittää,mutta kun ei riitä.Synti viettelee ja sumentaa,ja se mikä aiemmin tuntui selvältä petokselta,onkin jonkin ajan kuluttua ’aikaan kuuluvaa’,ja menneet ajatukset ’vanhanaikaisia.’Jos siis esim.mikrosirun oton kautta luvataan hyviä ja mukavia asioita,ja se näyttää alkuun toimivan ilman ongelmia…saati luvataan taloudellisia etuja,ja jotain erityisiä porkkanoita,ja samalla vähätellään sen haittoja,niin läpihän se menee suurimpaan osaan,ja mitä siitä sitten seuraa….
Vain tuo liikuttava herääminen, jota Juha yllä kuvasi,voi pistää stopin kamalalle kehitykselle väärään suuntaan.En tiedä kauniimpaa ajatusta tämän ajan keskellä,kuin että me saisimme Jumalalta katumuksen ja nöyryyden Hengen tehdä aitoa parannusta.Minä nimittäin kuulun Juhan kanssa samaan sakkiin.Eli aina vaan riittää asiaa Jeesuksen ristin luo ja syntejä tunnustamaan.Kun saisi kerrankin sellaisen hengen,että itkisi ja murtuisi koko sydämestään, eikä uskaltaisi enää sen jälkeen tehdä niitä ’töllöntöitä’ .Joten jatketaan Juha ja muutkin jotka samaa murhetta koette,tuota rukousta.Luulen että Juhan asenteella on toivoa erottaa myös se Jeesuksen kaita tie,ja alkaa piipertää oikeaan suuntaan.
Silloin ei päädy porskuttamaan huolettomana kohti ikuista kadotusta,eli ottamaan myös sitä pedonmerkkiä,vaan saisi kumartaa sydämessään vaan yhtä ainoaa totista Jumalaa…ja olla lopulta voittajana maalissa. Taivaan kodissa turvassa.Pidetään toisemme hereillä rakkaat.Varmaa on,että Jeesuksesta tämä homma ei ole kiinni,Hän haluaa olla meille uskollinen,ja huolehtia meistä kaikkein heikoimmistakin mitä hellimmin.
”Ammentakaa vettä piirityksen varalta; vahvista varustuksiasi”, neuvoo meitä tänäänkin kaikkivaltiaan Jumalamme ikuinen Sana; ja Ilmestyskirja kertoo kyllin selvästi pedon merkin ottamisen seuraukset.. Olkoon siis päätöksemme itsellemme ja perheillemme ja muille aikalaisillemme: ”Emme ota Herramme Jeesuksen pyhässä Nimessä!” Hän on kyllä pitävä meistä huolen!
Amen!