Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Kristityn kasvu’ Category

Spiritual sight (part two)
16.8.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämän on jatkoa artikkeliin Hengellinen näkökyky (osa 1).

Edellisessä postissani (linkki yllä) näimme, että hengellinen näkökyky kristillisen tiedon hankkimiseksi on välttämätön. Itse asiassa, jos paholainen voi toimia omalla tavallaan, hän tekee meidät sokeiksi heti, kun tilaisuus tarjoutuu, sillä hän tietää, että sokea on helppo pettää, johtaa harhaan ja voittaa. Toisesta Kuningastenkirjasta löytyvä tarina on hyvä esimerkki:

“Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: ‘Sokaise tämä väki’. Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan. Ja Elisa sanoi heille: ‘Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.’ Ja hän vei heidät Samariaan.” (2. Kun. 6:18,19)

Heti, kun syyrialaiset sokeutuivat, Elisa pystyi johtamaan heidät harhaan vähällä vaivalla. Hengellisessä maailmassa toimii sama malli. Tämä on yksi syy, miksi monia evankelisia harhautetaan ja petetään; moraalista piittaamattomat käytännöt ovat hautaamassa useat kirkot ja harvat näyttävät olevan todella tietoisia, mitä on tapahtumassa. En puhu tässä lakihenkisistä käytännöistä, vaan moraalittomista osatekijöistä, jotka Raamattu tuomitsee.

Kuten kirjoitin toisaalla, niin henkilö, joka kieltäytyy seuraamasta Jeesusta Hänen ehdoillaan, ei voi nähdä, mitä Jeesus näkee, eikä tietää, mitä Jeesus tietää. Tuon henkilön sokaisee hänen omapäisyytensä ja hän on sokeiden johtajien helposti värvättävissä.

Hengellinen näkökyky ja palvelutyö

Jeesuksen mukaan hengellinen näkökyky on välttämätön myös tehokkaan palvelemisen kannalta.

“Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ‘Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.’” (Joh. 5:19,20)

Jeesuksen suorittama palvelutyö oli kokonaisuudessaan riippuvainen siitä, että hän näki Isän toimivan. Hän tunnusti avoimesti, että ”Poika ei voi tehdä mitään itsestään, vaan mitä Hän näkee Isän tekevän”. Siitä seuraa, että sokeuden tilassa ei voida tehdä mitään arvokasta tai ikuista. Voidaan ryntäillä sisään ja ulos ja työskennellä ylen määrin, mutta ilman näkökykyä tulokset on tuomittu alusta lähtien. Jeesus ei olisi voinut ilmaista sitä selvemmin sanoessaan:

”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois” (Matt. 15:13).

Tragedia on nykyään se, että monet ns. kristillisistä saarnamiehistä ovat sokeita, tai likinäköisyydestä kärsiviä. Olemme alkaneet uskoa, että raamattukouluilla on kyky tuottaa päteviä saarnaajia ja että tutkintotodistukset riittävät ollaksemme hengellisesti tuottavia. Näin ollen monet tutkintotodistuksineen juoksevat ja hikoilevat, saarnaavat ja työskentelevät saadakseen jonkin verran suosiota ja harvoilla on aikaa mietiskellä Jumalan kirkkautta Jeesuksen Kristuksen edessä, eli nähdä Isä työssä, kuten Jeesus näki hänet. Muistettakoon ikuisesti: palvelutyömme ei voi olla suurempi, kuin mitä näemme Isältä.

Psalmista oli tullut samaan johtopäätökseen:

“Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut. Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä” (Ps. 123:1,2).

Hengellinen näkökyky synnyttää aitoa palvontaa

Kun Jumalan kirkkaus nähdään, siinä on viehätystä, ihailua ja mietiskelyä; tapahtuu hengellinen herääminen, joka ajaa tarkkailijan korkeampaan käsitykseen jumalallisesta. Sitä voitaisiin verrata kehdossaan makaavaan lapseen, jota kiehtoo kehdon yläpuolella riippuva vauvan lelu. Hän haluaa koskettaa sitä, tuoda sen lähemmäksi silmiään, leikkiä sillä, koska sen värit ja muodot kiehtovat häntä. Jos lapsi olisi sokea, kaikki olisi yksitoikkoista; ei olisi mitään vetovoiman tunnetta, intoa eikä kiinnostusta; mutta hänen näkökykynsä laukaisee kaiken.

Miten on meidän laitamme? Näemmekö Hänet pyhyyden kauneudessa? Näemmekö Jumalan kirkkauden tiedon valon Jeesuksen Kristuksen edessä? Jos emme, niin kokemamme elämä on äärettömän paljon vähemmän, kuin aito kristillinen elämä.

Muutamia varoituksia

Yleensä, kun hengellinen näkökykymme hämärtyy, alamme alitajuisesti etsiä aineellisia korvikkeita ja uskokaa minua, niitä on nykyään helppo löytää, sillä on monia seurakuntia, jotka markkinoivat viihdetapoja, jotka haastavat Hollywoodin värit ja houkutukset. Älä käsitä minua väärin! En tarkoita, että kokouksiemme tulisi olla värittömiä ja ikäviä. Sanon vain, että heidän värinsä eivät tarjoa mittaria, jolla aitoa hengellisyyttä voitaisiin mitata ja jos emme ole varovaisia, ihmiset saattavat päätyä kokouksiimme, ei katsomaan Jumalan kirkkautta, vaan nauttimaan taitavien viihdyttäjien viehätysvoimasta.

Hengessä ja totuudessa

Todellinen palvoja ei tarvitse näitä maallisia vempeleitä, sillä hän on ylittänyt verhon ja näkee Shekinan ilmestyneessä kunniassaan – mitä terävämpi näky, sitä suurempi kokemus. Tämä, eikä mikään muu, on ollut muinaisten pyhien kokemus. Heitä eteenpäin ajava motivoiva voima liittyi heidän terävään näkökykyynsä. Ei tarvitse olla profeetta käsittääkseen sen. Raamattu todistaa uudestaan ja uudestaan, että ilman terävää havaintoa hengellisestä todellisuudesta varma alamäki on alkamassa.

Laodikean seurakunta on räikeänä esimerkkinä tämän periaatteen luotettavuudesta. Heidän hengellisen näkökyvyn puutteensa oli aiheuttanut tuhoa heidän yhteisössään ja Jumalan oli kehotettava heitä sanomalla: “Minä neuvon sinua ostamaan minulta … silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit” (Ilm. 3:18). Tässä piilee toivo todelliselle herätykselle, sillä ilman hengellistä näkökykyä ihminen on ennalta tuomittu olemaan maahan ja aineellisuuksiin sidottu. Sellainen on sokeuden perintö.

Read Full Post »

Spiritual sight (part one)
6.7.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Ensimmäinen väite, jonka haluan tuoda esiin tässä postissa, on, että hengellinen näkökyky on yhtä todellinen kuin sen fyysinen vastine ja että molemmat ovat välttämättömiä ihmisen elämän täydellisen ilmaisun saavuttamiseksi. Tämä ei ole vain minun väitteeni, vaan se on juurtunut pyhiin kirjoituksiin ja sitä tukevat ihmisten kokemukset muinaisista ajoista lähtien.

Näkökyky tuo tiedon

Apostoli Paavali – Pyhän Hengen innoittamana – vakuuttaa, että ilman hengellistä näkökykyä kristillisen tiedon hankkiminen tulee mahdottomaksi. Hän kirjoittaa näin:

“Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan…” (Ef. 1:15–19).

Tässä Paavali sanoo, että ymmärryksemme silmät täytyy valaista tietääksemme. Hänen mukaansa ilman tällaista näkökykyä meidät suljetaan pois kristillisestä tiedosta. Kuten olen kirjoittanut toisaalla, että niin hyödylliset kuin aivot ovatkin, ne eivät voi tuottaa tietoa Pyhästä, sillä tuo tieto on varattu niille, jotka ovat ylittäneet pyhitetyn elämän kynnyksen.

Jumalan vahvistus

Jumala itse vahvistaa saman asian. Puhuen profeetta Jeremian kautta Hän sanoo:

“Minä kasvatan erämaahan setripuita, akasioita, myrttejä ja öljypuita; minä istutan arolle kypressejä, jalavia ynnä hopeakuusia, jotta he näkisivät ja tietäisivät, huomaisivat ja myös ymmärtäisivät, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä sen luonut” (Jes. 41:19,20).

Tässä se on sanottu selvästi: ”…jotta he näkisivät ja tietäisivät.” Näkökyky on ja tulee aina olemaan välttämätön edellytys kristityn oppimiselle. Tästä syystä sokeilla ei ole juurikaan sanottavaa ohjausta tarvitseville ihmisille. Jeremian kirjasta luemme myös: “Kiertäkää Jerusalemin katuja, katsokaa ja tiedustelkaa…” (Jer. 5:1).

Mitä tulee Jesajaan, niin hän julistaa: Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä” (Jes. 44:18). Tieto on tässä liitetty silmiin ja ymmärrys sydämeen.

Yksi asia on varma: hengellisesti sokea kristitty ei saavuta kristillistä tietoa. Vaikka lukisi Raamattua neljä tuntia päivässä, kävisi kirkossa kahdesti viikossa ja raamattukoulua neljä vuotta, niin jos hänellä ei ole hengellistä näkökykyä, hän on tuomittu lojumaan tiedon valtameren rannalla kuin tyhjä simpukankuori, joka on täynnä hiekkaista tietoa, yhtä elotonta kuin kuu.

Sanat eivät riitä

Joitakin vuosia sitten kysyin eräältä espanjalaiselta veljeltä, voisiko hän kääntää yhden Amy Carmichael’in runon espanjaksi. Runon nimi on Fire Words. Veli vastasi myöntävästi vain palatakseen muutamaa päivää myöhemmin kertomaan minulle ymmärtävänsä runon kokonaan paitsi alkuosaa, joka kuuluu näin:

“O God, my words are cold:
The frosted frond of fern or feathery palm
Wrought on the whitened pane –
They are as near to fire as these my words;
Oh, that they were flames!”
Thus did I cry.

”Oi Jumala, sanani ovat kylmiä
Jäätynyt saniaisen tai koristepalmun lehvä
muodostunut kuuraiseen ikkunaruutuun
ne muistuttavat yhtä vähän tulta kuin minun sanani
Oi, jospa ne olisivat liekkejä!”
Niin minä itkin

Hän ei tiennyt, mitä nämä sanat tarkoittivat, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt taidokkaita kuvioita, joita pakkanen voi tehdä ikkunaan. Pohjoisesta tuleville ihmisille Carmichael’in viittaus on selkeä ja ilmeinen, mutta ei sellaiselle, joka ei ole koskaan nähnyt jäätynyttä ikkunaruutua. Raamattu ei ole erilainen. Siinä on merkityksiä, joita ei tunneta, ennen kuin lukija näkee huurteen ikkunassa niin sanoakseni, taivaallisen todellisuuden sen pelkän kuvauksen sijaan.

Esimerkki periaatteesta

Toisessa Kuningastenkirjassa on tarina, joka ilmentää sitä, mitä olemme tähän mennessä nähneet. Se liittyy profeetta Elisan palvelijaan. Syyrian kuningas oli raivostunut profeetalle ja aikoi vangita hänet.

“Niin hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin. Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: ’Voi, herrani, mitä me nyt teemme?’ Hän sanoi: ’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa.’” (2. Kun. 6:14–16)

Elisan palvelija odotti tavallista päivää. Hän nousi ylös rauhallisesti, lähti talosta ja yhtäkkiä hänen kasvojensa ilme muuttui. Pelko tarttui häneen ja epäilykset valtasivat hänen sydämensä, koska hän näki Syyrian armeijan ympäröivän kaupungin. Niinpä hän ryntäsi takaisin ja kertoi herralleen, mitä oli tapahtumassa: ”Voi, herrani, mitä me nyt teemme?”

Palvelijaparka ei tiennyt mistä aloittaa. Niinpä Elisa meni ovelle, katsoi ulos ja hymyili. ”Älä pelkää”, hän sanoi palvelijalleen, ”niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa”. Niin palvelija sai rohkeutta Elisan sanoista; rohkeus ja rauha täyttivät hänen sydämensä ja tyyneys valtasi hänen hätääntyneen mielensä.

Tapahtuiko se, mitä palvelija pelkäsi? EI! Tuhannesti EI! Elisa tiesi, että hänen sanansa eivät riitä, joten hän rukoili:

”’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.’ Ja Herra avasi palvelijan silmät ja hän näki ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” (2. Kun. 6:17)

Vasta, kun palvelija näki, hän käsitti tiedon. Elisa olisi voinut täyttää päänsä tiedolla, mutta se ei olisi riittänyt. Hänen palvelijansa tarvitsi nähdä tietääkseen. Entä me?

Jatkuu artikkelissa Hengellinen näkökyky (osa 2).

Read Full Post »

What If?
By John Lysaught, 18.8.2019, suom. SK

Jos voisit palata ajassa taaksepäin ja tehdä uudelleen jotakin, joka surettaa sinua elämässäsi, niin tekisitkö? Luulen, että meillä kaikilla on katumisen aiheita ja me tekisimme. Ehkä se oli ihmissuhde, työpaikan vaihto, tai risteys elämän tiellä, jonka toivoisit voivasi kääntää ympäri ja kävellä siihen uudelleen, että voisit lähteä toiselle tielle. Asia on niin, ettei se kannata, koska mikään tekemäsi ei voi muuttaa menneisyyttä. Voit mennä vain eteenpäin. Tämä pätee erityisesti synninsuruun.

Elämässä tehdyt valinnat tekevät meistä sitä, mitä olemme tänään, juuri nyt, jopa synnissä. Huolimatta menneisyyden katumisista, niiden ei Kristuksen tähden tarvitse hallita elämäämme. Joskus vaikeaa? Kyllä, ehdottomasti. En sano, että se on ollenkaan helppoa. Paraneminen voi tietysti viedä aikaa ja harmittelusta on vaikea päästä irti. Silti se on mahdollista, jos vain osaamme antaa anteeksi itsellemme.

Minulla oli elämässäni kaksikin isoa kaduttavaa asia, jotka veivät minulta kauan päästä yli. Ne olivat elämää muuttavia tapahtumia, joita aina ihmettelisin. Ihmettelisin, että olisiko elämäni ollut vaikeampaa vai helpompaa, tai että olisinko samassa paikassa, jossa olen nyt. Päätökset näet vievät meitä teille, joista emme tiedä, minne ne johtavat; eivät aina niin hyvään. Jumala käyttää historiaamme nykyisyydessä ja tulevaisuudessa vaikuttamaan yksilölliseen elämäämme ja toisten elämään hänen hyväkseen.

Jumalan armo ja laupeus käyttivät harmitteluani Hänen kunniakseen tavalla tai toisella. Minulla oli tapana jatkuvasti pyöritellä mielessäni “mitä jos” asioita. Sen kuorma painoi minut alas ja kesti kauan kohdata ne ja päästä niistä irti. Lopussa kuitenkin, kun harmittelusta on päästy irti, elämässä on tyytyväisyys ja Jeesus, tärkein asia omistaa. Jeesuksen ja hänen armonsa ja laupeutensa vuoksi katumiset on pesty puhtaiksi, eikä meidän enää tarvitse elää syyllisyyden varjossa.

Fil. 3:13-14 sanoo meille:Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.”

Kun ihminen harmittelee menneitä, hän on menneisyyden vanki. Ihmiset voivat viipyä ja viipyä syntisessä harmittelussa, mutta menneisyys ei muutu. Se, mitä tarvitaan, on katsoa eteenpäin taivaaseen, olla taivaaseen sidottu Kristuksen kanssa majakkana myrskyssä. Ei ole mitään menneisyyden toivoa, vaan tulevaisuuden toivo. Tulevaisuuden, jossa olemme kuninkaamme kanssa ja harmittelevat ajatukset eivät kuulu edes kuiskauksina sydämissämme.

Uskovien ei tule muistella vanhoja elämässä (Jes. 43:18). Katumuksen taakan ei tarvitse painaa meitä murheen liejuun tai epätoivoon. On olemassa Jumalan toivo ja elämä Hänen rakkaudessaan ja laupeudessaan ja armossaan. Kun ihminen pitää tiukasti kiinni harmitteluista, niin hän tulee alas painetuksi ja tukehtuu menneisyyden virheisiin. Jokin synti, tai tehdyt synnit, jotka painavat raskaasti sydämessä ja mielessä, estävät uskovia elämästä täysillä Jumalassa. Muista, mitä apostoli Paavali sanoo:

Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä” (Hepr. 8:12).

Tämä on vahva ja tosi lausunto. Jumala ei muista syntejämme. On vain oltava usko ja toivo Kristukseen, niin nuo harmittelut lähtevät meistä.

Saatana käyttää harmittelujamme edukseen meitä vastaan. Hän pystyy pitämään meidät alas painettuina, jos sallimme harmittelun vallata elämämme. Saatana on tässä hyvä ja hyödyntää tätä. Jos hän pystyy tukahduttamaan uskovat harmitteluihin, niin hän voittaa, mutta muista: Jumala on aina lähellä. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli” (Ps. 34:18). Hän on aina lähellä eikä hylkää meitä harmittelun hetkinä, koska Hän on aina lähellämme.

Älä anna saatanan taakoittaa sinua harmitteluillasi. Laita ne sivuun ja nosta katseesi Jumalaan. Jumala ei hylkää uskovia elämän harmitteluiden takia (Hepr. 13:5). Hän ei kääntänyt rakkauttaan pois, vaan rakasti ihmistä niin paljon, ettäosoitti rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room. 5:8).

Kristus kuoli valittujensa puolesta, niiden, jotka hän omisti jo ennen maailman perustamista (Ef. 1:4). Hän ei kuollut ja uhrautunut synnittömien puolesta, vaan tuli pesemään lumivalkoisiksi ne, jotka uskovat Häneen (Jes. 1:18). Tässä pitäisi olla rauhan ja arvon tunto.

Harmittelun ketjut voidaan katkaista. Synti voidaan pyyhkiä pois ja sen mukana mikä tahansa ja kaikki siihen sidottu harmittelu.

On olemassa anteeksiantamus Jumalalta Kristuksen kautta ja silti me edelleen pieksämme itseämme harmittelemalla. Meistä tuntuu, että Jumalan edessä on häpeä, ja katsomme sen vuoksi maahan. Siihen ei ole mitään syytä. Paistattele hänen rakkautensa valossa, jota ei pidetä synnin harmittelun kahleissa. Anna Jumalan valon vapauttaa sinut katumuksesta, josta pidät kiinni niin tiukasti, että se estää Jumalan todellisen rakkauden ja anteeksiantavan armon hyväksymisen.

Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh. 1:9).

Kun Hän puhdistaa uskovan, niin jo kadutuista synneistä ei jää mitään tahraa. Jos Hän on antanut meille anteeksi, niin emmekö mekin voisi antaa anteeksi itsellemme? Harmittelusta vapautuminen on avain edistymiseen pyhityksen tiellä. Harmittelu on este pyhityksellemme ja vain vapautumalla siitä voimme hyväksyä itsemme ja edetä vanhurskauden tiellä.

Gal. 5:1 sanoo: Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

Katumisen orjuuden ei tarvitse masentaa meitä. Sen ei tarvitse ympäröidä jokaista ajatusta, eikä estää suhdetta Jumalaan. Vapautuminen katumisesta antaa rauhan sydämellemme. On helpotus tietää, että Jumala on armollinen ja Hänen lupauksensa antaa anteeksi ei ole lupaus rikottavaksi. Kristuksen uhri menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden synneistä antaa mahdollisuuden haudata katuminen, eikä asua siinä enää. Suremisen aihetta ei ole, koska Kristuksessa on toivo paremmasta tulevaisuudesta. Katsominen huomiseen, eikä taaksepäin, antaa varmuuden, että taivas on aivan nurkan takana. Se antaa mahdollisuuden viedä taakkamme Hänelle, joka on varmasti kykenevä ja halukas antamaan anteeksi seuraajiensa synnit.

Kristuksen rakastaminen on eteenpäin menoa, eikä taaksepäin katsomista harmittelussa. Synti voi varmasti taakoittaa, mutta sen ei tarvitse monopolisoida uskovien ajatuksia. Kristuksen uskossa on toivo näkymättömästä (Hepr. 11:1). Menneisyyden harmittelussa ei ole mitään toivoa. Katsominen eteenpäin Kristukseen on ainoa keino navigoida tässä vaikeuksien maailmassa. Harmittelu ei saa taakoittaa meitä (Ps. 55:22).

Katumisesta pääseminen on valtava askel eteenpäin Kristuksen anteeksiantamisen hyväksymisessä ja askel eteenpäin vaelluksessamme Jumalan pyhittävässä rakkaudessa ja kirkkaudessa.

johnflysaught@gmail.com

 

Read Full Post »

Tärkeä havainto
An important observation
15.6.2019 by Simon Desjardins, suom. SK

Meillä ihmisillä on taipumus kiinnittää enemmän huomiota kokonaisuuteen kuin osiin. Näin ollen emme useinkaan huomaa yksityiskohtia keskittyessämme globaaliin kuvaan. Myönnettäköön, että vaikka kokonaisuus antaa merkityksen osille, se on jälkimmäinen, joka aiheuttaa edellisen olemassaolon, eikä päinvastoin. Näin ollen harkitsevainen huolehtii siitä, mikä voi näyttää vähemmän tärkeältä, sillä hän tietää, että jokainen osatekijä on tärkeä kokonaisuuden kehittymiselle.

Kaikki tämä näyttää kiistattomalta aineellisessa maailmassa, mutta entä moraalisessa? Voisiko olla, että pienen osatekijän puuttuminen johtaa kokonaisuuden hajoamiseen? Sitä kannattaa miettiä.

Paljastava lausunto

Jeesus näyttäisi vastaavan tähän kysymykseen sanoessaan:

”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä” (Luuk. 16:10).

Tässä Jeesus ei emmi. Hänen lausumansa ei jätä tilaa spekulaatioille. Hän todistaa – ehdottomalla varmuudella – että se, joka on uskollinen vähimmässä, on uskollinen myös  paljossa. ”Paljon” on tässä riippuvainen ”vähimmästä”. Ilman jälkimmäistä edellinen on tuomittu tukehtumaan huolimattomuuden kammiossa.

Samalla tavalla Jeesus kertoo meille, että se, joka on väärä vähimmässä, on väärä myös paljossa. Eräässä mielessä tämä järkyttää mielenrauhaa, koska olemme taipuvaisia pitämään tärkeämpänä ”paljoa” kuin ”vähintä”. Toisin sanoen, narraamme usein itseämme, tietämättä, että ”vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan” (Gal. 5:9).

Itse asiassa Jeesuksen sanontaan sisältyy kaksi muuta lausuntoa, nimittäin: Se, joka on uskoton vähimmässä, on myös uskoton paljossa. Ja se, joka on oikeudenmukainen vähimmässä, on oikeudenmukainen myös paljossa.

Pikkutarkka elämä

Koska ”vähin” on niin merkityksellinen, meidän on oltava tarkkoja vaelluksessamme Jumalan ja ihmisten kanssa. Yksityiskohtia ei pidä unohtaa, muuten kristillinen vaelluksemme muuttuu tarkoituksettomaksi.

Olet ehkä huomannut, että se mitä olemme nähneet tähän mennessä, kuvailee perfektionistin mieltä. Itse asiassa kristinusko ei voi kukoistaa siellä, missä ei ole kaipausta täydellisyyteen. Kun Jeesus sanoo: Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on” (Matt. 5:48), Hän ilmaisee yhden olennaisimmista toiveista, joka kristityllä pitäisi olla. Ilman tätä halua olemme tuomittuja elämään, ei vain keskinkertaista elämää, vaan myös itsepetoksessa, jossa ”vähin” kuristaa ”kokonaisuuden”.

Älä käsitä minua väärin; en väitä, että kristillinen elämämme on merkityksetöntä, ellemme ole täydellisiä. Sanon vain, että ilman kaipausta täydellisyyteen kristitty ei voi menestyä, vaan on tuomittu elämään pysähtynyttä kristillistä elämää kaikkine seurauksineen.

Yksi on varmaa ja johtopäätös on peruuttamaton: sen, joka on uskollinen paljossa, täytyy määritelmän mukaan myös olla uskollinen siinä, mikä on vähintä ja se, joka on väärä siinä, mikä on vähintä, on tuomittu olemaan väärä myös paljossa.

Kaikki tämä on yhtä loogista kuin varmaakin, sillä kuinka ihminen voi olla huolellinen kokonaisuuden suhteen, jos hän on huolimaton osatekijöiden suhteen?

Mahdollinen kumoaminen

Nyt ehkä luettuasi tämän muistat Matteuksen evankeliumista löytyvän kohdan, joka sanoo:

”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.” (Matt. 23:23).

Tämän perusteella näyttäisi, että ihminen voi olla uskollinen vähimmässä ja silti olla uskoton paljossa. Tällainen johtopäätös perustuu kuitenkin virhetulkintaan. Motiiveilla, jotka saavat nämä kirjanoppineet ja fariseukset maksamaan kymmenykset mintuista, tilleistä kuminoista, ei ollut mitään tekemistä uskollisuuden eikä oikeudenmukaisuuden kanssa. Se oli vain keino näytellä heidän omaa hurskauttaan. Tästä seuraa, että Jeesuksen julistus jää kumoamatta:

Henki oppaanamme

Itse asiassa menestyksemme riippuu herkkyydestämme Pyhän Hengen äänelle. Ilman Häntä ei olisi mitään toivoa. Hän yksin voi antaa hälytyksen, kun rikomme siinä, mikä on vähintä. Se on niin, koska Henki on perfektionisti. Hän arvostaa yksityiskohtia ja ajattelee kokonaisuutta.

Ihminen, joka kommunikoi täydellisyyden Isän kanssa, kehittää akuutin vastuuntunnon. Hänellä on kaipaus parantaa vaellustaan ja hän pyytää ohjausta. Tällaiselle ihmiselle Jumalan käskyt ovat valo, sillä hän nauttii Herran laista ja mietiskelee sitä päivällä ja yöllä. Huolimattomuus – syövän lailla – hyökkää mitättömän pieneen osaan, ennen kuin valtaa kokonaisuuden. Se kukoistaa yleensä ”uskonnollisen” elämän haaleissa vesissä. Kun sitä ei huomioida, se on yhtä tappava kuin pernarutto.

Auttakoon Jumala meitä kiinnittämään huomiota pieniin kettuihin, jotka tuhoavat viiniköynnöksiä (Laul. l. 2:15) ja saakoon Hänen äänensä valaista polkumme viimeiseen päivään saakka.

Read Full Post »

Only With the Precious Blood of Jesus
By Pastor Mike Taylor, 29.5.2019, suom. SK

“… tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan” (1. Piet. 1:18-21).

“Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 6:19-20)

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 3:16-17)

Se, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, on kirjattu Genesikseen: Ja Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat’. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:26-27)

Mutta kautta aikain ihminen on luullut tietävänsä paremmin kuin Jumala, lain antaja, kaiken Luoja. Jumala asetti tiettyjä periaatteita, luonnon lakeja ja omiaan ohjaamaan ihmisiä Hänen teilleen ja opettamaan heitä hurskaassa elämässä. Raamattu on kuitenkin täynnä kertomuksia ihmisistä, jotka eivät kuunnelleet Jumalan sanoja, vaan poikkesivat tieltä lihansa ja syntisen luontonsa syntien mukaisesti seuraten sen sijaan ilmavallan ruhtinasta ja tämän maailman väliaikaista hallitsijaa Lusiferia – Saatanaa, paholaista.

Ihminen on lihasta tehty, mutta hänessä on hengellinen osa, joka hänen poiketessaan Jumalan Laista määritellään synniksi. Mitä on synti? Sellaiset sanat kuin rikos, virhe, likainen, väärä ja pahe, tulevat mieleen. Kukin näistä sanoista nimeävät käytöksen, joka ei saavuta hyväksyttyä mallia. Jokainen ryhmä, joka liittyy tavoittelemaan päämäärää, asettaa joukon sääntöjä, lakeja, ohjeita tai periaatteita sääntelemään asianmukaista käytöstä. Kun sellaista koodia käytetään väärin, tai ei huomioida, niin tavallisesti määrätään rangaistus.

Siinä ei ole mitään eroa, kun on kyse taivaallisesta Isästämme. Jumala vahvisti käytöskoodin, jota kutsutaan Hänen Laikseen, määriteltynä kymmenessä käskyssä. Se määritteli Hänen täydellisen luonteensa ja Hänen halunsa, että ihminen noudattaisi Hänen määrittelemäänsä tapaa elää. Ihminen on hyljännyt Jumalan elämäntavan kautta aikain ja rangaistus siitä, että hän ei noudata Jumalan täydellistä lakia, on kuolema. Room. 6:23: Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Rakkaudesta luotuihinsa Jumala antoi meille ainoan Poikansa tietäen, ettemme voisi pitää Jumalan lakeja, koska olemme myydyt synnin alle. Yhden lain kohdan rikkominen on koko lain rikkominen, koska Jumalan silmissä synti kuin synti on yhtä paha. Laki oli kasvattajamme johtamaan meidät parannukseen tietäessämme, ettemme pystyneet pitämään lain kirjainta. Se oli koko ajan Jumalan suunnitelma lunastaa luotunsa, kaikki jotka katsoisivat Hänen Poikaansa maksuna menneistä, nykyisistä ja tulevista synneistä. Jumala kattoi ne kaikki yhdellä täydellisellä uhrilla, joka oli Hänen ainosyntyinen Poikansa Jeesus Kristus. Se ei kuitenkaan estä ihmistä luulemasta, että hänellä on parempi keino – sitä sanotaan ”uskonnoksi.”  Sana on ihmisen yritys päästä Jumalan tykö ja luulonsa, että hän tietää, mitä Jumala haluaa, mutta Jumalan yritys päästä ihmisen tykö on Hänen ainoa poikansa, Jeesus Kristus. Vanhan sanonnan mukaan kaikki riippuu Jeesuksesta. Se ei riipu uskonnosta, se riippuu suhteesta ainoaan tiehen Jumalan tykö ja se on Herramme Jeesuksen kautta.

Taistelu ihmisen pelastuksesta ja gnostilaisuus

Ihmisen ”yrityksessä” luonnehtia, mitä Jumala haluaa, muodostui erilaisia yrityksiä ”uskonnossa”. Aivan alkuseurakunnan alussa kehittyi harhaoppi, että ihminen tiesi paremmin kuin Jumala. Sitä kutsuttiin gnostilaisuudeksi, joka tulee sanasta gnosis, salainen tieto. Nämä harhaoppiset uskoivat dualismiin, eli taisteluun aineen ja hengen, hyvän ja pahan sekä valon ja pimeyden välillä määriteltynä, että ruumis on paha ja henki hyvä. Nämä alkuseurakunnan varhaiset soluttautujat tunnustivat, ettei ollut väliä, mitä teit ruumiissasi, koska henki on se, jolla on väliä. He uskoivat, että Jeesus ei ollut Jumala lihassa, koska Hänen lihansa oli turmeltunut, eikä voinut olla meidän lunastajamme, vaan että pelastus tulee toisella kahdesta tavasta:

Että ainoa keino saavuttaa tosi hengellisyys on kieltää lihaltaan (aine) kaikki, mikä voisi houkutella heitä syntiin. Niistä, jotka ajattelivat näin, tuli askeetikkoja eli lihansa kiduttajia. Vastakkainen äärimmäisyys oli, että lihassa tehdyt asiat ovat merkityksettömiä, koska vain hengellä on väliä. Nämä gnostikot lankesivat irstauteen.

Raamattu osoittaa, että Paavali taisteli tätä harhaoppia vastaan erityisesti ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä, Galatalais- ja Kolossalaiskirjeessä. Apostoli Johannes taisteli sitä vastaan kaikissa kirjoituksissaan. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen luku 3 on yksi esimerkki:

3:3  Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.
3:4  Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.
3:5  Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
3:6  Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
3:7  Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
3:8  Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. (1. Joh. 3:3-8)

Johannes väittää tätä harhaoppia vastaan. Jotkut Johanneksen työalueella näyttävät uskoneen, että he eivät voineet tehdä syntiä lihassaan, koska heidän lihansa, joka oli ainetta, oli lopulta paha joka tapauksessa, eikä sitä voitaisi lunastaa ja oli arvoton. Niinpä he päättelivät, että millään lihassa tehdyllä ei ollut vaikutusta pelastukseen. Näen tätä runsaasti tänäkin päivänä tässä likakaivossa, jota kutsumme maailmaksi. Se ympäröi meitä joka puolelta. New Age’laiset esiintulevat kirkot edistävät uutta evankeliumia, uutta tapaa seurata Jeesusta. Ja mainitsematta muodollista uskonnollista järjestöä nimeltä on olemassa toinen ”uskonto”, jonka uskon versoneen gnostilaisuuden harhaopeista, eli Raamatun ulkopuolisten perinteiden ”salaisesta tiedosta”, jolla ei ole lainkaan pohjaa Raamattusi sivuilla. Siten kukin edistää ”salaista tietoa” luomalla perinteitä, joiden luulevat määrittelevän Raamatun Jumalan.

Minusta oli ikävä lukea erään muka kristityn pastorin artikkelia, joka julisti, että meidän täytyy paketoida uudelleen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi saavuttamaan tämän päivän ihmiset. Että mitä? Meidän siis täytyy pyntätä sanoma, että se houkuttelisi paremmin tämän päivän nuoria? Mitä väärää siinä on, että saarnataan Jeesusta Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna? Onko olemassa jokin toinen tie mennä Jumalan valtakuntaan, kuin Jeesuksen Kristuksen veri ja ruumis? EI!! Tarkoittaako se rock-musiikkia seurakunnassa? Tarkoittaako se, että luodaan ostoskeskustyyppinen ympäristö, joka kilpailee minkä tahansa shoppailupaikan kanssa? Tarkoittaako se, että meillä on oltava tatuointipalveluja seurakunnassa? Kyllä, sanoin tatuointipalveluja. Eräs rakas leidi kirjoitti ja kertoi, että seurakunnat hänen alueellaan mainostavat tatuointeja aivan näiden kirkkojen rakennuksissa. Jotkut näiden uusien ”valaistuneiden” seurakuntien harhaanjohdetut ihmiset luulevat, että heillä on oikeus koristella ruumiinsa erilaisilla värillisillä musteilla, mikä osoittaa, että he seuraavat ”kristillistä” sanomaa.

Hylkään kategorisesti tämän kristinuskon pseudo-muodon, koska se kirkastaa lihaa eikä Vapahtajaa. Milloin sinä töhrisit aerosolipullolla rakennusta, jossa palvot Jumalaa? Maalaisitko ristin rakennuksen sivuihin ja koristaisit pyhäkön ihmisen tekemillä symboleilla, jotka tärvelevät rakenteen eri värisillä musteilla? Onko siinä eroa, kun tatuoit ristin tai piikkikruunun selkääsi ja sanot julistavasi Jeesusta? Kuinka voimme tavoittaa kuolevan maailman, jos itse samaistumme heihin teoillamme? Sitten eräs toinen ”gnostilainen” kirkko uskoo kaikenlaiseen Raamatun ulkopuoliseen sianruokaan, jonka luulevat vievän heidät taivaaseen. (Jopa ateisti pääsee taivaaseen; tee vain hyvää) Kuultuani tämän melkein oksensin. He luulevat, että on monta tietä päästä Jumalan luokse, kun Jeesus julisti Totuuden, että HÄN on ainoa tie.

6  Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
7  Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.” (Joh. 14:6-7)

Jälleen on kyse Jeesuksesta, ei perinteistäsi eikä Raamatun ulkopuolisista opetuksista, joita ei löydy Raamatusta, mutta jotka on loihdittu niiden mieliin, jotka luulivat tietävänsä paremmin kuin Jumalan Sana.

Velvollisuutemme elävän jumalan edessä

Kristittynä, eli sellaisena, joka väittää tuntevansa Jeesuksen Kristuksen, mikä on velvollisuutemme yrittäessämme elää kristityn elämää? On vain yksi esimerkki, jonka mukaan meidän on elettävä ja jota seurattava ja Hän on meidän täydellinen esimerkkimme, Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Sallisiko Jeesus asettaa tatuoinnin Hänen vanhurskaaseen ruumiiseensa? Seuraisiko Hän tämän maailman syntejä tekemällä, mitä näen tapahtuvan tämän päivän esiintulevissa ”valaistuneissa” seurakunnissa? Sallisiko Jeesus rukoilla ketään, paitsi Jumalaa Isäämme Hänen kauttansa – sanot ei ja olet oikeassa. Se haiskahtaa gnostilaisuudelta.

4  Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija ja totuus ei ole hänessä.
5  Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
6  Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi. (1. Joh. 2:4-6)

Apostoli Pietari vahvisti tämän perustelun kirjoittaessaan:

21  Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
22  joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”,
23  joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,
24  joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”.
25  Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö. (1. Piet. 2:21-25)

Jeesus on täydellinen esimerkkimme ja persoonallisuus, jota meidän tulee jäljitellä. Jumala sanoo meille Sanassaan, että meidän täytyy erottautua lihan synneistä ja tämän maailman tavoista:

16  Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”.
17  Sentähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18  ja olen teidän Isänne ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”. (2. Kor. 6:16-18)

Jälleen on kyse Jeesuksesta, Raamatun Jumalasta, meidän sukulunastajastamme ja Vapahtajastamme, jos nöyrrymme ja kadumme syntejämme ja noudatamme Hänen teitään. Ei ole kyse perinteistä eikä Raamatun ulkopuolisesta retoriikasta, jolla ei ole muuta perustusta paitsi pahojen ihmisten ajatukset ja toiveet.

Heitä maailmalle pelastusköysi

Minua muistutetaan päivittäin, että MAAILMA ON KUOLEMASSA, kun näen sairaaloissamme paljon ihmisiä, jotka väärinkäyttävät ruumistaan kaikenlaisilla riippuvuuksilla. Näen alkoholin raunioittamia ihmisiä, jotka juovat rankasti päivittäin. Näen ihmisiä, jotka pääsevät pilveen millä tahansa valitsemallaan huumeella ja on monia laillisia kemiallisen väärinkäytön muotoja. Näin nuoren ihmisen, joka vahingoitti ruumistaan kylpysuoloja sisältävällä K2-nimisellä aineella, ruiskuttamalla, polttamalla tai sisään hengittämällä sitä päästäkseen pilveen. Se tuhoaa heidän aivonsa, sisäelimensä ja hengityssysteeminsä.

Näen ihmisiä, jotka ovat rajusti ylipainoisia ja jotka löytävät lohdun ruuasta ja ahmimisesta ja ovat diabeettisia elinten pettäessä. Tai entä 1-2 askin ketjupolttaja, joka tuhoaa keuhkonsa, sydämensä ja avaa oven syövälle? Jos kadotettu ja kuoleva maailma kärsii tällaisesta tuhosta, niin eikö meidän pitäisi erottautua tällaisesta käytöksestä riippuvuuksineen eikä näyttää muun maailman kaltaiselta? Jos he eivät näe mitään eroa meissä, niin miksi heidän pitäisi valita tämä mies, Jeesus Kristus? Jos he eivät näe Jeesusta sinussa, niin kuuntelevatko he sinun sanomaasi? Tuskin, mutta heille kyllä kelpaa viihde seurakunnissa, vaikka loppuviikon elävät kuin piru.

Puhun nuorille, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, mutta elävät poika- tai tyttöystävänsä kanssa ilman avioliiton pyhyyttä. Kuinka joku voi sanoa tuntevansa Jeesuksen Kristuksen, vaikka elää vastoin sitä, mitä Hän käski ja kuinka Hän eli. Ovatko he sekaisin, vai tietävätkö vain paremmin? Hei, kaikkihan sitä tekevät, vai mitä? Joten sen täytyy olla OK? Näen lapsia syntyvän avioliiton ulkopuolella uudentyyppisiin perheisiin, tai olevan samaa sukupuolta olevien pariskuntien kasvattamina ja sekö on OK? Jälleen kerran, miten voit saavuttaa maailman, joka on kuolemassa, koska on kadotettu synneissään, kun itse nautiskelet synnistä ja luulet, että kaikki on kunnossa? Jumala tuomitsee selvästi tämäntyyppisen käyttäytymisen ja kehomme ja elintapamme väärinkäytön olemassaolomme vahingoksi. Entä gnostilaiset uskonnot, jotka ehdottavat perinteitä, jotka ovat vastoin sitä, minkä Jeesus sanoi olevan ”ainoa tie takaisin Jumalan luokse”. Pelastaako seurakuntasi sinut? Puhdistaako ”öylätin” syöminen sinut Jumalan silmissä? Noudatatko seurakunnastasi löytyviä uskonnon reseptejä ja vievätkö ne sinut taivaaseen? Apostoli Pietari kirjoitti Jumalan Pyhän Hengen johdatuksessa:

14  Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
15  vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
16  Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”.
17  Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
18  tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
19  vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
20  hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,
21  jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. (1. Piet. 1:14-21)

Elämme viimeisistä päivistä viimeisiä

On aivan selvää kaikille, jotka ovat hereillä ja näkevät tapahtumat ympärillämme, että OLEMME tämän maailman olemassaolon viimeisissä päivissä. Yhtäkkiä, ilman varoitusta, maailmasi kääntyy ylösalaisin ja sinun joko havaitaan olevan Jeesuksessa Kristuksessa, tai että tämän maailman jumala on huijannut sinua ja olet seurannut toista gnostilaista evankeliumia, joka ei ole Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Olet elänyt elämäsi sen mukaan, mikä mielestäsi on paras, etkä Jeesuksen Kristuksen selvien käskyjen mukaan soveltamatta Hänen uhriaan elämääsi. Olen yrittänyt painottaa sanomaa, että tämä maailma on nopeasti lähestymässä ahdistuksen jyrkännettä ja meidän kaikkien täytyy saada talomme järjestykseen.

Jos tunnustat Jeesuksen Kristuksen Vapahtajanasi, niin elä sen mukaisesti. Jos pelaat narrin peliä seuraten toista evankeliumia tai väärää messiasta ja väärinkäytät ruumistasi tavoilla, jotka ovat suorassa ristiriidassa sen yhden, Jeesuksen Kristuksen, opetusten kanssa, joka kuoli koko maailman puolesta, niin sinulla voi olla surullinen päivä edessä. Kun Jeesus karkottaa sinut läsnäolostaan lampaiden ja vuohien tuomiolla Herramme Bema-tuomioistuimella, niin et voi syyttää muita, kuin itseäsi:

33  Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle….
41  Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä….
46  Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25:33, 41-46)

Nämä jakeet puhuvat siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ahdistus on päättynyt ja Jeesus on palannut maan päälle ja hallitsee rautaisella valtikalla ja istuu lihallisen jälkeläisensä kuningas Daavidin valtaistuimella.

Mutta se, mitä on tapahtunut siihen mennessä, on koko maaplaneetan hirvittävin aika, joka lakaisee pois kaiken kapinan maan päältä ja hyvin harvat ovat elossa menemään tuhatvuotiseen valtakuntaan. Jopa silloinkin jotkut tuomitaan heidän teoistaan tänä aikana ja heitetään ulos.

21  Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.
22  Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. (Matt. 24-21-22)

Mitä sinun on tehtävä, jos tunnustat Jeesuksen?

Kristitty, katso itseäsi. Noudatatko Raamatun selkeää sanomaa? Teetkö jatkuvasti virheitä? Sinä erottaudut kaikesta, mikä puhuu lihan himosta ja seuraat Pyhää Henkeä, joka ohjaa sinun omaa henkeäsi vanhurskaassa elämässä. Kristitty ei tahallaan tee syntiä lihansa himon mukaan, vaan etsii vanhurskautta. Todella kääntynyt mies tai nainen on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Emme noudata minkään niin sanotun ”uskonnon” käskyjä tällä pallolla, kun seuraamme Jeesusta Kristusta ja selkeitä Raamatun ohjeita.

17  Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18  Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19  Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. (2. Kor. 5:17-19)

Korostaakseni ilmeistä, kyseessä ei ole ”uskonto” (mikään uskonto), koska kyseessä on suhteesi ”uskomme alkajaan ja täyttäjään” Herraan Jeesukseen Kristukseen. Kyse ei ole mistään tässä maailmassa, koska tämä maailma on menossa pois ja iankaikkisuus nopeasti lähestymässä, mutta ahdistuksen tulemus on nopeutumassa ja olemme tuomioiden partaalla maailman kaikkeuden Kuninkaalta Isäjumalaltamme ja Hänen Pojaltaan Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Roomalaiskirjeestä:

19  Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20  Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan,
21  koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22  Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23  eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. (Room. 8:19-23) 

Ihmiset kuolevat, koska käyttävät väärin kehoa, joka on tehty Jumalan kuvaksi. He seuraavat tämän maailman jumalaa ja lankeavat kaikkiin kuolemaan johtaviin saastaisiin käytäntöihin. He kuolevat ennen aikojaan ja se tapahtuu tuskallisesti. Tiedän, koska olen nähnyt sen läheltä ja henkilökohtaisesti. Tai he noudattavat ”gnostilaisen” uskonnon luuloa, että tekemällä tiettyjä harjoituksia ja perinteitä se jotenkin pelastaa heidät. Toivon, että nyt ajattelet mielessäsi, että ei pelasta.

Kuinka paljon enemmän pitäisikään meidän, jotka olemme kääntyneet Jumalan teille, pidättäytyä kaikesta, mikä näyttää maailmalliselta? Jumala pitää itse kutakin tilivelvollisena ruumiissamme tehdyistä asioista, mikä tarkoittaa, että hän palkitsee jokaisen todella kääntyneen lapsensa, mutta pidättää palkan siltä, joka ei koskaan oikein oppinut hurskaan elämisen läksyjä. Katso jakeita tämän saarnan alussa. Hän tuomitsee ankarasti satunnaisen kristityn, joka käyttää väärin ruumista, jossa Hän asuu. Hän myös tuomitsee ne, jotka noudattavat kristinuskon pseudo-muotoa, mutta kieltävät sen voiman, kuten vertauksessa lampaista ja vuohista sanotaan. Suunsoitto, että on kristitty, ei saa sitä aikaan. Se on sisäinen sydämen muutos. Olet kummajainen maailmalle, mutta Jeesus varoitti meitä kaikkia siitä.

18  Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
19  Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
20  Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ‘Ei ole palvelija herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
21  Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt (Joh. 15:18-21)

Kaikille evankeliumin totuutta etsiville

Aika on käymässä vähiin kadotetuille ja kuoleville, joiden synnit eivät ole maksetut Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen veriuhrilla ja murretulla ruumiilla. Jeesus on aivan ovella odottamassa kootakseen seurakuntansa tykönsä. Jeesus sanoi, että aika olisi kuin Nooan päivinä. Katso ympärillesi. Onko tämä maailma tulossa hulluksi? Eikö olekin, kuten Jeesus sanoi, että se tulisi olemaan? Se todella on.

26  Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä:
27  he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.
28  Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat,
29  mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki… (Luuk. 17:26-29)

Älä katso toisiin, jotka julistavat olevansa kristittyjä, sillä jotkut voivat olla petettyjä. Älä katso seurakuntasi pappiin, paikalliseen pastoriisi tai perinteisiin, jotka yrittävät myydä sinulle tekoihin perustuvaa uskontoa. Se ei anna sinulle muuta, kuin menolipun ikuiseen piinaan.

Saatat katsoa muihin, kuinka he elävät ja käyttää sitä verukkeena sille, ettet halua tätä ilmaista armon lahjaa, joka maksettiin lähes 2000 vuotta sitten. Silloin sinä teet tämän valinnan riippumattomaksi niistä, joita pidät syynä, ettet ole antanut elämääsi ja sydäntäsi Herralle Jeesukselle Kristukselle. Olet yksin vastuussa karkotuksestasi ulkoiseen pimeyteen, missä on itku ja hammasten kiristys. Jokainen meistä on määrätty olemaan joko kirkkaudessa ja Jumalan Kaikkivaltiaan läsnäolossa, tai olemaan karkotettuna hänen läsnäolostaan ikuisesti.

9  Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10  niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11  ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
12  Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte. (Fil. 2:9-12)

Jokainen meistä on tehty Jumalan kuvaksi. Niiden, jotka ovat hyväksyneet Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan, on ymmärrettävä, että heidän ruumiinsa on Jumalan temppeli ja että meidät ostettiin hyvin kalliilla hinnalla. Tästä johtuen aloitusjakeeni koskevat juuri tätä tosiasiaa. Ne, jotka eivät ole vastaanottaneet ilmaista pelastuksen lahjaa, vaarantavat oman iankaikkisuutensa. Osoitan avoimen kutsun kaikille, jotka kuuntelevat tuota hiljaista pientä ääntä sydämessäsi ja joka vetää sinua sen Jumalan tykö, joka loi sinut. Kutsu Jumalan Henkeä sydämeesi tekemään Jeesus elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi. Anna Herran täydellisen uhrin, jonka Hän valmisti omalla kalliilla verellään, pelastaa sinut. Tule Jumalan Pyhän Hengen temppeliksi ja pakene kaikkea, mikä jäljittelee jotakin tästä maailmasta löytyvää, jossa muu maailma rellestää omaksi tuhokseen.

Muista lause: ”Siinä on kokonaan kyse Jeesuksesta ja suhteestasi Häneen.” Ei mikään täällä maan päältä, paitsi se, että käymme Hänen kauttansa, vie sinua palvomaan Häntä, kun kumarramme Hänen edessään iankaikkisuudessa.

16  Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17  Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18  Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:16-18)

8  Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9  Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10  sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11  Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”.
12  Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13  Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. (Room. 10:8-13)

Nämä kaksi viimeistä Raamatustasi löytyvää kohtaa ovat avain pelastukseen Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Se on niin yksinkertaista, että lapsikin osaa tehdä sen, mutta sinun täytyy tulla Hänen tykönsä lapsen kaltaisessa uskossa uskoen, mitä Hän sanoi ja ottaa vastaan Hänet ja olla peitetty ”Jeesuksen kalliilla verellä.”

Tämä on pastori Mike Taylor, joka rukoilee Jumalan pelastusta sinun sydämeesi ja elämääsi. Jos on jotakin, jossa voin neuvoa sinua, rukoilla kanssasi asian puolesta, tai vain kuunnella, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: pastormiketaylor@yahoo.com, Jumala siunatkoon teitä kaikkia: kunnes kohdataan Jeesuksen luona.

Read Full Post »

We are not turning in circles (part two)
15.5.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Emme kierrä ympyrää (osa 1).

Viimeisessä postissani huomautin tärkeästä erosta fyysisen syntymän kautta saamamme elämän ja hengellisen syntymän kautta hankitun elämän välillä, erosta, joka on siinä, että kun edelliselle on luonteenomaista enimmäkseen toistaminen, niin jälkimmäinen paljastuu vain esiin tulevien tapahtumien kautta. Toisin sanoen, edellinen palaa omille jalanjäljilleen yhä uudelleen, mutta jälkimmäinen ei milloinkaan tallaa samaa polkua kahdesti.

Mitä se siis käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että hengellistä elämäämme – toisin kuin maallista – ei voida elää mekaanisesti. Esimerkiksi kun sidomme kengännauhamme, teemme sen mekaanisesti, eli ilman ajattelua. Itse asiassa osaamme tehdä sen jopa silmät kiinni, koska olemme harjoitelleet sitä tuhansia kertoja ja teemme sen automaattisesti. Sama pätee housujen päälle panemiseen, keittolautasellisen syömiseen ja tiskaamiseen. Mutta kun kyse on hengellisestä elämästämme, niin tällaisessa automaatiossa ei ole mitään järkeä, sillä emme ole koskaan aikaisemmin edenneet tällä tavalla. Tämä yksinkertainen totuus usein unohdetaan ja väärinkäsitys johtaa aina itseluottamukseen, joka ei paljon auta.

Eksodus on siitä esimerkki. Israelin kansa tunkeutui jatkuvasti ennennäkemättömään, tuntemattomaan tunnettavaan, jumalallisen viisauden mysteeriin. Tämä alituinen sisään käyminen tuntemattomaan on tunnusomaista kahdesti syntyneen elämän etenemiselle.

Tässä ennen elämättömien kokemusten, kartoittamattomien polkujen, ennennäkemättömien olosuhteiden ja tapahtumien tuntemattomassa maassa, vain Jumala on riittävä; me olemme kuin sokeita avun tarpeessa. Ilman häntä emme voi edetä emmekä onnistua.

Tämä riittämättömyys ilmenee kauniisti Jesajan kirjassa:

”Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä.” (Jes. 42:16)

Epäterve käytäntö

Edellä mainittua havaintoa ei aina ymmärretä ja usein elämme hengellistä elämäämme, kuten maallistakin. Tuloksena on robottielämä, joka ei johda mihinkään, tai mikä pahempi, johtaa väärään suuntaan.

Taipumus prototyypin rakentamiseen mielessämme on yksi tämän tuomitun menettelyn ilmauksista. Anna minun selittää. Olettakaamme, että veli Yrjöllä on paha alkoholiongelma, ja huolesta ja rakkaudesta häneen haluamme auttaa häntä. Tilanne on hieman herkkä, emmekä tiedä, miten käsitellä tapausta, joten käymme polvillemme ja kyselemme Jumalalta pyytäen opastusta ja viisautta. Onneksi ajoissa Jumala rakkaudessaan ja armossaan ohjaa askeleemme ja tiettyjen konkreettisten toimien ja erityisten neuvojen avulla autamme Yrjöä voittamaan ongelmansa.

Emme ehkä ole tietoisia siitä, mutta usein valitsemamme toimintatapa ja antamamme neuvot tulevat eräänlaiseksi alitajuntaamme tallennetuksi prototyypiksi. Näin ollen, kun kohtaamme toisen Yrjön – olkoon hänen nimensä vaikka Akseli, Jussi tai Olli – niin yksinkertaisesti sovellamme mallia, jonka olemme oppineet aiemmista kokemuksista. Tästä syystä emme tarvitse kysellä Jumalalta, sillä luulemme tietävämme, kuinka käsitellä tilannetta. Niinpä painamme nappia ja prosessi alkaa.

Käsiteltyämme 47 ihmistä, jotka on luokiteltu Yrjön luokkaan, meitä pidetään jo ”asiantuntijoina”. Itse asiassa voisimme kirjoittaa kirjan, jonka otsikkona on ”Yrjö-oireyhtymä” ja kristityt, jotka kohtaavat Yrjöjä, voisivat olla taipuvaisia ostamaan kirjaamme ja soveltamaan siinä ilmaistua korkealentoista mekanismia.

Tällainen käsittely, niin ammattitaitoiselta kuin näyttääkin, voi johtaa vain keskinkertaisuuteen tai täydelliseen katastrofiin. Näin on, koska ei ole kahta Yrjöä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen; ja vaikka hoitaisit samaa Yrjöä, niin olosuhteet olisivat varmasti erilaiset. Itse asiassa Yrjökään ei olisi enää sama henkilö, sillä hän olisi ajan kuluessa muuttunut. Toisin sanoen, löytäisit itsesi polulta, jota et ole koskaan tallannut. Näin ollen sinun pitäisi käydä polvillesi, kuten teit ensimmäisellä kerralla ja pyytää Jumalaa ohjaamaan askeleitasi. Sananlaskujen neuvo on edelleen voimassa:

”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi” (Sananl. 3:5).

Jumala voi ohjata meitä ottaen menneisyyden huomioon, mutta Hänen ohjauksensa ei ole kopio siitä, mitä Hän käytti aiemmin, koska kaikki on muutoksessa.

Joosian esimerkki

Raamattu tarjoaa meille useita esimerkkejä siitä, kuinka tärkeää on aina kysyä Jumalalta. Yksi löytyy Toisesta Aikakirjasta. Se koskee Joosiaa, joka oli yksi hurskaimmista kuninkaista, mitä Juudassa koskaan oli.

2. Kun. 23:25 sanoo näin:

”Ei ollut ennen häntä ollut hänen vertaistansa kuningasta, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa olisi kääntynyt Herran puoleen, kaiken Mooseksen lain mukaan; eikä hänen jälkeensä tullut hänen vertaistansa.

Hän alkoi etsiä Jumalaa 16 vuoden iässä ja alkoi puhdistaa maata sen epäjumalista 20 vuoden iässä. Hänestä on kirjoitettu:

”Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä ja vaelsi isänsä Daavidin teitä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle(2. Aik. 34:2).

Ja edelleen:

Sellaista pääsiäistä ei oltu vietetty Israelissa profeetta Samuelin ajoista asti; sillä ei kukaan Israelin kuninkaista ollut viettänyt semmoista pääsiäistä, kuin nyt viettivät Joosia, papit ja leeviläiset, koko Juuda ja saapuvilla olevat israelilaiset sekä Jerusalemin asukkaat” (2. Aik. 35:18).

Mutta eräänä päivänä tämä suuri kuningas nojautui omaan ymmärrykseen eikä kysynyt Jumalalta. Näin kävi, kun Egyptin kuningas Neko aikoi kulkea Juudan poikki armeijansa kanssa päästäkseen Karkemisiin, joka oli tärkeä kaupunki Syyriassa, jossa hän aikoi taistella babylonialaisia vastaan. Hän olisi voinut kiertää Juudan maan, mutta Jumala oli käskenyt häntä kiirehtimään. Tässä on tuo kohta:

”Kaiken tämän jälkeen, sittenkuin Joosia oli pannut kuntoon temppelin, lähti Neko, Egyptin kuningas, sotimaan Karkemista vastaan, joka on Eufratin varrella; ja Joosia meni häntä vastaan. Niin Neko lähetti sanansaattajat hänen luokseen ja käski sanoa: ’Mitä sinulla on tekemistä minun kanssani, Juudan kuningas? Enhän minä nyt tule sinua vastaan, vaan sitä sukua vastaan, joka on sodassa minun kanssani, ja Jumala on käskenyt minua kiiruhtamaan. Jätä rauhaan Jumala, joka on minun kanssani, ettei hän tuhoaisi sinua.’ Mutta Joosia ei väistänyt häntä, vaan pukeutui tuntemattomaksi taistellakseen häntä vastaan, eikä kuullut Nekon sanoja, jotka kuitenkin tulivat Jumalan suusta. Niin hän meni taistelemaan Megiddon tasangolle.” (2. Aik. 35:20–22)

Kuvitelkaamme itsemme Joosian saappaisiin. Pakanakuningas on aikeissa hyökätä hänen maahansa suurella armeijalla ja hän haluaa, että tämän uskovan, että Jumala on hänen kanssansa ja että tällä ei ole mitään hyötyä Juudan maasta. Petos näyttää liian ilmeiseltä. Aina, kun jokin armeija oli tullut Juudan rajoille, sen tarkoitus oli hyökätä siihen ja ottaa maa haltuunsa. Petos oli silmiinpistävä. Niinpä hän ryhtyi taisteluun Egyptin armeijan kanssa ja kuoli.

”Mutta ampujat ampuivat kuningas Joosiaa; ja kuningas sanoi palvelijoillensa: ’Viekää minut pois, sillä minä olen pahasti haavoittunut.’ Niin hänen palvelijansa siirsivät hänet sotavaunuista ja panivat hänet hänen toisiin vaunuihinsa ja kuljettivat hänet Jerusalemiin. Ja hän kuoli ja hänet haudattiin isiensä hautoihin. Ja koko Juuda ja Jerusalem surivat Joosiaa.” (2. Aik. 35:23,24)

Mikä surullinen loppu. Kaikki näytti niin ilmeiseltä. Varo toimimasta nopeasti näennäisestä syystä, että sopiva toimintatapa on päivänselvä. Se on harhauttanut monia ennenkin ja seuraus on usein ollut tuhoisa. Joosia olisi voinut tapansa mukaan kysyä Jumalalta, mutta tapauksen näennäinen selvyys johti hänet harhaan.

Kysykäämme Herralta ja odottakaamme Hänen johtoaan, sillä emme ole koskaan ennen käyneet tätä tietä.

Read Full Post »

We are not turning in circles (part one)
15.4.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Epäilemättä maailmalle, jossa elämme, on ominaista ympyrät. Aurinko – ja määritelmällisesti koko aurinkokunta – kiertää Linnunradan keskustaa. Samalla maa kiertää aurinkoa ja kuu maata. Niinpä meillä on ympyrää kiertäviä ympyröitä, jotka puolestaan loputtomasti pyörivät pyörivän akselin ympäri.

Tästä seuraa, että kehomme kieppuu jatkuvasti laajenevassa maailmankaikkeudessa, joka on tehty atomeista, jotka toimivat, kuten aurinkokuntammekin, eli hiukkaset kiertävät ympyröissä.

Ympyriäistä elämää

Samoin elämämme on jatkuvasti toistuvaa kiertoa. Niinpä löydämme itsemme toistamassa jotakin, jota olemme tehneet tuhansia kertoja aikaisemmin: Menemme nukkumaan uudelleen ja uudelleen; nousemme ylös yhtä usein; pukeudumme vähintään kerran päivässä; ja panemme kengät jalkaan ainakin 365 kertaa vuodessa. Syömme uudelleen ja uudelleen, tietäen, että jatkamme sitä, kunnes kuolemme. Menemme työhön ja tulemme töistä kotiin vain palataksemme samaan paikkaan seuraavana päivänä. Se on ympyrää ympyrän päälle päivä päivältä ja vuosi vuodelta. Saarnaaja ei olisi voinut ilmaista sitä paremmin kirjoittaessaan:

”Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: ‘Katso, tämä on uutta’, niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.” (Saarn. 1:1–11)

Ja jälleen:

Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla” (Saarn. 1:9).

On selvää, että joitakin asioita toistetaan useammin kuin toisia, mutta kaikille on yhteistä yksi: aiempien toistojen aikana saatua kokemusta ja tietoa voidaan soveltaa mekaanisesti ja tehokkaasti seuraavissa toistoissa. Niinpä opimme sitomaan kengännauhamme hyvin nuorena, aluksi aika huonosti, mutta muutaman vuoden kuluttua olemme siinä mestareita. Sama pätee purkin avaamiseen ja kravattisolmun tekemiseen. Nyt en sano, että kaikki luonnollisessa elämässä on toistuvaa, mutta varmasti suurin osa.

Toisen syntymän kautta saatu elämä

Sitä vastoin elämää, jonka olemme saaneet Hengen kautta, luonnehtivat enimmäkseen ennen kokemattomat tapahtumat. Se johtaa meidät tielle, jota emme koskaan aikaisemmin ole kulkeneet. Jos luonnollinen elämä on enimmäkseen kehää kiertävää eli ennustettavan mallin toistamista, niin hengelliselle elämälle on luonteenomaista arvaamattomista tapahtumista koostuva suoraviivainen kehitys.

Joosuan kirjassa on kohta, joka ilmentää tuota käsitettä kauniisti:

”Niin Joosua nousi varhain seuraavana aamuna ja he lähtivät liikkeelle Sittimistä ja tulivat Jordanille, hän ja kaikki israelilaiset; ja he olivat siellä yötä, ennenkuin menivät virran yli. Mutta kolmen päivän kuluttua kulkivat päällysmiehet halki leirin ja käskivät kansaa sanoen: ’Kun te näette Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin ja leeviläiset papit sitä kantamassa, niin lähtekää tekin liikkeelle paikoiltanne ja seuratkaa sitä. Kuitenkin olkoon noin kahdentuhannen kyynärän välimatka teidän ja sen välillä – älkää menkö sitä lähelle – että tietäisitte tien, jota teidän on käytävä, sillä te ette ole ennen kulkeneet sitä tietä.’” (Joos. 3:1–4)

Tässä päällysmiehet selventävät, että ihmisten ei pitänyt liikkua omin päin. Heitä käskettiin odottamaan, kunnes liitonarkki oli liikkeellä. On mielenkiintoista, että heitä kehotettiin myös jättämään välimatkaa itsensä ja arkin väliin noin kilometrin verran.

Tässä meillä on paljon oppimista. Kuinka monesti meillä onkaan kiusaus lähteä liikkeelle, ennen kuin Jumala on ottanut askeltakaan! Ja kuinka monesti – kärsimättömyydessämme – ohitamme Hänet, ikään kuin Hän ei tietäisi ajan merkitystä! Tällainen hengellinen vimma on kaksinkertaisen typerää. Ensinnäkin, koska emme edes tiedä, mihin olemme menossa, eli emme ole aikaisemmin edenneet tällä tavalla; ja toiseksi, koska ilman Häntä emme voi tehdä mitään.

Se muistuttaa minua kokemuksesta, joka minulla oli vaimoni kanssa muutama vuosi sitten. Olimme menossa hakemaan tytärtämme Sevillen linja-autoasemalta. Yleensä minä olen se, joka ajaa, mutta tällä kertaa vaimoni oli ratissa. Hän jätti minut aseman eteen ja meni etsimään parkkipaikkaa. Jonkin ajan kuluttua hän liittyi minuun ja kohta sen jälkeen tyttäremme tuli. Muutaman minuutin kuluttua aloimme kävellä takaisin autolle ja kaksi naistani puhelivat ja kävelivät aika rauhallisesti – mikä ei juuri ole minun tyylini. Jossakin vaiheessa löysin itseni huhkimassa heidän edellään vain tajutakseni, etten tiennyt, minne auto oli pysäköity.

Valitettavasti tällainen hölmöily on tavallista hengellisellä matkallamme. Kävelemme, kuin se, joka tuntee tien vain huomataksemme, että olemme hukanneet kallista aikaa, tai mikä vielä pahempi, kävelleet päätä pahkaa kommellukseen. Tämä määräys on edelleen voimassa: ”älkää menkö sitä lähelle – että tietäisitte tien, jota teidän on käytävä, sillä te ette ole ennen kulkeneet sitä tietä”.

Israelilaiset

Päällysmiesten antaessa näitä ohjeita Israelilaiset olivat vaeltaneet erämaassa hyvin kauan. Näiden vuosikymmenten aikana he olivat saaneet hyödyllistä ja käytännöllistä tietoa. Heidän kokemuksensa ja tietonsa olivat hyvin arvokkaita olosuhteissa, joissa niitä voitiin soveltaa, eli toistojen aikoina, mutta kun tuli kyse suunnasta, niistä ei ollut apua. Jumala oli heidän ainoa toivonsa.

Jatkuu artikkelissa Emme kierrä ympyrää (osa 2).

Read Full Post »

Older Posts »