Yksinäinen tie autuaalliseen toivoon

The Lonely Road to the Blessed Hope
By Pete Garcia, 4.9.2023, suom. SK

”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.” (Ilm. 3:8)

Vartija länsimuurilla huusi kovalla äänellä alapuolellaan tungeksivalle ihmisjoukolle: Katsokaa, kaiken loppu on käsillä!

Yksikään pää ei kääntynyt häntä kohti. Yksikään korva ei kallistunut kuullakseen paremmin.

Hetken kuluttua hän huusi jälleen: Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä!

Jälleen kerran, ei kuittausta. Päät vain kääntyivät alaspäin ja silmät älypuhelimissaan he tarpoivat eteenpäin kuin aivottomat zombit tietämättöminä edessä olevasta vaarasta.

Sydämessään vartija tietää, että tämä sukupolvi ei tule ottamaan vaaria varoituksesta. He ovat täynnä silmiä, jotka eivät näe ja korvia, jotka eivät kuule. Tämän ajan laajalle levinnyt kyynisyys on paaduttanut heidän sydämensä. Toisin kuin missään aiemmassa sukupolvessa, profeetalliset varoitukset ovat tänä päivänä pelkkää valkoista kohinaa massoja pommittavassa informaatiotulvassa. Varoitukset, profeetalliset tai muut, jäävät usein kuulematta, ellei uhka ole välitön ja ilmeinen. Välinpitämättömyydestä on tullut asioiden normaali tila.

Vartija valittaa laitteistaan riippuvaisten itsepäisten joukkojen tilaa. Kuten kallion reunalle marssivia sopuleita, jokainen ohikiitävä päivä painaa tätä maailmaa alati eteenpäin Jumalan vihan armottomaan viinikuurnaan.

Sanoin kuvaamattoman kauhun aika on tulossa maailman päälle. Danielin 70. viikko, johon usein viitataan yleisesti nimellä Ahdistus, on esimakua helvetistä maan päällä ihmiskunnan viimeisten seitsemän vuoden aikana. Juuri tästä lähestyvästä myrskystä vartija muurilla varoittaa – myrskystä, joka tulee nielaisemaan koko maailman tyrannian, laittomuuden, pahuuden ja sekä luonnollisen että yliluonnollisen tuomion myrskyyn.

Tietäen edessä olevat vaaralliset ajat ja että suurin osa tämän päivän maailmasta näyttää olevan täysin piittaamaton, vartija kulkee yksinäistä tietä.

Vartijan kutsumus ei ole hohdokas. Se ei myöskään ole vailla kustannuksia.

Ystävälliset tuttavat ovat hyljänneet hänet. Työkaverit ovat alkaneet vältellä häntä. Jopa hänen läheisensä ottavat etäisyyttä ja lopulta karttavat häntä kokonaan. Hänellä on ollut pitkäaikaisia suhteita, jotka ystävät ja läheinen perhe ovat katkaisseet. Hänen kutsumuksensa on maksanut hänelle toimeentulon ohitettujen ylennysten ja menetettyjen asemien vuoksi ja kaikki, mikä vähänkin muistuttaa ylennystä, näyttää nyt jääneen häneltä saavuttamatta.

Ehkä jopa hänen rakas puolisonsa uskoo, että hän on lopullisesti seonnut ja on ryhtynyt pilkkaamaan häntä aina tilaisuuden tullen. Jonakin päivänä, jos Herra viipyy, hän jättää vartijan toisen itsensä kaltaisen vuoksi. Jonkun, jonka huomio on yhtä lailla kääntynyt siihen, mikä on tässä ja nyt, jossa aineellisten asioiden loputon kulutus täyttää ajan, mutta ei koskaan pysty tyydyttämään sielun nälkää.

Tyhjät ja kuurot kirkkojen saarnatuolit eivät huomioi Kristuksen paluuta. Päät lujasti maahan istutettuna ns. ”oppinut” papisto jättää yhä useammin huomiotta pahenevat merkit siitä, että loppu kiitää heitä kohti. Valitettavasti jopa vartijan oma kirkko on alkanut tiivistää rivejä häntä vastaan. Hän ei enää saa opettaa eikä palvella millään mielekkäällä tavalla, vaan kävelee ulos ontosta rakennuksesta kuunnellen juuri ja juuri kuuluvia kuiskauksia kuten, ”hän on seonnut”, ”profetiahullu” ja ”hän on menettänyt järkensä”.

Hän kääntyy vähin voimin samanhenkisten vartijoiden kutistuvan jäännösyhteisön puoleen saadakseen rohkaisua. Nämä ovat niitä, jotka myös mielellään haastavat tämän aikakauden ”tahallisen tietämättömyyden”. Mutta miksi häntä (ja muita hänen kaltaisiaan) sitten kartetaan kuin pitaalisia joka askeleella?

Hän tietää miksi. Hän ei ehkä kanna pitaalin rumia haavoja, mutta hän kantaa rumaa totuutta, jota kukaan ei halua kuulla – totuutta, että tämä maailma on tulossa väistämättömään loppuunsa, ja nopeasti.

”Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.” (Jaak. 5:7-8)

Mutta on jotakin muutakin.

Jotakin, mikä on vieläkin huolestuttavampaa niille, jotka tunnustavat Kristusta vain suullaan, mutta eivät sydämellään. Ehkä tämä jako tunnustamisen ja uskomisen välillä on se, mikä todella saa heidät torjumaan vartijan varoituksen, etenkin ”sivistyneessä” maailmassa. Tämä rakkaus Kristuksen paluuta kohtaan paljastaa nykyajan kirkon onttouden kaikkine etsijäystävällisine saarnoineen ja valtakunnan rakentamisalustoineen.

Totuus on, että vartija on Kristuksen rakkauden raunioittama.

Sillä kun joku maistaa tuota niin jumalallista kirkkautta, jonka vain Kristus tarjoaa, niin mikään muu maan päällä ei tyydytä.

Vartijalle tulee kaikki kaikeksi sijoittaa tulevaan maailmaan eikä tähän nykyiseen, joka on nopeasti katoamassa.

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6:19-21)

Mikään muu maan päällä ei sammuta tosi uskovan nälkää. Mikään muu ei sammuta janoa. Kristus on pilannut hänen ruokahalunsa tämän maailman asioihin, ja hän tietää, että se on hänelle sitä parempi.

Hengellisesti heränneen vartijan sisäinen ihminen on elävöitetty ja uudelleen yhdistetty Luojaansa. Ymmärtäessään, mistä hänet on pelastettu, hänen on pakko jakaa tämä hyvä uutinen (Joh. 3:15-18) muiden kanssa, ennen kuin aika loppuu.

Vartija näkee kokonaiskuvan. Hän ei ole kiitollinen vain siitä, mitä Kristus on jo tehnyt ristillä, vaan kiitollinen myös siitä, mitä Kristus tulee tekemään tulevaisuudessa. Näin ollen autuaallinen toivomme on kaksijakoinen sen tiedon perusteella, jonka Raamattu antaa tarkkanäköiselle uskovalle.

”… kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki.” (Ilm. 19:10)

Tämä autuaallinen toivo on, että Kristus tulee ensin morsiamellensa, että voi tavata hänet yläilmoissa rakkaudenosoituksena. Me puhdistamme itsemme pitämällä kiinni tästä autuaallisen toivon odotuksesta. Se on myös varoitus niille, jotka jäävät jäljelle, sillä jos meidän poistamisemme on siunaus, niin mitä jäljellejäävien pitäisi odottaa?

”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee” (Tiit. 2:11-14).

Ja sitten hän palaa maan päälle toisen kerran morsiamensa kanssa tuomiossa kukistaakseen vihollisensa lopullisesti.

”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.” (Ilm. 1:7)

Sillä välin vartija vaeltelee usein yksin tässä maailmassa kuin paimentolainen, muukalainen vieraalla maalla, jota hänen uusi luontonsa ja halunsa olla Jumalalle mieliksi vieraannuttavat. Hän tietää, että mikään tässä maailmassa ei tyydytä häntä. Mikään ei tyydytä hänen haluaan olla jälleen yhteydessä Luojaansa. Raamatun rajattoman ilmoituksen innoittamana hän käy läpi jokaisen detaljin, jokaisen kirjaimen ja piirron antaen Pyhän Hengen valaista ymmärrystään menneistä, nykyisistä ja tulevista asioista.

Hän tietää, että tämä maailma on tulossa tiensä päähän. Jeesuksen meille antamat merkit eivät ole vain tapahtumassa, vaan ne on varastoitu kuin räjähdysaalto odottamaan oikeaa hetkeä räjähtää esiin. Hän tietää, että pahojen ihmisten ja enkelien monimutkaiset juonet ovat raukeamassa tyhjiin, koska he eivät hallitse eivätkä voi hallita tulevaisuutta.

Jopa normaalit työn, leikin ja elämän tehtävät ilman Kristusta ovat tyhjiä ja tarkoituksettomia.

Nykyiset maailmanvallat liike-elämässä, akatemiassa, kulttuurissa ja hallituksessa yrittävät luoda maailman, jossa ei ole Jumalaa (ikään kuin Jumalaa ei olisi olemassa) ja silti toteuttavat Raamattua juuri niin, kuin se on kirjoitettu, koska se on jo ennustettu.

”Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä.” (Jaak. 5:1-3)

He toimivat, kuin tämä maailma ja todellisuus olisivat ilman tekijää tai luojaa. He toimivat, kuin tämä maailma ja kaikki siinä olisi sattumaa. He ovat vakuuttuneita, että he määräävät tulevaisuuden ja voivat hallita sen tuloksia. He ovat onnistuneesti karkottaneet Jumalan lähes kaikilta julkisen elämän alueilta, toimien ikään kuin että jos he eivät puhu Hänestä, niin Häntä ei ole olemassa.

”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’ Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” (2. Piet. 3:3-7)

He, kuten aikamme tyhjänpäiväiset uskonnolliset johtajat, ovat vaihtaneet muuttavan uskon, johon kuuluu absoluuttinen hengellinen uudistuminen (eli uudestisyntyminen), tyhjiin latteuksiin siitä, miten elää rauhanomaisesti.

Rinnakkaiselo ei tuo rauhaa.

Uskonto ei tuo todellista elämää.

Moraali ei tuo pyhitystä.

Hurskaus ei tuo lunastusta.

Vain usko ja luottamus Kristuksen ristinkuoleman täytettyyn työhön maksuksi rikoksistamme voi tuoda todellisen elämän. Kuten Raamattu sanoo:

”Samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat (Hepr. 9:28).

Mutta Kristus ei tullut vain kuolemaan ja tämän maailman voimien näennäisesti voittamaksi, sillä Hänen uhrinsa liittyy monimutkaisesti Hänen paluuseensa.

”Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: ’Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni’. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ‘Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni’. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.” (1. Kor. 11:23-26)

Sillä Kristuksen on palattava samalle taistelukentälle, jossa hänet näennäisesti voitettiin ja voitettava vihollisensa ja lunastettava se voitto, joka on luvattu hänelle jo ennen maailman perustamista.

”Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: ’Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.’” (Ps. 2:7-9)

Jos siis olet vartija ja tunnet itsesi lannistuneeksi, yksinäiseksi, heikoksi, laiminlyödyksi, vältellyksi ja huomiotta jätetyksi, tiedä, että et ole yksin. Kristus tuntee kamppailusi ja vaelluksesi. Hän on kanssamme jokaisella askeleella polulla, jonka hän antoi meidän kulkea. Kun tiedät, ettemme ole yksin ja että tämä matka, jolla olemme, on lopussa ja maaliviiva on näkyvissä, iloitse!

Iloitse, että sinulla on sitkeyttä kestää tämä kilpailu kaiken loppuun asti.

Iloitse tietäessäsi, että niin pahaa kuin tämä elämä onkin, olet siinä lähimpänä helvettiä, kuin koskaan tulet olemaan.

Iloitse siitä, mitä Kristuksella on varattuna niille, jotka rakastavat Häntä.

”Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut –  ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa (Ef. 2:4-7).

Maranata! Tule Herra Jeesus!

Read Full Post »

Älä masennu

Do Not Let It Get You Down
By Edwin Tan, 10.9.2022, suom. SK

Vastustajamme ei ole mikään idiootti; hän tietää, että hänen aikansa on rajallinen ja tämä selittää raa’an voiman, jota hän käyttää koko ihmiskuntaa vastaan – Kristuksen ruumis mukaan luettuna. Ahdistuksen varjot ovat yhä uhkaavampia, kun Kristuksen Morsian valmistautuu lähtemään silmänräpäyksessä. Paholainen tekee kaikkensa pyrkiessään kaikin mahdollisin keinoin yllättämään Kristukseen uskovat. Tämän hän tekee yrittämällä sysätä huomiomme pois tärkeimmästä – heittämällä harhautuksen palavia nuolia saadakseen meidät pois raiteilta.  Vangitseminen, lumoaminen ja kauhistuttaminen – tämä on vastustajamme nykyinen toimintatapa. Perimmäinen tavoite on aiheuttaa junaturma, jotta päämäärä ei olisi enää saavutettavissa!

Meillä, jotka ymmärrämme Raamatun profetiaa, on todellakin merkittävä etu näinä aikoina. Ongelma tässä on, että usein antaudumme yllättävän ja ilkeän hyökkäyksen edessä. Se on kuin meidät lyötäisiin lattiaan, emmekä nousisi ylös. Raamatun jakeiden ei tarvitse olla vain ristiviittauksia, vaan tehokas kumoamisväline. Kun Elävä Sana on osa sinua, on helppo saada tolkkua kaikesta, mitä nousee pintaan. Oli uhka sitten todellinen tai kuviteltu, kun näemme sen Elävän Sanan linssin läpi, voimme muuttaa tuon petollisen vuoren myyränmättääksi! Niinpä nuo pahat kätyrit voivat ennustaa pahuudet, jotka ovat tulossa, mutta ne tuskin pelottavat uskovaa, joka vaeltaa puheensa mukaisesti.

Elävässä Sanassa oleminen on näinä aikoina ratkaisevan tärkeää ja sama koskee hiljaisia hetkiä. Ne ovat yksinomaan rukousta ja mietiskelyä varten. Nälkä niihin on linnoitus kaikkea tuota lakkaamatonta negatiivisuutta vastaan. Huomaat, että tuo nälkä sammuu, kun se tuodaan Herran eteen kaikella vakavuudella.

Tällaisina ennennäkemättöminä aikoina kaikkialla on paljon kireitä ihmisiä. On epäilemättä niin, että monet eivät ole vielä päässeet yli tilanteesta, joten he ovat kivettyneinä sekasorron keskellä ja ympäristönsä imaisemina. Yksinkertaisesti sanottuna, me emme ole heidän kaltaisiaan, eikä meistä koskaan tule sellaisia. Me olemme maan suola ja valo; me estämme mätänemisen. Ei ole mitään syytä, että mätäneminen valtaisi meidät. Siinä tapauksessa, että joku yrittää imeä sinut, ota kantaa ilmaisemalla välinpitämättömyytesi. Pysy hiljaa jopa jatkuvasta kiusaamisesta huolimatta. Rauhallisuutesi voi lähettää näille ihmisille viestin, välittömän tai viivästyneen. Ero on ilmeinen, kun he ihmettelevät varmuuttasi ja suloisuuttasi (grace) myllerryksen keskellä. Sitä vastoin heidän kaltaisekseen tuleminen tekee sinusta tehottoman ja toimimattoman siellä, missä suolana ja valona oleminen olisi tärkeää.

Tässä on vaikea ja hyvin vakava huomautus: tuhoavia väitteitä on vältettävä hinnalla millä hyvänsä. Pitkällinen ja kiihkeä riitely vie paljon aikaa; tämä tuottamaton toiminta mitätöi valona olemisen pimeyden keskellä. Se muuttaa ehdottomasti mielentilaa, jonka pitäisi suuntautua pyhyyden tavoitteluun vääryyttä vastaan. Se muodostaa esteen Pyhän Hengen toiminnalle, mutta toimii aukkona, joka päästää pimeyden voimat sisään. Olen hyvin varma, että sekasorron tekijä lähettää yksilöitä, jotka horjuttavat monien uskoa näinä viimeisinä päivinä. He voivat tulla hurskaiden kristittyjen valeasussa, mutta he ovat päättäneet vetää saaliinsa pitkällisiin riitelyihin perusteettomista opeista.

Lähestymistapa näiden hahmojen käsittelyssä on selkeästi esitetty kohdassa Tiitus 3:9-11.

”Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä ja hän on itse itsensä tuominnut.”

Riitoja riehuvien erimielisyyksien edessä voi tapahtua seurakunnassa, opintoryhmässä ja jopa perheessä. Älä ylläty siitä, että tämä räjähtää silmienne edessä, koska se on osa vihollisen likaista tanssia. Jälleen kerran, älä anna tunteiden vaikuttaa, vaan jopa taistelun kiivaudessakin – luovuta ongelma Herralle. Rukoile rauhallisuutta, jota vain Herra voi Pyhän Hengen kautta suihkuttaa ylhäältä. Että siitä tulisi vanhurskauden puolustaminen, niin hillitse kielesi ja anna Pyhän Hengen puhua. Aivan viimeinen asia, jota kukaan toivoo, on katkera hajaannus ja ero.

”Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.” (Gal. 5:14-15)

Loppujen lopuksi meidän on oltava tietoisia, millaisia eri muotoja vastustaja käyttää meitä vastaan. Näin toimiessamme olemme todella suola ja valo siihen asti, kun pasuuna soi. Tämä ei ole koettelemuksen hetki, vaan pikemminkin hetki, jolloin kestävyyttämme uskon kilvoittelussa venytetään äärirajalle. Rajan tulee kestää, koska ei mene kauan, ennen kuin kaikki nämä kielteiset asiat pyyhitään pysyvästi pois muististamme. Siihen saakka ole vahva jatkaessasi hyvää taistelua.

“Sentähden: ‘Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne’;  ja: ‘tehkää polut suoriksi jaloillenne’, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.  Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta,’ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä’, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.” (Hepr. 12:12-15)

Sinun Kristuksessa,

Edwin

Contact me at edwinuk13@gmail.com

Read Full Post »

Tänä päivänä

Just For Today…
By Mike Damron, 4.10.2022, suom. SK

Yksi asia, jonka Herra on opettanut minulle vuosien varrella, on elää päivä kerrallaan. Ylikuormitun helposti, kun katson liian kauas eteenpäin. Vähän aikaa sitten laadin listan asioista (prioriteeteista), joihin voin keskittyä päivittäin. Alla on tuo lista. Rukoilen, että se auttaisi myös sinua.

1. Tänä päivänä – aion lukea Raamattua. Se voi olla vain yksi luku. Se voi olla vain yksi jae. Se voi olla vain yksi sana. Pyydän Pyhän Hengen apua ymmärtääkseni lukemani ja hänen apuaan, että voisin toteuttaa sen käytännössä elämässäni, tietäen, etten voi kasvaa hengellisesti ilman hänen Sanaansa. Ja suurin tavoitteeni Hänen Sanaansa lukiessani on oppia tuntemaan Häntä enemmän!

2. Tänä päivänä – aion ottaa aikaa rukoukseen. Ennen kuin aloitan päiväni, aion pyytää Jumalalta johdatusta, suojelusta ja voimaa. Jos elämässäni on tietoista syntiä, tunnustan sen, hylkään sen ja pyydän Jumalalta anteeksi. Kiitän Jumalaa kaikista siunauksistani. Ylistän Häntä siitä, kuka Hän on Jumalanani, Luojanani, Vapahtajanani ja Ystävänäni. Jos elämässäni on tarpeita, pyydän Jumalaa täyttämään ne Hänen tahtonsa mukaisesti. Ja ennen kaikkea pyydän, että Hänen tahtonsa tapahtuisi elämässäni. En unohda rukoilla toisten puolesta (esirukous). Enkä unohda lähettää rukouksia ylöspäin päivän mittaan tarpeen mukaan (rukoilkaa lakkaamatta). Aion päättää päiväni rukoukseen.

3. Tänä päivänä – aion luottaa Jumalaan. Aivan kuten luotin siihen, että hän pelasti minut synneistäni, aion luottaa hänen lupauksiinsa ja muistuttaa itseäni siitä, että Jumala ei voi valehdella ja että hän on osoittanut olevansa uskollinen minulle menneissä vaikeuksissa. Aion luottaa Häneen, kun minua pelottaa. Aion luottaa Häneen, vaikka näyttäisi siltä, että Hän on minua vastaan. Uskoni koetellaan.

4. Tänä päivänä – aion rakastaa Jumalaa koko sydämestäni ja rakastaa muita. Muistutan itseäni siitä, että rakkaus on Raamatun suurin käsky ja tärkeämpi kuin mikään, mitä pystyn sanomaan tai tekemään Herralle. Annan rakkauteni Jumalaa kohtaan olla suurempi kuin rakkauteni maailmaa kohtaan. Annan rakkauteni Jumalaa kohtaan olla motivoiva tekijä kaikessa, mitä teen Hänen hyväkseen. Rakastan muita (lähimmäisiäni), jopa niitä, jotka ovat vihollisiani. Osoitan toisille agape-rakkautta (ehdotonta rakkautta), sitä rakkautta, joka Jumalalla on minua kohtaan.

5. Tänä päivänä – pyrin olemaan siunaus muille. Aion olla ystävällinen, lempeä, kärsivällinen ja kohtelias muita kohtaan – muistuttaen itseäni siitä, että nämä piirteet ovat Pyhän Hengen hedelmiä, eikä niitä voi tehdä omin voimin. Tarvitsen Hänen apuaan. (Rukoilkaa!) Aion rohkaista ja rakentaa muita.

6. Tänä päivänä – en valita, purnaa enkä ruikuta muille. Aion oppia viemään kaikki valitukseni (huoleni) ensin Herran eteen, ennen kuin menen muiden luo. Minun Jumalallani on leveät hartiat!

7. Tänä päivänä – pyrin elämään elämää, joka kirkastaa ja kunnioittaa Jumalaa. Varon tekemästä mitään sellaista, mikä saattaa Hänen nimensä häpeään. Vaikka en voisi koskaan tulla kelvolliseksi tekemilläni asioilla, muistutan itseäni siitä, että koska olen Hänen lapsensa, niin Hän on arvollinen sellaiselle vaellukselleni, joka kirkastaa ja kunnioittaa Häntä kaikessa, mitä teen ja sanon.

8. Tänä päivänä – annan itselleni anteeksi. Muistutan itseäni siitä, etten koskaan tule olemaan täydellinen tässä elämässä ja että kaikki ovat jääneet jälkeen Jumalan kirkkaudesta ja tekevät virheitä. Jos ja koska Jumala on antanut minulle anteeksi kaikki syntini (minkä hän on tehnyt, koska olen uskova), minun on annettava anteeksi itselleni. En anna paholaisen saada minua tuntemaan syyllisyyttä tai tuomiota synneistä, jotka on tunnustettu, hyljätty ja annettu anteeksi!

9. Tänä päivänä – jaan uskoni ja Jeesuksen rakkauden jollekin kadotetulle. Puhun ensin sen elämän kautta, jota elän heidän edessään ja sitten käytän sanoja. Muistutan itseäni siitä, että kukaan ei välitä siitä, mitä minulla on sanottavana, ennen kuin tietää, että minä välitän. Varon työntämästä armoa heille päin naamaa ja annan Pyhän Hengen olla oppaani.

10. Tänä päivänä – en anna periksi! Siitä riippumatta monestiko epäonnistun tai lankean, en koskaan anna periksi! Nousen joka kerta ylös ja jatkan matkaa muistuttaen itseäni, että Herra on rinnallani, auttaa minua nousemaan ylös, auttaa minua jatkamaan matkaa ja mikä tärkeintä, ei koskaan hylkää minua. Hän kannustaa minua jatkamaan! Hän on puolellani. Hän ei ole vihainen minulle.

Jos epäonnistun tai unohdan tehdä nämä asiat tänään, en moiti itseäni siitä, vaan muistutan itseäni, että jokainen uusi päivä tuo mukanaan uuden alun, puhtaan pöydän, uuden armon, armoa ja myötätuntoa ihanalta Herraltani!!! Aamen!!!

Herra Siunatkoon sinua odottaessasi Hänen paluutaan!

Mike Damron

mdamron@damronwalls.com

Read Full Post »

Kärsivällisyys ja pitkämielisyys

Patience & Longsuffering
15.5.2021 by Simon Desjardins, suom. SK

Elämä on luonteeltaan melko paljastavaa. Sen jatkuva virtaus testaa meitä toistuvasti valmistelustamme huolimatta. Valmiina tai ei, sen vaatimukset kyntävät syvälle persoonallisuuteemme harvoin odotetulla nopeudella, vaatien reaktioita, joita joskus ei voi lykätä.

Niinpä elämän koulu on yhä uudelleen onnistunut riisumaan naamion todelliselta minältämme paljastamalla muun muassa hyveellisyyden tai sen jonkinasteisen puuttumisen. Kaikesta tästä ja muusta meidän, ihmisten, tulisi olla kiitollisia Jumalalle ja sitäkin enemmän, jos kuulumme uskon talouteen.

Terveellinen paljastus

Edellä mainittu paljastuminen on aina seurausta. Riippuen sydämen tilasta se joko kehottaa parantamaan, tai turruttaa omantunnon.

Mitä olemme tehneet seurauksena? Huusimmeko Jumalan puoleen pyytäen armoa ja apua, vai lakaisimmeko sen pois sillä verukkeella, ettemme ole sen huonompia kuin muutkaan muuttaen heidän epäonnistumisensa tyynyksi, jonka päällä voimme lepuuttaa omatuntoamme?

Tässä suppeassa postissa määrittelen lyhyesti eron kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden välillä, sillä molemmat hyveet ovat luontaisia Kristuksen elämälle ja näin ollen myös kristilliselle elämälle. Relevantti kysymys kuuluu: Onko tämä elämä ilmennyt meidän lihassamme? Tiedämme varmuudella, että se oli ilmeinen apostoli Paavalin lihassa. Tässä hänen sanansa:

”Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.” (2. Kor. 4:10,11)

Itseasiassa nämä sanat määrittelevät, mikä kristitty on, eli henkilö, jonka kautta Kristuksen elämä ilmenee hänen kuolevaisessa lihassaan. Tästä seuraa, että kristillinen elämä on aina havaittavissa, ellei lihallisuus sitä varjosta.

Toivomme perustus

Kristillinen elämä on kokonaisuudessaan ylhäältä tulevaa lahja ja sellaisena sitä ylläpidetään ylimaallisen voiman kautta. Luemme esim. Kolossalaiskirjeestä:

 ”…ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla” (Kol. 1:11).

Ilman tätä jumalallista vahvistusta ei olisi toivoa menestymisestä. Se olisi turhautumista turhautumisen päälle ja tappiota tappion päälle. Onneksi se ei kuitenkaan ole niin, sillä Jumala ei ole lähtenyt lomalle. Hän on läsnä ja valmis ylläpitämään niitä, jotka luottavat Häneen. Näin ollen kristinusko on – ja tulee aina olemaan – Jumalan vaikutukseen perustuva.

”Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa” (Kol. 1:29).

Niinpä tärkeät kysymykset ovatkin: Ponnistelemmeko Hänen vaikutuksensa mukaan vai omien parhaiden kykyjemme mukaisesti? Toimiiko Hänen työnsä meissä voimakkaasti kuten apostolien elämässä? Vaikuttaako Hänen vaikutuksensa meissä voimallisesti, kuten se vaikutti apostolien elämässä? Yksi asia on varma: meitä voidaan ”vahvistaa hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla” (Kol. 1:11).

Mitä on kärsivällisyys?

Kärsivällisyys tarkoittaa itsensä ehdotonta hallitsemista odottaessaan. Se voi olla lupauksen tai bussin odottamista, tai kenties nimityksen tai sateen loppumisen. Mitä olkoonkaan, niin kärsivällisellä henkilöllä on kyky odottaa hämmentymättä tai ahdistumatta. Siksi kärsivällisyys merkitsee asennetta, joka ihmisellä on suhteessa tuleviin tapahtumiin. Kreikan sana, jota käytetään kuvaamaan tätä kykyä, on hypomonē.

Mitä on pitkämielisyys?

Toisin kuin kärsivällisyys, pitkämielisyys ei liity tuleviin tapahtumiin. Ennemminkin se on yhteydessä nykyiseen. Se voidaan määritellä kyvyksi välttää tilanne, joka yleensä liittyy johonkin ihmiseen. Pohjimmiltaan se käsittelee muiden kielteisiä toimia ja asenteita. Voisimme sanoa: Se on vaikeiden tilanteiden tai ongelmallisten henkilöiden kärsimistä turhautumatta tai ärtymättä.

Esimerkiksi kun jokin tai joku – yleensä – käy hermoillemme ja saa meidät pois lempeyden polulta, niin pitkämielinen rakkaus – joka on ystävällinen – ja johon Paavali viittaa jakeessa 1. Kor. 13:4, saa meidät pysymään hyväntahtoisina.

Tätä kykyä kuvaileva kreikan sana on makrothymia. Se ei ole sama kuin hypomonē, koska se koskee nykyisyyttä ja makrothymia tulevaisuutta. Siksi voimme sanoa: Kärsivällisyys on kyky odottaa jotakin poissaolevaa, kun taas pitkämielisyys on kyky kärsiä jotakin läsnä olevaa.

Kaksi konseptia

Nämä kaksi ajatusta heijastuvat selvästi toisessa Pietarin kirjeessä:

”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen” (2. Piet. 3:9).

Lupauksen odottaminen rauhallisesti liittyy kärsivällisyyteen, mutta muiden tekojen ja asenteiden kestäminen liittyy pitkämielisyyteen. Monilla kielillä sanaa kärsivällisyys käytetään usein ilmaisemaan molempia käsitteitä, jolloin konteksti määrittelee merkityksen; mutta kreikankielessä sana hypomonē ilmaisee yhden käsitteen – toinen ilmaistaan sanalla makrothymia.

Johtopäätös

Ennen kuin lopetamme, niin ajatelkaamme, että pitkämielisyys on erottamaton osa Hengen hedelmää (Gal. 5:22). Tämä on yksi syy siihen, että meitä ei ole vielä tuhottu, sillä Jumala on täynnä hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä (Room. 2: 4). Sen lisäksi Hän haluaa vahvistaa meitä kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä ilolla (Kol. 1:11). Tämä on todellakin aivan ihanaa ja iloitsemisen aihe.

Read Full Post »

Veltostumisesta

On becoming sluggish
15.1.2021, by Simon Desjardins, suom. SK

Yksi vaaroista, joita jokaisella kristityllä on edessään, on mahdollisuus menettää innoituksensa ja vetelehtiä – melkein huomaamattomasti – kohti velttoa asennetta, sillä kuten Raamattu julistaa, tämän maailman huolet voivat yhdessä halujen kanssa muihin asioihin saada meidät ajautumaan pois raukeaan tilaan, joka on riisuttu motivaatiosta ja jännityksestä. Tämä siirtyminen ei tietenkään tapahdu yhdessä yössä. Se kasvaa huomaamatta laiminlyönnin maaperässä samalla maaten matalana penseän elämän aluskasvillisuudessa.

Tärkeä varoitus

Tietoisena vaarasta heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa: ”…ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on” (Hepr. 6:12). Kreikan sana veltto on νωθρός (nothros); se esiintyy vain kahdesti Uudessa Testamentissa ja molemmat kohdat löytyvät Heprealaiskirjeestä. Tässä on toinen:

”Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan” (Hepr. 5:11).

Tässä jakeessa sana ”nothros” on KJV -käännöksessä käännetty adjektiivilla ”dull” (tylsä) ja se liittyy kuulemiseen. Se viittaa terävyyden puutteeseen, ripeyden niukkuuteen, kun tulee aika kiinnittää huomiota sanottavaan, uneliaaseen passiivisuuteen vastakohtana elävälle tutkimisen halun tunteelle. Kun Jaakob kirjoittaa: ”Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan” (Jaak. 1:19), hän viittaa elävään haluun oppia, mikä on vastakohta jakeessa Hepr. 5:11 mainitulle tylsyydelle.

Siksi kun luemme: ”…ettette kävisi veltoiksi…” (Hepr. 6:12), meitä kehotetaan pysymään ahkerina ja innostuneina, hyviä tekoja ahkeroivina (Tiit. 2:14) ja runsaassa toivossa Pyhän Hengen voiman kautta (Room. 15:13).

Painopiste

Tärkeää tässä on ymmärtää, että paholainen, maailma ja liha saalistavat tätä energistä antaumusta ja siksi se voi joutua susien ruuaksi, jos jätetään vartioimatta.

Hedelmättömäksi tuleminen

Sama ajatus on esitetty kylväjävertauksessa:

”Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan, mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan ja se jää (KJV: becomes, tulee) hedelmättömäksi” (Mark. 4:18,19).

Tässä meillä on toinen ”tulee”, siirtyminen hedelmällisyydestä hedelmättömyyteen. Se kuinka asiat ovat olleet, on nyt antamassa tietä sille, kuinka ne eivät ole olleet ja se tapahtuu degeneraatioprosessin kautta; ja meille kerrotaan, että tämä prosessi johtuu kolmesta pahamaineisesta asiasta, nimittäin tämän maailman huolista, rikkauden viettelyksestä ja muista himoista. Nämä kolme tekijää ovat toistuvasti osoittaneet sterilointikykynsä. Ne voivat saastuttaa sydämemme ja alentaa käsityksemme hengellisestä todellisuudesta. Kun näin käy, menemme tavallisesti hypnoosia muistuttavaan tilaan – ainakin, mitä tulee hengelliseen elämäämme. Me siis tulemme hengellisesti veltoiksi samalla, kun tulemme kiireisiksi pelkästään aineellisten asioiden parissa.

Tehokas lääke

Onneksi Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei vain kehota meitä pakenemaan velttoutta, vaan tarjoaa myös ratkaisun.

”Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti” (Hepr. 6:11).

Meitä jokaista siis kehotetaan osoittamaan ahkeruutta, eli pysymään valppaana ja kiihkeästi pyrkiä pitämään hengellinen veremme virtaavana. Mutta mihin tarkoitukseen, voidaan kysyä? Miksi meidän pitäisi osoittaa uutteruutta ja sitkeyttä hengellisessä elämässämme? Vastaus on suora: ”…ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on” (Hepr. 6:12). Tässä kärsivällisyys (diligence) määrätään tehokkaaksi keinoksi, jolla voidaan välttää veltto asenne ja voit olla varma, että heprealaiskirjeen kirjoittaja tiesi, mistä puhui, sillä hän oli nähnyt kuinka maailma voi helposti sammuttaa palavan sydämen ja saada sen täydellisen hedelmättömyyden tilaan.

Joten tässä ahkeruus (diligence) on vastalääke, se on yleislääke, joka voi parantaa monia hengellisiä huonovointisuuksia.

Ahkeruuden määrittelyä

Kun puhumme ahkeruudesta, tarkoitamme keskinkertaisuudesta poikkeamista. Sana ilmaisee sitoutumista. Se paljastaa pakottavan prioriteetin läsnäolon.

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee” (Sananl. 4:23).

”Keep your heart with all diligence, for out of it spring the issues of life” (Prov. 4:23, KJV).

”…Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa” (Room. 12:11).

”… not lagging in diligence, fervent in spirit, serving the Lord” (Rom. 12:11, KJV).

”Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi” (Sananl. 12:24).

Näissä jakeissa, kuten monissa muissakin, sana ”ahkeruus” on täynnä voimakasta tunnetta, intohimoa, joka johtuu sydämen rehellisyydestä. Mikään muu ei häiritse. Näin ollen ahkeralle kristitylle se on kaikki tai ei mitään. Mieli on vakaa ja toimintatapa selkeä. Energia ei ole hajautettu, vaan keskittyy kaiken absorboivaan tavoitteeseen. Se on armoa armon päälle ja inspiraatiota halajamisen päälle. Hitaudelle ei jää tilaa. Vanhan ajan Henki liikkuu koko ihmisen päällä ja mieli uudistuu mietiskelyn ja rukouksen kautta.

“Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on” (Hepr. 6:11,12).

Tämä lääke ei vain estä meitä hitaudesta, vaan myös kannustaa meitä jäljittelemään entisten aikojen rakastajia, joiden into ja antaumus ovat tuoneet voittoja ja järkyttäneet valtakuntia.

Tämä on kirkkautta ja tämä on elämää. Ponnistelkaamme täydellisyyteen ja kunnioittakaamme sitä Yhtä, joka ansaitsee parhaamme, sillä se on kutsumuksemme iankaikkisuuden tällä puolella.

Read Full Post »

Lannistuminen (osa 2)

On discouragement (part two)
15.12.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Lannistuminen (osa 1)

Edellisessä viestissäni näimme, kuinka lannistuminen voi vaikuttaa elämäämme negatiivisesti, sillä se voi saastuttaa sydämemme ja turmella mielemme siinä määrin, että näkemyksemme todellisuudesta voi muuttua äärimmäisen lannistavaksi. Sen sokaisemana todellinen sisu pelkistyy tyrmistykseksi ja elävä toivo epätoivoksi. Sen lisäksi, kuten näimme edellisessä viestissäni, sitä ei voi hiljentää. Se löytää aina ilmaisukeinon ja sen puhe vaikuttaa aina ihmisiin, jotka uinuvat epäuskon läheisyydessä. Se on todella voima, jota on vastustettava kaikella vakavuudella ja päättäväisyydellä.

Lannistavat sanat tahtovat aiheuttaa lannistusta

Meidän kristittyjen, olisi hyvä pohtia, mihin suuntaan korvamme ovat käännetyt ja ketä kuuntelemme. Koska yhtä paljon, kuin usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanasta, lannistuminen tulee usein kuulemisesta ja kuuleminen lannistuneiden ihmisten sanasta. Raamattu tukee tätä periaatetta, jonka ihmisten kokemukset vahvistavat.

Niin oudolta, kuin se ehkä tuntuukin, lannistuneet ihmiset näyttävät löytävän lohtua, kun ympärillä on ihmisiä, jotka jakavat heidän surkeutensa. Itse asiassa he usein ärtyvät, kun ihmiset eivät yhdy heidän toivottomaan lähestymistapaansa ja kieltäytyvät huomioimasta heidän tappiohenkisiä viestejään.

Kaunis esimerkki

Neljännessä Mooseksen kirjassa on tarina, joka on hyvä esimerkki siitä, millaisia keskusteluja lannistuminen synnyttää. Jumala oli käskenyt Moosesta lähettämään 12 miestä, yksi kustakin heimosta, vakoilemaan Luvattua Maata. Palattuaan he ylistivät maan kauneutta ja hedelmällisyyttä:

”Me menimme siihen maahan, jonne meidät lähetit. Ja se tosiaankin vuotaa maitoa ja mettä, ja tällaisia ovat sen hedelmät.” (4. Moos. 13:27)

Toisin sanoen maa vastasi sitä, mitä Jumala oli luvannut, mutta heidän mukaansa siellä oli ylitsepääsemätön ongelma:

”Mutta kansa, joka siinä maassa asuu, on voimallista, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria; näimmepä siellä Anakin jälkeläisiäkin. Amalekilaiset asuvat Etelämaassa ja heettiläiset, jebusilaiset ja amorilaiset asuvat vuoristossa, ja kanaanilaiset asuvat meren rannalla ja Jordanin varsilla.” (4. Moos. 13:28,29).

Kun ihmiset kuulivat tämän lannistavan ilmoituksen, he masentuivat, alkoivat protestoida ja nurista Mooseksen edessä. Onneksi Kaaleb tuli väliin positiivisella viestillä, joka oli juurtunut Jumalan lupaukseen:

”Ja Kaaleb koetti tyynnyttää kansaa napisemasta Moosesta vastaan ja sanoi: ’Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme.’” (4. Moos. 13:30).

Mikä kontrasti edelliseen raporttiin. Tässä näemme luottamusta, uskoa, rohkeutta ja varmuutta. Näyttää, että Kaaleb pystyi näkemään tuliset hevoset ja vaunut, kuten Elisa (2. Kun. 6:16,17). Ensimmäinen ryhmä väitti kuitenkin, ettei toivoa ollut:

”Mutta ne miehet, jotka olivat käyneet hänen kanssaan siellä, sanoivat: Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi. Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa, sanoessaan: Se maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omat asukkaansa; ja kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme.” (4. Moos. 13:31-33).

Nämä miehet antoivat huonon raportin, koska he olivat syrjäyttäneet Jumalan kuvasta. Niinpä he olivat masentuneita ja masentavia. He osasivat vain miettiä tappiota. Tulos oli ehdottoman valitettava:

”Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua ja kansa itki sen yön” (4. Moos. 14:1).

Huono raportti lannisti melkein koko seurakunnan. Joten mitä tapahtui seuraavaksi? Vastaus on riittävän yksinkertainen: Tapahtui, mitä tapahtuu aina, kun ihmiset ovat epätoivoisia, eli he alkoivat puhua masennuksen sanoja:

”Ja kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja koko kansa sanoi heille: ’Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet! Ja miksi viekään Herra meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin? Ja he puhuivat toinen toiselleen: Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin.’ Silloin Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen Israelin kansan koko seurakunnan eteen” (4. Moos. 14:2–5).

Onneksi Joosua ja Kaaleb olivat vahvistautuneet Jumalassa ja valmiita taisteluun:

”Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: ’Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö.’” (4. Moos. 14:6–9).

Seuraava jae vahvistaa, mitä olen sanonut aiemmin:

”Silloin koko seurakunta vaati heitä kivitettäviksi, mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa” (4. Moos. 14:10).

Kuten voimme nähdä, jos Jumala ei olisi puuttunut asiaan, he olisivat tappaneet Joosuan ja Kaalebin – vain osoittamaan, mitä lannistuminen voi tehdä. Seuraavasta näemme, mitä Jumala ajattelee lannistumisesta:

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perinjuurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on.’” (4. Moos. 14:11,12).

Kaikkien niiden ihmeiden jälkeen, jotka Jumala oli tehnyt heille, ihmiset eivät uskoneet Hänen lupauksiinsa. Entä me? Jokainen voi uskoa, kun olosuhteet ovat suotuisat, mutta entä musertavan pimeyden aikoina? Mitä tapahtuu, kun tapahtumat käyvät mustiksi ja pysyvät tähdittöminä hyvin kauan?

Veljet! Vastustakaamme lihallisen mielen aiheuttamia huonoja raportteja. Seisokaamme Jumalan sanassa lujina ja valmiina voittamaan. Jäljitelkäämme sitä Yhtä, josta on kirjoitettu:

”Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle ja merensaaret odottavat hänen opetustansa” (Jes. 42:4).

Ja muistakaamme totuuden sanat:

”Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta?” (Jer. 32:27).

Read Full Post »

Lannistuminen (osa 1)

On discouragement (part one)
15.11.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

”Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi (discouraged [lannistunut, masentunut] New KJV).” (4. Moos. 21:4, KR38)

Kansa lannistui matkasta

Kristillinen vaellus on riittävän pitkä tarjotakseen meille erilaisia koetuksen aikoja ja nämä ajat johtavat meidät aina toiseen kahdesta mahdollisesta lopputuloksesta, nimittäin lannistumiseen tai täyttymykseen. Se johtuu siitä, että jokainen mahdollisuus edistyä on myös mahdollisuus taantua ja jokainen sen kudoksessa piilevä mahdollisuus voittaa on mahdollisuus menettää. Siksi tietty tilanne voi lannistaa toisen ja vahvistaa toisen, sillä ne eivät ole elämän olosuhteet, jotka tekevät ihmisen vahvaksi, vaan ennemminkin heihin upotettu sydämen tila.

Hengellisen koulutuksen merkitys

Koska emme tiedä, milloin nämä koetuksen ajat tulevat, meidän on oltava aina valmiina, eli meidän on pysyteltävä niiden joukossa, jotka käyvät voimasta voimaan (Ps. 84:7) ja se voi tapahtua vasta, kun suurempia haasteita tulee tiellemme.

Juuri tämä siirtyminen pulmasta toiseen tekee meistä sopivia ja kehittää meissä kyvyn kestää vastoinkäymisiä. Ilman tällaista koulutusta meillä ei juuri ole mahdollisuutta onnistua. Profeetta oli aivan oikein huomannut, että jokainen ahdinko on tärkeä ja että sitä tulisi pitää askeleena tiellä edistykseen.

”Jos sinä jalkamiesten kanssa juokset ja ne sinut väsyttävät, kuinka sinä kävisit kilpaan hevosten kanssa? Ja jos sinä vaarattomalla maalla oletkin turvassa, kuinka käy sinun Jordanin rantatiheikössä?” (Jer. 12:5)

Avaustekstimme

”Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi.” (4. Moos. 21:4)

Joten tässä meillä on matkalla lannistuneita ihmisiä; ja osittain heidän masentuneisuutensa johtui siitä, että he eivät olleet valmistaneet itseään. Näin ollen, kun pitkäaikaiset vaikeudet tulivat heidän tiellensä, he olivat hukkua ja menettivät rohkeutensa. Ilmeisesti on olemassa toinenkin vaihtoehto. Esimerkiksi Daavid olisi voinut langeta masennukseen monta kertaa, mutta kuten seuraava jae julistaa, hän tiesi kuinka tukea henkeänsä ja löytää voima hädän hetkinä.

”Ja Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa.” (1. Sam. 30:6)

Kun olemme yhteydessä Jumalaan, imemme itseemme jumalallista voimaa, sillä Hänen sanallaan on kyky vahvistaa henkeämme ja tehdä meistä sopivia taisteluun. Daniel viittaa tällaiseen jakamiseen kirjoittaessaan:

”Ja hän sanoi: ’Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu!’ Ja hänen puhuessaan minulle minä vahvistuin ja sanoin: ’Puhukoon herrani, sillä sinä olet minua vahvistanut.’” (Dan. 10:19)

Tämä sydämellinen jakaminen on paras lääke masennukseen. Se rohkaisee sydämen ja muuttaa mielen. Se saa aikaan uuden ajattelutavan, jossa Jumala valaisee pimeät näköalat. Seuraus on, että toivon aurinko nousee ja paistaa sydämessämme, mikä tuo rohkeutta ja nostaa odotuksia.

Lannistumisen säikeet

Lannistuminen ei tule yhdessä yössä. Se on seuraus pitkittyneestä konfliktista, joka on tyhjentänyt sielun kaikenlaisesta lujuudesta. Se on antautuminen näennäisen pimeyden valtaan. Se vaikuttaa siihen, kuinka arvioimme todellisuutta ja ennen kaikkea siihen, kuinka puhumme sisäisesti – toisin sanoen ajattelutapaamme – kuten myös siihen, kuinka kommunikoimme muiden kanssa. Lannistuminen ei tuo mitään hyvää. Se on tuhoisa mielentila, jonka kanssa Jumalalla ei ole mitään tekemistä. Se on yksi puhtaimmista epäuskon ilmauksista, joka ruokkii tietämättömyyttä ja sokeutta.

Lannistunut puhe

”Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi. Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: ’Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan.’” (4. Moos. 21:4,5)

Yksi lannistumisen pääongelmista on sen väistämättömässä ilmauksessa. Se ei ole hiljaa. Se saarnaa epäuskon sanoja, missä ikinä sitä tavataan. Se johtuu siitä, että lannistunut sydän on poistanut Jumalan arvioinnistaan. Se näkee vain päänsä yläpuolella roikkuvat turmiollisten olosuhteiden tummat pilvet. Kaikki valaisevat säteet ovat poissa ja masentunut sydän seisoo valitusten ja nurinoiden keskellä. Kaikki on huonosti; mikään ei toimi; Jumala ei kuule; ei mitään toivoa vapautuksesta.

Kristinuskon kannalta lannistuminen on luopumista totuudesta, sillä se on perustettu valheille ja pärjää petoksen avulla. Se on todellakin perkeleellinen mielentila, joka voi houkutella epävakaan sielun pois loistavista saavutuksista ja mikä pahempaa, Jumalan tahdon täyttämisestä. Joten älkäämme sävähtäkö. Vaikka tapahtumien käänne johtaakin meidät lohduttomuuteen, niin luottakaamme Kilpeemme ja ylen suureen palkintoomme, sillä Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.

”Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut; älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin” (Joosua 1:7).

Jatkuu artikkelissa Lannistuminen (osa 2)

 

Read Full Post »

Todellinen syy paniikkiin

A Real Reason to Panic
By Steve Schmutzer, 27.11.2020, suom. SK

Hirveän paljon Jumalaa pelkääviä, perustuslakia kannattavia ja lakia noudattavia ihmisiä Amerikassa ovat turhautuneita ja huolestuneita marraskuun 3. päivän vaalien jälkeen.

Huomattava osa näistä ihmisistä ovat melko varmoja, että demokraatit harjoittivat petollista käytöstä saadakseen näyttämään siltä, että Joe Biden voitti reilusti presidenttiäänestyksen.

Osa TUOTA toista ryhmää kokee Biden’in ”menestyksen” olleen globalististen resurssien, salaisten yksilöiden ja pimeiden agendojen huolellisesti järjestämää.

Ja lopuksi – pienempi osa tästä viimeisestä joukosta on edelleen varma, että Jumala hallitsee EDELLEEN.

Laita minut tähän viimeiseen kategoriaan.

Katselen, kuinka monet itseään kristityiksi kutsuvat, painavat paniikkinappulaa näinä päivinä. ”Kuinka Jumala voisi sallia tämän?” ”Nyt menemme ahdistukseen.” ”Onko Joe Biden antikristus?” ”Nämä vaalit tarkoittavat, että tempaus tapahtuu millä hetkellä tahansa.”

Typeryyden näyttö suuressa osassa seurakuntaa on ahdistavaa nähdä ja kuulla. On itsestään selvää, että Kristuksen morsian tietää hyvin vähän ylkänsä suunnitelmista.

Tässä on vain muutamia seikkoja, jotka tulee pitää oikeassa perspektiivissä näinä myllerryksen aikoina:

Numero 1. Raamatun ennustukset – mukaan lukien sen ensisijaiset kehitykset ja merkit – pyörivät Israelin ympärillä. Kuten tri. John MacArthur sanoi: ”Jos käsität Israelin oikein, saat eskatologiasi kohdalleen.” Jos irrotat katseesi Jumalan kellosta, et voi ymmärtää oikein aikaa, jossa elämme. Profeetallisten asioiden arvioiminen Amerikan asioiden linssin läpi on osoitus tietämättömyydestä ja ajan tuhlaamista.

Numero 2. Menneissä vaaleissa ei ole mitään, mikä viestittäisi Tempauksen olevan tapahtumassa. ”Autuas toivomme” (Tiit. 2:13) ei ole yhteydessä mihinkään tiettyyn tapahtumaan. Se on läheinen ja merkitön ihme. Se tulee ilman varoitusta. Apostoli Paavali odotti sitä omana aikanaan. Meidän pitäisi odottaa sitä samalla tavalla 2. joulukuuta kuin odotimme 2. marraskuuta.

Numero 3. Sen lisäksi, että voimme todellakin nähdä ahdistuksen kauden elementtien koreografian ottavan muotoa – globaalit pandemiat, nouseva laittomuus, erityiset liitot Lähi-idässä, vetoamiset yhden maailman hallintoon jne. – mikään näistä tapahtumista ei tarkoita, että uskovat joutuvat kestämään Ahdistuksen. Pyhien kirjoitusten TÄYSI neuvo tekee selväksi, että pyhät lähtevät tältä planeetalta, ennen kuin Danielin 70. viikko käynnistyy.

Ja lopuksi varmista, että lippusi taivaaseen on kunnossa. Matt. 7:21-23 tekee hyvin selväksi, että monet huomaavat liian myöhään, etteivät olleetkaan todella pelastettuja. Tämä on yksi Jumalan sanan pelottavimmista kohdista ja jos haluat ymmärtää, mitä on todellinen paniikki, niin lue seuraava kappale huolellisesti:

Suoraan sanoen näinä aikoina kirkonpenkeissä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole oikeassa suhteessa Kristukseen. He luulevat olevansa – mutta eri syistä heidät on petetty. Iankaikkisuuden kannalta on tärkeää saada tämä asia kohdalleen.

Haastava, mutta hengellisesti elintärkeä kysymys pohdittavaksi on: ”Mikä on iankaikkinen tilani?” (2. Kor. 13:5). Jaakobin kirjeen 1. luvun mukaan koettelevat olosuhteet todistavat uskomme eheyden.

Näinä päivinä ei ole mitään kiireellisempää, kuin varmistaa, että sydämemme tila on oikea Jumalan edessä.

Read Full Post »

Jumalan kyky nähdä (osa 2)

The Sight of God (part 2)
By Simon Desjardins, 15.10.2020, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Jumalan kyky nähdä (osa 1).

”Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra.” (Jer. 23:24)

Jumalan yleismaailmallinen näkökyky

Jumalan näkökyky ei ole vain pysyvä; se on myös yleismaailmallinen. Kuten olemme lukeneet jakeesta, tämä johtuu siitä, että Jumala on läsnä kaikkialla. Hän täyttää taivaan ja maan. Siksi kukaan ei voi piiloutua Jumalalta:

”Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: ’Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi’, niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.” (Ps. 139: 7–12)

Näin ollen mikään ei voi paeta Hänen universaalista näkökentästään. ”Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja” (Sananl. 15:3). Näin ollen suuri MINÄ OLEN näkee aina ja kaikkialla iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaiken, mitä hän näkee, hän näkee nykyhetkessä. Tämä on yksi syy siihen, miksi Hän tietää kaiken, eikä unohda mitään. Hän on ikuinen ja universaali todistaja, joka meidän pitää kohdata tuomiopäivänä.

Jumalan kyky nähdä läpi

”…eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili” (Hepr. 4:13).

Kun ihminen voi nähdä vain pinnallisesti, niin Jumala näkee läpi kaiken ja jokaisen ihmisen. Jumala siis ei tarvitse röntgenkuvia, tietokonetomografiaa, PET-skannauksia, magneettikuvauksia eikä tähystyksiä, koska Hänelle kaikki on alastonta ja paljastettua – ei vain alastonta, vaan myös paljastettua. Tämä on valtava ero Jumalan ja meidän välillä. Vaikka meitä ympäröivät rajoitukset, Jumala on rajoittamaton aina ja kaikissa olosuhteissa.

Tämä ääretön kuilu Jumalan ja meidän kykymme välillä näkyy 1. Samuelin kirjan tarinassa, jonka me kaikki tunnemme:

”Kun he sitten tulivat ja hän näki Eliabin, ajatteli hän: ’Varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa’.  Mutta Herra sanoi Samuelille: ’Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.’” (1. Sam. 16:6,7)

Samuel oli tässä katastrofin partaalla. Hän oli aikeessa voidella Eliab tulevaksi Israelin kuninkaaksi ja hän aikoi tehdä sen, koska hänen rajoitettu näkökykynsä johti häntä harhaan. Me menemme usein samaan ansaan, mutta Jeesus ei koskaan mennyt siihen ansaan. Hänestä sanotaan:

”Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille” (Jes. 11:3,4).

Kun Jeesus sanoo: ”Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen” (Joh. 5:30), Hän viittaa kykyynsä kuulla Isän ääni. Mutta kuinka monta kertaa me tuomitsemmekaan silmiemme näöllä ja päätämme korviemme kuulolla ikään kuin olisimme itseriittoisia? Ulkonäöllä voi pettää ihmisiä, mutta ei Jumalaa. Siksi kielto:

”Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio” (Joh. 7:24).

Jumalan kaikkitietävä näkö

Toinen ero Jumalan ja meidän näkömme välillä on siinä, että Jumalan näkökyky on aina tiedon mukainen. Hän tietää, mitä näkee ja näkee, mitä tietää ja tämän pysyvästi. Mutta niin ei ole meidän kohdallamme.

Ihmettelen, kuinka moni ihminen tunnistaisi atomipommin, jos löytäisi sen pellolta, tai Didier Queloz’in, jos tapaisi hänet kadulla. Hyvin usein näkömme ei ole tiedon mukainen. Joten joskus näemme ja teemme johtopäätöksiä tietämättä, mitä näemme. Mutta Jumala on täysin erilainen ja Hänen johtopäätöksensä ovat aina totta.

Ainoa toivomme

Siksi meidän täytyy nähdä El Roi (ראי אל), ”Jumala, joka näkee minut”, sillä hänessä on toivomme. Haagarin kysymys on edelleen ajankohtainen: ”Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?” Psalmeista löytyy ihana lupaus:

”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee” (Ps. 32:8).

Jumala, jonka näkökyky on täydellinen – ja täydellinen koko elämän kirjon alueella – tarjoutuu opastamaan meitä silmillään. Kun Hän sanoi Haagarille: ”Palaa emäntäsi tykö ja nöyrry hänen kätensä alle” (1. Moos. 16:9), Hän opasti häntä silmillään. Tämä ei ole jonkinlainen utopia. Se on lupaus, joka annetaan kaikille, jotka alistuvat Hänen neuvoillensa ja tottelevat Hänen ääntänsä. Tietenkään, kuten Haagarin kohdalla, ei ole aina helppoa noudattaa Hänen opastustaan, mutta se, joka luottaa Hänen rakkauteensa ja myötätuntoonsa, kokee kirkkauden.

”Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee Hänen Palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa.” (Jes. 50:10)

Tämä, eikä mikään vähäisempi, johtaa meidät elämän tielle, sinne, missä on ikuinen ilon ja nautintojen täyteys.

Read Full Post »

Jumalan kyky nähdä (osa 1)

The Sight of God (part 1)
By Simon Desjardins, 15.9.2020, suom. SK

”Vielä Herran enkeli puhui hänelle: ’Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan ja kutsut hänet Ismaeliksi, sillä Herra on kuullut sinun hätäsi. Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on kaikkien veljiensä niskassa.’ Ja Haagar nimitti Herraa, joka oli häntä puhutellut, nimellä: ’Sinä olet ilmestyksen Jumala’. Sillä hän sanoi: ’Olenko minä tässä vilaukselta saanut nähdä hänet, joka minut näkee?’ Sentähden kutsutaan kaivoa nimellä Lahai-Roin kaivo; se on Kaadeksen ja Beredin välillä.” (1. Moos. 16:11–14)

Inhimillistämisen vaara

On myönnettävä, että me uskovat tiedämme, että Jumala on hyvin erilainen kuin ihminen, mutta silti me otamme riskin – ainakin joillakin alueilla – antropomorfisoida, inhimillistää suuri MINÄ OLEN, että hänestä tulisi ymmärrettävämpi ja helpommin saavutettava. Emme ehkä ole tietoisia tuosta vaarasta, mutta mahdollisuus väijyy mielemme rajoilla odottaen suotuisaa hetkeä hypätä sisään ja vääristää käsityksemme Hänestä.

Että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi persoonallisuuden alueella, on kiistatonta, mutta kun on kyse siitä kuinka pitkälti, niin samankaltaisuus romahtaa, sillä Jumala on ääretön ja ihminen rajoitettu. Siitä seuraa, että äärettömyyden käsite jää meille abstraktiksi ja sitä tuskin voidaan kuvitella asianmukaisesti; toisin sanoen Jumalan ja meidän äärettömyyskäsitysten välillä on aukko. Tämän ei pitäisi yllättää meitä, sillä Jumala kokee sen ensimmäisessä persoonassa, me emme.

Haagar

Haagarin tarina luo arvokasta valoa vaikeuteen, joka meillä on muodostaessamme itsellemme asianmukaista käsitystä Jumalasta. Omin avuin meillä ei ole toivoa menestyksestä ja jumaluuden häpäiseminen olisi ainoa mahdollinen tulos. Onneksi Jumala voi paljastaa itsensä ja osittain sulkea rajallisuutemme luoman aukon. Siksi voimme hankkia pätevää tietoa, mutta vain osittain (1. Kor. 13:9).

Juuri näin tapahtui Haagarille. Herran enkeli löysi hänet vesilähteen luota erämaassa ja kertoi hänelle, että hän synnyttäisi pojan. Hän kertoi myös, millainen mies hän tulee olemaan ja että hänen jälkeläisensä lisääntyvät niin, että heitä ei voida laskea heidän paljoutensa vuoksi. Hän antoi myös välittömän ohjeistuksen siitä, mitä Haagarin pitäisi tehdä seuraavaksi. Niinpä hän kuuli Jumalan äänen fyysisillä korvillaan. On kuitenkin hämmästyttävää, että se, mikä vaikutti häneen eniten ei ollut se, että Jumala puhuu, vaan ennemminkin se, että hän näkee:

”Haagar kutsui Herraa, joka oli puhutellut häntä, nimellä ’Sinä olet El-Roi’. Haagar näet ajatteli: ’Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?’” (1. Moos. 16:13, Raamattu Kansalle).

Siellä tuon vesilähteen luona Jumala ilmoitti Hagarille jotakin itsestään. Ja se ilmoitus liittyi Hänen näkökykyynsä.

Kahdenlaista näkökykyä

Kun Haagar sanoi: ”Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?” (1. Moos. 16:13), hän tuo esiin ilmoituksella saadun tiedon. Vasta silloin ja siellä hän näki Jumalan, joka näkee hänet. Sen juuri ilmoitus tekee; se avaa silmämme ja saa meidät näkemään jonkin totuuden Jumalasta.

Kiinnitä huomiota Haagarin sanoihin: ”Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?” (1. Moos. 16:13). Hänen sanansa korostavat kontrastia hänen näkökykynsä ja Jumalan näkökyvyn välillä, toisin sanoen inhimillisen näkökykymme ja jumalallisen näkökyvyn välillä.

Jumalan pysyvä näkökyky

Haagar ei sanonut: ”Olenko minäkin täällä nähnyt Hänet, joka näki minut?” Vaan ennemminkin: ”Olenko minäkin täällä nähnyt Hänet, joka näkee minut?” Haagar oli tullut ilmoituksen kautta tietämään, että kun hän oli lakannut näkemästä Jumalan, Jumala näki hänet edelleen, toisin sanoen, hän oli kokenut Jumalan pysyvän näkökyvyn. On yksi asia, että tämä tieto on päässämme, mutta kokonaan toinen asia tietää se, kuten Haagar sen tiesi. Hän oli nähnyt El Roi’n (ראי אל), ”Jumalan, joka näkee minut”. Kun Jeesus sanoi: ”Ennenkuin Abraham oli, Minä Olen” (Joh. 8:58), hän julisti jumaluuttaan. Mutta hän julisti sen myös – vai pitäisikö sanoa ilmoitti – tavatessaan Natanaelin:

”Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: ’Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!’ Natanael sanoi hänelle: ’Mistä minut tunnet?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut’. Natanael vastasi ja sanoi hänelle: ’Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas’.” (Joh. 1:47-49)

Natanael ymmärsi silloin ja siellä, että Jeesus oli nähnyt hänet kaiken aikaa. Hän sai välähdyksen Jumalan pysyvästä näkökyvystä ja tuli siihen tulokseen, että tämä ei ollut tavallinen ihminen. ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!”

Ensimmäinen kontrasti

Joten tässä meillä on ensimmäinen vastakohtaisuus Jumalan ja oman näkökykymme välillä. Meidän näkökykymme on hetkellinen ja ohimenevä, Jumalan näkökyky on pysyvä. Hän näkee meidät keskeytyksettä. Itse asiassa Hän näkee jokaisen ihmisen ja kaiken tällä tavalla. Tämä ajatus ahdisti Nietzsche’ä. Kirjassaan Näin puhui Zarathustra hän loi hahmon, josta lopulta tulee Jumalan murhaaja. Myöhemmin rikollinen selittää tekonsa syytä:

Mutta hänen … täytyi kuolla: hän näki kaikkinäkevillä silmillä – hän näki ihmisten syvyydet ja pohjat; hän näki kaiken heidän kätketyn nöyryytyksensä ja rumuutensa. Säälissään hän ei hävennyt mitään; hän tunkeutui likaisimpiin nurkkiini. Tämän ehdottoman uteliaan, liian tunkeilevan, liian säälivän, oli kuoltava. Hän näki minut aina: halusin kostaa tällaiselle todistajalle – tai muuten en voisi elää.

Jumalan, joka näki kaiken, mukaan lukien jokaisen ihmisen – tämän Jumalan täytyi kuolla! Ihminen ei voi sietää, että tällaisen todistajan pitäisi elää.

Nämä sanat saattavat heijastaa Nietzsche’n henkilökohtaista motivaatiota, ei tappaa Jumala, kuten hän luuli, vaan tappaa sisäinen tieto, joka hänellä oli Jumalasta ja oikeutukseton tietoisuus, joka hänellä oli itsestään.

Jumala on todella El Roi (אל ראי), ”Jumala, joka näkee minut” ja näkee minut aina.

”Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt” (Fil. 2:14-16).

Jatkuu artikkelissa Jumalan kyky nähdä (osa 2).

Read Full Post »