Minne menet, Suomen ev.lut. kirkko?

Mediassa on laajalti uutisoitu sitä, kun Vantaan ja Tikkurilan seurakuntien edustajat osallistuvat Sexhibition-erotiikkamessuille. Asiasta kertovat muun muassa Iltalehti ja Kotimaa24.

Niin, seurakunnista menee lähetystö – vaiko peräti lähetystyöntekijöitä? – seksimessuille. Kotimaa24:n uutisotsikossa kirkkoherra toivookin työrauhaa messujen kirkon osastolle. Lieneekö siellä sielunhoitoa tarjolla, vai jotain muuta? Ollaanko pääkaupunkiseudun seurakunnissa nyt etsimässä vaikutteita, jotta voidaan järjestää kirkossakin oikea erotiikkamessu – sillä onhan näitä muitakin erikoismessuja, kuten metallimessu, sateenkaarimessu jne.

Tämä asettuu samaan sarjaan piispa Irja Askolan puheiden kanssa koskien seurakuntavaaleja. Hänen mukaansa seksuaalivähemmistöt ovat tervetulleita mukaan vaaleihin, sillä on hyvä, että päätöksenteossa on mukana erilaisia ihmisryhmiä. ”Ei Jeesuskaan pelännyt erilaisuutta”, totesi Askola. Jeesus ei pelännyt erilaisuutta, mutta ei hänkään kaikkea hyväksy.

Eikö kirkolla ole mitään muuta sanottavaa ihmisille tässä ajassa? Rakkaudesta, suvaitsevaisuudesta ja nyt seksistä on tehty se uusi evankeliumi, jonka ajatellaan uppoavan kansaan. Kunhan ei vain kirkko uppoaisi tällaisen evankeliumin myötä.

Paikkakunnallamme eräs julkisesti ateistiksi tunnustautuva oli asettumassa ehdolle seurakuntavaaleihin. Hän ilmoitti suoraan, että ”olen edelleen täydellisesti ateisti enkä usko taruihin jumalasta”. Tässähän on se ristiriita, että ehdokkaaksi asettuvan on kirkkolain mukaan oltava ”kristillisestä vakaumuksesta tunnettu”. Kirkon pää-äänenkannattaja Kotimaa-lehti käyttikin tämän asian käsittelyyn runsaasti palstatilaa. Erittäin kummallista asiassa oli se, että pääkirjoitusta myöten todettiin, että kyseinen kirkkolain vakaumus-kohta on täysin vanhentunut ja vaadittiin sen poistamista! Näin Kotimaa-lehti on osaltaan edistämässä antikristillisyyden soluttautumista seurakuntaan.

Kuka laittaisi pukin kaalimaan vartijaksi tai vaikkapa ottaisi julkisesti tunnetun päihteiden käyttäjän raittiusyhdistyksen puheenjohtajaksi? Ei tuonkaltainen ole normaalielämässä mahdollista, mutta ev.lut-kirkossa kylläkin! Edellä mainittu ehdokas ei sitten asiasta nousseen kohun vuoksi halunnut pahoittaa ihmisten mieliä ja luopui ehdokkuudestaan.

Se mikä tulevaisuudessa todennäköisesti on mahdollista ev.lut. kirkossa – eli jopa ateisti pääsee kirkollisiin luottamustehtäviin – ei taatusti tule kysymykseenkään vapaissa suunnissa. Niissä vanhimmistoon valitaan nimenomaan niitä, jotka tunnetaan kristillisestä vakaumuksesta ja nuhteettomasta elämästä Tiit. 1:5-9 mukaisesti. Jos ev.lut. kirkon kirkkolakia muokataan, niin miksi kelpoisuusehtona ei voisi olla, että ehdokkaan on sitouduttava edes apostoliseen uskontunnustukseen? Sitä kai voi pitää vähimmäisedellytyksenä luottamushenkilölle.

Seurakuntalainen.fi-sivuston haastattelussa Pekka Simojoki toteaa, että ”kirkon kohtalo voidaan ratkaista näissä vaaleissa”. Hänen mukaansa niissä maissa, joissa kirkoissa on irrottauduttu perinteisistä Raamatun mukaisista arvoista, väkimäärä seurakunnissa on vähentynyt. Siellä missä pitäydytään Raamatun sanassa, seurakunnat päinvastoin kasavavat.

Seurakuntavaalien teemana on ”Usko hyvän tekemiseen”. Radiomainoksessa sanottiin: ”Ovet auki, ovet kiinni? Äänestämällä voit vaikuttaa, millainen tunnelma sinun seurakunnassasi on.” Kirkossa pelätään puhua Jeesuksesta ja vaietaan hänet kuoliaaksi.

En voi muuta sanoa kuin että tuntuu hirmuisen pahalta tämä ev.lut. kirkon kehitys. Tunnen, miten Pyhä Henki itkee tätä jumalattomuutta – ja erityisesti kun se tunkee esille ihan kirkon ylätasolta asti.

Pekka Simojoki totesi edellä mainitussa haastattelussa: ”Moni niistä, joille Raamattu, kirkko ja Jeesus ovat rakkaita, ovat heittäneet hanskat tiskiin. Olen kuullut monen perinteisesti Raamattua ja uskoa tulkitsevan sanovan: ’yritin, mutta enää en jaksa’.” Omasta tilanteestaan hän toteaa: ”Niin kauan kuin saan tulkita Raamattua perinteisellä tavalla, tehdä työtä ja uskoa niin kuin uskon, pysyn kirkossa.”

Tulevissa seurakuntavaaleissa totisesti vaikutetaan kirkon tulevaisuuteen. Nyt on erittäin tärkeää äänestää sellaisia ehdokkaita, jotka pitävät kiinni Raamatun sanasta!

Read Full Post »

Rakkautta loppuun asti

Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi (Valitusvirret 3:31).

Hän voi hylätä joksikin aikaa, mutta ei pysyvästi. Nainen voi siirtää koristeensa syrjään muutamaksi päiväksi, mutta hän ei unohda niitä saati heittäisi ne roskiin. Samoin Herrakaan ei heitä pois niitä joita Hän rakastaa, sillä ”Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti” (Joh. 13:1).

Hän teki meidät ikuisuutta varten, ja Hän rakastaa meitä iankaikkisesti. Hän rakasti meitä niin paljon, että kuoli puolestamme. Siksi voimme olla varmoja, että Hänen rakkautensa ei koskaan lopu. Ei Hän turhenna pelastustyötään hylkäämällä meidät – ei totisesti! Herra Jeesus ei koskaan hylkää omiaan, kuten sulhanenkaan ei hylkää morsiantaan.

Ajatteletko, että sinut on hylätty? Miksi luulet sellaista Herrastasi, joka on kihlannut sinut itselleen? Vaienna tuollaiset ajatukset äläkä anna niille enää koskaan tilaa sielussasi! ”Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut” (Room. 11:2). ”Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra” (Malakia 2:16).

Tämä oli vapaa suomennos Charles H. Spurgeonin (1834–1892) kirjoituksesta Loved unto the End.

Read Full Post »

Puhdas sydän

Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. (Ef. 5:15-18)

Oskar Alanderin kirjassa Kodin sunnuntaihartaus vuodelta 1931 tulevan sunnuntain tekstinä on Siveellisesti puhdas ja raitis elämä:

Jumalan tahto on, että eläisimme siveellisesti puhdasta elämää. ”Autuaat ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan” (Matt. 5:8), on Jeesuksen oma sana. Ja siitä meidän siveellinen puhtautemme riippuukin, onko meillä puhdas sydän ja säilyykö se puhtaana. Jos se on puhdas, ja jos Jumalan Pyhä Henki asuu siinä, silloin myöskin meidän puheemme ja koko elämämme säilyvät siveellisesti puhtaina. Siksipä … olisikin tärkeää, että kukin kohdaltanne usein rukoilisitte rukousta: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän” (Ps. 51:12). Siveellisen puhtauden omaaminen ei suinkaan merkitse sitä, etteikö epäpuhtaita ajatuksia milloinkaan pääsisi ajatusmaailmaasi, vaan se merkitsee sitä, ettet suosi niitä etkä salli niiden jäädä sinne olemaan, vaan Vapahtajasi voiman avulla karkoitat ne pois. Et tahdo osallistua epäpuhtaisiin, riettaisiin puheisiin. Jumalan sanan varoitus kuuluukin: ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö” (Ef. 4:29). Et myöskään millään hinnalla suostu epäpuhtaisiin tekoihin. Jumalan sanasta kuulet niinikään, ”ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella … ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa” (Ef. 5:5).

Näin siis kirjoitti Oskar Alander yli 80 vuotta sitten.

Apostoli Paavali puolestaan kirjoitti pari tuhatta vuotta sitten, että ”… kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Jumala oli kuitenkin laupias ja armollinen meitä kohtaan ja uhrasi itsensä Jeesuksessa puolestamme. Paavali jatkaakin: ”… mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room. 3:24,25)

Moni uskova kipuilee silti sen asian kanssa, että kelpaako hän enää Jumalalle, kun on langennut – ja jatkuvasti lankeaa – syntiin? Eero Junkkaala sanoo näin: ”Kristityn ja ei-kristityn ero ei ole siinä, että edellinen ei tee syntiä ja jälkimmäinen tekee. Molemmat ovat syntisiä, mutta kristitty kavahtaa oman sydämensä pahuutta, katuu syntejään ja tulee niiden vuoksi Jeesuksen luo. Hän luottaa siihen, että kaikki synnit annetaan hänelle anteeksi, koska Jeesus on niiden puolesta antanut henkensä.”

Kun tulimme uskoon, jätimme entisen elämän taaksemme, ja Pyhä Henki asuu nyt meissä. Olemme armahdettuja syntisiä, mutta luonnoltamme silti edelleenkin syntisiä siihen asti, kunnes pääsemme taivaan kirkkauteen. Elomme täällä on jatkuvaa taistelua syntiä vastaan. Raamatun sana on tosi tänäkin päivänä sinulle, joka kamppailet helmasyntiesi kanssa: Jeesuksen veri tuo sinulle sovituksen, ota se uskossa vastaan!

Read Full Post »