Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘luopumus’

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART TWO
1.11.2020 T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 1)

Osassa 1 tarkastelimme, mitä Raamattu kertoo tapahtuvan lopunaikoina juuri ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta ja sen aikana. Keskityimme ensisijaisesti maailmaan – toisin sanoen niihin, jotka ovat hylänneet raamatullisen kristinuskon, Jeesuksen Kristuksen ja Hänen tarjoamansa pelastuskeinon, jonka Hän on hankkinut kaikille niille, jotka haluavat hyväksyä sen. Huomautimme, että ne, jotka hylkäsivät Kristuksen keinon ihmiskunnalle olla sovitettu Luojansa kanssa, kääntyivät mystiikkaan panteismin muodossa. He korvasivat todellisen ja elävän Jumalan, Luojamme, itsellänsä (Room. 1). He ovat uskoneet valheen, jota Saatana oli käyttänyt pettämään Eeva (ks. 1. Moos. 3) ja heitä valmistetaan hyväksymään Antikristuksen väite, että hän on Jumala, kuten toinen Tessalonikalaiskirje sanoo:

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2. Tess. 2:3-4)

Puntaroimme Samuel Andrews’in kirjoituksia hänen kirjassaan Christianity and Anti-Christianity in their Final Conflict ja hänen menetelmäänsä tutkia lopun aikoja koskevia Raamatun tekstejä. Hän tarkasteli nähdäkseen, josko se, mitä Raamattu sanoi tapahtuvan, olisi jossakin määrin ilmenemässä hänen omassa ajassaan. Hän löysi esimerkkejä melkein jokaisesta petoksesta, joista Raamattu varoittaa. Ainoa ero hänen aikansa ja meidän aikamme välillä on, että maailma ja paholainen ovat kasvattaneet näitä valheita valtavasti. Siitä, mikä oli vasta alkamassa tulla esiin 120 vuotta sitten, on tullut räikeää nyt. Uskon, että sananparsi ”hidden in plain sight” (piilotettu selvästi näkyville) kuvaa parhaiten tapahtuvaa.

Itämaisen mystiikan, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden uskomukset ovat lähestulkoon syrjäyttäneet perinteiset kristilliset käsitykset Lännessä. Yksi sadoista ”näkyville piilotetuista” esimerkeistä on Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys (NMKY, YMCA). Siitä on tullut suosittu keskus joogakursseille. Useimmat tänä päivänä eivät osaisi kertoa, mitä kirjaimet YMCA tarkoittavat ja monet arvelevat, että Y varmaan tarkoittaa Yoga. Tämän päivän teini-ikäiset eivät ole tietoisia itämaisten uskonnollisten termien hengellisestä pohjasta, joita ovat lisänneet sanastoonsa (esim. karma, mantra, avatar, diva, guru, nirvana). [Kotimaasta todettakoon, että Suomen ev.lut. kirkon sisälle ajetaan joogaa, mindfulnessia jne. hyvin voimakkaasti. Ne, jotka eivät sitä sulata, leimataan vanhanaikaisiksi ja jälkeenjääneiksi. Pari tuoretta esimerkkiä tässä ja tässä.]

Osassa 1 keskityimme lähinnä maailmaan, jota vedettiin panteismiin, uskoon, että kaikki ja jokainen ovat Jumala. Tämä on ennakoitavissa oleva tulos, joka johtuu siitä, että maailma hylkää Jeesukseen Kristuksen ja siitä, että sitä sen vuoksi vedetään Antikristuksen uskontoon. Tässä artikkelissa tarkastelemme lyhyesti, millaiseksi kristikunnan tila oli tullut maailman vaikutuksesta Samuel Andrews’in päivinä ja sitten vertailun vuoksi tarkastelemme tämän päivän seurakunnan tilaa.

Andrews viittaa lukuun Ilm. 2, jossa Jeesus puhuu Efeson seurakunnalle. Vaikka seurakunta teki monia hyviä tekoja, Jeesus nuhtelee sitä: Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.Andrews yhdistää seurakunnan ajautumisen pois rakkaudestaan Jeesusta kohtaan luopumukseen: ”Siten se on ensimmäisen rakkauden menetys, ei opilliset harhat, josta löydämme uskosta luopumisen juuren ja avaimen seurakunnan koko myöhempään historiaan. Sitten alkoi tuo hengellinen ero Päästä, joka ei voi loppua, ennen kuin ensimmäinen rakkaus on saatu takaisin.”

Hän määrittelee luopumuksen: ”Luopumus eli pois putoaminen (falling away) … tarkoittaa yleensä putoamista pois jostakin annetusta normista; loikkausta. Tässä se tarkoittaa putoamista pois Jumalan asettamasta seurakunnan todellisesta asemasta. Tämä yleinen merkitys jättää määrittelemättä luopumuksen eli pois putoamisen asteen, onko se totuuden täydellinen vai osittainen kieltäminen. Apostoli [Paavali] erottaa luopumuksen kaksi muotoa, joista toinen on kristinuskon korruptoituminen, toinen sen ehdoton hylkääminen. Pois putoamista, joka alkaa rakkauden menetyksestä, ei tule rajoittaa oppiin; se käsittää koko hengellisen elämän; ja siten seurakunnan koko ulkoisen järjestyksen.”

Kun Jeesus puhuu seurakunnille Ilmestyskirjassa, Hän tekee sen seurakunnan Päänä. Hän puhuu ruumiilleen. Kun ruumiin rakkaus Häntä kohtaan vähenee, myös sen kuuliaisuus Häntä kohtaan vähenee, minkä seurauksena ruumis tekee omia asioitaan alistumatta Jeesukselle, seurakunnan Päälle.

Näin luopumus turmelevassa merkityksessään kehittyy. Se on totuuden hylkääminen sen kautta, että lakataan rakastamasta ja noudattamasta Herramme ja Vapahtajamme ohjeita. Andrews tunnisti paljon siitä, mikä oli vaikuttanut hänen aikansa seurakuntaan. Kyse oli seurakunnasta maailmassa ja maailmasta seurakunnassa, minkä kaiken oli aiheuttanut huomaamaton ajautuminen pois Päästä: Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse” (Hepr. 2:1).

Pään kehotusta ”sitä tarkemmin ottaa vaari” ei huomioitu silloin – eikä nyt. ”Kulkeutumisesta” on siksi tullut ajassamme massiivinen hengellinen maanvyöry, joka hautaa Jumalan Sanan totuuden kaikilla mahdollisilla demonisesti suunnitelluilla tavoilla – siltä se ainakin näyttää. Jos olet seurannut The Berean Call’ia kohtuullisen kauan, tai jopa vuosikymmenen ennen TBC-palvelutyön alkua vuonna 1992, niin olet epäilemättä tutustunut kirjaan The Seduction of Christianity (1985). Näin ollen olet tullut tietoiseksi useammista seurakuntaa saastuttavista harhaopeista ja vääristä opettajista, kuin mistä useimmat kristityt todennäköisesti välittävät tietää. Se voi olla toisinaan hieman masentavaa – eräänlaista suouintia. Se on usein verkkaista hommaa, kun inhottavat iilimadot tarttuvat kehoosi ottamaan kyytiä – ja lounaan. Niinpä säästän sinut harhaoppien luettelemiselta, koska ne täyttäisivät nopeasti tämän artikkelin.

Toisaalta siinä, mitä Herra on antanut meille mahdollisuuden tehdä, on paljon kehotusta ja rohkaisua. Loppujen lopuksi minä en ole se, joka sanoi: Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” (Matt. 24:4). Tai: Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Tai: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin (2. Tim. 4:3). Tai: Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin. (Apt. 20:29-31). Tai koko Juudan kirje! Tai: Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä? (Luuk. 18:8). Joten se ei koskaan käy tylsäksi, vaikkakaan luopumuksen ajat eivät ole mukavia.

Jos olet ollut epävarma luopumuksesta ja ajattelusi on enemmän ”positiivisilla” linjoilla, kuten odotettavissa oleva maailmanlaajuinen herätys ja kansallinen parannus – ja edellä mainitut jakeet eivät anna sinulle rauhaa – niin Raamattu antaa meille kymmenittäin lisää. Sen sijaan, että haluaisin arvioida tämän ajan harhaoppien paljoutta, haluan jakaa näkökulman, jota Samuel Andrews’in kirjan nimi kannustaa minua miettimään.

Jälleen kerran kirjan nimi on: ”Christianity and Anti-Christianity in Their Final Conflict” (Kristinusko ja antikristillisyys lopullisessa konfliktissaan). Tämä saa minut uskomaan, että nuo kaksi entiteettiä jatkavat taistelua, kunnes Jeesus palaa tuhoamaan kaikki ne, jotka Saatana on koonnut Häntä vastaan. Saatana kooten joukkonsa vetää heitä petostensa, juoniensa, huijaustensa, viettelystensä, valheidensa, Raamatun vääntelemistensä, väärien profeettojensa ja opettajiensa, kulttiensa, ihmisen himoihin ja etenkin ihmisen egoon vetoamistensa moninaisuudesta, joita kaikkia hän käyttää saattamaan heidät ansaan.

Nuo petokset ovat vanginneet, ei vain ne, jotka ovat hyljänneet Kristuksen, vaan myös uskovat, jotka Saatanan, ”valon enkelin”, petokset ja hänen valheellisten merkkiensä ja ihmeidensä paljous ovat kietoneet pauloihinsa. Tavoitteeni on osoittaa, kuinka toisiinsa liittyviä vastustajan näennäisesti erilaiset petokset ovat ja kuinka ne yhtyvät edistäessään Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan kehittymistä ja hyväksymistä.

Aloittakaamme roomalaiskatolisesta kirkosta, joka on täynnä antikristuksen valtakuntaa tukevia olennaisia asioita. Ensinnäkin se näkee itsensä kristikunnan päänä. Sen paavia kutsutaan Kristuksen sijaiseksi (Vicar of Christ), mikä tarkoittaa Kristuksen inhimillistä edustajaa maan päällä. Sen eskatologia on amillenniaalinen (tuhatvuotisen valtakunnan kieltävä). Se on korvannut Israelin ja yrittänyt perustaa Kristuksen valtakuntaa Rooman keisari Konstantinuksen ajasta lähtien, samalla kun paavit ovat hallinneet maailman valtakuntia.

Suuri osa katolisuudesta on mennyt mystiikkaan ja panteismiin erämaaisien, jesuiittojen Ignatius Loyolan ja viime aikoina buddhalaiskatolisen munkin, Thomas Mertonin, kuten myös johtavien evankelikaalien suosikkipapin, Henri Nouwenin, kautta. Suorempi yhteys panteismiin löytyy viimeisimmästä katolisesta katekismuksesta: ”Sillä Jumalan Poika tuli ihmiseksi, että me voisimme tulla Jumalaksi.” Ja: ”Jumalan ainosyntyinen Poika, joka haluaa tehdä meistä jumalallisuutensa jakajia, omaksui meidän luontomme, että hän, ihmiseksi tehtynä, voisi tehdä meidät jumaliksi.” Nämä lainaukset, jotka ovat virallisessa katolisessa katekismuksessa, ovat peräisin pyhältä Tuomas Akvinolaiselta ja pyhältä Atanasiukselta. [Lue myös artikkeli Vakava varoitus kristillisestä mystiikasta.]

On paljon muuta Rooman kirkkoa koskevaa, jonka voisi mainita, mutta haluan käsitellä tässä lyhyessä artikkelissa mahdollisimman monta ”täydellisen myrskyn” tekijää. Olen kuitenkin varma, että tajuat, että puoltatoista miljardia katolilaista ollaan valmistamassa vastaanottamaan Antikristuksen panteistinen uskonto ja valtakunta.

Siirrytään kirkko-organisaatioon, joka yrittää kilpailla Rooman kirkon kanssa vallassa ja rahassa – nimittäin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Mormonismin perustava uskomus on, että ihminen voi tehdä tiensä jumaluuteen. Kuten sanonta, jonka mormonijumalat muka välittivät ihmiselle, kuuluu: ”Sellainen kuin sinä olet, mekin olimme kerran. Sellaisia kuin me olemme, sinustakin tulee.” Brigham Young julisti: ”Herra loi sinut ja minut sitä varten, että tulisimme hänen itsensä kaltaisiksi Jumaliksi … tulemaan jumaliksi kuten taivaallinen Isämme” ja: ”Paholainen kertoi totuuden. En syytä äiti Eevaa kielletyn hedelmän syömisestä. Näin meistä tulee jumalia.”

Mormonit ovat ilmeisesti hyvin valmistautuneita hyväksymään Antikristuksen panteistiset valheet. He uskovat myös hallitsevansa maailmanhallitusta, joka perustetaan viimeisinä päivinä Jumalan valtakuntana maan päällä. Mikään ei ole liian haastavaa mormonien uskolle, koska he ovat vakuuttuneita, että mitä epärealistisemmalta ja epäkäytännöllisemmältä mormonien oppi heistä näyttää, sitä suurempi on heidän uskonsa, kun he kuitenkin uskovat siihen. Tähän sisältyy mormonien opetusten hyväksymisiä, joilla ei ole mitään raamatullista, arkeologista, kielitieteellistä, maantieteellistä tai antropologista näyttöä tukemaan niiden väitteitä.

Uskonsanan, menestyksen, ja parantumisen saarnaajien keskuudessa jumaluus on ollut merkittävä osa heidän juonimistaan. Kuten yksi heidän vaikutusvaltaisista johtajistaan julisti: ”Aivan kuten koirilla on koiranpentuja ja kissoilla kissanpentuja, niin Jumalallakin on pieniä jumalia.” Kenneth Copeland sanoo: ”Ihminen luotiin jumalaluokkaan. Olemme jumalaluokka.” Viime vuonna luentoni TBC-konferenssissa käsittelivät lähes 50 000 nuoren aikuisen aikaisempaa kokoontumista eräällä stadionilla Floridan Orlandossa. Kokoontumisen nimi oli Send (Lähetä). Julistettu tarkoitus oli lähettää nuoret ulos evankelioimaan maailmaa, alkaen lähiöstään, koulustaan, yhteisöstään, maastaan ja aina maan ääriin saakka. Mikä siinä voisi olla vialla?

Kokoontumisen järjestäjät olivat valtakuntadominionisteja, jotka edustivat YWAM:ia (Suomessa nimellä Missionuoret), Bethel-kirkkoa ja sen yliluonnollisen palvelutyön koulua, uutta apostolista uskonpuhdistusta (NAR) ja lukuisia Uskonsanan saarnaajia. Tapahtuman vanhin-johtajat esiteltiin ”väkevinä Jumalan miehinä”. Heidän joukossaan oli vääriä profeettoja ja vääriä opettajia, kuten Benny Hinn, Rodney Howard-Browne, Lou Engels, Bill Johnson ja Loren Cunningham.

Mitä sitten ovat valtakuntadominionistit? He uskovat, että Jeesus seurakunnan päänä on määrännyt ruumiin ottamaan maailman haltuunsa hänen ollessaan poissa fyysisesti ja heidän on perustettava Hänen valtakuntansa, jotta Hän voisi palata.

Ne, jotka ovat menneet tähän, kailottavat nyt maailmanlaajuista herätystä. Se on ollut niiden helluntailaisten ja karismaatikkojen kutsu, jotka olivat mukana 1940-luvun puolivälin Myöhäissateen Manifest Sons of God -liikkeessä ja myöhemmin Toronton siunauksessa, Brownsvillen herätyksessä, Kansas City -profeetoissa, IHOP:issa (International House of Prayer, Kansainvälinen rukoushuone) ja uudessa apostolisessa uskonpuhdistuksessa (NAR, New Apostolic Reformation).

Miksi? He uskovat, että maailmanlaajuinen kristillinen herätys asettaa heidät johtoon. Haastattelin erästä nuorta miestä, joka kävi yliluonnollisen palvelutyön Bethel-koulua. Hänellä oli menossa kolmas vuosi. Kysyin häneltä hänen eskatologiastaan. Hän ei tiennyt, mitä sana tarkoitti. Sitä ei tarvitse ihmetellä. Raamatullista eskatologiaa ei opeteta siellä. Se on ristiriidassa koulun Kingdom Dominion -agendan kanssa. Istuttuani Bethel-tilaisuudessa sanoin hänelle, että minua kiinnosti saarnaaja, joka mainitsi tulevan maailmanlaajuisen herätyksen ja voisiko hän kertoa minulle, mistä se löytyy Raamatussa? Hän ei ollut varma. Kysyin häneltä, mikä Raamatun mukaan oli seuraava tuleva valtakunta. Hän näytti enemmän kuin säikähtäneeltä, kun ilmoitin hänelle, että se olisi ”Antikristuksen valtakunta”. Monia nuoria kristittyjämme, jotka ovat tietämättömiä siitä, mitä Jumalan sana julistaa viimeisistä päivistä, rekrytoidaan edistämään ”laittomuuden ihmisen, pedon”, uskonnon ja valtakunnan kehittämistä. En usko, että tosi kristitty voi menettää pelastuksensa, mutta uskon kyllä, että kannattamalla Saatanan petoksia uskovan elämä ja hedelmällisyys voidaan haaksirikkouttaa.

Ensi kuun uutiskirjeessä käsittelemme vielä kahta ”täydellisen myrskyn” tekijää, jotka saavat monet konservatiiviset evankelikaalit kannattamaan liittyviä uskomuksia ja tahattomasti osallistumaan toimintoihin Antikristuksen valtakunnan rakentamiseksi.

TBC

Jatkuu artikkelissa Maailman ja seurakunta: minne menossa? (osa 3)

Read Full Post »

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART ONE
1.10.2020 T. A. McMahon, suom SK

Otsikko herättää tärkeän kysymyksen, joka korostaa raamatullisen eskatologian tuntemisen tärkeyttä. Ensinnäkin, mitä on raamatullinen eskatologia ja toiseksi, miksi on tarpeen ymmärtää sitä oikein?

Raamatullinen eskatologia on se, mitä Raamattu sanoo lopun ajoista – kaikki, mitä se julistaa, tulee tapahtumaan. Kuinka saamme siitä oikean käsityksen? Se on hyvin yksinkertaista. Meidän on vain luettava, mitä Raamatulla on sanottavaa siitä. Voimme myös lukea joitakin raamatullisesta eskatologiasta kirjoitettuja kirjoja, mutta ne on asetettava Raamatun valoon.

Raamattu on kirja maailman historiasta – maailman luomisen alusta sen loppuun, jolloin se korvataan uusilla taivailla ja uudella maalla. Miksi se korvataan? Koska sen luomisen jälkeen jokin meni pahasti pieleen.

Luojamme Jumala on välittänyt ihmiskunnalle valittuja yksityiskohtia luomakunnastaan, jonka hän julisti olevan ”sangen hyvä”. Kun Aadam ja Eeva luotiin, Hän antoi heille käskyn, jota he eivät totelleet. Tottelemattomuuden seuraukset toivat synnin maailmaan ja turmelivat koko luomakunnan.

Saatana, langennut enkeli Lusifer, petti Eevan olemaan tottelematon Jumalalle. Aadam, jota ei petetty, teki syntiä tahallaan. Heidän syntinsä tarttui kaikkiin heidän jälkeläisiinsä. Siksi ihmiskunnalla oli kaksi vaihtoehtoa syntisen tilansa suhteen. He voisivat 1) hyväksyä Jumalan sovinto- ja pelastussuunnitelman, jonka Hän tarjosi lähettämällä Poikansa Jeesuksen tulemaan ihmiseksi maksaakseen täyden rangaistuksen kaikista ihmiskunnan synneistä; tai 2) ihmiskunta voisi kääntyä Saatanan puoleen etsimään hänen ratkaisuaan tämän maailman jumalana, johon kuului hänen ”jumaluuden” tarjouksensa yhdelle ja kaikille.

Eevan viettelemisen ajasta aina Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustamiseen Raamattu kertoo jatkuvasta hengellisestä taistelusta ihmiskunnan sieluista. Vanha Testamentti kertoo tapahtumat, joissa Jumala valitsee ja erottaa Israelin tarkoituksiinsa – ensisijaisesti sellaisen kansan perustamiseksi, jolle Hän lähettäisi Poikansa. Israelin historiaan sisältyi jaksoja Jumalalle alistumisesta ja kapinasta häntä vastaan, tosi palvonnan ja epäjumalanpalveluksen aikoja sekä saatanan edistämiä yrityksiä tuhota juutalaiset. Israelin historiaan sisältyi Jumalalle alistumisen jaksoja ja kapinoimista häntä vastaan, aidon palvonnan ja epäjumalanpalveluksen aikoja sekä saatanan edistämiä yrityksiä tuhota juutalaiset. Jos juutalaiset voitaisiin pyyhkäistä pois, Jumalan lupauksilla ei olisi mitään vaikutusta, eikä Israelin kautta maailmaan tulevaa Messiasta.

Uusi testamentti kertoo Saatanan yrityksestä tappaa Jeesus vauva Herodeksen kautta, kuten myös muista vastustajan juonista juutalaisen Messiaan eliminoimiseksi. Epäilemättä Saatana luuli voittaneensa taistelun, kun Kristus ristiinnaulittiin, mutta vain järkyttyäkseen, kun Jeesus nousi kuolleista! Hän ei ilmeisesti käsittänyt Jeesuksen tulemuksen tarkoitusta, joka oli ”tehdä tyhjäksi paholaisen teot” maksamalla täysi rangaistus ihmiskunnan synneistä kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa kautta. Saatanan päätyö oli keskittyä pitämään ihmiskunta synnin orjuudessa, joka murtuisi niiden kohdalla, jotka kääntyisivät – yksin uskon kautta – Jeesuksen puoleen Hänen sovitusuhrinsa vuoksi.

Joten taistelu ihmiskunnan sieluista on ohi, vai mitä? Ei. Itse asiassa se on kiihtymässä – ja suuresti! Saatanan jatkuva itsepetos, joka alkoi taivaassa, kun hän väitti olevansa ”Korkeimman kaltainen”, on laajentunut käsittämään hänen oman uskontonsa ja valtakuntansa maan päällä. Sen kautta hän saa lopulta haluamansa palvonnan vallatessaan miehen, jonka hän voimaannuttaa, Antikristuksen.

Edellä esitetty asettaa eskatologisen taustan maailmalle ja kristinuskolle niiden viimeisessä konfliktissa. Maailma on lyhyen ajan oleva Antikristuksen valvonnassa, joka näyttää vihdoin voittavan kristikunnan. Jumala tuomitsee sitten maailman Suuren Ahdistuksen kautta.

Useista syistä haluan aloittaa Samuel Andrews’in kirjasta ”Christianity and Anti-Christianity in Their Final Conflict” (Kristinusko ja antikristillisyys lopullisessa konfliktissaan). Kirja julkaistiin vuonna 1898. Luettuani hyvin vanhan kopion, olin erittäin motivoitunut saada se uudelleenpainetuksi Berean Call’in kautta. Tajusin, että se ei pelkästään sisältänyt valtavia oivalluksia profetioiden täyttymisestä, vaan hänen kirjansa osoitti myös erinomaisen tavan ymmärtää paremmin raamatullista eskatologiaa. Andrews ei koskaan väittänyt, että hänellä olisi ollut mitään profetiaan liittyvää erityistä armoitusta. Se, mitä hän teki, oli kuitenkin hämmästyttävää! Silti se on jotakin, mitä me kaikki voimme tehdä ja mitä meidän on tehtävä näinä kasvavan luopumuksen päivinä. Seuraavassa siitä, mitä hän teki.

Samuel Andrews uppoutui Ilmestyskirjaan kootakseen, mitä siellä on sanottu viimeisistä päivistä. Hän pohti, keitä olivat tärkeimmät hahmot, mikä oli heidän pelisuunnitelmansa, mitkä olivat heidän uskonkäsityksensä, poliittinen agendansa ja kuinka nuo asiat sopivat yhteen Jumalan Sanan totuuden kanssa. Johanneksen kirjoitusten lisäksi Ilmestyskirjassa ja hänen kirjeissään Andrews tutki, mitä sanottavaa muilla Raamatun kirjoittajilla – Daniel, Matteus, Markus, Luukas, Paavali, Pietari ja Juudas – oli viimeisistä päivistä.

Jälleen, Samuel Andrews ei tehnyt mitään, mitä me uskovaisina emme voi tehdä. Kerätessään tuota tietoa hän tarkkaili nähdäkseen, josko jotakin hänen lukemastaan tulisi esiin ja vaikuttavaksi hänen omassa ajassaan. Hän oli niin raamatullisesti ymmärtäväinen yksilö, että epäilen, ettei hän ollut edes yllättynyt huomatessaan, kuinka paljon siitä oli vallitsevaa kaikkialla hänen aikansa maailmassa – ja jopa kristikunnassa. Surullinen hän oli, siitä olen varma, mutta ei yllättynyt.

Hän esimerkiksi tunnisti, että suurin osa hänen aikansa suuresti arvostetuista ja vaikutusvaltaisista filosofeista olivat kristinuskoa vastaan, sellaiset miehet kuten Baruch Spinoza, Immanuel Kant ja Georg Hegel. Suurin osa meistä on todennäköisesti paremmin perehtynyt sellaisiin miehiin kuin Henry David Thoreau ja Ralph Waldo Emerson, jotka olivat amerikkalaisia.

Jos mietit, mistä nämä filosofit tulivat hengellisesti, niin he, samoin kuin suurin osa 1800-luvun johtavista filosofeista, olivat ateisteja ja agnostikkoja. He hylkäsivät Raamatun Jumalan päättäen, että ”Jumala” on persoonaton voima, joka on kaikessa ja jokaisessa. He edistivät evoluutiota ja naturalismia, jotka he aikanaan yhdistivät idän mystiikkaan.

Andrews näki yhteyden heidän uskomustensa ja Raamatun julistuksen välillä, jonka mukaan Antikristus julistaa olevansa Jumala ja häntä palvotaan Jumalana (2. Tess. 2:3-4).

Se on tärkeä havainto, koska valhe, jolla Saatana vietteli Eevan – että hänestä tulisi ”niin kuin Jumala” – ei ole uskomus, jonka ihmiset omaksuvat välittömästi, varsinkaan ne, jotka perinteisesti pitävät Jumalaa persoonallisena olentona ja maailmankaikkeuden Luojana.

Tänä päivänä siihen kuuluisi esimerkiksi noin 2,5 miljardia kristittyä ja miljardi muslimia. Riippumatta siitä uskooko kristinuskon Jumalaan vai Allahiin, vaihto uskoon, että itse olet Jumala, tai tulossa sellaiseksi, ei tapahdu välittömästi. Andrews kirjoittaa: ”Niin kauan, kuin ihmiset uskovat persoonalliseen Jumalaan, maailmojen ja ihmisen Luojaan, joka hallitsee kaikkea tahtonsa mukaan ja on olemassa kaikesta erillään, kukaan ei voi istuutua Jumalan temppeliin ’todistaen itsensä Jumalaksi’; tällainen väite hylättäisiin välittömästi sekä rienaavana että absurdina. Ennen kuin tällaista väitettä voidaan kuunnella, on monissa mielissä saatava aikaan sellainen muutos heidän käsityksessään Jumalasta, että tämä väite jumaluudesta ei loukkaa heitä jonakin outona ja uskomattomana, vaan hyväksytään täysin yhdenmukaisena sen kanssa, mitä he uskovat jumalallisesta luonteesta ja sen suhteista ihmiskuntaan.” Sitten Andrews esittää joitakin oivalluksia, kuinka uskonnollisia vaikutuksia omaavat filosofiat edistävät jumaluuden hyväksymistä ihmiskunnalle.

Filosofian luonne soveltuu selityksiin käsitteistä, jotka perustuvat melkein kokonaan ihmisen älyyn ja päättelyihin. Se saattaa tuntua hyväksyttävältä joillekin asioille, mutta ihmisen äly ja perustelut ovat hyödyttömiä, kun on vastattava elämän tärkeimpiin kysymyksiin.

Yhden esimerkin pitäisi riittää. Mitä filosofit voivat kertoa meille Jumalasta? Ei mitään totta olevaa – muuta kuin sen vähän, jonka ovat ehkä johtaneet Raamatusta. Kun tarkastelee vaikutusvaltaisimpia filosofeja, niin uskonnollisissa kysymyksissä he ovat, kuten totesin, ateisteja ja agnostikkoja. Ateisteina he hylkäävät Raamatun Jumalan omien ideoidensa hyväksi; agnostikkoina he vetoavat tietämättömyyteensä Jumalasta. Molemmissa tapauksissa heillä on kuitenkin paljon sanottavaa Raamatun ilmoittamasta Jumalasta. Heillä ei kuitenkaan ole mitään sanottavaa totuudesta. Heidän kirjoituksensa Jumalasta ovat toivottomia harjoituksia tietämättömyydessä. Miksi näin? Eikö heitä pidetä briljantteina miehinä? Miksi sitten ”briljantit” filosofit ovat niin tietämättömiä ajattelussaan Jumalasta?

Hyvin yksinkertaisesti, syntisestä luonteestaan huolimatta he ovat rajallisia olentoja, jotka yrittävät selittää ääretöntä Jumalaa. Se ei tule onnistumaan, ainakaan missään totuuden merkityksessä. Oletko koskaan ajatellut jaetta Sananl. 3:5: Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” Miksi emme nojaisi omaan ymmärrykseemme? Ulkopuolella sen, että tunnustamme luomakunnassa, että kaiken luoneen Jumalan on oltava kaikkitietävä, kaikkivoiva ja kaikkialla läsnä oleva, kaikki muu ymmärryksemme on pelkästään maailmallista viisautta Jumalaa koskevan tiedon varjolla. Tämä koskee kaikkia (ei vain filosofeja).

Jokainen, joka nojaa omaan ymmärrykseensä, on juuttunut omaan lihalliseen viisauteensa. Jälleen, rajallinen ihminen ei voi tuntea Luomakunnan Jumalaa, joka on ääretön, ellei…? Ellei Jumala viestitä hänelle, ja siihen täytyy sisältyä sellaisten asioiden paljastamista, joita ihmiskunta voi vain spekuloida: Hänen iankaikkisen luonteensa, täydelliset ominaisuutensa ja Hänen tarkoituksensa ihmiskunnalle. Jumalan on myös paljastettava meitä koskevia asioita. Mikä on ongelmamme? Mistä syntinen luontomme tuli? Onko mitään toivoa synnin saastuttaman tilamme parantamisesta?

Kaikkea tätä ja paljoa muuta emme voi tietää totuudessa, ellei Jumala valista meitä. Emme tunne edes omaa sydäntämme! Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer. 17:9); ja: Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija” (Hepr. 4:12). Tämä oivallus ei tule rajallisen ja syntisen ihmisen mielestä, viisaudesta tai älystä!

Palatkaamme Samuel Andrews’in ajan vaikutusvaltaisiin filosofeihin, esim. Spinoza, Kant, Hegel, Thoreau ja Emerson – nämä olivat niitä, jotka hylkäsivät Raamatun Jumalan ja antoivat maailmalle omat antikristilliset käsityksensä. Antikristilliset käsitykset? Se on, mitä ihmiselle jää, kun hän hylkää Jumalan ja Hänen ilmoituksensa. Hänelle jää myös toinen valtaisa ongelma: hänen on keksittävä oma ratkaisunsa sotkuun, jossa maailma on.

Raamatun Jumala julistaa, että ongelma on synti ja että hänellä on ratkaisu siihen. Filosofien mielestä sitä ei voida hyväksyä ja he ovat siinä peräänantamattomia – jopa ällöttäviä. Maailman on siis keksittävä oma lääkkeensä. Kaikki sen kokeilemat lääkkeet ovat kuitenkin epäonnistuneet! Esimerkkejä on runsaasti, kuten:

Tieteellinen materialismi: usko siihen, että mitään aineetonta todellisuutta ei ole olemassa. Aiheesta käytävät keskustelut voivat käydä rumiksi – kuten myös typeriksi. Silti tämä aihe oli aikaisemmin päivän sääntö suurimmassa osassa tiedettä, mutta nykyisin se enimmäkseen hylätään. Miksi? Koska se uhmaa sekä kokemusta että järkeä ja on myös ”antikristus”-käsite.

Samuel Andrews kommentoi: ”Koska tiede kaipaa absoluuttista ja muuttumatonta lakia, se on taipuvainen tieteelliseen materialismiin. Se ei tykkää mistään jumalallisista väliintuloista [hyläten hengellisen maailman]; sen tavoite on aineellinen, ei moraalinen.”

Siksi se väittää, että ”vain aine on olemassa”. Todellako?

Jos minun pitäisi kysyä joltakulta, joka uskoo tieteelliseen materialismiin, miksi hän ajattelee sen olevan totta ja hän alkaisi luetella syitä, niin keskeyttäisin hänen selityksensä toisella kysymyksellä: ”Tätäkö sinä ajattelet?” Hänen todennäköinen vastauksensa olisi: ”Ehdottomasti”. Seuraava kysymykseni olisi sitten: ”Niinkö luulet? Ovatko ajatuksesi aineellisia? Entä syysi? Ovatko ne aineellisia?” Siitä voisimme jatkaa luetteloon asioita, joilla ei ole aineellista pohjaa, mutta silti ovat kiistattomasti osa elämää: rakkaus, himo, oikeudenmukaisuus, myötätunto, viha, estetiikka, ylpeys jne. jne.

Todellinen tiede on ollut hyödyllinen ihmiskunnalle, mutta se ei ole kyennyt ratkaisemaan likimainkaan kaikkia ihmiskunnan ongelmia – ja vielä vähemmän siirtyessään skientismiin, joka on itse asiassa tieteen muodonmuutos uskonnoksi. Tieteellinen materialismi on siis pudonnut pois ratkaisuna.

Seuraavaksi filosofit käänsivät katseensa evoluutioon: uskoon, että ihmiskunta kehittyy ylöspäin muuntuen ”alkulimasta jumalalliseksi”. Jotkut julistavat, että ihminen on evoluutiotikkaiden ylimmällä puolalla ja saavuttamassa korkeamman tilan. Näin ajattelevilla on kuitenkin voitettavanaan useita esteitä. Evoluutioteoria on konkurssissa – sillä ei ole vastauksia elämän peruskysymyksiin. Esimerkiksi miten elämä alkoi elottomasta? Moinen väite on ristiriidassa biogeneesin lain kanssa. Mikä on todennäköisyys, että elämä – sanokaamme ihmisen solu – muodostui sattumalta? Nolla!

Englantilainen tähtitieteilijä ja matemaatikko Sir Fred Hoyle esitti ongelman selvästi: ”…mahdollisuus tuottaa elämän perusentsyymejä satunnaisilla prosesseilla ilman älykästä ohjausta olisi yksi mahdollisuus luvusta, jossa on ykkönen ja perässä 40 000 nollaa. Geneetikot ovat hyvin tietoisia tästä matemaattisesta mahdottomuudesta, mutta silti kukaan ei näytä puhaltavan hälytyspilliin päättäväisesti.”

Löydettyjen miljoonien ja miljoonien fossiilien joukossa ei ole ainuttakaan siirtymäkauden fossiilia; eli ei ole olemassa mitään välilajia minkään kahden lajin välillä. Kuinka aika ja sattuma, evoluution pohjakallio, saavat aikaan hyvin erilaisia, silti hyvin välttämättömiä tekijöitä ihmisen lisääntymiselle? Miehillä on hyvin erilainen rakenne kuin naisilla, ja kunkin välinen ero on kriittinen vauvojen tekemiselle.

Jälleen, mitä tulee näihin kysymyksiin ja moniin muihin, evoluutiolla ei ole vastauksia. Siitä huolimatta ateistit etsivät jatkuvasti ratkaisuja.

Evoluutioon liittyy läheisesti naturalismi. Siihen sisältyy uskomus, että ihmiskunta on osa luontoa. Silti jotenkin olemme menettäneet yhteyden siihen. Näin ollen naturalismin ratkaisu sotkuun, jossa olemme, on ”palata Luontoon”. Miksi luonto? No niin, meille kerrotaan, että luonto on puhdas ja hyvä ja jostakin syystä meistä on tullut ”epäluonnollisia” ja siksi se, mitä teemme, on enimmäkseen luontoa vastaan.

Todellako?

Kun majava rakentaa kotinsa eli luo padon, se yleensä sekoittaa ekologisen ympäristönsä, jolloin vahingoittuneet puut seisovat puoliksi järsittyinä maan tulviessa. Mutta se on okei, koska se on ”luonnollista” ja näin ollen katsotaan täysin hyödylliseksi. Kun insinöörit rakentavat padon ihmiskunnan hyväksi ottaen huomioon useimmat ekologiset huolenaiheet, sitä ei pidetä hyvänä. Se on luonnotonta.

Hetkinen! Jos ihminen on todella osa luontoa, kuten väitetään, niin kaiken, mitä hän tekee, on oltava luonnollista ja siksi hyvää, puhdasta ja hyödyllistä. Palataksemme naturalismin yhteyteen evoluutioon, tärkeä väite evoluutioprosessille on ”sopivimpien eloonjääminen”. Minulla on syöttölaite talitiaisille. Söpöille pienille talitiaisille. Ne voivat tyhjentää linnunsiemenillä täytetyn 18-tuumaisen sylinterini muutamassa tunnissa. Toisinaan se on kuin katselisi villikoirien kemuja. Olen iloinen, ettei näillä söpöillä pikkuisilla ole torahampaita!

Luulen kaipaavani sitä hyvää, puhdasta ja hyödyllistä osaa luonnosta.

Siitä huolimatta meille sanotaan, että meidän kaikkien on ”jälleen sovitettava itsemme luontoon”. Kuten Dave Hunt tapasi sanoa, että yritä viihtyä äiti luonnon kanssa. Halaa purkautuvaa tulivuorta. Mene uimaan juoksuhiekkaan. Kuivaa itsesi myrkkymuratin lehdillä.

Naturalismi ei siivoa sotkua, jossa olemme. Se on osa sotkua!

Joten jos kaikki ihmiskunnan yritykset ratkaista surkea tilanteensa tieteellisen materialismin, evoluutioteorian ja luontoon palaamisen kautta, ovat epäonnistuneet, saatat ajatella, että ihminen heittäisi pyyhkeen kehään ja palaisi Luojansa tykö.

Ei missään tapauksessa! Vaikka filosofit väittävät olevansa ateisteja ja agnostikkoja, heidän oli – ja heidän on – käännyttävä uskonnon puoleen pyrkiessään ratkaisemaan sotku, jossa olemme. He ovat perustelleet, että koska Raamatun persoonallista Jumalaa ei ole, ihminen pysyy oletettavasti korkeimpana itsensä tiedostavana olentona. Siten hänen asemansa asettaa hänet jumalallisen piiriin.

Tämä on panteismia.

Se johtaa itsensä korottamiseen, mikä on välttämätöntä sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi, joita vain kaikkivaltias Jumala pystyy käsittelemään. Siksi oman jumaluuden tiedostaminen on äärimmäisen tärkeää. Ralph Waldo Emerson, suuresti ihailtu kapinallinen filosofi ja panteisti, näytti tietä:

”Mikään ei ole pyhää, paitsi oman mielemme eheys. Mitä minulla on tekemistä perinteiden pyhyyden kanssa, jos elän kokonaan sisäpuolelta? … Mikään laki ei voi olla minulle pyhä, paitsi oman [jumalan kaltaisen] luonteeni laki. … Kartan isää ja äitiä, vaimoa ja veljeä, kun nerouteni kutsuu minua. Jeesus oli parempi kuin toiset, koska hän kieltäytyi kuuntelemasta toisia.”

Andrews panee merkille toisen ominaisuuden, kenties ensisijaisen, mitä tulee panteismiin. Panteismi on täysin subjektiivista, intuition ja tunteiden ajamaa, jota ei voida todistaa eikä kumota. Hän lainaa Emerson’in tunteiden tekemistä tuomariksi sille, mitä hän oli valmis hyväksymään tai hylkäämään. Herran ehtoollinen on Emersonin tutkinnassa: ”Jos uskoisin, että Jeesus määräsi sen opetuslapsilleen ja että hän jopa pohti tämän muotoisen muistelemisen tekemistä pysyväksi kaikin tavoin miellyttävänä … ja silti kokeilemisen aikana se oli vastenmielinen omille tunteilleni. Minun ei pitäisi hyväksyä sitä.”

Sen suhteen on olemassa vain kaksi uskonnollista tai hengellistä vaihtoehtoa: raamatullinen teismi ja panteismi. Raamatullinen teismi liittyy Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa. Hän yksin on Jumala, joka on luonut kaiken. Hän ei ole osa luomakuntaansa – Hän on täydellisesti ”toinen”, joka on ikuisesti olemassa kaiken luomansa ulkopuolella. Jos Jumala olisi osa luomakuntaa, Hän olisi osa ”sotkua”, jossa olemme, mutta hän ei ole. Hän on ratkaisu!

Kuten edellä totesimme, panteismi on usko siihen, että Jumala on kaikessa ja siksi kaikki on Jumala. Raamatullisen teismin hylkääminen (tai mikä tahansa poikkeava näkemys) kääntää ihmiskunnan panteismiin. Kaikki edellä mainitsemani filosofit (ja monet muut, joita en maininnut), olivat panteisteja. He hylkäsivät Raamatun Jumalan ja etsivät omaa jumaluuttaan.

Samuel Andrews, jonka teos vuodelta1898 Christianity and Antikristianity in the Final Conflict, jota olen lainannut, dokumentoi saksalaisten filosofien panteistiset uskomukset, jotka valtasivat sivistyneen maailman taiteen, tieteen, kirjallisuuden ja uskonnon kautta. Andrews kirjoittaa: ”Edellä mainitun osalta on jo annettu joitakin todisteita, että joissakin muodoissaan panteismi ei kyllästä vain nykyistä modernia filosofiaa, vaan on yhä enemmän tunkeutumassa uskontoon, tieteeseen, kirjallisuuteen ja kaikille ihmisen ajattelun osa-alueille. Suuri yleisö perehdytetään sen periaatteisiin aikakauslehtien ja sanomalehtien, luentojen ja saarnatuolien kautta. Sen vallitsevuus näkyy siinä, kuinka nopeasti sellaiset järjestelmät kuin kristillinen tiede, mielentiede, teosofia ja muut niiden sukulaiset ovat levinneet kristillisissä yhteisöissä, sillä niillä kaikilla on panteistinen pohja. Moraalinen ilmapiiri on täynnä sen henkeä ja se vaikuttaa moniin heidän tietämättään.”

Tähän suuntaan kaikki menee.

Panteismia ei edistä pelkästään sen vetovoima ihmisiin ”olla niin kuin jumala”, vaan sitä vahvistaa myös poliittinen toiminta, varsinkin demokratia. Miten niin?

Andrews kirjoittaa: ”… demokratian kasvu auttaa valmistamaan tietä Antikristukselle tekemällä kansan tahdosta korkeimman sekä hallitsijoiden valinnan että heidän hallintonsa luonteen ja laajuuden suhteen; ja antamalla tälle tahdolle laillisen ilmaisun. Kun kansa valitsee lainsäätäjänsä, lainsäädäntö on sitä, mitä äänestäjien enemmistö vaatii. Menneisyydessä kaikkien kristittyjen kansojen keskuudessa tällainen lainsäädäntö on suurelta osin perustunut kristillisiin periaatteisiin ja siihen on kuulunut Jumalan auktoriteetin tunnustaminen. Niin kauan kuin tämä auktoriteetti, sellaisena kuin se on julistettu Raamatussa tai kirkon toimesta, tunnustetaan, kansan tahto ei ole ylin; mutta kun se kiistetään, tämä ylivalta yhä kasvaa. Jos sitten uskomus muuttuu yleiseksi joko sen suhteen, ettei ole Jumalaa, lain antajaa, eikä mitään Hänen tahtonsa ilmausta, joka olisi arvovaltainen, niin mikä periaate määrää silloin lainsäädännön luonteen ja rajoitukset? Ainoa periaate on [oletetun] yhteisen hyvän periaate; mitä ikinä se vaatii, on oikein.” Toisin sanoen tullakseen valituksi tai uudelleenvalituksi poliitikot usein mielistelevät äänestäjiä. Se on varmasti tämän päivän politiikkaa!

Muista, että Andrews’in kirja on kirjoitettu 120 vuotta sitten ja koskettelemme vain joitakin asioita, jotka hän paljastaa omasta ajastaan. Silti hänen kirjansa on kuin hän olisi uutiskommentaattori meidän ajassamme. Ja uutiset eivät olisi väärennettyjä!

Tämä artikkeli keskittyi ensisijaisesti maailmaan ja siihen, mihin se on menossa. Osassa 2 pääpaino on kirkossa, todellisessa ja tunnustavassa seurakunnassa, sekä luopumuksessa (joka muuten käsittää todellisia uskovia).

Aloitin tämän viestin korostamalla eskatologian merkitystä ja varsinkin sen arvoa suojellessamme uskovia petokselta, mukaan lukien tuleminen vedetyksi Antikristuksen uskontoon ja valtakuntaan ja niiden tahaton edistäminen. On traagista, että tätä tapahtuu tänä päivänä järkyttävissä mittasuhteissa, kun Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluu lähestyy.

TBC

Jatkuu artikkelissa Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Read Full Post »

BIBLICAL PROPHECY PRESERVES MY SANITY
By Jonathan Brentner, 14.10.2020, suom. SK

Tulisin hulluksi ilman Raamatun sanaa. Korostan ”sanaa”, koska se on edelleen Saatanan pääkohde, kuten on ollut kautta aikain. Eedenin paratiisissa hän haastoi Jumalan Sanan totuudellisuuden ja hänen taktiikkansa on pysynyt muuttumattomana tähän päivään saakka.

Paavali kirjoitti tämän viimeisten päivien petoksen merkityksestä kohdassa 1. Tim. 4:1:Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty.” ”Opetukset” tulevat meille tietysti Raamatun sanojen kautta, joita vastustajamme vääntää edistämään pyhien petostaan.

Huomaa viittaus poltinraudalla merkittyyn omantuntoon. Lääketieteellinen termi ”kauterisoida” tulee kreikan sanasta, joka tarkoittaa ”merkitä poltinraudalla”. Lääketieteessä se viittaa kudoksen tuhoamiseen verenvuodon lopettamiseksi. Hengellisesti se viittaa herkkyyden menetykseen totuuden suhteen, mikä tekee ihmiset helposti petettäviksi ”riivaajien opeilla”.

Näemme tätä maailmassa; me kaikki tunnemme jonkun, joka on niin syvälle juurtunut tämän ajan henkeen, että on tullut kykenemättömäksi vastaanottamaan totuutta. Emme voi keskustella heidän kanssaan joutumatta perättömien syytösten kohteiksi.

Valitettavasti tämä sama petollinen henki on pujahtanut seurakuntaan hellittämättömän hyökkäyksen kautta Raamatun Sanaa vastaan, mikä on ”polttanut” monien kyvyn vastaanottaa totuus, varsinkin raamatunprofetian alalla. Kun vastustajamme hyökkää menestyksellä totuutta vastaan tulevien asioiden alueella, se antaa hänelle väylän hyökätä muitakin Raamatun tekstejä vastaan, varsinkin moraalia ja evankeliumia koskevia.

Tänä päivänä Raamatun Sana antaa kuitenkin meille toivon. Sen profeetalliset tekstit ennustivat kauan sitten sen laittomuuden, väkivallan ja pahuuden, jonka näemme kuluttavan maailmaamme. Sanan kautta Herra vakuuttaa meidät toivostamme Hänen ilmestymisessään ja tarkoituksestaan tuomita aikamme rehottava pahuus. Sana on ”autuaan toivomme” pohja (Tiit. 2:11-13) ja kuvailee tulevaa kotiamme ikuisessa tilassa (ks. Ilm. 21-22).

Vastustajamme, valheen isä, työskentelee hellittämättä pitääkseen loistavan paratiisitoivomme verhottuna epäilyksen pilveen. Hänellä on monta taktiikkaa kieltää Raamatun teksteistä löytyvä tulevaisuudentoivomme.

Allegoria riistää uskovilta toivorikkaan elämän kaoottisessa ajassa

Kristuksen aikalainen, Aleksandrian juutalainen Filon, alkoi käyttää allegoriaa (vertauskuvaa) Raamatun tulkintaan. Hän ihaili filosofi Platonin opetuksia, että kaikki aine on pahaa ja vain hengen maailma on hyvä.

Paljolti aikansa rabbien kauhuksi Filon allegorisoi Vanhan testamentin ”tarjotakseen kreikkalaisille juutalaisuuden parasta ja juutalaisille kreikkalaisen filosofian parasta”.[i] Filon tulkitsi uudelleen Jumalan sanan käyttämällä allegoriaa mukauttaakseen sen Platonin pakanalliseen filosofiaan.

Filonin symbolinen lähestymistapa Raamattuun tuli myöhemmin ”teologisen ajattelun uuden koulun” malliksi kirkossa.[ii] Toisella vuosisadalla jKr. kaksi kristillistä opettajaa Aleksandrian kaupungista kopioivat Filonin allegorisen lähestymistavan Jumalan sanaan, Klemens (150–215 jKr.) ”omaksui kreikkalaisen filosofian ja sanoi, että Raamattu täytyy ymmärtää allegorisesti, jotta tulkinta ei olisi sen kanssa ristiriitainen”.[iii] Origenes (185-254 jKr.) käytti allegoriaa saadakseen Raamatun opetukset Platonin dualismin mukaisiksi.

Klemens ja Origenes hylkäsivät ajatuksen tuhatvuotisesta valtakunnasta, koska sen runsaat aineelliset siunaukset olivat ristiriidassa Platonin opetusten kanssa ja he selittivät ne allegorialla. Augustinus, myös Platonin ihailija, omaksui Aleksandrian allegoriset menetelmät ja suosiollaan laajensi Origeneksen soviteltuja opetuksia koko järjestäytyneelle kirkolle.

Sekä Luther että Calvin tunnistivat huomattavan vahingon, jonka allegorian käyttö oli aiheuttanut evankeliumin puhtaudelle. Calvin luonnehti allegorista lähestymistapaa Jumalan Sanaan ”saatanallisena”, koska se johti ihmiset pois Raamatun totuudesta.[iv] Luther liittyi Calviniin tuomiten vahvasti tällaisen symboliikan käytön Jumalan Sanan tulkinnassa.

Kuitenkin vasta vuosisadan kuluttua opettajat alkoivat soveltaa uskonpuhdistajien raamatullisia tulkintamenetelmiä profetiaan ja premillennialismin elpyminen alkoi seurakunnassa.

”Mikä siinä on iso juttu?” voisi kysyä. ”Kuinka allegoria riistää uskovilta tänä päivänä toivon?”

Se tekee niin kyseenalaistamalla heidän evankeliumintoivonsa perustukset, Jeesuksen ilmestymisen ja hallitsemisemme Jeesuksen kanssa Hänen valtakunnassaan.

Jos Ilm. 20:1-10 ei tarkoita, mitä sanoo, niin kuinka voimme luottaa Ilmestyskirjan lukujen 21-22 sanoihin ja varsinkin jakeeseen 21:4?

Allegoria verhoaa pyhien evankeliumin toivon epävarmuuden tiheään sumuun.

Jos selkeät profeetalliset tekstit eivät tarkoita mitä sanovat…

Amillennialistit kertovat meille, että Jumala on lopullisesti hyljännyt Israelin kansan ja korvannut sen kirkolla. Tämä on kuitenkin ristiriidassa Room. 11:1-2 sanojen kanssa: Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut.”

Näetkö epävarmuuden, jonka tämä aiheuttaa vain tässä yhdessä tapauksessa sanoja, jotka eivät tarkoita, mitä sanovat? Paavali sanoo: ”Jumala ei ole hyljännyt kansaansa”, ja silti ne, jotka puolustavat korvausteologiaa, kertovat meille, että hän on tehnyt juuri sen.

Kohdassa 1. Aik. 16:14-18 Daavid vahvistaa Jumalan lupauksen pysyvän luonteen Abrahamille, Iisakille ja Jaakobin jälkeläisille. Jakeessa 17 Herra viittaa tähän liittoon ”iankaikkisena”.

Jumala ei voinut tehdä yhtään selvemmäksi Israelin kanssa tekemänsä maaliiton pysyvyyttä, kuin Hän tekee tässä tekstissä. Miksi Hän sanoisi, että lupaus maasta on ”iankaikkinen liitto”, ellei Hän tarkoittanut sen olevan ”iankaikkinen liitto?” Ja jos Herra sanoo, että liitto on ”iankaikkinen”, niin se on varmasti ”iankaikkinen”, se ei koskaan tule loppumaan. Jos emme voi ottaa Raamatun sanoja sellaisina, kuin mitä ne meille sanovat, niin minkä varassa on toivomme iankaikkisesta elämästä?

Sanat kohdassa Jes. 9:6-7 antavat selkeän kuvan tulevasta Messiaasta. Kukaan ei epäile, että Jeesus tuli maailmaan vauvana, kuten jae 6 kertoo. Kristus toteutti kirjaimellisesti tämän profetian. Tästä kohdasta on myös selvää, että Messias istuu jonakin päivänä Daavidin valtaistuimella ja hallitsee fyysistä valtakuntaa.

Toivomme kiistäjät katselevat meitä kuitenkin naama totisena ja kertovat meille, että se ei tarkoita sitä, että Jeesus tulisi istumaan ”Daavidin valtaistuimella”.

Emme tarvitse luutnantti Columboa kertomaan meille sekaannuksesta, joka syntyy, kun joku kertoo meille, että Raamatun sanat eivät tarkoita sitä, mitä sanovat.

Toivomme Raamattuun uskovina Kristuksen seuraajina perustuu Raamatun sanoihin ja Jumalan lupaukseen ikuisesta elämästä meille.

Raamatunprofetian varma toivo

Apostoli Paavali kohdassa Fil. 3:20-21 asettaa välittömän odotuksemme Uuden Testamentin pyhinä ilman muuta Jeesuksen ilmestymiseen: ”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.” Sanaa ”odottaa” vastaava kreikan sana tarkoittaa tulevan tapahtuman voimakasta ja innokasta odottamista.

Uusi testamentti on selkeä; Jeesus tulee viemään omansa paikkaan, jonka Hän on meille valmistanut (Joh. 14:1-3). Kuten selitän muissa artikkeleissa, tämä ei voi olla Toinen Tulemus. Jos Raamatun sanoilla on merkitystä ja niillähän on, niin tempauksen ja Toisen Tulemuksen täytyy viitata erillisiin ja ainutlaatuisiin tapahtumiin.

Ainoastaan kirjaimellinen ymmärrys Raamatun profetioista asettaa maailmamme tapahtumat oikeaan näkökulmaan, joka lievittää uskovien pelot.

Se, mitä näemme nyt maailmassa, on se, mitä Herra sanoi tapahtuvan viimeisinä päivinä ja kuten synnytyskivut, nämä asiat tulevat paljon pahemmiksi, ennen kuin Jeesus palaa maan päälle (Matt. 24:8). Pahuus ja irstaus kaikkialla ympärillämme lannistaa meidät toisinaan, mutta tiedämme, että näiden asioiden on tapahduttava, koska Jumalan Sanan mukaan se tulee tapahtumaan. Koska Raamatunprofetia ennusti niin tarkasti tänään näkemämme hullun ryntäyksen uuteen maailmanjärjestykseen, voimme olla varmoja, että se vakuuttaa loistavaa uutta päivää meille.

Jeesus tulee pian viemään meidät kotiin (Joh. 14:2-3). Hän ei tule ollakseen siellä, missä me olemme, vaan viedäkseen meidät olemaan siellä, missä Hän on, eli Isänsä talossa taivaassa. Voimme joutua kärsimään tulevina päivinä ja kenties kohtaamaan paljon fyysisiä vaaroja, mutta meillä on varma toivo, että Jeesus on tulossa hakemaan meitä, koska Raamatun Sana lupaa sen meille!

Pastori Tom Hughes esitti hiljattain tilaston, jonka mukaan vain kahdella prosentilla millenniaaleista (tällä vuosituhannella syntyneistä) on raamatullinen maailmankatsomus. On myönnettävä, että on monta syytä tälle surulliselle luvulle, mutta voisiko se olla seurausta siitä, että he kasvoivat seurakunnissa, joissa Raamatun sanat eivät todella tarkoittaneet, mitä ne sanovat?

Raamatullisen maailmankuvan ydin on profeetallisen kontekstin tunteminen sille, mitä näemme tänä päivänä ja jonka löydämme Raamatun sanoista. Kun pastorit ja opettajat sabotoivat näitä sanoja tulevaisuudella, joka hylkää Herran palauttamaan tulevan valtakunnan Israelille, niin ei mene kauan, kun väärä maailmankuva tarttuu kirkonpenkissä istuviin, maailmankuva, joka jättää huomiotta, kuinka nykytapahtumat toteuttavat Raamatun sanat.

llmestyskirjan sanat näet varoittavat meitä ahdistuksen läheisyydestä, tarjoavat raamatullisen kontekstin sille, mitä on tulossa ja antavat meille varmuuden Herran lopullisesta voitosta maailman jumalattomuudesta, Saatanasta ja kuolemasta. Jos mietit ahdistuksen läheisyyttä, lue toinen postini otsikolla The Prepping of Society for the Antichrist (Yhteiskunnan valmistaminen Antikristukselle, Aasin suomennos löytyy) Olemme niin lähellä.

Samat Raamatunprofetian sanat vakuuttavat meidät Jeesuksen ilmestymisestä viemään meidät kotiin paikkaan, jota Hän on valmistamassa meille ennen vihaa, joka on tulossa maailmalle.

Raamatun sanat ovat tärkeitä; ne ovat Jumalan henkeyttämiä (2. Tim. 3:16-17).

En voi puhua kenenkään muun puolesta, mutta vain Raamatun sanat pitävät minut järjissäni, kun katselen, kuinka demonien hallitsemat anarkistit ja globalistit hellittämättä pettävät ihmisiä ja toimivat Yhdysvaltojen tuhoamiseksi, että voisivat alistaa kansansa marksilaiseen totalitaariseen Uuteen Maailmanjärjestykseen. Riippumatta siitä, mitä täällä tapahtuu, tiedän paremman päivän olevan tulossa. Paratiisi alkaa sillä hetkellä, kun Jeesus ilmestyy ja me lähdemme maan päältä vähäksi aikaa.

Note: Please consider signing up for my newsletter on the home page of my website at https://www.jonathanbrentner.com/. It will greatly help me in reaching more people. Thanks!

Viitteet:

[i] Randy Alcorn, Heaven (Carol Stream: Tyndale House Publishers, 2004), p. 477.

[ii] Ibid.

[iii] Ibid.

[iv] Bernard Ramm, Protestant Biblical Interpretation (Grand Rapids: Baker Book House 1970), p. 58.

 

Read Full Post »

An Examination of the ‘Day of the Lord’
By Mark A. Becker, 11.8.2020, suom. SK

[Huomautus: Tämä kirjoittaja uskoo ylösottoon on ennen vihaa ja tämä artikkeli heijastaa tätä näkemystä.]

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat(1. Piet. 3:10).

Johdanto

Tämä yksi jae Pietarilta kattaa koko ”Herran päivän” ja meille tekee hyvää tutkia sitä sen profeetallisten implikaatioiden valossa voidaksemme paremmin ymmärtää tulevaisuuden profetiaa.

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas.

Tämä on etummainen kirjatuki ”Herran päivälle” ja se alkaa seurakunnan tempauksella.

Sana ”varas” on välitetty meille muutaman kerran Herran tulemusta koskevassa Jumalan Sanassa ja se viittaa aina seurakunnan tempaukseen. Sen merkitystä ei voida yliarvioida. Kun jotakin toistetaan Raamatussa, voit olla varma, että sillä on suuri merkitys.

Katsotaanpa näitä kohtia.

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.” (1. Tess. 5:1-11)

Huomaa sanat ”he” ja ”me” tässä Sanan kohdassa.

Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta me pääsemme!

valvokaamme ja olkaamme raittiit” odottaen Herran paluuta seurakunnalleen, ”sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan” [kuten Kristuksen hyljänneen maailman], ”vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”

Entä kohdat Ilmestyskirjassa ennen ahdistusta, sen aikana ja jälkeen?

”Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!” (Ilm. 16:15).

Tämä näennäisesti väärässä paikassa oleva lausunto on aivan keskellä Raamatun kohtaa, joka kuvailee viimeistä taistelua, kun Kristus valmistautuu palaamaan ja tuhoamaan Antikristuksen, Väärän Profeetan ja maailman armeijat.

Miksi se on siinä ja kenelle se on tarkoitettu?

Kuten kaikki Jumalan sanaa koskeva, Raamattu on tulkittava Raamatulla. Ihmisellä ei ole mahdollisuutta tehdä omia päätöksiä, kuka, mitä, missä, miten ja miksi, ottamatta huomioon muuta Raamattua.

Tunnettu Raamatun tutkimuksen työkalu tunnetaan ”ensimmäisen maininnan lakina”. Se tarkoittaa, että meidän pitäisi aina mennä tietyn sanan tai ilmauksen ensimmäiseen mainintaan saadaksemme paremman käsityksen siitä, mitä tulevat sanan tai ilmauksen käyttämiset yrittävät välittää. Tässä nimenomaisessa tapauksessa sanaa ”varas” käytetään ensimmäisen kerran Herran tulemukseen liittyen kohdassa Matt. 24:42-44, heti sen jälkeen, kun Jeesus opettaa tempauksesta, jossa ”toinen otetaan ja toinen jätetään”.

Enemmän tästä aiheesta artikkelissani Is the Rapture of the Church in the Olivet Discourse (Onko seurakunnan tempaus Öljymäen puheessa).

Tässä on tuo kohta:

Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:42-44)

On selvää, että tämä jae, joka näyttää ilmestyvän tyhjästä, ”ensimmäisen maininnan lain” lisäksi, viestii meille, että kohdeyleisön täytyy olla seurakunta. Muista, että kahden tuhannen vuoden ajan kristityt ovat lukeneet tätä kirjaa etsiessään sen luvattuja siunauksia (Ilm. 1: 3) ja Herra haluaa muistuttaa heitä, että Hän on tulossa takaisin heille pian.

On kuin keskellä Johanneksen kirjoittamista kuudennesta maljasta Jeesus huutaisi: ”Pysäyttäkää painokoneet! Minulla on sanoma seurakunnalleni!” Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!”

Sanat: ”ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi”, viittaavat noihin itsensä kääntyneiksi julistaneisiin, jotka jäävät jäljelle seurakunnan tempauksessa ja joiden on läpikäytävä ahdistus. Heillä on silti mahdollisuus todella tulla Kristuksen tykö hirvittävimpänä aikana, mitä maailma koskaan tulee näkemään, mutta tuo mahdollisuus on todella hyvin ohut.

Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” (Ilm. 3:3)

Tämä jae aika paljon tiivistää tempauksen ilmoituksen yhteydessä Jeesuksen tulemukseen ”varkaana”.

Katso, minä tulen pian ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan” (Ilm. 22:12).

Tämäkin jae on tarkoitettu seurakunnalle, koska uskovilla, jotka selviytyvät ahdistuksesta, ei ole muuta palkkiota (sikäli kuin Raamattu paljastaa) kuin päästä ihmeelliseen tuhatvuotiseen Kristuksen valtakuntaan, joka sinänsä on aika palkitsevaa!

Hyödyllinen huomautus koskien ”Kristuksen päivää”

”Herran päivän” ja ”Kristuksen päivän” eli ”Jeesuksen Kristuksen päivän” välillä on ero.

”…aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset. Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella. Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi.” (Fil. 1:4-10)

Paavali rukoilee Filippin kristittyjen puolesta ja huomaa, kuinka hän kehottaa uskovaisia Kristuksen päivään saakka olemaan puhtaat eikä kenellekään loukkaukseksi ja että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Mikä päivä on tämä ”Kristuksen päivä” ja ”Kristuksen Jeesuksen päivä”? Se ei voi olla mikään muu kuin seurakunnan tempaus.

”…että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt” (Fil. 2:15-16).

Paavali odotti innokkaasti ”voidakseen iloita Kristuksen päivänä” (KJV: rejoice in the day of Christ), jolloin me kaikki kohtaamme pilvissä ollaksemme ikuisesti Herran kanssa (1. Tess. 4:17).

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” (2. Tess. 2:1-3)

Tessalonikan seurakunta oli petetty uskomaan, että ”Kristuksen päivä” oli ”käsillä” ja että se oli jo mennyt heiltä ohi. Näin ei selvästikään ollut, koska Paavali jatkaa sanomalla, että ”se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu”.

Vaikka seurakunnassa tapahtuu varmasti ”luopumusta” puhtaasta opista ja demonisten opetusten soluttautumista (1. Tim. 4: 1), niin valitettavasti tämä on aina ollut ongelma seurakunnassa. Paavalin kirjeet taistelivat usein räikeitä vääriä oppeja vastaan, jotka tartuttivat seurakuntaa lukuisia kertoja. Tässä jakeessa tämä ei kuitenkaan ole tämän ilmauksen, sellaisena kuin se on annettu, ensisijainen merkitys.

Dr. Andy Woods on kirjoittanut väkevän kirjan nimeltä The Falling Away: Spiritual Departure or Physical Rapture? (Luopumus: Hengellinen lähtö vai fyysinen tempaus?) selittäen, että ”luopumukseksi” käännetty kreikan sana on ”apostasia” ja tarkoittaa ”lähtö” tai ”lähteminen”, ja on käännetty sellaiseksi seitsemässä aiemmassa englanninkielisessä käännöksessä, mukaan lukien Wycliffe, Coverdale, Tyndale ja Geneva -käännökset. Tämä on ehdottomasti oikea käännös ja suosittelen tohtori Wood’in kirjaa lisätietojen hankkimiseksi aiheesta.

Geneva Bible vuodelta 1599 kääntää jakeen 2. Tess. 2:3 näin: ”Let no man deceive you by any means: for that day shall not come, except there come a departing first, and that man of sin be disclosed, even the son of perdition.” Sana departing (lähteminen) tarkoittaa seurakunnan tempausta.

Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu” (2. Tim. 1:12).

Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat” (2. Tim. 4:8).

”Se päivä” on selvästikin Kristuksen päivä: päivä, jota me kaikki odotamme suurella innolla ja ilolla. Kaipaus olla Herramme kanssa, joka antoi henkensä meidän vuoksemme, ylittää ihmiskielen kyvyn kuvailla sitä.

”Kristuksen päivä” – tempaus – joka tulee kuin ”varas yöllä”, on tapahtuma, joka aloittaa ”Herran päivän.”

”…silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.

Tämä on toinen kirjatuki; se päättää ”Herran päivän” huipentuen alkuaineiden hajoamiseen (2. Piet. 3:11) kaikesta synnistä puhdistamiseksi maailmassamme ja kosmoksen puhdistamiseksi turmeluksesta tuon synnin vuoksi (Room. 8:22), käynnistäen uusien taivaitten ja uuden maan uuden luomisen (Ilm. 21:1).

Johtopäätös

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Nyt, kun olemme nähneet, kuinka tämä upea jae muodostaa profeetalliset kirjatuet koko ”Herran päivälle”, voit nyt jakaa tämän perheesi ja ystäviesi kanssa.

Kun he kysyvät, mikä on ”Herran päivä”, niin lue heille tämä jae ja selitä, mitä se tarkoittaa. Selitä heille, että ”Herran päivä” alkaa seurakunnan tempauksella, jota seuraa lyhyt väliaika, seitsemän vuoden ahdistus, Kristuksen toinen tulemus, hänen kunniakas tuhatvuotinen valtakuntansa, Suuren Valkoisen Valtaistuimen tuomio ja se päättyy taivasten ja maan katoamiseen.

Sitten iloisesti huudahda, että se, mitä seuraa on meidän Herramme maan ja taivaan uusi luominen. Tämä tuo loputtoman iankaikkisen valtakunnan, jossa me asumme Uudessa Jerusalemissa, joka on täynnä rakkautta, iloa, rauhaa ja yhteyttä Jumalamme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen kanssa koko iankaikkisuuden! Mikä loistava ”päivä” se onkaan!

Rakkautta, armoa ja rauhaa messias Jeshuassa ja Maranata!

Email: mab10666@yahoo.com

Read Full Post »

Perilous times will come (part three)
16.5.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Vaaralliset ajat tulevat, osa 2.

Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” (2. Tim. 3:1).

Kahdessa edellisessä viestissäni esittelin kaksi jättiläistä, jotka kristityt nykyisin kohtaavat, nimittäin välinpitämättömyys ja kasvava kuilu uskovien ja epäuskoisten välillä. Tänään haluaisin keskittyä kolmanteen jättiläiseen, ehkä raivokkaimpaan niistä kaikista. Tarkoitan tässä luopumusta, joka ympäröi meitä nykyään – luopumusta, joka piiloutuu evankelikaalisen liturgian taakse.

Luopumus

Koska meistä tulee yhä enemmän saalista (Jes. 59:15) ja meitä ehdotetaan tuhottaviksi, on hyvin todennäköistä, että jo lähitulevaisuudessa vaino kohtaa meitä, ellei ole jo kohdannut. Paavalihan todistaa, että:

kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2. Tim. 3:12).

Hän ei sano, että ”voivat joutua vainottaviksi”, vaan että ”joutuvat vainottaviksi”. Hänen sanansa ovat arvovaltaiset ja varmat.

Kuten kirjoitin edellisessä postissani, uskonpuhdistuksen vaikutus länsimaiseen kulttuuriin on suojannut meitä muutaman vuosisadan, mutta sen vaikutus on nyt loppumassa ja yhteiskuntamme on voimakkaasti muuttumassa

Uusi tilanne herättää joitakin tärkeitä kysymyksiä: Olemmeko valmiita siihen, mitä edessä on, vai aiommeko tehdä kompromisseja ja himmentää valomme? Aiommeko puhua suoraan, vai siirtyä hiljaiselle mukavuusvyöhykkeelle? Aiommeko pitää kiinni kristillisestä uskosta suvaitsemattoman yhteiskunnan peruskudoksessa, vai poistummeko siitä välttääksemme vainon? Aiommeko saarnata Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, vai evankeliumia, joka on valmistettu maittavista palasista? Nämä eivät ole mitään pieniä kysymyksiä ja teemme hyvin, jos vastaamme niihin sydämestämme.

Koeteltu tulella

Nyt tämä uusi sosiaalinen muutos paljastaa uskomme kudoksen ja tuo jaon niiden välillä, jotka ovat todella opetuslapsia ja niiden, jotka eivät sitä ole (Joh. 8: 31,32). Sillä se järkyttää kaikkea, mitä voidaan järkyttää ja tämä siinä määrin, että vain ne, joita ei voida järkyttää, jäävät. Se myös vahvistaa – kuten Paavali selittää – Jumalan valittujen uskoa (Tiit. 1:1).

”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä” (1. Piet. 1:6,7).

Näin ollen vaarallisia aikoja, joihin Paavali viittaa, käytetään puhdistavana tulena – ainakin aitojen opetuslasten elämässä. Välähdys siitä nähdään Ilmestyskirjassa:

”Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’. Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.’” (Ilm. 7:13–17).

Luopumuksen luonne

Tietenkään kaikki, joita kutsutaan kristityiksi, eivät alistu tuohon puhdistukseen; jotkut pakenevat puhdistavasta tulesta ja piiloutuvat petturuuden muurin taakse.

Kun olin nuori uskossa, luulin, että luopumus koostuisi ihmisistä, jotka kieltävät kristinuskon kokonaan ja näin ollen jättävät seurakuntamme. Nyt kuitenkin uskon vahvasti, että se ottaa hienovaraisemman tien kuin tämä. Enemminkin se hiipii sisään takaapäin etanan vauhtia ikään kuin välttääkseen tarkkailevaa silmää. Sen eteneminen paljastuu virsien ja rukousten keskellä, eli ihmiset seurakunnissamme eivät kiellä itse Kristusta, vaan ennemminkin sen, mitä Hän uskoo ja opettaa ristiriitaisen moraalin maailmassa.

Mukavuuden vuoksi luopuneet kieltäytyvät samaistumasta Ristiinnaulittuun välttääkseen sen, mitä Hän kärsi. Seuraus on, että käytännössä he lähtevät Kristuksen uskosta – siitä, mitä Jeesus uskoo – palvoessaan muodikasta ”Jeesusta”. Paavali ilmaisee sen näillä sanoilla:

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3,4)

Kun nämä sanat kirjoitettiin, Paavali puhui tulevasta ajasta. Ja hän viittasi ihmisten ryhmään, josta käytti sanaa ”he”. On selvää, että hän viittaa tässä kirkossakävijöihin, ihmisiin, jotka teeskentelevät opettelevansa kristillisiä oppeja, vaikka kääntävät korvansa pois totuudesta, jota Jeesus opettaa. Juuri tämä sisältyy luopumukseen: se on siirtyminen totuudesta taruihin ja tänä päivänä sitä jo tapahtuu ympärillämme.

Vaarallisia aikoja

Paavali siis odotti näitä vaarallisia aikoja ja minä uskon, että ne ovat jo meillä. Varo kuitenkin, niiden ilmeneminen on irrallista ja monet eivät pysty tunnistamaan niiden aiheuttamia vaaroja. Niiden vaikutus on kuitenkin selkäpiitä karmiva.

Raamattu kehottaa meitä sanoen:

”Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet” (Sananl. 22:28).

Tänä päivänä jotkut hyvää tarkoittavat kristityt ovat poistamassa niitä – tarkoitan tässä moraalisia maamerkkejä – ja neuvottelevat ympärileikkaamattomien kanssa tarjotakseen heille päivän kaupan. Kaiken tämän ei pitäisi yllättää meitä, sillä vuohet ja lampaat ovat edelleen keskenään ja erottaminen on vielä edessä.

Read Full Post »

Perilous times will come (part two)
16.5.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Vaaralliset ajat tulevat, osa 1.

Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” (2 Tim. 3:1).

Edellisessä postissani ehdotin, että nämä vaaralliset ajat saattavat olla jo ovella, valmiina hyökkäämään Jumalan kansaa vastaan mahdollisimman tehokkaasti. Kirjoitin myös yleisestä välinpitämättömyydestä, joka kohtaa jokaista, joka yrittää jakaa evankeliumia, välinpitämättömyydestä, joka tahtoo muuttua vihamielisyydeksi kohdatessaan totuuden.

Tässä postissa haluaisin mainita toisen jättiläisen, joka on voittamassa alaa liioitellulla vauhdilla, nimittäin uskovien ja uskomattomien välinen kasvava skisma. Anna minun selittää.

Vaarallinen kontrasti

Aika, jossa elämme, on luonteeltaan yhä alttiimpi jakamaan ihmiset kahteen alaryhmään, nimittäin uskoviin ja uskomattomiin. Ja se johtuu siitä, että eroavuus, joka merkitsee näitä kahta ryhmää, kasvaa nopeasti ja aiheuttaa siten väistämättömiä konflikteja viestinnän, moraalin ja arvojen alueella. Itse asiassa vuosien vieriessä näitä kahta leiriä yhdistävä yhteisyyden aste laskee siinä määrin, että viestintä käy lähes mahdottomaksi, sillä viestintä välttämättä edellyttää yhteisyyttä. Siksi mekaanikot ovat mekaanikoiden parvessa ja muusikot muusikoiden, koska he tykkäävät kommunikoida keskenään, koska heillä on riittävästi yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Voisimme sanoa: He huomaavat puhuvansa samaa kieltä.

Jos yhteisyys vetää ihmisiä yhteen, näyttää vain loogiselta päätellä, että yhteisyyden puute vieraannuttaa heitä. Siksi kaksi ihmistä, joilla ei ole yhteistä kieltä, luonnollisesti vieraantuvat merkittävästi toisistaan. Sama pätee maailmankatsomuksiin. Ne voivat poiketa niin paljon, että jakautuminen käy luonnolliseksi.

Raamattu ilmaisee tämän kasvavan skisman sanoessaan: Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Sananl. 4:18). Mutta se sanoo myös näin: ”Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa” (2. Tim. 3:13). Niinpä meillä on tässä polarisaatio. Meillä on kaksi ryhmää, jotka liikkuvat vastakkaisiin suuntiin, ja mitä suuremmaksi kuilu käy, sitä vaikeampaa on viestintä. Siinä on siis vieraantuminen. Pietari ilmaisee sen seuraavasti:

”Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön ja herjaavat” (1. Piet. 4:3,4).

Joten meistä on tulossa outoja ja muukalaisia ja yhä epätyypillisemmiksi me tulemme. Itse asiassa läsnäolomme häiritsee ja käy yhä häiritsevämmäksi maailmassa, jossa laittomuus lisääntyy (Matt. 24:12), sillä kuten Raamattu julistaa: Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen” (Joh. 3:20). Joten mitä tapahtuu, kun valomme loistaa yhä kirkkaammin maailmassa, jossa laittomuus lisääntyy? Sen selvittämiseksi ei tarvitse olla profeetta. Se merkitsee vaaraa vaaran päälle, boikottia boikotin päälle ja lopulta tuhoa tuhon päälle.

Uskonpuhdistus

On ymmärrettävä, että länsimaisessa kirkossa 1500-luvulla tapahtunut uskonpuhdistus on vähentänyt huomattavasti uskovien ja uskomattomien välistä kuilua. Muutaman vuosisadan ajan suurin osa uskomattomista oli uskonnollisia. He kunnioittivat Raamattua; uskoivat Jumalan olevan olemassa; ja tunnustivat ehdottoman moraalisen lain pätevyyden. Siksi uskovien ja uskomattomien välillä oli olemassa olevaa kommunikaatiota, puutteellista, mutta oli kuitenkin. Tänä päivänä tämä kaikki on kuitenkin loppunut. Suuri enemmistö väheksyy Raamattua, kiistää Jumalan olemassaolon ja hylkää kaikenlaisen ehdottoman moraalisen lain. Joten ajat ovat muuttuneet ja erottava kuilu on laajentunut suuresti. Kaikki tämä ja muu tuovat esiin vaaralliset ajat, joista Paavali puhui.

Jesajan sanat kuvaavat tarkasti uhkaa, jonka kohtaamme, uhkaa, joka on nyt konkreettisempi, kuin silloin:

”Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi” (Jes. 59:15).

Uskon, että olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että ryöstetyksi joutuminen on todella vaarallista ja varsinkin silloin, kun saalistaja haluaa kostaa.

Kaksinkertainen vaara

On siis vaara joutua kokemaan saaliin asema, mikä voi johtaa kuolemaan, mutta siinä on myös vaara joutua tekemään kompromisseja saaliin aseman välttämiseksi. Jos kirkas valo häiritsee syntistä, niin miten himmeä valo? Ja jos pois lähteminen pahasta on vaarallista, niin miten flirttailu sen kanssa? Ehkä on olemassa välimaasto? Entä jos suvaitsemme pimeyttä ja vaikenemme vastakkainasettelujen välttämiseksi? Väitän, että tämä on se todellinen vaara, jonka me kristityt kohtaamme, vaara olla epälojaali totuudelle mukavuuden vuoksi.

Tuntemallani kirkkokunnalla oli muutama vuosi sitten erikoiskonferenssi seurakuntiensa aktiivisille työntekijöille. Symposiumin aikana korostettiin, että saarnaamisen tulisi olla ”kevyttä” ja miellyttävämpää, jotta syntiset tuntisivat olonsa kotoisaksi kokouksiin tullessaan.

Huonosti peitettynä tavoitteena oli laimentaa evankeliumi rauhoittamaan kuulijoiden mieltä. Mutta tämä on todellinen tragedia. Se merkitsi häiriötä vanhan ajan Hengelle, jonka työn tarkoituksena on juuri häiritä omaatuntoa ja johtaa ihmiset parannukseen. Tuon konferenssin aikana tarjottu lähestymistapa oli sopivampi pelastamaan oma nahkamme kuin syntiset. Se merkitsi poistumistamme vastuustamme Kristuksen lähettiläinä tässä kierossa ja nurjassa sukupolvessa.

Johtopäätös

Muistakaamme! Jeesus ristiinnaulittiin sen sanoman vuoksi, jota hän saarnasi.  Paavali mestattiin samasta syystä. Timoteusta kehotettiin olemaan välttelemättä tinkimättömän evankeliumin julistamista. Entä meille?

Veljet! Olkaamme uskollisia ja tinkimättömiä. Älkäämme laimentako kristinuskon sanomaa pelkuruuden vedellä. On aika seisoa urheasti ja puhua suoraan, sillä niin kuin Hän oli tässä maailmassa, niin on meidänkin oltava (1. Joh. 4:17).

Jatkuu artikkelissa Vaaralliset ajat tulevat, osa 3.

Read Full Post »

THE DEPARTURE OF 2 THESSALONIANS 2:3
By Jonathan Brentner, 11.10.2019, suom. SK

”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne. Ensin näet tapahtuu luopumus/lähtö ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi” (2.Tess. 2:3).


Ymmärrän, että vilkaisu otsikkoon voi saada sinut painamaan torkkunappia. Miksi tutkia yhden sanan käännöstä? Teemme niin, koska sillä on kyky suuresti vahvistaa uskoamme siihen, että seurakunta jää kokonaan pois tulevasta ahdistuksesta. Salli minun selittää, miksi tämä on meille tärkeää.

Viime vuosina kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3:ssa on saanut lisääntynyttä huomiota. Perinteinen näkemys on, että se viittaa lähtöön raamatullisesta uskosta, kuten näemme kaikissa (KJV:ta) uudemmissa englanninkielisissä käännöksissä, mutta näin ei ole ollut aina.

Varhaisimmat englanninkieliset käännökset käänsivät sanan apostasia ”lähdöksi”, kuten fyysisessä poistumisessa paikasta.[i] KJV:n kääntäjät kuitenkin muuttivat tämän; he katsoivat, että apostasia on hengellinen ”luopuminen” ja kääntäjät ovat siitä saakka seuranneet heidän johtoaan.

Onko kuitenkin olemassa järkeviä syitä vastustaa vallitsevaa ajattelua asian suhteen? Voimmeko oikeuttaa sanan kääntämisen fyysiseksi lähdöksi, joka viittaa tempaukseen?

Vaikka olenkin aina ollut pretribulatiivisen tempauksen [tempaus ennen vihan aikaa] vahva kannattaja, olin aiemmin hyvin vastahakoinen katsomaan jakeen 2. Tess. 2:3 viittaavan mihinkään muuhun kuin luopumukseen seurakunnassa. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin vienyt minua eri suuntaan.

Sana apostasia voi viitata fyysiseen lähtöön

Kirjassaan The Falling Away tri. Andy Woods esittää todisteet, että sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 on fyysinen lähtö eikä uskosta luopuminen. Kreikan sana apostasia tarkoittaa yksinkertaisesti ”poistua” tai ”lähteä”. Vain tutkimalla, miten sanaa on käytetty sen välittömässä kontekstissa, voidaan päätellä mistä lähdetään ja onko kyseessä hengellinen vai fyysinen lähtö.[ii]

Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät sanan apostasia verbimuotoa 15 kertaa. Kuten tohtori Woods huomauttaa: ”Vain kolme kertaa se tarkoittaa hengellistä lähtöä. Loput 12 kertaa se tarkoittaa selvästi fyysistä lähtöä, kuten esim. Luuk. 2:37: ’…ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä.’”[iii]

Sanan juuriverbimuoto antaa lisätodisteen, että apostasia voi viitata joko hengelliseen loikkaukseen tai fyysiseen lähtöön jostakin paikasta. Näin ollen konteksti kertoo, kuinka sana tulee kääntää.

Konteksti tukee fyysistä lähtöä

Jakeen 2. Tess. 2:3 kokonaiskonteksti tukee vahvasti fyysistä lähtöä. Tempaus on pääaihe molemmissa kirjeissä, jotka Paavali kirjoitti tessalonikalaisille, samoin kuin luvussa 2. Tess. 2.

Tri. Woods kirjoittaa: ”Koska ’konteksti on kuningas’ sanan apostasia merkityksen määrittämisessä ja Tessalonikalaiskirjeiden laajempi konteksti liittyy Kristuksen paluuseen, niin kääntäjien tulisi olla avoimia sanan ymmärtämiselle fyysiseksi poistumiseksi. Siten näiden kahden kirjeen laajempi konteksti ei suosi sanan apostasia kääntämistä hengelliseksi lähdöksi, vaan fyysiseksi.”[iv]

Vahva todiste fyysisen lähdön puolesta tulee välittömästä kontekstista. Luku 2. Tess. 2 alkaa näillä sanoilla: Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä…” (jae 1). Paavali aloittaa tämän kohdan (jakeet 1–12) viittauksella tempaukseen. Tämän perusteella on varmaa, että kaksi jaetta myöhemmin hänellä on edelleen mielessään Herran ilmestyminen viemään meidät kotiin.

Sanan apostasia käyttäminen jakeessa 2. Tess. 2:3 fyysisenä lähtönämme tempauksessa on täysin johdonmukaista välittömän ja kokonaiskontekstin kannalta. Ajatusta hengellisestä poistumisesta uskosta ei löydy mistään; Paavali ei viittaa siihen missään ensimmäisessä eikä toisessa tessalonikalaiskirjeessä.

Paavali viittaa määrättyyn tapahtumaan

Paavalin käyttämä määräävä artikkeli sanan apostasia edessä kertoo, että hänellä on mielessään nimenomainen tapahtuma, joko tietty luopumuksen tapaus, tai määrätty tilanne, kuten tempaus.

Jos sana apostasia viittaa hengelliseen luopumiseen uskosta, niin kuinka erotamme sen monista muista ajoista seurakunnan historiassa, kun se on luopunut raamatullisista opetuksista? Suuri osa tämän päivän järjestäytyneestä seurakunnasta on lähtenyt kauas pois käsityksistä, jotka Herra antoi apostoleidensa kautta. Voisiko Herran päivän alkamiseen liittyvä luopumus olla yhtään pahempi?

Määräävä artikkeli kertoo meille, että apostolilla on mielessään määrätty tapahtuma, jonka hänen lukijansa helposti tunnistaisivat. Paavali ei kuitenkaan missään viittaa hengelliseen luopumukseen kummassakaan kirjeessään tessalonikalaisille eikä tarjoa mitään selventävää lisätietoa. Ainoa lähtö, jonka lukijat voisivat tunnistaa, on tempaus.

Paavali ei mainitse hengellistä luopumusta kummassakaan kirjeessään tessalonikalaisille

Huomaa, mitä Paavali sanoo jakeessa 2. Tess. 2:5: Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?Kun tarkastelemme kumpaakin kirjettä, näemme toistuvia viittauksia tempaukseen, mutta näissä kirjeissä Paavali ei missään mainitse uskosta luopumista.

Jos Paavali viittaisi tiettyyn myöhempien aikojen luopumiseen, josta hän olisi aiemmin neuvonut käännyttämiään Tessalonikassa, odottaisimme, että hän olisi maininnut siitä jossakin näissä kirjeissä korostaen Jeesuksen paluuta seurakunnallensa, mutta hän ei tee sitä.

Miksi Paavali mainitsisi tietyn hengellisen lähdön uskosta tärkeänä indikaattorina Herran päivälle ilman mitään muuta mainintaa kummassakaan kirjoittamassaan kirjeessä? Ja jos hän ei ollut vielä maininnut siitä heille, odottaisimme siihen jonkinlaista selitystä, mutta sitä emme löydä.

Se, että kummassakaan Tessalonikalaiskirjeessä ei missään mainita hengellistä luopumusta, antaa paljon lisätukea jakeelle 2. Tess. 2:3 viittauksena tempaukseen, johon Paavali viittaa usein.

Kuten tri. Woods huomauttaa, Paavali ei viittaa edes seurakunnan hengelliseen luopumukseen viimeisinä päivinä ennen kuin vasta paljon myöhemmin lähellä palvelutyönsä loppua.[v] Ja kun hän tekee sen, hän lisää paljon tukevia yksityiskohtia. (1. Tim. 4:1-5; 2. Tim. 4:3-5).

Fyysinen lähtö on johdonmukainen jakeiden 7-8 kanssa

Jakeissa 2. Tess. 2:7-8 Paavali kirjoittaa: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä”,

Nämä jakeet kertovat, että antikristuksen ilmestyminen ei voi tapahtua, ennen kuin pidättäjä on poistettu tieltä. Todisteet viittaavat Pyhään Henkeen pidättäjänä ja siten tempaukseen aikana, jolloin Hänen erityinen pidättävä läsnäolonsa jättää maan. Aivan kuten Pyhä Henki laskeutui helluntaipäivänä ainutlaatuisella tavalla, samoin Hänen pidättävä läsnäolonsa lähtee meidän kanssamme, kun Jeesus vie seurakunnan Isänsä taloon taivaassa (Joh. 14:2-3).

Huomaa samankaltaisuudet jakeen 3 kanssa, jos oletamme sanan apostasia tarkoittavan fyysistä lähtöä.

  1. Jakeessa 3 Jeesus poistaa seurakuntansa tempauksen kautta; jakeissa 7-8 Herra ottaa pois pidättäjän, joka estää antikristusta tekemästä itseään tunnetuksi maailmalle.
  2. Sekä jakeissa 3 että 7-8 antikristus ilmestyy sen jälkeen, kun Pyhän Hengen läsnäolo seurakunnassa on poistettu.

Jos sana apostasia viittaa fyysiseen lähtöön jakeessa 3, niin havaitsemme tarkan rinnakkaisuuden jakeissa 7-8, mikä antaa meille lisää todisteita tempauksen puolesta.

Tempaus vastaa tessalonikalaisten odotuksia

Tessalonikan nuoret uskovat odottivat Herran tulevan hakemaan heidät ennen Herran päivän alkamista. Heidän reaktionsa väärään viestiin, joka kertoi heille tämän ajan jo alkaneen, vahvistaa tämän. Kuultuaan uutisen he olivat paniikissa.

Vastatessaan heidän hermostuneisuuteensa tämän väärään viestin johdosta Paavali kehotti heitä, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin”, (2. Tess. 2: 2). Verbi järkyttää tarkoittaa keinuvaa liikettä, heilumista ylös ja alas, kuten maanjäristyksen keikuttama rakennus.[vi] Maltin menettäminen (alarmed) tarkoittaa pelon tunnetta sanan käytön tässä välittäessä ”hermostuneen jännityksen hälytystilan”.[vii]

Uutinen Herran päivän alkamisesta oli jo näkyvästi hermostuttanut tessalonikalaiset. Paavali kuvaa heitä samalla sanalla kuin rakennusta maanjäristyksen aikana. Eikö ole ihmeellistä, että nämä nuoret uskovat, jotka jo kärsivät kovasta vainosta, niin järkyttyivät tästä uutisesta? He katsoivat tämän nyt alkaneen ajan paljon pahemmaksi, kuin heidän siihenastiset hirveät olosuhteensa.

Paavalin päätarkoitus luvussa 2. Tess. 2 oli vakuuttaa Tessalonikan uskoville, että Herran päivä ei ollut vielä alkanut. Jos pidämme sanaa apostasia jakeessa 3 fyysisenä lähtönä, niin eikö se vahvista tätä?

Se sopii myös lupaukseen 1. Tess. 5:9: Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Paavali oli aiemmin kertonut tessalonikalaisille, että Jeesus tulisi hakemaan heidät ennen Herran päivän vihan alkamista. On paljon järkevämpää, että Paavali muistuttaa lukijoitaan tästä lupauksesta sen sijaan, että esittelisi ajatuksen hengellisestä luopumuksesta, josta emme löydä mitään mainintaa kummassakaan kirjeessä, jotka hän kirjoitti heille.

Mikä on se mahtava juttu?

Joten mikä on hieno juttu koskien sanaa apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 fyysisenä lähtönä hengellisen luopumuksen sijaan? Se antaa huomattavaa lisätukea uskolle pretribulatiiviseen tempaukseen, joka tapahtuu ennen tätä Jumalan vihan aikaa maan päällä. Se kertoo meille, että Jeesuksen täytyy tulla seurakunnallensa, ennen kuin maailma tunnistaa antikristuksen, minkä tiedämme tapahtuvan tämän ajan alkaessa.

Tämä ei ole toiveajattelua, vaan tulos jakeen 2. Tess. 2:3 kontekstin huolellisesta tutkimisesta, mikä antaa paljon todisteita, että sana apostasia tarkoittaa fyysistä lähtöä ja on näin ollen viittaus tempaukseen.

Paavalin kirjeissä tessalonikalaisille sekä Uudessa testamentissa on paljon lisätukea pretribulatiiviselle tempaukselle. Seuraava postisarjamme koostuu yksityiskohtaisesta puolustuksesta uskollemme, että Jeesus vie meidät kotiin ennen ahdistusta.

Viitteet:

[i] The Wycliffe Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Cranmer Bible (1539), Breeches Bible (1576), Beza Bible (1583), and Geneva Bible (1608) all translated “apostasia” as a physical departure.

[ii] Andy Woods, The Falling Away – Spiritual Departure or Physical Rapture? (Taos, NM, Dispensational Publishing House, Inc., 2018), p. 19.

[iii] Ibid. p. 23

[iv] Ibid. p. 27

[v] Woods, p. 13

[vi] Hiebert, D Edmond, The Thessalonian Epistles (Chicago: Moody Press, 1971), p. 301.

[vii] Ibid., p. 302

***

Lue myös artikkeli Löytyykö tempaus jakeesta 2. Tess. 2:3? Siinä perustelut on esitetty ehkä vielä selkeämmin.

Read Full Post »

Rise of Altered Mindset
By Terry James, 6.5.2020, suom. SK

Kansamme ja maailman kansakunnat ovat koko lähihistorian ajan ajattelussaan olleet kollektiivisesti Jumalan vastaisella kurssilla. Näyttää, että he ovat yhtä aikaa tulleet määränpäähän, johon tällainen kurssi ei voinut olla johtamatta.

COVID-19 eli koronavirus on vain ajoneuvo, joka on tuonut meidät nopeasti päätökseen tällä matkalla hulluuteen. Jokainen kansallinen hallintoelin ja ihmiset, joita he hallitsevat joko autoritaarisesti diktatuurilla tai demokraattisesti, ovat tiukasti sitoutuneita entiteettiin, joka on niin äärettömän pieni, että sen havaitsemiseksi tarvitaan mikroskooppi.

Maailmanlaajuinen, muuttunut ajattelutapa on täysin kehittynyt. Kaikki kansakunnat ovat sidottuja pelkoon. Pelolla näyttää olevan oma elämänsä. Se halvauttaa eniten vapautta rakastavien ja vapautta saaneiden ihmisten, mitä koskaan on elänyt planeetalla, toiminnan vapauden ja liikkumisen.

Pelko on ilmeisin oire tässä pandemiassa, joka ilmeisesti ponnahti esiin ehkä maailman massiivisimman diktatuurin keskiössä. Pelko jatkaa kasvuaan, ei vähene, huolimatta kaikista monista ankarista toimenpiteistä, joita hallitukseen kaivautuneet byrokraattiset ”lääketieteen asiantuntijat” meille ujuttavat. ”Sammuttaminen” näyttää olevan sitä, mitä he vaativat, vaikka tämä puhkeaminen ei tule missään lähelläkään niiden influenssakantojen vaarallisuutta, jotka hyökkäävät ja tappavat satojatuhansia vuosittain.

Mielestäni on oikeutettua pohdiskelua ajatella Paavalin varoitusta koskien niitä, jotka unohtavat Jumalan, tai kääntyvät kaiken Luojaa vastaan. Pyhän Hengen johdossa olevalla Apostolilla on minun mielestäni jonkin verran nykyisen tilanteemme kannalta relevanttia viisautta.

Olemme näissä kommenteissa pohtineet tuota viisautta monta kertaa. Meitä varoitetaan, että kun ihminen tai kansakunta kääntää ajatuksensa Jumalan hallinnosta sen tekemiseen, mikä on oikein heidän omissa silmissään, seuraukset ovat kauheita. Lopulliset seuraukset ovat … no niin, antakaamme apostoli Paavalin kertoa meille taas kerran:

”He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät” (Room. 1:29–32).

Menemme vielä tätä syytösluetteloa edeltävään jakeeseen nähdäksemme, mihin kaikki tämä kapinallisuus johtaa.

”Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia” (Room. 1:28).

Me ajattelemme näiden hyytävien Raamatun varoitusten olevan sovellettavissa vain kaikkein räikeimpiin synteihin – arvioidessamme asioita ”kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin”. Homoseksuaalinen toiminta on synti, jonka me tässä yhteydessä useimmiten yhdistämme Jumalan tuomioon. Mutta nämä edustavat asioita, jotka ovat paljon syvällisempiä. Nämä ovat koko kadotetun syntisen ihmiskunnan ominaisuuksia ajan edetessä syvemmälle ihmisen historiaan. Nämä ovat epäilemättä asioita, jotka saivat Herran lopettamaan ja sitten käynnistämään asiat uudelleen Nooan päivien vedenpaisumuksella. Nämä ovat ne sen jälkeisten sukupolvien ominaisuudet, jotka saavat aikaan Jumalan lopullisen tuomion ja vihan Ahdistuksen aikana.

Varmasti tavalla tai toisella tämä sukupolvi osoittaa näitä ominaisuuksia, kuin kirouksia taivaan Jumalalle. Olemme nähneet niiden pahenevan, aivan kuten Paavali ennusti: Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen” (2. Tim. 3:13).

Uskon, että korruptoituneen poliittisen prosessin jo viimeiset viisi vuotta ja kaikki siihen liittyvä todistaa Paavalin profetian siirtymisen kohti toteutumistaan. Pahat manipulaatiot ja salainen yhteistyö Amerikan muka isänmaallisten tiedustelupalveluiden korkeimmilla tasoilla todistavat asian selvästi ja havainnollisesti.

Voidaan perustella, että kansakuntaan ja maailmaan tarttunut suuri pelko on seurausta vetäytymisestä pois Jumalasta kaikilla tasoilla. Tämän viruksen takia, joka ei ole läheskään yhtä vaarallinen, kuin vuosittain hyökkäävät flunssapöpöt, maapallo kärsii halvauksesta, joka on muuttanut normaalin elämän sellaisena, kuin se on tunnettu tähän asti.

Itse asiassa globaali ajattelutapa on muuttunut. Luulen, että se on tapahtunut yliluonnollisesti. Useimmat ihmiset toimivat ja vuorovaikuttavat nyt sellaisesta käsin, jota Paavali kutsuu ”kelvottomaksi” mieleksi.

Kaikkialla maailmassa on havaittavissa hallitusten ja ihmisten kyvyttömyys ajatella suoraan tässä COVID-19-asiassa. Kollektiivinen pelko, joka saa kaikki toimimaan vastoin sen aiheuttanutta syytä, on todellinen tartunta, joka saastuttaa planeetan. Näemme jatkuvasti tämän muuttuneen ajattelutavan nousun.

Jumalan resepti kelvottomalle mielelle on seuraava:

”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.” (Jes. 1:18–20)

Read Full Post »

Clearing a Pathway for Antichrist’s Judgment
By Gene Lawley, 25.2.2020, suom. SK

Kun tarkastelemme Raamattua kokonaisuutena, niin se todistaa, että maailman ajattelutapa ja Jumalan suunnitelma ovat rinnakkaiset ja yhdensuuntaiset. Molempien tavoitteina ovat ”maailmanhallitus” ja ”uusi maailmanjärjestys”.

Maailma, joka päättää kieltää Jumalan, jopa jättää hänet huomiotta, aikoo hallita koko maailmaa eliitillä, jota vähemmän etuoikeutetut palvelevat. Heitä ei kuitenkaan voi olla monia, jottei heitä valvottaisi. Tuon ”uuden maailmanjärjestyksen” puolestapuhujat kuvailevat sitä loistavana tulevaisuutena heille, mutta ei ilmeisestikään niille, jotka ovat heidän orjiaan.

Jumalan suunnitelma osoittaa kohti maailmanhallituksen muodostumista välineenä, joka tuo maailman ja Antikristuksen lopulliseen tuomioon. Se tuo selvästi ilmi totuuden, että Jumala ei salli minkään maailmallisen pahan olla ratkaiseva tekijä siinä, kuinka tapahtumat kehittyvät ja ajoittuvat matkan varrella. Esimerkiksi hyvin ajankohtaisissa tapahtumissamme näemme, kuinka Jumala kirjaimellisesti riuhtaisi ”yksimaailmalaisten” käsistä heidän aikomuksensa saada näkynsä toteutuneeksi. Se meni näin:

Kun Barack Obama valittiin presidentiksi vuonna 2008, riemuitseva Henry Kissinger möläytti avoimesti: ”Hänet on valmennettu johtamaan meidät uuteen maailmanjärjestykseen!” Toisella kertaa hän sanoi: ”Palkkasimme hänet suoraan oikeustieteellisestä.” Tuo ”valmennus” sai aikaan petollisimman käänteen, mitä koskaan on nähty Yhdysvaltojen historian presidentinvaaleissa ja virkakausissa, kuten todisteet selvästi osoittavat.

Kahdeksanvuotisen kautensa lopun lähestyessä hän mutisi 30. huhtikuuta 2016 pidetyllä DC:n kirjeenvaihtajien illallisella: ”Te kaikki näytätte hienoilta … tasavallan loppu ei ole koskaan näyttänyt paremmalta!” Vaikka hänen kannattajansa väittivät toisin, kansakunnan suvereniteetin eheys väheni kaiken aikaa. Hän oli varma, että Hillary Clinton oli matkalla soikeaan toimistoon hänen tilalleen ja siten saattamaan päätökseen sen kansakunnan tuhon, joka oli tuon uuden maailmanjärjestyksen voimakkain vastustaja.

Mutta Jumala astui näyttämölle ja sulki tuon maailman suunnitelman luoda omatekoinen hallitseva luokkansa, joka on lihasta, ei Jumalasta. Psalmi 75:6-8 kertoo tapahtumasta:

”Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta, vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää. Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.

Osa Jumalan toiminnasta kohti tämän pahan sukupolven tuomiota näyttää suuntautuvan ihmisten saamiseen ymmärtämään syntisyytensä. Kun Raamattu puhuu ”luopumuksesta”, kuten luvussa 2. Tess. 2, niin se sanoo, että se on, jotta laiton voidaan paljastaa – Jumalan sallima mahdollisuus, jota seuraa sitten täydellinen vapaus edetä pahan polulle poistamalla ”se, joka pidättää” eli Pyhän Hengen omistavat uudestisyntyneet uskovat, jotka ovat tuon pahan vastustuksen ruumiillistuma. Sitä sanotaan ”tempaukseksi” eli Herran omaisuuden sieppaukseksi pois pahan polulta.

Ilm. 6. luku näyttää ensimmäisen sinetin avautumisen ja valkoisella hevosella ratsastava tulee esiin ”voittajana voittamaan”.

Luvun Hes. 37 lopussa profeetta kertoo Jumalan ”iankaikkisen liiton” lupauksesta juutalaisten kanssa; ja samansuuntaisesti Daniel kirjoittaa jakeessa Dan. 9:27 seitsenvuotisesta liitosta, jonka monet pakottavat juutalaisille ja johon liittyy mies, jolla on menneisyyden perintö Roomasta. Sitten Hesekiel siirtyy profetiaan Googin ja Maagogin hyökkäyksestä Israeliin. Kun Hesekielin kirja 38-39 on valmis, näemme toisen esteen Antikristuksen edistymiselle maailman valloittamisessa poistuvan – Venäjän halu haluta hallita maailmaa – ja myös islamistisen ryhmän tavoitteen hallita maailmaa. Kun jakso Hes. 38-39 on lopussa, näemme, että yksi este Antikristuksen edistymiselle maailman valloittamisessa on poissa – Venäjän halun uhka hallita maailmaa – ja myös islamilaisen ryhmittymän tavoite hallita maailmaa. Hän jatkaa valloittamista siirtyessään ”uuden maailmanjärjestyksen” ja sen maailmanhallituksen – tuon Ilmestyskirjan seitsemännen pään, julkisivun taakse. Luvussa Ilm. 13. löydämme paljon hänen etenemisensä päättävistä tapahtumista, kun häntä tukee toinen peto, jolla on kaksi pientä sarvea ja joka edistää hänen pyrkimyksiään.

Viimein Ilm. 17. luvussa näemme tämän Antikristuksen, joka aikoi hallita maailmaa, sodassa Jumalaa vastaan siitä saakka, kun putosi suosiosta aikoina ennen ajan alkamista. Tässä luvussa kuvaillaan hänen kärsimättömyyttään siitä, että hänen on työstettävä suunnitelmansa maailmanhallituksen selän takana. Hän “ottaa käyttöön kaikki konstit” ja ottaa vallan pedon kahdeksantena päänä – toisin sanoen viimeinkin hän personoituu pedoksi. Sitten Herra Jumala lopettaa hänen olemassaolonsa yhdessä toisen pedon, väärän profeetan, kanssa heittämällä heidät fyysisesti ja elävinä tuliseen järveen palamaan aina ja ikuisesti.

Sitten Jeesus Kristus aloittaa tuhatvuotisen teokratian koko maailmassa halliten vanhurskaudella ja oikeudenmukaisuudella. Se on aikaa, joka todistaa, että ihmiskunta parhaimmissakaan itsehallintopyrkimyksissään ei pystynyt ilman Jumalaa toteuttamaan sitä, kuten suunnittelivat. Jumala on jälleen kunnioitettu koko maailman edessä.

Mutta hetkinen! Entä Saatana, joka on tuleva heitetyksi ulos taivaasta ja Jumalan läsnäolosta kerralla ja lopullisesti (ks. Ilm. 12)?

Kun Saatana, ruumiiton henki, heitetään maailmaan, hänellä on oltava ruumis, johon asettua. Voisi olla vain sopivaa, että hän menee Antikristuksen kuolevaisen olennon ruumiiseen, kunnes tämä ihminen heitetään tuliseen järveen. Sitten saatana sidotaan kahleilla ja pidetään syvyyden kuilussa tuhannen vuotta. Ilm. 20 kertoo meille, että hänet vapautetaan sitten lyhyeksi ajaksi vetämään yhteen valtavan joukon ihmisiä, jotka edelleen vastustavat Herraa Jeesusta Kristusta ja johtaa heidät Häntä vastaan viimeisessä taistelussa maailman hallinnasta.

Vanhurskaus hallitsee ja paha tuomitaan, kun herrojen Herra murskaa pahan lopullisesti! Paholainen ja hänen seuraajansa heitetään tuliseen järveen yhdessä kaikkien aikojen pelastamattomien kanssa palamaan aina ja ikuisesti. Se on viimeinen tuomio, jonka Jumala toteuttaa pahalle, tien pää hänen vastustamiselleen kautta aikojen.

Koko tarina on täynnä sellaisia, joista Raamattu käyttää nimitystä ”salaisuus”. Tämä kirjoitus yrittää näyttää laajan kuvan matkan varrella. Ihmiskunnan lunastaminen, kaikkien pelastuvien ja Israelin ennallistaminen hyväksymään todellinen Messiaansa ovat Jumalan tärkeimmät toimet sen rinnalla, että paha saa edetä kohti Hänen sille suunnittelemaa tuomiota. Kaikissa näissä asioissa Jumala tulee kirkastetuksi herrojen Herrana ja maailmankaikkeuden kuninkaiden Kuninkaana.

Milloin nämä asiat alkoivat?

Vaikuttaa siltä, että se tapahtui Israelin valtion ennallistamisen yhteydessä 14. toukokuuta 1948, melkein 72 vuotta sitten. Jakeessa Luuk. 21:28 Jeesus sanoi keskellä katsausta siihen, mitä on tuleva tuomion muodossa:

Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”

Yhä enemmän tuon päivän jälkeen muutama vuosikymmen sitten, lopunajan merkkien ja profetioiden on paljastettu vahvistavan Herran ennustusten totuus. Näe julkisten seksuaalisten ilmaisujen ällistyttävä vallankumous. Tämä profetia ”luopumisesta” laillisuudesta ja moraalisesta eheydestä on muuttamassa ihmiskunnan säälittäväksi, sekavaksi ja turhautuneeksi. Kaikkivaltiaan Jumalan ääni torjutaan ja hyljätään yhä selvemmin.

Luomakunta ei tule hallitsemaan Luojaansa.

Contact email: andwegetmercy@gmail.com

Read Full Post »

THE SEND DECEPTION
SEND – PETOS
1.11.2019 T. A. McMahon, suom. SK

Muutaman viime kuukauden ajan olen kirjoittanut ja puhunut melkein 50 000 nuoren aikuisen ”kristityn” kokoontumisesta stadionilla 23. helmikuuta 2019 Floridan Orlando’ssa. Se on yhteenveto havainnoistani, jotka on tehty katsottuani tuntikausia videoita kokoontumisesta, sekä tiedoistani 12-tuntisen yksipäiväisen tapahtuman tuottajista ja puhujista.

Se alkoi innostuneella kehotuksella, jonka enimmäkseen nuoret dynaamiset puhujat antoivat yhtä innostuneelle väkijoukolle lähetyskäskyn täyttämiseksi: Ja hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.’” (Mark. 16:15). Tämä kehottaminen korosti tapahtuman teemaa, joka oli otsikoitu ”Send” (Lähetä). Tavoitteena oli motivoida ja lähettää nuoret aikuiset lähiöihinsä, lukioihinsa ja yliopistoihinsa, työpaikoilleen, kaupunkeihinsa ja valtioihinsa ja sitten kaukaisiin maihin kertomaan evankeliumia.

Heille kerrottiin, että Jumala valtuuttaa heidät olemaan äärimmäisen menestyviä yrityksissään evankelioida maailma. Missionuorten (YWAM) Andy Byrd julisti: ”Olemme täällä ihmiskunnan historian suurimmassa Jumalan toiminnassa. … Viiden vuoden kuluttua olemme ihmisen historian suurimmassa Jeesus-liikkeessä yli kaiken, mitä olisimme osanneet kuvitella ja se kaikki alkaa tänä iltana.”

Puhuja Lou Engle kertoi, että Billy Graham’in kuoleman jälkeen on tapahtunut merkittävä ilmestyksellinen muutos, joka sisältää ”evankeliumin julistamisen, merkkejä ja ihmeitä … stadionit täyttyvät ja Billy Graham’in mantteli on tulossa kansakunnan päälle. … evankelista nimeltä Jeesus tulee täyttämään stadionit Amerikassa. Miksi en usko, että tulisin näkemään stadioneita, joissa massaevankelioidaan, tapahtuu merkkejä ja ihmeitä ja satoja tuhansia ihmisiä pelastuu Amerikassa? Uskomme, että tänä aikana jokin siirtää ja vie meidät … maailmanlaajuiseen siirtymiseen suurimpaan Jeesus-liikkeeseen, mitä koskaan olemme nähneet!” Se olisi todella ihanan jännittävää, jos vain olisi totta, mutta kun ei ole.

Miksi päättelen näin? Syyt ovat moninaiset, joista tärkein on, että se on ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumalan Sana kertoo meille nykyisestä hengellisestä tilasta maailmassa ja seurakunnan tilasta Herran paluun lähestyessä. Tälle tilanteelle on ominaista kristinuskon vastaisuus seurakunnan ulkopuolella ja sisäinen luopumus.

Matteuksen luvussa 24 Hänen opetuslapsensa pyysivät Jeesusta kertomaan heille, millaista olisi Hänen tulemuksensa aikaan. Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” Muita jakeita, jotka sanovat samaa: Luuk. 18:8: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” 2. Tim. 3:13: ”Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” 2. Tim. 4:3-4: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” 2. Piet. 2:1-3: ”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.”

Nämä ovat vain muutamia kohdista, jotka kuvailevat viimeisten päivien hengellistä tilaa ja nämä piirteet lisääntyvät huomattavasti seurakunnan tempauksen edellä ja jatkuvat sen jälkeiseen suuren ahdistuksen ajan hirvittävään pahuuteen. Tämä on se, mitä Raamattu selvästi opettaa! Joten kuinka voi olla, että niin monet Send’in puhujista näyttävät unohtavan Raamatun eskatologian, eli mitä Raamattu selvästi julistaa tapahtuvan Jeesuksen Kristuksen paluun lähestyessä? He näyttävät olevan tietämättömiä tärkeimmistä olosuhteista ja tapahtumista, joita Raamattu sanoo tulevan, varsinkin näistä kolmesta:

  1. Luopumus ( 13:22-23; Apt. 20:28-31; 2. Tess. 2:3; 1. Tim. 4:1-3; 2. Tim. 3:13 ja Juudan kirja);
  2. Tempaus ( 14:2-3; 1. Kor. 15:51-54; 1. Tess. 4:14-18; 1. Tess. 5:9-11);
  3. Antikristuksen valtakunta (Ilm. 13:1-8; 11-17; 19:19-21).

Kaikki nämä Jumalan Sana esittää merkittävinä aikajanatapahtumina, jotka tapahtuvat, ennen kuin Kristus itse perustaa valtakuntansa, jolloin hän hallitsee tuhannen vuotta Jerusalemista käsin.

Kehotan kaikkia, jotka lukevat tätä artikkelia, etenkin niitä, jotka eivät ole perehtyneet Raamatun eskatologiaan, lukemaan ja tarkistamaan yllä luetellut jakeet ja vertaamaan niitä sitten siihen, mitä Send’in johto opettaa. Tässä on se, mitä nuo johtajat sanovat, mukaan lukien Bill Johnson’in Bethel-kirkon ja hänen yliluonnollisen palvelutyön koulunsa (Bethel School of Supernatural Ministry) johtajat, Loren Cunningham’in Missionuorten (Youth With A Mission = YWAM) johtajat, Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR) johtajat yhdessä kymmenien samankaltaisten ja hyvin vaikutusvaltaisten uskonsana- / parantamis-saarnaajien ja heidän palvelutyöjärjestöjensä kanssa: He uskovat, että Jumala vuodattaa Pyhän Henkensä näinä viimeisinä päivinä, mikä johtaa maailmanlaajuiseen herätykseen. Herätyksen kasvaessa kristityt asetetaan korkeimpaan hallitusjohtoon kaikissa kansakunnissa. Tämä huipentuu kristillistettyyn maailmaan, jonka vastuulla on ennallistaa se fyysisesti (hallituksellisesti, ympäristöllisesti) ja hengellisesti (moraalisesti ja palauttamalla sosiaalinen oikeudenmukaisuus), jotta Kristus voi palata maan päälle aloittamaan fyysisen hallintansa.

Raamatussa ei ole mitään perusteita tälle opetukselle. Yksi ylivoimainen este kristittyjen ajattelulle, että he voivat hallita maailmaa, on koko Ilmestyskirja. Seuraava valtakunta, joka tulee Jumalan aikajanalla, on Antikristuksen valtakunta! Se tapahtuu ”suuren ahdistuksen” aikana, kun Jumala vuodattaa vihansa koko maailman päälle. Jeesus itse kuvasi sitä, mitä tulee tapahtumaan niin tuhoisaksi, että senkaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Matt. 24:21). Profeetta Jeremia lisää ”ei ole sen kaltaista” kutsuen sitä ”Jaakobin ahdistuksen ajaksi” ja verraten sitä synnytyskivuissa olevaan naiseen: ”Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitansa synnyttäväisten tavalla, ja miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi” (Jer. 30:6-7).

Hämmästyttävää näiden ”kristittyjen Valtakunta Nyt -dominionistien” esittämien väärien skenaarioiden suhteen on, että yhtäkään edellä mainituista jakeista ei voida hengellistää (lukea väännettynä) osoittamaan maailmanlaajuista herätystä. Aina, kun noita jakeita esiintyy, ne kielletään sellaisilla perusteluilla, kuin ”Jumala on tekemässä uutta, joka kumoaa sen, mitä Hän on kirjoittanut”. Ei suinkaan! Jumala sanoo meille: Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa” (Mark:13:31). Profeetta Jesaja kirjoitti: ”’Pysykää laissa ja todistuksessa!’ Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole” (Jes. 8:20). Näillä väärillä opettajilla ei ole ainoastaan dominionistinen päämäärä, joka on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumalan Sana sanoo, vaan myös heidän lausuntojensa juuret ovat täysin korruptoituneessa uskomusjärjestelmässä.

Tästä liikkeestä on puhuttu Uskonsanan, Parantamisen ja Menestyksen palvelutyönä. Sen juuret juontuvat vääriin profeettoihin ja opettajiin, kuten E. W. Kenyon, Kenneth Hagin, Charles Capps, Kenneth Copeland, Fred Price, Marilyn Hickey, Joyce Myers, Rodney Howard-Browne ja tietysti joukon johtajaan Benny Hinn’iin. (Ks. kirja The Confusing World of Benny Hinn). Vaikka kaikilla, jotka opettavat näitä epäraamatullisia käsityksiä ja käytäntöjä, on omat erikoisuutensa (esim. parantamismenetelmät, vaurauden käskeminen, positiivinen tunnustaminen, uskon käyttäminen tekniikkana, esiintyminen Jumalan alaisina jumalina jne.), niin heidän perustava käsityksensä on, että Jumala on palauttamassa nykyajan seurakuntaan merkit ja ihmeet, jotka löytyvät Apostolien teoista. Tämän liikkeen tärkein ihmemerkki on parantaminen. Varhainen johtaja tässä oli Oral Roberts, jonka yliopisto (ORU) perustettiin hänen itsensä mukaan ensisijaisesti edistämään yliluonnollista parantamista. Muihin kouluihin, joissa korostetaan samanlaista parantamista, kuuluvat Mike Bickle’n kansainvälinen rukoushuone (IHOP) Kansas City’ssä ja Bill Johnson’in yliluonnollisen palvelutyön Bethel-koulu (Bethel School of Supernatural Ministry) Kalifornian Redding’issä.

Opettaako Raamattu yliluonnollisia parantamisia? Epäilemättä. Joten miksi emme tänä päivänä näe sitä, mitä tapahtui, kun Jeesus paransi väkijoukkoja, tai myöhemmin Apostolien teoissa, kun jotkut parannettiin yksinkertaisesti, kun Pietarin varjo kulki heidän ylitsensä (Apt. 5:15)? Niistä monista syistä, jotka voitaisiin antaa, uskon tärkeimmäksi sen, että kaikki noiden päivien todella ihmeelliset teot olivat vahvistuksia. Ne vahvistivat sen, että Jeesus oli todella lihaksi tullut Jumala ja ne vahvistivat merkkien kautta, jotka seurasivat, että Pietarin ja opetuslasten saarnaama evankeliumi oli Jumalan sanan totuus:Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.” (Mark. 16:19-20)

Jeesus vahvistaa edelleen sanan sitä seuraavilla merkeillä, kuten ovat osoittaneet lähetyssaarnaajat, jotka palvelevat evankeliumin totuutta hyvin haastavissa paikoissa eri puolilla maailmaa. Entä sitten uskonsanan / parantumisen ja menestyksen saarnaajat? He edistävät väärää evankeliumia, toista Jeesusta (ks. ”A Berean Exercise: ’Christian’ Magazines – Part 2”, August 1, 2019) ja joukkoa epäraamatullisia oppeja ja käytäntöjä. Pyhien kirjoitusten mukaan, kuten todettiin, Jeesus ei toimi heidän kanssaan vahvistamalla heidän harhaoppiaan sitä seuraavilla ihmeellisillä merkeillä. Heidän ihmeelliset ns. manifestaationsa eivät ole Herrasta.

Uskon kuitenkin, että Send’iin osallistuviin tuhansiin nuoriin kohdistetaan vieläkin traagisempi petos. Heille esitetään tyhjä evankeliumi. Sen pitäisi olla selvää kaikille uskoville, jotka julistavat evankeliumia joko omassa seurakunnassaan, tai kotikokouksissa, etteivät kaikki evankeliumin kuulleet ole reagoineet siihen, eivätkä saaneet iankaikkisen elämän lahjaa Jeesuksen kanssa, joka on pelastus. Näin surullinen voi lopputulos olla riippumatta siitä, kuinka perusteellisesti evankeliumi selitetään. Jos ihminen ei halua hyväksyä totuutta siitä, mitä Jeesus teki ristillä hänen puolestaan (samoin kuin koko ihmiskunnan puolesta) maksaessaan Jumalan täydellisen oikeudenmukaisuuden vaatiman täyden rangaistuksen, niin tämä ihminen on hyljännyt ainoan pelastuksen toivonsa (Apt. 4:12). Mitä sitten on sanottava 50 000 hengen kokoontumisesta?

Yhdessä vaiheessa Send’in 12-tuntisen session aikana yksi puhujista astui eteen kutsumaan joukosta niitä, jotka antavat elämänsä Jeesukselle. Hän julisti: ”Haluan kaikkien nostavan kätensä. Me kaikki rukoilemme tätä yhdessä tukeaksemme niitä, jotka rukoilevat sitä ensimmäistä kertaa. Oletteko valmiita? Sanokaa: ’Rakas Herra Jeesus … tulen tänään luoksesi … syntisenä, joka tarvitsee pelastuksen … Herra Jeesus Kristus … tästä päivästä lähtien … sanon kyllä … sanon kyllä … sanon kyllä … sinulle, Herra Jeesus. Ei enää epäröintiä … ei enää viivyttelyä … ei enää neuvotteluja … Tästä päivästä lähtien kuulun Jeesukselle ja Jeesus kuuluu minulle. Uskon sen. Vastaanotan sen. Tunnustan sen Jeesuksen nimessä. Ja kaikki sanoivat Aamen!’” Koko tuhansien joukko huusi innokkaasti: ”Aamen”.

Ajattele sitä tarkemmin. Oliko se evankeliumi? Mitä nämä emotionaalisesti manipuloidut nuoret todella uskoivat?

Ensinnäkin, kehen he asettivat luottamuksensa? Jeesukseenko? Mihin Jeesukseen? Ajassamme on monia vääriä Kristuksia. Luottivatko he Jumalaan, joka tuli ihmiseksi lakkaamatta koskaan olemasta Jumala ja ihminen? Maksoiko hän ristillä täyden rangaistuksen synneistämme? Yli miljardi roomalaiskatolista ei usko siihen. Monet uskonsanan / parantamisen / menestyksen opettajista eivät myöskään usko siihen väittäen, että rangaistus maksettiin helvetin syvyyksissä, kun Saatana ja hänen demoninsa kiduttivat Kristusta. Se ei ole Raamatun Jeesus. Olivatko ne, jotka melkein täyttivät Orlando’n stadionin, tietoisia siitä, että Isä-Jumala hyväksyi Kristuksen uhriteon kuolla ihmiskunnan synnin tähden jumalallisen oikeudenmukaisuuden tyydyttämiseksi? Tiesivätkö he, että Kristuksen ylösnousemus oli todistus Jumalan hyväksynnästä?

Annetulla kutsulla näytti olevan tarkoitus saada vastaanottajat tekemään sitoumus seurata Kristusta ja jakaa evankeliumia paikallisesti ja kansainvälisesti – toisin sanoen pyytää heiltä täyttä sitoutumista elämässään. Heille annettu ”evankeliumi” oli kuitenkin täysin ilman raamatullista sisältöä. Se, mitä siitä seurasi, oli puhtaasti tunteisiin perustuva ”alttarikutsu” ja heidän elämänsä toivotulla luovuttamisella ei ollut raamatullista tukea. Kuulijat saattoivat siis olla riippuvaisia vain tunteistaan. Se muistuttaa armeijan lähettämistä taisteluun vahvistettuna vain toiveikkain ajatuksin.

Kuinka toiveikkain? Tärkeä uskonsanan / paranemisen ja menestyksen liikkeen opetus on positiivinen tunnustaminen. Ajatuksena on, että kaikkea, jolla on negatiivinen merkitys, on vältettävä, koska se aiheuttaa negatiivisen tuloksen. Esimerkiksi paranemisessa ei saa puhua sairauden oireista, koska se vahvistaa sairautta; positiiviset paranemisväitteet (totta tai ei) saavat aikaan paranemisen. Send käyttää tätä taktiikkaa, koska se valitsee Apostolien teoista vain ”positiiviset” merkkejä, ihmeitä ja paranemisia koskevat jakeet. Vältetään kaikkia ”negatiivisia” koettelemuksia ja ahdistuksia, joita Paavali kärsi, kun Jumala käytti häntä väkevästi, kuten myös monia muita pyhiä, joista jotkut kuolivat marttyyreina palvellessaan Jeesusta. Sen ymmärtämättömyys, että kärsimys on osa elämää kaikille, jotka palvelevat Herraa, asettaa ihmisen petolliseen odotukseen. Jeesus sanoi:Maailmassa teillä on ahdistus…” ja sitten Hän lisäsi: ”mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33).

Yhteenvetona voidaan todeta, että tuhannet Send-tapahtumassa olleet nuoret johdettiin harhaan. Petolliset harhaopit, joita heitä kehotettiin seuraamaan, voidaan helposti paljastaa vertaamalla niitä siihen, mitä Raamattu sanoo hyvin selvästi. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että millennium- ja Z-sukupolvi kohtaavat paljon enemmän hengellistä petosta, kuin mikään aikaisempi ja on traagista, että he ovat hirvittävän huonosti valmistautuneita. Rukoile heidän puolestaan jatkuvasti ja rohkeasti, sillä missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5:20). Tuo armo, joka pelastaa kaikki, jotka uskon kautta luovuttavat elämänsä Jeesukselle, on enemmän kuin riittävä, niin että Herra voi käyttää heitä riippumatta siitä, kuinka vaikeat uskovan olosuhteet ovat: Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää” (2. Kor. 9:8).

TBC

Read Full Post »

Older Posts »