Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘luopumus’

Apostasy
By Jim Towers 14.5.2019, suom. SK

Luopumusta tapahtuu nyt jokaisessa uskonsuunnassa. Mikään seurakunta ei ole vapautettu tästä lopunajan ilmiöstä. Se osoittaa selvästi, että tempauksen hetki on lähellä. Kuten Jeesus sanoi: ”Kun näette näiden tapahtuvan, niin tiedätte, että minun paluuni on ovella.”

Näennäisesti kristillinen katolinen kirkko on mullin mallin vääristä opeista ja on ollut sitä aina, mutta tänä päivänä paavi on viemässä sitä askelta pitemmälle haluten sisällyttää islamin ym. uskonnot maailmanlaajuiseen uskontoon – aivan kuten Raamattu ennustaa käyvän lopunaikoina.

Protestanttiset johtajat eivät myöskään käsittele kysymystä terveestä opista ja siksi monet kirkot menevät harhaan. Raamatun sanat vesitetään, ja monet eivät enää tunnusta Raamatun lopullista auktoriteettia. ”Hiekalle rakennettu talo ei kestä” ja se koskee myös kirkkoja.

Tämän päivän kristillinen seurakunta perustuu enimmäkseen johtajien persoonallisuuteen ja karismaan ja/tai ns. ylistysbändiin. Mutta se on kaikki vain savua ja peilejä (kirjaimellisesti) – diskovalojen säestyksellä.

Samaan aikaan korruptio pysyy kirkon sisällä kuin leviävä syöpä, kun ulkopuoliset ateistiset ja agnostiset pervertikot takovat sotarumpuja tuhotakseen kristillisen uskon.

Sekulaarissa maailmassa monet eristetyt rikolliset on ”laitostettu” – he tekevät kaiken ulkoa opitusti; kuin horroksessa he syövät, harjoittelevat ja nukkuvat päivän tarkasti valvottuina hetkinä. Ja samalla vanhalla tavalla monet kristityt käyvät läpi kurinalaista elämää. Aivan liian monet kristityt ovat ”laitostuneet”, mikä tarkoittaa, että he elävät ja nauttivat kirkkorakennuksen seinien sisäpuolella, mutta pelkäävät kiinnittymistä sekulaariin yhteiskuntaan tuodakseen toisia uskoon; ja kun he tekevät sen, syy on vain, että saisivat nimeä itselleen, että ihmiset näkisivät heidät.

Monilla johtajilla on tutkinto, vaikka Vapahtajamme Jeesus Kristus työskenteli puuseppänä eikä Hänellä koskaan ollut teologista tutkintoa, eikä myöskään hänen opetuslapsillaan – paitsi yhdellä, Paavalilla. Niitä, joilla on tutkinnot, suositaan suuresti, mutta ns. kristilliset yliopistot ovat kadottaneet ankkuriköytensä ja jotkut menevät niihin vain huoraamaan ja tulemaan aivopestyiksi väärällä opetuksella.

Se, mitä Jeesuksella ja hänen seuraajillaan oli, oli Pyhä Henki – joka johtaa kaikkeen totuuteen.

Mutta te – teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä” (1. Joh. 2:27).

Nelikymmenvuotisen kirkossa käymiseni aikana olen saanut läheltä todistaa monia kristillisessä seurakunnassa harjoitettuja hirmutekoja: jumalanpilkkaa, itsekorotusta, haureutta, aviorikoksia, karkeaa vitsailua ja valheita. Ensimmäinen oli seurakunnassa, jossa pastori ja musiikkijohtaja kertoivat häijyjä vitsejä juutalaisista. Nuorena uskovana ajattelin, että kaikki kristityt olisivat vilpittömiä ja uskossaan aitoja, varsinkin pastorit. Läksin sieltä, enkä koskaan palannut. Seuraavaksi kävin Calvary Chapel -seurakunnassa useita vuosia, ennen kuin huomattiin, että pastori huorasi useiden seurakunnan naisten kanssa.

Kun hänet oli erotettu, tämä entinen pastori jatkoi muihin asioihin sanoen, että hänestä tuntui, että hänellä oli ”toinen seurakunta” sisällään. Niinpä hän voi iskeä uudelleen. Myöhemmin menin katsomaan, miten muut pärjäsivät – ja he olivat osallistumassa ohjelmaan, kuinka sijoittaa rahasi Jumalan valtakuntaan! (Oletko koskaan huomannut, kuinka pastorit pitävät paitaansa housujensa ja ison mahansa päällä ja istuvat mieluummin baarituolilla saarnatessaan tai opettaessaan?) Siinä nyt ei ole mitään väärää, mutta he ovat tehneet siitä keksityn rutiinin toivossa samaistua tietämättömiin massoihin.

Puhun nyt itsestäni, sillä olen taas etsimässä hyvää Raamattuun uskovaa seurakunta, koska pastorini juuri erosi palveltuaan samaa seurakuntaa 27 vuotta. Tässä epäystävällisessä seurakunnassa hän oli ainoa, joka puhui minulle vilpittömästi ja halasi minua kaikkien toisten itsekeskeisten johtajien katsellessa poispäin. (Nämä samat ihmiset halusivat erottaa kaikista ihmisistä juuri Chuck Colsonin, kun hän oli vielä elossa. He eivät tykänneet siitä, että hän oli poistanut heidät parrasvaloista, vaikka eivät olleet tehneet mitään sen ansaitsemiseksi.)

Tekopyhyyden ja ilkeyden seurauksista Luukas 12:47 sanoo: “Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä…” Toivon, ettet olisi yksi noista palvelijoista.

Seurakuntani hajotessa löydän itseni etsimässä uutta seurakuntakotia tietäen, etten tule löytämään täydellistä sellaista.

Jos sinun minun laillani on etsittävä hyvää ”seurakuntakotia”, niin varmista, että saat nähdä heidän opinjulistuksensa ja tarkista seurakunta huolellisesti. Onko se sopusoinnussa sen kanssa, mitä on kirjoitettu Raamatussa? Onko Jeesus heidän oppinsa keskipiste? Opetetaanko pelastusta yksin uskosta? Opettavatko he Raamatusta? Onko heillä raamattuluokkia, jotka käyttävät Raamattua eikä ihmistekoisia ideoita ja filosofioita? Seurakunnan ei pitäisi kastaa vauvoja. [Todettakoon, että lapsikasteelle on hyvät perusteet, lue Kysymyksiä lapsikasteesta. Liberaaliteologeja lukuun ottamatta kukaan vakavasti otettava luterilainen ei väitä, että lapsikaste riittäisi pelastukseen.] Muista myös, että Allah, kuujumala, ei ole Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala (ainoa tosi Jumala). Ovatko seurakunnan johtajat ystävällisiä? Saarnataanko väärentämätöntä evankeliumia? Onko heillä alttarikutsu käytössä?

Jos vastasit ei johonkin näistä kysymyksistä, niin he eivät opeta totuutta, vaan riivaajien oppeja. ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim.4:1). Myös: ”Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä” (1. Kor. 10:21).

Mitä sitten teetkin, niin älä ainakaan usko Jehovan todistajien ihmistekoista opetusta, että sinun on ansaittava pelastuksesi. Samaa voidaan sanoa mormoneista tai katolisista tai jokaisesta muusta ihmistekoisesta kultista.

Ei, me emme löydä täydellistä seurakuntaa, tai ihmistä, mutta voimme kilvoitella ollaksemme kaikkea, mitä Jumala haluaa MEIDÄN olevan pitäytymällä Jumalan kirjoitettuun sanaan – Raamattuun.

Kun vastaanotat Jeesuksen sydämeesi ja elämääsi, niin pystyt – Pyhän Hengen kautta – ymmärtämään syntien anteeksiantamuksen – pelastuksen ja iankaikkisen elämän – mutta vain kun luet ja tutkit Raamattua.

YBIC

Jim Towers

write me at jt.filmmaker@yahoo.com www.thepropheciesmovieandbook.com and www.dropzonedelta.org

 

Read Full Post »

MISSING THE MARK—MISSING THE SOLUTION
1.5.2019, by T. A. McMahon, suom. SK

Useimmat meistä ymmärtävät, että ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” on yksi synnin raamatullinen määritelmä. Jakeessa Room. 3:23 Paavali käyttää synnistä kreikan verbiä hamartano. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Se voi tuntua joistakin vähän epäreilulta, koska harvoin ajattelemme, että epäonnistuminen tavoitteen tai normin saavuttamisessa olisi syntiä. ”Epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” ei tunnu suureltakaan rikokselta ajatellessamme useimpia syntejä, joista olemme tietoisia, varsinkin kauheita sellaisia. Nuoli, joka ei ihan osu maaliin, syntiäkö? Tosiaanko? Tällainen reaktio kertoo paljon itsestämme ja sydämemme tilasta suhteessa Luojaamme.

Jumala on täydellinen. Kaikki, mitä Hän sanoo ja tekee, on täydellistä. Siksi Hänen norminsa on täydellinen. Kaiken, mikä ”ei täytä” Hänen normiaan, täytyy olla syntiä. Kuten Jaakob sanoo: Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin” (Jaak. 2:10). Se on Jumalan kriteeri olemiselle Hänen kanssaan. Me teemme syntiä, me kuolemme. Ja me kaikki olemme tehneet syntiä. Kuolemaan sisältyy fyysinen ja hengellinen ero. Se voi olla Jumalasta – ja se voi olla ikuinen.

Voitaisiin kysyä, kuten opetuslapset kerran: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus vastasi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista” (Matt. 19:25-26). Jumalan tuomio ja oikeudenmukaisuus ovat täydelliset. Rangaistus synnistä on iankaikkinen ero Hänestä. Se on ääretön rangaistus ja rajallinen ihmiskunta ei voi koskaan maksaa koko tuomiota. Mutta Jumala voi ja teki sen! ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16). Jeesus, täydellinen synnitön Jumal-ihminen, tyydytti täydellisen oikeudenmukaisuuden maksamalla täysin ihmiskunnan synneistä – menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Vaikka Jumala on hankkinut pelastuksen koko ihmiskunnalle Jeesuksen kautta, se on voimassa vain niille, jotka uskovat Häneen Vapahtajanaan ymmärtäen, että Hän – ja vain Hän – voi pelastaa heidät. Ei ketään eikä mitään voida lisätä ratkaisuksi – ei hyviä tekoja, ei kirkossa käymistä, ei uskonsuuntaa, ei rituaaleja, ei sakramentteja, ei kanonisoituja pyhimyksiä eikä uskonnollisia johtajia, ei kastetta – ei mitään muuta. Vain Kristus – Solus Christus.

Kun olemme pelastuneet, me muutumme – mutta emme täydellisesti. Ei vielä. Se tapahtuu, kun menemme olemaan Jeesuksen kanssa. Ennen tuota täydellistä muutosta meille annetaan uusi luonto, mutta silti säilytämme vanhan luontomme. Me voimme tehdä syntiä, mutta emme enää ole synnin orjuudessa emmekä hallinnassa. Uusina luomuksina Kristuksessa elämämme tehdään Hänen armollaan ja meissä asuvan Pyhä Hengen voiman kautta kykeneväksi miellyttämään Jumalaa (1. Kor. 3:16). Uuteen elämäämme Kristuksessa kuitenkin sisältyy taistelu vanhan ja uuden luontomme välillä.

Kuinka tärkeä on sitten tuo taistelu? Vaikka pelastuksemme ei riipu siitä, koska pelastus annettiin kaikille, jotka vastaanottivat sen uskon kautta ilmaisena lahjana, se kyllä liittyy koko joukkoon asioita, jotka koskevat ajallista elämäämme Kristuksessa. Kuten? Suhdettamme Jeesukseen – toisin sanoen, rakkauttamme Häneen, Hänen miellyttämistämme, kypsyyttämme Hänessä, hedelmällisyyttämme, kuuliaisuuttamme, todistustamme, palkkaamme taivaassa. Sellaiset asiat ja monet muut riippuvat siitä, missä määrin emme ”epäonnistu tarkoituksen saavuttamisessa”. Toisin sanoen, niitä on hoideltava Jumalan tavalla.

Täydellisestikö? Kyllä. Se täytyy olla päämäärämme. Raamattu sanoo:Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on” (Matt. 5:48). ”…vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä’” (1. Piet. 1:15-16). ”…Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto” (Kol. 4:12). Tämän on oltava jokaisen uskovan päämäärä.

Onko se saavutettavissa? Ei, ei täydellisesti. Miksi sitten yrittää? Se voi kuulostaa tyhmältä kysymykseltä niistä, jotka ovat raamatullisia kristittyjä ja jotka uskovat, että kaiken, mitä he tekevät, heidän tulee tehdä Herran kunniaksi. (1. Kor. 10:31). Silti maailmakin ymmärtää sen. Motivaatiopuhujien ja auta itseäsi -gurujen suosittu hokema on ”Ole niin hyvä kuin voit” (Be the best that you can be). He tunnustavat, että jopa yritys, joka ei saavuta yksilön tavoitetta, osoittautuu kuitenkin hyödylliseksi. Tämä kaikki tietysti koskea itseä ja on kaukana uskovan motivaatiosta – ainakin toivottavasti.

Epafraan palavat rukoukset kolossalaisten veljiensä ja sisartensa puolesta Kristuksessa kertovat meille kaksi tärkeää asiaa: a) Meitä kehotetaan seisomaan täydellisinä kaikessa Jumalan tahdossa, ja b) Tuon päämäärän saavuttamiseksi Herra auttaa Kolossan uskovien ponnistuksia Epafraan rukouksilla. Pyhän Hengen innoittamana Paavali kirjoittaa samalla tavalla tessalonikalaisille:

Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.” (1. Tess. 4:1-2). Nämä kaksi jaetta aika pitkälle tiivistävät ja tukevat niitä seikkoja ja huolenaiheita, joita minulla on kirjoittaessani tätä artikkelia.

Tässä ne ovat: 1) Kautta Raamatun meitä uskovia kehotetaan tekemään asioita Jumalan tavalla Hänen armonsa avulla niin täydellisesti kuin voimme. 2) Sanansa kautta Hän on antanut meille tarvitsemamme ohjeet tehdäksemme asioita Hänen tavallaan (2. Piet. 1:3-4; 2. Tim. 3:16-17). 3) Hän on antanut meille Pyhän Henkensä auttamaan meitä ymmärtämään ja tekemään, mitä Hän käskee (1. Kor. 3:16; Joh. 16:13). 4) Siinä määrin kuin emme ota vakavasti emmekä tee, ei vain sitä, mitä Jumala on antanut meille tehtäväksi, vaan mitä Hän on käskenyt meidän tehdä ja sillä tavalla, kuin Hän haluaa meidän tekevän sen, niin tuohon huolimattomuuteen sisältyy tahallinen ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa”. Se on syntiä. Ja synti johtaa eroon.

Kristukseen uskovalle synnillä on seurauksia (kuten toivon meidän tietävän), jotka ovat ajallisia eikä ikuisia. Kristuksen maksu puolestamme turvaa iankaikkisen kohtalomme. Kristittyinä synneillämme on ajallinen vaikutus, joka tuhoaa hedelmällisyytemme, kuten myös haitallinen vaikutus suhteeseemme Jeesuksen kanssa. Hän ei milloinkaan jätä eikä hylkää meitä. Syntimme kuitenkin saavat meidät vetäytymään pois Hänestä, kunnes kadumme. Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” (Jes. 59:1-2). Todellinen katumus kuitenkin (siitä riippumatta, mitä nuo synnit ovat) tekee meille mahdolliseksi lähestyä Jumalaa ja siten korjata suhteemme (Jaak. 4:8).

Kuinka vakavaksi voi ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” käydä? Seuraavassa on havainto, joka murehduttaa minua syvästi, minkä vuoksi aloitin tämän artikkelin yrittämällä selventää sen välttämättömyyttä, että Jumala kutsuu meitä täydellisyyteen. Hänen Sanansa, Hänen ohjeensa, Hänen käskynsä, ovat täydellisiä. Lisäksi ne ovat Jumalan sanoja, ei ihmisten: Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut” (Gal. 1:11-12). Jumalan sanat ovat totuus; ihmisen sanat, jotka on lisätty Herran sanoihin, ovat ”epäpyhä ja turha” hapatus. Ne saattavat aluksi kuulostaa hurskailta, mutta niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa” (2. Tim. 2:16). Sitä paitsi Jumalan Sanaan lisääminen ja siitä vähentäminen on tuomittu: Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi” (Sananl. 30:5-6).

Me elämme valtavan luopumuksen ajassa, minkä pitäisi olla ilmeistä niille, jotka ovat sitoutuneet Jeesukseen ja siksi raamatulliseen erottamiseen. Raamattu osoittaa, että lähestyessämme Herran paluuta sellainen hengellinen tila lisääntyy dramaattisesti. Jeesus luonnehti tuota aikaa ennennäkemättömän petoksen aikana (Matt. 24). Paavali toteaa, että tärkein syy, miksi uskovat petetään, on koska ”…he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4).

Taruihinko? Tarut ovat kertomuksia. Kertomukset voivat olla tosia tai vääriä, mutta se, mitä ne eivät ole, on Jumalan Sana, Hänen oppinsa, Hänen totuutensa. En puhu nyt havaintoesimerkeistä, jotka auttavat meitä selittämään raamatullista oppia, vaan ihmisen panoksesta, joka alkaa elää omaa elämäänsä ja siinä prosessissa poikkeaa siitä, mitä Jumala on sanonut. Tätä koskevia varoituksia on annettu kautta Raamatun, kuten Hepr. 2:1:Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.” On murheellista, että tämä ohitse kulkeutuminen tämän päivän seurakunnassa on kuin lumivyöry.

Esiintulevan kirkon liikkeellä (Emerging Church Movement = ECM), joka alkoi ei kovin kauan sitten, oli valtava vaikutus nuorten aikuisten kristittyjen keskuudessa. Se vietteli monet pois terveestä opista ja johti heidät subjektiivisiin keskusteluihin Jumalasta, kontemplatiiviseen lähestymistapaan koskien Jumalan tuntemista, perinteisiin rituaaleihin, katolisen ja ortodoksisen kirkon sakramentaaleihin sekä allegorian ja raamatuntulkinnan hengellistämisen käyttöön. ECM:n roina löytää jatkuvasti hedelmällisen maaperän millenniaalien keskuudessa. Seurakunnassa on kuitenkin paljon tuhoisampi ja laajemmalle levinnyt esimerkki terveestä opista pois kulkeutumisesta ja on traagista, että se tapahtuu muutamien kristikunnan vaikutusvaltaisimpien naisten palvelutyön kautta.

Maaliskuun 2019 uutiskirjeemme pääartikkelissa mainitsin nimet Beth Moore, Joyce Meyer, Priscilla Shirer ja Sarah Young. He kaikki ovat tuotteliaita kirjoittajia ja heillä on valtavat kannattajajoukot ja he ovat syyllistyneet Jumalan sanan ja itse Jeesuksen syrjäyttämiseen ajautumalla pois terveestä opista. He kaikki ottavat opetuksia, joista monilla on raamatullinen pohja ja ”epäonnistuvat tarkoituksen saavuttamisessa” työntämällä niitä paljon yli raamatullisen totuuden. Heidän ”jatkuvat keskustelunsa” Jumalan kanssa ovat johtaneet heidät ja heidän kannattajansa useisiin vääriin opetuksiin. On varmaa, että Jumala voi puhua lastensa sydämille, mutta missään apostolien Kirjeissä emme löydä jatkuvaa Herran ja uskovien välistä vuoropuhelua. Apostolien teoissa näemme, että Pyhä Henki ajoittain ohjaa ja johtaa pyhiä, mutta ei koskaan siinä merkityksessä, kuin nämä naiset opettavat! Jumalan henkilökohtainen kommunikaatio ihmisten kanssa palvelee Hänen tarkoitustaan ja silloin, kun Hän päättää. Edes Hänen profeettansa eivät käyneet jatkuvia kahdenvälisiä keskusteluja Hänen kanssaan. Jeremiankin oli odotettava 10 päivää, että Herra puhuisi Hänelle koskien hänen tiedusteluaan.

Harhat, jotka noudattavat näiden naisten ”keskusteluja” (joita heidän lukuisat kirjansa kehottavat ihailijoita matkimaan) antavat lukijoiden ymmärtää, että kommunikaation sisältö on kategoriaa ”näin sanoo Herra”. Ne, jotka viettävät enemmän aikaa lukemalla heidän monia kirjojaan, kuin lukemalla Raamattua, voivat helposti hyväksyä raamatulliselta kuulostavan väärän opetuksen. Se vääristää paitsi Raamatun auktoriteetin ja sisällön, myös Jumalan luonteen. Usein väitetty vuoropuhelu alentaa Herran, ikään kuin hän olisi joku heidän tuttu kollegansa.

Beth Moore ilmoittaa, että Jumala kutsuu häntä ”beibiksi” ja ”muruksi” ja laskee leikkiä hänen kanssaan. Vielä pahempi on näiden naisten väite, että he ovat kuulleet Häneltä, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä Hänen Sanansa sanoo. Se tekisi hänestä vähintäänkin ”toisen Jeesuksen” (2. Kor. 11:4), ei varmasti itse Sanan. Kaikki nämä naiset edistävät jonkinlaista mystiikkaa, joka on Jumalan Sanan objektiivisen totuuden hylkääminen suosimalla omakohtaisia kokemuksia, intuitioita, subjektiivisia käsityksiä ja tunteita. Jotkut opettavat tekniikoita, jotka ovat itämaisten mystisten tekniikoiden ja käytäntöjen ”kristillistettyjä versioita”. He tulkitsevat väärin ja korruptoivat jakeen Ps. 46:10 kehotuksen ”Olkaa hiljaa” (KJV: be still) tarkoittamaan mielen tyhjentämistä hiljaisuudessa voidakseen kuulla Jumalalta. Ei. Jumala vain julistaa vihollisiaan pelkääville (ja myös itse vihollisille), että Hän on suojellut ja edelleen suojelee Israelia! Kaikki nämä naiset ovat menneet ansaan, kun ovat ottaneet oppia harhoista ns. kristillisessä psykologiassa, jonka periaatteet ovat täysin vastakkaiset Jumalan Sanalle. Kaikki he edistävät vääriä opetuksia itsetunnon rakentamisesta auttaakseen kannattajiaan parempiin tunteisiin itsestään.

Ekumenia rehottaa heidän kirjoituksissaan ja videosarjoissaan ja varsinkin heidän hyväksyessään roomalaiskatoliset veljinä ja sisarina Kristuksessa. Voi olla, että he eivät ole tietoisia Rooman virallisesta evankeliumista, joka julistaa, että taivas on saatavissa vain niille, jotka ovat kastettuja, ja sisäänpääsy riippuu ihmisen hyvistä teoista sen jälkeen, kun hänen syntinsä on sovitettu kiirastulessa. Tämä tietämättömyys ei liity vain katolisuuden ja muiden ”kristillisten” kulttien ja poikkeavien ryhmien tietämättömyyteen, vaan se näyttää versovan siitä, ettei raamatullisen kristinuskon perusopeista ole tietoa!

Läpikäytyäni monia näiden naisten kirjoittamista materiaaleista, en ole vielä löytänyt selkeää evankeliumin esitystä, erityisesti selitystä, mitä on uskottava, että pelastuisi. Vaikka he näyttävät vilpittömiltä halutessaan auttaa naisia ”menemään syvemmälle Jeesuksen kanssa” ja ”kehittämään läheisempää suhdetta” Hänen kanssaan, sitä ei voi tapahtua, ellei ihminen ole uudestisyntynyt. Pelastuksen evankeliumin oppi on annettu yksinkertaisesti Filippin vanginvartijan vastauksessa hänen huutaessaan: ”’Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?’ Niin he sanoivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut…’ (Apt. 16:30-31). Lisäksi on uskottava, että ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden kirjoitusten mukaan; ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan” (1. Kor. 15:1-4). Näiltä naisopettajilta löysin vain yhden selkeän evankeliumin selityksen ja se oli Joyce Meyer’iltä. On kuitenkin traagista, että niille miljoonille, jotka häntä seuraavat, hän julistaa, että Jeesus maksoi rangaistuksen meidän synneistämme laskeutumalla helvettiin, jossa Saatana ja hänen demoninsa kiduttivat Häntä. Kyseessä on selvästi väärä evankeliumi ja väärä Jeesus.

Kattavaan esitykseen kaikista näiden naisten vääristä opetuksista tarvittaisiin kirjoja, mikä on paljon enemmän, kuin on mahdollista sisällyttää tähän yhteen artikkeliin. Muita huolestuttavia seikkoja löytyy tämän uutiskirjeen Q&A-osastolta. Haastan ne, jotka ovat ihastuneet Beth Moore’n, Priscilla Shirer’in, Joyce Meyer’in ja Sarah Young’in kirjoihin, harkitsemaan rukoillen, mitä olen huomauttanut ja sitten olemaan Berealaisia (Apt. 17: 11) ja vertaamaan heidän opetuksiaan Jumalan Sanaan. Kehotan myös pastoreita paimenina, joilla on vastuu suojella lampaita, tulemaan naisten rinnalle seurakunnassaan auttaen heitä kasvamaan raamatullisessa erottamisessa.

TBC

***

Lisätietoa Sarah Youngista:

Read Full Post »

”Departure” (Greek ”apostasia”): Rapture or Leaving The Faith?
Complied By Dr. Gary M. Gulan, ©1986, (rev. 07), suom. SK

Tarkoittaako kreikan sana ”apostasia” (lähtö) tempausta vai uskosta luopumista? (2. Tess. 2:3)

”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus (apostasia) ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (2. Tess. 2:1-5)

Johdanto: Tämä Raamatun jakso (2. Tess. 2:1-12) kirjoitettiin oikaisemaan virhe ajattelussa lopunajoista. Väärät käsitykset eli virheet olivat tunkeutuneet tessalonikalaisten elämän näkökulmaan saaden heidät äärimmäisen huolestuneiksi. Joitakin näihin jakeisiin sisältyviä totuuksia ei löydy mistään muualla Raamatusta. Nämä totuudet ovat avain ymmärtää suurta osaa tulevista tapahtumista. Tässä kontekstissa Paavali rajasi ”lähdön” (kreikan ”apostasia”) lopunaikojen tapahtumaksi. Oliko tämä lähtö, Antikristuksen saapuminen, uskon jättäminen, vai seurakunnan kokoaminen Herran tykö?

Voisi melkein uskoa, että nyt uskosta on lähtemässä suuri ryhmä, kun seurakunnissa tapahtuu muutoksia sellaisten modernien liikkeiden kautta kuin ”etsijäherkät seurakunnat” ja ”esiintuleva kirkko”. Kristityt eivät ole ”verille asti tehneet vastarintaa, taistellessaan syntiä vastaan”, kuten heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa (Hepr. 12:4), vaan he rakastavat, kuten Paavali sanoo, “enemmän nautintoja kuin Jumalaa” (2. Tim. 3:4, Raamattu Kansalle). Epäilemättä, jos seurakunta jatkaa itsensä rakentamista tähän malliin, niin ”luopumus” on väistämätön.

Johtuen petoksesta ja väärästä opetuksesta monet väärät uskonnot ja kultit ovat ”luopuneet” kristinuskosta johonkin erilaiseen, kuin mitä Jumala tarkoitti. Nämä ryhmät ovat epäämättä tulleet ”luopioiksi”. Voimme oppia, että uskollisuus Jumalan sanalle liittyy suoraan Kristuksen puhtauteen ja läheisyyteen Kristuksen kanssa ja siten ”luopumuksen” välttämiseen.

Mitä sana ”luopumus” (kreikan apostasia) jakeessa 2. Tess. 2:3 merkitsee suhteessa lopunaikoihin?

Näkemykset ”luopumuksesta” jakeessa 2. Tess. 2:3

Kaikki tässä jaksossa (2. Tess. 3:1-12) on kahden päätapahtuman laajentamista:

  1. nyt vielä pidättävän poistaminen ja
  2. Saatanan ihmisen eli laittoman, manifestoituminen.

On olemassa neljä päänäkemystä koskien sitä, mitä ”lähtö” (kreikan apostasia) tarkoittaa jakeessa 2. Tess. 2:3.

(1.) Yksi ja sama tapahtuma: ”Kapina” (eli ”luopumus”) ja Antikristuksen ”ilmestyminen” ovat sama. Antikristus perustaa valtakuntansa, joka on suora kapina Jumalan hallinnalle. Koska Antikristus pettää monet ja yhdistää monet vastustamaan Jumalaa, niin nämä kaksi tapahtumaa on liitetty yhteen samaa merkitsevinä. Tällä kannalla olivat Krysostomus, Augustinus, James Moffatt, James Price, Luder Whitlock, Charles Wananmaker ja Robert Culver.

(2.) Kapina: tämä tarkoittaa laaja-alaista poliittista, tai sotilaallista ”kapinaa” (eli ”luopumusta”) Jumalaa vastaan. Tavallisesti se nähdään tapahtuvan juuri ennen toista tulemusta, mutta se voisi tapahtua myös ahdistuksen alussa. Tämä kapina on Jumalaa vastaan (joko luotu Luojaa vastaan tai juutalainen Jumalaa vastaan). Tätä kannattivat H. A. A. Kennedy, A. L. Moore, I. Howard Marshall, Leon Morris, Robert Thomas, William Hendricksen, David Williams, John Stott, F. F. Bruce ja muutamat muut.

(3.) Uskon hylkääminen: tämä tarkoittaa lopunajan uskonnollista ”hylkäämistä” (so. ”luopumusta”) eli ”loikkausta” uskosta. Se tarkoittaa aikaisemmin tunnustamansa kannan harkittua hylkäämistä. Se on vetäytyminen aikaisemmasta liitosta Jumalan kanssa. Tähän näkemykseen kuuluu useita pienempiä ja tarkempia näkemyksiä sen suhteen, kuka se on, joka hylkää uskonsa (seurakunta ahdistuksen edellä, vai Israel toisen tulemuksen edellä). Tätä näkemystä kannattivat Jean Calvin, William Eerdman, W. E. Vine, J. B. Lightfoot, C. F. Hogg, D. Edmond Hiebert, Donald Bloesch, Marvin Rosenthal, Lewis Sperry Chafer, A. T. Robertson, Charles Ryrie, Robert Thomas, Timothy LaHaye, Louis Berkhof ynnä monet muut. Tämä näkemys tuli ensimmäisen kerran esiin, kun Raamatusta tehtiin kuningas Jaakon käännös (KJV) vuonna 1611.

(4.) Tempaus: Tämä viittaa ”lähtöön” (so. ”luopumukseen”) eli äkilliseen seurakunnan tilalliseen poistamiseen olemaan Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen ja Ahdistuksen tulemista. Syy, että uskovat saattoivat olla lohdutettuja ”eikä järkytettyjä” (2:2), on, että he ovat siinä vaiheessa ”lähteneet” maan päältä ja ovat yhdessä Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen pahaa toimintaa. Ahdistus ei voi alkaa maan päällä eikä laiton ilmestyä ennen kuin seurakunta ”lähtee” maan päältä. Tätä näkemystä kannattivat J. S. Mabie, Allan MacRae, Stanley Ellisen, Gordon Lewis, E. Schuyler English, J. Dwight Pentecost, John Walvoord, H. Wayne House, Kenneth Wuest, and Richard Reiter.

Ongelma, joka seuraa siitä, että sana ”apostasia” käännetään ”luopumukseksi” jakeessa 2. Tess. 2:3

Minulla on useita ongelmia

  1. kääntää kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 englannin ilmaisulla ”falling away” (luopumus) ja
  2. tehdä tästä ”luopumuksesta” ”uskon hylkääminen” eli ”luopuminen uskosta”.

(1.) Kieliopin sääntöjen perusteella on olemassa yksi englannin sana, joka ”kirjaimellisesti” vastaa kutakin kreikan sanaa. Myös kieliopin sääntöihin perustuen ”konteksti” paljastaa tuon kreikan sanan merkityksen ja soveltamisen. Sana ”departure” (lähtö) vastaa parhaiten kreikan sanaa ”apostasia”. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanalla ”apostasy” (luopumus) on translitteraatio eikä mikään todellinen ”kirjaimellinen” käännös. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanoilla ”falling away” on interpolaatio kreikankielestä, käännös, joka heijastaa tulkintaa.

(2.) Ongelma englannin sanassa ”apostasy” (luopumus) on, että se on alkanut merkitä jotakin vähän erilaista ja vähän syvempää kuin kreikan sana ”apostasia”. Käännettäessä kreikan sanaa ”apostasia” englanninkieleen, on parasta kääntää se sanalla ”departure” (lähtö) ja antaa kontekstin paljastaa sen merkitys.

(3.) Käsiteltävänä olevassa asiassa kreikan sana ”apostasion” tarkoittaa ”lähtö” eikä ”luopuminen uskosta”. Matteus ja Markus käyttävät tätä sanaa (”apostasion”) kuvailemaan ”erokirjaa” (Matt. 5:31; Mark. 10:4). Sana ”apostasion” tarkoittaa kirjaimellisesti ”lähtö, ero” ja konteksti tekee sen ”lailliseksi lähdöksi avioliittosopimuksesta”. Jos sanalle ”apostasion” annetaan uskosta luopumisen merkitys, se tekisi kaikki ”avioerot” hengelliseltä kannalta mahdottomiksi hyväksyä ja synniksi, koska ”ero” olisi sama kuin ”luopuminen” kristillisestä uskosta.

(4.) Monet kääntäjät ja kommentaattorit ovat tehneet kreikan sanan ”apostasia” (”lähtö”, Apt. 21:21; 2. Tess. 2:3) samaksi kuin kreikan sana ”aphistemi” (”lähtö”, Apt. 12:10; 15:38; 19:9; 22:29; 2. Kor. 12:8; 1. Tim. 4:1; 6:5; 2. Tim. 2:19; Hepr. 3:12). He ovat tehneet sen saadakseen jakeen 2. Tess. 2:3 sanan ”lähtö” läheisemmin liitetyksi ”luopumiseen uskosta”. Nämä kreikan sanat ovat kuitenkin erilaisia ja konteksti paljastaa, mitä ”lähtö” todella on.

(5.) Englanninkielinen käännös ”falling away”, joka antaa käännökselle selittävämmän ”uskon jättämisen” merkityksen, tuli esiin ensimmäisen kerran tuotettaessa KJV-käännöstä (King James Version) vuonna 1611. Beza, Geneva Bible -käännöskomitean jäsen, muutti perinteisen sanan ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) kääntämisen uusiksi vaihtoehtoisiksi ja selittäviksi sanoiksi ”falling away”. Wycliff Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Breches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608) kaikki käyttivät sanaa ”departure” käännöksenä kreikan sanalle ”apostasia.”

(6.) Beza’n vaikutus KJV:n uuteen selittävään sanan ”luopumus” kääntämiseen jakeessa 2. Tess.2:3 vaikutti suurimpaan osaan myöhempiä käännöksiä. Pane merkille käännökset, jotka seuraavat sanan ”apostasia” selittävää kääntämistä. NIV – ”rebellion” (kapina); NRSV – ”rebellion”; Goodspeed – ”rebellion;” RSV – ”rebellion”; Moffat – rebellion”; Phillips – ”rejection”; Jerusalem Bible – ”great revolt” (suuri kapina); Williams – ”great revolt”; Berkeley – ”apostasy” (luopumus); ASV – ”falling away” (luopumus); ja NKJV – ”falling away”.(7.) Beza’n vaikutus ei vaikuttanut vain käännöksiin, vaan myös kreikan sanakirjoihin. Tärkeimmät kreikan sanakirjat tekivät ilmaisusta (falling away) tärkeimmän määritelmän kreikan sanalle ”apostasia”, mutta kuitenkin edelleen huolellisesti antoivat sanan ”departure” toisena merkityksenä.

  1. Liddell and Scott. Tämä klassinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön ennen UT:n kirjoittamisen aikaa, antaa merkityksen ”departure or disappearance” (lähtö tai katoaminen) mahdollisena sanan ”apostasia” merkityksenä.
  2. Arndt and Gingrich. Tämä kreikan sanakirja antaa esimerkkejä sanan käytöstä UT:n aikana. He paljastavat ajatuksen ”luopua vaatimuksesta” sanalle ”apostasion”, mikä pohjimmiltaan on ”lähtö”. He myös paljastavat, että monet siihen liittyvät sanat viittaavat käsitteeseen ”lähtö”.
  3. Moulton and Milligan. He antavat useita esimerkkejä UT:n ajan ”koine”- kreikassa verbistä ”afistemi” (samaa alkuperää kuin apostasia) käytettynä samassa tilasta lähdön merkityksessä.
  4. Lampe. Tämä patristinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön aina UT:n kirjoittamisen jälkeiseen aikaan saakka, antaa sanalle ”apostasia” mahdollisen merkityksen ”lähtö”.
  5. Kittel. Sana apostasia ja sen sukulaissanat voivat sisältää tilaan liittyvän merkityksen, poistaa joko tilasta tai tilan tai suhteen kontekstista. (The word apostasia and its cognates can carry the spatial sense, to remove either spatially or from the context of a state or relationship.)

(8.) Uskon, että oppi massiivisesta lopunajan uskosta vetäytymisestä yhdessä laittomuuden ihmisen ilmestymisen kanssa olisi mahdoton, jos tempaus tapahtuu ennen ahdistusta. Tuona lyhyenä aikana ei olisi suurta ryhmää vääriä uskovia maan päällä osallistumassa uskosta ”luopumiseen”.

(9.) Uskon, että oppia massiivisesta lopunajan uskosta luopumisen tapahtumasta ennen tempausta ei ole olemassa. Ei ole muita jakeita, jotka opettaisivat sitä. Todisteet, joilla useimmat opettajat perustelevat tätä suurta tavatonta uskosta loikkausta, ovat kyseenalaisia ja niiltä puuttuu todellinen Raamatun tuki.

(10.) Miksi Paavali käytti tempauksesta sanaa ”apostasia”? Koska ”lähtö” kreikan sanan ”apostasia” takana on ”täydellinen poistaminen eli lähtö”, niin Paavali käytti sitä kuvailemaan täsmälleen sitä, mitä tapahtuu seurakunnalle sen jättäessä maan. Seurakunta poistetaan täydellisesti.

(11.) Konteksti liittyy ”lähtöön” (”apostasia”), joka on ”tempaus” ja kytketty samaan tapahtumaan kuin ”pidättäjän pois ottaminen”, jotta ”laittomuuden ihminen” voisi ilmestyä.

Sanan ”apostasia” konteksti jakeessa 2. Tess. 2:3

(1.) Paavali yhdistää ”toisen tulemuksen” (kreikan ”parousia” eli ”tulemus” 2:1) ja ”tempauksen” (kreikan ”episunagoge” eli ”kokoontuminen” 2.1), koska ne aloittavat ja lopettavat tärkeät ohjelmat Jumalan profeetallisessa aikataulussa. Sana ”kokoontuminen” (substantiivi ”episunagoge”) on sama sana sanalle ”kanssa” (verbi ”sunago”) jakeessa 1. Tess. 4:17. Siinä on vain yksi määräävä artikkeli, joka osoittaa, että nämä kaksi tapahtumaa täydentävät toisiaan ja niillä on sama profeetallinen merkitys tulevina siirtymävaiheen tapahtumina.

(2.) Paavali esittää tessalonikalaisille juhlallisen vetoomuksen (”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen … niin me pyydämme teitä, veljet”) koskien heidän nykyistä huolestumistaan. Hän vetoaa opilliseen totuuteen saadakseen heidät rauhoittumaan. Hän yritti korjata heidän ajattelunsa, niin että he voisivat nauttia rauhasta yhtä helposti kuin olivat kehittäneet ahdistuksensa (”ettette anna minkään hengen ettekä sanan … heti järkyttää itseänne”).

(3.) Tessalonikalaiset olivat ”järkyttyneitä” (kreikan ”saleuthenai” aoristin infinitiivi tarkoittaen ”kiihottaa, häiritä, järkyttää” kun meren vyöryvät mainingit heittelevät jotakin väkivaltaisesti) eli ”menettivät malttinsa” (kreikan ”throeisthai” preesensin imperatiivi tarkoittaen ”pelästynyt, huolestunut, itkeä ääneen”, ajatuksena olla levoton ja syösty hämmennykseen). Tessalonikalaiset olivat ”jatkuvassa järkytyksen, huolen ja ahdistuksen tilassa” (kreikan aoristin infinitiivi ja preesensin imperatiivi). Paniikki oli vallannut heidät ja ajatus välittömästä vaarasta oli heidän päällänsä.

(4.) Tessalonikalaisten hämmennys tuli ”kolmesta lähteestä” (kreikan disjunktio ”mete”, tarkoittaen ”eikä”, luo kolme syytä):

  1. ”Minkään hengen”. Joku, joka kuvitteli omistavansa profetian ja erityisen tiedon lahjan, oli kertonut heille jotakin;
  2. ”Ettekä sanan”. Siellä liikkui raportti tai huhu, jonka joku oli puhunut Paavalille koskien jotakin tapahtunutta; ja
  3. ”Ettekä kirjoitetun kirjeen.” Siellä oli erityinen kirje, jota väitettiin Paavalin kirjoittamaksi. Paavali kiistää nämä valheelliset asiat painokkaasti.

(5.) Tessalonikalaiset olivat hämmentyneitä, koska he rinnastivat nykyiset ongelmansa ”Herran päivässä” elämiseen. Se sai heidät luulemaan, että he olivat missanneet ”kokoontumisen” (so. tempauksen) ja olivat nyt ”Herran päivässä”. Heitä rohkaistiin aikaisemmin, kun heitä vainottiin, ”toisen tulemuksen” todellisuudella (2. Tess. 1:1-12). He olivat hämmentyneitä, koska odottivat rauhallista ja levollista kokemusta Herrassa, mutta sen sijaan kokivat kärsimystä ja ankaraa vainoa (1:7).

(6.) Paaval kehottaa tessalonikalaisia: ”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne” (Raamattu Kansalle). Tessalonikalaisia ”eksytettiin” eli ”vieteltiin, petettiin” (kreikan ”exapatao”) väärällä tiedolla. Se tapahtui niin ”nopeasti” (2:2 ”heti”, KJV: soon) ja se voi tapahtua ”useilla tavoilla” (jakeessa 2:3 kolme niistä).

(7.) Paavali haastaa sen, että tessalonikalaiset olisivat jo ”siinä päivässä” (toiseen tulemukseen johtavassa ajassa) viittaamalla tiettyihin tapahtumiin, joiden tulee edeltää ”toista tulemusta”. Hän totesi, että ”se päivä” (ehdollinen lauseke kreikassa), apokalyptisen tuomion päivä, ei tule, ennen kuin ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) tulee ensin ja sitten ”laittomuuden ihminen” ilmestyy (2:3).

Tämä ”luopumus” on erityinen tapahtuma, koska on käytetty kahta sanaa, sana ”he” (kreikan määräävä artikkeli) on sanan ”luopumus” edessä tehden tästä ”luopumuksesta” erityisen tapahtuman ennen ”laittomuuden ihmisen” ilmestymistä ja sana ”ensin” (kreikan ”proton”) osoittaen, että Antikristuksen ohjelma, joka johtaa toiseen tulemukseen, ei voi toteutua, ennen kuin tämä erityinen tapahtuma tapahtuu.

(8.) Tessalonikalaisten olisi pitänyt muistaa tämä ”erityinen tapahtuma”, koska Paavali oli jo opettanut heille siitä (2:5). Tessalonikalaiskirjeissä Paavali ei puhu missään seurakunnan eikä Israelin hengellisestä uskosta ”loikkauksesta” eikä myöskään seurakunnan tai Israelin hengellisestä ”kapinasta”. Hän puhuu kuitenkin seurakunnan ”lähdöstä” (so. ”ylöstempaus”). Kristikunnan sisällä on itseasiassa aina ollut ”hengellistä loikkausta” eli ”luopumusta” (1. Tim. 4:1-3; 2. Tim. 3:1-5; 4:3-4; Jaak. 5:1-8; 2. Piet. 2; 3:3-6; Juuda). Tämä erityinen ”tapahtuma”, josta Paavali puhuu, ei vastaa mitään aikaisemmin tapahtunutta.

(9.) Tessalonikalaiset tiesivät ”Herran päivästä” (1. Tess. 5:1-3) ja seurakunnan ”ylöstempaamisesta” (kreikan ”harpadzo” käännetty ”tempaamiseksi”, engl. rapture” 1. Tess. 4:13-18). Paavali oli jo ”kertonut” (kreikan ”lego” imperfekti, tarkoittaen toistettua toimintaa menneisyydessä) heille näistä lopunajan asioista (2. Tess. 2:5).

(10.) Paavali kertoi tessalonikalaisille laittomuuden ihmisen (2:6-7) ”pidättämisestä”. Juuri nyt jokin ”pidättää” (kreikan ”katecho”) laittomuuden ihmistä. Ennen kuin tämä Joku on ”otettu pois tieltä”, mikä kirjaimellisesti käännettynä on ”otettu keskeltä” (kreikan ”ek mesou”), laittomuuden ihminen ei voi aloittaa työtänsä. Ainoa Joku, joka voi pidättää ”Saatanaa” on Jumala. Se Yksi, joka on nyt ”keskellä” ja joka täytyy ”ottaa pois keskeltä” on ”Pyhä Henki”. Pyhä Henki, joka on ”keskellä”, ”asuu pyhissä” henkilökohtaisesti, myös poistetaan tällaisesta palvelutyöstä. Koska pidättäjän poistaminen tapahtuu ennen laittomuuden ihmisen ilmestymistä, niin voimme yhdistää tempauksen tähän tapahtumaan.

Johtopäätös: Vaikka Paavali ei erityisesti käsitellyt tempauksen ajoitusta, niin tempaus liittyi asian käsittelyyn.

(1.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta ennen vihaa” (ja sitä oli opetettu kohdassa 1. Tess. 4:13-18), niin he olivat mieleltään ahdistuneita, koska uskoivat, että tempaus oli tapahtunut ja he olivat jääneet ahdistukseen. Paavali oikaisi väärän käsityksen, että he olivat missanneet ”tempauksen” (”lähdön”) ja olivat nyt Herran Päivässä.

(2.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta vihan jälkeen” (heille ei ollut sitä opetettu), niin Paavali olisi kertonut heille, että heidän vainoamisensa kuului asiaan ja tulee pahenemaan Antikristuksen hallinnon alaisena elettäessä.

(3.) Jos seurakunnan tempaus on ”läheinen” ja se on (2. Tim. 3:1; 1. Kor. 7:26 ”enestechien”), niin tempauksen täytyy tapahtua, ennen kuin Antikristus ilmestyy. Paavali muistutti tessalonikalaisia tästä opista. Jos näin ei olisi, niin seurakunta odottaisi ”läheisinä” tapahtumina laaja-alaista seurakunnan ”eksodusta” ihmisten jättäessä uskon ja ennemmin Antikristuksen ilmestymistä, kuin tempausta. Antikristus on jo työssä ja hänen ilmestymisensä perustuu Pyhän Hengen ”pidättävän” palvelutyön poistamiseen tempauksessa, ei ”uskosta luopumukseen” eikä ”Antikristuksen ilmestymiseen.”

(4.) ”Jumalan armo estää kristittyjä luopumasta. Jumala tekee tämän, ei tekemällä mahdottomaksi uskoville ’luopua’, vaan tekemällä varmaksi, että he eivät luovu (Joh. 10; Hepr. 6).” ”’Luopumus’ ei voi viitata kristittyihin, jotka loikkaavat uskosta.” (Erickson, 994)

(5.) On ”syntiä” tarkoittavia sanoja, jotka tarkoittavat ”kapinaa” (heprean ”pasha” ja ”marah” sekä kreikan ”apeitheia” ja ”aphistemi”). Paavali ei käyttänyt näitä sanoja, jotka kuvailevat tulevaa ”kapinaa” (1. Tim. 4:1; Hepr. 3:12, ”aphistemi”), Paavali käytti sanaa kuvailemaan ”lähtöä” (”apostasia”).

(6.) ”Paavali ei asettanut ahdistuksenjälkeistä päivämäärää tempaukselle; hän ei kertonut lukijoilleen, että he tulisivat kokemaan ’luopumuksen’ … Paavali tarkoitti pelkästään, että ’luopumus’ edeltää Herran Päivää. Koska ’luopumus’ ei ollut tapahtunut, niin Herran Päivä ei ollut voinut tulla.” (MacArthur)

Oikaisu ja lohdutus tessalonikalaisille heidän profeetalliseen väärinkäsitykseensä, että he ovat jo Ahdistuksessa, oli, että ”tempaus” tapahtuu vieden heidät pois maan koetuksista Antikristuksen käsissä.

Vaikka on hyviä tutkijoita, jotka pitäytyvät siihen, että ”apostasia” viittaa niiden joukkolähtöön eli ”luopumukseen” (konteksti negatiivinen), jotka olivat aikaisemmin osoittaneet omaavansa uskon Herraan, niin minusta näyttäisi, että tämä ”luopumuksen” tapahtuma on todellisuudessa seurakunnan ”lähtö” (konteksti positiivinen) tempauksessa. Minusta tämä näkemys sopii paremmin ensimmäisen ja toisen tessalonikalaiskirjeen ja lopunajan tapahtumien kontekstiin.

Lue myös seuraavat apostasia-aihetta käsittelevät artikkelit:

***

Tätä artikkelia tukevia kirjoja:

Are We Living In The End Times? Tim LaHaye and Jerry Jenkins, Wheaton: Tyndale, 1999, Pp. 67-78
When The Trumpet Sounds, Thomas Ice and Timothy Demy, Eugene: Harvest House, 1995, Pp. 262-444
A Greek-English Lexicon, Henry George Liddell and Henry Scott, Oxford: Oxford University, 1940, p. 218
A Patristic Greek Lexicon, G. W. H. Lempe, Oxford: Clarendon, 1961, p. 208
A Greek-English Lexicon Of The New Testament And Other Early Christian Literature, William Arndt and F. Wilbur Gingrich, Chicago: University of Chicago Press, 1958, Pp. 68, 126-127
Theological Dictionary Of The New Testament, Gerhard Kittle, Grand Rapids: Eerdmans, 1969, p. 512
The Theological Wordbook, Charles Swindoll and Roy Zuck, Nashville: Word, 2000, Pp. 18-19
The Vocabulary Of The Greek Testament, James Moulton and George Milligan, Grand Rapids: Eerdmans, 1930, p. 98
Kept From The Hour, Gerald Stanton, Miami Springs: Schoettle Pub., 1991, Pp. 292-293
Biography Of A Great Planet, Stanley Ellisen, Wheaton: Tyndale, 1975, Pp. 121-123
The Rapture Question, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Pp. 239-245
The Blessed Hope And The Tribulation, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1976, p. 135
Re-thinking The Rapture, E. Schuyler English, Traverlors Rest: Southern Bible, 1954, p. 65
The Rapture: Pre-, Mid-, Or Post-Tribulational?” Richard Reiter, Grand Rapids: Zondervan, 1984, Pp. 32, 61, 125; 188-189; 206; 228; 249
The Bible And Future Events, L. J. Wood, Grand Rapids: Zondervan, 1973, Pp. 87-88
The Last And Future World, James Montgomery Boice, Grand Rapids: Zondervan, 1974, Pp. 42-43
”The Rapture – Precisely When?” Kenneth Wuest, Bibliotheca Sacra, Jan-Mar, 1957, Pp. 64-67
”Biblical Evidence for Pretribulationism,” Gordon Lewis, Bibliotheca Sacra, 1968, Pp. 217-218
”Apostasy,” I. H. Marshall, The Zondervan Pictorial Encyclopedia Of The Bible, Grand Rapids:Zondervan, Vol. 5, p. 216
”Apostasy,” James Price and Luder Whitelock, Baker’s Encyclopedia Of The Bible, Walter Elwell, Grand Rapids: Baker, 1988, Vol. 1, Pp. 130-131
Understanding Christian Theology, Charles Swindol and Roy Zuck, Nashville: Thomas Nelson, 2003, Pp. 374
Christian Theology, Millard Erickson, Grand Rapids: Baker, 1985, Pp. 573, 989-997
Systematic Theology, A. H. Strong, Valley Forge: Judson, 1976, Pp. 884-885
Systematic Theology, Robert Culver, Great Britian: Mentor, 2005, Pp. 771-772, 1123-1124, 113-1135
Systematic Theology, Lewis Sperry Chafer, Dallas: Dallas Seminary Press, 1948, Vol. VII, Pp.17-19
Basic Theology, Charles Ryrie, Wheaton: Victor, 1986, Pp. 461-462
Dictionary Of New Testament Theology, Colin Brown, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Vol. 1, Pp. 606-608
Baker’s Dictionary Of Theology, Everett Harrison, Grand Rapids: Baker, 1960, p. 57
Ellicott’s Commentary On The Whole Bible, Charles Ellicott, Grand Rapids: Zondervan, 1981, Vol. VIII, P. 154
Gill’s Commentary, John Gill, Grand Rapids: Baker, 1854, Vol. VI, P. 574
Greek Text Commentaries, John Eadie, Grand Rapids: Zondervan, 1977, Vol. 5, Pp. 253-268
1 & 2 Thessalonians, D. Edmond Hiebert, Chicago: Moody, 1971, Pp. 324-341
1 & 2 Thessalonians, John MacArthur, Chicago: Moody, 2002, The MacArthur New Testament Commentary, Pp. 263-274
1 & 2 Thessalonians, F. F. Bruce, Waco: Word, 1982, Word Biblical Commentary, Vol. 45, Pp.163-171
The First And Second Epistles To The Thessalonians, Leon Morris, Grand Rapids: Eerdmans, 1959,
The New International Commentary On The New Testament, Pp. 213-224
1 & 2 Thessalonains, Robert Thomas, Grand Rapids: Zondervan, 1978, The Expositor’s Bible Commentary, Vol. 11, Pp. 317-324
Commentary on 1 & 2 Thessalonians, Charles Wanamaker, Grand Rapids; Eerdmans, 1990, Pp. 242-264
The Bible Knoweldge Commentary, John Walvoord and Roy Zuck, Wheaton: Victor, 1983, Pp. 717-718
Unger’s Bible Dictionary, Merrill Unger, Chicago: Moody, 1974, p. 72
Nelson’s Illustrated Bible Dictionary, Herbert Lockyer, Nashville: Nelson, 1986, p. 78
Seven Signs Of The End Times, Mark Hitchcock, Sisters: Mulnomah, 2002, Pp. 81-93
The Second Coming, John MacArthur, Wheaton: Crossway Books, 1999, Pp. 53-56

Read Full Post »

Luopumus

Apostasy
By John Lysaught 28.12.2018, suom. SK

 Raamattu sanoo: Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Kuinka totta tämä onkaan meidän ajassamme. Ihmiset uskovat valheisiin ja sen vuoksi lähtevät todellisesta Jeesuksen uskosta ja elämäntavoista ja luottamuksesta Häneen.

Jokainen päivä tuo uuden iskun kristillistä uskoa kohtaan. Lait, oikeus ja yhteiskunta, kaikki tähtäävät uskomme tuhoon pyrkien marginalisoimaan uskovia. Koulut suoltavat valheita kasvatuksessa ja muiden uskontojen oppia, mutta epätoivoisesti välttävät koskettamastakaan aihetta Jeesuksesta. Lapsiamme indoktrinoidaan opetuksilla, jotka ovat vastakkaisia Raamatun ohjeille. Kaikkea muuta, paitsi Raamatun opetuksia, opetetaan lapsille, mutta uskomme jätetään pois, koska Sanan totuus ja Kristuksen totuus eivät ole linjassa yhteiskunnan jumalattomien päämäärien kanssa.

Humanismi on nyt pelin nimi. Minä on tärkeämpi ja minkä tahansa ihmiset haluavat olevan totuus, se on heille totuus, paitsi tietysti Kristus. Haluatko tytöksi, jos olet poika? Hyvä. Haluatko olla homo? Hienoa. Haluatko noudattaa islamia? Suurenmoista. Haluatko olla kristitty? No niin, se on paha, eikä sitä pitäisi suvaita. Kaikkea, mikä on vastoin Jumalan Sanaa, suvaitaan ja pidetään oikeana, mutta haluatko seurata Jeesusta? Tämä ajatus torjutaan oikeusjärjestelmän ja sosiaalisten ”normien” kautta. Ihmisille opetetaan, että olla kristitty, on olla suvaitsematon, vanhanaikainen ja täysin väärässä! Kuinka surullista onkaan, että ihmiset uskovat ja noudattavat tällaista ajattelutapaa.

Jotkut seurakunnat pelkäävät käsitellä tätä ja jotkut mukautuvat siihen, että mitä yhteiskunta sanoo, on ok, vaikka se olisi vastoin Raamatun opetusta. Vesitetyt hyvän olon saarnat ovat nyt sääntö. Kukaan ei halua loukata ketään. Ne, jotka saarnaavat ankaraa sanomaa, käännyttävät ihmiset pois ja heidät vedetään uskosta luopumiseen ja niin juoksevat maailmaan hakemaan lohtua.

Seurakunnat näyttävät olevan taipuvaisempia totuuden asemesta vetämään ihmisiä viihteen keinoin hyvällä musiikilla ja hilpeillä puheilla. Ne tekevät sen kasvattaakseen numeroita, mutta eivät välttämättä pelastaakseen sieluja. Kun opetetaan kovaa totuutta siitä, että Jumalan valtakuntaan pääsyn edellytys on Kristuksen omistaminen, niin se käännyttää jotkut pois, eivätkä he tule enää tuohon seurakuntaan. Sen sijaan he etsivät seurakunnan, joka antaa heille hyvän tunteen itsestään ja kiertää totuudet, jotka on annettu meille Sanassa.

Miksi? Miksi käy näin? Olemmeko nyt niin peloissamme, että piiloudumme yhteiskunnan varjoihin? Olemmeko niin ohjelmoituja, että uskomme koskee vain elämäntapamme hyvältä tuntumista? Minulla on kuitenkin mielipide ja se on, että me pelkäämme yhteiskunnan reaktiota meihin. Pelkäämme niin jakaa ja puolustaa uskoamme maailman negatiivisten jälkivaikutusten vuoksi, että kun kohtaamme tilanteen, joka vaatii uskoltamme toimintaa, me peräännymme pelon vuoksi.

Älä nyt käsitä minua väärin; on monia, jotka ovat vastakohta edellä sanomalleni ja he ovat silmissäni supertähtiä uskomme taistelussa. Mutta – onko noita monia vähän? Olemmeko taipuvaisia luottamaan noihin meitä monia puolustaviin harvoihin? Luulen niin. Voimme kokoontua heidän taaksensa seurakunnassa tai pienryhmissä kotona, mutta kun olemme omillamme ulkona maailmassa, niin mitä me teemme? Pidämmekö kiinni innosta, joka meillä oli, vai mukaudummeko ja jätämmekö huomiotta Pyhän Hengen kehotuksen olla uskossa? Tähän kysymykseen sinun vastattava itsellesi, ei minulle.

Jumala ei halua meidän luopuvan. Hän haluaa meidän olevan vahvoja uskossa. Hän haluaa meidän elävän Hänelle elämämme kaikilla alueilla. Yksi mielijakeeni on Gal. 2:20: ”…ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”

Jos Kristus elää minussa ja minä elän Kristuksen uskossa, niin minun ei pitäisi luopua Hänestä, koska Hän pitää minusta kiinni. Voin kyllä päättää kääntyä pois Hänestä, mutta en tee sitä. Toiset kääntyvät ja se on surullista, mutta se on heidän valintansa olla vastaamatta Kristuksen kutsuun sydämissään ja lähteä vetämään.

Pohdin usein, miksi ihmiset jättävät uskon. Ajattelevatko he sen olevan vaikeaa? No niin, se ei ole sitä. Jeesuksen seuraaminen on vapautta maailman taakoista ja sen alati muuttuvista tavoista. Onko se luottamusta Jumalaan? Eivätkö jotkut luota, että Jumalan Sana on Jumalalta? Luulen, että se voi olla osittain sitä. Kuitenkin luulen, että suurin ja yleisin syy, että ihmiset kääntyvät pois Jumalasta tultuaan Hänen tykönsä, on, että he eivät halua luopua itsestään. He ovat liian itsekkäitä antamaan itsensä Jeesukselle. Miksi?

Uskon, että yhteiskunta Saatanan ohjauksessa ja vaikutuksessa pyörii kokonaan minän ja itsemme miellyttämisen ympärillä. Katson vain ympärilleni ja kaikki mitä näen, on yhteiskunta, joka tuo esille ideoita, jotka on suunnattu omien mielihalujen tyydyttämiseen. Ihmiset on opetettu uskomaan, että he ovat tärkein henkilö omassa elämässään. He suuntaavat ponnistuksensa saadakseen itselleen Jumalan palvelemisen kustannuksella. Jumala kuitenkin vaatii meitä tekemään toisin. Hän haluaa meidän luovuttavan itsemme Hänelle, elämään elämämme Hänelle eikä itsellemme.

Jeesus ei opeta meitä elämään itsellemme. Hän ei sano, että meidän tulisi olla tyytymättömiä elämäämme ja asemaamme elämässä. Hän ei sano meille, että olemme oman universumimme keskipiste. Hän opettaa rakastamaan Jumalaa sydämestämme, sielustamme ja mielestämme ja kohtelemaan toisia, kuten haluamme itseämme kohdeltavan. Joillekin tämä on liian vaikeaa nieltäväksi. He ovat niin kääriytyneet itseensä, etteivät voi nähdä omien halujensa ja toiveidensa ohi. Heille eläke-edut ovat tärkeämmät kuin elää Jumalalle. Heidän henkilökohtainen aikansa on tärkeämpää kuin aika, joka käytetään eläen ja työskennellen Jumalalle toisia ja seurakuntaa palvellen.

Katsos, tarkoitus ei ole saarnata. Se ei ole tarkoitukseni. Totean vain, että Jumalan kansan luopumus on kasvava huoli. Elämme lopunajassa ja on tärkeää – niin tärkeää, että suojaudumme maailman pahuutta vastaan. Eikä vain sitä, vaan meidän täytyy suojella sydäntämme ja mieltämme sen luopion yhteiskunnan, jossa elämme, vaikutusta ja tahtoa vastaan.

Matteus 10:22 sanoo: Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Meistä uskovista riippuu, pysymmekö vahvoina Jumalassa. Emme saa piiloutua elämän tai yhteiskunnan halkeamiin, vaan meidän täytyy vastustaa pahaa ja epäjärjestystä.

Syrjäytetäänkö meidät, menetämmekö ystäviä ja mahdollisesti työpaikan tai perheenjäseniä vahvan kantamme vuoksi Jeesuksen puolesta? Kyllä, niin tulee käymään. Yhteiskunta ja yksilöiden vihamielisyys Jumalan totuutta kohtaan tulee vainoamaan meitä ja etsimään tuhottaviksi. Maailma on purkautumassa ja syöksykierteessä alaspäin, kuten on kirjoitettu tapahtuvan.

Kestäkää veljet ja sisaret. Olemme taistelussa sieluistamme ja toisten sieluista.

Read Full Post »

The Fool
By Grant Phillips 27.12.2018, suom. SK

Jumala ja hullu

Maailmassa on aina ollut pahuutta, mutta epäilemättä se lisääntyy nopeasti näinä viimeisinä päivinä ennen meidän Herramme paluuta.

Säädylliset ihmiset tässä maassa eivät enää ole turvassa työpaikoillaan, seurakunnallisissa kokoontumisissaan, ravintoloissa, kouluissa, kävellessään kadulla eikä edes omissa kodeissaan. Laittomat pakanat tekevät kaikkia kuviteltavissa olevia rikoksia johtuen paljolti jumalattomien poliitikkojen hallinnoimasta selkärangattomasta oikeusjärjestelmästämme.

Viihdeteollisuus on äiti saastalle, jota avoimesti ja röyhkeästi oksennetaan järjettömien kansalaisten päälle. Mikään seksuaalinen teko eikä hävytön sana ole jätetty pois siitä törystä, jota he toimittavat zombie-faneilleen.

Todellisen valtiomiehen löytäminen poliittisesta maailmasta on yhtä todennäköistä kuin kullan löytyminen sinun takapihaltasi. Melkein kaikki, mikä tulee näiltä roistoilta, on katinkultaa.

Uskonnollinen areena on niin korruptoitunut, että vain joitakin hyviä miehiä on jäljellä, jotka todella palvelevat yhtä ja ainoaa tosi Jumalaa. Elia voisi kertoa meille paljon näistä kelmeistä.

En voi mainita yhtään aluetta, joka ei olisi pahan turmelema, sellaisen pahan, joka katsoo Jumalaan ja sanoo: ”Että mitä!” Urheilumaailma, liikemaailma, jopa monet kodit kaikkialla tässä maassa voidaan lisätä luetteloon ja palvelevat Baal-jumalaa.

Useimpien ihmisten yleinen asenne maassamme voidaan tiivistää seuraaviin Raamatun kohtiin:

Hullu sanoo sydämessänsä: ‘Ei ole Jumalaa’. Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.” (Ps. 14:1)

Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä (Ps. 36:1).

Milloin tahansa seurakunnan ylösotto tapahtuukin, niin useimmat jäävät jäljelle. Useimmat niistä, jotka kuolevat nyt ennen tempausta, eivät viimeisen henkäyksensä jälkeen tule taivaaseen, vaan helvettiin.

Jumala halua kaikkien tulevan tykönsä parannuksessa ja pelastuvan, mutta Hän ei pakota ketään. Seuraava jae on hyvin selvä, että Jumala ei tee poikkeusta. Hän ei katso henkilöön eikä Häntä voi lahjoa.

Hallitkoon siis teitä Herran pelko. Ottakaa vaari siitä, mitä teette, sillä Herrassa, meidän Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia.” (2. Aik. 19:7)

Useimmat ihmiset tänä päivänä ovat hulluja, koska eivät usko Jumalan olemassaoloon. He ovat korruptoituneet täydellisesti väkivallan, irstauden, väärän hurskauden jne. kautta. Viisas ihminen on erilainen. Hän pelkää pahaa ja lähtee siitä pois, mutta niin ei tee hullu.

Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton(Sananl. 14:16).

Meitä on siunattu tässä maassa, kuin ei mitään toista kansaa historiassa. Ei millään kansakunnalla ole koskaan ollut niitä hengellisten ja aineellisten siunausten rikkauksia, joita on kasattu päällemme. Ei ole mikään salaisuus, että kaikki haluavat asua tässä maassa. Valitettavasti me vain olemme nyt niin korruptoituneita, että jäljellä ei ole muuta kuin varma tuomio. Jumala on kärsivällinen ja Hän antaa meille vain niin paljon köyttä. Huomaa tarkoin seuraava jae:

Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.(Luuk. 12:48)

Kun tuomio tulee – ja se tulee – en tiedä kuinka ja missä laajuudessa, mutta me maksamme kalliisti synneistämme kansakuntana, koska meitä on niin runsaasti siunattu ja sitten olemme kääntyneet sitä Jumalaa vastaan, joka siunasi meitä. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että tempauksen jälkeen tämä maa muuttuu kuolleeksi raadoksi, jonka vihollisemme nokkivat puhtaaksi. Ei kuitenkaan ole mitään takeita, että Jumala odottaisi tempaukseen saakka. Se voi tapahtua ennen tuota ihanaa tapahtumaa.

Seuraava kohta on Jumalalta Israelille, mutta sanoma sopii yhtä paljon meille:

Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!” (Hes. 33:11)

Vartijana muurilla vain toistan, mitä toiset ovat jo sanoneet ja se on, että meidän on tehtävä parannus ja tehtävä se tänään.

Älä ole hullu. Vaikka useimmat tässä maassa ja maailmassa ovat tulleet hulluiksi saatanallisessa ilossa, niin herää. Muista tämä. Jokainen ihminen helvetissä uskoo Jumalaan ja antaisi mitä tahansa saadakseen uuden tilaisuuden. Helvetissä ei ole ateisteja. Se, mitä teemme Jumalan kanssa ollessamme tässä ruumiissa, jää meille ikuisuudeksi.

Grant Phillips

Email: Phillip5769@twc.com

Pre-Rapture Commentary: http://grant-phillips.blogspot.com

Rapture Ready: http://www.raptureready.com/featured/phillips/phillips.html

Read Full Post »

Fear of God: Missing Element in Today’s Christianity
By Dr. Donald Whitchard 16.12.2018, suom. SK

 ”Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.” (Luuk. 12:4-5)

Tuo on vakava ajatus. Tässä pehmeän ja pinnallisen hyvän olon uskon ja opetuksen ajassa kristillinen kirkko on suurelta osin hyljännyt kutsun pyhyyteen ja erottautumiseen maailmasta. Huomaan havainnoidessani uskoa, että me, jotka sanomme olevamme Jeesukseen uskovia, olemme säätäneet Hänet erääksi tieksi taivaaseen, ei ainoaksi tieksi (Joh. 14:6). Me olemme korostaneet rakkauden ja rauhan Jeesusta ja olemme ohittaneet sen tosiasian, että kun Hän tulee takaisin, Hän teurastaa kaikki, jotka ovat hyljänneet Hänet ja ottaneet Pedon merkin ja hallitsee rautaisella valtikalla.

Ennen tuota tapahtumaa meidät, jotka temmattiin (1. Tess. 4:16-17), vietiin taivaaseen Karitsan hääaterialle ja kohtaamaan tuomio Herralta Jeesukselta siitä palvelusta, jonka Hänelle teimme, tai jätimme tekemättä (2. Kor. 5:10). Siellä meidän on kohdattava hänet ja tehtävä tili kristillisestä vaelluksestamme, ja silloin monien teot haihtuvat savuna, koska rakensivat puusta ja oljista (1. Kor. 3:11-15) sen sijaan, että olisivat rakentaneet Sanan ja palvelemisen kalliista kivistä.

Siellä on paljon uskovia, jotka eivät koskaan kasvaneet alkuperäistä pelastustaan pidemmälle, eivätkä koskaan kehittäneet kypsyyttä ja jumalisen elämän tuntoa. Tämä tuomio ei koske pelastumistasi. Siitä on pitänyt huolen Kristuksen uhrikuolema ristillä. Sinä joko saat tai menetät palkan. On murhenäytelmä, että on paljon uskovia, joilla ei ole mitään näyttöä vaelluksestaan Herran kanssa.

En koskaan kuule saarnaajien saarnaavan tulevasta tuomiosta. Se voi johtua siitä, että he haluavat olla tärkeitä ja hyväksyttyjä yhteiskunnassa. Saarnaaminen helvetistä ja tilintekovelvollisuudesta ei ole muodissa (milloin olisi ollut?). Elämme todella ajassa, jossa ihmiset, myös seurakunnassa, haluavat kuulla miellyttäviä asioita, jotka saavat heidät tuntemaan hyvää oloa. Onkohan sinun ”itsetuntosi” tärkeämpi Jumalalle, kuin se, että elät pyhää elämää haluten miellyttää Häntä niillä teoilla, jotka ovat pelastuksen hedelmä?

PANISITKO POIS PUHELIMESI VAIN HETKEKSI JA LUKISITKO LOPPUUN TÄMÄN ARTIKKELIN? Kiitos. Tuo puhelu tai teksti voi odottaa. Palatkaamme käsiteltävään ongelmaan. Pelkääkö nykyajan seurakunta enää Jumalaa? Tuskinpa. Meillä on liian hyvä aika katsella uutisia viimeisestä julkkisten avioerosta, tai mitä Britannian kuninkaallinen perhe tekee tällä viikolla, tai lukea viimeisimmästä poliitikosta, joka rökittää ja kiroaa presidentti Trumpia, tai miten menee Facebook-”ystävilläsi”, tai kuka sanoo mitäkin Twitterissä – mitä tahansa, jota paholainen voi käyttää saamaan silmäsi pois Jeesuksesta.

Minä vapisen nykyajan seurakunnan vuoksi. Minäkin olen siihen syyllinen. Huomaan, että mieleni harhailee maailmallisissa asioissa ja sitten ajattelen vain, kuinka hyvä Herra on ollut minulle. Kuinka voin tietoisesti olla Hänelle tottelematon ja pitää silmäni asioissa, jotka lopulta ovat merkityksettömiä? Sydämeni särkyy Jumalan edessä ajatellessani, mitä olen sanonut ja tehnyt. En halua minkään olevan sen tiellä, että minulla on syvä, merkityksellinen suhde Hänen kanssaan.

Odotan, että maailma on jumalaton ja paha. Se on luonteenomaista syntisille ihmisille, jotka haluavat elää elämänsä erossa Jumalan armosta ja tehdä asioita, jotka ovat tuomittavia ja moraalittomia. Maailma luulee, että tämä elämä jatkuu ikuisesti ilman mitään seurauksia heidän käytöksestään.

Katso maailmaa ympärilläsi. Kristittyjä tapetaan joka puolella, eikä kukaan paheksu sitä. Maailmanjärjestelmä vihaa meitä, joten miksi me yritämme olla heidän kaltaisiaan pitäen tilaisuuksia, joissa on valo- ja laser-esityksiä, maailmallisia bändejä, saarnaajia, jotka pitävät vuoropuheluja sen sijaan, että saarnaisivat Raamatusta, pukeutuneena teini-ikäiseksi Jumalan miehen asemesta, jota he muka edustavat ja sellaisia asioita kuin kahvibaareja eteisaulassa? Anteeksi, mutta Jeesus ei kuollut hirvittävää ristinkuolemaa syntiemme tähden eikä noussut ylös, että sinä voisit lämpiössä siemailla mokkakahvia katsellessasi ylistysbändin esitystä.

Tulen taustasta, jossa minua opetettiin kunnioittamaan Raamattua, rakastamaan ja pelkäämään Jumalaa ja rakastamaan Jeesusta sen vuoksi, mitä Hän teki puolestani Golgatalla. Tykkään silloin tällöin kuulla saarnan ”helvetin tulesta ja kadotuksesta” muistuttamaan minua, että Jeesuksen tähden en joudu ikuiseen helvettiin erotetuksi Hänen rakkaudestaan ikuisesti. Jos saarnatuolista saarnattaisiin enemmän helvetistä, niin yhteiskunnassa olisi vähemmän helvettiä. Ongelma on, että ei seurakunta eikä maailma pelkää enää Jumalaa!

Tajuatko, ettet voi vetää seuraavaa henkäystäsi ilman Häntä? Onko sinulla mitään käsitystä siitä, kuinka paljon Hän on siunannut sinua, kun sinulla on katto pääsi päällä, ruokaa jääkaapissa, työpaikka, avustusohjelma, vaatetus, liikennevälineet, terveys ja lääkkeitä, puhdas vesi, viemäri, ystäviä ja yhteinen armo, kuten sateet ja raikas ilma? Varaammeko aikaa kiittääksemme Häntä pelastuksesta, joka meillä on Kristuksessa? Kiitämmekö Häntä siitä, että omistamme Raamatun kielellä, jota puhumme? Ymmärrämmekö tekemiämme päätöksiä, että miellyttävätkö ne Jumalaa vai eivät ja mitä siitä seuraa?

Näetkö nyt, mitä meillä on Kristuksessa? Ajattele hetkinen, kuinka kallisarvoinen pelastuksen lahja on. Oletko kiittänyt Häntä tänään?

Seurakunta tarvitsee ehdottomasti hengellisen uudistumisen ja paluun pyhyyteen. Meidän täytyy langeta kasvoillemme pyhän Jumalan edessä ja pyytää Häntä uudistamaan rakkautemme Häneen, katua maailmallisuutta ja saada seurakuntamme saarnaamaan elämän antavaa evankeliumia ihmisten vakuuttamiseksi synneistään ja heidän pelastumisekseen Jumalan ikuiselta vihalta helvetissä. Tämä on se sanoma, jota saarnaan ja johon uskon. Maailma ei ehkä tykkää siitä, mutta Raamatun mukaan minun tulee miellyttää Jumalaa, enkä tarvitse kahvibaaria paikallisessa palvontapaikassani sen tekemiseksi. Peljätkää Jumalaa!

drwhitchard@aol.com

 

Read Full Post »

What Will Happen After the Rapture? (Part II)
The Prophetic Explorer, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Mitä tapahtuu tempauksen jälkeen? Osa 1

“Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan. 12:4)

Danielille annettiin välähdys tulevaisuuteen, mutta hän ei ymmärtänyt, mitä hänen näkemänsä asiat tarkoittivat. Hän yritti saada Jumalalta vastausta, mutta se pidätettiin häneltä. Jumala sinetöi sen lopun aikaan saakka. Eikä ole epäilystä siitä, että olemme tuossa ajassa juuri nyt. Näin ollen ymmärryksemme estäviä sinettejä tietyistä profetioista ollaan poistamassa. Miten mielenkiintoisessa ajassa me elämmekään!

“Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat” (1. Moos. 6:5).

Yksi suurista läpimurroista näiden lopun aikojen ymmärryksessäni tuli perusteellisen 1. Moos. 6. luvun tutkimisen kautta. Menneinä aikoina, kun pyhäkoulunopettajat ja pastorit puhuivat vedenpaisumuksesta, he aina keskittivät huomionsa tähän 5. jakeeseen Jumalan syynä tuomiolle. Ihmisen pahuus oli kyllä todella suuri, mutta heidän tietämättään tämän pahuuden erityispiirteet on esitetty edellisissä jakeissa, joihin kohta kaivaudumme.

“Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt. 24:37-39)

Luvussa Matt. 24 Jeesus viittaa yhteyteen vedenpaisumusta edeltävän ajan ja näiden lopunaikojen välillä, joita elämme. Hän paljastaa meille massojen täydellisen tietämättömyyden juuri ennen kuin vedenpaisumus sinetöi heidän kohtalonsa. Raamattu sanoo, että Nooa oli vanhurskauden saarnaaja (2. Piet. 2:5) ja silti Kristus selvästi sanoi, että he ”eivät tienneet”, mitä oli tapahtumassa. Se panee kysymään: Miksi? Miksi Nooa ‘vanhurskauden saarnaaja’ ei varoittanut heitä, että vedenpaisumus oli tulossa?

Sanasta voimme nähdä, että armollinen Jumalamme aina käsittelee tottelemattomuutta toisella kahdesta tavasta. Hän joko lähettää airuen kehottamaan ihmisiä parannukseen, ennen kuin Hänen vihansa päästetään irti, tai Hän tekee järjestelyjä viedäkseen palvelijansa turvaan etukäteen. Hän esimerkiksi lähetti Joonan Niiniveen ja kaksi enkeliä pelastamaan Lootin ja hänen perheensä Sodomasta, mutta ketään ei lähetetty varoittamaan maailmaa lähestyvästä vedenpaisumuksesta. Miksi Jumala ei käskenyt Nooaa varoittamaan heitä? Koska Sodoman ja Gomorran lailla heidän katsottiin olevan lunastuksen ulkopuolella ja näin ollen ei ollut mitään syytä varoittaa heitä!

Miksi Jumala hukutti maan?

Yksi niistä asioista, jonka voimme panna merkille Raamatussa, on se tärkeys, jonka Jumala aina antaa sille, että huolellisesti esittelee jokaisen henkilön nimen sukupuussa, josta Jeesus Kristus polveutuisi. Genesis 5 käy läpi koko sukuluettelon Aadamista Nooaan, mutta sitten luvussa 6 kerrotaan vakavasta ongelmasta:

“Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. Silloin Herra sanoi: ‘Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.’ Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.” (1. Moos. 6:1-4)

Jae 5 kyllä sanoo selvästi, että Jumala päätti tuhota koko ihmiskunnan kahdeksaa lukuun ottamatta ihmisten ja heidän sydäntensä ajatusten suuren pahuuden vuoksi, mutta edellisissä neljässä jakeessa annetaan nimenomainen syy tälle täydelliselle tietämättömyydelle Jumalan laista. Ihmiskunta oli näet peruuttamattomasti saastunut ja kaikki sukupuut tulleet ‘käärmeen siemenen’ tahraamiksi, kun langenneet enkelit parittelivat ihmisten tyttärien kanssa.

“Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:14-15)

Nämä pariutumiset tuottivat Goljatin kaltaisia olentoja, jotka fyysisesti olivat jättiläisiä, mutta hengellisesti heillä ei ollut ihmisen sielua eikä näin ollen halua noudattaa Jumalan käskyjä. He eivät voineet pelastua, vaikka olisivat halunneet, koska eivät olleet edes ihmisiä! Vain ihmiset näet voivat päästä taivaaseen. Nooa toisaalta oli ‘aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton’ (1. Moos. 6:9 KJV). Se tarkoittaa, että hänen sukupuunsa maan päällä ainoa, jota käärmeen siemen (jättiläiset) ei ollut saastuttanut. Tässä asiat käyvät hyvin oudoiksi, koska tieteistaru (sci-fi) ja todellisuus ovat tulossa yhteen!

Vanhempi väki ehkä muistaa kirjan (ja elokuvan) nimeltä Chariots of the Gods, joka väittää, että ihmiskunta on todellisuudessa muukalaisten maan päällä siittämä ja että he säännöllisesti palaavat tarkistamaan tilannetta ja auttaakseen meitä kehittymään. Tämä on aiheena myös Discovery-kanavan sarjassa Ancient Aliens kuten myös sarjan In Search of … ja monien muiden sci-fi TV-ohjelmien ja elokuvien juonien episodeissa. Osana näitä taruja meille kerrotaan, että nämä ns. muukalaiset toivat mukanaan pitkälle kehitettyä teknologiaa. Tämän todisteeksi meille näytetään tiettyjä tekeleitä, jotka näyttävät esittävän avaruusaluksia, helikoptereita ja muita kehittyneitä matkustamisen keinoja. Meille kerrotaan, että nämä super-älykkäät olennot olivat myös vastuussa tietotaidon antamisesta ihmisille rakentaa sellaisia rakenteita, kuin pyramidit ja jopa muinaiset paristot, joita heidän oletetaan käyttäneen metallin pinnoittamiseen.

Miksi kaikki tämä tieteistaru? Voisiko olla olemassa salainen syy, että tämän lajin viihdettä esitetään maailmalle? Vastaus on jotakin, jota kutsutaan ‘ennakoivaksi ohjelmoinniksi / aivopesuksi, ehdollistamiseksi’ (predictive programming). Tällaista infoa on koodattu meille jo hyvinkin yli 100 vuotta fiktion muodossa. Vuonna 1902 elokuva A Trip to the Moon (Matka kuuhun) häikäisi yleisöjä silloin mielettömällä idealla avaruusmatkailusta. Ajattele kaikkia niitä vempaimia, jotka ensin olemme nähneet kirjoissa ja elokuvissa ja joista myöhemmin tuli todellisuutta. Dick Tracy’n rannekellosta James Bond’in puheen tunnistimeen se vaatii vain pienen havaintomme säätämisen, että scifistä tulee meille uusi todellisuus. Maailmaa yleensä valmistetaan näitä mahdollisuuksia varten tieteiskirjallisuuden varjolla, niin että kun tämä saatanallinen juoni paljastetaan, meidät on jo täysin indoktrinoitu hyväksymään se.

“Mutta ne miehet, jotka olivat käyneet hänen kanssaan siellä, sanoivat: Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi. Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa, sanoessaan: Se maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omat asukkaansa; ja kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme.” (4. Moos. 13:31-33)

Kuinka tämä kaikki on selitettävissä? Onko siellä todella muukalaisia? Yhdellä sanalla. Ei. Ellet ole jo tajunnut yhteyttä, niin nämä kirjoittajat eivät kuvaile muukalaisia, vaan Genesiksen kuudennen luvun jättiläisiä! Ne olivat ihmisen kaltaisia olentoja, joissa langenneiden enkeleiden henget ruumiillistuivat. Mistä ihmisen tieto on peräisin? Minun mielestäni todisteet viittaavat selvästi henkimaailmaan. Alkaen Eedenin paratiisista Saatana on houkutellut ihmistä tuhoon käyttäen syöttinä tietoa. Tieto on lisääntynyt eksponentiaalisesti, kun ihmiselle annettiin taitoja tehdä koneita alkaen painokoneesta aina ihmisen genomin muokkaamiseen. Voimme nähdä tämän ilmeisenä hiljattaisessa CBS:n sarjassa “Strange Angel”, jossa meille selvästi osoitetaan, että Jack Parsons sai läpimurtoideansa rakettimoottoreiden rakentamiseksi suoraan omistautumisensa kautta Thelema’lle, joka on erityinen Aleister Crowley‘n luoma satanismin laji.

“Taas oli taistelu Gatissa. Siellä oli kookas mies, jolla oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä kaksikymmentä neljä; hänkin polveutui Raafasta (KJV: and he also was born to the giant).”  (2. Sam. 21:20)

Kaikki nämä olennot, joita kutsumme muukalaisiksi, ovat sieluttomia humanoideja, joita demonit hallitsevat aivan kuten Goljatia. Nämä ‘muukalaiset’ kehottavat meitä ottamaan pedonmerkin, koska se on seuraava askel ihmiskunnan evoluutiossa. He muka palasivat auttamaan meitä seuraavan evoluutioaskelen ottamisessa. Tuhannet kiitokset, toverit!

On tuleva paljastuspäivä ja uskon, että se sattuu yhteen kristittyjen joukkokatoamisen kanssa seurakunnan tempauksessa. Se tullaan selittämään, että meidät oli vietävä pois uudelleenkoulutukseen. Tämän Jumala näytti minulle 1980-luvulla, mutta epäuskoisuudestani johtuen en aluksi hyväksynyt sitä. Vei vuosien tutkimuksen, että se lopulta valkeni minulle ja ymmärsin, että tempaus todella tullaan selittämään muukalaisten suorittamana joukkosieppauksena. Jumala muistutti minua, että Hän näytti tämän minulle 30 vuotta sitten. Olisi pitänyt heti kuunnella.

Tultuani tietoiseksi tästä tempausta koskevasta totuudesta järkytyin huomatessani, että on miljoonia muita, jotka uskovat täsmälleen samalla tavalla! Keitä he ovat? Kerron sen teille osassa kolme. Pysykää kuulolla…

Read Full Post »

Older Posts »