The Modern Gateway for Deception’s Foothold
23.10.2009 by MORIEL – Danny Isom, suom. SK
Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: ”Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki (ylistämään/palvomaan) sen toisen kuvan luo Daaniin saakka. (1. Kun. 12:28-30)
[Monet englanninkieliset käännökset lisäävät verbin ”to worship” jakeeseen 30. Suom. huom.]
Kautta koko Raamatun, joka todistaa tuon jakson Israelin historiassa alkuperäisen Temppelin rakentamisen ajasta siihen asti, kunnes se hävitettiin vuosisatoja myöhemmin, on olemassa mittayksikkö, jonka perusteella Jumala pitää kaikkia johtajia tilivelvollisina. Heidän hurskauttaan verrataan kuningas Daavidin uskollisuuteen ja pahuuttaan kuningas Jerobeamiin nähtyinä näissä jakeissa, jotka aloittavat jotakin sellaista, johon myöhemmin toistuvasti viitataan ”Jerobeamin synteinä”. Jerobeam ei luo mitään täysin uutta ensimmäisestä päivästä alkaen. Sen sijaan hän lopulta ottaa kaiken yhteen oikeaan Jumalaan liittyvän ja systemaattisesti vääristelee joka ikisen asian varjoksi siitä, mitä se oli aikaisemmin. Tämä toiminta on erityisen paha siinä, ettei se ole suunnattu jokaiseen koko maailmassa, vaan pelkästään Jumalan kansaan. Jerobeam vääristelee joka ainoan Jumalan antaman määräyksen, kuinka Hänen kansansa pitäisi palvella ja ylistää ja korvaa ne duplikaatilla, joka näyttää päällisin puolin hyvin samanlaiselta, mutta on sisältä täyttä luopumusta. Mistä sitten tämä luopumus alkaa? Mikä oli ensimmäinen askel, joka otettiin Jumalan kansan täydellisen turmeluksen saavuttamiseksi? Ylistys. Ja minä uskon, että se on useimmiten se tapa, jolla petos ja luopumus tulevat sisään Lännen seurakuntiin tänä päivänä. Voi olla tapauksia, joissa se esiintyy ensi kerran saarnatuolissa, tai avustavassa palvelutyössä, mutta useimmiten se tulee sisään ylistysryhmän kautta.
Yksi jatkuvista taisteluista, jonka jokainen uskova kohtaa, on sanojen merkitys. Koska olemme syntyneet ja kasvaneet vanhassa elämässä, ennen kuin tulimme uskoon Kristukseen, niin sanastomme on maailman muotoilema. Kun meistä tulee uusia luomuksia, niin yksi uudelleen opittavista asioista on sanojen määritteleminen Jumalan näkökulmasta. Maailma määrittelee sanan ”rakkaus” aivan eri tavalla kuin Jumala. Sanakirjan määritelmät sanoille ”usko” ja ”toivo” ovat aivan erilaiset kuin Raamatussa. Yksi Saatanan suosikeista ja yleisimmistä menetelmistä on ottaa kaikkialla Raamatussa käytettyjä sanoja ja panna maailma opettamaan niitä juuri sen verran poikkeavina, että ne menettävät tehonsa. Käsky rakastaa toisia ei tarkoita toimimista sanan rakkaus maailman määritelmän mukaan, vaan sen mukaan, kuinka Jumalan Sana määrittelee sanan rakkaus. Sanon tämän, jotta voisit ymmärtää väitteeni täyden painon, että tässä nykyisessä ajassa ei ehkä ole enemmän vääristeltyä ja todellisen raamatullisen merkityksensä menettänyttä sanaa, kuin sana ”worship” (ylistys, palvonta). En usko, että keskiverto kristitty tänä päivänä osaa pukea sanoiksi, mitä merkitsee ”ylistää”, kuten Jumalan Sana sen määrittelee.
Jo tätä lukiessaan keskiverto kirkossakävijä ajattelee musiikkia. Tämä on se, mitä ”ylistäminen” on tullut merkitsemään tänä päivänä. ”Ylistyksen aika” sunnuntaiaamun jumalanpalvelusjärjestyksessä merkitsee nyt laulamiselle/musisoimiselle pyhitettyä aikaa. Monet nykyaikaiset ylistysryhmät aloittavat kunkin jakson sanoilla, ”oletko valmis ylistämään?” signaalina, että nyt on musiikin aika. Vanha tarina kuitenkin kertoo, kuinka pastori ja ylistyksenjohtaja pitivät kokousta suunnitellakseen tulevan viikon palvelua ja ylistyksenjohtaja kysyi pastorilta: ”Kuinka kauan haluat ylistää?” Pastori sanoi: ”Kolme päivää olisi sopivasti.” Ylistyksenjohtaja vastasi: ”Luulenpa, etten voi soittaa kitaraa niin kauan.” Viisas vanha pastori vastasi: ”Niin, koska sinä puhut musiikista; minä taas puhun ylistämisestä.”
Salli minun huomauttaa tässä välissä, että minä en ole musiikinvastainen tai tyytymätön tiettyyn musiikkityyliin tai lajiin. Haluan vain haastaa joka ikisen kristityn varmistamaan itselleen, että tietävät, mitä tekevät, miksi sitä tekevät ja että heidän luottamuksensa lepää siinä tosiasiassa, että nämä asiat ovat Jumalan Sanan mukaisia. Voimme uudelleen kontekstualisoida evankeliumin, ja siten esittää sen monin eri tavoin. Se voidaan tehdä saarnalla, laulamisella, nukketeatterilla, draamalla, vatsastapuhumisella, liekehtivillä patukoilla jne. jne. niin kauan kuin sanoma ei missään poikkea raamatullisesta määritelmästä, mutta heti, kun jokin alkaa poiketa Jumalan määritelmästä, se alkaa heijastamisen asemesta jäljitellä. Kysymys, jota nyt pelkästään käsittelen, on, että tunnetko sinä sanan ”ylistys” raamatullisen määritelmän.
Miksi esitän tämän olettamuksen, että useimmat kristityt eivät tunne ”ylistämisen” raamatullista määritelmää? Koska ainoa asia, mitä he tekevät, kun ”ylistävät”, ainoa toiminta, johon he sitoutuvat ”ylistämisessä”, on näinä päivinä musiikki. Ja jos todella ottaisimme Raamatun sanakirjamme ja etsisimme tietoa jokaisesta sanan ”ylistää” esiintymisestä Raamatussa, niin nopeasti huomaisimme, että sanalla ”ylistää” on harvoin mitään tekemistä musiikin kanssa. Avaa nyt kaikella vakavuudella sanakirjasi ja ala etsiä jakeita. Laske jakeiden lukumäärä, jotka jollakin tavoin viittaavat nimenomaan musiikkiin. Koska niitä on tuskin ainuttakaan, niin ala laskea kuinka monta jaetta eteenpäin, tai taaksepäin, kustakin jakeesta sinun on mentävä löytääksesi edes todellisen viittauksen musiikkiin. On raamatullisia esimerkkejä, jotka antavat meille musiikin oikean sovelluksen seurakunnassa, mutta mistään emme löydä, että sana ”ylistää” olisi määritelty lavealti, paljon vähemmän yhdistetty pelkästään musiikkiin.
Tarkastelkaamme sanan ”ylistää” aivan ensimmäistä esiintymistä. Aabraham mainitsee sen ensimmäisen kerran selostuksessa, kun uhrasi Iisakin uhrinaan.
Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan (KJV: worship); sitten me palaamme luoksenne.” (1. Moos. 22:5)
Asiat, jotka Aabram sen jälkeen teki, antavat vastauksen Aabrahamin määritelmään ”ylistyksestä”. Siihen kuului alttari ja uhri ja rukous, mutta siinä ei näytä olevan mitään viittausta musiikkiin. Itse asiassa heprean sana merkitsee ”kumartaa”, ”kaatua pitkälleen”, ”osoittaa kunnioitusta”. Tämän, yhdessä esimerkkien kanssa siitä, kuinka ihmiset ylistävät Raamatussa, pitäisi vihjata meille sanan ”ylistää” oikeasta merkityksestä. Tutkikaamme todella noita jakeita, jotka viittaavat jotakin tapahtuvan ylistyksen aikana nähdäksemme, mitä tapahtuu, kun on kysymys raamatullisesta ylistyksestä. On monia viittauksia ”ylistämiseen”, mutta nämä jakeet antavat lisätietoa siitä, mitä joku oli tekemässä, kun ”ylistäminen” (worship) tapahtui:
“‘Ja minä kumarruin maahan ja rukoilin (KJV: worship) Herraa, kiittäen Herraa, minun herrani Aabrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeata tietä saamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen’” (1. Moos. 24:48).
“Silloin Israel rukoili, kumartuneena (KJV: bowed in worship) vuoteensa päänalaista vasten.” (1. Moos. 47:31)
“Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän kurjuutensa, kumartuivat he maahan ja rukoilivat (KJV: bowed low and worshiped)” (2. Moos. 4:31).
”niin vastatkaa: ‘Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme’. Silloin kansa kumartui maahan ja rukoili (KJV: bowed low and worshiped).” (2. Moos. 12:27)
“Niin Mooses kumartui nopeasti maahan ja rukoili ja sanoi (KJV: bowed his head toward the earth, and worshiped)” (2. Moos. 34:8).
“Kun Gideon oli kuullut kertomuksen unesta ja sen selityksen, niin hän kumartaen rukoili (KJV: worshiped), palasi sitten takaisin Israelin leiriin ja sanoi: ‘Nouskaa, sillä Herra antaa midianilaisten leirin teidän käsiinne.’” (Tuom. 7:15)
”Tämän antakoon kuitenkin Herra anteeksi palvelijallesi: kun minun herrani menee Rimmonin temppeliin rukoilemaan (KJV: to worship), nojaten minun käteeni, ja minäkin kumartaen rukoilen (KJV: I bow myself) Rimmonin temppelissä, niin antakoon Herra palvelijallesi anteeksi sen, että minä kumartaen rukoilen (KJV: I bow down myself) Rimmonin temppelissä” (2.Kun. 5:18).
”Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja ja tulkaa hänen kasvojensa eteen, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa (KJV: worship the LORD in the beauty of holiness)” (1. Aik. 16:29).
”Ja kun kaikki israelilaiset näkivät tulen tulevan alas ja näkivät temppelin päällä Herran kirkkauden, polvistuivat (bowed) he kivillä lasketulla pihalla kasvoillensa maahan ja rukoilivat ja kiittivät (KJV: worshipped, and praised) Herraa siitä, että hän on hyvä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti” (2. Aik. 7:3).
”Silloin Joosafat kumartui kasvoillensa maahan, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat lankesivat Herran eteen, rukoilemaan Herraa (KJV: worshipping the LORD). Ja ne leeviläiset, jotka olivat Kehatin ja Koorahin jälkeläisiä, nousivat ylistämään (KJV: praise) Herraa, Israelin Jumalaa, ylen korkealla äänellä.” (2. Aik. 20:18-19)
”Koko seurakunta kumartaen rukoili (KJV: worshipped), veisu kaikui, ja torvet soivat – kaikkea tätä kesti, kunnes polttouhri oli uhrattu” (2. Aik. 29:28).
”Ja kuningas Hiskia ja päämiehet käskivät leeviläisten ylistää Herraa Daavidin ja näkijä Aasafin sanoilla; ja nämä ylistivät häntä iloiten, polvistuivat ja kumartaen rukoilivat (KJV: they sang praises with gladness, and they bowed their heads and worshiped)” (2. Aik. 29:30).
”Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi, kohottaen kätensä ylös: ‘Amen, amen’; ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa heittäytyneinä kasvoilleen maahan. (KJV: worshipped the LORD with their faces to the ground)” (Neh. 8:6).
”Sitten he nousivat seisomaan, kukin paikallansa, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa (KJV: they … read in the book of the law of the LORD their God) neljännes päivää; ja toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja kumartaen rukoilivat (KJV: they confessed, and worshipped) Herraa, Jumalaansa.” (Neh. 9:3)
“Ja nämä toimittivat tehtävänsä Jumalaansa palvellen ja puhdistuksia suorittaen, samoin veisaajat ja ovenvartijat (NASB: performed the worship of their God and the service of purification, together with the singers and the gatekeepers in accordance with the command of David and of his son Solomon), niinkuin Daavid ja hänen poikansa Salomo olivat käskeneet” (Neh. 12:45).
”Palvelkaa (NASB: worship) Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella” (Ps. 2:11).
“Kaikki maa kumartakoon sinua (KJV: shall worship thee) ja veisatkoon sinun kiitostasi (KJV: shall sing unto thee), veisatkoon sinun nimesi kiitosta (KJV: they shall sing to thy name). Sela.” (Ps. 66:4)
“Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme (KJV: let us worship and bow down), polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen” (Ps. 95:6).
“Ja Herra tekee itsensä tunnetuksi egyptiläisille, ja egyptiläiset tuntevat Herran sinä päivänä ja palvelevat häntä teuras- ja ruokauhreilla, ja he tekevät Herralle lupauksia (NASB: worship with sacrifice and offering, and will make a vow) ja täyttävät ne” (Jes. 19:21).
“Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen … Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee (KJV: worshippeth) sanoen: ‘Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani’.” (Jes. 44:15, 17)
“He kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeata vaa’alla; he palkkaavat kultasepän, ja hän tekee siitä jumalan, jonka eteen he lankeavat maahan ja jota he kumartavat (KJV: they fall down, yea, they worship)” (Jes. 46:6).
“Heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa (KJV: ye fall down and worship) kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra (KJV: falleth not down and worshippeth), se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin.” (Dan. 3:5-6)
”‘Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan (KJV: and are come to worship him).’ … Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä (KJV: fell down, and worshipped him), avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.” (Matt. 2:2,11)
“Niin venheessä olijat kumarsivat (KJV: came and worshipped him) häntä ja sanoivat: ‘Totisesti sinä olet Jumalan Poika’.” (Matt. 14:33)
“Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ‘Terve teille!’ Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä (KJV: held him by the feet, and worshipped him).” (Matt. 28:9)
“Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan (KJV: fell down at his feet, and worshipped him). Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: ‘Nouse; minäkin olen ihminen.’”
“Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa (KJV: he will worship God) ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä” (1. Kor. 14:24-25).
“Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa (KJV: worship God in the spirit) ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan” (Fil. 3:3).
“Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä (KJV: worshippers), jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? (Hepr. 10:1-2)
“Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen (KJV: glory), kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti, lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat (KJV: fall down before him … and worship) häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: ‘Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut’.” (Ilm. 4:9-11)
“Ja ne neljä olentoa sanoivat: ‘Amen’, ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat (KJV: fell down and worshiped).” (Ilm. 5:14)
“Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat (KJV: worshipped) Jumalaa, sanoen: ‘Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!’.” (Ilm. 7:11-12)
“Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat (KJV: fell upon their faces, and worshipped) Jumalaa” (Ilm. 11:16).
“Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat (KJV: fell down and worshiped) Jumalaa), joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: ‘Amen, halleluja!’” (Ilm. 19:4).
“Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni (KJV: I fell down to worship) sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: ‘Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile (KJV: worship) Jumalaa’.” (Ilm. 22:8-9)
Vakavasti puhuen ystävät – en nyt halua naurattaa enkä pilkata ketään – mutta luettuani kaikki nämä viittaukset ylistämiseen ja mitä Raamatun mukaan joku tekee ”ylistääkseen”, niin voitko rehellisesti väittää, että se kaikki koskee musiikkia? Kuten sanoin aiemmin, niin viittaukset musiikin rooliin ylistämisessä ovat Raamatussa lähes olemattomat, mutta niitä tietysti on joitakin ja harvakseltaan. Väittäisin tämän ja lukemattomien muiden Raamatun sekä ”ylistämiseen” että ”musiikkiin” liittyvien viittausten perusteella, että musiikki on jotakin sellaista, joka näyttelee toissijaista roolia siinä, mitä otaksutaan tapahtuvan. Ja ellen esitä kantaani kyllin selvästi, niin salli minun heittää tämä haaste: Kuinka läheltä se ylistys, joka tapahtuu sinun paikallisessa seurakunnassasi, liippaa näitä raamatunkohtia? Milloin viimeksi teidän ylistysryhmänne edisti jotakin sellaista, joka edes kaukaisesti muistutti jotakin näiden jakeiden kuvailemaa? Eikö yksin tämän pitäisi oikeuttaa sinun huolesi?
Tässä vaiheessa minulla olisi kiusaus kattavasti dokumentoida musiikkia koskevan listani, mutta aion vastustaa kaikkien tuskaa aiheuttavien yksityiskohtien paljastamista. Riittäköön, kun sanon, että yhteen aikaan elämässäni olin kyllin typerä esittelemään itseni ”kristillisenä muusikkona”. Olen ollut ylistyksenjohtaja. Olen ollut bändeissä ja tehnyt levyjä. Olen ollut tässä tilassa itse. Ja minä paljastan näin paljon vain, jotta tietäisit, että minä puhun vilpittömästi ja kokemuksella, että marijuana on ”porttihuume”, joka johtaa koviin huumeisiin, kuten heroiini ja kokaiini ja tyypillinen ”ylistysryhmän” organisaatio länsimaisissa seurakunnissa tänä päivänä on ”porttihuume”, jonka kautta petos ja luopumus useimmin saavuttaa ensimmäisen jalansijansa seurakunnassa. Miksi? Koska se, kuten kaikki muukin petoksen ja luopumuksen piiriin kuuluva, hylkää Jumalan Sanan ja voimakkaasti suosii lihan himoja ja haluja. Mukaillakseni Paavalia: ”Sillä on viisauden ulkomuoto, mutta todellisuudessa antaa periksi lihalle” (Kol. 2:21-23).
Olen varma, että on joitakin ylistysryhmiä, jotka käsittävät tämän. Siitä riippumatta kuinka pahaksi asiat käyvät, niin aina on uskollinen jäännös. Silloin tällöin minulla itselläni on ilo ja yllätys vierailla seurakunnassa, jossa on aito raamatullinen ylistyksen henki. En kuitenkaan enää usko sen olevan normi. Yksi keino, jolla voimme sanoa, että jotakin on tietyssä ylistysryhmässä joko pielessä, tai menossa pieleen, on, jos meillä on mahdollisuus päätellä heidän prioriteettinsa. Mihin he antavat suurimman osan ajastaan ja resursseistaan?
Tämän ajan ympäristössä tyypillinen ylistysryhmä, jollaista tarkoitan, vaatii paljon harjoitusta, suunnittelua ja resursseja. Se on maallisen bändin kiillotettu jäljitelmä, jolla on soittimien ja laulujen terveellinen apu ja vaatii paljon harjoitusta ja ohjausta. Itse muusikkojen lisäksi se voi vaatia lavastajia, ääni- ja videoteknikkoja ja valo-ohjaajia. Voidaan mennä jopa niin pitkälle, että tarvitaan puvustajia, make-up-taiteilijoita ja kyky-agentteja. (En pilaile. Tiedän seurakuntia, jotka palkkaavat ammattimuusikkoja, joista toiset eivät ole edes kristittyjä, saadakseen ”ammattilaistasoisen” ylistyskokemuksen.) Ja paljon voidaan saada selville, kun päästään tuntemaan ylistyksenjohtaja ja hänen ryhmänsä heidän päämääriensä ja ponnistustensa suunnan ymmärtämiseksi. Epäilemättä keskustelu alkaa ohimenevällä viittauksella seurakunnan johtamisesta ylistyksessä, mutta paljon enemmän aikaa annetaan harjoitukselle ja musiikille, sille, mitä vaatii ”olla yhtä hyvä kuin maailma”, kaikille edellä mainituille resursseille ja seurakunnan tekemiseksi ”relevantiksi” kävijöille, tai tietylle kansanosalle, kuten ”nuorille”. (Esimerkki tällaisesta ajattelusta löytyy Saulin esimerkistä, joka otti lampaita Herran puolesta ja Aakanista, Israelin onnettomuuteen syöksijästä, joka haali Jumalalle annettua. Sellaisessa ajattelussa on järkeä meidän kannalta, mutta ei Jumalan.) Toisin sanoen heidän kaikenylittävä kiinnostuksensa on musiikki, musiikki, musiikki.
Jos sinulla on ylistysryhmä, joka viettää enemmän aikaa yhteydessä (fellowship), rukouksessa ja Raamatun tutkimisessa, kuin harjoitellen musiikkia, niin sinulla on todellinen Jumalan valtakunnan aarre. Tee kaikkesi rohkaistaksesi ja tukeaksesi heitä. Olkaamme kuitenkin realistisia; he ovat poikkeus. Ylistysryhmät, jotka määrittelevät ”ylistyksen” tarkoittavan ”musiikkia” ennemmin kuin tutkimista ja sitoutumista Jumalan määritelmään tästä toiminnasta, ovat lähes poikkeuksetta antautuneet musiikin harjoitteluun ja ”saamaan musiikin kohdalleen”. Rukous ja yhteys ja Raamatun tutkiminen, jos niitä on yleensä ollenkaan, ovat minimaalisia, hetkellisiä toimia, joita korkeintaan lyhyesti harjoitetaan ohimennen ennen tärkeämpää musiikin harjoittelua. Heidän sydämensä halu paljastuu sen kautta, mitä he itse ”kumartavat” eli ”ylistävät”, nimittäin musiikkia. Tämä on karu totuus sellaisista ryhmistä. Heidän ylistämisensä on itse ”musiikki”.
Tämä ei ole kokonaan heidän vikansa. Mikä on se kriteeri, jota useimmat kirkon johtajat tai seurakunnat käyttävät valitessaan ylistyksenjohtajan tai kelpuuttaessaan jonkun liittymään ylistysryhmään? Onko se heidän kristillisen vaelluksensa laatu? Onko se rukoukseen ja Raamatun tutkimiseen sitoutunut elämä? Onko se sitä, että he ovat paras esimerkki, mitä merkitsee olla kristitty? Ei, useimmiten se on sitä, että he ovat parhaita muusikoita. Tiedän kyllä, että yksi ja toinen sanoo: ”Heillä on sydän, joka ylistää.” Se voi olla totta, mutta jos se ei ole raamatullista ylistämistä; jos se on sydän, joka ei ole annettu yksinomaan Sanalle ja Kristuksen teille, niin se ei ole sellaista ylistämistä, jota sinä todella haluat Kristuksen ruumiissa.
Jeesus neuvoo meitä, että tunnemme jonkin sen hedelmistä. Olkaamme hetken ajan hedelmäntarkastajia.
Tänä päivänä on yleinen käytäntö pitää ylistysryhmille kokeita. Mitä sitten kokeiden aikana tapahtuu? Mitä arvioidaan? Heidän vaelluksensa laatua, rukouselämänsä säännöllisyyttä, sitoutumistaan Jumalan Sanaan, kokemuksiaan evankeliumin kertomisessa? Näitä voidaan sivuta, mutta se, mitä arvioidaan, on musiikillinen kyky. Tämän vuoksi asiat alkavat mennä pieleen. Korostus alusta saakka on ”musiikki”, polttopiste ylistyksen aikana on ”musiikki” ja jokainen mukana oleva syö, juo ja nukkuu musiikkia paljon enemmän, kuin mitään muuta. Yleinen väite on kuitenkin jotakin tällaista: ”Eikö meidän musiikkimme pitäisi olla yhtä ammattitaitoista ja viimeisteltyä kuin maailman? Eikö Jumala ansaitse ‘parasta’?” Eikä kukaan alun perinkään edes välitä puhua, että olisi harhaa haluta tuoda ”maailman parasta” seurakuntaan.
Tämän vuoksi ”ylistys” on porttihuume petokselle ja luopumukselle. Se on useimmiten ensimmäinen alue, jonka kautta seurakunnan johtoa lähestytään ja sanotaan: ”Jos teemme ylistyksen viimeistellymmäksi ja ammattilaisemmaksi, niin teemme seurakunnan ajanmukaisemmaksi ja puoleensavetävämmäksi kävijöille.” Viettelys on, että tämä on ”järkevä” kompromissi, joka voidaan tehdä seurakunnan kasvattamiseksi ja useimpien ihmisten tekemiseksi onnellisiksi ja edelleen tehdään Jumalan työtä. Uskotko todella sen? Onko se sitä, mitä Jumalan Sana puolustaa?
Minä en ole jäsen Church of Christ -kirkossa, joka ei salli soittimien käyttöä tilaisuuksissaan. He kyllä käyttävät musiikkia, mutta he laulavat ilman säestystä. Se ei niin sanotusti ole minun heiniäni, mutta sanon heille yhden asian. Heillä voi olla taisteluja muilla alueilla, mutta yksi asia, jota heidän ei tarvitse käsitellä, on modernien ylistysryhmien jäsenten egot ja sisäinen taistelu. Heidän ei tarvitse käsitellä ihmisiä, jotka ovat sitoutuneempia ”musiikkiin” kuin ”ylistämiseen”. Heillä ei myöskään ole jatkuvaa vuotoa paikallisissa resursseissaan kaikkiin modernin ylistysryhmän tarpeisiin. Olen varma, että kuten me kaikki muut, hekään eivät ole täydellisiä, mutta olen myös vakuuttunut, että tämä ei ole läheskään sellainen ongelma heille, kuin se on kaikille muille.
Se, mitä haluan sanoa, on, että mitä tahansa teemmekin – evankeliointia, yhteyttä, lähetystyötä, pyhäkoulutyötä, ylistystä, tai mitä tahansa – niin meidän pitäisi tehdä se raamatullisesti, eikä jonkin sellaisen matkimisena, jota maailma tekee. Koska musiikilla on raamatullisia sovelluksia, niin miksi emme suuntaisi pyrkimyksiämme tuntemaan Jumalan mieli asiassa ja katsoisi, että sellaiset pyrkimykset ovat Hänen ilmoitettujen aivoitustensa mukaisia?
Luulen, että on olemassa kaksi jaetta, jotka antavat perustuksen, josta kaiken muun pitäisi lähteä, kun on kysymys ylistämisestä. Kuitenkin käytetään musiikin työkaluja, ääntä, valoja, lavastusta jne. Kaiken pitäisi ensiksi ja ennen kaikkea mukautua niihin ehtoihin, kuinka Jeesus määrittelee aidon ylistämisen:
”Mutta tulee aika ja on jo, jolloin tosi palvojat palvovat Isää Hengessä ja totuudessa. Sillä sellaisten Isä tahtoo häntä palvovan” (Joh. 4:23, Toivo Koilon käännös: Suuri Ilosanoma).
”But an hour is coming, and now is, when the true worshipers will worship the Father in spirit and truth; for such people the Father seeks to be His worshipers” (NASB).
Tämä ei automaattisesti tee musiikkia kelpaamattomaksi yhtenä työkaluna tämän päämäärän saavuttamiseksi. Haluan vain sanoa, että musiikin työkaluna, kuten kaiken muunkin, pitäisi sopeutua tähän kaikenylittävään periaatteeseen.
Kuinka tiedämme varmasti onko joku oikea vai väärä profeetta, oikea vai väärä paimen, oikea vai väärä uskova? Rupeamme jälleen hedelmäntarkastajiksi. Mitä kriteerejä sitten sellaiset hedelmäntarkastajat käyttävät? Kuinka he tietävät, mikä on ”hyvä” vastaan ”paha” hedelmä? Vastaus: Jumalan Sanasta. KAIKKI asiat tulee mitata Hänen Sanansa antaman mallin mukaan. Tämä ei koske vain jokaista, joka on määrätty johtamaan seurakuntaa ylistämisessä, vaan sitä, kuinka he harjoittavat itse ylistystä. Onko se perustettu Jumalan Sanan Totuuteen? Ovatko sanoitukset musiikkia käytettäessä selkeästi raamatullisia? Keskittyykö se kokonaisesti ylistämään ”hengessä ja totuudessa”? Kuinka tämän ajan tyypillinen ylistyksenjohtaja, tai hänen ryhmänsä jäsen, reagoisi tähän hedelmän tarkastamisen sääntöön? Se itsessään voisi paljastaa, mitä todella on tapahtumassa.
Toinen jae, jonka perusteella uskon, että ylistäminen täytyy määritellä uudelleen, on luultavasti jae, jota monet teistä ovat ajatelleet lukiessanne tätä artikkelia:
“Jumalan laupeuden vuoksi kehotan siis teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi hengellisenä jumalanpalveluksenanne” (Room. 12:1, Toivo Koilon käännös: Suuri Ilosanoma).
”Therefore I urge you, brethren, by the mercies of God, to present your bodies a living and holy sacrifice, acceptable to God, which is your spiritual service of worship” (NASB).
Olen varma, että joku ilmoittaa minulle poikkeuksesta, mutta koko elämässäni en ole kuullut kenenkään todistavan tulleensa uskoon Kristukseen kuunnellessaan ylistysryhmää. Olen kuullut monia todistuksia toistuvasti niiltä, joita syvästi koskettivat ihmiset ylistävässä seurakunnassa, tai yksinkertainen todistus siitä, kuinka kristitty naapuri, tai työtoveri, elivät arkipäivän elämäänsä, tai se ”ero”, jonka he näkivät uskovan elämässä, tai heidän asenteessaan seurakunnassa, mutta en koskaan ole kuullut kenestäkään ”musiikin” kautta pelastuneesta. Ja itse asiassa suren, että kun musiikki vetää nykypäivän kävijöitä, se harvoin sallii heidän nähdä läsnäolevan seurakunnan suurempaa todistusta, niin että se voi todellisuudessa estää suuremman todistuksen, joka normaalisti olisi näkyvä.
Olen alkanut uskoa, että Jerobeamin tavoin Saatanan taktiikka on useimmiten saada jalansija ylistämisen tavassa. Se on portti seurakunnan muiden palvelutöiden ja toimintojen tekemiseen lopulta maailmallisiksi ja ennemmin tai myöhemmin se valtaa myös itse saarnatuolin. Ja aivan kuten Jerobeamin aikana, kun hänellä oli kaikkea, mitä aidoilla uskon harjoittajilla oli – pääoma, temppeli, alttari, pappeus, juhlat ja uhrit – niin samoin petetty ja luopunut seurakunta edelleen säilyttää evankelikaalisten, raamattu-uskollisten juurtensa julkisivun. Se, mitä tapahtuu ylistykselle, on sama, mitä tapahtuu kaikille asioille, kun liha valtaa ne. Sen, minkä Jumala tarkoitti hyväksi Hengen kautta, sen ihminen turmelee ja vie pahuuteen lihan kautta.
Hänen rakkaudessaan, ervant@WalkWithTheWord.org
Read Full Post »
By Hughie Seaborn, suom. SK
Ajankohtaista uskosta 