Milloin Jeesus syntyi?

By David Hocking, suom. SK

[Suomentajan kommentti: Tämä ei ole mikään tavanomainen spekulaatio. Erityisesti 6. pointti on hyvin mielenkiintoinen.]

Näyttää, että tämä kysymys esitetään meille joka vuosi tähän aikaan (hanukan ja joulun juhlat). Ottaen huomioon kaiken aikamme sekularismin ja kaupallisuuden ja jatkuvan raamatullisen syntymäkertomuksen huomiotta jättämisen, uskovat yrittävät selviytyä kaikista näistä hyökkäyksistä Herramme Jeshuan syntymää vastaan ja ovat usein hämmentyneitä. Samalla kun tämä artikkeli voi olla hiukan poikkeava siitä, mitä olet kuullut aiemmin, toivomme ja rukoilemme, että se saisi huomiota Raamatun tutkijoilta kaikkialla.

Yliopistoaikoinani antiikin historia kiinnosti minua suuresti ja siitä tuli yksi tärkeimmistä opintoaloistani. Erityisesti minua kiinnosti Rooma, koska niin paljon Raamatussamme liittyy tuohon ajanjaksoon. Seuraavassa muutamia seikkoja, jotka voivat auttaa sinua vastaamaan kysymykseen: ”Milloin Jeshua (Jeesus) syntyi?” Aloitamme kohdasta Luukas 2:1-14, jossa jakeesta 1 saamme tietää, että ”keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.”

1. KEISARI AUGUSTUS hallitsi vuodesta 43 vuoteen 14 jKr. Hänen oikea nimensä oli Oktavianus ja hän oli Julius Caesar’in veljen (tai sisaren) lapsen lapsi (grand nephew). Hänen hallintonsa alaisuudessa julistettiin Pax Romana (roomalainen rauha) kaikkialla valtakunnassa vuonna 30 eKr.

2. KYRENIUSTA (Quirinius) kutsutaan”Syyrian maaherraksi” jakeessa Luukas 2:2 ja meille kerrotaan, että ”tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana”. Kreikkalainen teksti itseasiassa sanoo, että Quirinius ”hallitsi Syyriassa”. Flavius Josefus viittaa väestönlaskentaan vuonna 6 , kun Quirinius oli todellinen maaherra, mutta tässä vaiheessa (Luuk. 2:2) Quirinius hoiteli pelkästään hallinnollisia velvollisuuksia Varus’in, todellisen maaherran, puolesta. Egyptiläiset tiedot toteavat, että Rooma suoritti väestönlaskennan joka 14. vuosi ja se kesti useita vuosia.

3. HERODES SUURI oli Matteus 2:1 mukaan elossa Messiaan syntymän aikaan. Eräs ongelma, joka tutkijoilla on ollut käsitellessään Herran syntymän aikaa, on Josefuksen viittaus, jossa hän kertoo pimennyksestä maaliskuun 13. päivänä vuonna 4 ja sanoo, että se tapahtui ”vähän ennen Herodeksen kuolemaa”. Aika Messiaan syntymän ja Herodeksen kuoleman välillä on välttämätön, koska Joosef ja Maria pakenivat lapsen kanssa Egyptiin eivätkä Matt. 2:18-21 mukaan palanneet ennen kuin Herodeksen kuoleman jälkeen. Herodeksen kuoleman (roomalainen historia) todellinen päivämäärä oli tammikuun 14. vuonna 1 eKr.

4. TERTULLIANUS, seurakunnan johtaja ja historioitsija sanoi, että Jeesuksen syntymä tapahtui 41 vuotta sen jälkeen, kun Augustus aloitti hallintonsa ja että Augustus kuoli 15 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen. Keisari Augustuksen kuoleman todellinen päivämäärä oli elokuun 19. vuonna 14 jKr. On mielenkiintoista panna merkille, että myös Tertullianus sanoi, että Jeesus syntyi 28 vuotta Kleopatran kuoleman jälkeen, joka tapahtui vuonna 30 eKr.

5. IRENEUS, Polykarpuksen oppilas, joka oli apostoli Johanneksen oppilas, sanoo, että Jeesus syntyi keisari Augustuksen 41. hallitusvuotena. Eusebius, suuri kirkkohistorioitsija, puhuu myös samasta asiasta. Augustuksen 42. vuosi kesti syksystä 2 syksyyn 1 eKr.

6. SAKARIAS, Johannes Kastajan isä, oli jakeen Luuk. 1:5 mukaan pappi ”Abian osastoa”. 1. Aik. 24 mukaan on 24 pappien osastoa. Abian osasto oli 8. osasto 24 osaston joukossa. Kun juutalainen temppeli hävitettiin roomalaisen maaherra Tiituksen toimesta elokuun 5. päivänä vuonna 70 , niin ensimmäinen pappien osasto oli juuri astunut virkaan. Jäljittämällä taaksepäin huolellisesti 8. osasto olisi lopettanut velvollisuutensa heinäkuun 13. päivänä vuonna 3 eKr. Johannes Kastajan syntymä olisi tapahtunut 280 päivää myöhemmin – noin huhtikuun 19.-20. päivä vuonna 2 eKr. (mikä, mielenkiintoisesti, oli tuona vuonna pääsiäinen!). Jeshuan (Jeesuksen) syntymä olisi tapahtunut kuusi kuukautta myöhemmin (Luuk. 1:36), mikä asettaisi sen vuoden 2 eKr. syksyyn. Hyvin mielenkiintoinen tosiasia tässä kaikessa on, että juutalaisen kalenterin todellinen päivämäärä vuoden 2 eKr. syksyllä olisi ollut Tishri-kuun 1. päivä – joka on Rosh Hashanah – pasuunan soiton juhla!

Johtopäätöksemme (jos olemme käsittäneet tosiasiat oikein!) on, että Messias, siunattu Herramme Jeshua, syntyi ”todennäköisesti” syyskuun 29. päivänä vuonna 2 eKr.

Henkilökohtaisesti olen onnellinen juhliessani Messiaan syntymää minä tahansa päivänä sinä toivot sen tapahtuneen! Hyvä uutinen on, että Betlehemissä, kuningas Daavidin kaupungissa, ISRAELISSA, Vapahtaja syntyi ja Hän on ”Kristus Herra” – Messias – kuningasten KUNINGAS ja herrojen HERRA!

Read Full Post »

Venäjän hyökkäys Israeliin

The Russian Invasion of Israel
Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (Joulukuu 2015), suom. SK

Lue Raamatusta Hesekiel 38:1-16; 39:1-12.

Raamattu ennustaa suuren lopunajan sodan, jonka käy Israelia vastaan valtioiden liitto Venäjän johdolla. Jo tämän sotilaallisen operaation pelkkä laajuus osoittaa, että sitä tavoitellaan ”loppuratkaisuna” juutalaisongelmalle päämääränä korvata Israel Jerusalemista käsin valvotulla islamilaisella kalifaatilla. Jos tämä skenaario toteutuu, niin Israelin toiveet säilyttää Jerusalemin hallinta odottaessaan Messiaansa ilmestymistä Öljymäelle tuomitsemaan vihollisensa ja palauttamaan Daavidin valtaistuin Jerusalemiin, raukeavat. Se valtakunta, jota islam kaavailee, on aika erilainen kuin se, jota Israel esittää ja muslimit ovat valmiita jakamaan varallisuutensa ja poliittisen vaikutusvaltansa Venäjän kaltaisen suurvallan kanssa, jos se vain auttaa heitä saavuttamaan päämääränsä – nopeasti ja päättäväisesti ja musertavalla voimalla.

Maagogin maa. Genesis 10 kertoo, että Maagog oli Nooan pojan poika. Maagogin jälkeläiset elivät Kaukasukselta pohjoiseen nykyisellä Venäjällä ja ovat venäläisten tärkeimmät esi-isät.

Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas. Rosh eli Rush, oli yksi heimoista, jotka polveutuivat Maagogista ja he elivät kauan Volgan lähellä. Mesek ja Tuubal olivat Maagogin nuorempia veljiä (1. Moos. 10:2) ja myös asettuivat alueelle, joka tänä päivänä tunnetaan Venäjänä. Mesek oli Moskin isä, josta tulee nimi ”Moskova”. Tuubal oli Tibereni-kansan perustaja-isä ja he elivät Mustanmeren rannoilla.

Pohjan perillä. Moskova, Venäjän pääkaupunki, on suoraan (silti kauas) pohjoiseen Jerusalemista. Pohjan kuninkaan hallitsemat assyrialaiset elivät pohjoiseen Israelista (vrt. Dan. 11:40). Venäjää kuitenkin kuvaillaan maana, joka on pohjan perillä.

Hesekielin 38. ja 39. lukujen profetia selvästi koskee ”viimeisiä päiviä” eikä siksi toteutunut Vanhan Testamentin aikoina. Se ei myöskään ole vertauskuvallinen, koska se nimenomaan viittaa hyökkäykseen ennalleen asetettua Israelin kansaa vastaan, jonka maa ”on kauan ollut rauniomaana” (Hes. 38:8). Israel palautettiin kansainvälisestä hajaannuksestaan vuonna 1948, kun taas Venäjästä vasta 20. vuosisadalla tuli suurvalta, joka voi aseistaa muita valtioita ja ryhtyä johtamaan suursotaa.

Vuodesta 1948 Israel on kasvanut merkittävästi ja myös rakentanut hyvin vahvat puolustusvoimat. Hesekiel kuvailee ennallistettua Israelia avoimien kylien maana ilman muureja ja salpoja ja portteja, jossa ihmiset asuvat turvallisesti. Kuitenkin johtuen kaikista uhkista, joita heidän ympärillään olevat vihamieliset valtiot, kuten myös tuhannet radikaalit palestiinalaiset heidän keskuudessaan, edustavat, Israel ei todellisuudessa asu turvallisesti. Kuitenkin on niin, että he eivät, kuten muinoin, turvallisuussyistä rakenna muureja kaupunkiensa ympärille. Myös monet kibbutsit ovat avoimia joka puolelta. Messiaanisen juutalaisen oppineen Arnold Fruchtenbaum’in mukaan sana ”turvallisesti” on itseasiassa heprean sana ”betach”, joka tarkoittaa ”väärää luottamusta ja turvallisuutta”. Se tarkoittaa, että Israel asuu maassa väärässä luottamuksessa nykyiseen sotilaalliseen voimaansa ja sen kykyyn torjua hyökkäykset. Äkillinen ja odottamaton Venäjän hyökkäys on siksi iso yllätys ja pettymys Israelille.

Hesekiel mainitsee seuraavat liittolaiset, jotka liittyvät Venäjään sen hyökkäyksessä Israeliin tuomaan lopun maan juutalaiselle miehitykselle:

Persia. Nimestä Persia tuli ”Iran” vasta vuonna 1935. Ajatolla Khomeini’n johtaman islamilaisen vallankumouksen jälkeen tästä maasta tuli voimakkaasti Israel-vastainen niin uskonnollisten kuin poliittisten johtajien toistuvasti vaatiessa juutalaisvaltion hävittämistä. Venäjä on tehnyt Iranin kanssa sotilasliiton ja toimittaa heille myös tieteellistä ja teknologista apua ydintutkimuksen alalla.

Israel ja useat muut maat pelkäävät, että Iran pyrkii kehittämään ydinaseita tarkoitukseen tuhota islamin viholliset. Iran myös aseistaa ja taloudellisesti tukee sellaisia terroristiryhmiä, kuin Hizbollah Libanonissa ja Hamas Gazassa, jotka molemmat ovat sitoutuneet tuhoamaan Israelin.

Libya (hepreaksi Puut) on islamilainen maa, joka on vajonnut anarkiaan sen jälkeen, kun eversti Gaddafi syöstiin vallasta kansannousussa. Sotivilla islamilaisilla ryhmittymillä on yksi yhteinen asia ja se on viha Israelia kohtaan.

Etiopia (hepreaksi Kuus) koki radikaaleja muutoksia Haile Selassie’n kuoleman jälkeen vuonna 1974 tullen ensin kommunistiseksi maaksi, joka myöhemmin muutettiin islamilaiseksi valtioksi. Muinaisella Kuusilla oli kuitenkin laajempi alue, joka käsitti nykyisen Sudanin. On ilmeistä, että Pohjois-Afrikassa on useita muslimimaita, jotka ovat vahvoja ehdokkaita Venäjän Israelin-vastaiseen liittoon, jonka päämääränä on perustaa Lähi-itään islamilainen kalifaatti.

Toogarma ja Goomer. Nämä muinaiset kansat asuttivat osia Vähä-Aasiasta, itäisestä Euroopasta ja entisestä Neuvostoliitosta ja on epäselvää, mille tämän alueen kansoille ne ovat suoraan sukua. On erilaisia mahdollisuuksia, kuten Turkki sekä entisen Neuvostoliiton muslimivaltiot. Aikanaan selviää, mitkä maat menevät liittoon Venäjän kanssa. Joka tapauksessa kuvailemiensa Googin viiden liittolaisen lisäksi Hesekiel viittaa myös tunnistamatta niitä ”lukuisiin kansoihin”, jotka tulevat olemaan Venäjän kanssa (Hes. 38:6). On ilmeistä, että lukuisat maat – mahdollisesti kaikki muslimimaita – joilla on tarkoitus hävittää juutalaisvaltio, osallistuvat Israelin tuhoamisyritykseen Venäjän komennossa.

Venäjän rooli johtajana ei johdu vain sen vahvasta armeijasta ja kehittyneistä aseista, vaan Herra määräsi tämän tilanteen rangaistakseen Venäjää: ”Gog, Mesekin ja Tubalin ylin ruhtinas, minä käyn sinua vastaan!” (Hes. 39:1, KR92). Syy jumalalliseen rangaistukseen Venäjälle on, että sillä on vuodesta 1948 ollut tärkeä rooli vihan edistämisessä juutalaisia kohtaan ja se on toimittanut valtavat määrät aseita juutalaisvaltion vihollisille. Lisäksi se on tarjonnut sotilaallista koulutusta taistelijoille arabimaista. He eivät epäröi auttaa edes Israelin pahinta vihollista (Iran) saamaan ydinteknologiaa siten vaarantaen Israelin olemassaolon tulevaisuudessa. Venäjän tuomiot ovat alku Herran laajemmille tuomiosarjoille tulevan ahdistuksen aikana, mikä vahvistaa oletusta, että tämä hyökkäys tapahtuu seurakunnan ylösoton jälkeen.

Mitä uskontoon tulee, niin venäläiset itse eivät suuremmissa määrissä ole mitenkään kallellaan islamiin, mutta ymmärtävät täysin, että jos auttavat islamia saavuttamaan eskatologisen unelmansa globaalista kalifaatista Lähi-idässä, niin Venäjä voi suuresti hyötyä laajentuneesta vallasta ja vaikutuksesta tässä strategisessa osassa maailmaa ja ehkä myös hankkia öljyvaroja. Uskonnon näkökulmasta Venäjä on jonkinlainen ei-kenenkään-maa. He eivät enää ole sitoutuneet ateismiin, kuten olivat yli 70 vuoden kommunistihallinnon aikana, mutta eivät tunne todellista kristinuskoa (lukuun ottamatta pientä evankelisten uskovien ryhmää). Löydettyään uudelleen vapautensa vuonna 1990 suuret joukot venäläisiä liittyivät Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, mutta tuon kirkon evankelinen luonne on arveluttava.

Economist-lehden artikkelissa 31.7.2015 otsikolla Russians feel less positive towards religion now than they did in 1990 (Venäläiset vähemmän myönteisiä kristinuskolle kuin vuonna 1990) todetaan muun muassa: ”Yli neljännesvuosisadan aikana neuvostosysteemin romahdettua venäläisten tunteet uskonnon suhteen ovat muuttuneet paljon. Neuvostoaikoina valtio odotti ja kannusti kansalaisia olemaan ateisteja. Löysästä kuulumisesta uskontoon on nyt tullut kansallinen oletustila; venäläisten enemmistö kertoo mielipidetutkijoille olevansa venäläisortodokseja, samalla kun merkittävät vähemmistöt samaistuvat islamiin, buddhalaisuuteen tai juutalaisuuteen. Kuitenkin muutama päivä sitten julkaistu tutkimus osoitti, että … uskonnon yleisvaikutus ihmisen hyvinvointiin nähdään paljon ankeampana, kuin vuonna 1990. Niiden osuus, jotka ajattelevat uskonnon tekevän yhteiskunnassa enemmän hyvää kuin vahinkoa, on romahtanut 61 %:sta 36 %:iin samalla kun niiden osuus, jotka näkevät enemmän vahinkoa kuin hyvää, on noussut 5 %:sta 23 %:iin.”

Venäjä on selvästi mukana Lähi-idän konfliktissa edistämässä itsekkäitä näkökohtia, kuten valtansa laajentamista, eikä sillä ole mitään ongelmaa Israelin uhraamisessa, jos se katsotaan heille hyödylliseksi. He eivät kuitenkaan tiedosta, että tehdessään niin he auttavat vahvistamaan Lähi-idässä antikristillisen valtakunnan, joka on vastakohta Jumalan valtakunnalle ja Israelin roolille siinä. Venäjää rangaistaan tästä kapinallisesta teosta. Herra sanoo, että Goog johdetaan ulos maastaan koukut leuoissaan osallistumaan sotaan Israelissa. Olosuhteista johtuen heidät siksi pakotetaan menemään pitemmälle, kuin vain näyttelemään välillistä roolia, koska he myös fyysisesti auttavat arabi- ja muita liittolaisia sodassaan Israelia vastaan. Kun he todella tekevät tämän pahan liikkeen, niin Venäjällä liittolaisineen on kohtalokas tehtävä ja päämäärä. Herra sanoo Googille: ”Israelin vuorille sinä olet kaatuva, samoin kaikki sinun sotalaumasi ja kansat, jotka sinun kanssasi ovat” (Hes. 39:4).

Vaarallinen liitto islamin kanssa

Venäjä ei tiedosta, että sotilaallinen ja poliittinen liitto minkä tahansa islamilaisen ryhmittymän kanssa ei ole vain vastustava teko Israelia ja Raamatun Jumalaa vastaan, vaan myös liittoutuminen pimeyden valtakunnan kanssa. Jokainen tähän kampanjaan sekaantuva edistää radikaalin islamin päämääriä ja nopeuttaa omaa perikatoaan. Venäjä on jo ylittänyt tämän vaarallisen rajan ja sitä vedetään nyt syvemmälle epäpyhään sotaan koukut leuoissaan. Kohtalokas päätös, jonka he tekivät, oli tehdä sotilasliitto Iranin ja Syyrian kanssa, mikä velvoittaa heidät antamaan apua, jos näitä kahta maata vastaan hyökätään. Edelleen se sisällyttää Venäjän siihen kumoukselliseen valtapolitiikkaan, johon nämä kaksi maata syyllistyvät – eivät ainoastaan Israelia vastaan, vaan myös muita islamilaisia ryhmittymiä vastaan. Valtataistelu islamissa on hyvin vakavaa ja on jo aiheuttanut verisiä sisällissotia. Eri arabivaltiot olivat mukana tämänluontoisissa taisteluissa, mutta niistä kaikkein suurinta käydään nyt Syyriassa ja Venäjä on vahvasti mukana.

Kaksi suurinta uskonnollista ryhmittymää islamissa ovat sunnit, joita on 80 % kaikista muslimeista ja voimakas shiiojen vähemmistöryhmä, jotka ovat pääasiassa asettuneet Iraniin, Irakiin ja Syyriaan pienempien ryhmien ollessa monissa muissa maissa. Sunnah tarkoittaa Perinne ja viittaa siihen tosiasiaan, että tämä ryhmä noudattaa perinnekokoelmaa (Hadith), joiden katsotaan olevan samalla tasolla kuin Koraani. He tunnustavat kaikki kalifit, jotka hallitsevat muslimimaailmassa Muhammedin seuraajina, kun taas shiiat pitävät kolmea ensimmäistä kalifia tunkeilijoina, jotka vääryydellä anastivat Muhammedin aseman ja joiden opetukset myös hyljätään. Sunnit ja shiiat ovat toistensa katkeria vihollisia.

Shiialaisen islamin version mukaan Muhammedin 12. jälkeläinen, joka tunnetaan myös 12. imaamina eli Mahdina, katosi vuonna 941 ja piiloutui Jamkaran’in kaivoon Iranissa. Shiiat uskovat, että hän palaa, kun maailma on täynnä sortoa, sotia ja tyranniaa ja että hän sitten on globaalin islamilaisen kalifaatin johtaja. Iran käy raivokasta ideologista (ja suunniteltua sotilaallista) taistelua kaikkia islamin vihollisia vastaan – joihin ensimmäisenä kuuluu Israel, mutta myös kaikkia ei-islamilaisia valtioita vastaan, erityisesti USA:n kaltaisia maita ja sen liittolaisia vastaan, jotka tukevat Israelia ja myös iskevät islamilaisiin kohteisiin. Iran uskoo, että kamppailun islamin vihollisia vastaan pitäisi eskaloitua jopa siinä määrin, että se johtaa maailmansotaan ja sitä silmällä pitäen he ovat turvautuneet Venäjän apuun, vaikka Venäjä ei täysin ymmärrä, mihin he ovat sitoutuneet. Iran on suurin Israelin-vastaisen terrorismin lietsoja ja jatkuvasti toimittaa taloudellista tukea ja aseita sellaisille ryhmille kuin Hizbollah Libanonissa ja Hamas Gazassa. Nämä ryhmät ovat jo saaneet tuhansia raketteja hyökkäysten tekemiseksi Israeliin ja he jatkavat niitä hellittämättä. Syyria on tärkein logistisen avun väylä terroristeille Israelin rajoilla. Tilanteesta huolimatta Venäjä jatkaa Syyrian vallankumouksellisen vähemmistöhallituksen tukemista ja puolustamista.

Islamin sisäinen valtataistelu on ihan yhtä väkivaltainen ja monimutkainen kuin heidän taistelunsa ei-islamilaista maailmaa vastaan. Syyrian presidentti Bashar al-Assad on shiialaisen vähemmistön johtaja sunnilaisessa maassa. Kaikki oppositioryhmät ovat sunneja ja Venäjä pitää niitä vihollisina, joita vastaan on taisteltava – myös maltillisempaa Assad’in hallintoa vastustavaa oppositiota vastaan. Syyrian opposition radikaaleimmassa päässä on Islamilainen Valtio (IS), joka on jo miehittänyt suuria osia Syyriasta ja Irakista ja julistanut alueen osaksi Islamilaista Valtiota.

Venäjä on jo tehnyt useita iskuja shiialaisille alueille, mutta IS reagoi väkivaltaisesti ja lokakuussa 2015 he piilottivat pommin venäläiseen matkustajakoneeseen, joka oli lennolla Egyptin Sharm El-Sheikh’istä Venäjän Pietariin. Kone putosi Siinain niemimaalla tappaen kaikki koneessa olleet 224 matkustajaa ja miehistön. Näin Venäjä sotkeutui enemmän islamin sotivien osapuolten väliseen taisteluun ja sitoi itsensä laajoihin kostotoimiin. Venäjä on sitoutunut hyvin vaikeaan missioon, koska se pommittaa kaikkia oppositioryhmien tukikohtia Syyriassa – myös niitä, joita Amerikka tukee ja aseistaa yrityksessä syrjäyttää Assad. Tämä toimi myös asettaa Amerikan ja Venäjän törmäyskurssille.

Ne monet jihadit (”pyhät sodat”), joita islam käy keskenään ja myös jokaista islamin ulkopuolella olevaa vastaan, ovat teema useissa kirjoissa tunnettuilta kirjailijoilta, kuten messiaaninen juutalainen Joel Rosenberg. Jotkut hänen kirjoistaan ovat fiktiota, mutta siitä huolimatta perustuvat hyvin todennäköisiin skenaarioihin. Niiden joukossa on kirjasarja Iranin jihadista Israelia ja Amerikkaa vastaan, so. The twelfth Imam, The Tehran Initiative ja Damascus Countdown. Lisäksi on myös kirja, The Last Jihad ja The Ezekiel Option, jossa kuvaillaan Hes. 38-39 lukujen Venäjän hyökkäystä. Toinen kirjailija, Joel Richardson, on kirjoittanut mm. seuraavat kirjat: The Islamic Antichrist, Mideast Beast: The Scriptural case for an Islamic Antichrist, ja When a Jew Rules the World. Viimeksi mainitussa kirjassa Richardson tarkastelee antisemitismin ja korvausteologian vaaroja ja viittaa myös todellisen rauhan dispensaatioon (aikaan), joka koittaa Israelin-vastaisen antikristillisen taistelun, Messiaan paluun ja Daavidin valtaistuimen ennallistamisen jälkeen Jerusalemissa.

Tällä hetkellä olemme kuitenkin taistelun tuoksinassa intensiteetin edelleen kasvaessa. Venäjä, Amerikka ja monet muut maat tekevät valitettavasti suuria arviointivirheitä sotkeutumalla sisäiseen islamilaiseen jihadiin minkä tahansa osapuolen kanssa. Sunnien ja shiiojen välisen taistelun lisäksi sunnien riveissä on myös vastakkaisia ryhmiä, jotka ovat hyvin vihamielisiä toisiaan kohtaan. Wahhabit Saudi-Arabiassa ja Muslimiveljeskunta Egyptissä ovat suurimpia ryhmiä Lähi-idässä, mutta on myös sunnilaisia ääriryhmiä, kuten Al-Qaeda ja Islamilainen Valtio, jotka vaativat perustavia islamilaisia uudistuksia, kuten sharia-lakien tiukkaa noudattamista. Siihen kuuluu mm. islamista muihin uskontoihin kääntyneiden teloittaminen, uskottomien vaimojen kivittäminen ja kielto rakentaa muiden uskontojen kirkkoja tai temppeleitä muslimimaan alueelle.

Islamin pinnallinen yhteys

Yhteistoiminta islamissa onnistuu vain, kun yhteinen ulkopuolinen vihollinen uhkaa sitä, so. Israel tai Amerikka. Kun ajattelee Venäjän liittolaisia luvuissa Hes. 38 ja 39, ainakin mainittuja, niin on ilmeistä, että heihin kuuluu sekä shiia- että sunnimuslimeja Itä-Euroopassa, Vähä-Aasiassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Siten painopiste siirtyy islamilaisten ryhmittymien sisäisistä taisteluista ulkoiseen taisteluun ulkoista vihollista vastaan. Yhteinen päämäärä perustaa muslimikalifaatti pääkaupunkina Jerusalem, jonka pitäisi olla Muhammedin jälkeläisen valvonnassa, ainakin varmistaa väliaikaisen yhteisen päämäärän sotivien osapuolten välillä tässä uskonnossa. Kaikki he odottavat tämän valloittavan militaristin, ”pelastajan” ja tulevaisuuden islamilaisen maailmanjohtajan tulemusta.

Jumalan väliintulo

Tulos venäläis-islamilaisesta Israelin invaasiosta on hyvin yllättävä, odottamaton ja äärimmäisen dramaattinen. Yhdellä hetkellä Israelilla on vielä loppu edessään, kun hyökkäys kasvaa ja peittää maan kuin pilvi ja sitten Herra yhtäkkiä tuhoaa hyökkäävät joukot Israelin vuorille. Tuli laskeutuu taivaasta (Hes. 39:4-6) ja tapahtuu hyvin iso maanjäristys (Hes. 38:19-23). Kaikki näkevät, että se on Jumalan väliintulo ja antavat kunnian Hänelle voitosta. Kestää seitsemän kuukautta haudata vihollisten ruumiita, kun taas sotasaalista poltetaan seitsemän vuotta. Todennäköisesti Israel heittää aseet ym. sotatarvikkeet uuneihin sulamaan ja sitten käyttää raudan maatalouden ja teollisuuden työkalujen valmistamiseen. Herra sanoo, että tämän teon kautta Hänen nimensä tulee tunnetuksi Israelissa ja myös kansojen keskellä:

”Minä asetan kunniani pakanakansojen keskeen, ja kaikki pakanakansat saavat nähdä minun tuomioni, jonka minä toimitan, ja käteni, jonka minä lasken heidän päällensä. Mutta Israelin heimo tulee tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa siitä päivästä lähtien ja aina eteenpäin. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että Israelin heimo joutui pakkosiirtolaisuuteen syntivelkansa tähden, koska olivat olleet minulle uskottomat, ja minä kätkin heiltä kasvoni, ja niin minä annoin heidät heidän vihollistensa käsiin, ja he kaatuivat miekkaan kaikki tyynni. Minä tein heille heidän saastaisuutensa ja rikkomustensa mukaan ja kätkin heiltä kasvoni. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Nyt minä käännän Jaakobin kohtalon ja armahdan kaikkea Israelin heimoa ja kiivailen pyhän nimeni puolesta. Ja häpeänsä ja kaiken uskottomuutensa, jota he ovat minulle osoittaneet, he unhottavat, asuessaan nyt maassansa turvallisina, kenenkään peloittelematta. Kun minä tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista, niin minä osoitan heissä pyhyyteni lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa, kun minä, vietyäni heidät pakkosiirtolaisuuteen pakanakansojen luokse, kokoan heidät omaan maahansa enkä jätä sinne jäljelle ainoatakaan heistä. Enkä minä enää kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra.” (Hes. 39:21-29)

On silmiinpistävää, että Israelin lopunajan ennallistamisen tärkeät vaiheet sattuvat yhteen suurten sotien kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Israelin alue vapautui Turkin (islamilaisesta) valvonnasta ja siitä tuli Englannin mandaatti. Se valmisti tien maan siirtämiselle Israelille, jotta juutalaiset voisivat aloittaa fyysisen paluun maahansa. Toisen maailmansodan aikana keskellä suurta ahdinkoa ja hätää Israel kansana vapautui kansainvälisestä hajotuksestaan ja pakotettiin eloon jäädäkseen turvautumaan isiensä maahan. Välittömästi tulevan Israelin venäläisinvaasion jälkeen ja erityisesti Jumalan väliintulon valossa, Israel ja kansakunnat jälleen tunnustavat Jumalan johtoaseman. Uskonto ilman Messias Jeesusta ei kuitenkaan ole todellinen uskonto ja yleensä rajoittuu pelkkiin ritualistisiin uskon ilmaisuihin. Kun Messias palaa ahdistuksen lopussa Harmageddonin sodan huipentuessa, niin Israelin jäännös ja kansat todella pelastetaan ja tuodaan sovintoon Jumalan kanssa.

Usko Jumalaan kuitenkin tunnustetaan lähes universaalisesti ihmeellisen väliintulon jälkeen Israelissa. Tämä on selkeä ajattelutavan muutos sekulaarista maailmankuvasta, jossa yliluonnollinen ulottuvuus kielletään, maailmankuvaan, jossa jumalallinen väliintulo täysin tunnustetaan. Kuitenkaan usko Jumalaan ilman nimenomaista Kristuksen aseman tunnustamista ainoana välimiehenä Jumalan ja ihmisen välillä, ei ole oikea raamatullinen usko.

Vakava petos

Saatana hyödyntää viekkaasti suuren hyökkäysarmeijan tuhoa Israelissa oman valtakuntansa eduksi siten yrittäen säilyttää ihmisten enemmistön tuen maan päällä. Hän tekee sen paljastamalla Antikristuksen ja väärän profeetan globaaleina johtajina ja moniuskonnollisen uuden maailmanjärjestyksen vartijoina, mutta se voi tapahtua vasta, kun tosi seurakunta Antikristuksen pidättäjänä on poistettu maan päältä tempauksen kautta (1. Tess. 4:16-17). Paholainen käyttää sitten hengellisyyden äkillistä heräämistä Israelin ihmeellisen pelastumisen jälkeen juurruttamaan ihmisten sydämiin uskon tämän maailman väärään jumalaan (vrt. 2. Kor. 4:4) sekä väärään universaaliisn kristukseen.

Antikristus pyrkii saamaan mahdollisimman paljon hyötyä tästä tilanteesta väittämällä torjuneensa kolmannen maailmansodan tällä teolla, joka pelasti Israelin varmalta tuholta ja estäneensä uhkaavan maailmantalouden romahduksen. Vahvistukseksi väitteelleen, että on Jumalan lähettämä ja voimaannuttama, hän ja hänen lähin apulaisensa, väärä profeetta, tekevät näyttäviä merkkejä ja ihmeitä, joilla he myös jäljittelevät tulta, joka laskeutui Jumalan tyköä tuhoamaan Israelin viholliset. Johannes sanoo seuraavaa koskien väärää profeettaa: ”Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa … Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.” (Ilm. 13:12-13)

Antikristus väittää voivansa vahvistaa rauhan kansojen kesken – myös muslimien ja juutalaisten välille. Hän julistaa Jerusalemin kansainväliseksi kaupungiksi ja Temppelivuoren kaikkien uskontojen palvontapaikaksi. Juutalaiset rakentavat temppelinsä sinne ja se toimii islamilaisten moskeijoiden rinnalla, jotka kaikki nauttivat täyttä tunnustamista. Koska heidän ”Messiaansa” on tullut ja pelastanut heidät varmalta tuholta, niin Israel on niin kiitollinen, että välittömästi tekee liiton tämän väärän ”Messiaan” kanssa (Dan. 9:27; Joh. 5:43). Samoin tekevät islam ja kaikki muut uskonnot: ”Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?” (Ilm. 13:3-4)

Venäjän hyökkäyksen seuraus Israelissa ei siis ole Jumalan valtakunnan paljastaminen oikean Messiaan johdossa, vaan Saatanan valtakunnan paljastuminen väärän messiaan johdossa. Ensin on uusi maailmansota, ennen kuin Israel ja kansakunnat vapautuvat väärän messiaan hengellisestä petoksesta ja vasta sitten ne kaikki vastaanottavat oikean Messiaan ja palvovat ja seuraavat Häntä. Sakarja sanoo: ”Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti” (Sak. 14:4). Herran Henki vakuuttaa Israelin synneistään ja he ovat täysin sovitetut Messiaan kanssa. Seuraava on eräästä messiaanisesta profetiasta:

”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset… sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalain nimet maasta, eikä niitä enää muisteta.” (Sak. 12:10-11; 13:1-2)

Sinä päivänä Antikristus ja väärä profeetta heitetään elävältä tuliseen järveen (Ilm. 19:19-20). Myös Antikristuksen iljettävä kuva tuhotaan yhdessä muiden epäjumalien kanssa, joita palvottiin Jerusalemissa, tai missä tahansa muualla maailmassa. Myöhemmin tuhatvuotisessa valtakunnassa palvotaan vain Kristusta ja Herran tuntemus täyttää maailman, kuten vesi peittää meren (Jes. 11:9). Kaikki kansat palvovat Herraa Jerusalemissa, eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa (Jer. 3:17). Sama pätee Venäjään ja kaikkiin muslimimaihin, jotka yhdessä yrittivät tuhota Israelin. Lähi-idän hengellinen luonne muuttuu rajusti. Jesaja sanoo:

”Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin, ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin, ja he, Egypti ynnä Assur, palvelevat Herraa. Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: ’Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko, ja Israel, minun perintöosani.’” (Jes. 19:23-25)

Vain Jeesus voi saada aikaan suuren ja kestävän muutoksen yksilöiden ja kansojen elämässä.

Paholaisella on iso osa kansojen villitsijänä edistääkseen hengellistä petosta ja epäjumalanpalvelusta. Rauha maan päällä vallitsee vasta, kun hänet on vangittu syvyyden kuiluun, jonne hänet suljetaan ja sinetöidään, ”ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet” (Ilm. 20:2-3).

Vapauduttuaan kuilusta hän jälleen käy isoa sotaa Jerusalemia ja Jumalan valtakuntaa vastaan – paljon isommassa mittakaavassa kuin tuleva Venäjän invaasio Israeliin:

”Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.” (Ilm. 20:7-9)

Milloinkahan maailman kansakunnat – myös vapaan maailman Lännessä – huomaavat, missä heidän pelastuksensa on? Jälkikristillinen Eurooppa on kurssilla, joka vie poispäin ainoasta Rauhan Ruhtinaasta ja se on syy, miksi lopunajan kansakunnat marssivat Jerusalemia vastaan ja siitä seuraa, että myös Jumalan valtakuntaa vastaan, jossa Herra tuomitsee heidät (Sak. 12:2-3; 14:12-13). Ei siis vain Venäjä ole väärällä kurssilla, vaan yleisesti ottaen, pieniä evankelisia ryhmiä lukuun ottamatta, koko maailma. Siinä syy, miksi jumalallisen vihan aika maailman päälle tulevan seitsemän vuoden ahdistuksen aikana on väistämätön:

”Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani.” (Joel 3:1-2)

YK on lähes yksimielinen näkemyksessään, että Israelin alue ja Jerusalemin kaupunki pitäisi jakaa Israelin ja palestiinalaisten kesken ja tässä suhteessa he ovat täydellisesti Jumalan tahdon ulkopuolella.

Lopunajan profetioissa, erityisesti Israeliin liittyvissä, Herra varoittaa yhteistyöstä Israelin vihollisten kanssa, ei ainoastaan Venäjää, vaan kaikkia maailman kansakuntia synnillisistä liitoista ja teoista, jotka voivat johtaa heidän kukistumiseensa. Toisaalta niille, jotka siunaavat Israelia ja kunnioittavat Jumalan Sanaa, joka on levinnyt Israelista koko maapallolle, on lupauksia runsaista siunauksista. Ne, jotka pysyvät uskollisina Jumalalle, Hänen Pojalleen ja Sanalleen, perivät Hänen taivaallisen valtakuntansa.

Read Full Post »

Mitä väärää Hillsongissa?

By Hughie Seaborn, suom. SK

Keitä ihmisiä ja mitä he uskovat?

Hillsong sai alkunsa vuonna 1986 ja oli Mark ja Darlene Zschech’in sekä Geoff Bullock’in inspiraatio. Bullock oli ”musiikkityön” johtaja Brian ja Bobbie Houston’in Hills Christian Life Centre’ssä Sydney’n Castle Hill’issä. Yhdessä Pat Mesiti’n kanssa, joka lopulta perusti Youth Alive’n, Zschech’it kuuluivat bändiin, joka pyrki saavuttamaan lukiolaisia. (Pat Mesiti kohosi lopulta korkeaan Australian kristillisten seurakuntien (ACC) kansallisen johtajan asemaan.) Mesiti esitteli Zschech’it Hills CLC:lle ja kohta heidät pantiin ”musiikkityöhön” Bullock’in rinnalla. Kun Geoff Bullock ”vetäytyi” Hillsong’ista, Darlene Zschech astui hänen tilalleen ja hänestä tuli ”ylistyspastori” Brian ja Bobbie Houston’in kasvavaan Hillsong-seurakuntaan.

Brian’in isä, Frank Houston, oli Uuden Seelannin AOG:n johtaja (General Superintendent). Vuonna 1977 hän muutti Uudesta Seelannista Australiaan kiistanalaisissa sukupuolielämään liittyvissä olosuhteissa ja perusti Sydney’n Kristillisen Elämän Keskuksen (Sydney Christian Life Centre). Huolimatta Uuden Seelannin aikaisista salaisista seksuaalisista rikkomuksistaan Frank nousi korkeaan asemaan ja suureen kunnioitukseen helluntaiseurakunnissa sekä myös vanhimman asemaan NSW:n (Uusi Etelä-Wales) helluntaiseurakunnissa (AOG).

Kun Sydney Morning Herald’in (SMH) uutistoimittaja (27.3.2002) kysyi Brian Houston’ilta seksuaalisten rikkomusten yleisyydestä AOG:n korkeilla paikoilla, niin puhuen liikkeen korkeimpana johtajana hän valisti toimittajaa, että Australian 2000 saarnamiehestä korkeintaan viisi vuodessa paljastuu ja saa ojennusta seksuaalisista rikkomuksista. Hän jatkoi puolustamalla entistä uuden Seelannin AOG:n johtajaa Jim Williams’ia, joka palveli AOG:n pastorina Brisbane’ssa, mutta jonka lupakirja Uudessa Seelannissa pysyvästi peruutettiin hänen sekaannuttuaan ”aviorikoksiin ja muihin tahdittomuuksiin koskien eri naisia monen vuoden aikana”.

Jos olet sellainen kuin minä ja SMH:n toimittaja, niin tässä kohtaa kysyt myös, että ”miksi on niin paljon seksuaalisia rikkomuksia johtajien keskuudessa näissä hyvin suosituissa ja maineikkaissa järjestöissä, jotka luottavaisesti tunnustavat olevansa Australian edustajia selkeällä valtuutuksella itse Jumalalta johtaa kansakunnat Hänen läsnäoloonsa ja pyhään palvontaan?”

Maailman ylistämistä

Raamattu opettaa selvästi, että ihmisten, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, tulee näkyvästi erottautua maailman asioista. Sen vakavuus, mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta, näyttää olevan täysin kateissa Hillsong-seurakunnan johdolta ja Hillsong’in bändin jäseniltä ja muusikoilta.

”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.” (1. Joh. 2:15-16)

Edelleen luemme: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4)

Onko Hillsong maailmallinen?

Hengellinen aviorikos on synti, jossa maailman muodit ja huvit menevät Herran asioiden edelle. Joko tietoisesti tai tietämättään Hillsong teoillaan edistää juuri sitä. Huolimatta siitä ovatko heidän motiivinsa hyvät vai ei ja huolimatta siitä, ovatko he mukavia ihmisiä vai ei, niin yksinkertainen tosiasia on, että he käyttävät maailmallista ja jumalatonta rock-musiikin välinettä, jota naivisti kuvailevat ylistyksenä yrittäessään tuoda niin uskovat kuin uskomattomat suhteeseen pyhän Jumalan kanssa. Ylistystä ei pitäisi tarjota Jumalalle eikä evankeliumia esittää sellaisella tavalla, että ne täyttävät maailman normit, sillä Jumala sanoo: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan…” (Room. 12:2). Jos yritämme käyttää ”tämän maailman jumalalle” kuuluvia asioita ihmisten tuomiseksi pyhän Jumalan läsnäoloon, niin se ei kelpaa Hänelle.

Seurakunta, joka on omaksunut sen elämäntapaa ja viihde-arvoja, ei voi kutsua ulos maailman pahuudesta myöskään kadotettuja syntisiä. Melkein jokainen vakava kristitty ymmärtää, että jos ylistyksessä käytetään jotakin, joka on historiallisesti yhdistetty vapaan seksin, jumalattomuuden, juopottelun, huumeiden ja emotionaalisten orgioiden vaihtoehtoiseen kulttuuriin, tai noussut siitä, niin se on enemmän kuin sopimatonta – se on synnillistä ja todistaa petoksesta.

Rock-musiikki ja seksi – kuin kaksi marjaa

Sekaannus siinä, mikä on sopivaa tarjota Jumalalle, ei ole ainut alue, jolla Hillsong’in johtoa viedään harhaan. Heidän mukautumisensa maailmaan ja kiinnostuksensa lihallisiin asioihin näkyy muuallakin heidän ”palvelutyössään”.

”Pastori” Bobbie Houston (Brian Houston’in vaimo) teki äänitesarjan, joka ylistää ”Valtakunnan Naisten” hyveitä. Yhdellä puheella tässä sarjassa, jota aiemmin mainostettiin Hillsong’in sivustolla, oli aistillinen otsikko ”Valtakunnan Naiset rakastavat seksiä”.

Saat anteeksi, jos kysyt: ”Mitä tämä otsikko ja aihe viestii kristityille, varsinkin Hillsongin kohdeyleisölle, teini-ikäisille ja nuorille aikuisille?” Kuulostaako tämän sarjan otsikko siltä, että Hillsong’in johto välittää lihan tekojen kuolettamisesta?

Mutta miksi meidän pitäisi odottaa Hillsong’in johdolta jotain muuta? Maailmallisten ja lihallisten menetelmien käyttäminen takaa maailmallisia ja lihallisia tuloksia – heidän ansioluettelonsa todistaa tämän totuuden. Jo pelastumattomatkin tietävät, että rock-musiikki, kapina ja aistillisuus ovat kaikki marjoja samassa mukissa.

Pahat kumppanit tahraavat jumalisuuden

”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’ Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta…” (1. Kor. 15:33-34)

Mitä sinä tiedät Hillsong’in ja kumppaneiden teologisista käsityksistä? Tiedätkö, että he ovat uskonsanan opettajien ja heidän harhaisten oppiensa kannattajia ja mainostajia? Jumalan Sana neuvoo kristittyjä erottautumaan vääristä opettajista ja paljastamaan heidät. Varoittavatko Hillsong’in johtajat seurakuntiaan uskonsanan opettajien mainostamista harhaopeista, vai sallivatko heidän levittää perkeleellisiä harhaoppejaan Hillsong’in saarnatuolista? Seuraavat henkilöt ovat kaikki Hillsong’in ystäviä, vaikka opettavat harhaoppeja!

C. Peter Wagner: ”Herra on laskemassa seurakunnan perustusta uudelle vuosituhannelle. Tämä perustus on rakennettu apostolien ja profeettojen varaan.” Wagner puhuu tässä uudesta viimeisten päivien apostoleihin ja profeettoihin perustuvasta perustuksesta hän itse pääapostolina. Raamattu kuitenkin opettaa, että seurakunnan perustus laskettiin 2000 vuotta sitten Kristus pääkulmakivenä.

George Otis nuorempi on tehnyt videon, jolla julistetaan: ”Kristus ei ole lunastanut meitä antamalla henkensä lunnaiksi syntiemme tähden, jotta voisi vapauttaa meidät. Jumala ei koskaan pitänyt ihmistä synnin vankina. Totuus on, että Kristus ei maksanut kenenkään velkaa.”

Kenneth Copeland: ”Järkytyin huomatessani, kuka se suurin epäonnistuja Raamatussa itseasiassa on. Koko Raamatun suurin epäonnistuja on Jumala.”

Kenneth Hagin, Kenneth Copeland, Joyce Meyer ym. opettavat, että Kristus ei saanut lunastuksen työtä valmiiksi Golgatan ristillä, vaan helvetissä. Hän hävisi ristillä, kuoli hengellisesti ja Saatana vei hänet helvettiin ja kidutti häntä siellä kolme päivää ja kolme yötä. Kestettyään tämän ylimääräisen kärsimyksen Kristus syntyi uudelleen ensimmäisenä uudestisyntyneenä ihmisenä. He opettavat, että se ei ollut ainoastaan fyysinen kuolema ristillä, joka maksoi ihmisen synnit.

Nämä opetukset eivät vie ketään ikuiseen elämään, vaan varmaan kadotukseen. Ehkä jonkun pitäisi kysyä Hillsong’ilta, miksi he eivät varoita Jumalan kansaa tästä varmuudesta.

Rytmi – lihan hemmottelemista ja viihdyttämistä

”…puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle” (Ef. 5:19).

”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne” (Kol. 3:16).

Nämä sanankohdat opettavat monta asiaa musiikista seurakunnassa. Kristityt eivät evankelioi epäuskoisia eivätkä viihdytä toisia kristittyjä maailmallisella rock-musiikilla. Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi kaikille, jotka uskovat, ei maailmallinen rock-musiikki. Psalmit, virret ja hengelliset laulut, ei nykyaikainen kristillinen rock, ovat tarkoitetut opettamaan ja neuvomaan kristittyjä Jumalan Sanassa. Laulu ja veisuu tulevat sydämestä ja ovat suunnatut Herralle eivätkä pelastumattomille. Kristittyjen tulee veisata sydämissään Herralle. Aito hengellinen musiikki perustuu melodiaan, joka ruokkii henkeä. Maailman musiikki perustuu poljentoon, etupäässä rumpuihin ja bassokitaroihin, jotka ruokkivat lihaa.

Nykyaikainen kristillinen musiikki matkii maailmaa menetelmässä, pukeutumisessa ja äänessä. Se ei ole aitoa palvontaa, kuten Hillsong yrittää vakuuttaa sen olevan. Hillsong on bisnes, joka myy maailmallista viihdettä (ja tienaa miljoonia), jota mainostaa nuorille ja tietämättömille kristityille Herran palvontana.

Ekumenia ja pian tuleva maailmankirkko

Paholainen käyttää aistillista rock-musiikkia, jonka sanoitukset sisältävät paljon väärää opetusta, rakentamaan siltoja tunnustavien kristillisten seurakuntien ja muiden eri lailla uskoaan harjoittavien välille, ja Hillsong on ollut eturintamassa johtamassa suurta joukkoa nuoria, raamatullisesti tietämättömiä tunnustavia kristittyjä helluntailaisista ja karismaattisista seurakunnista, hyväksymään karkeita roomalaiskatolisia harhoja. Aivan viime aikoina Hillsong’in musiikki ja CCM-musiikki [Contemporary Christian Music, nykyajan kristillinen musiikki] yleensä, on tullut enemmän hyväksytyksi konservatiivisissa seurakunnissa, kuten riippumattomat baptistit.

Kuitenkin sen sijaan, että varoittaisivat kristittyjä roomalaiskatolisen kirkon kadottavista harhaopeista, Hillsong’in johtajat ja muusikot laulavat ääneen ylistystä paaville korottaen häntä suurena ”kristillisenä” johtajana ja jopa liittyen häneen ekumeenisissa evankelioimisohjelmissa.

Esimerkiksi ”ylistyksen johtaja” Darlene Zschech ylisti ja viihdytti paavi Benediktusta vuoden 2008 roomalaiskatolisessa maailman nuorison päivässä Sydney’ssä ja meni jopa niin pitkälle, että julkisesti esitti seuraavan vaarallisen lausunnon: ”Me näemme maailman nuorison päivän suurena tilaisuutena palvella katolista kirkkoa sen näyssä esittää evankeliumi ja yhdessä saavuttaa kaupunkimme, kansakuntamme ja maailmamme.”

Kun Sydney Morning Herald’in toimittaja kysyi, miksi Hillsong-kirkko on niin menestyvä, Brian Houston vastasi: ”Raaputamme ihmisiä, mistä he kutiavat” [”The Lords Profits” (Herran voitot), Sydney Morning Herald, January 30, 2003]. 2. Tim. 4:3 kuvailee aikaa seurakunnan historiassa, jolloin ihmiset himoitsevat epäraamatullista kristinuskon versiota, joka hyväksyy heidän lihallisen ja maailmallisen elämäntapansa. He etsivät vääriä opettajia, jotka ovat valmiita saarnaamaan saarnoja, jotka rauhoittavat omantunnon, ennemmin kuin vakuuttavat sen synnistä – saarnaajia, jotka raaputtavat sieltä, mistä keskinkertainen penseä kristitty kutiaa. ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”

Oli kerran aika, jolloin baptistit uskoivat ja saarnasivat jakeesta Aamos 3:3: ”Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” Jonkun pitäisi kysyä: ”Jos Hillsong kulkee niiden kanssa, jotka kieltävät Kristuksen kuoleman pelastavan vaikutuksen, niiden, jotka edistävät karismaattisen liikkeen pahimpia ylilyöntejä, niiden, jotka edistävät modernismin viimeistä muotoa (esiintulevassa ’kirkossa’) ja New Age -profeettojen ja buddhalaisten pappien kanssa, niin mikä on heidän todellinen teologiansa?” Vastaus: Se on maailmanuskonnon ekumeeninen, synkretistinen teologia, tappava sekoitus kaikenlaisia harhaoppeja, Antikristuksen ja Väärän Profeetan oppeja, kuten Ilmestyskirjan luvut 13, 17 ja 18 kuvailevat.

Elämme suuren hengellisen petoksen ja luopumuksen aikaa ja keskeinen tuon luopumuksen edistämiselle on, musiikkinsa kautta, Hillsong. Raamattu kehottaa jakeessa Room. 16:17 ”merkitsemään ja karttamaan heitä”.

Lue vielä artikkeli Hillsong hyväksyy krislamin.

---

 

Some valuable free downloadable teaching resources from Way of Life Website which will protect you from being ensnared by the rampant CCM that is flooding into the churches in our day:

”Independent Baptist Music Wars” http://www.wayoflife.org/free_ebooks/independent_baptist_music_wars.php

”Directory of Contemporary Worship Musicians” http://www.wayoflife.org/free_ebooks/directory_of_contemporary_worship.php

”Transformational Power of Contemporary Praise Music” http://www.wayoflife.org/free_ebooks/transformational_power.php

Free Teaching Videos re CCM http://www.wayoflife.org/free_evideo/

Read Full Post »

Eläkää kuin valkeuden lapset

Living Like the ”Sons of Light”
Posted by MORIELDANNY (D. E. Isom) 31.10.2010

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” (1. Tess. 5:1-5)

Tämä ei ole retorinen kysymys enkä myöskään ole pilkallinen tai ivallinen, mutta voisiko joku selittää minulle, miksi lopunaikojen ajoitus ja rakenne ei ollut mikään mysteeri alkuseurakunnalle ja silti me pidämme aiheesta loputtomasti konferensseja ja julkaisemme lukemattomia kirjoja ja verkkosivuja? Ehkä minun kohtuuden nimissä täytyy muotoilla kysymys uudelleen. Näyttää itse asiassa että, ongelma ei niinkään paljon koske tiedonjanoa Jumalan suunnitelmien toteutumisesta Herran päivän lähestyessä, vaan sitä, kuinka elää tuon tiedon varjossa. Se voisi olla ikivanha kysymys kärryjen sijoittamisesta hevoseen nähden. Näyttää, että on joitakin, jotka uskovat, että jos he vain voisivat saada kylliksi tietoa, niin se innoittaisi heitä elämään viimeisten päivien varjossa niin kuin pitääkin. Paavali opettaa, että meillä on jo kylliksi tietoa, niin että meidän ei pitäisi tehdä MUUTA, kuin elää, niin kuin viimeisten päivien varjossa pitääkin.

En osaa edes arvioida kuinka monesti minulle on esitetty jonkinlainen kaavio, joka ”selittää” viimeisten päivien aikataulua. Minä kiitän vaivannäöstä, mutta huomaan olevani toivottomasti urautunut käsitykseen, että kuten useimmat asiat uskovan elämässä, se ei ole niinkään paljon tiedon, kuin uskon koe. Paavali antaa ymmärtää, että tämä on niin perustavaa jokaisen uskovan ymmärrykselle, että sitä tuskin edes kannattaa lainkaan mainita! ”Sillä itse te varsin hyvin tiedätte” (1. Tess. 5:1). Näiden asioiden rakenne on yhtä alkeellinen, kuin millä tahansa muulla evankeliumin opilla. Jokainen uskova tietää ilman muuta, kuinka se toimii:

1. ”…että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä” (1. Tess. 5:2).
2. ”…silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon” (1. Tess. 5:3).
3. ”…eivätkä he pääse pakoon” (1. Tess. 5:3).

Siinä se on. Voit tietää, jos olet raskaana kuudetta viikkoa, että synnytys lopulta tulossa, mutta yhdeksännen kuukauden lopussa, siitä riippumatta kuinka hyvin luulette valmistautuneenne, jokainen on tyrmistynyt ja paniikissa, kun ensimmäiset, suhteellisen harvat, synnytyskivut iskevät – eivätkä koskaan ole täysin valmistautuneita, kun ne nopeasti tihenevät ja voimistuvat huipentuen ”äkilliseen” synnytykseen, jonka jokainen tiesi koko ajan olevan joka tapauksessa tulossa. Mitä jokaisen kristityn tulee tietää lopunajoista? Ne tulevat odottamatta; ne tulevat esiin hyvin nopeasti ja valmistautumattomilla ei ole pakomahdollisuutta.

Anteeksi sanaleikki, mutta on hyvä syy, miksi väännän rautalangasta asiaa, mitä jokaisen kristityn oletetaan tietävän lopunajoista; se johtuu Paavalin sanoman loppuosasta ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen luvussa 5. Hän lähtee olettamuksesta, että koska me jo tiedämme kaiken, niin tarvitsemme tietää, että on olemassa ominaispiirteiden perusyhdistelmä liittyen niihin, jotka elävät Kristuksen paluun varjossa. Ja kuinka meidän sitten pitäisi elää näissä viimeisissä päivissä? Mitä Paavali opettaa, jonka pitäisi olla lopunaikojen uskovien kaiken ylittävä huolenaihe ja toimintatapa?

”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia” (1. Tess. 5:4-5).

Valon ja pimeyden vertauskuvat ovat kiehtovaa tutkittavaa läpi koko Raamatun eikä sitä voi täysin eritellä tässä, mutta tässä nimenomaisessa kontekstissa korostus on elämäntavassa. Mitä tulee pimeydessä eläviin, niin Hänen tulemuksensa on oleva äkillinen ja odottamaton. Kuinka sitten tämä vertauskuva konkretisoituu todellisessa elämässä? Mikä on ominaista ihmiselle, joka elää hengellisessä pimeydessä?

”Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.” (Ef. 4:17-19)

Se on sellaisen katumatonta elämää, joka elää itselleen ja harjoittaa tuota elämää toimien ”mielensä turhuudessa, pimentyneenä ymmärrykseltään”. Tämä on ”petoksen” raamatullinen määritelmä. Kun joku tavoittelee jatkuvasti väärää asiaa vastustaen kaikkia yrityksiä saavuttamisekseen tai palauttamisekseen, niin Jumala lopulta luovuttaa heidät sille asialle, jota he niin sitkeästi etsivät. Vertaa tätä siihen, mitä Paavali opettaa niistä, jotka tulevat pimeydestä valoon:

”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle.” (Ef. 5:8-10)

Ne, jotka ovat pimeydessä, elävät itselleen; ne, jotka ovat valossa, elävät Kristukselle. Itse asiassa tämä juuri on se, mitä Pietari painottaa silmiinpistävänä syynä, miksi meidät on kutsuttu elämään ainoastaan Kristukselle, ettemme enää eläisi, kuten entinen minämme.

”Mutta te olette ‘valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;” (1. Piet. 2:9).

”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan sellaisena, joka elää valossa – sellaisena, joka on itse valo ja suola muulle maailmalle.

Kuinka sitten tämä ”valossa eläminen” tapahtuu? Kuinka sellaiset uskovat tunnistetaan? Kuinka heidät voidaan erottaa niistä, jotka ovat pimeydessä? Toinen on valveilla ja raitis, toinen nukkuu ja on juovuksissa.

” Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.” (1. Tess. 5:6-8)

Hengellinen juopuneisuus rinnastetaan Raamatussa hengelliseen petokseen. Se tuottaa saman tilan, kuin mikä tulee kohtuuttomasta alkoholin kuluttamisesta, jossa joku tulee tietämättömäksi ei vain siitä mitä tapahtuu hänen sisällään, vaan kaikesta muustakin ympärillään. He eivät tiedosta maailman läheistä tuhoa, koska eivät osaa tiedostaa henkilökohtaista tuhoa, jota ovat kutsumassa itselleen. Paavali erottelee vielä pitemmälle sanoen, että nämä kaksi ihmislajia erotetaan tekojensa kautta, varsinkin käytöksessään toisia kohtaan ja heidän kohtelussaan.

”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa.” (Room. 13:12-13)

On merkittävintä, että sellaisina aikoina Paavali puoltaa uskovan tarvetta Jumalan sota-asun antamaan suojaan. Se on laajempi kuva sellaisesta, joka on valmistautunut viimeisiin päiviin, joka pukee yllensä ”uskon ja rakkauden kilven ja kypäräksi pelastuksen toivon”. Usko on sielumme suoja, joka koskee suhdettamme Kristukseen, rakkaus on sydämemme suoja, joka koskee suhdettamme muihin ja toivon kypärä päässämme on suoja mielellemme, jonka tulisi olla siihen, mikä ylhäällä on. (Kol. 3:1-3)

”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan raittiina ja valvovana, joka on näkyvästi erilainen suhteessaan Kristukseen, suhteessaan muihin ja ajattelutavassaan.

”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.” (1. Tess. 5:9-11)

Mihin lopulta johtaa eläminen valon asemesta pimeydessä, raittiuden asemesta juovuksissa, valvomisen asemesta nukkuvana? Niille, jotka elävät itselleen (pimeydessä, juovuksissa ja nukkuen), se merkitsee Jumalan vihan kokemista; niille, jotka elävät ainoastaan Kristukselle (valossa, raittiina ja valvovina) se merkitsee, että ”elämme yhdessä Hänen kanssaan”. Pelastus ei ole rajoitettu tiukasti hetkeen, jolloin ratkaisu Kristuksen puolelle tehtiin, vaan muuttunut, eteenpäin menevä elämä todistaa siitä jatkuvasti, mikä panee Hänen Sanansa ja tiensä käytäntöön.

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt. 7:21-23)

He tunsivat Hänen nimensä! He ajoivat ulos riivaajia ja tekivät ihmeitä! Kuitenkaan he eivät eläneet Hänen Sanansa mukaan, vaan olivat ”laittomuuden tekijöitä”.

Ehdottaisin syyksi siihen, että Paavali täydentää tämän sanoilla: ”…sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin”, on, että hän haluaa edistää ympäristöä, joka pitää kallisarvoisena lainkuuliaisuutta (lawfulness) – kuuliaisuutta Jumalan Sanalle – siinä määrin, että näin ei käy viimeisten päivien uskoville. Itse asiassa ottaen huomioon Paavalin opetuksen kontekstin näyttäisi, että on kolme silmiinpistävää asiaa, joita pitäisi käyttää rohkaisemaan ja rakentamaan uskovia viimeisillä hetkillä:

1. Oppi ylösnousemuksesta, ”että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan” (1. Tess. 5:10).
2. Rohkaisu elää raittiina, valveilla ja valon lapsina. Toisin sanoen, asettaen Jumalan Sanan ja tiet käytäntöön elääksemme näkyvästi muuttunutta elämää.
3. Ottaa käyttöön Jumalan koko sota-asu, joka tässä samaistetaan uskoon, rakkauteen ja toivoon (1. Tess. 5:8), jotka varjelevat sydämemme, sielumme ja mielemme.

”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan ei vain omaa uskollisuuttaan tavoittelevana, vaan sellaisena, joka rohkaisee toisia samaan.

”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.” (1. Tess. 5:12-13)

Meillä on toinen kokonainen saarna siitä tosiasiasta, että raamatulliset johtajat ”tekevät työtä teidän keskuudessanne” – he osallistuvat aktiivisesti palvelutyöhön ja ”neuvovat teitä” so. he opettavat kuinka Jumalan Sana pannaan käytäntöön. On kuitenkin tärkeää huomioida, että Paavali huomauttaa väliin, että on tärkeää ”antaa tunnustusta” ja ”pitää erinomaisen rakkaina” hengellisiä johtajiamme. Sillä on todennäköisesti paljonkin tekemistä sen tosiasian kanssa, että raamatullinen johtajuus on olennaisen tärkeä historian kaikkina aikoina, mutta se on erikoisen tärkeä aikoina, jolloin pimeys, juopuneisuus ja nukahtaminen ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Luulen, ettei kehotus ”eläkää rauhassa keskenänne”, tarkoita yksinomaan johtaja-seuraaja-suhdetta, vaan myös lauman jäsenten välisiä suhteita. Johtajan resurssit ovat tehokkaammassa käytössä, kun ne keskitetään palvelutyöhön eikä konfliktien ratkaiseminen häiritse.

”Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.” (1. Tess. 5:14-15)

Hetkinen! Emmekö ole kirjoittaneet näistä velvollisuuksista paikallisten johtajiemme tehtäväkuvauksissa? Miksi meitä kutsutaan ottamaan nämä velvollisuudet? Raamatullisen johtajuuden malli ei ole diktatuuri; se on kumppanuus. Paavali tuo asiat intiimimmälle tasolle. Se, mitä tässä luetelluilla asioilla on yhteistä, on, että ne kaikki liittyvät henkilösuhteisiin. Seurakunnan kokonaisuutena oletetaan olevan mukana siinä, kuinka annetut neuvot pannaan käytäntöön.

Tunnistetaan kolmenlaisia ihmisiä: ”kurittomia”, ”alakuloisia” ja ”heikkoja”. Ehkä paremmin ymmärtäisimme heidän luonnettaan, jos kääntäisimme: ”undisciplined” (kuriton), ”challenged” (vammainen) ja ”spititually immature” (hengellisesti kypsymätön).

Kurittomat ovat pohjimmiltaan kokemassa kuuliaisuuden kriisiä, haluttomia panemaan Jumalan Sanaa käytäntöön. Siksi heitä täytyy nuhdella, käsitellä vähän suorasukaisemmin ja lujemmin, samalla tavalla kuin rakastavat vanhemmat kohtelevat omapäistä lasta. He tarvitsevat kuria.

Alakuloiset ovat pohjimmiltaan kokemassa uskon kriisiä uskoaan haastavien olosuhteiden alas painamina. Rohkaisu tuolla hetkellä on mitä arvokkainta. He eivät tarvitse lujaa kättä, vaan lämmintä syleilyä.

Heikot kokevat eri aikoina joko kuuliaisuuden kriisiä, tai uskon kriisiä, tai sitten molempia. Mitä tahansa lähestymistapaa heihin sovelletaankaan, niin se täytyy tapahtua auttamisen hengessä, aivan kuten rakastavat vanhemmat tahtovat auttaa lastaan kasvamaan ja kypsymään ja lopulta oppimaan tekemään oikeita ratkaisuja omin päin.

”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan sellaisena, joka ei ainoastaan tavoittele raamatullisia suhteita muihin, vaan myös johtajiinsa.

”Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” (1. Tess. 5:16-18)

Paavali tuo sen kaiken vieläkin henkilökohtaisemmalle tasolle. Sanoisin, etteivät ainoastaan nämä kolme iloitsemisen, rukoilemisen ja kiittämisen ominaispiirrettä ole erityisen tärkeitä, vaan myös niihin liittyvät adverbit, jotka ilmaisevat, että ne ovat jotakin enemmän, kuin vain pintapuolisia velvollisuuksia.

• Meidän tulee olla ”aina iloiset”. Tämä kuvaa jatkuvaa tilaa ennemmin kuin tilapäistä tunnetta. Se on tunnuspiirre sellaisessa, joka alinomaa kommunikoi Kristuksen kanssa.
• Meidän tulee ”rukoilla lakkaamatta”. Kun sydämemme halajaa, mitä Jumala halajaa, niin me rukoilemme päivät pääksytysten, koska Henki rukoilee meidän puolestamme ja meissä. (Room. 8:26-27)
• Meidän tulee ”kiittää joka tilassa”. Tämä on sen jatkuva tunnustaminen, että Jumala valvoo aina, täyttää jokaisen tarpeen ja valmistaa meitä kaikkeen mahdolliseen.

Paavali ei luonnehdi tätä yliolkaisena neuvona, vaan yksiselitteisesti sanoo: ”Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” Kuinka monesti olemmekaan sanoneet, että jos tietäisimme Jumalan tahdon, niin tekisimme sen? Usein kyllä esitämme tuon väitteen, kun puhumme elämän ”isoista” asioista, mutta Raamattu opettaa meille, että ”isot” asiat tulevat sen seurauksena, kun kiinnitämme huomiota sellaiseen, jota maailma pitää ”pieninä” asioina. Henkilökohtainen uskollisuus suuremmissa asioissa tulee johdonmukaisesta jokapäiväisestä uskollisuudesta yksityiskohdissa.

”Viimeisten päivien kristitty” vahvistaa Jumalan tahdon omalla asenteellaan.

”Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa” (1. Tess. 5:19-22).

Siispä kun meitä on varoitettu elämään valossa, olemaan raittiita ja valvomaan, ei tavoittelemaan ainoastaan omaa uskollisuutta, vaan kehottamaan siihen toisia, tavoittelemaan raamatullisia suhteita kaikkiin ja vahvistamaan Jumalan tahto omalla iloitsemisen, rukoilemisen ja kiittämisen asenteellamme, niin mitä seuraavaksi? Harjoittamaan erottamista: ”koetelkaa kaikki (NASB: examine everything carefully, tutkikaa kaikki tarkoin).”

(Haluan vain huomauttaa välissä, että kuten Jacob Prasch on usein sanonut, että ennen kuin voit harjoittaa fysiikkaa, sinun on opittava trigonometriaa; ennen kuin voit harjoittaa trigonometriaa, sinun on opittava geometriaa ja algebraa; ennen kuin edes aloitat algebran, sinun on opittava laskentoa. Erottaminen tulee vasta, kun uskova saavuttaa kaikki perusedellytykset, eikä sekuntiakaan ennen. Missä ei ole hengellistä kypsyyttä, siellä ei ole erottamista.)

Kuinka tutkimme ja erotamme oikean ”profetoimisen” väärästä? Jumalan Sanalla. Kuinka tiedämme, miten pitää se, mikä hyvää on ja miten karttaa kaikenkaltaista pahaa? Jumalan Sanasta.

Emme tarvitse erikoista erottamisen lahjaa, mutta jokainen uskova on varustettu tietämään, mikä tulee Jumalasta, mikä tulee Saatanasta ja mikä tulee lihasta, koska Raamattu on malli.

Mitä tapahtuu, kun joku ei harjoita raamatullista erottamista jollakin näistä alueista? Se saa aikaan Hengen sammuttamisen, koska kummassakin tapauksessa se on Jumalan Sanan väärin käsittelemistä. Aivan kuten ”profetoimiset” tulee vahvistaa/paljastaa Raamatun perusteella, niin myös ero ”hyvän” ja ”pahan” välillä johdetaan samalla tavalla. Hengellä täytetty ympäristö on sellainen, joka on täysin kuuliainen Jumalan Sanalle kaikilla tasoilla ja nopein tapa sammuttaa Pyhän Hengen liekki on poiketa Jumalan Sanan mallista.

”Viimeisten päivien kristitty” mittaa kaikki asiat Jumalan Sanan mallilla.

”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.” (1. Tess. 5:23-24)

Nykyajan saarnoissa me haluamme antaa muodollisen johdannon ja sitten edetä kohta kohdalta todistamaan koko opetuksen ja sitomaan yhteen koko asian nätiksi tiivistelmäksi. Uudessa Testamentissa ei ole epätavallista kirjoittajalle pysyä aiheen ytimessä aivan loppuun saakka. Mistä Paavali todellisuudessa on puhunut koko ajan? Pyhityksestä. Tiedäthän – prosessista, jonka kautta meitä erotetaan yksinomaan Kristukselle tulemaan enemmän ja enemmän Hänen kaltaisekseen ja vähemmän ja vähemmän sen elämän kaltaiseksi, jonka jätimme ristille naulituksi.

”Viimeisten päivien kristitty” on pyhityksen työn kuluttama.

Pysähtykäämme tässä. Kootkaamme yhteen kaikki Paavalin opetukset yhteen paikkaan nähdäksemme, miten uskovan oletetaan elävän viimeisten päivien varjossa.

• ”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan sellaisena, joka elää valossa – sellaisena, joka on itse valo ja suola muulle maailmalle.
• ”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan raittiina ja valvovana, joka on näkyvästi erilainen suhteessaan Kristukseen, suhteessaan muihin ja ajattelutavassaan.
• ”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan ei vain omaa uskollisuuttaan tavoittelevana, vaan sellaisena, joka rohkaisee toisia samaan.
• ”Viimeisten päivien kristittyä” luonnehditaan sellaisena, joka ei ainoastaan tavoittele raamatullisia suhteita muihin, vaan myös johtajiinsa.
• ”Viimeisten päivien kristitty” vahvistaa Jumalan tahdon omalla asenteellaan.
• ”Viimeisten päivien kristitty” mittaa kaikki asiat Jumalan Sanan mallilla.
• ”Viimeisten päivien kristitty” on pyhityksen työn kuluttama

Mitä näillä kaikilla asioilla on yhteistä? Ne ovat täsmälleen samoja asioita, joita jokaisen uskovan seurakunnan kaikkina aikoina on oletettu tekevän. Miksi apostoli Paavali ei anna mitään ”erikoisia” tai ”ylimääräisiä” ohjeita, kun on kysymys siitä, kuinka ”viimeisten päivien kristityn” pitäisi elää? Miksi hän näyttää vaativan pelkästään samaa kristillisen elämän mallia niiltä, jotka elävät viimeisissä päivissä, kuin niiltä, jotka ovat elossa missä tahansa seurakunnan aikakaudessa?

Jacob Prasch opettaa selitysmenetelmää, joka on johdettu juutalaisen Midrash’in hermeneutiikasta, jota kutsutaan nimellä kal v’homer, jonka hän selittää merkitsevän ”kevyt raskaaseen”. Se tarkoittaa, että jokin, joka pätee yleiseen tilanteeseen, on erikoisen tärkeää erikoisessa tilanteessa, tai että jokin, joka on totta helpossa tilanteessa, on korostetun tärkeää vaikeassa tilanteessa.

En ole tällä osoittamassa, että tämä olisi ainoa esimerkki, jossa Paavali käyttää midrash’in periaatetta ”kevyt raskaaseen”, mutta luulen, että käsite selittää, miksi Paavali halusi neuvoa ”viimeisten päivien kristittyjä” tekemään täsmälleen samoja asioita, joita ”kaikkien aikojen” kristittyjen on edellytetty tekevän alusta saakka. Se, mikä on ollut totta jokaisessa aikaisemmassa seurakunnan aikakaudessa, on erikoisesti totta viimeisessä aikakaudessa; se, mikä koski kristittyjä aikaisemmissa sukupolvissa, on korostetun tärkeää viimeiselle sukupolvelle: pyhityksen jatkuva työ, olla erotettu yksin Kristukselle.

Hänen paluuseensa johtavina viimeisinä hetkinä on erikoisen tärkeää, että kristityt elävät valossa omakohtaisesti uskollisina kaikissa suhteissaan mitaten kaikkia asioita Jumalan Sanalla ja ollen Hänen rakkautensa ja armonsa näkyviä esimerkkejä. Se on aina ollut tärkeää, mutta nyt se on vieläkin tärkeämpää!

Osoitus jonkun raamatullisesta vakaumuksesta, että nyt eletään viimeisiä päiviä, on elämä, joka on sitoutunut enemmän kuin koskaan uskollisen kristityn perusominaisuuksiin. Tämä on erikoisen tärkeää nyt enemmän kuin koskaan. Muista, mitä on puhuttu profeetta Danielin kautta, että viimeisinä päivinä ei vain tieto vahvistu, vaan myös vanhurskaus – Paavalin meille Tessalonikalaiskirjeessään esittämien päämäärien yhdistetty seuraus

”Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti” (Dan. 12:3).

Näyttää, että meille ei ainoastaan ole annettu kaikkea tarvitsemaamme tietääksemme tulevan Herran päivän perusrakenteesta, vaan meille on jo annettu täsmälleen se, mitä meidän oletetaan tekevän sen suhteen.

Hänen rakkaudessaan,
Servant@WalkWithTheWord.org
D. E. Isom

Read Full Post »

Obama ja paavi

Obama and the Pope
By Gary H. Kah, suom. SK

Tämä vuosi on ollut hyvin toiminnantäyteinen niille korkeissa asemissa oleville, jotka tavoittelevat uutta maailmanjärjestystä. Heidän agendansa sai kovasti vauhtia koko kevään ja kesän ajan kannattajien toivoessa voivansa käyttää YK:n 70. yleiskokousta ponnahduslautana suurempiin yhden maailman tapahtumiin myöhemmin tänä vuonna ja sen jälkeen. Erityisesti kaksi miestä ovat toistuvasti esiintyneet globaalilla näyttämöllä outoina petikavereina näennäisesti yhteisellä näyllä. Fransiskus, ensimmäinen paavi, joka tulee suoraan Jesuiittajärjestöstä, on toiminut läheisessä yhteistyössä presidentti Barack Obama’n kanssa monilla rintamilla, jotka ovat muotoilemassa esiintulevaa järjestystä. Näitä yksimielisyyden alueita ovat, vaikka se ei rajoitu niihin, seuraavat:

• Pyrkimys Israelille vahingolliseen Lähi-idän politiikkaan
• YK:n ilmastomuutosohjelman edistäminen
• LGBT-oikeuksien ja päämäärien tukeminen

Älkää erehtykö, se on erittäin paha agenda. Uskon henkilökohtaisesti, että heidän liittonsa ja yhteiset päämääränsä ovat tarkoituksellisia. Molemmat miehet ovat petettyjä ja ymmärtävätpä tai eivät, niin heitä käytetään tuomaan Ilmestyskirjan lukujen 13 ja 14 kuvailema lopunajan maailmanjärjestys.

Asettuminen Israelia vastaan

Viime kesän lopulla saimme tietää, että Ranska valmistautui esittelemään päätöslauselman tämän syksyn YK:n yleiskokouksen aikana, joka jos se ratifioitaisiin, antaisi virallisen YK:n tunnustuksen Palestiinan valtiolle – täysin erillään Israelista. Tähän saakka Ranska on peräytynyt mahdollisesti johtuen Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu’n ponnistuksista suostutella Ranska ja YK luopumaan tästä liikkeestä. Molemmat osapuolet voivat vielä kuitenkin toimia tässä toimenpiteessä lähitulevaisuudessa. Samoin huolimatta Netanyahu’n voimakkaista vetoomuksista YK nosti Palestiinan lipun tällä viikolla New York’in päämajallaan itseasiassa asettuen Palestiinan asialle Israelia vastaan.

Kuva: paavi Fransiskus ja Barack Obama tapaavat Washington’issa

Lokakuun 1. päivänä pääministeri Netanyahu piti terävän puheen YK:n yleiskokouksen edessä. Kiihkeässä puheessaan hän vaati globaalia yhteisöä käsittelemään Israelia oikeudenmukaisesti, koska maan koko olemassaoloa uhataan nyt. Hän huomautti, että yksin viime vuoden aikana YK on antanut 20 päätöslauselmaa, jotka tuomitsevat Israelin, mutta vain yhden Syyriaa vastaan – huolimatta siellä toteutetuista tuhansista teloituksista. (Lue artikkeli Katkelmia Benjamin Netanjahun puheesta YK:n yleiskokouksessa 1.10.2015)

Valitettavasti Bibin hyvä ja selkeä puhe tuskin muuttaa YK:n asennetta Israeliin. Ja on hyvin epätodennäköistä, että se muuttaa myöskään paavi Fransiskuksen ja Barack Obama’n asenteita. Paavi, Obama ja YK kaikki jakavat saman näyn globaalista yhdistymisestä – lopullisesta maailmanhallituksen ja maailmanuskonnon systeemistä, joka hallitsee Jerusalemia ja mahdollisesti sieltä käsin. Vahva, suvereeni ja itsenäinen Israel ei kuulu suunnitelmaan. Se ei ole milloinkaan kuulunut. Heidän näkökulmastaan juutalaisvaltio täytyy saada polvilleen ja pakottaa heidän uuteen maailmanjärjestykseensä. (Sama pätee heidän suunnitelmiinsa USA:ta varten.)

Obama ja paavi ovat julkisesti julistaneet toistuvasti tukeaan ”kahden valtion ratkaisulle”, jossa juutalaisvaltion olisi palattava vuotta 1967 edeltäneille rajoilleen – rajoille, jotka olivat voimassa ennen ”kuuden päivän sotaa”, jossa Israelin naapurit hyökkäsivät sitä vastaan. Voitettuaan tuon sodan Israel oikeutetusti piti valloittamansa maan puolustuksellisena keinona (puskurina) tulevien hyökkäysten varalta. Ottaen huomioon nykyisen Lähi-Idän vihamielisen ilmapiirin Bibi olisi hullu, jos luovuttaisi nämä strategiset alueet, joita tarvitaan Israelin puolustamiseen.

Iran, joka on liitossa Syyrian ja Venäjän kanssa, on toistuvasti vaatinut Israelin täydellistä tuhoamista. Silti Obama paavin tuella allekirjoitti terroristivaltion kanssa sopimuksen, joka ei ainoastaan luo laillista tietä Iranille rakentaa ydinpommi, vaan velvoittaa Yhdysvaltoja puolustamaan Irania, jos se joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Toisin sanoen, jos Israel uskoo, ettei sillä ole muuta mahdollisuutta kuin hyökätä Iranin ydinlaitoksia vastaan estääkseen Irania kehittämästä pommia, jota se käyttäisi Israelin tuhoamiseen, niin Yhdysvallat taistelisi Iranin kanssa Israelia vastaan. Kamalaa! Se osoittaa monumentaalista muutosta USA:n Lähi-idän politiikassa: presidenttinsä kautta Yhdysvallat on kavaltanut Israelin. Barack Obama suosii islamilaista terroristivaltiota pitkäaikaisen liittolaisemme kustannuksella.

Obama onnistui salaamaan nämä tärkeät yksityiskohdat kongressilta, kunnes hänen sopimuksensa Iranin kanssa oli valmis. Israelin rinnalla seisovat konservatiivit ovat raivoissaan, mutta sopimus on voimassa. Vain ihme voi kaataa sen.

On myös merkillepantavaa, että paavi Fransiskus tuki Obaman pyrkimystä ennen sopimuksen allekirjoittamista, sen aikana ja sen jälkeen. Lukuun ottamatta muutamia Fox News’in suorapuheisia juontajia, joista jotkut ovat katolisia, näistä asioista ei juurikaan ole puhuttu muualla sekulaarissa mediassa. Kunnioitan näitä journalisteja, että he seisovat lujina, eivätkä pelkää vastustaa Obamaa ja paavia heidän vaarallisissa ratkaisuissaan.

Mitä seurauksia siitä on, kun Israel seisoo käytännöllisesti katsoen yksin? Sen eristäminen edelleen lisää Lähi-idän epävakautta kasvattamalla suuremman alueellisen konfliktin todennäköisyyttä. Iranin ydinsopimus lähes varmistaa sen, että Israel tulee käynnistämään ennaltaehkäisevän iskun. Jos se tapahtuu, niin kaikki terroristit Israelin ympärillä käyvät sen kimppuun – kuten Hamas, Hizbollah, islamilainen jihad, ISIS, Syyria, Iran jne. (Yksi asia, joka näille osapuolille on yhteinen – islamilaisen uskonsa lisäksi – päämäärä tuhota Israel). Henkilökohtaisesti uskon, että massiivisen tuhon ja ihmishenkien menetyksen jälkimainingeissa sellaista kriisiä tullaan käyttämään syynä uudelle maailmanjärjestykselle. Israel voittaa sodan, mutta maailma vihaa sitä sen vuoksi ja tekee kaikkensa toimiakseen sitä vastaan. Näyttämö on valmis Antikristukselle esitellä maailmanhallitus, joka sanoo tuovansa kestävän rauhan.

Ilmastonmuutos

Syyskuun 23. päivänä paavi Fransiskus saapui Valkoiseen Taloon kahdenkeskiseen suljettujen ovien tapaamiseen Barack Obama’n kanssa. Tiedot siitä, mistä puhuttiin, ovat enintään suuntaa antavia. Voimme kuitenkin olla varmoja, että puheenaiheeseen kuului eri aiheita aina Lähi-idän tilanteesta homojen oikeuksiin. Lähellä listan kärkeä uskon olleen kysymyksen ilmastonmuutoksesta; koska kummallakin miehellä on henkilökohtainen ansioluettelo omistettu tämän asian ajamiselle.

Syyskuun 24. päivänä Fransiskus teki historiaa, kun ensimmäisenä paavina puhui USA:n kongressin yhteiselle istunnolle. Yksi hänen keskeisistä aiheistaan oli, kuten voi odottaa, ilmastonmuutos. Seuraavassa joitakin hänen huolellisesti muotoiltuja huomautuksiaan:

Bisnes on jalo kutsumus, suunnattu tuottamaan varallisuutta ja parantamaan maailmaa. Se voi olla vaurauden hedelmällinen lähde alueella, jossa toimii, varsinkin, jos se näkee työpaikkojen luomisen olennaisena osana palvelustaan yhteiseksi hyväksi. (Laudato Si’, s. 129). Tähän yhteiseen hyvään kuuluu myös maa, keskeinen teema hiljattain kirjoittamassani kiertokirjeessä ”päästäkseni vuoropuheluun kaikkien ihmisten kanssa yhteisestä kodistamme” (ibid., 3). Tarvitsemme keskustelua, johon osallistuvat kaikki, koska se ympäristöä koskeva haaste, johon olemme joutuneet ja sen inhimilliset juuret, koskee ja vaikuttaa meihin kaikkiin (ibid., 14). Kiertokirjeessäni, Laudato Si’, vaadin rohkeaa ja vastuullista ponnistusta ”askeltemme uudelleen suuntaamiseksi” (ibid., 61) ja ihmisen toiminnan aiheuttamien mitä vakavimpien ympäristön turmeltumisen vaikutusten välttämiseksi. Olen vakuuttunut, että voimme aikaansaada muutoksen, enkä epäile, että Yhdysvalloilla – ja tällä kongressilla – on siinä tärkeä rooli näyteltävänä. Nyt on aika rohkeille teoille ja strategioille, jotka on tähdätty toteuttamaan ”huolehtimisen kulttuuria” (ibid., 231) ja ”yhteistä lähestymistapaa taistelussa köyhyyttä vastaan, arvokkuuden palauttamista syrjäytetyille ja samalla luonnon suojelemista” (ibid., 139).

Seuraavana päivänä, syyskuun 25., paavi Fransiskus käynnisti YK:n uuden kestävän kehityksen kampanjan ollen pääpuhuja YK:n yleiskokouksen edessä. Se oli virallinen alku YK:n loppurutistukselle ratifioida kansainvälinen ilmastonmuutossopimus (International Climate Change Treaty). Maailman johtajat kokoontuvat Pariisiin marraskuun 30. päivästä joulukuun 11. päivään YK:n kutsumina nimenomaisena tarkoituksena allekirjoittaa tämä kiistanalainen sopimus. Sekä paavi että Obama ovat kovasti yrittäneet mainostaa ja julistaa tukeaan ilmastoagendalle ja heidän odotetaan allekirjoittavan sopimuksen.

He ovat olleet melkoinen pari. Molemmat miehet ovat ajaneet ilmastonmuutossopimusta maailman poliitikkojen keskuudessa, samalla kun paavi on myös aktiivisesti haalinut maailman uskonnollisten johtajien kannatusta. Tähän päästäkseen Fransiskus julkaisi viime kesänä voimallisen kiertokirjeensä (mainittu edellä lainauksessa häneltä), joka käsittelee ympäristöä ja ilmastonmuutosta. Toinen Vatikaanin asiakirja tarkoitettu pohjustamaan paavin kiertokirjeen julkaisemista, julkaistiin muutamia kuukausia aikaisemmin. Se oli otsikoitu: ”Climate Change and The Common Good” (Ilmastonmuutos ja yhteinen hyvä) ja sen tuottivat paavillinen tiedeakatemia (Pontifical Academy of Sciences) ja paavillinen yhteiskuntatieteellinen akatemia (Pontifical Academy of Social Sciences). Seuraavassa muutamia katkelmia tuosta asiakirjasta, jotka hieman valottavat meille paavin strategiaa:

Ilmastonmuutos on globaali ongelma, jonka ratkaiseminen riippuu siitä, ylitämmekö kansalliset kytköksemme ja tulemmeko yhteen yhteisen hyvän vuoksi… Uskonnolliset instituutiot voivat tuoda asennemuutoksen luomakuntaa kohtaan ja niiden pitäisi ottaa siinä johto… Katolinen kirkko, joka työskentelee muiden uskontojen johdon kanssa, voi nyt ottaa ratkaisevan roolin mobilisoimalla julkisen mielipiteen ja julkisia varoja… Sellainen maailman uskontojen rohkea ja humanitaarinen toiminta, joka toimii yksiäänisesti, varmasti vauhdittaa julkista keskustelua siitä, kuinka voimme integroida yhteiskunnallisia valintoja priorisoituina YK:n kestävän kehityksen päämäärien alla…

Potkun luomiseksi ilmastosopimuksen tueksi suunnitellaan useita uskontojenvälisiä uskonnollisia kokoontumisia vielä ennen YK:n kokousta Pariisissa. Yksi sellainen tapahtuma, tarkoitettu tuomaan maailman uskonnot yhteen ja toimimaan katalysaattorina ympäristötoiminnalle, pidetään lokakuun 24. päivänä. ”Globaalin ykseyden päivänä” (Global Oneness Day) tunnettuna tämän massiivisen maailmanlaajuisen juhlan tarkoitus on tuoda maailman yhteyden uusi aika (New Age) ”ykseyden” – ihmiskunnan jumaluuden ja maailmankaikkeuden keskinäisen riippuvuuden tiedostamisen kautta. Se, mikä tässä hommassa on erityisen huolestuttavaa, on, että monet seurakunnat kaikkialla maailmassa osallistuvat ”sunnuntain ykseyden tilaisuuksiin” (Sunday Oneness Services) asettuen tähän ohjelmaan. Kristityt ovat nopeasti menettämässä arvostelukykynsä, kun median ristituli ja seurakuntajohtajien suositukset tämän sopimuksen tueksi vyöryvät heidän päällensä.

Mikä sitten ilmastomuutossopimuksessa on pielessä? Vastaus: Yhdessä taustalla olevan hengellisen petoksen kanssa, joka liittyy tähän ponnistukseen – joka johtaa ihmisiä omaksumaan maa-keskeisiä / panteistisia uskomuksia – itse sopimus sattuu olemaan kulmakivi yhden maailman agendassa. Harvat tietävät, että jos tämä sopimus ratifioidaan, niin se ottaa käyttöön kansainvälisen lainsäädännöllisen rungon ja perusrakenteen YK:ta varten sopimuksen pakottamiseksi kansallisella, valtiollisella ja paikallisella tasolla – maailman jokaisessa maassa. Tämän sopimuksen kautta me kaikki otamme jättiaskelia maailmanhallituksen systeemiin. Mikä vielä enemmän, tämä sopimus on tehty sillä tavalla, että se menee paljon yli tyypillisten ympäristökysymysten kattamaan lähes jokaisen puolen elämässämme. Se esimerkiksi käsittelee sukupuolten tasa-arvoa, nälän ja köyhyyden lopettamista, eriarvoisuuden vähentämistä valtioiden kesken (se tarkoittaa tulojen uusjakoa) ja maailmanrauhan luomista mainitakseni vain joitakin sen 17 kohdasta. Lyhyesti: se käyttää jokaista planeetallamme olemassa olevaa ongelmaa syynä siihen, että tarvitaan maailmanhallitus ratkaisemaan se.

Tutkiva journalisti Michael Snyder sanoo sen parhaiten:

Niille, jotka haluavat laajentaa ”globaalin hallinnan” piiriä, kestävä kehitys on täydellinen sateenvarjo, koska lähes kaikki ihmisen toiminta vaikuttaa ympäristöön jollakin tavalla. Sanontaa ”planeetan hyväksi” voidaan käyttää verukkeena mikrotason johtamiselle lähes jokaisella elämämme alueella… Tämä sopimus on todella sapluuna radikaalisti laajennetulle ”globaalille hallinnalle”.¹

Älä anna pettää itseäsi; YK:n ilmastosopimus on tarkoituksellinen vallan anastus ja valitettavasti maailman näkyvimpien poliittisten ja uskonnollisten hahmojen enemmistö – kuten Obama ja paavi – ovat täysillä mukana.

Homojen oikeudet

Lähi-itää ja ilmastonmuutosta koskevan yhteistoiminnan lisäksi paavi Fransiskus ja Obama ovat samoilla linjoilla, kun on kyse useimmista aikamme yhteiskunnallisista ja kulttuurillisista kysymyksistä mukaan lukien homoagenda. Ei ole salaisuus, missä Obama seisoo tässä kysymyksessä – varsinkin sen jälkeen, kun valaisi Valkoisen Talon sateenkaaren väreillä juhlistamaan korkeimman oikeuden säädöstä samaa sukupuolta olevien avioliiton puolesta. Todellinen ”sankari” kansainvälisellä näyttämöllä, mitä tulee LGBT-oikeuksiin [lesbo-, homo-, bi- ja transseksuaalit] on kuitenkin ollut paavi Fransiskus.

Homo-oikeusaktivisti ja rock-legenda Elton John kuvaili paavi Fransiskusta sankarinaan vuotuisen AIDS-apukonserttinsa aikana New York’issa. John, itse homo, ylisti paavia homouden hyväksymisen ajamisesta katolisessa kirkossa. John huomautti: ”On mahtavaa, mitä hän yrittää tehdä monia monia vastaan kirkossa… Hän on rohkea ja hän on peloton ja sitä me tarvitsemme tämän päivän maailmassa.” Hän lopetti sanoen: ”Tehdäänkö tästä miehestä pyhimys nyt, OK?”²

Rock-tähtien tuen saamisen lisäksi homo-oikeuslehti The Advocate nimesi joulukuussa 2013 hänet vuoden henkilöksi ja hänen kuvansa oli lehden kannessa. Hänet nimettiin vuoden mieheksi myös Vanity Fair’in italialaisessa painoksessa. Lehti kirjoitti: ”Fransiskus on nöyryyden ihme turhuuden ajassa. Hänen toivon majakkansa tuo enemmän valoa kuin mikään tieteen saavutus, koska millään lääkkeellä ei ole rakkauden voimaa.”³

Liberaalin maailman rakkausseikkailu tämän paavin kanssa alkoi hänen nyt kuuluisasta lausunnostaan: ”Jos joku on homo ja etsii Herraa hyvää tarkoittaen, niin mikä minä olen tuomitsemaan?” Aina siitä saakka, kun tuli katolisen kirkon johtajaksi, Fransiskuksen tuen ilmaukset homoudelle ovat yllättäneet ja kannustaneet homojen oikeuksien puolustajia.

Myös kristittyjä rohkaistiin hetkeksi, mutta päinvastaisista syistä. Paavin hiljattaisen USA:n vierailun aikana monet evankelikaalit – halutessaan sinisilmäisesti uskoa, että hän oli todella heidän puolellaan – juhlivat saadessaan tietää, että paavi puhui lyhyesti Kim Davis’in Kentucky’n notaarin kanssa, joka otti samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastustavan kannan. Myös joissakin puheissaan hän puhui ”perhearvoista”. Juhlinta oli kuitenkin lyhytaikaista.

Kuten kävi ilmi, niin paavi oli ovelasti ”heittänyt luun” konservatiiveille puhumalla neiti Davis’in kanssa toivoen sen saavan heidät pois hänen kimpustaan tässä kysymyksessä. Tosiasia on, että vain yhdelle ei-poliittiselle hahmolle myönnettiin audienssi paavin kanssa hänen ollessaan USA:ssa. Hän sattui olemaan entinen paavi Fransiskuksen oppilas, jonka hän on tuntenut monia vuosia. Oppilaan nimi on Yayo Grassi. CNN haastatteli häntä lokakuun 5. päivänä.

Haastattelun aikana paljastettiin, että Grassi’lla oli ollut vuosien ajan kumppani samaa sukupuolta.

Grassi mainitsi, että aikaisemmassa keskustelussa kysyessään paavilta homosuhteestaan, paavi vastasi kertoen hänelle, että se ei ole uskonnollinen kysymys, vaan siviilikysymys. Kaikki, mitä paavin olisi tehtävä tukeakseen Jumalan moraalilakia, olisi sanoa, että Raamattuun perustuva laillinen avioliitto on vain yhden miehen ja yhden naisen välinen. Hän kieltäytyy tekemästä sitä. Vierailunsa aikana hän puhui paljon perheestä ja perhearvoista, mutta ei koskaan määritellyt ehtojaan. Uskon sen olleen tarkoituksellista, jotta ”moderni” perhe kuuluisi siihen.

On ennustettavissa, että tämä paavi yrittää olla kaikkea kaikille. Hän on todella ovela poliitikko. Gallupit heijastavat tätä tosiasiaa. ABC World News’in raportin (syyskuun 3.) mukaan 66 prosentilla amerikkalaisista on myönteinen tai hyvin myönteinen kuva paavi Fransiskuksesta. Tämä kysely tehtiin muutamaa viikkoa ennen hänen Yhdysvaltojen vierailuaan. Hänen lukemansa ovat nyt melkein varmasti jopa korkeammat johtuen kaikesta hänen vierailuaan ympäröineestä huomiosta.

Oletko pannut merkille, että media on mainostanut paavia ja tekee sitä edelleen? Näyttää melkein siltä, kuin hän ei voisi tehdä mitään väärin. Häntä kuvataan planeetan päätiedottajana. Jos konservatiivinen kristillinen johtaja esittää vastakkaisen näkemyksen, niin samat ihmiset hyljeksivät häntä. Tämän pitäisi olla meille syy pysähtyä ja kysyä: ”Miksi on tämä paavi – oletettu maailman kristillinen johtaja – ihailtu ja sekulaarin median mukaan käytännössä erehtymätön, vaikka samat journalistit kohtelevat Raamattuun uskovia evankelikaalisia johtajia halveksivasti?” Voisiko se johtua siitä, että he kaikki jakavat paavin näyn uudesta maailman järjestyksestä ja näkevät todelliset kristityt ja konservatiiviset juutalaiset tiellään seisovina?

Eikö olekin mielenkiintoista, että paavi Fransiskuksesta ja Barack Hussein Obama’sta on tullut maailman näkyvimmät pelurit, kun on kyse kohtaamiemme tärkeimpien asioiden muotoilusta? Lähi-idän politiikasta ympäristöön, samaa sukupuolta olevien avioliittoon, rotusuhteisiin ja uskontojenvälisyyteen (interfaithism) nämä kaksi miestä – jumalattomien poliittisten neuvonantajien ja mainostajien tuella – tavoittelevat globaalin yhdistymisen agendaansa kohdaten vain vähäistä vastustusta. Islam ja kaikki muut väärät uskonnot, jotka edistävät antikristillisiä periaatteita, saavat medialta vapaalipun. Samaan aikaan yleinen mielipide mobilisoidaan tarkoituksellisesti kristittyjä ja konservatiivisia juutalaisia vastaan.

Hetki on myöhäinen. Pyhien vaino on ovella läntisessä maailmassa ja jo käynnissä Lähi-idässä, Afrikassa ja muissa osissa maailmaa. Jumala auttakoon meitä seisomaan vahvoina Hänessä!

Viitteet

1. “Planetary Sustainable Development and the Vatican”, Michael Snyder, Hope for the World Update, Summer 2015.
2. “Rock Star says Pope Francis is ‘My Hero’”, Pastor Hal Mayer, Prophetic Intelligence Briefing, September 2, 2015.
3. Ibid.

Read Full Post »

Ei yhtään tietä ulos, mutta yksi tie ylös?

No Way Out or One Way Up?
By Tony Pearce, September 2015, suom. SK

Tähän aikaan viime vuonna lehtemme Light for the Last Days syysnumerossa teema-artikkelimme oli otsikoitu ”New World Disorder” (Uusi maailman epäjärjestys). Siinä tarkastelimme joitakin niistä kansakuntia ravistelevista voimista, jotka saavat maailman hajoamaan. Nyt, kun vuosi on mennyt, näemme paljon enemmän todisteita tulevasta maailmankriisistä, joka on profetoitu Raamatussa tämän aikakauden viimeisille päiville.

Näyssä viimeisistä päivistä heprealainen profeetta Jeremia kirjoitti: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, onnettomuus kulkee kansasta kansaan ja suuri myrsky nousee maan perimmäisistä ääristä.” (Jer. 25:32). Tänä päivänä onnettomuus kulkee kansakunnasta toiseen ja valmistaa tietä lopunajan myrskylle, joka tulee järkyttämään kaikkia kansakuntia.

Jeesus varoitti viimeisestä kriisistä, jonka Hän kuvaili olevan ”ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.” (Luuk. 21:25-26). Jeesuksen käyttämä sana kuvailemaan kansakuntien ahdistusta on ”epätoivo” (KJV: perplexity). Vastaava kreikan sana on ”aporia”, joka tarkoittaa ei tietä ulos. Jeesus sanoo, että päivien lopussa on oleva kriisi, johon ei ole inhimillistä ratkaisua ja joka työntää maailman kohti suuren ahdistuksen viimeistä ajanjaksoa, joka edeltää Hänen toista tulemustaan maan päälle.

Tässä artikkelissa luettelemme joitakin tämän päivän maailmassa käynnissä olevia asioita, jotka osoittavat tähän päätökseen ja siihen yhteen seuraukseen, joka antaa meille tulevaisuuden toivon, Jeesuksen Kristuksen pikaiseen paluuseen. Hän sanoi: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28).

Pakolaiset ja maahanmuutto

YK:n raportin mukaan vuonna 2014 pakkosiirrettyjen ihmisten määrä maailmanlaajuisesti saavutti lähes 60 miljoonan ennätyksellisen tason. UNHCR:n johtaja Antonio Guterres kertoi BBC:lle, että ”maailma on sekaisin”. Hän tunnusti, että humanitaariset järjestöt eivät voi ”siivota sotkua. Se ei ole enää mahdollista. Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia poimia palasia.” Vuonna 2015 ongelma on tullut paljon pahemmaksi, kun yhä enemmän ihmisiä pakenee sotaa, konfliktia tai vainoa etupäässä Lähi-idän maista ja erityisesti Syyriasta.

EU:n turvapaikkalakien mukaan jokainen maailmassa, joka on ”vaarassa kärsiä vakavaa vahinkoa johtuen mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai sisäisen aseellisen konfliktin tilanteissa”, voi vaatia suojelua – mikä käytännössä tarkoittaa pysyvää asuinpaikkaa – EU-maassa. Tämä hieno näkemys toimi niin kauan, kun suhteellisen pienet määrät ihmisiä pystyivät saavuttamaan Euroopan ja vaatimaan suojelua. Mutta nyt sana on mennyt ulos, että rajavalvonta on romahtanut eteläisessä Euroopassa ja tuhannet ovat lähteneet marssille etsimään parempaa elämää Euroopassa jättääkseen epätoivoiset tilanteet kaikkialla Afrikan ja Lähi-idän maissa.

Saksa pahensi tilannetta ilmoittamalla, että kaikki syyrialaiset ovat tervetulleita. Syyskuun 7. päivänä Angela Merkel ilmoitti: ”Niin kauan, kuin on turvaa tarvitsevia ihmisiä, Saksan ovet pysyvät auki. Se, mitä olemme kokemassa, pitää meidät kiireisinä ja muuttaa maamme tulevina vuosina.” Todella kiireisinä! Pelkästään Syyriassa on 4,1 miljoonaa, jotka ovat paenneet maasta ja 7,6 miljoonaa maan sisällä pakkosiirrettyä. Voimme lisätä tähän ihmiset, jotka pakenevat Irakista, Afganistanista, Somaliasta, Eritreasta, Nigeriasta ja muista Afrikan ja Lähi-idän maista, jotka nyt kärsivät diktatuurista, köyhyydestä, islamilaisesta väkivallasta ja vainosta. Puhumme kymmenistä miljoonista ihmisistä.

Monet näistä ihmisistä kertovat inhimillisestä kärsimyksestä, varsinkin ne, jotka tulevat Syyrian sisällissodasta. Tällaiset lukumäärät kuitenkin musertavat Euroopan sabotoiden sitä taloudellisesti ja poliittisesti. Kreikka, Makedonia, Serbia, Kroatia ja Unkari, maat pakolaisten valitsemalla reitillä Saksaan ja Pohjois-Eurooppaan, ovat jo joutuneet valtavan paineen alaisiksi johtuen maiden kautta kulkevien pakolaisten määristä. Syyskuun puolivälissä tilanne saavutti kriisivaiheen maiden sulkiessa rajansa sanoen, etteivät enää selviydy tulijoiden määristä.

Euroopan komissio on ehdottanut pakollisia kiintiöitä 160 000 pakolaisen jakamiseksi koko maanosaan. Itä-Euroopan valtiot kuitenkin torjuvat pakolaiskiintiöt ja sitä paitsi käsiteltäviä ihmisiä on paljon enemmän kuin 160 000. EU:n naapuruuspolitiikan komissaari Johannes Hahn sanoi: ”Euroopan kynnyksellä odottaa 20 miljoonaa pakolaista.”

Unkarin pääministeri Orban perusteli pystyttämiään rajanylityspaikkoja, että ne on pantu sinne ”suojelemaan elämäntapaamme” lisäten, että ”Unkarilla on tuhatvuotinen kristillinen kulttuuri. Me unkarilaiset emme halua maailmanlaajuista ihmisten liikehdintää muuttamaan Unkaria.” Tästä häntä on arvosteltu laajalti ja Itävallan liittokansleri Werner Faymann vertasi hänen politiikkaansa natsien karkotuksiin. Orban näkee nykyisen muslimien liikehdinnän tunkeutuvana ja leviävänä, muistona ajasta, jolloin muslimien ottomaani-valtakunta eteni Balkanille, Kreikkaan, Unkariin ja Bulgariaan, jopa Wienin porteille, jossa turkkilaiset lyötiin vuonna 1683. Hollantilainen oikeistopoliitikko Geert Vilders puhui ”Euroopan islamilaisesta invaasiosta … Massoittain parikymppisiä parrakkaita nuoria miehiä laulaa Allahu Akbaria kaikkialla Euroopassa. Se on invaasio, joka uhkaa varallisuuttamme, turvallisuuttamme, kulttuuriamme ja identiteettiämme.”

Libyan johtaja Gaddafi sanoi jo monta vuotta sitten, että ”Islam tulee valtaamaan Euroopan ilman väkivaltaa muutamassa vuosikymmenessä: meillä on Euroopassa 50 miljoonaa muslimia. On olemassa merkkejä, että Allah tulee suomaan islamille voiton Euroopassa – ilman miekkoja, ilman pyssyjä, ilman valloituksia. Nuo 50 miljoonaa Euroopan muslimia muuttavat sen muslimimaanosaksi muutamassa vuosikymmenessä.” Muslimiveljeskunnan johtaja Khurram Murad kannusti muslimien massamaahanmuuttoa Eurooppaan, että sen tavoitteena on muuttaa ”olemassa oleva yhteiskunta Koraaniin ja sunnaan perustuvaksi islamilaiseksi yhteiskunnaksi ja tehdä islam, joka on koko elämän laki, korkeimmaksi ja hallitsevaksi” (The Islamic Movement in the West).

Suurin osa mediaamme sivuuttaa tätä koskevat huolet islamin pelkona ja rasismina, mutta Euroopan islamisaatio on todellinen kysymys. Massamuutto tulee Eurooppaan pääasiassa muslimimaista. Euroopan suurkaupunkien osia Ruotsin Malmösta Ranskan Marseilleen on jo islamisoitu muslimikortteleineen, joissa ei-muslimeja uhkaillaan ja ajetaan ulos ja jopa poliisi ja hätäpalvelut pelkäävät mennä sisään. Aluetta Hollannin Haagissa johdetaan epävirallisella sharia-lailla, samalla kun Belgiassa radikaali muslimijohtaja Abu Islam johtaa ryhmää nimeltä Sharia4Belgium. Hän sanoo olevan vain ajan kysymys, milloin muslimit, joiden syntyvyys eurooppalaisiin verrattuna on korkea, ovat enemmistö maassa. Siinä vaiheessa hän toivoo voivansa pakottaa muslimien sharia-lain koko maahan.

Saksan muslimiväestön on määrä kasvaa yli 700 000:lla vuonna 2015 nostaen maassa olevien muslimien kokonaismäärän lähes kuuteen miljoonaan. Islam on nopeimmin kasvava uskonto jälkikristillisessä Saksassa. Sitä todistaa se tosiasia, että kasvavaa määrää kirkkoja Saksassa ollaan muuttamassa moskeijoiksi, joista jotkut kaiuttavat julkisesti rukouskutsuja (adhan) ulkokaiuttimista. Sharia-laki etenee vauhdilla koko Saksassa, kun sharia-tuomioistuimia toimii nyt Saksan kaikissa suurkaupungeissa. Äärimuslimien sallitaan avoimesti tehdä käännytystyötä Saksan kaduilla löytääkseen uusia alokkaita ja siten kasvattaen lukumääräänsä. Hiljattaisessa värväyksessä salafistit käynnistivät ennenkuulumattoman valtakunnallisen kampanjan ”Koraani joka kotiin” jakaakseen 25 miljoonaa saksankielistä Koraania jokaiseen talouteen Saksassa ilmaiseksi. Samalla media ja poliittiset vallanpitäjät tekevät ylitöitä hiljentääkseen islamin nousun arvostelijat Saksassa syyttäen heitä vihapuheesta ja yrittäen uhkailemalla hiljentää heidät.

Libanonin opetusministeri Elias Bousaab kertoi David Cameronille, että kaksi sadasta syyrialaisesta maahanmuuttajasta on IS:n taistelijoita. Hän sanoi ääriryhmän lähettävän salaisesti koulutettuja jihadisteja iskemään Lännen kohteita vastaan. Jos tämä pitää paikkansa, niin tuhansia jihadisteja voi käyttää pakolaisstatusta päästäkseen Eurooppaan ilman passia välttäen kiinnijäämisen.

[Lue artikkeli Pakolaistulva – islamin invaasio Eurooppaan, jossa Daily Expressenin uutista lainaten kerrotaan ISISin soluttaneen 4000 islamistia pakolaisten joukkoon.]

Clarion Projectin raportissa arvioidaan, että yli 8,5 miljoonaa muslimia näkee ISIS:in myönteisenä ja noin 42 miljoonaa näkee sen jossakin määrin myönteisenä. ISIS värvää nuoria muslimeja Britanniasta ja muista Euroopan maista liittymään taisteluunsa ja ryhtymään terrorismiin niitä maita vastaan, joista tulevat. Sen monille kannattajille opetetaan apokalyptista uskoa Harmageddonin kaltaiseen skenaarioon, jonka he käynnistävät ja joka tuo Mahdin tulemuksen, muslimien messias-hahmon, jonka sanotaan tulevan päivien lopussa ja käännyttävän maailman islamiin.

Nykyisessä kriisissä johtajamme eivät näytä tietävän, mitä tehdä. Raamattu ennustaa, että Antikristus nousee viimeisten päivien kriisistä ja lähtee Ilmestyskirjan 6. luvun mukaan ”voittajana voittamaan”. Raamattu puhuu antikristuksen hengestä, joka ottaa maailman valvonnan viimeisessä Saatanan valtuuttamassa Pedon hallituksessa (Ilm. 13). Tämä paha järjestelmä tuo viimeisen konfliktin, joka johtaa Herran Jeesuksen Kristuksen fyysiseen paluuseen (Ilm. 19). Sitten Herra Jeesus tuo Jumalan maailmanhallituksen, joka tuo rauhan ja oikeudenmukaisuuden kansakunnille (Jes. 2.1-4, Ilm. 20).

Uusi rahoituskriisi?

Vuoden 2015 alkupuolen uutisia hallitsivat neuvottelut estää Kreikan velkojen maksamatta jättäminen ja lähtö euro-vyöhykkeestä. EU:n oli nähtävä valtavasti vaivaa estääkseen Kreikkaa lähtemästä eurosta ja estääkseen iskun vaikutukset muissa velkaisissa maissa. Nigel Farage sanoi, että ”jos yksi maa kaatuu, niin koko korttipöytä keikahtaa ja Saksan kaltaiset maat tulevat tiedostamaan täysin valtavia menetyksiä, ehkä jopa biljoonan (10¹²) dollarin luokkaa”. Kreikka, Portugal, Irlanti, Italia, Espanja, Belgia ja Ranska ovat kaikki hukkumassa velkaan. Euro-vyöhykkeen ongelma on tietysti kaikkea muuta kuin ratkaistu ja voi kohdata uuden kriisikierteen.

Maailman talous on aivan liian riippuvainen velasta, jonka nyt arvioidaan olevan reilusti yli 100 biljoonaa, mikä on yli kaksi kertaa maailmantalouden koko. Elokuussa Kiina devalvoi valuuttansa, mikä lähetti shokkiaaltoja kaikkialle talousmaailmaan. Vaikka Kiina on maailman toiseksi suurin talous, se on vuodesta 2007 rakentanut 21 biljoonan dollarin massiivisen velan, mikä on enemmän kuin Amerikan velka, joka nyt on noussut 18 biljoonaan. Puolet maailmantaloudesta, joka osoitti eniten kasvua viimeisten 20 vuoden aikana, on nyt pulassa, mukaan lukien Brasilia, Venäjä ja Malesia. Bloombergin ym. lähteiden mukaan kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) odotetaan myöhemmin tänä vuonna ilmoittavan varantovaluuttavaihtoehdosta USA:n dollarille, mikä tulee ravistelemaan velkaista USA:n taloutta, kun dollari menettää arvon yhdessä yössä.

Vuonna 2008 keskuspankit ruiskuttivat rahaa systeemiin pelastamaan maailmantalouden, mutta ne eivät pysty tekemään sitä uudelleen. Stephen King, HSBC:n, maailman kolmanneksi suurimman pankin, pääekonomisti, sanoi: ”Emme ehkä tiedä, mikä on seuraavan taantuman syy, mutta tässä vaiheessa voimme kylmästi todeta, että jos törmäämme jäävuoreen, niin pelastusveneitä ei riitä kaikille.” Hän vertasi maailmantaloutta Titanicin kaltaiseen valtamerilaivaan ilman riittävää määrää pelastusveneitä. Muistaen tämän on merkillepantavaa, että Euroopan komissio on loppukesästä määrännyt EU:n valtiot säätämään ”bail-in” -lakeja oikeustoimien uhalla. ”Bail-in” on pohjimmiltaan mekanismi, jolla pankki voi anastaa tallettajien varat (so. ottaa rahasi) jos sattuu kaatumaan, kuten kävi Kyproksella vuonna 2013. Eräs vanhempi Englannin Pankin virkailija on varoittanut, että korkoja voitaisiin alentaa pakkaselle uuden taantuman torjumiseksi. Se tarkoittaa, että sinun olisi maksettava pankille käteisvarojesi pelastamisesta.

Tässä tapauksessa yksi ongelma voisi olla, että ihmiset ottavat rahansa pankista ja jemmaavat sitä käteisenä. Englannin Pankin pääekonomisti Andy Haldaine sanoi, että yksi keino lopettaa jemmaaminen olisi korvata käteinen digitaalisella valuutalla, joka olisi negatiivisen koron alainen. Tämä tulee salaisen kokouksen jälkeen, joka pidettiin Lontoossa ja jossa Kenneth Rogoff Harvard-yliopistolta ja Willem Butler, Citygroupin pääekonomisti, puhuivat keskuspankeille ja kannattivat ”kaiken käteisen poistamista sen päivän toteutumiseksi, jolloin et voi ostaa etkä myydä mitään ilman hallituksen lupaa”. Hän puhui myös siitä, kuinka tämä antaisi hallituksille mahdollisuuden ”estää maksut, jos nenäkäs kansalainen uskaltaa poiketa ruodusta”. (Pravda.ru)

Daily Telegraph (13.8.2015) julkaisi Jim Leavissin artikkelin rahattomasta yhteiskunnasta ja kuinka ”lopettaa nousut ja laskut” saamalla jokainen kuluttamaan vain sähköisesti tililtä hallituksen johtamassa pankissa. Hän kirjoitti: ”Tässä futuristisessa maailmassa kaikki maksut suoritetaan kosketuksettomalla kortilla, matkapuhelinsovelluksilla, tai muuten sähköisesti setelien ja kolikoiden ollessa lakkautettuja. Käyttötilisi ei enää ole pankin hallussa, vaan hallituksen tai keskuspankin. Kun itse kunkin tili on yhden keskusinstituution hallussa, se sallii viranomaisten joko edistää tai estää ihmisiä kuluttamisessa.” (Daily Telegraph)

Tunnistaminen on tärkeää kaikessa rahattomassa maksuliikenteessä. Pankkikortit pin-tunnuksineen ovat tapa, jolla se tehdään nyt, mutta niissä on omat riskinsä. Yksi tapa varmistaa, että henkilöllä varmasti on oikea tunnus, on käyttää jonkinlaista biometristä laitetta, joka on asetettu heidän henkilöllisyyteensä ja jota ei voi väärentää, kadottaa eikä varastaa. Se voisi olla ihon alle asetettu mikrosiru, tai jonkinlainen merkki iholla, joka vahvistaa heidän tunnuksensa. Nyt on tullut mahdolliseksi ensi kertaa historiassa tehdä näin. Euronews (7.9.2015) raportoi Euroopan suurimmista korkean teknologian messuista, jossa yksi esittelyaiheista on ihmisille tarkoitettu mikrosiru.

Kaikki tämä ennakoi tulevaa Antikristusta, jolla on valta yli rahasysteemin ja joka pystyy valvomaan ihmisten kykyä ostaa ja myydä. Kuuluisa Ilmestyskirjan 666-profetia edellyttää jonkinlaista muutosta rahasysteemin toimintatavassa, johon kuuluu sitä käyttäviin istutettu tunnistusmerkki. Tämä pitää yhtä edellä kuvailtujen yksityiskohtien kanssa. ”Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on 666.” (Ilm. 13:18)

Ilmastokaaos

Toukokuussa 2014 Ranskan ulkoministeri Laurent Fabius meni Washingtoniin keskustelemaan eri kysymyksistä USA:n ulkoministeri John Kerryn kanssa. Hän sanoi silloin: ”On vain 500 päivää jäljellä välttää ilmastokaaos.” Hän ei tarkentanut, mitä tarkoitti ”500 päivällä”, mutta todennäköisesti hän viittasi edessä olevaan ilmastokonferenssiin, jota Ranskan on tarkoitus isännöidä joulukuussa 2015.

Monet profetiasta kirjoittavat sanovat, että koko globaalisen lämpenemisen aihe on maailmanhallitusta ajavien ihmisten keksimä huijaus. Todistusaineisto kyllä viittaa kasvavaan ympäristöongelmaan, joka uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta. Kesä 2015 rikkoi lämpöennätyksiä Lähi-idän, Euroopan ja Etelä-Aasian helleaalloissa. Se on aiheuttanut kasvavan määrän maastopaloja tuhoten metsiä Etelä-Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Kroatiassa ja Kreikassa ja Amerikan länsirannikolla aina Vancouverista alas Kaliforniaan ja Indonesiassa. Viimeisten 35 vuoden aikana metsäpalojen lukumäärä maailmanlaajuisesti on kasvanut valtavasti.

Maailmassa on myös paheneva vesikriisi. Afrikassa 800 järveä on jo kuivunut pahentaen vesikriisiä, joka koettelee maanosaa, jossa väestö kasvaa ja vettä on yhä vähemmän. USA:n läntinen kolmannes on kohtaamassa pahimman vesikriisin, mitä maa on koskaan nähnyt tuhanteen vuoteen pahimman kuivuuden jälkeen. Kiinan koillis- ja keskiosissa, joissa asuu satoja miljoonia ihmisiä, pohjavesi on ennätyksellisen kuivan kauden jälkeen tänä vuonna laskenut historian alhaisimmille tasoille. Intian pohjoiset valtiot ovat kokemassa, mitä se on, kun 60 % monsuunisateista on jäänyt tulematta. Brasilia on kokenut kaikkien aikojen pahimman kuivuutensa suurten kuivuuksien rinnalla, joita kirjattu Etelä-Afrikassa, Pohjois-Koreassa sekä eteläisessä ja keskisessä Euroopassa.

Uusien NASA:n satelliittitietojen mukaan yli puolet maapallon 37 suurimmasta pohjavesivarannosta, elintärkeistä maan alla olevista vesivarastoista, jotka ovat satojen miljoonien ihmisten makeanveden lähde, hupenee hälyttävää vauhtia. Kaksikymmentäyksi maailman 37 suurimmasta vesivarannosta Intiassa, Kiinassa, Pohjois-Amerikassa, Arabian niemimaalla, USA:ssa ja Ranskassa on ohittanut kestävyytensä kriittisen pisteen. Maailmanlaajuisesti maanalaisista vesivarannoista saadaan 35 % ihmisten käyttämästä vedestä. Ylikuormitetuimmat vesivarannot ovat maailman kuivimmilla alueilla, joilla väestö hyödyntää rankasti maanalaista vettä. Tämä voi johtaa uuteen massamuuton kierteeseen, kun ihmiset lähtevät alueilta, joilla veden puute tekee elämän kestämättömäksi.

Eläimiä kuolee tänä päivänä valtavia määriä kaikkialla maailmassa johtuen meren ja ilman saastuneesta tilasta. Lämpenevät merivedet on yhdistetty myrkyllisiin leviin, joiden on sanottu ”syövän länsirannikon elävältä” epätavallisten kuolemien esiintyessä pitkin Amerikan Tyynenmeren rannikkoa. Elokuun 18. päivänä ENENEWS uutisoi, että Alaskassa miljardeja kaloja huuhtoutuu rannalle kuolleena, samalla kun koko Tyynenmeren alueella sairaita hylkeenpoikasia hylätään ja kymmeniä mursuja on löydetty kuolleena yhdessä kuolevien valaiden, lintujen ja kalojen kanssa.

Mikä on syy tähän kaikkeen? Ympäristöliikkeen näkemyksen mukaan fossiilisten polttoaineiden polttamisesta johtuva ihmisen aiheuttama globaali lämpeneminen on tärkein syy näihin ongelmiin. Kaikki eivät yhdy tähän ja olen lukenut monta artikkelia, jotka sanovat, että ilmastomuutokseen on luonnollisia syitä. Jos kuitenkin olet samaa mieltä ympäristöliikkeen kanssa, niin ratkaisu on korvata fossiiliset polttoaineet uusiutuvilla energialähteillä, kuten vesivoima, aurinko ja tuulivoima sähkön kehittämiseksi.

Ongelma tässä on, että useimmissa maissa uusiutuvat energialähteet eivät riitä pitämään energiatuotantoa käynnissä. Britanniassa, jossa hiilivoimalaitoksia ollaan asteittain ajamassa alas ympäristölakien vuoksi, pelätään, että valot alkavat sammua ennen vuotta 2020 ja tietokoneistettu yhteiskuntamme, joka on riippuvainen jatkuvasta sähkön saannista, hajoaa.

YK pitää ”kestävän kehityksen huippukokouksen” (Sustainable Development Summit) syyskuun 25. päivänä. Se vaatii ihmiskunnalle ”uutta universaalia ohjelmaa”. Virallinen asiakirja, joka jokaisen valtion odotetaan hyväksyvän, velvoittaa nämä valtiot toimimaan 17 ”kestävän kehityksen tavoitteen” (sustainable development goals) ja 169 ”kestävän kehityksen kohteen” (sustainable development targets) hyväksi. YK:n asiakirja lupaa, että tämä suunnitelma ”muuttaa maailmamme paremmaksi vuoteen 2030 mennessä”.

Prophecy News Watchin Michael Snyderin mukaan ”Agenda 2030 on viemässä aiemman ’Agenda 21:n’ periaatteet kokonaan uudelle tasolle. Agenda 21 keskittyi ensisijaisesti ympäristöön, mutta Agenda 2030 koskee käytännössä kaikkia inhimillisen toiminnan alueita. Se on todella globaalin hallinnon ennakkosuunnitelma. Lähes jokainen valtio koko planeetalla aikoo ilmoittautua tähän uuteen ohjelmaan. Planeetan väestölle aiotaan kertoa, että tämä ohjelma on ’vapaaehtoinen’ ja että kyse on vain ’köyhyyden lopettamisesta’ ja ’taistelusta ilmastomuutosta vastaan’, mutta se ei ole kaikki.”

Michael Snyder kommentoi: ”Mitä ’kestävä kehitys’ oikeastaan tarkoittaa ja kuinka YK:n suunnitelma varmistaa, että se saavutetaan maailmanlaajuisesti? On selvää, että YK ja sen tukijat näkevät kestävän kehityksen enempänä, kuin vain tienä puhtaampaan ympäristöön. He näkevät sen välineenä luoda kauan etsitty uusi kansainvälinen taloudellinen järjestys, eli ’Uusi Maailmanjärjestys’, toisin sanoen globaali hallitus, joka johtaa äärimmäiseen tyranniaan.”

Kaikki tämä on uusi merkki myrskystä, joka on kehittymässä maailman ylle ja pitää yhtä Raamatun profetioiden kanssa viimeisistä päivistä. Raamattu todellakin puhuu ympäristökriisistä päivien lopulla. Puut ja kasvullisuus palavat, vedet tulevat katkeriksi ja juomakelvottomiksi ja luontokappaleet kuolevat meressä (Ilm. 8.7-11) ja ihmiset ”paahtuvat kovassa helteessä” (Ilm. 16:8). Jesaja ennustaa tulevan apokalypsin, jossa maa saastuu asukastensa alla: ”Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.” (Jes. 24:5-6). Raamattu ennustaa myös antikristuksen hallituksen, joka nousee esiin viimeisinä päivinä. (Ilm. 13).

Moraalin romahtaminen

Niin monien kriisien riehuessa ympärillämme luulisi, että ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen apua saadakseen, mutta päinvastoin on käymässä. Läntisissä kansakunnissa ihmiset aivopestään humanistisella maailmankatsomuksella, joka hylkää Raamatun Jumalan, hyväksyy evoluution luomisen asemesta tienämme tulla tänne, hylkää Jumalan käskyt ja kieltää Jeesuksen maailman ainoana Vapahtajana. Mediassa pilkataan jatkuvasti Jumalaa, Jeesusta Kristusta ja kristittyjä, kun samaan aikaan yleensä on kunnioittava näkemys islamiin ja hindulaisiin käytäntöihin, kuten jooga.

Raamattu opettaa, että yksi mies naimisissa yhden naisen kanssa on Jumalan tahto, mitä tulee ihmisen seksuaalisuuteen, perhe-elämään ja lapsista huolehtimiseen. Kuitenkin hallitukset, koulusysteemi ja viihdeteollisuus jatkuvasti ajavat ideaa, ettei ole olemassa mitään oikeaa eikä väärää, kun on kyse seksistä ja voit elää niin kuin huvittaa. Tämän seurauksena meillä on helppo avioero, monta seksikumppania, teiniraskauksia, yhden vanhemman perheitä ja homoutta. Lasten hyväksikäytöstä ja prostituutiosta on tullut globaali ilmiö, kun ihmiset matkustavat maailman ympäri osallistumaan likaisiin ja halventaviin akteihin. Suosittu viihteemme on paljolti matalan tason pornoa kovan pornon ollessa helposti saatavana internetissä ja kaapeli-TV:ssä. Teini-ikäiset katselevat nykyisin nettipornoa oppiakseen ”kuinka tehdä sitä” ja matkivat näkemäänsä.

Homoavioliittoa ollaan tuomassa kaikkialle läntiseen maailmaan, mikä muuttaa avioliiton luonteen Jumalan lain vastaiseksi. Se aiheuttaa ongelman niille, jotka puolustavat Jumalan järjestystä perheelle. Opettajat, sosiaalityöntekijät, toimittajat, avioliittoneuvojat, valokuvaajat ym. voivat joutua haastetuksi oikeuteen, tai menettää työpaikkansa, elleivät hyväksy homoseksuaalien avioliittoja laillisina.

Psalmista 2 luemme, että: ”Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.” Tämä messiaaninen psalmi puhuu viimeisistä päivistä, jolloin maailman hallitsijat ”neuvottelevat” (säätävät lakeja?), jotka ovat Herraa ja Hänen voideltuaan (Messias/Kristus) vastaan. Se tarkoittaa, että he heittävät pois pahuuden pidäkkeen, jonka Jumalan lakien hyväksyminen tuo. Kaikki tämä on tuomassa Jumalan tuomion kansakunnille, kun näemme lopunajan agendan muotoutuvan.

Jeesus sanoi: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12). Hän sanoi myös, että se olisi kuin Lootin päivinä (Luuk. 17:28-9). Luemme Lootista 1. Moos. 19. luvussa, jossa löydämme hänet ”istumassa Sodoman portissa”. Sodoma oli paha kaupunki täynnä seksuaalista moraalittomuutta homoseksuaalisuuden pakottautuessa kaupunkiin. Seurauksena oli, että ”rietasten vaellus irstaudessa vaivasi hurskasta Lootia” (2. Piet. 2:7). Jeesus sanoi myös, että se olisi kuten Nooan päivinä, päivinä, jolloin maan päällä oli väkivaltaa ja ”kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat” (1. Moos. 6:5-11). Kaikki tämä on tuomassa Jumalan tuomion maailman päälle, kuten Ilmestyskirja kuvailee.

Johtopäätös

Kaikki nämä maailmassa tapahtuvat asiat ovat merkki siitä, että tämän ajan lopulle ennustettu vaivan aika on tulossa päällemme. Monet pelkäävät sitä, mitä on tulossa, mutta niille, jotka tuntevat Herran Jeesuksen pelastuksen, on loistava toivo keskellä kaikkea tätä surua ja onnettomuutta. Jeesus käskee meitä ”katsomaan ylös ja nostamaan päämme, koska lunastuksemme lähestyy”. Ei kukaan hallituksessa eikä missään muussakaan valta-asemassa oleva pysty ratkaisemaan niitä monia kriisejä, jotka ovat tulossa maailman päälle. Perussyy kaikelle, mikä on pielessä maailmassamme, on se tosiasia, että ihmiset ovat hyljänneet Jumalan ja Hänen pelastuksen suunnitelmansa parannuksen tekemisen synnistä ja Jeesukseen Messiaaseen uskomisen kautta. Hän kuoli syntiemme tähden ja nousi kuolleista antamaan uuden elämän Pyhässä Hengessä kaikille, jotka kääntyvät Hänen puoleensa. Ainoa, joka pystyy pelastamaan meidät, on Herra Jeesus, joka on tulossa takaisin voimassa ja kunniassa kaikella Jumalan voimalla korjaamaan sotkun, johon ihmiset ovat saattaneet maailman. Katsomalla Häneen me löydämme ainoan tien ulos kriisistä, joka on tulossa maailman päälle. Voimme jäädä nykyisen maailmanjärjestelmän uppoavaan laivaan, tai nousta iankaikkisen pelastuksen pelastusveneeseen uskon kautta Jeesukseen.

Paavali kirjoittaa: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1. Tess. 4:16-17).

Jeesus sanoi: ”Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee” (Matt. 24:44).

”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:30-31)

Read Full Post »

Katkelmia Benjamin Netanjahun puheesta YK:n yleiskokouksessa 1.10.2015

(Suom. SK)

Seisoin ensi kertaa tällä korokkeella 31 vuotta sitten Israelin suurlähettiläänä YK:ssa. Tuona päivänä puhuin Iranin ajamaa päätöstä vastaan karkottaa Israel YK:sta. Silloin, kuten nyt, YK oli pakkomielteisen vihamielinen Israelia, ainoaa Lähi-idän todellista demokratiaa, kohtaan. Silloin, kuten nyt, jotkut pyrkivät kieltämään yhdeltä ja ainoalta juutalaisvaltiolta paikan kansakuntien joukossa… Joten kuunneltuani kolme päivää maailman johtajien ylistävän ydinsopimusta Iranin kanssa aloitan puheeni tänä päivänä sanoen: Naiset ja herrat, tarkistakaa innostuksenne ovella. Tämä sopimus näet ei tee rauhaa todennäköisemmäksi. Iranin aggressioiden ruokkiminen miljardeilla dollareilla pakotteiden loppuessa tekee sodasta todennäköisemmän.

Katsokaa, mitä Iran on tehnyt vain viimeisten kuuden vuoden aikana sen jälkeen, kun runkosopimus julkaistiin Lausanne’ssa. Iran kasvatti tuhoisien aseidensa toimittamista Syyrialle. Iran lähetti lisää vallankumouskaartinsa sotilaita Syyriaan. Iran lähetti tuhansia afganistanilaisia ja pakistanilaisia shiia-taistelijoita Syyriaan. Iran teki tämän kaiken tukeakseen Assadin julmaa hallintoa. Iran lähetti myös tonneittain aseita ja ammuksia Houthi-kapinallisille Jemeniin mukaan lukien uusi laivaus vain kaksi päivää sitten. Iran uhkasi kaataa Jordanian. Iranin työrukkanen Hizbollah salakuljetti Libanoniin SA-22-ohjuksia pudottamaan lentokoneitamme ja Yakhont-risteilyohjuksia upottamaan laivojamme. Iran toimitti Hizbollahille tarkkuusohjattuja ohjuksia ja hyökkäyslennokkeja, jotta se voi iskeä tarkasti mihin tahansa kohteeseen Israelissa. Iran avusti Hamasia ja islamilaista jihadia aseistettujen lennokkien rakentamisessa Gazassa. Iran teki myös selväksi avata uusia terroririntamia Israelia vastaan luvaten aseistaa palestiinalaisia Länsirannalla ja lähettäen vallankumouskaartinsa kenraaleja Golanille, josta sen agentit hiljattain ampuivat raketteja pohjoiseen Israeliin. Israel tulee jatkuvasti reagoimaan voimakkaasti kaikkiin sitä vastaan tehtyihin hyökkäyksiin Syyriasta. Israel tulee jatkuvasti toimimaan estääkseen strategisten aseisen siirron Hizbollahille Syyrian alueelta ja sen kautta. Iran ja Hizbollah perustavat muutaman viikon välein uusia terroristisoluja kaupunkeihin kaikkialla maailmassa. Kolme sellaista solua paljastettiin hiljattain Kuwaitissa, Jordaniassa ja Kyproksella.

… Viime viikolla kenraalimajuri Salehi, Iranin armeijan komentaja, julisti näin: ”Me tuhoamme Israelin varmasti.” …Seitsemänkymmentä vuotta kuuden miljoonan juutalaisen murhaamisen jälkeen Iranin hallitsijat lupaavat tuhota minun maani. Murhata minun kansani. Ja reaktio tästä elimestä, reaktio melkein jokaisesta täällä edustetusta hallituksesta on ollut ehdottomasti ei mitään! Täysi hiljaisuus! Kuurouttava hiljaisuus. (Tässä kohdassa Netanyahu piti 44 sekunnin tauon.) Ehkä nyt ymmärrätte, miksi Israel ei liity juhlimaan tätä sopimusta. Jos Iranin hallitsijat toimisivat tuhotakseen teidän maanne, niin olisitte ehkä vähemmän innostuneita sopimuksesta. Jos Iranin terrorin edustajat ampuisivat tuhansia raketteja kaupunkeihinne, niin ehkä enemmän harkitsisitte kehujanne. Ja jos tämä sopimus olisi käynnistämässä ydinasekilvan teidän lähistöllänne, niin olisitte ehkä vastahakoisempia juhlimaan.

… Jokaisessa sukupolvessa oli niitä, jotka nousivat tuhoamaan kansamme. Antiikin aikana me kohtasimme tuhon muinaisista Babylonin ja Rooman valtakunnista. Keskiajalla me kohtasimme inkvisition ja karkotuksen. Ja nykyisenä aikana me kohtasimme pogromeja ja holokaustin. Silti juutalaiset kestivät. Ja nyt uusi hallinto on noussut vannoen tuhoavansa Israelin. Tuo hallinto tekisi viisaasti, jos ajattelisi tätä: Seison täällä tänään edustamassa Israelia, maata, joka on 67 vuotta nuori, mutta ihmisten kansallisvaltiota, joka on lähes 4000 vuotta vanha. Tässä kansojen salissa eivät kuitenkaan ole edustettuina Babylonin ja Rooman valtakunnat. Ei ole myöskään tuhatvuotinen Reich (natsi Saksa). Nuo näköjään voittamattomat valtakunnat ovat menneet ajat sitten, mutta Israel elää. Israelin kansa elää… Israelin jälleensyntyminen on testamentti minun kansani lannistumattomalle hengelle.

Sadan sukupolven ajan juutalainen kansa unelmoi Israelin maahan palaamisesta. Edes pimeimpinä hetkinämme – ja meillä oli niitä niin monta – edes pimeimpinä hetkinämme emme koskaan luopuneet toivosta rakentaa ikuinen pääkaupunkimme Jerusalem. Israelin perustaminen teki tuon unelman toteutumisen mahdolliseksi. Se on mahdollistanut meille elää vapaana kansana esi-isiemme kotimaassa. Se on mahdollistanut meille vastaanottaa juutalaisia, jotka ovat tulleet maan neljältä ilmansuunnalta löytämään turvapaikan vainolta. Heitä tuli sodanrepimästä Euroopasta, Jemenistä, Irakista, Marokosta, Etiopiasta ja Neuvostoliitosta, sadasta muusta maasta. Ja tänä päivänä, kun nouseva antisemitismin aalto jälleen pyyhkii yli Euroopan ja muuallakin, niin monet juutalaiset tulevat Israeliin liittyäkseen meihin rakentamaan juutalaista tulevaisuutta. Joten tässä on viestini Iranin hallitsijoille: Suunnitelmanne tuhota Israel tulee epäonnistumaan. Israel ei salli minkään voiman maan päällä uhata tulevaisuuttaan. Ja tässä on viestini kaikille täällä edustetuille maille: Mitä tahansa päätöslauselmia te ehkä hyväksytte tässä rakennuksessa, mitä tahansa päätöksiä te ehkä teette pääkaupungeissanne, niin Israel tekee mitä tahansa sen täytyy tehdä puolustaakseen valtiotamme ja puolustaakseen kansaamme.

… Ja YK:n arvoisat valtuutetut, pitäisi tehdä vielä yksi asia. YK:n pitäisi lopultakin vapauttaa itsensä Israelin pakkomielteisestä lyömisestä. Tässä vain yksi järjetön esimerkki tästä pakkomielteestä: Neljässä vuodessa Syyrian hirvittävässä väkivallassa enemmän kuin neljännes miljoonaa ihmistä on menettänyt henkensä. Se on enemmän kuin kymmenen kertaa israelilaisten ja palestiinalaisten yhteenlaskettu määrä, jotka ovat menettäneet henkensä vuosisataisessa konfliktissa välillämme. Silti viime vuonna tämä elin hyväksyi 20 israelinvastaista päätöslauselmaa ja vain yhden koskien villiä teurastusta Syyriassa. Mitä epäoikeudenmukaisuutta! Mitä suhteettomuutta. Kaksikymmentä. Laskekaa ne. Yksi Syyriaa vastaan. No niin, rehellisesti sanottuna en ole yllättynyt. Lainatakseni rivin Yogi Berra’lta, edesmenneeltä suurelta baseball’in pelaajalta ja osa-aikaiselta filosofilta: ”Kun on kyse Israelin vuotuisesta lyömisestä YK:ssa, niin se on déjà vu, kaikki taas uudelleen.” Riittää! Kolmenkymmenenyhden vuoden jälkeen seison täällä ensimmäistä kertaa. Kysyn edelleen: Milloin YK lopultakin tarkistaa Israelin-vastaisen fanaattisuutensa ovella? Milloin YK lopultakin lakkaa herjaamasta Israelia uhkana rauhalle ja todella alkaa auttaa Israelia edistämään rauhaa? Ja sama kysymys pitäisi esittää palestiinalaisille johtajille. Milloin alatte toimia Israelin kanssa rauhan ja sovinnon edistämiseksi ja lopetatte Israelin herjaamisen, lopetatte yllytyksen vihaan ja väkivaltaan?

---

 

Pastori J. D. Faragin huomioita Netanjahun puheesta:

Se mikä on mielenkiintoista, on se että perjantaina, Greta Van Susteren haastatteli pääministeriä, ja kun hän mainitsi, että pääministeri oli hiljaa 45 sekuntia, Netanjahu nopeasti ja päättäväisesti korjasi hänen sanomisensa ja totesi, että se oli 44 sekuntia, ei 45. Kuten voitte kuvitella, spekulaatioita vilisee, kun hän oli niin varma todetessaan, että se oli 44 sekuntia. Jotkut ehdottavat, että se johtuu siitä, että hiljaisuus oli suunnattu Obamaan 44. presidenttinä.

Mikä on vieläkin mielenkiintoisempaa, on se, mitä tapahtui ennen hänen puhettaan: Netanjahu laittoi lasit silmilleen ja katsoi keskittyneesti nähdäkseen keitä oli paikalla ja keitä ei ollut. Yhdysvaltain delegaatiosta loistivat poissaolollaan, eivät ketkään muut, kuin ulkoministeri John Kerry ja YK-suurlähettiläs, Samantha Power.

Sen ei kai pitäisi olla mikään yllätys, että raportteja ilmaantui, joiden mukaan Obama itseasiassa oli määrännyt John Kerry’n ja Samantha Power’in tölväisemään Netanjahu’a YK:ssa olematta läsnä hänen puheensa aikana. Tämä on otettu Jewish Press News’istä perjantaina, lokakuun 2. päivänä: ”Obama Ordered Kerry and Samantha Power to Snub Netanyahu at UN” (Obama määräsi Kerry’n ja Samantha Power’in tölväisemään Netanyahu’a YK:ssa).

Se mikä minusta on täysin häpeällistä, on, että Yhdysvaltain delegaatit, jotka olivat läsnä, pidättäytyivät aploodeeraamasta Netanyahu’n puheelle.

Read Full Post »