Vuonna 2005 koin selvästi, että olemme menossa vaikeita aikoja kohti. En saanut mitään yliluonnollista ilmestystä tai näkyä, mutta seurasin siihen aikaan metsätalouden näkymiä, ja niistä sain tämän varmuuden. Vasta sen jälkeen aloin lukea talousuutisia laajemminkin.
Sitten tuli Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden lainakriisistä alkanut finanssikriisi, joka laajeni loppuvuodesta 2008 maailmanlaajuiseksi taantumaksi. Koska Suomi elää vientiteollisuuden varassa, taantuma kosketti myös meitä suomalaisia. Euro oli vahva dollariin nähden, joten vientiteollisuuden tilanne oli mahdoton; työpanokset maksetaan kalliilla euroilla, mutta vienti tapahtuu pääosin halvan dollarin maihin. Kun vienti ei vedä, seurasi laajoja irtisanomisia ja tuotannon siirtoa halvempiin maihin. Koin silti, että olemme menossa vielä vaikeampia aikoja kohti.
Toukokuussa 2010 alkoi Kreikan velkakriisi, joka laajeni myöhemmin koskemaan myös Irlantia ja Portugalia. Samaan suohon odotetaan juuttuvaksi Espanjaa, Italiaa ja mahdollisesti Belgiaa. Juuri tällä hetkellä yritetään epätoivoisesti vetää suosta Kreikkaa. Ongelma on vaan siinä, että kukaan auttajista ei ole niin tukevasti kuivalla maalla, ettei auttaessaan vajoaisi syvemmälle itsekin.
Suomeen saatiin äskettäin pitkän väännön jälkeen hallitus. Sen talousohjelma on saanut heti tylyn vastaanoton. Hallituksen säästöt eivät riitä kaventamaan kestävyysvajetta. Kestävyysvajeella tarkoitetaan sitä, että kuinka paljon menoja pitää leikata ja veroja korottaa, että pitkällä aikavälillä saadaan valtion menot ja tulot tasapainoon. Suomen kestävyysvajeen on laskettu olevan 5-10 miljardia euroa, laskijatahosta riippuen. Uusi hallitus esitti säästöohjelman, jonka leikkaukset ovat vain 2,5 miljardia. Tämä tarkoittaa sitä, että velaksi eläminen vain jatkuu; vanhaa velkaa maksetaan ottamalla uutta velkaa. Hallitus olettaa, että talous kasvaa. Veikkaan, että ei kasva – olemme menossa vaikeita aikoja kohti.
Asiantuntijoiden mukaan nykyisessä Kreikan velkakriisissä on neljä vaihtoehtoa (HS 23.6.2011):
- Kreikka menee velkajärjestelyyn.
- Sijoittajien usko loppuu, paniikki leviää.
- Kreikka eroaa eurosta, euro hajoaa.
- Tilanne rauhoittuu.
Neljäs vaihtoehto tarkoittaisi käytännössä sitä, että maa saisi vyönkiristyksillä ja omaisuutensa myynneillä taloutensa kuntoon. Tämä vaatisi toteutuakseen todellista ihmettä, jonka todennäköisyys on ekonomistien mukaan jotakuinkin nolla prosenttia. Maan sisäpolitiikka on niin sekaisin, että sopua asioiden hoitamiseen ei Kreikassa löydy.
Jäljelle jäävät muut vaihtoehdot ovat maailmantalouden kannalta huonoja jokainen. Toteutuupa niistä Kreikan velkajärjestely tai Kreikan irtautuminen eurosta, ne voivat johtaa paniikin leviämiseen ja kansainväliseen lamaan. Ei siis ihme, miksi Jyrki Katainen varoitti heti pääministerikautensa aluksi talouskriisin laajenemisesta: ”Taloustilanne Euroopassa ei ole mennyt oikeastaan parempaan suuntaan, vaan riskit vakavan finanssikriisin ja uuden laman syntymiselle ovat erittäin suuret tällä hetkellä. Nyt ei puhuta pelkästään Kreikasta vaan katsotaan niitä toimenpiteitä, joilla kriisin leviäminen toisiin maihin voidaan estää.” (YLE 23.6.2011).
Näen maailman finanssijärjestelmän ongelmien yhdeksi aiheuttajaksi ihmisten pohjattoman ahneuden. Liekö se jopa ainoa syy, en tiedä. Markkinoilta löytyy kuitenkin monia esimerkkejä kaikenlaisesta törkeästä keinottelusta. Esimerkiksi entinen pörssijohtaja Bernard Madoff aiheutti muutama vuosi sitten kymmenien miljardien tappiot sijoittajille pyramidihuijauksessa. Yksi keino ansaita rahaa pörssissä on lyhyeksi myynti eli shorttaus – arvopapereita voi myydä vaikka ei omistakaan niitä vielä. Myynnin jälkeen on tietty aika ostaa arvopaperit, ja jos hinnat ovat halvenneet tällä välillä, tulee voittoa. On arveltu, että rajut kurssilaskut osakemarkkinoilla johtuvat ainakin osittain shorttauksesta. Yksi kummallinen asia on myös se, että elintarvikkeilla ja raaka-aineilla käyvät kauppaa sellaisetkin tahot, jotka eivät niitä tarvitse. Esimerkiksi viljan hinnan nousun yhtenä syynä onkin tutkimusten mukaan juuri keinottelu.
Olemme menossa vaikeita aikoja kohti. Kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää. Voi olla mahdollista, että tästä Euroopan rahoituskriisistä selvitään jotenkin – väliaikaisesti. Voi myös olla mahdollista, että pian syöksytään sen takia ennennäkemättömään talouslamaan. Maailman finanssijärjestelmä on ollut jo pitkään huonolla tolalla, joten sen romahtaminen on ennen pitkää aivan väistämättömästi edessä.
Miten kristityn pitäisi suhtautua näihin asioihin? Ensinnäkin maallisen rikkauden haaliminen on turhaa:
Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.” Ja hän esitti heille vertauksen: ”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’ ”Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.” (Luuk. 12:15-21)
Jumala on luvannut pitää meistä ja tarpeistamme huolen. Hän ei meitä jätä koskaan pulaan, kun Häneltä apua pyydämme. Tulkoon minkälainen taloudellinen lama tai romahdus tahansa, niin meidän turvanamme on ikiaikojen Jumala.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Onhan henki enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katsokaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte? ”Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! ”Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän. (Luuk. 21:22-31)